Neuvosto vahvistaa vuosittain perustamissopimuksen 43 artiklan 2 kohdassa määrättyä menettelyä noudattaen kullekin yhteisössä tuotetulle tupakkalajikkeelle taikka lajikeryhmälle, jonka hinnat ja palkkiot on vahvistettu, taatun enimmäismäärän ottaen huomioon erityisesti kyseisten alueiden markkinaolosuhteet ja yhteiskunnallistaloudelliset ja maataloudelliset olosuhteet. Yhteisön taattu enimmäismäärä on vuosien 1988, 1989 ja 1990 sadon osalta 385000 tonnia tupakanlehtiä.

Sanotun rajoittamatta — — kullekin lajikkeelle tai lajikeryhmälle taatun enimmäismäärän 1 prosentin ylityksen osalta interventiohintaa sekä palkkioita vähennetään vastaavasti 1 prosentilla— —.

Toisessa kohdassa tarkoitetut vähennykset eivät saa ylittää 5 prosenttia vuoden 1988 sadosta eivätkä 15 prosenttia vuosien 1989 ja 1990 sadoista.

Tämän kohdan soveltamiseksi komissio toteaa 31 päivään heinäkuuta mennessä, ylittääkö tuotanto lajikkeelle tai lajikeryhmälle taatun enimmäismäärän.

— —

Tässä ja jäljempänä ratkaisuehdotuksessa esitetyt lainaukset asetuksista on suomennettu yhteisöjen tuomioistuimessa, koska EYVL:ssä ei ole julkaistu suomenkielistä tekstiä.

että [perusasetuksen] 4 artiklan 5 kohdassa —— säädetään yhteisön kokonaismäärän rajoissa kullekin tupakkalajikkeelle tai lajikeryhmälle vahvistettavasta yhteisön tuotannon taatusta enimmäismäärästä, jonka ylittäminen johtaa hintojen ja palkkioiden suhteelliseen vähenemiseen; nämä taatut enimmäismäärät vahvistetaan vuosittain samanaikaisesti kuin määrättyä satoa koskevat hinnat ja palkkiot; viljelmien suunnittelemiseksi etukäteen on vahvistettava vuosittain seuraavan vuoden satoa varten taattu enimmäismäärä kullekin lajikkeelle ja lajikeryhmälle; näin ollen on vahvistettava samaan aikaan vuosien 1989 ja 1990 satoja koskevat määrät.

Neuvosto vahvistaa vuosittain seuraavan vuoden sadolle

Alaviite koskee vain tanskankielistä tekstiä.

1)Onko [muutosasetus] N:o 1114/88 — — pätevä siltä osin kuin sen 1 artiklassa —— neuvosto on vahvistanut tupakanlehtien koko yhteisön taatuksi enimmäismääräksi 385000 tonnia vuosien 1988, 1989 ja 1990 satojen osalta ja samalla päättänyt, että taatun enimmäismäärän ylittämistä 1 prosentilla kunkin lajikkeen tai lajikeryhmän osalta vastaa interventiohinnan ja palkkioiden vähennys 1 prosentilla ja että erityisesti vuoden 1989 sadon osalta edellä mainittu vähennys ei saa ylittää 15 prosenttia, kun otetaan erityisesti huomioon se, että asetuksessa ei ole tehty eroa tupakkalajikkeiden taikka tuottajien perusteella (hintoja vähennetään yleisesti ja erotuksetta ilman, että kiinnitettäisiin huomiota siihen, onko yksittäinen tuottaja ylittänyt säädetyn määrän)?2)a)Kun otetaan kuitenkin huomioon se, että 11.5.1989 (vuoden 1989 taattujen määrien vahvistamisesta annetun asetuksen julkaisemispäivä) lisäksi vastaajina olevat tupakantuottajat olivat jo 3.5.1989 (asetuksen antamispäivä) istuttaneet vuoden 1989 sadon Tsebelia-lajikkeet, miten on voitu saavuttaa taatuille enimmäismäärille [täydentävän asetuksen] johdanto-osassa asetettu tavoite eli viljelyn suunnittelu ennakolta?b)— — tuomioistuin kysyy, ovatko [täydentävä asetus ja vuoden 1989 taattujen määrien vahvistamisesta annettu asetus] päteviä siltä osin kuin ne koskevat Tsebelia-lajikkeelle satovuoden 1989 osalta taattuja enimmäismääriä, ja onko näiden taattujen enimmäismäärien soveltaminen sen yleisen periaatteen, jonka mukaan yhteisön säädökset eivät saa olla taannehtivia, sekä tuottajien ja tupakan ostaja- jalostajien luottamuksensuojan periaatteen ja oikeusvarmuusperiaatteen vastaista?3)Jos vastaus edelliseen kysymykseen on myöntävä: kun otetaan huomioon komission toteamus, jonka mukaan Tsebelia- ja Mavra-lajikkeita on tuotettu liikaa ja niiden taatut enimmäismäärät satovuoden 1989 osalta on ylitetty 44,1 prosentilla (vuoden 1989 valvonta-asetuksen liite I), minkä vuoksi on määrätty, että vähennetään suurimman mahdollisen prosenttiosuuden mukaan eli 15 prosenttia palkkiota ja interventiohintaa (vuoden 1989 valvonta-asetuksen liite II), jotka Tsebelia-lajikkeen osalta olivat vastaavasti 2,304 ecua ja 2,037 ecua, onko [vuoden 1989 valvonta-asetus] pätevä ja voidaanko, kuten kantaja väittää, vaatia, että sovelletaan komission asetuksen N:o 4263/88 nojalla tehtyjen viljelysopimusten sopimushintojen vähentämistä koskevaa sopimuslauseketta (8. lauseke, 2 kohta ja erityisesti 3 kohta), joka sisältyy viimeksi mainitun asetuksen liitteeseen ja jonka sisältö toistetaan vastaajien kantajana olevan osakeyhtiön kanssa tekemissä viljelysopimuksissa; tämä lausekkeen mukaan edellä olevan alakohdan säännöstä rajoittamatta ostaja ja myyjä neuvottelevat uudelleen sopimushinnan, jos yhteisön asetuksella muutetaan tämän sopimuksen ensimmäisessä kohdassa mainitun tupakkalajikkeen hintaa tai sitä koskevaa palkkiota. Jos hintaa tai palkkiota muutetaan soveltamalla [perusasetuksen] 4 artiklan 5 kohdan säännöksiä, sopimushinta tarkistetaan hinnan ja palkkioiden muutosten mukaisesti?4)Jotta edellä oleviin kysymyksiin voitaisiin vastata, on lopuksi kysyttävä, onko myös tässä asiassa kyse niistä syistä, joiden perusteella yhteisöjen tuomioistuin kumosi vuonna 1991 (asiassa C-368/89) asetuksen, jossa säädettiin Bright-lajikkeen taatuista enimmäismääristä satovuoden 1988 osalta, kun otetaan huomioon se, että komissio on tehnyt uudelleen saman virheen vahvistaessaan liian myöhään satovuoden 1989 osalta taatut enimmäismäärät vaikka ei olekaan voitu saavuttaa sitä koskevaa tavoitetta, että viljely suunniteltaisiin ennakolta hyvissä ajoin Tsebelia-lajikkeen viljelyvyöhykkeellä vallitsevien erityisten ilmastollisten syiden vuoksi, eikä myöskään yleisempää taattuja enimmäismääriä koskevaa tavoitetta, jonka tarkoituksena on ainoastaan välttää Tsebelia- ja Mavra-lajikkeiden kaltaisten ongelmallisten lajikkeiden ylituotanto.5)Jos yhteisöjen tuomioistuin toteaa, että kyseiset (neuvoston ja komission) asetukset ovat päteviä, jäljellä on tulkintakysymys siitä, kenen on viime kädessä maksettava palkkio takaisin siltä osin kuin sitä on alennettu, tupakkaa jalosta van Odetti Nikou Petridi Anonymos Kapnemporiki AE -osakeyhtiön vaiko vastaajina olevien tupakantuottajien?

Kuten [muutosasetuksen] ensimmäisessä perustelukappaleessa todetaan, taatulla enimmäismäärällä kyseinen toimielin pyrkii rajoittamaan yhteisön tupakkatuotannon kasvua ja samalla hillitsemään sellaisten lajikkeiden tuotantoa, joiden markkinoiminen on vaikeaa. Tätä tavoitetta ei kuitenkaan voida saavuttaa Bright-lajikkeen vuoden 1988 sadon osalta kyseisen vuoden huhtikuun ja heinäkuun lopulla julkaistuilla asetuksilla. Viljeltävien pinta-alojen suuruutta koskevat päätökset oli tällöin jo tehty, kasvit oli istutettu ja ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevan päätöksen mukaan myös sadonkorjuu oli alkanut jo kauan ennen [vuoden 1988 taattujen määrien vahvistamisesta annetun asetuksen] julkaisemista [18 kohta].

Neuvosto on lisäksi tietoinen siitä, ettei tuotantoa voida rajoittaa tällaisissa tilanteissa toteutetuin toimenpitein. Se on säätänyt [täydentävässä asetuksessa], että taatut enimmäismäärät vahvistetaan vuosittain seuraavalle sadonkorjuuvuodelle, jotta istutukset voitaisiin suunnitella ennakolta, kuten tämän asetuksen ensimmäisessä perustelukappaleessa todetaan [19 kohta].

Koska [muutosasetuksen ja vuoden 1988 taattujen määrien vahvistamisesta annetun asetuksen] perusteluista ei muuta ilmene, on todettava, että ensimmäinen edellytys näiden asetusten taannehtivan vaikutuksen hyväksymiselle eli se, että tavoitteen saavuttaminen edellyttää taannehtivuutta, ei täyty, ja että näin ollen nämä asetukset ovat pätemättömiä siltä osin kuin niissä säädetään taatusta enimmäismäärästä Bright-tupakkalajikkeen vuoden 1988 sadon osalta [20 kohta].

Muilta osin riidanalaisilla asetuksilla loukataan kyseessä olevien taloudellisten toimijoiden luottamuksensuojaa. Vaikka katsottaisiin, että heidän olisi pitänyt ennakoida sellaisten toimenpiteiden antaminen, joiden tarkoituksena on rajoittaa yhteisön tupakkatuotannon kasvua ja hillitä sellaisten lajikkeiden tuotantoa, joiden markkinoiminen on vaikeaa, he voivat kuitenkin perustellusti odottaa, että heidän investointiensa vähentämistä koskevista mahdollisista toimenpiteistä ilmoitetaan hyvissä ajoin. Näin ei kuitenkaan ole ollut asian laita [21 kohta].

Ennakkoratkaisukysymykseen on siis vastattava, että [muutosasetus ja vuoden 1988 enimmäismäärän vahvistamisesta annettu asetus] ovat pätemättömiä siltä osin kuin niissä säädetään taatusta enimmäismäärästä Bright-tupakkalajikkeen vuoden 1988 sadon osalta [22 kohta].

Riidanalainen asetus, jolle on ominaista ennalta tuottajien tiedossa oleva taattujen enimmäismäärien vahvistaminen tietylle lajikkeelle ja se, että tuottajien koko tuotannolle on taattu tuki, sekä se, että hintojen ja palkkioiden vähentämiselle vahvistetaan yläraja, täyttää luottamuksensuojasta johtuvat vaatimukset. (61 kohta)

Vastauksena kansallisen tuomioistuimen esittämään kysymykseen riittää, kun todetaan, että Burley I -lajikkeen vuoden 1991 sadon taattu enimmäismäärä oli jo vahvistettu [vuoden 1990 taattujen määrien vahvistamisesta annetun asetuksen] liitteessä V, kuten neuvosto ja komissio ovat korostaneet [71 kohta].

Vaikka [vuoden 1991 taattujen määrien vahvistamisesta annetun asetuksen] liite V onkin tämän asetuksen 4 artiklan mukaisesti korvannut [vuoden 1990 taattujen määrien vahvistamisesta annetun asetuksen] liitteen V, siinä ei kuitenkaan ole muutettu Burley I -lajikkeen vuoden 1991 sadon osalta vahvistettua taattua enimmäismäärää [72 kohta].

Viimeksi mainittu asetus on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä 23.5.1990 eli hyvissä ajoin ennen kuin kyseessä olevien viljelijöiden on tarvinnut tehdä satovuotta 1991 koskevat päätöksensä [73 kohta].

Näin ollen ei voida todeta, että luottamuksensuojaa olisi loukattu [74 kohta].

1)Raakatupakka-alan yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen (ETY) N:o 727/70 muuttamisesta 25 päivänä huhtikuuta 1988 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1114/88 tarkastelusta ei ennakkoratkaisukysymyksen esittämistä koskevan päätöksen eikä muiden asiakirja-aineistoon sisältyvien seikkojen valossa ole ilmennyt mitään, minkä perusteella asetus olisi katsottava pätemättömäksi.2)Tavoitehintojen, interventiohintojen ja tupakanlehtien ostajille myönnettävien palkkioiden, pakatun tupakan johdettujen interventiohintojen, viitelaatujen, tuotantovyöhykkeiden sekä taattujen enimmäishintojen vahvistamisesta sekä asetusten (ETY) N:o 1577/86, (ETY) N:o 1975/87 ja (ETY) N:o 2268/88 muuttamisesta 3 päivänä toukokuuta 1988 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 1252/89 sekä raakatupakka-alan yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen (ETY) N:o 727/70 muuttamisesta 3 päivänä toukokuuta 1989 annettu asetus (ETY) N:o 1251/89 ovat pätemättömiä siltä osin kuin niissä vahvistetaan Mavra- ja Tsebelia-tupakkalajikkeiden taattu enimmäismäärä vuoden 1989 sadon osalta.