Väliaikainen versio
UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)
8 päivänä lokakuuta 2026 (*)
Unionin yleisen tuomioistuimen 21.1.2026 antaman tuomion D (Ilmaliikenteen hallintaa koskeva päätös) (T‑134/25, EU:T:2026:35) uudelleenkäsittely – Ennakkoratkaisupyyntö – Lentoliikenne – Asetus (EY) N:o 261/2004 – Lennon pitkäaikaisen viivästymisen vuoksi matkustajille maksettava korvaus – Edellytykset – 5 artiklan 3 kohta – Poikkeuksellisten olosuhteiden käsite – Ilmaliikenteen hallintaa koskeva päätös – Huonojen sääolosuhteiden vuoksi viivästyneiden lähtöaikojen jakaminen – Unionin oikeuden yhtenäisyyden ja johdonmukaisuuden vahingoittaminen
Asiassa C‑108/26 RX,
jossa on kyse SEUT 256 artiklan 3 kohdan kolmanteen alakohtaan perustuvasta unionin yleisen tuomioistuimen 21.1.2026 antaman sen tuomion D (Ilmaliikenteen hallintaa koskeva päätös) (T‑134/25, EU:T:2026:35) uudelleenkäsittelystä, jolla tämä lausui SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Sąd Rejonowy dla m.st. Warszawy w Warszawie (Varsovan kaupungin piirioikeus, Puola) oli esittänyt 21.11.2024 tekemällään päätöksellä, joka oli saapunut unionin tuomioistuimeen 12.2.2025, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
D S.A.
vastaan
P S.A.,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja K. Jürimäe (esittelevä tuomari), presidentti K. Lenaerts, joka hoitaa toisen jaoston tuomarin tehtäviä, sekä tuomarit Z. Csehi, M. Gavalec ja F. Schalin,
julkisasiamies: R. Norkus,
kirjaaja: V. Di Bucci,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– D S.A., edustajanaan P. P. Gad, adwokat,
– P S.A., edustajanaan E. Uznańska, adwokatka,
– Puolan hallitus, asiamiehinään B. Majczyna ja D. Lutostańska,
– Euroopan komissio, asiamiehinään B. Sasinowska ja N. Yerrell,
ottaen huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 62 a artiklan ja 62 b artiklan toisen kohdan,
kuultuaan julkisasiamiehen 10.9.2026 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Tässä menettelyssä on kyse unionin yleisen tuomioistuimen 21.1.2026 antaman sen tuomion D (Ilmaliikenteen hallintaa koskeva päätös) (T‑134/25, EU:T:2026:35; jäljempänä uudelleenkäsiteltävä tuomio) uudelleenkäsittelystä, jolla tämä lausui ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Sąd Rejonowy dla m.st. Warszawy w Warszawie (Varsovan kaupungin piirioikeus, Puola) oli esittänyt 21.11.2024 tekemällään päätöksellä, joka oli saapunut unionin tuomioistuimeen 12.2.2025.
2 Uudelleenkäsittely koskee sitä, vahingoittaako – kun otetaan huomioon muun muassa unionin tuomioistuimen 31.1.2013 antama tuomio McDonagh (C‑12/11, EU:C:2013:43) ja sen 23.3.2021 antama tuomio Airhelp (C‑28/20, EU:C:2021:226) – uudelleenkäsiteltävä tuomio unionin oikeuden yhtenäisyyttä tai johdonmukaisuutta siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin totesi,
– että ilmaliikenteen hallintaa koskeva päätös ei luonteensa tai alkuperänsä vuoksi liity asianomaisen lentoliikenteen harjoittajan toiminnan tavanomaiseen harjoittamiseen, koska tällainen päätös ei kuulu asianomaisen lentoliikenteen harjoittajan toimintaan vaan ilmaliikenteen hallintapalvelujen toiminnan ja toimivallan alaan
– että tällainen päätös ei ole sen perusteesta riippumatta kyseisen lentoliikenteen harjoittajan tosiasiallisesti hallittavissa edellyttäen, että mainittu lentoliikenteen harjoittaja ei ole vaikuttanut kyseisen päätöksen tekemiseen, ja
– että matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 261/2004 (EUVL 2004, L 46, s. 1) 5 artiklan 3 kohtaa on näin ollen tulkittava siten, että tällainen päätös voi muodostaa sen aiheuttaman viivästymisen kestosta ja sen perusteesta riippumatta mainitussa säännöksessä tarkoitetut ”poikkeukselliset olosuhteet”, jos osoitetaan, että kyseinen päätös ei ollut asianomaisen lentoliikenteen harjoittajan tosiasiallisesti hallittavissa, erityisesti kun voidaan sulkea pois se, että kyseinen lentoliikenteen harjoittaja on vaikuttanut päätöksen tekemiseen.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
3 Asetuksen N:o 261/2004 johdanto-osan 1, 2, 14 ja 15 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”(1) Lentoliikenteen alalla toteutettavalla yhteisön toiminnalla olisi pyrittävä muun muassa varmistamaan matkustajien suojelun korkea taso. Lisäksi olisi otettava kaikilta osin huomioon kuluttajansuojelun yleiset vaatimukset.
(2) Lennolle pääsyn epääminen sekä lentojen peruuttaminen ja pitkäaikainen viivästyminen aiheuttavat matkustajille vakavia vaikeuksia ja haittoja.
– –
(14) [Eräiden kansainvälistä ilmakuljetusta koskevien sääntöjen yhtenäistämisestä Montrealissa 28.5.1999 tehdyn yleissopimuksen, jonka Euroopan yhteisö allekirjoitti 9.12.1999 ja joka hyväksyttiin sen puolesta 5.4.2001 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2001/539/EY (EYVL 2001, L 194, s. 38),] mukaisesti olisi lennosta vastaaville lentoliikenteen harjoittajille asetettujen velvollisuuksien oltava rajoitettuja tai niitä ei pitäisi olla ollenkaan, jos tapaus on johtunut poikkeuksellisista olosuhteista, joita ei olisi voitu välttää, vaikka kaikki kohtuulliset toimenpiteet olisi toteutettu. Tällaisia poikkeuksellisia olosuhteita saattaa syntyä erityisesti poliittisesti epävakaissa oloissa, sääolosuhteiden ollessa kyseisen lennon suorittamiseen sopimattomat, turvallisuusriskien ja odottamattomien lentoturvallisuuteen vaikuttavien puutteiden ilmetessä ja lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan toimintaan vaikuttavissa työtaistelutilanteissa.
(15) Poikkeuksellisten olosuhteiden olisi katsottava vallitsevan, jos ilmaliikenteen hallintaa koskevan päätöksen vaikutus tiettyyn lentokoneeseen jonakin tiettynä päivänä aiheuttaa kyseisen lentoliikenteen harjoittajan kyseisen lentokoneen yhden tai useamman lennon pitkäaikaisen viivästymisen, lennon siirtymisen seuraavaan päivään tai sen peruutuksen, vaikka lentoliikenteen harjoittaja on ryhtynyt kaikkiin kohtuullisiin järjestelyihin välttääkseen viivästykset tai peruutukset.”
4 Kyseisen asetuksen 5 artiklan, jonka otsikkona on ”Peruuttaminen”, 1 kohdan c alakohdassa ja 3 kohdassa säädetään seuraavaa:
”1. Jos lento peruutetaan:
– –
c) matkustajalla on oikeus saada lennosta vastaavalta lentoliikenteen harjoittajalta korvaus 7 artiklan mukaisesti, paitsi jos – – matkustajalle on ilmoitettu peruutuksesta
– –
– –
3. Lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan ei tarvitse maksaa 7 artiklan mukaista korvausta, jos se pystyy osoittamaan, että peruutus johtuu poikkeuksellisista olosuhteista, joita ei olisi voitu välttää, vaikka kaikki kohtuudella edellytettävät toimenpiteet olisi toteutettu.”
5 Asetuksen 7 artiklassa, jonka otsikkona on ”Oikeus korvaukseen”, säädetään matkustajille maksettavasta vakiomääräisestä kertakorvauksesta, jonka suuruus määräytyy muun muassa lennon pituuden mukaan.
Uudelleenkäsiteltäväksi saatetun asian aiemmat vaiheet
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
6 A oli matkustajana lennolla LO 6110, joka lentoliikenteen harjoittaja P:n oli määrä suorittaa 25.7.2023.
7 Lennon suorittamiseen tarkoitetun lentokoneen oli määrä lähteä klo 18.20 UTC Izmirin (Turkki) lentokentältä ja laskeutua klo 21.10 UTC Varsovaan (Puola).
8 Tosiasiassa kyseinen lento lähti klo 21.40 UTC ja saapui seuraavana päivänä klo 00.17 UTC, eli se viivästyi yli kolme tuntia.
9 Lentoa LO 6110 edelsi lento LO 6111, jota operoi sama lentokone niin sanotussa rotaatiossa. Lennon LO 6111 suorittamiseen tarkoitetun lentokoneen oli määrä lähteä Katowicesta (Puola) klo 14.55 UTC ja laskeutua Izmiriin klo 17.20 UTC. Asianomainen lentoliikenteen harjoittaja sai klo 12.55 UTC lennonjohdolta lähtö- ja saapumisaikojen jakamista koskevan viestin (Slot Allocation Message, SAM), jonka mukaisesti lennon LO 6111 lähtöajankohdaksi määrättiin klo 16.30. Lähtö- ja saapumisaikojen jakamista koskevan päätöksen taustalla oli ilmaliikennevirtojen säätelyä (Air Traffic Flow Management, ATFM) koskeva toimenpide, joka liittyi huonoista sääolosuhteista johtuviin rajoituksiin Unkarin ja Romanian ilmatilassa. Lentoliikenteen harjoittaja lähetti klo 15.04 UTC viestin, jossa se ilmoitti olevansa valmis aloittamaan lennon (Ready to depart, REA) ja pyysi lupaa lähdön aikaistamiseen. Lennonjohto ei kuitenkaan muuttanut lähtö- ja saapumisaikojen jakamista koskevaa päätöstään eikä myöntänyt aikaisempaa lähtöaikaa lennolle LO 6111 kyseisen viestin perusteella. Kyseinen lento lähti näin ollen vasta klo 16.02 UTC ja saapui klo 18.32 UTC, eli se viivästyi tunnin ja 12 minuuttia.
10 Izmiriin laskeutumisen jälkeen koneessa havaittiin tekninen vika. Vian korjaaminen kesti 2 tuntia ja 8 minuuttia.
11 A luovutti 26.7.2023 oikeutensa saada kiinteämääräinen korvaus saatavien perintään erikoistuneelle yhtiölle D.
12 D nosti silloin Sąd Rejonowy dla m.st Warszawy w Warszawiessa kanteen, jossa vaadittiin P:tä maksamaan 400 euron suuruinen rahamäärä lakisääteisine viivästyskorkoineen 17.8.2023 alkaen maksupäivään asti.
13 Kyseinen tuomioistuin totesi, että jos asianomaiselle lentoliikenteen harjoittajalle määrätyistä ilmaliikennevirtojen säätelyä koskevista toimenpiteistä johtunut ajanmenetys on vähennettävä kokonaisviivästyksestä, lento LO 6110 olisi viivästynyt alle kolme tuntia. Se pohti kuitenkin, voidaanko viivästyneiden lähtöaikojen jakamista koskevia päätöksiä luonnehtia asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuiksi poikkeuksellisiksi olosuhteiksi.
14 Tässä tilanteessa Sąd Rejonowy dla m.st. Warszawy w Warszawie päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohtaa tulkittava siten, että mikä tahansa ilmaliikenteen hallintaa koskeva päätös, vaikka se itsessään ei aiheuttaisikaan vähintään kolmen tunnin viivästystä, muodostaa sen kestosta riippumatta poikkeukselliset olosuhteet?
2) Jos mikä tahansa ilmaliikenteen hallintaa koskeva päätös ei muodosta poikkeuksellisia olosuhteita, onko kansallisen tuomioistuimen tutkittava, mikä oli ilmaliikenteen hallintaa koskevan päätöksen perusteena, esimerkiksi huonot sääolosuhteet, jotka aiheuttivat rajoituksen lentoreitin sektoreiden kapasiteettiin, ja onko tuomioistuimella tällöin oikeus arvioida, muodostiko se poikkeukselliset olosuhteet?
3) Jos matkustajan lento viivästyy yli kolme tuntia, myös matkustajan lentoa välittömästi edeltävälle lennolle annetun ilmaliikenteen hallintaa koskevan päätöksen, joka koskee lentoreitin sektoreiden kapasiteetin rajoittamista huonojen sääolosuhteiden vuoksi, seurauksena, muodostaako tämä ilmaliikenteen hallintaa koskeva päätös poikkeukselliset olosuhteet?
4) Pitääkö tässä tilanteessa ilmaliikenteen hallintaa koskevan päätöksen koskea suoraan myöhästynyttä lentoa vai voiko se koskea myös aiempaa lentoa rotaatiossa?”
Uudelleenkäsiteltävä tuomio
15 Unionin yleinen tuomioistuin vastasi uudelleenkäsiteltävän tuomion 41 kohdassa aluksi ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen, että asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että ilmaliikenteen hallintaa koskeva päätös voi muodostaa sen aiheuttaman viivästyksen kestosta ja sen perusteesta riippumatta kyseisessä säännöksessä tarkoitetut poikkeukselliset olosuhteet, jos osoitetaan, että kyseinen päätös ei ollut asianomaisen lentoliikenteen harjoittajan tosiasiallisesti hallittavissa, erityisesti kun voidaan sulkea pois se, että mainittu lentoliikenteen harjoittaja on vaikuttanut päätöksen tekemiseen, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tutkittava.
16 Kyseisen vastauksen tueksi unionin yleinen tuomioistuin sulki ensin kyseisen tuomion 17–25 kohdassa pois sen, että mikä tahansa ilmaliikenteen hallintaa koskeva päätös muodostaisi poikkeukselliset olosuhteet. Tämä tulkinta perustuu siihen, että poikkeuksellisten olosuhteiden käsitettä on tulkittava suppeasti ja että se edellyttää kahden kumulatiivisen edellytyksen täyttymistä ja niiden täyttymisen arviointia tapauskohtaisesti. Kyseisten edellytysten mukaan poikkeuksellisten olosuhteiden käsitteellä tarkoitetaan tapahtumia, jotka eivät luonteensa tai alkuperänsä vuoksi liity asianomaisen lentoliikenteen harjoittajan toiminnan tavanomaiseen harjoittamiseen eivätkä ole tämän tosiasiallisesti hallittavissa.
17 Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin lausui kyseisistä kumulatiivisista edellytyksistä.
18 Tältä osin se katsoi tuomion 28 ja 29 kohdassa, että ilmaliikenteen hallintaa koskeva päätös ei ole tekijä, joka liittyy asianomaisen lentoliikenteen harjoittajan toiminnan tavanomaiseen harjoittamiseen, koska sen ei voida katsoa olevan erottamattomasti sidoksissa sen ilma-aluksen toimintaan, jolla viivästynyt lento on toteutettu, ja koska lisäksi se kuuluu ilmaliikenteen hallintapalvelujen toiminnan ja toimivallan alaan.
19 Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin katsoi uudelleenkäsiteltävän tuomion 33–36 kohdassa, että tällainen päätös ei sen perusteista riippumatta ole kyseisen liikenteenharjoittajan tosiasiallisesti hallittavissa, ellei se ole vaikuttanut tämän päätöksen tekemiseen. Se totesi, että tässä yhteydessä merkityksellinen olosuhde ei ole ilmaliikenteen hallintaa koskevan päätöksen peruste vaan kyseinen päätös itsessään siltä osin kuin sillä on ulkoinen vaikutus suunnitellun lennon toteutumiseen, paitsi jos lentoliikenteen harjoittaja on vaikuttanut kyseisen päätöksen tekemiseen.
20 Kolmanneksi unionin yleinen tuomioistuin totesi vielä kyseisen tuomion 37–40 kohdassa, että ilmaliikenteen hallintaa koskevan päätöksen kaltainen tapahtuma voi muodostaa poikkeuksellisen olosuhteen, vaikka se itsessään ei olisikaan aiheuttanut vähintään kolmen tunnin viivästystä.
21 Seuraavaksi unionin yleinen tuomioistuin vastasi kyseisen tuomion 45 kohdassa kolmanteen ja neljänteen kysymykseen, että asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että jos on lisäksi osoitettu, että kyseinen päätös ei ollut lentoliikenteen harjoittajan tosiasiallisesti hallittavissa, kyseinen lentoliikenteen harjoittaja voi vedota mainitussa säännöksessä tarkoitettuina poikkeuksellisina olosuhteina ilmaliikenteen hallintaa koskevaan päätökseen, joka on vaikuttanut sen samalla lentokoneella suorittamaan edeltäneeseen lentoon, edellyttäen, että näiden olosuhteiden syntymisen ja sen myöhemmin suorittaman lennon viivästymisen tai peruuttamisen välillä on välitön syy-yhteys, mitä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on arvioitava ottamalla huomioon erityisesti mainitun lentoliikenteen harjoittajan kyseessä olevan ilma-aluksen käyttötavan.
Asian käsittelyn vaiheet unionin tuomioistuimessa
22 Ensimmäisen julkisasiamiehen ehdotuksesta unionin tuomioistuimen uudelleenkäsittelyjaosto katsoi 12.3.2026 antamassaan päätöksessä D (Ilmaliikenteen hallintaa koskeva päätös) (C‑108/26 RX, EU:C:2026:212), joka on tehty Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 62 artiklan ja unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 194 artiklan 5 kohdan nojalla, että kyseinen tuomio on käsiteltävä uudelleen, koska oli olemassa vaara, että päätös voi vakavasti vahingoittaa unionin oikeuden yhtenäisyyttä tai johdonmukaisuutta.
23 Kysymys, joka kyseisen päätöksen mukaan on käsiteltävä uudelleen, esitetään tämän tuomion 2 kohdassa.
Uudelleenkäsittely
24 Kuten 12.3.2026 tehdystä päätöksestä D (Ilmaliikenteen hallintaa koskeva päätös) (C‑108/26 RX, EU:C:2026:212) ja tämän tuomion 2 kohdasta ilmenee, on lähinnä tarkasteltava ensinnäkin – erityisesti asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua poikkeuksellisten olosuhteiden käsitettä koskevan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön valossa –, ovatko unionin yleisen tuomioistuimen uudelleenkäsiteltävässä tuomiossa ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen antamissaan vastauksissa esittämät tulkinnat kyseisen säännöksen sanamuodon, sen asiayhteyden sekä kyseisen asetuksen tavoitteiden mukaisia.
25 Jos näin ei olisi, seuraavaksi on tarkasteltava sitä, vahingoittaako kyseinen tuomio unionin oikeuden yhtenäisyyttä tai johdonmukaisuutta (ks. analogisesti tuomio 19.9.2013, uudelleenkäsittely komissio v. Strack, C‑579/12 RX-II, EU:C:2013:570, 25 kohta ja tuomio 26.3.2020, uudelleenkäsittely Simpson v. neuvosto ja HG v. komissio, C‑542/18 RX-II ja C‑543/18 RX-II, EU:C:2020:232, 52 kohta).
Asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun poikkeuksellisten olosuhteiden käsitteen tulkinta
26 Aluksi on muistutettava, että viivästyneiden lentojen matkustajat voidaan rinnastaa peruutettujen lentojen matkustajiin korvausta koskevan oikeuden soveltamisen kannalta ja että he voivat näin ollen vedota asetuksen N:o 261/2004 7 artiklan mukaiseen korvausta koskevaan oikeuteen, kun heille aiheutuu viivästyneen lennon vuoksi vähintään kolmen tunnin pituinen ajan menetys eli kun he saapuvat lopulliseen määräpaikkaansa vähintään kolme tuntia asianomaisen lentoliikenteen harjoittajan ilmoittamaa aikataulun mukaista saapumisaikaa myöhemmin (tuomio 19.11.2009, Sturgeon ym., C‑402/07 ja C‑432/07, EU:C:2009:716, 69 kohta ja tuomio 13.6.2024, D. (Moottorin suunnitteluvirhe), C‑411/23, EU:C:2024:498, 24 kohta).
27 Kyseisen asetuksen 5 artiklan 3 kohdassa, luettuna asetuksen johdanto-osan 14 ja 15 perustelukappaleen valossa, vapautetaan kuitenkin lennosta vastaava lentoliikenteen harjoittaja sille kuuluvasta korvausvelvollisuudesta, jos se pystyy osoittamaan, että peruutus tai saapumisen pitkäaikainen viivästyminen johtuu poikkeuksellisista olosuhteista, joita ei olisi voitu välttää, vaikka kaikki kohtuudella edellytettävät toimenpiteet olisi toteutettu, ja että lentoliikenteen harjoittaja on tällaisen tilanteen ilmetessä toteuttanut tilanteeseen soveltuvat toimenpiteet käyttämällä kaikkia käytettävissään olevia henkilöresursseja ja kalustoa sekä taloudellisia resursseja välttääkseen kyseisen lennon peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen (ks. vastaavasti tuomio 4.4.2019, Germanwings, C‑501/17, EU:C:2019:288, 19 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; tuomio 23.3.2021, Airhelp, C‑28/20, EU:C:2021:226, 22 kohta ja tuomio 13.6.2024, D. (Moottorin suunnitteluvirhe), C‑411/23, EU:C:2024:498, 25 kohta).
28 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua poikkeuksellisten olosuhteiden käsitettä on tulkittava suppeasti, koska kyseisellä säännöksellä poiketaan periaatteesta, jonka mukaan matkustajalla on oikeus korvaukseen, kun otetaan huomioon kyseisen asetuksen tavoite, joka on matkustajien suojelun korkean tason varmistaminen, kuten sen johdanto-osan ensimmäisestä perustelukappaleesta ilmenee (ks. vastaavasti tuomio 22.12.2008, Wallentin-Hermann, C‑549/07, EU:C:2008:771, 20 kohta; tuomio 23.3.2021, Airhelp, C‑28/20, EU:C:2021:226, 24 kohta ja tuomio 13.6.2024, D. (Moottorin suunnitteluvirhe), C‑411/23, EU:C:2024:498, 26 kohta).
29 Kyseinen asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu poikkeuksellisten olosuhteiden käsite koskee tapahtumia, jotka eivät luonteensa tai alkuperänsä vuoksi liity asianomaisen lentoliikenteen harjoittajan toiminnan tavanomaiseen harjoittamiseen eivätkä ole tämän tosiasiallisesti hallittavissa, ja nämä kaksi edellytystä ovat kumulatiivisia ja niiden täyttyminen on arvioitava tapauskohtaisesti (ks. vastaavasti tuomio 22.12.2008, Wallentin-Hermann, C‑549/07, EU:C:2008:771, 23 kohta; tuomio 31.1.2013, McDonagh, C‑12/11, EU:C:2013:43, 29 kohta; tuomio 23.3.2021, Airhelp, C‑28/20, EU:C:2021:226, 23 kohta ja tuomio 13.6.2024, D. (Moottorin suunnitteluvirhe), C‑411/23, EU:C:2024:498, 27 kohta).
30 Sen arvioimiseksi, eikö jokin tapahtuma luonteensa tai alkuperänsä vuoksi liity asianomaisen lentoliikenteen harjoittajan toiminnan tavanomaiseen harjoittamiseen, on erityisesti määritettävä, joutuvatko tai voivatko lennosta vastaavat lentoliikenteen harjoittajat joutua tavallisesti toimintaansa harjoittaessaan kohtaamaan tällaisia tapahtumia ja kuuluvatko tällaiset tapahtumat kyseisen toiminnan tavanomaiseen hallinnointiin (ks. vastaavasti tuomio 22.12.2008, Wallentin-Hermann, C‑549/07, EU:C:2008:771, 24 kohta; määräys 14.11.2014, Siewert, C‑394/14, EU:C:2014:2377, 19 kohta; tuomio 17.4.2018, Krüsemann ym., C‑195/17, C‑197/17–C‑203/17, C‑226/17, C‑228/17, C‑254/17, C‑274/17, C‑275/17, C‑278/17–C‑286/17 ja C‑290/17–C‑292/17, EU:C:2018:258, 41 ja 42 kohta; tuomio 26.6.2019, Moens, C‑159/18, EU:C:2019:535, 18 ja 19 kohta; tuomio 23.3.2021, Airhelp, C‑28/20, EU:C:2021:226, 29 ja 30 kohta ja tuomio 11.5.2023, TAP Portugal (Perämiehen kuolema), C‑156/22–C‑158/22, EU:C:2023:393, 22 kohta).
31 Tarkasteltaessa edellytystä, jonka mukaan tapahtuma ei ole lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan tosiasiallisesti hallittavissa, on puolestaan määritettävä, kuuluuko kyseinen tapahtuma olosuhteisiin, jotka eivät ole millään tavalla kyseisen lentoliikenteen harjoittajan määräysvallassa (ks. vastaavasti tuomio 23.3.2021, Airhelp, C‑28/20, EU:C:2021:226, 36 kohta ja tuomio 13.6.2024, Finnair (Polttoaineen määrän mittausjärjestelmän suunnitteluvirhe), C‑385/23, EU:C:2024:497, 32 kohta). Tässä yhteydessä tapahtumat, joiden alkuperä on lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan ”sisäinen”, on erotettava tapahtumista, joiden alkuperä on siihen nähden ”ulkoinen”. Ulkoisten tapahtumien käsitteen alaan kuuluvat siis tapahtumat, jotka johtuvat osittain lentoliikenteen harjoittajan toiminnasta ja osittain ulkoisista olosuhteista, joita käytännössä ilmenee vaihtelevissa määrin mutta joita lentoliikenteen harjoittaja ei hallitse, koska niiden alkuperänä on joko luonnontapahtuma tai kolmannen osapuolen toimi (ks. vastaavasti tuomio 23.3.2021, Airhelp, C‑28/20, EU:C:2021:226, 39–41 kohta; tuomio 7.7.2022, SATA International–Azores Airlines (Polttoaineentankkausjärjestelmän häiriö), C‑308/21, EU:C:2022:533, 25 kohta ja tuomio 16.10.2025, AirHelp Germany (Lentokone, johon on osunut salama), C‑399/24, EU:C:2025:791, 28 ja 29 kohta).
32 Edellä esitetyn perusteella ensimmäiseksi on todettava, että unionin yleinen tuomioistuin jätti huomiotta tämän tuomion 28–31 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenevät tulkintaperiaatteet ja käsitteet, kun se katsoi uudelleenkäsiteltävän tuomion 28 ja 29 kohdassa, että ilmaliikenteen hallintaa koskevan päätöksen ei voida luonteensa tai alkuperänsä vuoksi katsoa liittyvän asianomaisen lentoliikenteen harjoittajan toiminnan tavanomaiseen harjoittamiseen, koska tällaisen päätöksen ei määritelmällisesti voida katsoa olevan erottamattomasti sidoksissa sen ilma-aluksen toimintaan, jolla viivästynyt lento on toteutettu, eikä se myöskään kuulu asianomaisen lentoliikenteen harjoittajan toimintaan vaan ilmaliikenteen hallintapalvelujen toiminnan ja toimivallan alaan.
33 Ensinnäkin on nimittäin niin, että kun unionin yleinen tuomioistuin tämän tuomion 29 kohdassa mainituista edellytyksistä ensimmäisen osalta arvioi ainoastaan tapahtuman, johon vedotaan – tässä tapauksessa ilmaliikenteen hallintaa koskevan päätöksen –, ja asianomaisen ilma-aluksen toiminnan välisiä yhteyksiä, se jätti tämän tuomion 30 kohdassa mainitun oikeuskäytännön valossa huomiotta sen, että kaikki lennosta vastaavat lentoliikenteen harjoittajat joutuvat toimintaansa harjoittaessaan väistämättä kohtaamaan tavanomaisesti ja säännöllisesti ilmaliikenteen hallintaa koskevia päätöksiä.
34 Toiseksi kun unionin yleinen tuomioistuin perusti päättelynsä ilmaliikenteen hallintaa koskevan päätöksen ”ulkoiseen” luonteeseen ja asianomaisen lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan toimivallan puuttumiseen, se sekoitti asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulle poikkeuksellisten olosuhteiden käsitteelle ominaiset kaksi kumulatiivista edellytystä toisiinsa. Vaikka unionin yleinen tuomioistuin aikoi lausua näistä edellytyksistä ensimmäisestä, kyseiset arviointiperusteet kuuluvat – kuten tämän tuomion 31 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee – sen jälkimmäisen edellytyksen arviointiin, joka perustuu siihen, ettei kyseessä oleva tapahtuma ole asianomaisen lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan tosiasiallisesti hallittavissa.
35 Toiseksi on todettava, että tämän tuomion 33 kohdassa esitetyistä seikoista ilmenee, että ilmaliikenteen hallintaa koskevien päätösten on katsottava luonteensa ja alkuperänsä vuoksi liittyvän lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan toiminnan tavanomaiseen harjoittamiseen. Koska ensimmäinen tämän tuomion 29 kohdassa mainitusta kahdesta kumulatiivisesta edellytyksestä ei täyty, on todettava, ettei kyseisiä päätöksiä itsessään voida luonnehtia asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuiksi poikkeuksellisiksi olosuhteiksi vieläpä ilman, että olisi tutkittava kyseisistä edellytyksistä jälkimmäistä.
36 On kuitenkin vielä muistutettava, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuksi poikkeukselliseksi olosuhteeksi luonnehtiminen on tehtävä ottamalla huomioon pelkästään asianomaisen lennon peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen taustalla oleva olosuhde (tuomio 26.6.2019, Moens, C‑159/18, EU:C:2019:535, 17 kohta). Tällaisen peruuttamisen tai viivästymisen syy on merkityksellinen määritettäessä matkustajille heidän lentonsa peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen vuoksi aiheutuneen vahingon korvaamisen yhteydessä sitä, johtuuko kyseinen peruuttaminen tai viivästyminen mahdollisesti kyseisessä säännöksessä tarkoitetuista poikkeuksellisista olosuhteista (ks. vastaavasti tuomio 13.10.2011, Sousa Rodríguez ym., C‑83/10, EU:C:2011:652, 34 kohta).
37 Näin ollen on huomautettava, että esimerkiksi kun päätös, jolla suljetaan osa Euroopan ilmatilasta tai lentoaseman kiitotiet, johtuu tulivuorenpurkauksesta tai kyseisillä kiitoteillä olevasta polttoaineesta, nimenomaan viimeksi mainittuihin tapahtumiin nähden on arvioitava, johtuvatko tällaisesta sulkemisesta johtuva lennon peruuttaminen tai pitkäaikainen viivästyminen poikkeuksellisista olosuhteista (ks. vastaavasti tuomio 31.1.2013, McDonagh, C‑12/11, EU:C:2013:43, 34 kohta ja tuomio 26.6.2019, Moens, C‑159/18, EU:C:2019:535, 13 ja 18–22 kohta).
38 Tästä seuraa, että asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen poikkeuksellisten olosuhteiden olemassaolon osoittamiseksi lennosta vastaava lentoliikenteen harjoittaja ei voi tyytyä väittämään, että pitkäaikainen viivästyminen johtuu ilmaliikenteen hallintaa koskevasta päätöksestä. Sen on osoitettava, että kyseinen päätös on tehty kyseisessä säännöksessä tarkoitetun poikkeuksellisen olosuhteen vuoksi. Kansallisen tuomioistuimen, jonka käsiteltäväksi asia on saatettu, on siis arvioitava, täyttääkö tapahtuma, joka muodostaa kyseisen päätöksen syyn tai perusteen, tämän tuomion 29 kohdassa mainitut kaksi kumulatiivista edellytystä.
39 Tämä tulkinta, jossa suljetaan pois se, että mikä tahansa ilmaliikenteen hallintaa koskeva päätös voisi itsessään olla asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu poikkeuksellinen olosuhde, pätee myös, kun otetaan huomioon poikkeuksellisten olosuhteiden käsitteen suppean tulkinnan periaate ja matkustajien korkeatasoista suojelua koskeva tavoite. Tältä osin on korostettava, että tällaisen päätöksen erottaminen sen taustalla olevista syistä saattaisi laajentaa huomattavasti lentoliikenteen harjoittajien mainitussa asetuksessa säädetystä korvausvelvollisuudesta vapauttamisen ulottuvuutta, koska pelkkä vetoaminen ilmaliikenteen hallintaa koskevan hallinnollisen päätöksen olemassaoloon riittäisi siihen, että vedotaan tähän vapauttamiseen, ilman että olisi tarpeen osoittaa, että kyseisen päätöksen tekemiseen johtanut syy on luonteeltaan poikkeuksellinen.
40 Tällainen tulkinta on lisäksi kyseisen asetuksen johdanto-osan 15 perustelukappaleen mukainen. Rajoittaessaan poikkeuksellisen olosuhteen käsitteen tilanteeseen, jossa ilmaliikenteen hallintaa koskeva päätös, joka koskee tiettyä lentokonetta tiettynä päivänä, aiheuttaa muun muassa huomattavan viivästymisen, unionin lainsäätäjä ei ole mitenkään tarkoittanut luoda periaatetta, jonka mukaan mikä tahansa ilmaliikenteen hallintaa koskeva päätös voisi sen perusteena olevista syistä riippumatta olla tällainen olosuhde.
41 Näin ollen on todettava, että unionin yleinen tuomioistuin sovelsi virheellisesti asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua poikkeuksellisten olosuhteiden käsitettä, kun se totesi uudelleenkäsiteltävän tuomion 33–36 kohdassa, että ilmaliikenteen hallintaa koskeva päätös voi muodostaa sen perusteesta riippumatta poikkeukselliset olosuhteet, jos osoitetaan, että kyseinen päätös ei ollut asianomaisen lentoliikenteen harjoittajan tosiasiallisesti hallittavissa, erityisesti kun voidaan sulkea pois se, että kyseinen lentoliikenteen harjoittaja on vaikuttanut päätöksen tekemiseen.
42 Tästä seuraa, että unionin yleisen tuomioistuimen ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämään ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen uudelleenkäsiteltävän tuomion 41 kohdassa antamassa vastauksessa, joka on esitetty kyseisen tuomion 26–40 kohdassa esitettyjen arviointien päätteeksi, jätetään huomiotta asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun poikkeuksellisten olosuhteiden käsitteen sanamuodon mukainen, kontekstuaalinen ja teleologinen tulkinta.
Unionin oikeuden yhtenäisyyden tai johdonmukaisuuden vahingoittaminen
43 Asetuksen N:o 261/2004 5 artiklalla, jossa vahvistetaan lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan velvollisuudet lennon peruuttamisen yhteydessä, pyritään, kuten kyseisen asetuksen johdanto-osan ensimmäisestä ja toisesta perustelukappaleesta ilmenee, varmistamaan matkustajien suojelun korkea taso ottaen huomioon kuluttajansuojan yleiset vaatimukset, koska lentojen peruuttaminen ja pitkäaikainen viivästyminen aiheuttavat matkustajille vakavia haittoja (ks. vastaavasti tuomio 22.12.2008, Wallentin-Hermann, C‑549/07, EU:C:2008:771, 18 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
44 Tämän tavoitteen mukaisesti säännöksiä ja määräyksiä, joilla annetaan lentomatkustajille oikeuksia – myös niitä, joilla annetaan oikeus korvaukseen –, on tulkittava laajasti (tuomio 19.11.2009, Sturgeon ym., C‑402/07 ja C‑432/07, EU:C:2009:716, 45 kohta), kun taas asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua poikkeuksellisten olosuhteiden käsitettä on poikkeuksena matkustajien oikeutta korvaukseen koskevasta periaatteesta tulkittava suppeasti, kuten tämän tuomion 28 kohdassa todetaan (ks. vastaavasti tuomio 22.12.2008, Wallentin-Hermann, C‑549/07, EU:C:2008:771, 20 kohta).
45 Kun unionin yleinen tuomioistuin sekoitti toisiinsa asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulle poikkeuksellisten olosuhteiden käsitteelle ominaiset kaksi kumulatiivista edellytystä ja jätti ottamatta huomioon ilmaliikenteen hallintaa koskevan päätöksen taustalla olevan syyn, se tulkitsi kyseistä käsitettä laajasti siten, että se kattaa viime kädessä kaikki ilmaliikenteen hallintaa koskevat päätökset, ellei osoiteta, että lennosta vastaava lentoliikenteen harjoittaja on vaikuttanut päätöksen tekemiseen. Näin tehdessään unionin yleinen tuomioistuin loukkasi periaatetta, jonka mukaan kyseistä käsitettä on tulkittava suppeasti, ja vastaavasti periaatetta, jonka mukaan oikeutta korvaukseen on tulkittava laajasti. Se myös vaaransi tämän seurauksena kyseisellä asetuksella tavoitellun tasapainon yhtäältä lennosta vastaavien lentoliikenteen harjoittajien ja toisaalta matkustajien oikeuksien ja velvollisuuksien välillä, kun se rajoitti ensin mainittujen velvollisuuksia ja heikensi viimeksi mainittujen suojaa.
46 Näin ollen asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun poikkeuksellisten olosuhteiden käsitteen tällainen tulkinta, joka lisäksi vaikuttaa kyseisen asetuksen olennaiseen säännökseen, joka heijastaa asetuksen perustavanlaatuista tavoitetta eli lentomatkustajien suojelua, on omiaan vahingoittamaan unionin oikeuden yhtenäisyyttä ja johdonmukaisuutta.
47 Kun näitä seikkoja tarkastellaan kokonaisuutena, on todettava, että uudelleenkäsiteltävä tuomio vahingoittaa unionin oikeuden yhtenäisyyttä ja johdonmukaisuutta siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin totesi vastauksenaan ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen,
– että ilmaliikenteen hallintaa koskeva päätös ei liity luonteensa tai alkuperänsä vuoksi asianomaisen lentoliikenteen harjoittajan toiminnan tavanomaiseen harjoittamiseen, koska tällainen päätös ei kuulu kyseisen lentoliikenteen harjoittajan toimintaan vaan ilmaliikenteen hallintapalvelujen toiminnan ja toimivallan alaan
– että tällainen päätös ei ole sen perusteesta riippumatta kyseisen lentoliikenteen harjoittajan tosiasiallisesti hallittavissa edellyttäen, että mainittu lentoliikenteen harjoittaja ei ole vaikuttanut kyseisen päätöksen tekemiseen, ja
– että tämän vuoksi asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että ilmaliikenteen hallintaa koskeva päätös voi muodostaa sen aiheuttaman viivästyksen kestosta ja sen perusteesta riippumatta mainitussa säännöksessä tarkoitetut poikkeukselliset olosuhteet, jos osoitetaan, että kyseinen päätös ei ollut asianomaisen lentoliikenteen harjoittajan tosiasiallisesti hallittavissa, erityisesti kun voidaan sulkea pois se, että kyseinen lentoliikenteen harjoittaja on vaikuttanut päätöksen tekemiseen.
Uudelleenkäsittelyn seuraukset ja ennakkoratkaisupyyntö
48 Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 62 b artiklan toisessa kohdassa määrätään, että jos unionin tuomioistuin toteaa, että unionin yleisen tuomioistuimen päätös vahingoittaa unionin oikeuden yhtenäisyyttä tai johdonmukaisuutta, unionin tuomioistuimen antama vastaus uudelleenkäsittelyn kohteena oleviin kysymyksiin korvaa unionin yleisen tuomioistuimen antaman vastauksen.
49 Nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimen on siis aluksi vastattava ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämiin ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen.
50 Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 62 b artiklan toisesta kohdasta ilmenee sitä vastoin myös, että unionin tuomioistuimen ei ole korvattava omalla vastauksellaan unionin yleisen tuomioistuimen vastausta tämän käsittelemiin kysymyksiin, jotka eivät ole olleet uudelleenkäsittelyn kohteena. Oikeusvarmuuteen ja hyvään oikeudenkäyttöön liittyvistä syistä unionin tuomioistuin katsoo kuitenkin, että tässä tuomiossa on aiheellista toistaa perustelut, jotka unionin yleinen tuomioistuin esitti tarkastellessaan kolmatta ja neljättä kysymystä.
Ensimmäinen ja toinen kysymys
Toinen kysymys
51 Toisella kysymyksellään, jota on tarkasteltava ensimmäiseksi, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohtaa tulkittava siten, että ilmaliikenteen hallintaa koskeva päätös muodostaa itsessään ja sen perusteena olevista syistä riippumatta kyseisessä säännöksessä tarkoitetun poikkeuksellisen olosuhteen, vai onko tällaisen päätöksen taustalla oleva syy otettava huomioon arvioitaessa sitä, onko kyse poikkeuksellisesta olosuhteesta.
52 Tähän kysymykseen vastaamiseksi on otettava huomioon tämän tuomion 26–31 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö.
53 Kuten tämän tuomion 35–39 kohdassa todetaan, kyseisestä oikeuskäytännöstä ilmenee tältä osin, etteivät kaikki ilmaliikenteen hallintaa koskevat päätökset voi luonteensa vuoksi itsessään ja niiden perusteena olevasta syystä riippumatta muodostaa asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua poikkeuksellista olosuhdetta.
54 Mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee myös, että – kuten tämän tuomion 36 ja 38 kohdassa huomautetaan – on päinvastoin otettava huomioon tällaisen päätöksen taustalla oleva syy eli tapahtuma, joka on johtanut päätöksen tekemiseen, ja arvioitava, onko niin, ettei kyseinen tapahtuma luonteensa tai alkuperänsä vuoksi liity asianomaisen lentoliikenteen harjoittajan toiminnan tavanomaiseen harjoittamiseen eikä ollut tämän tosiasiallisesti hallittavissa, kun muistetaan, että kyseiset kaksi edellytystä ovat kumulatiivisia.
55 Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toimittamista selityksistä ilmenee, että pääasiassa kyseessä oleva ilmaliikenteen hallintaa koskeva päätös tehtiin Unkarin ja Romanian ilmatilan rajoitusten vuoksi, jotka toteutettiin huonojen sääolosuhteiden vuoksi.
56 Tältä osin asetuksen N:o 261/2004 johdanto-osan 14 perustelukappaleesta ilmenee, että poikkeuksellisia olosuhteita saattaa syntyä erityisesti sääolosuhteiden ollessa kyseisen lennon suorittamiseen sopimattomat.
57 Kyseisessä 14 perustelukappaleessa tarkoitetut olosuhteet eivät kuitenkaan välttämättä ja automaattisesti ole asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetystä korvausvastuusta vapauttamisen perusteita. Näin ollen on arvioitava tapauskohtaisesti, täyttävätkö olosuhteet tämän tuomion 29 kohdassa mainitut kaksi kumulatiivista edellytystä (ks. vastaavasti tuomio 22.12.2008, Wallentin-Hermann, C‑549/07, EU:C:2008:771, 22 ja 23 kohta ja tuomio 17.4.2018, Krüsemann ym., C‑195/17, C‑197/17–C‑203/17, C‑226/17, C‑228/17, C‑254/17, C‑274/17, C‑275/17, C‑278/17–C‑286/17 ja C‑290/17–C‑292/17, EU:C:2018:258, 34 kohta).
58 Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on siis määritettävä, täyttävätkö pääasiassa kyseessä olevaan ilmaliikenteen hallintaa koskevan päätöksen tekemiseen johtaneet huonot sääolosuhteet kyseiset edellytykset.
59 Tältä osin on ensinnäkin todettava, että vaikka on totta, että lennosta vastaavat lentoliikenteen harjoittajat joutuvat kohtaamaan säännöllisesti vaihtelevia tai jopa vaikeita sääolosuhteita, on kuitenkin niin, että kun sääolosuhteet ovat sellaisia, että ne estävät asianomaisen lennon turvallisen toteuttamisen aikataulun mukaisesti, ne eivät liity asianomaisen lentoliikenteen harjoittajan toiminnan tavanomaiseen harjoittamiseen.
60 Toiseksi on katsottava, että koska niin vakavat sääolosuhteet, että ne estävät asianomaisen lennon turvallisen toteuttamisen aikataulun mukaisesti, ovat luontoon liittyviä epävarmuustekijöitä, ne eivät ole asianomaisen lentoliikenteen harjoittajan tosiasiallisesti hallittavissa.
61 Jollei tarkistuksista, jotka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on toteutettava, muuta ilmene, pääasiassa kyseessä olevan ilmaliikenteen hallintaa koskevan päätöksen tekemisen taustalla oleva tapahtuma täyttää näin ollen kumulatiiviset edellytykset sille, että sen voidaan katsoa muodostavan asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun poikkeuksellisen olosuhteen.
62 Edellä esitetyn perusteella toiseen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että ilmaliikenteen hallintaa koskeva päätös ei voi itsessään ja sen perusteena olevista syistä riippumatta muodostaa kyseisessä säännöksessä tarkoitettua poikkeuksellista olosuhdetta, vaan tällaisen päätöksen taustalla oleva syy on päinvastoin otettava huomioon tutkimalla tapauskohtaisesti, onko niin, ettei tapahtuma, jonka vuoksi päätös on tehty, luonteensa tai alkuperänsä vuoksi liity asianomaisen lentoliikenteen harjoittajan toiminnan tavanomaiseen harjoittamiseen eikä ole tämän tosiasiallisesti hallittavissa.
Ensimmäinen kysymys
63 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään lähinnä, onko asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohtaa tulkittava siten, että tapahtuma voi olla kyseisessä säännöksessä tarkoitettu poikkeuksellinen olosuhde, vaikka se ei itsessään ole aiheuttanut vähintään kolmen tunnin viivästymistä.
64 Kyseinen tuomioistuin esittää tämän kysymyksen, koska pääasiassa pitkäaikainen viivästyminen johtui osittain sääolosuhteista, jotka viivästyttivät samalla lentokoneella toteutetulle edelliselle lennolle myönnettyä lähtöaikaa, ja osittain lentokoneessa todetusta teknisestä viasta, jonka korjaaminen kesti kaksi tuntia ja kahdeksan minuuttia.
65 Tältä osin on muistutettava, että asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohtaa, kun sitä luetaan kyseisen asetuksen johdanto-osan 14 perustelukappaleen valossa, on tulkittava siten, että siinä tapauksessa, että lennon saapumisen vähintään kolmen tunnin viivästyminen, joka ei johdu pelkästään poikkeuksellisesta olosuhteesta, jota ei olisi voitu välttää tilanteeseen soveltuvilla toimenpiteillä ja johon lentoliikenteen harjoittaja on kohdistanut kaikki kohtuudella edellytettävät toimenpiteet sen seurausten välttämiseksi, vaan myös toisesta tähän ryhmään kuulumattomasta olosuhteesta, ensimmäisestä olosuhteesta johtunut viivästyminen on vähennettävä asianomaisen lennon saapumisen kokonaisviivästymisestä sen ratkaisemiseksi, onko tämän lennon saapumisen viivästymisestä maksettava kyseisen asetuksen 7 artiklassa tarkoitettua korvausta (tuomio 4.5.2017, Pešková ja Peška, C‑315/15, EU:C:2017:342, 54 kohta).
66 Tämän seurauksena ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että tapahtuma voi muodostaa kyseisessä säännöksessä tarkoitetun poikkeuksellisen olosuhteen, vaikka se ei ole itsessään aiheuttanut vähintään kolmen tunnin viivästymistä, minkä vuoksi tilanteessa, jossa saapumisen pitkäaikainen viivästyminen ei johdu pelkästään tästä tapahtumasta vaan myös muusta olosuhteesta, joka ei ole mainitussa säännöksessä tarkoitettu poikkeuksellinen olosuhde, kyseisestä tapahtumasta johtuva viivästys on vähennettävä asianomaisen lennon saapumisen viivästymisestä kokonaisuudessaan sen arvioimiseksi, onko kyseisen lennon saapumisen viivästymisestä maksettava korvausta kyseisen asetuksen 7 artiklan mukaisesti.
Kolmas ja neljäs kysymys
67 Koska – kuten tämän tuomion 50 kohdassa korostetaan – unionin tuomioistuimen ei ole korvattava omalla vastauksellaan unionin yleisen tuomioistuimen vastausta tämän käsittelemiin kysymyksiin, jotka eivät ole olleet uudelleenkäsittelyn kohteena, tässä tuomiossa on aiheellista toistaa perustelut, jotka unionin yleinen tuomioistuin esitti uudelleenkäsiteltävän tuomion 42–45 kohdassa kolmannen ja neljännen kysymyksen osalta. Kyseisissä kohdissa todetaan seuraavaa:
”42 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kolmannella ja neljännellä kysymyksellään, jotka on käsiteltävä yhdessä, lähinnä, onko [tapahtuman] koskettava tosiasiassa viivästynyttä lentoa, jotta [se] voi muodostaa poikkeukselliset olosuhteet, vai voiko [se] koskea myös rotaation aiempaa lentoa.
43 Oikeuskäytännöstä ilmenee tältä osin, että asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohtaa, luettuna sen johdanto-osan 14 perustelukappaleen valossa, on tulkittava siten, että vapautuakseen velvollisuudestaan maksaa matkustajille korvausta suorittamansa lennon pitkäaikaisen viivästymisen tai peruuttamisen tapauksessa lentoliikenteen harjoittaja voi vedota poikkeuksellisiin olosuhteisiin, jotka ovat vaikuttaneet sen samalla ilma-aluksella suorittamaan edeltäneeseen lentoon, edellyttäen, että näiden olosuhteiden syntymisen ja myöhemmän lennon viivästymisen tai peruuttamisen välillä on välitön syy-yhteys, mitä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on arvioitava ottamalla huomioon erityisesti asianomaisen lentoliikenteen harjoittajan kyseessä olevan ilma-aluksen käyttötavan (tuomio 11.6.2020, Transportes Aéreos Portugueses, C‑74/19, EU:C:2020:460, 55 kohta ja tuomio 22.4.2021, Austrian Airlines, C‑826/19, EU:C:2021:318, 57 kohta).
44 Ilmaliikenteen hallintaa koskevista päätöksistä on lisäksi [Euroopan] komission tavoin pantava merkille, että asetuksen N:o 261/2004 johdanto-osan 15 perustelukappaleessa, jossa todetaan, että ’poikkeuksellisten olosuhteiden olisi katsottava vallitsevan, jos ilmaliikenteen hallintaa koskevan päätöksen vaikutus tiettyyn lentokoneeseen jonakin tiettynä päivänä aiheuttaa kyseisen lentokoneen yhden tai useamman lennon pitkäaikaisen viivästymisen’, edellytetään, että ilmaliikenteen hallintaa koskeva päätös koskee tiettyä lentokonetta eikä tiettyä lentoa.
45 Tässä tilanteessa kolmanteen ja neljänteen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että [lennosta vastaava] lentoliikenteen harjoittaja voi vedota mainitussa säännöksessä tarkoitettuina poikkeuksellisina olosuhteina [tapahtumaan], joka on vaikuttanut sen samalla lentokoneella suorittamaan edeltäneeseen lentoon, edellyttäen, että näiden olosuhteiden syntymisen ja sen myöhemmin suorittaman lennon viivästymisen tai peruuttamisen välillä on välitön syy-yhteys, [mitä on arvioitava] ottamalla huomioon erityisesti [kyseisen] lentoliikenteen harjoittajan kyseessä olevan ilma-aluksen käyttöta[pa].”
Oikeudenkäyntikulut
68 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Unionin yleisen tuomioistuimen 21.1.2026 antama tuomio D (Ilmaliikenteen hallintaa koskeva päätös) (T‑134/25, EU:T:2026:35) vahingoittaa unionin oikeuden yhtenäisyyttä ja johdonmukaisuutta siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin totesi vastauksenaan Sąd Rejonowy dla m.st. Warszawy w Warszawien (Varsovan kaupungin piirioikeus, Puola) ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen,
– että ilmaliikenteen hallintaa koskeva päätös ei liity luonteensa tai alkuperänsä vuoksi asianomaisen lentoliikenteen harjoittajan toiminnan tavanomaiseen harjoittamiseen, koska tällainen päätös ei kuulu kyseisen lentoliikenteen harjoittajan toimintaan vaan ilmaliikenteen hallintapalvelujen toiminnan ja toimivallan alaan
– että tällainen päätös ei ole sen perusteesta riippumatta kyseisen lentoliikenteen harjoittajan tosiasiallisesti hallittavissa edellyttäen, että mainittu lentoliikenteen harjoittaja ei ole vaikuttanut kyseisen päätöksen tekemiseen, ja
– että matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohtaa on näin ollen tulkittava siten, että tällainen päätös voi muodostaa sen aiheuttaman viivästymisen kestosta ja sen perusteesta riippumatta mainitussa säännöksessä tarkoitetut ”poikkeukselliset olosuhteet”, jos osoitetaan, että kyseinen päätös ei ollut asianomaisen lentoliikenteen harjoittajan tosiasiallisesti hallittavissa, erityisesti kun voidaan sulkea pois se, että kyseinen lentoliikenteen harjoittaja on vaikuttanut päätöksen tekemiseen.
2) Kyseinen tuomio kumotaan siltä osin kuin kyse on vastauksista Sąd Rejonowy dla m.st. Warszawy w Warszawien esittämiin ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen.
3) Unionin yleisen tuomioistuimen kyseisiin Sąd Rejonowy dla m.st. Warszawy w Warszawien esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin antamat vastaukset korvataan seuraavilla vastauksilla:
– Asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohtaa
on tulkittava siten, että
ilmaliikenteen hallintaa koskeva päätös ei voi itsessään ja sen perusteena olevista syistä riippumatta muodostaa kyseisessä säännöksessä tarkoitettua poikkeuksellista olosuhdetta, vaan tällaisen päätöksen taustalla oleva syy on päinvastoin otettava huomioon tutkimalla tapauskohtaisesti, onko niin, ettei tapahtuma, jonka vuoksi päätös on tehty, luonteensa tai alkuperänsä vuoksi liity asianomaisen lentoliikenteen harjoittajan toiminnan tavanomaiseen harjoittamiseen eikä ole tämän tosiasiallisesti hallittavissa.
– Asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohtaa
on tulkittava siten, että
tapahtuma voi muodostaa kyseisessä säännöksessä tarkoitetun poikkeuksellisen olosuhteen, vaikka se ei ole itsessään aiheuttanut vähintään kolmen tunnin viivästymistä, minkä vuoksi tilanteessa, jossa saapumisen pitkäaikainen viivästyminen ei johdu pelkästään tästä tapahtumasta vaan myös muusta olosuhteesta, joka ei ole mainitussa säännöksessä tarkoitettu poikkeuksellinen olosuhde, kyseisestä tapahtumasta johtuva viivästys on vähennettävä asianomaisen lennon saapumisen viivästymisestä kokonaisuudessaan sen arvioimiseksi, onko kyseisen lennon saapumisen viivästymisestä maksettava korvausta kyseisen asetuksen 7 artiklan mukaisesti.
4) Unionin yleisen tuomioistuimen tämän tuomiolauselman 1 kohdassa mainitussa tuomiossa kolmanteen ja neljänteen ennakkoratkaisukysymykseen antama vastaus toistetaan seuraavasti:
Asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohtaa
on tulkittava siten, että
lennosta vastaava lentoliikenteen harjoittaja voi vedota mainitussa säännöksessä tarkoitettuina poikkeuksellisina olosuhteina tapahtumaan, joka on vaikuttanut sen samalla lentokoneella suorittamaan edeltäneeseen lentoon, edellyttäen, että näiden olosuhteiden syntymisen ja sen myöhemmin suorittaman lennon viivästymisen tai peruuttamisen välillä on välitön syy-yhteys, mitä on arvioitava ottamalla huomioon erityisesti kyseisen lentoliikenteen harjoittajan kyseessä olevan ilma-aluksen käyttötapa.
Allekirjoitukset
* Oikeudenkäyntikieli: puola.