<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><CONCLUSION NNC="YES" xmlns:fmx="http://opoce" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.58-20161101.xd"><BIB.CONCLUSION><REF.CASE FILE="n.a."><NO.CASE>C-561/16</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62016CC0561</NO.CELEX><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:236">EU:C:2018:236</NO.ECLI><NO.SEQ>0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>1</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>14</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>14</PAGE.TOTAL></BIB.CONCLUSION><CURR.TITLE><PAGE.HEADER><P><HT TYPE="SC">Ratkaisuehdotus – Juliane Kokott – Asia C‑561/16</HT></P><P><HT TYPE="SC">Saras Energía</HT></P></PAGE.HEADER></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus</HT></P><P><HT TYPE="UC">Juliane Kokott</HT></P><P><DATE ISO="20180412">12 päivänä huhtikuuta 2018</DATE><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0001"><P>Alkuperäinen kieli: saksa.</P></NOTE></P></TI><STI><P><HT TYPE="BOLD">Asia C‑561/16</HT></P><P>Saras Energía, S.A., ym.</P><P>vastaan</P><P>Administración del Estado</P><P><HT TYPE="NORMAL">(Ennakkoratkaisupyyntö – Tribunal Supremo (ylin tuomioistuin, Espanja))</HT></P></STI></TITLE><INTERMEDIATE><INDEX IDX.CLOSE="" SEPARATOR=" – " IDX.OPEN=""><KEYWORD>Ennakkoratkaisupyyntö</KEYWORD><KEYWORD>Direktiivi 2012/27/EU</KEYWORD><KEYWORD>Energiatehokkuuden edistäminen</KEYWORD><KEYWORD>Energiatehokkuusvelvoitejärjestelmä</KEYWORD><KEYWORD>Muut politiikkatoimet</KEYWORD><KEYWORD>Kansallinen energiatehokkuusrahasto</KEYWORD><KEYWORD>Maksuosuuden suorittamisvelvoite</KEYWORD><KEYWORD>Velvoitetut energian jakelijat ja/tai energian vähittäismyyntiyritykset</KEYWORD><KEYWORD>Perustelut</KEYWORD></INDEX></INTERMEDIATE><CONTENTS.CONCLUSION><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">I.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Johdanto</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0001"><NO.P>1.</NO.P><TXT>Ilmastoa ei suojella vain siirtymällä energian tuotannossa uusiutuviin energianlähteisiin vaan myös säästämällä energiaa. Tämän vuoksi – ja muista syistä – Euroopan unioni on asettanut tavoitteekseen saavuttaa 20 prosentin suuruiset säästöt vuoteen 2020 mennessä. Energiatehokkuusdirektiivin<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0002"><P>Energiatehokkuudesta <DATE ISO="20121025">25.10.2012</DATE> annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/27/EU (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="315" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2012">EUVL 2012, L 315, s. 1</REF.DOC.OJ>), sellaisena kuin se on muutettuna <DATE ISO="20130513">13.5.2013</DATE> annetulla neuvoston direktiivillä 2013/12/EU (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="141" PAGE.FIRST="8" DATE.PUB="2013">EUVL 2013, L 141, s. 8</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> tarkoituksena on auttaa tavoitteen saavuttamisessa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0002"><NO.P>2.</NO.P><TXT>Yksi energian säästämiskeino on energiatehokkuusdirektiivin 7 artiklan 1 kohdassa säädetty energian jakelijoiden ja/tai energian vähittäismyyntiyritysten energiansäästötavoitteiden käyttöön ottaminen. Direktiivin täytäntöön paneminen Espanjassa tältä osin on johtanut nyt käsiteltävänä olevaan ennakkoratkaisupyyntöön.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0003"><NO.P>3.</NO.P><TXT>Tältä osin on olennaisesti kyse kahdesta kysymyksestä, nimittäin ensinnäkin siitä, sallitaanko energiatehokkuusdirektiivissä se, että yritykset velvoitetaan suorittamaan maksuosuuksia energiansäästörahastoon antamatta niille mahdollisuutta saavuttaa energiansäästötavoitteet sen sijaan itse, ja toiseksi siitä, mille yrityksille ylipäänsä voidaan asettaa tällainen velvoite, sekä velvoitettujen yritysten valinnan perusteluista.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="2"?><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">II.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asiaa koskevat oikeussäännöt</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">A.</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Unionin oikeus</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0004"><NO.P>4.</NO.P><TXT>Eräillä energiatehokkuusdirektiivin 2 artiklassa säädetyillä käsitteiden määritelmillä on merkitystä nyt käsiteltävässä asiassa:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0001" REF.END="QE0001"/>Tässä direktiivissä tarkoitetaan</P><P>– –</P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>14)</NO.P><TXT><QUOT.START CODE="2019" ID="QS0002" REF.END="QE0002"/>velvoitetulla osapuolella<QUOT.END REF.START="QS0002" CODE="2019" ID="QE0002"/> energian jakelijaa tai energian vähittäismyyntiyritystä, jota 7 artiklassa tarkoitetut kansalliset energiatehokkuusvelvoitejärjestelmät sitovat;</TXT></NP></ITEM></LIST><P>– –</P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>18)</NO.P><TXT><QUOT.START CODE="2019" ID="QS0003" REF.END="QE0003"/>politiikkatoimella<QUOT.END REF.START="QS0003" CODE="2019" ID="QE0003"/> sääntely-, rahoitus- tai verotustoimenpidettä taikka vapaaehtoista tai tietojen toimittamista koskevaa toimenpidettä, joka on jäsenvaltiossa otettu muotomääräisesti käyttöön ja pantu täytäntöön ja jolla luodaan tukikehys, vaatimus tai kannustin, jotta markkinatoimijat tarjoaisivat ja ostaisivat energiapalveluja ja toteuttaisivat muita energiatehokkuutta parantavia toimenpiteitä;</TXT></NP></ITEM></LIST><P>– –</P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>20)</NO.P><TXT><QUOT.START CODE="2019" ID="QS0004" REF.END="QE0004"/>energian jakelijalla<QUOT.END REF.START="QS0004" CODE="2019" ID="QE0004"/> luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, myös jakeluverkonhaltijaa, joka vastaa energian siirrosta sen toimittamiseksi loppukäyttäjille tai energiaa loppukäyttäjille myyville jakeluasemille;</TXT></NP></ITEM></LIST><P>– –</P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>22)</NO.P><TXT><QUOT.START CODE="2019" ID="QS0005" REF.END="QE0005"/>energian vähittäismyyntiyrityksellä<QUOT.END REF.START="QS0005" CODE="2019" ID="QE0005"/> luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka myy energiaa loppukäyttäjille;</TXT></NP></ITEM></LIST><P>– –<QUOT.END REF.START="QS0001" CODE="201D" ID="QE0001"/></P></ALINEA></QUOT.S></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0005"><NO.P>5.</NO.P><TXT>Energiatehokkuusdirektiivin 7 artiklassa säädetään energiatehokkuusvelvoitejärjestelmästä, johon nyt käsiteltävä oikeusriita perustuu:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="007.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0006" REF.END="QE0006"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>Kunkin jäsenvaltion on perustettava energiatehokkuusvelvoitejärjestelmä. Järjestelmällä on varmistettava, että kunkin jäsenvaltion alueella toimivat energian jakelijat ja/tai energian vähittäismyyntiyritykset, jotka on 4 kohdan mukaisesti nimetty velvoitetuiksi osapuoliksi, saavuttavat kumulatiivisen loppukäytön energiansäästötavoitteen viimeistään <DATE ISO="20201231">31 päivänä joulukuuta 2020</DATE>, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdan soveltamista.</ALINEA><ALINEA>– –</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="007.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA>– –</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="007.003"><NO.PARAG>3.</NO.PARAG><ALINEA>– –</ALINEA></PARAG><?PAGE NO="3"?><PARAG IDENTIFIER="007.004"><NO.PARAG>4.</NO.PARAG><ALINEA>Kunkin jäsenvaltion on 1 kohdan ensimmäistä alakohtaa sovellettaessa nimettävä velvoitetut osapuolet puolueettomin ja syrjimättömin perustein alueellaan toimivien energian jakelijoiden ja/tai energian vähittäismyyntiyritysten keskuudesta, ja se voi sisällyttää niihin alueellaan toimivia liikennepolttoaineen jakelijoita tai liikennepolttoaineen vähittäismyyntiyrityksiä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta energiansäästöjen laskemista 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetyn tavoitteen mukaisesti. Velvoitettujen osapuolten on saavutettava [jäsenvaltion tarvittaessa määrittämien] loppukäyttäjien keskuudessa velvoitteen täyttämisen edellyttämä energiansäästöjen määrä<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0003"><P>Lainausta on korjattu unionin tuomioistuimessa, koska direktiivin suomenkielinen versio on virheellinen.</P></NOTE>– –.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="007.005"><NO.PARAG>5.–8.</NO.PARAG><ALINEA>– –</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="007.009"><NO.PARAG>9.</NO.PARAG><ALINEA>Vaihtoehtona 1 kohdan mukaisen energiatehokkuusvelvoitejärjestelmän perustamiselle jäsenvaltiot voivat toteuttaa muita politiikkatoimia energiansäästöjen saavuttamiseksi loppukäyttäjien keskuudessa, edellyttäen että nämä politiikkatoimet ovat 10 ja 11 kohdassa esitettyjen perusteiden mukaiset. Tällä toimintatavalla saavutetun vuotuisen uuden energiansäästön on oltava yhtä suuri kuin 1, 2 ja 3 kohdassa vaadittu uusi energiansäästö. Edellyttäen, että vastaavuus säilytetään, jäsenvaltiot voivat yhdistää velvoitejärjestelmiin vaihtoehtoisia politiikkatoimia, mukaan lukien kansalliset energiatehokkuusohjelmat.</ALINEA><ALINEA><P>Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja politiikkatoimia voivat olla esimerkiksi seuraavat politiikkatoimet tai niiden yhdistelmät:</P><P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>energia- tai hiilidioksidiverot, joiden vaikutuksena on energian loppukäytön vähentyminen;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>rahoitusjärjestelmät ja ‑välineet tai verokannustimet, jotka johtavat energiatehokkaan teknologian tai tekniikoiden soveltamiseen ja joiden vaikutuksena on energian loppukäytön vähentyminen;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>c)</NO.P><TXT>säädökset tai vapaaehtoiset sopimukset, jotka johtavat energiatehokkaan teknologian tai tekniikoiden soveltamiseen ja joiden vaikutuksena on energian loppukäytön vähentyminen;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>d)</NO.P><TXT>standardit ja normit, joiden tarkoituksena on tuotteiden ja palvelujen, rakennukset ja ajoneuvot mukaan luettuina, energiatehokkuuden parantaminen, paitsi jos ne ovat pakollisia ja sovellettavia jäsenvaltioissa unionin oikeuden mukaisesti;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>e)</NO.P><TXT>energiamerkintäjärjestelmät, paitsi jos ne ovat pakollisia ja sovellettavia jäsenvaltioissa unionin oikeuden mukaisesti;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>f)</NO.P><TXT>koulutus, myös energianeuvontaohjelmat, jotka johtavat energiatehokkaan teknologian tai tekniikoiden soveltamiseen ja joiden vaikutuksena on energian loppukäytön vähentyminen.</TXT></NP></ITEM></LIST></P><P>Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään <DATE ISO="20131205">5 päivänä joulukuuta 2013</DATE> politiikkatoimet, jotka ne aikovat hyväksyä ensimmäisen alakohdan ja 20 artiklan 6 kohdan soveltamiseksi liitteessä V olevassa 4 kohdassa säädetyn kehyksen mukaisesti ja esitettävä, miten niiden avulla tultaisiin saavuttamaan vaadittu säästöjen määrä. Toisessa alakohdassa ja 20 artiklan 6 kohdassa tarkoitettujen politiikkatoimien osalta ilmoituksessa on osoitettava, miten 10 kohdan perusteet täytetään. Muiden kuin toisessa alakohdassa tai 20 artiklan 6 kohdassa tarkoitettujen politiikkatoimien osalta jäsenvaltioiden on selitettävä, miten vastaava säästöjen, seurannan ja todentamisen taso saavutetaan. Komissio voi ehdottaa muutoksia kolmen kuukauden kuluessa ilmoituksesta.<QUOT.END REF.START="QS0006" CODE="201D" ID="QE0006"/></P></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0006"><NO.P>6.</NO.P><TXT>Energiatehokkuusrahaston perustamisesta säädetään energiatehokkuusdirektiivin 20 artiklan 4 kohdassa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="020.004"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0007" REF.END="QE0007"/>4.</NO.PARAG><ALINEA>Jäsenvaltiot voivat perustaa kansallisen energiatehokkuusrahaston. Rahastolla on pyrittävä tukemaan kansallisia energiatehokkuusaloitteita.<QUOT.END REF.START="QS0007" CODE="201D" ID="QE0007"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><?PAGE NO="4"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0007"><NO.P>7.</NO.P><TXT>Rahoituksesta, joka saadaan säästövelvollisilta yrityksiltä, on kyse energiatehokkuusdirektiivin 20 artiklan 6 kohdassa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="020.006"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0008" REF.END="QE0008"/>6.</NO.PARAG><ALINEA>Jäsenvaltiot voivat säätää, että velvoitetut osapuolet voivat täyttää 7 artiklan 1 kohdan mukaiset velvoitteensa suorittamalla vuosittain kansalliseen energiatehokkuusrahastoon maksuosuuden, joka vastaa näiden velvoitteiden täyttämisen edellyttämiä investointeja.<QUOT.END REF.START="QS0008" CODE="201D" ID="QE0008"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0008"><NO.P>8.</NO.P><TXT>Tällä hetkellä neuvosto ja parlamentti käsittelevät komission tekemää ehdotusta energiatehokkuusdirektiivin muuttamiseksi.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0004"><P>Lainsäädäntömenettely 2016/0376 (COD).</P></NOTE></TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">B.</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Espanjan oikeus</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0009"><NO.P>9.</NO.P><TXT>Kasvua, kilpailukykyä ja tehokkuutta edistävien kiireellisten toimenpiteiden hyväksymisestä <DATE ISO="20141015">15.10.2014</DATE> annetun lain 18/2014 (Ley 18/2014, de 15 de octubre, de aprobación de medidas urgentes para el crecimiento, la competitividad y la eficiencia) 69 §:ssä perustetaan energiatehokkuusdirektiivin 7 artiklan mukaisesti kansallinen energiatehokkuusvelvoitejärjestelmä, joka on sähkön ja kaasun osalta kohdistettu niitä myyviin yrityksiin, joille asetetaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0009" REF.END="QE0009"/>vuosittainen kansallinen energiansäästökiintiö eli säästövelvoitteet<QUOT.END REF.START="QS0009" CODE="201D" ID="QE0009"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0010"><NO.P>10.</NO.P><TXT>Lain 18/2014 71 §:n 1 momentissa säädetään vuosittaisten säästövelvoitteiden ensisijaisena täyttämismuotona vuosittaisen maksuosuuden suorittamisesta kansalliseen energiatehokkuusrahastoon, joka perustetaan energiatehokkuusdirektiivin 20 artiklan 4 kohdan nojalla lain 18/2014 72 §:ssä. Vain vaihtoehtoisesti 71 §:n 2 momentissa säädetään siitä mahdollisuudesta, että hallitus ottaa käyttöön mekanismin sen osoittamiseksi, että tosiasiallisiin energiansäästöihin on päästy. Hallitus ei toistaiseksi ole käyttänyt tätä sille varattua sääntelymahdollisuutta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0011"><NO.P>11.</NO.P><TXT>Sen sijaan antamalla vuonna 2015 kansallisen energiatehokkuusrahaston maksuosuuksien suorittamisvelvoitteiden vahvistamisesta <DATE ISO="20150220">20.2.2015</DATE> määräys IET/289/2015 luotiin edellytykset maksuosuuksien perimiselle.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">III.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Tosiseikat ja ennakkoratkaisupyyntö</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0012"><NO.P>12.</NO.P><TXT>Saras Energía, S.A., joka on espanjalainen energiateollisuusyritys, on riitauttanut määräyksen IET/289/2015 antamisen Tribunal Supremossa (ylin tuomioistuin, Espanja). Tässä yhteydessä se väittää, että määräyksen antaminen on kahdella tavalla ristiriidassa mainitun energiatehokkuusdirektiivin kanssa, eli ensinnäkin siten, että Saras Energía velvoitetaan siinä täyttämään energiansäästövelvoitteet suorittamalla maksuosuus energiatehokkuusrahastoon eikä se voi täyttää velvoitteita ryhtymällä säästötoimenpiteisiin, ja toiseksi siten, että maksuosuuden suorittamisvelvoite asetetaan siinä pelkästään kaasun ja sähkön myyntiyrityksille sekä öljytuotteiden ja nestekaasujen tukkumyyjille, muttei kaasun ja sähkön jakelijoille tai öljytuotteiden ja nestekaasujen vähittäismyyjille.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0013"><NO.P>13.</NO.P><TXT>Näin ollen Tribunal Supremo päätti <DATE ISO="20161025">25.10.2016</DATE> esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan <DATE ISO="20161107">7.11.2016</DATE> unionin tuomioistuimeen saapuneen ennakkoratkaisupyynnön:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><LIST TYPE="OTHER"><ITEM><NP><NO.P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0010" REF.END="QE0010"/>1)</NO.P><TXT>Soveltuuko jäsenvaltion säännöstö sellaisen kansallisen energiatehokkuusvelvoitejärjestelmän perustamisesta, jossa velvoitteet täytetään ensisijaisesti suorittamalla vuosittain maksuosuus [energiatehokkuusdirektiivin] 20 artiklan 4 kohdan nojalla perustettuun kansalliseen energiatehokkuusrahastoon, yhteen mainitun direktiivin 7 artiklan 1 ja 9 kohdan kanssa?</TXT></NP></ITEM><?PAGE NO="5"?><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Soveltuuko kansallinen säännöstö, jonka mukaan kansalliseen energiatehokkuusrahastoon suoritettavan maksuosuuden sijasta energiansäästövelvoitteet on mahdollista täyttää osoittamalla saavutettu säästö, yhteen [energiatehokkuusdirektiivin] 7 artiklan 1 kohdan ja 20 artiklan 6 kohdan kanssa?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>3)</NO.P><TXT>Jos edelliseen kysymykseen vastataan myöntävästi, soveltuuko kyseinen energiansäästövelvoitteiden vaihtoehtoinen täyttämismahdollisuus yhteen direktiivin 7 artiklan 1 kohdan ja 20 artiklan 6 kohdan kanssa, kun sen tosiasiallinen olemassaolo riippuu siitä, että jäsenvaltion hallitus säätää kyseisestä mahdollisuudesta asetuksella harkintavaltaansa käyttäen?</TXT><P>Soveltuuko tällainen säännöstö yhteen direktiivin mainittujen säännösten kanssa myös siinä tapauksessa, että jäsenvaltion hallitus ei säädä kyseisestä vaihtoehtoisesta mahdollisuudesta?</P></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>4)</NO.P><TXT>Soveltuuko kansallinen järjestelmä, jonka mukaan vain kaasun ja sähkön myyntiyritykset sekä öljytuotteiden ja nestekaasujen tukkumyyjät, mutteivät kaasun ja sähkön jakelijat eivätkä öljytuotteiden ja nestekaasujen vähittäismyyjät, ovat energiatehokkuusvelvoitteiden alaisia osapuolia, yhteen direktiivin 7 artiklan 1 ja 4 kohdan kanssa?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>5)</NO.P><TXT>Jos edelliseen kysymykseen vastataan myöntävästi, soveltuuko se, että kaasun ja sähkön myyntiyritykset sekä öljytuotteiden ja nestekaasujen tukkumyyjät asetetaan velvoitetuiksi osapuoliksi esittämättä syitä, joiden perusteella kaasun ja sähkön jakelijoita sekä öljytuotteiden ja nestekaasujen vähittäismyyjiä ei luokitella velvoitetuiksi osapuoliksi, yhteen energiatehokkuusdirektiivin 7 artiklan mainittujen kohtien kanssa?<QUOT.END REF.START="QS0010" CODE="201D" ID="QE0010"/></TXT></NP></ITEM></LIST></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0014"><NO.P>14.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimeen toimitettiin 24.1., 21.<DATE ISO="20170302">2.</DATE> ja <DATE ISO="20170315">15.3.2017</DATE> Tribunal Supremon päätökset, joilla tämä nimesi kansallisen oikeudenkäynnin muiksi osapuoliksi seuraavat yritykset: Endesa, S.A, Endesa Energía, S.A. ja Endesa Energía XXI, S.L.U., Viesgo Infraestructuras Energéticas, S.L., Hidroeléctrica del Cantábrico, S.A.U., Nexus Energía, S.A. ja Nexus Renovables, S.L.U., Engie España, S.L., Villar Mir Energía, S.L. ja Enérgya VM Gestión de Energía, S.L.U., Estaciones de Servicio de Guipúzcoa, S.A., Acciona Green Energy Developments, S.L.U., sekä Fortia Energía, S.L.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0015"><NO.P>15.</NO.P><TXT>Asian käsittelyssä unionin tuomioistuimessa kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet Acciona Green Energy Developments, Endesa, Engie España, Fortia Energía, Saras Energía, Viesgo Infraestructuras Energéticas sekä Villar Mir Energía ja Enérgya VM Gestión de Energía pääasian asianosaisina ja lisäksi Luxemburgin suurherttuakunta, Espanjan kuningaskunta ja Euroopan komissio. Nexus Energían ja Nexus Renovablesin sekä Estaciones de Servicio de Guipúzcoan kirjelmät saapuivat unionin tuomioistuimeen vasta asetettujen määräaikojen umpeuduttua, joten ne jätettiin huomiotta myöhässä esitettyinä. Kaikki kirjallisia huomautuksia esittäneet osapuolet Endesaa, Fortia Energíaa ja Luxemburgin suurherttuakuntaa lukuun ottamatta esittivät huomautuksia istunnossa <DATE ISO="20180307">7.3.2018</DATE>.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">IV.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Oikeudellinen arviointi</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0016"><NO.P>16.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisupyyntö koskee kahta asiakokonaisuutta, nimittäin yhtäältä pakollisen maksuosuuden suorittamisvelvoitteen yhteensoveltuvuutta energiatehokkuusdirektiivin kanssa (ratkaisuehdotuksen B osa) ja toisaalta velvoitettujen yritysten valintaa (ratkaisuehdotuksen C osa). Ensiksi on kuitenkin lyhyesti käsiteltävä sitä, voidaanko ennakkoratkaisupyyntö ottaa tutkittavaksi (ratkaisuehdotuksen A osa).</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="6"?><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">A.</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottaminen</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">1.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Espanjan vastaväitteet</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0017"><NO.P>17.</NO.P><TXT>Istunnossa Espanja esitti, että neljättä ja viidettä kysymystä ei voida ottaa tutkittavaksi siltä osin kuin ne koskevat muutakin kuin öljytuotealaa. Saras Energían vireille saattamassa kansallisessa oikeudenkäynnissä on nimittäin kyse pelkästään öljytuotteista. Yritykset, jotka toimivat muilla kysymyksissä mainituilla aloilla, eli kaasun, nestekaasun ja sähkön aloilla, on hyväksytty vain väliintulijoiksi tukemaan Saras Energían väitteitä eivätkä ne siten voi laajentaa oikeusriidan kohdetta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0018"><NO.P>18.</NO.P><TXT>Espanjan esittämillä perusteilla ei kuitenkaan ole tarpeen jättää ennakkoratkaisupyyntöä osin tutkimatta. Nämä kysymykset tai niiden perustelut eivät nimittäin sisällä tietoja, joiden perusteella eri alat voitaisiin erottaa toisistaan. Siten neljännen kysymyksen on tulkittava koskevan sitä, vastaako energiatehokkuusvelvoitteiden asettaminen vain tietyille tietyn toimitusketjun yrityksille, muttei muille saman toimitusketjun yrityksille, energiatehokkuusdirektiivin 7 artiklan 1 ja 4 kohtaa. Viidennellä kysymyksellä pyydetään puolestaan selvennystä siihen, onko jäsenvaltion perusteltava velvoitettujen yritysten valinta.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">2.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Ennakkoratkaisupyynnön merkitys yleisesti</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0019"><NO.P>19.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisupyynnön tutkittamatta jättämisen puolesta voisi kuitenkin puhua se, että energiatehokkuusdirektiivissä ei kielletä velvoittamasta tiettyjä yrityksiä suorittamaan maksuosuuksia rahastoon vaan siinä päinvastoin velvoitetaan jäsenvaltiot toteuttamaan toimenpiteitä tiettyjen energiansäästöjen saavuttamiseksi. Yritykset, jotka on velvoitettu suorittamaan maksuosuuksia, eivät siten voisi vedota direktiiviin vastustaakseen kyseistä velvoitetta. Tästä herää kysymys, onko vastauksen antaminen ennakkoratkaisupyyntöön vailla merkitystä pääasian ratkaisemisen kannalta ja onko pyyntö siten jätettävä tutkimatta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0020"><NO.P>20.</NO.P><TXT>Kun asiaa tarkastellaan tarkemmin, ei ennakkoratkaisupyyntöä voida kuitenkaan katsoa merkityksettömäksi. Nimittäin ennakkoratkaisupyynnön mukaan asianosaisyritykset eivät ole välittömästi riitauttaneet maksuosuuden suorittamisvelvoitetta, vaan ne väittävät, että säännöstö, johon maksuosuuden suorittamisvelvoite perustuu, on pätemätön. Tämän säännöstön tarkoituksena on panna energiatehokkuusdirektiivi täytäntöön, eikä vaikuta mitenkään kaukaa haetulta, että kansallisen lain nojalla voidaan riitauttaa täytäntöönpanosäännöstöjä sillä perusteella, että ne eivät täytä täytäntöön pantavan direktiivin mukaisia edellytyksiä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0021"><NO.P>21.</NO.P><TXT>On kuitenkin muistutettava, että kansallinen oikeussuoja unionin oikeuden riittämätöntä täytäntöön panemista vastaan ei voi johtaa siihen, että täytäntöönpanoa heikennetään entisestään.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0005"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20120228">28.2.2012</DATE>, <NAME.CASE>Inter-Environnement Wallonie ja Terre wallonne</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑41/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:103">EU:C:2012:103</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0056">56</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0058">58</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160728">28.7.2016</DATE>, <NAME.CASE>Association France Nature Environnement</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑379/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:603">EU:C:2016:603</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0034">34</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0036">36</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>), joista kumpikin koskee tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista <DATE ISO="20010627">27.6.2001</DATE> annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2001/42/EY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="197" PAGE.FIRST="30" DATE.PUB="2001">EYVL 2001, L 197, s. 30</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> Siten on mahdollista, että sellaisen säännöstön kumoaminen, jolla jokin direktiivi on pantu täytäntöön vain osin ja siten riittämättömällä tavalla, heikentäisi tilannetta direktiivin tavoitteiden kannalta. On nimittäin niin, että riittämätön täytäntöönpano voi olla lähempänä näitä tavoitteita kuin täytäntöönpanon puuttuminen kokonaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0022"><NO.P>22.</NO.P><TXT>Tätä taustaa vasten jäljempänä tutkitaan ennakkoratkaisukysymysten muotoilun perusteella, onko riidanalaisten espanjalaisten säännösten kaltaisella säännöstöllä energiatehokkuusdirektiivin täytäntöönpaneva vaikutus eli vastaako se direktiivissä säädettyä, muttei sitä, onko direktiivi esteenä kansalliselle säännöstölle.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><?PAGE NO="7"?><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">B.</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Luopuminen säästövelvoitteiden välittömästä täyttämisestä</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0023"><NO.P>23.</NO.P><TXT>Ensimmäisellä kolmella kysymyksellään, joita on pääasia huomioon otettuna käsiteltävä yhdessä, Tribunal Supremo tiedustelee, onko se, että tietyt yritykset velvoitetaan saavuttamaan energiansäästötavoitteet, mutta niiden annetaan täyttää nämä velvoitteet ainoastaan suorittamalla maksuosuuksia valtiolliseen energiansäästörahastoon, energiatehokkuusdirektiivin 7 artiklan 1 ja 9 kohdan sekä 20 artiklan 6 kohdan mukaista. Tähän asiakokonaisuuteen liittyy myös se säädetty mahdollisuus, että velvoitetuille yrityksille myöhemmin avattaisiin mahdollisuus maksuosuuden suorittamisen sijasta saavuttaa energiansäästötavoitteet itse, mikä kuitenkin on espanjalaisten viranomaisten harkintavallassa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0024"><NO.P>24.</NO.P><TXT>Energiatehokkuusdirektiivin 7 artiklassa jäsenvaltioille asetetaan kaksi eri velvoitetta. Ensinnäkin niiden on saavutettava tietty tulos (<QUOT.START CODE="201D" ID="QS0011" REF.END="QE0011"/>obligation de résultat<QUOT.END REF.START="QS0011" CODE="201D" ID="QE0011"/>), nimittäin tietyt säästöt primäärienergian myynnissä loppukäyttäjille vuoteen 2020 mennessä. Toiseksi jäsenvaltioiden on annettava tietyt säännökset niistä keinoista, joilla tähän tulokseen on tarkoitus päästä (<QUOT.START CODE="201D" ID="QS0012" REF.END="QE0012"/>obligation de moyen<QUOT.END REF.START="QS0012" CODE="201D" ID="QE0012"/>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0025"><NO.P>25.</NO.P><TXT>Nyt käsiteltävissä kysymyksissä on kyse tästä jäsenvaltioiden jälkimmäisestä velvoitteesta. Tältä osin energiatehokkuusdirektiivissä mainitaan eri toimenpiteitä, joilla säästötavoitteet voidaan saavuttaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0026"><NO.P>26.</NO.P><TXT>Periaatteessa energiatehokkuusdirektiivin 7 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on velvoitettava tietyt energia-alan yritykset saavuttamaan säästötavoitteet. Tältä osin se, miten yritykset pääsevät säästötavoitteisiin, jätetään yritysten vastuulle. Direktiivin kokonaisuudesta, kuten sen johdanto-osan 20 ja 47 perustelukappaleesta tai 8 artiklasta, ilmenee kuitenkin, että unioni pitää esimerkiksi energiakatselmusten edistämistä (säästömahdollisuuksien tunnistamiseksi) tai markkinoiden luomista energiapalveluille (vaihtoehtona energian myymiselle) toimenpiteinä, joilla voidaan osaltaan edistää edellytettyjen säästöjen saavuttamista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0027"><NO.P>27.</NO.P><TXT>Lisäksi energiatehokkuusdirektiivin 20 artiklan 6 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat sallia, että velvoitetut yritykset täyttävät 7 artiklan 1 kohdan mukaiset velvoitteensa suorittamalla kansalliseen energiatehokkuusrahastoon maksuosuuksia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0028"><NO.P>28.</NO.P><TXT>Lisäksi energiatehokkuusdirektiivin 7 artiklan 9 kohdan mukaan vaihtoehtona energiatehokkuusvelvoitejärjestelmän perustamiselle jäsenvaltiot voivat toteuttaa <HT TYPE="ITALIC">muita</HT> politiikkatoimia vastaavien energiansäästöjen saavuttamiseksi loppukäyttäjien keskuudessa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0029"><NO.P>29.</NO.P><TXT>On ilmeistä, että se, että energia-alan yritykset velvoitetaan suorittamaan maksuosuuksia energiatehokkuusrahastoon antamatta niille mahdollisuutta saavuttaa säästötavoitteet maksujen suorittamisen sijasta, ei vastaa energiatehokkuusdirektiivin 7 artiklan 1 kohdassa säädettyä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0030"><NO.P>30.</NO.P><TXT>Näin ollen on tutkittava, vastaako tällainen säännöstö energiatehokkuusdirektiivin 20 artiklan 6 kohdassa säädettyä tai voiko se olla direktiivin 7 artiklan 9 kohdassa tarkoitettu toimi.</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">1.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Energiatehokkuusdirektiivin 20 artiklan 6 kohta</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0031"><NO.P>31.</NO.P><TXT>Energiatehokkuusdirektiivin 20 artiklan 6 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat säätää, että velvoitetut osapuolet <HT TYPE="ITALIC">voivat</HT> täyttää 7 artiklan 1 kohdan mukaiset velvoitteensa suorittamalla vuosittain kansalliseen energiatehokkuusrahastoon maksuosuuden, joka vastaa näiden velvoitteiden täyttämisen edellyttämiä investointeja.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="8"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0032"><NO.P>32.</NO.P><TXT>Tässä sääntelymahdollisuudessa ei ole säädetty vaihtoehdottomasta velvoitteesta suorittaa maksuosuus vaan pelkästään mahdollisuudesta suorittaa tämä maksuosuus. Lisäksi siinä edellytetään, että energiatehokkuusdirektiivin 7 artiklan 1 kohdassa säädetyt velvoitteet on asetettu. Näissä velvoitteissa olisi kyse energiatehokkuusvelvoitejärjestelmästä, jonka perusteella asianomaisten yritysten on saavutettava energiansäästötavoite.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0033"><NO.P>33.</NO.P><TXT>Siten 20 artiklan 6 kohta perustuu siihen oletukseen, että velvoitetut yritykset voivat ainakin teoriassa saavuttaa edellytetyt säästöt maksuosuuden suorittamisen sijasta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0034"><NO.P>34.</NO.P><TXT>Oikeudenkäynnin asianosaisyritykset ovat siten oikeassa, kun ne väittävät, että maksuosuuden suorittamisvelvoite ilman säästövaihtoehtoa ei sovellu yhteen energiatehokkuusdirektiivin 20 artiklan 6 kohdan kanssa.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">2.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Energiatehokkuusdirektiivin 7 artiklan 9 kohta</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0035"><NO.P>35.</NO.P><TXT>Näin ollen riidanalainen vaihtoehdoton maksuosuuden suorittamisvelvoite on energiatehokkuusdirektiivin mukainen vain siinä tapauksessa, että sitä on pidettävä energiatehokkuusdirektiivin 7 artiklan 9 kohdassa tarkoitettuna muuna politiikkatoimena.</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">a)</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Luokittelu energiatehokkuusdirektiivin 7 artiklan 9 kohtaan</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0036"><NO.P>36.</NO.P><TXT>Kuten edellä jo todettiin, energiatehokkuusdirektiivin 7 artiklan 9 kohdassa jäsenvaltioille annetaan vaihtoehtona 7 artiklan 1 kohdan mukaisen energiatehokkuusvelvoitejärjestelmän perustamiselle mahdollisuus toteuttaa muita politiikkatoimia energiansäästöjen saavuttamiseksi loppukäyttäjien keskuudessa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0037"><NO.P>37.</NO.P><TXT>Energiatehokkuusdirektiivin 2 artiklan 18 alakohdassa säädetyn määritelmän mukaan politiikkatoimella tarkoitetaan sääntely-, rahoitus- tai verotustoimenpidettä taikka vapaaehtoista tai tietojen toimittamista koskevaa toimenpidettä, joka on jäsenvaltiossa otettu muotomääräisesti käyttöön ja pantu täytäntöön ja jolla luodaan tukikehys, vaatimus tai kannustin, jotta markkinatoimijat tarjoaisivat ja ostaisivat energiapalveluja ja toteuttaisivat muita energiatehokkuutta parantavia toimenpiteitä. Vaihtoehdoton maksuosuuden suorittamisvelvoite on osa rahoitustoimenpidettä, jolla luodaan tukikehys ja kannustin. On nimittäin katsottava, että energiatehokkuusrahaston varat käytetään energiatehokkuutta parantavia toimenpiteitä edistävien kannustimien asettamiseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0038"><NO.P>38.</NO.P><TXT>Siten maksuosuuden suorittamisvelvollisuuteen sovelletaan energiatehokkuusdirektiivin 7 artiklan 9 kohdan toisen alakohdan b alakohtaa, jossa rahoitusvälineet, jotka johtavat energiatehokkaan teknologian tai tekniikoiden soveltamiseen ja joiden vaikutuksena on energian loppukäytön vähentyminen, mainitaan esimerkkinä muista politiikkatoimista.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">b)</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Energiatehokkuusdirektiivin 20 artiklan 6 kohta ei ole erityissäännös</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0039"><NO.P>39.</NO.P><TXT>Tribunal Supremon ja eri asianosaisyritysten mukaan kuitenkin se, että vaihtoehdoton maksuosuuden suorittamisvelvoite on yhteensoveltumaton energiatehokkuusdirektiivin 20 artiklan 6 kohdan kanssa, sulkee pois myös sen, että velvoite perustuisi 7 artiklan 9 kohtaan. Tämä edellyttäisi, että 20 artiklan 6 kohta on velvoitettujen yritysten maksuosuuksia koskeva tyhjentävä erityissäännös.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0040"><NO.P>40.</NO.P><TXT>Energiatehokkuusdirektiivin 7 artiklan 9 kohdan kolmannesta alakohdasta kuitenkin ilmenee, että 7 artiklan 9 kohdan ja 20 artiklan 6 kohdan mukaiset toimenpiteet eivät ole toisensa poissulkevia vaan niitä voidaan toteuttaa yhtä aikaa. Nimittäin kyseisen kohdan mukaan jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle, mitä toimenpiteitä ne toteuttavat näiden säännösten perusteella.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="9"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0041"><NO.P>41.</NO.P><TXT>Myöskään energiatehokkuusdirektiivin 20 artiklan 6 kohdan tavoitteesta ei seuraa, että säännöksen olisi katsottava olevan lex specialis suhteessa 7 artiklan 9 kohtaan. Direktiivin 20 artiklassa säädetään eri vaihtoehdoista energiansäästötoimenpiteiden rahoittamiseksi. Kuten myös 50 perustelukappaleessa vahvistetaan, 20 artiklan 6 kohdan mukainen maksuosuuksien periminen vaihtoehtona energiansäästötoimenpiteille on vain yksi mahdollinen rahoituksen lähde muiden joukossa. Etenkään ei ole ilmeistä, että 20 artiklassa säädetyt mahdolliset rahoituksen lähteet olisi ollut tarkoitus luetella tyhjentävästi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0042"><NO.P>42.</NO.P><TXT>Lisäksi tällainen erityissäännöksen asema olisi ristiriidassa energiatehokkuusdirektiivin 7 artiklan 9 kohdan tavoitteen kanssa. Kuten monessa muussakin 7 artiklan säännöksessä, tässä kohdassa on 20 perustelukappaleen mukaan ollut tarkoitus jättää jäsenvaltioille huomattavasti joustovaraa sitovien säästötavoitteiden saavuttamisessa. Jäsenvaltioiden on otettava täysimittaisesti huomioon markkinatoimijoiden kansallinen organisaatio, energiasektorin erityiset toimintaolosuhteet ja loppukäyttäjien tottumukset. Tästä joustovarasta oli säädetty jo direktiivin edeltäjädirektiivissä,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0006"><P>Ks. energian loppukäytön tehokkuudesta ja energiapalveluista <DATE ISO="20060405">5.4.2006</DATE> annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/32/EY 4 ja 6 artikla (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="114" PAGE.FIRST="64" DATE.PUB="2006">EUVL 2006, L 114, s. 64</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> ja tällä hetkellä vireillä olevassa direktiivin muuttamista koskevassa menettelyssä sitä on tarkoitus vahvistaa entisestään.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0007"><P>Ks. energiatehokkuudesta annetun direktiivin 2012/27/EU muuttamisesta annettavaksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tehdyn komission ehdotuksen (COM(2016) 761 final, s. 9 ja sitä seuraavat sivut) ja <DATE ISO="20180124">24.1.2018</DATE> tehdyn neuvoston ehdotuksen (neuvoston asiakirja 11119/1/17 REV 1, s. 17, 19 ja 20) 7 artiklan 6 kohta ja 7 b artikla. Parlamentin ensimmäisessä <DATE ISO="20180117">17.1.2018</DATE> annetussa lausunnossa (neuvoston asiakirja 5355/18) ei esitetä sellaisia tarkistuksia, jotka asettaisivat tämän joustovaran kyseenalaiseksi.</P></NOTE> Joustovaraa koskevan tavoitteen kanssa olisi ristiriidassa se, jos tietty toimenpide eli vaihtoehdoton maksuosuuden suorittaminen rahastoon suljettaisiin pois 7 artiklan 9 kohdassa tarkoitettujen mahdollisten muiden politiikkatoimien piiristä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0043"><NO.P>43.</NO.P><TXT>Siten 20 artiklan 6 kohta ei ole esteenä sille, että maksuosuuden suorittamisvelvoitetta perustellaan 7 artiklan 9 kohdalla.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">c)</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Suorien säästöjen saavuttaminen</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0044"><NO.P>44.</NO.P><TXT>Tribunal Supremo on kuitenkin epävarma siitä, voidaanko energiatehokkuusdirektiivin 7 artiklan 9 kohtaa soveltaa, koska sen toisessa alakohdassa esimerkinomaisesti mainitut toimenpiteet johtavat suoriin säästöihin. Näin ei ole energiatehokkuusrahastoon suoritettavien maksuosuuksien osalta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0045"><NO.P>45.</NO.P><TXT>Tältä osin Tribunal Supremo jättää kuitenkin huomiotta, että vaihtoehdoton maksuosuuden suorittamisvelvoite on osa energiatehokkuusdirektiivin 7 artiklan 9 kohdan toisen alakohdan b alakohdan mukaista rahoitusjärjestelmää ja että tämän järjestelmän on tarkoitus johtaa säästöihin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0046"><NO.P>46.</NO.P><TXT>Tästä riippumatta energiatehokkuusdirektiivin 7 artiklan 9 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäinen virke on muotoiltu siten, että muiden politiikkatoimien ei välttämättä ole suoraan johdettava säästöihin. Nimittäin tämän virkkeen mukaan näitä toimia on toteutettava vain <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0013" REF.END="QE0013"/>energiansäästöjen saavuttamiseksi loppukäyttäjien keskuudessa<QUOT.END REF.START="QS0013" CODE="201D" ID="QE0013"/>. Tämä muotoilu kattaa välillisesti saavutetut säästöt.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0047"><NO.P>47.</NO.P><TXT>Myös käytännössä vaikuttaa vaikealta, ellei jopa mahdottomalta, erotella sitä, millä toimenpiteillä saavutetaan suoria säästöjä ja millä toimenpiteillä on vain välillisesti tällaisia vaikutuksia.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="10"?><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">d)</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Muita politiikkatoimia koskevat edellytykset</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0048"><NO.P>48.</NO.P><TXT>Jäsenvaltiot eivät kuitenkaan voi käyttää energiatehokkuusdirektiivin 7 artiklan 9 kohtaa täysin vapaasti. On näet niin, että 7 artiklan 9 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisten muiden politiikkatoimien on vastattava saavutettujen energiansäästöjen osalta energiatehokkuusvelvoitejärjestelmää ja lisäksi niiden on täytettävä 7 artiklan 10 ja 11 kohdassa säädetyt edellytykset.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0049"><NO.P>49.</NO.P><TXT>Lisäksi on tiedottamisvelvollisuuksia komissiota kohtaan, sillä 7 artiklan 9 kohdan kolmannen alakohdan toisessa virkkeessä edellytetään, että jäsenvaltiot selittävät komissiolle viimeistään <DATE ISO="20131205">5.12.2013</DATE>, miten 7 artiklan 10 kohdassa säädettyjä kriteerejä noudatetaan. Komissio voi sitten ehdottaa muutoksia kolmen kuukauden kuluessa ilmoituksesta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0050"><NO.P>50.</NO.P><TXT>Sen perusteella, että Tribunal Supremon mukaan Espanja ei harkinnut vaihtoehdottoman maksuosuuden suorittamisvelvoitteen perustelemista energiatehokkuusdirektiivin 7 artiklan 9 kohdalla, on kylläkin syytä epäillä sitä, onko Espanja täyttänyt tämän selittämisvelvollisuuden. Ei ole kuitenkaan ilmeistä, että komissio katsoisi, ettei sitä ole informoitu riittävästi. Lisäksi ennakkoratkaisupyynnössä ei ole esitetty riittävästi tietoa, jotta unionin tuomioistuin voisi tutkia tämän prosessioikeudellisen velvoitteen noudattamista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0051"><NO.P>51.</NO.P><TXT>Samoin on viime kädessä sen tutkimisen osalta, soveltuuko vaihtoehdoton maksuosuuden suorittamisvelvoite aineellisesti yhteen energiatehokkuusdirektiivin 7 artiklan kanssa. Tämä edellyttää saavutettujen säästöjen vastaavuuden ja 7 artiklan 10 ja 11 kohdassa säädettyjen edellytysten tutkimista. Koska ennakkoratkaisupyynnössä ei ole annettu näitä koskevia tietoja, unionin tuomioistuin ei kuitenkaan voi ottaa kantaa tähän kysymykseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0052"><NO.P>52.</NO.P><TXT>Näin ollen vaihtoehdottoman maksuosuuden suorittamisvelvoitteen prosessioikeudellisten ja aineellisten edellytysten tutkiminen jää – ellei asiassa esitetä uutta ennakkoratkaisupyyntöä – kansallisen tuomioistuimen tehtäväksi.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">e)</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Suhteellisuusperiaate</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0053"><NO.P>53.</NO.P><TXT>Useat asianosaisyritykset väittävät lopuksi, että vaihtoehdoton velvoite suorittaa maksuosuus on suhteeton.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0054"><NO.P>54.</NO.P><TXT>Tältä osin on myönnettävä, että jäsenvaltioiden on otettava huomioon suhteellisuusperiaate, kun ne panevat direktiivejä täytäntöön ja erityisesti kun ne käyttävät harkintavaltaa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0008"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20031106">6.11.2003</DATE>, <NAME.CASE>Lindqvist</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑101/01</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2003:596">EU:C:2003:596</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0087">87</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20090611">11.6.2009</DATE>, <NAME.CASE>Nijemeisland</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑170/08</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2009:369">EU:C:2009:369</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0041">41</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20100309">9.3.2010</DATE>, <NAME.CASE>ERG ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑379/08 ja C‑380/08</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2010:127">EU:C:2010:127</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0086">86</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Siten täytäntöönpanotoimenpiteillä ei saa ylittää niitä rajoja, jotka johtuvat siitä, mikä on tarpeellista asianomaisella lainsäädännöllä lainmukaisesti tavoiteltujen päämäärien toteuttamiseksi ja tähän soveltuvaa. Silloin, kun on mahdollista valita usean tarkoituksenmukaisen toimenpiteen välillä, on valittava vähiten pakottava, eivätkä toimenpiteistä aiheutuvat haitat saa olla liian suuria tavoiteltuihin päämääriin nähden.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0009"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20090611">11.6.2009</DATE>, <NAME.CASE>Nijemeisland</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑170/08</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2009:369">EU:C:2009:369</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0041">41</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0055"><NO.P>55.</NO.P><TXT>Jos kuitenkin on osoitettu, että vaihtoehdottomalla maksuosuuden suorittamisvelvoitteella saavutetaan vastaava määrä säästöjä kuin energiatehokkuusdirektiivin 7 artiklan 1 kohdan mukaisella energiatehokkuusvelvoitejärjestelmällä, on se ainakin soveltuva direktiivin todettujen tavoitteiden saavuttamiseen.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="11"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0056"><NO.P>56.</NO.P><TXT>Tarpeellisuuden sekä haittojen ja tavoitteiden välisen suhteen osalta jäsenvaltioille on lähtökohtaisesti jätettävä paljon harkintavaltaa, koska näiden seikkojen arviointi edellyttää monimutkaisen, tulevaa ennakoivan päätöksen tekemistä. Euroopan unionin lainsäätäjä on implisiittisesti tunnustanut tämän, kun se on energiatehokkuusdirektiivin 7 artiklan 9 kohdassa säädetyllä sallinut jäsenvaltioiden poiketa direktiivin sääntelymallista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0057"><NO.P>57.</NO.P><TXT>Erityisesti silloin, jos maksuosuuden suorittamisvelvoite määritetään energiatehokkuusdirektiivin 20 artiklan 6 kohdassa säädetyn kriteerin suuntaisesti siten, että se vastaa suuruudeltaan säästövelvoitteiden täyttämisen edellyttämiä investointeja, jäsenvaltio toimii tämän harkintavallan rajoissa. Silloin ei ole ilmeistä, että suhteellisuusperiaatetta olisi loukattu.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">3.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Välipäätelmä</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0058"><NO.P>58.</NO.P><TXT>Välipäätelmänä on todettava, että jäsenvaltion säännöstö sellaisen kansallisen energiatehokkuusvelvoitejärjestelmän perustamisesta, jossa velvoitetut yritykset voivat täyttää velvoitteensa vain suorittamalla vuosittain maksuosuuden energiatehokkuusdirektiivin 20 artiklan 4 kohdan nojalla perustettuun kansalliseen energiatehokkuusrahastoon, voi olla direktiivin 7 artiklan 9 kohdassa tarkoitettu muu politiikkatoimi, jos tällä säännöstöllä saavutetaan vastaava määrä säästöjä kuin direktiivin 7 artiklan 1 kohdan mukaisella energiatehokkuusvelvoitejärjestelmällä ja jos se lisäksi täyttää 7 artiklan 10 ja 11 kohdan mukaiset edellytykset.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0059"><NO.P>59.</NO.P><TXT>Sillä, säädetäänkö kansallisessa laissa siitä (toistaiseksi käyttämättä jätetystä) mahdollisuudesta, että vaihtoehtona maksuosuuden suorittamiselle velvoitettujen yritysten sallitaan osoittavan säästöjen toteutuminen, ei sen sijaan ole merkitystä ensimmäisen kolmen kysymyksen ratkaisemisen kannalta.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">C.</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Energian jakelijoiden ja/tai energian vähittäismyyntiyritysten sisällyttäminen</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0060"><NO.P>60.</NO.P><TXT>Neljännellä kysymyksellään Tribunal Supremo tiedustelee, vastaako energiatehokkuusvelvoitteiden asettaminen vain tietyille tietyn toimitusketjun yrityksille, muttei muille saman toimitusketjun yrityksille, energiatehokkuusdirektiivin 7 artiklan 1 ja 4 kohtaa. Viides kysymys koskee sitä, onko tämä päätös perusteltava.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0061"><NO.P>61.</NO.P><TXT>Edellä kylläkin todettiin juuri, että Espanjan säännöstöllä ei sen tällä hetkellä sovelletussa muodossa välittömästi panna täytäntöön energiatehokkuusdirektiivin 7 artiklan 1 kohdassa säädettyä, vaan se vastaa direktiiviä vain sen 7 artiklan 9 kohdassa tarkoitettuna muuna politiikkatoimena. Direktiivin 7 artiklan 1 ja 4 kohdassa säädetyt edellytykset eivät kuitenkaan tällä perusteella ole merkityksettömiä. Pikemminkin nämä säännökset ovat lähtökohta myös Espanjan säännöstön perusteella velvoitettujen yritysten nimeämisessä. Näin ollen niitä on noudatettava.</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">1.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Neljäs kysymys – velvoitetut yritykset</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0062"><NO.P>62.</NO.P><TXT>Ei ole poissuljettua, että neljäs kysymys perustuu olennaisesti energiatehokkuusdirektiivin 7 artiklan 4 kohdan espanjankieliseen versioon, sillä sen mukaan kunkin jäsenvaltion on nimettävä velvoitetut osapuolet alueellaan toimivien energian jakelijoiden <HT TYPE="ITALIC">ja</HT> energian vähittäismyyntiyritysten keskuudesta. Sen sijaan esimerkiksi saksan-, ranskan-, englannin- ja portugalinkielisten versioiden mukaan nämä velvoitetut osapuolet on nimettävä energian jakelijoiden <HT TYPE="ITALIC">ja/tai</HT> energian vähittäismyyntiyritysten piiristä. Istunnossa komissio mainitsi lisäksi eri kieliversioita, joissa käytetään vain sanaa <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0014" REF.END="QE0014"/>tai<QUOT.END REF.START="QS0014" CODE="201D" ID="QE0014"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0063"><NO.P>63.</NO.P><TXT>Näin ollen espanjankielistä versiota voitaisiin tulkita siten, että jäsenvaltioiden on velvoitettava sekä energian jakelijoita että energian vähittäismyyntiyrityksiä, kun taas muissa mainituissa kieliversioissa sallitaan valinnan tekeminen.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="12"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0064"><NO.P>64.</NO.P><TXT>Kieliversiosta riippumatta säännösyhteydestä ilmenee kuitenkin, että jäsenvaltiot voivat tosiasiallisesti päättää (ja niiden on päätettävä), asettavatko ne velvoitteita energian jakelijoille vai energian vähittäismyyntiyrityksille.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0065"><NO.P>65.</NO.P><TXT>Energiatehokkuusdirektiivin 7 artiklan 4 kohdan espanjankielisessäkin versiossa säädetään, että jäsenvaltioiden on valittava velvoitettavat yritykset mainittujen ryhmien <HT TYPE="ITALIC">keskuudesta</HT>. Lisäksi energiatehokkuusdirektiivin 7 artiklan 1 kohdan espanjankielisessäkin versiossa säädetään, että velvoitetut yritykset voivat olla energian jakelijoita <HT TYPE="ITALIC">ja/tai</HT> energian vähittäismyyntiyrityksiä. Direktiivin 2 artiklan 14 alakohdassa säädetyssä velvoitetun osapuolen määritelmässä ja direktiivin 20 perustelukappaleessa ei tältä osin mainita edes sanaa <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0015" REF.END="QE0015"/>ja<QUOT.END REF.START="QS0015" CODE="201D" ID="QE0015"/>, vaan niissä käytetään vain sanaa <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0016" REF.END="QE0016"/>tai<QUOT.END REF.START="QS0016" CODE="201D" ID="QE0016"/> – myös espanjankielisessä versiossa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0066"><NO.P>66.</NO.P><TXT>Tässä yhteydessä 20 perustelukappaleessa selvennetään, että jäsenvaltioiden olisi erityisesti voitava olla asettamatta tätä velvoitetta pienille energian jakelijoille, pienille energian vähittäismyyntiyrityksille ja pienille energiasektoreille välttääkseen kohtuutonta hallinnollista rasitusta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0067"><NO.P>67.</NO.P><TXT>Lisäksi sellaisen kumulatiivisen velvoitteen yhteydessä, jolla energian jakelijat ja energian vähittäismyyntiyritykset velvoitetaan säästämään energiaa loppukäyttäjien keskuudessa, vaikuttaa käytännössä vaikealta jakaa kaikki velvoitteet asianmukaisella tavalla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0068"><NO.P>68.</NO.P><TXT>Energiatehokkuusdirektiivin 2 artiklan 20 alakohdassa säädetyn määritelmän mukaan energian jakelija vastaa energian siirrosta sen toimittamiseksi loppukäyttäjille tai energiaa loppukäyttäjille myyville jakeluasemille, ja 2 artiklan 22 alakohdan mukaan energian vähittäismyyntiyritys myy energiaa loppukäyttäjille. Näin ollen energian jakelijat ja energian vähittäismyyntiyritykset voivat olla osa samaa toimitusketjua tai muuten samaa yritystä. Jos kuitenkin sama säästövelvoite koskisi toimitusketjun kahta eri osaa, edellytettyjen säästöjen kokonaismäärä loppukäyttäjien keskuudessa kaksinkertaistuisi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0069"><NO.P>69.</NO.P><TXT>Ei toki vaikuta poissuljetulta, että tähän kaksinkertaistumiseen voitaisiin puuttua siihen soveltuvilla säännöillä, mutta pitäisi olla yksinkertaisempaa asettaa säästövelvoite vain yhdelle yritykselle ketjussa. Tämä vyöryttää velvoitteeseen liittyvät kustannukset tavanomaisesti ketjussa seuraaville yrityksille, jolloin ne kohdentuvat lopulta loppukäyttäjiin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0070"><NO.P>70.</NO.P><TXT>Asia ei ole toisin energiatehokkuusrahastoon suoritettavan maksuosuuden osalta. Kuten Endesa esittää, toisen jakeluvaiheen huomioon ottaminen johtaisi siihen, että maksuosuus suoritettaisiin kahdesti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0071"><NO.P>71.</NO.P><TXT>Näin ollen energiatehokkuusvelvoitteiden asettaminen vain tietyille toimitusketjun osille, muttei samalla muille saman toimitusketjun osille, vastaa energiatehokkuusdirektiivin 7 artiklan 1 ja 4 kohdassa säädettyä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0072"><NO.P>72.</NO.P><TXT>Se, soveltuuko Espanjan tekemä yritysten valinta yhteen energiatehokkuusdirektiivin 7 artiklan 1 ja 4 kohdan kanssa, riippuu siitä, perustuuko se 7 artiklan 4 kohdassa edellytetyllä tavalla puolueettomiin ja syrjimättömiin perusteisiin. Ennakkoratkaisupyyntö ei kuitenkaan sisällä riittävästi tietoja, jotta unionin tuomioistuin voisi tutkia tätä kysymystä. Näin ollen sen tutkiminen jää Tribunal Supremon tehtäväksi.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">2.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Viides kysymys – Yritysten valintaa koskevan päätöksen perusteleminen</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0073"><NO.P>73.</NO.P><TXT>Viidennellä kysymyksellään Tribunal Supremo tiedustelee, soveltuuko velvoitettujen osapuolten nimeäminen esittämättä perusteluita sille, miksi muut tietyn toimitusketjun yritykset on jätetty velvoittamatta, yhteen energiatehokkuusdirektiivin 7 artiklan 1 ja 4 kohdan kanssa.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="13"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0074"><NO.P>74.</NO.P><TXT>Tältä osin on ensin todettava, että energiatehokkuusdirektiivin 7 artiklan 1 ja 4 kohta eivät sisällä nimenomaisia säännöksiä yritysten valinnan perustelemisesta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0075"><NO.P>75.</NO.P><TXT>Perusteluvaatimuksella on kuitenkin juurensa oikeusvaltioperiaatteessa,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0010"><P>Julkisasiamies Reischlin ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Bonu v. neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>89/79</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1980:37">EU:C:1980:37</NO.ECLI>, s. <REF.NP.ECR REF="NP0566">566</REF.NP.ECR></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> joka SEU 2 artiklan mukaan on jäsenvaltioille yhteinen ja myös osa unionin perustaa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0011"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180227">27.2.2018</DATE>, <NAME.CASE>Associação Sindical dos Juízes Portugueses</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑64/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:117">EU:C:2018:117</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0030">30</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0031">31</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Ks. oikeusyhteisön tai oikeusunionin käsitteestä jo tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19860423">23.4.1986</DATE>, <NAME.CASE>Les Verts v. parlamentti</NAME.CASE> (<NO.CASE>294/83</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1986:166">EU:C:1986:166</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0023">23</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20080903">3.9.2008</DATE>, <NAME.CASE>Kadi ja Al Barakaat International Foundation v. neuvosto ja komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑402/05 P ja C‑415/05 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2008:461">EU:C:2008:461</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0281">281</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0316">316</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20131003">3.10.2013</DATE>, <NAME.CASE>Inuit Tapiriit Kanatami ym. v. parlamentti ja neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑583/11 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:625">EU:C:2013:625</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0090">90</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20151006">6.10.2015</DATE>, <NAME.CASE>Schrems</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑362/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:650">EU:C:2015:650</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0060">60</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Unionin toimielinten osalta perusteluvelvollisuudesta on määrätty erityisesti SEUT 296 artiklassa<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0012"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19970617">17.6.1997</DATE>, <NAME.CASE>Sodemare</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑70/95</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1997:301">EU:C:1997:301</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0019">19</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> ja osana oikeutta hyvään hallintoon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklassa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0013"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140717">17.7.2014</DATE>, <NAME.CASE>YS ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑141/12 ja C‑372/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:2081">EU:C:2014:2081</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0067">67</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Hyvää hallintoa koskevaan oikeuteen liittyy siltä osin kuin se ilmentää unionin oikeuden yleistä periaatetta toki myös vaatimuksia, joita jäsenvaltioiden on noudatettava, kun ne panevat unionin oikeutta täytäntöön.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0014"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140508">8.5.2014</DATE>, <NAME.CASE>N</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑604/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:302">EU:C:2014:302</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0049">49</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0050">50</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20171109">9.11.2017</DATE>, <NAME.CASE>LS Customs Services</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑46/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:839">EU:C:2017:839</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0039">39</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0076"><NO.P>76.</NO.P><TXT>Näihin vaatimuksiin kuuluva kansallisten viranomaisten velvollisuus perustella päätöksensä on erityisen tärkeä, koska sen ansiosta päätöksen adressaatti kykenee puolustamaan oikeuksiaan parhaissa mahdollisissa olosuhteissa ja päättämään kaikista asiaan vaikuttavista seikoista tietoisena, onko hänen etujensa mukaista nostaa päätöksestä kanne. Perusteleminen on tarpeen myös, jotta tuomioistuimet voivat tutkia näiden päätösten laillisuuden.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0015"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20171109">9.11.2017</DATE>, <NAME.CASE>LS Customs Services</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑46/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:839">EU:C:2017:839</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0040">40</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>), ks. jo tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19871015">15.10.1987</DATE>, <NAME.CASE>Heylens ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>222/86</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1987:442">EU:C:1987:442</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0015">15</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20070215">15.2.2007</DATE>, <NAME.CASE>BVBA Management, Training en Consultancy</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑239/05</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2007:99">EU:C:2007:99</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0036">36</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20130604">4.6.2013</DATE>, <NAME.CASE>ZZ</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑300/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:363">EU:C:2013:363</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0053">53</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Lisäksi se edistää asiassa toimivan viranomaisen itsevalvontaa ja sillä on myös jännitteitä poistava tehtävä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0016"><P>Ks. ratkaisuehdotukseni <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20090122">22.1.2009</DATE> asiassa <NAME.CASE>Mellor</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑75/08</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2009:32">EU:C:2009:32</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0031">31</REF.NP.ECR>, <REF.NP.ECR REF="NP0032">32</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0033">33</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0077"><NO.P>77.</NO.P><TXT>Yleisesti sovellettavia jäsenvaltioiden lainsäädäntötoimenpiteitä koskevaa perusteluvelvollisuutta ei periaatteessa kuitenkaan ole olemassa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0017"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19970617">17.6.1997</DATE>, <NAME.CASE>Sodemare</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑70/95</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1997:301">EU:C:1997:301</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0019">19</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Lisäksi itse unionin tasolla on riittävää, että soveltamisalaltaan yleisen toimen perusteluissa todetaan yhtäältä kokonaistilanne, joka johti toimen antamiseen, ja toisaalta ne yleiset tavoitteet, joihin toimella pyritään.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0018"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20110317">17.3.2011</DATE>, <NAME.CASE>AJD Tuna</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑221/09</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2011:153">EU:C:2011:153</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0059">59</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20131003">3.10.2013</DATE>, <NAME.CASE>Inuit Tapiriit Kanatami ym. v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑398/13 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:535">EU:C:2015:535</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0029">29</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160504">4.5.2016</DATE>, <NAME.CASE>Pillbox 38</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑477/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:324">EU:C:2016:324</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0130">130</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0078"><NO.P>78.</NO.P><TXT>Energiatehokkuusdirektiivin 7 artiklan 4 kohdan täytäntöönpanoon sovelletaan kuitenkin tätä kattavampia edellytyksiä. Tässä säännöksessä nimittäin säädetään, että kunkin jäsenvaltion on 7 artiklan 1 kohdan ensimmäistä alakohtaa sovellettaessa nimettävä velvoitetut osapuolet puolueettomin ja syrjimättömin <HT TYPE="ITALIC">perustein</HT>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0079"><NO.P>79.</NO.P><TXT>Jäsenvaltioiden on esitettävä nämä perusteet jollain tavalla, esimerkiksi valmisteluasiakirjoissa. Muuten ei nimittäin olisi mahdollista tutkia, ovatko sovelletut kriteerit tosiasiallisesti puolueettomia ja syrjimättömiä ja onko niitä sovellettu oikein. Tällöin tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden käyttäminen vaikeutuisi liikaa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0019"><P>Ks. tältä osin tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19871015">15.10.1987</DATE>, <NAME.CASE>Heylens ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>222/86</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1987:442">EU:C:1987:442</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0015">15</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0080"><NO.P>80.</NO.P><TXT>Eri osapuolten esittämien tietojen mukaan velvoitettujen osapuolten valintaa perusteltiin kuitenkin ainakin lain 18/2014 johdanto-osassa. Kansallisen tuomioistuimen on tutkittava, onko tällaisia perusteluja esitetty ja ovatko ne mahdollisesti riittävä osoitus siitä, että asiassa on sovellettu puolueettomia ja syrjimättömiä perusteita.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="14"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0081"><NO.P>81.</NO.P><TXT>Näin ollen tiettyjen yritysten nimeäminen velvoitetuiksi osapuoliksi energiatehokkuusdirektiivin 7 artiklan 1 ja 4 kohdan mukaisesti edellyttää, että esitetään ne perusteet, joiden perusteella kyseiset yritykset, muttei muita yrityksiä, on valittu velvoitetuiksi.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">V.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Ratkaisuehdotus</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0082"><NO.P>82.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa ennakkoratkaisupyyntöön seuraavasti:</TXT><P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1)</NO.P><TXT>Jäsenvaltion säännöstö sellaisen kansallisen energiatehokkuusvelvoitejärjestelmän perustamisesta, jossa velvoitetut yritykset voivat täyttää velvoitteensa vain suorittamalla vuosittain maksuosuuden energiatehokkuudesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/27/EU, sellaisena kuin se on muutettuna <DATE ISO="20130513">13.5.2013</DATE> annetulla neuvoston direktiivillä 2013/12/EU, 20 artiklan 4 kohdan nojalla perustettuun kansalliseen energiatehokkuusrahastoon, voi olla direktiivin 7 artiklan 9 kohdassa tarkoitettu muu politiikkatoimi, jos tällä säännöstöllä saavutetaan vastaava määrä säästöjä kuin direktiivin 7 artiklan 1 kohdan mukaisella energiatehokkuusvelvoitejärjestelmällä ja jos se lisäksi täyttää 7 artiklan 10 ja 11 kohdan mukaiset edellytykset.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Energiatehokkuusvelvoitteiden asettaminen vain tietyille tietyn toimitusketjun osille, muttei samalla muille saman toimitusketjun osille, vastaa direktiivin 2012/27 7 artiklan 1 ja 4 kohdassa säädettyä.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>3)</NO.P><TXT>Tiettyjen yritysten nimeäminen velvoitetuiksi osapuoliksi direktiivin 2012/27 7 artiklan 1 ja 4 kohdan mukaisesti edellyttää, että esitetään ne perusteet, joiden perusteella kyseiset yritykset, muttei muita yrityksiä, on valittu velvoitetuiksi.</TXT></NP></ITEM></LIST></P></NP.ECR></GR.SEQ></CONTENTS.CONCLUSION></CONCLUSION>