–

Liettuan hallitus, asiamiehinään K. Dieninis, S. Grigonis ja V. Kazlauskaitė-Švenčionienė,

–

Latvian hallitus, asiamiehinään J. Davidoviča, K. Pommere ja S. Zābele,

–

Alankomaiden hallitus, asiamiehinään E. M. M. Besselink ja M. K. Bulterman,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään L. Armati, G. Meeßen ja A. Steiblytė,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee SEUT 49 artiklan ja ammattipätevyyden tunnustamisesta 7.9.2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/36/EY (EUVL 2005, L 255, s. 22), sellaisena kuin se on muutettuna 20.11.2013 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2013/55/EU (EUVL 2013, L 354, s. 132) (jäljempänä direktiivi 2005/36), 53 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat yhtäältä VšĮ ”Vilniaus tarptautinė mokykla” (Vilnan kansainvälinen koulu, Liettua; jäljempänä VTM) ja toisaalta Valstybinė kalbos inspekcija (kansallinen kielenvalvontaviranomainen, Liettua; jäljempänä VKI) ja jossa on kyse VTM:lle asetetusta vaatimuksesta huolehtia siitä, että sen opettajat ja hallintohenkilöstö läpäisevät kokeen, joka osoittaa tietyntasoisen liettuan kielen taidon.

Asiaa koskevat oikeussäännöt

Unionin oikeus

3

Ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun direktiivin 2005/36/EY ja hallinnollisesta yhteistyöstä sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmässä annetun asetuksen (EU) N:o 1024/2012 (IMI-asetus) muuttamisesta 20.11.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/55/EU (EUVL 2013, L 354, s. 132) johdanto-osan 26 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

4

Direktiivin 2005/36 2 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään seuraavaa:

5

Kyseisen direktiivin 53 artiklan, jonka otsikko on ”Kielitaito”, 1–3 kohdassa säädetään seuraavaa:

Liettuan oikeus

Liettuan tasavallan perustuslaki

6

Liettuan tasavallan perustuslain (Lietuvos Respublikos Konstitucija) 14 §:ssä säädetään, että Liettuan tasavallan kansalliskieli on liettua.

Kansalliskielestä annettu laki ja asetus nro 1688

7

Kansalliskielestä 31.1.1995 annetun Liettuan tasavallan lain nro I-779 (Lietuvos Respublikos valstybinės kalbos įstatymas Nr. I-779; Žin., 1995, nro 15‑344; jäljempänä kansalliskielestä annettu laki) 2 §:ssä säädetään seuraavaa:

8

Kyseisen lain 6 §:ssä säädetään seuraavaa:

9

Kansalliskielen taitotasojen määrittämisestä ja soveltamisesta 24.12.2003 annettu Liettuan tasavallan hallituksen asetus nro 1688 (Lietuvos Respublikos Vyriausybės nutarimas dėl valstybinės kalbos mokėjimo kategorijų patvirtinimo ir įgyvendinimo Nr. 1688; Žin., 2003, nro 123‑5618) on annettu kansalliskielestä annetun lain 6 §:n nojalla.

10

Kyseisen asetuksen, sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasian tosiseikkoihin (jäljempänä asetus nro 1688), 2–4 kohdassa todetaan seuraavaa:

11

Kansalliskielen taitotasojen ja niiden soveltamista koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen kuvauksen, sellaisena kuin se on vahvistettu asetuksella nro 1688, 2, 5, 6 ja 8 kohdassa täsmennetään seuraavaa:

Koulutuslaki ja opettajien pätevyysvaatimusten kuvauksen hyväksymisestä annettu päätös nro V-774

12

Koulutuksesta 25.6.1991 annetun Liettuan tasavallan lain nro I-1489 (Lietuvos Respublikos švietimo įstatymas Nr. I‑1489; Lietuvos aidas, 1991, nro 153‑0), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasian tosiseikkoihin (jäljempänä koulutuslaki), 2 §:n 2 momentissa säädetään, että perusopetuksella tarkoitetaan alemman perusasteen opetusta, keskiasteen opetusta ja ylemmän perusasteen opetusta.

13

Koulutuslain 48 §:n 1 momentissa vahvistetaan luettelo henkilöistä, joilla on oikeus harjoittaa opettajan ammattia, ja sen 3 momentissa täsmennetään, että 1 momentissa tarkoitetuilla opettajilla ”on oltava opetus- ja tiedeministerin vahvistama pätevyys”. Saman 48 §:n 4 momentissa säädetään seuraavaa:

14

Koulutuslain 72 §:n, jonka otsikko on ”Vieraiden valtioiden ja kansainvälisten järjestöjen tarjoamien koulutusohjelmien toteuttaminen”, 1 ja 3 momentissa säädetään seuraavaa:

15

Opettajien pätevyysvaatimusten kuvauksen hyväksymisestä 29.8.2014 annettu opetus-, tiede- ja urheiluministerin päätös nro V-774 (Lietuvos Respublikos švietimo, mokslo ir sporto ministras įsakymas Nr. V-774 Dėl Reikalavimų mokytojų kvalifikacijai aprašo patvirtinimo; TAR, 2014, nro 2014-11394) on annettu koulutuslain 48 §:n nojalla. Kyseisen vaatimusten kuvauksen 7 kohdassa, sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasian tosiseikkoihin, todetaan seuraavaa:

Vieraiden valtioiden ja kansainvälisten järjestöjen tarjoamien koulutusohjelmien (lukuun ottamatta korkea-asteen koulutusta) toteuttamiseen vaadittavan luvan myöntämistä, keskeyttämistä ja peruuttamista koskevan menettelyn kuvauksen hyväksymisestä annettu asetus nro 649

16

Vieraiden valtioiden ja kansainvälisten järjestöjen tarjoamien koulutusohjelmien (lukuun ottamatta korkea-asteen koulutusta) toteuttamiseen vaadittavan luvan myöntämistä, keskeyttämistä ja peruuttamista koskevan menettelyn kuvauksen hyväksymisestä 6.6.2012 annetun Liettuan tasavallan hallituksen asetuksen nro 649 (Lietuvos Respublikos Vyriausybės nutarimas Nr. 649 Dėl sutikimo vykdyti užsienio valstybių ir tarptautinių organizacijų švietimo programas (išskyrus aukštojo mokslo studijų programas) išdavimo, galiojimo sustabdymo ir galiojimo panaikinimo tvarkos aprašo patvirtinimo; Žin. 2012, nro 66-3343), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasian tosiseikkoihin, 26 kohdassa todetaan seuraavaa:

Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset

17

VTM, joka on erään Liettuan kansalaisen perustama yksityinen oppilaitos, on harjoittanut toimintaansa Liettuassa vuodesta 2004 lähtien. Pääasian tosiseikkojen tapahtuma-aikaan eräs Suomen kansalainen omisti siitä 49,96 prosenttia, eräs Tanskan kansalainen 25,02 prosenttia ja eräs Amerikan yhdysvaltojen kansalainen 25,02 prosenttia.

18

VTM on saanut tarpeelliset hallinnolliset luvat International Baccalaureate Primary Years- ja International Baccalaureate Middle Years ‑koulutusohjelmien sekä toisen asteen koulutusohjelman ”Cambridge International AS/A levels” tarjoamiseksi englanniksi.

19

VKI suoritti 19. ja 25.5.2022 VTM:ssä tarkastuksen varmistaakseen, että VTM noudattaa kansalliskielestä annetussa laissa ja asetuksessa nro 1688 asetettuja vaatimuksia. Se totesi tämän tarkastuksen yhteydessä, että 18 VTM:n työntekijää, mukaan lukien sen johtaja, opetusasioista vastaava apulaisjohtaja, sosiaalipedagogi ja 15 opettajaa, eivät olleet läpäisseet kielikoetta, joka vastaa aseteuksessa nro 1688 määriteltyä kansalliskielen taitotasoa II, tai eivät olleet toimittaneet vaadittuja asiakirjoja. Näistä 18 työntekijästä viisi oli jäsenvaltioiden kansalaisia, kun taas loput 13 olivat kolmansien valtioiden kansalaisia.

20

VKI velvoitti siis 26.5.2022 antamallaan määräyksellä VTM:n huolehtimaan siitä, että kyseiset työntekijät läpäisevät kielikokeen viimeistään 2.2.2023, ja toimivaltaiselle viranomaiselle oli ilmoitettava tästä viimeistään 9.2.2023. VKI ilmoitti VTM:lle myös, että näiden vaatimusten noudattamatta jättämisestä määrätään seuraamus Liettuan lainsäädännössä säädettyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti (jäljempänä 26.5.2022 annettu määräys).

21

VTM nosti Vilniaus apygardos administracinis teismasissa (Vilnan alueellinen hallintotuomioistuin, Liettua) kanteen 26.5.2022 annetun määräyksen kumoamiseksi.

22

Koska tämä kanne hylättiin, VTM haki muutosta Lietuvos vyriausiasis administracinis teismasilta (Liettuan ylin hallintotuomioistuin), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin.

23

Kyseinen tuomioistuin pyrkii selvittämään ensinnäkin, kuuluuko pääasiassa kyseessä oleva tilanne SEUT 49 artiklan soveltamisalaan. Se huomauttaa tältä osin, että vaikka VTM on sijoittautunut Liettuaan ja sen on perustanut Liettuan kansalainen, se on osittain muiden jäsenvaltioiden kuin Liettuan tasavallan kansalaisten omistuksessa. Se toteaa vielä, että VTM tarjoaa opetusohjelmiaan korvausta vastaan. Jos SEUT 49 artiklaa voidaan soveltaa tällaiseen tilanteeseen, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii tämän jälkeen, voidaanko Liettuan säännöstöstä johtuva sijoittautumisvapauden rajoitus oikeuttaa yleistä etua koskevalla pakottavalla syyllä ja onko tämä rajoitus suhteellisuusperiaatteen mukainen, ja korostaa erityisesti, ettei kyseisessä säännöstössä säädetä mistään poikkeuksesta siinä vahvistettuun kielivaatimukseen. Se tiedustelee lopuksi, sallitaanko direktiivissä 2005/36 tällaisen vaatimuksen soveltaminen VTM:n kaltaisen kansainvälisen koulun henkilöstöön, joka harjoittaa säänneltyä ammattia.

24

Tässä tilanteessa Lietuvos vyriausiasis administracinis teismas päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

Ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottaminen

25

Liettuan hallitus väittää, että ennakkoratkaisupyyntö on jätettävä tutkimatta, koska Liettuan oikeudessa ei aseteta liettuan kielen taitoa koskevaa vaatimusta VTM:n kaltaisen yksityisen oppilaitoksen, joka tarjoaa kansainvälistä toisen asteen koulutusohjelmaa sekä International Baccalaureate Primary Years- ja International Baccalaureate Middle Years ‑koulutusohjelmia, opettajille. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämillä kysymyksillä ei siis ole mitään yhteyttä pääasian tosiseikkoihin ja kohteeseen, eikä unionin oikeuden tulkinta, jota nämä kysymykset koskevat, ole tarpeen pääasian ratkaisemiseksi.

26

Tältä osin on muistutettava, että olettamaa, jonka mukaan kansallisen tuomioistuimen niiden oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen perusteella, joiden määrittämisestä se vastaa ja joiden paikkansapitävyyden selvittäminen ei ole unionin tuomioistuimen tehtävä, esittämillä unionin oikeuden tulkintaan liittyvillä kysymyksillä on merkitystä asian ratkaisun kannalta, ei voida kumota pelkästään argumenteilla, joilla kiistetään ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tulkinta kansallisesta oikeudesta, koska yksinomaan ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on toimivaltainen tulkitsemaan ja soveltamaan kansallista oikeutta (ks. vastaavasti tuomio 20.9.2018, OTP Bank ja OTP Faktoring, C‑51/17, EU:C:2018:750, 41 kohta).

27

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on lisäksi vahvistanut unionin tuomioistuimen sille 12.12.2024 osoittamaan tietopyyntöön antamassaan vastauksessa – analysoituaan ensin yksityiskohtaisesti kansallisen oikeutensa säännöksiä –, että kaikkiin VTM:n kaltaisten oppilaitosten opettajiin ja hallintohenkilöstön jäseniin, jotka viestivät säännöllisesti yleisön ja hallintoviranomaisten kanssa, sovelletaan liettuan kielen taitoa koskevaa vaatimusta.

28

Tästä seuraa, että tämä ennakkoratkaisupyyntö voidaan ottaa tutkittavaksi.

Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu

Ensimmäinen kysymys

29

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään lähinnä, onko SEUT 49 artiklaa tulkittava siten, että sitä sovelletaan sellaisen jäsenvaltioon sijoittautuneen yksityisen oppilaitoksen tilanteeseen, josta muiden jäsenvaltioiden kansalaiset omistavat osuuden, kun kyseinen oppilaitos tarjoaa sijoittautumisjäsenvaltiossaan kansainvälistä toisen asteen koulutusohjelmaa sekä International Baccalaureate Primary Years- ja International Baccalaureate Middle Years ‑koulutusohjelmia.

30

SEUT 49 artiklan toisessa kohdassa määrätään tässä yhteydessä, että jollei pääomia koskevan luvun määräyksistä muuta johdu, sijoittautumisvapauteen kuuluu oikeus ryhtyä harjoittamaan ja harjoittaa itsenäistä ammattia sekä oikeus perustaa ja johtaa yrityksiä, erityisesti SEUT 54 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettuja yhtiöitä, niillä edellytyksillä, jotka sijoittautumisvaltion lainsäädännön mukaan koskevat sen kansalaisia.

31

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan EUT-sopimuksessa tarkoitettu sijoittautumisen käsite on hyvin laaja ja se merkitsee jäsenvaltion kansalaisen mahdollisuutta osallistua pysyvästi ja jatkuvasti muun kuin sen jäsenvaltion taloudelliseen elämään, josta hän on peräisin, ja hyötyä tästä osallistumisesta (tuomio 4.10.2024, Liettua ym. v. parlamentti ja neuvosto (Liikkuvuuspaketti), C‑541/20–C‑555/20, EU:C:2024:818, 363 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

32

Tämä käsite merkitsee pysyväisluonteista taloudellisen toiminnan tosiasiallista harjoittamista vastaanottavassa jäsenvaltiossa sijaitsevasta kiinteästä toimipaikasta käsin. Se edellyttää näin ollen kyseessä olevan toimijan todellista asettautumista mainittuun jäsenvaltioon ja taloudellisen toiminnan tosiasiallista harjoittamista siellä (tuomio 4.10.2024, Liettua ym. v. parlamentti ja neuvosto (Liikkuvuuspaketti), C‑541/20–C‑555/20, EU:C:2024:818, 364 kohta).

33

Unionin tuomioistuin on siis jo todennut, että sijoittautumisvapaus kattaa tilanteen, jossa jäsenvaltion kansalainen hankkii toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneesta yhtiöstä sellaisen osuuden, joka antaa hänelle selvän vaikutusvallan kyseisen yhtiön päätöksiin ja mahdollisuuden määrätä yhtiön toiminnasta (ks. vastaavasti tuomio 21.12.2016, AGET Iraklis, C‑201/15, EU:C:2016:972, 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

34

Nyt käsiteltävässä tapauksessa on selvää, että VTM, joka on sijoittautunut Liettuaan ja tarjoaa siellä pysyvästi ja jatkuvasti koulutusohjelmia, oli 26.5.2022 annetun määräyksen antamisajankohtana muun muassa 49,96-prosenttisesti erään Suomen kansalaisen ja 25,02-prosenttisesti erään Tanskan kansalaisen omistuksessa, mikä oli lähtökohtaisesti omiaan antamaan näille kansalaisille selvän vaikutusvallan kyseisen oppilaitoksen päätöksiin ja mahdollisuuden määrätä sen toiminnasta (ks. analogisesti tuomio 22.12.2008, Truck Center, C‑282/07, EU:C:2008:762, 28 ja 29 kohta).

35

Tästä seuraa, että pääasiassa kyseessä oleva tilanne voi kuulua SEUT 49 artiklan soveltamisalaan, kunhan tämän tuomion 31 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti osoitetaan, että VTM harjoittaa tosiasiallisesti taloudellista toimintaa Liettuassa sijaitsevasta toimipaikastaan käsin.

36

Vaikka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii ainoastaan SEUT 49 artiklan tulkintaa, Alankomaiden hallitus katsoo kuitenkin, että pääasiassa kyseessä olevaa tilannetta on tutkittava SEUT 45 artiklan kannalta, koska liettuan kielen taitoa koskeva vaatimus on asetettu VTM:n henkilöstölle.

37

Unionin tuomioistuin on jo todennut tältä osin, että kun kansallinen toimenpide liittyy samanaikaisesti useisiin perusvapauksiin, unionin tuomioistuin tutkii kyseistä toimenpidettä pääsääntöisesti suhteessa yhteen näistä perusvapauksista, jos osoittautuu, että muut niistä ovat käsiteltävän asian olosuhteissa täysin toissijaisia ensimmäiseen perusvapauteen nähden ja ne voidaan liittää siihen. Pääasiallisesti kyseessä olevan perusvapauden määrittämiseksi huomioon on otettava kyseisen säännöstön kohde ja mahdollisesti pääasiaan liittyvät tosiseikat (ks. vastaavasti tuomio 11.6.2020, KOB, C‑206/19, EU:C:2020:463, 23 ja 25 kohta sekä tuomio 7.9.2022, Cilevičs ym., C‑391/20, EU:C:2022:638, 50 ja 51 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

38

Lisäksi oikeuskäytännön mukaan on niin, että vaikka onkin katsottu, että SEUT 45 artiklassa määrätyt, vapaaseen liikkuvuuteen liittyvät oikeudet kuuluvat työntekijöille, mikään tuon artiklan sanamuodossa ei viittaa siihen, että muut henkilöt, erityisesti työnantajat, eivät voisi vedota näihin oikeuksiin. Jotta työntekijöillä oleva oikeus tulla palkatuksi ja työskennellä ilman syrjintää olisi tehokas, siihen täytyy näet liittyä työnantajien oikeus saada palkata työntekijöitä noudattaen työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevia oikeussääntöjä (ks. vastaavasti tuomio 7.5.1998, Clean Car Autoservice, C‑350/96, EU:C:1998:205, 19 ja 20 kohta sekä tuomio 13.12.2012, Caves Krier Frères, C‑379/11, EU:C:2012:798, 28 kohta).

39

Sen lisäksi, että VTM on nostanut pääasian kanteen omasta aloitteestaan, ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee kuitenkin – eikä tätä ole kyseenalaistettu unionin tuomioistuimelle esitetyissä huomautuksissa –, että kyseisessä kanteessa tarkoitettua 26.5.2022 annettua määräystä ei ole osoitettu asianomaisille 18:lle henkilöstön jäsenelle vaan itse VTM:lle, koska VKI oli arvostellut tätä siitä, ettei se ollut noudattanut velvollisuuttaan huolehtia siitä, että sen henkilöstö täyttää liettuan kielen taitoa koskevan vaatimuksen, sellaisena kuin siitä säädetään kansallisessa säännöstössä. Kyseisen säännöstön mukaan vieraiden valtioiden ja kansainvälisten järjestöjen koulutusohjelmien toteuttamiseen vaadittavan luvan haltijan on näet muun muassa tarkastettava kansalliskielen taito opetus- ja tiedeministerin hyväksymien yleisten ohjelmien mukaisesti, huolehdittava siitä, että opettajien ja pedagogisten palvelujen tarjoajien koulutus ja pätevyys ovat koulutusohjelmassa esitettyjen vaatimusten mukaisia, noudatettava koulutuslain ja muiden säädösten vaatimuksia sekä toimitettava tarkastusviranomaisille näiden pyynnöstä koulutusohjelman toteuttamiseen liittyvät asiakirjat ja tiedot ja mahdollistettava niiden todentaminen.

40

Ennakkoratkaisupyynnössä ei lopuksi myöskään mainita, että VTM olisi ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa vedonnut oikeuteensa voida palkata työntekijänsä työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevien sääntöjen nojalla.

41

Kun otetaan huomioon sekä pääasiassa kyseessä olevan kansallisen säännöstön kohde että pääasian kohde, pääasiaa on siis tarkasteltava SEUT 49 artiklan kannalta.

42

Unionin tuomioistuin on katsonut tältä osin, että korkea‑asteen opetuksen järjestäminen korvausta vastaan on taloudellista toimintaa, joka kuuluu EUT‑sopimuksen kolmannen osan IV osaston sijoittautumisoikeutta koskevan 2 luvun soveltamisalaan, kun jäsenvaltion kansalainen järjestää sitä pysyvästi ja jatkuvasti toisessa jäsenvaltiossa tässä viimeksi mainitussa jäsenvaltiossa olevasta pääasiallisesta toimipaikastaan tai sivutoimipaikastaan käsin (tuomio 7.9.2022, Cilevičs ym., C‑391/20, EU:C:2022:638, 52 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Koska opetustoiminnan luonnehtiminen taloudelliseksi toiminnaksi riippuu siitä, annetaanko opetusta korvausta vastaan, eikä siitä, minkä asteen opetukseen se liittyy, tätä oikeuskäytäntöä sovelletaan analogisesti siihen, miten jäsenvaltioon sijoittautunut yksityinen oppilaitos, josta muun jäsenvaltion kansalainen omistaa osuuden, joka antaa hänelle selvän vaikutusvallan sen päätöksiin ja mahdollisuuden määrätä sen toiminnasta, järjestää korvausta vastaan alemman ja ylemmän perusasteen sekä toisen asteen koulutusta.

43

Nyt käsiteltävässä tapauksessa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on siis tutkittava, järjestetäänkö VTM:n tarjoamat koulutusohjelmat korvausta vastaan.

44

Edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen kysymykseen on näin ollen vastattava, että SEUT 49 artiklaa on tulkittava siten, että sitä sovelletaan sellaisen jäsenvaltioon sijoittautuneen yksityisen oppilaitoksen tilanteeseen, josta muun jäsenvaltion kansalainen omistaa osuuden, joka antaa hänelle selvän vaikutusvallan sen päätöksiin ja mahdollisuuden määrätä sen toiminnasta, kun kyseinen oppilaitos tarjoaa sijoittautumisjäsenvaltiossaan korvausta vastaan kansainvälistä toisen asteen koulutusohjelmaa sekä International Baccalaureate Primary Years- ja International Baccalaureate Middle Years ‑koulutusohjelmia.

Toinen kysymys

45

Aluksi on huomautettava, että Liettuan lainsäädännössä velvoitetaan yksityiset oppilaitokset tarkastamaan, osaavatko niiden opettajat ja hallintohenkilöstön jäsenet, jotka viestivät säännöllisesti yleisön ja hallintoviranomaisten kanssa, liettuan kieltä taitotasolla II, jolla kyseiset henkilöt kykenevät muun muassa ymmärtämään tuttuja aiheita koskevaa puhetta ja tekstejä ja puhumaan monenlaisista arkielämään ja työhön liittyvistä aiheista tai tuottamaan yksinkertaista ja johdonmukaista tekstiä tutuista aiheista.

46

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisella kysymyksellään siis lähinnä, onko SEUT 49 artiklaa tulkittava siten, että se on sen soveltamisalaan kuuluvassa tilanteessa esteenä jäsenvaltion säännöstölle, jonka mukaan yksityisen oppilaitoksen, joka tarjoaa muulla kuin kyseisen jäsenvaltion virallisella kielellä kansainvälistä toisen asteen koulutusohjelmaa sekä International Baccalaureate Primary Years- ja International Baccalaureate Middle Years ‑koulutusohjelmia, on tarkastettava, täyttävätkö sen opettajat ja hallintohenkilöstön jäsenet, jotka viestivät säännöllisesti yleisön ja hallintoviranomaisten kanssa, vaatimuksen, joka koskee kyseisen virallisen kielen osaamista keskimmäisellä taitotasolla.

SEUT 49 artiklassa taatun vapauden rajoituksen olemassaolo

47

SEUT 6 artiklan mukaan unionilla on toimivalta toteuttaa toimia jäsenvaltioiden toiminnan tukemiseksi, yhteensovittamiseksi tai täydentämiseksi erityisesti yleissivistävän koulutuksen alalla. Vaikka unionin oikeudella ei loukata tätä jäsenvaltioiden toimivaltaa yhtäältä opetuksen sisällön ja koulutusjärjestelmän järjestämisen sekä niiden sivistyksellisen ja kielellisen monimuotoisuuden osalta eikä toisaalta ammatillisen koulutuksen sisällön ja järjestämisen osalta, kuten SEUT 165 artiklan 1 kohdasta ja SEUT 166 artiklan 1 kohdasta johtuu, jäsenvaltioiden on kuitenkin tätä toimivaltaansa käyttäessään noudatettava unionin oikeutta, erityisesti niitä säännöksiä ja määräyksiä, jotka koskevat sijoittautumisvapautta (tuomio 7.9.2022, Cilevičs ym., C‑391/20, EU:C:2022:638, 58 ja 59 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

48

SEUT 49 artiklan ensimmäisessä kohdassa määrätään tältä osin, että EUT‑sopimuksen kolmannen osan IV osaston 2 luvussa olevien määräysten mukaisesti kielletään rajoitukset, jotka koskevat jäsenvaltion kansalaisen vapautta sijoittautua toisen jäsenvaltion alueelle. Sijoittautumisvapauteen kohdistuvina rajoituksina on pidettävä kaikkia toimenpiteitä, joilla estetään SEUT 49 artiklassa taatun vapauden käyttäminen, haitataan sitä tai tehdään siitä vähemmän houkuttelevaa (tuomio 7.9.2022, Cilevičs ym., C‑391/20, EU:C:2022:638, 60 ja 61 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

49

Vaikka nyt käsiteltävässä tapauksessa on totta, että muiden jäsenvaltioiden kuin Liettuan tasavallan kansalaiset voivat sijoittautua Liettuan tasavallan alueelle ja tarjota siellä yksityisen oppilaitoksen puitteissa koulutusohjelmia muulla kuin liettuan kielellä, tällainen mahdollisuus edellyttää lähtökohtaisesti voimassa olevassa säännöstössä säädetyn kielivaatimuksen noudattamista. VKI on juuri tämän vaatimuksen noudattamatta jättämisen vuoksi vaatinut 26.5.2022 antamallaan määräyksellä VTM:ltä, että sen opettajat ja hallintohenkilöstön jäsenet, jotka viestivät säännöllisesti yleisön ja hallintoviranomaisten kanssa, osoittavat osaavansa liettuan kieltä taitotasolla II.

50

Pääasiassa kyseessä oleva kansallinen säännöstö voi kuitenkin niiden rajoitteiden vuoksi, joita siitä voi aiheutua asianmukaisen pätevyyden omaavan henkilöstön palvelukseen ottamiselle, tehdä vähemmän houkuttelevaa siitä, että muiden jäsenvaltioiden kansalaiset perustavat Liettuaan oppilaitoksen koulutusohjelmien tarjoamiseksi muulla kuin liettuan kielellä ja ylläpitävät sitä siellä, mikä merkitsee sijoittautumisvapauden rajoitusta.

SEUT 49 artiklassa taattuun vapauteen kohdistuvan rajoituksen oikeuttaminen

51

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sijoittautumisvapauden rajoitus voidaan hyväksyä ainoastaan, jos se ensinnäkin voidaan oikeuttaa yleistä etua koskevalla pakottavalla syyllä ja jos se toiseksi on suhteellisuusperiaatteen mukainen, mikä edellyttää, että sillä on voitava taata johdonmukaisella ja järjestelmällisellä tavalla tavoitellun päämäärän toteuttaminen, että sillä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän päämäärän saavuttamiseksi, ja että se ei ole suhteeton tähän päämäärään nähden (ks. vastaavasti tuomio 7.9.2022, Cilevičs ym., C‑391/20, EU:C:2022:638, 65 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

52

Nyt käsiteltävässä tapauksessa unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirja-aineistosta ilmenee yleistä etua koskevan pakottavan syyn olemassaolon osalta, että pääasiassa kyseessä olevan kansallisen säännöstön tarkoituksena näyttää olevan Liettuan tasavallan virallisen kielen käytön puolustaminen ja edistäminen, mikä on hyväksyttävä päämäärä, joka voi lähtökohtaisesti oikeuttaa unionin oikeudessa vahvistettujen perusvapauksien rajoittamisen (ks. analogisesti tuomio 7.9.2022, Cilevičs ym., C‑391/20, EU:C:2022:638, 67–70 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

53

SEU 3 artiklan 3 kohdan neljännen alakohdan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 22 artiklan mukaan unioni kunnioittaa näet kulttuuriensa ja kieltensä rikkautta ja monimuotoisuutta ja SEU 4 artiklan 2 kohdan mukaan se kunnioittaa myös jäsenvaltioidensa kansallista identiteettiä, johon kuuluu niin ikään asianomaisen jäsenvaltion virallisen kielen suojelu (tuomio 7.9.2022, Cilevičs ym., C‑391/20, EU:C:2022:638, 68 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

54

Siltä osin kuin on kyse siitä, voidaanko pääasiassa kyseessä olevalla kansallisella säännöstöllä taata liettuan kielen puolustamista ja edistämistä koskevan hyväksyttävän päämäärän toteuttaminen ja onko niin, ettei sillä ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän päämäärän saavuttamiseksi, ja niin, ettei se ole suhteeton tähän päämäärään nähden, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen, jonka yksinomaiseen toimivaltaan pääasian tosiseikkojen arviointi ja kansallisen säännöstön tulkinta kuuluu, on viime kädessä päätettävä, täyttääkö tämä säännöstö nämä vaatimukset, ja jos täyttää, missä määrin (ks. analogisesti tuomio 7.9.2022, Cilevičs ym., C‑391/20, EU:C:2022:638, 72 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

55

Unionin tuomioistuin, jonka tehtävänä on antaa kansallista tuomioistuinta hyödyttävä vastaus, voi kuitenkin kyseisen tuomioistuimen ratkaisua helpottaakseen antaa ohjeita pääasian asiakirjojen ja sille esitettyjen kirjallisten huomautusten perusteella (ks. analogisesti tuomio 7.9.2022, Cilevičs ym., C‑391/20, EU:C:2022:638, 73 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

56

Tältä osin on todettava ensinnäkin, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisella jäsenvaltion säännöstöllä voidaan taata kyseisen jäsenvaltion virallisen kielen puolustamista ja edistämistä koskevan päämäärän toteuttaminen. Tällaisella säännöstöllä näet edistetään sitä, että henkilöt, joita tämä kielivaatimus koskee, käyttävät kyseistä kieltä suhteissaan oppilaisiin, oppilaiden vanhempiin ja yleisöön yleisesti ottaen sekä siltä osin kuin on kyse erityisesti hallintohenkilöstön suhteista kansallisiin hallintoviranomaisiin.

57

Kyseisen säännöstön voidaan tosin katsoa olevan omiaan takaamaan tämän päämäärän vain, jos sillä tosiaan voidaan saavuttaa kyseinen päämäärä ja jos sitä sovelletaan johdonmukaisella ja järjestelmällisellä tavalla (tuomio 7.9.2022, Cilevičs ym., C‑391/20, EU:C:2022:638, 75 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

58

Näin näyttää kuitenkin olevan nyt käsiteltävässä tapauksessa, koska – kuten unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirja-aineistosta ilmenee – pääasiassa kyseessä olevaa kansallista säännöstöä sovelletaan paitsi kaikkiin Liettuassa sijaitseviin oppilaitoksiin myös kaikkiin näiden oppilaitosten työntekijöihin, joiden on työskennellessään muun muassa viestittävä säännöllisesti muiden henkilöiden kanssa ja täytettävä virallisia vakiolomakkeita.

59

Pääasiassa kyseessä olevan kansallisen säännöstön ja erityisesti siihen sisältyvän kielivaatimuksen tarpeellisuudesta on toiseksi muistutettava, että perusvapautta rajoittavia toimenpiteitä ei voida oikeuttaa, jos säännöstön päämäärä voidaan saavuttaa vähemmän rajoittavilla toimenpiteillä (ks. vastaavasti tuomio 7.9.2022, Cilevičs ym., C‑391/20, EU:C:2022:638, 81 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

60

Tässä yhteydessä on niin, että vaikka jäsenvaltioilla on laaja harkintavalta niiden toimenpiteiden valinnassa, joilla voidaan toteuttaa virallisen kielen suojelua koskevan politiikan tavoitteet, koska tällainen politiikka ilmentää SEU 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua kansallista identiteettiä, tämä harkintavalta ei kuitenkaan voi oikeuttaa vakavaa haitan aiheuttamista niille oikeuksille, joita yksityisillä on heidän perusvapauksensa vahvistavien perussopimusten määräysten perusteella (tuomio 7.9.2022, Cilevičs ym., C‑391/20, EU:C:2022:638, 83 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

61

Vaikka Liettuan tasavalta pyrkii takaamaan, kuten sen lainsäädännöstä ilmenee, virallisen kielensä puolustamisen ja edistämisen korkean tason, nyt käsiteltävässä tapauksessa ei ole osoitettu – kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 54 kohdassa todennut –, että pääasiassa kyseessä olevaa kielivaatimusta vähemmän rajoittavilla toimenpiteillä voitaisiin taata samantasoinen tehokkuus tällaisen päämäärän toteuttamisessa.

62

Pääasiassa kyseessä oleva kielivaatimus näyttää siis sellaisenaan täyttävän tarpeellisuuden edellytyksen.

63

Kyseistä edellytystä tutkittaessa on kuitenkin otettava huomioon myös ne yksityiskohtaiset säännöt, joita kansallisen säännöstön mukaan on noudatettava sen osoittamiseksi, että tämä kielivaatimus täyttyy.

64

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on todennut tältä osin tämän tuomion 27 kohdassa mainittuun tietopyyntöön antamassaan vastauksessa, että kansallisen säännöstön mukaan henkilön, joka haluaa osoittaa, että hänellä on vaaditun tasoinen liettuan kielen taito, on esitettävä Nacionalinė švietimo agentūran (opetushallitus, Liettua) Liettuan alueella järjestettyjen kielikokeiden perusteella myöntämä todistus.

65

Todistuksen esittäminen voi tosin olla yhtenä perusteena vaadittavaa kielitaitoa arvioitaessa (ks. analogisesti tuomio 5.2.2015, komissio v. Belgia, C‑317/14, EU:C:2015:63, 27 kohta). Se, että yksityisen oppilaitoksen työnhakijan on mahdotonta esittää näyttöä siitä, että hän täyttää säädetyn kielivaatimuksen, muutoin kuin hankkimalla tällaisen Liettuan säännöstössä edellytetyn kaltaisen todistuksen, ylittää kuitenkin sen, mikä on tarpeen tavoitellun hyväksyttävän päämäärän saavuttamiseksi, koska se merkitsee, ettei voida lainkaan ottaa huomioon sitä kielitaidon tasoa, joka toisessa jäsenvaltiossa saadun todistuksen tai tutkintotodistuksen haltijalla voidaan olettaa olevan tästä todistuksesta tai tutkintotodistuksesta ilmenevien suoritettujen kurssien luonteen ja keston perusteella (ks. analogisesti tuomio 5.2.2015, komissio v. Belgia, C‑317/14, EU:C:2015:63, 29 kohta).

66

Pääasiassa kyseessä olevan kaltainen kansallinen säännöstö, jonka mukaan sen kohteena olevien henkilöiden on sen osoittamiseksi, että heillä on vaaditun tasoinen virallisen kielen taito, esitettävä asianomaisen jäsenvaltion elimen kyseisen jäsenvaltion alueella järjestettyjen kielikokeiden perusteella myöntämä todistus, ylittää siis sen, mikä on tarpeen sillä olevan hyväksyttävän päämäärän saavuttamiseksi, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkastettava.

67

Pääasiassa kyseessä olevan kansallisen säännöstön oikeasuhteisuudesta suppeassa merkityksessä on kolmanneksi huomautettava, että virallisen kielen puolustamisen ja edistämisen kaltaiseen yleisen edun mukaiseen tavoitteeseen ei voida pyrkiä kansallisella toimenpiteellä ottamatta huomioon sitä, että se on sovitettava yhteen niiden perusoikeuksien ja periaatteiden kanssa, joita kyseinen toimenpide koskee, sellaisina kuin ne on ilmaistu perussopimuksissa, saattamalla yhtäältä tämä yleisen edun mukainen tavoite ja toisaalta kyseessä olevat oikeudet ja periaatteet harmoniseen tasapainoon sen varmistamiseksi, että kyseisestä toimenpiteestä aiheutuvat haitat eivät ole liian suuria näihin tavoitteisiin nähden (ks. analogisesti tuomio 18.12.2025, Slagelse Almennyttige Boligselskab, Afdeling Schackenborgvænge, C‑417/23, EU:C:2025:1017, 168 kohta).

68

Kun jäsenvaltio aikoo asettaa virallisen kielensä puolustamista ja edistämistä koskevan tavoitteen saavuttamiseksi yksityisten oppilaitosten opettajille ja tietyille hallintohenkilöstön jäsenille kielivaatimuksen, sen on siis saatettava tämä yleisen edun mukainen tavoite ja SEUT 49 artiklaan perustuvat oikeudet harmoniseen tasapainoon. Tällaiseen harmoniseen tasapainoon päästäisiin esimerkiksi kansallisella säännöstöllä, jonka mukaan vaatimusta vastaava virallisen kielen taito on mahdollista saavuttaa asteittain palvelukseen ottamisen jälkeen, vaaditusta kielitaidosta joustetaan työsuhteen keston perusteella tai tästä kielivaatimuksesta tehdään poikkeus, joka on perusteltavissa asianmukaisten olosuhteiden vuoksi etenkin silloin, kun avoimeen työpaikkaan ei ole ollut yhtään täysin pätevää hakijaa (ks. vastaavasti tuomio 7.9.2022, Cilevičs ym., C‑391/20, EU:C:2022:638, 84 ja 85 kohta).

69

Nyt käsiteltävässä tapauksessa ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että pääasiassa kyseessä oleva kielivaatimus on asetettu kaikille yksityisen oppilaitoksen palveluksessa oleville opettajille ja hallintohenkilöstön jäsenille, jotka viestivät säännöllisesti yleisön ja hallintoviranomaisten kanssa, heti heidän palvelukseen tulonsa jälkeen ja heidän työsopimuksensa kestosta riippumatta, eikä tältä osin ole säädetty mistään poikkeuksesta tai joustosta.

70

Tästä seuraa, että pääasiassa kyseessä oleva kansallinen säännöstö ei näytä olevan suhteellisuusperiaatteen mukainen suppeassa merkityksessä, koska se on suhteeton tavoiteltuun päämäärään nähden, mitä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on arvioitava.

71

Edellä esitetyn perusteella toiseen kysymykseen on vastattava, että SEUT 49 artiklaa on tulkittava siten, että se ei ole sen soveltamisalaan kuuluvassa tilanteessa esteenä jäsenvaltion säännöstölle, jonka mukaan yksityisen oppilaitoksen, joka tarjoaa muulla kuin kyseisen jäsenvaltion virallisella kielellä kansainvälistä toisen asteen koulutusohjelmaa sekä International Baccalaureate Primary Years- ja International Baccalaureate Middle Years ‑koulutusohjelmia, on tarkastettava, täyttävätkö sen opettajat ja hallintohenkilöstön jäsenet, jotka viestivät säännöllisesti yleisön ja hallintoviranomaisten kanssa, vaatimuksen, joka koskee kyseisen virallisen kielen osaamista keskimmäisellä taitotasolla, sillä edellytyksellä, että kyseinen säännöstö on oikeutettu kyseisen virallisen kielen edistämistä ja puolustamista koskevalla päämäärällä ja se on tarpeen kyseisen päämäärän toteuttamiseksi ja siihen nähden oikeasuhteinen. Tämä edellytys ei täyty, kun kyseistä säännöstöä sovelletaan ilman poikkeamisen tai joustamisen mahdollisuutta kaikkiin siinä tarkoitettuihin henkilöihin ja siinä velvoitetaan heidät esittämään asianomaisen jäsenvaltion elimen kyseisen jäsenvaltion alueella järjestettyjen kielikokeiden perusteella myöntämä todistus osoittaakseen, että heillä on vaaditun tasoinen virallisen kielen taito.

Kolmas kysymys

72

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kolmannella kysymyksellään lähinnä, onko direktiivin 2005/36 53 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että se on sen soveltamisalaan kuuluvassa tilanteessa esteenä jäsenvaltion säännöstölle, jonka mukaan yksityisen oppilaitoksen, joka tarjoaa muulla kuin kyseisen jäsenvaltion virallisella kielellä kansainvälistä toisen asteen koulutusohjelmaa sekä International Baccalaureate Primary Years- ja International Baccalaureate Middle Years ‑koulutusohjelmia, opettajiin sovelletaan vaatimusta, joka koskee kyseisen virallisen kielen osaamista keskimmäisellä taitotasolla.

73

Direktiivin 2005/36 2 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan kyseistä direktiiviä sovelletaan niihin jäsenvaltion kansalaisiin, jotka haluavat harjoittaa säänneltyä ammattia muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa he ovat hankkineet ammattipätevyytensä.

74

Kyseisen direktiivin 53 artiklan 1 kohdan mukaan on lisäksi niin, että ammattipätevyyden tunnustamisesta etua saavilla ammattihenkilöillä on oltava sellainen kielitaito, jota tarvitaan heidän ammattinsa harjoittamiseksi vastaanottavassa jäsenvaltiossa.

75

Nyt käsiteltävässä tapauksessa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on sen tarkastamiseksi, kuuluuko pääasia direktiivin 2005/36 53 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, selvitettävä siis ensin, ovatko ne VTM:n opettajat, jotka eivät ole Liettuan kansalaisia, hankkineet ammattipätevyytensä muissa jäsenvaltioissa kuin Liettuan tasavallassa ja onko tämä ammattipätevyys tunnustettu viimeksi mainitussa jäsenvaltiossa.

76

Jollei tästä huomautuksesta muuta johdu, on katsottava, että kun otetaan huomioon opetuksen merkitys sellaisen politiikan toteuttamiselle, jonka tavoitteena on puolustaa ja edistää jäsenvaltion kieltä, ja se, että opettajilla on keskeinen asema paitsi heidän antamassaan opetuksessa myös heidän osallistumisessaan koulun päivittäiseen elämään sekä erityissuhteissaan oppilaisiin, opettajille asetettua vaatimusta sen jäsenvaltion virallisen kielen osaamisesta, jossa he harjoittavat ammattiaan, voidaan pitää direktiivin 2005/36 53 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna heidän ammattinsa harjoittamiseksi tarvittavaa kielitaitoa koskevana vaatimuksena (ks. analogisesti tuomio 28.11.1989, Groener, C‑379/87, EU:C:1989:599, 19–21 kohta).

77

On kuitenkin otettava huomioon se, että direktiiviä 2005/36 on tulkittava unionin oikeudessa ja erityisesti SEUT 49 artiklassa taattujen perusvapauksien valossa siinä tilanteessa, jossa – kuten pääasiassa – jäsenvaltion säännöstössä velvoitetaan sen alueelle sijoittautuneet oppilaitokset huolehtimaan siitä, että niiden opettajat täyttävät tietyn kielivaatimuksen.

78

Tällaisen säännöstön yhteensopivuutta direktiivin 2005/36 53 artiklan 1 kohdan, luettuna SEUT 49 artiklan valossa, kanssa on siis arvioitava niiden samojen, tämän tuomion 51–68 kohdassa mainittujen perusteiden mukaan, joita sovelletaan tutkittaessa kyseisen säännöstön yhteensopivuutta SEUT 49 artiklan kanssa, mikä edellyttää, että tarkastetaan, onko kyseinen säännöstö oikeutettu kyseessä olevan jäsenvaltion virallisen kielen puolustamista ja edistämistä koskevalla päämäärällä ja onko se tarpeen kyseisen päämäärän toteuttamiseksi ja siihen nähden oikeasuhteinen.

79

Ylimääräisenä huomautuksena on todettava, että direktiivin 2005/36 53 artiklan 3 kohdassa säädetään, että kyseisen artiklan 1 kohdassa mainitun velvollisuuden noudattamisen tarkastaminen voidaan määrätä pakolliseksi myös muissa kuin niissä ammateissa, joilla on vaikutusta potilasturvallisuuteen, ainoastaan, jos on ”vakavia ja konkreettisia epäilyksiä” ammattihenkilön riittävästä kielitaidosta sen ammatillisen toiminnan osalta, jota ammattihenkilö aikoo harjoittaa.

80

Edellä esitetyn perusteella kolmanteen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2005/36 53 artiklan 1 kohtaa, luettuna SEUT 49 artiklan valossa, on tulkittava siten, että se ei ole sen soveltamisalaan kuuluvassa tilanteessa esteenä jäsenvaltion säännöstölle, jonka mukaan yksityisen oppilaitoksen, joka tarjoaa muulla kuin kyseisen jäsenvaltion virallisella kielellä kansainvälistä toisen asteen koulutusohjelmaa sekä International Baccalaureate Primary Years- ja International Baccalaureate Middle Years ‑koulutusohjelmia, opettajiin sovelletaan vaatimusta, joka koskee kyseisen virallisen kielen osaamista keskimmäisellä taitotasolla, sillä edellytyksellä, että kyseinen säännöstö on oikeutettu kyseisen virallisen kielen edistämistä ja puolustamista koskevalla päämäärällä ja se on tarpeen kyseisen päämäärän toteuttamiseksi ja siihen nähden oikeasuhteinen. Tämä edellytys ei täyty, kun kyseistä säännöstöä sovelletaan ilman poikkeamisen tai joustamisen mahdollisuutta kaikkiin siinä tarkoitettuihin henkilöihin ja siinä velvoitetaan heidät esittämään asianomaisen jäsenvaltion elimen kyseisen jäsenvaltion alueella järjestettyjen kielikokeiden perusteella myöntämä todistus osoittaakseen, että heillä on vaaditun tasoinen virallisen kielen taito.

Oikeudenkäyntikulut

81

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

1)

SEUT 49 artiklaa on tulkittava siten, että sitä sovelletaan sellaisen jäsenvaltioon sijoittautuneen yksityisen oppilaitoksen tilanteeseen, josta muun jäsenvaltion kansalainen omistaa osuuden, joka antaa hänelle selvän vaikutusvallan sen päätöksiin ja mahdollisuuden määrätä sen toiminnasta, kun kyseinen oppilaitos tarjoaa sijoittautumisjäsenvaltiossaan korvausta vastaan kansainvälistä toisen asteen koulutusohjelmaa sekä International Baccalaureate Primary Years- ja International Baccalaureate Middle Years ‑koulutusohjelmia.

2)

SEUT 49 artiklaa on tulkittava siten, että se ei ole sen soveltamisalaan kuuluvassa tilanteessa esteenä jäsenvaltion säännöstölle, jonka mukaan yksityisen oppilaitoksen, joka tarjoaa muulla kuin kyseisen jäsenvaltion virallisella kielellä kansainvälistä toisen asteen koulutusohjelmaa sekä International Baccalaureate Primary Years- ja International Baccalaureate Middle Years ‑koulutusohjelmia, on tarkastettava, täyttävätkö sen opettajat ja hallintohenkilöstön jäsenet, jotka viestivät säännöllisesti yleisön ja hallintoviranomaisten kanssa, vaatimuksen, joka koskee kyseisen virallisen kielen osaamista keskimmäisellä taitotasolla, sillä edellytyksellä, että kyseinen säännöstö on oikeutettu kyseisen virallisen kielen edistämistä ja puolustamista koskevalla päämäärällä ja se on tarpeen kyseisen päämäärän toteuttamiseksi ja siihen nähden oikeasuhteinen. Tämä edellytys ei täyty, kun kyseistä säännöstöä sovelletaan ilman poikkeamisen tai joustamisen mahdollisuutta kaikkiin siinä tarkoitettuihin henkilöihin ja siinä velvoitetaan heidät esittämään asianomaisen jäsenvaltion elimen kyseisen jäsenvaltion alueella järjestettyjen kielikokeiden perusteella myöntämä todistus osoittaakseen, että heillä on vaaditun tasoinen virallisen kielen taito.

3)

Ammattipätevyyden tunnustamisesta 7.9.2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/36/EY, sellaisena kuin se on muutettuna 20.11.2013 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2013/55/EU, 53 artiklan 1 kohtaa, luettuna SEUT 49 artiklan valossa, on tulkittava siten, että se ei ole sen soveltamisalaan kuuluvassa tilanteessa esteenä jäsenvaltion säännöstölle, jonka mukaan yksityisen oppilaitoksen, joka tarjoaa muulla kuin kyseisen jäsenvaltion virallisella kielellä kansainvälistä toisen asteen koulutusohjelmaa sekä International Baccalaureate Primary Years- ja International Baccalaureate Middle Years ‑koulutusohjelmia, opettajiin sovelletaan vaatimusta, joka koskee kyseisen virallisen kielen osaamista keskimmäisellä taitotasolla, sillä edellytyksellä, että kyseinen säännöstö on oikeutettu kyseisen virallisen kielen edistämistä ja puolustamista koskevalla päämäärällä ja se on tarpeen kyseisen päämäärän toteuttamiseksi ja siihen nähden oikeasuhteinen. Tämä edellytys ei täyty, kun kyseistä säännöstöä sovelletaan ilman poikkeamisen tai joustamisen mahdollisuutta kaikkiin siinä tarkoitettuihin henkilöihin ja siinä velvoitetaan heidät esittämään asianomaisen jäsenvaltion elimen kyseisen jäsenvaltion alueella järjestettyjen kielikokeiden perusteella myöntämä todistus osoittaakseen, että heillä on vaaditun tasoinen virallisen kielen taito.