Väliaikainen versio
JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
MANUEL CAMPOS SÁNCHEZ-BORDONA
17 päivänä syyskuuta 2026 (1)
Asia C‑407/25 [Tersten] (i)
Belgische Staat – Administratie Douane en Accijnzen
Rikosoikeudenkäynti,
jossa vastaajina ovat
NV SI,
LM Kft,
LC,
BÜ Kft,
JS,
BZ,
QJF Kft,
LS,
SH Kft,
ZJ,
JZ,
XH,
HS ja
3H H & LS GmbH
(Ennakkoratkaisupyyntö – hof van beroep te Brussel (Brysselin ylioikeus, Belgia))
Ennakkoratkaisupyyntö – Euroopan syyttäjänvirasto – Asetus (EU) 2017/1939 – 24 artiklan 2 kohta – Tietojen toimittaminen Euroopan syyttäjänvirastolle – SEU 4 artiklan 3 kohta – Vilpittömän yhteistyön periaate – 27 artikla – Oikeus ottaa asia käsiteltäväksi – Kansallisten tutkintaviranomaisten toimivalta – Asian ottaminen käsiteltäväksi Euroopan syyttäjänvirastossa tutkintavaiheessa – Asian ottaminen käsiteltäväksi Euroopan syyttäjänvirastossa syytetoimien jälkeen – Jäsenvaltioiden menettelyllisen itsemääräämisoikeuden periaate
1. Asetuksessa (EU) 2017/1939(2) säädetään, että jos jäsenvaltion oikeus- tai lainvalvontaviranomainen aloittaa sellaista rikosta koskevan tutkinnan, jonka suhteen Euroopan syyttäjänvirastolla (jäljempänä EPPO) voisi olla toimivaltaa, sen on ilmoitettava tästä ilman aiheetonta viivytystä Euroopan syyttäjänvirastolle, jotta jälkimmäinen voi päättää, käyttääkö se oikeuttaan ottaa asia käsiteltäväkseen.
2. Tämän ennakkoratkaisupyynnön taustalla olevassa rikosoikeudenkäynnissä on kyse EPPOn toimivaltaan kuuluvista rikoksista. Belgian tulliviranomaisten aloittaessa näitä rikoksia koskevan tutkinnan asetus 2017/1939 oli jo voimassa,(3) mutta EPPO ei ollut vielä alkanut hoitaa tutkinta- ja syyttämistehtäviä (1.6.2021).(4)
3. Koska Belgian viranomaiset eivät tuolloin ilmoittaneet EPPOlle tutkimuksistaan ja rikosoikeudenkäyntiasia ratkaistiin ensimmäisessä oikeusasteessa, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, mitä seurauksia sillä, ettei kyseiseen oikeudenkäyntiin liittyviä tietoja annettu, on nyt toisessa oikeusasteessa.
I Asiaa koskevat oikeussäännöt
A Unionin oikeus
1. Asetus 2017/1939
4. Asetuksen 4 artiklassa (”Tehtävät”) säädetään seuraavaa:
”EPPO vastaa direktiivissä (EU) 2017/1371(5) säädettyjen ja tässä asetuksessa määritettyjen unionin taloudellisia etuja vahingoittavien rikosten tutkimisesta sekä kyseisten rikosten tekijöiden ja niihin osallisten asettamisesta syytteeseen ja saattamisesta tuomittaviksi. Tätä varten EPPO toteuttaa tutkinta- ja syytetoimia sekä hoitaa syyttäjän tehtäviä jäsenvaltioiden toimivaltaisissa tuomioistuimissa siihen asti kun asia on lopullisesti ratkaistu.”
5. Asetuksen 22 artiklan (”EPPOn asiallinen toimivalta”) 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”EPPO on toimivaltainen niiden unionin taloudellisia etuja vahingoittavien rikosten osalta, joista säädetään direktiivissä [2017/1371], sellaisena kuin se on pantu täytäntöön kansallisessa lainsäädännössä, riippumatta siitä, olisiko sama rikollinen toiminta luokiteltavissa toisentyyppiseksi rikokseksi kansallisessa lainsäädännössä. – –”
6. Asetuksen 24 artiklassa (”Tietojen ilmoittaminen, rekisteröinti ja todentaminen”) säädetään seuraavaa:
”1. Unionin toimielinten, elinten ja laitosten sekä jäsenvaltioiden sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava ilman aiheetonta viivytystä EPPOlle kaikesta rikollisesta toiminnasta, jonka osalta se voisi käyttää toimivaltaansa 22 artiklan, 25 artiklan 2 kohdan ja 25 artiklan 3 kohdan mukaisesti.
2. Jos jäsenvaltion oikeus- tai lainvalvontaviranomainen aloittaa sellaista rikosta koskevan tutkinnan, jonka suhteen EPPO voisi käyttää toimivaltaansa 22 artiklan, 25 artiklan 2 kohdan ja 25 artiklan 3 kohdan mukaisesti, tai jos koska tahansa tutkinnan aloittamisen jälkeen jäsenvaltion toimivaltainen oikeus- tai lainvalvontaviranomainen katsoo, että tutkinta koskee tällaista rikosta, tämän viranomaisen on ilmoitettava tästä ilman aiheetonta viivytystä EPPOlle, jotta viimeksi mainittu voi päättää, käyttääkö se oikeuttaan ottaa asia käsiteltäväkseen 27 artiklan mukaisesti.
– –”.
7. Asetuksen 25 artiklan (”EPPOn toimivallan käyttö”) 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”EPPO käyttää toimivaltaansa joko aloittamalla tutkinnan 26 artiklan nojalla tai päättämällä käyttää 27 artiklan mukaista oikeuttaan ottaa asia käsiteltäväkseen. Jos EPPO päättää käyttää toimivaltaansa, toimivaltaiset kansalliset viranomaiset eivät saa käyttää omaa toimivaltaansa saman rikollisen toiminnan osalta.”
8. Asetuksen 27 artiklassa (”Oikeus ottaa asia käsiteltäväksi”) säädetään seuraavaa:
”1. Saatuaan 24 artiklan 2 kohdan mukaisesti kaikki merkitykselliset tiedot, EPPO päättää, käyttääkö se oikeuttaan ottaa asia käsiteltäväkseen, mahdollisimman pian ja viimeistään viiden päivän kuluttua siitä, kun se on saanut tiedot kansallisilta viranomaisilta, ja se ilmoittaa tästä päätöksestä kansallisille viranomaisille. Euroopan pääsyyttäjä voi erityistapauksessa tehdä perustellun päätöksen kyseisen määräajan jatkamisesta enintään viidellä päivällä, ja hän ilmoittaa asiasta kansallisille viranomaisille.
2. Kansallisten viranomaisten on 1 kohdassa vahvistetuissa aikarajoissa pidättäydyttävä tekemästä kansallisen lainsäädännön nojalla päätöksiä, jotka voivat estää EPPOa käyttämästä oikeuttaan ottaa asia käsiteltäväkseen.
Kansallisten viranomaisten on toteutettava kaikki kansallisen lainsäädännön mukaiset kiireelliset toimenpiteet, jotka ovat tarpeen tehokkaiden tutkinta- ja syytetoimien varmistamiseksi.
3. Jos EPPO saa muutoin kuin 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen kautta tietoonsa, että jonkin jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat jo käynnistäneet tutkinnan rikoksesta, jonka osalta se voisi olla toimivaltainen, se ilmoittaa asiasta viipymättä kyseisille viranomaisille. Saatuaan 24 artiklan 2 kohdan mukaisesti asianmukaisen ilmoituksen EPPO päättää, käyttääkö se oikeuttaan ottaa asia käsiteltäväkseen. Päätös on tehtävä tämän artiklan 1 kohdassa asetetussa määräajassa.
– –
5. Jos EPPO käyttää oikeuttaan ottaa asia käsiteltäväkseen, jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on siirrettävä asian käsittely EPPOlle ja pidättäydyttävä suorittamasta uusia tutkintatoimia saman rikoksen osalta.
– –
7. Jos EPPO on pidättäytynyt käyttämästä toimivaltaansa, se ilmoittaa asiasta ilman aiheetonta viivytystä toimivaltaisille kansallisille viranomaisille. Toimivaltaisten kansallisten viranomaisten on milloin tahansa menettelyn aikana ilmoitettava EPPOlle uusista tosiseikoista, jotka voisivat antaa sille syitä harkita uudelleen päätöstään olla käyttämättä toimivaltaa.
EPPO voi tällaisia tietoja saatuaan käyttää oikeuttaan ottaa asia käsiteltäväkseen, edellyttäen, että kansallista tutkintaa ei ole vielä saatettu päätökseen ja että tuomioistuimelle ei ole toimitettu syytekirjelmää. Päätös on tehtävä 1 kohdassa asetetussa määräajassa.
– –”.
9. Asetuksen 35 artiklassa (”Tutkinnan päättäminen”) säädetään seuraavaa:
”1. Kun asiaa käsittelevä valtuutettu Euroopan syyttäjä katsoo, että tutkinta on saatettu päätökseen, hän toimittaa valvovalle Euroopan syyttäjälle kertomuksen, jossa on yhteenveto asiasta sekä ehdotus päätökseksi siitä, tulisiko asiassa nostaa syyte kansallisessa tuomioistuimessa vai harkita asian siirtämistä, sen käsittelyn lopettamista tai yksinkertaistettuja syyttämismenettelyjä 34, 39 tai 40 artiklan mukaisesti. Valvova Euroopan syyttäjä toimittaa kyseiset asiakirjat toimivaltaiselle pysyvälle jaostolle yhdessä oman arvionsa kanssa, jos pitää sitä tarpeellisena. Kun pysyvä jaosto tekee asiasta 10 artiklan 3 kohdan mukaisesti valtuutetun Euroopan syyttäjän esityksen mukaisen päätöksen, tämä jatkaa asian käsittelyä sen mukaisesti.
2. Jos pysyvä jaosto saamiensa kertomusten perusteella päättää olla tekemättä valtuutetun Euroopan syyttäjän esityksen mukaista päätöstä, se tarkastelee tarvittaessa itse asiaa uudelleen ennen lopullisen päätöksen tekemistä tai lisäohjeiden antamista valtuutetulle Euroopan syyttäjälle.
3. Valtuutetun Euroopan syyttäjän kertomuksessa on myös soveltuvin osin oltava riittävät perusteet sille, että asia saatetaan ratkaistavaksi joko johonkin hänen sijaintijäsenvaltionsa tuomioistuimeen tai 26 artiklan 4 kohdan mukaisesti toisen, asiassa toimivaltaisen jäsenvaltion tuomioistuimeen.”
– –”.
10. Asetuksen 120 artiklassa (”Voimaantulo”) säädetään seuraavaa:
”1. Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
2. EPPO käyttää toimivaltaansa kaikkiin toimivaltansa piiriin kuuluviin rikoksiin, jotka on tehty tämän asetuksen voimaantulopäivän jälkeen.
EPPO alkaa hoitaa sille tällä asetuksella annettuja tutkinta- ja syyttämistehtäviä päivänä, joka vahvistetaan EPPOn perustamisen jälkeen Euroopan pääsyyttäjän esittämästä ehdotuksesta annettavalla komission päätöksellä. [Euroopan] komission päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Päivä, joka komission on määrä vahvistaa, on aikaisintaan kolmen vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä.
– –”.
B Belgian oikeus
11. Asetus 2017/1939 saatettiin osaksi Belgian oikeutta erinäisistä oikeudenkäyttöä koskevista säännöksistä 17.2.2021 annetulla lailla,(6) joka on ollut voimassa 24.2.2021 alkaen ja jolla lisättiin 18.7.1977 annettuun yleiseen tulli- ja valmisteverolakiin(7) luku XXV bis.
12. AWDA:n 285/2 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:
”Algemene Administratie van de Douane en Accijnzenin (yleinen tulli- ja valmisteverohallinto, Belgia) johtajan on nimettävä vähintään yksi yleisen – – hallinnon viranhaltija, joka vastaa yhteistyöstä rikosprosessilain [(Gerechtelijk Wetboek)] 309/2 §:ssä tarkoitettujen valtuutettujen eurooppalaisten syyttäjien kanssa 281 ja 282 §:ssä tarkoitettujen sellaisten rikkomusten, petosten ja rikosten osalta, jotka kuuluvat EPPOn toimivallan piiriin asetuksen [2017/1939] 22, 25, 26 ja 27 artiklan nojalla.”
13. AWDA:n 285/4 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:
”Edellä 285/2 §:n 1 momentissa tarkoitetulla viranhaltijalla on toimivalta panna vireille ja hoitaa syytetoimia kaikissa 281 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa rikosasioissa, joissa on kyse 281 §:ssä tarkoitetuista rikkomuksista, petoksista tai rikoksista ja joiden osalta EPPO on toimivaltainen asetuksen [2017/1939] 22, 25, 26 ja 27 artiklan nojalla.”
II Tosiseikat, pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
14. Belgian tulliviranomaiset aloittivat vuosina 2019 ja 2020 tutkinnan, jonka kuluessa ne katsoivat 26 luonnollisen henkilön ja oikeushenkilön syyllistyneen vuosina 2018 ja 2019 useisiin tullirikkomuksiin sellaisten Kiinasta peräisin olevien tavaroiden tuonnissa, jotka oli tulliselvitetty Brysselissä ja joiden vastaanottajat olivat Espanjassa, Saksassa ja Unkarissa.
15. Tulli- ja valmisteveroja koskevat pöytäkirjat oli vahvistettu 27.11.2019 pöytäkirjan 19/D/000565 osalta, 15.4.2020 pöytäkirjan 19/D/000724 osalta ja 15.4.2020 pöytäkirjan 20/D/000058 osalta ja lähetetty syytetyille kirjatulla kirjeellä.
16. Yleisen tulli- ja valmisteverohallinnon suorat haasteet annettiin tiedoksi syytetyille heinä- ja elokuussa 2021 eli sen jälkeen, kun EPPO oli alkanut hoitaa tutkinta- ja syyttämistehtäviään 1.6.2021.
17. Nederlandstalige rechtbank van eerste aanleg Brussel (Brysselin hollanninkielinen alioikeus, Belgia) päätti 9.12.2022 antamassaan tuomiossa, joka annettiin useiden syytettyjen osalta kontradiktorisessa menettelyssä ja muiden syytettyjen osalta näiden poissa ollessa, seuraavaa: a) rikosasiassa se vapautti syytetyt ja b) yksityisoikeudellisessa asiassa tuomitsi osan niistä maksamaan Belgian valtiolle 143 951 euron suuruiset tuontitullit.
18. Belgian valtio valitti 6.1.2023 ensimmäisen oikeusasteen tuomiosta hof van beroep te Brusseliin (Brysselin ylioikeus, Belgia).
19. Hof van beroep te Brussel katsoi 5.12.2024 antamassaan välituomiossa, että rikosoikeudellisessa asiassa tehty valitus voitiin ottaa tutkittavaksi joidenkin syytettyjen osalta ja yksityisoikeudellisessa asiassa heille syntyneen tullivelan osalta.
20. Ennen Belgian valtion tekemän valituksen ratkaisemista hof van beroep te Brussel toteaa seuraavaa:
– Yksi syytetyistä väittää, että rikos- ja yksityisoikeudellisia vaatimuksia ei voida ottaa tutkittavaksi, koska Belgian valtio ei ole osoittanut ilmoittaneensa EPPOlle oikeudenkäynnin tosiseikoista, ja ettei EPPO ollut päättänyt asetuksen 2017/1939 24 artiklan mukaisesti, ettei sillä ollut syytä käyttää oikeuttaan ottaa asia käsiteltäväksi.
– Belgian valtion mukaan tutkinta oli päätetty ja pöytäkirjat oli toimitettu syytetyille ennen kuin EPPO aloitti toimintansa. EPPOn ei näin ollen ollut mahdollista ottaa asiaa käsiteltäväkseen eikä kansallisten viranomaisten syytetoimille ollut estettä.
– Asian tutkintavaihe ei ollut päättynyt, kun EPPO aloitti toimintansa 1.6.2021.
– Belgian valtio ei toimittanut asiakirjoja, joista käy ilmi, että toimivaltaiset viranomaiset olivat väitettyjä rikoksia koskevan tutkinnan aloittamisen jälkeen tehneet EPPOlle ilmoituksen asetuksen 2017/1939 24 artiklassa säädetyllä tavalla, jotta EPPO olisi voinut käyttää oikeutta ottaa asia käsiteltäväkseen.
21. Tässä yhteydessä hof van beroep te Brussel esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”Onko asetuksen [2017/1939] 24, 25, 27 ja 35 artiklaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että tällaisessa tapauksessa kansallinen tullihallinto ja kansallinen syyttäjäviranomainen ovat edelleen toimivaltaisia ajamaan asiaa rikostuomioistuimessa?
Jos rikostuomioistuin toteaa, ettei asiaa ole saatettu EPPOn tietoon, onko sen palautettava asia uudelleen toimivaltaisille kansallisille viranomaisille, jotta nämä voivat ilmoittaa EPPOlle tutkinnasta ja EPPO voi tarvittaessa käyttää oikeuttaan ottaa asia käsiteltäväkseen?”
III Asian käsittelyn vaiheet unionin tuomioistuimessa
22. Ennakkoratkaisupyyntö kirjattiin saapuneeksi unionin tuomioistuimeen 19.6.2025.
23. Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet Belgian, Italian, Itävallan ja Puolan hallitukset sekä komissio.
24. Unionin tuomioistuin kehotti Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artiklan toisen kohdan mukaisesti EPPOa toimittamaan kirjallisina sen hallussa olevat merkitykselliset tiedot, jotka koskivat ennakkoratkaisupyynnön kohdetta.
25. EPPO toimitti 24.4.2026 unionin tuomioistuimelle kyseiset tiedot, joiden osalta kuultiin 19.5.2026 pidettyyn istuntoon osallistuneita osapuolia eli Belgian ja Puolan hallituksia sekä komissiota.
IV Asian arviointi
26. Kuten olen jo todennut, asetus 2017/1939 tuli voimaan 20.11.2017, mutta EPPO alkoi hoitaa tutkinta- ja syyttämistehtäviä vasta 1.6.2021. On kiistatonta, että rikokset, joita nyt käsiteltävässä asiassa väitetään tehdyn, kuuluvat EPPOn asialliseen toimivaltaan.
27. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo toteen näytetyksi, että rikostutkinta ei ollut päättynyt 1.6.2021 ja että näin ollen kansallisen viranomaisen oli annettava tämä tiedoksi EPPOlle, jotta se voisi käyttää oikeuttaan ottaa asia käsiteltäväksi. Se lisää, että koska EPPOlle ei ollut ilmoitettu, ”herää kysymys siitä, mitä vaikutuksia on sillä, että EPPOlle ei ole tehty ilmoitusta”.(8) Asian ratkaisemiseksi se esittää unionin tuomioistuimelle kaksi ennakkoratkaisukysymystä, joiden sisällön olen edellä toistanut.
A Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys
28. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, ovatko asetuksen 2017/1939 24 artiklan 2 kohta, 25 artiklan 1 kohta ja 27 artikla esteenä sille, että kansallisilla viranomaisilla (Belgian yleinen tulli- ja valmisteverohallinto ja syyttäjäviranomainen) olisi edelleen toimivalta hoitaa syyttämistehtäviä edellä kuvatuissa olosuhteissa.
29. Asetuksen 2017/1939 25 artiklan 1 kohdan mukaan EPPO voi toimia kahdella tavalla: a) aloittaa suoran tutkinnan teoista, joiden se olettaa olevan toimivaltaansa kuuluvia rikoksia, tai b) käyttää oikeuttaan ottaa asia käsiteltäväkseen kansallisten viranomaisten jo aloittamien tutkimusten osalta.
30. EPPO käynnistää asetuksen 2017/1939 mukaiset(9)suorat tutkimukset saadessaan merkityksellisiä tietoja sen toimivaltaan mahdollisesti kuuluvasta rikoksesta, jonka osalta mikään jäsenvaltion oikeus- tai lainvalvontaviranomainen ei ole aloittanut tutkintaa.(10) En tarkastele enempää tätä EPPOn toimintatapaa, joka ei kuulu tässä asiassa arvioitaviin tosiseikkoihin.
31. EPPO voi käyttää toimivaltaansa myös käyttämällä oikeuttaan ottaa asia käsiteltäväkseen, kun jäsenvaltion valvontaviranomainen on aloittanut ”sellaista rikosta koskevan tutkinnan, jonka suhteen EPPO voisi käyttää toimivaltaansa”, ja kyseinen viranomainen ilmoittaa sille tutkimuksistaan (asetuksen 2017/1939 24 artiklan 2 kohta).
32. Ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastaamiseksi on sovellettava tavanomaisia tulkintaperusteita (sanamuodon mukainen, systemaattinen ja teleologinen),(11) joiden perusteella voidaan selvittää asetuksen 2017/1939 24, 25 ja 27 artiklan merkitystä.
1. Sanamuodon mukainen tulkinta
33. Asetuksen 2017/1939 24 artiklan 2 kohdassa(12) tarkastellaan seuraavia tilanteita:
– jäsenvaltion oikeus- tai lainvalvontaviranomainen aloittaa sellaista rikosta koskevan tutkinnan, jonka suhteen EPPO voisi käyttää toimivaltaansa
– tai kyseinen viranomainen katsoo koska tahansa tutkinnan aloittamisen jälkeen, että tutkinta koskee tällaista rikosta.(13)
34. Molemmissa tapauksissa kansallisen viranomaisen on tehtävä ilmoitus EPPOlle, jotta jälkimmäinen voi päättää, käyttääkö se oikeuttaan ottaa asia käsiteltäväkseen.
35. Asetuksen 2017/1939 27 artiklan 3 kohdassa säädetään, että EPPO voi käyttää oikeuttaan ottaa asia käsiteltäväkseen saatuaan tiedon käynnissä olevasta tutkinnasta muuta kautta. Kyseinen säännös merkitsee, että asetuksessa 2017/1939 viitataan implisiittisesti siihen mahdollisuuteen, että kyseiset kansalliset viranomaiset eivät ole tehneet ilmoitusta EPPOlle.
36. Kansallisten viranomaisten on ilmoitettava ”ilman aiheetonta viivytystä” EPPOlle kaikesta rikollisesta toiminnasta, jonka osalta EPPO voisi käyttää toimivaltaansa (asetuksen 2017/1939 24 artiklan 1 kohta). Ymmärtääkseni niiden on annettava kyseinen tieto saatuaan ilmoituksen rikollisesta toiminnasta (notitia criminis), riippumatta siitä, ovatko ne virallisesti aloittaneet tutkinnan. Niiden on joka tapauksessa tärkeää tehdä EPPOlle ilmoitus mahdollisimman pian todettuaan (tai vain epäillessään), että tosiseikat viittaavat sen toimivaltaan kuuluviin rikoksiin.
37. Kun EPPO on saanut tiedon ja ennen kuin se päättää, ottaako se asian käsiteltäväkseen, kansallisen viranomaisen on ”pidättäydyttävä tekemästä – – päätöksiä, jotka voivat estää EPPOa käyttämästä oikeuttaan ottaa asia käsiteltäväkseen” (asetuksen 2017/1939 27 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta).(14)
38. Jos EPPO käyttää oikeuttaan ottaa asia käsiteltäväkseen, se ottaa vastatakseen kansallisen elimen jo aloittamasta tutkinnasta, joten jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset siirtävät asian käsittelyn sille ja pidättäytyvät suorittamasta uusia tutkintatoimia saman rikoksen osalta.(15) EPPO jatkaa menettelyä siitä ajankohdasta alkaen, jolloin se ilmoittaa kansallisille elimille asian ottamisesta käsiteltäväkseen.
39. Jos EPPO ottaa asian käsiteltäväkseen, kansalliset viranomaiset menettävät toimivaltansa. Kansallisilla viranomaisilla on kuitenkin oikeus tutkia EPPOn toimivaltaan kuuluvaa rikosta siihen saakka, kunnes EPPO ottaa asian käsiteltäväkseen.
40. Asetuksen 2017/1939 25 artiklan 1 kohdan ja 27 artiklan 5 kohdan sanamuodon mukaisesta tulkinnasta voidaan siis päätellä, että kansalliset viranomaiset voivat jatkaa toimiaan, mukaan lukien syytetoimia, siihen saakka, kunnes EPPO tekee päätöksen ottaa asia käsiteltäväkseen (ja ilmoittaa siitä).
41. Asetuksen 2017/1939 24 artiklan 2 kohdassa ei säädetä erityisistä seurauksista, joita aiheutuu siitä, että kansalliset viranomaiset laiminlyövät tiedonantovelvoitteensa. Lyhyesti sanoen kyseinen säännös ei estä sitä, että kansalliset viranomaiset voivat jatkaa tutkimustensa suorittamista ja syytetoimia siihen saakka, kunnes EPPO ottaa itse asian käsiteltäväkseen.
42. Näin ollen asetuksen 2017/1939 24 artiklan 2 kohdan, 25 artiklan 1 kohdan ja 27 artiklan sanamuoto ei ole esteenä sille, että kansallisilla viranomaisilla, jotka ovat aloittaneet tutkinnan EPPOlle kuuluvasta syytteenalaisesta rikoksesta, on edelleen toimivalta jatkaa tutkimuksiaan ja tarvittaessa hoitaa syyttämistehtäviä siihen saakka, kunnes EPPO päättää käyttää oikeuttaan ottaa asia käsiteltäväksi.
2. Systemaattinen tulkinta
43. Asetuksen 2017/1939 24 artiklan 2 kohdan sekä 25 ja 27 artiklan systemaattinen tulkinta johtaa samaan tulokseen.
44. Asetuksessa 2017/1939 säädetään monitahoisesta järjestelmästä, jossa toimivalta on jaettu EPPOn ja unionin taloudellisia etuja vahingoittavien rikosten torjumisesta vastaavien kansallisten viranomaisten kesken.
45. Kyseisessä järjestelmässä EPPOlla on oikeus ottaa asia käsiteltäväkseen, toisin sanoen ensisijainen oikeus nostaa syytteitä unionin taloudellisia etuja vahingoittavista rikoksista.(16) Tällainen ensisijainen oikeus perustuu siihen, että EPPO voi ohjata tutkimuksia ja varmistaa paremmin niiden johdonmukaisuuden sekä hoitaa tutkinta- ja syyttämistehtäviä unionin tasolla sellaisten rikollisuuden muotojen osalta, joilla on usein valtioiden rajat ylittävä ulottuvuus.
46. Kahtiajako yhtäältä jaettuun toimivaltaan ja toisaalta EPPOn ensisijaiseen oikeuteen ottaa asia käsiteltäväksi ei merkitse, ettei kansallisilla viranomaisilla ole toimivaltaa nostaa syytteitä unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvista rikoksista. Asetuksessa 2017/1939 ei säädetä EPPOn yksinomaisesta toimivallasta tällä alalla.(17)
47. On nimittäin niin, että vaikka asetuksen 2017/1939 pääsäännön mukaan ensisijainen toimivalta kuuluu EPPOlle, kansallisilla viranomaisilla säilyy toissijainen toimivalta nostaa syytteitä tämäntyyppisistä rikoksista.
48. Kansallisilla viranomaisilla on joka tapauksessa toissijainen toimivalta nostaa syytteitä unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvista rikoksista silloin, kun EPPO päättää, ettei se käytä sille asetuksen 2017/1939 27 artiklassa annettua mahdollisuutta ottaa asia käsiteltäväkseen (jo tutkittavana olevan rikoksen osalta).
49. Yleisesti ottaen EPPOn toimintaan sovelletaan kaksiosaista arviointiperustetta:
– Silloin, kun EPPO tutkii itse asian suoraan, sovelletaan laillisuusperiaatetta, ja se on velvollinen tutkimaan rikokset ja tarvittaessa hoitamaan syytetoimet.
– Jos kansallisten viranomaisten tutkimukset ovat käynnissä (sekä silloin, kun niistä ilmoitetaan EPPOlle, että silloin, kun se saa ne tietoonsa muulla tavoin), EPPOlla ei kuitenkaan ole velvollisuutta käyttää oikeuttaan ottaa asia käsiteltäväksi, mutta se voi tehdä niin.
50. Edellä esitetyn perusteella ja koko järjestelmän kannalta tarkasteltuna voidaan päätellä, että kansalliset viranomaiset säilyttävät toimivaltansa nostaa syytteitä rikoksista, jos EPPO ei käytä käsiteltäväksi ottamista koskevaa järjestelyä.
51. Asetuksen 2017/1939 24 artiklan 2 kohdassa sallitaan siis kansallisten viranomaisten nostaa syyte EPPOn toimivaltaan kuuluvasta rikoksesta silloinkin, kun ne suorittavat jo käynnistämiään tutkimuksia, joista ei ole ilmoitettu EPPOlle, siihen saakka, kunnes EPPO päättää ottaa asian käsiteltäväkseen.
52. EPPOn työjärjestyksen(18) 40 artiklan 2 kohdassa määrätään, että varmistaakseen asian käsiteltäväksi ottamisen asianmukaisuuden EPPO arvioi koko tutkinnan kannalta merkityksellisten seikkojen(19) lisäksi muita seikkoja.(20)
53. Asetuksen 2017/1939 9 artiklan 2 kohdan perusteella(21) EPPOn kollegio antoi tutkintaa, käsiteltäväksi ottamisessa noudatettavia toimintaperiaatteita ja asioiden siirtämistä koskevat operatiiviset suuntaviivat.(22) Niiden liitteessä 2 se viittaa lähinnä sellaisten asioiden käsiteltäväksi ottamiseen, joiden osalta kansalliset viranomaiset olivat käynnistäneet tutkinnan siirtymäkaudella, joka kattoi asetuksen 2017/1939 voimaantulon (20.11.2017) ja sen päivämäärän, jona EPPO alkoi hoitaa sille kuuluvia tutkinta- ja syyttämistehtäviä (1.6.2021), välisen ajanjakson. Näin on nyt käsiteltävän asian tapauksessa.
54. Näiden asioiden osalta operatiivisten suuntaviivojen liitteessä 2 todetaan, että ”suhteellisuus- ja tarpeellisuusperiaatteiden mukaisesti EPPOn olisi [käytettävä käsiteltäväksi ottamista koskevaa oikeuttaan] vain silloin, kun sen toimivallan käyttö voi tuoda lisäarvoa tutkinnan jatkamiselle”.
55. Käsiteltäväksi ottamista tarkasteltaessa ei voida sivuuttaa sitä, että asetuksen 2017/1939 25 artiklan 2 ja 3 kohdassa annetaan kansallisille viranomaisille toimivalta nostaa syyte tietyistä rikoksista, jotka vahingoittavat unionin taloudellisia etuja.
56. Asetuksen 2017/1939 25 artiklan 2 kohdassa säädetään siis, että jos asetuksen 22 artiklan soveltamisalaan kuuluva rikos on aiheuttanut tai todennäköisesti aiheuttaa unionin taloudellisille eduille vahinkoa alle 10 000 euroa, EPPO puuttuu asiaan ainoastaan tietyissä olosuhteissa.(23) Rikokset, jotka kohdistuvat määrältään vähäisiin unionin taloudellisiin etuihin, kuuluvat näin ollen edelleen kansallisten viranomaisten toimivaltaan, paitsi jos EPPO ottaa ne käsiteltäväksi, minkä se voi tehdä vain, jos jokin kyseisen asetuksen 25 artiklan 2 kohdassa säädetyistä edellytyksistä täyttyy.
57. Vastaavasti asetuksen 2017/1939 25 artiklan 3 kohdassa säädetään, että EPPO pidättyy käyttämästä toimivaltaansa 22 artiklan soveltamisalaan kuuluvien rikoksien osalta tietyin edellytyksin.(24) Kyseisten edellytysten täyttyessä ja kuultuaan toimivaltaisia kansallisia viranomaisia EPPO siirtää asian niille ilman aiheetonta viivytystä.
58. Se, että kansallisilla viranomaisilla on toimivalta rikoksissa, joissa asetuksen 2017/1939 25 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät, on systematiikkaa koskeva täydentävä peruste sen tueksi, että kyseiset viranomaiset säilyttävät toimivaltansa (ainakin väliaikaisesti) siihen saakka, kunnes EPPO päättää ottaa asian käsiteltäväkseen.
59. Niiden asetuksen 2017/1939 säännösten mukaan, jotka koskevat kansallisten viranomaisten ja EPPOn toimivaltaa (eivätkä erotu edukseen selkeytensä vuoksi), kansallisten viranomaisten jo käynnistämien tutkimusten käännekohta systemaattiselta kannalta tarkasteltuna on se hetki, jolloin EPPO tekee päätöksen asian käsiteltäväksi ottamisesta.
60. Mielestäni tältä osin ratkaisevaa ei ole se, että EPPO ei voinut tehdä päätöstä käsiteltäväksi ottamisesta sen vuoksi, että kansalliset viranomaiset olivat jättäneet noudattamatta niille asetuksen 2017/1939 24 artiklan 2 kohdassa asetettua velvoitetta.
61. On totta, että kansallisten viranomaisten on välttämättä annettava tietoa, jotta EPPO voi käyttää oikeuttaan ottaa asia käsiteltäväksi,(25) jos se ei voi saada ilmoitusta rikollisesta toiminnasta muulla tavoin. Velvoite ilmoittaa sille tämä tieto ilmentää vilpittömän yhteistyön periaatetta,(26) johon asetuksen 2017/1939 5 artiklan 6 kohdassa viitataan.
62. Asetuksen 24 artiklan 2 kohdassa säädettyyn tiedonantovelvoitteeseen liittyy lisäksi muita kansallisille viranomaisille asetettuja samankaltaisia velvoitteita (saman artiklan 3 ja 5 kohta), jotka perustuvat myös vilpittömän yhteistyön periaatteeseen.(27) Kyseiset tiedonantovelvoitteet täydentävät asetuksen 2017/1939 24 artiklan 2 kohdassa säädettyä tiedonantovelvoitetta, mutta niitä sovelletaan tapauksissa, joissa kansallisilla viranomaisilla on ensisijainen toimivalta nostaa syyte unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvista rikoksista.
63. Toistan, että joka tapauksessa kansallisten viranomaisten toimivallan epäämisen kannalta merkityksellistä on, että EPPO on käyttänyt oikeuttaan ottaa asia käsiteltäväksi. Siihen saakka kyseiset viranomaiset säilyttävät toimivaltansa, kun asiaa tarkastellaan asetuksen 2017/1939 24, 25 ja 27 artiklan kannalta.
3. Teleologinen tulkinta
64. Asetuksen 2017/1939 johdanto-osan 12 ja 14 perustelukappaleesta ilmenee, että perustamalla EPPO pyritään torjumaan tehokkaammin unionin taloudellisia etuja vahingoittavia rikoksia.(28)
65. EPPO on yksi ainoa elin, ja hajautetusta rakenteestaan huolimatta se on jakamaton Euroopan unionin elin,(29) jolla on oikeus tutkia unionin taloudellisia etuja vahingoittavia rikoksia ja toteuttaa syytetoimia.(30) Se kuitenkin toimii ilman Euroopan tasolla sovellettavaa yhteistä aineellista rikosoikeutta tai rikosprosessioikeutta. Asetuksen 2017/1939 säännösten määrä on rajallinen, ja siinä viitataan muilta osin kansalliseen lainsäädäntöön.(31)
66. Mielestäni tavoitteen torjua tehokkaammin unionin taloudellisia etuja vahingoittavia rikoksia olisi johdettava sellaiseen asetuksen 2017/1939 24 artiklan 2 kohdan tulkintaan, jossa puolletaan kansallisten viranomaisten mahdollisuutta jatkaa käynnissä olevaa rikosoikeudellista menettelyä, jossa ne ovat jättäneet noudattamatta tiedonantovelvoitettaan EPPOlle (ellei toisen ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelussa esittämistäni seikoista muuta johdu).
67. Päinvastainen ratkaisu (jonka mukaan kyseisen velvollisuuden noudattamatta jättämisestä seuraa automaattisesti se, ettei kansallisilla viranomaisilla ole toimivaltaa nostaa syytettä unionin taloudellisia etuja vahingoittavista rikoksista) vaikuttaa mielestäni suhteettomalta ja epäjohdonmukaiselta asetuksen 2017/1939 tavoitteeseen nähden.
68. Näin olisi sitäkin suuremmalla syyllä, jos siihen mennessä toteutetut kansalliset tutkimukset olisivat asetuksen 2017/1939 24 artiklan 2 kohdan rikkomisen seurauksena pätemättömiä eikä kansallisten viranomaisten hankkimia todisteita voitaisi hyväksyä.
69. Jos jäsenvaltion kansalliset viranomaiset jättäisivät toistuvasti noudattamatta ilmoittamisvelvoitettaan EPPOa kohtaan, komissio voisi kuitenkin asetuksen 2017/1939 24 artiklan 2 kohdan säännösten mukaisesti nostaa kyseistä jäsenvaltiota vastaan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen. Tällä tavoin varmistetaan, että EPPO hoitaa asianmukaisesti tehtävänsä sellaisten unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien rikosten osalta, joita kansalliset viranomaiset ovat alkaneet tutkia.
70. Lyhyesti sanoen katson, että asetuksen 2017/1939 24 artiklan 2 kohta, 25 artiklan 1 kohta ja 27 artikla eivät ole esteenä sille, että kansalliset viranomaiset toteuttavat syytetoimia jäsenvaltion kansallisissa tuomioistuimissa siitä huolimatta, että EPPOlle ei ole ilmoitettu, että ne olivat aloittaneet tutkinnan ja jatkaneet sitä sellaisen rikoksen osalta, jonka suhteen EPPO voisi olla toimivaltainen
B Toinen ennakkoratkaisukysymys
71. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, että jos ”rikostuomioistuin toteaa, ettei asiaa ole saatettu EPPOn tietoon”, onko sen palautettava asia uudelleen toimivaltaisille kansallisille viranomaisille, jotta nämä voivat ilmoittaa EPPOlle ja se voi tarvittaessa käyttää oikeuttaan ottaa asia käsiteltäväkseen.
72. Ennakkoratkaisupyynnön taustalla olevaa riita-asiaa käsitellään nyt toisessa oikeusasteessa sen jälkeen, kun ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin antoi ensin tuomionsa. Voisiko EPPO tässä nimenomaisessa oikeudenkäyntivaiheessa vielä käyttää oikeuttaan ottaa asia käsiteltäväksi?
73. Kysymyksessä lähdetään nähdäkseni siitä, että asetuksen 2017/1939 24 artiklan 2 kohdassa säädetyn tiedonantovelvoitteen noudattamatta jättäminen on ennen pääasian ratkaisemista korjattavissa oleva menettelyvirhe. Sen korjaaminen edellyttää nimenomaisesti, että EPPO voi käyttää oikeuttaan ottaa asia käsiteltäväksi.
74. Tässä toisessa ennakkoratkaisukysymyksessä tiedustellaan implisiittisesti, ovatko asetuksen 2017/1939 24 artiklan 2 kohta ja 27 artikla esteenä sille, että kansallinen tuomioistuin antaa tuomion pääasiassa, vaikka EPPOlla ei ole ollut tilaisuutta tehdä päätöstä, joka koskee sen oikeutta ottaa asia käsiteltäväkseen.
75. Tukeudun ehdottamassani vastauksessa jälleen asetuksen 2017/1939 tavanomaisiin tulkintaperusteisiin.
1. Sanamuodon mukainen tulkinta
76. Asetuksen 2017/1939 tekstissä ei aseteta tarkkaa aikarajaa kansallisten viranomaisten tiedonantovelvoitteelle EPPOa kohtaan.
77. Tämän velvoitteen osalta on kaksi toisistaan poikkeavaa ratkaisua: se voidaan täyttää joko vain tutkintavaiheen aikana tai, poikkeustapauksissa, tutkintavaiheen ulkopuolella kyseisten viranomaisten toteutettua syytteeseenpanon (ja kun asia on mahdollisesti tuomioistuinten käsiteltävänä).
78. Asetuksen 2017/1939 24 artiklan 2 kohdassa käytetyllä ilmauksella ”koska tahansa tutkinnan aloittamisen jälkeen” viitataan siihen, milloin kansallinen viranomainen tekee ilmoituksen EPPOlle. Kuten komissio toteaa, kyseisellä säännöksellä ei rajata mahdollisuutta ilmoittaa kansallisista toimista tiukasti tosiseikkojen tutkimusajanjaksoon. Siinä siis hyväksytään, että sanamuodon mukaisen tulkinnan kannalta mikään ei ole esteenä sille, että tiedot toimitetaan syytteeseenpanon jälkeen.
79. On totta, että pääsääntönä on oltava, että kansalliset viranomaiset toimittavat tietonsa EPPOlle nimenomaisesti tutkintavaiheessa. Asetuksen 24 artiklan 2 kohdan mukaan ilmoittamisen on tapahduttava ”ilman aiheetonta viivytystä”, ja EPPOn toiminta tässä alustavassa vaiheessa voi tehostaa unionin taloudellisia etuja vahingoittavien rikosten tutkimista.
80. En kuitenkaan löydä tekstistä esteitä sille, että tiedot toimitetaan poikkeustapauksissa syytteeseenpanon jälkeen asian ollessa vireillä kansallisissa tuomioistuimissa.
81. Lisäksi on todettava, että jos kyse on kansallisten viranomaisten ns. siirtymäaikana (kun EPPO ei vielä ollut alkanut hoitaa tehtäviään) tekemistä tutkimuksista, pääsäännöstä poikkeamiselle on vieläkin vankemmat perusteet.
82. Asetuksen 2017/1939 27 artiklan 1 kohdassa ei myöskään aseteta tarkkaa aikarajaa sille, että EPPO ottaa asian käsiteltäväkseen. Sen on tehtävä päätöksensä ”mahdollisimman pian” saatuaan asiaa koskevat tiedot.(32)
83. Määräaikojen joustavuus korostuu, kun todetaan, että EPPO voi käyttää toimivaltaansa myös silloin, kun se on aluksi pidättäytynyt käyttämästä oikeuttaan ottaa asia käsiteltäväksi mutta menettelyn kuluessa on ilmennyt uusia tosiseikkoja, jotka voisivat antaa sille syitä harkita uudelleen päätöstään. Kansallisten viranomaisten on ilmoitettava sille tästä, ja EPPO voi käyttää oikeuttaan ottaa asia käsiteltäväkseen ”edellyttäen, että kansallista tutkintaa ei ole vielä saatettu päätökseen ja että tuomioistuimelle ei ole toimitettu syytekirjelmää” (asetuksen 2017/1939 27 artiklan 7 kohta).
84. Viimeksi mainittu aikaraja, joka on asetettu asian käsiteltäväksi ottamista koskevan oikeuden käyttämiselle, rajoittuu uusien tosiseikkojen ilmenemiseen sen jälkeen, kun EPPO on ensin kieltäytynyt ottamasta asiaa käsiteltäväkseen. Tällaisessa tapauksessa on tärkeää, että kansallista tutkintaa ei ole vielä saatettu päätökseen. Belgian hallituksen kirjallisissa huomautuksissaan ja istunnossa puoltamasta väitteestä poiketen en näe syytä soveltaa tätä sääntöä analogisesti kaikkiin muihin tilanteisiin, joissa on kyse asian käsiteltäväksi ottamista koskevan oikeuden käyttämisestä. Tällaista aikarajaa voidaan soveltaa yksinomaan siinä tapauksessa, että EPPO saa tiedon etukäteen eikä käytä oikeutta ottaa asia käsiteltäväkseen. Näin ollen EPPO voi uusien tosiseikkojen ilmetessä muuttaa päätöstään ja ottaa asian käsiteltäväkseen tutkintavaiheen ollessa vielä käynnissä.
85. Toistan, ettei asetuksen 2017/1939 27 artiklan 7 kohdan toisessa alakohdassa säädettyä aikarajaa voida soveltaa sen täsmälliseen tilanteen ulkopuolella, johon on viitattu. Nähdäkseni ei ole loogista soveltaa sitä tapauksiin, joissa ilmoitus tehdään liian myöhään (tutkinnan päätyttyä, kun asia on jo oikeudenkäyntivaiheessa) ja joissa EPPOlla ei ollut ennakkoon tilaisuutta ottaa kantaa mahdollisuuteen ottaa asia käsiteltäväksi.
2. Systemaattinen tulkinta
86. Asetuksen 2017/1939 säännösten systemaattinen tarkastelu vahvistaa mielestäni edellä esitetyt toteamukset. Tällaista ratkaisua voidaan tältä kannalta tarkasteltuna puoltaa useista syistä.
87. Asetuksen 2017/1939 4 artiklasta voidaan ensinnäkin päätellä, että EPPOn osallistuminen ei rajoitu rikosten tutkintavaiheeseen, vaan se kattaa myös syytetoimet kansallisissa tuomioistuimissa.(33)
88. Tieto kansallisten viranomaisten käynnissä olevista tutkimuksista ja EPPOn oikeus ottaa asia käsiteltäväkseen ovat keskeisiä välineitä EPPOn tehtävän hoitamisen kannalta. Tästä johtuen nämä molemmat (tieto ja oikeus ottaa asia käsiteltäväksi) voivat tulla kyseeseen paitsi tutkintavaiheessa myös kansallisissa tuomioistuimissa käydyssä oikeudenkäyntimenettelyssä, kunnes asia on ratkaistu lopullisesti.
89. On loogista, että ottaessaan asian käsiteltäväkseen oikeudenkäyntivaiheessa EPPO ottaa huomioon toimintansa menettelylliset seuraukset ja sen soveltuvuuden rikoksen tehokkaampaan rankaisemiseen.
90. EPPOn osallistuminen oikeudenkäyntivaiheeseen kansallisten viranomaisten sijasta poikkeaa pelkästä menettelyyn osallistuvien toimijoiden vaihtamisesta. Ei voi olla samantekevää, ottaako asian käsiteltäväkseen EPPO vai tekevätkö sen kansalliset viranomaiset. Jos EPPO ottaa asian käsiteltäväkseen, mikään ei estä sitä yhdistämästä tätä asiaa rajat ylittävien asioiden käsittelyyn(34) ja esittämästä suuntaan tai toiseen viittaavia todisteita, jotka kansallisen oikeuden mukaan vaikuttavat asiaan.
91. Toiseksi on todettava, että asetuksen 2017/1939 13 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetään, että ”valtuutetut Euroopan syyttäjät ovat vastuussa tutkinnasta ja syytetoimista, jotka he ovat aloittaneet, jotka on määrätty heille tai jotka he ovat siirtäneet itselleen käyttäen oikeuttaan ottaa asia käsiteltäväkseen”.(35) Tästä säännöksestä on pääteltävissä, että he voivat käyttää oikeutta ottaa käsiteltäväkseen kansallisten viranomaisten tutkintavaiheessa käsittelemät asiat syytetoimien jälkeen ja käsittelyn ollessa vireillä kansallisissa tuomioistuimissa.
92. Kolmanneksi on todettava, että asetuksen 2017/1939 27 artiklan 5 kohdassa säädetään, että ”jos EPPO käyttää oikeuttaan ottaa asia käsiteltäväkseen, jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on siirrettävä asian käsittely EPPOlle(36) ja pidättäydyttävä suorittamasta uusia tutkintatoimia saman rikoksen osalta”. Tässä yhteydessä asia voi käsittää tutkintatoimet ja myöhemmät prosessuaaliset toimet. Asian siirtäminen merkitsee, että EPPO voi asian käsiteltäväkseen ottamisen jälkeen käyttää kansallisten viranomaisten sen osalta hankkimia todisteita.
93. Neljänneksi on todettava, että asetuksen 2017/1939 25 artiklan 6 kohdassa säädetään säännöistä EPPOn ja kansallisten viranomaisten välisten toimivaltaristiriitojen ratkaisemiseksi. Positiiviset ja negatiiviset toimivaltaristiriidat ratkaisee kansallinen tuomioistuin,(37) eikä kyseiseen järjestelmään sisälly asiaa koskevia aikarajoja.
94. Lopuksi on todettava, että asetuksen 2017/1939 35 artiklan 1 kohdassa valtuutetulle Euroopan syyttäjälle annetut oikeudet(38) eivät merkitse – päinvastoin kuin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin vaikuttaa ehdottavan – että EPPO voi toteuttaa syytetoimia ainoastaan, jos se itse on ensin saattanut tutkinnan päätökseen.
95. Mielestäni asetuksen 2017/1939 35 artiklan 1 kohdassa säädetään tutkintavaiheen lopettamisesta silloin, kun EPPO on saattanut sen päätökseen, ja näin on aina, kun kyse on suorasta tutkinnasta ja kun ilmoittaminen ja asian ottaminen käsiteltäväksi on tapahtunut ennen syytetoimia. Kyseisellä säännöksellä ei kuitenkaan ole vaikutusta EPPOlle ilmoittamisen aikarajaan eikä siihen, että se käyttää oikeutta ottaa asia käsiteltäväkseen niissä (poikkeus)tapauksissa, joissa asia on jo siirretty toimivaltaisen kansallisen tuomioistuimen ratkaistavaksi.
3. Teleologinen tulkinta
96. Kuten jo totesin, EPPOn perustamisen tarkoituksena on torjua tehokkaammin unionin taloudellisia etuja vahingoittavia rikoksia.
97. Tätä tavoitetta edistetään parhaiten tulkitsemalla asetuksen 2017/1939 sovellettavia säännöksiä siten, että tuetaan poikkeustapauksissa EPPOn osallistumista (ja kansallisten viranomaisten etukäteen antamaa ilmoitusta) tutkintavaiheen jälkeen, kun asian käsittely on vireillä kansallisissa tuomioistuimissa.
98. On varmasti suositeltavaa, että EPPOn osallistuminen sen toimivaltaan kuuluvien rikosten osalta tapahtuu mahdollisimman pian tutkintavaiheessa, heti kun kansalliset viranomaiset saavat tietää, että teot voivat merkitä unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvia rikoksia.
99. Myös se, että EPPOlle annetaan tieto syytteeseenpanosta heti sen jälkeen, voi kuitenkin edistää asetuksen 2017/1939 tavoitteen toteuttamista.(39)
100. On nimittäin niin, että saatuaan tiedot oikeudenkäynnin suullisen vaiheen aikana EPPOn on asetuksen 2017/1939 27 artiklan 1 kohdan mukaan päätettävä nopeasti (viiden päivän määräajan kuluessa), ottaako se asian käsiteltäväkseen, ja tätä määräaikaa on mahdollista jatkaa viidellä lisäpäivällä. Tämä mahdollisuus ei vaikuta kielteisesti oikeudenkäyntimenettelyn nopeuteen, ja se voi päinvastoin johtaa parempaan lainkäyttöön, jos EPPO toimittaa lisätietoja oikeudenkäyntivaiheessa, kun otetaan huomioon sen asiantuntemus unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvan kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden alalla.
101. Olen tietoinen siitä, että se, ettei jäsenvaltioiden rikosprosessilainsäädäntöä ole yhdenmukaistettu, voi johtaa jäsenvaltioiden välisiin eroihin. En myöskään vähättele ongelmia, joihin kansallisten viranomaisten korvaaminen EPPOlla voi johtaa oikeudenkäyntivaiheessa, etenkin muutoksenhaun tai valituksen yhteydessä. Nämä ongelmat voivat olla merkittäviä todisteiden hyväksymisen tai siihen asti toimivaltaisen kansallisen viranomaisen esittämien syytetoimien jatkumisen kannalta.
102. EPPOn on otettava huomioon nämä ongelmat päättäessään, käyttääkö se oikeuttaan ottaa asia käsiteltäväksi, ja käsiteltävä asia vain silloin, kun sen vaatimusten menestymiselle ei ole olemassa prosessuaalisia esteitä. Jos EPPOn tulo kansallisten viranomaisten sijaan aiheuttaa ratkaisemattomia sisäisiä ongelmia tai haittaa vakavalla tavalla varsinaista syytteeseenpanoa,(40) EPPOn on harkittava käsiteltäväksi ottamisen tarkoituksenmukaisuutta.
4. Historiallinen tulkinta
103. Asetuksen 2017/1939 antamista koskevassa lainsäädäntömenettelyssä neuvosto lisäsi komission ehdotukseen seuraavan virkkeen:(41) ”Euroopan syyttäjänvirasto voi käyttää oikeuttaan ottaa asia käsiteltäväkseen koska tahansa tutkinnan aikana”.
104. Intensiivisten keskustelujen jälkeen kyseinen aikaraja poistettiin.(42) Olen taipuvainen ajattelemaan, että sen poistaminen korostaa lainsäätäjän tahtoa sallia se, että EPPO voi käyttää oikeuttaan ottaa asia käsiteltäväksi ilman aikarajoja, toisin sanoen tutkintavaiheen ulkopuolella. Tämä on se tulkinta, jonka komissio – kuten se istunnossa vahvisti – johtaa asetuksen 2017/1939 antamisen yhteydessä käydyistä neuvotteluista.
105. Mielestäni ei ole johdonmukaista katsoa, että aikarajan poistaminen voitaisiin tulkita yritykseksi olla päättämättä asiaa koskevaa keskustelua tai että se perustuisi oletukseen siitä, että tämä sama raja olisi helposti pääteltävissä asetuksen 2017/1939 muista säännöksistä.
5. Syytteeseenpanon jälkeen tapahtuvan EPPOn osallistumisen ja kansallisille viranomaisille kuuluvan ilmoitusvelvollisuuden noudattamatta jättämisen seurausten välinen yhteys
106. Jos ehdottamani ratkaisu (toisin sanoen se, että poikkeustapauksissa kansallinen viranomainen voi toimittaa tietonsa EPPOlle ja EPPO voi käyttää oikeuttaan ottaa asia käsiteltäväksi myös kansallisen tutkinnan jo päätyttyä) hyväksytään, seuraavassa vaiheessa on ratkaistava, miten tämä toteutetaan.
107. Asetuksessa 2017/1939 ei täsmennetä menettelysääntöjä, joiden mukaisesti EPPOlle on tehtävä ilmoitus ja sen on päätettävä, käyttääkö se oikeuttaan ottaa asia käsiteltäväkseen tutkintavaiheen päättymisen ja oikeudenkäyntivaiheen alkamisen jälkeen. Siinä ei myöskään säännellä kansallisilla viranomaisilla EPPOa kohtaan olevan ilmoitusvelvollisuuden rikkomisen (noudattamatta jättämisen) seurauksia.
108. Kyseisen velvollisuuden noudattamatta jättäminen loukkaa EPPOn toimivaltaa osallistua menettelyihin, jotka liittyvät unionin taloudellisiin etuihin kohdistuviin rikoksiin. Se loukkaa luonnollisesti EPPOn valtuuksia, mutta voi vaikuttaa myös kyseisistä rikoksista syytettyjen henkilöiden oikeuksiin.
109. Tässä tilanteessa yhdyn näkemykseen, jonka EPPO esitti unionin tuomioistuimelle sen pyynnöstä lähettämässään, 24.4.2026 päivätyssä kirjelmässä.
110. Kyseisessä asiakirjassa EPPO vakuuttaa lähinnä, että koska unionin oikeudessa ei ole annettu nimenomaisia säännöksiä asetuksen 2017/1939 24 artiklan rikkomisen seurauksista ja kun otetaan huomioon jaetun toimivallan järjestelmä, jonka lainsäätäjä on perustanut unionin taloudellisten etujen suojelemiseksi
– sen, ettei asiasta ole ilmoitettu EPPOlle, ei pitäisi yksinään johtaa kansallisten viranomaisten toteuttamien syytetoimien lainvastaisuuteen
– menettelyllinen seuraus, joka koskee sen velvoitteen noudattamatta jättämisestä, että EPPOlle on ilmoitettava sen toimivaltaan kuuluvasta asiasta, on etsittävä sovellettavasta kansallisesta lainsäädännöstä jäsenvaltioiden menettelyllisen itsemääräämisoikeuden periaatteen(43) ja asetuksen 2017/1939 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti(44)
– EPPOlle ilmoittaminen – vaikka se olisi tehty liian myöhään – voi olla tehokas korjauskeino asetuksen 2017/1939 rikkomisen tapauksessa. Komission on tarvittaessa toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet silloin, kun kansallisessa lainsäädännössä ei säädetä riittävistä mekanismeista sen varmistamiseksi, että EPPO saa kaikki tarvittavat tiedot.
111. On nimittäin turvauduttava kansalliseen lainsäädäntöön sen selvittämiseksi, millä järjestelyllä mahdollistetaan tietojen antaminen EPPOlle(45) sen jälkeen, kun rikosoikeudellinen menettely on tullut oikeudenkäyntivaiheeseen kansallisten viranomaisten syytetoimien jälkeen. Tämän saman kansallisen lainsäädännön (jonka tulkinnassa on noudatettava mahdollisimman tarkasti asetusta 2017/1939) mukaan on täsmennettävä menetelmä, jonka avulla EPPO voi tarvittaessa käyttää oikeuttaan ottaa asia käsiteltäväksi ja jatkaa oikeudenkäyntiä kansallisten viranomaisten sijasta.
112. Jos EPPOlle tehdään ilmoitus ja se päättää, ettei se käytä oikeuttaan ottaa asia käsiteltäväksi, rikosoikeudellista menettelyä jatkaa syytteen nostanut kansallinen viranomainen. Jos sitä vastoin EPPO ottaa asian käsiteltäväkseen, kansallisen viranomaisen korvaamisen on tapahduttava kansallisessa oikeudessa käytettävissä olevilla menettelyillä.
113. Tässä yhteydessä asetuksen 2017/1939 tehokkaan soveltamisen periaate edellyttää, että korvaaminen ei saa estää eikä viivästyttää syytteeseenpanoa unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvista rikoksista: asetuksen 2017/1939 tavoitteena on nimenomaisesti tehostaa syytteen nostamista unionin taloudellisia etuja vahingoittavista rikoksista.
114. On lisäksi niin, että jos EPPO käyttää oikeuttaan ottaa asia käsiteltäväksi, sen on tehtävä se heikentämättä vireillä olevaan oikeudenkäyntimenettelyyn osallistuvien oikeuksia.(46) Sen on näin ollen pohdittava, kuinka paljon sen osallistuminen tähän menettelyvaiheeseen vaikuttaa syytettyjen puolustautumisoikeuksiin, joita EPPOn on kunnioitettava kansallisten menettelysääntöjen mukaisesti: sen päätökset, jotka koskevat todisteita, tosiseikkojen luonnehdintaa, rangaistusten tasoa ja muita syytteeseenpanoon liittyviä seikkoja, kun asian käsiteltäväksi ottaminen tapahtuu oikeudenkäyntivaiheessa, eivät voi vaarantaa syytetyille kansallisen lainsäädännön mukaan kuuluvia oikeuksia.
115. Jos syytetoimia voidaan jatkaa tehokkaammin siten, että niistä vastaa kansallinen viranomainen eikä sen sijasta EPPO, viimeksi mainitun on harkittava, onko sen tarkoituksenmukaista pidättäytyä asian ottamisesta käsiteltäväkseen. Katson, että kun rikossyyte on nostettu ja asia on vireillä kansallisissa tuomioistuimissa, oikeutta ottaa asia käsiteltäväksi on käytettävä vain poikkeustapauksissa.
116. Lyhyesti sanoen asetuksen 2017/1939 24 artiklan 2 kohtaa ja 27 artiklaa on tulkittava siten, että kansallisten viranomaisten on ilmoitettava EPPOlle vireillä olevista oikeudenkäyntimenettelyistä, jotka liittyvät rikoksiin, joiden suhteen EPPO voi käyttää toimivaltaansa, elleivät kyseiset kansalliset viranomaiset ole aikaisemmin ilmoittaneet EPPOlle tutkimuksistaan. Tällaisissa tapauksissa EPPO voi edelleen käyttää oikeuttaan ottaa asia käsiteltäväksi.
V Ratkaisuehdotus
117. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että hof van beroep te Brusselille vastataan seuraavasti:
Tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) perustamisessa 12.10.2017 annetun neuvoston asetuksen 2017/1939 24 artiklan 2 kohtaa, 25 artiklan 1 kohtaa ja 27 artiklaa
on tulkittava siten, että
– ne eivät ole esteenä sille, että kansalliset viranomaiset nostavat rikossyytteen jäsenvaltion kansallisessa tuomioistuimessa siitä huolimatta, että EPPOlle ei ole ilmoitettu siitä, että kyseiset viranomaiset olivat aloittaneet tutkinnan sellaisen rikoksen osalta, jonka suhteen EPPO voisi olla toimivaltainen, ja jatkaneet sen tutkimista
– kansallisten viranomaisten on ilmoitettava EPPOlle vireillä olevista menettelyistä, jotka liittyvät rikoksiin, joiden suhteen EPPO voi käyttää toimivaltaansa, elleivät kyseiset kansalliset viranomaiset ole aikaisemmin ilmoittaneet EPPOlle tutkimuksistaan. Tällaisissa tapauksissa EPPO voi edelleen käyttää oikeuttaan ottaa asia käsiteltäväksi.
1 Alkuperäinen kieli: espanja.
i Tämän asian nimi on kuvitteellinen nimi. Se ei vastaa asian minkään asianosaisen todellista nimeä.
2 Tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) perustamisessa 12.10.2017 annettu neuvoston asetus (EUVL 2017, L 283, s. 1).
3 Asetus 2017/1939 tuli voimaan 20.11.2017.
4 Sen päivän määrittämisestä, jona Euroopan syyttäjänvirasto alkaa hoitaa tutkinta- ja syyttämistehtäviään, 26.5.2021 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2021/856 (EUVL 2021, L 188. s. 100; oikaisu EUVL 2021, L 190, s. 101) 1 artiklan mukaan.
5 Unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten torjunnasta rikosoikeudellisin keinoin 5.7.2017 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EUVL 2017, L 198, s. 29).
6 Wet van 17 februari 2021 houdende diverse bepalingen inzake justitie (Belgisch Staatsblad, 24.2.2021, s. 16822).
7 Algemene wet inzake douane en accijnzen van 18 juli 1977 (Belgisch Staatsblad, 21.9.1977, s. 11476) (jäljempänä AWDA).
8 Ennakkoratkaisupyyntö, 4 kohdan 5.3 alakohta.
9 Asetuksen 2017/1939 26 artiklan 1 kohdan mukaan EPPO aloittaa tutkinnan, kun ”on perusteltua syytä olettaa, että – – rikos on tekeillä tai tehty”.
10 Asetuksen 2017/1939 24 artiklan 1 kohdassa säädetään, että unionin toimielinten, elinten ja laitosten sekä jäsenvaltioiden sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava ilman aiheetonta viivytystä EPPOlle kaikesta rikollisesta toiminnasta, jonka osalta se voisi käyttää toimivaltaansa 22 artiklan ja 25 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti.
11 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sekä unionin oikeuden yhtenäinen soveltaminen että yhdenvertaisuusperiaate edellyttävät, että unionin oikeuden sellaisen säännöksen sanamuotoa, jossa ei ole nimenomaista viittausta jäsenvaltioiden oikeuteen sen merkityksen ja ulottuvuuden määrittämiseksi, on tavallisesti tulkittava koko unionissa itsenäisesti ja yhtenäisesti ottamalla huomioon paitsi säännöksen sanamuoto myös sen asiayhteys ja sillä säännöstöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös on (tuomio 17.11.1983, Merck (292/82, EU:C:1983:335, 12 kohta); tuomio 30.4.2024, M. N. (EncroChat) (C‑670/22, EU:C:2024:372, 109 kohta) ja tuomio 8.4.2025, Euroopan syyttäjänvirasto (Prosessuaalisten toimien tuomioistuinvalvonta) (C‑292/23, EU:C:2025:255, 51 kohta).
12 Asetuksen 2017/1939 johdanto-osan 51 ja 52 perustelukappale auttavat ymmärtämään tämän säännöksen ulottuvuutta.
13 Asetuksen 2017/1939 26 artiklan 2 kohdassa säädetään EPPOn vastavuoroisesta velvollisuudesta ilmoittaa ilmoituksen tehneelle viranomaiselle päätöksestään suorittaa tutkinta.
14 Pidättäytymisvelvoite ei estä sitä, että kansallinen viranomainen toteuttaa ”kaikki kansallisen lainsäädännön mukaiset kiireelliset toimenpiteet, jotka ovat tarpeen tehokkaiden tutkinta- ja syytetoimien varmistamiseksi” (asetuksen 2017/1939 27 artiklan 2 kohdan toinen alakohta).
15 Asetuksen 2017/1939 27 artiklan 5 kohta.
16 Asetuksen 2017/1939 johdanto-osan 58 perustelukappaleen mukaan ”unionin taloudellisia etuja vahingoittavien rikosten osalta EPPOn toimivallan olisi pääsääntöisesti oltava ensisijainen suhteessa kansalliseen toimivaltaan”.
17 Asetuksen 2017/1939 lopullisessa tekstissä ei säilytetty komission aloitetta, jonka mukaan EPPOlle olisi annettu yksinomainen toimivalta nostaa syytteitä unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvista rikoksista. Ks. ehdotus neuvoston asetukseksi Euroopan syyttäjänviraston perustamisesta (COM (2013) 534 final, 17.7.2023), jonka 11 artiklan 4 kohdan mukaan ”Euroopan syyttäjänvirastolla on yksinomainen toimivalta tutkia unionin taloudellisia etuja vahingoittavia rikoksia ja nostaa syytteitä niiden perusteella”.
18 Työjärjestys, sellaisena kuin se on hyväksyttynä Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) kollegion 12.10.2020 tekemällä päätöksellä 3/2020 ja muutettuna ja täydennettynä EPPOn kollegion 11.8.2021 tekemällä päätöksellä 85/2021 ja 29.6.2022 tekemällä päätöksellä 26/2022 (EUVL 2023, C 181, s. 1).
19 EPPOn työjärjestyksen 40 artiklan 1 kohdassa määrätään, että ”kun tietoja todennetaan tutkinnan aloittamista varten, on arvioitava seuraavat seikat: a) onko ilmoitettu toiminta rikos, joka kuuluu EPPOn aineelliseen, alueelliseen, henkilökohtaiseen ja ajalliseen toimivaltaan; b) onko sovellettavan kansallisen lainsäädännön perusteella perusteltua syytä uskoa, että rikos on tekeillä tai tehty; c) onko syytteeseenpanon estämiselle ilmeiset oikeudelliset perusteet; d) täyttyvätkö soveltuvissa tapauksissa asetuksen 25 artiklan 2, 3 ja 4 kohdassa säädetyt edellytykset”.
20 EPPOn työjärjestyksen 40 artiklan 2 kohdassa luetellaan tällaisiksi seikoiksi tutkinnan edistyneisyys, sen merkityksellisyys EPPOn tutkinta- ja syytetoimien johdonmukaisuuden varmistamisen kannalta, tutkinnan rajat ylittävät näkökohdat ja muun sellaisen syyn olemassaolo, joka viittaa siihen, että EPPOlla on paremmat edellytykset jatkaa tutkintaa.
21 EPPOn kollegio voi tehdä ”– – päätöksiä strategisista asioista [ja yksittäistapauksissa ilmenevistä yleisistä kysymyksistä], erityisesti EPPOn syytetoimia koskevan toimintastrategian johdonmukaisuuden, tehokkuuden ja yhtenäisyyden varmistamiseksi jäsenvaltioissa – –”.
22 Decision of the College of the European Public Prosecutor’s Office of 21 April 2021 adopting operational guidelines on investigation, evocation policy and referral of cases, amended by Decision of 026/2022 of 29 June 2022 of the College of the EPPO. Saatavana osoitteessa https://www.eppo.europa.eu/document/download/e4d8fbeb-254f-491d-aba2-286990f313c9_es?filename=2021.029-2022.026_Amended_Op_Guidelines_on_Investigation_Evocation_Referral_ES.pdf
23 Jos a) tapauksella on sellaisia unionin tason vaikutuksia, jotka edellyttävät EPPOn suorittamaa tutkintaa, tai b) unionin virkamiesten tai muun henkilöstön tai unionin toimielinten jäsenten voidaan epäillä syyllistyneen kyseiseen rikokseen.
24 Kyseistä säännöstä sovelletaan seuraavissa tapauksissa: ”– – a) kansallisessa lainsäädännössä säädetty enimmäisseuraamus 22 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan kuuluvasta rikoksesta on sama tai vähemmän ankara kuin 22 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta erottamattomasti liittyvästä rikoksesta säädetty enimmäisseuraamus, paitsi jos jälkimmäinen rikos on ollut välineellinen 22 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan kuuluvan rikoksen tekemiseksi; tai b) on syytä olettaa, että 22 artiklassa tarkoitetusta rikoksesta unionin taloudellisille eduille aiheutunut tai todennäköisesti aiheutuva vahinko ei ole suurempi kuin toiselle uhrille aiheutunut tai todennäköisesti aiheutuva vahinko – –”. Asetuksen 25 artiklan 4 kohdassa kuitenkin säädetään, että EPPO voi toimivaltaisten kansallisten viranomaisten suostumuksella käyttää toimivaltaansa, jos ilmenee, että EPPOlla on paremmat edellytykset tutkia rikosta tai asettaa siitä syytteeseen.
25 Asetuksen 2017/1939 johdanto-osan 53 perustelukappaleessa todetaan, että ”tämän ilmoitusvelvoitteen noudattaminen on EPPOn moitteettoman toiminnan kannalta olennaisen tärkeää, ja sitä olisi tulkittava laajasti sen varmistamiseksi, että kansalliset viranomaiset ilmoittavat tapauksista, joissa tiettyjä kriteereitä ei voida arvioida välittömästi (kuten esimerkiksi vahingon taso tai sovellettava seuraamus) – –”.
26 Asetuksen 2017/1939 johdanto-osan 14 perustelukappaleessa lisätään, että sekä EPPOn että toimivaltaisten kansallisten viranomaisten olisi tuettava toisiaan ja annettava toisilleen tietoja tarkoituksena torjua tehokkaasti EPPOn toimivaltaan kuuluvia rikoksia.
27 Asetuksen 2017/1939 24 artiklan 5 kohta: ”EPPOlle on ilmoitettava tämän artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti myös tapauksista, joissa ei ole mahdollista arvioida, täyttyvätkö 25 artiklan 2 kohdassa säädetyt perusteet”. Tässä viimeksi mainitussa säännöksessä viitataan vahinkoihin, joiden määrä on alle 10 000 euroa. Asetuksen 24 artiklan 3 kohdassa säädetään, että kansalliset viranomaiset ovat velvollisia ilmoittamaan EPPOlle, kun ne ovat aloittaneet rikosta koskevan tutkinnan 22 artiklassa määritellystä rikoksesta ja ne katsovat, että EPPO ei voisi käyttää toimivaltaansa 25 artiklan 3 kohdan säännösten mukaisesti (kun kansallisessa oikeudessa säädetään sama tai ankarampi seuraamus erottamattomasti liittyvästä rikoksesta tai kun toiselle uhrille aiheutunut vahinko on unionin taloudellisille eduille aiheutunutta vahinkoa suurempi).
28 Tuomio 21.12.2023, G. K. ym. (Euroopan syyttäjänvirasto) (C‑281/22, EU:C:2023:1018, 65 kohta).
29 Asetuksen 2017/1939 8 artiklan 1 kohta.
30 SEUT 86 artiklan 2 kohta ja asetuksen 2017/1939 4 artikla.
31 Asetuksen 2017/1939 5 artiklan 3 kohta.
32 ”– – ja viimeistään viiden päivän kuluttua siitä, kun se on saanut tiedot kansallisilta viranomaisilta, ja se ilmoittaa tästä päätöksestä kansallisille viranomaisille”. Asetuksen 2017/1939 mukaan samoja määräaikoja sovelletaan silloin, kun EPPO saa tiedon käynnissä olevista kansallisista tutkimuksista muulla tavoin eli kansallisten viranomaisten ilmoittamatta niistä etukäteen.
33 Asetuksen 2017/1939 johdanto-osan 31 perustelukappale: ”Syyttäjän tehtäviä toimivaltaisissa tuomioistuimissa sovelletaan siihen saakka, kun kyseinen menettely on saatettu päätökseen, mikä tarkoittaa sen kysymyksen lopullista ratkaisemista, onko epäilty tai syytetty tehnyt rikoksen, sekä tarvittaessa tuomion antamista ja niiden mahdollisten oikeudellisten toimien tai oikeussuojakeinojen ratkaisemista, jotka ovat käytettävissä siihen saakka, kun kyseisestä päätöksestä on tullut lopullinen.”
34 Se voi asetuksen 2017/1939 26 artiklan 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla mahdollisesti jopa ehdottaa toimivallasta luopumista kansallisten tuomioistuimien hyväksi sen paikan perusteella, johon rikollinen toiminta on keskittynyt tai, jos on tehty useita toisiinsa liittyviä rikoksia, sen paikan perusteella, jossa suurin osa rikoksista on tehty.
35 Kursivointi tässä.
36 Kursivointi tässä.
37 Jäsenvaltion tehtävänä on nimetä kansallinen tuomioistuin, joka ratkaisee sen, mille tuomioistuimelle toimivalta annetaan.
38 ”Kun asiaa käsittelevä valtuutettu Euroopan syyttäjä katsoo, että tutkinta on saatettu päätökseen, hän toimittaa valvovalle Euroopan syyttäjälle kertomuksen, jossa on yhteenveto asiasta sekä ehdotus päätökseksi siitä, tulisiko asiassa nostaa syyte kansallisessa tuomioistuimessa vai harkita asian siirtämistä, sen käsittelyn lopettamista tai yksinkertaistettuja syyttämismenettelyjä 34, 39 tai 40 artiklan mukaisesti.”
39 Vaikka EPPO päättäisi, ettei se käytä oikeuttaan ottaa asia käsiteltäväksi, kansallisten viranomaisten tekemä ilmoitus voi vaikuttaa myönteisesti syytteen nostamiseen muista unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvista rikoksista, joista EPPO on aloittanut tutkinnan.
40 Tapauskohtaisesti voi aiheutua vanhentumiseen tai ne bis in idem ‑periaatteen soveltamiseen liittyviä ongelmia.
41 Neuvoston 14.5.2014 päivättyyn asiakirjaan (9478/1/14 REV 1) sisältyvän asetusehdotuksen 19 artiklan 3 kohdan loppu; virke otettiin uudelleen käyttöön 28.11.2014 päivättyyn neuvoston asiakirjaan (15862/1/14 REV 1) sisältyvän muutetun asetusehdotuksen 21a artiklan 4 kohdan ensimmäisessä virkkeessä.
42 Neuvoston asiakirja 26.5.2015 (8316/3/15 REV 3).
43 Vakiintuneessa oikeuskäytännössä todetaan, että tämän periaatteen mukaan kunkin jäsenvaltion kansallisessa oikeusjärjestyksessä on annettava menettelysäännöt, jotka koskevat tarvittavia oikeussuojakeinoja tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden takaamiseksi yksityisille unionin oikeuteen kuuluvilla aloilla, kunhan nämä menettelysäännöt eivät ole unionin oikeuden piiriin kuuluvien tilanteiden osalta epäedullisempia kuin samankaltaisia kansallisen oikeuden piiriin kuuluvia tilanteita koskevat säännöt (vastaavuusperiaate), eivätkä ne ole sellaisia, että unionin oikeudessa annettujen oikeuksien käyttäminen on käytännössä mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa (tehokkuusperiaate). Tuomio 21.12.2021, Randstad Italia (C‑497/20, EU:C:2021:1037, 56 ja 58 kohta) ja tuomio 8.4.2025, Euroopan syyttäjänvirasto (Prosessuaalisten toimien tuomioistuinvalvonta) (C‑292/23, EU:C:2025:255, 82 kohta).
44 Asetuksen 2017/1939 5 artiklan 3 kohdan mukaan ”kansallista lainsäädäntöä sovelletaan siltä osin kuin tässä asetuksessa ei ole asiaan sovellettavia säännöksiä”.
45 Belgian lainsäädännön mukaan asetuksen 2017/1939 24 artiklan 2 kohdassa säädetty ilmoittamisvelvoite EPPOa kohtaan vaikuttaa kuuluvan yleiselle syyttäjäviranomaiselle, valtakunnansyyttäjälle tai liittovaltion syyttäjälle, joihin viitataan Belgian hallituksen ja komission huomautuksissa mainitussa rikosprosessilain 156/1 §:n 3 momentissa, tai yleisen tulli- ja valmisteverohallinnon viranhaltijalle, joka mainitaan yleisen tulli- ja valmisteverolain 285/2 §:n 1 momentissa, johon ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa.
46 Asetuksen 2017/1939 5 artiklan 1 kohdan mukaan ”EPPO huolehtii siitä, että sen toiminnassa kunnioitetaan [Euroopan unionin] perusoikeuskirjassa vahvistettuja oikeuksia”.