<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><JUDGMENT xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-04.cj-20080212.xd"><BIB.JUDGMENT><REF.CASE FILE="ECRCJ1997FIA.1100674901.case.xml"><NO.CASE>C-137/96</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>61996J0137</NO.CELEX><NO.SEQ>0023.0002</NO.SEQ><PAGE.FIRST>6754</PAGE.FIRST><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST>6759</PAGE.LAST><PAGE.TOTAL>6</PAGE.TOTAL><AUTHOR>CJ</AUTHOR></BIB.JUDGMENT><CURR.TITLE><LEFT>TUOMIO <DATE ISO="19971127">27.11.1997</DATE> — ASIA C-137/96</LEFT><RIGHT>KOMISSIO v. SAKSA</RIGHT></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio</HT> (viides jaosto)</P><P><DATE ISO="19971127">27 päivänä marraskuuta 1997</DATE><NOTE NOTE.ID="E0001" NUMBERING="STAR"><P>Oikeudenkäyntikieli: saksa.</P></NOTE></P></TI></TITLE><JUDGMENT.INIT><P>Asiassa C-137/96,</P></JUDGMENT.INIT><PARTIES><PLAINTIFS><P><HT TYPE="BOLD">Euroopan yhteisöjen komissio,</HT> asiamiehenään oikeudellisen yksikön virkamies Klaus-Dieter Borchardt, prosessiosoite Luxemburgissa c/o Carlos Gómez de la Cruz, Centre Wagner, Kirchberg,</P><PARTY.STATUS>kantajana,</PARTY.STATUS></PLAINTIFS><AGAINST>vastaan</AGAINST><DEFENDANTS><P><HT TYPE="BOLD">Saksan liittotasavalta,</HT> asiamiehinään liittovaltion talousministeriön Ministerialrat Ernst Röder ja saman ministeriön Regierungsrätin Sabine Maaß, prosessiosoite, D-53107 Bonn,</P><PARTY.STATUS>vastaajana,</PARTY.STATUS></DEFENDANTS></PARTIES><P>jossa kantaja vaatii, että tuomioistuin toteaa Saksan liittotasavallan laiminlyöneen EY:n perustamissopimuksen mukaiset velvoitteensa, koska se ei ole asetetussa määräajassa antanut kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta <DATE ISO="19910715">15 päivänä heinäkuuta 1991</DATE> annetun neuvoston direktiivin 91/414/ETY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="230" DATE.PUB="1991" PAGE.FIRST="1">EYVL L 230, s. 1</REF.DOC.OJ>) täytäntöönpanon edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä,</P><?PAGE NO="I-6755"?><PREAMBLE><PREAMBLE.INIT><P>YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto),</P><P>toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. Gulmann sekä tuomarit M. Wathelet, J. C. Moitinho de Almeida, J.-P. Puissochet (esittelevä tuomari) ja L. Sevón,</P><P>julkisasiamies: A. La Pergola,</P><P>kirjaaja: R. Grass,</P></PREAMBLE.INIT><GR.VISA><VISA>ottaen huomioon esittelevän tuomarin kertomuksen,</VISA><VISA>kuultuaan julkisasiamiehen <DATE ISO="19971009">9.10.1997</DATE> pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,</VISA></GR.VISA><PREAMBLE.FINAL><P>on antanut seuraavan</P></PREAMBLE.FINAL></PREAMBLE><CONTENTS.JUDGMENT><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P>tuomion</P></TI></TITLE><NP><NO.P>1</NO.P><TXT>Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut EY:n perustamissopimuksen 169 artiklan nojalla kanteen, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen <DATE ISO="19960424">24.4.1996</DATE> ja jossa yhteisöjen tuomioistuinta vaaditaan toteamaan, että Saksan liittotasavalta ei ole noudattanut EY:n perustamissopimuksen mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut säädetyssä määräajassa kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta <DATE ISO="19910715">15 päivänä heinäkuuta 1991</DATE> annetun neuvoston direktiivin 91/414/ETY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="230" DATE.PUB="1991" PAGE.FIRST="1">EYVL L 230, s. 1</REF.DOC.OJ>, jäljempänä direktiivi) täytäntöönpanon edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.</TXT></NP><NP><NO.P>2</NO.P><TXT>Tämän ETY:n perustamissopimuksen 43 artiklan perusteella annetun direktiivin tarkoituksena on vahvistaa säännöt, joita jäsenvaltioiden on sovellettava kasvinsuojeluaineiden hyväksymisedellytysten ja -menettelyjen osalta. Direktiivin 4 artiklan<?PAGE NO="I-6756"?> 1 kohdassa edellytetään, että jäsenvaltiot varmistavat, että kasvinsuojeluaine hyväksytään vain siinä tapauksessa, että tietyt a kohdassa vahvistetut edellytykset täyttyvät, eli jos kasvinsuojeluaineen tehoaineet luetellaan liitteessä I ja se täyttää b, c, d ja e alakohdassa mainitut edellytykset liitteessä VI määrättyjä yhdenmukaisia periaatteita noudattaen. Direktiivin 10 artiklan 1 kohdassa vahvistetut säännöt perustuvat jäsenvaltioiden myöntämien lupien vastavuoroisen tunnustamisen periaatteeseen.</TXT></NP><NP><NO.P>3</NO.P><TXT>Direktiivin 23 artiklan 1 kohdan nojalla jäsenvaltioiden on saatettava direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan kahden vuoden kuluessa sen tiedoksi antamisesta ja näissä säädöksissä on oltava viittaus direktiiviin tai niihin on liitettävä mainittu viittaus. Direktiivin 23 artiklan 2 kohdassa täsmennetään kuitenkin, että jäsenvaltioiden ei tarvitse saattaa 10 artiklan 1 kohdan toisen luetelmakohdan täytäntöönpanon edellyttämiä säädöksiä ennen kuin vuoden kuluttua yhdenmukaisten periaatteiden antamisesta.</TXT></NP><NP><NO.P>4</NO.P><TXT>Koska komissiolle ei ollut ilmoitettu direktiivin täytäntöönpanosta Saksassa, se lähetti <DATE ISO="19931005">5.10.1993</DATE> perustamissopimuksen 169 artiklan mukaisesti Saksan hallitukselle virallisen huomautuksen, johon Saksan viranomaiset vastasivat <DATE ISO="19931201">1.12.1993</DATE> päivätyllä tiedonannolla. Tämän jälkeen komissio antoi <DATE ISO="19941003">3.10.1994</DATE> perustellun lausunnon, jossa todettiin Saksan liittotasavallan laiminlyöneen velvollisuutensa ja kehotettiin sitä toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet kahden kuukauden määräajassa. Koska Saksan hallituksen <DATE ISO="19941110">10.11.1994</DATE> antama vastaus ei tyydyttänyt komissiota, se nosti nyt käsiteltävänä olevan kanteen.</TXT></NP><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Tutkittavaksi ottaminen</P></TI></TITLE><NP><NO.P>5</NO.P><TXT>Saksan hallitus väittää, että kanne ei täytä tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä siltä osin kuin kysymys on direktiivin 10 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan täytäntöönpanon laiminlyönnistä. Direktiivin 23 artiklassa tarkoitetut yhdenmukaiset periaatteet vahvistettiin nimittäin vasta <DATE ISO="19940727">27.7.1994</DATE> annetulla neuvoston direktiivillä<?PAGE NO="I-6757"?> 94/43/EY, jolla annettiin direktiivin 91/414/EY liite VI (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="227" DATE.PUB="1994" PAGE.FIRST="31">EYVL L 227, s. 31</REF.DOC.OJ>), joka puolestaan kumottiin yhteisöjen tuomioistuimen asiassa <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-303/94" YEAR="1996" PAGE.ECR="I-2943">C-303/94, parlamentti vastaan neuvosto, <DATE ISO="19960618">18.6.1996</DATE> antamalla tuomiolla (Kok. 1996, s. I-2943)</REF.DOC.ECR>.</TXT></NP><NP><NO.P>6</NO.P><TXT>Tältä osin riittää kun todetaan, että komissio on viimeksi esittämässään kirjelmässä rajannut kanteensa siten, että kumoamisvaatimus koskee muita kuin direktiivin 10 artiklan 1 kohdan toisen luetelmakohdan säännöksiä. Tällä tavoin rajattuna kanne voidaan siis ottaa tutkittavaksi.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Asiakysymys</P></TI></TITLE><NP><NO.P>7</NO.P><TXT>Saksan hallitus ei kiistä sitä, että direktiiviä ei ole vielä saatettu voimaan kansallisessa oikeusjärjestyksessä ja sanoo tämän vuoksi pyrkivänsä nopeuttamaan <HT TYPE="ITALIC">Pflanzenscbutzgesetzin</HT> (kasvinsuojelua koskeva laki) ensimmäistä muutosesitystä. Hallitus väittää kuitenkin, että kyseinen laki nykyisessä muodossaan sisältää jo säännöksiä, jotka ovat suurelta osin päällekkäisiä direktiivin säännösten kanssa ja että muutosesityksen lopullinen toteuttaminen on monimutkaistunut tiettyjen tulkintavaikeuksien vuoksi ja että kasvinsuojeluaineiden vastaavuutta koskevien säännösten yhdenmukaistamisella siten kun 10 artiklassa säädetään ei voi olla minkäänlaista vaikutusta, koska yhtäkään tehoainetta ei vielä ole merkitty mainitun direktiivin liitteeseen I.</TXT></NP><NP><NO.P>8</NO.P><TXT>Ensimmäisen väitteen osalta voidaan todeta, että Saksassa voimassa olevalla lainsäädännöllä ei millään tavoin varmisteta direktiivin täytäntöönpanoa, koska direktiivin 23 artiklan 1 kohdan toisessa luetelmakohdassa nimenomaisesti edellytetään, että jäsenvaltiot antavat säädökset, joissa viitataan direktiiviin tai säädöksiin liitetään tällainen viittaus. Saksan hallitus myöntää sitä paitsi itsekin, että uuden säädöstekstin hyväksyminen on välttämätöntä direktiivin täytäntöönpanemiseksi.</TXT></NP><?PAGE NO="I-6758"?><NP><NO.P>9</NO.P><TXT>Toisen väitteen osalta komissio on esittänyt, eikä Saksan hallitus ole sitä kiistänyt, että sille on mainittu vain yhdestä, direktiivin 13 artiklaa koskevasta soveltamisongelmasta, joka voitaisiin kuitenkin ratkaista kansallisilla säännöksillä ja joka ei ole millään tavoin haitannut tai viivästyttänyt säännöksen täytäntöönpanoa muissa jäsenvaltioissa.</TXT></NP><NP><NO.P>10</NO.P><TXT>Se ettei yhtäkään tehoainetta ole vielä merkitty direktiivin liitteeseen I, ei voi tätä koskevan nimenomaisen säännöksen puuttuessa vapauttaa jäsenvaltioita velvollisuudestaan toteuttaa asetetussa määräajassa direktiivin noudattamisen edellyttämät toimenpiteet. Velvollisuutta on noudatettava riippumatta siitä, ovatko kaikki yhteisön oikeussäännön soveltamisedellytykset täyttyneet. Kuten komissio on perustellusti todennut, tämän asian kannalta merkityksellisten säännösten täytäntöönpanolla pyritään nimenomaan varmistamaan, että vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta sovelletaan välittömästi siitä lähtien, kun tehoaineet sisältävä direktiivin liite I tulee voimaan.</TXT></NP><NP><NO.P>11</NO.P><TXT>Näin ollen on todettava, että Saksan liittotasavalta on laiminlyönyt sille direktiivin nojalla kuuluvat velvoitteet, lukuun ottamatta direktiivin 10 artiklan 1 kohdan toista luetelmakohtaa, koska se ei ole asetetussa määräajassa antanut direktiivin täytäntöönpanon edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Oikeudenkäyntikulut</P></TI></TITLE><NP><NO.P>12</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan toisen kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska Saksan liittotasavalta on hävinnyt asian, se velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><?PAGE NO="I-6759"?><JURISDICTION><INTRO><P>Näillä perusteilla</P><P>YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto)</P><P>on antanut seuraavan tuomiolauselman:</P></INTRO><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1)</NO.P><TXT>Saksan liittotasavalta on laiminlyönyt kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta <DATE ISO="19910715">15 päivänä heinäkuuta 1991</DATE> annetun neuvoston direktiivin 91/414/ETY nojalla sille kuuluvat velvoitteet, lukuun ottamatta direktiivin 10 artiklan 1 kohdan toista luetelmakohtaa, koska se ei ole asetetussa määräajassa antanut direktiivin täytäntöönpanon edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Saksan liittotasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</TXT></NP></ITEM></LIST></JURISDICTION></CONTENTS.JUDGMENT><SIGNATURE.CASE><P>Gulmann</P><P>Wathelet</P><P>Moitinho de Almeida</P><P>Puissochet</P><P>Sevon</P><P>Julistettiin Luxemburgissa <DATE ISO="19971127">27 päivänä marraskuuta 1997</DATE>.</P><SIGNATORY><P>R. Grass</P><P>kirjaaja</P></SIGNATORY><SIGNATORY><P>C. Gulmann</P><P>viidennen jaoston puheenjohtaja</P></SIGNATORY></SIGNATURE.CASE></JUDGMENT>