<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><CONCLUSION NNC="YES" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.00-20081231.xd"><BIB.CONCLUSION><REF.CASE FILE="ECRCJ2003FIB.0100093701.case.xml"><NO.CASE>C-378/00</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62000C0378</NO.CELEX><NO.SEQ>0010.0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>941</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>981</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>41</PAGE.TOTAL></BIB.CONCLUSION><CURR.TITLE><LEFT>JULKISASIAMIES GEELHOEDIN RATKAISUEHDOTUS — ASIA C-378/00</LEFT><RIGHT>KOMISSIO v. PARLAMENTTI JA NEUVOSTO</RIGHT></CURR.TITLE><CONTENTS.CONCLUSION><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus</HT></P><P><HT TYPE="UC">L. A. Geelhoed</HT></P><P><DATE ISO="20021003">3 päivänä lokakuuta 2002</DATE><NOTE NOTE.ID="E0001" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Alkuperäinen kieli: hollanti.</P></NOTE></P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>I</NO.P><TXT>Johdanto</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>1.</NO.P><TXT>Tämä asia koskee niin kutsuttua komitologiaa. Komitologialla tarkoitetaan päätöksentekomenettelyä, jossa jäsenvaltioiden edustajista koostuvat komiteat — komission edustajan toimiessa puheenjohtajana — tukevat ja neuvovat komissiota yhteisön lainsäätäjän sille antamien tehtävien täyttämisessä. Komissio voi näin ollen nojautua käytännönläheisellä tavalla kansallisten asiantuntijoiden tarpeelliseen apuun erityisen teknisissä asioissa. Samalla jäsenvaltioilla säilyy mahdollisuus valvoa jossain määrin sitä, miten komissio käyttää täytääntöönpanovaltaansa, ja tietyissä tilanteissa neuvosto voi myös puuttua täytäntöönpanotoimenpiteisiin.</TXT></NP><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT>Komission kanteen tarkoituksena on saada osittain kumotuksi ympäristöalan rahoitusvälineestä (LIFE) <DATE ISO="20000717">17 päivänä heinäkuuta 2000</DATE> annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1655/2000 (jäljempänä LIFE-asetus tai riidanalainen asetus).<NOTE NOTE.ID="E0002" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="192" DATE.PUB="2000" PAGE.FIRST="1">EY VL L 192, s. 1</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE> Komissio vaatii yhteisöjen tuomioistuinta kumoamaan LIFE-asetuksen siltä osin kuin LIFE- ohjelman täytäntöönpanoon on asetuksen mukaan sovellettava sääntelymenettelyä, jota tarkoitetaan menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä <DATE ISO="19990628">28 päivänä kesäkuuta 1999</DATE> tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (jäljempänä toinen komitologiapäätös tai päätös)<NOTE NOTE.ID="E0003" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="184" DATE.PUB="1999" PAGE.FIRST="23">EY VL L 184, s. 23</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE> 5 artiklassa.</TXT></NP><NP><NO.P>3.</NO.P><TXT>EY 202 artiklan kolmannen luetelmakohdan mukaisesti neuvosto voi asettaa tiettyjä ennalta vahvistettuja ehtoja täytäntöönpanovallan käytölle. Mainitun säännöksen nojalla on hyväksytty toinen komitologiapäätös, jolla korvataan vuonna 1987 tehty ensimmäinen neuvoston komitologiapäätös.<NOTE NOTE.ID="E0004" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä <DATE ISO="19870713">13 päivänä heinäkuuta 1987</DATE> tehty neuvoston päätös 87/373/ETY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="197" DATE.PUB="1987" PAGE.FIRST="33">EYVL L 197, s. 33</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> Toisessa komitologiapäätöksessä yksinkertaistetaan niin kutsuttua sääntelymenettelyä ja hallintomenettelyä. Päätöksen 2 artiklalla otetaan lisäksi käyttöön perusteita, joita noudatetaan valittaessa menettely täytäntöönpanotoimenpiteiden hyväksymistä varten. Näiden perusteiden soveltaminen on käsiteltävänä olevan oikeusriidan keskeinen kohde.</TXT></NP><NP><NO.P>4.</NO.P><TXT>Komissio esittää, että LIFE-ohjelmassa täytäntöönpanotoimenpiteet ovat luonteeltaan<?PAGE NO="I-942"?> hallintotoimenpiteitä niiden huomattavien budjettivaikutusten vuoksi. Ottaen huomioon toisen komitologiapäätöksen 2 artiklassa esitetyt valintaperusteet yhteisön lainsäätäjä on komission mukaan päätynyt virheellisesti sääntelymenettelyyn. Vaikka komissio myöntää, että näillä valintaperusteilla ei ole sitovia vaikutuksia, yhteisön lainsäätäjä ei ole komission mukaan ottanut huomioon 2 artiklan oikeudellisia seuraamuksia, kun se ei ole riittävästi perustellut valintaperusteista poikkeavaa menettelytapavalintaa LIFE-asetuksessa.</TXT></NP><NP><NO.P>5.</NO.P><TXT>Parlamentti ja neuvosto esittävät, että komission lähtökohtana on EY 202 artiklan virheellinen tulkinta, ja kiistävät sen, että päätöksen 2 artiklassa mainituilla perusteilla olisi joitain oikeusvaikutuksia. Yhteisön lainsäätäjän on niiden mukaan täysin sallittua komiteamenettelyä valittaessa poiketa valintaperusteista tarvitsematta esittää sille jotain perustelua. Neuvosto mainitsee toissijaisesti, että sääntelymenettelyn valinta LIFE-asetuksessa on perusteltu aivan riittävästi.</TXT></NP><NP><NO.P>6.</NO.P><TXT>Komission kanne ei ollut yllätys. LIFE-asetuksen hyväksymisen yhteydessä antamassaan lausumassa se oli itse asiassa jo ilmoittanut nostavansa komiteamenettelystä yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen. Tehtäessä valinta sääntelymenettelyn ja hallintomenettelyn välillä määritetään komission täytäntöönpanovaiheen toimintavapaus parlamenttiin ja neuvostoon nähden. Yhteisöjen tuomioistuimen päätöksellä on siten ensiarvoinen merkitys unionin toimielinten väliseen tasapainoon, erityisesti siltä osin kuin kyse on lainsäädäntö- ja täytäntöönpanovallan välisestä suhteesta.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>II</NO.P><TXT>Asiaa koskevat oikeussäännöt</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>7.</NO.P><TXT>Käsiteltävänä olevaa asiaa koskevat varsin monet oikeussäännöt. Riidanalaisen asetuksen ja toisen komitologiapäätöksen sisällön lisäksi on otettava huomioon myös liitteenä olevat lausumat ja perustamissopimuksen teksti.</TXT></NP><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>A</NO.P><TXT>EY:n perustamissopimus</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>8.</NO.P><TXT>EY 202 artikla koskee neuvoston tehtäviä, ja siinä määrätään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0001" REF.END="QE0001" CODE="201D"/>Turvatakseen tässä sopimuksessa vahvistettujen tavoitteiden toteutumisen neuvosto tässä sopimuksessa määrätyin edellytyksin:</P><P>— —</P><?PAGE NO="I-943"?><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>hyväksymissään säädöksissä siirtää komissiolle toimivallan antamiensa sääntöjen täytäntöönpanoon. Neuvosto voi asettaa ehtoja tämän toimivallan käytölle. Se voi lisäksi erityistapauksissa pidättää itselleen oikeuden käyttää välitöntä täytäntöönpanotoimivaltaa. Edellä tarkoitettujen ehtojen on oltava niiden periaatteiden ja sääntöjen mukaisia, jotka neuvosto vahvistaa ennalta yksimielisesti komission ehdotuksesta ja saatuaan Euroopan parlamentin lausunnon.<QUOT.END ID="QE0001" REF.START="QS0001" CODE="201D"/></P></ITEM></LIST></QUOT.S></P></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>B</NO.P><TXT>Toinen komitologiapäätös</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>9.</NO.P><TXT>Kuten olen todennut, toisella komitologiapäätöksellä korvattiin vuonna 1987 tehty ensimmäinen neuvoston komitologiapäätös. Päätös perustuu erityisesti EY 202 artiklan kolmanteen luetelmakohtaan.</TXT></NP><NP><NO.P>10.</NO.P><TXT>Viidennen perustelukappaleen mukaisesti päätöksen ensimmäisenä tavoitteena on säätää perusteet komiteamenettelyn valinnalle, jotta komiteatyypin valitseminen olisi yhdenmukaisempaa ja ennakoitavampaa, jolloin nämä perusteet eivät kuitenkaan ole sitovia.</TXT></NP><NP><NO.P>11.</NO.P><TXT>Yhdeksännen perustelukappaleen mukaisesti kyseisen päätöksen toisena tavoitteena on yksinkertaistaa komissiolle siirretyn täytäntöönpanovallan käytön edellytyksiä sekä parantaa Euroopan parlamentin osallistumista silloin, kun perussäädös, jossa täytäntöönpanovalta siirretään komissiolle, on annettu EY 251 artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen.</TXT></NP><NP><NO.P>12.</NO.P><TXT>Päätöksen kolmantena tavoitteena on sen kymmenennen perustelukappaleen mukaan parantaa Euroopan parlamentin tiedonsaantia. Päätöksen neljäntenä tavoitteena on, kuten sen yhdennessätoista perustelukappaleessa todetaan, parantaa yleisön tiedonsaantia komiteamenettelyistä.</TXT></NP><NP><NO.P>13.</NO.P><TXT>Päätöksen 2 artiklaan sisältyvät ne perusteet, joita noudatetaan komiteamenettelyä valittaessa. Tässä säännöksessä säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0002" REF.END="QE0002" CODE="201D"/>Täytäntöönpanotoimenpiteitä koskevien päätösten tekemismenettelyä valittaessa noudatetaan seuraavia perusteita:</P><P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>Hallintotoimenpiteistä, esimerkiksi niistä, jotka liittyvät yhteisen maatalous- ja kalastuspolitiikan soveltamiseen tai budjettivaikutuksiltaan huomattavien ohjelmien toteuttamiseen, olisi päätettävä hallintomenettelyä noudattaen.</TXT></NP></ITEM><?PAGE NO="I-944"?><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>Laajakantoisista toimenpiteistä, joilla sovelletaan perussäädösten keskeisiä säännöksiä, mukaan lukien ihmisten, eläinten tai kasvien terveyden tai turvallisuuden suojeluun liittyvät toimenpiteet, olisi päätettävä sääntelymenettelyä noudattaen.</TXT><P>Kun perussäädöksessä säädetään, että tiettyjä vähemmän keskeisiä säännöksiä voidaan mukauttaa tai ajantasaistaa täytäntöönpanomenettelyllä, olisi näistä toimenpiteistä päätettävä sääntelymenettelyä noudattaen.</P></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>c)</NO.P><TXT>Neuvoa-antavaa menettelyä käytetään aina, kun se katsotaan soveltuvimmaksi menettelyksi, tämän kuitenkaan rajoittamatta a ja b alakohdan soveltamista.<QUOT.END ID="QE0002" REF.START="QS0002" CODE="201D"/></TXT></NP></ITEM></LIST></P></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>14.</NO.P><TXT>Toisen komitologiapäätöksen 3—6 artiklassa määritellään neljä menettelyä, jotka ovat nimeltään <QUOT.START ID="QS0003" REF.END="QE0003" CODE="201D"/>neuvoa-antava menettely<QUOT.END ID="QE0003" REF.START="QS0003" CODE="201D"/> (3 artikla), hallintomenettely (4 artikla), sääntelymenettely (5 artikla) ja suojamenettely (6 artikla). Käsiteltävänä olevassa asiassa merkitystä on erityisesti seuraavilla 4 ja 5 artiklassa säädetyillä menettelyillä:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ARTICLE IDENTIFIER="004"><TI.ART><QUOT.START ID="QS0004" REF.END="QE0004" CODE="201D"/>4 artikla</TI.ART><STI.ART>Hallintomenettely</STI.ART><PARAG IDENTIFIER="004.001"><NO.PARAG>1.</NO.PARAG><ALINEA>Komissiota avustaa hallintokomitea, joka muodostuu jäsenvaltioiden edustajista ja jonka puheenjohtajana on komission edustaja.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="004.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA>Komission edustaja tekee komitealle ehdotuksen toteutettavista toimenpiteistä. Komitea antaa lausuntonsa ehdotuksesta määräajassa, jonka puheenjohtaja voi asettaa asian kiireellisyyden mukaan. Lausunto annetaan perustamissopimuksen 205 artiklan 2 kohdassa niiden päätösten edellytykseksi määrätyllä enemmistöllä, jotka neuvosto tekee komission ehdotuksesta. Komiteaan kuuluvien jäsenvaltioiden edustajien äänet painotetaan mainitussa artiklassa määrätyllä tavalla. Puheenjohtaja ei osallistu äänestykseen.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="004.003"><NO.PARAG>3.</NO.PARAG><ALINEA>Komissio päättää toimenpiteistä, joita sovelletaan välittömästi, tämän kuitenkaan rajoittamatta 8 artiklan soveltamista. Jos<?PAGE NO="I-945"?> toimenpiteet eivät kuitenkaan ole komitean lausunnon mukaisia, komissio ilmoittaa niistä viipymättä neuvostolle. Siinä tapauksessa komissio voi lykätä päättämiensä toimenpiteiden soveltamista kussakin perussäädöksessä säädetyllä määräajalla, joka ei missään tapauksessa saa olla pitempi kuin kolme kuukautta ilmoituksen tekopäivästä.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="004.004"><NO.PARAG>4.</NO.PARAG><ALINEA>Neuvosto voi määräenemmistöllä päättää asiasta toisin 3 kohdassa tarkoitetun määräajan kuluessa.</ALINEA></PARAG></ARTICLE><ARTICLE IDENTIFIER="005"><TI.ART>5 artikla</TI.ART><STI.ART>Sääntelymenettely</STI.ART><PARAG IDENTIFIER="005.001"><NO.PARAG>1.</NO.PARAG><ALINEA>Komissiota avustaa sääntelykomitea, joka muodostuu jäsenvaltioiden edustajista ja jonka puheenjohtajana on komission edustaja.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="005.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA>Komission edustaja tekee komitealle ehdotuksen toteutettavista toimenpiteistä. Komitea antaa lausuntonsa ehdotuksesta määräajassa, jonka puheenjohtaja voi asettaa asian kiireellisyyden mukaan. Lausunto annetaan perustamissopimuksen 205 artiklan 2 kohdassa niiden päätösten edellytykseksi määrätyllä enemmistöllä, jotka neuvosto tekee komission ehdotuksesta. Komiteaan kuuluvien jäsenvaltioiden edustajien äänet painotetaan mainitussa artiklassa määrätyllä tavalla. Puheenjohtaja ei osallistu äänestykseen.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="005.003"><NO.PARAG>3.</NO.PARAG><ALINEA>Komissio päättää suunnitelluista toimenpiteistä, jos ne ovat komitean lausunnon mukaiset, tämän kuitenkaan rajoittamatta 8 artiklan soveltamista.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="005.004"><NO.PARAG>4.</NO.PARAG><ALINEA>Jos toimenpiteet eivät ole komitean lausunnon mukaisia tai jos lausuntoa ei ole annettu, komissio tekee viipymättä neuvostolle ehdotuksen tarvittavista toimenpiteistä ja antaa siitä tiedon Euroopan parlamentille.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="005.005"><NO.PARAG>5.</NO.PARAG><ALINEA>Jos Euroopan parlamentti katsoo, että komission perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen annetun perussäädöksen nojalla tekemä ehdotus ylittää perussäädöksessä annetun täytäntöönpanovallan, se ilmoittaa neuvostolle kantansa.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="005.006"><NO.PARAG>6.</NO.PARAG><ALINEA>Neuvosto voi tällaisen kannan asianmukaisesti huomioon ottaen tehdä määräenemmistöllä päätöksen ehdotuksesta määräajassa, josta on säädettävä erikseen kussakin perussäädöksessä ja joka ei missään tapauksessa saa olla pidempi kuin<?PAGE NO="I-946"?> kolme kuukautta päivästä, jona asia on tullut vireille neuvostossa.</ALINEA><ALINEA>Jos neuvosto on tässä määräajassa ilmaissut määräenemmistöllä vastustavansa ehdotusta, komissio tarkastelee sitä uudelleen. Se voi tehdä neuvostolle muutetun ehdotuksen, tehdä ehdotuksensa uudelleen tai antaa perustamissopimukseen perustuvan säädösehdotuksen.</ALINEA><ALINEA>Jos neuvosto ei ole tässä määräajassa antanut ehdotettua täytäntöönpanosäädöstä eikä ilmoittanut vastustavansa ehdotusta täytäntöönpanotoimenpiteiksi, komissio antaa ehdotetun täytäntöönpanosäädöksen.<QUOT.END ID="QE0004" REF.START="QS0004" CODE="201D"/></ALINEA></PARAG></ARTICLE></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>15.</NO.P><TXT>Päätöksen 5 artiklan 5 kohdan lisäksi 8 artiklan tarkoituksena on myös parantaa parlamentin osallistumista täytäntöönpanotoimenpiteiden hyväksymiseen. Jos Euroopan parlamentti ilmaisee perustellulla päätöslauselmalla, että hyväksyttäväksi aiottu ehdotus täytäntöönpanotoimenpiteiksi, joka on EY 251 artiklan mukaisesti annetun perussäädöksen nojalla jätetty komitean käsiteltäväksi, ylittää perussäädöksessä säädetyn täytäntöönpanovallan, komissio tarkastelee ehdotusta uudelleen. Päätöslauselman huomioon ottaen ja käynnissä olevan menettelyn määräaikoja noudattaen komissio voi joko tehdä komitealle uuden ehdotuksen toimenpiteiksi, jatkaa menettelyä tai antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle perustamissopimukseen perustuvan ehdotuksen.</TXT></NP><NP><NO.P>16.</NO.P><TXT>Päätöksen 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti kukin komitea vahvistaa työjärjestyksensä puheenjohtajansa ehdotuksesta Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä julkaistavan työjärjestyksen mallin pohjalta.<NOTE NOTE.ID="E0005" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. <REF.DOC.OJ COLL="C" NO.OJ="038" DATE.PUB="2001" PAGE.FIRST="3">EYVL 2001, C 38, s. 3</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE> Päätöksen 7 artiklan 2 kohdassa säädetään, että komissioon sovellettavia, yleisön oikeutta tutustua asiakirjoihin koskevia periaatteita ja edellytyksiä sovelletaan komiteoihin. Mainitun 7 artiklan 3, 4 ja 5 kohdassa asetetaan komissiolle velvollisuus tiedottaa parlamentille säännöllisesti sekä julkaista joka vuosi luettelo komissiota avustavista komiteoista ja kertomus komiteoiden työskentelystä.</TXT></NP><NP><NO.P>17.</NO.P><TXT>Toisen komitologiapäätöksen hyväksymisen yhteydessä annettiin seuraava neuvoston ja komission lausuma:<NOTE NOTE.ID="E0006" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Julkaistu <REF.DOC.OJ COLL="C" NO.OJ="203" DATE.PUB="1999" PAGE.FIRST="1">EYVL 1999, C 203, s. 1</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE></TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0005" REF.END="QE0005" CODE="201D"/>Komissio ja neuvosto ovat yhtä mieltä siitä, että komissiota päätöksen 87/373/ETY mukaisesti täytäntöönpanovallan käytössä avustavia komiteoita koskevia säännöksiä olisi tarkoituksenmukaisia lainsäädäntömenettelyjä noudattaen mukautettava viipymättä, jotta ne saataisiin päätöksen 1999/468/EY 3, 4, 5 ja 6 artiklan mukaisiksi.</P><?PAGE NO="I-947"?><P>Mukauttaminen olisi tehtävä seuraavasti</P><P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>nykyinen menettely I muutetaan uudeksi neuvoa-antavaksi menettelyksi,</P></ITEM><ITEM><P>nykyiset menettelyt II a ja II b muutetaan uudeksi hallintomenettelyksi,</P></ITEM><ITEM><P>nykyiset menettelyt III a ja III b muutetaan uudeksi sääntelymenettelyksi.</P></ITEM></LIST></P><P>Perussäädöksessä säädetyn komiteatyypin muuttaminen on suoritettava tapauskohtaisesti lainsäädännön tavanomaisen tarkistuksen puitteissa muun muassa 2 artiklassa säädettyjä perusteita käyttäen.</P><P>Mukauttaminen tai muuttaminen olisi tehtävä yhteisön toimielimille kuuluvia velvoitteita noudattaen. Sillä ei saisi vaarantaa perussäädösten tavoitteiden saavuttamista tai yhteisön toiminnan tehokkuutta.<QUOT.END ID="QE0005" REF.START="QS0005" CODE="201D"/></P></QUOT.S></P></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>C</NO.P><TXT>LIFE-asetus</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>18.</NO.P><TXT>Riidanalaisen asetuksen 1 artiklan mukaisesti LIFE-ohjelman yleistavoitteena on edistää yhteisön ympäristöpolitiikan ja ympäristölainsäädännön täytäntöönpanoa, ajantasaistamista ja kehittämistä, erityisesti ympäristöasioiden sisällyttämiseksi muihin politiikan osa-alueisiin, sekä edistää kestävää kehitystä yhteisössä. LIFE-ohjelman rahoitusväline on otettu käyttöön tätä varten, ja siinä on menettelysääntöjä, joiden mukaisesti rahoitustukea myönnetään yleistavoitetta edistäville hankkeille.</TXT></NP><NP><NO.P>19.</NO.P><TXT>LIFE-asetuksen 8 artiklaan sisältyy erityisesti rahoituskehys:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0006" REF.END="QE0006" CODE="201D"/>Kolmannen vaiheen kesto ja määräraha</P><P><NP><NO.P>1.</NO.P><TXT>LIFE-tuki toteutetaan vaiheittain. Kolmas vaihe alkaa <DATE ISO="20000101">1 päivänä tammikuuta 2000</DATE> ja päättyy <DATE ISO="20041231">31 päivänä joulukuuta 2004</DATE>. Kolmannen vaiheen täytäntöönpanoon tarkoitetut rahoituspuitteet kaudelle 2000—2004 vahvistetaan 640 miljoonaksi euroksi.</TXT></NP></P><?PAGE NO="I-948"?><P><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT>Tässä asetuksessa säädettyihin toimiin sidotut määrärahat sisällytetään Euroopan unionin yleisen talousarvion vuosittaisiin määrärahoihin. Budjettivallan käyttäjä hyväksyy kutakin varainhoitovuotta varten käytettävissä olevat määrärahat rahoitusnäkymien mukaisesti.</TXT><P>— — <QUOT.END ID="QE0006" REF.START="QS0006" CODE="201D"/></P></NP></P></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>20.</NO.P><TXT>Asetuksen 20 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0007" REF.END="QE0007" CODE="201D"/>Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarpeellisista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä <DATE ISO="19990628">28 päivänä kesäkuuta 1999</DATE> tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY mukaisesti.<QUOT.END ID="QE0007" REF.START="QS0007" CODE="201D"/></P></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>21.</NO.P><TXT>Riidanalaisen asetuksen 11 artiklassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0008" REF.END="QE0008" CODE="201D"/>Komitea</P><P><NP><NO.P>1.</NO.P><TXT>Komissiota avustaa komitea, jäljempänä <QUOT.START ID="QS0009" REF.END="QE0009" CODE="2019"/>komitea<QUOT.END ID="QE0009" REF.START="QS0009" CODE="2019"/>.</TXT></NP></P><P><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT>Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklassa säädettyä menettelyä ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.</TXT><P>Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan kolmeksi kuukaudeksi.</P></NP></P><P><NP><NO.P>3.</NO.P><TXT>Komitea vahvistaa työjärjestyksensä.<QUOT.END ID="QE0008" REF.START="QS0008" CODE="201D"/></TXT></NP></P></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>22.</NO.P><TXT>LIFE-asetukseen liittyy kaksi komission lausumaa ja yksi neuvoston lausuma, jotka on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0010" REF.END="QE0010" CODE="201D"/>Komission lausuma</P><P>Komissio panee merkille, että Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat yhteisymmärryksessä päätyneet sääntelymenettelyn käyttämiseen hankkeita valittaessa, kun taas komissio ehdotti parlamentin toisen käsittelyn jälkeen antamassaan muutetussa ehdotuksessa hallintomenettelyn käyttämistä.</P><?PAGE NO="I-949"?><P>Komissio painottaa edelleen, kuten se toi esille jo yhteisen kannan vahvistamisen yhteydessä, että on tärkeää soveltaa menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä <DATE ISO="19990628">28 päivänä kesäkuuta 1999</DATE> tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY 2 artiklassa säädettyjä perusteita.</P><P>Komissio uskoo, että hankkeiden valinnassa olisi syytä noudattaa hallintomenettelyä, koska hankkeiden valinnalla on merkittäviä vaikutuksia talousarvioon.</P><P>Komissio katsoo, että neuvoston päätöksen 1999/468/EY 2 artiklassa säädettyjen perusteiden huomiotta jättäminen näinkin selvässä tapauksessa on vastoin mainitun neuvoston päätöksen henkeä ja kirjainta.</P><P>Komissio pitäytyy näin ollen kannassaan tässä asiassa, ja sillä on oikeus saattaa asia myöhemmin Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi.</P><P>Neuvoston lausuma</P><P>Neuvosto panee merkille komission lausuman komiteamenettelyn valinnasta komission toteuttaessa täytäntöönpanotoimenpiteitä LIFE-asetuksen nojalla.</P><P>Valitessaan menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä <DATE ISO="19990628">28 päivänä kesäkuuta 1999</DATE> tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY 5 artiklassa tarkoitetun sääntelymenettelyn neuvosto otti huomioon sääntelymenettelystä LIFE-välineen puitteissa ensimmäisen vaiheen (vuodesta 1992) ja toisen vaiheen (vuodesta 1996) aikana saadut kokemukset samoin kuin kyseisen välineen luonteen, jonka merkitys yhteisön ympäristön suojelun kannalta on olennainen ja jolla myötävaikutetaan kyseisen alan yhteisön politiikkojen täytäntöönpanoon ja kehittämiseen.</P><P>Neuvosto palauttaa mieliin, että neuvoston päätöksen 1999/468/EY 2 artiklassa mainitut perusteet eivät ole oikeudellisesti sitovia vaan ne esitetään ohjeellisina. Neuvosto katsoo, että kyseinen asetuksen täytäntöönpanovallan soveltamisala oikeuttaa täysin sääntelymenettelyn käytön.</P><P>Komission lausuma</P><P>— — <QUOT.END ID="QE0010" REF.START="QS0010" CODE="201D"/></P></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>23.</NO.P><TXT>LIFE-asetuksessa kehitetään niitä kahta ensimmäistä vaihetta, joista säädetään <DATE ISO="19920521">21.5.1992</DATE> annetussa asetuksessa N:o 1973/92 (LIFE I), sellaisena kuin se on<?PAGE NO="I-950"?> perinpohjaisesti muutettuna <DATE ISO="19960715">15.7.1996</DATE> annetulla asetuksella N:o 1404/96 (LIFE II).<NOTE NOTE.ID="E0007" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="206" DATE.PUB="1996" PAGE.FIRST="1">EYVL L 206, s. 1</REF.DOC.OJ> ja <REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="181" DATE.PUB="1996" PAGE.FIRST="1">EYVL L 181, s. 1</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE> Nämä kaksi viimeksi mainittua asetusta on kumottu riidanalaisella asetuksella.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>III</NO.P><TXT>Menettely</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>24.</NO.P><TXT>Kanne kirjattiin yhteisöjen tuomioistuimen kirjaamossa <DATE ISO="20001013">13.10.2000</DATE>.</TXT></NP><NP><NO.P>25.</NO.P><TXT>Komissio vaati yhteisöjen tuomioistuinta:</TXT><P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1)</NO.P><TXT>Kumoamaan LIFE-asetuksen siltä osin, kuin siinä säädetään, että LIFE-ohj elman täytäntöönpanoa koskevista toimenpiteistä on päätettävä toisen komitologiapäätöksen 5 artiklassa säädetyn sääntelymenettelyn mukaisesti</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>pitämään edellä mainitun asetuksen vaikutukset voimassa sen muuttamiseen asti, minkä olisi tapahduttava mahdollisimman pian yhteisöjen tuomioistuimen tuomion antamisen jälkeen</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>3)</NO.P><TXT>velvoittamaan vastaajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</TXT></NP></ITEM></LIST></P></NP><NP><NO.P>26.</NO.P><TXT>Parlamentti ja neuvosto vaativat kanteen hylkäämistä ja komission velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</TXT></NP><NP><NO.P>27.</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuimen presidentti antoi <DATE ISO="20010430">30.4.2001</DATE> antamallaan määräyksellä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneelle kuningaskunnalle luvan tukea parlamentin ja neuvoston vaatimuksia. Suullinen käsittely pidettiin <DATE ISO="20020604">4.6.2002</DATE>.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>IV</NO.P><TXT>Asianosaisten kanneperusteet ja pääasialliset väitteet</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>28.</NO.P><TXT>Komissio huomauttaa alustavasti, että EY 202 artiklassa tarkoitetut säännöt ja periaatteet ovat luonteeltaan primaarioikeudellisia. Tämä perustuu nimenomaisesti siihen seikkaan, että EY 202 artiklan nojalla, täytäntöönpanotoimenpiteiden harjoittamisen yksityiskohtien on oltava niiden periaatteiden ja sääntöjen mukaisia, jotka neuvosto vahvistaa ennalta. Tästä seuraa komission mukaan, että kaikissa yhteisön lainsäätäjän antamissa perussäädöksissä, mukaan lukien yhteispäätösmenettelyssä hyväksytyt säädökset, on noudatettava näin vahvistettuja sääntöjä.</TXT></NP><?PAGE NO="I-951"?><NP><NO.P>29.</NO.P><TXT>Komissio kehittelee kaksi perustetta kanteensa tueksi. Ne koskevat ensinnäkin toisen komitologiapäätöksen 2 artiklan rikkomista ja toiseksi mainitun päätöksen sanamuodon ja tarkoituksen rikkomista.</TXT></NP><NP><NO.P>30.</NO.P><TXT>Toisen komitologiapäätöksen 2 artiklan rikkomista koskevassa kanneperusteessaan komissio ottaa lähtökohdakseen kyseisessä päätöksessä mainittujen perusteiden noudattamatta jättämisen. Kun 2 artiklan a alakohdassa säädetään, että budjettivaikutuksiltaan huomattavista ohjelmista olisi päätettävä hallintomenettelyä noudattaen, tarkoituksena on aivan ilmeisesti se, että kaikkiin yhteisön ohjelmiin sovelletaan tätä menettelyä. LIFE-ohjelman täytäntöönpanemiseksi tarvittavat toimenpiteet ovat komission mukaan perinteisiä hallintotoimenpiteitä, joihin sovelletaan hallintomenettelyä myös muissa yhteisön ohjelmissa.<NOTE NOTE.ID="E0008" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Komissio mainitsee esimerkkinä Etelä-Afrikan kehittämisohjelman ja Altener-, Save- ja Socratcs-ohjelmat. Katso tämän ratkaisuehdotuksen V osan E kohta.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>31.</NO.P><TXT>Komissio lisää, että toisen komitologiapäätöksen 2 artiklan oikeusvaikutuksia ei ole otettu huomioon eikä myöskään niistä johtuvia velvoitteita. Toisen komitologiapäätöksen viidennen perustelukappaleen mukaan 2 artiklan perusteet eivät ole sitovia. Mainitun 2 artiklan kaikkia oikeusvaikutuksia ei voida kuitenkaan kiistää, koska se on oikeussäännös eikä poliittinen lausuma. Jos neuvosto olisi halunnut antaa ainoastaan ohjeellisen arvon kyseisille perusteille, se olisi voinut yksinkertaisesti vain olla esittämättä perusteita 2 artiklassa, ja se olisi voinut esittää ne lausumassa tai <DATE ISO="19990628">28.6.1999</DATE> pitämänsä kokouksen pöytäkirjassa.</TXT></NP><NP><NO.P>32.</NO.P><TXT>Näin ollen ainoastaan erityisillä syillä voidaan perustella sitä, että yksittäistapauksessa lainsäätäjä poikkeaa säädetystä menettelystä ilmoittaen syyt, joiden vuoksi se on ottanut käyttöön toisen menettelyn kuin se, jota suositellaan. Jos oletetaan, että on mahdollista muodollisesti ottaa huomioon lausuma, jonka neuvosto on antanut LIFE-asetuksen hyväksyessään, se ei riitä komission mukaan täyttämään perusteluvelvollisuutta. Saatuja kokemuksia koskevalla neuvoston väittämällä voidaan perustella sääntelymenettelyn pitämistä voimassa ainoastaan, jos katsotaan, että toisen komitologiapäätöksen perusteilla ei ole mitään sitovia vaikutuksia ja ne voidaan yksinkertaisesti vain jättää huomioon ottamatta. Komissio katsoo, että tällainen perustelu on vastoin toisen komitologiapäätöksen hyväksymisen yhteydessä annettua neuvoston ja komission lausumaa, jonka mukaan nämä perusteet on otettava huomioon. Komissio kieltäytyy myös hyväksymästä väitettä, jota perustellaan LIFE-ohjelman luonteella. Se huomauttaa, että LIFE-ohjelma on tarkoitettu rahoittamaan hankkeita vapaaehtoiselta perustalta. Ohjelmalla ei aseteta mitään velvoitetta jäsenvaltioille, eikä siinä säädetä mistään toisen komitologiapäätöksen 2 artiklan b alakohdassa tarkoitetuista laajakantoisista toimenpiteistä.</TXT></NP><?PAGE NO="I-952"?><NP><NO.P>33.</NO.P><TXT>Siltä osin kuin kyse on perusteesta, joka koskee toisen komitologiapäätöksen sanamuodon ja tarkoituksen rikkomista, komissio esittää, että sääntelymenettelyn valinta LIFE-ohjelman täytäntöönpanemiseksi on vastoin komitologiapäätöksen nimenomaista tavoitetta selkiyttää komitologiamenettelyjä. Ensimmäisessä komitologiapäätöksessä ei ollut mitään perusteita, ja menettelyn valinta jätettiin lainsäätäjän vapaaseen harkintaan. Tämä lähestymistapa johti vähemmän johdonmukaiseen käytäntöön ja toimielinten välisiin erimielisyyksiin, jotka toisen komitologiapäätöksen nimenomaisena tarkoituksena oli lopettaa. Jättämällä perusteet huomioon ottamatta ja ottamalla LIFE-ohjelman osalta käyttöön sääntelymenettelyn, lainsäätäjä on luonut uudestaan tilanteen, jossa on vallalla epävarmuus ja epäjohdonmukaisuus.</TXT></NP><NP><NO.P>34.</NO.P><TXT>Komissio myöntää, että ennakoitavuutta ja johdonmukaisuutta koskeva tavoite voidaan saavuttaa perusteilla, jotka eivät ole sitovia. Niitä on kuitenkin sovellettava sellaisessa selvässä tapauksessa, kuten LIFE-ohjelma. Mahdollinen poikkeus on perusteltava, mitä ei ole käsiteltävänä olevassa asiassa ollenkaan tehty. Komissio esittää, että yhteisön lainsäätäjä ei voi toimia toisen komitologiapäätöksen mukaisesti siten, kuin se toimi silloin, kun voimassa oli aikaisempi vuonna 1987 tehty päätös, jossa ei ollut mitään perusteita menettelyjen valitsemiseksi.</TXT></NP><NP><NO.P>35.</NO.P><TXT>Komissio päättelee toisen komitologiapäätöksen sanamuodosta ja yleisestä systematiikasta, että on erotettava täytäntöönpanotoimenpiteet, joihin on sovellettava hallintomenettelyä tai neuvoa-antavaa menettelyä, ja laajakantoisemmat toimenpiteet, jotka sijoittuvat täytäntöönpanon ja lainsäädännön rajamaastoon ja jotka sellaisina on hyväksyttävä komitologiapäätöksen 5 artiklan mukaisesti. Mainittu säännös koskee komission mukaan erityisesti toimenpiteitä, jotka koskevat kansanterveyden suojelua tai turvallisuutta, eli aloja, jotka ovat melko uusia yhteisön toimivallan piirissä ja joilla tarvitaan joka tapauksessa nopeata sopeuttamista tieteelliseen ja tekniseen kehitykseen. Sitä vastoin täytäntöönpanotoimenpiteisiin voidaan soveltaa hallintomenettelyä kaikkein vanhimmilla aloilla, kuten yhteisessä maatalouspolitiikassa tai yhteisessä kalastuspolitiikassa, jossa lainsäätäjä on jo vahvistanut täsmällisen kehyksen.</TXT></NP><NP><NO.P>36.</NO.P><TXT>Toisin kuin neuvosto toteaa riidanalaiseen asetukseen liitetyssä lausumassa, LIFE-asetuksen luonne ja komissiolle uskottujen täytäntöönpanotoimenpiteiden soveltamisala eivät ole yhteensopivia sääntelymenettelyn soveltamisalan kanssa, sellaisena kuin se on määritelty toisen komitologiapäätöksen 2 artiklan b alakohdassa.</TXT></NP><NP><NO.P>37.</NO.P><TXT>Komissio mainitsee lopuksi, että sääntelymenettely ei ole sovelias LIFE-ohjelman täytäntöönpanoon. Se seikka, että toisen komitologiapäätöksen 5 artiklan mukaisesti neuvosto voi mahdollisesti vastustaa tässä menettelyssä komission ehdotusta<?PAGE NO="I-953"?> niin, että mitään täytäntöönpanotoimenpidettä ei lopulta hyväksytä, on vastoin hallintomenettelyn johtavaa ajatusta, jonka mukaan päätöksenteon tehokkuutta on edistettävä.</TXT></NP><NP><NO.P>38.</NO.P><TXT>Komissio tekee sen päätelmän, että riidanalaisen asetuksen 11 artikla on toisen komitologiapäätöksen vastainen, ja se on tämän vuoksi kumottava. Jotta LIFE-ohjelman toimintaa ei kuitenkaan häiritä, se pyytää, että tämän säännöksen vaikutukset pidetään voimassa sen muuttamiseen asti, minkä olisi tapahduttava mahdollisimman pian yhteisöjen tuomioistuimen tuomion antamisen jälkeen.</TXT></NP><NP><NO.P>39.</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Parlamentti</HT> esittää ensimmäiseksi, että komissio tulkitsee EY 202 artiklaa väärin, eikä se hyväksy ajatusta, jonka mukaan toisella komitologiapäätöksellä on primaarioikeudellinen arvo, joka yhteisön lainsäätäjän olisi otettava huomioon perussäädöstä hyväksyessään.</TXT></NP><NP><NO.P>40.</NO.P><TXT>Parlamentin mukaan mikään ei osoita, että neuvosto voisi EY 202 artiklan nojalla sitoutua etukäteen ja abstraktilla tavalla johonkin tiettyyn komiteamenettelyyn pikemminkin kuin toiseen. Jos komission ehdottama tulkinta EY 202 artiklasta hyväksyttäisiin, parlamentti katsoo, että se rajoittaisi täytäntöönpanovaltaan kohdistuvaa demokraattista valvontaa. Komissio väittää nimittäin, että EY 202 artikla voi olla oikeusperusta sellaiselle johdetun oikeuden päätökselle, jossa rajoitetaan yhteisön lainsäätäjän harkintavaltaa tietyn täytäntöönpanotoimenpiteen valinnassa. EY 251 artiklan mukaista yhteispäätösmenettelyä sovellettaessa ilmaisu <QUOT.START ID="QS0011" REF.END="QE0011" CODE="201D"/>neuvosto<QUOT.END ID="QE0011" REF.START="QS0011" CODE="201D"/> kattaa myös parlamentin.<NOTE NOTE.ID="E0009" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-259/95" YEAR="1997" PAGE.ECR="I-5303">C-259/95, parlamentti v. neuvosto, tuomio <DATE ISO="19971002">2.10.1997</DATE> (Kok. 1997, s. I-5303, 26 kohta)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> Yhden lainsäädäntövallan haaran, eli parlamentin osallistumista yhteispäätöksiin rajoitettaisiin näin nojautuen toiseen komitologiapäätökseen, joka on tehty vain parlamentin kuulemisen jälkeen.</TXT></NP><NP><NO.P>41.</NO.P><TXT>Parlamentti katsoo, että EY 202 artiklan kyseisten määräysten täsmällisen tulkinnan mukaan neuvosto, joka toimii tarvittaessa yhdessä parlamentin kanssa, voi päättää, että tiettyjä <HT TYPE="ITALIC">menettelyjä</HT> on sovellettava komission käyttäessä neuvoston sille siirtämää täytäntöönpanovaltaa. Ilmaisu <QUOT.START ID="QS0012" REF.END="QE0012" CODE="201D"/>ehdot<QUOT.END ID="QE0012" REF.START="QS0012" CODE="201D"/>, joka sisältyy EY 202 artiklaan, osoittaa, että yhteisön lainsäätäjän on sallittua valita kunkin tapauksen olosuhteiden mukaan yksi mahdollinen menettely.</TXT></NP><NP><NO.P>42.</NO.P><TXT>Parlamentti katsoo lisäksi komission kannan olevan ristiriitainen sikäli, kuin siinä esitetään, että 2 artiklaan sisältyvät perusteet eivät ole oikeudellisesti sitovia, ja toisaalta väitetään, että riidanalainen päätös on mitätön, koska yhteisön lainsäätäjä ei ole noudattanut niitä. Jos perusteet eivät<?PAGE NO="I-954"?> ole oikeudellisesti sitovia — minkä komissio myöntää — lainsäätäjällä ei voi olla oikeudellista velvollisuutta perustella jokaista niistä poikkeavaa päätöstä.</TXT></NP><NP><NO.P>43.</NO.P><TXT>Toiseksi parlamentti esittää, ettei sellainen oikeudellinen merkitys, jollainen komission mukaan toisen komitologiapäätöksen 2 artiklan perusteilla on, saa tukea päätöksen sanamuodosta, tarkoituksesta eikä yleisestä systematiikasta.</TXT></NP><NP><NO.P>44.</NO.P><TXT>Parlamentti muistuttaa, että alkuperäisessä komission ehdotuksessa toiseksi komitologiapäätökseksi 2 artiklan sanamuoto oli sellainen, että komiteamenettelyn valinnassa käytettävillä perusteilla oli sitova luonne. Lopullisessa muodossaan neuvoston päätöksen perustelukappaleet ja säännökset sekä neuvoston ja komission yhteinen lausuma osoittavat kuitenkin selvästi lainsäätäjän aikomuksen välttää antamasta mitään oikeudellisesti sitovia vaikutuksia näille perusteille.</TXT></NP><NP><NO.P>45.</NO.P><TXT>Parlamentti jatkaa, että toisin kuin komissio arvioi, pelkästään se tosiseikka, että toisen komitologiapäätöksen 2 artiklassa esitetyt perusteet sisältyvät oikeudellisesti sitovaan säädökseen, ei tee niistä itsestään kuitenkaan sitovia.<NOTE NOTE.ID="E0010" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Komissio katsoo parlamentin mukaan, että mainitut perusteet eivät sido myöskään sitä itseään, koska toisen komitologiapäätöksen hyväksymisen jälkeen se on jo ehdottanut ohjelmia, joilla on huomattavia budjettivaikutuksia ja joissa täytäntöönpanotoimenpiteet hyväksytään neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen — eikä niissä ole ollut mitään erityisiä perusteluja. Parlamentti viittaa erityisesti kansanterveyden alan ohjelmaan (ehdotus julkaistu <REF.DOC.OJ COLL="C" NO.OJ="337E" DATE.PUB="2000" PAGE.FIRST="122">EYVL 2000, C 337 E, s. 122</REF.DOC.OJ>) ja miesten ja naisten välistä tasa-arvoa koskevaan ohjelmaan (alkuperäinen ehdotus julkaistu <REF.DOC.OJ COLL="C" NO.OJ="337E" DATE.PUB="2000" PAGE.FIRST="96">EYVL 2000, C 337 E, s. 196</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>46.</NO.P><TXT>Kolmanneksi parlamentti esittää, että toisen komitologiapäätöksen 2 artiklan väitetty rikkominen ei voi missään tapauksessa johtaa riidanalaisen asetuksen kumoamiseen. Komission päättelyn mukaan asetus ei ole pätevä, koska hallintomenettelyn sijasta on valittu sääntelymenettely. Asiassa parlamentti vastaan neuvosto <DATE ISO="19950510">10.5.1995</DATE> antamassaan tuomiossa yhteisöjen tuomioistuimen oli arvioitava, oliko hallintokomitean vaihtaminen sääntelykomiteaksi sellainen olennainen muutos komission ehdotukseen, josta parlamenttia oli kuultava. Yhteisöjen tuomioistuin päätti, ettei komissiolle eikä neuvostolle annetun toimivallan kokonaistasapainoon ole vaikuttanut merkittävästi näiden kahden erilaisen komitean välinen valinta.<NOTE NOTE.ID="E0011" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-417/93" YEAR="1995" PAGE.ECR="I-1185">C-417/93 (Kok. 1995, s. I-1185, 26 kohta)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> Koska hallintomenettelyä ja sääntelymenettelyä ei ole perinpohjaisesti muutettu toisella komitologiapäätöksellä, tätä oikeuskäytäntöä on parlamentin mukaan sovellettava myös käsiteltävänä olevassa asiassa.<NOTE NOTE.ID="E0012" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Kirjallisissa huomautuksissaan komissio kiistää asiaan parlamentti v. neuvosto perustuvan väitteen.</P></NOTE></TXT></NP><?PAGE NO="I-955"?><NP><NO.P>47.</NO.P><TXT>Parlamentti mainitsee lopuksi, että näiden kahden menettelyn välinen ero on aivan vähäinen kahden toimielimen välinen institutionaalinen tasapaino huomioon ottaen. Vaikka olisikin kysymys toisen komitologiapäätöksen 2 artiklan rikkomisesta, tämä ei olisi niin vakavalaatuinen asia, että riidanalaisen asetuksen kumoaminen olisi sen vuoksi perusteltua.</TXT></NP><NP><NO.P>48.</NO.P><TXT>Vastineessaan <HT TYPE="ITALIC">neuvosto</HT> väittää ensiksi, että riidanalaista asetusta koskevassa alkuperäisessä ehdotuksessaan komissio oli esittänyt ensimmäisessä komitologiapäätöksessä tarkoitettua menettelyä III, vaihtoehtoa a, joka vastaa nykyistä sääntelymenettelyä. Toisen komitologiapäätöksen voimaantulon jälkeen komissio on muuttanut mieltään. Mitään muutettua ehdotusta ei kuitenkaan ole julkaistu, ja käsiteltävänä olevalla kanteella komissio pyrkii tavoitteeseen, jota se ei ole voinut saavuttaa lainsäädäntöteitse käyttämällä sille EY 250 artiklassa annettuja erioikeuksia. Neuvosto arvioi, että tämä asenne ei ole toimielinten välisen lojaalin yhteistyön periaatteen hengen mukainen.</TXT></NP><NP><NO.P>49.</NO.P><TXT>Neuvosto esittää komission kanneperusteiden osalta, että lainsäätäjä on noudattanut toisen komitologiapäätöksen sanamuotoa ja tavoitetta, koska 2 artiklassa esitetyt perusteet eivät ole sitovia ja lainsäätäjän on sallittua poiketa niistä.</TXT></NP><NP><NO.P>50.</NO.P><TXT>Siltä osin, kuin kyse on ennakoitavuudesta ja yhdenmukaisuudesta komiteamenettelyä valittaessa, neuvosto on pitänyt parempana hyväksyä toisen komitologiapäätöksen omaksumatta komission esittämää lähestymistapaa, jonka mukaisesti perusteet olisivat sitovia. Neuvosto pelkäsi, että tällainen tiukka järjestelmä saisi aikaan huomattavasti riita-asioita, koska kyseiset perusteet eivät ole täsmällisiä sen vuoksi, että niissä käytetään sellaisia ilmaisuja kuin <QUOT.START ID="QS0013" REF.END="QE0013" CODE="201D"/>budjettivaikutuksiltaan huomattavien<QUOT.END ID="QE0013" REF.START="QS0013" CODE="201D"/> tai <QUOT.START ID="QS0014" REF.END="QE0014" CODE="201D"/>perussäädösten keskeisten säännösten<QUOT.END ID="QE0014" REF.START="QS0014" CODE="201D"/>. Tämän vuoksi lopullisessa tekstissä poiketaan komission ehdotuksesta. Komission mainitsemat esimerkit ohjelmista, joissa viitataan hallintomenettelyyn, osoittavat, että yleensä lainsäätäjällä on taipumus ottaa lähtökohdakseen toisen komitologiapäätöksen 2 artiklassa säädetyt perusteet.</TXT></NP><NP><NO.P>51.</NO.P><TXT>Neuvosto toteaa, että vaikka komissio tunnustaa, että kyseiset perusteet eivät ole sitovia, se tulkitsee toisen komitologiapäätöksen 2 artiklaa siten, että se katsoo neuvoston voivan poiketa siitä ainoastaan erityistapauksissa. Komissio perustaa kantansa tältä osin EY 202 artiklaan, tosin siihen viittaamatta. Kyse on neuvoston mukaan kuitenkin kahdesta eri tapauksesta. EY 202 artiklassa itsessään määrätään, että neuvosto voi siirtää komissiolle täytäntöönpanoa koskevaa toimivaltaa ja että se voi vain <QUOT.START ID="QS0015" REF.END="QE0015" CODE="201D"/>erityistapauksissa<QUOT.END ID="QE0015" REF.START="QS0015" CODE="201D"/> pidättää itselleen oikeuden käyttää välitöntä täytäntöönpanotoimivaltaa. Yhteisöjen tuomioistuin<NOTE NOTE.ID="E0013" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Kirjelmässään neuvosto ci mainitse tuomiota, jota se tarkoittaa tässä, mutta on ilmeistä, että se viittaa epäsuorasti asiassa <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="16/88" YEAR="1989" PAGE.ECR="3457">16/88, komissio neuvosto, <DATE ISO="19891024">24.10.1989</DATE> annettuun tuomioon (Kok. 1989, s. 3457, Kok. Ep. X, s. 245)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> on päätellyt tämän perusteella, että on olemassa perusteluvelvollisuus, joka<?PAGE NO="I-956"?> on kirjattu toisen komitologiapäätöksen 1 artiklaan. Sen sijaan toisen komitologiapäätöksen 2 artiklassa ei ole mitään viittausta mihinkään erityistapaukseen. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että toisin kuin EY 202 artiklassa, kyseisen päätöksen 2 artiklassa ei vahvisteta mitään periaatetta, josta voidaan poiketa ainoastaan poikkeustapauksissa. Tässä säännöksessä annetaan ainoastaan toiminnan suuntaviivat. Ainoa tästä johdettava tehokas vaikutus on se, että päätöksen tekijä on halunnut sulkea pois kaiken sitovan vaikutuksen. Näin ollen neuvosto voi lainmukaisesti poiketa 2 artiklassa annetuista suuntaviivoista. Jos niistä poikkeava valinta olisi pitänyt perustella erityisesti, neuvosto olisi maininnut siitä nimenomaisesti päätöksessään.</TXT></NP><NP><NO.P>52.</NO.P><TXT>Riidanalaisessa asetuksessa esitettyjen perustelujen osalta neuvosto korostaa, että sääntelykomiteamenettelyn valinta on joka tapauksessa täysin perusteltu. Tämä perustelu on 20 perustelukappaleessa, ja se on täsmennetty neuvoston lausumassa, joka sisältyy pöytäkirjaan ja joka on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä. Siitä selviää, että neuvosto on ottanut huomioon saadun kokemuksen ja kyseisen välineen luonteen. Kokemus kahden aikaisemman ohjelman täytäntöönpanotoimenpiteistä on osoittanut, että sääntelymenettelyllä ohjelmat voidaan panna tehokkaasti ja viivytyksettä täytäntöön. Koko ympäristön alan kattavan välineen luonne johtaa siihen, että sillä on vaikutuksia sellaisiin kysymyksiin, jotka koskevat esimerkiksi jäsenvaltioiden maankäyttöä tai vesivarojen hallintoa ja jotka voivat vaikuttaa kyseisten alueiden asukkaisiin. Tämä on muuten syy siihen, miksi neuvosto on arvioinut, että LIFE-ohjelmaan ei voitu ottaa käyttöön samoja täytäntöönpanomenettelyjä kuin muissa komission mainitsemissa esimerkkitapauksissa, jotka koskivat joko kolmansia valtioita tai joissa edistettiin tietynlaista toimintaa tai joissa annettiin jäsenvaltioiden kansalaisille mahdollisuus liikkuvuuteen. Siten vaikka neuvostolla ei ollut perusteluvelvollisuutta, se on kuitenkin perustellut riittävästi sääntelykomiteamenettelyn valinnan.</TXT></NP><NP><NO.P>53.</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan</HT> hallitus rajoittaa huomautuksensa koskemaan neuvostolle toisen komitologiapäätöksen 2 artiklan mukaisesti kuuluvien velvollisuuksien luonnetta. Tämän päätöksen sisältö ja muodostuminen osoittavat, että nämä perusteet eivät ole sitovia. Yhteisön lainsäätäjän ainoana velvollisuutena on ottaa huomioon nämä suuntaviivat. Muutoin neuvosto on vapaa valitsemaan mielestään soveliaimman menettelyn.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>V</NO.P><TXT>Arviointi</TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>A</NO.P><TXT>Johdanto</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>54.</NO.P><TXT>Komissio haluaa, että yhteisöjen tuomioistuin ratkaisisi, onko LIFE-asetuksessa tehty sääntelymenettelyä koskeva valinta pätevä. Sitä pyydetään ratkaisemaan asia ottaen huomion kaksi kanneperustetta, jotka koskevat erityisesti toisen komitologiapäätöksen oikeudellista ulottuvuutta ja<?PAGE NO="I-957"?> sen 2 artiklassa esitettyjä perusteita. Vaikka kanneperusteet esitetään erillään, ne ovat läheisesti yhteydessä toisiinsa ja niitä käsitellään yhdessä. Tässä oikeudenkäynnissä parlamentti pohtii, vaikkakin epäsuorasti, onko toinen komitologiapäätös puolestaan EY 202 artiklan kanssa sopusoinnussa. Olen sitä mieltä, että toisen komitologiapäätöksen sisältöä ei voidakaan arvioida EY 202 artiklan kolmannen luetelmakohdan tulkinnasta riippumatta.</TXT></NP><NP><NO.P>55.</NO.P><TXT>Olen tämän vuoksi rakentanut seuraavalla tavalla tämän ratkaisuehdotukseni, joka esitetään ensimmäisessä asiassa, jossa yhteisöjen tuomioistuinta pyydetään ratkaisemaan toista komitologipäätöstä koskeva kysymys. Ensiksi esitän yleisesti komitologiapäätöksen muotoutumisen ja sen johtavan ajatuksen (B kohta). Sen jälkeen tarkastelen EY 202 artiklaan sisältyvän toimivallan siirtoa koskevan säännöksen luonnetta ja ulottuvuutta (C kohta). Toisen komitologiapäätöksen 2 artiklassa esitettyjen perusteiden oikeudellista ulottuvuutta tarkastellaan tämän jälkeen samoin kuin sen perusteluvelvollisuuden sisältöä, johon komissio vetoaa (D kohta). Kaikkien näiden osatekijöiden perusteella voidaan lopuksi arvioida, onko LIFE-asetusta koskeva komission kanne perusteltu (E ja F kohta).</TXT></NP><NP><NO.P>56.</NO.P><TXT>Kun neuvosto huomauttaa, että käsiteltävänä olevalla kanteella komissio pyrkii tavoitteeseen, jota se ei ole voinut saavuttaa lainsäädäntöteitse käyttämällä sille EY 250 artiklassa annettuja erioikeuksia, on mahdollista katsoa, että kyse on perusteesta, jolla neuvosto kiistää kanteen ottamisen tutkittavaksi. Kuten myös komissio on maininnut, tämä väite ei mielestäni vaikuta kanteen tutkittavaksi ottamiseen. EY 230 artiklan toisen kohdan mukaan komissio voi nimittäin nostaa kumoamiskanteen parlamentin ja neuvoston yhteistä säädöstä vastaan, jos se katsoo, että kyseisessä määräyksessä asetetut edellytykset kanteen nostamiselle täyttyvät. Etuoikeutettuna kantajana komission ei tarvitse perustella mitään muuta. Neuvoston ja jäsenvaltioiden tavoin sen ei tarvitse osoittaa, että sillä on oikeussuojaintressi asiassa.<NOTE NOTE.ID="E0014" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. vastaavasti asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="131/86" YEAR="1988" PAGE.ECR="905">131/86, Yhdistynyt kuningaskunta v. neuvosto, tuomio <DATE ISO="19880223">23.2.1988</DATE> (Kok. 1988, s. 905, 6 kohta)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> Syyt, joiden vuoksi komissio on nostanut käsiteltävänä olevan kanteen, eivät siten ole merkittäviä tutkittavaksi ottamista koskevaa kysymystä ratkaistaessa.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>B</NO.P><TXT>Komitologian muotoutuminen</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>57.</NO.P><TXT>Komitologiailmiö<NOTE NOTE.ID="E0015" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. tältä osin äskettäin Lenaerts K., ja Verhoeven A., <QUOT.START ID="QS0016" REF.END="QE0016" CODE="201D"/>Towards a Legal Framework for Executive Rule-Making in the EU?<QUOT.END ID="QE0016" REF.START="QS0016" CODE="201D"/> Tne Contribution of the New Comitology Decision, Common Market Law Review 37 (2000), s. 645—686. Tämän artikkelin toisessa alaviitteessä on pitkä luettelo koniitologiaa koskevasta oikeuskirjallisuudesta.</P></NOTE> kehittyi yhteisön hallinnossa 1960-luvun ensimmäisen puoliskon aikana. Komiteamenettelyt syntyivät yhteistä maatalouspolitiikkaa täytäntöönpantaessa. Aluksi komiteoiden toimivaltuuksista säädettiin tapauksittain, mutta 1960-luvun toisen puoliskon aikana kehittyi tietty suuntaus, kun komiteamenettelyt<?PAGE NO="I-958"?> kiteytyivät tiettyyn määrään pääasiallisia menettelyjä. Tästä ajanjaksosta alkaen komiteamenettelyjä alettiin soveltaa myös toisilla aloilla, kuten elintarviketurvallisuus, liikenne, tulli, rahoitusapu ja ympäristö.<NOTE NOTE.ID="E0016" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Paitsi komissiota myös neuvostoa avustaa kansallisista asiantuntijoista koostuvia komiteoita, esimerkiksi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen toisen ja kolmannen pilarin aloilla. Laaja esitys eri komiteoista on teoksessa Pedler R. H., ja Shaefer G. F., (toim.), Shaping European Latv aud Policy. The Role of Comtnitees and Comitology in the Politicai Process, European Institute of Public Administration, Maastricht, 1996.</P></NOTE> Neuvoston ja komission yhteydessä toimivien komiteoiden lukumääräksi on arvioitu vuonna 1996 yhteensä yli 600.<NOTE NOTE.ID="E0017" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Van der Knaap P., <QUOT.START ID="QS0017" REF.END="QE0017" CODE="201D"/>Government by Committee: Legal Typologie, Quantative Assessment and Institutional Repercussions of Committees in the European Union<QUOT.END ID="QE0017" REF.START="QS0017" CODE="201D"/> in: Pealer R. H., ja Schaefer G. F., (toim.), Shaping European Law and Policy. The Role of Committees andComitolgy in the Political Process, s. 83.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>58.</NO.P><TXT>Päivittäisessä käytännössä komiteoilla on suuri merkitys yhteisön hallinnolle. Tietyn komitean merkitys yhteisön päätöksenteossa riippuu useista tekijöistä. Vaikutus riippuu ensinnäkin yhteisön lainsäätäjän komissiolle siirtämien toimivaltuuksien laajuudesta, jolloin yhteisön lainsäätäjän itselleen perussäädöksessä varaamat toimivaltuudet ovat myös yhtä merkittäviä. Lisäksi toimivaltuuksilla, jotka komiteoille annetaan eri menettelyissä, on myös merkitystä, kuten käsiteltävänä olevassa asiassa. Komitealla voi olla vaikutusvaltaa, jos perussäädöksessä neuvosto antaa komissiolle laajoja toimivaltuuksia ja liittää siihen <QUOT.START ID="QS0018" REF.END="QE0018" CODE="201D"/>raskaan<QUOT.END ID="QE0018" REF.START="QS0018" CODE="201D"/> menettelyn, kuten sääntelymenettelyn. Esimerkinomaisesti voidaan viitata elintarvikekomitean merkittävään elintarvikkeiden markkinoille saattamista ja valvontaa koskevaan lausuntotehtävään.<NOTE NOTE.ID="E0018" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Samoin niin kutsuttujen uuselintarvikkeiden osalta, ks. uuselintarvikkeista ja elintarvikkeiden uusista osista <DATE ISO="19970127">27 päivänä tammikuuta 1997</DATE> annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 258/97 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="043" DATE.PUB="1997" PAGE.FIRST="1">EYVL L 43, s. 1</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> Pysyvä eläinlääkintäkomitea on sittemmin tehnyt itsensä tunnetuksi hyväksyttäessä kiireellisiä toimenpiteitä, joilla rajoitetaan tuotantoa ja kaupan pitämistä karjankasvatusalalla spongiformisen enkelofalopatian, sikaruton tai suu- ja sorkkataudin tapauksissa. Komissio toteuttaa toimenpiteet kuultuaan tätä vaikutusvaltaista komiteaa. Käsiteltävänä oleva asia osoittaa lisäksi, että komiteoilla on ensiarvoinen tehtävä sellaisten yksityisten tai julkisten hankkeiden osoittamisessa, jotka voivat saada yhteisön rahoitusta.</TXT></NP><NP><NO.P>59.</NO.P><TXT>Aluksi komiteat toimivat ilman lainsäädännön tukea. Komiteamenettelyt saivat kuitenkin pian yhteisöjen tuomioistuimen ehdollisen hyväksynnän. Oikeuskäytäntö on asettanut liitännäisiä edellytyksiä neuvoston suorittaman toimivallan siirron sisällölle ja laajuudelle. Siten neuvoston on perussäädöksessään säädettävä asiasta olennaisilta osiltaan.<NOTE NOTE.ID="E0019" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. esim. asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="230/78" YEAR="1979" PAGE.ECR="2749">230/78, Eridania, tuomio <DATE ISO="19790927">27.9.1979</DATE> (Kok. 1979, s. 2749, Kok. Ep. IV, s. 547, 7 kohta)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> Se voi siirtää komissiolle yleistä toimivaltaa säätää täytäntöönpanosääntöjä, eikä sen tarvitse täsmentää siirretyn toimivallan kaikkein tärkeimpiä seikkoja.<NOTE NOTE.ID="E0020" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="25/70" YEAR="1970" PAGE.ECR="1161">25/70, Köster, tuomio <DATE ISO="19701217">17.12.1970</DATE> (Kok. 1970, s. 1161, Kok. Ep. I, s. 515, 9 kohta)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> Jos neuvosto siirtää täytäntöönpanoa koskevaa toimivaltaa,<?PAGE NO="I-959"?> komissio on toimivaltainen kyseisen asetuksen asettamissa rajoissa toteuttamaan kaikki asianmukaiset ja tarvittavat toimenpiteet sen panemiseksi täytäntöön.<NOTE NOTE.ID="E0021" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. erityisesti alaviitteessä 20 mainittu asia Köster ja asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="121/83" YEAR="1984" PAGE.ECR="2039">121/83, Franken, tuomio <DATE ISO="19840515">15.5.1984</DATE> (Kok. 1984, s. 2039, kohta 13)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> Oikeuskäytännössä on myös esitetty perusteita, jotka kolmansille tapahtuvan toimivallan siirron on täytettävä ollakseen pätevä.<NOTE NOTE.ID="E0022" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Perinteisiä tuomioita tältä osin ovat asiassa <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="9/58+10/58" YEAR="1958" PAGE.ECR="11">9/58, Meroni I, ja asiassa 10/58, Meroni II, <DATE ISO="19580613">13.6.1958</DATE> annettu tuomiot (Kok. 1958, s. 11 ja s. 55)</REF.DOC.ECR>. Nämä asiat koskivat EHTY:n perustamissopimuksen tulkintaa. Yhteisöjen tuomioistuin on erityisesti todennut, että <QUOT.START ID="QS0019" REF.END="QE0019" CODE="201D"/>yhteisön toimielinten toimivaltuuksien välistä tasapainoa<QUOT.END ID="QE0019" REF.START="QS0019" CODE="201D"/>, joka on ominaista yhteisön toimielinrakenteelle, on pidettävä <QUOT.START ID="QS0020" REF.END="QE0020" CODE="201D"/>olennaisena takeena<QUOT.END ID="QE0020" REF.START="QS0020" CODE="201D"/> (ks. s. 44).</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>60.</NO.P><TXT>Käsiteltävänä olevassa asiassa on lisäksi tärkeää, että yhteisöjen tuomioistuin huolehtii siitä, että toimielinten välinen tasapaino taataan ja että etukäteen sovittuja menettelyjä noudatetaan. Vastineessaan neuvosto muistuttaa asiassa komissio vastaan neuvosto annetusta tuomiosta, jossa yhteisöjen tuomioistuin on katsonut, että neuvostolla on erityinen perusteluvelvollisuus, kun se varaa itselleen täytäntöönpanovaltaa.<NOTE NOTE.ID="E0023" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Mainittu alaviitteessä 13, tuomion 10 kohta.</P></NOTE> Asiassa Saksa vastaan komissio <DATE ISO="19980210">10.2.1998</DATE> annettu tuomio ilmentää tätä vielä enemmän. Mainitussa asiassa yhteisöjen tuomioistuin on kumonnut olennaisten menettelymääräysten rikkomisen vuoksi komission päätöksen, jolla perussäädös pantiin täytäntöön. Pysyvän komitean lausunto, joka piti hankkia, annettiin, vaikka Saksan edustajat eivät saaneet määräajassa omalla kielellään ehdotusta, josta äänestettiin, huolimatta Saksan muodollisesta pyynnöstä lykätä äänestystä. Näin yhteisöjen tuomioistuin hylkäsi komission kannan, jonka mukaan kyse oli vain vähäisestä menettelyvirheestä ottaen huomioon että englanninkielinen versio oli lähetetty määräajassa ja saksankielinen vain vähäisellä viivästyksellä.<NOTE NOTE.ID="E0024" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-263/95" YEAR="1998" PAGE.ECR="I-441">C-263/95 (Kok. 1998, s. I-441)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>61.</NO.P><TXT>Vaikka komiteamenettelyn positiiviset puolet tunnustetaan laajalti, se ei ole koskaan säästynyt arvostelulta. Komitologiamenettelyllä neuvosto on voinut siirtää useita täytäntöönpanovaltuuksia komissiolle aloilla, joilla päätöksiä tehdään usein, niin että sen ei ole itse tarvinnut tehdä niitä. Näin voidaan ehkäistä neuvoston liikakuormitus. Tätä käytäntöä on alusta alkaen arvosteltu, koska se voi johtaa siihen, että perussäädökseltä otetaan pois suuri osa sen sisällöstä. Parlamentin erioikeudet toisena lainsäätäjänä saatetaan siten asettaa kyseenalaiseksi. Komitologiamekanismi antaa nimittäin neuvostolle mahdollisuuden säätää perussäädöksessä asiasta yleisiä sääntöjä, joita sitten hienosäädetään ja pannaan täytäntöön komiteamenettelyllä niin, että parlamentti ei voi enää saada ääntään kuuluville. Tämä moite on tullut vieläkin perustellummaksi sitä mukaa, kun parlamentin asema lainsäädäntömenettelyssä on vahvistunut.<NOTE NOTE.ID="E0025" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. erityisesti Euroopan unionista tehdyn sopimuksen voimaantuloon liittyvistä komitologiaa koskevista ongelmista annettu Euroopan parlamentin päätöslauselma (<REF.DOC.OJ COLL="C" NO.OJ="020" DATE.PUB="1994" PAGE.FIRST="176">EYVL 1994, C 20, s. 176</REF.DOC.OJ>). Suullisessa käsittelyssä parlamentin edustaja on maininnut suoraan, että parlamentti ci ole EY:n perustamissopimuksen 202 artiklan kolmannen luetelmakohdan kannattaja. Ks. myös jäljempänä tämän ratkaisuehdotuksen 64 kohta.</P></NOTE> Lisäksi moititaan useiden eri komiteamenettelyjen monimutkaisuutta ja vähäistä avoimuutta, mikä vaikeuttaa komiteatyöskentelyn poliittista ja oikeudellista valvontaa. Kolmanneksi on voitu esittää periaatteellisia vastalauseita sitä komiteamenettelyä kohtaan, jossa neuvostolla on<?PAGE NO="I-960"?> veto-oikeus komission suunnittelemiin toimenpiteisiin ilman, että se esittää korvaavia toimenpiteitä (tätä menettelyä on tapana kutsua <QUOT.START ID="QS0021" REF.END="QE0021" CODE="201D"/>vastaverkoksi<QUOT.END ID="QE0021" REF.START="QS0021" CODE="201D"/>, contra-filet).<NOTE NOTE.ID="E0026" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Nämä vastalauseet on esitetty 60-luvun lopussa pysyvää eläinlääkintäkomiteaa perustettaessa, joka toimi tämän <QUOT.START ID="QS0022" REF.END="QE0022" CODE="201D"/>vastaverkko<QUOT.END ID="QE0022" REF.START="QS0022" CODE="201D"/>-menettelyn mukaisesti. Ks. Kapteyn P. J. G., ja VerLoren van Themaat P., introduction to the Law of the European Communities, 3. painos (toim. L. Gormley), Kluwer Law International, Lontoo, 1998, s. 392—393.</P></NOTE> Tässä menettelyssä voi käydä niin, että tarvittavat toimenpiteet jäävät toteuttamatta.</TXT></NP><NP><NO.P>62.</NO.P><TXT>Vastauksena tälle arvostelulle annettiin vuoden 1986 yhtenäisasiakirjalla komiteoiden osallistumiselle oikeusperusta perustamissopimuksessa itsessään. ETY:n perustamissopimuksen 145 artiklan kolmannessa luetelmakohdassa (josta on tullut EY 202 artiklan kolmas luetelmakohta) määrätään, että neuvosto voi asettaa <QUOT.START ID="QS0023" REF.END="QE0023" CODE="201D"/>ehtoja<QUOT.END ID="QE0023" REF.START="QS0023" CODE="201D"/> komission täytäntöönpanovallan käytölle, ja näiden ehtojen on oltava niiden <QUOT.START ID="QS0024" REF.END="QE0024" CODE="201D"/>periaatteiden ja sääntöjen<QUOT.END ID="QE0024" REF.START="QS0024" CODE="201D"/> mukaisia, jotka neuvosto vahvistaa ennalta yksimielisesti komission ehdotuksesta ja saatuaan Euroopan parlamentin lausunnon. Neuvosto on vahvistanut nämä <QUOT.START ID="QS0025" REF.END="QE0025" CODE="201D"/>periaatteet ja säännöt<QUOT.END ID="QE0025" REF.START="QS0025" CODE="201D"/> vuonna 1987 ensimmäisessä komitologiapäätöksessään.<NOTE NOTE.ID="E0027" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Jotkut erityiset komiteamenettelyt eivät kuulu komitologiapäätöksen soveltamisalaan, esimerkiksi kilpailun ja yhteisen kauppapolitiikan alalla. Näissä asioissa perustamissopimuksessa annetaan komissiolle suoraan EY 211 artiklassa tarkoitettua itsenäistä täytäntöönpanovaltaa. Ks. edellä alaviitteessä 13 mainittu asiassa komissio v. neuvosto annettu tuomio, 9 kohta, ja alaviite s. 37.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>63.</NO.P><TXT>Ensimmäisellä komitologiapäätöksellä koonnettiin suuressa määrin kyseisenä ajankohtana olemassa olleet menettelyt. Kyseisen päätöksen 1 artiklan toisen kohdan mukaisesti neuvosto saattoi asettaa tämän toimivallan käytölle ehtoja, joiden oli oltava sopusoinnussa päätöksen 2 ja 3 artiklassa määrättyjen menettelyjen kanssa. Näissä kahdessa säännöksessä esitettiin seitsemän menettelyä: neuvoa-antava komiteamenettely, hallintokomiteamenettely, jossa oli kaksi vaihtoehtoa, sääntelykomiteamenettely, jossa oli kaksi vaihtoehtoa, ja suojamenettely, jossa oli kaksi vaihtoehtoa. Neuvostolla olevat vaihtoehdot oli siten rajattu näihin menettelyihin,<NOTE NOTE.ID="E0028" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. myös päätöksen 87/373 johdanto-osan toinen perustelukappale.</P></NOTE> mutta se saattoi vapaasti valita tietyn menettelyn.</TXT></NP><NP><NO.P>64.</NO.P><TXT>Euroopan unionista tehdyllä sopimuksella otettiin käyttöön nykyisessä EY 251 artiklassa yhteispäätösmenettely, ja se aloitti keskustelun Euroopan parlamentin vaikutusvallan puuttumisesta komitologiassa. Kun päätös tehdään EY 251 artiklassa määrätyn menettelyn mukaisesti, parlamentti voi vastustaa sitä, että perussäädöksessä viitataan komiteamenettelyyn tai tiettyyn vaihtoehtoon, jos se katsoo, että sen vaikutusvaltaa uhataan liikaa.<NOTE NOTE.ID="E0029" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Näin on tosiasiassa tapahtunut. Oikeuskirjallisuudessa mainitaan surullisen kuuluisana esimerkkinä tapaus, jossa parlamentti hylkäsi avoimen verkon tarjoamisen periaatteen soveltamista puhelintoimintaan koskevan neuvoston yhteisen kannan (<REF.DOC.OJ COLL="C" NO.OJ="261" DATE.PUB="1994" PAGE.FIRST="13">EYVL 1994, C 261, s. 13</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> Neuvosto, Euroopan parlamentti ja komissio ovat ratkaisseet tämän arkaluontoisen ongelman tekemällä <DATE ISO="19941220">20.12.1994</DATE> toimielinten välisen sopimuksen, jolla pyrittiin ratkaisemaan tämä kysymys väliaikaisesti ennen lopullista ratkaisua, joka<?PAGE NO="I-961"?> piti saavuttaa vuoden 1996 hallitustenvälisessä konferenssissa.<NOTE NOTE.ID="E0030" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission <DATE ISO="19941220">20.12.1994</DATE> tekemä Modus Vivendi, joka koski EY:n perustamissopimuksen 189 b artiklassa määrätyn menettelyn mukaisesti hyväksyttyjen säädöksien täytäntöönpanotoimenpiteitä (<REF.DOC.OJ COLL="C" NO.OJ="102" DATE.PUB="1996" PAGE.FIRST="1">EYVL 1996, C 102, s. 1</REF.DOC.OJ>, ks. erityisesti 3 kohta).</P></NOTE> Konferenssissa ei kuitenkaan lopulta saatu aikaan muuta kuin julistus, jossa komissiota kehotettiin saattamaan neuvoston käsiteltäväksi viimeistään vuoden 1998 lopulla ehdotus ensimmäisen komitologiapäätöksen muuttamiseksi.<NOTE NOTE.ID="E0031" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Julistus N:o 31 (<REF.DOC.OJ COLL="C" NO.OJ="340" DATE.PUB="1997" PAGE.FIRST="1">EYVL 1997, C 340, s. 1</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> Komissio esitti päätösehdotuksensa <DATE ISO="19980716">16.7.1998</DATE>,<NOTE NOTE.ID="E0032" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P><REF.DOC.OJ COLL="C" NO.OJ="279" DATE.PUB="1998" PAGE.FIRST="5">EYVL C 279, s. 5</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE> ja tämän jälkeen neuvosto hyväksyi toisen komitologiapäätöksen <DATE ISO="19990628">28.6.1999</DATE>.</TXT></NP><NP><NO.P>65.</NO.P><TXT>Perustelukappaleet osoittavat, että neuvosto on hyväksynyt toisen komitologiapäätöksen pyrkien tekemään siihen seuraavat muutokset sen edeltäjään nähden:</TXT><P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>määrittää komiteamenettelyn valinnalle perusteet, jotka eivät ole sitovia, jotta komiteatyypin valitseminen olisi yhdenmukaisempaa ja ennakoitavampaa; vähentää menettelyjen määrä neljästä seitsemään ja yksinkertaistaa niiden edellytyksiä</P></ITEM><ITEM><P>parantaa parlamentin asemaa, jos perussäädös on hyväksytty yhteispäätösmenettelyssä EY 251 artiklan mukaisesti, ja yleisemmin varmistaa parlamentin parempi tiedonsaanti</P></ITEM><ITEM><P>varmistaa yleisön parempi tiedonsaanti komiteamenettelyistä.</P></ITEM></LIST></P></NP><NP><NO.P>66.</NO.P><TXT>Käsiteltävänä olevassa asiassa tehdään valinta toisessa komitologiapäätöksessä tarkoitetun hallintomenettelyn ja sääntelymenettelyn välillä. Nämä menettelyt ovat ensimmäisessä komitologiapäätöksessä olevien hallintokomiteamenettelyn ja sääntelykomiteamenettelyn seuraajia.</TXT></NP><NP><NO.P>67.</NO.P><TXT>Nykyistä LIFE-asetusta edeltävissä teksteissä oli valittu kevennetty versio sääntelykomiteamenettelystä, eli menettely III, vaihtoehto a.<NOTE NOTE.ID="E0033" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. asetuksen N:o 1973/92, sellaisena kuin se on muutettuna alaviitteessä 7 mainitulla asetuksella N:o 1404/96, 13 artikla.</P></NOTE> Kyseisessä menettelyssä komitea antoi lausuntonsa komission esittämästä ehdotuksesta toteutettaviksi täytäntöönpanotoimenpiteiksi. Jos suunnitellut toimenpiteet eivät olleet komitean lausunnon mukaisia tai lausuntoa ei annettu, komissio teki viipymättä neuvostolle ehdotuksen tarvittavista toimenpiteistä. Neuvosto ratkaisi tämän jälkeen asian määräenemmistöllä. Komissio sai takaisin päätösvaltansa, jos neuvosto ei ollut ratkaissut asiaa kuukauden kuluessa<?PAGE NO="I-962"?> siitä, kun asia oli tullut vireille neuvostossa; tätä oli tapana nimittää <QUOT.START ID="QS0026" REF.END="QE0026" CODE="201D"/>verkoksi<QUOT.END ID="QE0026" REF.START="QS0026" CODE="201D"/> Sääntelykomiteamenettelyn raskaammassa versiossa, menettelyssä III, vaihtoehdossa b, sovellettiin niin kutsuttua <QUOT.START ID="QS0027" REF.END="QE0027" CODE="201D"/>vastaverkkoa<QUOT.END ID="QE0027" REF.START="QS0027" CODE="201D"/>, jossa neuvosto saattoi lopuksi hylätä yksinkertaisella enemmistöllä suunnitellut toimenpiteet, voimatta korvata niitä omalla päätöksellään.</TXT></NP><NP><NO.P>68.</NO.P><TXT>Ensimmäisessä komitologiapäätöksessä säädetyn hallintokomiteamenettelyn kevennetylle vaihtoehdolle, menettelylle II, vaihtoehdolle a, oli luonteenomaista myös se seikka, että neuvosto saattoi tietyssä määräajassa — enintään kolmessa kuukaudessa — määräenemmistöllä korvata omalla päätöksellään komission hyväksymän toimenpiteen, jos se ei ollut komitean lausunnon mukainen. Jos komitea ei kyennyt antamaan asiasta lausuntoa sen vuoksi, että vaadittua ääntenenemmistöä ei saavutettu, neuvosto ei kuitenkaan ollut toimivaltainen syrjäyttämään komission suunnittelemaa päätöstä. Ero menettelyyn II, vaihtoehtoon b, joka oli raskaampi, oli erityisesti siinä, että määräaika, jossa neuvosto saattoi tehdä erilaisen päätöksen, kun suunnitellut toimenpiteet eivät ollet komitean lausunnon mukaisia, oli enintään kolme kuukautta. Lisäksi vaihtoehdossa b komission piti välttämättä lykätä tietyn määräajan toimenpiteiden soveltamista, jos suunnitellut toimet eivät olleet lausunnon mukaisia, kun taas vaihtoehdossa a sillä oli siihen yksinkertaisesti vain mahdollisuus.</TXT></NP><NP><NO.P>69.</NO.P><TXT>Voidaan selvästi todeta, että kun toisen komitologiapäätöksen 4 artiklassa kuvattua hallintomenettelyä verrataan sen edeltäjiin ensimmäisessä komitologiapäätöksessä, se vastaa suurelta osin ensimmäisen komitologiapäätöksen hallintomekanismia. Komissio on asiakysymyksen osalta toimivaltainen hyväksymään suunnitellun päätöksen, jos komitea antaa lausunnon, joka ei ole suunnitellun toimenpiteen mukainen, ja neuvosto ei ratkaise asiaa enintään kolmen kuukauden määräajassa tai jos komitea ei ole antanut lausuntoa määrätyssä ajassa. Vaihtoehto, jonka mukaisesti neuvoston on ratkaistava asia kuukauden kuluessa, on poistettu. Aikaisempiin hallintomenettelyihin verrattuna on muuttunut erityisesti se, että komissio päättää vastedes, lykkääkö se toimenpiteiden soveltamista enintään kolme kuukautta, kun taas aikaisemmassa menettelyssä II, vaihtoehdossa b, komissio oli velvollinen lykkäämään toimenpiteiden toteuttamista. Komission toimintavapaus on tältä osin laajempi kuin ensimmäisessä komitologiapäätöksessä.</TXT></NP><NP><NO.P>70.</NO.P><TXT>Enemmän eroja on ensimmäisessä komitologiapäätöksessä tarkoitetun sääntelymenettelyn ja toisen komitologiapäätöksen 5 artiklassa olevan, riidanalaisessa asetuksessa sovellettavaksi säädetyn nykyisen sääntelymenettelyn välillä. Ensinnäkin <QUOT.START ID="QS0028" REF.END="QE0028" CODE="201D"/>vastaverkko<QUOT.END ID="QE0028" REF.START="QS0028" CODE="201D"/>-menettely, jossa neuvostolle annetaan viimeinen sana olla hyväksymättä komission ehdottamia toimenpiteitä, on nykyisin yleistetty koskemaan kaikenlaista sääntelyä. Aikaisemmin menettelyssä III, kevennetyssä vaihtoehdossa a, jota sovellettiin ensimmäisessä LIFE-asetuksessa, tunnettiin <QUOT.START ID="QS0029" REF.END="QE0029" CODE="201D"/>verkko<QUOT.END ID="QE0029" REF.START="QS0029" CODE="201D"/>-me-kanismi. Toiseksi komissiolle on annettu suurempi toimintavapaus sääntelymenettelyssä, koska sen kannalta katsottuna <QUOT.START ID="QS0030" REF.END="QE0030" CODE="201D"/>vastaverkko<QUOT.END ID="QE0030" REF.START="QS0030" CODE="201D"/>-menettely on tehty joustavammaksi. Näin ollen neuvosto voi viime kädessä ainoastaan määräenemmistöllä estää suunnitellun täytäntöönpanotoimenpiteen toteuttamisen, kun<?PAGE NO="I-963"?> taas aikaisemmin menettelyssä III, vaihtoehdossa b, oli riittävää, että se ratkaisi asian yksinkertaisella enemmistöllä. Lisäksi komissio voi aina saattaa yhteisön lainsäätäjän käsiteltäväksi ehdotuksen, joko muutettuna tai muuttamattomana. Toinen ero on siinä, että parlamentin osallistuminen on nykyisin mainittu nimenomaisesti komitologiapäätöksessä.</TXT></NP><NP><NO.P>71.</NO.P><TXT>Näistä kaikista syistä erot näiden kahden menettelyn välillä ovat pienentyneet, kun niitä verrataan ensimmäisessä komitologiapäätöksessä oleviin vastaaviin menettelyihin. Kuitenkin hallintomenettelyn ja sääntelymenettelyn välillä on edelleen selvä ero. Parlamentti kirjallisissa huomautuksissaan ja neuvosto suullisessa käsittelyssä ovat mielestäni vähätelleet perusteettomasti näiden kahden menettelyn välillä olevia eroja. Komission kannalta sääntelymenettelyssä on vähemmän toimintavapautta kuin hallintomenettelyssä erityisesti, koska parlamentti osallistuu siihen enemmän ja koska <QUOT.START ID="QS0031" REF.END="QE0031" CODE="201D"/>vastaverkko<QUOT.END ID="QE0031" REF.START="QS0031" CODE="201D"/>-me-kanismi on käytössä vain sääntelymenettelyssä.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>C</NO.P><TXT>Toimivallan siirtoa koskevan EY 202 artiklan luonne ja ulottuvuus</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>72.</NO.P><TXT>Käsiteltävänä olevassa menettelyssä komissio väittää, että EY 202 artiklassa tarkoitetut <QUOT.START ID="QS0032" REF.END="QE0032" CODE="201D"/>ehdot<QUOT.END ID="QE0032" REF.START="QS0032" CODE="201D"/> sekä <QUOT.START ID="QS0033" REF.END="QE0033" CODE="201D"/>periaatteet ja säännöt<QUOT.END ID="QE0033" REF.START="QS0033" CODE="201D"/> ovat luonteeltaan primaarioikeutta, joka sitoo yhteisön lainsäätäjää, ja johdetun oikeuden on oltava niiden mukaisia. Varsinkaan parlamentti ei hyväksy komission kantaa, ja se huomauttaa, että EY 202 artiklalla luodaan ainoastaan toimivalta säätää tiettyjä menettelyjä sääntöjen täytäntöönpanoa varten.</TXT></NP><NP><NO.P>73.</NO.P><TXT>Asiassa Saksa vastaan komissio <DATE ISO="19921027">27.10.1992</DATE> antamassaan tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin on katsonut, että koska päätös 87/373/ETY on johdettuun oikeuteen kuuluva toimi, sillä ei voida lisätä perustamissopimukseen sääntöjä.<NOTE NOTE.ID="E0034" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-240/90" YEAR="1992" PAGE.ECR="I-5383">C-240/90 (Kok. 1992, s. I-5383, Kok. Ep. XIII, s. I-145, 42 kolua)</REF.DOC.ECR>. Kyseinen asia koski toimivaltaa määrätä seuraamuksia,</P></NOTE> Tältä osin on myös ilmeistä, että toiseen komitologiapäätökseen sisältyvät yksityiskohtaiset säännöt eivät voi mitenkään muuttaa EY 202 artiklaa.</TXT></NP><NP><NO.P>74.</NO.P><TXT>EY 202 artiklan kolmannen luetelmakohdan tarkastelun perusteella voidaan olettaa, että kun neuvosto vahvistaa täytäntöönpanoa koskevat säännöt perussäädöksessä,<NOTE NOTE.ID="E0035" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Perustamissopimuksen näkökulmasta parlamentti ei siirrä mitään täytäntöönpanovaltaa komissiolle. Kuten parlamentti on korostanut, alaviitteessä 9 mainitussa asiassa parlamentti v. neuvosto annetusta tuomiosta johtuu, että jos parlamentti on mukana yhteislainsäätäjänä, valtuudet siirtää toimivaltaa kuuluvat myös parlamentille.</P></NOTE> neuvosto voi valita eri tapojen välillä. Poikkeuksellisesti neuvosto käyttää <QUOT.START ID="QS0034" REF.END="QE0034" CODE="201D"/>erityistapauksissa<QUOT.END ID="QE0034" REF.START="QS0034" CODE="201D"/> itse täytäntöönpanotoimivaltaa (itsevaltuutus).<NOTE NOTE.ID="E0036" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Yhteisöjen tuomioistuin on maininnut, että kun neuvosto varaa itselleen oikeuden käyttää suoraan täytäntöönpanovaltaa, sen on perusteltava päätös yksityiskohtaisesti, ks. edellä alaviitteessä 13 mainittu tuomio asiassa komissio v. neuvosto, 10 kohta. Itsevaltuutusmenettelyä käytetään erityisesti maatalouspolitiikan alalla.</P></NOTE> Pääsääntönä on se, että neuvosto antaa komissiolle toimivallan panna sääntöjä täytäntöön. Artiklan tekstissä ei suljeta pois<?PAGE NO="I-964"?> sitä mahdollisuutta, että neuvosto siirtää toimivaltaa komissiolle ilman edellytyksiä. Tästä vaihtoehdosta on kuitenkin tullut merkityksetön sen jälkeen, kun neuvosto on määrännyt komissiolle siirrettävälle toimivallalle tiettyjä ehtoja, joiden on oltava niiden periaatteiden ja sääntöjen mukaisia, jotka neuvosto on vahvistanut ennalta.<NOTE NOTE.ID="E0037" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Komission velvollisuus käyttää täytäntöönpanovaltaa on lisäksi kirjattu EY 211 artiklan viimeiseen luetelmakohtaan: <QUOT.START ID="QS0035" REF.END="QE0035" CODE="201D"/>Turvatakseen yhteismarkkinoiden moitteettoman toiminnan ja kehityksen komissio — — käyttää neuvoston sille siirtämää toimivaltaa neuvoston antamien sääntöjen täytäntöönpanoon.<QUOT.END ID="QE0035" REF.START="QS0035" CODE="201D"/></P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>75.</NO.P><TXT>EY 202 artiklan kolmannen luetelmakohdan tekstille on ominaista, että oikeussäännöt ovat avoimia ja oikeudelliset käsitteet epämääräisiä, ja niitä on neuvoston tai tarvittaessa yhteisöjen tuomioistuimen tulkittava.</TXT></NP><NP><NO.P>76.</NO.P><TXT>Perustamissopimuksessa jätetään erityisesti täsmentämättä siirrettävän toimivallan laajuus. Täytäntöönpanon käsitettä ei määritellä. Kuten edellä on esitetty, oikeuskäytännössä on katsottu, että neuvoston hyväksymät säännöt voivat olla luonteeltaan yleisiä, ja että on riittävää, että neuvosto perussäädöksessä määrää asiasta olennaisilta osiltaan.<NOTE NOTE.ID="E0038" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 59 kohta.</P></NOTE> Valtuuksia toimivallan siirtoon ei ole annettu neuvostolle rajattomina; neuvoston ei ole sallittua siirtää komissiolle perustamissopimukseen perustuvaa täytäntöönpanovaltaa kontrolloimattomalla tavalla.</TXT></NP><NP><NO.P>77.</NO.P><TXT>Perustamissopimuksessa ei myöskään anneta ohjeita niiden ehtojen sisällöstä ja laajuudesta, jotka sitovat neuvostoa sen siirtäessä täytäntöönpanovaltaa. Näiden ehtojen on vain yksinkertaisesti oltava neuvoston etukäteen vahvistamien <QUOT.START ID="QS0036" REF.END="QE0036" CODE="201D"/>periaatteiden ja sääntöjen<QUOT.END ID="QE0036" REF.START="QS0036" CODE="201D"/> mukaisia. Tämä osoittaa mielestäni, että jos neuvosto hyväksyy ehtoja, sen on itse sovellettava <QUOT.START ID="QS0037" REF.END="QE0037" CODE="201D"/>periaatteita ja sääntöjä<QUOT.END ID="QE0037" REF.START="QS0037" CODE="201D"/> komiteamenettelyn valinnassa. On kuitenkin täysin laillista, että neuvosto määrittää ne muuttaen harkintavapauttaan, eli rajoittaen sitä enemmän tai vähemmän.</TXT></NP><NP><NO.P>78.</NO.P><TXT>Kuten parlamentti mainitsee, EY 202 artiklan kolmannesta luetelmakohdasta ei voida päätellä, että jonkin komiteamenettelyn valinta olisi perussäädöksessä pakollinen. Toisaalta tämän määräyksen vastaista ei ole myöskään se, että neuvosto tekee valinnan rajallisesta määrästä menettelyjen vaihtoehtoja ehtojen ennalta vahvistamista koskevan velvollisuuden mukaisesti.<NOTE NOTE.ID="E0039" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Yhteisöjen tuomioistuin on epäsuorasti hyväksynyt tämän, kuten voidaan päätellä alaviitteessä 13 mainitussa asiassa komissio v. neuvosto annetusta tuomiosta, joka ei koske päätöksen 87/373/ETY pätevyyttä.</P></NOTE> Näin on oltava sitäkin suuremmalla syyllä silloin, kun neuvosto hyväksyy menettelyn valintaperusteita. Jos pitäydytään tekstissä, käsitteen <QUOT.START ID="QS0038" REF.END="QE0038" CODE="201D"/>säännöt<QUOT.END ID="QE0038" REF.START="QS0038" CODE="201D"/> käyttäminen merkitsee mahdollisuutta vahvistaa perusteita, joita käytetään pohjana yhteisön lainsäätäjän valitessa tietyn menettelytyypin. Lisäksi kun otetaan huomioon EY 202 artiklan kolmannen luetelmakohdan muotoutuminen ja ulottuvuus, on jopa ilmeistä, että tällä säännöksellä annetaan kyseinen toimivalta neuvostolle. Mikään ei myöskään estä sitä, että tällaisessa omaa lajiaan olevassa (sui generis)<NOTE NOTE.ID="E0040" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tätä välinettä ei mainita EY 249 artiklassa.</P></NOTE> ja luonteeltaan primaarioikeudellisessa päätöksessä esitetyt perusteet sitovat myös neuvostoa.</TXT></NP><?PAGE NO="I-965"?><NP><NO.P>79.</NO.P><TXT>Katson kestämättömäksi parlamentin väitteen, jonka mukaan on mahdotonta tunnustaa toisen komitologiapäätöksen primaarioikeudellinen luonne sen vuoksi, että tämä rikkoisi täytäntöönpanovallan demokraattisen valvonnan periaatetta. Tosiasia on, että parlamentin osallistuminen päätöksiin, jotka neuvosto tekee EY 202 artiklan kolmannen luetelmakohdan nojalla, on rajoitettu. Parlamenttia ainoastaan kuullaan menettelyssä, jossa hyväksytään <QUOT.START ID="QS0039" REF.END="QE0039" CODE="201D"/>ehdot<QUOT.END ID="QE0039" REF.START="QS0039" CODE="201D"/>, joita neuvosto voi yksimielisenä säätää sovellettaviksi komissiolle annetun täytäntöönpanovallan käytössä. Vaikka demokraattisen oikeutuksen näkökulmasta voidaankin moittia sitä, että EY 202 artiklan kolmatta luetelmakohtaa ei ole mukautettu tähän mennessä, perustamissopimuksen laatijat ovat selvästi valinneet sen, että parlamentti pidetään vaatimattomassa asemassa hyväksyttäessä ehtoja täytäntöönpanovallan siirrosta komissiolle.</TXT></NP><NP><NO.P>80.</NO.P><TXT>Komission toteuttamiin täytäntöönpanotoimenpiteisiin kohdistuva parlamentin harjoittama valvonta ei muutoin ole olematonta. Jos perussäädös hyväksytään yhteispäätösmenettelyssä, parlamentti voi harjoittaa erioikeuksiaan. Tähän liittyen yhteisön toimielimet ovat sopineet vuonna 1994 modus vivendistä (yhteistoimintapa), joka on vahvistettu toimielinten välisessä sopimuksessa. Se selittää myös parlamentin osallistumisen kasvamisen toisen komitologiapäätöksen mukaisesti siinä tapauksessa, että perussäädös, jossa annetaan päätösvaltuuksia komissiolle, on hyväksytty EY 251 artiklassa määrätyn menettelyn mukaisesti.</TXT></NP><NP><NO.P>81.</NO.P><TXT>Toisestakin syystä voidaan sanoa, että parlamentilta ei ole viety toimivaltuuksia. Jos neuvosto on hyväksynyt perusteita, joilla komiteamenettely valitaan, parlamentti voi heti tarkastaa, mitkä menettelyt tulevat kysymykseen ja ottaa yhteislainsäätäjänä sen huomioon perussäädöstä laadittaessa. Valintaperusteiden vahvistaminen parantaa siten itsessään demokraattista valvontaa.</TXT></NP><NP><NO.P>82.</NO.P><TXT>Näillä perusteilla katson, että toisella komitologiapäätöksellä on primaarioikeudellinen luonne ja että siltä osin kuin se koskee käsiteltävänä olevaa asiaa, se on EY 202 artiklan kolmannen luetelmakohdan mukainen. Neuvosto on mielestäni toimivaltainen kyseisen määräyksen nojalla hyväksymään sääntöjä ja periaatteita, joilla rajoitetaan huomioon otettavien komiteamenettelyjen määrää ja vahvistetaan perusteita komiteamenettelyn valitsemiseksi.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>D</NO.P><TXT>Toisen komitologiapäätöksen 2 artiklassa olevien perusteiden oikeudellinen ulottuvuus</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>83.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn asiayhteyden perusteella on arvioitava niiden perusteiden oikeusvaikutuksia, jotka on esitetty toisessa komitologiapäätöksessä komiteamenettelyn valitsemiseksi.</TXT></NP><NP><NO.P>84.</NO.P><TXT>Mikään asianosaisista ei kiistä sitä, että valitessaan tietyn komitologiamenettelytyypin<?PAGE NO="I-966"?> yhteisön lainsäätäjä voi poiketa toisessa komitologiapäätöksessä esitetyistä perusteista. Kanteessaan komissio tunnustaa myös, että perusteet eivät ole sitovia. Tätä tukevat perustelut ovat nimittäin vakuuttavia.</TXT></NP><NP><NO.P>85.</NO.P><TXT>Tarkasteltaessa ensinnäkin 2 artiklan tekstiä konditionaalin käyttö suurimmassa osassa kieliversioita osoittaa, etteivät perusteet, joita käytetään valittaessa hallintomenettely tai sääntelymenettely, ole sitovia.<NOTE NOTE.ID="E0041" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Päätöksen 2 artikla alkaa seuraavasti: <QUOT.START ID="QS0040" REF.END="QE0040" CODE="201D"/>valittaessa — — noudatetaan<QUOT.END ID="QE0040" REF.START="QS0040" CODE="201D"/>; <QUOT.START ID="QS0041" REF.END="QE0041" CODE="201D"/>le choix — — s'inspire<QUOT.END ID="QE0041" REF.START="QS0041" CODE="201D"/>; <QUOT.START ID="QS0042" REF.END="QE0042" CODE="201D"/>the choice -— — shall be guided<QUOT.END ID="QE0042" REF.START="QS0042" CODE="201D"/>; <QUOT.START ID="QS0043" REF.END="QE0043" CODE="201D"/>bei der Wahl — — werdern — — zugrundegelegt<QUOT.END ID="QE0043" REF.START="QS0043" CODE="201D"/>; <QUOT.START ID="QS0044" REF.END="QE0044" CODE="201D"/>la ellección — — se inspira<QUOT.END ID="QE0044" REF.START="QS0044" CODE="201D"/>. Toisen komitologiapäätöksen 2 artiklan a ja b alakohdassa tarkoitetuista hallintotoimenpiteistä ja laajakantoisista toimenpiteistä <QUOT.START ID="QS0045" REF.END="QE0045" CODE="201D"/>olisi päätettävä<QUOT.END ID="QE0045" REF.START="QS0045" CODE="201D"/>; <QUOT.START ID="QS0046" REF.END="QE0046" CODE="201D"/>devraient être arrêtées<QUOT.END ID="QE0046" REF.START="QS0046" CODE="201D"/>; <QUOT.START ID="QS0047" REF.END="QE0047" CODE="201D"/>should be adopted<QUOT.END ID="QE0047" REF.START="QS0047" CODE="201D"/>; <QUOT.START ID="QS0048" REF.END="QE0048" CODE="201D"/>sollten erlassen werden<QUOT.END ID="QE0048" REF.START="QS0048" CODE="201D"/>; <QUOT.START ID="QS0049" REF.END="QE0049" CODE="201D"/>deberían aprobarse<QUOT.END ID="QE0049" REF.START="QS0049" CODE="201D"/>. Hoüaninkielisen tekstin lähtökohtana on selvempi indikatiivi, ja siitä saa siten pikemminkin sen vaikutelman, että päätöksen tekijöiden tarkoituksena on ollut vahvistaa sitovasti täytäntöönpanotoimenpiteiden toteuttamisessa noudatetun menettelyn valinta. Päätöksen 2 artikla alkaa maininnalla, jonka mukaan päätösten tekemismenenettelyä valittaessa <QUOT.START ID="QS0050" REF.END="QE0050" CODE="201D"/>(word[tj) gebaseerd<QUOT.END ID="QE0050" REF.START="QS0050" CODE="201D"/>, ja 2 artiklan a ja b alakohdassa, mainitaan, että hallintotoimenpiteistä ja laajakantoisista toimenpiteistä <QUOT.START ID="QS0051" REF.END="QE0051" CODE="201D"/>worden — — vastgesteld<QUOT.END ID="QE0051" REF.START="QS0051" CODE="201D"/>.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>86.</NO.P><TXT>Tätä ratkaisevampi perustelu on se, että toisen komitologiapäätöksen viidennessä perustelukappaleessa mainitaan selvästi, että perusteet komiteamenettelyn valinnalle <QUOT.START ID="QS0052" REF.END="QE0052" CODE="201D"/>eivät ole sitovia<QUOT.END ID="QE0052" REF.START="QS0052" CODE="201D"/>. Vaikka yhteisön säädöksen johdanto-osalla ei ole sitovaa oikeusvaikutusta eikä johdantoosaan voida vedota kyseisen säädöksen varsinaisista säännöksistä poikkeamiseksi,<NOTE NOTE.ID="E0042" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. esim. asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-162/97" YEAR="1998" PAGE.ECR="I-7477">C-162/97, Nilsson ym., tuomio <DATE ISO="19981119">19.11.1998</DATE> (Kok. 1998, s. I-7477, s. 54)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> johdanto-osa on vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tärkeä tekijä tulkittaessa säädösosaa.<NOTE NOTE.ID="E0043" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. vastaavasti esim. asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-376/98" YEAR="2000" PAGE.ECR="I-8419">C-376/98, Saksa v. parlamentti ja neuvosto, tuomio <DATE ISO="20001005">5.10.2000</DATE> (Kok. 2000, s. I-8419, erityisesti 90 ja 91 kohta)</REF.DOC.ECR> ja asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-184/99" YEAR="2001" PAGE.ECR="I-6193">C-184/99, Grzelczyk, tuomio <DATE ISO="20010920">20.9.2001</DATE> (Kok. 2001, s. I-6193, 44 kohta)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> Mielestäni johdanto-osa ei poikkea päätöksen päätösosasta. Oikeussäännön sisällön ja sen oikeudellisesti sitovan luonteen voimakkuuden välillä on nimittäin perustava ero. Perustelukappaleen tekstiä on lisäksi tarkasteltava ottaen huomioon se asiayhteys, jossa toinen komitologiapäätös hyväksyttiin. Alkuperäisessä ehdotuksessaan komissio vaikutti lähtevän siitä, että perusteet olivat sitovia,<NOTE NOTE.ID="E0044" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Komission ehdotuksen neljännessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa: <QUOT.START ID="QS0053" REF.END="QE0053" CODE="201D"/>muutosten tarkoituksena on ensisijaisesti selventää niitä perusteita, joilla valinta täytäntöönpanotoimien vahvistamismenettelyjen kesken tehdään<QUOT.END ID="QE0053" REF.START="QS0053" CODE="201D"/> (kursivointi tässä) (KOM(98) 380 lopullinen; <REF.DOC.OJ COLL="C" NO.OJ="279" DATE.PUB="1998" PAGE.FIRST="5">EYVL 1998, C 279, s. 5</REF.DOC.OJ>). Ehdotuksessa ei ollut yhtään perustelukappaletta, jossa perusteiden sitova luonne olisi nimenomaisesti suljettu pois.</P></NOTE> mutta neuvosto ei hyväksynyt tätä versiota.</TXT></NP><NP><NO.P>87.</NO.P><TXT>Neuvoston ja komission lausumassa, joka on liitetty toiseen komitologiapäätökseen, vahvistetaan myös, että päätöksen 2 artiklassa olevat perusteet eivät ole sitovia. Siinä vahvistetaan, että nykyisten komiteamenettelyjen mukauttaminen tai muuttaminen on suoritettava <QUOT.START ID="QS0054" REF.END="QE0054" CODE="201D"/>tapauskohtaisesti<QUOT.END ID="QE0054" REF.START="QS0054" CODE="201D"/> lainsäädännön tavanomaisen tarkistuksen puitteissa <QUOT.START ID="QS0055" REF.END="QE0055" CODE="201D"/>muun muassa<QUOT.END ID="QE0055" REF.START="QS0055" CODE="201D"/> 2 artiklassa säädettyjä perusteita käyttäen.<NOTE NOTE.ID="E0045" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Komiteamenettelyt mukautetaan toiseen komitologiapäätökseen suurelta osin kolmella <QUOT.START ID="QS0056" REF.END="QE0056" CODE="201D"/>oikaisuasetuksella<QUOT.END ID="QE0056" REF.START="QS0056" CODE="201D"/>, joilla mukautetaan EY 251 artiklan mukaista yhteispäätösmenettelyä ja kuulemismenettelyä (määräenemmistö ja yksimielisyys) noudattaen annetuissa Euroopan parlamentin ja neuvoston säädöksissä säädetyn täytäntöönpanovallan käytössä komissiota avustavia komiteoita koskevat säännökset. Ehdotukset on julkaistu <REF.DOC.OJ COLL="C" NO.OJ="075E" DATE.PUB="2002" PAGE.FIRST="385">EYVL 2002, C 75 E, s. 385</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE> Siten neuvosto ja parlamentti ovat huomauttaneet perustellusti, että tarkoituksena on selkeästi ollut perussäädösten mukauttaminen toisen komitologiapäätöksen sääntöihin, kuitenkin niin, että<?PAGE NO="I-967"?> 2 artiklassa säädettyjen perusteiden ei tarvitse olla ratkaisevia tältä osin. On lisättävä, ettei EY 202 artiklan kolmannen luetelmakohdan sanamuodosta eikä tarkoituksesta voida myöskään päätellä, että perusteet ovat sitovia. <QUOT.START ID="QS0057" REF.END="QE0057" CODE="201D"/>Sääntöjen<QUOT.END ID="QE0057" REF.START="QS0057" CODE="201D"/> ja <QUOT.START ID="QS0058" REF.END="QE0058" CODE="201D"/>periaatteiden<QUOT.END ID="QE0058" REF.START="QS0058" CODE="201D"/> ei tarvitse olla sitovia kaikissa tapauksissa, sillä, kuten komissio on myöntänyt, myös perusteet, jotka eivät ole sitovia, voivat edistää mainittuun määräykseen perustuvan toisen komitologiapäätöksen tavoitteiden toteuttamista. Tämä on syy siihen, että komissio ei ole vakuuttava väittäessään kanteessaan, että olisi ollut parempi, ettei perusteita olisi sisällytetty päätökseen ollenkaan tai että ne olisi sisällytetty lausumaan.<NOTE NOTE.ID="E0046" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Sitomattomien perusteiden sisällyttäminen sellaisen säädöksen säädösosaan, joka itse on sitova, ci ole lainsäädäntöteknisen laadun kannalta suositeltavaa. Ks. tältä osin julkisasiamies Gcclhocdin <DATE ISO="20020131">31.1.2002</DATE> esittämä ratkaisuehdotus asiassa <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-478/99" YEAR="2002" PAGE.ECR="I-4147">C-478/99, komissio v. Ruotsi, tuomio <DATE ISO="20020507">7.5.2002</DATE> (Kok. 2002, s. I-4147, ratkaisuehdotuksen 39 kohta)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>88.</NO.P><TXT>Asianosaiset ovat yksimielisiä siitä, että yhteisöjen tuomioistuimen on ratkaistava kysymys siitä, onko 2 artiklan perusteiden sisällyttämisellä komitologiapäätökseen oikeusvaikutuksia ja tarvittaessa milloin ja mitä oikeusvaikutuksia. Käsiteltävänä olevassa asiassa ovat vastakkain kaksi eri kantaa. Neuvosto ja parlamentti katsovat, että perusteista poikkeavaa valintaa ei tarvitse perustella tai sitä ei tarvitse tehdä erityisellä tavalla, koska yhteisön lainsäätäjä on täysin vapaa valitsemaan komiteamenettelyn noudattamatta 2 artiklan perusteita. Toisaalta komissio katsoo, että perusteista poikkeava valinta edellyttää erityisiä perusteluja, joilla se selitetään.</TXT></NP><NP><NO.P>89.</NO.P><TXT>En ole neuvoston enkä parlamentin kanssa asiasta yhtä mieltä.</TXT></NP><NP><NO.P>90.</NO.P><TXT>Ensinnäkään ei voida kiistää sitä, että muutoin sitovassa päätöksessä olevilla ohjeluonteisilla säännöillä voi myös olla tietty oikeusvaikutus.<NOTE NOTE.ID="E0047" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Vrt. esim. alaviitteessä 46 mainitussa asiassa komissio v. Ruotsi <DATE ISO="20020507">7.5.2002</DATE> annettuun tuomioon. Mainitussa asiassa yhteisöjen tuomioistuin on katsonut, että ci ole välttämätöntä saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä direktiivin säännöstä, jossa viitataan liitteessä olevaan sellaiseen ohjeelliseen luetteloon, joka ci ole tyhjentävä ja jossa mainitaan, mitä ehtoja voidaan pitää kohtuuttomina. Tältä osin kyseinen luettelo ci ole sitova. Kansallisten viranomaisten on kuitenkin direktiivissä säädettyyn tavoitteeseen päästäkseen valittava täytäntöönpanolle sellainen muoto ja sellaiset keinot, jotka tarjoavat riittävästi takeita siitä, että yleisöllä on mahdollisuus saada liitteestä tieto (ks. erityisesti 21 ja 22 kohta).</P></NOTE> Näin ollen komissio on perustellusti korostanut, että valintaperusteiden sisällyttämisellä päätökseen luodaan kiistämättä tiettyä oikeudellisuutta samalla tavalla kuin muilla komitologian osatekijöillä, jotka on vahvistettu oikeussäännöillä.<NOTE NOTE.ID="E0048" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Voin tyytyä viittaamaan niihin liitännäisiin edellytyksiin, jotka yhteisöjen tuomioistuin on vahvistanut komitolo-ťliajärjcstclmän osalta, ks. tämän ratkaisuehdotuksen 59 ja 60 kohta.</P></NOTE> Siten ei voida ensi kädeltä väittää, että toisen komitologiapäätöksen 2 artiklassa olevilla perusteilla ei ole mitään oikeusvaikutuksia.</TXT></NP><NP><NO.P>91.</NO.P><TXT>Perusteiden oikeudellista ulottuvuutta ei pidä myöskään päätellä ainoastaan 2 artiklan tekstistä ja päätöksen viidennestä perustelukappaleesta. Tämä ulottuvuus määräytyy mielestäni myös itse päätöksen tarkoituksen perusteella; tarkoituksena on parantaa ennakoitavuutta ja yhdenmukaisuutta komiteamenettelyjen valinnassa. Näiden menettelyjen yksinkertaistaminen ja parlamentin ottaminen mukaan päätöksen<?PAGE NO="I-968"?> soveltamiseen ovat lisäksi osoitus tahdosta lisätä avoimuutta ja parantaa demokraattista valvontaa. Yhteisön lainsäätäjän on otettava tämä asiayhteys huomioon tiettyä komiteamenettelyä valitessaan. Komiteamenettelyn valintaa on myös arvioitava tämä asiayhteys huomioon ottaen.</TXT></NP><NP><NO.P>92.</NO.P><TXT>Komiteamenettelyjen oikeudellinen kehys on kehittynyt jatkuvasti. Sitä epäjärjestystä, joka vallitsi 60- ja 70-luvuilla, on seurannut perustamissopimuksessa määrätty oikeudellinen kehys, jonka mukaan komiteamenettelyt on koonnettu ja menettelyjen valinnassa käytettävät perusteet on esitetty. Tämä muutos on tapahtunut niiden muuttuneiden käsitysten vaikutuksesta, jotka koskevat nykyisin hallinnolle asetettavia vaatimuksia. On kasvanut tietoisuus siitä, että demokraattinen valvonta on tarpeen myös täytäntöönpanovaiheessa. Valintamahdollisuuksien ollessa rajoitettuja ja valintojen ollessa kirjatut päätösten tekeminen on vähemmän työlästä. Yhdenmukaisuuden, ennakoitavuuden ja avoimuuden paraneminen samoin kuin menettelyjen yksinkertaistaminen on saavutettu toistaiseksi toisessa komitologiapäätöksessä.<NOTE NOTE.ID="E0049" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Oikeudellinen kehitys ei ole vielä saavuttanut päätepistettään. Siten parlamentin ja kolmansien, joita asia koskee, osallistuminen ei vielä täysin toteutunut, eikä vieläkään ole annettu sääntöjä, jotka sääntelisivät neuvoston itsevaltuutusta. Ks. tältä osin em. asia Lenaerts ja Verhoeven, s. 686.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>93.</NO.P><TXT>Komiteamenettelyjen oikeudellisen kehyksen vahvistuttua yhteisön lainsäätäjä, joka oli aikaisemmin hyvin vapaa politiikkansa harjoittamisessa, on vastedes velvollinen soveltamaan perustamissopimuksessa tarkoitettuja <QUOT.START ID="QS0059" REF.END="QE0059" CODE="201D"/>sääntöjä ja periaatteita<QUOT.END ID="QE0059" REF.START="QS0059" CODE="201D"/>. Tämän velvollisuuden laajuus ja aste vaihtelevat kuitenkin tavoitteen mukaan. Kaikkien selvintä on kuitenkin velvollisuus tehdä valinta rajoitetusta määrästä komiteamenettelyjä, jos täytäntöönpanotoimet toteuttaa komissio komitean tuella. Nykyisin hyväksytään se, että perussäädöksellä ei voida enää ottaa käyttöön muita menettelyjä täytäntöönpanotoimenpiteiden toteuttamiseksi kuin toisessa komitologiapäätöksessä luetellut neljä menettelyä. Kyseisessä päätöksessä säädetään myös sitovista säännöistä, jotka koskevat kunkin komitean työjärjestystä ja yleisön mahdollisuutta tutustua komitean asiakirjoihin.</TXT></NP><NP><NO.P>94.</NO.P><TXT>Perusteet, joilla täytäntöönpanotoimenpiteiden toteuttamisessa käytettävä komiteamenettely valitaan, ovat myös muuttuneet. Ensimmäisen komitologiapäätöksen mukaisesti neuvostolla oli vielä täysin vapaat kädet. Koska erityisiä perusteita ei ollut, yhteisön lainsäätäjän ei tarvinnut perustella tietyn komiteamenettelyn valintaa. Toisen komitologiapäätöksen hyväksymisestä alkaen tämä käytäntö on hävinnyt.</TXT></NP><NP><NO.P>95.</NO.P><TXT>On selvää, että neuvosto on säilyttänyt kaiken vapautensa noudattaa tai olla noudattamatta 2 artiklan perusteita valitakseen hallintomenettelyn, sääntelymenettelyn tai neuvoa-antavan menettelyn. Kyseiset perusteet eivät ole sitovia.</TXT></NP><NP><NO.P>96.</NO.P><TXT>Perusteet eivät kuitenkaan ole myöskään valinnaisia. Nykyisin on olemassa<?PAGE NO="I-969"?> vaara jännitteestä toisen komitologiapäätöksen tavoitteen ja sen valintaperusteiden sitomattoman luonteen välillä. Komissio on aivan oikein korostanut, että yhteisön lainsäätäjä ei voi enää toimia toisen komitologiapäätöksen mukaisesti niin kuin ensimmäisen komitologiapäätöksen ollessa voimassa nimenomaan siksi, että viimeksi mainitussa päätöksessä ei ollut mitään perusteita valinnan tekemiseksi menettelyjen välillä. Toisessa komitologiapäätöksessä lainsäätäjälle asetetaan velvollisuus selvittää syyt, joiden vuoksi se ei noudattanut näitä perusteita. Lainsäätäjän on tehtävä tämä päätöksensä perusteluissa.</TXT></NP><NP><NO.P>97.</NO.P><TXT>Jos lainsäätäjän ei tarvitsisi millään tavalla selittää perusteista poikkeavaa valintaansa, päätöksen 2 artiklalla ei olisi yhtään mitään merkitystä. Tämä olisi täysin vastakkaista edellä kuvatun oikeudellisen kehityksen kanssa, jossa mennään suuremman avoimuuden ja yhdenmukaisuuden suuntaan komiteoita käytettäessä. Perusteiden tarkoituksena on myös antaa ulkopuolisille määrätynlainen kiintopiste perussäädöksissä tehdyn tietyn komiteamenettelyn valinnassa. Se, että perusteet on hyväksytty sitovassa päätöksessä, joka on luonteeltaan primaarioikeudellinen, saa tältä osin aikaan tiettyjä odotuksia. Perusteilla täytetään lisäksi EY 202 artiklan kolmannessa luetelmakohdassa määrätty velvollisuus vahvistaa ehdot ennakolta. Muutoin kuin suppeasti ei voida tulkita poikkeuksia näistä perusteista, jotka eivät ole sitovia oikeussääntöjä, mutta kuitenkin olennaisia muutoin sitovan päätöksen tavoitteen kannalta.</TXT></NP><NP><NO.P>98.</NO.P><TXT>Kyseeseen tulevien komiteamenettelyjen määrän vähentäminen ja niiden yksinkertaistaminen, joka on sopusoinnussa päätöksentekomenettelyn luonteen kanssa, vahvistaa valintaperusteille tunnustettavaa vaikutusta. Nimittäin mitä enemmän tietty menettely on väline päätöksentekoprosessissa, jossa sitä käytetään, sitä epätavallisempaa olisi toisen menettelyn valinta. Tämänkin vuoksi vaikuttaa tarpeelliselta perustella tällainen valinta asianmukaisesti. Tämän ratkaisuehdotuksen 81 kohdassa olen jo esittänyt ne valintaperusteet, joiden avulla myös parlamentin on mahdollista täyttää paremmin yhteislainsäätäjän tehtävänsä. Myös tästä syystä näitä perusteita on tarkasteltava huolellisesti.</TXT></NP><NP><NO.P>99.</NO.P><TXT>Velvollisuus perustella poikkeava valinta on lisäksi yhteisöjen tuomioistuimen sen oikeuskäytännön mukaista, jossa yhteisöjen tuomioistuin on asettanut lisäedellytyksiä neuvoston toimivallan siirrolle täytäntöönpanoasioissa. Tästä on esimerkkinä edellä jo mainittu yhteisöjen tuomioistuimen asiassa komissio vastaan neuvosto <DATE ISO="19891024">24.10.1989</DATE> antama tuomio, jossa se katsoo, että <QUOT.START ID="QS0060" REF.END="QE0060" CODE="201D"/>erityistapauksissa<QUOT.END ID="QE0060" REF.START="QS0060" CODE="201D"/>, joissa neuvosto voi varata itselleen oikeuden käyttää suoraan täytäntöönpanovaltaa, sen on perusteltava päätös <QUOT.START ID="QS0061" REF.END="QE0061" CODE="201D"/>yksityiskohtaisesti<QUOT.END ID="QE0061" REF.START="QS0061" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0050" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Mainittu alaviitteessä 13, tuomion 10 kolua.</P></NOTE> Yhteisöjen tuomioistuimen lähtökohtana on selvästi ajatus, että hyväksytyissä poikkeustapauksissa on olemassa erityinen perusteluvelvollisuus. Edellä esitettyjen syiden vuoksi vastaava velvollisuus on olemassa silloin, kun neuvosto valitsee sellaisen komiteamenettelyn muodon, joka ei ole toisen komitologiapäätöksen 2 artiklassa olevien perusteiden mukainen.</TXT></NP><?PAGE NO="I-970"?><NP><NO.P>100.</NO.P><TXT>Jos myönnetään, että kyseisen päätöksen 2 artiklassa olevilla perusteilla on jonkinlainen oikeusvaikutus, jonka mukaan ainakin perusteista poikkeava valinta on perusteltava, on perustelut muotoiltava niin, että yhteisöjen tuomioistuimilla on jonkinlainen, olkoonkin rajallinen, mahdollisuus niiden tutkimiseen. Tarkempaan perusteluvelvollisuuteen ei riitä, että poikkeava valinta perustellaan viittaamalla vakiolausekkeisiin. Perustelujen on sisällettävä ne erityiset asiakysymystä koskevat tai toiminnalliset syyt, joiden vuoksi perusteista poiketaan. Muussa tapauksessa poikkeava valinta jäisi pois yhteisöjen tuomioistuimen valvonnan piiristä.</TXT></NP><NP><NO.P>101.</NO.P><TXT>Ainoastaan jos neuvosto esittää tarvittavat perustelut, se voi poiketa sääntöjen mukaisesti päätöksen 2 artiklassa vahvistetuista perusteista. Jos vaadittua perustelua ei ole asianmukaisesti esitetty, yhteisöjen tuomioistuimen on mielestäni kumottava kyseinen sääntely. Tämä on seuraus tällaisen olennaisen menettelymääräyksen rikkomisesta.<NOTE NOTE.ID="E0051" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. tältä osin erityisesti alaviitteessä 24 mainittu asia Saksa v. komissio.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>102.</NO.P><TXT>Neuvosto on pohtinut suullisessa käsittelyssä, perustuiko tällainen perusteluvelvollisuus EY 253 artiklan yleiseen määräykseen vai oliko kyseessä erityinen velvollisuus, joka pitäisi johtaa toisen komitologiapäätöksen 2 artiklasta yksinään ilman yhteyttä EY 202 artiklaan.</TXT></NP><NP><NO.P>103.</NO.P><TXT>Olen sitä mieltä, että kyseessä on erityinen velvollisuus, joka voidaan kuitenkin johtaa EY 253 artiklassa vahvistetusta yleisestä perusteluvelvollisuudesta. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tähän määräykseen perustuva perusteluvelvollisuus on mukautettava kyseisen säädöksen luonteeseen. Yleinen perusteluvelvollisuus merkitsee, että perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä kyseisen säädöksen antaneen yhteisön toimielimen päättely siten, että niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt, ja että yhteisöjen tuomioistuin voi harjoittaa laillisuusvalvontaansa. Sen selvittämiseksi, ovatko perustelut vaatimusten mukaisia, on otettava huomioon päätöksen sisällön lisäksi myös sen asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt. Tarkastaakseen vaadittujen perustelujen olemassa olon yhteisöjen tuomioistuin ottaa lisäksi huomioon tapauksen olosuhteet, päätöksen sisällön, esitettyjen perusteiden luonteen ja sen edun, jota ne, joita päätös koskee, voivat saada tarkemmasta selityksestä.<NOTE NOTE.ID="E0052" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. julkisasiamies Geelhoedin ratkaisuehdotus asiassa <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-321/99 P" YEAR="2002" PAGE.ECR="I-4287">C-321/99 P, ARAP ym. v. komissio, tuomio <DATE ISO="20020516">16.5.2002</DATE> (Kok. 2002, s. I-4287, ratkaisuehdotuksen 193 kohta ja siinä mainittu oikeuskäytäntö)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>104.</NO.P><TXT>EY 253 artiklassa edellytetyt asianmukaiset perustelut ovat siis joustavia, ja niiden sisältö voi vaihdella kulloinkin käsiteltävän asian olosuhteiden mukaan. Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa on selvää, että perustelujen sisällön on täytettävä sitä tiukemmat vaatimukset mitä enemmän komiteamenettelyn valinta poikkeaa toisen<?PAGE NO="I-971"?> komitologiapäätöksen 2 artiklassa mainitusta valinnasta.</TXT></NP><NP><NO.P>105.</NO.P><TXT>Tältä osin on hylättävä väite, jonka mukaan perusteet olisivat lisänneet avoimuutta sen vuoksi, että ne antavat joka tapauksessa suuntaviivoja täytäntöönpanotoimenpiteiden hyväksymisessä käytettävää menettelyä valittaessa. Tämä avoimuus on olemassa ainoastaan, jos perusteita todella noudatetaan. Minä katson, että jos niitä sovelletaan mielivaltaisesti, suuntaviivat eivät olennaisesti edistä tätä toisen komitologiapäätöksen tavoitetta.</TXT></NP><NP><NO.P>106.</NO.P><TXT>Mielestäni on hylättävä myös muut väitteet, jotka parlamentti ja neuvosto esittävät komission kantaa vastaan.</TXT></NP><NP><NO.P>107.</NO.P><TXT>Kun parlamentti esittää, että komission käsitys on paradoksaalinen sen vuoksi, että se myöntää, että perusteet eivät ole oikeudellisesti sitovia, mutta toisaalta se väittää, että jos lainsäätäjä ei noudata perusteita, säädös on kumottava, parlamentti ei ota huomioon perusteluvelvollisuutta koskevan periaatteen erityistä tehtävää. Vaikka toisen komitologiapäätöksen 2 artiklassa esitetyt perusteet eivät ole sitovia, niin että yhteisön lainsäätäjä voi poiketa niistä, sen on kuitenkin esitettävä perusteluissa siihen asianmukaiset syyt. Tämän velvoitteen noudattamatta jättämisestä seuraa säädöksen kumoaminen.</TXT></NP><NP><NO.P>108.</NO.P><TXT>Neuvosto katsoo lisäksi, että jos se olisi todellakin halunnut asettaa erityisen perusteluvelvollisuuden siinä tapauksessa, että toisen komitologiapäätöksen 2 artiklan perusteista poiketaan, se olisi joka tapauksessa maininnut siitä päätöksessä. Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön vaikutuksesta tällainen erityinen velvollisuus asetetaan myös komitologiapäätöksen 1 artiklassa siinä tapauksessa, että neuvosto pidättää itsellään täytäntöönpanovaltaa. Perusteluvelvollisuus ja vaatimukset, jotka perustelujen on täytettävä, johtuvat kuitenkin mielestäni perusteltavan säädöksen sisällöstä ja luonteesta, eikä sitä tarvitse vahvistaa yhteisön päätöksessä erityisellä tavalla. Sen olemassaolo perustuu EY 253 artiklaan. Mitään ei tältä osin muuta se, että komissio on koontanut toisen komitologiapäätöksen 1 artiklaan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön, jonka mukaan itsevaltuutus on perusteltava asianmukaisesti.</TXT></NP><NP><NO.P>109.</NO.P><TXT>Tämän jälkeen on tarkasteltava perustetta, johon neuvosto on vedonnut epäsuorasti ja jonka mukaan 2 artiklan perusteet ovat niin epämääräisiä, että täydelliset perustelut ovat vaikeasti hahmotettavissa. Jos neuvosto esittää tämän väitteen tosissaan, se luokittelee näin itse tekemänsä päätöksen valinnaiseksi ja käytäntöön soveltumattomaksi päätökseksi.<?PAGE NO="I-972"?> Väite on lisäksi virheellinen. Huolimatta sellaisten ilmaisujen kuin <QUOT.START ID="QS0062" REF.END="QE0062" CODE="201D"/>budjettivaikutuksiltaan huomattavien<QUOT.END ID="QE0062" REF.START="QS0062" CODE="201D"/> tai <QUOT.START ID="QS0063" REF.END="QE0063" CODE="201D"/>perussäädöksen keskeisten säännösten<QUOT.END ID="QE0063" REF.START="QS0063" CODE="201D"/> käyttämisestä, erot kunkin komiteamenettelyn käyttöyhteyden välillä ovat selviä. Sitä ei myöskään kiistetä käsiteltävänä olevassa asiassa. Kun täytäntöönpanotoimenpiteet koskevat pääasiassa ohjelmien hallintaa, sovelletaan hallintomenenettelyä tai mahdollisesti neuvoa-antavaa menettelyä. Jos täytäntöönpanotoimenpiteet sijoittuvat täytäntöönpanon ja sääntelyn rajamaastoon, sääntelymenettely on kaikkein soveliain. Neuvoston, joka on säätänyt nämä perusteet — ja jolla on niiden osalta yksinomainen toimivalta — voidaan vaatia huolehtivan kyseisten komitean valintaa koskevien sääntöjen yhdenmukaisuudesta perustelemalla niistä huomattavasti poikkeava valinta.<NOTE NOTE.ID="E0053" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Yhteisön lainsäädäntöä koskevissa ehdotuksissaan komission on tietysti myös otettava huomioon perusteluvelvollisuus, joka kuuluu yhteisön lainsäätäjälle. Tämän vuoksi parlamentin esittämä syytös, jonka mukaan komissio ei itse olisi noudattanut 2 artiklan perusteita on merkityksetön. Erityisesti jos komission, neuvoston ja tapauksen mukaan parlamentin käsitykset poikkeavat toisistaan, hyvät perustelut ovat välttämättömiä yhteisöjen tuomioistuimelle sen valvontatehtävän harjoittamiseksi.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>110.</NO.P><TXT>Olen komission kanssa yhtä mieltä siitä, että vakuuttava ei ole parlamentin väite, jonka se perustaa yhteisöjen tuomioistuimen asiassa parlamentti vastaan neuvosto <DATE ISO="19950519">19.5.1995</DATE> antamaan tuomioon esittääkseen, että toisen komitologiapäätöksen 2 artiklan rikkominen ei voi missään tapauksessa johtaa LIFE-asetuksen kumoamiseen. Kyseisessä asiassa komission ehdotuksessa, jonka tarkoituksena oli TACIS-ohjelman muuttaminen avun antamiseksi niille maille, jotka aikaisemmin muodostivat Neuvostoliiton, ja joillekin niiden naapurimaille, oli säädetty päätöksen 87/373/ETY menettelyn II, vaihtoehdossa b tarkoitetusta hallintomenettelystä. Neuvosto valitsi lopulta ensimmäisen komitologiapäätöksen menettelyssä III, vaihtoehdossa a, tarkoitetun sääntelymenettelyn. Kyseinen TACIS-asetus perustui perustamissopimuksen määräyksiin, joissa annettiin parlamentille oikeus tulla kuulluksi. Kyseisessä asiassa yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että kyseisessä asiassa sekä komissiolle että neuvostolle annetun toimivallan tasapainoon ei ole vaikuttanut merkittävästi näiden kahden erilaisen komitean välinen valinta, ja siten komission ehdotuksen muutosta ei voida pitää luonteeltaan olennaisena, eikä parlamentin uusi kuuleminen ollut välttämätöntä myöskään tämän kysymyksen suhteen.<NOTE NOTE.ID="E0054" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Alaviitteessä 11 mainittu asia parlamentti v. neuvosto, tuomion 24—26 kohta.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>111.</NO.P><TXT>Käsiteltävänä olevassa asiassa ei kuitenkaan ole kyse väitetystä hyväksymismenettelyyn vaikuttavasta virheestä. Kyse on sen selvittämisestä, merkitseekö perusteluvelvollisuuden laiminlyönti sellaista olennaisen muotomääräyksen rikkomista, joka voi johtaa kumoamiseen, ja tähän kysymykseen on mielestäni vastattava myönteisesti. Tämä rikkominen ei vielä ollut<?PAGE NO="I-973"?> mahdollista niiden tosiseikkojen sattumishetkellä, jotka ovat johtaneet asiaan C-417/93, koska kyseisenä ajankohtana ensimmäisessä komitologiapäätöksessä ei ollut perusteita täytäntöönpanotoimenpiteiden hyväksymisessä noudatettavan menettelyn valitsemiseksi.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>E</NO.P><TXT>Onko LIFE-asetuksessa tehty komiteamenettelyn valinta toisen komitologiapäätöksen perusteiden mukainen, ja jos näin ei ole, onko perusteluvelvollisuutta noudatettu</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>112.</NO.P><TXT>Seuraavaksi on edellä esitetyn perusteella tarkasteltava, onko yhteisön lainsäätäjä hyväksyessään LIFE-asetuksen valinnut komiteamenettelyn noudattaen toisen komitologiapäätöksen 2 artiklan valintaperusteita, jotka eivät ole sitovia. Jos näin ei ole, on kysyttävä, onko velvollisuutta perustella poikkeava valinta noudatettu riittävästi.</TXT></NP><NP><NO.P>113.</NO.P><TXT>Tältä osin tarkastellaan ensin tarkemmin sitä asiayhteyttä, johon komiteamenettely kuuluu LIFE-asetuksessa.</TXT></NP><NP><NO.P>114.</NO.P><TXT>Kyse on sellaisesta täytäntöönpanovallan siirtämisestä, jolla on vaikutuksia yhteisön budjettiin. LIFE-asetuksessa on menettelysääntöjä, jotka koskevat yhteisön ympäristölainsäädännön ja -politiikan täytäntöönpanoa ja kehittämistä edistävien hankkeiden rahoitusta. Yhteisön lainsäätäjä on antanut komissiolle keskeisen aseman varojen myöntämisessä.</TXT></NP><NP><NO.P>115.</NO.P><TXT>Kysymyksenalaiseksi ei ole asetettu sitä, onko täytäntöönpanotoimenpiteiden siirto komissiolle yhteisön budjettiin ulottuvin vaikutuksin laillinen. Asiassa komissio vastaan neuvosto yhteisöjen tuomioistuin on katsonut, että neuvosto voi 202 artiklan kolmannen luetelmakohdan nojalla siirtää komissiolle toimivaltaa tehdä yksittäistapauksia koskevia toimia silloin, kun niillä on taloudellisia seurauksia.<NOTE NOTE.ID="E0055" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Mainittu alaviitteessä 13, tuomion 16—18 kohta.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>116.</NO.P><TXT>LIFE-asetuksessa vahvistetaan rahoitusvälineitä kolmannen vaiheen <DATE ISO="20000101">1.1.2000</DATE>—<DATE ISO="20041231">31.12.2004</DATE> ajaksi. Budjetista vastaavalle toimielimelle tämä vahvistaminen budjettimenettelyssä on periaatteessa annettu tosiasia. Konkreettisesti 8 artiklassa vahvistetaan kolmannen vaiheen täytäntöönpanon rahoituskehykseksi 640 miljoonaa euroa. Tämän saman säännöksen mukaisesti budjettivarat on kirjattu Euroopan unionin yleiseen budjettiin. Budjetista vastaava toimielin määrittää<?PAGE NO="I-974"?> kuhunkin toimintaan käytettävissä olevat varat.<NOTE NOTE.ID="E0056" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Jäsenvaltioehdokkaat voivat myös osallistua ohjelmaan, jolloin ne vastaavat normaalisti osallistumisensa Kuluista, mutta joissain tapauksissa yhteisö voi täydentää kyseisten maiden kansallista rahoitusosuutta. LIFE-asetuksen 6 artiklan 5 kohdan mukaan komiteamenettelyä sovelletaan tietyissä tapauksissa ehdotetun hankkeen tyypin mukaan.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>117.</NO.P><TXT>LIFE-ohjelma koostuu kokonaisuudessaan kolmesta aihekohtaisesta osasta: luonnon LIFE-tuki (3 artikla), ympäristön LIFE-tuki (4 artikla) ja kolmansien maiden LIFE-tuki (5 artikla); näillä kullakin osalla on erityiset tavoitteet. Asetuksen 2 artiklassa on yleiset edellytykset, ja tämän jälkeen asetuksessa mainitaan eri osien osalta, mitkä ovat ne erityiset edellytykset, jotka hankkeiden on täytettävä saadakseen tukea. Kaikissa osissa mainitaan lisäksi rahoituksen muoto, rahoituksen enimmäismäärä ja mahdollisesti edunsaajilta vaadittava omarahoituksen osuus.</TXT></NP><NP><NO.P>118.</NO.P><TXT>Komiteamenettelyllä on merkitystä valittaessa niitä hankkeita, joihin voidaan soveltaa yhteisön rahoitusta. Tämä menettely tapahtuu pääpiirteittäin seuraavasti:</TXT><P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>Jäsenvaltiot toimittavat komissiolle ehdotukset rahoitettaviksi hankkeiksi. Komissio lähettää jäsenvaltioille tiivistelmän saaduista ehdotuksista;<NOTE NOTE.ID="E0057" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. LIFE-asetuksen 3 artiklan 4 ja 6 kohta, 4 artiklan 5 ja 9 kohta ja 5 artiklan 4 ja 6 kohta.</P></NOTE></P></ITEM><ITEM><P>Hankkeet, joihin suunnitellaan annettavan rahoitustukea luonnon LIFE-tuen tai ympäristön LIFE-tuen perusteella, käsitellään komiteamenettelyssä, josta säädetään asetuksen 11 artiklassa;<NOTE NOTE.ID="E0058" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. LIFE-asetuksen 3 artiklan 7 kohta, 4 artiklan 10 kohta ja 5 artiklan 7 kohta. Luonnon LIFE-tuen osalta LIFE-asetuksen 11 artiklan soveltamiseksi tarkoitettu komitea on se, josta säädetään luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta <DATE ISO="19920521">21.5.1992</DATE> annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY 20 artiklassa, <REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="206" DATE.PUB="1992" PAGE.FIRST="7">EYVL L 206, s. 7</REF.DOC.OJ>, sellaisena kuin se on muutettuna. Alkuperäisessä versiossa kyse on ensimmäisen komitologiapäätöksen menettelystä III, vaihtoehdosta a. Sovellettavassa muutosasetuksessa tämä menettely korvataan toisessa komitologiapäätöksessä tarkoitetulla sääntelymenettelyllä (<REF.DOC.OJ COLL="C" NO.OJ="075E" DATE.PUB="2002" PAGE.FIRST="409">EYVL 2002, C 75 E, s. 409</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE></P></ITEM><ITEM><P>Asetuksen 11 artiklan 2 kohdassa vahvistetaan sovellettavaksi toisen komitologiapäätöksen 5 ja 7 artiklaa. Näin ollen sovelletaan mainitussa päätöksessä tarkoitettua sääntelymenettelyä;</P></ITEM><ITEM><P>Komission aloitteesta ja mainitun komitean kuulemisen jälkeen luonnon LIFE-tuen tai ympäristön LIFE-tuen nojalla rahoitettavista liitännäistoimenpiteistä julkaistaan kiinnostuksenilmaisupyyntö. Se julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä,<?PAGE NO="I-975"?> jossa vahvistetaan erityiset edellytykset, jotka toimien on täytettävä;<NOTE NOTE.ID="E0059" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. LIFE-asctukscn 3 artiklan 8 kohta ja 4 artiklan 8 kohta. Mitään komiteaa ci kuulla kolmansien maiden LIFE-tuen osalta, ks. LIFE-asctukscn 5 artiklan 9 kohta.</P></NOTE></P></ITEM><ITEM><P>Asetuksen 4 artiklan 4 kohdan mukaisesti komissio laatii 11 artiklassa säädetyn menettelyn — eli sääntelymenettelyn — jälkeen esittelyhankkeille suuntaviivat, jotka julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä. Säännöksessä lisätään, että suuntaviivoilla edistetään esittelytoimien ja yhteisön ympäristöpolitiikan perusperiaatteiden yhteisvaikutusta kestävän kehityksen toteuttamiseksi;</P></ITEM><ITEM><P>Luonnon LIFE-tuen ja ympäristön LIFE-tuen osalta komissio tekee jäsenvaltioille osoitetun hyväksyttyjä hankkeita koskevan puitepäätöksen, ja edunsaajille lähetetään yksittäiset päätökset, joissa vahvistetaan rahoitustuen määrä, rahoitusta koskevat menettelyt ja valvonta sekä hyväksyttyä hanketta koskevat erityiset tekniset ehdot. Kolmansien maiden LIFE-tuen osalta komissio ja edunsaajat tekevät hyväksytyistä hankkeista sopimuksen, jossa vahvistetaan rahoitustuen määrä, rahoitusta koskevat menettelyt ja valvonta sekä kaikki hyväksyttyjä hankkeita koskevat erityiset tekniset ehdot. Luettelo hyväksytyistä ehdotuksista toimitetaan jäsenvaltioille.<NOTE NOTE.ID="E0060" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. LIFE-asctukscn 3 artiklan 7 kohta, 4 artiklan 9 kohta ja 5 artiklan 8 kohta.</P></NOTE></P></ITEM></LIST></P></NP><NP><NO.P>119.</NO.P><TXT>Tämän kuvaus osoittaa, että LIFE-asetus on toisen komitologiapäätöksen 1 artiklassa tarkoitettu perinteinen <QUOT.START ID="QS0064" REF.END="QE0064" CODE="201D"/>perussäädös<QUOT.END ID="QE0064" REF.START="QS0064" CODE="201D"/>, jonka <QUOT.START ID="QS0065" REF.END="QE0065" CODE="201D"/>mukaan täytäntöönpanotoimenpiteistä on päätettävä erityisiä menettelyjä noudattaen<QUOT.END ID="QE0065" REF.START="QS0065" CODE="201D"/>. Asetuksessa erotetaan selvästi yhtäältä lainsäädännöllinen osa, joka sisältää ohjelmien tavoitteet, rahoitustuen myöntämisperusteet ja pääasialliset komitologiavalinnat, ja toisaalta täytäntöönpanotoimenpiteet, jotka toteutetaan valitsemalla ne konkreettiset hankkeet, jotka voivat saada rahoitusta. Yhteisön lainsäätäjän valinta on ollut, että se siirtää toimivaltaa täytäntöönpanotoimenpiteiden toteuttamiseksi komissiolle, jonka on toimittava sääntelymenettelyä noudattaen. Perussäädöksessä ei sallita yhteisön lainsäätäjän poikkeavan yhtään asetuksessa vahvistetusta rahoitusmenettelystä, ei edes erityistapauksessa. Itsevaltuutuksesta ei siten ole säädetty. Ainoastaan mukauttamalla perussäädöstä toimivallan siirtäjä voi tarkistaa LIFE-asetuksessa vahvistettua toimivallan jakoa.</TXT></NP><?PAGE NO="I-976"?><NP><NO.P>120.</NO.P><TXT>Tarkasteltaessa konkreettisesti komission esittämiä kanneperusteita herää ensiksi kysymys siitä, onko yhteisön lainsäätäjä hyväksynyt toisen komitologiapäätöksen 2 artiklan perusteiden mukaisesti oikean komiteamenettelyn. Olen komission kanssa samaa mieltä, että objektiivisesti tarkasteltuna LIFE-asetuksessa olisi pitänyt valita hallintomenettely eikä sääntelymenettelyä. Minusta vaikuttaa siltä, että käsiteltävänä olevassa asiassa kyse on toisen komitologiapäätöksen 2 artiklan a alakohdassa tarkoitetusta <QUOT.START ID="QS0066" REF.END="QE0066" CODE="201D"/>budjettivaikutuksiltaan huomattavien ohjelmien<QUOT.END ID="QE0066" REF.START="QS0066" CODE="201D"/> toteuttamisesta.</TXT></NP><NP><NO.P>121.</NO.P><TXT>Ei voida kieltää sitä, että 640 miljoonan euron kokonaissumman vahvistamisella, mikä merkitsee 108 miljoonaa euroa vuodessa, on huomattavia budjettivaikutuksia sekä absoluuttisena rahamääränä että suhteutettuna ympäristönsuojeluun osoitettuihin varoihin tai jopa siihen alaluokkaan, johon ympäristölle osoitettu budjetti kuuluu.<NOTE NOTE.ID="E0061" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Euroopan unionin yleisessä budjetissa ympäristölle osoitetut toiminnalliset menot kuuluvat alaluokkaan B4, Energia, Euratomin ydinenergian turvallisuuden valvonta ja ympäristö. Vuoden 2002 budjettimenettelyssä tässä alaluokassa vahvistetut menot olivat määrältään 240,67 miljoonaa euroa, josta 189,97 miljoonaa euroa oli osoitettu osastolle B4-3, ympäristö. Osastossa <QUOT.START ID="QS0067" REF.END="QE0067" CODE="201D"/>ympäristö<QUOT.END ID="QE0067" REF.START="QS0067" CODE="201D"/> 140,6 miljoonaa euroa on puolestaan varattu lukuun B4-3 2 LIFE-ohjelmalle, eli lähes 75 % ympäristölle osoitetuista kokonaismenoista ja noin 60 % tässä alaluokassa esitetyistä sitoumuksista. Vuonna 2001 vastaavat luvut olivat 35 % ja 50 %. Alaluokkaa <QUOT.START ID="QS0068" REF.END="QE0068" CODE="201D"/>ulkoiset toimet<QUOT.END ID="QE0068" REF.START="QS0068" CODE="201D"/> koskevat LIFE-luotot on otettu sen jälkeen momenttiin B7-8 1 0. Näiden menojen määrä on vuoden 2002 budjettimenettelyssä kokonaisuudessa 6,903 miljoonaa euroa, mikä on suurin piirtein 50 % lukuun B7-8 1, ympäristöpolitiikan ulkoiset osat osoitetuista kuluista eli n. 13,5 miljoonaa euroa. Vuonna 2001 tämä vastasi 37:ää %. Euroopan unionin yleinen budjetti vuodeksi 2002 on julkaistu <REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="029" DATE.PUB="2002">EYVL 2002, L 29</REF.DOC.OJ>. Tätä on syytä nyansoida hieman. <QUOT.START ID="QS0069" REF.END="QE0069" CODE="201D"/>Komitologiaa<QUOT.END ID="QE0069" REF.START="QS0069" CODE="201D"/> ei käytetä samassa määrin kolmansissa maissa toteutettavien hankkeiden osalta kuin pelkästään yhteisön hankkeiden osalta. Tämä ei mielestäni poista ollenkaan niitä <QUOT.START ID="QS0070" REF.END="QE0070" CODE="201D"/>huomattavia vaikutuksia<QUOT.END ID="QE0070" REF.START="QS0070" CODE="201D"/>, jotka LIFE-ohjelmalla joka tapauksessa on budjettiin.</P></NOTE> Parlamentti ja neuvosto eivät kumpikaan kiistä tätä. Melko vaatimattomat vuosittaiset kulut voivat usealle vuodelle kumuloituneena olla merkittävä budjettirasitus.<NOTE NOTE.ID="E0062" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Vrt. asiaan <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-189/97" YEAR="1999" PAGE.ECR="I-4741">C-189/97, parlamentti v. neuvosto, tuomio <DATE ISO="19990708">8.7.1999</DATE> (Kok. 1999, s. I-4741, 29 kohta)</REF.DOC.ECR>. Mainitussa asiassa oli kyse siitä, oliko kalastussopimuksella, jonka yhteisö oli tehnyt Mauritanian kanssa, huomattavia vaikutuksia yhteisön budjettiin, jolloin sen tekemiseen tarvittaisiin parlamentin myönteinen lausunto EY 300 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan mukaisesti.</P></NOTE> Kun niitä verrataan menoihin, jotka on vahvistettu läheisillä aloilla, kuten kuluttajansuojan tai terveydenhuollon aloilla, LIFE-ohjelmaan varatut kulut ovat huomattavasti suuremmat.<NOTE NOTE.ID="E0063" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Vuoden 2002 budjettimenettelyssä kuluttajapolitiikkaan ja kuluttajien terveyden suojeluun varatut kokonaiskulut ovat 22,5 miljoonaa euroa (alaluokka B5-1) ja 116,7 miljoonaa euroa kulttuuri- ja audiovisuaalialaa varten (alaluokka B3-2). LIFE-ohjelman kulut ovat kyseisessä budjettimenettelyssä — kolmansien maiden LIFEvaroja lukuun ottamatta — 140,6 miljoonaa euroa.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>122.</NO.P><TXT>LIFE-asetus on lisäksi pantava täytäntöön perinteisillä täytäntöönpanotoimenpiteillä, joihin kuuluvat hyväksymisperusteiden vahvistaminen, hankkeiden valinta ja varojen tosiasiallinen osoittaminen. Juuri nämä ovat täytäntöönpanotoimenpiteitä, joihin soveltuu erityisen hyvin hallintomenettely, kuten myös muissa yhteisön ohjelmissa säädetään. Kirjelmissään komissio on viitannut ohjelmiin, jotka koskevat kolmansia maita,<NOTE NOTE.ID="E0064" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Kehitysyhteistyöstä Etelä-Afrikan kanssa <DATE ISO="20000629">29 päivänä kesäkuuta 2000</DATE> annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1726/2000 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="198" DATE.PUB="2000" PAGE.FIRST="1">EYVL 198, s. 1</REF.DOC.OJ>). Asetuksen 10 artiklan mukaisesti rahoituspuitteet tämän asetuksen täytäntöönpanoa varten vuosina 2000—2006 vahvistetaan 885,5 miljoonaksi euroksi.</P></NOTE> energialähteiden tehokkaan käytön edistämistä<NOTE NOTE.ID="E0065" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Uudistuvien energialähteiden edistämistä yhteisössä koskevasta monivuotisesta ohjelmasta <DATE ISO="20000228">28 päivänä helmikuuta 2000</DATE> tehty Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös 646/2000/EY (Altener) (1998—2002) (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="079" DATE.PUB="2000" PAGE.FIRST="1">EYVL L 79, s. 1</REF.DOC.OJ>). Päätöksen 1 artiklan mukaisesti rahoituskehys tämän ohjelman täytäntöönpanoa varten mainittuna ajanjaksona vahvistetaan 77 miljoonaksi euroksi.</P></NOTE> ja<?PAGE NO="I-977"?> liikkuvuuden edistämistä koulutuksen alalla.<NOTE NOTE.ID="E0066" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Yhteisön koulutusalan Sokrates-toimintaohjelman toisesta vaiheesta <DATE ISO="20000124">24 päivänä tammikuuta 2000</DATE> tehty Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös 253/2000/EY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="028" DATE.PUB="2000" PAGE.FIRST="1">EYVL L 28, s. 1</REF.DOC.OJ>). Päätöksen 10 artiklan mukaisesti kyseisen ohjelman toteuttamiseen tarvittavat rahoituspuitteet kaudelle 2000—2006 vahvistetaan <FT TYPE="NUMBER">1850</FT> miljoonaksi euroksi.</P></NOTE> Toisin kuin neuvosto katsoo, nämä ohjelmat ovat verrattavissa LIFE-ohjelmaan. Kyse on kaikissa tapauksissa rahoitusohjelmista, joiden vuosittainen budjetti vastaa melkolailla LIFE-ohjelman budjettia ja joissa kyseisten komiteoiden tehtävänä on myös komission avustaminen varojen jakamisessa. Täytäntöönpanotoimenpiteiden valinnassa ei mielestäni merkitystä ole sillä, että LIFE-ohjelma koskee mahdollisesti ympäristön alaa kokonaisuudessaan ja että sillä voi olla vaikutus asioihin, jotka koskevat suoraan jäsenvaltioiden asukkaita.</TXT></NP><NP><NO.P>123.</NO.P><TXT>Mielestäni hallintomenettelyn valintaan ei vaikuta myöskään se seikka, että LIFE-asetuksen 4 artiklan mukaisesti komissio laatii esittelyhankkeille <QUOT.START ID="QS0071" REF.END="QE0071" CODE="201D"/>suuntaviivat<QUOT.END ID="QE0071" REF.START="QS0071" CODE="201D"/> soveltamalla sääntelymenettelyä. Kyse on käytännön ohjeista, joiden tarkoituksena on tiedottaa mahdollisille edunsaajaehdokkaille siitä, millaiset hankkeet voivat saada LIFE-rahoitusta. Suuntaviivoilla vahvistetaan ne edellytykset, joilla hankkeet voivat saada rahoitusta. Tämä on välttämätöntä mielivaltaisen valinnan ehkäisemiseksi. Ne ovat tässä mielessä tiiviisti yhteydessä ohjelman täytäntöönpanoon, eikä niiden voida katsoa olevan toisen komitologiapäätöksen 2 artiklan b kohdassa tarkoitettuja <QUOT.START ID="QS0072" REF.END="QE0072" CODE="201D"/>laajakantoisiļa] toimenpitei[tä], joilla sovelletaan perussäädösten keskeisiä säännöksiä<QUOT.END ID="QE0072" REF.START="QS0072" CODE="201D"/>.</TXT></NP><NP><NO.P>124.</NO.P><TXT>Päätöksen 2 artiklan perusteet huomioon ottaen on valittu väärä menettely, eli sääntelymenettely, vaikka hallintomenettely olisi ollut soveliain. Tämän vuoksi on pohdittava toiseksi, onko perusteluvelvollisuus täytetty perusteista poikkeavan sääntelymenettelyn valinnan selittämiseksi.</TXT></NP><NP><NO.P>125.</NO.P><TXT>Asetuksen perustelukappaleissa ei ole mitään perustelua lainsäätäjän tekemälle valinnalle. Asetuksen 20 perustelukappaleessa ainostaan mainitaan, että täytäntöönpanemiseksi tarpeellisista toimenpiteistä olisi päätettävä komiteamenettelyn mukaisesti. Perustelua ei ole myöskään asetuksen säädösosassa. Ainoa perustelu on lausumassa, jonka neuvosto on antanut vastatakseen komission uhkaukseen nostaa kanne yhteisöjen tuomioistuimessa. Neuvoston lausuman olennainen kohta on se, jossa se toteaa, että se <QUOT.START ID="QS0073" REF.END="QE0073" CODE="201D"/>otti huomioon<QUOT.END ID="QE0073" REF.START="QS0073" CODE="201D"/> LIFE-välineen puitteissa ensimmäisen ja toisen vaiheen aikana saadut kokemukset samoin kuin <QUOT.START ID="QS0074" REF.END="QE0074" CODE="201D"/>kyseisen välineen luonteen, jonka merkitys yhteisön ympäristön suojelun kannalta on olennainen ja jolla myötävaikutetaan kyseisen alan yhteisön politiikkojen täytäntöönpanoon ja kehittämiseen<QUOT.END ID="QE0074" REF.START="QS0074" CODE="201D"/>.</TXT></NP><?PAGE NO="I-978"?><NP><NO.P>126.</NO.P><TXT>Tältä osin korostan aivan ensimmäiseksi, että avoimuutta ei edistetä, jos päätöksen perustelut on johdettava päätöksentekoon osallistuneiden osapuolten välisistä lausumista. Parlamentti ei ole myöskään nimenomaisesti ottanut kantaa yhteislainsäätäjän ominaisuudessaan komission lausumaan, vaikka olisi pitänyt olla selvää, että parlamentti ja neuvosto laativat yhteisen lausuman. Tämä heikentää jo sinänsä neuvoston lausuman uskottavuutta perusteluna komitean valinnalle, joka poikkeaa vahvistetuista perusteista. Oikein vakuuttavalta ei mielestäni vaikuta neuvoston edustajan suullisessa käsitelyssä tekemä huomautus, jonka mukaan parlamentti olisi epäsuorasti hyväksynyt annetun lausuman ja että se on mahdollisesti jättänyt antamatta nimenomaisen lausuman sen vuoksi, että parlamentilla on tässä menettelyssä arkaluonteinen asema. Tämä ei voi mielestäni koskaan olla perustelu sille, että parlamentti jättää yhteislainsäätäjänä kantansa ilmaisematta.</TXT></NP><NP><NO.P>127.</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella voidaan päätellä, että toimielinten antamat lausumat saatetaan ottaa huomioon yhteisön lainsäädäntöä tulkittaessa, jos yksityiset voivat saada niistä tiedon.<NOTE NOTE.ID="E0067" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-25/94" YEAR="1996" PAGE.ECR="I-1469">C-25/94, komissio v. neuvosto, tuomio <DATE ISO="19960319">19.3.1996</DATE> (Kok. 1996, s. I-1469, 38 kohta)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> Käsiteltävänä olevassa asiassa lausuma on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä. Lausumalla on siten tietty oikeudellinen merkitys, mutta olen sitä mieltä, että sillä ei voida riittävästi perustella poikkeuksellista sääntelymenettelyn valintaa.</TXT></NP><NP><NO.P>128.</NO.P><TXT>Viittaaminen siihen, että olemassa olevan käytännön soveltamista jatketaan, ei ole vakuuttava sääntelymenettelyn valinnan perustelemiseksi. Asiayhteys on nimittäin muuttunut, koska neuvosto on hyväksynyt toisen komitologiapäätöksen noin vuosi ennen LIFE-asetusta. Mainitussa päätöksessä esitetään ensimmäistä kertaa täytäntöönpanotoimenpiteiden toteuttamisessa noudatettavan menettelyn valintaperusteet. Yhteisöjen tuomioistuin on vahvistanut vielä vähän aikaa sitten, että perustelut eivät voi olla samat, jos kyseisen asian olosuhteet ovat muuttuneet.<NOTE NOTE.ID="E0068" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-228/99" YEAR="2001" PAGE.ECR="I-8401">C-228/99, Silos, tuomio <DATE ISO="20011108">8.11.2001</DATE> (Kok. 2001, s. I-8401, 28—31)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> Yhteisön lainsäätäjältä voitiin siten vaatia, että se esitti asianmukaiset perustelut sääntelymenettelyn valitsemiselle hallintomenettelyn sijasta.</TXT></NP><NP><NO.P>129.</NO.P><TXT>Viittaus <QUOT.START ID="QS0075" REF.END="QE0075" CODE="201D"/>välineen luonteeseen<QUOT.END ID="QE0075" REF.START="QS0075" CODE="201D"/> ei tuo esiin sen enempää vakuuttavia perusteluja. Päinvastoin sen seikan perusteella, että LIFE-ohjelma on luonteeltaan rahoitusväline, voidaan olettaa, että hallintomenettely olisi ollut oikea valinta. Lausumassa olevat lisäykset, joiden mukaan LIFE-välineen <QUOT.START ID="QS0076" REF.END="QE0076" CODE="201D"/>merkitys yhteisön ympäristön suojelun kannalta on olennainen<QUOT.END ID="QE0076" REF.START="QS0076" CODE="201D"/> ja sillä <QUOT.START ID="QS0077" REF.END="QE0077" CODE="201D"/>myötävaikutetaan kyseisen alan yhteisön politiikkojen täytäntöönpanoon ja kehittämiseen<QUOT.END ID="QE0077" REF.START="QS0077" CODE="201D"/>, koskevat enemmän riidanalaisen asetuksen lainsäädännöllisen puolen tavoitteita kuin täytäntöönpanotoimenpiteiden luonnetta.</TXT></NP><?PAGE NO="I-979"?><NP><NO.P>130.</NO.P><TXT>Koska asetus on mielestäni hyväksytty perusteluvelvollisuus laiminlyöden, yhteisöjen tuomioistuimella on syitä kumota säädös olennaisten menettelymääräysten rikkomisen vuoksi.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>F</NO.P><TXT>LIFE-asetuksen (osittainen) kumoaminen</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>131.</NO.P><TXT>Parlamentti on maininnut, että toisen komitologiapäätöksen 2 artiklan mahdollinen rikkominen ei voisi missään tapauksessa johtaa riidanalaisen asetuksen kumoamiseen muun muassa siksi, että kahden menettelyn välinen ero on vain aivan vähäinen.</TXT></NP><NP><NO.P>132.</NO.P><TXT>Tätä väitettä on kuitenkin mahdotonta hyväksyä. Mainittu seikka ei voi missään tapauksessa olla perusteena sille, ettei kyseistä säädöstä kumottaisi olennaisen menettelymääräyksen rikkomisen vuoksi. Lisäksi toisessa komitologiapäätöksessä tarkoitettujen sääntelymenettelyn ja hallintomenettelyn välillä on hyvinkin olennaisia eroja, kuten on todettu.</TXT></NP><NP><NO.P>133.</NO.P><TXT>Komissio on kuitenkin vaatinut yhteisöjen tuomioistuinta kumoamaan LIFE-asetuksen vain osittain, eli siltä osin, kuin LIFE-asetuksessa täytäntöönpanotoimenpiteet hyväksytään toisessa komitologiapäätöksessä tarkoitettua sääntelymenettelyä käyttäen.</TXT></NP><NP><NO.P>134.</NO.P><TXT>Asia on tältä osin monimutkaisempi erään sellaisen kysymyksen osalta, jota mikään asianosaisista ei ole ottanut esille. On mahdollista, että yhteisöjen tuomioistuin ei voi hyväksyä komission kannetta, koska täytäntöönpanotoimenpiteiden hyväksymisessä noudatettavan menettelyn valinta on olennainen osa asetusta. LIFE-asetus olisi siten kumottava kokonaisuudessaan. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan nimittäin päätöksen osittainen kumoaminen on mahdollista ainoastaan, jos kumottava osa ei ole sellainen erottamaton osa muuta päätöstä, että ilman tätä osaa kyseisellä säädöksellä ei enää voisi olla oikeusvaikutuksia.<NOTE NOTE.ID="E0069" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="37/71" YEAR="1972" PAGE.ECR="483">37/71, Jamet v. komissio, tuomio <DATE ISO="19720628">28.6.1972</DATE> (Kok. 1972, s. 483,11 kolua)</REF.DOC.ECR> ja yhdistetyt asiat <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-68/94+C-30/95" YEAR="1998" PAGE.ECR="I-1375">C-68/94 ja C-30/95, Ranska ym. v. komissio, tuomio <DATE ISO="19980331">31.3.1998</DATE> (Kok. 1998, s. I-1375, 256 kohta)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> Jos yhteisöjen tuomioistuin kuitenkin kumoaisi LIFE-asetuksen kokonaisuudessaan, se ratkaisisi asian kanteesta poiketen, koska se ei saa kumoamispäätöksessään mennä pitemmälle kuin kantajan vaatimukset.<NOTE NOTE.ID="E0070" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Alaviitteessä 69 mainittu asia Jamet v. komissio, tuomion 12 kohta ja asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-239/99" YEAR="2001" PAGE.ECR="I-1197">C-239/99, Nachi Europe, tuomio <DATE ISO="20010215">15.2.2001</DATE> (Kok. 2001, s. I-1197, 2-1 kohta)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> Muut osat LIFE-asetusta eivät kuulu sen oikeusriidan piiriin, joka yhteisöjen tuomioistuinta vaaditaan ratkaisemaan mahdollisesti kumoamalla säädös.<NOTE NOTE.ID="E0071" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Vrt. asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-310/97 P" YEAR="1999" PAGE.ECR="I-5363">C-310/97, komissio v. Assidomän Kraft Products ym., tuomio <DATE ISO="19990914">14.9.1999</DATE> (Kok. 1999, s. I-5363, 53 kohta)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> Toisin sanoen yhteisöjen tuomioistuimen olisi katsottava, että se ei ole toimivaltainen.</TXT></NP><NP><NO.P>135.</NO.P><TXT>Tämän vuoksi on tutkittava, voidaanko LIFE-asetus kumota osittain, eli siltä osin, kuin sen täytäntöönpanotoimenpiteisiin säädetään sovellettavaksi sääntelymenettelyä, niin että näin ei muuteta asetuksen olennaista osaa. Konkreettisemmin on pohdittava, onko komiteamenettelyn tyyppi erottamaton LIFE-ohjelman tavoitteesta ja hengestä.</TXT></NP><?PAGE NO="I-980"?><NP><NO.P>136.</NO.P><TXT>Vaikkakin komiteamenettelyn valinta on minusta hyvin tärkeä, yhteisöjen tuomioistuimen ei mielestäni ole katsottava olevansa vailla toimivaltaa sen vuoksi, että sen olisi kumottava LIFE-asetus kokonaisuudessaan. Sääntelymenettelyn valinta asetuksen 11 artiklassa voidaan käsitykseni mukaan erottaa muista riidanalaisen asetuksen säännöksistä.<NOTE NOTE.ID="E0072" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. vastaavasti myös asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="17/74" YEAR="1974" PAGE.ECR="1063">17/74, Transocean Marine Paint v. komissio, tuomio <DATE ISO="19741023">23.10.1974</DATE> (Kok. 1974, s. 1063, Kok. Ep. II, s. 363, 21 kohta)</REF.DOC.ECR>. Mainitussa asiassa oli kyse nykyisen EY 81 artiklan 3 nojalla tehdyn, kilpailuoikeutta koskevan komission päätöksen osittaisesta kumoamista sen vuoksi, että niiden, joita asia koski, oikeutta tulla kuulluksi oli loukattu.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>137.</NO.P><TXT>Ensinnäkin osittainen kumoaminen, joka kohdistuu sääntelymenettelyn valintaan, ei heikennä olennaisesti asetuksen lainsäädännöllistä osaa.<NOTE NOTE.ID="E0073" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Päinvastainen esimerkki on alaviitteessä 43 mainittu asia Saksa v. parlamentti ja neuvosto, tuomion 117 kohta. Kyseisessä asiassa yhteisöjen tuomioistuin on katsonut, että koska direktiivissä säädetty tupakkatuotteiden mainontaa ja niiden hyväksi tapahtuvaa sponsorointia koskeva kielto on yleisluonteinen, direktiivin osittainen kumoaminen merkitsisi sitä, että yhteisöjen tuomioistuin muuttaisi direktiivin säännöksiä, mikä on yhteisön lainsäätäjän tehtävä.</P></NOTE> LIFE-asetuksessa on tosin erityisiä menettelysääntöjä, joilla rahoitustukea myönnetään ympäristöhankkeille, mutta ohjelman tavoitteet ja tuen myöntämisen yleiset perusteet pysyvät muuttumattomina. Toiseksi seurauksena olennaisen menettelymääräyksen rikkomisesta perustelujen riittämättömyyden vuoksi ei ole ilman muuta se, että säätelymenettelyä ei voitaisi käyttää sellaisenaan LIFE-ohjelmassa. Lainsäätäjän on nimittäin sallittua poiketa toisen komitologiapäätöksen 2 artiklassa esitetyistä perusteista, jos se esittää asianmukaiset perustelut.</TXT></NP><NP><NO.P>138.</NO.P><TXT>Lisäksi ei millään toimielimellä, jota asia koskee, tai asianosaisella ole yleistä intressiä siihen, että LIFE-ohj elman täytäntöönpano viivästyy turhaan. Juuri sen välttämiseksi, että ohjelman jatkaminen vaarannettaisiin, komissio haluaa, että yhteisöjen tuomioistuin pitää yllä LIFE-asetuksen vaikutukset siihen saakka, kunnes se muutetaan. Neuvosto ja parlamentti eivät vastusta tätä pyyntöä.</TXT></NP><NP><NO.P>139.</NO.P><TXT>Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhteisöjen tuomioistuimen kumotessa säädöksen kumoaminen vaikuttaa kaikissa oikeussuhteissa (erga omnes) ja takautuvasti (ex tunc). On kuitenkin korostettava, että EY 231 artiklan toisessa kohdassa annetaan yhteisöjen tuomioistuimelle nimenomainen toimivalta todeta, miltä osin mitättömäksi julistetun asetuksen vaikutuksia on pidettävä pysyvinä. LIFE-ohjelmassa on useita sopimuksia jo tehty ja maksuja luvattu tai ne on suoritettu. Oikeusvarmuuteen liittyvien syiden vuoksi yhteisöjen tuomioistuimen on siten aiheellista päättää, että kumoaminen ei vaikuta jo suoritettuihin maksuihin eikä jo annettuihin sitoumuksiin.<NOTE NOTE.ID="E0074" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Vrt. asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-106/96" YEAR="1998" PAGE.ECR="I-2729">C-106/96, Yhdistynyt kuningaskunta v. komissio, tuomio <DATE ISO="19980512">12.5.1998</DATE> (Kok. 1998, s. I-2729, 42 kohta)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> Tämän vuoksi ehdotan, että komission vaatimus hyväksytään.<NOTE NOTE.ID="E0075" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Yhteisöjen tuomioistuin ei ole toimivaltainen toteamaan, mitä yhteisön lainsäätäjän on päätettävä, jos säädös kumotaan. Ks. esimerkiksi asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="15/85" YEAR="1987" PAGE.ECR="1005">15/85, Consorzio Cooperative d'Abruzzo v. komissio, tuomio <DATE ISO="19870226">26.2.1987</DATE> (Kok. 1987, s. 1005</REF.DOC.ECR>, Kok. Ep. IX, s. 29, 18 kohta). On ilmeistä, että yhteisön lainsäätäjä joko korvaa sääntelymenettelyn hallintomenettelyllä tai esittää riittävät perustelut sääntelymenettelyn valinnalle.</P></NOTE></TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><?PAGE NO="I-981"?><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>VI</NO.P><TXT>Ratkaisuehdotus</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>140.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin</TXT><P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1)</NO.P><TXT>kumoaa asetuksen N:o 1655/2000 siltä osin kuin sen mukaan LIFE-ohjelman täytäntöönpanoa koskevista toimenpiteistä on päätettävä toisen komitologiapäätöksen 5 artiklassa säädetyn sääntelymenettelyn mukaisesti, eikä tätä valintaa ole riittävästi perusteltu</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>pitää osittain kumotun asetuksen vaikutukset voimassa siihen asti, kunnes uusi asetus hyväksytään tältä osin</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>3)</NO.P><TXT>velvoittaa neuvoston ja parlamentin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</TXT></NP></ITEM></LIST></P></NP></GR.SEQ></CONTENTS.CONCLUSION></CONCLUSION>