Asiassa 39/72,
jossa vaaditaan toteamaan, että Italian tasavalta on jättänyt noudattamatta lehmien teurastuspalkkioiden ja maidon ja maitotuotteiden kaupan pitämisestä luopumista koskevien palkkioiden järjestelmästä
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN,
toimien kokoonpanossa: presidentti R. Lecourt, jaostojen puheenjohtajat R. Monaco ja P. Pescatore (esittelevä tuomari) sekä tuomarit A. M. Donner ja J. Mertens de Wilmars,
julkisasiamies: H. Mayras,
kirjaaja: A. Van Houtte,
on antanut seuraavan
Tämän järjestelmän soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt vahvistettiin komission asetuksessa (ETY) N:o 2195/69, jota on myöhemmin toistuvasti muutettu ja täydennetty.
Näiden säännösten nojalla jäsenvaltioiden oli toteutettava vahvistetussa määräajassa joukko soveltamistoimenpiteitä, jotka liittyivät erityisesti hakemuksiin, jotka maatalouden harjoittajien oli tehtävä, ja niiden tarkastamiseen, hakijoiden lopullista maidontuotannosta tai maidon toimittamisesta luopumista koskevien sitoumusten kirjaamiseen, saatujen hakemusten lukumäärää ja laajuutta koskevien tietojen toimittamiseen komissiolle, tehtyjen sitoumusten täytäntöönpanon valvontaan sekä lopulta palkkioiden maksamiseen etuuteen oikeutetuille.
Palkkioiden maksaminen oli toteutettava asetuksen (ETY) N:o 1975/69 4 artiklassa ja asetuksen (ETY) N:o 2195/69 10 artiklassa vahvistettujen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti kahden kuukauden määräajassa siitä, kun teurastuksesta oli toimitettu todiste, lukuun ottamatta sellaisille maatalouden harjoittajille, joilla oli ollut yli viisi lypsylehmää, maksettavaa kertymää, joka lykättiin maksettavaksi kolmen vuoden kuluttua.
Maatalousministeriö antoi
Italian hallituksen toimittamien selvitysten mukaan parlamenttikäsittelyn aikana oli ilmennyt epäilyksiä kaupan pitämisestä luopumista koskevista palkkioista annettujen yhteisön säännösten ja määräysten täytäntöönpanon tarkoituksenmukaisuudesta, minkä vuoksi tätä koskevat säännökset poistettiin lakiehdotuksesta ja parlamentti lykkäsi niitä koskevan päätöksensä myöhäisemmäksi.
Näin ollen Italian tasavallassa ei toteutettu mitään toimenpiteitä kaupan pitämisestä luopumista koskevien palkkioiden järjestelmän soveltamiseksi.
Tämän lain täytäntöön panemiseksi annettiin
Käsittelyn aikana toimitetuista tiedoista ilmenee, että palkkioiden maksaminen etuuteen oikeutetuille aloitettiin tosiasiallisesti vuoden 1972 lokakuun loppupuolella.
Koska ne vaikeudet, jotka olivat aluksi viivästyttäneet teurastuspalkkioiden maksua, on voitettu, kyseisten palkkioiden maksaminen on vastaajan mukaan tosiasiallisesti meneillään ja näin ollen komission aloittamalle oikeudenkäyntimenettelylle ei ole enää perusteita.
Mitä tulee siihen, että kaupan pitämisestä luopumista koskevaa palkkiota ei ole maksettu, tilanne on muuttunut tällä välin korjaamattomaksi, koska velvoitteiden, jotka olisi ollut pantava täytäntöön kyseisissä yhteisön säännöksissä tarkoitetulla ajanjaksolla, täyttäminen takautuvasti ei ole enää aineellisesti mahdollista.
Näin ollen vastaaja katsoo, että komission kanne on menettänyt molemmilta osin kohteensa, minkä vuoksi yhteisöjen tuomioistuimen olisi nyt ainoastaan todettava, että ratkaisun antaminen asiassa raukeaa.
Tässä tapauksessa intressi on edelleen olemassa, koska Italian tasavallalle teurastuspalkkioiden osalta asetettua velvoitetta ei ole pantu täytäntöön likimainkaan täydellisesti ja kysymys viivästyskorkojen suorittamisesta etuuteen oikeutetuille on edelleen avoin, sekä myös siksi, että komission oikeudenkäynnin aikana esittämien väitteiden mukaan kysymys ei ole ainoastaan viivyttelystä asetusten täytäntöönpanossa vaan myös tietyistä niiden soveltamista koskevista menettelyistä, joiden vaikutuksesta asetusten tehokkuus on heikentynyt.
Näiden määräaikojen noudattaminen olisi ollut välttämätöntä, jotta päätetyt toimenpiteet olisivat tehokkaita, koska niiden päämäärä voitiin täysin saavuttaa ainoastaan sillä edellytyksellä, että ne pantaisiin täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa samanaikaisesti sen talouspoliittisen tavoitteen, johon neuvosto pyrki, perusteella vahvistetun ajanjakson aikana.
Lisäksi yhteisöjen tuomioistuin on todennut
Tämän vuoksi Italian tasavallan viivyttelyä teurastuspalkkiojärjestelmän käyttöönotosta sille aiheutuvien velvoitteiden täytäntöönpanossa on jo sinänsä pidettävä sille kuuluvien velvoitteiden noudattamatta jättämisenä.
Kyseisen arvostelun kohteena on erityisesti se, että Italian viranomaisten täytäntöönpanossa käyttämä menettely vääristi yhteisön asetuksia ja että kyseiset viranomaiset eivät ottaneet huomioon teurastusajan pidennystä.
Pääasiallisesti kyseisessä kansallisessa asetuksessa tyydytään joidenkin luonteeltaan kansallisten soveltamissäännösten ohella toistamaan yhteisön asetusten säännökset.
Tosiasiallisesti asetuksia sovelletaan jo sinänsä perustamissopimuksen 189 ja 191 artiklan mukaisesti sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa ja ne tulevat voimaan jo pelkästään niiden
Näin ollen kaikki sellaiset täytäntöönpanoa koskevat menettelyt, joiden seurauksena yhteisön asetusten välitön oikeusvaikutus voi estyä ja niiden samanaikainen ja yhdenmukainen soveltaminen kaikkialla yhteisössä tämän vuoksi vaarantua, ovat perustamissopimuksen vastaisia.
Italian tasavallan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen on näin ollen todettavissa sekä täytäntöönpanon viivästymisen että tiettyjen kansallisessa asetuksessa esitettyjen soveltamista koskevien menettelyjen perusteella.
Vastaaja perustelee tätä kieltäytymistä sillä, että sen oli Italian maatalouden erityispiirteiden ja riittävän hallinnollisen perusrakenteen puuttumisen vuoksi vaikeata varmistaa niiden maitomäärien tehokasta ja huolellista valvontaa, joiden kaupan pitämisestä oli luovuttu niiden käyttämiseksi muihin tarkoituksiin.
Italian hallituksen mukaan maidontuotannon supistamiseen tähtäävät toimenpiteet olivat joka tapauksessa Italian talouden, jolle on luonteenomaista elintarviketuotannon riittämättömyys, tarpeisiin soveltumattomia.
Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1975/69 valmistelutöiden aikana Italian valtuuskunta oli vedonnut näihin vaikeuksiin ja esittänyt jo tuolloin selviä varaumia asetuksen täytäntöönpanoon.
Italian hallituksen mukaan ei sen syyksi näin ollen olisi luettava sitä, että se on kieltäytynyt panemasta kansallisella alueellaan täytäntöön säännöksiä, jotka on saatettu voimaan sen ilmaisemasta vastustuksesta huolimatta.
Perustamissopimuksen 189 artiklan mukaisesti asetus on
Näin ollen jäsenvaltion ei voida sallia soveltavan yhteisön asetuksen säännöksiä vajavaisesti tai valikoivasti tehden siten tyhjäksi tiettyjä yhteisön lainsäädännön säännöksiä tai määräyksiä, joita kohtaan se on ilmaissut vastustuksensa tai joiden se katsoo olevan tiettyjen kansallisten etujensa vastaisia.
Myöskään yhteisön säädöksen täytäntöönpanovaiheessa ilmenneiden soveltamiseen liittyvien vaikeuksien vuoksi ei jäsenvaltion voida sallia yksipuolisesti pidättäytyvän velvoitteidensa noudattamisesta.
Yhteisön toimielinjärjestelmä olisi tarjonnut jäsenvaltiolle, jota asia koskee, tarvittavat keinot vaikeuksiensa saamiseksi kohtuullisessa määrin huomioon otetuiksi yhteismarkkinoiden periaatteita noudattaen ja muiden jäsenvaltioiden perusteltuja intressejä kunnioittaen.
Näin ollen mahdollisia soveltamiseen liittyneitä vaikeuksia, joihin vastaaja on vedonnut, ei voida hyväksyä perusteluksi.
Se, että valtio omasta kansallisesta edustaan muodostamansa käsityksen perusteella yksipuolisesti rikkoo niiden etujen ja velvoitteiden välisen tasapainon, joita yhteisön jäsenyydestä sille aiheutuu, saattaa kyseenalaiseksi jäsenvaltioiden yhdenvertaisuuden yhteisön oikeusjärjestyksessä ja luo syrjintää, joka on vahingoksi jäsenvaltioiden ja ennen muuta sen jäsenvaltion kansalaisille, joka näin asettautuu yhteisön sääntöjen ulkopuolelle.
Näin ollen on todettava, että kieltäytyessään harkitusti panemasta alueellaan täytäntöön yhtä asetuksissa (ETY) N:o 1975/69 ja (ETY) N:o 2195/69 säädetyistä järjestelmistä Italian tasavalta on ilmeisellä tavalla jättänyt noudattamatta velvoitteita, joita se on ottanut noudattaakseen Euroopan talousyhteisön jäsenyytensä perusteella.
Vastaaja on hävinnyt asian.
Näillä perusteilla,
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN
on hylännyt muut laajemmat tai vastakkaiset vaatimukset ja antanut seuraavan tuomiolauselman:
Lecourt
Monaco
Pescatore
Donner
Mertens de Wilmars
Julistettiin Luxemburgissa
A. Van Houtte
kirjaaja
R. Lecourt
presidentti