<TI><P>Toisen muutoksenhakuperusteen ensimmäinen osa sekä neljäs ja kuudes muutoksenha-kuperuste</P></TI>39.Toisen muutoksenhakuperusteen ensimmäisessä osassa väitetään, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen ja perusteluvirheen katsoessaan, ettei komissio ollut loukannut valittajan puolustautumisoikeuksia, kun komissio ei antanut valittajalle tiedoksi niitä asiakirjoja, joihin valituksenalainen päätös perustui. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi Ojhan mukaan virheellisesti, ettei kyseisten asiakirjojen tiedoksiantaminen ole välttämätöntä silloin, kun yksikön etuun perustuvalla päätöksellä ei ole vaikutusta virkamiehen henkilöstösääntöjen mukaiseen asemaan; valittaja puolestaan väittää, että odotettua aiemmin tehdyllä, virkamiehen persoonallisuutta koskevilla syillä perustellulla asemapaikan siirrolla on vaikutuksia, jotka suurelta osin vastaavat kurinpitotoimea, joten toimea toteutettaessa on kunnioitettava puolustautumisoikeuksia.40.Neljännessä muutoksenhakuperusteessaan Ojha väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen ja perusteluvirheen hyväksyessään Ojhalle tiedoksiantamattoman, 21.5.1992 päivätyn kertomuksen perusteella sen, että riidanalaista päätöstä voitiin komission Daccassa olevan edustuston jännittynyt tilanne huomioon ottaen perustella yksikön edulla.41.Kuudennessa muutoksenhakuperusteessaan valittaja moittii ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta siitä, että se rikkoi henkilöstösääntöjen 26 artiklaa hyväksyessään sen, että virkamiestä vastaan esitetään sellaisia asiakirjoja, joita ei ole virkamiestä koskevassa henkilökansiossa.42.Toisen muutoksenhakuperusteen ensimmäinen osa ja kaksi muuta muutoksenhakuperustetta, joiden osalta ehdotan, että niitä käsiteltäisiin yhdessä, liittyvät tosiasiallisesti henkilöstösääntöjen 26 artiklan soveltamisalaan.43.Henkilöstösääntöjen 26 artiklassa itse asiassa todetaan virkamiestä koskevan henkilökansion ja sen tiedoksiantovelvollisuuden välinen suhde, joka toimielimellä on virkamiehen hallinnolliseen asemaan vaikuttavien, hänen pätevyyttään, tehokkuuttaan tai käytöstään koskevien asiakirjojen osalta, kun nimittävä viranomainen aikoo vedota tällaisiin asiakirjoihin kyseistä virkamiestä vastaan; kuten yhteisöjen tuomioistuin on korostanut asiassa 88/71, Brasseur vastaan parlamentti, 28.6.1972 antamassaan tuomiossaAsia 88/71, Brasseur v. parlamentti, tuomio 28.6.1972 (Kok. 1972, s. 499, 11 kohta).
ja toistanut asiassa 233/85, Bonino vastaan komissio, 12.2.1987 antamassaan tuomiossaAsia 233/85, Bonino v. komissio, tuomio 12.2.1987 (Kok. 1987, s. 739, 11 kohta).
sekä asiassa 140/86, Strack vastaan komissio, 7.10.1987 antamassaan tuomiossaAsia 140/86, Strack v. komissio, tuomio 7.10.1987 (Kok. 1987, s. 3939, 7 kohta).
, tällä artiklalla on tarkoitus taata virkamiehelle puolustautumisoikeudet.44.Lisäisin vielä, että tämä säännös on erityisesti yhteisöjen virkamieskunnan osalta ilmaus siitä puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatteesta, jonka yhteisöjen tuomioistuin on vahvistanut olevan yhteisön oikeuden perustavanlaatuisen periaatteenKs. asia 40/85, Belgia v. komissio, tuomio 10.7.1986 (Kok. 1986, s. 2321, 28 kohta), jossa todetaan, että puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen kaikessa tiettyä henkilöä vastaan aloitetussa menettelyssä, jonka päätteeksi voidaan tehdä kyseiselle henkilölle vastainen päätös, on yhteisön oikeuden perustavanlaatuinen periaate, jonka kunnioittaminen on taattava, vaikkei olisi olemassa kyseistä menettelyä koskevaa lainsäädäntöä. Ks. lisäksi erityisesti asia C-301/87, Ranska v. komissio, tuomio 14.2.1990 (Kok. 1990, s. I-307, 29 kohu) ja asia C-135/92, Fiskano v. komissio, tuomio 29.6.1994 (Kok. 1994, s. I-2885, 39 kohu).
.45.Henkilöstösääntöjen 26 artiklassa säädetään seuraavaa:Virkamiestä koskeva henkilökansio sisältää:
- a)kaikki virkamiehen hallinnollista asemaa koskevat asiakirjat ja kaikki hänen pätevyyttään, tehokkuuttaan ja käytöstään koskevat kertomukset;
- b)virkamiehen kyseisten asiakirjojen osalta esittämät huomautukset.
Kaikki asiakirjat on merkittävä luetteloon, numeroitava juoksevasti ja luokiteltava aukottomasti; toimielin ei voi esittää perusteeksi edellä a idakohdassa tarkoitettuja asiakirjoja eikä vedota niihin virkamiestä vastaan, jos niitä ei ole annettu hänelle tiedoksi ennen niiden luokittelemista henkilökansioon.Kunkin asiakirjan tiedoksiantaminen varmistetaan virkamiehen allekirjoituksella tai, jos tämä ei ole mahdollista, tiedoksiantaminen tehdään lähettämällä kirjattu kirje.Virkamiestä koskevassa henkilökansiossa ei saa olla mainintaa hänen poliittisista, maailmankatsomuksellisista tai uskonnollisista mielipiteistään.Kustakin virkamiehestä saa olL vain yksi henkilökansio.Virkamiehellä on oikeus tutustua kaikkiin henkilökansiossaan oleviin asiakirjoihin myös virkasuhteensa päätyttyä.Henkilökansio on luottamuksellinen ja siihen voi tutustua ainoastaan hallinnon tiloissa. Se toimitetaan kuitenkin Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelle, jos tuomioistuimessa tulee vireille virkamiestä koskeva asia.Kursivointi tässä.
46.Ratkaiseva peruste arvioitaessa sitä, onko virkamiehellä oikeutta vaatia asiakirjan tiedoksiantamista, on virkamiestä koskevan henkilökansion 26 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdassa tarkoitettu sitova sisältö.47.Tämän säännöksen toisessa kohdassa, jota tässä tarkastelen, säädetty kielto koskee otaksuttavasti niitä asiakirjoja, joiden sisältö on lähinnä epäedullinen virkamiehen kannalta.48.Mitä käsitteellä kaikki virkamiehen hallinnollista asemaa koskevat asiakirjat ja käsitteellä kaikki hänen pätevyyttään, tehokkuuttaan ja käytöstään koskevat kertomukset on ymmärrettävä tarkoitettavan?49.Käsite hallinnollista asemaa koskevat asiakirjat on mielestäni ymmärrettävä melko laajasti.50.Käsite asiakirjat on laajaTätä samaa substantiivia on muuten käytetty 26 artiklan ensimmäisen kohdan b alakohdassa ja kyseisen artiklan toisessa kohdassa kuvaamaan sekä a alakohdassa tarkoitettuja asiakirjoja että siinä tarkoitettuja kertomuksia.
. Se kattaa ensinnäkin sellaiset muodolliset hallinnolliset asiakirjat, joissa virkamiehen oikeudellisen aseman muutokset todetaan tapahtumajärjestyksessä. Sen on käsitettävä myös kaikki asiakirjat, jotka ovat aiheuttaneet jonkin näistä muutoksista, kunhan tämä asiakirja koskee virkamiehen henkilökohtaisia ominaisuuksia ja hänen kykyjään eikä pelkästään yksikköjen organisointia koskevia objektiivisia huomioita.51.Verbin koskea (intéresser) merkitys on itse asiassa laajempi kuin esimerkiksi ilmaisun olla vaikutus (affecter) merkitys. Verbiä koskea voidaan käyttää asiakirjasta, jolla voi olla vaikutusta hallinnolliseen asemaan. Tällöin asiakirja on 26 artiklan nojalla periaatteessa liitettävä välittömästi henkilökansioon ja annettava tiedoksi. Jos nimittävän viranomaisen jatkossa tarvittaessa tekemällä päätöksellä on vaikutusta virkamiehen asemaan, päätökseen voidaan soveltaa 26 artiklan toista kohtaa, jos päätös on tehty kyseisen asiakirjan perusteella ilman, että asiakirjaa olisi annettu tiedoksi ja liitetty henkilökansioon viimeistään ennen päätöksen tekemistä.Asiassa 74/72, Di Blasi v. komissio, 12.7.1973 annetussa tuomiossa (Kok. 1973, s. 847, 11 kohta) täsmennettiin, ettei henkilöstösääntöjen 26 artiklan toisessa kohdassa olevasta kiellosta voida päätellä, että virkamiestä koskevassa henkilökansiossa voisi olla vain sellaisia asiakirjoja, jotka on etukäteen annettu tiedoksi virkamiehelle: niin kauan kun näitä asiakirjoja ei esitetä perusteeksi tai niihin ei vedota virkamiestä vastaan ja kunhan niiden virheellisyyttä ei ole osoitettu, mikään ei estä niiden liittämistä virkamiestä koskevaan henkilökansioon.
52.Lopuksi on todettava, että käsite hallinnollinen asema kattaa virkamiehen uran tärkeimmät tapahtumat kuten palvelukseenoton, työtehtävät, tilapäiset siirrot muihin tehtäviin, henkilökohtaisista syistä myönnetyt virkavapaudet, tehtävistä vapauttamiset, virkavapaudet asepalveluksen suorittamista varten, arvioinnit, ikälisien kertymiset ja ylennykset sekä virkasuhteen lopullisen päättymisenKs. henkilöstösääntöjen III osasto, jonka otsikkona on Virkaura.
sekä myös muita henkilöstösäännöissä todettuja tiettyjä oikeuksia koskevat tapahtumat.53.Virkamiehen pätevyyttä, tehokkuutta ja käytöstä koskevia kertomuksia ovat ilman muuta asiakirjat, joissa on virkamiehen työskentelyyn ja hänen työskentelytapaansa liittyviä tietoja, analyyseja ja jopa arviointeja. Kaikkein tyypillisin esimerkki tällaisesta asiakirjasta on henkilöstösääntöjen 43 artiklassa säädetty jaksottainen arviointikertomus, jolla henkilöstösääntöjen 45 artiklan perusteella on huomattava merkitys virkamiehiä ylennettäessä. Kyseessä voi myös olla tietyltä ajankohdalta laadittu kertomus, jos eritysolosuhteet edellyttävät sellaisen laatimista.54.Näiden henkilöstösääntöjen 26 artiklassa käytettyihin käsitteisiin ja kyseisen artiklan tarkoitukseen perustuvien seikkojen valossa katson, että nimittävän viranomaisen on annettava virkamiehelle tiedoksi paitsi sellaiset muodolliset asiakirjat, joissa asianomaisen virkamiehen aseman muutos todetaan, myös kaikki asiakirjat, jotka liittyvät virkamiehen käytökseen, pätevyyteen ja tehokkuuteen, ja liitettävä ne virkamiestä koskevaan henkilökansioon, kun asiakirjoissa olevilla tiedolla perustellaan virkamiehelle vastaista päätöstä. Kyseinen virkamies voi näin saada tietoonsa häntä koskevia tietoja ja väitteitä sekä esittää puolustukseen hyödyllisiä huomautuksia ja tarvittaessa riitauttaa tietojen paikkansapitävyyden tai osoittaa niiden merkityksettömyyden, jollei hän selvästi ja yksiselitteisesti hyväksy niitä.55.Yhteisöjen tuomioistuin on näin ollen jo katsonut avointen virkojen täyttämismenettelyn osalta, että jos seuraavat asiakirjat otetaan huomioon, niiden on oltava virkamiestä koskevassa henkilökansiossa ja ne on annettava tiedoksi hänelle:telekopio, jossa on virkamiehen pätevyyttä koskevia sellaisia hänen kannaltansa epäedullisia arvioita, jotka ovat selvästi vastakkaisia arviointikertomuksesta ilmenevien arvioiden kanssa;Asia 21/70, Rittwcgcr v. komissio, tuomio 3.2.1971 (Kok. 1971, s. 7, 39 ja 40 kohu).
virkamiehen kocajalta laadittu kertomus.Em. asia Bonino v. komissio, tuomion 10 kohta.
56.Lisäksi yhteisöjen tuomioistuin on tosiasioita tai selvityksen tuloksia koskevia toteamuksia sisältävien asiakirjojen osalta katsonut, että vaikka niihin sisältyisikin lääketieteellisiä toteamuksia, ne on liitettävä virkamiestä koskevaan henkilökansioon ja saatettava hänen tietoonsa, jos niitä käytetään virkamiehen pätevyyttä, tehokkuutta tai käytöstä koskevien kertomusten laatimiseen tai virkamiehen hallinnollisen aseman arvioimiseen tai sen muuttamiseen.Ks. cm. asia Strack v. komissio, tuomion 13 kohta ja asia C-283/90 P, Vidrányi v. komissio, tuomio 1.10.1991 (Kok. 1991, s. I-4339, 25 kohta).
57.Tässä asiassa on pohdittava kahta oleellista kysymystä.58.Onko virkamiehestä tehdyt valitukset ja/tai sisäiset kertomukset, joissa otetaan huomioon nämä valitukset, liitettävä henkilökansioon ja annettava tiedoksi, kun nimittävä viranomainen aikoo käyttää niitä virkamiestä vastaan? Koskevatko nämä asiakirjat henkilöstösääntöjen 26 artiklassa tarkoitettua virkamiehen hallinnollista asemaa myös silloin, kun ne otetaan huomioon virkamiehen tai hänen asemapaikkansa siirtämiseksi niin, ettei virkamiehen viran luokitusta eikä siten myöskään hänen aineellista asemaansa muuteta?59.Edellä mainitun asian Brasseur vastaan parlamentti yhteydessä yhteisöjen tuomioistuin on jo käsitellyt kysymystä virkamiehestä tehdyistä valituksista ja tällaisten valitusten käyttämisestä arviointiperusteena.Poiketen nyt käsiteltävässä asiassa tapahtuneesta tuo kysymys nousi esiin sisäisen kilpailun yhteydessä eikä viran puolesta tehtävän siirtopäätöksen yhteydessä.
60.Tuossa asiassa antamassaan ratkaisuehdotuksessaKs. erityisesti sivun 509 loppuosa.
julkisasiamies Roemer viittasi Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavia henkilöstösääntöjä koskevaan Eulerin kommentaariinOsa I, s. 238.
ja totesi seuraavaa: Euler painottaa sitä seikkaa, että virkamiehiä koskevia arvioita sisältävät rinnakkaiset asiakirjakansiot ovat lainvastaisia. Euler korostaa myös, että virkamiehistä tehtyjen valitusten, jotka yleisellä tavalla koskevat virkamiesten käyttäytymistä palveluksessa tai sen ulkopuolella, on oltava virkamiestä koskevassa henkilökansiossa, koska ne ovat merkittäviä arviointiperusteita. Julkisasiamies oli tästä tulkinnasta samaa mieltä. Julkisasiamies katsoi, että nimittävä viranomainen oli valittajan edun vastaisesti ottanut sisäisessä kilpailussa huomioon hallinto-osaston pääjohtajan lausunnon, jossa viitattiin sekä yksikön päällikön kriittiseen arvioon, joka liittyi virantoimituksessa ilmenneeseen tapahtumaan, että parlamentin erään jäsenen tekemään suulliseen valitukseen, josta oli kerrottu pääjohtajalle. Julkisasiamies Roemer korosti, ettei näin esitettyä kritiikkiä ollut liitetty valittajaa koskevaan henkilökansioon, ja katsoi, että päätös toisen kilpailuun osallistujan nimittämisestä avoimeen virkaan oli kumottava.61.Yhteisöjen tuomioistuin ei tuolloin kumonnut päätöstä, vaikka valittaja oli sitä vaatinut. Yhteisöjen tuomioistuin kuitenkin implisiittisesti mutta väistämättä hyväksyi julkisasiamiehen kannan, jonka mukaan kriittisessä arviossa ja suullisessa valituksessa mainituista seikoista olisi pitänyt liittää maininta henkilökansioon; samoin hallinto-osaston pääjohtajan lausunto olisi pitänyt liittää siihen. Yhteisöjen tuomioistuin ei itse asiassa hylännyt kannetta sillä perusteella, ettei ollut olemassa mitään velvollisuutta antaa asiakirjaa tiedoksi ja liittää sitä henkilökansioon vaan pelkästään sillä perusteella, ettei vaikuttanut siltä, että pääjohtajan lausunnolla olisi ollut ratkaiseva merkitys nimittävän viranomaisen tekemälle valinnalleAsiassa todettiin, että vaikka kantajalla oli kaksi pistettä enemmän kuin arvioinnissa toiseksi tulleella, nimittävä viranomainen oli voinut pätevästi nimittää virkaan arvioinnissa toiseksi tulleen hakijan, joka oli saanut soveltuvuudesta tehtävään täydet pisteet eli kuusi pistettä enemmän kuin kantaja.
tämä viimeksi mainittu on toinen edellytys, jonka yhteisöjen tuomioistuin asettaa sellaisen päätöksen kumoamiselle, joka on tehty henkilöstösääntöjen 26 artiklan vastaisesti.Em. asia Rittweger v. komissio, tuomion 35 kohu. Ks. myös myöhemmästä oikeuskäytännöstä em. asia Bonino V. komissio, tuomion 13 kohta.
62.Yhteisöjen tuomioistuimen tuossa asiassa tekemästä ratkaisusta ei kuitenkaan ilmene nimenomaisesti, että henkilökansiossa olisi pitänyt pääjohtajan lausunnon lisäksi olla myös tehdyt valitukset.63.Silti minusta ei kirjallisen valituksen osalta näyttäisi perustellulta, että velvollisuus antaa asiakirja tiedoksi ja velvollisuus liittää se henkilökansioon rajoitettaisiin koskemaan pelkästään hallintoviranomaisen kirjallisesta valituksesta laatimaa selontekoa. Aina kun mahdollista virkamiehen on voitava itse tarkistaa sekä valituksen olemassaolo että sen sisältö, eikä hän voi tyytyä yhteenvetoon, joka ei välttämättä ole täydellinen tai edes objektiivinen. Tosin voidaan huomauttaa, että jos valitus tehdään suullisesti, virkamies voi saada sen sisällön tietoonsa vain välillisesti, eikä hän tietystikään voi tässä vaiheessa vaatia sellaisen kuulemistilaisuuden järjestämistä, jossa asiaa selvitetään, saatikka sitten sitä, että valituksen tekijää ja virkamiestä kuultaisiin asiasta samanaikaisesti. Mahdollisesti tehdyn suullisen valituksen ja siitä seuraavan tosiasiallisen tilanteen ei kuitenkaan pitäisi riittää perusteeksi sille, ettei kirjallista valitusta, silloin kuin sellainen on tehty, anneta tiedoksi.64.Itse asiassa hallintoviranomainen tavanomaisesti tekee myös suullisesta valituksesta kirjallisen muistion joko pyytäessään selityksiä tai laatiessaan sisäisen kertomuksen, joka on tarkoitettu nimittävän viranomaisen päätöksenteon perustaksi. Valitus annetaan näin tiedoksi ja liitetään henkilökansioon.65.Onko pelättävissä, että virkamiehestä tehtyjen valitusten liittäminen virkamiestä koskevaan henkilökansioon mustaisi liian helposti ja tarpeettomasti virkamiehen mainetta? En usko, sillä henkilökansioon on väistämättäkin liitettävä vain sellaisia asiakirjoja, joita nimittävä viranomainen aikoo tosiasiallisesti käyttää.66.Mielestäni edellä 58 kohdassa esitettyyn ensimmäiseen kysymykseen on näin ollen vastattava myöntävästi ja todettava, että virkamiehestä tehdyt valitukset ja/tai sisäiset kertomukset, joissa näitä valituksia on käsitelty, on liitettävä virkamiestä koskevaan henkilökansioon ja annettava tiedoksi tälle, jos nimittävä viranomainen aikoo vedota niihin virkamiestä vastaan.67.Ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin toteaisi lisäksi, että tämä ratkaisu pätee myös silloin, kun nämä asiakirjat otetaan huomioon päätettäessä sellaisesta virkamiehen tai tämän asemapaikan siirrosta, jonka yhteydessä virkamiehen viran luokittelua ei muuteta.68.Henkilöstösääntöjen 35 a artiklassa ja 36 artiklassa tarkoitettu työtehtävissä toimiminen on virkamiehen yleisin hallinnollinen asema hänen virkaurallaan. Työtehtävissä toimiminen edellyttää virkaan määräämistä ja virkaa vastaavien tehtävien hoitamista.69.Virkamiehen tai hänen asemapaikkansa siirrolla, jolla tätä virkaan määräämistä muutetaan, on siis vaikutusta hänen hallinnolliseen asemaansa, vaikkei sillä muutettaisikaan hoidetun viran luokittelua. Virkamiehen tai hänen asemapaikkansa siirrolla voi olla jossain määrin vaikutusta virkamiehen urakehitykseen eli hänen ammatillisiin tulevaisuudennäkymiinsä, koska on totta, että joissakin viroissa voidaan niihin kuuluvien työtehtävien luonteen vuoksi helpommin saada ylennys kuin joissain toisissa viroissa, vaikka kyseessä olisi samantasoiset virat. Joka tapauksessa on vaikea kiistää sitä, että tehtävien suorituspaikka ja niiden luonne kuuluvat erottamattomasti virkauraan; virkauralla eteneminen on yksi niistä virkamiehen lainmukaisista oikeuksista, joita yhteisöjen tuomioistuin on aina suojannut.70.Tältä osin ei pidä unohtaa, että tulkitessaan henkilöstösääntöjen 25 ja 91 artiklassa tarkoitetun virkamiehelle vastaisen päätöksen käsitettä sekä päätöksen perusteluvelvollisuuden että päätöksestä nostetun kanteen tutkittavaksi ottamisen osalta yhteisöjen tuomioistuin on katsonut, että siirtopäätöksellä, vaikka —— sillä ei ole vaikutusta virkamiehen aineellisiin etuihin tai asemaan, voidaan kyseisen tehtävän luonne ja olosuhteet huomioon ottaen loukata asianomaisen virkamiehen aineettomia etuja ja tulevaisuudennäkymiäEm. asia Kley v. komissio, tuomion 4 kohta (kursivointi tässä). Jo tuossa asiassa antamassaan ratkaisuehdotuksessa julkisasiamies Trabucchi korosti (s. 698) seuraavaa: Ei ole epäselvää, että virkamiehen siirtopäätös vaikuttaa hänen oikeudelliseen asemaansa —— . Ks. myös em. asia Geist v. komissio, jossa tämä todettiin implisiittisesti, sillä yhteisöjen tuomioistuin tarkasteli tuossa asiassa välittömästi, oliko siirtopäätöstä perusteltu riittävästi; yhdistetyt asiat 33/79 ja 75/79, Kühner v. komissio, tuomio 28.5.1980 (Kok. 1980, s. 1677, 12 ja 13 kohta), jossa todettiin, että uusiin tehtäviin määräämisellä on samanlaisia vaikutuksia kuin siirrolla; em. asia Démont v. komissio, tuomion 12—14 kohta, joka koski urakiertomenettelyn yhteydessä tapahtunutta asemapaikan siirtoa (implisiittinen ratkaisu); em. asia Arning v. komissio, tuomion 12 ja sitä seuraavat kohdat, joka koski asemapaikan siirtoa (implisiittinen ratkaisu); yhdistetyt asiat 36/81, 37/81 ja 218/81, Seton v. komissio, tuomio 1.6.1983 (Kok. 1983, s. 1789, 46— 49 kohta), joka koski asemapaikan siirtoa (implisiittinen ratkaisu); em. asia Lux v. tilintarkastustuomioistuin, tuomion 34 ja 36—38 kohta, joka koski asemapaikan siirtoa sektorilta toiseen (implisiittinen ratkaisu) ja em. asia Hecq V. komissio, tuomion 26 ja 27 kohta, joka koski siirtoa (implisiittinen ratkaisu).
.71.Henkilöstösääntöjen 26 artiklan osalta yhteisöjen tuomioistuin on todennut edellä mainituissa asioissa Brasseur vastaan parlamenttiTuomion 11 kohta.
, Bonino vastaan komissioTuomion 11 kohu.
ja Strack vastaan komissioTuomion 7 kohta.
antamissaan tuomioissa, että tällä artiklalla pyritään välttämään se, että nimittävän viranomaisen tekemät päätökset, joilla on vaikutusta virkamiehen hallinnolliseen asemaan ja virkauraan, perustuisivat sellaisiin hänen käyttäytymistään koskeviin tietoihin, joista ei ole mainintaa häntä koskevassa henkilökansiossa ja joita siis ei ole annettu tiedoksi asianomaiselle virkamiehelleKursivointi tässä.
.72.Jos henkilöstösääntöjen 26 artiklassa käytetyllä ilmaisulla virkamiehen hallinnollista asemaa koskevat asiakirjat olisi yhteisöjen tuomioistuimen mielestä tarkoitettu ainoastaan niitä asiakirjoja, jotka on otettu huomioon muutettaessa tosiasiallisesti henkilöstösääntöjen mukaisia oikeuksia suppeasti tulkittuna, yhteisöjen tuomioistuin ei selvästikään olisi lisännyt tähän kohtaan mainintaa virkaurasta.73.Jos kaikesta huolimatta halutaan väittää, että 26 artiklan sanamuotoa on tulkittava suppeasti, olisi ensinnäkin todettava, että yhteisöjen tuomioistuimen tästä artiklasta tekemässä tulkinnassa virkauran käsite on täysin eri asia kuin käsite tulevaisuuden näkymät, jonka yhteisöjen tuomioistuin on hyväksynyt virkamiehelle vastaisen päätöksen arvioinnissa. On vaikea kuvitella, mikä voisi olla sellainen päätös, jolla olisi vaikutusta virkamiehen tulevaisuuden näkymiin mutta ei hänen virkauraansa.74.Jos kaikesta huolimatta 26 artiklaa haluttaisiin tulkita suppeasti ja samalla katsoa, että käsitteet tulevaisuuden näkymät ja virkaura tukevat toisiaan, olisi vaikea selittää, miksi virkamies voisi jossain tilanteessa vedota henkilöstösääntöjen 25 ja 91 artiklaan mutta ei 26 artiklaan, vaikka kaikkien kolmen artiklan tarkoituksena olisi samanlaisten etujen suojaaminen.75.Edellä esitetyt huomiot ovat mielestäni jo riittäviä, jotta niillä voitaisiin perustella sitä ratkaisua, jota ehdotan yhteisöjen tuomioistuimelle.76.Uskon kuitenkin havainneeni yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä vielä yhden seikan, jolla voisi olla ratkaiseva merkitys asiassa.77.Edellä mainituissa asioissa Rittweger vastaan komissio ja Bonino vastaan komissio annetuissa tuomioissa yhteisöjen tuomioistuin kumosi nimittävän viranomaisen tekemät päätökset henkilöstösääntöjen 26 artiklan toisen kohdan noudattamatta jättämisen vuoksi.78.Kummassakin näissä kahdessa tapauksessa valittaja oli hakenut tiettyä virkaaKyseiseen virkaan oli lopulta nimitetty toinen hakija.
, jonka saaminen ei olisi merkinnyt valittajalle henkilöstösääntöjen 45 artiklassa tarkoitettua ylennystä. Koska haettuun virkaan määrääminen ei olisi merkinnyt valittajan kannalta nimitystä ylempään palkkaluokkaan, sitä oli pidettävä pelkkänä siirtona.79.Katsoessaan, että riidanalaiset asiakirjat olisi pitänyt liittää virkamiestä koskevaan henkilökansioon ja antaa tiedoksi kyseisille virkamiehille, yhteisöjen tuomioistuin välttämättäkin katsoi, että henkilöstösääntöjen 26 artiklaa on noudatettava jopa silloin, kun asiakirjoja on käytettävä setiaisen päätöksen perusteeksi, josta ei aiheudu mitään muutoksia asianomaisten henkilöiden henkilöstösääntöjen mukaiseen asemaan eikä heidän aineelliseen asemaansa.80.Voidaanko näin ollen todeta ongelmitta, että 26 artiklaa on sovellettava silloin, kun virkamies hakee siirtoa, ja ettei sitä voida soveltaa silloin, kun siirtopäätös tehdään asianomaisen henkilön tahdon vastaisesti?81.Olen vakuuttunut siitä, että viimeksi mainitussa tapauksessa on sitä suuremmalla syyllä noudatettava 26 artiklaa.82.Esittämääni kantaa vastaan voidaan ehkä väittää, että siltä osin kuin virkamiestä koskevaan henkilökansioon jää virkamiehelle epäedullisia asiakirjoja, tällaisen ratkaisun vahvistamisella voi olla epäedullisia vaikutuksia virkamiehen virkauralle, myös silloin, kun hallintoviranomainen aikoo vedota pelkästään yksikön etuun tehdäkseen päätöksen, joka ei millään tavalla ole kurinpidollinen ja jolla ei ole mitään vaikutusta virkamiehen henkilöstösääntöjen mukaiseen asemaan, kun taas näin ei olisi siinä tapauksessa, jos näitä asiakirjoja ei olisi liitetty henkilökansioon ja annettu tiedoksi virkamiehelle.83.Tämän kannan mukaan menettely koituisi lopulta virkamiehen vahingoksi vaikka tarkoituksena on suojella häntä.84.En katso, että tämä huoli, joka ensi näkemältä vaikuttaa perustellulta, oikeuttaisi tosiasiallisesti uhraamaan virkamiehen puolustautumisoikeudet.85.Ei pidä unohtaa sitä seikkaa, että kyse on asiakirjoista, joissa moititaan asianomaisen henkilön henkilökohtaisia ominaisuuksia. Valittajan tapauksen kaltaisessa tapauksessa ei ole kyse pelkästään siitä, että tietyssä työympäristössä todetaan henkilösuhteissa sellaisia ongelmia, joiden syntyä ei voida lukea kenenkään tietyn henkilö syyksi ja jotka voitaisiin ratkaista pelkästään sillä, että siirrettäisiin yksi tai useampi virkamies kiinnittämättä huomiota siihen, mikä on heidän kunkin osuus näihin vaikeuksiin. Virkamiestä vastaan tosiasiallisesti vedotaan joihinkin tiettyihin hänen luonteenpiirteisiinsä useiden sellaisten tapahtumien perusteella, jotka osoittavat, ettei hän ensinnäkään pysty hoitamaan diplomaattisia tehtäviä eikä hän myöskään pysty hoitamaan tiettyjä muita tehtäviä.86.Kyse ei tässä siis selvästikään ole näiden väitteiden paikkansapitävyyden arvioinnista. Tällaisesta tilanteesta ilmenee ennen kaikkea, kuinka tarpeellista on antaa virkamiehelle mahdollisuus saada tietää, mistä häntä on täsmällisesti ottaen moitittu, jotta hän voi tarvittaessa esittää kaikki hyödylliset huomautukset.87.Nimittävän viranomaisen ja virkamiehen joutuessa vastakkain henkilökansiossa ei olisi siten pelkästään hallintoviranomaisen esittämät moitteet vaan myös virkamiehen esittämät huomautukset tarvittaessa kaikkine asiaankuuluvine perusteluineen. Henkilökansioon ei tällöin sisältyisi pelkästään epäedullisia tietoja vaan se kuvastaisi suurempaa avoimuutta ja heijastaisi kontradiktorista periaatetta.88.Eikö tämä ratkaisu olekin parempi kuin sellainen ratkaisu, että väitettäisiin, että kun asiakirjoja, joiden sisältö on virkamiehelle epäedullinen, ei liitetä henkilökansioon eikä anneta hänelle tiedoksi, vältetään aiheuttamasta sellaisia seurauksia, jotka sinänsä jo ovat epäedullisia hänen virkauralleen?89.Ei pidä tuudittautua tähän.90.Voidaanko hetkeäkään ajatella, että asiakirjat, joissa toisaalta esimerkiksi todetaan, että virkamiehellä on sellaisia luonteenpiirteitä, että jos ne osoittautuvat paikkansapitäviksi, ne vaikuttavat haitallisesti hänen tapaansa hoitaa tiettyjä tehtäviä, ja joilla toisaalta on jo yhden kerran aikaisemmin perusteltu virkamiehen tai hänen asemapaikkansa siirtopäätöstä, voisivat kadota nimittävän viranomaisen hallinnollisesta muistista? Voidaanko uskoa, ettei niillä enää koskaan perusteltaisi salaisestikaan sellaista päätöstä, jolla ratkaistaan ylennys tai asianomaisen henkilön esittämä pyyntö siirrosta samanlaiseen virkaan kuin se virka, jonka johdosta ensimmäinen virkamiehen tai hänen asemapaikkansa siirtopäätös tehtiin?91.Katson, että on olemassa vaara, että virkamiestä koskevan henkilökansion ulkopuolelle jätetyt asiakirjat tietoineen liitetään johonkin toiseen rinnakkaiseen henkilökansioon henkilöstösääntöjen 26 artiklan viidennessä kohdassa nimenomaisesti ilmaistun kiellon vastaisesti.92.Tällaisessa tapauksessa samoin kuin sellaisessa tapauksessa, että nämä tiedot jäisivät vain ihmismuistiin eivätkä lainkaan henkilökansioon, on hyvin todennäköistä, että niitä käytettäisiin joka kerta, kun ne liittyisivät nimittävän viranomaisen ratkaistavana olevaan kysymykseen.93.On syytä välttää kaikenlainen epävarmuus.94.Mielestäni virkamiehen pätevyyttä, tehokkuutta tai käytöstä koskevat tiedot ja arviot, joilla on ollut ratkaiseva merkitys tehtäessä hänen hallinnollista asemaansa ja virkauraansa koskeva ensimmäinen päätös, voidaan aivan hyvin ottaa uudelleen huomioon tehtäessä myöhemmin jokin muu päätös, jos niillä on asian kannalta merkitystä.95.Sen sijaan on kiellettävä virkamiehen henkilökohtaisia ominaisuuksia koskevien epäedullisten tietojen käyttäminen, olipa kyse ensimmäisestä tai siitä myöhemmästä päätöksestä, jos hän ei ole voinut henkilökohtaisesti tutustua näitä tietoja sisältäviin asiakirjoihin ja esittää huomautuksiaan.96.On selvää, että jos nimittävä viranomainen katsoo 26 artiklassa säädetyt velvoitteet täytettyään tiedot oikeiksi, sen on laajaa harkintavaltaa yksikköjensä organisoinnissa käyttäessään tehtävä kyseisen tilanteen kannalta tarkoituksenmukainen päätös. Aivan yhtä selvää on myös se, että näitä samoja tietoja voidaan käyttää muiden tietojen kanssa arviointiperusteena, jos nimittävä viranomainen joutuisi myöhemmin tekemään uuden päätöksen.97.Ei itse asiassa pidä sekoittaa päämäärää ja keinoja.98.Hallintoviranomaisen harkintavalta on selvästi tunnustettava ja se on säilytettävä nykyisen lainsäädännön ja oikeuskäytännön perusteella. Harkintavallan käyttämisen johdonmukaisuus ja tehokkuus edellyttävät tätä. Mutta jos harkintavallan käyttäminen johtaa siihen, että virkamiehen henkilökohtaisia ominaisuuksia koskevista epäedullisista arvioista aiheutuu virkamiehelle jo sellaisenaan epäedullisia seurauksia, hallintoviranomaisen on noudatettava 26 artiklassa säädettyä menettelytapaa.99.Sen toteaminen, että hallintoviranomaisen on noudatettava tätä menettelytapaa, ei kuitenkaan merkitse, että hallintoviranomainen ei voisi käyttää harkintavaltaansa.100.Tämä ei merkitse, että päämäärä pyhittäisi keinot vaan että keinot ovat tapa saavuttaa päämäärä.101.Haluan vielä esittää muutamia huomautuksia.102.Kuvitelkaamme hetki tapausta, jossa hallintoviranomainen katsoo, että virkamiehen käytöksellä on vaikutusta yksikön toimintaan sen sisäisissä ja/tai ulkoisissa suhteissa.103.Jos nimittävä viranomainen katsoo, että aiheutuneet vaikeudet eivät ole riittävä peruste siirrolle, sen olisi tavallisesti sisällytettävä seuraavalla arviointikierroksella arviointikertomukseen ja siten siis virkamiestä koskevaan henkilökansioon ne arviot, joissa virkamiehen käytöstä moititaan, ja annettava nämä tiedoksi asianomaiselle henkilölle, jotta tämä saisi tietää, mistä häntä moititaan, ja voisi korjata puutteen jatkossa. Arvioinnin tarkoituksena on itse asiassa korostaa sekä virkamiehen kykyjä että hänen mahdollisia puutteitaan. Puutteiden osalta arvioinnissa on voitava arvioitavan virkamiehen kanssa käydyn mielipiteenvaihdon avulla edistää asianomaisen henkilön sopeutumista yksikön vaatimuksiin.104.Tällaisessa tapauksessa on kyse jommastakummasta jäljempänä esitellystä tapauksesta.105.Epäedulliset arviot voivat ensinnäkin olla perusteltuja, jolloin niitä voidaan siitä huolimatta, että virkamies esittää niitä vastaan huomautuksia, aivan tavallisesti käyttää virkamiehen ammatillisen kuvan määrittelyssä, mikä on eräs arviot sisältävän, virkamiestä koskevan henkilökansion tavoitteista.106.Toisaalta ne voivat olla perusteettomia, jolloin virkamiehellä ei olisi muuta mahdollisuutta kuin yrittää huomautuksiensa avulla osoittaa ne vääriksi. Jos hän ei tämän jälkeen nosta kannettaKs. asia 122/75, Küster v. parlamentti, tuomio 25.11.1976 (Kok. 1976, s. 1685, 9 kohu).
, hänen henkilökansioonsa valitettavasti jäisi merkintöjä perusteettomista epäedullisista arvioista.107.Poikkeuksellisen vahingollista ei siis ole se, että virkamiestä koskevassa henkilökansiossa on epäedullisia tietoja vaan se, että henkilökansion sisältämät epäedulliset tiedot ovat perusteettomia.108.Tämä vaara on kuitenkin aina olemassa. Se liittyy yhtä hyvin sekä siirtopäätöksen tekemiseen että arviointikertomuksen laadintaan.109.Päättääpä hallintoviranomainen siirtää virkamiehen tai ei, kyseisen virkamiehen osalta asiassa saattaa tapahtua arviointivirhe joko siirtopäätöstä tehtäessä tai seuraavalla arviointikierroksella.110.Olisiko johdonmukaista, että virkamies voisi jälkimmäisessä mutta ei ensimmäisessä tapauksessa käyttää puolustautumisoikeuksiaan henkilöstösääntöjen 26 artiklan mukaisesti, vaikka ensimmäisessä tapauksessa virheen seuraukset olisivat hänen kannaltaan merkittävämmät ja välittömämmät?111.Lopuksi totean yleisesti, että juuri virkamiehen henkilökohtaisia ominaisuuksia koskevien seikkojen tiedoksiantaminen on valitusten ja kanteiden ohella keino paikata tiettyjä menetelmän heikkouksia estämällä kaikki sellaiset epäilykset, jotka virkamiehen mielessä voivat herätä, jos häneltä jatkuvasti salataan tietoa.112.Jos oikeudenkäyntiä ei kuitenkaan voida välttää, hallintoviranomaisen on henkilöstösääntöjen 26 artiklan seitsemännen kohdan nojalla toimitettava yhteisöjen tuomioistuimelle henkilökansio, johon sisältyy kaikki riita-asian kannalta merkitykselliset tiedot.113.Virkamiehen ei tarvitse nostaa kannetta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa saadakseen alun perin haluamansa tiedot vasta siellä.114.Tosin silloin, kun virkamiehen tai hänen asemapaikkansa siirtopäätöstä perustellaan yksikköjen organisointia koskevilla syillä, jotka eivät mitenkään liity virkamiehen henkilökohtaisiin ominaisuuksiin, virkamies ei voi vedota mihinkään henkilöstösääntöjen säännökseen saadakseen oikeuden vaatia sellaisten asiakirjojen tiedoksiantoa, jotka liittyvät kyseiseen organisaatiota koskevaan ongelmaan. Tämä kohtelun erilaisuus on kuitenkin perusteltua. Vaikka onkin ymmärrettävää, että silloin kun virkamiehen henkilökohtaisia ominaisuuksia moititaan, hänen oikeuksiaan vahvistetaan juuri tämän vuoksi, virkamiehelle ei kuitenkaan tarvitse antaa vielä päätöstä tehtäessä tietynlaista tarkastusja valvontaoikeutta sen suhteen, kuinka hallintoviranomainen käyttää yksikköjensä organisointia koskevaa laajaa harkintavaltaansa.115.Pohdiskeluni päätteeksi ehdotan yhteisöjen tuomioistuimelle, että se toteaisi, päinvastoin kuin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi tuomionsa 102 artiklassa, että tähän tapaukseen oli sovellettava henkilöstösääntöjen 26 artiklaa.116.Lisäksi nousee esille kysymys tämän säännöksen soveltamisen seurauksista.117.Olen jo muistuttanutKs. edellä 61 kohta.
, että yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä asetetaan 26 artiklan vastaisesti tehdyn päätöksen kumoamisen edellytykseksi se, että kyseisillä asiakirjoilla on ollut päätöksen kannalta ratkaiseva merkitys.118.Henkilöstösääntöjen 26 artiklan rikkomisesta ei siis automaattisesti seuraa päätöksen kumoamista.119.Korostan ensinnäkin, että päätös voidaan kumota vain silloin, jos tässä säännöksessä tarkoitettuja asiakirjoja ei ole annettu tiedoksi. Päätöksen kumoamisen perusteeksi ei periaatteessa riitä pelkästään se, että tosiasiassa tiedoksi annettuja asiakirjoja ei ole liitetty virkamiestä koskevaan henkilökansioon. Tässä asiassa kyseessä olevien olosuhteiden kaltaisissa olosuhteissa tällä seikalla ei sinänsä ole ratkaisevaa merkitystä tehdyn päätöksen kannalta.120.Mitä on katsottava tarkoitettavan käsitteellä ratkaiseva merkitys?121.Sellaisella asiakirjalla, jota ei ole annettu tiedoksi, on ollut ratkaiseva merkitys silloin, kun se on ollut tehdyn päätöksen välttämätön peruste. Kyseessä ei ole välttämätön peruste silloin, kun päätöstä voidaan perustella muilla asiakirjoilla, jotka on sääntöjenmukaisesti saatettu asianomaisen henkilön tietoon.122.Tämän selvittämiseksi on näin ollen jätettävä huomiotta sellaiset asiakirjat, joita ei ole annettu tiedoksi, ja tarkasteltava, onko riidanalainen päätös kyseisistä asiakirjoista huolimatta loppujen lopuksi perusteltu muiden asianmukaisesti tiedoksiannettujen asiakirjojen perusteellaKatson, että on vältettävä sellaista toimintatapaa, että kumoamisen mahdolliseksi välttämiseksi tiedoksiantamattomat asiakirjat otettaisiinkin huomioon ja selvitettäisiin, onko virkamiehellä tosiasiallisesti ollut mahdollisuus käyttää puolustautumisoikeuksiaan huolimatta siitä, ettei asiakirjoja ole annettu hänelle tiedoksi, kun hänelle on kerrottu kyseisten asiakirjojen aineellisen sisällön pääkohdat. Tällaisen lähestymistavan johdosta henkilöstösääntöjen 26 artiklassa säädetty todellinen tiedoksiantovelvollisuus menettäisi merkityksensä. Voitaisiinko kansallisessa oikeusjärjestyksessä ajatella tällaisen ratkaisun omaksumista jollakin erityisalalla, kuten rikosprosessissa?
.123.Tämä ratkaisu näyttää sekä oikeudellisesti että pragmaattisesti soveltuvan käsiteltävänä olevaan ongelmaan.124.Henkilöstösääntöjen erityisalalla tämä ratkaisu on sopusoinnussa sen ratkaisun kanssa, jonka yhteisöjen tuomioistuinAsia 107/82, AEG v. komissio, tuomio 25.10.1983 (Kok. 1983, s. 3151, s. 30).
ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinAsia T-30/91, Solvay v. komissio, tuomio 29.6.1995 (Kok. 1995, s. II-1775, 58 kohta).
ovat kilpailuoikeuden alalla jo vahvistaneet.125.Jäljelle jää viimeinen ja tärkeä kysymys: voidaanko epäedullisen tiedon tiedoksiantamatta jättämiseen liittyvä puolustautumisoikeuksien loukkaaminen korjata oikeudenkäyntimenettelyn aikana? Toisin sanoen voidaanko riidanalaiset asiakirjat antaa riita-asian käsittelyn aikana tehokkaasti tiedoksi vai ei ?126.Katson, ettei tämä ole oikeudellisesti mahdollista.127.Yhteisöjen tuomioistuinten, joiden käsiteltäväksi kumoamiskanne on saatettu, laillisuusvalvonta kohdistuu toimenpiteeseen sellaisena, kuin se sen tekohetkellä oli. Riidan kohdetta ei voida jälkeenpäin korjailla. Yhteisöjen tuomioistuimissa ei voida tehdä uutta, oikeudenkäyntimenettelyä edeltävään hallinnolliseen vaiheeseen kuuluvaa tutkintaa. Yhteisöjen tuomioistuimet voivat korkeintaan, kuten edellä 122 kohdassa on todettu, tietyllä tavalla luoda uuden kuvan menneisyydestä jätettyään ensin huomiotta tietyt asiassa tapahtuneet lainvastaisuudet.128.Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on itse jo puolustautumisoikeuksien loukkaamisen osalta nimenomaisesti vahvistanut tällaisen ratkaisun kilpailuoikeuden alalla.Ks. edellinen alaviite, tuomion 98 ja 103 kohta.
Myös yhteisöjen tuomioistuin on hyväksynyt tämän ratkaisun henkilöstösääntöjen 25 artiklassa todetun perusteluvelvollisuuden osalta: se on katsonut, että —— perustelujen puuttumista ei voida korjata sillä, että asianomainen henkilö saa päätöksen perusteena olevat seikat tietoonsa yhteisöjen tuomioistuimessa käytävän oikeudenkäynnin aikanaAsia 195/80, Michel v. parlamentti, tuomio 26.10.1981 (Kok. 1981, s. 2861, 22 kohu).
yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että tietyissä tilanteissa perusteluvelvollisuus voitiin täyttää viimeistään siinä vaiheessa, kun henkilöstösääntöjen 90 artiklan nojalla tehty valitus hylättiinAsia Cl 15/92 P, parlamentti v. Volger, tuomio 9.12.1993 (Kok. 1993, s. I-6549, 22—24 kohta).
.129.Ojhan nostaman kanteen johdosta annettua tuomiota on tarkasteltava edellä esitettyjen seikkojen valossa.130.Tässä tapauksessa on erityisesti kyse seuraavasta kuudesta ulkopuolisten valittajasta tekemästä valituksesta:neljästä 8.5.1992 päivätyssä muistiossa tiivistetysti esitetystä valituksesta; komission ulkoisista suhteista vastaavan pääosaston Aasia-osaston johtaja lähetti kyseisen muistion valittajalle huomautusten esittämistä varten;
22.4.1992 päivätystä, Lääkärit ilman rajoja -järjestön edustajan lähettämästä valituksesta, jossa viitataan 2.4.1992 pidettyyn kokoukseen;
18.6.1992 päivätystä valituksesta, jonka Bangladeshin hallituksen juuttiasioista vastaava ministeriö lähetti komission Daccassa olevan edustuston päällikölle.
131.Asiassa on kyse myös komission Daccassa olevan edustuston päällikön PO I:n pohjois—eteläsuhteista vastaavalle pääjohtajalle 21.5.1992 laatimasta hyvin yksityiskohtaisesta kertomuksesta, jossa kuvaillaan edustustossa vallitsevaa jännittynyttä tilannetta, jonka katsottiin aiheutuneen Ojhan henkilökohtaisista ominaisuuksista.132.8.5.1992 päivätyn muistion perusteella ei näytä siltä, että siinä tarkoitetut neljä valitusta olisi tehty kirjallisesti. Muistiossa viitataan vierailuihin ja keskusteluihin. Niiden sisältö on saatettu valittajan tietoon tällä samalla muistiolla.133.Ojha myöntää, että Daccassa olevan edustuston päällikkö antoi 30.6.1992 hänelle tiedoksi 18.6.1992 tehdyn valituksenKantajan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa antama vastaus vastaajan vastineeseen, s. 12.
.134.Valittaja on voinut täysin hyvin käyttää puolustautumisoikeuksiaan näiden viiden valituksen osalta niissä eri keskusteluissa, joita hän kävi esimiehensä kanssa.135.Oikeudenkäyntiasiakirjoista ilmenee sen sijaan seuraavaa:22.4.1992 tehty kirjallinen valitus annettiin Ojhalle tiedoksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa käydyn oikeudenkäynnin aikana; kyseinen valitus sisältyy komission 6.1.1994 päivätyn vastineen liitteeseen nro 2;Komissio vahvistaa tämän kantajan esittämän väitteen implisiittisesti kantajan vastaukseen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa antamassaan vastauksessa (vastauksen 11 kohta). Lisäksi on niin, että vastaukseksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämään kysymykseen vastaaja on myöntänyt, etteivät henkilöt, joita asia koski, olleet ilmoittaneet sille, oliko tämän valituksen olemassaolosta mainittu niissä eri kokouksissa, joita Ojhan kanssa oli pidetty.
myös 21.5.1992 päivätty kertomus annettiin hänelle tiedoksi oikeudenkäynnin aikana; kertomus on komission ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 19.12.1994 eli kirjallisen menettelyn päättämisen jälkeen esittämään kysymykseen antaman vastauksen liitteenä.
136.Edellä mainittujen periaatteiden nojalla komission ei olisi pitänyt ottaa huomioon näitä 22.4.1992 ja 21.5.1992 päivättyjä asiakirjoja päätöstä tehdessään eikä myöskään ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen olisi pitänyt ottaa niitä huomioon tarkastellessaan asemapaikan siirron perusteita.137.Komissio väittää, ettei se ole ottanut niitä huomioon.138.Komissio on kuitenkin 22.4.1992 päivätyn valituksen osalta nimenomaisesti maininnut vastineessaanVastineen 4 kohta, s. 4.
päätöksensä perusteina seuraavaa:Tähän [8.5.1992 päivätyssä muistiossa tarkoitettuja] valituksia koskevaan luetteloon on lisättävä se 22.4.1992 päivätty valitus, joka koskee Lääkärit ilman rajoja -järjestön Ranskan osaston 2.4.1992 pitämää kokousta ja joka valitettavasti antaa hyvin valaisevan näkemyksen valittajan sosiaalisesta käyttäytymisestä ——.
139.Vastaaja on 21.5.1992 päivätyn kertomuksen osalta korostanut kuitenkin seuraavaa:Vuoden 1992 kesäkuun loppupuolelh oli osoittautunut välttämättömäksi ryhtyä tarpeellisiin toimenpiteisiin yksikön moitteettoman toiminnan kannalta erityisen vahingollisen tilanteen päättämiseksiKs. vastaajan vastineen 7 kohta, kursivointi tässä.
lisäksi se korosti seuraavaa:
—— riidanalaista asemapaikan siirtopäätöstä on yksikön edun vuoksi perusteltu seuraavilla kahdella seikalla:
sellaisilla valituksilla, joissa moitittiin valittajan käytöstä; ja
Daccassa olevan edustuston hyvin jännittyneellä ilmapiirilläVastaajan vastineen 46 kohta, kursivointi tässä.
.
140.Komissio ei ole viitannut mihinkään ennen vuoden 1992 kesäkuun loppua päivättyyn sellaiseen asiakirjaan tai mihinkään kyseistä ajankohtaa ennen ilmenneeseen sellaiseen seikkaan, jossa olisi viitattu edustuston jännittyneeseen tilanteeseen, eikä varsinkaan antanut sellaista asiakirjaa tai seikkaa Ojhalle tiedoksi ennen päätöksensä tekemistä.Muita komission vastineensa 51 kohdassa tarkoittamia, sisäisiä jännitteitä osoittavia seikkoja sisältäviä asiakirjoja ei myöskään ollut annettu tiedoksi kantajalle. Lisäksi on niin, että päätös ei ole läheskään niin yksityiskohtainen kuin 21.5.1992 päivätty kertomus.
On siis vaikeaa todeta, ettei riidanalaista kertomusta olisi otettu huomioon, varsinkin kun puolustukseksi esitetyissä perusteluissa toistetaan tämän kertomuksen tiettyjä kohtia.141.Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei nimenomaisesti jättänyt käsittelemättä edellä mainittua valitusta ja kertomusta.142.Kuten valittaja väittää neljännessä muutoksenhakuperusteessaan, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin itse otti huomioon 21.5.1992 päivätyn kertomuksen, kun se tuomionsa 85 kohdassa totesi seuraavaa:Komission tältä osin esittämiä väitteitä tukevat asiakirjakansioon liitetyt eri asiakirjat, joista ilmenee, että tilanne edustustossa oli hyvin jännittynyt —— .
143.Missään Ojhalle ennen päätöksen tekemistä sääntöjenmukaisesti tiedoksi annetussa asiakirjassa ei kuitenkaan viitata edustuston sisäiseen, hyvin jännittyneeseen tilanteeseen.144.Päättelen siis, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun setotesi, ettei henkilöstösääntöjen 26 artiklaa ollut sovellettava tapaukseen ja ettei tapauksessa voitu todeta, että puolustautumisoikeuksia olisi mitenkään loukattu;
ei katsonut, että siirtopäätöstä ei voitu perustella 22.4.1992 päivätyllä valituksella ja 21.5.1992 päivätyllä kertomuksella sen vuoksi, että nämä asiakirjat oli otettu huomioon henkilöstösääntöjen 26 artiklan vastaisesti ja puolustautumisoikeuksia loukaten;
ei varmistanut tämän jälkeen, olivatko 8.5.1992 päivätyssä muistiossa tarkoitetut neljä valitusta ja 18.6.1992 päivätty valitus riittävä peruste tehdylle päätökselle.