<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><JUDGMENT xmlns:fmx="http://opoce" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.58-20161101.xd"><BIB.JUDGMENT><REF.CASE FILE="n.a."><NO.CASE>C-154/15</NO.CASE><NO.CASE>C-307/15</NO.CASE><NO.CASE>C-308/15</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62015CJ0154</NO.CELEX><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:980">EU:C:2016:980</NO.ECLI><NO.SEQ>0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>1</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>13</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>13</PAGE.TOTAL><AUTHOR>CJ</AUTHOR></BIB.JUDGMENT><CURR.TITLE><PAGE.HEADER><P><HT TYPE="SC">TUOMIO <DATE ISO="20161221">21.12.2016</DATE> – YHDISTETYT ASIAT C-154/15, C-307/15 ja C-308/15</HT></P><P>GUTIÉRREZ NARANJO YM.</P></PAGE.HEADER></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Unionin tuomioistuimen tuomio</HT> (suuri jaosto)</P><P><DATE ISO="20161221">21 päivänä joulukuuta 2016</DATE><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="STAR" NOTE.ID="E0001"><P>Oikeudenkäyntikieli: espanja.</P></NOTE></P></TI></TITLE><INTERMEDIATE><INDEX IDX.CLOSE="" SEPARATOR=" – " IDX.OPEN=""><KEYWORD>Ennakkoratkaisupyyntö</KEYWORD><KEYWORD>Direktiivi 93/13/ETY</KEYWORD><KEYWORD>Kuluttajasopimukset</KEYWORD><KEYWORD>Kiinnelainat</KEYWORD><KEYWORD>Kohtuuttomat ehdot</KEYWORD><KEYWORD>4 artiklan 2 kohta</KEYWORD><KEYWORD>6 artiklan 1 kohta</KEYWORD><KEYWORD>Pätemättömyyden toteaminen</KEYWORD><KEYWORD>Kansallinen tuomioistuin on rajannut kohtuuttoman ehdon pätemättömyyden toteamisen vaikutukset ajallisesti</KEYWORD></INDEX></INTERMEDIATE><JUDGMENT.INIT><P>Yhdistetyissä asioissa C-154/15, C-307/15 ja C-308/15,</P><P>joissa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvista ennakkoratkaisupyynnöistä, jotka Juzgado de lo Mercantil n<HT TYPE="SUP">o</HT> 1 de Granada (Granadan kauppatuomioistuin nro 1, Espanja) on esittänyt <DATE ISO="20150325">25.3.2015</DATE> tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen <DATE ISO="20150401">1.4.2015</DATE> (C-154/15), ja Audiencia Provincial de Alicante (Alicanten maakunnan tuomioistuin, Espanja) <DATE ISO="20150401">1.4.2015</DATE> ja <DATE ISO="20150615">15.6.2015</DATE> tekemillään päätöksillä, jotka ovat saapuneet unionin tuomioistuimeen <DATE ISO="20150701">1.7.2015</DATE> (C-307/15 ja C-308/15), saadakseen ennakkoratkaisun asioissa</P></JUDGMENT.INIT><PARTIES><PLAINTIFS><P><HT TYPE="BOLD">Francisco Gutiérrez Naranjo</HT></P></PLAINTIFS><AGAINST>vastaan</AGAINST><DEFENDANTS><P><HT TYPE="BOLD">Cajasur Banco SAU</HT> (C-154/15),</P><P><HT TYPE="BOLD">Ana María Palacios Martínez</HT></P><P>vastaan</P><P><HT TYPE="BOLD">Banco Bilbao Vizcaya Argentaria SA (BBVA)</HT> (C-307/15) ja</P><P><HT TYPE="BOLD">Banco Popular Español SA</HT></P><P>vastaan</P><P><HT TYPE="BOLD">Emilio Irles López</HT> ja</P><P><HT TYPE="BOLD">Teresa Torres Andreu</HT> (C-308/15),</P></DEFENDANTS></PARTIES><PREAMBLE><PREAMBLE.INIT><P>UNIONIN TUOMIOISTUIN (suuri jaosto),</P><P>toimien kokoonpanossa: presidentti K. Lenaerts, varapresidentti A. Tizzano, jaostojen puheenjohtajat R. Silva de Lapuerta ja M. Ilešič sekä tuomarit J. Malenovský, E. Levits (esittelevä tuomari), J.-C. Bonichot, A. Arabadjiev, C. G. Fernlund, C. Vajda, S. Rodin, F. Biltgen ja K. Jürimäe,</P><P>julkisasiamies: P. Mengozzi,</P><?PAGE NO="2"?><P>kirjaaja: hallintovirkamies L. Carrasco Marco,</P></PREAMBLE.INIT><GR.VISA><VISA>ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja <DATE ISO="20160426">26.4.2016</DATE> pidetyssä istunnossa esitetyn,</VISA></GR.VISA><GR.CONSID><CONSID><P>ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet</P><LIST TYPE="NDASH"><ITEM><P>Francisco Gutiérrez Naranjo, edustajinaan A. Navarro Vidal, A. Martínez Muriel, D. Pineda Cuadrado ja L. Pineda Salido, abogados,</P></ITEM><ITEM><P>Ana María Palacios Martínez, edustajinaan F. J. Zambudio Nicolas, abogado, ja R. López Coloma, procuradora,</P></ITEM><ITEM><P>Banco Popular Español SA, edustajinaan C. Fernández Vicién, I. Moreno-Tapia Rivas ja J. Capell, abogados,</P></ITEM><ITEM><P>Cajasur Banco SAU, edustajinaan J. Remón Peñalver ja D. Sarmiento Ramirez-Escudero, abogados,</P></ITEM><ITEM><P>Banco Bilbao Vizcaya Argentaria SA (BBVA), edustajinaan J. Rodríguez Cárcamo ja A. Rodríguez Conde, abogados,</P></ITEM><ITEM><P>Emilio Irles López ja Teresa Torres Andreu, edustajinaan Y. Sánchez Orts, procuradora, ja F. García Cerrillo, abogado,</P></ITEM><ITEM><P>Espanjan hallitus, asiamiehinään A. Gavela Llopis ja M. Sampol Pucurull,</P></ITEM><ITEM><P>Tšekin hallitus, asiamiehinään S. Šindelková, M. Smolek ja J. Vláčil,</P></ITEM><ITEM><P>Puolan hallitus, asiamiehenään B. Majczyna,</P></ITEM><ITEM><P>Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus, asiamiehinään S. Simmons ja L. Christie, avustajinaan S. Ford, barrister, sekä K. Smith ja B. Kennelly, QC,</P></ITEM><ITEM><P>Euroopan komissio, asiamiehinään D. Roussanov, N. Ruiz García ja J. Baquero Cruz,</P></ITEM></LIST></CONSID></GR.CONSID><GR.VISA><VISA>kuultuaan julkisasiamiehen <DATE ISO="20160713">13.7.2016</DATE> pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,</VISA></GR.VISA><PREAMBLE.FINAL>on antanut seuraavan</PREAMBLE.FINAL></PREAMBLE><CONTENTS.JUDGMENT><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">tuomion</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0001"><NO.P>1</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisupyynnöt koskevat kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista <DATE ISO="19930405">5.4.1993</DATE> annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="095" PAGE.FIRST="29" DATE.PUB="1993">EYVL 1993, L 95, s. 29</REF.DOC.OJ>) ja erityisesti sen 6 ja 7 artiklan tulkintaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0002"><NO.P>2</NO.P><TXT>Nämä pyynnöt on esitetty riita-asioissa, joissa asianosaisina ovat kiinnelainasopimuksia tehneet henkilöt ja luottolaitokset ja joissa on kyse oikeudesta sellaisten sopimusehtojen perusteella maksettujen summien palautukseen, joiden kohtuuttomuus on todettu tuomioistuinratkaisulla.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="3"?><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Asiaa koskevat oikeussäännöt</HT></P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Unionin oikeus</HT></HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0003"><NO.P>3</NO.P><TXT>Direktiivin 93/13 johdanto-osan kymmenennessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><CONSID><P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0001" REF.END="QE0001"/>– – tehokkaampi kuluttajansuoja voidaan saavuttaa ottamalla käyttöön yhdenmukaiset kohtuuttomia ehtoja koskevat säännöt – –<QUOT.END REF.START="QS0001" CODE="201D" ID="QE0001"/></P></CONSID></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0004"><NO.P>4</NO.P><TXT>Direktiivin johdanto-osan 12. perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><CONSID><P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0002" REF.END="QE0002"/>– – on tarpeen jättää jäsenvaltioille mahdollisuus perustamissopimusta asianmukaisesti noudattaen varmistaa kuluttajalle suojelun korkeampi taso tämän direktiivin säännöksiä tiukemmilla kansallisilla säännöksillä<QUOT.END REF.START="QS0002" CODE="201D" ID="QE0002"/>.</P></CONSID></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0005"><NO.P>5</NO.P><TXT>Direktiivin 93/13 johdanto-osan 24. perustelukappale on muotoiltu seuraavasti:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><CONSID><P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0003" REF.END="QE0003"/>jäsenvaltioiden tuomioistuimilla tai hallintoviranomaisilla on oltava käytettävissään riittävät ja tehokkaat keinot kuluttajasopimusten kohtuuttomien ehtojen soveltamisen lopettamiseksi<QUOT.END REF.START="QS0003" CODE="201D" ID="QE0003"/>.</P></CONSID></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0006"><NO.P>6</NO.P><TXT>Direktiivin 93/13 3 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0004" REF.END="QE0004"/>Sopimusehtoa, josta ei ole erikseen neuvoteltu, pidetään kohtuuttomana, jos se hyvän tavan vastaisesti aiheuttaa kuluttajan vahingoksi huomattavan epätasapainon osapuolten sopimuksesta johtuvien oikeuksien ja velvollisuuksien välille.<QUOT.END REF.START="QS0004" CODE="201D" ID="QE0004"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0007"><NO.P>7</NO.P><TXT>Direktiivin 3 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0005" REF.END="QE0005"/>Sopimusehtoa ei koskaan pidetä erikseen neuvoteltuna, jos se on ennakolta laadittu, eikä kuluttaja ole näin ollen voinut vaikuttaa sen sisältöön, varsinkaan ennakolta muotoiltujen vakiosopimusten yhteydessä.<QUOT.END REF.START="QS0005" CODE="201D" ID="QE0005"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0008"><NO.P>8</NO.P><TXT>Direktiivin 4 artiklassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="004.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0006" REF.END="QE0006"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>Sopimusehdon kohtuuttomuutta arvioidaan ottaen huomioon sopimuksen kohteena olevien tavaroiden ja palvelujen luonne ja viitaten sopimuksentekohetkellä kaikkiin sopimuksen tekoon liittyviin olosuhteisiin sekä kaikkiin muihin sopimuksen ehtoihin tai toiseen sopimukseen, josta se on riippuvainen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 7 artiklan soveltamista.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="004.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA>Sopimusehtojen kohtuuttoman luonteen arviointi ei saa koskea sopimuksen pääkohteen määrittelyä, hinnan tai korvauksen riittävyyttä eikä vastineena toimitettavia palveluja ja tavaroita, jos ehdot on laadittu selkeästi ja ymmärrettävästi.<QUOT.END REF.START="QS0006" CODE="201D" ID="QE0006"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0009"><NO.P>9</NO.P><TXT>Direktiivin 5 artiklassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0007" REF.END="QE0007"/>Jos on kyse sopimuksesta, jonka kaikki tai tietyt kuluttajalle esitetyt ehdot on laadittu kirjallisesti, ehdot on aina laadittava selkeästi ja ymmärrettävästi. – – <QUOT.END REF.START="QS0007" CODE="201D" ID="QE0007"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0010"><NO.P>10</NO.P><TXT>Direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0008" REF.END="QE0008"/>Jäsenvaltioiden on säädettävä, että elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisen sopimuksen kohtuuttomat ehdot eivät sido kuluttajia niiden kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja että sopimus jää muilta osin osapuolia sitovaksi, jos sopimus voi olla olemassa ilman kohtuuttomia ehtoja.<QUOT.END REF.START="QS0008" CODE="201D" ID="QE0008"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><?PAGE NO="4"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0011"><NO.P>11</NO.P><TXT>Direktiivin 7 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0009" REF.END="QE0009"/>Jäsenvaltioiden on kuluttajien ja kilpailevien elinkeinonharjoittajien edun vuoksi varmistettava, että on olemassa riittäviä ja tehokkaita keinoja kohtuuttomien ehtojen käytön lopettamiseksi elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisissä sopimuksissa.<QUOT.END REF.START="QS0009" CODE="201D" ID="QE0009"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Espanjan oikeus</HT></HT></P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Lainsäädäntö</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0012"><NO.P>12</NO.P><TXT>Siviililain (Código Civil) 1303 §:ssä säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0010" REF.END="QE0010"/>Jos sopimusvelvoite todetaan pätemättömäksi, sopimuspuolten on palautettava toisilleen sopimuksen kohde, tuotto ja hinta korkoineen, ellei seuraavissa pykälissä säädetystä muuta johdu.<QUOT.END REF.START="QS0010" CODE="201D" ID="QE0010"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0013"><NO.P>13</NO.P><TXT>Kuluttajien ja käyttäjien suojasta annetun yleisen lain sekä muiden täydentävien lakien uudelleen laaditun tekstin (Real Decreto Legislativo 1/2007 por el que se aprueba el Texto refundido de la Ley General para la Defensa de los Consumidores y Usuarios y otras leyes complementarias), joka hyväksyttiin <DATE ISO="20071116">16.11.2007</DATE> annetulla kuninkaan asetuksella 1/2007 (Real Decreto Legislativo 1/2007; BOE nro 287, <DATE ISO="20071130">30.11.2007</DATE>), sellaisena kuin se oli voimassa pääasian tosiseikkojen tapahtumahetkellä (jäljempänä LGDCU), 82 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0011" REF.END="QE0011"/>Kohtuuttomina pidetään kaikkia sellaisia sopimusehtoja, joista ei ole erikseen neuvoteltu, sekä kaikkia käytäntöjä, jotka eivät perustu nimenomaiseen sopimukseen, jos ne lojaliteettiperiaatteen vastaisesti aiheuttavat kuluttajan ja käyttäjän vahingoksi huomattavan epätasapainon osapuolten sopimuksesta johtuvien oikeuksien ja velvollisuuksien välille.<QUOT.END REF.START="QS0011" CODE="201D" ID="QE0011"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0014"><NO.P>14</NO.P><TXT>LGDCU:n 83 §:ssä säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0012" REF.END="QE0012"/>Kohtuuttomat sopimusehdot ovat pätemättömiä suoraan lain nojalla, ja niistä ei katsota sovitun. Tässä tarkoituksessa tuomioistuin toteaa sopimukseen sisältyvien kohtuuttomien ehtojen pätemättömyyden asianosaisia kuultuaan. Sopimus kuitenkin sitoo samoin ehdoin edelleen sopimuspuolia, mikäli se voi pysyä voimassa ilman kohtuuttomia ehtoja.<QUOT.END REF.START="QS0012" CODE="201D" ID="QE0012"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0015"><NO.P>15</NO.P><TXT>Yleisistä sopimusehdoista <DATE ISO="19980413">13.4.1998</DATE> annetun lain 7/1998 (Ley 7/1998 sobre condiciones generales de la contratación; BOE nro 89, <DATE ISO="19980414">14.4.1998</DATE>), sellaisena kuin se oli voimassa pääasioiden tosiseikkojen tapahtumahetkellä (jäljempänä LCGC), 5 §:n 5 momentissa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0013" REF.END="QE0013"/>Yleisiä sopimusehtoja laadittaessa noudatetaan avoimuuden, selvyyden, täsmällisyyden ja yksinkertaisuuden vaatimuksia.<QUOT.END REF.START="QS0013" CODE="201D" ID="QE0013"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0016"><NO.P>16</NO.P><TXT>LCGC:n 7 §:ssä säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0014" REF.END="QE0014"/>Seuraavia yleisiä sopimusehtoja ei katsota osaksi sopimusta:</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>ehdot, joista kuluttaja ei ole todellisuudessa voinut olla kaikilta osin tietoinen sopimusta tehtäessä tai joita ei ole allekirjoitettu, silloin kun tätä on 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla edellytetty</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>ehdot, joiden sisältö on vaikeaselkoinen, monimerkityksinen, epäselvä tai vaikeatajuinen, paitsi jos kuluttaja on nämä viimeksi mainitut nimenomaisesti kirjallisesti hyväksynyt ja jos ne ovat niiden erityisten säännösten mukaisia, joissa säädetään kyseisellä alalla sopimukseen sisältyviltä ehdoilta edellytetyn avoimuuden vaatimuksista.<QUOT.END REF.START="QS0014" CODE="201D" ID="QE0014"/></TXT></NP></ITEM></LIST></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><?PAGE NO="5"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0017"><NO.P>17</NO.P><TXT>LCGC:n 8 §:ssä säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="008.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0015" REF.END="QE0015"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>Suoraan lain nojalla pätemättömiä ovat sellaiset yleiset sopimusehdot, joilla loukataan vastoin sopimuspuolen etua tämän lain säännöksiä tai jotakin muuta pakottavaa säännöstä tai kieltoa, ellei niissä ole säädetty muunlaisesta seuraamuksesta.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="008.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA>Pätemättömiksi katsotaan erityisesti kuluttajasopimusten kohtuuttomat ehdot. – –<QUOT.END REF.START="QS0015" CODE="201D" ID="QE0015"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Tribunal Supremon (ylin oikeusaste, Espanja) oikeuskäytäntö</HT></P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P>–</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC"><DATE ISO="20130509">9.5.2013</DATE> annettu tuomio nro 241/2013</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0018"><NO.P>18</NO.P><TXT>Tribunal Supremolta haettiin muutosta asiassa, jossa kuluttajayhdistys oli nostanut useita eri luottolaitoksia vastaan ryhmäkieltokanteen, ja se ratkaisi asian <DATE ISO="20130509">9.5.2013</DATE> antamallaan tuomiolla nro 241/2013 (jäljempänä <DATE ISO="20130509">9.5.2013</DATE> annettu tuomio), jossa se totesi ensin kohtuuttomiksi ehdot, joissa määrätään vähimmäiskorkokannasta, jonka alapuolelle vaihtuva korko ei voi laskea (jäljempänä vähimmäiskorkoehto), ja joita käytetään kuluttajien kanssa tehtävien kiinnelainasopimusten yleisissä sopimusehdoissa, ja totesi sitten, että nämä ehdot olivat pätemättömiä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0019"><NO.P>19</NO.P><TXT>Tribunal Supremo katsoi, että mainitut ehdot, joissa oli kyse tällaisten sopimusten pääkohteen määrittelemisestä, olivat kieliopilliselta rakenteeltaan sellaisia, että kuluttajat kykenivät saamaan niistä selvää, ja että ne täyttivät näin direktiivin 93/13 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua selvää ja ymmärrettävää muotoilua koskevan vaatimuksen. Sen näkemyksen mukaan niitä ei siis ollut syytä katsoa kohtuuttomiksi unionin tuomioistuimen <DATE ISO="20100603">3.6.2010</DATE> antamaan tuomioon <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Caja de Ahorros y Monte de Piedad de Madrid</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-484/08</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2010:309">EU:C:2010:309</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) perustuvan oikeuskäytännön mukaisesti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0020"><NO.P>20</NO.P><TXT>Tribunal Supremo totesi kuitenkin tukeutumalla muun muassa unionin tuomioistuimen <DATE ISO="20130321">21.3.2013</DATE> antamassa tuomiossa <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>RWE Vertrieb</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-92/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:180">EU:C:2013:180</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) vahvistettuihin periaatteisiin, että direktiivin 93/13 4 artiklan 2 kohdassa säädetty avoimuusvaatimus on ymmärrettävä siten, ettei sillä ole pelkästään muodollista vaan myös sisällöllinen ulottuvuus, joka vastaa direktiivin 93/13 5 artiklassa säädettyä vaatimusta ja liittyy niiden tietojen riittävyyteen, jotka kuluttajille on sopimusta tehtäessä annettava sopimuksen pääkohdetta koskevien ehtojen soveltamisesta heille aiheutuvista oikeudellisista ja taloudellisista vaikutuksista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0021"><NO.P>21</NO.P><TXT>Avoimuusedellytys ei Tribunal Supremon mukaan kuitenkaan <DATE ISO="20130509">9.5.2013</DATE> annetussa tuomiossa kyseessä olleessa tapauksessa täyttynyt sen sisällöllisten vaatimusten osalta, koska asianomaiset pankit eivät olleet antaneet kuluttajille tällaisia tietoja sellaisia lainasopimuksia tehtäessä, joihin sisältyi vähimmäiskorkoehtoja. Tämän vuoksi se tutki näiden ehtojen mahdollista kohtuuttomuutta direktiivin 93/13 3 artiklan 1 kohdassa, 4 artiklan 1 kohdassa ja 5 artiklassa muotoiltujen lojaliteettiperiaatetta, sopimuspuolten välistä tasapainoa ja avoimuutta koskevien yleisten vaatimusten kannalta ja totesi ehdot pätemättömiksi siitä syystä, etteivät ne täyttäneet avoimuuden vaatimuksia, koska lainanottajille ei ollut annettu riittäviä tietoja niistä konkreettisista vaikutuksista, joihin ehtojen soveltaminen käytännössä johtaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0022"><NO.P>22</NO.P><TXT>Tribunal Supremo katsoi kuitenkin, että kyseessä olleet kiinnelainasopimukset voitiin pitää voimassa, minkä lisäksi se rajoitti vähimmäiskorkoehtojen pätemättömäksi toteamisen takautuvia vaikutuksia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0023"><NO.P>23</NO.P><TXT>Tribunal Supremo viittasi tässä yhteydessä näet ensin siihen, että kohtuuttomien ehtojen pätemättömäksi toteamisessa sovellettavan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella kyseessä olevat ehdot oli katsottava alusta saakka tehottomiksi, ja toi tämän jälkeen esiin sen, että siitä pääsäännöstä huolimatta, että pätemättömyyden toteaminen vaikuttaa takautuvasti, tämä vaikutus ei voinut muodostua ylitsepääsemättömäksi esteeksi yleisille oikeusperiaatteille eikä erityisesti oikeusvarmuuden periaatteelle.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="6"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0024"><NO.P>24</NO.P><TXT>Tribunal Supremo katsoi, että vähimmäiskorkoehdot olivat sellaisenaan laillisia, että ne perustuivat objektiivisiin syihin, etteivät ne olleet epätavallisia eivätkä täysin epäsuhteisia, että niiden käyttö oli asuntolainamarkkinoilla jo pitkään hyväksytty, että niiden pätemättömyys perustui avoimuuden puutteeseen, joka johtui siitä, ettei lainanottajille ollut annettu riittäviä tietoja, että pankit olivat noudattaneet lakisääteistä tiedonantovelvollisuuttaan, että vähimmäiskorkokannan vahvistaminen oli tarpeen kyseisten kiinnelainojen vähimmäistuoton säilyttämiseksi, jotta pankit kykenisivät kattamaan tuotantokustannuksensa ja jatkamaan rahoituksen myöntämistä, että vähimmäiskorkoehdot oli laskettu siten, ettei alun perin maksettavaksi sovittuihin summiin, jotka lainanantajat olivat ottaneet huomioon päättäessään taloudellisista ratkaisuistaan, tulisi huomattavia muutoksia, että Espanjan lainsäädäntö sallii velkojan vaihdokset ja että kyseisten ehtojen pätemättömäksi toteamisen takautuvasta vaikutuksesta aiheutuisi vakavia taloudellisia häiriöitä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0025"><NO.P>25</NO.P><TXT>Tribunal Supremo katsoi näiden seikkojen valossa ja oikeusvarmuuden periaatteen perusteella, että sen tuomion ajalliset vaikutukset oli rajattava alkamaan tuomion julistamispäivästä, ja päätti, ettei kyseisten vähimmäiskorkoehtojen pätemättömyyden toteaminen vaikuttaisi ennen <DATE ISO="20130509">9.5.2013</DATE> lainvoimaisilla tuomioistuinratkaisuilla lopullisesti ratkaistuihin tilanteisiin eikä tätä päivää ennen suoritettuihin maksuihin, joten vain ne summat, jotka oli maksettu perusteettomasti näiden ehtojen mukaisesti mainitun päivän jälkeen, pitäisi palauttaa.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P>–</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC"><DATE ISO="20150325">25.3.2015</DATE> annettu tuomio nro 139/2015</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0026"><NO.P>26</NO.P><TXT>Tribunal Supremo vahvisti <DATE ISO="20150325">25.3.2015</DATE> antamallaan tuomiolla nro 139/2015 (jäljempänä <DATE ISO="20150325">25.3.2015</DATE> annettu tuomio) vähimmäiskorkoehtojen pätemättömyyden toteamisen takautuvien vaikutusten rajaamisen asiassa, jossa yksittäinen kuluttaja oli kanteellaan vaatinut tällaisen ehdon perusteella perusteettomasti maksamiensa summien palauttamista. Se ulotti tällä tavoin yksittäistapauksia koskeviin kielto- ja korvauskanteisiin ratkaisun, jonka se oli omaksunut <DATE ISO="20130509">9.5.2013</DATE> antamassaan tuomiossa ryhmäkieltokanteiden osalta. Näin tapauksessa, joka ratkaistiin <DATE ISO="20150325">25.3.2015</DATE> annetulla tuomiolla, palautusvelvollisuus rajattiin ainoastaan niihin summiin, jotka oli maksettu perusteettomasti <DATE ISO="20130509">9.5.2013</DATE> annetun tuomion julistamisen jälkeen.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Pääasioiden tosiseikat ja ennakkoratkaisukysymykset</HT></P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Asia C-154/15</HT></HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0027"><NO.P>27</NO.P><TXT>Francisco Gutiérrez Naranjo teki Cajasur Banco SAU:n kanssa kiinnelainasopimuksen, johon sisältyi vähimmäiskorkoehto.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0028"><NO.P>28</NO.P><TXT>Gutiérrez Naranjo vetosi direktiiviin 93/13 ja Tribunal Supremon oikeuskäytäntöön kanteessaan, jossa se vaati Juzgado de lo Mercantil n<HT TYPE="SUP">o</HT> 1 de Granadaa (Granadan kauppatuomioistuin nro 1, Espanja) toteamaan tämän vähimmäiskorkoehdon pätemättömyyden ja määräämään kyseisen ehdon perusteella perusteettomaksi maksetut summat palautettaviksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0029"><NO.P>29</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii sitä, onko sopimusehdon, joka on sen kohtuuttomuuden vuoksi todettu pätemättömäksi, pätemättömyyden toteamisen vaikutusten rajaaminen vain toteamista seuraavaan ajanjaksoon direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohdan mukaista.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="7"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0030"><NO.P>30</NO.P><TXT>Juzgado de lo Mercantil n<HT TYPE="SUP">o</HT> 1 de Granada päätti näin ollen lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><P><LIST TYPE="OTHER"><ITEM><NP><NO.P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0016" REF.END="QE0016"/>1)</NO.P><TXT>Direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohdassa vahvistetun <QUOT.START CODE="2019" ID="QS0017" REF.END="QE0017"/>sitomattomuuden<QUOT.END REF.START="QS0017" CODE="2019" ID="QE0017"/> tulkinta: Onko tämän käsitteen mukaisena pidettävä näissä tapauksissa tulkintaa, jonka mukaan ehdon pätemättömyyden toteamisesta huolimatta sen vaikutukset ulottuvat pätemättömyyden toteamishetkeen saakka, ja onko tämän vuoksi katsottava, vaikka pätemättömyys on todettu, että vaikutukset, jotka ehdolla on ollut voimassaolonsa aikana, eivät ole kumoutuneet tai tehottomia?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Tietyn ehdon käytön mahdollinen kieltäminen (6 ja 7 artiklan 1 kohtien mukaisesti) yksittäistapausta koskevan, kuluttajan nostaman kieltokanteen perusteella, kun ehto todetaan pätemättömäksi: Voidaanko ehdon käytön kieltämisen yhteydessä määrätä pätemättömyyden vaikutusten rajoittamisesta? Voivatko tuomioistuimet kohtuullistaa elinkeinonharjoittajaan kohdistuvaa velvollisuutta palauttaa kuluttajan kyseisen ehdon – joka on myöhemmin todettu pätemättömäksi siitä sopimisesta alkaen tiedottamisessa tapahtuneiden laiminlyöntien ja/tai avoimuuden vaatimusten noudattamatta jättämisen vuoksi – mukaisesti maksamia määriä?<QUOT.END REF.START="QS0016" CODE="201D" ID="QE0016"/></TXT></NP></ITEM></LIST></P></QUOT.S></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Asia C-307/15</HT></HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0031"><NO.P>31</NO.P><TXT>Ana María Palacios Martínez teki <DATE ISO="20060728">28.7.2006</DATE> Banco Bilabao Vizcaya Argentaria SA:n (BBVA) kanssa kiinnelainasopimuksen, johon sisältyi vähimmäiskorkoehto.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0032"><NO.P>32</NO.P><TXT>Lainanottaja nosti <DATE ISO="20140306">6.3.2014</DATE> kanteen Juzgado de lo Mercantil n<HT TYPE="SUP">o</HT> 1 de Alicantessa (Alicanten kauppatuomioistuin nro 1, Espanja) ja vaati vähimmäiskorkoehdon toteamista pätemättömäksi sen kohtuuttomuuden vuoksi sekä niiden summien palauttamista, jotka pankki oli perusteettomasti perinyt.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0033"><NO.P>33</NO.P><TXT>Mainittu ensimmäisenä asteena asiaa käsitellyt tuomioistuin totesi viittaamalla Tribunal Supremon <DATE ISO="20130509">9.5.2013</DATE> antamassa tuomiossa omaksuttuun ratkaisuun, että kanne oli jäänyt vaille kohdetta, tämän vaikuttamatta niiden summien palauttamiseen kantajalle, jotka pankki on saattanut periä kyseessä olevan sopimusehdon nojalla mainitun tuomion antamispäivästä alkaen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0034"><NO.P>34</NO.P><TXT>Audiencia Provincial de Alicante (Alicanten maakunnan tuomioistuin, Espanja) sai käsiteltäväkseen valituksen mainitusta tuomiosta, eikä se ole varma ensimmäisessä oikeusasteessa omaksutun ratkaisun yhteensopivuudesta direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohdan kanssa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0035"><NO.P>35</NO.P><TXT>Audiencia Provincial de Alicanten mukaan kohtuuttoman ehdon pätemättömyyden toteamisen takautuvan vaikutuksen epääminen saattaisi olla ristiriidassa niin direktiivin 93/13 tavoitteiden kuin senkin kanssa, että kohtuuttoman ehdon vaikutusten kohtuullistaminen tuomioistuimessa on kielletty. Lisäksi se epäilee sitä, voidaanko <DATE ISO="20130509">9.5.2013</DATE> annetussa tuomiossa kyseessä olleessa tapauksessa niiden vaatimusten katsoa täyttyneen, jotka unionin tuomioistuin on asettanut kohtuuttoman ehdon pätemättömäksi toteamisen vaikutusten rajaamiselle ajallisesti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0036"><NO.P>36</NO.P><TXT>Audiencia Provincial de Alicante päätti näin ollen lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><P><LIST TYPE="OTHER"><ITEM><NP><NO.P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0018" REF.END="QE0018"/>1)</NO.P><TXT>Onko direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohdassa tunnustetun periaatteen, jonka mukaan kuluttajan kanssa tehtyjen sopimusten [kohtuuttomat ehdot] eivät sido, kanssa yhteensoveltuvaa, että lainasopimukseen sisältyneen kohtuuttoman vähimmäiskorkolausekkeen pätemättömäksi toteamisesta johtuvat palauttamista koskevat [taannehtivat] vaikutukset eivät ala sopimuksen tekopäivästä vaan myöhäisemmästä ajankohdasta?</TXT></NP></ITEM><?PAGE NO="8"?><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Onko kohtuuttoman ehdon [pätemättömäksi toteamisen] taannehtivien vaikutusten rajoittamisen perusteena oleva asianomaisten vilpitöntä mieltä koskeva edellytys unionin oikeuden itsenäinen käsite, jota on tulkittava yhdenmukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>3)</NO.P><TXT>Jos kysymykseen vastataan myöntävästi, mitä syitä on otettava huomioon määriteltäessä sitä, onko asianomainen ollut vilpittömässä mielessä?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>4)</NO.P><TXT>Onko sellainen elinkeinonharjoittajan toiminta, joka sopimusta tehtäessä on ollut perusteena ehdon kohtuuttomuuden kannalta ratkaisevalle avoimuuden puutteelle, joka tapauksessa yhteensoveltuvaa asianomaisten vilpittömän mielen kanssa?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>5)</NO.P><TXT>Onko kohtuuttoman ehdon [pätemättömäksi toteamisen] taannehtivien vaikutusten rajoittamisen perusteena oleva vakavien vaikeuksien uhka unionin oikeuden itsenäinen käsite, jota on tulkittava yhdenmukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>6)</NO.P><TXT>Jos kysymykseen vastataan myöntävästi, mitä arviointiperusteita pitäisi ottaa huomioon?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>7)</NO.P><TXT>Onko vakavien vaikeuksien uhkaa arvioitava ottamalla huomioon ainoastaan elinkeinonharjoittajalle aiheutuvat vaikeudet vai pitääkö ottaa huomioon myös vahinko, joka kuluttajalle aiheutuu siitä, että mainitun vähimmäiskorkoehdon perusteella maksettuja määriä ei palauteta kokonaan?<QUOT.END REF.START="QS0018" CODE="201D" ID="QE0018"/></TXT></NP></ITEM></LIST></P></QUOT.S></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Asia C-308/15</HT></HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0037"><NO.P>37</NO.P><TXT>Emilio Irles López ja Teresa Torres Andreu tekivät <DATE ISO="20010601">1.6.2001</DATE> Banco Popular Español SA:n (jäljempänä BPE) kanssa kiinnelainasopimuksen, johon sisältyi vähimmäiskorkoehto. Sopimuspuolet sopivat tämän jälkeen luoton määrän korottamisesta kaksi kertaa 2.<DATE ISO="20070605">5.</DATE> ja <DATE ISO="20070614">14.6.2007</DATE> laadituilla muutosasiakirjoilla, joihin kumpaankin sisältyi vähimmäiskorkoehto.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0038"><NO.P>38</NO.P><TXT>Lainanottajat katsoivat, että heidän vähimmäiskorkoehtoja koskevien tahdonilmaisujensa osalta oli kyseessä avoimuuden puute, ja nostivat kanteen Juzgado de lo Mercantil n<HT TYPE="SUP">o</HT> 3 de Alicantessa (Alicanten kauppatuomioistuin nro 3, Espanja), jossa he vaativat näiden ehtojen toteamista pätemättömiksi ja niiden summien palauttamista, jotka oli maksettu perusteettomasti näiden ehtojen perusteella.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0039"><NO.P>39</NO.P><TXT>Tämä asian ensimmäisenä asteena ratkaissut tuomioistuin hyväksyi kanteen ja velvoitti BPE:n palauttamaan lainanottajille perusteettomasti näiden ehtojen perusteella maksetut summat lainasopimuksen ja sen muutosasiakirjojen tekemispäivistä alkaen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0040"><NO.P>40</NO.P><TXT>BPE valitti Audiencia Provincial de Alicanteen vedoten <DATE ISO="20130509">9.5.2013</DATE> ja <DATE ISO="20150325">25.3.2015</DATE> annettuihin tuomioihin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0041"><NO.P>41</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin epäilee yhtäältä sitä, voidaanko kohtuuttoman ehdon pätemättömyyden toteamisen vaikutusten rajaamista ajallisesti pitää direktiivin 93/13 6 artiklan mukaisena. Toisaalta se katsoo, että se, että Tribunal Supremo on <DATE ISO="20150325">25.3.2015</DATE> antamallaan tuomiolla ulottanut yksittäistapauksia koskeviin kanteisiin ryhmäkanneasiassa <DATE ISO="20130509">9.5.2013</DATE> antamansa tuomion, voisi johtaa siihen, että yksittäisten lainanottajien oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan rajoitetaan, koska kussakin konkreettisessa yksittäistapauksessa vallitsevia olosuhteita ei näin otettaisi huomioon määritettäessä ajankohtaa, josta siihen pankkiin kohdistuva palautusvelvollisuus alkaa, joka on hyötynyt kohtuuttoman ehdon vaikutuksista.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="9"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0042"><NO.P>42</NO.P><TXT>Audiencia Provincial de Alicante päätti näin ollen lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle asiassa C-307/15 jo esittämiensä kysymysten lisäksi kahdeksannen ennakkoratkaisukysymyksen, joka on muotoiltu seuraavasti:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><P><LIST TYPE="OTHER"><ITEM><NP><NO.P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0019" REF.END="QE0019"/>8)</NO.P><TXT>Onko vähimmäiskorkolausekkeen pätemättömyydestä, joka on todettu kuluttajajärjestön rahalaitosta vastaan vireille panemassa menettelyssä, johtuvien palauttamista koskevien vaikutusten rajoittamisen automaattinen laajentaminen eri rahalaitosten kanssa lainasopimuksen, jonka vakuutena on kiinteistökiinnitys, tehneiden kuluttaja-asiakkaiden nostamiin yksittäistapauksia koskeviin kanteisiin, joissa vaaditaan vähimmäiskorkolausekkeen julistamista pätemättömäksi sen kohtuuttomuuden vuoksi, yhteensoveltuvaa direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohdassa tunnustetun periaatteen, jonka mukaan kohtuuton ehto ei sido kuluttajaa, sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistetun oikeuden tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin kanssa?<QUOT.END REF.START="QS0019" CODE="201D" ID="QE0019"/></TXT></NP></ITEM></LIST></P></QUOT.S></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0043"><NO.P>43</NO.P><TXT>Asiat C-307/15 ja C-308/15 yhdistettiin unionin tuomioistuimen presidentin <DATE ISO="20150710">10.7.2015</DATE> tekemällä päätöksellä kirjallista ja suullista käsittelyä sekä tuomion antamista varten.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0044"><NO.P>44</NO.P><TXT>Audiencia Provincial de Alicanten pyyntö asioiden C-307/15 ja C-308/15 käsittelyn toimittamisesta Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 a artiklassa ja unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 105 artiklassa tarkoitetussa nopeutetussa menettelyssä hylättiin unionin tuomioistuimen presidentin <DATE ISO="20150814">14.8.2015</DATE> antamalla määräyksellä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0045"><NO.P>45</NO.P><TXT>Asia C-154/15 yhdistettiin asioihin C-307/15 ja C-308/15 unionin tuomioistuimen presidentin <DATE ISO="20151021">21.10.2015</DATE> tekemällä päätöksellä kirjallista ja suullista käsittelyä sekä tuomion antamista varten.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu</HT></P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Asiassa C-154/15 esitetty ensimmäinen ja toinen kysymys sekä asioissa C-307/15 ja C-308/15 esitetyt ensimmäiset kysymykset</HT></HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0046"><NO.P>46</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytäneet tuomioistuimet ovat kahdella asiassa C-154/15 esitetyllä kysymyksellä ja asioissa C-307/15 ja C-308/15 esitetyillä ensimmäisillä kysymyksillä, jotka on käsiteltävä yhdessä, halunneet vastauksen asiallisesti siihen, onko direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle oikeuskäytännölle, jolla rajataan ajallisesti ne palauttamista koskevat vaikutukset, jotka liittyvät elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan väliseen sopimukseen sisältyvän ehdon tämän direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun kohtuuttomuuden toteamiseen tuomioistuimessa, vain niihin summiin, jotka on maksettu perusteettomasti tällaisen ehdon perusteella sen ratkaisun antamisen jälkeen, jolla tuomioistuin on todennut kohtuuttomuuden.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0047"><NO.P>47</NO.P><TXT>Aluksi on tutkittava Espanjan hallituksen, Cajasur Bancon sekä BPE:n esittämä väite, jonka mukaan kysymys pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen ehdon kohtuuttomuuden toteamisen vaikutuksista ei kuulu direktiivin 93/13 soveltamisalaan siksi, että Tribunal Supremo on tällä toteamuksellaan taannut kuluttajille paremman suojan kuin se, jonka direktiivi tarjoaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0048"><NO.P>48</NO.P><TXT>Todettakoon tähän, että ennakkoratkaisupyyntöjen mukaan Tribunal Supremo on <DATE ISO="20130509">9.5.2013</DATE> antamassaan tuomiossa oikeuttaakseen kyseessä olevien sopimusten pääkohteeseen liittyvien vähimmäiskorkoehtojen kohtuuttomuuden valvonnan tulkinnut direktiivin 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua avoimuusvaatimusta niin, ettei se koske vain sopimusehtojen muodollista avoimuutta koskevan vaatimuksen noudattamista, jossa on kyse siitä, onko ehdot laadittu selkeästi ja ymmärrettävästi, vaan että se ulottuu niiden sisällölliseen avoimuuteen, jossa on kyse niiden tietojen riittävyydestä, jotka kuluttajalle on annettu hänen sopimussitoumuksensa oikeudellisesta ja taloudellisesta laajuudesta.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="10"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0049"><NO.P>49</NO.P><TXT>Kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 46–50 kohdassa todennut, sopimuksen pääkohdetta koskevien ehtojen sisällöllisen avoimuuden valvonta perustuu direktiivin 93/13 4 artiklan 2 kohdassa edellytettyyn valvontaan. Mainitussa säännöksessä säädetään näet käyttäen samaa ilmaisua kuin direktiivin 5 artiklassa, että sopimusehdot on laadittava <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0020" REF.END="QE0020"/>selkeästi ja ymmärrettävästi<QUOT.END REF.START="QS0020" CODE="201D" ID="QE0020"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0050"><NO.P>50</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin on todennut tämän osalta, että ennen sopimuksen tekemistä tiedoilla sopimusehdoista ja sopimuksen tekemisen seurauksista on kuluttajalle perustavanlaatuinen merkitys. Kuluttaja päättää nimenomaan näiden tietojen perusteella, haluaako hän sitoutua elinkeinonharjoittajan aiemmin laatimiin ehtoihin (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20130321">21.3.2013</DATE>, <NAME.CASE>RWE Vertrieb</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-92/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:180">EU:C:2013:180</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0044">44</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0051"><NO.P>51</NO.P><TXT>Näin ollen sopimuksen pääkohteen määrittelyä koskevan sopimusehdon direktiivin 93/13 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun kohtuuttomuuden arviointi siinä tapauksessa, ettei kuluttajalla ole ennen sopimuksen tekemistä ollut tarvittavia tietoja sopimusehdoista ja sopimuksen tekemisen seurauksista, kuuluu yleisesti tämän direktiivin ja erityisesti sen 6 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0052"><NO.P>52</NO.P><TXT>Koska ennakkoratkaisua pyytäneet tuomioistuimet ovat viitanneet <DATE ISO="20130509">9.5.2013</DATE> annettuun tuomioon, jolla rajataan vähimmäiskorkoehtojen kohtuuttomuuden toteamisen palauttamista koskevaa vaikutusta, on siis tutkittava, onko direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että se sallii kansallisen tuomioistuimen tehdä tällaisen rajauksen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0053"><NO.P>53</NO.P><TXT>Direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä, että elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisen sopimuksen kohtuuttomat ehdot eivät sido kuluttajia niiden kansallisen lainsäädännön mukaisesti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0054"><NO.P>54</NO.P><TXT>Tämän säännöksen on katsottava olevan sellaisia kansallisia sääntöjä vastaava normi, jotka kuuluvat kansallisen oikeusjärjestyksen perusteisiin (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20130530">30.5.2013</DATE>, <NAME.CASE>Asbeek Brusse ja de Man Garabito</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-488/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:341">EU:C:2013:341</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0044">44</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0055"><NO.P>55</NO.P><TXT>Todettakoon lisäksi, että kyse on pakottavasta säännöksestä, jolla pyritään korvaamaan muodollinen tasapaino, joka sopimuksessa perustetaan sopimuspuolten oikeuksien ja velvollisuuksien välille, todellisella tasapainolla, jolla voidaan palauttaa sopimuspuolten välinen yhdenvertaisuus (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20120614">14.6.2012</DATE>, <NAME.CASE>Banco Español de Crédito</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-618/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:349">EU:C:2012:349</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0063">63</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0056"><NO.P>56</NO.P><TXT>Kun otetaan huomioon elinkeinonharjoittajiin nähden heikommassa asemassa olevien kuluttajien suojelun muodostaman yleisen edun luonne ja merkityksellisyys, direktiivissä 93/13 velvoitetaan, kuten sen 7 artiklan 1 kohdasta ilmenee, luettuna yhdessä direktiivin johdanto-osan 24. perustelukappaleen kanssa, jäsenvaltiot säätämään riittävistä ja tehokkaista keinoista <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0021" REF.END="QE0021"/>kohtuuttomien ehtojen käytön lopettamiseksi elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisissä sopimuksissa<QUOT.END REF.START="QS0021" CODE="201D" ID="QE0021"/> (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140430">30.4.2014</DATE>, <NAME.CASE>Kásler ja Káslerné Rábai</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-26/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:282">EU:C:2014:282</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0078">78</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0057"><NO.P>57</NO.P><TXT>Tätä silmällä pitäen kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on vain jättää soveltamatta kohtuutonta sopimusehtoa, jotta se ei vaikuttaisi sitovasti kuluttajaan nähden; sillä ei ole toimivaltaa muuttaa ehdon sisältöä (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20120614">14.6.2012</DATE>, <NAME.CASE>Banco Español de Crédito</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-618/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:349">EU:C:2012:349</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0065">65</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0058"><NO.P>58</NO.P><TXT>Kansallisella tuomioistuimella on tässä yhteydessä yhtäältä velvollisuus tutkia viran puolesta direktiivin 93/13 soveltamisalaan kuuluvan sopimusehdon kohtuuttomuus ja tällä tavalla korjata kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välillä vallitsevaa epätasapainoa aina silloin, kun tuomioistuimella on käytössään tämän tutkinnan edellyttämät oikeudelliset seikat ja tosiseikat.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="11"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0059"><NO.P>59</NO.P><TXT>Direktiivissä säädetyn suojan täysi teho edellyttää näet, että kansallinen tuomioistuin, joka on todennut viran puolesta ehdon kohtuuttomaksi, voi tehdä tästä toteamuksesta kaikki päätelmät odottamatta sitä, että kuluttaja, jolle on ilmoitettu hänen oikeuksistaan, antaa lausunnon, jossa hän pyytää, että kyseinen ehto todetaan pätemättömäksi (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20130530">30.5.2013</DATE>, <NAME.CASE>Jőrös</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-397/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:340">EU:C:2013:340</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0042">42</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0060"><NO.P>60</NO.P><TXT>Kansallisella tuomioistuimella ei toisaalta voi olla valtaa muuttaa kohtuuttomien ehtojen sisältöä, koska tämä voisi myötävaikuttaa sen ehkäisevän vaikutuksen poistamiseen, joka kohdistetaan elinkeinonharjoittajiin yksinkertaisesti sillä, ettei tällaisia kohtuuttomia ehtoja sovelleta kuluttajiin nähden (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20150121">21.1.2015</DATE>, <NAME.CASE>Unicaja Banco ja Caixabank</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-482/13, C-484/13, C-485/13 ja C-487/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:21">EU:C:2015:21</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0031">31</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0061"><NO.P>61</NO.P><TXT>Edellä esitetystä seuraa, että direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että on lähtökohtaisesti katsottava, ettei kohtuuttomaksi todettu sopimusehto ole koskaan ollut olemassa, minkä vuoksi sillä ei voi olla vaikutuksia kuluttajaan nähden. Näin ollen siitä, että tällainen ehto todetaan kohtuuttomaksi tuomioistuimessa, on lähtökohtaisesti seurattava sen oikeudellisen ja tosiasiallisen tilanteen palauttaminen, jossa kuluttaja olisi, jos tällaista ehtoa ei olisi ollut olemassa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0062"><NO.P>62</NO.P><TXT>Tämä merkitsee sitä, että kansallisen tuomioistuimen velvollisuus sivuuttaa kohtuuton sopimusehto, joka velvoittaa perusteettomiksi osoittautuvien summien maksamiseen, sisältää lähtökohtaisesti sen, että nämä määrät on vastaavasti palautettava.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0063"><NO.P>63</NO.P><TXT>Näin on siksi, että ellei tällaista palauttamista koskevaa vaikutusta olisi, kyseenalaistettaisiin se varoittava vaikutus, joka direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohdan, luettuna yhdessä sen 7 artiklan 1 kohdan kanssa, mukaan on tarkoitettu olevan sillä, että kuluttajien ja elinkeinonharjoittajan välisiin sopimuksiin sisältyvät ehdot on todettu kohtuuttomiksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0064"><NO.P>64</NO.P><TXT>Direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohdassa edellytetään kyllä jäsenvaltioiden säätävän, että kohtuuttomat ehdot eivät sido kuluttajia <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0022" REF.END="QE0022"/>niiden kansallisen lainsäädännön mukaisesti<QUOT.END REF.START="QS0022" CODE="201D" ID="QE0022"/> (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20091006">6.10.2009</DATE>, <NAME.CASE>Asturcom Telecomunicaciones</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-40/08</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2009:615">EU:C:2009:615</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0057">57</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0065"><NO.P>65</NO.P><TXT>Direktiivillä 93/13 kuluttajille taattua suojaa koskevalla kansallisella lainsäädännöllä ei kuitenkaan voida muuttaa suojan ulottuvuutta eikä sen asiallista sisältöä eikä näin vaarantaa tämän suojan tehostamista, johon Euroopan unionin lainsäätäjä on tähdännyt ottamalla käyttöön kohtuuttomia ehtoja koskevat yhdenmukaiset säännöt, niin kuin direktiivin 93/13 johdanto-osan kymmenennessä perustelukappaleessa todetaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0066"><NO.P>66</NO.P><TXT>Vaikka jäsenvaltioiden tehtävänä onkin kansallisen oikeutensa avulla määritellä yksityiskohtaiset säännöt, joiden mukaisesti sopimukseen sisältyvän ehdon kohtuuttomuus todetaan ja tämän toteamisen konkreettiset oikeusvaikutukset toteutuvat, tällaisen toteamisen avulla on siis kuitenkin voitava palauttaa se oikeudellinen ja tosiasiallinen tilanne, jossa kuluttaja olisi ollut, ellei mainittua kohtuutonta ehtoa olisi ollut, muun muassa ottamalla käyttöön oikeus sellaisten perusteettomien etujen palautukseen, jotka elinkeinonharjoittaja on saanut kuluttajan vahingoksi tällaisen kohtuuttoman ehdon perusteella.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0067"><NO.P>67</NO.P><TXT>Tribunal Supremo katsoi kuitenkin <DATE ISO="20130509">9.5.2013</DATE> antamassaan tuomiossa, johon ennakkoratkaisua pyytäneet tuomioistuimet ovat viitanneet, että kyseessä olevien vähimmäiskorkoehtojen kohtuuttomuuden toteaminen ei vaikuttanut tilanteisiin, jotka oli lainvoimaisilla tuomioistuinratkaisuilla lopullisesti ratkaistu, eikä maksuihin, jotka oli suoritettu ennen mainitun tuomion julistamispäivää, minkä vuoksi toteamisen vaikutukset, kuten kuluttajan oikeus palautukseen, rajattiin oikeusvarmuuden periaatteen nojalla summiin, jotka on maksettu perusteettomasti tästä päivästä alkaen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0068"><NO.P>68</NO.P><TXT>On totta, että unionin tuomioistuin on jo todennut, ettei kuluttajan suoja ole absoluuttinen. Se on todennut erityisesti, että unionin oikeudessa ei edellytetä kansallista tuomioistuinta olemaan soveltamatta muun muassa sellaisia kansallisia menettelysääntöjä, joiden perusteella ratkaisu on<?PAGE NO="12"?> lainvoimainen, vaikka tämä antaisikin mahdollisuuden korjata jonkin direktiivin 93/13 säännöksen rikkominen, olipa se luonteeltaan minkälainen hyvänsä (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20091006">6.10.2009</DATE>, <NAME.CASE>Asturcom Telecomunicaciones</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-40/08</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2009:615">EU:C:2009:615</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0037">37</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Tribunal Supremo oli siis <DATE ISO="20130509">9.5.2013</DATE> antamassaan tuomiossa voinut perustellusti katsoa, ettei kyseinen tuomio vaikuta sellaisiin tilanteisiin, joiden osalta on aiemmin annettu lainvoimainen tuomioistuinratkaisu.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0069"><NO.P>69</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin on myös todennut, että se, että oikeussuojakeinojen käyttämiselle asetetaan kohtuulliset preklusiiviset määräajat, joilla edistetään oikeusvarmuutta, on unionin oikeuden mukaista (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20091006">6.10.2009</DATE>, <NAME.CASE>Asturcom Telecomunicaciones</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-40/08</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2009:615">EU:C:2009:615</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0041">41</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0070"><NO.P>70</NO.P><TXT>Kohtuullista vanhentumisaikaa koskevan säännön kaltaisen menettelysäännöksen soveltamisesta on kuitenkin pidettävä erillään unionin oikeussäännön tulkinnan vaikutusten ajallinen rajaaminen (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20100415">15.4.2010</DATE>, <NAME.CASE>Barth</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-542/08</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2010:193">EU:C:2010:193</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0030">30</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen). Tämän osalta on muistettava, että kun otetaan huomioon unionin oikeuden yhtenäistä ja yleistä soveltamista koskeva perustavanlaatuinen vaatimus, yksin unionin tuomioistuimen asiana on päättää tällaisesta säännöstä vahvistamansa tulkinnan ajallisesta rajaamisesta (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19880202">2.2.1988</DATE>, <NAME.CASE>Barra ym.</NAME.CASE>, <NO.CASE>309/85</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1988:42">EU:C:1988:42</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0013">13</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0071"><NO.P>71</NO.P><TXT>Kansallisissa lainsäädännöissä, joihin direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohdassa viitataan, ei siis voida puuttua sen oikeuden asialliseen sisältöön, jonka kuluttajat saavat mainitun säännöksen perusteella, sellaisena kuin sitä on edellä 54–61 kohdassa lainatussa unionin oikeuskäytännössä tulkittu, ja jonka mukaan kohtuuttomaksi todettu ehto ei sido kuluttajia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0072"><NO.P>72</NO.P><TXT>Vähimmäiskorkoehdon pätemättömyyden toteamisen vaikutuksia koskeva ajallinen rajaus, jonka Tribunal Supremo on tehnyt <DATE ISO="20130509">9.5.2013</DATE> antamassaan tuomiossa, johtaa siihen, että kaikilta kuluttajilta, jotka ovat tehneet ennen mainittua päivää tällaisen ehdon sisältävän kiinnelainasopimuksen, evätään yleisesti oikeus saada palautetuksi kaikki summat, jotka he ovat maksaneet pankille perusteettomasti ennen <DATE ISO="20130509">9.5.2013</DATE> tämän ehdon perusteella.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0073"><NO.P>73</NO.P><TXT>Tästä seuraa, että <DATE ISO="20130509">9.5.2013</DATE> annettuun tuomioon perustuvan kaltaisella kansallisella oikeuskäytännöllä, joka koskee niiden oikeusvaikutusten ajallista rajaamista, jotka johtuvat sopimusehdon pätemättömyyden toteamisesta direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohdan nojalla, voidaan taata vain rajoitettu suoja kuluttajille, jotka ovat tehneet vähimmäiskorkoehdon sisältävän kiinnelainasopimuksen ennen sen ratkaisun julistamispäivää, jolla ehdon kohtuuttomuus on tuomioistuimessa todettu. Tällainen suoja on puutteellinen ja riittämätön, eikä sitä voida pitää direktiivin 93/13 7 artiklan 1 kohdassa edellytetyllä tavalla riittävänä eikä tehokkaana keinona tämäntyyppisten ehtojen käytön lopettamiseksi (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20130314">14.3.2013</DATE>, <NAME.CASE>Aziz</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-415/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:164">EU:C:2013:164</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0060">60</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0074"><NO.P>74</NO.P><TXT>Näin ollen ennakkoratkaisua pyytäneiden tuomioistuinten on siksi, että unionin tuomioistuimen omaksuma unionin oikeuden tulkinta sitoo niitä pääasioiden ratkaisun osalta, jätettävä omasta aloitteestaan soveltamatta vaikutusten ajallista rajausta, jonka Tribunal Supremo on tehnyt <DATE ISO="20130509">9.5.2013</DATE> antamassaan tuomiossa, koska rajaus ei ole yhteensopiva unionin oikeuden kanssa (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20101005">5.10.2010</DATE>, <NAME.CASE>Elchinov</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-173/09</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2010:581">EU:C:2010:581</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0029">29</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0032">32</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>; tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160419">19.4.2016</DATE>, <NAME.CASE>DI</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-441/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:278">EU:C:2016:278</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0033">33</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0034">34</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>; tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160705">5.7.2016</DATE>, <NAME.CASE>Ognyanov</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-614/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:514">EU:C:2016:514</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0036">36</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20161108">8.11.2016</DATE>, <NAME.CASE>Ognyanov</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-554/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:835">EU:C:2016:835</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0067">67</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0070">70</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0075"><NO.P>75</NO.P><TXT>Edellä esitetystä seuraa, että direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle oikeuskäytännölle, jolla rajataan ajallisesti ne palauttamista koskevat vaikutukset, jotka liittyvät elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan väliseen sopimukseen sisältyvän ehdon tämän direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun kohtuuttomuuden toteamiseen tuomioistuimessa, vain niihin summiin, jotka on maksettu perusteettomasti tällaisen ehdon perusteella sen ratkaisun antamisen jälkeen, jolla tuomioistuin on todennut kohtuuttomuuden.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="13"?><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Muut ennakkoratkaisukysymykset</HT></HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0076"><NO.P>76</NO.P><TXT>Kun otetaan huomioon ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen asiassa C-154/15 sekä ensimmäisiin kysymyksiin asioissa C-307/15 ja C-308/15 annettu vastaus, muihin ennakkoratkaisukysymyksiin ei tarvitse vastata.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Oikeudenkäyntikulut</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0077"><NO.P>77</NO.P><TXT>Pääasioiden asianosaisten osalta asioiden käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisissa tuomioistuimissa vireillä olevien asioiden käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisten tuomioistuinten asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><JURISDICTION><INTRO>Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (suuri jaosto) on ratkaissut asiat seuraavasti:</INTRO><P><HT TYPE="BOLD">Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista <DATE ISO="19930405">5.4.1993</DATE> annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY 6 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle oikeuskäytännölle, jolla rajataan ajallisesti ne palauttamista koskevat vaikutukset, jotka liittyvät elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan väliseen sopimukseen sisältyvän ehdon tämän direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun kohtuuttomuuden toteamiseen tuomioistuimessa, vain niihin summiin, jotka on maksettu perusteettomasti tällaisen ehdon perusteella sen ratkaisun antamisen jälkeen, jolla tuomioistuin on todennut kohtuuttomuuden.</HT></P></JURISDICTION></CONTENTS.JUDGMENT><SIGNATURE.CASE><SIGNATORY><P>Allekirjoitukset</P></SIGNATORY></SIGNATURE.CASE></JUDGMENT>