<!DOCTYPE html PUBLIC "yes" "xhtml1-strict.dtd">
<html xmlns="http://www.w3.org/1999/xhtml">
<!--GENDOC2XHTML # converter_version: 1.2.15-->
  <head>
    <title>2025-12-202512C104202402790-00-TRA-DOC-FI-CONCL-C-0279-24-202504338-07_00</title>
    <meta content="text/html; charset=utf-8" http-equiv="Content-Type"/>
    <meta content="" name="Gendoc_DGTGeneratedDate"/>
    <meta content="fi-FI" name="Gendoc_Lang"/>
    <meta content="" name="Gendoc_GenerationDate"/>
    <meta content="" name="IsFlattened"/>
    <meta content="1" name="NumProc"/>
    <meta content="Final" name="Gendoc_EditionType"/>
    <meta content="0001" name="Gendoc_CaseNumberSuite"/>
    <meta content="3/12/2025 11:36:10" name="Gendoc_LastVerificationDate"/>
    <meta content="" name="Gendoc_ProcedureNumber"/>
    <meta content="fi" name="Gendoc_LangCode"/>
    <meta content="CNC" name="TypeDoc"/>
    <meta content="zRTd4Gcbzrczr9HfLDHd552XoYaMwb5XgXoTaclocpz+bgu2NzI+o4lvqT3r9n1qveVGc48PaPE/cat2g6COtJ4WKktXLSfOl6B3+u5Rn4EaePkJnQQB8+6eAOOLI/FTCSj9MLhUCmXJTUpOqIdKDG3IfeZyR2oirqngyXVZ0qs=" name="GenDocUID"/>
    <meta content="P" name="TypeProc"/>
    <meta content="" name="CreateCustomParts"/>
    <meta content="OK" name="ReadyToPublish"/>
    <meta content="ekholli" name="Gendoc_User"/>
    <meta content="" name="EP_Mode"/>
    <meta content="" name="Gendoc_DGTGenerated"/>
    <meta content="" name="Gendoc_Vademecum"/>
    <meta content="0279" name="NumeroOrdre"/>
    <meta content="2024" name="Annee"/>
    <meta content="P" name="Gendoc_ProcedureType"/>
    <meta content="" name="EP_Version"/>
    <meta content="FI" name="Langue"/>
    <meta content="ekholli" name="Gendoc_DGTGeneratedUser"/>
    <meta content="FAST_document_go_green" name="Gendoc_LastVerificationStatus"/>
    <meta content="CNC_C" name="Gendoc_GendocTemplateType"/>
    <meta content="TRUE" name="WithoutAuthorBlockFlatP"/>
    <meta content="GenDoc 22-05-25 10:59:38" name="Created"/>
    <meta content="" name="Canevas3_Vademecum"/>
    <meta content="TRUE" name="WithoutAuthorBlock"/>
    <meta content="" name="Gendoc_CaseYear"/>
    <meta content="false" name="Generation_In_Progress"/>
    <meta content="C" name="Juridiction"/>
    <meta content="0c6f294036e147868012b991b6860106" name="DocumentIdentifier"/>
    <meta content="0279" name="Gendoc_CaseNumber"/>
    <meta content="ImportedWithoutSource" name="SdlIdentifier"/>
    <meta content="RP" name="NatureAff"/>
    <meta content="RP" name="Gendoc_CaseNature"/>
    <meta content="0001" name="NumSuite"/>
    <meta content="C" name="Gendoc_Juridiction"/>
  </head>
  <body>
    <div style="header">
      <div id="rId24" style="first"/>
      <div id="rId20" style="even">Ratkaisuehdotus – Rimvydas Norkus – Asia C‑279/24</div>
      <div id="rId21" style="default">Liechtensteinische Landesbank</div>
    </div>
    <p class="C36Centre" id="para-1" title="page-1">
      JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
    </p>
    <p class="C36Centre" id="para-2" title="page-1">
      RIMVYDAS NORKUS
    </p>
    <p class="C36Centre" id="para-3" title="page-1">
      22 päivänä toukokuuta 2025  (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-1" href="#t-1">1</a>
</span>)
      
    </p>
    <p class="C38Centregrasgrandespacement" id="para-4" title="page-1">
      Asia C‑279/24
    </p>
    <p class="C37Centregras" id="para-5" title="page-1">
      AY
    </p>
    <p class="C37Centregras" id="para-6" title="page-1">
      vastaan
    </p>
    <p class="C37Centregras" id="para-7" title="page-1">
      Liechtensteinische Landesbank (Österreich) AG
    </p>
    <p class="C39Centreespacement" id="para-8" title="page-1">
      (Ennakkoratkaisupyyntö – Oberster Gerichtshof (ylin tuomioistuin, Itävalta))
    </p>
    <p class="C71Indicateur" id="para-9" title="page-1">
      Ennakkoratkaisupyyntö – Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Asetus (EY) N:o 593/2008 – 3 artiklan 1 ja 2 kohta – Lainvalinta – 6 artiklan 1 ja 2 kohta – Soveltamisala – Elinkeinonharjoittajan ja toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen kuluttajan välillä tehty sopimus – Toiminta, joka suunnataan jäsenvaltioon, jossa kuluttajan asuinpaikka on, sen jälkeen, kun lainvalintalausekkeen sisältävä sopimus on tehty – 6 artiklan 4 kohdan a alakohta – Poikkeukset – Sijoituspalvelut – Direktiivi 93/13/ETY – Kohtuuttomat ehdot
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-10" title="page-2">
      
        <br/>
      
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">I </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Johdanto</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">1.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tämä ennakkoratkaisupyyntö, jonka Oberster Gerichtshof (ylin tuomioistuin, Itävalta) on esittänyt SEUT 267 artiklan nojalla, koskee sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista 17.6.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 593/2008 (Rooma I) (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-2" href="#t-2">2</a>
</span>) 6 artiklan ja kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-3" href="#t-3">3</a>
</span>) 3 artiklan 1 kohdan tulkintaa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">2.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Italiassa asuva kuluttaja AY ja Liechtensteinische Landesbank (Österreich) AG – pankki, jonka kotipaikka on Itävallassa (jäljempänä pankki), välisessä riita-asiassa, joka koski AY:lle rahoitustuotteiden ostamisen seurauksena aiheutuneita vahinkoja. AY nosti Itävallan tuomioistuimissa vahingonkorvauskanteen, jossa hän vaati korvausta näistä menetyksistä sillä perusteella, että pankki oli antanut hänelle virheellisiä tietoja ja neuvoja. AY väittää, että pankki on suunnannut toimintaansa Italiaan ja että sovittu lainvalintalauseke olisi jätettävä huomiotta, koska Italian laki on hänelle edullisempi kuin Itävallan laki. Hän väittää Italian lainsäädännön perusteella, että pankki on rikkonut sopimuksen tekemistä edeltäviä velvoitteitaan ja tiedonantovelvoitteitaan. Pankki katsoo kuitenkin, että Itävallan lain valinta on pätevä. Pankin mukaan kaikki toteutetut liiketoimet olivat AY:n pyytämiä, ja AY valitsi sijoitukset ilman neuvontaa. Nämä liiketoimet olivat sijoituksia, jotka sopivat AY:lle, joten pankkia ei voida Itävallan lain mukaan pitää vastuullisena.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">3.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Käsiteltävänä oleva asia antaa unionin tuomioistuimelle tilaisuuden kehittää kuluttajasopimuksia koskevaa oikeuskäytäntöään.<br/> Tarkemmin sanottuna unionin tuomioistuimen on ensimmäistä kertaa ratkaistava kysymys siitä, onko kuluttajansuojan tavoitteen saavuttamiseksi asianmukaista määrätä sopimukseen sovellettavaa kansallista lakia muutettavaksi elinkeinonharjoittajan kyseisen sopimuksen voimassaoloaikana suorittamien aineellisten toimien perusteella huolimatta siitä, että sopimuspuolet ovat alun perin sopineet tietyn jäsenvaltion lain soveltamisesta. Siltä osin kuin oikeusvarmuusnäkökohdat saattavat estää unionin oikeuden tällaisen tulkinnan, unionin tuomioistuimen on punnittava huolella edellä mainittuja etuja unohtamatta kuitenkaan yksityisen itsemääräämisoikeuden periaatetta, jolla on keskeinen rooli sopimusoikeudessa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">II </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Asiaa koskevat oikeussäännöt</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">A </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin oikeus</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">1. </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Asetus N:o 593/2008</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">4.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Asetuksen N:o 593/2008 3 artiklan, jonka otsikkona on ”Valinnanvapaus”, 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-19" title="page-4">
      ”1. Sopimukseen sovelletaan sen maan lakia, jonka osapuolet ovat valinneet. Valinta (lakiviittaus) on tehtävä nimenomaisesti tai sen on käytävä selvästi ilmi sopimusehdoista tai tapaukseen liittyvistä olosuhteista. Osapuolet voivat määrätä valitsemansa lain sovellettavaksi koko sopimukseen tai vain osaan siitä.
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-20" title="page-4">
      2. Osapuolet voivat milloin tahansa sopia, että sopimukseen sovelletaan muuta kuin sitä lakia, jota siihen on aikaisemmin sovellettu joko tämän artiklan mukaisen aiemmin tehdyn lakiviittauksen perusteella tai tämän asetuksen muiden säännösten nojalla. Jos osapuolet sopimuksen tekemisen jälkeen muuttavat sovellettavaa lakia, muutos ei vaikuta siihen, onko sopimus 11 artiklan mukaan muodoltaan pätevä, eikä heikennä kolmansien oikeuksia.”
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">5.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Asetuksen 6 artiklan, jonka otsikko on ”Kuluttajasopimukset”, 1–4 kohdassa säädetään seuraavaa:</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-22" title="page-4">
      ”1. Sanotun rajoittamatta 5 ja 7 artiklan soveltamista, sopimukseen, jonka luonnollinen henkilö on sellaista tarkoitusta varten, jonka ei voida katsoa liittyvän hänen elinkeino- tai ammattitoimintaansa (’kuluttaja’), tehnyt toisen henkilön kanssa tämän harjoittaman elinkeino- tai ammattitoiminnan (’elinkeinonharjoittaja’) yhteydessä, sovelletaan sen maan lakia, jossa kuluttajan asuinpaikka on, edellyttäen että elinkeinonharjoittaja
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-23" title="page-4">
      a) harjoittaa kaupallista tai ammattitoimintaansa maassa, jossa kuluttajan asuinpaikka on, tai
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-24" title="page-4">
      b) suuntaa millä tahansa tavalla tällaista toimintaa kyseiseen maahan tai useisiin maihin kyseinen maa mukaan lukien,
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-25" title="page-4">
      ja että sopimus kuuluu kyseisen toiminnan piiriin.
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-26" title="page-4">
      2. Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, osapuolet voivat valita 1 kohdan vaatimukset täyttävään sopimukseen sovellettavan lain 3 artiklan mukaisesti. Tällainen lakiviittaus ei saa kuitenkaan johtaa siihen, että kuluttaja menettää hänelle sellaisin säännöksin annetun suojan, joista ei voida sopimuksin poiketa sen lain mukaan, jota lakiviittauksen puuttuessa olisi 1 kohdan nojalla sovellettu.
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-27" title="page-4">
      3. Jos 1 kohdan a tai b alakohdan vaatimukset eivät täyty, kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan väliseen sopimukseen sovellettava laki määritetään 3 ja 4 artiklan mukaisesti.
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-28" title="page-5">
      4. Edellä olevia 1 ja 2 kohtaa ei sovelleta
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-29" title="page-5">
      a) palvelujen suorittamista koskevaan sopimukseen, jos palvelut on määrä suorittaa kuluttajalle yksinomaan muussa kuin siinä maassa, jossa hänen asuinpaikkansa on;
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-30" title="page-5">
      – –
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-31" title="page-5">
      d) oikeuksiin ja velvollisuuksiin, jotka muodostavat rahoitusvälineen, sekä oikeuksiin ja velvollisuuksiin, jotka ovat ehtoina siirtokelpoisten arvopaperien liikkeeseenlaskussa, yleisölle tehtävässä tarjouksessa tai julkisessa ostotarjouksessa taikka yhteissijoitusyritysten osuuksien merkinnässä ja lunastuksessa, siltä osin kuin nämä toimet eivät ole rahoituspalvelujen tarjontaa;
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-32" title="page-5">
      – –”
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">2. </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Direktiivi 93/13</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">6.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Direktiivin 93/13 3 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-35" title="page-5">
      ”Sopimusehtoa, josta ei ole erikseen neuvoteltu, pidetään kohtuuttomana, jos se hyvän tavan vastaisesti aiheuttaa kuluttajan vahingoksi huomattavan epätasapainon osapuolten sopimuksesta johtuvien oikeuksien ja velvollisuuksien välille.”
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">B </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Itävallan laki</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">7.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Itävallan siviililain (Allgemeinen bürgerlichen Gesetzbuchs, jäljempänä ABGB) 879 §:n 3 momentissa säädetään seuraavaa:</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-38" title="page-5">
      ”Yleisiin sopimusehtoihin tai vakiosopimuslomakkeisiin sisältyvä sopimusehto, jossa ei vahvisteta yhtä sopimusosapuolten pääasiallisista velvoitteista, on pätemätön, jos se on kaikki olosuhteet huomioon ottaen toiselle sopimusosapuolelle erityisen epäedullinen.”
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">III </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Pääasian tosiseikat, pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">8.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Italiassa asuva AY halusi vuonna 2013 avata käyttötilin ja arvo-osuustilin pankissa, jonka kotipaikka on Itävallassa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">9.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tätä varten AY kävi ensin pankin konttorissa Itävallassa ja toimitti sitten Italiasta allekirjoittamansa tilinavaushakemuksen sekä pankin vaatimaa ”asiakasprofiilia” koskevat asiakirjat. Hänelle toimitettujen pankin yleisten sopimusehtojen mukaan kaikkiin osapuolten välisiin oikeussuhteisiin sovelletaan Itävallan lakia.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">10.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Lisäksi ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että sopimuksen allekirjoittamisen yhteydessä AY valitsi ”asioinnin, johon ei sisälly neuvontaa,” ja että vaikka hänen asiakasprofiiliaan päivitettiin myöhemmin useaan otteeseen, AY valitsi aina nimenomaisesti vain ”asioinnin, johon ei sisälly neuvontaa”.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">11.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">AY hankki syyskuussa 2015 ja kesäkuussa 2016 pankin välityksellä pörssilistattuja velkakirjoja (exchange traded notes, jäljempänä ETN), jotka hän myi heinäkuussa 2016 voitolla.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">12.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tämän jälkeen AY osallistui lokakuussa 2016 Padovassa (Italia) italialaisen sijoituspalveluyrityksen järjestämään tilaisuuteen, jossa yrityksen toimitusjohtaja esitteli rahastoa, jonka salkkuun edellä mainitut arvopaperit kuuluivat. Kyseisessä tilaisuudessa oli paikalla myös pankin työntekijä, joka esitteli pankkia paikalla olleille sijoittajille.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">13.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">AY osti lokakuun 2017 ja helmikuun 2018 välisenä aikana omasta aloitteestaan pankin kautta lisäosuuksia ETN:istä. Lisäksi AY hankki vielä tuon lokakuun 2017 aikana pankin kautta osuuksia rahastosta, jota Padovan tilaisuudessa oli esitelty.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">14.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Lopuksi AY katsoi, että lokakuusta 2017 alkaen tapahtuneen joukkovelkakirjojen ja rahasto-osuuksien ostamisen seurauksena hänelle oli aiheutunut taloudellista menetystä, ja vaati pankilta neuvonta- ja tiedonantovirheiden perusteella vahingonkorvausta 140 217,10 euroa korkoineen, kuluineen ja sivukuluineen.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">15.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kanteensa tueksi AY väitti lähinnä, että yleisiin sopimusehtoihin sisältyvä lainvalintalauseke oli lainvastainen ja että hän saattoi näin ollen vedota asuinmaansa Italian lain sitovissa säännöksissä, jotka olivat hänelle edullisempia, annettuun suojaan. Italian lainsäädännön mukaan pankki oli laiminlyönyt tiedonantovelvoitteensa, minkä vuoksi kyseisten joukkovelkakirjojen ja rahasto-osuuksien ostamista koskevat sopimukset olivat pätemättömiä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">16.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Alemmat oikeusasteet hylkäsivät AY:n kannevaatimukset. Ne katsoivat osapuolten välillä tehdyn sopimuksen perusteella, että sovellettava laki oli Itävallan laki. Koska AY ei myöskään ollut käyttänyt pankin palveluja Italiassa, koska hän oli asiakas, jonka asiointi ei sisältänyt neuvontaa – ei sijoitusneuvontaa eikä muitakaan palveluja –, asetuksen N:o 593/2008 6 artiklan 4 kohdan a alakohdassa säädettyä poikkeusta voitiin soveltaa, joten AY:hyn ei voitu soveltaa niitä säännöksiä, joista ei voida sopimuksin poiketa sen lain mukaan, jota lakiviittauksen puuttuessa olisi kyseisen artiklan 1 ja 2 kohdan nojalla sovellettu.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">17.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">AY teki Revision-valituksen Oberster Gerichtshofiin, joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin. AY väittää kyseisessä tuomioistuimessa ensinnäkin, että hänen vaatimuksensa koskee ainoastaan liiketoimia, jotka on toteutettu lokakuun 2016 tilaisuuden jälkeen Italiassa, koska pankki oli kyseisen tilaisuuden aikaan aktiivisesti edistänyt riidanalaisia sijoituksia Italiassa ja siten suunnannut toimintaansa Italian markkinoille asetuksen N:o 593/2008 6 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">18.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toiseksi AY toisti, että lainvalintalauseke olisi sivuutettava kohtuuttomana, koska hänelle ei ollut kuluttajana kerrottu, että hän voi asetuksen N:o 593/2008 6 artiklan 2 kohdan nojalla vedota sen maan lain, jossa hänen asuinpaikkansa sijaitsee, pakottavissa säännöksissä annettuun suojaan.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">19.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kolmanneksi AY väittää, että asetuksen N:o 593/2008 6 artiklan 4 kohdan a alakohtaan sisältyvää poikkeusta ei voida soveltaa tässä tapauksessa, koska pankilla on englanninkielinen verkkosivusto, jolla hän italialaisena kuluttajana on voinut tarkastella kaikkia tilitapahtumia, tulostaa tiliotteita sekä saada tietoja, lausuntoja ja analyysejä. Lähinnä pankki tarjosi arvopaperipalvelua sähköisesti Italiassa – hänen asuinvaltiossaan – ilman, että hänen tarvitsi olla fyysisesti läsnä Itävallassa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">20.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Edellä esitetyn perusteella AY katsoo, että hänen kuluttajana tekemiinsä riidanalaisia liiketoimia koskeviin rahoituspalvelusopimuksiin sovelletaan näin ollen asetuksen N:o 593/2008 6 artiklan 1 kohdan nojalla hänen kannaltaan edullisempaa Italian lakia, minkä seurauksena nämä sopimukset ovat pätemättömiä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">21.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa aluksi, että AY toimi aina kuluttajana sekä liikesuhteen perustamisessa että riidanalaisten rahoitustuotteiden ostoa koskevissa toimeksiannoissa. Asetuksen N:o 593/2008 6 artiklan edellytykset eivät kuitenkaan täyttyneet vielä liikesuhdetta perustettaessa, koska pankki ei tuolloin harjoittanut toimintaa Italiassa eikä suunnannut toimintaansa sinne.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">22.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kyseisen tuomioistuimen mukaan osapuolet olivat valinneet liikesuhteen alussa pätevästi sovellettavaksi laiksi Itävallan lain, varsinkin kun AY:n ja pankin väliseen sopimukseen olisi asetuksen N:o 593/2008 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti sovellettu tätä lakia, vaikka lainvalintaa ei olisikaan tehty, koska kyseessä oli pankkipalvelujen suorittamista koskeva sopimus.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">23.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii näin ollen ensinnäkin sitä, johtaako asetuksen N:o 593/2008 6 artiklan 1 kohdan edellytysten täyttyminen aiemmin perustetun, pysyvän liikesuhteen aikana siihen, että myöhempiin liiketoimiin on sovellettava kyseisen säännöksen mukaisia oikeudellisia seurauksia osapuolten kyseistä liikesuhdetta perustettaessa tekemän lainvalinnan pätevyydestä riippumatta. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, ettei ole epäilystäkään siitä, että pankki ”suuntasi” toimintaansa kuluttajan asuinvaltioon vuoden 2016 jälkeen ja että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön nojalla AY:n myöhemmin tekemät toimeksiannot liittyivät tällaiseen toimintaan. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-4" href="#t-4">4</a>
</span>) Näin ollen kyseisen asetuksen 6 artiklaa voidaan lähtökohtaisesti soveltaa kyseisestä ajankohdasta alkaen.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">24.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toiseksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii – olettaen, että asetuksen N:o 593/2008 6 artiklaa voidaan soveltaa –, täyttyvätkö kyseisen asetuksen 6 artiklan 4 kohdan a alakohdassa säädetyn poikkeuksen edellytykset pääasiassa. Kyseinen tuomioistuin pohtii erityisesti sitä, voidaanko nyt esillä olevaan asiaan soveltaa 3.10.2019 annetusta tuomiosta Verein für Konsumenteninformation (C‑272/18, EU:C:2019:827) ilmenevää arviointiperustetta, jonka mukaan sen määrittämiseksi, kuuluvatko nämä palvelut tämän poikkeuksen soveltamisalaan, on tarkistettava, seuraako palvelujen ”luonteesta”, että ne voidaan suorittaa kokonaisuudessaan vain kuluttajan asuinvaltion ulkopuolella. Kyseinen tuomioistuin korostaa, että palvelujen suorittamista ”yksinomaan” Itävallassa ei tue käsiteltävässä tapauksessa se, että AY:llä oli mahdollisuus antaa ostotoimeksiantonsa etäviestimiä käyttäen Italiasta käsin, käyttää pankin englanninkielistä verkkosivustoa ja tarkastella tilejään siellä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">25.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kolmanneksi kansallinen tuomioistuin pohtii lähinnä – olettaen, että asetuksen N:o 593/2008 6 artiklaa voidaan soveltaa mutta ei kyseisen asetuksen 6 artiklan 4 kohdan a alakohtaa –, onko lainvalintalauseketta, joka on tehty ennen asetuksen 6 artiklan soveltamisedellytysten täyttymistä, pidettävä näiden edellytysten täyttymisen jälkeen direktiivin 93/13 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla kohtuuttomana, jos kyseisessä lausekkeessa ei anneta tietoja asetuksen 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista oikeudellisista seurauksista.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">26.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Oberster Gerichtshof päätti tässä tilanteessa lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-59" title="page-8">
      ”1. Onko rahoitustuotteiden ostotoimeksiantojen, joita valtiossa A (tässä: Italia) asuva kuluttaja antaa pysyvän liikesuhteen perusteella valtioon B (tässä: Itävalta) sijoittautuneelle pankille, oikeudellisia seurauksia arvioitava [asetuksen N:o 593/2008] 6 artiklan mukaisen lain mukaan, jos –6 artiklan soveltamisedellytykset täyttyivät tosin silloin, kun yksittäiset toimeksiannot annettiin, mutta eivät vielä liikesuhteen alkaessa ja jos osapuolet olivat viimeksi mainittuna ajankohtana valinneet valtion B lain sovellettavaksi koko liikesuhteeseen [kyseisen asetuksen] 3 artiklan mukaisesti?
    </p>
    <p class="C10Marge1" id="para-60" title="page-8">
      Jos kysymykseen vastataan myöntävästi:
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-61" title="page-9">
      2. Voidaanko asetuksen N:o 593/2008 6 artiklan 4 kohdan a alakohtaan sisältyvää poikkeusta soveltaa, jos pankki avaa sopimuksen perusteella tilejä toisessa jäsenvaltiossa asuvalle kuluttajalle ja ostaa hänelle myöhemmin kuluttajan toimeksiantojen perusteella rahoitustuotteita, jotka siirretään tileille, kun kuluttaja voi tehdä toimeksiannot (myös) etäviestintää käyttämällä?
    </p>
    <p class="C10Marge1" id="para-62" title="page-9">
      Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi ja toiseen kysymykseen kieltävästi:
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-63" title="page-9">
      3. Onko ennen asetuksen N:o 593/2008 6 artiklan soveltamisedellytysten täyttymistä tehtyä lainvalintaa pidettävä näiden edellytysten täyttymisen jälkeen kohtuuttomana [direktiivin 93/13] 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, jos siinä ei viitattu [kyseisen asetuksen] 6 artiklan 2 kohdan oikeudellisiin seurauksiin?”
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">IV </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Asian käsittely unionin tuomioistuimessa</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">27.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ennakkoratkaisupyyntö, joka on päivätty 8.4.2024, saapui unionin tuomioistuimen kirjaamoon 22.4.2024.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">28.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Pääasian asianosaiset, Tšekin hallitus ja Euroopan komissio esittivät kirjallisia huomautuksia Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artiklassa säädetyssä määräajassa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">29.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin tuomioistuin päätti 4.2.2025 pidetyssä yleiskokouksessa työjärjestyksensä 76 artiklan 2 kohdan mukaisesti olla pitämättä suullista käsittelyä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">V </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Oikeudellinen arviointi</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">A </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Alustavat huomautukset</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">30.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Asetukseen 593/2008 sisältyy lainvalintasääntöjä, joiden avulla voidaan määrittää sopimusvelvoitteisiin sovellettava jäsenvaltioiden laki. Kyseisen asetuksen aineellinen soveltamisala määritellään sen 1 artiklassa, jonka mukaan asetusta sovelletaan määrättäessä sopimusvelvoitteisiin sovellettavaa lakia siviili- ja kauppaoikeuden alalla. Asetuksen N:o 593/2008 1 artiklan 2 kohdassa luetellut asiat eivät sisälly sen soveltamisalaan. Jos kyseessä oleva sopimusvelvoite kuuluu asetuksen soveltamisalaan, sovellettava laki määräytyy sen lainvalintasääntöjen mukaisesti. Asetuksen 3 artiklan mukaisesti sovelletaan valinnanvapauden periaatetta, eli osapuolet voivat lähtökohtaisesti vapaasti valita sopimukseensa sovellettavan lain. Jos nimenomaista tai implisiittistä lainvalintaa ei ole tehty, sovellettava laki määräytyy yleensä kyseisen asetuksen 4 artiklan mukaan, jossa säädetään erityyppisiin sopimuksiin sovellettavista erilaisista liittymäperusteista, ja asetuksen N:o 593/2008 5 artiklan ja sitä seuraavien artiklojen mukaan, joita sovelletaan erityisiin sopimustyyppeihin.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">31.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Käyttäessään sille ennakkoratkaisumenettelyn yhteydessä annettua toimivaltaa kansallinen tuomioistuin on tehnyt joukon havaintoja, joiden perusteella kyseessä olevia sopimusvelvoitteita voidaan luonnehtia. Ensinnäkin ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee selvästi, että AY on asetuksen N:o 593/2008 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu kuluttaja riippumatta siitä, että hänellä on ammatillisen kokemuksensa ansiosta laaja tietämys rahoitusliiketoimista ja pääoma- ja rahoitusmarkkinoista. Kuluttajan vastapuolena on pankki, joka kyseisessä säännöksessä tarkoitettuna elinkeinonharjoittajana tarjosi tälle rahoituspalveluja. Toiseksi AY:n ja hänen pankkinsa väliset sopimusvelvoitteet ovat asetuksen 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja siviilioikeudellisia velvoitteita, joten ne kuuluvat asetuksen soveltamisalaan. Lisäksi kyseessä on lainvalintatilanne, koska pankki vetoaa Itävallan lakiin, josta osapuolet olivat alun perin sopineet, kun taas AY nojautuu Italian lakiin puolustaakseen oikeuksiaan.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">32.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kaikista näistä seikoista seuraa, että asetuksen N:o 593/2008 6 artiklassa säädettyjä kuluttajasopimuksia koskevia lainvalintasääntöjä voidaan todennäköisesti soveltaa tähän tapaukseen. Ne ovat myös pääasian kohteena. Ennakkoratkaisukysymykset, jotka käsitellään siinä järjestyksessä kuin ne on esitetty, koskevat erityisesti mainitun asetuksen 6 artiklan 1, 2 ja 4 kohdassa tarkoitettujen säännösten tulkintaa. Ainoastaan kolmas ennakkoratkaisukysymys koskee direktiiviä 93/13, joka ei koske suoraan lainvalintasääntöjä vaan pikemminkin sopimusmääräysten sisältöä. Siinä nostetaan esiin tärkeitä näkökohtia, jotka liittyvät unionin eri säädösten väliseen suhteeseen. Analyysissäni selvitän näiden säännösten lainsäädännöllistä tarkoitusta ja niiden keskinäistä suhdetta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">B </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">33.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ensimmäisellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa lähinnä selvittää, sovelletaanko asetuksen N:o 593/2008 6 artiklaa rahoitustuotteiden ostoon silloin, kun kyseisessä artiklassa säädetyt edellytykset, jotka täyttyivät näiden liiketoimien tekohetkellä, eivät vielä täyttyneet näiden liiketoimien perustana olevan sopimuksen tekohetkellä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">34.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Jos tähän kysymykseen vastataan myöntävästi, käsiteltävässä asiassa sovelletaan asetuksen N:o 593/2008 6 artiklan 1 kohdan nojalla Italian lakia. Jos vastaus on kieltävä, asetuksen 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti sovitun lainvalintalausekkeen nojalla sovelletaan Itävallan lakia.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">1. </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Sovellettava laki, josta on sovittu asetuksen N:o 593/2008 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">35.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Koska ensimmäinen kysymys on muotoiltu abstraktisti, asianomaisten oikeudellisten kysymysten paremman ymmärtämisen vuoksi on syytä täsmentää, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin lähtee siitä, että asetuksen N:o 593/2008 6 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetyt edellytykset täyttyivät jälkikäteen eli sopimuksen tekemisen jälkeen, koska pankki oli suunnannut elinkeino- tai ammattitoimintaansa AY:n asuinvaltioon.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">36.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kuten ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, ei ole mitään perusteita päätellä, että pankki olisi harjoittanut elinkeino- tai ammattitoimintaa Italiassa tai että se olisi harjoittanut sitä siellä millään tavoin sopimuksen tekohetkellä. Näin ollen alun perin ei ollut objektiivista syytä epäillä Itävallan lain sovellettavuutta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">37.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">AY nimittäin hyväksyi vuonna 2013 allekirjoittamassaan tilinavaushakemuksessa sen, että yleiset sopimusehdot, joihin sisältyi myös lainvalintalauseke, ovat ”[heidän] nykyisen ja tulevan [liikesuhteensa] perustana”. Näin ollen voidaan todeta, että lauseke, jossa määrätään sovellettavaksi laiksi Itävallan laki, koski yksiselitteisen sanamuotonsa perusteella myös osapuolten välisen sopimussuhteen yhteydessä suoritettavia tulevia liiketoimia.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">2. </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Mahdollisuus muuttaa puitesopimukseen sovellettavaa lakia myöhemmin asetuksen N:o 593/2008 6 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">38.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo kuitenkin, että sen jälkeen, kun liikesuhde oli alkanut vuonna 2013, pankki oli omaksunut menettelytavan, joka oikeuttaa olosuhteiden uuden oikeudellisen arvioinnin. Tarkemmin sanottuna ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin väittää ensinnäkin, että koska pankki esitteli toimintaansa Padovassa lokakuussa 2016 järjestetyssä tilaisuudessa, se on markkinoinut palvelujaan aktiivisesti Italiassa ja siten suunnannut toimintaansa Italian markkinoille asetuksen N:o 593/2008 6 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla. Toiseksi kansallinen tuomioistuin selittää, että AY:n myöhemmät toimeksiannot kuuluivat myös tämän toiminnan piiriin.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">39.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Vaikka tosiseikkojen oikeudellinen luonnehdinta kuuluu yksin kansallisen tuomioistuimen toimivaltaan, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-5" href="#t-5">5</a>
</span>) tässä ratkaisuehdotuksessa on ensin tutkittava, onko tämä uusi oikeudellinen arviointi tilanteesta perusteltu. Tämän lähestymistavan avulla voidaan välttää sellaisen unionin oikeuden säännöksen tulkinta, jota ei voida soveltaa tällaisissa olosuhteissa, ja sen tarkoituksena on antaa kyseiselle tuomioistuimelle hyödyllinen vastaus. Sen vuoksi tarkastelen ensin lyhyesti kysymystä siitä, riittävätkö ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämät näkökohdat osoittamaan, että asetuksen N:o 593/2008 6 artiklan 1 kohdan b alakohdan soveltamisen oikeudelliset edellytykset täyttyvät käsiteltävänä olevassa asiassa, minkä jälkeen pohdin, voivatko AY:n tavoittelemat oikeudelliset seuraukset eli sovellettavan lain muuttaminen toteutua tällaisessa tilanteessa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">a) </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Oikeudellisten edellytysten muodollinen täyttyminen</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">40.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Jos pankki on tosiasiallisesti suunnannut elinkeino- tai ammattitoimintaansa siihen maahan, jossa kuluttajan asuinpaikka on, kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää, ensimmäiseen kysymykseen olisi vastattava myöntävästi.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">41.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tämä riippuu edellä mainitun säännöksen tulkinnasta ja erityisesti siitä, mitä on ymmärrettävä siihen jäsenvaltioon suunnatun elinkeino- tai ammattitoiminnan käsitteellä, jossa kuluttajan asuinpaikka on. Tältä osin on huomattava, että asetuksessa N:o 593/2008 ei ole määritelty tätä käsitettä, jota tuomioistuin ei ole vielä tulkinnut.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">42.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">On kuitenkin todettava, että tämä käsite on hyvin samankaltainen kuin käsite, joka sisältyy asetuksen (EY) N:o 44/2001 (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-6" href="#t-6">6</a>
</span>) 15 artiklan 1 kohdan c alakohtaan ja nyttemmin asetuksen (EU) N:o 1215/2012 (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-7" href="#t-7">7</a>
</span>) 17 artiklan 1 kohdan c alakohtaan. Kyseisen säännöksen mukaan tuomioistuimen, jolla on toimivalta ratkaista asia, määrittämisessä on otettava huomioon siihen jäsenvaltioon suunnatun elinkeino- tai ammattitoiminnan, jossa kuluttajan kotipaikka on, käsite. Tässä yhteydessä on muistettava, että unionin tuomioistuin tulkitsi tätä käsitettä yhdistetyissä asioissa Pammer ja Hotel Alpenhof antamassaan tuomiossa, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-8" href="#t-8">8</a>
</span>) joten tämä relevantti oikeuskäytäntö voi osoittautua hyödylliseksi.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">43.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Se, että kyseisen säännöksen, kuten asetuksen N:o 593/2008 6 artiklan 1 kohdan b alakohdan, tavoitteena on ratkaista eri kansallisten oikeusjärjestysten välillä tehtävä lainvalinta, puoltaa mielestäni lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon taustalla olevat periaatteet ja kriteerit. Tässä yhteydessä on huomattava, että asetuksen N:o 593/2008 johdanto-osan 24 perustelukappaleesta ilmenee, että unionin lainsäätäjä halusi varmistaa johdonmukaisuuden asetukseen N:o 44/2001 nähden ja vaati, että suunnatun toiminnan käsitettä kuluttajaa suojaavan säännön soveltamisen edellytyksenä olisi tulkittava ”yhtenäisellä tavalla”. Tässä ratkaisuehdotuksessa ehdotettu lähestymistapa on siis unionin lainsäätäjän nimenomaisen tahdon mukainen.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">44.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tuomiossa Pammer ja Hotel Alpenhof unionin tuomioistuin katsoi, että toimintaa on suunnattu kuluttajan valtioon, jos elinkeinonharjoittaja on ilmaissut tahtonsa solmia kauppasuhteita kuluttajiin, jotka ovat yhdessä tai useassa muussa jäsenvaltiossa, joista jossakin kuluttajan kotipaikka on. Näin ollen ennen sopimuksen mahdollista tekemistä tämän kuluttajan kanssa on oltava olemassa seikkoja, jotka osoittavat, että elinkeinonharjoittajan pyrkimyksenä oli käydä kauppaa sellaisten kuluttajien kanssa, joiden kotipaikka on muissa jäsenvaltioissa, mukaan lukien siinä, jossa kyseisen kuluttajan kotipaikka on, siinä mielessä, että elinkeinonharjoittaja oli valmis tekemään sopimuksen näiden kuluttajien kanssa. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-9" href="#t-9">9</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">45.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Käsiteltävänä olevassa asiassa on kiistatonta, että pankki osallistui Italiassa järjestettyyn tilaisuuteen, jossa sitä edusti yksi sen työntekijöistä ja jonka tarkoituksena saattoi olla ainoastaan uusien sopimusten tekeminen tai uusien liiketoimien tekeminen siellä läsnä olleiden asiakkaiden kanssa. Olen näin ollen samaa mieltä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kanssa siitä, että tällaista toimintaa on tulkittava siten, että pankin toimintaa oli myös suunnattu Italiaan asetuksen N:o 593/2008 6 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla kuluttajasopimusten tekemiseksi.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">46.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tältä osin on hylättävä pankin väite, jonka mukaan se, että elinkeino- tai ammattitoimintaa on suunnattu kuluttajan asuinmaahan, johtaa siihen, että asetuksen N:o 593/2008 6 artiklan 1 kohtaa voidaan soveltaa, vain jos toiminnan, jota elinkeinonharjoittaja harjoittaa kuluttajan asuinmaassa, ja sopimuksen tekemisen välillä on syy-yhteys. Unionin tuomioistuin on nimittäin jo todennut tuomiossa Emrek, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-10" href="#t-10">10</a>
</span>) joka koski vastaavan toimivaltasäännöksen eli asetuksen N:o 44/2001 15 artiklan 1 kohdan c alakohdan tulkintaa, ettei siinä vaadita, että väline, jota on käytetty kaupallisen toiminnan tai elinkeinotoiminnan suuntaamiseen kuluttajan kotipaikan jäsenvaltioon, eli internetsivusto on syy-yhteydessä sopimuksen tekemiseen kyseisen kuluttajan kanssa. Tällaisen syy-yhteyden olemassaolo on kuitenkin viite siitä, että sopimus liittyy tällaiseen toimintaan. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-11" href="#t-11">11</a>
</span>) Asetukseen N:o 593/2008 ja asetukseen N:o 44/2001 (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-12" href="#t-12">12</a>
</span>) sisältyvän suunnatun toiminnan käsitteen yhtenäisen tulkinnan hengessä samaa tulkintaa sovelletaan asetuksen N:o 593/2008 (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-13" href="#t-13">13</a>
</span>) 6 artiklan 1 kohdan b alakohtaan, joten käsiteltävänä olevassa tapauksessa ei vaadita näyttöä siitä, että pankin läsnäolo Padovassa lokakuussa 2016 järjestetyssä tilaisuudessa ja AY:n suorittama arvopapereiden ostaminen kyseisen tilaisuuden jälkeen ovat syy-yhteydessä toisiinsa. Se, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei viittaa tällaiseen syy-yhteyteen, ei sinänsä merkitse sitä, ettei kyseisen asetuksen 6 artiklan 1 kohtaa voitaisi soveltaa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">b) </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Oikeudellisten seurausten soveltaminen käsiteltävänä olevassa asiassa</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">47.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Lähtökohtaisesti asetuksen N:o 593/2008 6 artiklan 1 kohdan b alakohdan soveltamisedellytysten täyttymisen pitäisi johtaa kyseisessä säännöksessä säädettyyn oikeudelliseen seuraukseen eli siihen, että kuluttajasopimuksia koskevaa Italian lainsäädäntöä sovelletaan käsiteltävänä olevan asian olosuhteisiin. Tämä merkitsisi sovellettavan lain muuttumista sopimuksen voimassaoloaikana huolimatta siitä, että osapuolet olivat alun perin valinneet Itävallan lain kyseisen asetuksen 3 artiklan 1 kohdan nojalla.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">48.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tässä yhteydessä on huomattava, että asetuksen N:o 593/2008 6 artiklan 1 kohdan sanamuodossa ei nimenomaisesti säädetä mahdollisuudesta muuttaa kuluttajasopimukseen sovellettavaa lakia silloin, kun a tai b alakohdassa tarkoitetut oikeudelliset edellytykset eivät täyttyneet sopimussuhteen alkaessa mutta ovat toteutuneet sopimussuhteen aikana. Tämä säännös koskee perinteistä tilannetta, jossa määritetään kuluttajasopimukseen sovellettava laki, kun nämä edellytykset täyttyvät sopimussuhteen alusta alkaen. Pysyvän liikesuhteen aikana tapahtuvaan olosuhteiden muuttumiseen liittyvän tilanteen erityisluonne edellyttää asetuksen 3 artiklan 1 kohdan ja 6 artiklan 1 kohdan välisen suhteen huomioon ottamista tavalla, joka kunnioittaa sekä osapuolten autonomiaa sovellettavan lain valinnassa että kuluttajan suojaa tällaisessa suhteessa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">49.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Aluksi on muistutettava, että asetuksen N:o 593/2008 6 artiklan 1 kohdan b alakohdan tarkoituksena on suojella kuluttajaa siltä osin kuin kyseisessä säännöksessä säädetään sen maan lain soveltamisesta, jossa kuluttajan asuinpaikka on. Näin ollen katsotaan, että on sovellettava kuluttajan tuntemaa lakia, mikä on erityisen tärkeää, koska kaikki kuluttajat eivät ole tietoisia siitä, että sopimussuhteet, joihin liittyy rajat ylittävä tekijä, voivat johtaa lainvalintaan. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-14" href="#t-14">14</a>
</span>) Koska kuluttajilla ei ole kokemusta kaupallisista asioista, unionin lainsäätäjän näkökulmasta heidän asemaansa on syytä suojata suhteessa elinkeinonharjoittajiin, kuten kyseisen asetuksen johdanto-osan 23 perustelukappaleesta ilmenee. Kuluttajalle vieraan lainsäädännön mahdollinen soveltaminen voi nimittäin viedä kuluttajalta sen valtion oikeusjärjestyksen tarjoaman suojan, jossa hänellä on asuinpaikka.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">50.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Minusta vaikuttaa kuitenkin siltä, että erilainen arviointi on asianmukaista silloin, kun kuluttaja tekee sopimuksen vapaaehtoisesti ja täysin tietoisena sovellettavan lain valinnan seurauksista. Tämä johtopäätös on sitäkin vakuuttavampi, kun kuluttaja matkustaa elinkeinonharjoittajan sijoittautumismaahan tehdäkseen siellä sopimuksen ja kun elinkeinonharjoittaja ei tuolloin harjoita mitään toimintaa siinä maassa, jossa kuluttajan asuinpaikka on.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">51.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ensinnäkin se, että kuluttajalle mahdollisesti myönnettäisiin oikeus vedota asetuksen N:o 593/2008 6 artiklan 1 kohdan b alakohtaan sovellettavan lain muuttamiseksi riippumatta siitä, onko sovellettava laki valittu kyseisen asetuksen 3 artiklan 1 kohdan nojalla täysin tietoisena kaikista asiaan vaikuttavista seikoista ja yhteisymmärryksessä sopimuskumppanin kanssa, heikentäisi mielestäni sopimusvapauden ja valinnanvapauden periaatteita, jotka ovat nimenomaan kyseisen asetuksen ytimessä. Kuten kyseisen asetuksen johdanto-osan 11 perustelukappaleesta käy ilmi, ”sopimusvelvoitteita koskevien lainvalintasääntöjen peruslähtökohtana [on] osapuolten vapaus valita sovellettava laki” (kursivointi tässä). Unionin tuomioistuin on nimenomaisesti tunnustanut tämän oikeuskäytännössään ja korostanut myös, että sopimuspuolten vapautta valita sopimussuhteeseensa sovellettava laki on kunnioitettava. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-15" href="#t-15">15</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">52.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Näin ei kuitenkaan olisi, jos sovellettavan lain muuttaminen riippuisi yksinomaan jommankumman sopimuspuolen tahdosta. Tässä yhteydessä on huomattava, että asetuksen N:o 593/2008 3 artiklan 2 kohdassa säädetään, että ”osapuolet voivat milloin tahansa sopia, että sopimukseen sovelletaan muuta lakia kuin sitä lakia, jota siihen on aikaisemmin sovellettu joko tämän artiklan mukaisen aiemmin tehdyn lakiviittauksen perusteella tai tämän asetuksen muiden säännösten nojalla” (kursivointi tässä). Ainoa unionin lainsäätäjän sallima mahdollisuus muuttaa sovellettavaa lakia myöhemmin on näin ollen keskinäinen sopimus, jota AY ja pankki eivät selvästikään käyttäneet. Näin ollen en näe mitään mahdollisuutta hyväksyä AY:n vaatimusta Italian lain soveltamisesta vaarantamatta sopimusvapauden ja valinnanvapauden periaatteita. Edellä mainittu säännös, joka heijastaa näitä periaatteita, menettäisi vaikutuksensa, jos pankki voisi muuttaa sovellettavan lain valintaa yksipuolisesti suuntaamalla toimintaansa Italiaan. Tältä kannalta katsottuna voidaan väittää, että sovellettavan lain muuttumattomuus edistää myös kuluttajansuojaa. Sovellettavan lain muuttaminen elinkeinonharjoittajan yksipuolisen toimen seurauksena voi nimittäin johtaa siihen, että sovelletaan lakia, joka ei suojaa kuluttajaa yhtä hyvin kuin osapuolten välillä sovittu laki.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">53.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toiseksi, kuten olen jo todennut tässä ratkaisuehdotuksessa, myös oikeusvarmuusnäkökohdat puhuvat asetuksen N:o 593/2008 6 artiklan 1 kohdan sellaista soveltamista vastaan, joka mahdollistaisi sovellettavan lain muuttamisen sopimuksen voimassaoloaikana. Kuten kyseisen asetuksen johdanto-osan 16 perustelukappaleessa todetaan, ”jotta saavutetaan tämän asetuksen yleistavoite eli oikeusvarmuuden turvaaminen Euroopan oikeusalueella, lainvalintasääntöjen olisi oltava hyvin ennakoitavissa”. Tällainen ennakoitavuus nähdäkseni menetettäisiin, jos hyväksyttäisiin sopimussuhteeseen sovellettavan lain muuttaminen yhden sopimusosapuolen yksipuolisen toimen perusteella. Tältä osin on tärkeää muistuttaa, että unionin tuomioistuin on kyseistä asetusta koskevassa oikeuskäytännössään viitannut useaan otteeseen oikeusvarmuuden vaatimuksiin ja erityisesti tarpeeseen varmistaa lain ennakoitavuus sopimussuhteissa, joissa on osallisina kuluttajia. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-16" href="#t-16">16</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">54.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Mielestäni tämä lainsäädännöllinen tavoite vaarantuisi vakavasti, jos hyväksyttäisiin se, että sopimukseen sovellettavan lain myöhempi muutos voisi tapahtua paitsi osapuolten tahdosta riippumatta myös yksittäisen sattumanvaraisen tapahtuman seurauksena. Mielestäni AY:n väitteet ovat kuitenkin juuri tämänsuuntaisia, koska hän vetoaa Padovassa järjestettyyn tilaisuuteen tapahtumana, joka jo itsessään voi johtaa tällaiseen sovellettavan lain muutokseen. Vaikka kyseisen tilaisuuden voidaan tulkita merkitsevän sitä, että pankki oli nyt suunnannut toimintaansa Italiaan, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-17" href="#t-17">17</a>
</span>) se ei kuitenkaan näytä vaikuttaneen AY:n ja pankin väliseen sopimussuhteeseen. Vaikka AY väittää tavanneensa tuolloin pankin työntekijän, mikään ei viittaa siihen, että olemassa olevaa sopimusta olisi muutettu. Minusta ei myöskään vaikuta siltä, että kyseinen tilaisuus olisi ollut niin laajamittainen, että sillä olisi ollut oikeudellista merkitystä erityisesti sovellettavan lain mahdollisen muutoksen kannalta. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toimittamien tietojen mukaan kyseinen työntekijä ei esitellyt rahastoja eikä muita rahoitustuotteita vaan ainoastaan pankkia, jonka palveluksessa hän työskenteli.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">55.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Päinvastaisella näkemyksellä olisi vakavia seurauksia oikeusvarmuuden kannalta. Kaikkea elinkeinonharjoittajan käyttäytymistä asiakkaitaan kohtaan, jopa kaikkein hienovaraisinta, olisi tutkittava sen selvittämiseksi, johtaako se sovellettavan lainsäädännön muuttamiseen pysyvissä liikesuhteissa. On myös muistettava, että sovellettavan lain mahdollinen muuttuminen vaikuttaisi asianomaisesta oikeusjärjestyksestä riippuen merkittävästi osapuolten välisiin sopimussuhteisiin. Sovellettavan lain muuttaminen jälkikäteen saattaisi nimittäin johtaa sopimuksen olennaisen osan muuttumiseen. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan siinä tapauksessa, että Italian lakia voidaan soveltaa, pankin olisi neuvottava AY:tä tämän sijoituksissa. Tällaisesta neuvonnasta ei kuitenkaan ollut sovittu osapuolten sopimassa asioinnissa, johon ei sisälly neuvontaa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">56.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ei voida sulkea pois sitä, että pankin neuvontavelvollisuus edellyttäisi näin ollen myös sovitun korvauksen tarkistamista. Sovellettavan lainsäädännön muuttaminen jälkikäteen vaarantaisi siten sopimuksen keskeisen sisällön (essentialia negotii). (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-18" href="#t-18">18</a>
</span>) Sen lisäksi, että tällainen muutos herättäisi lukuisia kysymyksiä sopimuspuolten oikeuksista ja velvollisuuksista, sopimuksen olemassaolo voisi vaarantua, jos – kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin selittää – kuluttajan tiedonantovelvoitteen laiminlyönti johtaisi Italian lain mukaan sopimuksen pätemättömyyteen.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">57.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Lisäksi on muistettava, että AY:n esittämän kaltainen laaja tulkinta vaikuttaisi paitsi hänen ja pankin väliseen sopimukseen mahdollisesti myös suureen määrään rajatylittäviä sopimuksia. Koko Euroopan sisämarkkinoilla toimiva pankki (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-19" href="#t-19">19</a>
</span>) voisi luopua laajentamasta kansainvälistä läsnäoloaan välttyäkseen ennakoimattomuudelta, joka liittyy riskiin sovellettavan lain mahdollisesta muuttumisesta pysyvissä sopimussuhteissa kuluttajien kanssa. Tällainen lähestymistapa voisi estää sitä hyötymästä sisämarkkinoiden eduista, mikä olisi haitallista myös rahoituspalveluja haluaville mahdollisille asiakkaille. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-20" href="#t-20">20</a>
</span>) Epätietoisuus sovellettavasta laista vaikuttaisi sisämarkkinoiden ja niihin liittyvien muiden yhdentymisen alojen, kuten vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen, jotka mainitaan asetuksen N:o 593/2008 johdanto-osan ensimmäisessä ja kuudennessa perustelukappaleessa, moitteettomaan toimintaan. Näin ollen on selvää, että kyseisen asetuksen 6 artiklan 1 kohdan soveltaminen nyt esillä olevan tapauksen kaltaisissa olosuhteisissa aiheuttaisi vakavia ongelmia oikeusvarmuuden kannalta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">c) </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Välipäätelmä</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">58.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Edellisissä kohdissa esitetyistä syistä katson, ettei asetuksen N:o 593/2008 6 artiklan 1 kohtaa ole syytä tulkita laajasti, koska kyseisessä säännöksessä ei sallita sopimukseen sovellettavan lain muuttamista jälkikäteen nyt esillä olevan asian kaltaisissa olosuhteissa. Sitä vastoin sopimuspuolten kyseisen asetuksen 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti sopiman lain valinnan on oltava etusijalla.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">3. </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Yksittäisten rahoitustoimien arviointi</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">59.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toisenlaiseen lopputulokseen voitaisiin päätyä, jos asetuksen N:o 593/2008 6 artiklan 1 kohdan soveltamisedellytysten täyttymisen jälkeen tehtyjen eri toimeksiantojen katsottaisiin olevan itsenäisiä sopimuksia. Näin olisi myös siinä tapauksessa, että näillä toimeksiannoilla olisi muutettu kuluttajan ja pankin välistä voimassa olevaa sopimusta siinä määrin, ettei kyseinen muutos ilmentäisi pelkkää sopimuksen ajantasaistamista tai mukauttamista vaan uuden oikeussuhteen luomista sopimuspuolten välille.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">60.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tältä osin on muistutettava, että unionin tuomioistuin katsoi tuomiossaan Nikiforidis, että asetuksen N:o 593/2008 voimaantulo johti kyseisen asetuksen soveltamiseen ennen sen voimaantuloa tehtyyn sopimukseen vain, jos kyseistä sopimusta oli muutettu niin laajasti, että oli katsottava, että oli tehty uusi sopimus. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-21" href="#t-21">21</a>
</span>) Tämän oikeuskäytännön perusajatusta soveltaen olisi tutkittava, voidaanko AY:n ajan mittaan toteuttamat yksittäiset rahoitustoimet erottaa oikeudellisesti AY:n ja pankin välillä alun perin tehdystä sopimuksesta tai onko kyse sopimuksen olennaisesta muuttamisesta. Tietyt seikat viittaavat kuitenkin siihen, että näin ei ole.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">61.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että allekirjoittamalla arvo-osuus- ja käyttötilin avaamista koskevan sopimuksen AY ja pankki ovat solmineet toistaiseksi voimassa olevan sopimussuhteen. Tämä sopimus on eräänlainen ”puitesopimus”, koska se on ollut perustana kaikille AY:n myöhemmin antamille rahoitustuotteita koskeville osto- ja myyntitoimeksiannoille. Sikäli kuin AY valitsi ”asioinnin, johon ei sisälly neuvontaa”, pankki toimi yksinkertaisesti sanottuna välittäjänä (asiamiehenä), eli se osti asianomaiset rahoitustuotteet AY:n ohjeiden mukaisesti ja tämän lukuun.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">62.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kaikki AY:n tekemät ja pankin toteuttamat toimeksiannot ovat näin ollen osa kyseistä puitesopimusta riippumatta siitä, milloin ne on toteutettu. Mikään ei myöskään viittaa siihen, että AY:n ja pankin väliseen sopimussuhteeseen olisi tehty muutoksia sen jälkeen, kun pankki alkoi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan suunnata toimintaansa Italiaan. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on kuitenkin selvittää, onko AY:n ja pankin välillä vuonna 2013 solmittuun sopimussuhteeseen kohdistunut niin suuri muutos – ja jos on, missä määrin –, että kyseessä ei ole pelkkä kyseisen sopimuksen ajantasaistaminen tai mukauttaminen vaan uuden oikeussuhteen luominen sopimuspuolten välille. Koska ennakkoratkaisupyynnössä ei ole mitään päinvastaista mainintaa, tässä asiassa on oletettava, että sopimussuhteessa ei ole tapahtunut olennaista muutosta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">4. </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Vastaus ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">63.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Vastauksena ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen katson, että rahoitustuotteiden ostotoimeksiantojen, jotka valtiossa A asuva kuluttaja antaa valtioon B sijoittautuneelle pankille pysyvän liikesuhteen perusteella, oikeudellisia seurauksia on arvioitava sen lain mukaan, jonka osapuolet ovat määränneet sovellettavaksi liikesuhteen perustana olevassa sopimuksessa, vaikka asetuksen N:o 593/2008 6 artiklan 1 kohdan soveltamisedellytykset täyttyisivätkin tämän sopimuksen tekemisen jälkeen ja täyttyivät silloin, kun yksittäiset toimeksiannot annettiin.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">C </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Lisähuomautuksia</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">64.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ensimmäiseen kysymykseen ehdottamani vastauksen vuoksi toista ja kolmatta ennakkoratkaisukysymystä ei ole enää tarpeen tutkia. Tarkastelen niitä kuitenkin kattavuuden vuoksi ja siltä varalta, että unionin tuomioistuin päättää olla noudattamatta vastausehdotustani ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">1. </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toinen ennakkoratkaisukysymys</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">65.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toisella ennakkoratkaisukysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, sovelletaanko käsiteltävässä asiassa siinä tapauksessa, että ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, asetuksen N:o 593/2008 6 artiklan 4 kohdan a alakohdassa säädettyä poikkeusta. Tämän säännöksen mukaan asetuksen 6 artiklan 1 ja 2 kohtaa ei sovelleta palvelujen suorittamista koskevaan sopimukseen, jos palvelut on määrä suorittaa kuluttajalle yksinomaan muussa kuin siinä maassa, jossa hänen asuinpaikkansa on.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">66.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Vaikka kyseisessä säännöksessä ei itsessään määritellä käsitettä palvelusopimus, on selvää, että kuluttajansuoja unionin sisämarkkinoilla edellyttää, että tätä käsitettä tulkitaan itsenäisesti ja laajasti SEUT 56 artiklan ja sitä seuraavien artiklojen kannalta merkityksellisen taloudellisen ajattelutavan valossa eikä jäsenvaltioiden sopimusoikeuden perusteella. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-22" href="#t-22">22</a>
</span>) Sen vuoksi olisi sovellettava samankaltaista lähestymistapaa kuin unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä, joka koskee asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdan toista luetelmakohtaa, joka on toistettu asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 1 alakohdan b alakohdan toisessa luetelmakohdassa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">67.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Palvelujen käsite kattaa näin ollen kaiken toisen hyväksi suoritetun taloudellisen toiminnan, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-23" href="#t-23">23</a>
</span>) jollei esineen omistusoikeuden siirtäminen ole keskeisin velvoite. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-24" href="#t-24">24</a>
</span>) Tällainen käsite kattaa laajan valikoiman palveluja, mukaan lukien rahoituspalvelut. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-25" href="#t-25">25</a>
</span>) Olen näin ollen samaa mieltä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kanssa siitä, että sopimusta arvopapereiden ostamisesta asiakkaan lukuun on pidettävä asetuksen N:o 593/2008 6 artiklan 4 kohdan a alakohdassa tarkoitettuna palvelujen suorittamista koskevana sopimuksena. Kyseinen sopimus kuuluu näin ollen tämän säännöksen aineelliseen soveltamisalaan.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">68.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Samoin kyseisen säännöksen mukaan palvelut kuluttajalle on suoritettava ”yksinomaan muussa kuin siinä maassa, jossa hänen asuinpaikkansa on”. Syy tähän poikkeukseen voidaan tiivistää seuraavasti. Säännöksessä kuvatuissa olosuhteissa kuluttaja ei voi kohtuudella odottaa, että hänen asuinmaansa lakia sovelletaan sovellettavan lain määrittämistä koskevista yleisistä säännöistä poiketen, koska sopimuksella on läheisempiä yhteyksiä valtioon, jossa toinen sopimuspuoli asuu, vaikka palvelujen suorittaja olisi mainostanut tai markkinoinut palvelua kuluttajan asuinvaltiossa. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-26" href="#t-26">26</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">69.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tästä herää kysymys, mitä ominaisuuksia kyseisillä palveluilla on oltava, jotta niiden voidaan katsoa olevan saatavilla yksinomaan tietyssä jäsenvaltiossa. Unionin tuomioistuin on käsitellyt tätä kysymystä tuomiossa Verein für Konsumenteninformation ja todennut, että sen määrittämiseksi, voidaanko tätä poikkeusta soveltaa, ”on tarkistettava, seuraako jo sovittujen palvelujen luonteesta, että ne voidaan suorittaa kokonaisuudessaan vain kuluttajan asuinvaltion ulkopuolella”. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-27" href="#t-27">27</a>
</span>) Unionin tuomioistuin on tässä yhteydessä myös todennut, että ”jos – kuten pääasiassa kyseessä olevissa sopimuksissa määrätään – palvelun aineellinen suorituspaikka on eri maassa kuin siinä, jossa kuluttaja saa sen, on katsottava, että palvelut suoritetaan ’yksinomaan’ kuluttajan asuinjäsenvaltion ulkopuolella vain, jos tällä ei ole mitään mahdollisuutta hyötyä niistä asuinvaltiossaan ja hän joutuu matkustamaan sitä varten ulkomaille”. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-28" href="#t-28">28</a>
</span>) Toisin sanoen kyseisten palvelujen on oltava palveluja, joita voidaan niiden luonteen vuoksi tarjota vain tietyssä paikassa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">70.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Nämä edellytykset eivät mielestäni täyty käsiteltävänä olevassa asiassa, koska ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee selvästi, että pankki avasi ensin AY:n kanssa tehdyn sopimuksen perusteella arvo-osuustilin ja käyttötilin Itävallassa ja osti sen jälkeen AY:n toimeksiantojen perusteella ja AY:n lukuun rahoitustuotteita, jotka siirrettiin hänen tileilleen. Toiseksi AY:llä oli mahdollisuus antaa ostotoimeksiantonsa etäviestimiä (puhelin, sähköposti) käyttäen Italiasta käsin. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan AY:llä oli lisäksi käytettävissään pankin verkkosivusto englanninkielisenä ja mahdollisuus tarkastella tilejään siellä. Lopuksi kyseinen tuomioistuin olettaa, että pankki on toimittanut AY:lle myös tietoja hänen toimeksiantojensa toteuttamisesta. Näin ollen näyttää siltä, että AY:llä oli kuluttajana mahdollisuus käyttää pankin palveluja mistä tahansa. Tästä seuraa, että asetuksen N:o 593/2008 6 artiklan 4 kohdan a alakohtaa ei voida soveltaa tällaisessa tilanteessa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">71.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Edellä esitetyistä syistä ehdotan, että toiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan siten, että asetuksen N:o 593/2008 6 artiklan 4 kohdan a alakohdassa säädettyä poikkeusta ei sovelleta, kun pankki avaa sopimuksen perusteella tilejä toisessa jäsenvaltiossa asuvalle kuluttajalle ja ostaa sitten tämän kuluttajan toimeksiantojen perusteella ja tämän ohjeiden mukaisesti rahoitustuotteita, jotka siirretään kyseisille tileille, mukaan lukien tapaukset, joissa nämä toimeksiannot on tehty (myös) etäviestintää käyttämällä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">2. </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kolmas ennakkoratkaisukysymys</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">72.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kolmannella ennakkoratkaisukysymyksellään kansallinen tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko lainvalintalauseketta pidettävä direktiivin 93/13 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla kohtuuttomana silloin, kun asetuksen N:o 593/2008 6 artiklan soveltamisedellytykset täyttyvät sopimuksen tekemisen jälkeen, sillä perusteella, että siinä ei sopimuksen tekohetkellä viitattu kyseisen säännöksen 2 kohdan oikeudellisiin seurauksiin.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">73.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tämä kysymys koskee asetuksen N:o 593/2008 ja direktiivin 93/13 välistä suhdetta, jota unionin tuomioistuin on jo käsitellyt tuomiossa Verein für Konsumenteninformation. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-29" href="#t-29">29</a>
</span>) Unionin tuomioistuin korosti tuomiossaan, että unionin oikeudessa lähtökohtaisesti sallitaan lainvalintalausekkeet. Kyseisen asetuksen 6 artiklan 2 kohdassa vahvistetaan sopimuspuolten oikeus sopia kuluttajasopimukseen sovellettavasta laista edellyttäen, että varmistetaan kuluttajalle hänen kotipaikkansa tuomioistuimen lain sellaisin säännöksin annettu suoja, joista ei voida sopimuksin poiketa. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-30" href="#t-30">30</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">74.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin tuomioistuin täsmensi, että ennakolta muotoiltu lainvalintalauseke, jonka mukaan sopimukseen sovelletaan sen jäsenvaltion lakia, jossa elinkeinonharjoittajalla on kotipaikka, on kohtuuton vain siinä tapauksessa, että sillä on sanamuotonsa tai asiayhteytensä vuoksi erityispiirteitä, jotka aiheuttavat huomattavan epätasapainon osapuolten oikeuksien ja velvollisuuksien välille. Tällaisen ehdon kohtuuttomuus voi perustua erityisesti sanamuotoon, joka ei täytä direktiivin 93/13 5 artiklassa asetettua vaatimusta, jonka mukaan ehdot on laadittava selkeästi ja ymmärrettävästi. Tätä vaatimusta on tulkittava laajasti, kun otetaan huomioon, että kuluttaja on elinkeinonharjoittajaan nähden heikompi osapuoli muun muassa tietojen puolesta. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-31" href="#t-31">31</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">75.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin tuomioistuin totesi myös, että jos ehdon vaikutuksista säädetään pakottavilla laeilla, on olennaista, että elinkeinonharjoittaja ilmoittaa kyseiselle kuluttajalle näistä laeista. Tämä pätee asetuksen N:o 593/2008 6 artiklan 2 kohtaan, jonka mukaan sovellettava laki ei saa johtaa siihen, että kuluttaja menettää hänelle sellaisin säännöksin annetun suojan, joista ei voida sopimuksin poiketa sen lain mukaan, jota lakiviittauksen puuttuessa olisi sovellettu. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-32" href="#t-32">32</a>
</span>) Unionin tuomioistuin katsoi näin ollen, että ehto on kohtuuton, jos sillä johdetaan kuluttajaa harhaan antamalla hänelle vaikutelma, jonka mukaan sopimukseen sovelletaan ainoastaan kyseisen jäsenvaltion lakia, ilmoittamatta hänelle siitä, että hänellä on kyseisen säännöksen nojalla oikeus vedota myös hänelle sellaisen lain pakottavin säännöksin annettuun suojaan, jota olisi tämän ehdon puuttuessa sovellettu, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-33" href="#t-33">33</a>
</span>) eli sen maan lakiin, jossa hänellä on asuinpaikka. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-34" href="#t-34">34</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">76.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">On kuitenkin tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että ennakkoratkaisua pyytäneellä tuomioistuimella on käsiteltävänä olevassa asiassa ratkaistavana erityinen tilanne, nimittäin se, että sopimukseen sovellettava laki on mahdollisesti myöhemmin muuttunut elinkeinonharjoittajan toiminnan seurauksena asetuksen N:o 593/2008 6 artiklan 1 kohdan b alakohdan perusteella. Näin ollen herää kysymys, voidaanko tällaisissa olosuhteissa katsoa, että kuluttajaa suojataan direktiivin 93/13 nojalla kohtuuttomalta sopimusehdolta, mikä – kun otetaan huomioon ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen ehdottamani vastaus (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-35" href="#t-35">35</a>
</span>) – voi olla vain hypoteettinen tilanne.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">77.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">On kuitenkin niin, että vaikka osapuolten alun perin valitseman lain mahdollinen muuttaminen sallittaisiin asetuksen N:o 593/2008 6 artiklan 1 kohdassa säädettyjen edellytysten myöhemmän täyttymisen vuoksi (mitä en kannata), kuluttajaa suojeltaisiin vastedes sen maan lainsäädännöllä, jossa hänen asuinpaikkansa on, eikä valittua lakia voitaisi enää soveltaa ja asetuksen 6 artiklan 2 kohdan toisen virkkeen mukainen kuluttajansuoja olisi täysin merkityksetön.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">78.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Joka tapauksessa kysymykseen siitä, onko kuluttajasopimukseen sisältyvä lainvalintalauseke kohtuuton käsiteltävänä olevan asian olosuhteissa, on vastattava kieltävästi. Tältä osin on huomattava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei pohdi lausekkeen pätevyyttä sopimuksen allekirjoittamisajankohtana vaan asetuksen N:o 593/2008 6 artiklan soveltamisedellytysten täyttymisen ajankohtana vuosia sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä seuraa, että sopimusehdon kohtuuttomuutta on arvioitava kyseessä olevan sopimuksen tekohetken kannalta ja ottaen huomioon kaikki seikat, joista elinkeinonharjoittaja saattoi olla sopimuksen tekohetkellä tietoinen ja jotka olivat omiaan vaikuttamaan sopimuksen myöhempään täyttämiseen, sillä sopimusehto voi aiheuttaa osapuolten välille epätasapainoa, joka ilmenee vasta sopimuksen täyttämisen aikana. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-36" href="#t-36">36</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">79.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">”Sitä, onko elinkeinonharjoittaja noudattanut direktiivin 93/13 4 artiklan 2 kohdassa ja 5 artiklassa tarkoitettua avoimuutta koskevaa vaatimusta, on näin ollen arvioitava niiden seikkojen perusteella, jotka kyseisellä elinkeinonharjoittajalla oli tiedossaan kuluttajan kanssa tekemänsä sopimuksen tekohetkellä.” (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-37" href="#t-37">37</a>
</span>) Tästä näkökulmasta katson, että päinvastaiseen viittaavien tietojen puuttuessa on asianmukaista olettaa, että pankilla ei ollut objektiivista syytä olettaa, että sopimukseen sovellettava laki saattaisi muuttua tulevaisuudessa ja että AY:lle oli sen vuoksi tarpeen ilmoittaa asiasta. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna vaikuttaa siltä, ettei pankkia voida moittia avoimuusvelvoitteen noudattamatta jättämisestä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">80.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ei ole myöskään selvää, mitkä unionin oikeuden toimet – sen lisäksi, että palvelualalla on voimassa yleinen velvollisuus antaa tietoja sopimukseen sovellettavasta lainsäädännöstä (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-38" href="#t-38">38</a>
</span>) – velvoittaisivat elinkeinonharjoittajan käsiteltävässä asiassa ilmoittamaan kuluttajalle kaikista sovellettavan lain muutoksista. Tämä koskee erityisesti täsmällisiä oikeudellisia seurauksia, jotka johtuvat asetuksen N:o 593/2008 6 artiklan 2 kohdan soveltamisesta yhdessä kansallisen lainsäädännön pakottavien säännösten kanssa, koska tällaisen velvollisuuden täyttäminen edellyttäisi tilanteen monimutkaista oikeudellista arviointia. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-39" href="#t-39">39</a>
</span>) Velvollisuutta antaa kuluttajalle tietoja ei kuitenkaan voida ymmärtää siten, että se merkitsisi elinkeinonharjoittajan yleistä velvollisuutta antaa oikeudellista neuvontaa, varsinkaan silloin, kun kyseessä ovat epävarmat tapahtumat.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">81.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Edellä esitetyn perusteella katson, että kolmanteen ennakkoratkaisukysymykseen on vastattava siten, että lainvalintalauseketta ei ole pidettävä direktiivin 93/13 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla kohtuuttomana silloin, kun asetuksen N:o 593/2008 6 artiklan soveltamisedellytykset täyttyvät sopimuksen tekemisen jälkeen, sillä perusteella, että sopimuksen tekohetkellä kuluttajan huomiota ei kiinnitetty kyseisen säännöksen 2 kohdan oikeudellisiin seurauksiin.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">VI </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ratkaisuehdotus</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">82.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Oberster Gerichtshofin (Itävalta) esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-135" title="page-24">
      Rahoitustuotteiden ostotoimeksiantojen, jotka valtiossa A asuva kuluttaja antaa pysyvän liikesuhteen perusteella valtioon B sijoittautuneelle pankille, oikeudellisia seurauksia on arvioitava sen lain mukaan, jonka osapuolet ovat määränneet sovellettavaksi liikesuhteen perustana olevassa sopimuksessa, vaikka sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista 17.6.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 593/2008 (Rooma I) 6 artiklan 1 kohdan soveltamisedellytykset täyttyisivätkin tämän sopimuksen tekemisen jälkeen ja täyttyivät silloin, kun yksittäiset toimeksiannot annettiin.
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-136" title="page-1">
      
    </p>
    <div/>
  <hr class="note"/>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-1" href="#c-1">1</a>
</span>) Alkuperäinen kieli: ranska.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-2" href="#c-2">2</a>
</span>)  EUVL 2008, L 177, s. 6.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-3" href="#c-3">3</a>
</span>)  EYVL 1993, L 95, s. 29.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-4" href="#c-4">4</a>
</span>) Ks. tuomio 7.12.2010, Pammer ja Hotel Alpenhof (C‑585/08 ja C‑144/09, EU:C:2010:740, 75 kohta ja sitä seuraavat kohdat) ja tuomio 17.10.2013, Emrek (C‑218/12, EU:C:2013:666, 32 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-5" href="#c-5">5</a>
</span>) Ks. tuomio 21.7.2005, Coname (C‑231/03, EU:C:2005:487, 10 kohta); tuomio 10.3.2011, Privater Rettungsdienst und Krankentransport Stadler (C‑274/09, EU:C:2011:130, 29 ja 36 kohta) ja tuomio 21.5.2015, Kansaneläkelaitos (C‑269/14, EU:C:2015:329, 25 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-6" href="#c-6">6</a>
</span>) Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annettu neuvoston asetus (EYVL 2001, L 12, s. 1).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-7" href="#c-7">7</a>
</span>) Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EUVL 2012, L 351, s. 1).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-8" href="#c-8">8</a>
</span>) Tuomio 7.12.2010, Pammer ja Hotel Alpenhof (C‑585/08 ja C‑144/09, EU:C:2010:740).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-9" href="#c-9">9</a>
</span>) Tuomio 7.12.2010, Pammer ja Hotel Alpenhof (C‑585/08 ja C‑144/09, EU:C:2010:740, 75 ja 76 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-10" href="#c-10">10</a>
</span>) Tuomio 17.10.2013 (C‑218/12, EU:C:2013:666).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-11" href="#c-11">11</a>
</span>) Tuomio 17.10.2013, Emrek (C‑218/12, EU:C:2013:666, 32 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-12" href="#c-12">12</a>
</span>) Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 43 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-13" href="#c-13">13</a>
</span>) Calliess, G.-P., Rome Regulations: Commentary (Calliess, Gralf-Peter/Moritz Renner), 3. painos, Kluwer Law International, Alphen aan den Rijn, 2020, 6 artiklan 54 kohta, s. 190, puoltaa myös tämän oikeuskäytännön soveltamista asetuksen N:o 593/2008 yhteydessä.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-14" href="#c-14">14</a>
</span>) Ks. vastaavasti Calliess, G.-P., Rome Regulations: Commentary (Calliess, Gralf-Peter/Moritz Renner), 3. painos, Kluwer Law International, Alphen aan den Rijn, 2020, 6 artiklan 3 kohta, s. 164.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-15" href="#c-15">15</a>
</span>) Ks. tuomio 17.10.2013, Unamar (C‑184/12, EU:C:2013:663, 49 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-16" href="#c-16">16</a>
</span>) Ks. tuomio 18.10.2016, Nikiforidis (C‑135/15, EU:C:2016:774, 36 kohta) ja tuomio 14.9.2023, Diamond Resorts Europe ym. (C‑632/21, EU:C:2023:671, 75 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-17" href="#c-17">17</a>
</span>) Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 45 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-18" href="#c-18">18</a>
</span>) Yhtäältä toimitettavat palvelut tai tavarat ja toisaalta hinta ja korvaus muodostavat sopimussuhteen ytimen (ks. julkisasiamies Wahlin ratkaisuehdotus Andriciuc ym. (C‑186/16, EU:C:2017:313, 34 kohta)).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-19" href="#c-19">19</a>
</span>) Tässä tapauksessa on kyse sisämarkkinoista ja niiden perusvapauksista, erityisesti palvelujen tarjoamisen vapaudesta. Euroopan talousalueesta (ETA) tehdyllä sopimuksella unionin alueella saavutetut sisämarkkinat laajennetaan koskemaan EFTA-valtioita, Liechtenstein mukaan lukien (ks. tuomio 28.10. 2010, Établissements Rimbaud (C‑72/09, EU:C:2010:645, 20 kohta.))</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-20" href="#c-20">20</a>
</span>) Artikkelissa Cordero-Moss, G., ”The impact of EU law on Norwegian private international law”, Acta Universitatis Carolinae Iuridica, nide 66, nro 4, 2020, s. 34, korostetaan lainvalinnan tarvetta nykymaailmassa. Kirjoittajan mukaan sopimuspuolten oikeuksien ja velvollisuuksien ennakoimattomuudella voi olla varoittava vaikutus ja pahimmassa tapauksessa se voi rajoittaa sellaisten talouden toimijoiden kansainvälistä toimintaa, jotka haluavat käydä kauppaa tai investoida sisämarkkinoilla.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-21" href="#c-21">21</a>
</span>) Ks. tuomio 18.10.2016 (C‑135/15, EU:C:2016:774, 37 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-22" href="#c-22">22</a>
</span>) Calliess, G.-P., Rome Regulations: Commentary (Calliess, Gralf-Peter/Moritz Renner), 3. painos, Kluwer Law International, Alphen aan den Rijn, 2020, 6 artiklan 3 kohta, s. 192.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-23" href="#c-23">23</a>
</span>) Ks. tuomio 14.7.2016, Granarolo (C‑196/15, EU:C:2016:559, 37 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-24" href="#c-24">24</a>
</span>) Mankowski, P., Brussels Ibis Regulation: Commentary (Magnus, Ulrich/Mankowski, Peter), 1. painos, Sellier European Law Publishers, Köln, 2016, 7 artiklan 97 kohta ja sitä seuraavat kohdat.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-25" href="#c-25">25</a>
</span>) Schulze, R., Bürgerliches Gesetzbuch, 12. painos, Nomos, Baden-Baden, 2024, Rom I-VO:n 6 artiklan 7 kohta; Mankowski, P., Brussels Ibis Regulation: Commentary (Magnus, Ulrich/Mankowski, Peter), 1. painos, Sellier European Law Publishers, Köln, 2016, 7 artiklan 114 kohta, s. 201.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-26" href="#c-26">26</a>
</span>) McParland, M., The Rome I Regulation on the Law Applicable to Contractual Obligations, Oxford, 2015, s. 554, 12 kohta, s. 198.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-27" href="#c-27">27</a>
</span>) Tuomio 3.10.2019 (C‑272/18, EU:C:2019:827, 51 kohta). Kursivointi tässä.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-28" href="#c-28">28</a>
</span>) Tuomio 3.10.2019, Verein für Konsumenteninformation (C‑272/18, EU:C:2019:827, 52 kohta). Kursivointi tässä.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-29" href="#c-29">29</a>
</span>) Tuomio 28.7.2016 (C‑191/15, EU:C:2016:612).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-30" href="#c-30">30</a>
</span>) Ks. tuomio 28.7.2016, Verein für Konsumenteninformation (C‑191/15, EU:C:2016:612, 66 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-31" href="#c-31">31</a>
</span>) Tuomio 28.7.2016, Verein für Konsumenteninformation (C‑191/15, EU:C:2016:612, 67 ja 68 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-32" href="#c-32">32</a>
</span>) Tuomio 28.7.2016, Verein für Konsumenteninformation (C‑191/15, EU:C:2016:612, 69 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-33" href="#c-33">33</a>
</span>) Ks. tuomio 28.7.2016, Verein für Konsumenteninformation (C‑191/15, EU:C:2016:612, 71 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-34" href="#c-34">34</a>
</span>) Ks. tuomio 14.9.2023, Club La Costa ym. (C‑821/21, EU:C:2023:672, 74 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-35" href="#c-35">35</a>
</span>) Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 63 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-36" href="#c-36">36</a>
</span>) Ks. tuomio 9.7.2020, Ibercaja Banco (C‑452/18, EU:C:2020:536, 48 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-37" href="#c-37">37</a>
</span>) Ks. tuomio 9.7.2020, Ibercaja Banco (C‑452/18, EU:C:2020:536, 49 kohta). Kursivointi tässä.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-38" href="#c-38">38</a>
</span>) Palveluista sisämarkkinoilla 12.12.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/EY (EUVL 2006, L 376, s. 36) 22 artiklan 1 kohdan g alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että palveluntarjoajat antavat vastaanottajan saataville muun muassa seuraavat tiedot: ”palveluntarjoajan käyttämät sopimukseen sovellettavaa lainsäädäntöä ja/tai toimivaltaista tuomioistuinta koskevat sopimuslausekkeet”. Direktiivin 2 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaan rahoituspalvelut eivät kuitenkaan kuulu kyseisen direktiivin soveltamisalaan.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-39" href="#c-39">39</a>
</span>) Artikkelissa Rühl, G., ”The Unfairness of Choice-of-Law Clauses, Or: The (Unclear) Relationship of Article 6 Rome I Regulation and the Unfair Terms in Consumer Contracts Directive”, Common Market Law Review, 55, s. 219 ja sitä seuraavat sivut, todetaan tämän säännöksen monimutkaisuus, sillä se aiheuttaa ongelmia jopa oikeusalan ammattilaisille. Kirjoittajan mukaan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä ei pidä ymmärtää siten, että elinkeinonharjoittajan on lueteltava kaikki kuluttajan asuinmaan säännökset, jotka ovat ensisijaisia valittuun lakiin nähden.</p>
</body>
</html>
