–

YJ, edustajanaan L. Ripoll Sans, abogada,

–

Instituto Nacional de la Seguridad Social (INSS), asiamiehinään A. R. Trillo García ja P. García Perea,

–

Espanjan hallitus, asiamiehenään M. J. Ruiz Sánchez,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään C. Valero ja I. Galindo Martín,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen asteittaisesta toteuttamisesta sosiaaliturvaa koskevissa kysymyksissä 19.12.1978 annetun neuvoston direktiivin 79/7/ETY (EYVL 1979, L 6, s. 24) 4 artiklan 1 kohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat YJ ja Instituto Nacional de la Seguridad Social (kansallinen sosiaaliturvalaitos, Espanja; jäljempänä INSS) ja jossa on kyse siitä, että INSS ei myöntänyt YJ:lle äitiyslisää tämän jäätyä varhennetulle vanhuuseläkkeelle.

Asiaa koskevat oikeussäännöt

Unionin oikeus

3

Direktiivin 79/7 johdanto-osan ensimmäisessä ja toisessa perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

4

Kyseisen direktiivin 1 artiklassa säädetään seuraavaa:

5

Mainitun direktiivin 4 artiklassa säädetään seuraavaa:

–

järjestelmien soveltamisala ja niiden piiriin pääsemisen edellytykset;

–

velvollisuus osallistua rahoitukseen ja maksuosuuksien laskentaperusteet;

–

etuuksien, aviopuolisosta ja huollettavista johtuvat lisät mukaan lukien, laskentaperusteet sekä etuuksiin olevan oikeuden kestoa ja jatkumista koskevat edellytykset.

6

Kyseisen direktiivin 7 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

Espanjan oikeus

7

Yleisen sosiaaliturvalain (Ley General de la Seguridad Social), sellaisena kuin sen konsolidoitu versio on hyväksyttynä 30.10.2015 annetulla kuninkaan asetuksella 8/2015, jolla on hyväksytty yleisen sosiaaliturvalain uudelleen laadittu toisinto (Real Decreto Legislativo 8/2015 por el que se aprueba el texto refundido de la Ley General de la Seguridad Social; BOE nro 261, 31.10.2015, s. 103291), 60 §:ssä, jonka otsikko on ”Sosiaaliturvajärjestelmään kuuluvan maksuperusteisen eläkkeen äitiyslisä”, säädetään seuraavaa:

8

Yleisen sosiaaliturvalain 208 §:ssä, jonka otsikko on ”Asianomaisen vapaaehtoinen varhennettu vanhuuseläke”, säädetään seuraavaa:

Pääasia ja ennakkoratkaisukysymys

9

YJ sai hakemuksestaan INSS:n 11.12.2017 tekemän päätöksen varhennetulle vanhuuseläkkeelle jäämisestä ja eläkkeen saamisesta 4.12.2017 alkaen. YJ teki tästä päätöksestä oikaisuvaatimuksen, jossa hän väitti, että INSS:n olisi pitänyt myöntää hänelle yleisen sosiaaliturvalain 60 §:ssä tarkoitettu eläkkeen äitiyslisä, koska hänellä oli kolme lasta.

10

INSS:n hylättyä oikaisuvaatimuksen 9.5.2018 tekemällään päätöksellä sillä perusteella, että eläkkeen äitiyslisää ei voitu soveltaa tilanteessa, jossa asianomainen oli jäänyt vapaaehtoisesti varhennetulle vanhuuseläkkeelle, YJ saattoi asian Juzgado de lo Social n° 3 de Barcelonan (Barcelonan työ- ja sosiaaliasioiden tuomioistuin nro 3, Espanja) käsiteltäväksi. YJ väittää ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa lähinnä, että yleisen sosiaaliturvalain 60 § johtaa sellaisten naisten syrjintään, jotka eivät voi saada mainittua eläkkeen äitiyslisää, koska he ovat jääneet vapaaehtoisesti varhennetulle vanhuuseläkkeelle.

11

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin muistuttaa, että 12.12.2019 annetussa tuomiossa Instituto Nacional de la Seguridad Social (Äitien lisäeläke) (C-450/18, EU:C:2019:1075) unionin tuomioistuin katsoi, että yleisen sosiaaliturvalain 60 §, joka ei kuulu direktiivin 79/7 4 artiklan 2 kohdassa eikä sen 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetyn poikkeuksen soveltamisalaan, merkitsee kyseisessä direktiivissä kiellettyä sukupuoleen perustuvaa välitöntä syrjintää.

12

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin lisää, ettei ole mitään syytä olla soveltamatta unionin tuomioistuimen kyseisessä tuomiossa omaksumaa päättelyä soveltuvin osin naisiin, jotka kaikki ovat samassa tilanteessa, riippumatta siitä, missä muodossa ja milloin he pääsevät sen eläkejärjestelmän piiriin, jossa tämä sama eläkkeen äitiyslisä maksetaan.

13

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii näin ollen, onko yleisen sosiaaliturvalain 60 §:ssä säädetty järjestelmä, jonka mukaan naisille, jotka YJ:n tavoin jäävät vapaaehtoisesti varhennetulle vanhuuseläkkeelle, ei makseta kyseisessä pykälässä säädettyä eläkkeen äitiyslisää, mutta sitä maksetaan naisille, jotka jäävät eläkkeelle lakisääteisessä eläkeiässä tai jotka jäävät varhennetulle vanhuuseläkkeelle ammatillisen uransa aikana harjoittamansa työskentelyn perusteella tai sillä perusteella, että heillä on jokin vamma tai että he ovat lopettaneet työskentelyn eläkkeelle jäämistä välittömästi edeltäneenä ajanjaksona itsestään riippumattomasta syystä, unionin oikeuden sen periaatteen mukainen, jolla taataan yhdenvertainen kohtelu laajasti ymmärrettynä, eli miesten ja naisten välillä mutta myös naisten välillä, ja merkitseekö kyseinen järjestelmä direktiivissä 79/7 tarkoitettua välitöntä syrjintää.

14

Tässä tilanteessa Juzgado de lo Social n° 3 de Barcelona lykkäsi asian käsittelyä ja esitti unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

Ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelu

15

Aluksi on todettava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa ennakkoratkaisupyynnössään yleisesti direktiiviin 79/7 mainitsematta kyseisen direktiivin sitä tai niitä säännöksiä, joiden tulkintaa se pyytää.

16

Sekä esitetyn kysymyksen muotoilusta että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ennakkoratkaisupyynnössä esittämistä selityksistä ilmenee kuitenkin, että tällä kysymyksellä pyritään tosiasiassa selvittämään, onko asiassa kyse direktiivissä 79/7 tarkoitetusta välittömästä sukupuoleen perustuvasta syrjinnästä, joka kielletään kyseisen direktiivin 4 artiklan 1 kohdassa, jossa säädetään, että miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteella sosiaaliturvaa koskevissa kysymyksissä tarkoitetaan, että minkäänlaista sukupuoleen perustuvaa syrjintää ei saa esiintyä välittömästi eikä välillisesti etenkään siviilisäädyn tai perheaseman perusteella.

17

Tässä yhteydessä on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen välille SEUT 267 artiklalla luodussa yhteistyömenettelyssä unionin tuomioistuimen tehtävänä on antaa kansalliselle tuomioistuimelle hyödyllinen vastaus, jonka perusteella kansallinen tuomioistuin voi ratkaista siinä vireillä olevan asian, ja unionin tuomioistuimen on tätä silmällä pitäen tarvittaessa muotoiltava sille esitetyt kysymykset uudelleen (tuomio 3.3.2020, Gómez del Moral Guasch, C-125/18, EU:C:2020:138, 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

18

Jotta ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle voidaan antaa hyödyllinen vastaus, esitetty kysymys on ymmärrettävä siten, että sillä pyritään lähinnä selvittämään, onko direktiivin 79/7 4 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään, että naisille, joilla on vähintään kaksi biologista tai adoptoitua lasta, maksetaan eläkkeen äitiyslisää, jos he jäävät eläkkeelle lakisääteisessä eläkeiässä tai jos he jäävät varhennetulle vanhuuseläkkeelle tietyillä laissa säädetyillä perusteilla, paitsi siinä tapauksessa, että asianomainen jää vapaaehtoisesti varhennetulle vanhuuseläkkeelle.

19

Tässä yhteydessä on muistutettava, että direktiivin 79/7 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu sukupuoleen perustuvan välittömän syrjinnän käsite on ymmärrettävä siten, että se kattaa kaikki tilanteet, jossa henkilöä kohdellaan sukupuolen perusteella epäsuotuisammin kuin jotakuta muuta kohdellaan, on kohdeltu tai kohdeltaisiin vertailukelpoisessa tilanteessa (tuomio 26.6.2018, MB (Sukupuolenvaihdos ja vanhuuseläke), C-451/16, EU:C:2018:492, 34 kohta). Tästä seuraa, että jotta välittömän syrjinnän voitaisiin katsoa perustuvan sukupuoleen, henkilöä on kohdeltava epäsuotuisammin sen perusteella, että hän on mies, tai sen perusteella, että hän on nainen.

20

Lisäksi on korostettava, että direktiivin 79/7 otsikon ja 1 artiklan, luettuna yhdessä direktiivin johdanto-osan ensimmäisen ja toisen perustelukappaleen kanssa, mukaan kyseisen direktiivin tarkoituksena on miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen asteittainen toteuttaminen sosiaaliturvaa koskevissa kysymyksissä. Lisäksi kyseisen direktiivin 1 artiklan kirjoittamistapa osoittaa, että muualla direktiivissä käytetty ilmaisu ”tasa-arvoisen kohtelun periaate” on ymmärrettävä siten, että sillä viitataan lyhyesti ”miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteeseen sosiaaliturvaa koskevissa kysymyksissä”.

21

Tämän seurauksena direktiivin 79/7 4 artiklan 1 kohdassa oleva sukupuoleen perustuvan syrjinnän käsite voi koskea ainoastaan syrjintätapauksia yhtäältä miespuolisten ja toisaalta naispuolisten työntekijöiden välillä.

22

Näin ollen direktiivin 79/7 4 artiklan 1 kohtaa ei voida pitää sellaisena unionin oikeuden säännöksenä, jolla taataan tasa-arvoinen kohtelu laajasti ymmärrettynä eli myös samaa sukupuolta olevien henkilöiden välillä. Päinvastoin, kyseisessä säännöksessä tarkoitettu sukupuoleen perustuvan välittömän syrjinnän käsite koskee tilannetta, jossa työntekijöitä kohdellaan epäsuotuisammin sen perusteella, että he ovat miehiä, tai sen perusteella, että he ovat naisia, verrattuna muihin vastakkaista sukupuolta oleviin työntekijöihin vertailukelpoisessa tilanteessa.

23

Pääasiassa kyseessä oleva tilanne koskee naista, joka ei voi saada eläkkeen äitiyslisää, koska hän on jäänyt varhennetulle vanhuuseläkkeelle, ja hän katsoo näin ollen, että häntä on kohdeltu epäsuotuisammin kuin naisia, jotka voivat saada kyseistä äitiyslisää sen vuoksi, että he ovat jääneet eläkkeelle lakisääteisessä eläkeiässä tai varhennetulle vanhuseläkkeelle tietyillä laissa säädetyillä perusteilla.

24

Direktiiviä 79/7 ei voida soveltaa tällaiseen tilanteeseen, koska peruste, jolla kyseessä olevan eläkkeen äitiyslisän myöntäminen evätään naisilta, jotka jäävät vapaaehtoisesti varhennetulle eläkkeelle, ei liity asianomaisen työntekijän sukupuoleen vaan tämän eläkkeelle pääsyä koskeviin yksityiskohtiin, eikä väitetty syrjivä kohtelu näin ollen perustu sukupuoleen. Kyseessä oleva tilanne ei myöskään koske syrjintää yhtäältä miespuolisten ja toisaalta naispuolisten työntekijöiden välillä vaan väitettyä yhdenvertaisen kohtelun loukkaamista naispuolisten työntekijöiden välillä.

25

Tätä päätelmää ei voida kyseenalaistaa 12.12.2019 annetulla tuomiolla Instituto Nacional de la Seguridad Social (Äitien lisäeläke) (C-450/18, EU:C:2019:1075), vaikka kyseiseen tuomioon johtanut asia koski samaa kansallista lainsäädäntöä kuin se, joka on kyseessä pääasiassa. Kyseisessä asiassa pääasian kantaja oli nimittäin miespuolinen työntekijä, joka katsoi, että häntä kohdeltiin epäsuotuisammin kuin naispuolisia työntekijöitä, koska häneltä evättiin kyseessä ollut eläkkeen äitiyslisä sillä perusteella, että hän oli mies. Kyseisessä tuomiossa unionin tuomioistuin saattoi siten perustaa päättelynsä direktiiviin 79/7, koska väitetty yhdenvertaisen kohtelun loukkaaminen koski miespuolisia työntekijöitä verrattuna naispuolisiin työntekijöihin ja perustui näin ollen asianomaisen työntekijän sukupuoleen, mistä ei ole kyse nyt käsiteltävässä asiassa.

26

Tässä tilanteessa on katsottava, että pääasiassa kyseessä oleva tilanne ei kuuluu direktiivin 79/7 soveltamisalaan.

27

Esitettyyn kysymykseen on kaiken edellä esitetyn perusteella vastattava, että direktiiviä 79/7 ei voida soveltaa kansalliseen lainsäädäntöön, jossa säädetään, että naisille, joilla on vähintään kaksi biologista tai adoptoitua lasta, maksetaan eläkkeen äitiyslisää, jos he jäävät eläkkeelle lakisääteisessä eläkeiässä tai jos he jäävät varhennetulle vanhuuseläkkeelle tietyillä laissa säädetyillä perusteilla, paitsi siinä tapauksessa, että asianomainen jää vapaaehtoisesti varhennetulle vanhuuseläkkeelle.

Oikeudenkäyntikulut

28

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.