<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><CONCLUSION NNC="YES" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-04.cj-20080212.xd"><BIB.CONCLUSION><REF.CASE FILE="ECRCJ1995FIA.0900347701.case.xml"><NO.CASE>C-266/93</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>61993C0266</NO.CELEX><NO.SEQ>0032.0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST>3479</PAGE.FIRST><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST>3507</PAGE.LAST><PAGE.TOTAL>29</PAGE.TOTAL></BIB.CONCLUSION><CURR.TITLE><LEFT>JULKISASIAMIES TESAURON RATKAISUEHDOTUS — ASIA C-266/93</LEFT><RIGHT>VOLKSWAGEN JA VAG LEASING</RIGHT></CURR.TITLE><CONTENTS.CONCLUSION><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Julkisasiamies ratkaisuehdotus</HT></P><P><HT TYPE="UC">Giuseppe Tesauro</HT></P><P><DATE ISO="19950608">8 päivänä kesäkuuta 1995</DATE><NOTE NOTE.ID="E0001" NUMBERING="STAR"><P>Alkuperäinen kieli: italia.</P></NOTE></P></TI></TITLE><NP><NO.P>1.</NO.P><TXT>Bundesgerichtshof esittää yhteisöjen tuomioistuimelle neljä ennakkoratkaisukysymystä, jotka koskevat ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan ja asetuksen (ETY) N:o 123/85<NOTE NOTE.ID="E0002" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan soveltamisesta moottoriajoneuvojen jälleenmyyntiä ja huoltopalveluja koskevien sopimusten ryhmiin <DATE ISO="19841212">12 päivänä joulukuuta 1984</DATE> annettu komission asetus (ETY) N:o 123/85 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="015" DATE.PUB="1985" PAGE.FIRST="16">EYVL 1985, L 15, s. 16</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> tiettyjen säännösten tulkintaa, tavoitteenaan selvittää, onko edustussopimus, jolla moottoriajoneuvojen valikoidut jälleenmyyjät sidotaan autonvalmistajan omistamaan leasingyhtiöön, yhteensoveltuva yhteisön kilpailuoikeuden kanssa.</TXT><P>Kansallinen tuomioistuin tiedustelee a) onko jälleenmyyjille edustussopimuksella asetettu velvollisuus tehdä leasingsopimuksia <HT TYPE="ITALIC">yksinomaan</HT> valmistajalle kuuluvan yhtiön hyväksi perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdassa kielletty sopimus; b) mikäli vastaus edelliseen kysymykseen on myönteinen, voidaanko tähän velvollisuuteen soveltaa asetuksessa N:o 123/85 säädettyä ryhmäpoikkeusta; c) voivatko kansalliset viranomaiset jälkimmäisessä tapauksessa kuitenkin kieltää tällaisen sopimuksen soveltamalla kansallisia kilpailusäännöksiä.</P></NP><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P>Tosiseikat</P></TI></TITLE><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT>Volkswagen AG:n (jäljempänä VAG) markkinaosuus on 28,8 %, ja se on Saksan tärkein moottoriajoneuvojen valmistaja. Se myy Saksan markkinoilla VW- ja Audi-merkkisiä autoja 1664 jälleenmyyjän välityksellä (jäljempänä VAG:n jälleenmyyjät). VAG:n ja sen jälleenmyyjien välisistä suhteista määrätään yksinomaista jälleenmyyntiä koskevassa sopimuksessa, jolla VAG antaa jälleenmyyjille oikeudet Volkswagen- ja Audi-merkkisten uusien autojen ja varaosien jälleenmyyntiin sekä asiakkaiden huoltopalveluihin määrätyllä alueella. Jälleenmyyjillä on tämän lisäksi velvollisuus tarjota tiettyjä palveluja (jälleenmyyntisopimuksen 1 artiklan 1 kohta, 2 artiklan 3 kohta ja 4 artiklan 1 kohta), joista tämän tapauksen kannalta ovat huomionarvoisia VAG Leasing GmbH:lle tehtävät leasingsopimukset (jälleenmyyntisopimuksen liitteen 2 III osan 1 kohta).</TXT><P>VAG-konserniin kuuluvan, vuonna 1966 perustetun VAG Leasing GmbH-yhtiön leasingtoiminta kohdistui aluksi<?PAGE NO="I-3480"?> VW-merkkisiin ajoneuvoihin ja leasingrahoitus oli tarkoitettu ainoastaan yrityksille. Vuodesta 1977 leasingrahoitusta, joka kohdistui tuolloin myös Audi-merkkisiin autoihin, alettiin tarjota myös yksityishenkilöille. VAG Leasing on täsmentänyt oikeudenkäynnin aikana, että se on toiminut perustamisestaan lähtien sopimalla yhteistyötavoista jälleenmyyjien kanssa erityisesti yksinedustussopimuksin. Eräs tällainen käytäntö vakiinnutettiin vuodesta 1989 lähtien: kaikki Saksassa toimivat VAG:n jälleenmyyjät olivat siitä lähtien sidottuja VAG Leasingiin edustuksesta tehdyillä vakiosopimuksilla.</P></NP><NP><NO.P>3.</NO.P><TXT>Huhtikuussa 1989 VAG ja VAG Leasing lähettivät kaikille jälleenmyyjille kirjeen, joka tuli palauttaa hyväksyttynä (asianmukaisesti allekirjoitettuna) ja joka koski <QUOT.START ID="QS0001" REF.END="QE0001" CODE="201D"/>VAG:n jälleenmyyjien edustustoimintaa VAG Leasingin lukuun<QUOT.END ID="QE0001" REF.START="QS0001" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0003" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>lassa kirjeessä todetaan, että <QUOT.START ID="QS0002" REF.END="QE0002" CODE="201D"/>koska VAG-yhtiön liiketoiminnan jatkuva kasvu edellyttää markkinointimenetelmien jatkuvaa sopeuttamista automarkkinoiden kehittyvään tilanteeseen ja koska haluamme kehittää tässä tarkoituksessa uudenaikaisen ja tehokkaan keinon Volkswagenin ja Audin markkina-aseman pysyttämiseksi ja parantamiseksi, Volkswagen AG on perustanut tytäryhtiön, VAG Leasing GmbH:n<QUOT.END ID="QE0002" REF.START="QS0002" CODE="201D"/>, jonka tarkoituksena on <QUOT.START ID="QS0003" REF.END="QE0003" CODE="201D"/>kehittää jatkuvassa yhteistyössä VAG:n jälleenmyyntiverkostoon kuuluvien yhtiöiden kanssa voimassaolevien sopimusten perusteella VAG Leasingista sellainen ajoneuvojen myymimenetelmä, joka soveltuu erityisen hyvin nykyaikaisten automarkkinoiden uusiin vaatimuksiin<QUOT.END ID="QE0003" REF.START="QS0003" CODE="201D"/>.</P></NOTE> Tämän kirjeen I kohdassa on seuraava yksinoikeuslauseke:</TXT><P><QUOT.START ID="QS0004" REF.END="QE0004" CODE="201D"/>On ehdottomasti Volkswagen AG:n edun mukaista varmistaa, että kaikki VAG:n jälleenmyyjät toimivat tehokkaan asiakashankinnan ja edustuksen avulla VW- ja Audijälleenmyyntisopimusten 2 artiklan 6 kohdan mukaisesti leasingalalla VAG Leasing GmbH:n hyväksi ja edistävät sen leasingtoimintaa kaikin keinoin<QUOT.END ID="QE0004" REF.START="QS0004" CODE="201D"/>.</P><P>Samassa I kohdassa todetaan lisäksi, että <QUOT.START ID="QS0005" REF.END="QE0005" CODE="201D"/>VAG Leasingin ottaminen mukaan VAG:n jälleenmyyntijärjestelmään edellyttää välttämättä välittömien oikeudellisten suhteiden perustamista VAG Leasingin ja VAG:n jälleenmyyjien välille<QUOT.END ID="QE0005" REF.START="QS0005" CODE="201D"/>.</P></NP><NP><NO.P>4.</NO.P><TXT>Tämän seurauksena VAG:n jälleenmyyjät tekevät leasingsopimuksia VAG Leasingin lukuun sen lisäksi, että ne jälleenmyyvät autoja asiakkaille omissa nimissään ja omaan lukuunsa. Jälleenmyyjät toimivat välittäjinä ja ne neuvottelevat ja tekevät leasingsopimukset; ne ostavat yleensä (omissa nimissään ja omaan lukuunsa) kyseiset autot ja siirtävät sitten omistusoikeuden VAG Leasingille samaan hintaan kuin minkä ne ovat itse maksaneet. Jokaisesta tehdystä leasingsopimuksesta jälleenmyyjät saavat palkkion, joka on niiden vastaavanlaisesta tavallisesta myyntitapahtumasta saaman voittomarginaalin suuruinen. Leasingsopimuksen päättyessä ne ostavat ajoneuvon itselleen.</TXT><?PAGE NO="I-3481"?><P>VAG myy myynnistään kansallisilta markkinoilla noin 18 % VAG Leasingin kautta, joka puolestaan toimii oman tytäryhtiönsä Seat Leasing GmbH:n kautta. Lisäksi VAG:n toimittamien arvioiden mukaan VAG:n jälleenmyyjät tekevät VW- ja Audi-merkkisten ajoneuvojen leasingsopimuksista noin 80 % VAG Leasingin lukuun.</P></NP><NP><NO.P>5.</NO.P><TXT>On tärkeää täsmentää, että jälleenmyyjille asetettu velvollisuus olla harjoittamatta omaa leasingtoimintaa, velvollisuus tehdä leasingsopimukset VAG Leasingin lukuun ja olla tekemättä sopimuksia kilpaileville leasingyhtiöille ei kuitenkaan estä, kuten ennakkoratkaisupyyntöä koskevasta päätöksestä käy ilmi, myymästä ajoneuvoja ulkopuolisille leasingyhtiöille, sillä edellytyksellä, että ne ovat itse hankkineet asiakkaan tai että asiakas on omasta aloitteestaan halunnut tehdä sopimuksen määrätyn yrityksen kanssa. Jälleenmyyntisopimuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti ehdoton kielto toimittaa ajoneuvoja itsenäisille yhtiöille pätee silloin, kun ajoneuvojen ostamisen tarkoituksena on varaston pitäminen.</TXT><P>Saksan markkinoilla toimii VAG Leasingin lisäksi noin 400 leasingyhtiötä, joista osa on sidottu muihin valmistajiin ja ajoneuvojen jälleenmyyjäyrityksiin tai suuriin luottolaitoksiin. Bundeskartellamtin (yritysten välisistä järjestelyistä vastaava viranomainen) mukaan autonvalmistajien hallitsemien yhtiöiden markkinaosuus on 60 %.</P></NP><NP><NO.P>6.</NO.P><TXT>Bundeskartellamt katsoi, että VAG:n jälleenmyyjien ja VAG Leasingin välinen yksinoikeuden käsittävä sopimussuhde haittasi kohtuuttomasti mainittujen jälleenmyyjien ja itsenäisten leasingyhtiöiden kaupankäyntiä, ja se kielsi <DATE ISO="19900725">25.7.1990</DATE> tekemällään päätöksellä VAG:tä ja VAG Leasingia edellyttämästä, että jälleenmyyjien on tehtävä leasingsopimuksia ainoastaan VAG Leasingin lukuun. Bundeskartellamt määräsi lisäksi, ettei VAG saanut kieltää jälleenmyyjiään myymästä uusia autoja itsenäisille leasingyhtiöille silloin, kun nämä jälleenmyyjät ovat toimineet välittäjinä leasingsopimusten tekemisessä.</TXT><P>Bundeskartellamt perusteli päätöstään GWB:n (kilpailunrajoituksia koskeva laki) 26 pykälän 2 momentilla, jossa kielletään yrityksiä, joilla on määräävä markkina-asema, estämästä kohtuuttomasti toiselta yritykseltä sellaista liiketoimintaa, johon vastaavanlaiset yritykset voivat ryhtyä normaalisti (ensimmäinen virke). Sama kielto koskee sellaisia yrityksiä, joilla on pieniä tai keskisuuria tietyn tyyppisiä tavaroita tai kaupallisia palveluja toimittavia tai ostavia sivuliikkeitä, silloin kun näillä ei ole riittäviä mahdollisuuksia kohtuullisin keinoin kääntyä muiden yritysten puoleen (toinen virke).</P></NP><?PAGE NO="I-3482"?><NP><NO.P>7.</NO.P><TXT>VAG ja VAG Leasing valittivat päätöksestä, ja Kammergericht kumosi Bundeskartellamtin päätöksen sillä perusteella, että GWB:n 26 pykälän 2 momentissa säädetyt edellytykset eivät täyttyneet. Kammergericht katsoi, ettei VAG:lla ja VAG Leasingilla ollut määräävää asemaa automarkkinoilla ja ettei VAG:n jälleenmyyjiä voitu pitää pieninä tai keskisuurina yrityksinä. Bundeskartellamt haki ratkaisuun muutosta <HT TYPE="ITALIC">(Rechtsbeschwerde)</HT> Bundesgerichtshofissa.</TXT></NP><NP><NO.P>8.</NO.P><TXT>Bundesgerichtshof katsoi, toisin kuin Kammergericht, että VAG:n jälleenmyyjät ovat GWB:n 26 pykälän 2 momentin toisessa lauseessa tarkoitettuja pieniä tai keskisuuria yrityksiä, koska moottoriajoneuvojen jälleenmyyjien erityisen riippuvuussuhteen vuoksi ne eivät ole riittävän suuria, jotta niillä olisi kohtuulliset mahdollisuudet korvata (VAG:n) niiden kaupalliselle toiminnalle asettamat esteet.</TXT><P>Bundesgerichtshof katsoi kuitenkin, että VAG:n ja VAG Leasingin jälleenmyyjilleen asettama velvoite, jonka Bundeskartellamt oli kieltänyt, on epäilemättä lainvastainen kaupan este, mikäli kyseisen velvoitteen voidaan katsoa olevan yhteisön kilpailusääntöjen vastainen. Sitä vastoin se ei olisi laiton kaupan este, mikäli kyseinen menettely osoittautuisi yhteensoveltuvaksi näiden sääntöjen kanssa, edellyttäen, että mahdollinen (vahvistettu) yhteensoveltuvuus yhteisön oikeuden kanssa sulkee pois kansallisten viranomaisten mahdollisuuden kieltää kyseinen menettely kansallisen lainsäädännön perusteella.</P></NP><NP><NO.P>9.</NO.P><TXT>Bundesgerichthof katsoi, että sen ratkaistavaksi annetun riita-asian ratkaisu edellytti tiettyjen yhteisön kilpailusääntöjen tulkintaa ja se esitti yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P><QUOT.START ID="QS0006" REF.END="QE0006" CODE="201D"/>1)</NO.P><TXT>Tarkein kansallinen autonvalmistaja kieltää valikoivan jakeluverkostonsa jäsenenä olevia kansallisia jälleenmyyjiä toimimasta välittäjinä leasingsopimusten tekemiseksi leasingyhtiöiden lukuun — poikkeuksena valmistajayhtiön omistama yhtiö — tai myymästä uusia ajoneuvoja silloin, kun näitä ajoneuvoja koskevat leasingsopimukset on tehty sopimuksen sitomien jälleenmyyjien välityksellä. Onko katsottava tai pidettävä mahdollisena, että tällainen kielto ja se seikka, että kansalliset jälleenmyyjät noudattavat kieltoa, voivat vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla?</TXT></NP></ITEM><?PAGE NO="I-3483"?><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Sovelletaanko kysymyksessä 1 kuvattuun menettelyyn ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohtaa, jos tämä menettely saattaa vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>3)</NO.P><TXT>Jos vastaus kysymykseen 2 on myönteinen, sovelletaanko edellä 1 kohdassa kuvattuun menettelyyn ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan soveltamisesta annetussa asetuksessa (ETY) N:o 123/85 säädettyä poikkeusta?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>4)</NO.P><TXT>Onko kansallisen, yritysten välisiä järjestelyjä valvovan viranomaisen päätös, jolla se kieltää edellä kysymyksessä 1 kuvatun kaltaisen menettelyn, edellä mainittujen yhteisön oikeuden sääntöjen vastainen?<QUOT.END ID="QE0006" REF.START="QS0006" CODE="201D"/></TXT></NP></ITEM></LIST></QUOT.S></P></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P>Ensimmäinen kysymys</P></TI></TITLE><NP><NO.P>10.</NO.P><TXT>Kansallinen tuomioistuin kysyy ensinnäkin — koska jäsenvaltioiden väliselle kaupalle aiheutuvia vahingollisia vaikutuksia koskevan edellytyksen tavoitteena on nimenomaisesti määrittää yhteisön oikeuden ja kansallisen oikeuden soveltamisala kilpailuasioissa<NOTE NOTE.ID="E0004" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. mm. asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="22/78" YEAR="1979" PAGE.ECR="1869">22/78, Hugin v. komissio, tuomio <DATE ISO="19790531">31.5.1979</DATE> (Kok. 1979, s. 1869, 17 kohu)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> — voiko kyseinen yksinoikeuslauseke vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.</TXT><P>Ensinnäkin on muistettava, että jotta tällainen edellytys täyttyisi yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti, <QUOT.START ID="QS0007" REF.END="QE0007" CODE="201D"/>objektiivisten oikeudellisten tai tosiseikkojen perusteella on voitava riittävällä todennäköisyydellä katsoa, että kyseinen sopimus voi vaikuttaa suoraan tai välillisesti, tosiasiallisesti tai mahdollisesti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan siten, että se voisi haitata jäsenvaltioiden välisten yhteismarkkinoiden tavoitteiden toteutumista<QUOT.END ID="QE0007" REF.START="QS0007" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0005" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="42/84" YEAR="1985" PAGE.ECR="2545">42/84, Remia v. komissio, tuomio <DATE ISO="19850711">11.7.1985</DATE> (Kok. 1985, s. 2545, 22 kohta)</REF.DOC.ECR>. Ks. kuitenkin asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="56/65" YEAR="1966" PAGE.ECR="261">56/65, Société technique minière, tuomio <DATE ISO="19660630">30.6.1966</DATE> (Kok. 1966, s. 261, erityisesti s. 281)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE></P></NP><NP><NO.P>11.</NO.P><TXT>Kuten kansallisen tuomioistuimen ennakkoratkaisupyyntöä koskevasta päätöksestä käy ilmi, on selvää, että VAG:n, joka on Saksan johtava autonvalmistaja, valikoiva jakelujärjestelmä ulottuu koko maan alueelle ja että kaikki tällä alueella sijaitsevat VAG:n jälleenmyyjät ovat sidottuja kyseiseen yksinoikeuslausekkeeseen.<?PAGE NO="I-3484"?> Tämän vuoksi ne eivät voi toimia välittäjinä muissa jäsenvaltioissa sijaitsevien leasingyhtiöiden eivätkä VAG:n jakelujärjestelmän ulkomaisten jälleenmyyjien omistamien leasingyhtiöiden lukuun.<NOTE NOTE.ID="E0006" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>VAG kieltää ainoastaan kansallisia jälleenmyyjiä tekemästä leasingsopimuksia muiden yhtiöiden kuin VAG Leasingin lukuun, mutta VAG hyväksyy sen, että jakeluverkostoon kuuluvat jälleenmyyjät muissa jäsenvaltioissa perustavat omia leasingyhtiöitä ja/tai toimivat yhteistyössä itsenäisten leasingyhtiöiden kanssa. Lisäksi, kuten kansallinen tuomioistuin on korostanut, muissa jäsenvaltioissa sijaitseville VAG:n jälleenmyyjille ei ole millään tavalla estty tekemästä tarvittaessa leasingsopimuksia Saksan markkinoilla.</P></NOTE> Samoin jälleenmyyjiä on kielletty tekemästä leasingsopimuksia muissa jäsenvaltioissa asuville asiakkaille. Tämän lisäksi VAG:n osuus uusien ajoneuvojen myynnistä, kuten on jo todettu, on yli 28 %, ja sen osuus leasingmarkkinoista on noin 20 % VAG Leasingin kautta.</TXT><P>Nämä seikat riittävät osoittamaan, että kyseisellä sopimusehdolla voi olla vaikutuksia jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, koska, kuten yhteisöjen tuomioistuin on todennut useaan kertaan, <QUOT.START ID="QS0008" REF.END="QE0008" CODE="201D"/>jäsenvaltion koko alueelle ulottuvien kilpailua rajoittavien toimien vaikutuksesta markkinat jakautuvat kansallisten rajojen mukaisesti, mikä haittaa perustamissopimuksen tavoitteena olevaa taloudellista yhdentymistä<QUOT.END ID="QE0008" REF.START="QS0008" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0007" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Edellä mainittu asia Remia v. komissio, tuomio <DATE ISO="19850711">11.7.1985</DATE>, 22 kohu.</P></NOTE></P></NP><NP><NO.P>12.</NO.P><TXT>Muissa jäsenvaltioissa sijaitsevat leasingyhtiöt voivat tietenkin solmia kaupallisia suhteita Saksassa sijaitseviin VAG:n jälleenmyyjiin ja hankkia näiltä jälleenmyyjiltä ajoneuvoja sellaisia leasingsopimuksia varten, joita nämä jälleenmyyjät eivät ole neuvotelleet tai tehneet. Tällaista mahdollisuutta ei voida kuitenkaan pitää tässä tapauksessa sellaisena <QUOT.START ID="QS0009" REF.END="QE0009" CODE="201D"/>avoimuuslausekkeena<QUOT.END ID="QE0009" REF.START="QS0009" CODE="201D"/>, jonka perusteella voitaisiin katsoa, ettei yhteisön sisäiselle kaupalle ole asetettu esteitä.<NOTE NOTE.ID="E0008" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-234/89" YEAR="1991" PAGE.ECR="I-935">C-234/89, Delimitis, tuomio <DATE ISO="19910228">28.2.1991</DATE> (Kok. 1991, s. I-935, 28— 33 kohu)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> Perustamissopimuksen mukainen taloudellinen yhdentyminen, joka on yhteisöjen tuomioistuimen mukaan yksi 85 artiklan soveltamisen edellytyksistä, vääristyisi mikäli kaupankäynti voisi toteutua vain yhteen suuntaan.</TXT></NP><NP><NO.P>13.</NO.P><TXT>Lopuksi totean, että sitä vastaajien pääasiassa esittämää seikkaa, että huhtikuuhun 1989 asti VAG:n jälleenmyyjät eivät olleet myyneet autoja muissa jäsenvaltioissa sijaitseville leasingyhtiöille, ei voida pitää ratkaisevana. Tässä yhteydessä on muistettava, kuten yhteisöjen tuomioistuin on todennut, ettei tällaista seikkaa voida pitää riittävänä perusteena <QUOT.START ID="QS0010" REF.END="QE0010" CODE="201D"/>sulkemaan pois sen, että niiden (liikkeenharjoittajien) toimintavapauden rajoittaminen voisi haitata yhteisön välistä kauppaa, koska tilanne voi muuttua vuodesta toiseen yhteismarkkinoiden tai eri kansallisten<?PAGE NO="I-3485"?> markkinoiden muuttuneen markkinatilanteen tai markkinoiden rakenteen vuoksi<QUOT.END ID="QE0010" REF.START="QS0010" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0009" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="107/82" YEAR="1983" PAGE.ECR="3151">107/82, AEG-Telefunken, tuomio <DATE ISO="19831025">25.10.1983</DATE> (Kok. 1983, s. 3151, 59 ja 60 kohu)</REF.DOC.ECR>; ks. myös asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="19/77" YEAR="1978" PAGE.ECR="131">19/77, Miller, tuomio <DATE ISO="19780201">1.2.1978</DATE> (Kok. 1978, s. 131, 14 kohu)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE></TXT><P>Edellä esitetyn perusteella on katsottava, että kyseinen yksinoikeuslauseke voi vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.</P></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P>Toinen kysymys</P></TI></TITLE><NP><NO.P>14.</NO.P><TXT>Toisessa kysymyksessään kansallinen tuomioistuin kysyy, kuuluuko kyseinen yksinoikeuslauseke perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan. Koska kyseinen sopimusehto sisältyy edustuksesta tehtyihin vakiosopimuksiin, on aluksi selvitettävä 85 artiklan soveltamisen edellytykset tämäntyyppisiin sopimuksiin.</TXT></NP><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>85 artiklan 1 kohdan sovellettavuus yksin-edustussopimuksiin</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>15.</NO.P><TXT>Edustussopimusten luonteeseen kuuluu, että sopimusosapuolena olevalla itsenäisellä välittäjällä on <QUOT.START ID="QS0011" REF.END="QE0011" CODE="201D"/>pysyvä valtuutus neuvotella tavaroiden myynnistä ja ostosta toisen henkilön, <QUOT.START ID="QS0012" REF.END="QE0012" CODE="2019"/>päämiehen<QUOT.END ID="QE0012" REF.START="QS0012" CODE="2019"/> puolesta, tai neuvotella ja tehdä sopimuksia tällaisista liiketoimista päämiehen nimissä ja lukuun<QUOT.END ID="QE0011" REF.START="QS0011" CODE="201D"/>;<NOTE NOTE.ID="E0010" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tallaisu määritelmää käytetään jäsenvaltioiden itsenäisiä kauppaedusujia koskevan lainsäädännön yhteensovitumisesu <DATE ISO="19861218">18 päivänä joulukuuta 1986</DATE> annetun neuvoston direktiivin 86/653/ETY 1 artiklassa (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="382" DATE.PUB="1986" PAGE.FIRST="17">EYVL L 382, s. 17</REF.DOC.OJ>). Tämä direktiivi ei sovellu palvelujen tarjoamiseen, mutu sen säännöksistä voi kuitenkin tosiasiassa olla hyötyä kyseisen sopimussuhteen tunnusmerkkien määrittämisessä.</P></NOTE> tämä herättää epäilyjä siitä, onko edustussopimus merkityksellinen perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan mukaisen tarkoituksen ja sen vaikutusten kanssa. Ongelma voidaan tiivistää seuraavasti: jäävätkö edustussopimukset 85 artiklan 1 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle, jolloin on katsottava, ettei kyseessä ole perustamissopimuksessa tarkoitettu yritysten välinen sopimus, vai pidetäänkö edustussopimusta aina perustamissopimuksessa tarkoitettuna sopimuksena, jolloin sitä arvioidaan sen mukaan voiko siihen sisältyvillä sopimusehdoilla mahdollisesti olla kilpailua rajoittavia vaikutuksia?</TXT><P>Tähän kysymykseen on toistaiseksi vastattu epäselvästi ja siten, ettei ole helppoa määrittää edellytyksiä, joiden perusteella <HT TYPE="ITALIC">voitaisiin katsoa,</HT> etteivät yksinedustussopimukset kuulu 85 artiklan 1 kohdassa määrätyn kiellon soveltamisalaan. Mielestäni nyt käsiteltävänä olevan asian kannalta on tarkoituksenmukaista muistuttaa aluksi, miten kysymystä on lähestytty asiaan liittyvässä hallinto- ja oikeuskäytännössä.</P></NP><?PAGE NO="I-3486"?><NP><NO.P>16.</NO.P><TXT>Komission lähestymistapa <QUOT.START ID="QS0013" REF.END="QE0013" CODE="201D"/>kauppaedustajien kanssa tehtyjä yksinedustussopimuksia koskevassa tiedonannossa<QUOT.END ID="QE0013" REF.START="QS0013" CODE="201D"/><NOTE NOTE.ID="E0011" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Komission <DATE ISO="19621224">24.12.1962</DATE> julkaistu tiedonanto (<REF.DOC.OJ COLL="P" NO.OJ="139" DATE.PUB="1962" PAGE.FIRST="2921">EYVL N:o 139, s. 2921</REF.DOC.OJ>). Komissio toteaa tässä tiedonannossa, etteivät edustussopimukset kuulu 85 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, koska kauppaedustajan toiminta ei ole itsenäistä. Komission käytäntöä tarkastellessa voidaan kuitenkin huomata tiettyä varovaisuutta tämän edellytyksen soveltamisessa. Myöhemmissä päätöksissä pääpaino on kohdistettu edustussopimusten taustalla oleviin taloudellisiin tosiasioihin eikä tämän sopimussuhteen juridiseen muotoon (Ks. erityisesti <DATE ISO="19721123">23.11.1972</DATE> tehty päätös, Pittsburgh Corning Europe, <REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="272" DATE.PUB="1972" PAGE.FIRST="35">EYVL L 272, s. 35</REF.DOC.OJ>; <DATE ISO="19841219">19.12.1984</DATE> tehty päätös, Alumiinin tuonti Itä-Euroopasta, <REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="092" DATE.PUB="1985" PAGE.FIRST="1">EYVL 1985, L 92, s. 1</REF.DOC.OJ>; <DATE ISO="19911018">18.10.1991</DATE> tehty päätös, Eirpage, <REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="306" DATE.PUB="1991" PAGE.FIRST="22">EYVL L 306, s. 22</REF.DOC.OJ>). Tätä erilaista lähestymistapaa tukee uusi, vielä valmisteluvaiheessa oleva tiedonanto, jonka tarkoituksena on korvata vuonna 1962 annettu tiedonanto (Ks. Swanson ja Brown: Agency Agreements: the Commissions New Draft Notice, European Competition Law Review, 1991, s. 82 ja sitä seuraavat sivut).</P></NOTE> samoin kuin yhteisöjen tuomioistuimen samaa asiaa koskeva oikeuskäytäntö<NOTE NOTE.ID="E0012" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. yhdistetyt asiat <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="56/64+58/64" YEAR="1966" PAGE.ECR="429">56/64 ja 58/64, Grundig-Consten v. komissio, tuomio <DATE ISO="19660713">13.7.1966</DATE> (Kok. 1966, s. 429)</REF.DOC.ECR>; yhdistetyt asiat <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="40/73—48/73+50/73+54/73—56/73+111/73+113/73+114/73" YEAR="1975" PAGE.ECR="1663">40—48/73, 50/73, 54—56/73, 111/73, 113/73 ja 114/73, Suiker Unie ym. v. komissio, tuomio <DATE ISO="19751216">16.12.1975</DATE> (Kok. 1975, s. 1663)</REF.DOC.ECR>; asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="311/85" YEAR="1987" PAGE.ECR="3801">311/85, Vereniging Vlaamse Reisbureaus, tuomio <DATE ISO="19871001">1.10.1987</DATE> (Kok. 1987, s. 3801, 20 kohta)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> näyttävät osoittavan, että välittäjät (tai edustajat) voidaan luokitella kahteen eri ryhmään: itsenäisiin kauppiaisiin, jotka ovat tässä tapauksessa ilman muuta 85 artiklassa tarkoitettuja yrityksiä sekä päämiehen yritykseen sidottuihin edustajiin, jotka muodostavat yhdessä päämiehen kanssa yhden taloudellisen yksikön ja joihin ei <HT TYPE="ITALIC">pääsääntöisesti</HT> sovelleta 85 artiklan kieltoa.</TXT><P>Näyttää siltä, että kun edustaja kuuluu päämiehen yritykseen, edustajaa ei pidetä itsenäisenä taloudellisena toimijana,<NOTE NOTE.ID="E0013" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tämä käy erityisesti ilmi edellä mainitussa asiassa SuikerUnie annetusta tuomiosta, jossa yhteisöjen tuomioistuin vahvisti, että <QUOT.START ID="QS0014" REF.END="QE0014" CODE="201D"/>päämiehen hyväksi toimivaa välittäjää ... voidaan pääsääntöisesti pitää päämiehen yritykseen kuuluvana ja velvoitettuna noudattamaan päämiehen ohjeita ja se muodostaa näin, samoin kuin työsuhteessa oleva työntekijä, tämän yrityksen kanssa yhden taloudellisen yksikön<QUOT.END ID="QE0014" REF.START="QS0014" CODE="201D"/> (539 kohta).</P></NOTE> jolloin perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamisedellytys, jonka mukaan sopimuksen on oltava (eri) yritysten välinen, ei täyty, mikä puolestaan johtaa siihen, että kaikki sopimusehdot, myös yksinoikeuslauseke, ovat 85 artiklan 1 kohdassa määrätyn kiellon soveltamisalan ulkopuolella.</P></NP><NP><NO.P>17.</NO.P><TXT>Sellaisten seikkojen tunnistaminen, joiden perusteella voidaan todeta, että edustaja kuuluu kokonaan päämiehen yritykseen, ja muodostaa näin ollen tämän kanssa yhden taloudellisen yksikön, ei ole helppoa. Ainakin alustavasti näyttäisi siltä, että päämiehen yritykseen kuuluvina <HT TYPE="ITALIC">ei</HT> voida pitää sellaisia välittäjiä, a) joilla on ainakin osittainen taloudellinen riski edustussopimuksen toteuttamisesta;<NOTE NOTE.ID="E0014" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Jo vuonna 1962 annetussa tiedonannossa komissio täsmensi, että kauppaedustajaa pidetään tällaisena ainoastaan <QUOT.START ID="QS0015" REF.END="QE0015" CODE="201D"/>jos sillä ei ole myyntiin tai sopimuksen täytäntöönpanoon liittyvää taloudellista riskiä<QUOT.END ID="QE0015" REF.START="QS0015" CODE="201D"/>. Yhteisöjen tuomioistuin täsmensi edellä mainitussa asiassa Suiker-Unie antamassaan tuomiossa, ettei välittäjiä voida pitää päämiehen yritykseen kuuluvina, jos niille kuuluu <QUOT.START ID="QS0016" REF.END="QE0016" CODE="201D"/>toimintoja, jotka taloudelliselta merkitykseltään vastaavat itsenäisen myyntineuvottelijan toimintoja, mikä tarkoittaa, että välittäjillä on taloudellinen riski tuotteiden myynnistä tai ulkopuolisten kanssa solmittujen sopimusten täytäntöönpanosta<QUOT.END ID="QE0016" REF.START="QS0016" CODE="201D"/> (541 kohta).</P></NOTE> b) jotka toimivat omaan lukuunsa<?PAGE NO="I-3487"?> samoilla markkinoilla kuin päämies;<NOTE NOTE.ID="E0015" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. em. asiassa Suiker-Unie annettu tuomio. Yhteisöjen tuomioistuin katsoi tässä asiassa, ettei kyseisten välittäjien voitu katsoa kuuluvan osana päämiehen yritykseen, sillä kyseessä olivat huomattavan suuret kaupalliset yritykset, jotka toimivat sekä kaupallisina edustajina että harjoittivat samoilla markkinoilla myös toimintaa omaan lukuunsa (ks. 544 kohta). Yhteisöjen tuomioistuin painotti tämän lopputuloksen osalta kuitenkin sitä seikkaa, että kyseessä oh sellainen sopimussuhde, jossa välittäjillä oli mahdollisuus <QUOT.START ID="QS0017" REF.END="QE0017" CODE="201D"/>toimia itsenäisinä kauppiaina silloin, kun yhteismarkkinoilla ei ole odotettavissa kilpailua, mutta sitä vastoin ne ovat tosiasiassa sidottuja edustussopimuksiinsa silloin, kun taloudellinen kilpailu voisi olla mahdollista<QUOT.END ID="QE0017" REF.START="QS0017" CODE="201D"/> (545 kohu). Määräävää ei siis ole väite siitä, ettei taloudellista yksikköä ole olemassa, vaan on otettava huomioon kyseisen sopimussuhteen taustalla oleva taloudellinen tilanne.</P></NOTE> c) jotka toimivat usean (keskenään kilpailevan) yrityksen lukuun.<NOTE NOTE.ID="E0016" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. em. asiassa Vlaamse Reisbureaus annettu tuomio, jossa yhteisöjen tuomioistuin totesi, että matkatoimistot ovat itsenäisiä välittäjiä ja että ne kuuluvat näin ollen 85 artiklan 1 kohdassa määrätyn kiellon soveltamisalaan, sillä perusteella että matkatoimisto <QUOT.START ID="QS0018" REF.END="QE0018" CODE="201D"/>myy lukuisien matkanjärjestäjien järjestämiä matkoja ja toisaalta matkanjärjestäjä myy matkojaan lukuisien matkatoimistojen kautta<QUOT.END ID="QE0018" REF.START="QS0018" CODE="201D"/> (20 kohta). Ottaen kuitenkin huomioon erityispiirteet, jotka liittyvät tähän asiaan, jossa oli kyse matkatoimistoille valtiollisen toimenpiteen kautta asetetusta velvollisuudesta olla luopumatta asiakkaidensa hyväksi osasta niille kuuluvaa välityspalkkiota, sitä ei mielestäni voida pitää kyseisen kohdan epäselvän muotoilun vuoksi ratkaiseva esillä olevan ongelman ratkaisun kannalta.</P></NOTE></TXT><P>Selvästikin edellytys taloudellisen riskin olemassaolosta on edustussopimuksille välttämätön ominaisuus, koska se osoittaa, että välittäjä on vain päämiehen jatke, <HT TYPE="ITALIC">longa manus,</HT> ja että kaikki edustussopimuksen täytäntöönpanosta johtuvat oikeudet ja velvollisuudet kuuluvat päämiehelle, sellaisina kuin se on itse ne määrittänyt. Taloudellisen riskin olemassaoloa ei ole niinkään pidettävä osoituksena edustajan kuulumisesta päämiehen yritykseen, ainakaan jos tällä ilmaisulla tarkoitetaan ainoastaan sitä, ettei edustajalla ole minkäänlaista taloudellista itsenäisyyttä sopimuksen toteuttamisessa<NOTE NOTE.ID="E0017" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tämän osalta on kuitenkin selvää, että kyseessä on sitoutuminen myös silloin kun välittäjä toimii usean päämiehen lukuun; tässä tapauksessa on kuitenkin otettava huomioon, että välittäjä kuuluu osana useampaan yritykseen ja muodostaa useiden erillisten yritysten kanssa yhden taloudellisen yksikön.</P></NOTE>, vaan taloudellinen riski on välttämätön seikka sen selvittämiseksi, onko kyseinen edustussopimus <QUOT.START ID="QS0019" REF.END="QE0019" CODE="201D"/>tyypillinen<QUOT.END ID="QE0019" REF.START="QS0019" CODE="201D"/> edustussopimus.</P><P>Kahden muun alussa mainitun edellytyksen, eli kiellon harjoittaa toimintaa omaan lukuunsa ja kiellon toimia useiden yritysten lukuun, osalta on tuskin tarpeen huomauttaa, ettei 85 artiklan soveltaminen edustussopimuksiin varmasti voi riippua tämänkaltaisten sopimusehtojen olemassaolosta.<NOTE NOTE.ID="E0018" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Mielestäni myöskään em. oikeuskäytäntöä ei voida tulkita siten. Ks. ed. tästä asiasta alaviitteissä 14 ja 15 esitetyt huomautukset.</P></NOTE> On itsestään selvää, että se (oletettu) seikka, että juuri nämä sopimusehdot saavat aikaan sen, että edustaja kuuluu päämiehen yritykseen, tai ainakin vahvistavat tällaista olettamusta, tekee mahdottomaksi väitteen, jonka mukaan nämä ehdot eivät kuulu 85 artiklan 1 kohdassa määrätyn kiellon soveltamisalaan päämiehen yritykseen kuulumisen vuoksi.<NOTE NOTE.ID="E0019" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tämän osalta on aivan oikein huomautettu, että yksinoikeuslausekkeen 85 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle jäämisen perusteleminen sillä, etta edustaja kuuluu päämiehen yritykseen on aivan turhaa, koska tällainen päämiehen yritykseen kuuluminen johtuu juuri yksinomaisuusvelvoitteesta. Ks. erityisesti Kovan Les contrats d'agence et l'article 85 du traité CEE, La semaine juridique - Edition Entreprise, 1989, s. 1 ja sitä seuraavat sivut.</P></NOTE></P></NP><?PAGE NO="I-3488"?><NP><NO.P>18.</NO.P><TXT>Edellä esitettyjen huomautusten perusteella on selvää, että taloudellisten yhteyden teoria on aivan riittämätön, jotta voitaisiin määrittää oikein ja yhtenäisesti 85 artiklan sovellettavuus edustussopimuksiin. Erityisesti jos edustussopimukset määriteltäisiin taloudellista yhteyttä koskevan edellytyksen eli sen perusteella, ettei kyseessä ole erillisten yritysten välinen sopimus, johtaisi tämä siihen, ettei 85 artiklan määräyksiä sovellettaisi mihinkään tällaiseen sopimussuhteeseen liittyviin lausekkeisiin. On kiistatonta, ettei tällaista lopputulosta voida hyväksyä.<NOTE NOTE.ID="E0020" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. erityisesti Van Houtte: Les contrats d'agence au regard de l'article 85 CEE: agir pour le compte d'autrui et intégration dans son entreprise, CDE, 1989, s. 345 ja sitä seuraavat sivut; samoin Koch ja Marenco: Lárdele 85 du traité CEE et les contrats d'agence, CDE, 1987, s. 603 ja sitä seuraavat sivut.</P></NOTE></TXT><P>Mielestäni ei ole mahdollista löytää yleisiä edellytyksiä, joiden avulla voitaisiin löytää yleinen, kaikkiin edustussopimuksiin ja jokaiseen yksinäiseen sopimukseen yleisesti soveltuva vastaus. Edustajan päämiehen yritykseen kuulumisen aste — edellä esitetyissä rajoissa (taloudellisen riskin puuttuminen) — ja kunkin edustussopimuksen taustalla olevat taloudelliset tosiseikat ovat tässä mielessä edellytyksiä, joiden avulla voidaan ainoastaan määritellä, onko edustussopimus <QUOT.START ID="QS0020" REF.END="QE0020" CODE="201D"/>tyypillinen<QUOT.END ID="QE0020" REF.START="QS0020" CODE="201D"/> yhteisön kilpailusääntöjen kannalta; tästä on seurauksena ainoastaan se, että tarkasteltaessa yhteensoveltuvuutta 85 artiklan kanssa voidaan ottaa tai olla ottamatta huomioon seikat, jotka ovat ominaisia tällaiselle sopimussuhteelle.</P></NP><NP><NO.P>19.</NO.P><TXT>Koska välittäjä on siis joka tapauksessa itsenäinen taloudellinen toimija, on todettava, että edustussopimus solmitaan kuitenkin aina kahden erillisen yrityksen välillä ja periaatteessa kilpailusääntöjen mukaisesti. Tästä seuraa, että kilpailusääntöjä jätetään soveltamatta yksittäisiin sopimuslausekkeisiin ainoastaan silloin, kun lausekkeilla ei ole kilpailua rajoittavia tarkoituksia tai vaikutuksia.</TXT><P>Samoin yksinoikeuslausekkeita, joita esiintyy usein edustussopimuksissa,<NOTE NOTE.ID="E0021" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ei ole turhaa korostaa, etti edellä mainittu direktiivi 86/653/ETY sisältää nimenomaisen viittauksen (vain) edustajan hyväksi tulevaan yksinoikeuteen (7 artiklan 2 kohta). Ei ole kuitenkaan mitään syytä olettaa, että tässä direktiivissä on tarkoitettu sulkea pois tällaisen sopimusmääräyksen normaali vastine, eli päämiehen hyväksi tuleva yksinoikeus.</P></NOTE> voidaan pitää 85 artiklan 1 kohdan kanssa yhteensoveltuvina vain silloin, kun ne ovat välttämättömiä sopimuksen tarkoituksen toteutumiselle.<NOTE NOTE.ID="E0022" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tällainen ratkaisu ei myöskään näytä mielestäni vuodelta 1962 olevan komission tiedonannon vastaiselta, koska siinä vahvistetaan, että edustajan ja päämiehen välisestä vastavuoroisesta yksinoikeusvelvoitteesta johtuva tarjonnan määrän rajoittaminen markkinoilla on <QUOT.START ID="QS0021" REF.END="QE0021" CODE="2019"/>seuraus kauppaedustajan ja tämän päämiehen välisestä erityisestä velvouisuudesta suojella molemminpuolisia etuja<QUOT.END ID="QE0021" REF.START="QS0021" CODE="2019"/> (kursivointi kirjoittajan). Näin on tietysti niissä tapauksissa, joissa on kyse tyypillisestä edustussopimuksesta, jossa erityisesti kyseisellä edustajalla ei ole minkäänlaista taloudellista riskiä.</P></NOTE> Tällä tavoin on tulkittava myös yhteisöjen tuomioistuimen toteamus, jonka mukaan päämiestä suosiva yksinoikeuslauseke <QUOT.START ID="QS0022" REF.END="QE0022" CODE="201D"/>ei ole sellaisenaan yhteensoveltumaton 85 artiklan kanssa<QUOT.END ID="QE0022" REF.START="QS0022" CODE="201D"/>, vaikkei kyseisellä välittäjällä ole minkäänlaista taloudellista riskiä.<NOTE NOTE.ID="E0023" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Em. yhdistetyissä asioissa Suiker-Unie ym. annettu tuomio, 540 kohta.</P></NOTE> Tämä<?PAGE NO="I-3489"?> tarkoittaa vastaavasti, ettei tällaiseen lausekkeeseen sovelleta 85 artiklan määräyksiä vain sillä perusteella, että se sisältyy sopimukseen, jota pidetään edustussopimuksena, vaan sopimusehtoon sisältyvän kilpailunrajoituksen on päinvastoin oltava välttämätön sopimuksen taloudellisoikeudellisen luonteen vuoksi.</P></NP><NP><NO.P>20.</NO.P><TXT>Edellä esitetystä seuraa, että tässä tapauksessa on ensiksi selvitettävä, onko kyseessä <QUOT.START ID="QS0023" REF.END="QE0023" CODE="201D"/>tyypillinen<QUOT.END ID="QE0023" REF.START="QS0023" CODE="201D"/> edustussopimus. Tämän osalta on selvää, että kiistanalaisella lausekkeella velvoitetaan VAG:n jälleenmyyjät toimimaan välittäjinä <HT TYPE="ITALIC">yksinomaan</HT> VAG-konserniin kuuluvan leasingyhtiön lukuun.</TXT><P>Mielestäni ei ole kuitenkaan mahdollista hyväksyä VAG:n esittämää väitettä, jonka mukaan kyseiseen edustussopimukseen ei sovellettaisi 85 artiklan 1 kohtaa, sillä perusteella, että se on sekä vuodelta 1962 olevassa komission tiedonannossa asetettujen edellytysten että yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukainen. Edellä esitetyn perusteella on mielestäni asiaan kuulumatonta väittää, kuten VAG tekee, että koska kyseiset jälleenmyyjät toimivat yhden ja saman järjestelmän puitteissa ja vain yhden automerkin hyväksi, ne muodostaisivat VAG:n ja VAG Leasingin kanssa yhden taloudellisen yksikön.</P></NP><NP><NO.P>21.</NO.P><TXT>Huomautan tältä osin sitä vastoin samoin kuin Bundeskartellamt, että VAG:n jälleenmyyjävälittäjillä on ainakin osittain taloudellinen riski VAG Leasingin lukuun tehdyistä sopimuksista. Jo se tosiseikka, että jälleenmyyjien on leasingsopimusten päättyessä ostettava kyseiset autot takaisin ja myytävä ne uudelleen edustussopimuksessa määrätyllä tavalla ei varmasti ole tyypillinen edustussopimusten piirre, minkä lisäksi se osoittaa, että näillä jälleenmyyjillä on kaupallinen riski VAG Leasingin lukuun tehdyistä sopimuksista.</TXT><P>Tähän on lisättävä, että vaikka myynti- ja leasingmarkkinat ovat eriytyneet, on tämän tapauksen kannalta erityisen vaikeaa erottaa myyntiä leasingista, koska jälleenmyyjävälittäjät käyttävät molemmissa tapauksissa samaa VAG:n jälleenmyyjien käytössä olevaa järjestelmää ja molemmissa tapauksissa ne <QUOT.START ID="QS0024" REF.END="QE0024" CODE="201D"/>myyvät<QUOT.END ID="QE0024" REF.START="QS0024" CODE="201D"/> uusia ajoneuvoja. Silloinkin kun on kyse välitystoiminnasta VAG Leasingin hyväksi, jälleenmyyjä myy kuitenkin<?PAGE NO="I-3490"?> aina uusia ajoneuvoja, ensin itselleen välittäjänä (luovutushintaan) ja siirtää sitten omaisuuden VAG Leasingille, joka välittäjä saa maksamansa hinnan lisäksi välityspalkkion, joka on saman suuruinen kuin normaalista myyntitapahtumasta. Tässä tapauksessa on kuitenkin perusteltua ottaa huomioon, että edustajille jälleenmyyjinä kuuluva vapaus voi vaikuttaa VAG Leasingin hyväksi harjoitettuun leasingtoimintaan.</P></NP><NP><NO.P>22.</NO.P><TXT>Lopuksi totean, että VAG:n jälleenmyyjät VAG Leasingiin sitovien sopimusten taloudellinen sisältö ja erityisluonne, erityisesti se seikka, että jälleenmyyjillä on osittainen taloudellinen riski VAG Leasingin lukuun toteutetuista sopimuksista, viittaavat vahvasti siihen, ettei kyseessä ole tapaukseen liittyvän oikeuskäytännön mukainen <QUOT.START ID="QS0025" REF.END="QE0025" CODE="201D"/>tyypillinen<QUOT.END ID="QE0025" REF.START="QS0025" CODE="201D"/> edustussopimus.</TXT><P>Lopuksi on syytä selvittää kyseisen sopimuksen nimityksestä huolimatta, onko sallittua sitoa moottoriajoneuvojen valikoivaan jakelujärjestelmään kuuluvat jälleenmyyjät yksinoikeuslausekkeella valmistajaan tai johonkin sen omistamaan yhtiöön sekä uusien ajoneuvojen ja varaosien myynnin että leasingyhtiöiden lukuun tapahtuvan välitystoiminnan osalta.</P></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>Kiistanalaisen sopimusehdon yhteensoveltuvuus 85 artiklan 1 kohdan kanssa: kilpailua rajoittava tarkoitus ja/tai vaikutus</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>23.</NO.P><TXT>Oikeudenkäynnin aikana on korostettu sitä, että kyseinen sopimusehto rajoittaa huomattavasti jälleenmyyjien kaupallista vapautta, koska jälleenmyyjät eivät voi toimia välittäjinä muiden leasingyhtiöiden kuin VAG Leasingin lukuun, eivätkä ne voi toimia yhteistyössä muiden yhtiöiden kanssa; toisaalta ne eivät voi myöskään tehdä leasingsopimuksia omissa nimissään eivätkä omaan lukuunsa. Kyseisen sopimusehdon tarkoituksena olisi siten kilpailun rajoittaminen.</TXT><P>Jotta voitaisiin täsmentää, onko jonkin sopimusehdon tarkoituksena rajoittaa kilpailua 85 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, on melko täsmällisesti määritellyn oikeuskäytännön mukaisesti tarkasteltava sopimusehdon tehtävää siihen liittyvien sopimussuhteiden mukaisessa asiayhteydessä.<NOTE NOTE.ID="E0024" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. esim. yhdistetyt asiat <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="29/83+30/83" YEAR="1984" PAGE.ECR="1679">29/83 ja 30/83, CRAM ja Rheinzink v. komissio, tuomio <DATE ISO="19840328">28.3.1984</DATE> (Kok. 1984, s. 1679)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> Yhteisöjen tuomioistuin on yleensä todennut tällaisissa tapauksissa, ettei sellaisilla sopimusehdoilla ole katsottava olevan kilpailua rajoittavaa tarkoitusta, jotka ovat välttämättömiä sellaisenaan kilpailua rajoittamattomalle sopimukselle ominaisen taloudellisoikeudellisen tehtävän toteuttamiseksi.<NOTE NOTE.ID="E0025" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. esim. cm. asia 42/84, Remia v. komissio, tuomio <DATE ISO="19850711">11.7.1985</DATE>; asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="161/84" YEAR="1987" PAGE.ECR="353">161/84, Pronuptia, tuomio <DATE ISO="19860128">28.1.1986</DATE> (Kok. 1986, s. 353)</REF.DOC.ECR>; asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="65/86" YEAR="1988" PAGE.ECR="5249">65/86, Bayer, tuomio <DATE ISO="19880927">27.9.1988</DATE> (Kok. 1988, s. 5249)</REF.DOC.ECR>; samoin kuin em. asiassa Delimitis annettu tuomio.</P></NOTE></P></NP><?PAGE NO="I-3491"?><NP><NO.P>24.</NO.P><TXT>Käsiteltävänä olevassa asiassa on ennen kaikkea pohdittava, onko kyseinen yksinoikeuslauseke, jolla velvoitetaan VAG-jakeluverkostoon kuuluvat jälleenmyyjät neuvottelemaan ja tekemään leasingsopimukset ainoastaan autonvalmistajan omistaman yhtiön lukuun, välttämätön kyseisen sopimuksen tavoitteen toteuttamiseksi.</TXT><P>On kiistatonta, että kyseisen sopimuksen, jossa jälleenmyyjille annetaan mahdollisuus tarjota asiakkaille uusien ajoneuvojen myynnin lisäksi valikoima liitännäispalveluja, joihin kuuluu nimenomaisesti leasing, tarkoituksena on edistää jälleenmyyjien yhdentymistä valmistajan jälleenmyyntijärjestelmään sekä vahvistaa VAG:n markkina-asemaa<NOTE NOTE.ID="E0026" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Näin todetaan mvös huhtikuussa 1989 julkaistussa kiertokirjeessä, jossa vahvistetaan mm. <QUOT.START ID="QS0026" REF.END="QE0026" CODE="201D"/>tarve jatkuvasti sopeuttaa markkinointikeinot automarkkinoiden muuttuvaan tilanteeseen ja halu luoda tässä tarkoituksessa uudenaikainen ja tehokas menettelytapa Volkswagenin ja Audin markkina-aseman vahvistamiseksi ja parantamiseksi<QUOT.END ID="QE0026" REF.START="QS0026" CODE="201D"/>.</P></NOTE>. On myös täsmennettävä, että VAG Leasing on harjoittanut leasingtoimintaa yrityksille vuodesta 1967 ja yksityishenkilöille vuodesta 1977 ja että kuten sopimuksessa todetaan, VAG:n tarkoituksena on <QUOT.START ID="QS0027" REF.END="QE0027" CODE="201D"/>kehittää ... VAG Leasingista sellainen ajoneuvojen myyntimuoto, joka soveltuu erityisen hyvin nykyaikaisten automarkkinoiden uusiin vaatimuksiin<QUOT.END ID="QE0027" REF.START="QS0027" CODE="201D"/>.</P></NP><NP><NO.P>25.</NO.P><TXT>Tässä tapauksessa on siis ilmeistä, ettei kyseessä ole VAG:n markkinoille pääsy eikä sen omiin tuotteisiin kohdistuvan leasingintoiminnan edistäminen, mikä voitaisiin yhtä hyvin saada aikaan sopivan markkinointikampanjan avulla, vaan pikemminkin kyseessä on VW- ja Audi-merkkisten moottoriajoneuvojen markkinointi kaikin keinoin, myynnin tai leasingin kautta VAG:n jakeluverkoston välityksellä. Kiistanalaisen yksinoikeuslausekkeen tarkoituksena on siis estää jakeluverkoston ulkopuolisten yritysten leasingtoiminta, jota on pidettävä myynnille vaihtoehtoisena markkinointikeinona.</TXT><P>Kyseisen lausekkeen kilpailua rajoittava tarkoitus on näin ollen ilmeinen, koska sen tarkoituksena on suosia myyntiä varten perustetun jakeluverkoston avulla leasingiin erikoistuneeseen konserniin kuuluvaa yhtiötä, lama tapahtuu (itsenäisten) kilpailevien yritysten kustannuksella, sillä jälleenmyyjiä on kielletty myymästä näille uusia ajoneuvoja, jos ajoneuvot on tarkoitettu näiden yhtiöiden tekemien sopimusten kohteiksi.</P></NP><NP><NO.P>26.</NO.P><TXT>Vaikka oltaisiin sitä mieltä, ettei tämän sopimusehdon tarkoituksena ole rajoittaa kilpailua, ennakkoratkaisupyynnön esittäneen kansallisen tuomioistuimen toteamista oikeudellisista ja tosiseikoista aiheutuneet tämän sopimusehdon vaikutukset ovat joka tapauksessa yhteensoveltumattomia yhteismarkkinoilla tapahtuvan asianmukaisen kilpailun kanssa.</TXT><?PAGE NO="I-3492"?><P>Asiakirja-aineistosta ilmenevien seikkojen perusteella kyseinen sopimusehto sisältyy edustuksesta tehtyihin vakiosopimuksiin, jotka puolestaan ovat osa samojen sopimuspuolten kesken tehtyjä jälleenmyyntisopimuksia, ja se sitoo kaikkia Saksassa olevia VAG:n jälleenmyyjiä (1664), joiden hallussa on yli 28 % uusien moottoriajoneuvojen myyntimarkkinoista.<NOTE NOTE.ID="E0027" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tássã tilanteessa on kansallisen tuomioistuimen asiana arvioida, mitkä ovat jälleenmyyjien mahdollisuudet sanoutua irti tästä sopimuksesta, jossa ei todeta irtisanomisesta mitään, ilman että irtisanomisella olisi vaikutusta jälleenmyyjien asemaan VAG: n jakeluverkoston jäseninä.</P></NOTE> Näitä jälleenmyyjiä on siis kielletty välittämästä leasingsopimuksia itsenäisille leasingyhtiöille ja ainakin toimimasta yhteistyössä niiden kanssa, riippumatta siitä, sijaitsevatko nämä yhtiöt Saksassa tai muissa jäsenvaltioissa.</P></NP><NP><NO.P>27.</NO.P><TXT>Sen kysymyksen osalta, rajoittaako kyseinen sopimusjärjestelmä <HT TYPE="ITALIC">tuntuvasti</HT> kaupankäynnin vapautta, kun otetaan huomioon kyseisillä markkinoilla vallitsevan kilpailun taso (tosiasiallinen tai mahdollinen), olen sitä mieltä, että oikeudenkäyntiasiakirjoissa esitetyistä tiedoista ilmenevä tilanne on riittävän selkeä, vaikka onkin kansallisen tuomioistuimen asiana tehdä lopulliset selvitykset.</TXT><P>VAG:n myynnistä 18 % toteutuu VAG Leasingin kautta; VAG Leasingin osuus ajoneuvojen leasingmarkkinoista on noin 20 %, joka on esitettyjen tietojen perusteella selvästi suurempi kuin muilla kilpailijoilla. Tämän lisäksi autonvalmistajien hallitsemien yritysten markkinaosuus on yli 60 % ja VAG Leasingin osuus VW- ja Audi-merkkisten ajoneuvojen leasingista on noin 80 %. Näiden seikkojen perusteella on ilmeistä, että tämä järjestely rajoittaa kilpailua ja että uusien itsenäisten yhtiöiden markkinoillepääsy vaikeutuu selvästi kiistanalaisen sopimusehdon vuoksi.</P></NP><NP><NO.P>28.</NO.P><TXT>Totean johtopäätöksenäni, että oikeudenkäyntiasiakirjoista ilmenevien seikkojen perusteella voidaan vahvistaa, että kyseisellä sopimusehdolla saattaa olla kilpailua rajoittavia vaikutuksia, sillä varauksella, että on kansallisen tuomioistumen asiana tehdä muut selvitykset.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P>Kolmas kysymys</P></TI></TITLE><NP><NO.P>29.</NO.P><TXT>Kolmannessa kysymyksessään kansallinen tuomioistuin kysyy, jääkö kiistanalainen toiminta kuitenkin 85 artiklan 1 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle asetuksen N:o 123/85 soveltamisen vuoksi. On siis selvitettävä, voidaanko edustussopimukseen sisältyvään, VAG:n jälleenmyyjät VAG Leasingiin sitovaan yksinoikeuslausekkeeseen soveltaa tässä asetuksessa säädettyä poikkeusta.</TXT><?PAGE NO="I-3493"?><P>Poikkeuksen taustalla oleva tarkoitus on erityisen tärkeä, ja olen jo tänään esittänyt ratkaisuehdotukseni tämän osalta asiassa C-70/93. Tapausten tosiseikat kuitenkin eroavat osittain toisistaan ja selvyyden vuoksi on aiheellista tarkastella kyseisen asetuksen olennaisia piirteitä ja sen jälkeen tutkia erityisesti kiistanalaista sopimusehtoa poikkeuksen taustalla olevan tarkoituksen kannalta.</P></NP><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>Asetus N:o 123/85</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>30.</NO.P><TXT>Asetuksessa N:o 123/85 (joka on herättänyt paljon keskustelua) säädetään, että 85 artiklan 1 kohdassa määrätty kielto ei koske sopimuksia, joissa tavarantoimittaja antaa (valtuutetun) jälleenmyyjän tehtäväksi edistää sopimustavaroiden myyntiä määrätyllä alueella ja antaa sitoumuksen siitä, että hän toimittaa määrätyllä alueella ainoastaan toiselle osapuolelle moottoriajoneuvoja ja niiden varaosia (1 artikla). Kielto ei myöskään koske tavarantoimittajan mahdollista velvoitetta olla sopimusalueella myymättä sopimustavaroita kuluttajille ja olla tarjoamatta heille sopimustavaroiden huoltopalveluja siellä (2 artikla).</TXT><P>Ryhmäpoikkeusta sovelletaan myös jälleenmyyjälle asetettuun velvollisuuteen olla valmistamatta tai myymättä sopimustavaroiden kanssa kilpailevia moottoriajoneuvoja tai varaosia (3 artiklan 2, 3 ja 4 kohta), olla toimimatta sopimusalueen ulkopuolella (3 artiklan 8 ja 9 kohta), olla myymättä sopimustavaroita jakeluverkostoon kuulumattomille jälleenmyyjille (3 artiklan 10 kohta), elleivät kyseessä ole välittäjät, jotka toimivat kuluttajien nimissä ja lukuun ja joille on annettu valtakirja tätä tarkoitusta varten (3 artiklan 11 kohta).<NOTE NOTE.ID="E0028" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Jälleenmyyjiä ei voida kokonaan estää tyydyttämästä sopimusalueen ulkopuolelta tulevaa kysyntää, jotta estetään markkinoiden jakaminen. Sopimustavaroiden kysynnän <QUOT.START ID="QS0028" REF.END="QE0028" CODE="201D"/>tulee kuitenkin säilyä joustavana, eikä sitä tulisi rajoittaa alueellisesti; jakelijoiden ei tule ainoastaan tyydyttää sopimustavaroiden kysyntää sopimusalueella, vaan heidän tulee myös voida vastata yhteismarkkinoiden muilu alueilta olevilta henkilöiltä ja yrityksiltä tulevaan kysyntään<QUOT.END ID="QE0028" REF.START="QS0028" CODE="201D"/> (ks. asetuksen yhdeksäs perustelukappale).</P></NOTE> Kaikkien tällaisten kilpailua rajoittavien sopimusehtojen tarkoituksena on, että jälleenmyyjät keskittyvät sopimustavaroiden jälleenmyyntiin ja jälkimarkkinointiin, ja toimivat määrätyllä ja valvottavissa olevalla alueella parantaakseen tuntemustaan markkinoista ja kuluttajien vaatimuksista, minkä pitäisi lisätä kilpailua samanmerkkisten tavaroiden <HT TYPE="ITALIC">(intraband competition)</HT> ja erimerkkisten tavaroiden <HT TYPE="ITALIC">(interbrand competition)</HT> välillä, ja hyödyttää myös merkittävästi kuluttajaa.</P></NP><NP><NO.P>31.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella voidaan vahvistaa, että asetuksessa N:o 123/85 on ratkaistu tietyllä alalla valmistajan tehokasta<?PAGE NO="I-3494"?> myyntitapaa koskevan valintamahdollisuuden ja jälleenmyyjän toimintavapauden välinen ristiriita. Jälleenmyyjän alueen suojaamista vastaa siis tämän velvollisuus olla valmistamatta tai myymättä kilpailevan merkkisiä autoja ja/tai varaosia, minkä lisäksi tällä on velvollisuus, jo todetuissa rajoissa, olla myymättä sopimustavaroita jakeluverkostoon kuulumattomille jälleenmyyjille.</TXT><P>Vaikka tällaisella järjestelyllä suojataan jakeluverkostoa, tämä ei varmasti ole sen tarkoitus. Kuten asetuksen neljännessä perustelukappaleessa todetaan, <QUOT.START ID="QS0029" REF.END="QE0029" CODE="201D"/>yksinomaista ja valikoivaa jakelua koskevia sopimusehtoja voidaan pitää moottoriajoneuvoteollisuudelle välttämättöminä järkeistämistoimenpiteinä, koska moottoriajoneuvot ovat kestokulutushyödykkeitä, jotka sekä säännöllisin että epäsäännöllisin väliajoin vaativat ammattimiehen suorittamaa huoltoa ja korjausta, jota ei välttämättä suoriteta samalla paikkakunnalla; moottoriajoneuvojen valmistajat ovat yhteistyössä valikoitujen jakelijoiden ja korjaamojen kanssa tarjotakseen erikoishuoltoa tuotteelle; jo toimituskykyyn ja tehokkuuteen liittyvät perusteet estävät tällaisen yhteistyön ulottamisen koskemaan rajoittamatonta määrää jakelijoita ja korjaamoja<QUOT.END ID="QE0029" REF.START="QS0029" CODE="201D"/>.</P></NP><NP><NO.P>32.</NO.P><TXT>Esittämäni yksinomaisuutta ja lukumäärän rajoittamista koskevat perustelut tarkoittavat selvästi sitä, ettei mahdollisia kilpailukieltoja voida pitää välttämättöminä järkevän ja tehokkaan jälleenmyynnin kannalta, elleivät ne ole tuotteen luonteen vuoksi erityisen välttämättömiä huoltopalvelujen laadun parantamiseksi.<NOTE NOTE.ID="E0029" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. myös asetuksen viides, seitsemäs ja kahdeksas perustelukappale.</P></NOTE> Tämä tarkoittaa sitä, että kiistanalainen yksinoikeuslauseke ei ole ainakaan ensi näkemältä luonteeltaan sellainen, että siihen voitaisiin soveltaa asetuksessa N:o 123/85 säädettyä poikkeusta.</TXT><P>Leasingyhtiöllä, jonka kanssa jälleenmyyjä on yhteistyössä, on varsin vähäinen merkitys autojen erityisominaisuudet huomioivien myynti- ja huoltopalvelujen varmistamisessa, koska jälkimarkkinointi on joka tapauksessa varmistettu valtuutettujen jälleenmyyjien kautta. Leasingyhtiöiden tarjoamat palvelut eivät myöskään erityisesti liity moottoriajoneuvojen tekniikkaan, minkä vuoksi olisi perusteetonta edellyttää, että leasingyhtiö tekee sopimuksia vain yhdestä automerkistä, tai ainakaan hyväksyä, että valmistajat valvovat omia autojaan koskevaa leasingtoimintaa. En voi olla toteamatta, ettei VAG itsekään näytä pitävän yksinoikeuslauseketta välttämättömänä tehokkaan jälleenmyynnin<?PAGE NO="I-3495"?> varmistamiseksi; kuten on jo todettu, VAG ei ole asettanut tällaista sopimusehtoa jälleenmyyjilleen muissa jäsenvaltioissa.</P></NP><NP><NO.P>33.</NO.P><TXT>Toisaalta asetuksessa N:o 123/85 ei ole säädetty nimenomaisesti, että poikkeusta sovellettaisiin nyt käsiteltävänä olevan tapauksen kaltaiseen toimintaan. Asetuksessa ei mainita mitään sellaisista kilpailua rajoittavista sopimusehdoista (joihin voidaan soveltaa poikkeusta), joilla jälleenmyyjät velvoitettaisiin tekemään leasingsopimuksia ainoastaan valmistajan konserniin kuuluvan yhtiön lukuun tai joilla jälleenmyyjiä kiellettäisiin myymästä uusia autoja ulkopuolisille leasingyhtiöille silloin kun jälleenmyyjät ovat välittäneet leasingsopimukset näille yhtiöille.<NOTE NOTE.ID="E0030" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Iältä osin on aiheellista täsmentää, ettei myöskään asetuksesta N:o 123/85 <DATE ISO="19850118">18 päivänä tammikuuta 1985</DATE> annetussa komission selventävässä tiedonannossa (<REF.DOC.OJ COLL="C" NO.OJ="017" DATE.PUB="1985" PAGE.FIRST="4">EYVL C 17, s. 4</REF.DOC.OJ>) ole mainittu mitään leasingista.</P></NOTE></TXT><P>Vaikkei nimenomaisten säännösten puuttuminen ole sellaisenaan ratkaisevaa, on tällä epäilemättä merkitystä, koska kyseessä on hyvin yksityiskohtainen asetus, jossa säädetään poikkeus kilpailua rajoittavia sopimuksia koskevaan yleiseen kieltoon. Muistutan tässä yhteydessä, että yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on todennut asetuksen N:o 123/85 osalta, että <QUOT.START ID="QS0030" REF.END="QE0030" CODE="201D"/>ottaen huomioon perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdassa määrätyn yleisen periaatteen, jonka mukaan kilpailua rajoittavat yritysten väliset järjestelyt ovat kiellettyjä, ryhmäpoikkeusasetuksen säännöksiä ei voida tulkita laajasti eikä niitä voida tulkita siten, että niille annettaisiin laajempia vaikutuksia kuin mikä on välttämätöntä niiden etujen suojelemiseksi, jotka säännöksillä pyritään takaamaan<QUOT.END ID="QE0030" REF.START="QS0030" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0031" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia T<REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="T-9/92" YEAR="1993" PAGE.ECR="II-493">-9/92, Peugeot v. komissio, tuomio <DATE ISO="19930422">22.4.1993</DATE> (Kok. 1993, s. II-493, 37 kohta)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> Olen täysin samaa mieltä tämän kiistattomana pitämäni toteamuksen kanssa.</P></NP><NP><NO.P>34.</NO.P><TXT>VAG ja VAG Leasing vetoavat kuitenkin leasingautojen kasvavaan kysyntään ja väittävät, etteivät osto ja leasing eroa valmistajan kannalta toisistaan taloudellisessa mielessä, silloinkaan kun leasingsopimuksiin ei sisälly sitä mahdollisuutta, että käyttäjä voisi ostaa auton itselleen. Niiden mukaan pitäisi sitä vastoin ottaa huomioon, että autoja voidaan jälleenmyydä kahdella eri tavalla kuluttajan hankintatavasta riippuen, ja näitä tapoja ovat juuri osto ja leasing. Sillä seikalla, omistaako käyttäjä auton vai onko tämä vain allekirjoittanut leasingsopimuksen, ei siis ole VAG:n ja VAG Leasingin mukaan mitään merkitystä poikkeusasetuksen soveltamisen kannalta, vaan kyseinen oikeudellinen erottelu on tässä asiayhteydessä vain muodollinen.</TXT><P>Samoin VAG:n ja VAG Leasingin mukaan tällaista teoriaa tukee asetuksen N:o 123/85<?PAGE NO="I-3496"?> 13 artiklan 12 kohta, jossa säädetään, että <QUOT.START ID="QS0031" REF.END="QE0031" CODE="201D"/><QUOT.START ID="QS0032" REF.END="QE0032" CODE="2019"/>jaella<QUOT.END ID="QE0032" REF.START="QS0032" CODE="2019"/> ja <QUOT.START ID="QS0033" REF.END="QE0033" CODE="2019"/>myyd<QUOT.END ID="QE0033" REF.START="QS0033" CODE="2019"/> sisältävät myös muut tarjoamisen muodot kuten leasing-toiminnan<QUOT.END ID="QE0031" REF.START="QS0031" CODE="201D"/>. Pääasian vastaajat päättelevät tästä, että myyntiä koskevat kilpailua rajoittavat sopimusehdot, joihin voidaan soveltaa poikkeuslupaa, rinnastuvat analogisesti myös leasingtoimintaan.</P></NP><NP><NO.P>35.</NO.P><TXT>Tämän osalta totean ensinnäkin, että tätä määritelmää a) voidaan tulkita vain ottamalla huomioon, että asetus N:o 123/85 koskee valmistajan ja jälleenmyyjien välistä sopimussuhdetta; b) voidaan soveltaa vain aineelliseen säännökseen eli niihin kilpailua rajoittaviin sopimusehtoihin, joihin voidaan soveltaa asetuksessa säädettyä poikkeusta.</TXT><P>Selvitän tarkemmin edellä esitettyä. Ryhmäpoikkeusta voidaan soveltaa leasingiin vain siltä osin kuin kyseessä on asetuksen mukaisesti määrätty velvoite, joka sitoo sopimusosapuolia eli valmistajaa ja jälleenmyyjää.<NOTE NOTE.ID="E0032" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. myös asetuksista N:o 1983/83 ja 1984/83 <DATE ISO="19840413">13.4.1984</DATE> julkaistu tiedonanto, jossa komissio toteaa ensin, että <QUOT.START ID="QS0034" REF.END="QE0034" CODE="201D"/>tavaroiden käyttöoikeuden luovuttaminen maksua vastaan on taloudellisesti lähempänä jälleenmyyntiä kuin palveluiden tarjoamista<QUOT.END ID="QE0034" REF.START="QS0034" CODE="201D"/> ja täsmentää sitten että <QUOT.START ID="QS0035" REF.END="QE0035" CODE="201D"/>yksinoikeussopimuksia, joissa ostaja velvoitetaan luovuttamaan tuotteet kolmannelle osapuolelle vuokrasopimuksella tai leasingsopimuksella, kuuluvat asetusten soveltamisalaan<QUOT.END ID="QE0035" REF.START="QS0035" CODE="201D"/> (<REF.DOC.OJ COLL="C" NO.OJ="101" DATE.PUB="1984" PAGE.FIRST="2">EYVL C 101, s. 2</REF.DOC.OJ>, 12 kohta). Tämä tarkoittaa sitä, että tavarantoimittaja voi asettaa jälleenmyyjille sellaisen ryhmäpoikkeusasetuksessa sallitun velvoitteen, että niiden pitää tehdä itse leasingsopimuksia samoilla ehdoilla kuin myyntisopimuksia, eli sopimusaluetta noudattaen, mutta ei velvoitetta kieltäytyä myymästä leasingyhtiöille tai toimimasta yhteistyössä niiden kanssa.</P></NOTE> Valmistaja ei siis voi tarjota sopimustavaroita leasingsopimuksilla (siltä osin kuin tämä vastaa myyntiä) kuluttajille (2 artikla), eikä jälleenmyyjä voi tarjota leasingsopimuksilla eikä myydä sopimustavaroiden kanssa kilpailevia uusia ajoneuvoja (3 artiklan 3 kohta); samoin jälleenmyyjän on tässä tapauksessa noudatettava sopimusalueen rajoja tehdessään itse leasingsopimuksia.</P></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>Asetuksen säännökset, joiden perusteelh poikkeusta voidaan soveltaa</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>36.</NO.P><TXT>Tarkasteltaessa niitä asetuksen yksittäisiä säännöksiä, joihin on vedottu sen tueksi, että poikkeusta voidaan soveltaa käsiteltävänä olevaan yksinoikeuslausekkeeseen eli niitä säännöksiä, joita voitaisiin analogisesti soveltaa myös kiistanalaiseen menettelyyn, olen sitä mieltä, että 3 artiklan 8 ja 9 kohta,<NOTE NOTE.ID="E0033" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Muistutan, että 3 artiklan 8 kohdassa jälleenmyyjä velvoitetaan olemaan <QUOT.START ID="QS0036" REF.END="QE0036" CODE="201D"/>sopimusalueen ulkopuolella: a) pitämättä sivuliikkeitä tai jakeluvarastoja sopimustavaroiden tai vastaavien tavaroiden jälleenmyyntiä varten<QUOT.END ID="QE0036" REF.START="QS0036" CODE="201D"/>. Saman artiklan 9 kohdassa jälleenmyyjä velvoitetaan lisäksi olemaan <QUOT.START ID="QS0037" REF.END="QE0037" CODE="201D"/>antamatta sivullisten tehtäväksi sopimustavaroiden tai vastaavien tavaroiden jälleenmyyntiä tai huoltopalvelujen järjestämistä sopimusalueen ulkopuolella<QUOT.END ID="QE0037" REF.START="QS0037" CODE="201D"/>.</P></NOTE> joihin on vedottu myös oikeudenkäynnin aikana, eivät ole merkityksellisiä tämän asian kannalta. Kuten olen jo todennut asiassa C-70/93<NOTE NOTE.ID="E0034" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. tänään annetun ratkaisuehdotuksen 23 ja 24 kohta.</P></NOTE> esittämässäni ratkaisuehdotuksessa, näissä säännöksissä on kyse jälleenmyyjän<?PAGE NO="I-3497"?> toiminnasta yksinomaan sopimusalueen ulkopuolella, ja niistä jälleenmyyjälle asetetuista rajoituksista, jotka kannustavat tätä keskittämään jälleenmyynnin ja asiakaspalvelut määrätylle ja valvottavissa olevalle alueelle, jotta kuluttajille kyettäisiin tarjoamaan parempia palveluja. Sitä vastoin katson, että tämän asian kannalta on aiheellista tarkastella yksityiskohtaisemmin 3 artiklan 3 kohtaa ja saman artiklan 10 kohdan a alakohtaa.</TXT></NP><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>—</NO.P><TXT>3 artiklan 3 kohta</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>37.</NO.P><TXT>3 artiklan 3 kohdan mukaan jälleenmyyjä voidaan velvoittaa olemaan <QUOT.START ID="QS0038" REF.END="QE0038" CODE="201D"/>myymättä sopimustavaroiden kanssa kilpailevia uusia moottoriajoneuvoja<QUOT.END ID="QE0038" REF.START="QS0038" CODE="201D"/>; vastaavasti säädetään sopimustavaroiden kanssa kilpailevista varaosista (3 artiklan 4 kohta). Nämä ovat ainoat jälleenmyyjää velvoittavat yksinoikeuslausekkeet, joihin myönnetään poikkeus asetuksessa N:o 123/85.</TXT><P>VAG ja VAG Leasing väittävät kuitenkin, että 13 artiklan 12 kohdan määritelmän mukaisesti 3 artiklan 3 kohtaa voitaisiin tulkita siten, että se koskisi myös sellaista sopimusehtoa, jolla jälleenmyyjiä kielletään tekemästä itse tai ulkopuolisen lukuun leasingsopimuksia valmistajan toimittamista moottoriajoneuvoista. Niiden mukaan 3 artiklan 3 kohtaan perustuvaa poikkeusta kilpailunrajoituskiellosta sovellettaisiin siis myös kieltoon tehdä leasingsopimuksia omissa nimissä ja omaan tai muiden kuin valmistajan konserniin kuuluvan yhtiön lukuun. Toisin sanoen jälleenmyyjät olisivat kilpailusääntöjen mukaisesti sidottuja valmistajaan yksinoikeuslausekkeella sekä uusien moottoriajoneuvojen ja varaosien myynnin osalta että myös automarkkinoilla tarjottavien palvelujen <QUOT.START ID="QS0039" REF.END="QE0039" CODE="201D"/>myynnin<QUOT.END ID="QE0039" REF.START="QS0039" CODE="201D"/> osalta.</P></NP><NP><NO.P>38.</NO.P><TXT>On täysin selvää, että kiistanalainen sopimusehto sallii valmistajan sitovan jälleenmyyjän myyntijärjestelmäänsä entistä tiiviimmin ja että se suosii samalla valmistajan omaa leasingyhtiötä ja omia taloudellisia etuja. Sitä vastoin ei ole selvää, miten 13 artiklan 12 kohdan määritelmä tukee vastaajan tulkintaa.</TXT><P>Asetuksen 3 artiklan 3 kohta merkitsee, myös luettuna yhdessä 13 artiklan 12 kohdan määritelmän kanssa, että jälleenmyyjä ei voi tehdä leasingsopimuksia (siltä osin kuin leasing vastaa myyntiä) kilpailevan merkkisistä tuotteista. Tämän asian osalta on kuitenkin selvää, että leasingtoiminta koskee vain VW-ja Audi-merkkisiä autoja; jälleenmyyjä ei siis tarjoa kilpailevia tuotteita, vaan toimii (mahdollisesti) yhteistyössä valmistajan leasingyhtiön<?PAGE NO="I-3498"?> kanssa kilpailevien leasingyhtiöiden kanssa. Tällainen seikka ei ole riittävä peruste sille, että poikkeusta voitaisiin soveltaa jälleenmyyjille asetettuun velvollisuuteen olla tekemättä leasingsopimuksia muiden kuin valmistajan konserniin kuuluvan yhtiön lukuun. Riittää, kun todetaan, että tällainen tulkinta on selvästi asetuksen edellä jo käsitellyn<NOTE NOTE.ID="E0035" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. 31 ja 32 kohu.</P></NOTE> tarkoituksen vastainen ja että leasing ei varmasti kuulu asetuksen 13 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuihin sopimustavaroihin.<NOTE NOTE.ID="E0036" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tässä säännöksessä määritellään, että <QUOT.START ID="QS0040" REF.END="QE0040" CODE="201D"/><QUOT.START ID="QS0041" REF.END="QE0041" CODE="2019"/>sopimustavaroita<QUOT.END ID="QE0041" REF.START="QS0041" CODE="2019"/> ovat 1 artiklassa tarkoitetun sopimuksen kohteena olevat moottoriajoneuvot, jotka on tarkoitettu käytettäväksi yleisillä teillä ja jotka on varustettu kolmella ui useammalla pyörällä, sekä niiden varaosat<QUOT.END ID="QE0040" REF.START="QS0040" CODE="201D"/>.</P></NOTE></P></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>—</NO.P><TXT>3 artiklan 10 kohdan a alakohta</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>39.</NO.P><TXT>3 artiklan 10 kohdan a alakohdassa sallitaan jälleenmyyjän velvoittavan toimittamaan <QUOT.START ID="QS0042" REF.END="QE0042" CODE="201D"/>sopimustavaroita tai vastaavia tavaroita ainoastaan, jos jälleenmyyjä on jakeluverkostoon kuuluva yritys<QUOT.END ID="QE0042" REF.START="QS0042" CODE="201D"/>. Osapuolet ovat vedonneet päinvastaisin johtopäätöksin tähän säännökseen, joka on välttämätön ajoneuvojen yksinomaisen jakelujärjestelmän säilymiselle.</TXT><P>VAG ja VAG Leasing väittävät, että 3 artiklan 10 kohta ja useaan kertaan mainittu 13 artiklan 12 kohta yhdessä johtavat siihen lopputulokseen, että poikkeusta voidaan soveltaa myös ehdottomaan kieltoon olla toimittamatta sopimustavaroita itsenäisille leasingyhtiöille. Tämä näkemys perustuu niiden mukaan siihen, että kun leasingyhtiöt hankkivat ajoneuvoja leasingin avulla tapahtuvaa <QUOT.START ID="QS0043" REF.END="QE0043" CODE="201D"/>jälleenmyyntiä<QUOT.END ID="QE0043" REF.START="QS0043" CODE="201D"/> varten, niitä voidaan kyseisten säännösten perusteella pitää jakeluverkostoon kuulumattomina valtuutettuina jälleenmyyjinä. VAG ja VAG Leasing väittävät myös, että koska poikkeusta voidaan soveltaa ehdottomaan kieltoon olla toimittamatta tavaroita itsenäisille leasingyhtiöille, sitä suuremmalla syyllä myös jälleenmyyjille asetettua kieltoa neuvotella ja tehdä leasingsopimuksia näiden yhtiöiden lukuun olisi pidettävä sallittuna.</P></NP><NP><NO.P>40.</NO.P><TXT>Tällainen tulkinta edellyttää, että leasingyhtiöt rinnastetaan jakeluverkoston ulkopuolisiin jälleenmyyjiin. Kuitenkaan 13 artiklan 12 kohdassa jakeluverkoston ulkopuolista jälleenmyyjää ei rinnasteta itsenäiseen leasingyhtiöön, vaan siinä rinnastetaan toisiinsa myynti ja leasingtoiminta, mikä merkitsee sitä jo todettua seikkaa, että ne sopimusehdot, joihin sovelletaan poikkeusta myynnin osalta koskevat myös leasingtoimintaa,<?PAGE NO="I-3499"?> sikäli kuin nämä koskevat jälleenmyyjän velvollisuuksia valmistajaa kohtaan ja päinvastoin.<NOTE NOTE.ID="E0037" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tähän tulokseen on tultu myös <DATE ISO="19941231">31.12.1994</DATE> julkaistussa komission asetusluonnoksessa, jolla on tarkoitus korvata <DATE ISO="19950701">1.7.1995</DATE> lähtien asetus N:o 123/85 (<REF.DOC.OJ COLL="C" NO.OJ="379" DATE.PUB="1995" PAGE.FIRST="16">EYVL C 379, s. 16</REF.DOC.OJ>). 13 artiklan 12 kohtaa vastaavassa kohdassa ei säädetä ainoastaan, että käsitteet <QUOT.START ID="QS0044" REF.END="QE0044" CODE="201D"/>jaella<QUOT.END ID="QE0044" REF.START="QS0044" CODE="201D"/> ja <QUOT.START ID="QS0045" REF.END="QE0045" CODE="201D"/>myydä<QUOT.END ID="QE0045" REF.START="QS0045" CODE="201D"/> sisältävät myös muut tarjoamisen muodot kuten leasingtoiminnan, vaan siinä täsmennetään nimenomaisesti, että tämä koskee <QUOT.START ID="QS0046" REF.END="QE0046" CODE="201D"/>jälleenmyyjän<QUOT.END ID="QE0046" REF.START="QS0046" CODE="201D"/> leasingtoimintaa (em. asetusluonnoksen 10 artiklan 13 kohta). Tästä seuraa, ettei jälleenmyyjää voida kieltää myymästä itsenäisille leasingyhtiöille eikä harjoittamasta itse leasingtoimintaa; tässä viimeksi mainitussa tapauksessa jälleenmyyjän on noudatettava sopimusvelvoitteitaan kuten jälleenmyynnin osalta.</P></NOTE></TXT><P>Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa on sitä vastoin kyse valmistajan jälleenmyyjälle asettamasta velvollisuudesta tehdä leasingsopimuksia ainoastaan tähän konserniin kuuluvan yhtiön lukuun, samoin kuin velvollisuudesta olla myymättä uusia ajoneuvoja ulkopuolisille leasingyhtiöille, mikäli nämä samat jälleenmyyjät ovat neuvotelleet tai tehneet kyseiset sopimukset. Näihin ulkopuolisiin yhtiöihin nähden jälleenmyyjän toiminta rajoittuu kuitenkin uusien ajoneuvojen <HT TYPE="ITALIC">myyntiin,</HT> eli leasingin ja myynnin vastaavuus ei ole merkityksellinen, eikä sillä ole perustetta. Toisin sanoen toisen juridisen käsitteen, kuten leasingin, rinnastamisella myyntiin niin kuin tässä säännöksessä on tehty, ei ole merkitystä käsiteltävänä olevan asian kannalta siitä yksinkertaisesta syystä, että säännöksen soveltamisen kannalta olennaista on ainoastaan myynti.<NOTE NOTE.ID="E0038" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>On kuitenkin täsmennettävä, että jo mainitussa komission asetusluonnoksessa jälleenmyyntiin rinnastetaan <QUOT.START ID="QS0047" REF.END="QE0047" CODE="201D"/>kaikki sellaiset leasingsopimukset, joihin sisältyy omistajuuden vaihdos tai ostomahdollisuus ennen sopimuksen päättymistä<QUOT.END ID="QE0047" REF.START="QS0047" CODE="201D"/> (10 artiklan 12 kohu). Tämä tarkoittaa, ettei leasingia voida pitää jälleenmyyntiin rinnastuvana kuin sellaisissa tapauksissa, joissa leasingsopimukseen liittyy ennen sopimuksen päättymistä ostomahdollisuus ja omistajuuden vaihdoksen mahdollisuus, tai joissa tällainen mahdollisuus on olemassa.</P></NOTE></P></NP><NP><NO.P>41.</NO.P><TXT>Itsenäisiä leasingyhtiöitä ei voida myöskään pitää 3 artiklan 10 kohdassa tarkoitettuina jakeluverkostoon kuulumattomina <QUOT.START ID="QS0048" REF.END="QE0048" CODE="201D"/>yrityksinä<QUOT.END ID="QE0048" REF.START="QS0048" CODE="201D"/>.</TXT><P>Näitä yhtiöitä pidetään käyttäjinä silloin kun ne tarjoavat autoja leasingsopimuksin, ilman että sopimukset sisältävät minkäänlaista ostomahdollisuutta; ne ovat toisin sanoen toimijoita, jotka ostavat ajoneuvoja ammattikäyttöön tavaran omistusoikeuden pysyessä niillä.<NOTE NOTE.ID="E0039" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. julkisasiamiehen ratkaisuehdotus asiassa C-70/93, erityisesti 27 kohta.</P></NOTE></P></NP><NP><NO.P>42.</NO.P><TXT>On korostettava, että leasingtoiminnan rinnastaminen jälleenmyyntiin tarkoittaisi, että itsenäisiltä leasingyhtiöiltä suljettaisiin kokonaan pois mahdollisuus ostaa VW- ja Audi-merkkisiä autoja. Jos leasingtoimija rinnastettaisiin jakeluverkostoon kuulumattomaan jälleenmyyjään, olisi asetuksen 3 artiklan 10 kohdan mukaisesti seurauksena, että itsenäiset leasingyhtiöt eivät voisi ostaa autoja, jotka on tarkoitettu luovutettaviksi edelleen leasingsopimuksilla.<NOTE NOTE.ID="E0040" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tältä seuraukselta voitaisiin välttyä (osittain) vain, jos leasingyhtiöt rinnastettaisiin välittäjiin, jolloin ne voisivat kuitenkin ostaa ja luovuttaa ajoneuvoja leasingsopimuksin silloin, kun ne toimivat määrätyn kuluttajan nimissä ja lukuun. Katson kuitenkin, että asiassa C-70/93 esitetyn ratkaisuehdotuksen 29 kohdassa mainitut perustelut sulkevat pois tällaisen vaihtoehdon.</P></NOTE></TXT><?PAGE NO="I-3500"?><P>On selvää, että tällaista ratkaisua on mahdotonta hyväksyä (vaikka VAG sen hyväksyisikin); se tarkoittaisi, että ainoastaan emoyhtiöön kuuluvilla tai siihen sidossuhteessa olevilla leasingyhtiöillä on valtuutus tehdä leasingsopimuksia VW- tai Audi-merkkisistä autoista; yleisemmin voidaan todeta, että tällainen tulkinta 3 artiklan 10 kohdasta voisi johtaa itsenäisten leasingyhtiöiden katoamiseen automarkkinoilta.</P></NP><NP><NO.P>43.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella totean, että jälleenmyyjille asetettu velvollisuus tehdä leasingsopimuksia ainoastaan valmistajan konserniin kuuluvan yhtiön kanssa ei kuulu asetuksen N:o 123/85 soveltamisalaan.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P>Neljäs kysymys</P></TI></TITLE><NP><NO.P>44.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn ratkaisun vuoksi olisi itse asiassa tarpeetonta vastata neljänteen kysymykseen, jossa kansallinen tuomioistuin kysyy, onko sellainen kansallisen viranomaisen päätös, jolla kielletään edellä kuvatun kaltainen toiminta, yhteensoveltuva mahdollisen yhteisön toimielinten 85 artiklan 1 kohdan tai asetuksen N:o 123/85 perusteella tehdyn erilaisen ratkaisun kanssa.</TXT><P>Jotta asia käsiteltäisiin perusteellisesti ja sen varalta, että yhteisöjen tuomioistuin ei hyväksyisi edellä esitettyä ratkaisuehdotusta, pidän hyödyllisenä vastata tähän kysymykseen, joka edellyttää asiassa C-70/93 tänään esittämääni ratkaisuehdotusta täydentävää tarkastelua. Käsiteltävänä olevassa asiassa yhteisöjen tuomioistuinta on pyydetty antamaan ratkaisu mahdollisesta kansallisen kilpailuoikeuden ja yhteisön kilpailusääntöjen välisestä ristiriidasta siinä tapauksessa, että asiaan sovelletaan asetuksessa N:o 123/85 säädettyä poikkeusta, siinä tapauksessa, että riidanalainen toiminta ei kuulu 85 artiklan 1 kohdan mukaisen kiellon soveltamisalaan.</P></NP><NP><NO.P>45.</NO.P><TXT>Jälleen kerran yhteisöjen tuomioistuimelta pyydetään ratkaisua kansallisen kilpailuoikeuden ja yhteisön kilpailusääntöjen väliseen suhteeseen liittyvään ongelmaan, mistä ovat pitkään kiistelleet ns. yksinkertaisen ja kaksinkertaisen esteen kannattajat.</TXT><P>Jos kyseiseen sopimukseen sovelletaan asetuksessa N:o 123/85 säädettyä poikkeusta, on tietenkin ratkaistava, estääkö yhteisön oikeuden ensisijaisuus kansallisia viranomaisia kieltämästä kansallisten kilpailusäännösten perusteella sopimuksen, johon voidaan soveltaa poikkeusasetusta, ottaen huomioon, ettei kyseinen asetus estä ainakaan <HT TYPE="ITALIC">erityisissä olosuhteissa</HT> soveltamasta kansallisia, tiukempia<?PAGE NO="I-3501"?> säännöksiä. Tällaisen ratkaisun osalta viittaan asian selkeyden vuoksi vain edellä mainitussa asiassa C-70/93 jo esittämääni ratkaisuehdotukseen.</P></NP><NP><NO.P>46.</NO.P><TXT>Asetuksen 29. perustelukappaleessa todetaan, ettei asetus <QUOT.START ID="QS0049" REF.END="QE0049" CODE="201D"/>ole esteenä jäsenvaltioiden säännöksille tai hallinnollisille toimenpiteille, joilla ne erityiset olosuhteet huomioon ottaen kieltävät tai julistavat täytäntöönpanokelvottomiksi jotkin rajoittavat velvoitteet, jotka sisältyvät sopimukseen, jota tässä asetuksessa säädetty poikkeus koskee; edellä sanotulla ei kuitenkaan rajoiteta yhteisöjen oikeuden ensisijaisuutta<QUOT.END ID="QE0049" REF.START="QS0049" CODE="201D"/>.</TXT><P>Totean heti, että mahdollisuus kieltää sellainen sopimus, johon voidaan soveltaa poikkeusta yhteisön oikeuden nojalla ja mukaisesti, mikä tarkoittaisi yhteisön oikeuden ensisijaisuudesta poikkeamista, ei näytä ensi näkemältä mahdolliselta. En aio kuitenkaan heti sulkea pois tällaista mahdollisuutta.</P></NP><NP><NO.P>47.</NO.P><TXT>Tämän kysymyksen ratkaisemiseksi on ensin tarkasteltava asiassa Walt Wilhelm annettua tuomiota,<NOTE NOTE.ID="E0041" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="14/68" YEAR="1969" PAGE.ECR="1">14/68, tuomio <DATE ISO="19690213">13.2.1969</DATE> (Kok. 1969, s. 1)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> jossa yhteisöjen tuomioistuin tunnusti mahdollisuuden soveltaa rinnakkain yhteisön oikeutta ja kansallisia säännöksiä samaan yritysten väliseen järjestelyyn, koska yhteisön oikeuden säännökset koskevat kaupan esteiden jäsenvaltioiden väliselle kaupalle mahdollisesti aiheuttamia haittoja, kun taas kansallisen oikeuden säännökset tarkastelevat rajoittavia toimia ainoastaan jokaisen jäsenvaltion oman tilanteen perusteella.</TXT><P>Asiassa Walt Wilhelm annetussa tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin kuitenkin täsmensi, että tällainen rinnakkainen soveltaminen <QUOT.START ID="QS0050" REF.END="QE0050" CODE="201D"/>voidaan sallia vain sillä edellytyksellä, ettei soveltamisesta aiheudu haittaa yritysten välisistä järjestelyistä annettujen yhteisön sääntöjen yhdenmukaiselle soveltamiselle yhteismarkkinoilla, eikä näiden sääntöjen soveltamiseksi tehtyjen toimien täydelle vaikutukselle<QUOT.END ID="QE0050" REF.START="QS0050" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0042" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ibid. 4 kohta. Ks. myös yhdistetyt asiat <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="253/78+1/79—3/79" YEAR="1980" PAGE.ECR="2327">253/78 ja I-3/79, Giry ja Guerlain, tuomio <DATE ISO="19800710">10.7.1980</DATE> (Kok. 1980, s. 2327, 16 kohu)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE></P></NP><NP><NO.P>48.</NO.P><TXT>Tämä varaus on ehdottoman tärkeä, sillä se osoittaa ratkaisevalla tavalla, että kansallisten säännösten soveltaminen syrjäytyy aina silloin, kun perustamissopimuksen määräykset niin vaativat; eikä ainoastaan silloin, kun lievempiä kansallisia säännöksiä ei voida soveltaa 85 ja 86 artiklan rikkomisen vuoksi.</TXT><?PAGE NO="I-3502"?><P>Asiassa Walt Wilhelm ym. antamassaan tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin vahvisti, että perustamissopimus <QUOT.START ID="QS0051" REF.END="QE0051" CODE="201D"/>sallii yhteisön viranomaisten tekevän tiettyjä positiivisia, vaikkakin epäsuoria toimia, joiden tarkoituksena on edistää taloudellisen toiminnan yhdenmukaista kehittymistä yhteisön alueella<QUOT.END ID="QE0051" REF.START="QS0051" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0043" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tämä toteamus on erityisen merkityksellinen, kun otetaan huomioon, että julkisasiamies oli päinvastoin sitä mieltä, että poikkeuksen soveltaminen 85 artiklan 3 kohdan mukaisesti tarkoittaa yksinkertaisesti yhteisön viranomaisten pidättäytymistä, jonka perusteella jäsenvaltiot voivat soveltaa kansallisia, tiukempia sääntöjä, estämättä perustamissopimuksen päämäärien saavuttamista (ks. julkisasiamies Roemerin ratkaisuehdotus em. asiassa Walt Wilhelm, Kok. 1969, s. 18, erityisesti 24 kohu).</P></NOTE></P></NP><NP><NO.P>49.</NO.P><TXT>Edellä mainituista yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisuista selviää riittävän selvästi, etteivät kansalliset viranomaiset voi kieltää sellaisia sopimuksia, joihin voidaan soveltaa poikkeusta, juuri tämän poikkeuksen vuoksi. Yhteisöjen tuomioistuin on päätynyt samanlaiseen ratkaisuun myös asiassa Giry ja Guerlain antamassaan tuomiossa,<NOTE NOTE.ID="E0044" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Em. tuomio <DATE ISO="19800710">10.7.1980</DATE>, 17 kohta.</P></NOTE> jossa se toteaa ensin, että kiistanalaisista sopimuksista <QUOT.START ID="QS0052" REF.END="QE0052" CODE="201D"/>ei ole olemassa yhtään 85 artiklan 3 kohdan mukaista soveltamispäätöstä<QUOT.END ID="QE0052" REF.START="QS0052" CODE="201D"/> ja että <QUOT.START ID="QS0053" REF.END="QE0053" CODE="201D"/>ne eivät kuulu minkään ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalan piiriin<QUOT.END ID="QE0053" REF.START="QS0053" CODE="201D"/> ja tulee sen jälkeen siihen lopputulokseen, että mukavuuskirjeillä, <QUOT.START ID="QS0054" REF.END="QE0054" CODE="201D"/>comfort letters<QUOT.END ID="QE0054" REF.START="QS0054" CODE="201D"/>, ei voida sulkea pois kansallisten säännösten soveltuvuutta.</TXT></NP><NP><NO.P>50.</NO.P><TXT>Eräät oikeusoppineet ovat kuitenkin jatkuvasti kiistäneet sen, että kansalliset viranomaiset eivät voisi valvoa sopimusta, johon sovelletaan poikkeusta, ja koska kansallisten, tiukempien säännösten soveltaminen ei kaikissa tapauksissa estä perustamissopimuksen päämäärien saavuttamista. Erityisesti on väitetty, että silloin kun kilpailua rajoittavaan yritysten väliseen järjestelyyn sovelletaan yhteisön oikeuden mukaisesti poikkeusta, tämä estää kansallisten tiukempien säännösten soveltamisen ainoastaan, jos kyseinen poikkeus on yhteisön kilpailupolitiikan mukainen toimi<NOTE NOTE.ID="E0045" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. Market: Some Legal Administrative Problems of the Coexistence of Community and National Competition Law in the EEC, CMLR, 1974, s. 92.</P></NOTE>ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus on esittänyt vastaavan teorian tämän oikeudenkäynnin kuluessa.</TXT><P>Komissio totesi heti asiassa Walt Wilhelm annetun tuomion jälkeen, ettei tällä ratkaistu <QUOT.START ID="QS0055" REF.END="QE0055" CODE="201D"/>ongelmaa siitä, onko yhteisöntasoisten poikkeusten ensisijaisuus ehdoton sääntö vai onko kyseessä joustavampi periaate, joka sallii otettavan huomioon yhteisön ja jäsenvaltioiden edut sitä sovellettaessa<QUOT.END ID="QE0055" REF.START="QS0055" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0046" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. Neljäs kilpailupolitiikkaa koskeva kertomus (Quarta Relazione süüa politica di concorrenza), s. 33.</P></NOTE></P></NP><NP><NO.P>51.</NO.P><TXT>En ole samaa mieltä edellä esitettyjen teorioiden kanssa. Katson, että jos poikkeusta voidaan soveltaa sopimuksiin, jotka saattavat vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja jotka näin ollen periaatteessa<?PAGE NO="I-3503"?> kuuluvat 85 artiklan 1 kohdassa määrätyn kiellon soveltamisalaan, kansalliset viranomaiset eivät voi jättää ottamatta huomioon yhteisön viranomaisten positiivista kannanottoa.<NOTE NOTE.ID="E0047" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Vaikka sopimuksella, joka saattaa haitata jäsenvaltioiden välistä kauppaa, on välttämättä vaikutuksia kaikissa niissä jäsenvaltioissa, joissa kyseiset yritykset toimivat, niin ainakin jos ajatellaan yhteisölle ja jäsenvaltioille aiheutuvien vaikutusten olevan toisistaan täysin erillään, yhteisön oikeutta (ja kilpailusääntöjä) ei sovellettaisi yhdenmukaisesti, jos sopimukseen sovellettava poikkeus olisi riippuvainen kansallisista asiaan liittyvistä säännöksistä.</P></NOTE> Muussa tapauksessa samaa sopimusta kohdeltaisiin eri tavalla kunkin jäsenvaltion lainsäädännössä, mikä haittaisi yhteisön oikeuden soveltamisen yhdenmukaisuutta ja samalla yhteisön toimenpiteen täyttä vaikutusta; 85 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu poikkeus on kiistatta tällainen yhteisön toimenpide.</TXT></NP><NP><NO.P>52.</NO.P><TXT>Mielestäni ei myöskään voida tulla erilaiseen lopputulokseen niiden sopimusten osalta, joihin ei sovelleta yksilöllistä poikkeusta vaan poikkeusasetusta. Tämän osalta on huomioitava, että poikkeusasetuksella samoin kuin 85 artiklan 1 kohdalla ja 86 artiklalla <QUOT.START ID="QS0056" REF.END="QE0056" CODE="201D"/>on välitön oikeusvaikutus oikeussubjektien välisiin suhteisiin ja ne luovat välittömästi oikeussubjekteille oikeuksia, joita kansallisten tuomioistuinten on suojeltava<QUOT.END ID="QE0056" REF.START="QS0056" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0048" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-234/89" YEAR="1991" PAGE.ECR="I-935">C-234/89, Delimitis, tuomio <DATE ISO="19910228">28.2.1991</DATE> (Kok. 1991, s. I-935, 45 ja 46 kohta)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE></TXT><P>Kansallisen tuomioistuimen ei siis pidä tehdä poikkeusasetuksen säännösten kanssa yhteensoveltumatonta päätöstä joko toteamalla, että poikkeusta sovelletaan myös sellaisiin sopimuksiin, jotka eivät kuulu asetuksen soveltamisalaan tai toteamalla, ettei poikkeusta sovelleta sellaisiin sopimuksiin, joihin kyseistä poikkeusta voidaan soveltaa; edellä esitetty koskee tilannetta sen jälkeen, kun kansallinen tuomioistuin on tehnyt perustamissopimuksen 1 77 artiklan mukaisen ennakkoratkaisupyynnön.</P></NP><NP><NO.P>53.</NO.P><TXT>Edellä esitettyjen huomioiden perusteella on selvää, että jos kansallisten viranomaisten sallitaan kieltävän sopimus, johon voidaan soveltaa poikkeusasetusta, tämä asettaa yhteisön oikeuden ensisijaisuuden kyseenalaiseksi, vaikka kyseessä olisivatkin <HT TYPE="ITALIC">erityiset olosuhteet,</HT> tai ainakin on katsottava, etteivät nämä erityiset olosuhteet sellaisenaan aiheuta ristiriitaa kansallisten säännösten ja yhteisön oikeuden välillä.</TXT><P>Tällaisten <QUOT.START ID="QS0057" REF.END="QE0057" CODE="201D"/>erityisten olosuhteiden<QUOT.END ID="QE0057" REF.START="QS0057" CODE="201D"/> määrittäminen ei kuitenkaan ole yksinkertaista. Komission suullisen käsittelyn aikana 29. perustelukappaleen epäselvästä sanamuodosta antaman selityksen perusteella erityisenä olosuhteena voidaan pitää esimerkiksi jälleenmyyjän mahdollisuutta jälleenmyydä usean merkkisiä tuotteita, silloin kun tämä on välttämätöntä jälleenmyyjän taloudellisen toimeentulon varmistamiseksi.</P></NP><?PAGE NO="I-3504"?><NP><NO.P>54.</NO.P><TXT>Koska tällaisesta mahdollisuudesta on nimenomaisesti säädetty asetuksessa (5 artiklan 2 kohdan 2 alakohdan toinen luetelmakohta), voidaan tästä enintään päätellä, että kilpailua mahdollisesti rajoittavat sitoumukset, joihin periaatteessa voidaan soveltaa asetuksessa säädettyä poikkeusta, voidaan kieltää kansallisten säännösten perusteella, mutta vain jos tällaisesta mahdollisuudesta on nimenomaisesti säädetty samassa asetuksessa. Mielestäni tämä on ainoa mahdollisuus tulkita 29. perustelukappaleen sanamuotoa, joka on tästä selvennyksestä huolimatta ristiriitainen.</TXT></NP><NP><NO.P>55.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella on todettava, että asetuksen N:o 123/85 pulmallisen 29. perustelukappaleen sanamuoto on yhteensoveltumaton: yhteisön oikeuden ensisijaisuuden periaatteen vuoksi ei voida sallia kansallisten viranomaisten tulkitsevan sääntöjä eri tavalla sellaisen sopimuksen osalta, johon voidaan soveltaa poikkeusasetusta. Tällaista sopimusta ei siis voida kieltää kansallisten säännösten perusteella.</TXT></NP><NP><NO.P>56.</NO.P><TXT>Lopuksi on selvitettävä, onko lopputulos sama, jos kyseinen sopimus ei kuulu myöskään 85 artiklan 1 kohdassa säädetyn kiellon soveltamisalaan. Vallitsevan mielipiteen mukaan kaikki yhteisön oikeuden kanssa yhteensoveltuvat sopimukset tai sopimukset, jotka eivät ainakaan ole ristiriidassa yhteisön oikeuden kanssa, lukuunottamatta tietenkään sellaisia sopimuksia, joihin voidaan soveltaa yksilöllistä poikkeusta tai ryhmäpoikkeusta, eivät ole sellaisia, ettei niihin olisi mahdollista soveltaa kansallista oikeutta; tästä seuraa, että yhteisön oikeuden mukainen toiminta voidaan kieltää kansallisten säännösten perusteella.</TXT><P>Ei ole kuitenkaan epäilystä siitä, että kansallista oikeutta sovelletaan silloin, kun kyseinen sopimus ei kuulu yhteisön kilpailuoikeuden soveltamisalaan, mikäli katsotaan, ettei sopimus ole sellainen, että se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. On merkityksetöntä, perustuuko tällainen näkemys mukavuuskirjeeseen <HT TYPE="ITALIC">{comfort letter</HT><NOTE NOTE.ID="E0049" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Yhteisöjen tuomioistuin on todennut asiassa Giry ja Guerlain antamassaan tuomiossa (yhdistetyt asiat <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="253/781-3/79" YEAR="1980" PAGE.ECR="2327">253/78 ja I-3/79, tuomio <DATE ISO="19800710">10.7.1980</DATE>, Kok. 1980, s. 2327, 18 kohu</REF.DOC.ECR>), että mukavuuskirjeellä <QUOT.START ID="QS0058" REF.END="QE0058" CODE="201D"/>ei voi sellaisenaan olla sellaista vaikutusta, että se estäisi kansallisia viranomaisia soveltamasta kyseisiin sopimuksiin kansallisia, mahdollisesti yhteisön oikeutta tiukempia kilpailusääntöjä<QUOT.END ID="QE0058" REF.START="QS0058" CODE="201D"/>; näin on nimenomaan siksi, että kyseessä on pelkkä kirje, jolla komissio toteaa, ettei sillä ole perusteita puuttua asiaan 85 artiklan 1 kohdan perusteella.</P></NOTE>), puuttumattomuustodistukseen, muodolliseen päätökseen tai yhteisöjen tuomioistuimen päätökseen.</P></NP><NP><NO.P>57.</NO.P><TXT>Sitä vastoin voidaan esittää epäilyksiä sellaisen tapauksen osalta, että komission<?PAGE NO="I-3505"?> arvionti asiasta on myönteinen ja se katsoo esimerkiksi, että vaikka kyseinen sopimus periaatteessa rajoittaa kilpailua, se ei ole kuitenkaan 85 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu rajoitus, koska se on yhdenmukainen perustamissopimuksen tavoitteiden kanssa. Tilanne on tällainen lukuisten puuttumattomuustodistusten osalta, ja juuri näiden osalta tietyt oikeusoppineet ovat esittäneet, että komission myönteistä lausuntoa ei tule asettaa kyseenalaiseksi soveltamalla tiukempia kansallisia säännöksiä.<NOTE NOTE.ID="E0050" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. esim. Rideau: Droit communautaire de la concurrence et droits nationaux de la concurrence, <HT TYPE="ITALIC">Revue des Affaires Européennes-,</HT> 1991, s. 5, erityisesti s. 15 ja sitä seuraavat sivut; Serras: L'application du droit communautaire de la concurrence par les juridictions nationales, <HT TYPE="ITALIC">Revue de la concurrence et de la consommation,</HT> 1990, s. 19, erityisesti s. 24 ja sitä seuraavat sivut.</P></NOTE></TXT><P>On kuitenkin kiistatonta, että tällaiselle näkemykselle on vahvoja perusteluja, kuten muun muassa se, että sääntöjä sovellettaisiin muutoin epäyhtenäisesti: on aivan selvää, että jos komissio on todennut sopimuksen yhdenmukaiseksi yhteisön oikeuden kanssa, sen sallittavuus riippuu kansallisista asiaan soveltuvista säännöksistä, sillä seurauksella, että sama toiminta on kielletty tietyissä jäsenvaltioissa ja sallittu toisissa. Toisaalta on myönnettävä, että komission arviointi, jota ei ole tehty sitovalla toimella, ei voi — määritelmän mukaisesti — sitoa kansallista tuomioistuinta, jolla myös on perustamissopimuksen mukaisesti valta soveltaa kilpailuasioihin liittyviä säännöksiä.<NOTE NOTE.ID="E0051" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tämä tarkoittaa vastaavasti, että kun komissio tekee muodollisen päätöksen, joka on siis sitova, kansallinen tuomioistuin ei voi soveltaa tiukempia kansallisia säännöksiä.</P></NOTE></P></NP><NP><NO.P>58.</NO.P><TXT>En katso kuitenkaan tarpeelliseksi käsitellä enempää tätä kysymystä, joka, vaikka se on erittäin tärkeä, ei liity nyt käsiteltävänä olevaan asiaan ja vaatisi joka tapauksessa paljon pidempää käsittelyä.</TXT><P>Tämän asian osalta riittää kun todetaan, että mahdollisesta yhdenmukaisuudesta 85 artiklan 1 kohdan kanssa annetaan yhteisöjen tuomioistuimen tuomio, eivätkä kansallinen tuomioistuin ja/tai kansalliset toimivaltaiset viranomaiset voi mielestäni asettaa tätä kysymystä tästä syystä kyseenalaiseksi. Toisin sanoen jos yhteisöjen tuomioistuin tulee siihen tulokseen, että vaikka kyseinen toiminta vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, se uhkaa sitä 85 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, ja on itsestään selvää, että tällaisella ratkaisulla on sama vaikutus kuin poikkeuksella eikä kansallinen tuomioistuin voi<?PAGE NO="I-3506"?> kieltää kyseistä toimintaa samoista syistä kuin olen esittänyt edellä sellaisten sopimusten osalta, joihin voidaan soveltaa poikkeusta.</P></NP><NP><NO.P>59.</NO.P><TXT>Tällainen ratkaisu on täysin yhteensoveltuva asiassa Walt Wilhelm annetun tuomion perustana olevien päätelmien kanssa; olisi ristiriidassa yhteisön kilpailusääntöjen täyden vaikutuksen kanssa, että kansallisella päätöksellä voitaisiin poiketa yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisusta ja että sitä voitaisiin pitää ensisijaisena sellaiseen yhteisöjen tuomioistuimen tuomioon nähden, jossa todetaan, ettei kyseinen sopimus kuulu 85 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun kiellon piiriin, jos se ei rajoita kilpailua.</TXT><P>Kun kyseinen asia ei kuulu 85 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, koska jäsenvaltioiden väliselle kaupalle ei aiheudu haittaa, on hyvin mahdollista, että kansalliset toimivaltaiset viranomaiset katsovat tämän sopimuksen olevan kilpailusäännösten vastainen sopimuksen kansallisille markkinoille aiheuttaman haitan vuoksi. Sitä vastoin kun komission sitovassa kielteisessä arvioinnissa ja erityisesti yhteisöjen tuomioistuimen tuomiossa todetaan, että tämä sopimus ei haittaa kilpailua, ei sopimusta voida kieltää kansallisella tasolla; tässä tapauksessa edellytykset täyttyvät mielestäni yhteisön oikeuden ensisijaisuuden toteamiseksi.</P></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P>Ratkaisuehdotus</P></TI></TITLE><NP><NO.P>60.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella esitän, että yhteisöjen tuomioistuin vastaa Bundesgerichtshofille seuraavasti:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0059" REF.END="QE0059" CODE="201D"/>Autonvalmistajan jakeluverkostoonsa kuuluville jälleenmyyjille asettama velvoite tehdä leasingsopimuksia yksinomaan tämän autonvalmistajan oman leasingyhtiön lukuun, tai näille jälleenmyyjille asetettu kielto myydä uusia ajoneuvoja muille kuin valmistajan konserniin kuuluville leasingyhtiöille, silloin kun nämä ajoneuvot on tarkoitettu jälleenmyyjien tekemien leasingsopimusten kohteeksi, on perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdassa kielletty sopimus eikä siihen voida soveltaa asetuksessa N:o 123/85 säädettyä poikkeusta.<QUOT.END ID="QE0059" REF.START="QS0059" CODE="201D"/></P></QUOT.S></P><?PAGE NO="I-3507"?><P>Mikäli yhteisöjen tuomioistuin tulisi toisenlaiseen lopputulokseen siitä, voidaanko tähän sopimusehtoon soveltaa asetukseen N:o 123/85 perustuvaa poikkeusta, tai yhteisöjen tuomioistuin katsoisi, ettei sopimusehto kuulu perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan kiellon soveltamisalaan, esitän tämän kysymyksen osalta seuraavan ratkaisuehdotuksen:</P><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0060" REF.END="QE0060" CODE="201D"/>Yhteisön oikeuden ensisijaisuuden periaate edellyttää, että kansalliset viranomaiset eivät voi kansallisten tiukempien säännösten nojalla kieltää sopimusta, johon voidaan soveltaa poikkeusasetusta tai jonka on todettu olevan yhteensoveltuva perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan kanssa, edellyttäen, ettei sopimuksella ole kilpailua rajoittavia vaikutuksia<QUOT.END ID="QE0060" REF.START="QS0060" CODE="201D"/>.</P></QUOT.S></P></NP></GR.SEQ></CONTENTS.CONCLUSION></CONCLUSION>