Väliaikainen versio
UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kuudes jaosto)
21 päivänä toukokuuta 2026 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Valtiontuet – Tiettyjä maa- ja metsätalousalan tukia koskeva ryhmäpoikkeus – Asetus (EU) N:o 702/2014 – Luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen tarkoitettu tuki – Tuen määrän vähentäminen, kun sellaista vakuutusta ei ole otettu, joka kattaa vähintään 50 prosenttia keskimääräisestä vuosituotannosta tai tuotantoon liittyvistä tuloista ja kyseisessä jäsenvaltiossa tai kyseisellä alueella yleisimmät sääoloihin liittyvät riskit – 25 artiklan 9 kohta – Tuensaaja ei voi ottaa edellytettyä vakuutusta
Yhdistetyissä asioissa C‑52/25 [Binanrier] (i) ja C‑53/25 [Beaudeluc] i,
joissa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvista ennakkoratkaisupyynnöistä, jotka cour d’appel de Mons (Monsin ylioikeus, Belgia) on esittänyt 21.1.2025 tekemillään päätöksillä, jotka ovat saapuneet unionin tuomioistuimeen 28.1.2025, saadakseen ennakkoratkaisun asioissa
RZ,
GT (C‑52/25),
AX ja
UI (C‑53/25)
vastaan
Région wallonne,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto),
toimien kokoonpanossa: A. Kumin, joka hoitaa jaoston puheenjohtajan tehtäviä, sekä tuomarit S. Gervasoni ja M. Bošnjak (esittelevä tuomari),
julkisasiamies: A. Biondi,
kirjaaja: A. Calot Escobar,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet:
– Belgian hallitus, asiamiehinään P. Cottin, C. Pochet ja M. Van Regemorter, avustajanaan X. Drion, avocat,
– Euroopan komissio, asiamiehinään A. Bouquet, C. Kovács ja S. Verschraegen,
kuultuaan julkisasiamiehen 15.1.2026 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyynnöt koskevat tiettyjen maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden tukimuotojen toteamisesta sisämarkkinoille soveltuviksi [SEUT] 107 ja 108 artiklan mukaisesti 25.6.2014 annetun komission asetuksen (EU) N:o 702/2014 (EUVL 2014, L 193, s. 1) 25 artiklan 9 kohdan tulkintaa.
2 Nämä pyynnöt on esitetty kahdessa asiassa, joista ensimmäisessä ovat vastakkain viljelijät RZ ja GT ja Région wallonne (Vallonian alue, Belgia) (asia C‑52/25) ja toisessa viljelijät AX ja UI ja Vallonian alue (asia C‑53/25) ja joka koskee viljelijöille kuivuuden vuoksi aiheutuneiden vahinkojen korvaamista.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
3 Asetuksen N:o 702/2014, joka oli voimassa pääasioiden tosiseikkojen tapahtuma-aikana ja joka on sittemmin korvattu, johdanto-osan 10, 42 ja 54 perustelukappaleessa todettiin seuraavaa:
”(10) Tämän asetuksen yleiset soveltamisedellytykset olisi määriteltävä sellaisten yhteisten periaatteiden nojalla, joilla varmistetaan, että tuki on yhteisen edun mukaista, sillä on selkeä kannustava vaikutus, se on asianmukaista ja oikeasuhteista, se on myönnetty täysin läpinäkyvästi ja siihen kohdistuu valvontaa ja säännöllistä arviointia, eikä se haittaa kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla.
– –
(42) Näihin tukimuotoihin olisi erityisesti sisällyttävä – – tuki riskin- ja kriisinhallintaan, kuten tuki luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevista epäsuotuisista sääoloista aiheutuneiden menetysten korvaamiseen – –. Tuella olisi erityisesti pyrittävä lisäämään koko maatalousalan kilpailukykyä ja kannattavuutta.
– –
(54) Hyvä riskien- ja kriisinhallinta on keskeinen väline kestävän ja kilpailukykyisen maatalousalan kannalta. Maatalouden alkutuotanto altistuu erityisille luontoon, ilmastoon ja terveyteen liittyville riskeille ja kriiseille. Riskin- ja kriisinhallinnan tukea ja kotieläintuotannon tukea olisi sen vuoksi myönnettävä vain maatalouden alkutuotannossa toimiville [pienille ja keskisuurille yrityksille (pk-yrityksille)]. Luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen aiheuttamien tappioiden korvaamiseen tarkoitettu valtiontuki, eläintautien ja kasvintuhoojien torjumiseen tarkoitettu tuki sekä vakuutusmaksujen suorittamiseen tarkoitettu tuki olisi rajoitettava auttamaan ainoastaan tuensaajia, joilla on erityisiä ongelmia huolimatta siitä, että he ovat mahdollisuuksiensa mukaan pyrkineet minimoimaan tällaiset riskit. Valtiontuki ei saisi kannustaa tuensaajia ottamaan tarpeettomia riskejä. Maatalouden alkutuotannossa toimivien pk-yritysten olisi itse vastattava tuotantomenetelmien tai tuotteiden harkitsemattomista valinnoista aiheutuvista seurauksista.”
4 Asetuksen 3 artiklassa, jonka otsikko oli ”Poikkeuksen edellytykset”, säädettiin seuraavaa:
”Tukijärjestelmät, tukijärjestelmistä myönnetty yksittäinen tuki ja tapauskohtainen tuki ovat [SEUT] 107 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla sisämarkkinoille soveltuvia, ja ne vapautetaan [SEUT] 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvaatimuksesta edellyttäen, että tuki täyttää kaikki tämän asetuksen I luvussa säädetyt edellytykset ja tämän asetuksen III luvussa asianomaisen tukimuodon osalta säädetyt erityiset edellytykset.”
5 Asetuksen 25 artiklassa, jonka otsikko oli ”Luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen tarkoitettu tuki”, säädettiin seuraavaa:
”1. Luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen aiheuttamien vahinkojen korvaamiseksi maatalouden alkutuotannossa toimiville pk-yrityksille maksettava tuki on [SEUT] 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu [SEUT] 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tämän artiklan 2–10 kohdassa ja I luvussa vahvistetut edellytykset.
– –
9. Tämän artiklan mukaista tukea on vähennettävä 50 prosenttia, jos tuensaaja ei ole ottanut vakuutusta, joka kattaa vähintään 50 prosenttia tuensaajan keskimääräisestä vuosituotannosta tai tuotantoon liittyvistä tuloista ja kyseisessä jäsenvaltiossa tai kyseisellä alueella tilastollisesti yleisimmät sääoloihin liittyvät riskit, joille vakuutussuojaa tarjotaan.
– –”
Belgian oikeus
6 Elokuun 2016 ja kesäkuun 2017 välisen kuivuuden toteamisesta maatalousalaa koskeneeksi luonnonmullistukseksi, kyseisen luonnonmullistuksen alueellisen ulottuvuuden rajaamisesta ja vahingonkorvausten määrittämisestä 23.8.2018 annetun Vallonian alueen hallituksen asetuksen (Moniteur belge, 4.9.2018, s. 68445, jäljempänä 23.8.2018 annettu asetus) 6 §:ssä säädetään seuraavaa:
”Korvausten osalta [5] §:n soveltamisesta johtuvia määriä vähennetään viisikymmentä prosenttia, jos vahingon kärsijä ei ole ottanut vähintään 50 prosenttia tuotannostaan kattavaa vakuutusta sääoloihin liittyvien riskien varalta.”
Pääasiat, ennakkoratkaisukysymykset ja asian käsittelyn vaiheet unionin tuomioistuimessa
7 Pääasian valittajille, joiden maatilat muodostuvat pysyvistä ja tilapäisistä nurmista sekä karjan ruokintaan tarkoitetuista nurmialueista, aiheutui vahinkoa vuoden 2016 elokuun ja vuoden 2017 kesäkuun välisillä kuivuusjaksoilla. Vallonian hallitus (Belgia) totesi 23.8.2018 antamallaan asetuksella kyseisen kuivuuden maatalousalaa koskeneeksi luonnonmullistukseksi, joka oikeutti korvaukseen kansallisen oikeuden nojalla. Pääasian valittajat nostivat tämän perusteella vahingonkorvauskanteita.
8 Luxemburgin maakunnan (Belgia) kuvernööri teki 31.10.2018 pääasian valittajille ehdotuksen sellaisten korvausten myöntämisestä, joiden määrää oli vähennetty 50 prosenttia 23.8.2018 annetun asetuksen 6 §:n nojalla sillä perusteella, että he eivät olleet ottaneet vähintään 50 prosenttia tuotannostaan kattavaa vakuutusta sääoloihin liittyvien riskien varalta.
9 Pääasian valittajien mukaan kyseinen ehdotus ei ollut perusteltu ja he väittivät, että Belgiassa saatavilla olleet vakuutukset eivät tarjonneet mahdollisuutta vakuuttaa maatiloja kuivuuteen liittyvien riskien varalta. Kahdella 10.12.2018 päivätyllä päätöksellä Luxemburgin maakunnan kuvernööri kuitenkin myönsi pääasian valittajille korvaukset, joiden määrää oli vähennetty 50 prosenttia.
10 Cour d’appel de Liège (Liègen ylioikeus, Belgia) hylkäsi 15.3.2021 antamillaan kahdella tuomiolla pääasian valittajien näistä kahdesta päätöksestä tekemän valituksen sillä perusteella, että 23.8.2018 annetun asetuksen 6 § on asetuksen N:o 702/2014 25 artiklan 9 kohdan mukainen. Kyseisessä 9 kohdassa säädetään, että tukea on vähennettävä 50 prosenttia, jos tuensaaja ei ole ottanut vakuutusta, joka kattaa vähintään 50 prosenttia tuensaajan keskimääräisestä vuosituotannosta tai tuotantoon liittyvistä tuloista ja kyseisessä jäsenvaltiossa tai kyseisellä alueella tilastollisesti yleisimmät sääoloihin liittyvät riskit. Koska yleisin säätapahtuma Belgiassa ovat raekuurot ja koska kyseisessä jäsenvaltiossa on olemassa vakuutuksia, jotka kattavat tämäntyyppiseen säätapahtumaan liittyvät riskit, kyseinen tuomioistuin katsoi, että pääasian valittajat olisivat voineet ottaa tällaisen vakuutuksen.
11 Cour de cassation (ylin tuomioistuin, Belgia) kumosi nämä kaksi tuomiota 19.1.2023 antamillaan tuomioilla sillä perusteella, että cour d’appel de Liège ei ollut ottanut huomioon pääasian valittajien väitettä, jonka mukaan he eivät olleet voineet ottaa vakuutusta raekuurojen varalta, koska kyseinen vakuutus ei kata pysyville ja tilapäisille nurmille aiheutuneita vahinkoja.
12 Asiat palautettiin cour d’appel de Monsiin (Belgia), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin. Pääasian valittajat väittävät kyseisessä tuomioistuimessa yhtäältä, että ajanjaksolla, jona kyseessä oleva kuivuus ilmeni, maatilaa ei ollut Belgiassa mahdollista vakuuttaa tällaisen riskin varalta. Toisaalta vaikka tosin oli olemassa tiettyjä raekuuroriskin kattavia vakuutuksia, pääasian valittajilla ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta hyödyntää niitä, koska heidän maatalousmaitaan ei niiden erityispiirteiden vuoksi voida vakuuttaa tällaisen riskin varalta. He katsovat, että 23.8.2018 annetun Vallonian alueen hallituksen asetuksen 6 § on syrjivä siltä osin kuin siinä ei anneta viljelijöille mahdollisuutta osoittaa, että he eivät kykene vakuuttamaan yli puolta tuotannostaan kyseisen riskin varalta tai edes Belgiassa tilastollisesti yleisimmän sääoloihin liittyvän riskin varalta.
13 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii asetuksen N:o 702/2014 25 artiklan 9 kohdan ulottuvuutta ja 23.8.2018 annetun asetuksen 6 §:n yhteensopivuutta kyseisen säännöksen kanssa. Se huomauttaa tältä osin, että kyseisessä 6 §:ssä ei oteta huomioon sitä, että vahingon kärsijä ei ehkä ole kyennyt joko ottamaan vakuutusta vahingon aiheuttaneen erityisen sääoloihin liittyvän riskin – eli käsiteltävässä asiassa kuivuuden – varalta, tai vakuuttamaan maatilaansa muiden sääoloihin liittyvien riskien varalta.
14 Tässä tilanteessa cour d’appel de Mons on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Sovelletaanko [asetuksen N:o 702/2014] 25 artiklan [9 kohtaa], jossa säädetään, että tukea maatalouden alkutuotannossa toimiville pk-yrityksille luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen aiheuttamien vahinkojen korvaamiseksi on vähennettävä 50 prosenttia, jos tuensaaja ei ole ottanut vakuutusta, joka kattaa vähintään 50 prosenttia tuensaajan keskimääräisestä vuosituotannosta tai tuotantoon liittyvistä tuloista ja kyseisessä jäsenvaltiossa tai kyseisellä alueella tilastollisesti yleisimmät sääoloihin liittyvät riskit, joille vakuutussuojaa tarjotaan, jos tuella on tarkoitus korvata viljelijöille vahinkoja, jotka ovat aiheutuneet luonnonmullistukseksi katsotuista sääoloista (tässä tapauksessa kuivuus), jotka eivät kuulu kyseessä olevassa jäsenvaltiossa (tässä tapauksessa [Belgian kuningaskunnassa]) tilastollisesti yleisimpiin sääoloihin liittyviin riskeihin?
2) Sovelletaanko kyseisessä [25] artiklassa säädettyä vähennystä, jos tuella on tarkoitus korvata viljelijöille vahinkoja, jotka ovat aiheutuneet luonnonmullistukseksi katsotuista sääoloista (tässä tapauksessa kuivuus), jotka eivät kuulu niihin sääoloihin liittyviin riskeihin, joiden varalta kyseessä olevassa jäsenvaltiossa (tässä tapauksessa [Belgian kuningaskunnassa]) on saatavilla vakuutus, vaikka on olemassa vakuutuksia, jotka kattavat muita – tilastollisesti yleisempiä – sääoloihin liittyviä riskejä (tässä tapauksessa raekuurot) ja jotka tuensaajana oleva viljelijä olisi voinut ottaa?
3) Annetaanko samassa artiklassa kyseessä olevalle jäsenvaltiolle mahdollisuus olla vähentämättä tukea, jolla on tarkoitus korvata viljelijöille vahinkoja, jotka ovat aiheutuneet luonnonmullistukseksi katsotuista sääoloista, jos tuensaaja osoittaa, että hänen harjoittamalleen tuotantotyypille (tässä tapauksessa pysyvät ja tilapäiset nurmet sekä karjan ruokintaan tarkoitetut nurmialueet eikä viljelymaita) ei kyseessä olevassa jäsenvaltiossa (tässä tapauksessa [Belgian kuningaskunnassa]) ole saatavilla tilastollisesti yleisimpiin sääoloihin liittyvien riskien varalta vakuutusta, joka kattaisi vähintään 50 prosenttia keskimääräisestä vuosituotannosta tai tuotantoon liittyvistä tuloista?”
15 Asiat C‑52/25 ja C‑53/25 yhdistettiin unionin tuomioistuimen presidentin 24.2.2025 antamalla määräyksellä kirjallista käsittelyä ja tuomion antamista varten.
Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu
Ensimmäinen ja toinen kysymys
16 Ensimmäisellä ja toisella kysymyksellään, joita on tarkasteltava yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko asetuksen N:o 702/2014 25 artiklan 9 kohtaa tulkittava siten, että tukea, jolla on tarkoitus korvata maatalouden alkutuotannossa toimivalle pk-yritykselle luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevan epäsuotuisan sääolon aiheuttama vahinko, on vähennettävä puoleen, kun kyseistä pk-yritystä ei ole vakuutettu kyseisessä jäsenvaltiossa tai kyseisellä alueella tilastollisesti yleisimpiin sääoloihin liittyvien riskien varalta tilanteessa, jossa kyseessä olevan tuen tarkoituksena on korvata vahinko, joka on aiheutunut tällaisesta sääolosta, joka yhtäältä ei kuulu kyseisisin riskeihin ja joka toisaalta ei ole vakuutettavissa oleva riski kyseisessä jäsenvaltiossa tai kyseisellä alueella.
17 Asetuksen N:o 702/2014 25 artiklan 1 kohdan mukaan tuki maatalouden alkutuotannossa toimiville pk-yrityksille luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen aiheuttamien vahinkojen korvaamiseksi on SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu SEUT 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää erityisesti kyseisen 25 artiklan 2–10 kohdassa vahvistetut edellytykset.
18 Näin mainittuihin säännöksiin kuuluu asetuksen N:o 702/2014 25 artiklan 9 kohta, jonka nojalla kyseisen artiklan nojalla myönnettyä tukea on vähennettävä 50 prosenttia, jos tuensaaja ei ole ottanut vakuutusta, joka kattaa vähintään 50 prosenttia tuensaajan keskimääräisestä vuosituotannosta tai tuotantoon liittyvistä tuloista ja kyseisessä jäsenvaltiossa tai kyseisellä alueella tilastollisesti yleisimmät sääoloihin liittyvät riskit, joille vakuutussuojaa tarjotaan.
19 Esitettyihin kysymyksiin vastaamiseksi on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen tulkitsemisessa on otettava huomioon sen sanamuodon lisäksi sen asiayhteys ja erityisesti sen tavoite (ks. vastaavasti tuomio 13.11.2025, JYSK, C‑117/24, EU:C:2025:872, 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen]
20 Asetuksen N:o 702/2014 25 artiklan 9 kohdan sanamuodosta on todettava, että siinä täsmennetään, että kyseisen artiklan nojalla myönnettävää tukea vähennetään lähtökohtaisesti puoleen, jos tuensaaja ei ole ottanut vakuutusta, joka kattaa ”vähintään 50 prosenttia tuensaajan keskimääräisestä vuosituotannosta tai tuotantoon liittyvistä tuloista”, ja – vakuutettujen riskien määritelmän osalta – ”kyseisessä jäsenvaltiossa tai kyseisellä alueella tilastollisesti yleisimmät sääoloihin liittyvät riskit – –”.
21 Tässä säännöksessä säädetään siis kahdesta kumulatiivisesta edellytyksestä, jotka vakuutuksen, jonka tuensaajan on pitänyt ottaa sen varmistamiseksi, että tuen määrää ei vähennetä puoleen, on täytettävä. Siinä ei viitata sääoloihin liittyvään riskiin, joka on konkreettisesti tuen myöntämiseen johtavan vahingon taustalla, tai erityisesti kyseisen riskin kattavan vakuutuksen ottamiseen. Asetuksen N:o 702/2014 25 artiklan 9 kohdan sanamuodon mukaisesta tulkinnasta seuraa näin ollen, että kysymyksellä siitä, minkä luonteinen on sääoloihin liittyvä riski, joka on konkreettisesti tuen myöntämiseen johtavan vahingon taustalla, tai siitä, oliko tämä erityinen riski – tässä tapauksessa kuivuus – tosiasiallisesti vakuutettavissa, ei ole merkitystä tarkistettaessa sitä, onko kyseistä tukea vähennettävä puoleen kyseisen säännöksen nojalla. Toimivaltaisten kansallisten viranomaisten on tässä yhteydessä ainoastaan tarkastettava, onko potentiaalinen tuensaaja ottanut edellä mainitut edellytykset täyttävän vakuutuksen erityisesti ollakseen vakuutettu sellaisen riskin varalta, joka kuuluu tilastollisesti yleisimpiin riskeihin kyseisessä jäsenvaltiossa tai kyseisellä alueella.
22 Tällainen tulkinta on täysin asetuksen N:o 702/2014 25 artiklan 9 kohdan tavoitteen mukainen.
23 Kuten kyseisen asetuksen johdanto-osan 54 perustelukappaleesta ilmenee, luonnonmullistuksiin rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen tarkoitetun tuen tarkoituksena on hyvä riskien- ja kriisinhallinta, ja sillä pyritään auttamaan pk-yrityksiä, joilla on erityisiä ongelmia huolimatta siitä, että ne ovat mahdollisuuksiensa mukaan pyrkineet minimoimaan muun muassa sääoloihin liittyvät riskit, joille maatalouden alkutuotanto altistuu. Mainitun asetuksen johdanto-osan 10 ja 42 perustelukappaleesta ilmenee myös, että tällaisella tuella olisi oltava selkeä kannustava vaikutus ja samalla sillä olisi parannettava unionin koko maatalousalan kilpailukykyä ja kannattavuutta.
24 Kyseisen asetuksen 25 artiklan 9 kohdassa säädetyn vähentämisen tavoitteena on siten kannustaa maatalouden alkutuotannossa toimivia pk-yrityksiä ottamaan vakuutuksia, jotka kattavat ne säätiloihin liittyvät riskit, joille ne ovat tilastollisesti eniten alttiita. Asettamalla täysimääräisen tuen myöntämisen edellytykseksi sen, että potentiaaliset tuensaajat ovat ottaneet vakuutuksen, jolla voidaan minimoida ennakoitavissa olevien, sääoloihin liittyvien riskien taloudelliset seuraukset tuensaajien maataloustoiminnalle, unionin lainsäätäjä on pyrkinyt vähentämään asianomaisten pk-yritysten taloudellista riippuvuutta luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen aiheuttamien vahinkojen korvausjärjestelmien yhteydessä myönnetyistä maataloustuista ja rajoittanut samalla yleisesti näiden tukien kokonaismäärää.
25 Se, että asetuksen N:o 702/2014 25 artiklan 9 kohdan nojalla sääolon aiheuttaman vahingon vuoksi myönnettävän tuen määrää vähennetään puoleen tilanteessa, jossa yhtäältä tällainen sääolo ei kuulu tilastollisesti yleisimpiin sääoloihin liittyviin riskeihin kyseisessä jäsenvaltiossa tai kyseisellä alueella ja jossa toisaalta sen varalta ei voida ottaa vakuutusta kyseisessä jäsenvaltiossa tai kyseisellä alueella, ei vaikuta olevan ristiriidassa tämän tavoitteen kanssa. On päinvastoin niin, että jos olisi katsottava, että tällaisessa tilanteessa asianomaiselle tuensaajalle maksettavan tuen määrää ei voitaisi vähentää puoleen, vaarana olisi se, että koko maatalouden alkutuotantoon kohdistuvaa yleistä kannustavaa vaikutusta ottaa mahdollisimman täysimääräinen vakuutusturva pienennettäisiin.
26 Edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen ja toisen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 702/2014 25 artiklan 9 kohtaa on tulkittava siten, että tukea, jolla on tarkoitus korvata maatalouden alkutuotannossa toimivalle pk-yritykselle luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevan epäsuotuisan sääolon aiheuttama vahinko, on vähennettävä puoleen, kun kyseistä pk-yritystä ei ole vakuutettu kyseisessä jäsenvaltiossa tai kyseisellä alueella tilastollisesti yleisimpiin sääoloihin liittyvien riskien varalta tilanteessa, jossa kyseessä olevalla tuella pyritään korvaamaan vahinko, joka on aiheutunut tällaisesta sääolosta, joka yhtäältä ei kuulu kyseisisin riskeihin ja joka toisaalta ei ole vakuutettavissa oleva riski kyseisessä jäsenvaltiossa tai kyseisellä alueella.
Kolmas kysymys
27 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kolmannella kysymyksellään lähinnä, onko asetuksen N:o 702/2014 25 artiklan 9 kohtaa tulkittava siten, että tukea, jolla on tarkoitus korvata maatalouden alkutuotannossa toimivalle pk-yritykselle luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevan epäsuotuisan sääolon aiheuttama vahinko, on alennettava puoleen, kun kyseinen pk-yritys ei ole kyennyt ottamaan mainitussa säännöksessä säädetyt edellytykset täyttävää vakuutusta harjoittamansa tuotantotyypin osalta, kun otetaan huomioon tarjonta asian kannalta merkityksellisillä vakuutusmarkkinoilla.
28 Tämän tuomion 21 kohdasta ilmenee, että asetuksen N:o 702/2014 25 artiklan 9 kohdassa ainoastaan vahvistetaan kaksi edellytystä, jotka sen vakuutuksen on täytettävä, joka kyseisen artiklan nojalla myönnetyn tuen saajan on pitänyt ottaa, jotta kyseistä tukea ei vähennetä puoleen mainitun säännöksen mukaisesti.
29 Näin ollen pelkästään asetuksen N:o 702/2014 25 artiklan 9 kohdan sanamuodon perusteella ei voida määrittää, onko toimivaltaisten kansallisten viranomaisten ennen kyseisen säännöksen mukaisen tuen vähentämistä tarkistettava, kykenikö tuensaaja tosiasiallisesti ottamaan kyseisessä säännöksessä säädetyt edellytykset täyttävän vakuutuksen harjoittamalleen tuotantotyypille, kun otetaan huomioon tarjonta asian kannalta merkityksellisillä vakuutusmarkkinoilla. Tämän sanamuodon perusteella ei erityisesti voida yksiselitteisesti päätellä, että yleissääntönä säädettyä tuen vähentämistä puoleen ei voida soveltaa silloin, kun tuensaajalla ei ole mahdollisuutta saada tällaista vakuutusta. Tässä tilanteessa vastaus kolmanteen kysymykseen edellyttää kyseisen 25 artiklan 9 kohdan teleologista tulkintaa.
30 Kuten tämän tuomion 24 kohdasta ilmenee, kyseisessä säännöksessä säädetyn vähennyksen tavoitteena on kannustaa maatalouden alkutuotannossa toimivia pk-yrityksiä ottamaan vakuutuksia, jotka kattavat ne sääoloihin liittyvät riskit, joille ne ovat tilastollisesti alttiimpia, jotta vähennettäisiin niiden taloudellista riippuvuutta luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen aiheuttamien vahinkojen korvausjärjestelmien puitteissa myönnetyistä maataloustuista.
31 Hyvän riskien- ja kriisinhallinnan yhteydessä asetuksen N:o 702/2014 25 artiklan 9 kohdassa säädetyt edellytykset täyttävän vakuutuksen ottaminen on osa oikeutettua vaatimusta, jonka mukaan maatalouden alkutuotannossa toimivien pk-yritysten on pyrittävä mahdollisuuksien mukaan minimoimaan ennakoitavissa olevien sääolojen taloudelliset seuraukset niiden toiminnalle. Kun tuensaaja ei ole pyrkinyt toimimaan näin eikä huolehtinut asianmukaisesti maatilansa vakuuttamisesta, kyseisen asetuksen 25 artiklan 9 kohdassa säädetty tuen huomattava vähentäminen on oikeutettua tämän toiminnan välittömänä seurauksena.
32 Kuten julkisasiamies lähinnä totesi ratkaisuehdotuksensa 28 ja 29 kohdassa, tällaista seurausta ei kuitenkaan voida asettaa siinä poikkeuksellisessa tilanteessa, että asianomaisilla markkinoilla ei ole asetuksen N:o 702/2014 25 artiklan 9 kohdan vaatimukset täyttävää vakuutusta. Tässä tapauksessa tuensaajaa ei voida moittia siitä, että tämä ei ole pyrkinyt mahdollisuuksien mukaan minimoimaan ennakoitavissa olevien sääoloihin liittyvien riskien taloudellisia seurauksia toiminnalleen tällainen vakuutus ottamalla. Kyseinen tuensaaja ei nimittäin voisi omasta aloitteestaan pienentää taloudellista riippuvuuttaan korvausjärjestelmistä, joten tuen vähentämisen taustalla oleva kannustintavoite menettäisi tarkoituksensa. Tällainen päätelmä on tehtävä sitäkin suuremmalla syyllä, koska tuensaajaan kohdistuvat edelleen kaikki hänelle aiheutuneiden vahinkojen taloudelliset seuraukset, jotka tuella, jota hän voi vaatia, pyritään korvaamaan.
33 Tästä seuraa, että asetuksen N:o 702/2014 25 artiklan nojalla kyseisen artiklan 9 kohdan mukaisesti myönnettyä tukea ei ole syytä vähentää, kun on osoitettu, että kun otetaan huomioon tarjonta asian kannalta merkityksellisillä vakuutusmarkkinoilla, tuensaaja ei kyennyt ottamaan vakuutusta, joka täyttäisi kyseisessä säännöksessä säädetyt edellytykset tuensaajan harjoittaman tuotantotyypin osalta. Tuensaajan on tarvittaessa näytettävä toteen ne tosiseikat ja oikeudelliset seikat, jotka osoittavat tällaisen tilanteen olemassaolon.
34 Tältä osin on täsmennettävä yhtäältä, että asetuksen N:o 702/2014 25 artiklan 9 kohdan tällainen tulkinta ei ole ristiriidassa kyseisen säännöksen yhtenäisen tulkinnan vaatimuksen kanssa. Kuten julkisasiamies lähinnä totesi ratkaisuehdotuksensa 33 kohdassa, tämän tulkinnan avulla voidaan taata, että kyseisen säännöksen nojalla sovellettava tuen vähentäminen tehdään objektiivisen kriteerin perusteella ja hyvän riskien- ja kriisinhallinnan vaatimuksen mukaisesti.
35 Toisaalta mikään ei viittaa siihen, että tällainen tulkinta voisi johtaa kilpailun vääristymiseen unionin maatalouden alkutuotannossa. Päinvastoin se, että asetuksen N:o 2014/702 25 artiklan nojalla myönnettyä tukea ei pidä kyseisen säännöksen 9 kohdan mukaisesti vähentää tilanteessa, jossa tuensaaja ei kyennyt ottamaan kyseisessä kohdassa säädetyt edellytykset täyttävää vakuutusta, on omiaan korjaamaan kyseisellä alalla toimiville pk-yrityksille aiheutuvat haitat, jotka johtuvat siitä, ettei ole olemassa eurooppalaisia vakuutusmarkkinoita, jotka voisivat tarjota kattavia ja yhdenmukaisia vakuutussuorituksia kussakin jäsenvaltiossa.
36 Käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että Belgiassa sääoloihin liittyvä yleisin riski ovat raekuurot ja että pääasian taustalla olevien tosiseikkojen tapahtuma-aikana Belgian vakuutusmarkkinoilla oli hyvinkin saatavilla vakuutusturva kyseisen riskin varalta. Pääasian valittajat väittävät kuitenkin, että huomioiden heidän maatilojensa erityispiirteet eli pysyvä ja tilapäinen nurmi sekä karjan ruokintaan tarkoitetut nurmialueet, he eivät voineet ottaa sellaista vakuutusta raekuurojen varalta, joka kattaisi vähintään 50 prosenttia heidän keskimääräisestä vuosituotannostaan tai tuotantoon liittyvistä tuloista.
37 Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava, voidaanko kaikkien sen käytettävissä olevien tietojen perusteella osoittaa, että kun otetaan huomioon tarjonta asian kannalta merkityksellisillä vakuutusmarkkinoilla, pääasian valittajat eivät tosiasiallisesti kyenneet ottamaan vakuutusta, joka täytti asetuksen N:o 702/2014 25 artiklan 9 kohdassa säädetyt edellytykset.
38 Edellä esitetyn perusteella kolmanteen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 702/2014 25 artiklan 9 kohtaa on tulkittava siten, että tukea, jolla on tarkoitus korvata maatalouden alkutuotannossa toimivalle pk-yritykselle luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevan epäsuotuisan sääolon aiheuttama vahinko, ei ole vähennettävä puoleen, kun kyseinen pk-yritys ei ole kyennyt ottamaan mainitussa säännöksessä säädetyt edellytykset täyttävää vakuutusta harjoittamansa tuotantotyypin osalta, kun otetaan huomioon tarjonta asian kannalta merkityksellisillä vakuutusmarkkinoilla.
Oikeudenkäyntikulut
39 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kuudes jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Tiettyjen maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden tukimuotojen toteamisesta sisämarkkinoille soveltuviksi [SEUT] 107 ja 108 artiklan mukaisesti 25.6.2014 annetun komission asetuksen (EU) N:o 702/2014 25 artiklan 9 kohtaa
on tulkittava siten, että
tukea, jolla on tarkoitus korvata maatalouden alkutuotannossa toimivalle pk-yritykselle luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevan epäsuotuisan sääolon aiheuttama vahinko, on vähennettävä puoleen, kun kyseistä pk-yritystä ei ole vakuutettu kyseisessä jäsenvaltiossa tai kyseisellä alueella tilastollisesti yleisimpiin sääoloihin liittyvien riskien varalta tilanteessa, jossa kyseessä olevalla tuella pyritään korvaamaan vahinko, joka on aiheutunut tällaisesta sääolosta, joka yhtäältä ei kuulu kyseisisin riskeihin ja joka toisaalta ei ole vakuutettavissa oleva riski kyseisessä jäsenvaltiossa tai kyseisellä alueella.
2) Asetuksen N:o 702/2014 25 artiklan 9 kohtaa
on tulkittava siten, että
tukea, jolla on tarkoitus korvata maatalouden alkutuotannossa toimivalle pk-yritykselle luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevan epäsuotuisan sääolon aiheuttama vahinko, ei ole vähennettävä puoleen, kun kyseinen pk-yritys ei ole kyennyt ottamaan mainitussa säännöksessä säädetyt edellytykset täyttävää vakuutusta harjoittamansa tuotantotyypin osalta, kun otetaan huomioon tarjonta asian kannalta merkityksellisillä vakuutusmarkkinoilla.
Allekirjoitukset
* Oikeudenkäyntikieli: ranska.
i Näiden asioiden nimet ovat kuvitteellisia nimiä. Ne eivät vastaa oikeudenkäynnin minkään asianosaisen todellista nimeä.