10.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 326/1


NEUVOSTON DIREKTIIVI 2010/88/EU,

annettu 7 päivänä joulukuuta 2010,

yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta yleisen verokannan vähimmäistason noudattamista koskevan velvoitteen soveltamisajan osalta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 113 artiklan,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen, kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon,

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon,

noudattaa erityistä lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Neuvoston direktiivin 2006/112/EY (1) 97 artiklan 1 kohdassa säädetään, että yleisen verokannan on oltava 1 päivästä tammikuuta 200631 päivään joulukuuta 2010 vähintään 15 prosenttia.

(2)

Eri jäsenvaltioissa nykyisin voimassa oleva yleinen arvonlisäverokanta on yhdessä siirtymäkauden järjestelmän mekanismien kanssa varmistanut kyseisen järjestelmän hyväksyttävän toiminnan. Kulutuspaikalla tapahtuvaa verotusta suosivat palvelujen suorituspaikkaa koskevat uudet säännöt ovat entisestään heikentäneet mahdollisuutta käyttää hyväksi arvonlisäverokantojen eroja toimintaa siirtämällä ja vähentäneet kilpailulle mahdollisesti aiheutuvia vääristymiä.

(3)

Jotta estetään se, että jäsenvaltioiden soveltamien yleisten arvonlisäverokantojen yhä suuremmat erot johtavat rakenteelliseen epätasapainoon Euroopan unionissa ja kilpailun vääristymiseen joillakin toiminta-aloilla, välillisten verojen alalla on yleisenä käytäntönä vahvistaa verokantojen vähimmäistasot. Tämä on edelleen tarpeen tehdä myös arvonlisäveron osalta.

(4)

Uutta arvonlisäverostrategiaa koskevissa neuvotteluissa on tarkoitus käsitellä tulevia järjestelyjä ja niihin liittyvää yhdenmukaistamisen tasoa, mutta olisi ennenaikaista vahvistaa pysyvä yleinen verokanta tai harkita nykyisen vähimmäistason muuttamista ennen kuin näiden neuvottelujen tulokset saadaan selville.

(5)

Sen vuoksi on aiheellista säilyttää yleisen verokannan vähimmäistasona 15 prosenttia riittävän pitkän ajan, jotta oikeusvarmuus voidaan varmistaa, samalla kun asiaa tutkitaan tarkemmin.

(6)

Tämä ei estä tarkistamasta arvonlisäverolainsäädäntöä ennen 31 päivää joulukuuta 2015 uuden arvonlisäverostrategian tulosten huomioon ottamiseksi.

(7)

Paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten sopimuksen (2) 34 kohdan mukaisesti jäsenvaltioita rohkaistaan laatimaan itselleen ja unionin edun vuoksi taulukoitaan, joissa esitetään mahdollisuuksien mukaan tämän direktiivin ja sen osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamista varten hyväksyttyjen toimenpiteiden vastaavuus, ja julkistamaan ne.

(8)

Sen vuoksi direktiivi 2006/112/EY olisi muutettava,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Korvataan direktiivin 2006/112/EY 97 artikla seuraavasti:

”97 artikla

Yleisen verokannan on oltava 1 päivästä tammikuuta 201131 päivään joulukuuta 2015 vähintään 15 prosenttia.”.

2 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2011. Niiden on viipymättä toimitettava nämä säädökset kirjallisina komissiolle.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä säännellyistä kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

3 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

4 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 7 päivänä joulukuuta 2010.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

D. REYNDERS


(1)   EUVL L 347, 11.12.2006, s. 1.

(2)   EUVL C 321, 31.12.2003, s. 1.