Kyseisen säännöksen 1 kohdan mukaan toimielinten valitsemat virkamiehet nimitetään heihin sovellettavan ura-alueen tai virkaryhmän peruspalkkaluokkaan. Sen 2 kohdassa annetaan nimittävälle viranomaiselle mahdollisuus poiketa tästä säännöksestä avoimeksi tulleiden virkojen tiettyjen osuuksien osalta.

Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jokainen, johon — — henkilöstösääntöjä sovelletaan, voi vaatia nimittävää viranomaista tekemään häntä koskevan päätöksen. — —

Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa säädetään, että jokainen, johon — —henkilöstösääntöjä sovelletaan, voi valittaa nimittävälle viranomaiselle hänelle vastaisesta toimenpiteestä sekä siinä tapauksessa, että nimittävä viranomainen on tehnyt päätöksen, että siinä tapauksessa, että nimittävä viranomainen on jättänyt henkilöstösäännöissä edellytetyn toimenpiteen toteuttamatta. Valitus on tehtävä kolmen kuukauden kuluessa.——

Henkilöstösääntöjen 91 artiklan 2 kohdan mukaan kanne otetaan [ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen] tutkittavaksi vain, jos nimittävälle viranomaiselle on tätä ennen tehty 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu valitus siinä säädetyssä määräajassa — — .

Nimittävä viranomainen nimittää koeajalla olevan virkamiehen sen ura-alueen peruspalkkaluokkaan, johon hänet on otettu palvelukseen.

Asiassa Alexopoulou vastaan komissio antamassaan tuomiossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin muistutti siitä, että henkilöstösääntöjen 31 artiklan 2 kohtaan perustuva palkkaluokan määrittelypäätös kuuluu vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan hallinnon laajaan harkintavaltaan.

19 kohta.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin täsmensi asiaa seuraavasti: Tällainen velvollisuus sillä on erityisesti silloin, kun yksikön erityistarpeet vaativat erityisen pätevän viranhaltijan palvelukseen ottamista, jolloin tällainen tarve oikeuttaa 31 artiklan 2 kohdan säännösten soveltamiseen, tai silloin, kun palvelukseen otettu poikkeuksellisen pätevä henkilö vaatii näiden säännösten soveltamista.

21 kohta.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi myös komission perustelun, jonka mukaan se oli hyväksyessään 1.9.1983 tehdyn päätöksen jättänyt käyttämättä sille henkilöstösääntöjen 31 artiklan 2 kohdassa annettua harkintavaltaa. Se katsoi, että kyseinen päätös oli ristiriidassa henkilöstösääntöjen kanssa siltä osin kuin siinä ei annettu nimittävälle viranomaiselle mahdollisuutta nimittää virkamies peruspalkkaluokkaa ylempään palkkaluokkaan.

24 kohta.

Näin ollen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi, että päätöksessä, jolla Alexopoulou nimitettiin virkaan, oli oikeudellinen virhe. Komissio oli näet kieltäytynyt nimittämästä häntä ylempään palkkaluokkaan pelkästään sillä perusteella, että se ei ollut 1.9.1983 tehdyn päätöksen mukaan mahdollista, arvioimatta käytännössä Alexopouloun pätevyyttä henkilöstösääntöjen 31 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Nimittävä viranomainen nimittää koeajalla olevan virkamiehen sen ura-alueen peruspalkkaluokkaan, johon hänet on otettu palvelukseen.

Poikkeuksena tästä periaatteesta nimittävä viranomainen voi päättää nimittää koeajalla olevan virkamiehen ura-alueen ylempään palkkaluokkaan, jos yksikön erityistarpeet vaativat erityisen pätevän henkilön palvelukseen ottamista tai jos palvelukseen otettu henkilö on poikkeuksellisen pätevä.

Tällä päätöksellä on oikeusvaikutuksia 5.10.1995 lähtien (ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion julistamispäivä).

Näitä kanteita käsitellessään ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin erotteli lähinnä kaksi erilaista kanneryhmää:

Ks. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen vuosikertomus 1998, s. 111 ja 112.

a)sellaisten virkamiesten nostamat kanteet, jotka olivat esittäneet palkkaluokan uudelleenmäärittelyä koskeneen vaatimuksen yli kolme kuukautta palkkaluokan määrittämistä koskeneen lopullisen päätöksen tekemisen jälkeen (ensimmäinen ryhmä) jab)sellaisten virkamiesten nostamat kanteet, jotka olivat riitauttaneet palkkaluokan määrittämistä koskeneen päätöksen henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaisen kolmen kuukauden määräajan kuluessa (toinen ryhmä).

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi ensimmäisen kanneryhmän osalta antamissaan lukuisissa määräyksissä,

Ks. erityisesti asia T-16/97, Chauvin v. komissio, määräys 11.7.1997 (Kok. H. 1997, s. I-A-237 ja II-681); asia T-237/97, Progoulis v. komissio, määräys 21.9.1998 (Kok. H. 1998, s. I-A-521 ja II-1569; Progoulisin tekemä valitus hylättiin asiassa C-431/98 P, Progoulis v. komissio, 18.11.1999 annetulla määräyksellä, Kok. 1999, s. I-8319); asia T-235/97, Campoli v. komissio, määräys 12.10.1998 (Kok. H. 1998, s. I-A-577 ja II-1731; Campolin tekemä valitus hylättiin asiassa C-7/99 P, Campoli v. komissio, 30.4.1999 annetulla määräyksellä, Kok. 1999, s. I-2679) ja asia T-224/97, Martínez del Peral Cagigal v. komissio, määräys 14.10.1998 (Kok. H. 1998, s. I-A-581 ja II-1741; Martínez del Peral Cagigalin tekemää valitusta on käsitelty ratkaisuehdotuksessa, jonka olen antanut tänään 28.3.2000 asiassa C-459/98 P, Martínez del Peral Cagigal v. komissio).

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi toiseen ryhmään kuuluvissa asioissa antamissaan ratkaisuissa

Ks. erityisesti asia T-12/97, Barnett v. komissio, tuomio 5.11.1997 (Kok. H. 1997, s. I-A-313 ja II-863); asia T-195/96, Alexopoulou v. komissio, määräys 13.2.1998 (Kok. H. 1998, s. I-A-51 ja II-117; Alexopouloun tekemä valitus on hylätty em. asiassa Alexopoulou vastaan komissio 1.7.1999 annetulla tuomiolla).

Komissio vaati kanteen jättämistä tutkittavaksi ottamatta sillä perusteella, että valittaja oli laiminlyönyt tehdä henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa säädetyn kolmen kuukauden kuluessa valituksen hänelle vastaisesta päätöksestä eli 18.1.1995 tehdystä nimittävän viranomaisen päätöksestä, jolla hänen palkkaluokastaan päätettiin lopullisesti. Se lisäsi, että asiassa Alexopoulou vastaan komissio annettu tuomio tai 7.2.1996 tehty päätös eivät kumpikaan olleet sellainen olennainen uusi seikka, jonka vuoksi valituksen tekemistä koskeva määräaika olisi alkanut uudelleen.

Valituksenalaisen määräyksen 18 ja 19 kohta.

Valittaja väitti, että näin ollen ei ollut tarpeen pohtia sitä, oliko olemassa sellaista uutta seikkaa, jonka vuoksi hänen palkkaluokkansa määrittämisestä alun perin tehtyä päätöstä koskevan valituksen määräaika olisi alkanut uudelleen.

Valituksenalaisen määräyksen 20 kohta.

Valittaja väitti lisäksi, että 7.2.1996 tehdyllä päätöksellä oli luotu uusi tilanne kaikille virkamiehille, jotka olivat tulleet palvelukseen 1.9.1983 ja 5.10.1995 välisenä aikana ja joiden palkkaluokka oli määritelty asiassa Alexopoulou vastaan komissio lainvastaisiksi todettujen perusteiden mukaisesti. Tästä syystä hänellä oli oikeus esittää henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdan mukainen vaatimus saadakseen palkkaluokkansa muutetuksi 5.10.1995 lukien.

Valituksenalaisen määräyksen 21 ja 22 kohta.

Lisäksi valittaja katsoi, että komissio oli kieltäytyessään määrittelemästä hänen palkkaluokkaansa uudelleen laiminlyönyt huolenpitovelvoitteensa

Valituksenalaisen määräyksen 27—30 kohta.

32Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklassa vahvistetut valituksen tekemistä ja kanteen nostamista koskevat määräajat kuuluvat oikeusjärjestyksen perusteisiin, eivätkä asianosaiset ja tuomioistuin voi määrätä niistä.33On kiistatonta, että kantaja ei ole tehnyt henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa säädetyssä kolmen kuukauden määräajassa valitusta 18.1.1995 tehdystä nimittävän viranomaisen päätöksestä, jolla hänen palkkaluokkansa määritettiin palvelukseenoton yhteydessä. Kantajan palkkaluokan määrittelystä on siis tullut lopullinen silloin, kun kyseisestä päätöksestä tehtävän valituksen määräaika on päättynyt eli 31.8.1995, koska kantaja on ilmoittanut vastaanottaneensa nimittävän viranomaisen päätöksen 31.5.1995.— —34Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin muistuttaa, että kuten yhteisöjen tuomioistuimet ovat jo todenneet, virkamies ei voi kyseenalaistaa palvelukseen ottamisensa yhteydessä alun perin huomioon otettuja edellytyksiä sen jälkeen kun palvelukseen ottamisesta on tullut lopullinen. — —35Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että kantajan 24.6.1996 esittämällä [palkkaluokan uudelleenmäärittelyä koskevalla] vaatimuksella pyritään nimenomaan kyseenalaistamaan erityisesti ne hänen palkkaluokkansa määrittämistä koskevat ehdot, joilla hänet on otettu palvelukseen. On korostettava tältä osin kyseisen vaatimuksen sanamuodosta ilmenevän, että kantaja katsoi, että hänellä oli riittävä kokemus ja pätevyys, jotta hän kykeni vaatimaan todellisen palkkaluokkansa uudelleenmäärittelyä. — — Henkilöstösääntöjen 31 artiklan 2 kohta koskee kuitenkin palvelukseenoton yhteydessä tehtävää palkkaluokan määrittelyä. Vaikka kantajan vaatimusta olisikin tulkittava hänen vaatimallaan tavalla eli siten, että sillä pyritään vain hänen tämänhetkisen palkkaluokkansa tarkistamiseen eikä palvelukseenoton yhteydessä tehdyn määrittelyn tarkistamiseen, kyseisellä henkilöstösääntöjen 31 artiklan 2 kohtaan perustuvalla vaatimuksella pyritään tästä syystä kuitenkin väistämättä kyseenalaistamaan ne ehdot, joilla hänet oli alun perin otettu palvelukseen.36Vaikka oletettaisiin, että 24.6.1996 esitettyä [palkkaluokan uudelleenmäärittelyä koskevaa] vaatimusta olisi tulkittava suppeasti, kuten kantaja ehdottaa — —eli siten, että silläb pyrittiin yksinomaan hänen pätevyytensä arviointiin, jotta henkilöstösääntöjen 31 artiklan 2 kohtaa voitaisiin mahdollisesti soveltaa, tällä vaatimuksella kyseenalaistetaan joka tapauksessa epäsuorasti 18.1.1995 tehty nimittävän viranomaisen päätös, josta on tullut lopullinen.37Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä seuraa, että vaikka jokaisella virkamiehellä on henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdan perusteella oikeus vaatia nimittävää viranomaista tekemään häntä koskeva päätös, tämä mahdollisuus ei kuitenkaan merkitse sitä, ettei virkamiehen tarvitsisi noudattaa 90 ja 91 artiklassa valituksen tekemiselle ja kanteen nostamiselle asetettuja määräaikoja siten, että hän voisi epäsuorasti vaatimuksen esittämällä kyseenalaistaa aikaisemman päätöksen, jota ei ollut riitautettu määräajassa. Ainoastaan olennainen uusi seikka voi olla hyväksyttävä peruste tällaisen päätöksen uudelleentutkimista koskevan vaatimuksen esittämiselle.— —38Tässä vaiheessa on siis tutkittava, onko kantaja osoittanut sellaisen olennaisen uuden seikan olemassaolon, jonka perusteella palkkaluokan uudelleenmäärittelyä koskeva vaatimus voitaisiin esittää valituksen tekemiselle varatun määräajan päättymisen jälkeen.39Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että 7.2.1996 tehty päätös, jolla muutettiin 1.9.1983 tehtyä yleisesti sovellettavaa päätöstä, ei voi luonteeltaan eikä oikeudelliselta ulottuvuudeltaan olla tällainen uusi seikka. Kyseisellä päätöksellä ei pyritä kyseenalaistamaan ennen sen voimaantuloa lopullisiksi tulleita hallintopäätöksiä eikä sillä myöskään ole tällaisia vaikutuksia. — —40Tässä yhteydessä on todettava, että 7.2.1996 tehdyn päätöksen oikeusvaikutusten alkamispäivän vahvistaminen päivämääräksi 5.10.1995 (asiassa Alexopoulou vastaan komissio annetun tuomion julistamispäivä) merkitsee sitä, että sitä sovelletaan vain 5.10.1995 ja sen jälkeen palvelukseen otettuihin virkamiehiin. Kuten edellä on jo todettu (ks. 34 kohta), henkilöstösääntöjen 31 artiklan 2 kohta koskee palkkaluokan määrittelyä palvelukseenoton yhteydessä.

hänen palkkaluokan uudelleenmäärittelyä koskevan vaatimuksensa oikeudellisen luonnehdinnan virheellisyyteen

1)hylkää valituksen ja2)velvoittaa valittajan korvaamaan tässä oikeusasteessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.