–

unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 23.5.2025 jätetyn kannekirjelmän ja

–

unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 16.10.2025 jätetyn kanteen tarkistamista koskevan kirjelmän,

1

Kantaja eli Vladimir Avetisyan vaatii yhtäältä SEUT 263 artiklan perusteella kumoamaan ensinnäkin rajoittavista toimenpiteistä Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta annetun päätöksen 2014/145/YUTP muuttamisesta 14.3.2025 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2025/528 (EUVL L, 2025/528) ja Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 269/2014 täytäntöönpanosta 14.3.2025 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2025/527 (EUVL L, 2025/527) (jäljempänä yhdessä maaliskuun 2025 toimet) ja toiseksi rajoittavista toimenpiteistä Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta annetun päätöksen 2014/145/YUTP muuttamisesta 12.9.2025 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2025/1895 (EUVL L, 2025/1895) ja Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 269/2014 täytäntöönpanosta 12.9.2025 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2025/1894 (EUVL L, 2025/1894) (jäljempänä yhdessä syyskuun 2023 toimet) siltä osin kuin kyseiset toimet (jäljempänä yhdessä riidanalaiset toimet) koskevat kantajaa ja toisaalta SEUT 268 artiklan perusteella korvaamaan väitetysti aiheutuneen vahingon.

Asian tausta

2

Kantaja on Venäjän ja Armenian kansalainen.

3

Käsiteltävä asia liittyy Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta Euroopan unionissa käyttöön otettuihin rajoittaviin toimenpiteisiin.

4

Euroopan unionin neuvosto antoi 17.3.2014 SEU 29 artiklan nojalla päätöksen 2014/145/YUTP (EUVL 2014, L 78, s. 16) rajoittavista toimenpiteistä Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta. Neuvosto antoi samana päivänä SEUT 215 artiklan nojalla asetuksen (EU) N:o 269/2014 (EUVL 2014, L 78, s. 6) Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä.

5

Ukrainan tilanteen vakavuuden vuoksi neuvosto antoi 25.2.2022 yhtäältä päätöksen (YUTP) 2022/329 päätöksen 2014/145 muuttamisesta (EUVL 2022, L 50, s. 1) ja toisaalta asetuksen (EU) 2022/330 asetuksen N:o 269/2014 muuttamisesta (EUVL 2022, L 51, s. 1) erityisesti niiden kriteerien muuttamiseksi, joiden nojalla luonnollisiin henkilöihin tai oikeushenkilöihin, yhteisöihin tai elimiin voitiin kohdistaa kyseessä olevia rajoittavia toimenpiteitä.

6

Päätöksen 2014/145, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2022/329, 2 artiklan 1–2 kohdassa säädetään seuraavaa:

7

Asetuksessa N:o 269/2014, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella 2022/330, velvoitettiin toteuttamaan varojen jäädyttämistä koskevia toimenpiteitä ja määritetiin varojen jäädyttämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt pääosin samoin sanamuodoin kuin päätöksessä 2014/145, sellaisena kuin se on muutettuna. Erityisesti kyseisen asetuksen 3 artiklan 1 kohdan f alakohdassa lähinnä nimittäin toistettiin kyseisen päätöksen 2 artiklan 1 kohdan f alakohta (jäljempänä f alakohdan kriteeri).

8

Päätöksen 2014/145 muuttamisesta 24.6.2024 annetulla neuvoston päätöksellä (YUTP) 2024/1738 (EUVL L, 2024/1738) ja asetuksen N:o 269/2014 täytäntöönpanosta 24.6.2024 annetulla neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2024/1746 (EUVL L, 2024/1746) kantajan nimi lisättiin muutetun päätöksen 2014/145 liitteessä olevien henkilöiden, yhteisöjen ja elinten luetteloon ja asetuksen N:o 269/2014 liitteessä I olevaan vastaavaan luetteloon (jäljempänä yhdessä kyseessä olevat luettelot) seuraavien perusteiden perusteella:

9

Neuvosto toimitti 6.9.2024 kantajalle jäljennöksen 31.5.2024 päivätystä todistusaineistosta, jonka viitenumero oli WK 7807/2024 (jäljempänä WK-aineisto).

10

Kantajan nimi pysytettiin kyseessä olevissa luetteloissa päätöksen 2014/145 muuttamisesta 12.9.2024 annetulla neuvoston päätöksellä (YUTP) 2024/2456 (EUVL L 2024/2456) ja asetuksen N:o 269/2014 täytäntöönpanosta 12.9.2024 annetulla neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2022/2455 (EUVL L 2024/2455) jo edellä 8 kohdassa mainituin perustein.

11

Neuvosto ilmoitti kantajalle 13.9.2024 päivätyllä kirjeellä päätöksestään pysyttää kantajan nimi kyseessä olevissa luetteloissa.

12

Kantaja esitti 31.10.2024 päivätyllä kirjeellä, jota täydennettiin 8.11.2024 päivätyllä kirjeellä, neuvostolle pyynnön, joka koski hänen nimensä pysyttämistä kyseessä olevissa luetteloissa koskevan päätöksen uudelleentarkastelua.

13

Neuvosto antoi 14.3.2025 maaliskuun 2023 toimet, joilla kantajan nimi pysytettiin kyseessä olevissa luetteloissa jo edellä 8 kohdassa mainituin perustein.

14

Neuvosto hylkäsi 17.3.2025 päivätyllä kirjeellä kantajan 31.10.2024 esittämän uudelleentarkastelupyynnön ja ilmoitti hänelle päätöksestään pysyttää hänen nimensä kyseessä olevissa luetteloissa.

15

Kantaja esitti 5.4.2025 päivätyllä kirjeellä neuvostolle pyynnön, joka koski hänen nimensä pysyttämistä kyseessä olevissa luetteloissa koskevan päätöksen uudelleentarkastelua.

Kanteen nostamisen jälkeiset tosiseikat

16

Neuvosto antoi 12.9.2025 syyskuun 2023 toimet, joilla kantajan nimi pysytettiin kyseessä olevissa luetteloissa seuraavin muutetuin perustein:

17

Kantajan nimi pysytettiin kyseessä olevissa luetteloissa samoin perustein päätöksen 2014/145 muuttamisesta 14.3.2026 annetulla neuvoston päätöksellä (YUTP) 2026/696 (EUVL L 2026/696) ja asetuksen N:o 269/2014 täytäntöönpanosta 14.3.2026 annetulla neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2026/695 (EUVL L 2026/695).

Asianosaisten vaatimukset

18

Kantaja vaatii kannekirjelmän tarkistamisen jälkeen, että unionin yleinen tuomioistuin

–

kumoaa riidanalaiset toimet häntä koskevilta osin

–

velvoittaa neuvoston maksamaan hänelle 192 480 euron suuruisen summan korvauksena hänelle väitetysti aiheutuneesta vahingosta

–

velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

19

Neuvosto vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–

hylkää kumoamisvaatimuksen

–

hylkää vahingonkorvausvaatimuksen

–

velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudellinen arviointi

Riidanalaisten toimien kumoamista koskeva vaatimus

20

Kantaja vetoaa kumoamisvaatimuksensa tueksi yhteen kanneperusteeseen, joka koskee arviointivirheitä.

Alustavat huomautukset

21

Vaikka pitää paikkansa, että neuvostolla on tiettyä harkintavaltaa sen määrittelemiseksi tapauskohtaisesti, täyttyvätkö ne oikeudelliset kriteerit, joihin kyseessä olevat rajoittavat toimenpiteet perustuvat, unionin tuomioistuinten on kuitenkin valvottava, pääsääntöisesti täysimääräisesti, kaikkien unionin toimien laillisuutta (ks. tuomio 11.9.2024, Tokareva v. neuvosto, T‑744/22, EU:T:2024:608, 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 19.3.2025, BSW – management company of ”BMC” holding v. parlamentti, T‑1042/23, EU:T:2025:314, 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

22

Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa taatun tuomioistuinvalvonnan tehokkuus nimittäin edellyttää muun muassa, että unionin tuomioistuimet varmistuvat siitä, että päätös, jolla rajoittavat toimenpiteet otettiin käyttöön tai pysytettiin ja joka koskee asianomaista henkilöä tai yhteisöä erikseen, perustuu riittävän vankkaan tosiseikastoon. Tämä edellyttää niiden tosiseikkojen tarkistamista, joihin viitataan kyseisen päätöksen taustalla olevassa perusteiden tiivistelmässä, jottei tuomioistuinvalvonta rajoittuisi esitettyjen perusteiden abstraktin todennäköisyyden arviointiin vaan kohdistuisi siihen, onko näille perusteille tai ainakin niistä yhdelle, jonka katsotaan sellaisenaan riittävän päätöksen tueksi, näyttöä (ks. tuomio 1.8.2025, Timtšenko v. neuvosto, C‑702/23 P, EU:C:2025:605, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; tuomio 26.3.2026, Pumpyanskiy ym. v. neuvosto, C‑696/23 P, C‑704/23 P, C‑711/23 P, C‑35/24 P ja C‑111/24 P, EU:C:2026:245, 327 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 11.9.2024, Tokareva v. neuvosto, T‑744/22, EU:T:2024:608, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

23

Unionin toimivaltaisen viranomaisen asiana on siinä tapauksessa, että asia riitautetaan, osoittaa, että asianomaista henkilöä tai yhteisöä vastaan esitetyt perusteet ovat perusteltuja, eikä kyseisen henkilön tai yhteisön asiana ole esittää negatiivista näyttöä siitä, että kyseiset perusteet eivät ole perusteltuja. Tällöin ei edellytetä, että neuvosto esittää unionin tuomioistuimissa kaikki tiedot ja todisteet, jotka liittyvät kumoamisvaatimuksen kohteena olevassa toimessa esitettyihin perusteisiin. On kuitenkin tärkeää, että esitetyt tiedot tai todisteet tukevat asianomaista henkilöä vastaan esitettyjä perusteita (ks. tuomio 12.7.2011, Timtšenko v. neuvosto, C‑702/23 P, EU:T:2025:605, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 15.11.2023, OT v. parlamentti, T‑193/22, EU:T:2023:716, 123 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

24

Tällainen arviointi on tehtävä siten, ettei näyttöä ja tietoja tutkita irrallisesti vaan siinä asiayhteydessä, johon ne kuuluvat. Neuvosto nimittäin täyttää sille kuuluvan todistustaakan, jos se esittää unionin tuomioistuimille riittävän konkreettisten, täsmällisten ja yhtäpitävien todisteiden kokonaisuuden, jonka perusteella voidaan osoittaa, että rajoittavien toimenpiteiden kohteena oleva henkilö täytti riidanalaisten toimien antamispäivänä sovellettavassa kriteerissä säädetyt edellytykset (ks. vastaavasti tuomio 15.11.2023, OT v. neuvosto, T‑193/22, EU:C:2023:716, 124 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 11.9.2024, Tokareva v. neuvosto, T‑744/22, EU:C:2024:608, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

25

On lisäksi todettava, että rajoittavat toimenpiteet ovat ennalta ehkäiseviä ja jo määritelmällisesti luonteeltaan väliaikaisia toimenpiteitä, joiden pätevyys riippuu aina niiden antamiseen johtaneiden tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen vallitsemisesta edelleen sekä niiden pysyttämisen tarpeellisuudesta niihin liittyvän tavoitteen toteuttamiseksi. Neuvoston on näin ollen rajoittavien toimenpiteiden säännöllisen uudelleentarkastelun yhteydessä tehtävä tilanteen ajantasaistettu arviointi ja selvitettävä toimenpiteiden vaikutukset voidakseen määritellä, onko toimenpiteillä onnistuttu saavuttamaan tavoitteet, joihin asianomaisten henkilöiden ja yhteisöjen alkuperäisellä merkitsemisellä riidanalaiseen luetteloon on pyritty, vai voidaanko kyseisistä henkilöistä ja yhteisöistä edelleen tehdä samat päätelmät (ks. tuomio 15.11.2023, OT v. neuvosto, T‑193/22, EU:T:2023:716, 168 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 11.9.2024, Tokareva v. neuvosto, T‑744/22, EU:T:2024:608, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

26

Tästä seuraa, että oikeuttaakseen henkilön nimen pysyttämisen rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden ja yhteisöjen luettelossa, neuvostoa ei ole kielletty tukeutumasta samaan näyttöön, jolla asianomaisen henkilön nimen alkuperäinen luetteloon merkitseminen tai uudelleen merkitseminen tai aiempi pysyttäminen mainitussa luettelossa on oikeutettu, kunhan yhtäältä luetteloon merkitsemisen perusteet ovat säilyneet muuttumattomina ja toisaalta asiayhteys ei ole muuttunut siinä määrin, että näyttö olisi vanhentunut. Tähän asiayhteyteen kuuluvat paitsi sen valtion tilanne, jonka osalta rajoittavien toimenpiteiden järjestelmä on otettu käyttöön, myös asianomaisen henkilön henkilökohtainen tilanne (ks. tuomio 15.11.2023, OT v. neuvosto, T‑193/22, EU:T:2023:716, 169 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 29.5.2024, Belavia v. neuvosto, T‑116/22, EU:T:2024:334, 77 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

27

Lopuksi on todettava, että unionin tuomioistuinten toimintaa sääntelee vapaan todistusharkinnan periaate ja ainoa merkityksellinen arviointiperuste esitettyjen todisteiden harkinnassa on niiden luotettavuus. Tämän osalta on todettava, että asiakirjan todistusvoimaa arvioitaessa on tutkittava sen sisältämän tiedon todennäköisyys, ja huomioon on otettava erityisesti asiakirjan alkuperä, sen laatimisolosuhteet ja vastaanottaja sekä pohdittava, vaikuttaako se sisällöltään järkeenkäyvältä ja luotettavalta (tuomio 15.11.2023, OT v. neuvosto, T‑193/22, EU:T:2023:716, 114 kohta).

28

Edellä esitetty huomioiden on arvioitava, tekikö neuvosto arviointivirheitä, kun se pysytti kantajan nimen kyseessä olevissa luetteloissa ensin maaliskuun 2025 ja sitten syyskuun 2025 toimissa.

Maaliskuun 2025 toimet

29

Kantaja väittää, että neuvosto teki arviointivirheen, kun se katsoi hänen tilanteensa säännöllisen uudelleentarkastelun jälkeen, että riittävän vankka tosiseikasto maaliskuun 2025 toimien antamisen oikeuttamiselle oli olemassa.

30

Kantaja väittää, että hän ilmoitti neuvostolle 31.10.2024 eli yli neljä kuukautta ennen maaliskuun 2025 toimien antamista päivätyssä uudelleentarkastelupyynnössään, että hän oli irtisanoutunut tehtävistään RBA-Managementissa, että hän oli luovuttanut osuutensa RBA-Managementissa ja että RBA-Management-yhtiön ja Compel-yhtiön väliset yhteydet olivat katkenneet, ja että hän toimitti neuvostolle asiakirjoja, joiden tarkoituksena oli osoittaa hänen henkilökohtaisen tilanteensa muuttuminen. Hänen mukaansa neuvosto ei kuitenkaan ottanut niitä huomioon ja laiminlöi näin uudelleentarkasteluvelvoitteensa. Kantajan mukaan maaliskuun 2025 toimien antamispäivänä kaikki neuvoston väitteet, jotka koskivat häntä ja jotka sisältyivät WK-aineistoon, olivat olleet vanhentuneita jo yli neljän kuukauden ajan, minkä vuoksi niillä ei voitu oikeuttaa häntä koskevien rajoittavien toimenpiteiden pysyttämistä.

31

Neuvosto väittää, että vaikka sen velvollisuutena on oikaista päätöstään, jos esitetty uusi olennainen näyttö koskee erityistä tilannetta, joka on saatettu sen säännölliseen uudelleentarkasteluun, näin ei ole, kun esitetyllä näytöllä ei ole todistusarvoa. Se katsoo, että kantajan esittämällä näytöllä ei ole riittävää todistusarvoa, jotta se voisi varmistua siitä, että tämä on tosiasiallisesti luopunut RBA-Managementin pääjohtajan tehtävästään ja myynyt osuutensa kyseisessä yhtiössä. Kun otetaan huomioon kantajan yli 20 vuotta jatkunut toiminta Compelin hyväksi, hän ei neuvoston mukaan ole näyttänyt riittävän varmasti toteen, ettei hän enää toimi kyseisessä yrityksessä. Neuvoston mukaan kantaja ei ole myöskään esittänyt riittäviä tosiseikkoja sen osoittamiseksi, että hän ei enää toimi alalla. Neuvosto väittää, että kun otetaan huomioon kaikki tosiseikat, WK-aineistoon sisältyvät todisteet oikeuttavat kantajan nimen pysyttämisen maaliskuun 2025 toimissa.

32

Käsiteltävässä asiassa on muistutettava, että maaliskuun 2025 toimissa kantajan nimen pysyttämistä kyseessä olevissa luetteloissa perustellaan sillä, että kantaja on RBA-Managementin pääjohtaja ja perustaja, joten hän on vastuussa Compelia hallinnoivan RBA-Managementin toiminnasta ja antaa siis aineellista tukea Venäjän federaation hallitukselle.

33

Aluksi on todettava, että asianosaiset ovat yhtä mieltä siitä, että kantajan nimen merkitsemisperusteessa käytetty perustajan käsite on Venäjän oikeuden mukainen käsite, jonka on ymmärrettävä tarkoittavan ”yhtiökumppania” tai ”yhtiöosuuksien omistajaa”.

34

Sen, että perustajan käsite liittyy yhtiöosuuksien senhetkiseen omistajaan rajavastuuyhtiössä, vahvistaa tilintarkastusyritys Avdeev & Co:n internetsivuston ”audit-it.ru” ote, joka sisältyy RBA-Managementia koskevaan WK-aineistoon (todiste nro 6). Kyseisessä asiakirjassa todetaan, että RBA-Management merkittiin 9.7.2007 rajavastuuyhtiönä oikeushenkilöiden yhtenäiseen Venäjän kansalliseen rekisteriin. Otsikon ”joka on yhtiön omistaja (perustaja)” [who is the owner (founder) of the organization] alla kantaja mainitaan RBA-Managementin ”perustajana” 7.12.2015 lähtien, ja aiempien ”perustajien” nimet mainitaan. Asiakirjassa todetaan myös seuraavaa: ”7.12.2015 uusi perustaja on Vladimir Avetisyan, uusi perustaja on Sergey Alekseevich Cherkasov” (7.12.2015 The new founder is Vladimir Avetisyan [, t]he new founder is Sergey Alekseevich Cherkasov) ja ”23.4.2020 Sergey Alekseevich Cherkasovia ei enää mainita perustajana oikeushenkilöiden yhtenäisessä kansallisessa rekisterissä” (23.04.2020 Sergey Alekseevich Cherkasov is no longer listed as a founder in the Unified State Register of Legal Entities).

35

On myös kiistatonta, että neuvoston perustelut kantajan nimen pysyttämisen oikeuttamiseksi kyseessä olevissa luetteloissa maaliskuun 2025 toimien antamisajankohtana perustuvat yksinomaan 31.5.2024 päivättyyn WK-aineistoon sisältyviin asiakirjoihin. Kyseiset asiakirjat muodostivat perustan niiden toimien antamiselle, joilla kantajan nimi merkittiin kyseessä oleviin luetteloihin 24.6.2024, ja niihin kaikkiin tutustuttiin 22.2.2024 lukuun ottamatta yhtä asiakirjaa, johon tutustuttiin 16.4.2024. Neuvosto ei ole esittänyt unionin yleisessä tuomioistuimessa mitään uutta näyttöä tukeakseen kantajaa vastaan maaliskuun 2025 toimissa hyväksyttyä perustetta.

36

Kantaja ilmoitti 31.10.2024 päivätyssä uudelleentarkastelupyynnössään, että hän oli irtisanoutunut RBA-Managementin pääjohtajan tehtävästään 16.10.2024 ja että 29.10.2024 lähtien hän ei enää omistanut RBA-Managementia. Tämän osalta hän toimitti neuvostolle asiakirjoja, joiden tarkoituksena oli osoittaa hänen tilanteensa muuttuneen ja joihin kuuluivat seuraavat asiakirjat:

–

RBA-Managementin ainoan jäsenen 16.10.2024 tekemä päätös nro 16, jolla poistettiin kantajan toimivaltuudet ja nimettiin Aleksandr Gurin kyseisen yhtiön pääjohtajaksi (jäljempänä päätös nro 16)

–

30.10.2024 päivätty ote RBA-Managementia koskevasta oikeushenkilöiden yhtenäisestä Venäjän kansallisesta rekisteristä, josta ilmenee, että Gurin on 24.10.2024 merkitty RBA-Managementin pääjohtajaksi

–

veroviranomaisten vastaanottotodistus, jossa ilmoitetaan RBA-Managementin perustamisasiakirjojen muutosten vastaanottamisesta 29.10.2024.

37

Tässä uudelleentarkastelua koskevassa pyynnössä kantaja selitti myös, että notaarin oli toimitettava rajavastuuyhtiön yhtiöosuuksien luovutus viranomaisille ja että hän esitti tältä osin veroviranomaisten vastaanottotodistuksen. Hän totesi kuitenkin, että RBA-Managementin omistajanvaihdosta ei ollut vielä merkitty oikeushenkilöiden yhtenäiseen Venäjän kansalliseen rekisteriin, mutta että hän toimittaisi otteen kyseisestä rekisteristä neuvostolle heti, kun yhtiöosuuksien siirtoa koskevat tiedot mainittaisiin siinä.

38

Tältä osin kantaja toimitti 8.11.2024 neuvostolle täydentävän todisteen eli 7.11.2024 päivätyn otteen RBA-Managementia koskevasta oikeushenkilöiden yhtenäisestä Venäjän kansallisesta rekisteristä. Kyseisen asiakirjan mukaan Gurin merkittiin 5.11.2024 RBA-Managementin ”jäseneksi/perustajaksi” ja RBA-Managementin kaikkien yhtiöosuuksien omistajaksi.

39

Neuvosto hylkäsi 17.3.2025 päivätyllä kirjeellä kantajan uudelleentarkastelupyynnön sillä perusteella, että se katsoi, etteivät asianomaisen esittämät todisteet, jotka koskivat muun muassa hänen väitettyä lähtöään RBA-Managementista, olleet uskottavia.

40

Ratkaiseva kysymys tutkittaessa sitä, onko henkilön nimi pysytettävä kyseisissä luetteloissa, on se, onko tosiasiallinen tilanne muuttunut kyseisen henkilön nimen merkitsemisen tai edellisen uudelleentarkastelun jälkeen siten, ettei sen perusteella enää voida tehdä samaa päätelmää asianomaisen henkilön osallistumisesta rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevaan toimintaan (ks. tuomio 18.12.2024, Mironovich Shor v. neuvosto, T‑489/23, EU:T:2024:912, 154 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 3.9.2025, Boguslayev v. neuvosto, T‑604/24, ei julkaistu, EU:T:2025:817, 41 kohta).

41

On myös todettava, että pysyttämistoimet perustuvat kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden säännölliseen uudelleentarkasteluun, jotta neuvosto voi ottaa huomioon olosuhteiden mahdolliset muutokset, jotka koskevat muun muassa rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden henkilökohtaista tilannetta. Maaliskuun 2025 toimet edustavat nimittäin tämän säännöllisen uudelleentarkastelun lopputulosta (ks. vastaavasti tuomio 26.10.2022, Ovsyannikov v. neuvosto, T‑714/20, ei julkaistu, EU:T:2022:674, 85 kohta ja tuomio 29.11.2023, Pumpyanskiy v. neuvosto, T‑734/22, ei julkaistu, EU:T:2023:761, 84 kohta).

42

Lisäksi kun asianomainen henkilö esittää huomautuksia perusteiden tiivistelmästä, unionin toimivaltaisella viranomaisella on velvollisuus tutkia huolellisesti ja puolueettomasti huomautusten ja niihin mahdollisesti liitettyjen syyttömyyttä tukevien seikkojen valossa, ovatko esitetyt perusteet perusteltuja (ks. tuomio 18.7.2013, komissio ym. v. Kadi, C‑584/10 P, C‑593/10 P ja C‑595/10 P, EU:C:2013:518, 114 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

43

On siis tutkittava, tekikö neuvosto arviointivirheen, kun se pysytti kantajan nimen kyseessä olevissa luetteloissa maaliskuun 2025 toimissa WK-aineiston perusteella. On erityisesti määritettävä, voitiinko WK-aineistossa olevilla todisteilla osoittaa maaliskuun 2025 toimien antamisajankohtana, että kantaja hoiti tehtäviä, joiden perusteella hänen nimensä oli pysytetty kyseessä olevissa luetteloissa, eli että hän oli edelleen RBA-Managementin pääjohtaja ja perustaja, kun otetaan huomioon kantajan esittämät tiedot, joilla pyrittiin osoittamaan, että hänen tilanteensa oli muuttunut lokakuussa 2024.

44

Kantaja moittii neuvostoa ensinnäkin siitä, ettei se ottanut huomioon todisteita, jotka kantaja oli esittänyt uudelleentarkastelupyynnössään.

45

Neuvosto kiistää kyseisten asiakirjojen todistusarvon. Se väittää, että kantaja esitti asiakirjoja, joiden tietyt kohdat oli peitetty, minkä vuoksi niiden sisältöä ei voida arvioida, että hän ei esittänyt mitään näyttöä, jonka perusteella RBA-Managementin uuden johtajan henkilöllisyys olisi voitu tarkistaa, ja että hän esitti yhtiöosuuksien luovutusta koskevan sopimuksen ilman näyttöä siitä, että hinta oli todella maksettu.

46

Neuvosto väittää ensinnäkin, että useat päätöksen nro 16, jolla kantaja väittää päättäneensä RBA-Managementin pääjohtajan tehtävänsä, kohdat olivat peitettyjä, mikä esti arvioimasta niiden täydellistä sisältöä.

47

Tältä osin on todettava, että vaikka kyseinen asiakirja sisältää peitettyjä osia, siitä ilmenee selvästi, että kantaja, joka oli kokonaan omistamansa RBA-Managementin ainoa jäsen, yhtäältä päätti pääjohtajan tehtävänsä 16.10.2024 ja toisaalta nimitti Gurinin pääjohtajaksi samasta päivästä alkaen. Kantaja on allekirjoittanut asiakirjan.

48

Neuvosto ei siis voi pätevästi väittää, että asiakirjan sisältöä ei voida ymmärtää peitettyjen osien vuoksi.

49

Lisäksi kantajan vastauksen liitteenä oleva päätöksen nro 16 täydellinen versio vahvistaa, että ainoastaan henkilötiedot oli salattu.

50

Tältä osin neuvosto väittää vastauksessaan, että päätös nro 16, RBA-Managementia koskeva ote oikeushenkilöiden yhtenäisestä Venäjän kansallisesta rekisteristä ja Compelia koskeva ote samasta rekisteristä, jotka esitettiin kantajan vastauksen liitteessä kokonaisuudessaan, on jätettävä tutkimatta unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 85 artiklan nojalla, koska kantaja olisi voinut esittää ne kannekirjelmän liitteenä.

51

Kantaja kuitenkin ilmoitti toimittaneensa täydellisen version kyseisistä asiakirjoista vastauksena moitteeseen, jonka neuvosto esitti vastineessaan ja jonka mukaan hän oli peittänyt tietyt tiedot.

52

On näin ollen todettava, että kantajan vastauksen liitteissä olevat asiakirjat eivät ole uusia todisteita, vaan ne on esitetty vastauksena neuvoston väitteisiin, joissa kiistetään näiden samojen kannekirjelmän liitteenä esitettyjen asiakirjojen todistusarvo sillä perusteella, että ne sisälsivät peitettyjä tietoja. Kantajan vastauksen liitteet voidaan näin ollen ottaa tutkittaviksi. Lisäksi peitetyt tiedot koskivat ainoastaan henkilötietoja, eikä kantajalle voi aiheutua seuraamuksia siitä, että hän oli salannut kyseiset tiedot.

53

Toiseksi neuvosto väittää, että kantaja vetoaa RBA-Managementin uuden johtajan nimittämiseen esittämättä todisteita, joiden perusteella kyseisen henkilön henkilöllisyys voitaisiin tarkistaa.

54

Jos neuvosto viittaa tällä väitteellä päätöksessä nro 16 ja RBA-Managementia koskevassa otteessa oikeushenkilöiden yhtenäisestä Venäjän kansallisesta rekisteristä oleviin peitettyihin henkilötietoihin, on todettava, että koska kyseinen rekisteri on julkisesti saatavilla, neuvostolla oli mahdollisuus tarkistaa RBA-Managementin uuden pääjohtajan henkilöllisyys yksinkertaisesti tutustumalla kyseiseen rekisteriin. Lisäksi kantaja esittää vastauksensa liitteenä kyseiset asiakirjat täydellisinä.

55

Kolmanneksi neuvosto toteaa, että kantaja esitti kannekirjelmän liitteenä yhtiöosuuksien luovutusta koskevan sopimuksen ilman näyttöä siitä, että sovittu hinta eli 8 700 000 Venäjän ruplaa (RUB) (n. 95 000 euroa), joka vaikuttaa pilkkahinnalta Compelia hallinnoivan RBA-Managementin kaltaisen yhtiön osalta, olisi tosiasiallisesti maksettu, ja ilman näyttöä siitä, että luovutuksensaaja olisi tosiasiallisesti ottanut vastuun yhtiön johdosta. Oikeudellisen neuvonantajan lausunnolla, jonka kantaja myös esitti kannekirjelmän liitteessä ja joka koskee RBA-Managementin omistusta, on neuvoston mukaan vähäinen todistusarvo, koska se on laadittu pyynnöstä eikä se ole uskottava, koska se on peräisin kantajan asianajajalta Venäjällä.

56

On katsottava, että koska kannekirjelmän liitteenä esitetty kantajan venäläisen asianajajan asiakirja on laadittu nyt käsiteltävää kannetta varten, sillä on vähäinen todistusarvo.

57

Neuvoston väite, jonka mukaan sovittu hinta on pilkkahinta, perustuu kuitenkin kantajan ja Gurinin välillä 29.10.2024 tehdyn RBA-Managementin kaikkien yhtiöosuuksien kauppasopimuksen, joka on kannekirjelmän liitteenä, virheelliseen tulkintaan. Kyseisessä sopimuksessa mainitaan 14 700 000 RUB:n (n. 161 000 euroa) myyntihinta eikä neuvoston ilmoittamaa määrää.

58

Lisäksi kauppasopimus on notaarin vahvistama asiakirja, mikä antaa sille tietyn todistusarvon. Lopuksi on todettava, että se, että kantaja myi osuutensa RBA-Managementista, mitä kyseinen sopimus koskee, osoitetaan myös oikeushenkilöiden yhtenäiseen Venäjän kansalliseen rekisteriin perustuvalla 7.11.2024 päivätyllä otteella, joka koskee RBA-Managementia ja jossa Gurin mainitaan sen perustajaksi.

59

Neuvosto on siis väärässä väittäessään, että kantajan esittämillä todisteilla ei ollut todistusarvoa.

60

Toiseksi kantaja väittää, että maaliskuun 2025 toimien antamisajankohtana WK-aineistoon sisältyvät asiakirjat olivat vanhentuneita ja että neuvosto teki arviointivirheen, kun se ei ottanut huomioon hänen henkilökohtaisen tilanteensa muuttumista.

61

Neuvosto väittää, että kantajan esittämät todisteet osoittavat ainoastaan, että hän on näennäisesti irtisanoutunut tehtävistään RBA-Managementissa ja että hänen osuutensa kyseisessä yhtiössä on näennäisesti luovutettu. Näin ollen WK-aineistoon sisältyvät todisteet ovat edelleen merkityksellisiä sen perusteen tueksi, joka koskee kantajan nimen pysyttämistä maaliskuun 2025 toimissa.

62

Neuvosto väittää ensinnäkin, että oikeushenkilöiden yhtenäisen Venäjän kansallisen rekisterin, josta kantaja on esittänyt otteita, luotettavuus on määritettävä kaikkien asiakirja-aineistoon sisältyvien tosiseikkojen perusteella, eikä pelkästään kyseisen rekisterin perusteella voida osoittaa, että kantaja, joka on tosiasiallisesti toiminut Compelin johdossa RBA-Managementin kautta useiden vuosien ajan, olisi luopunut kaikesta tukitoiminnasta. Neuvosto täsmensi istunnossa, että se, että kantajan irtisanoutuminen on merkitty oikeushenkilöiden yhtenäiseen Venäjän kansalliseen rekisteriin, ei merkitse sitä, että kantaja olisi käytännössä päättänyt toimintansa.

63

Aluksi on todettava, että kantaja esitti 30.10. ja 7.11.2024 päivätyt otteet oikeushenkilöiden yhtenäisestä Venäjän kansallisesta rekisteristä RBA-Managementin osalta osoittaakseen, että RBA-Managementin uuden pääjohtajan ja uuden perustajan nimi oli virallisesti merkitty siihen. Toisin kuin neuvosto väittää, näitä otteita ei esitetty erillisesti, vaan niillä pyritään vahvistamaan uudelleentarkastelupyyntöön sisältyvät tiedot.

64

Seuraavaksi on todettava, että neuvosto kyseenalaistaa näillä väitteillä väistämättä oikeushenkilöiden yhtenäiseen Venäjän kansalliseen rekisteriin sisältyvien tietojen luotettavuuden.

65

Kuten kantaja korostaa, yhtäältä tämä Venäjän valtiovarainministeriön perustama julkinen rekisteri on yhtiöitä koskevien tietojen lähde ja sen oletetaan kuvastavan kaikkien siihen merkittyjen yhteisöjen todellista tilannetta. Toisaalta neuvosto käyttää samaa rekisteriä tietyissä todistusaineistoissa oikeuttaakseen rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden luetteloihin merkitsemiset.

66

Lopuksi on todettava, että neuvosto tukeutui WK-aineistossa toiseen rekisteriin eli checko.ru-portaaliin perustellakseen sen, että kantaja oli RBA-Managementin pääjohtaja ja perustaja.

67

Tämän osalta neuvosto oli 22.2.2024 tutustunut WK-aineistoon sisältyvään, kantajaa koskevaan checko.ru-internetsivuston otteeseen (asiakirja nro 3). Neuvosto toteaa WK-aineistossa, että checko.ru-portaalin avulla ”on mahdollista tarkistaa nopeasti ja maksutta kaikki Venäjän federaatiossa rekisteröidyt oikeushenkilöt tai luonnolliset henkilöt”. Neuvosto ei siis voi kiistää tämän portaalin luotettavuutta.

68

Neuvosto ei kuitenkaan ole toimittanut 7.11.2024 jälkeen sellaista päivitettyä versiota kyseisen portaalin otteesta, jonka avulla se olisi voinut tarkistaa tai kumota tiedot, joiden mukaan kantaja oli irtisanoutunut ja toinen henkilö oli nimitetty RBA-Managementin pääjohtajaksi ja perustajaksi.

69

Näin ollen neuvosto ei ole esittänyt mitään, millä pyrittäisiin osoittamaan, että oikeushenkilöiden yhtenäiseen Venäjän kansalliseen rekisteriin sisältyvät tiedot olisivat virheellisiä.

70

Toiseksi neuvosto väittää, että kantajan esittämät asiakirjat vaikuttavat keinolta välttyä häneen kohdistettujen rajoittavien toimenpiteiden vaikutuksilta eivätkä vahvalta todisteelta siitä, että kantaja olisi luopunut kaikesta vastuusta sotilastarvikkeissa käytettävien elektronisten komponenttien alalla. Neuvosto katsoo, että tämäntyyppistä toimintaa ei pidä pitää millään tavalla uskottavana.

71

Kantajaa ei kuitenkaan voida moittia siitä, että hän halusi päättää tehtävänsä RBA-Managementissa lokakuussa 2024 välttyäkseen rajoittavilta toimenpiteiltä, joita häneen on sovellettu kesäkuusta 2024 alkaen.

72

Lisäksi sitä, että kantaja toteuttaa toimenpiteitä, jotta hän ei enää ole merkittynä kyseessä oleviin luetteloihin, voidaan pitää seurauksena rajoittavien toimenpiteiden tehokkuudesta, koska kantaja osoittaa täten aikomuksensa olla enää harjoittamatta toimintaa, jonka perusteella hänen nimensä on merkitty kyseessä oleviin luetteloihin.

73

Kolmanneksi neuvosto väittää, että ajallisesti niiden toimien, joihin kantaja vetoaa, ja uudelleentarkastelujakson välinen aika on liian lyhyt, jotta se voisi varmistua siitä, että kantaja, joka on toiminut Compelin palveluksessa yli 20 vuotta ja joka on johtanut kyseistä yritystä vuodesta 2015 lähtien, on tosiasiallisesti jättänyt tehtävänsä kyseisessä yrityksessä. Kantajan lokakuussa 2024 toteuttamien toimenpiteiden ja maaliskuun 2025 toimien välillä kulunut 16 viikon aika ei neuvoston mukaan antanut sille mahdollisuutta arvioida, oliko se, että kantaja luopui kaikenlaisesta Venäjän hallituksen tukemisesta tai siitä hyötymisestä, tehokasta ja vilpitöntä.

74

Tämän osalta on muistutettava, että kantaja esitti asiakirjoja osoittaakseen vetäytymisensä RBA-Managementista 31.10.2024 eli uudelleentarkastelupyyntöjen esittämiselle asetetussa määräajassa, joka päättyi 2.11.2024.

75

Neuvosto ei siis voi väittää, että sillä ei ollut riittävästi aikaa tutkia uudelleen merkitsemisperusteen perusteltavuutta niiden kantajan esittämien todisteiden kannalta, joilla pyrittiin osoittamaan hänen henkilökohtaisen tilanteensa muuttuminen, poistamatta uudelleentarkastelupyyntöjen tehokasta vaikutusta. Lisäksi on muistutettava, että maaliskuun 2025 toimet hyväksyttiin säännöllisen uudelleentarkastelun jälkeen.

76

On myös muistutettava, että kantajan uudelleentarkastelupyynnössään esittämien asiakirjojen tarkoituksena oli osoittaa, ettei hän ollut enää RBA-Managementin pääjohtaja eikä perustaja ja että hänen nimensä pysyttäminen kyseisissä luetteloissa tällä perusteella ei siis ollut enää perusteltua.

77

Yhtäältä – kuten edellä 67 kohdassa todettiin – neuvostolla oli mahdollisuus tarkistaa nopeasti kantajan toimittamien tietojen paikkansapitävyys muun muassa vierailemalla checko.ru-internetsivustolla.

78

Toisaalta neuvoston väitteellä, jonka mukaan sillä ei ollut riittävästi aikaa varmistua siitä, että kantaja oli tosiasiallisesti luopunut kaikesta toiminnasta Compelissa ja kaikenlaisesta Venäjän hallituksen tukemisesta, kun otetaan huomioon kantajan aiempi asema kyseisessä yhtiössä erityisesti Ukrainaa vastaan käydyn hyökkäyssodan aikana, ei ole merkitystä. Peruste kantajan nimen pysyttämiselle maaliskuun 2025 toimissa oli nimittäin yksinomaan se, että kantaja oli RBA-Managementin pääjohtaja ja perustaja.

79

Neljänneksi neuvosto väittää, ettei kantaja ole esittänyt riittäviä todisteita, jotka osoittaisivat, että hän ei enää toimi alalla. Se väittää, että kantaja ei ole esittänyt vähäisintäkään alustavaa näyttöä siitä, että hän ei enää toimi elektroniikka-alalla, vaikka hän on toiminut koko uransa ajan kyseisellä alalla, ja että hän ei ole esittänyt näyttöä siitä, että hän olisi lopullisesti luopunut kaikista tehtävistä Compelissa. Hän olisi neuvoston mukaan myös kyennyt esittämään todisteita uudesta toiminnastaan kiinteistöalalla ja asettautumisestaan Armeniaan.

80

Tältä osin on muistutettava, että edellä 23 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan neuvoston on näytettävä toteen, että kantajaa vastaan hyväksytty peruste on perusteltu, eikä kantajan asiana ole esittää negatiivista näyttöä siitä, että se ei ole perusteltu.

81

Siltä osin kuin neuvosto katsoi, että kantajan esittämistä asiakirjoista huolimatta tämä oli käytännössä jatkanut toimintaansa, sen oli esitettävä tätä koskeva näyttö.

82

Kun neuvosto vaatii kantajaa osoittamaan, ettei hän ole jatkanut toimintaa elektroniikka-alalla tai Compeliin liittyen, tai että hän esittää näyttöä uudesta toiminnastaan, se siis kääntää todistustaakan.

83

Lisäksi on muistutettava, että kun otetaan huomioon maaliskuun 2025 toimiin sisältyvä kantajan nimen pysyttämisperuste, ainoat merkitykselliset todisteet olivat ne, joilla pyrittiin osoittamaan tai riitauttamaan se, että kantaja oli RBA-Managementin pääjohtaja ja perustaja ja vastuussa kyseisen yhtiön toimista maaliskuun 2025 toimien antamisajankohtana. Neuvosto ei voinut vaatia kantajaa esittämään lisätodisteita, joilla ei ole yhteyttä kyseiseen perusteeseen.

84

Viidenneksi neuvosto väittää, että kantajan esittämät todisteet eivät osoittaneet, että tämä olisi tosiasiallisesti päättänyt toimintansa, kun otetaan huomioon kaikki asiakirja-aineistoon sisältyvät tosiseikat.

85

Neuvosto väittää tämän osalta, että on olemassa luotettavia ja yhtäpitäviä seikkoja, joiden perusteella voidaan katsoa, että kantajalla on edelleen yhteyksiä Compeliin ja että hänen nimensä pysyttäminen kyseessä olevissa luetteloissa on perusteltua. Se mainitsee Compelia koskevaan WK-aineistoon sisältyvät todisteet, jotka osoittavat, että kyseinen yritys valmistaa aseteollisuudelle tarkoitettuja elektronisia komponentteja, joita on käytetty Ukrainaa vastaan käydyssä hyökkäyssodassa. Se muistuttaa myös, että WK-aineistoon sisältyvistä eri todisteista ilmenee, että kantajalla on insinöörin koulutus Compelin toimialalla, että hän on hoitanut merkittäviä tehtäviä kyseisessä yrityksessä, että hän perusti Compel Regions LLC:n ja että hän hoiti RBA-Managementin kautta Compelin johtotehtäviä helmikuusta 2015 lokakuuhun 2024 eli vähän Krimille kohdistuneen hyökkäyksen jälkeen ja Ukrainaan kohdistuneen hyökkäyksen aikana.

86

Näin ollen neuvosto väittää näillä argumenteillaan lähinnä, että kantajan esittämät todisteet, joilla hän pyrkii osoittamaan, että hän on irtisanoutunut RBA-Managementista ja myynyt osuutensa siinä, eivät ole uskottavia eivätkä kuvasta todellisuutta, kun otetaan huomioon viimeksi mainitun aiempi toiminta Compelissa.

87

On kuitenkin muistutettava, että edellä 24 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan maaliskuun 2025 toimissa esiintyvien kantajan nimen pysyttämistä koskevien perusteiden perusteltavuutta on arvioitava tutkimalla todisteet asiayhteydessä, johon ne kuuluvat, ja neuvosto täyttää sille kuuluvan todistustaakan, jos se esittää unionin tuomioistuimissa riittävän konkreettisten, täsmällisten ja yhtäpitävien todisteiden kokonaisuuden, jonka perusteella voidaan osoittaa, että kantaja täytti f alakohdan kriteerissä asetetut edellytykset kyseisten toimien antamisajankohtana.

88

Asiayhteydestä on yhtäältä todettava, että neuvosto tyytyy viittaamaan WK-aineistossa oleviin todisteisiin, joista suurin osa koski Compelia eikä kantajaa ja jotka liittyvät viimeksi mainitun aiempaan toimintaan kyseisessä yhtiössä.

89

Neuvosto ei kuitenkaan voi pätevästi väittää, että WK-aineistoon sisältyvät todisteet, jotka koskevat kantajan aiempaa uraa Compelissa ja jotka siis liittyvät toukokuuta 2024 edeltäneisiin tosiseikkoihin, ovat omiaan poistamaan uskottavuuden siltä, että kantaja luopui tehtävistään RBA-Managementissa lokakuussa 2024.

90

Neuvosto ei voi myöskään hylätä kantajan uudelleentarkastelupyynnössään esittämiä todisteita sillä perusteella, että ne eivät riitä osoittamaan hänen tosiasiallista luopumistaan tehtävistä, joita hän hoiti RBA-Managementissa, tukeutumalla yksinomaan toteamukseen siitä, että viimeksi mainitun työura on tapahtunut lähinnä Compelissa. Tällainen neuvoston arviointi johtaisi kantajan tilanteen vakiinnuttamiseen ja siihen, että suunnitellulta säännölliseltä uudelleentarkastelulta poistettaisiin kokonaan sen tehokas vaikutus (ks. vastaavasti tuomio 29.11.2023, Pumpyanskiy v. neuvosto, T‑734/22, ei julkaistu, EU:C:2023:761, 85 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

91

Toisaalta todistustaakan osalta on todettava, että jos neuvosto katsoi, että kantajan esittämät todisteet osoittivat ainoastaan sen, että kantaja oli näennäisesti luopunut tehtävistään RBA-Managementissa, ja että maaliskuun 2025 toimiin sisältyvä peruste oli edelleen pätevä, sen oli esitettävä näyttö siitä, että kantaja ylläpiti tosiasiallisia yhteyksiä kyseiseen yhtiöön ja että hän oli edelleen vastuussa yhtiön toiminnasta maaliskuun 2025 toimien antamisajankohtana.

92

Neuvosto ei kuitenkaan ole esittänyt lokakuun 2024 jälkeen minkäänlaista näyttöä, jolla voitaisiin tukea sen väitettä, jonka mukaan se, että kantaja luopui toiminnastaan RBA-Managementissa, oli täysin fiktiivistä.

93

Lisäksi on niin, että jos neuvosto katsoi, että kantaja täytti f alakohdan kriteerin muun kuin maaliskuun 2025 toimissa mainitun perusteen eli sen vuoksi, että kantajalla oli suoria yhteyksiä Compeliin tai että hän oli antanut Venäjän hallitukselle mitä tahansa muunlaista tukea, sen oli esitettävä tätä koskeva näyttö ja muutettava näin ollen perustetta kantajan nimen pysyttämiselle kyseisissä luetteloissa. Neuvosto ei missään tapauksessa esitä mitään näyttöä, joka osoittaisi kantajan ja Compelin välisen yhteyden olemassaolon maaliskuun 2025 toimien antamisajankohtana.

94

Koska mitään näyttöä WK-aineiston täydentämiseksi ei ole esitetty, minkään seikan perusteella ei siis voitu katsoa, että kantaja oli tosiasiallisesti edelleen RBA-Managementin johtaja ja perustaja maaliskuun 2025 toimien antamisajankohtana. Neuvoston väite, jonka mukaan kantajan aiempi toiminta Compelissä poisti kaiken uskottavuuden tästä tilanteen muuttumisesta, on puhtaasti spekulatiivinen, eikä sen tueksi ole esitetty todisteita.

95

Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että neuvosto ei ole osoittanut, että kantajan esittämillä asiakirjoilla, joilla pyritään osoittamaan hänen henkilökohtaisen tilanteensa muuttuminen, ei olisi mitään todistusarvoa. On näin ollen katsottava, että nämä asiakirjat ovat alustava näyttö siitä, että kantaja oli irtisanoutunut RBA-Managementin johtajan tehtävästään lokakuussa 2024 ja että hän ei ollut enää ollut RBA-Managementin perustaja marraskuusta 2024 lähtien.

96

Neuvosto ei siis voinut tukeutua pelkästään WK-aineistoon sisältyviin todisteisiin, jotka ovat useita kuukausia vanhempia kuin kantajan esittämät tiedot ja jotka kyseisten tietojen perusteella olivat vanhentuneita.

97

Neuvosto jätti siis virheellisesti huomiotta kantajan esittämät asiakirjat sillä perusteella, että ne eivät ole riittävän todistusvoimaisia sen osoittamiseksi, että kantajan henkilökohtainen tilanne oli tosiasiallisesti muuttunut lokakuussa 2024, esittämättä WK-aineistoon sisältyvien asiakirjojen päivitettyjä versioita tai muita todisteita, jotka osoittaisivat, että olosuhteet, jotka olivat oikeuttaneet kantajan nimen merkitsemisen kyseessä oleviin luetteloihin ja jotka koskivat sitä, että kantaja oli edelleen RBA-Managementin pääjohtaja ja perustaja ja vastuussa kyseisen yhtiön toiminnasta maaliskuun 2025 toimien antamisajankohtana, olivat edelleen olemassa kyseisenä ajankohtana.

98

On näin ollen todettava, että koska neuvosto ei arvioinut kantajan tilannetta ajantasaisesti, se ei osoittanut, että peruste, joka koski kantajan nimen pysyttämistä kyseisissä luetteloissa maaliskuun 2025 toimien antamisajankohtana, oli perusteltu.

99

Tästä seuraa, että neuvosto teki arviointivirheen, kun se pysytti kantajan nimen kyseessä olevissa luetteloissa maaliskuun 2025 toimissa f alakohdan kriteerin perusteella.

Syyskuun 2025 toimet

100

Kantaja väittää, että neuvosto teki arviointivirheen, kun se pysytti hänen nimensä kyseessä olevissa luetteloissa syyskuun 2025 toimilla, vaikka hän oli päättänyt tilanteen, johon alkuperäinen merkitseminen perustui, ja vaikka neuvosto myönsi tämän tilanteen muutoksen hänen nimensä luetteloon merkitsemisen perusteessa.

101

Neuvosto väittää, että se saattoi vain todeta, että kantaja oli muodollisesti ja näennäisesti jättänyt johtotehtävät, mutta että kantaja ei ole täydentänyt asiakirja-aineistoaan millään muulla näytöllä, joka osoittaisi kaikkien Compeliin liittyvien tehtävien tosiasiallisen päättymisen, mikä on ainoa tapa osoittaa, että ”johtajan” ja Compelin välinen pysyvä ja olennainen yhteys on päättynyt. Näennäinen irtisanoutuminen ei neuvoston mukaan riitä eikä vakuuta, kun otetaan huomioon kantajan rooli Venäjän sotatoimien tukemiseen tarkoitettujen tarvikkeiden tuonnissa.

102

Kantaja toimitti 5.4.2025 päivätyssä uudelleentarkastelupyynnössään neuvostolle uudelleen edellä 36 kohdassa mainitun päätöksen nro 16 ja edellä 38 kohdassa mainitun, 7.11.2024 päivätyn RBA-Managementia koskevan otteen oikeushenkilöiden yhtenäisestä Venäjän kansallisesta rekisteristä. Hän toimitti myös muun muassa 27.3.2025 päivätyn RBA-Managementia koskevan otteen, jossa Gurin mainitaan RBA-Managementin pääjohtajaksi ja perustajaksi, oikeushenkilöiden yhtenäisestä Venäjän kansallisesta rekisteristä, sekä häntä koskevan ”checko.ru”-internetsivuston otteen, ja tämä oli WK-aineistossa olevan asiakirjan nro 3 päivitys.

103

On todettava, että neuvosto muutti syyskuun 2025 toimissa perustetta kantajan nimen pysyttämiselle kyseessä olevissa luetteloissa. Muutoksissa todetaan, että kantaja on RBA-Managementin ”entinen” pääjohtaja ja että koska kantaja oli RBA-Managementin pääjohtaja ja perustaja, hän ”oli” vastuussa kyseisen yhtiön toiminnasta.

104

Tästä seuraa väistämättä, että neuvosto otti huomioon tiedot, jotka kantaja oli toimittanut 5.4.2025 päivätyssä uudelleentarkastelupyynnössään, ja katsoi, että kantaja oli esittänyt riittävät todisteet, jotka osoittivat hänen henkilökohtaisen tilanteensa muuttuneen ja jotka koskivat sitä, että hän ei enää ollut RBA-Managementin pääjohtaja ja että hän ei ollut enää vastuussa RBA-Managementin toiminnasta.

105

Näin ollen neuvosto ei voi pätevästi väittää, että tällä uudella perusteella se tyytyi ottamaan huomioon kantajan henkilökohtaisen tilanteen muutoksen, joka oli ainoastaan näennäinen. Tällainen tulkinta ei nimittäin vastaa kantajan nimen pysyttämisperusteen sanamuotoa syyskuun 2025 toimissa.

106

On näin ollen todettava, että syyskuun 2025 toimissa hyväksytty peruste kantajan nimen pysyttämiselle kyseessä olevissa luetteloissa perustuu yksinomaan siihen, että kantaja on aiemmin ollut vastuussa RBA-Managementin toiminnasta.

107

F alakohdan kriteeri, joka koskee luonnollisia henkilöitä, oikeushenkilöitä, yhteisöjä tai elimiä, jotka ”antavat” aineellista tai taloudellista tukea Venäjän federaation hallitukselle, on kuitenkin selvästi muotoiltu nykyhetkeen (tuomio 10.7.2024, Rashevsky v. neuvosto, T‑309/22 ja T‑739/22, ei julkaistu, muutoksenhaku vireillä, EU:T:2024:455, 173 kohta), mikä merkitsee sitä, että tukea annetaan pysyttämistoimien antamispäivänä (ks. analogisesti julkisasiamies Biondin ratkaisuehdotus yhdistetyissä asioissa Latvia v. Aven ja Fridman, C‑440/24 P ja C‑441/24, EU:C:2025:854, 115 kohta).

108

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan se, että henkilö on lakannut hoitamasta tehtäviään organisaatiossa, ei yksinään merkitse sitä, ettei näillä vanhoilla tehtävillä olisi merkitystä, koska hänen aiempi toimintansa voi vaikuttaa hänen käyttäytymiseensä. Erillisesti tarkasteltuina henkilön aiemmat tehtävät eivät kuitenkaan voi oikeuttaa hänen nimensä merkitsemistä kyseessä oleviin luetteloihin. Jos neuvosto aikoo tukeutua kyseisen henkilön aiempaan toimintaan, sen on nimittäin esitettävä luotettavia ja yhtäpitäviä seikkoja, joiden perusteella voidaan kohtuullisesti katsoa, että kyseinen henkilö on säilyttänyt läheiset yhteydet organisaatioon, jossa hän työskenteli riidanalaisen toimen antamisajankohtana, mikä oikeuttaa hänen nimensä merkitsemisen luetteloihin sen jälkeen, kun hänen toimintansa kyseisessä organisaatiossa on päättynyt (ks. vastaavasti tuomio 24.11.2021, Assi v. neuvosto, T‑256/19, EU:C:2021:818, 128 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

109

On kuitenkin todettava, ettei neuvosto ole esittänyt mitään näyttöä, joka osoittaisi, että kantaja oli ylläpitänyt yhteyksiä RBA-Managementiin tai että hän hoiti edelleen tehtäviään kyseisessä yrityksessä syyskuun 2025 toimien antamisajankohtana.

110

Tältä osin on katsottava, ettei neuvosto voi olettaa pelkästään sillä perusteella, että kantaja on ollut RBA-Managementin pääjohtaja ja että hän on ollut vastuussa kyseisen yhtiön toiminnasta, että häntä voidaan pitää luonnollisena henkilönä, joka antaa aineellista tukea Venäjän hallitukselle, useita kuukausia sen jälkeen, kun hän on jättänyt tällaiset tehtävät. Tämä nimittäin johtaisi kantajan tilanteen vakiinnuttamiseen ja muun muassa päätöksen 2014/145 6 artiklan kolmannessa kohdassa ja asetuksen N:o 269/2014 14 artiklan 4 kohdassa, sellaisina kuin ne ovat muutettuina, säädetyn säännöllisen uudelleentarkastelun tehokkaan vaikutuksen poistamiseen (ks. analogisesti tuomio 6.9.2023, Shulgin v. neuvosto, T‑364/22, ei julkaistu, EU:T:2023:503, 116 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 29.11.2023, Pumpyanskiy v. neuvosto, T‑734/22, ei julkaistu, EU:T:2023:761, 85 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

111

Edellä 26 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee lisäksi, että neuvostoa ei ole kielletty tukeutumasta samaan näyttöön, jolla kantajan nimen aiempi kyseessä olevissa luetteloissa pysyttäminen on oikeutettu, kunhan yhtäältä luetteloon merkitsemisen perusteet ovat säilyneet muuttumattomina ja toisaalta asiayhteys ei ole muuttunut siinä määrin, että näyttö olisi vanhentunut.

112

On kuitenkin todettava, että kantajan nimen merkitsemisen perustetta muutettiin syyskuun 2025 toimissa, ja että kun neuvosto myönsi, ettei kantaja ollut enää vastuussa RBA-Managementin toimista, se myönsi implisiittisesti mutta väistämättä, että WK-aineistoon sisältyvät todisteet, joilla pyrittiin osoittamaan, että kantaja oli RBA-Managementin johtaja, olivat vanhentuneita.

113

Tästä seuraa, että neuvosto ei ole täyttänyt sille edellä 23 ja 24 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti kuuluvaa todistustaakkaa, koska se ei ole esittänyt mitään näyttöä, jonka perusteella voitaisiin katsoa, että kantaja antoi Venäjän federaation hallitukselle f alakohdan kriteerissä tarkoitettua aineellista tukea syyskuun 2025 toimien antamisajankohtana hänen aiemmin RBA-Managementissa hoitamiensa tehtävien vuoksi.

114

Neuvoston väitteillä ei aseteta kyseenalaiseksi tätä päätelmää.

115

Neuvosto väittää, että Compelia koskevaan WK-aineistoon sisältyvät asiakirjat ovat edelleen merkityksellisiä ja osoittavat, että kyseinen yritys oli sääntöjenvastaisten toimenpiteiden keskiössä, kun oli kyse Ukrainan sodan tukemiseen tarkoitettujen tarvikkeiden tuonnin varmistamisesta, ja että kantaja ei voi väittää johtaneensa yritystä puhtaasti siviilitarkoituksessa. Edellä esitetyn perusteella neuvosto pohtii, onko kantaja, joka on sen mukaan Compelin tosiasiallinen johtaja, todella luopunut tehtävistään.

116

Yhtäältä neuvoston väitteellä, jonka mukaan kantaja saattaa edelleen tosiasiallisesti johtaa Compelia, ei ole merkitystä. Syyskuun 2025 toimissa kantajan Venäjän hallitukselle antamaa tukea ei nimittäin perustella kantajan ja Compelin välillä edelleen olevilla yhteyksillä hänen irtisanouduttuaan RBA-Managementin johtajan tehtävästä eikä sillä, että hän on tosiasiallisesti Compelin johtaja.

117

Toisaalta neuvoston väitettä, jonka mukaan kantaja on edelleen Compelin tosiasiallisessa johdossa, ei missään tapauksessa tueta millään todisteilla.

118

Väittäessään, että kantaja ei ole osoittanut kaikkien Compeliin liittyvien tehtävien tosiasiallista päättymistä eikä esittänyt riittäviä todisteita osoittaakseen vakuuttavasti, että hän on siirtynyt eläkkeelle Armeniaan ja luopunut kaikesta toiminnastaan, neuvosto on kääntänyt todistustaakan. Jos neuvosto katsoi, että kantaja toimi edelleen tehtävissään Compelissa, mikä oikeutti hänen luetteloon merkitsemisensä f alakohdan kriteerin nojalla, sen olisi pitänyt näyttää tämä toteen ja muuttaa vastaavasti kantajan nimen luetteloon merkitsemisen perustetta.

119

Edellä esitetystä seuraa, että koska syyskuun 2025 toimien perusteissa, jotka liittyvät f alakohdan kriteeriin, viitataan yksinomaan kantajan aiempiin tehtäviin RBA-Managementissa, neuvosto teki arviointivirheen katsoessaan, että mainittujen toimien antamisajankohtana kantajaa voitiin pitää luonnollisena henkilönä, joka tukee aineellisesti Venäjän hallitusta. Neuvosto ei nimittäin voi katsoa, että pelkästään se seikka, että kantaja toimi vuotta ennen syyskuun 2025 toimien antamista RBA-Managementin pääjohtajana, riittäisi oikeuttamaan hänen nimensä pysyttämisen kyseessä olevissa luetteloissa henkilönä, joka antaa aineellista tukea Venäjän hallitukselle (ks. analogisesti tuomio 10.9.2025, Pumpyanskiy v. neuvosto, T‑541/24, ei julkaistu, EU:T:2025:841, 120 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

120

Tästä seuraa, että neuvosto teki arviointivirheen, kun se pysytti syyskuun 2025 toimissa kantajan nimen kyseessä olevissa luetteloissa f alakohdan kriteerin perusteella.

121

Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että ainoa kanneperuste on hyväksyttävä ja riidanalaiset toimet on kumottava siltä osin kuin ne koskevat kantajaa.

Vahingonkorvausvaatimus

122

Puolustautumisoikeuksiensa loukkaamisen vuoksi kantaja vaatii sopimussuhteen ulkopuolisen neuvoston vastuun syntymistä SEUT 340 artiklan nojalla. Hän väittää, että neuvosto tyytyi 17.3.2025 päivätyssä kirjeessään stereotyyppisiin ja standardoituihin muotoiluihin vastauksena hänen 31.10.2024 esittämäänsä uudelleentarkastelupyyntöön. Se, että neuvosto kieltäytyi käsittelemästä pyyntöä, aiheuttaa hänelle varmaa vahinkoa, koska rajoittavien toimenpiteiden kestoa pidennetään tämän vuoksi ainakin tämän oikeudenkäynnin eli noin kahden vuoden ajaksi.

123

Vahingon osalta kantaja toteaa, että armenialaispankit kieltäytyvät tarjoamasta pankkipalveluja kansainvälisten pakotteiden kohteena oleville henkilöille, ja että tästä syystä hänen suunnitelmiaan asettautua Armeniaan ja harjoittaa siellä liiketoimintaa kiinteistöalalla on vaikeutettu. Armenialaispankkien toiminnan vuoksi hänen taloudelliset tappionsa ovat yhtäältä 42 480 euroa, joka vastaa sitä, että hänen Jerevanissa (Armenia) omistamaansa kiinteistöä on ollut mahdotonta vuokrata kahden vuoden ajan, ja toisaalta 150 000 euroa, joka vastaa liikevaihdon menetystä samalla ajanjaksolla sen vuoksi, että Jerevanissa on mahdotonta tehdä tiettyjä sopimuksia ja toteuttaa investointeja kiinteistöalalla.

124

Tämän osalta on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 340 artiklan toisen kohdan mukaisen sopimussuhteen ulkopuolisen unionin vastuun syntyminen edellyttää tiettyjen edellytysten täyttymistä, jotka ovat oikeussäännön, jolla annetaan oikeuksia yksityisille, riittävän ilmeinen rikkominen, syntynyt vahinko sekä syy-yhteys toimen antajalla olevan velvollisuuden laiminlyönnin ja vahinkoa kärsineille henkilöille aiheutuneen vahingon välillä (ks. tuomio 10.7.2019, HTTS v. neuvosto, C‑123/18 P, EU:T:2025:694, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 11.9.2024, Tokareva v. neuvosto, T‑744/22, EU:T:2024:608, 171 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

125

SEUT 340 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetut sopimussuhteen ulkopuolisen unionin vastuun syntymisen edellytykset ovat lisäksi kumulatiivisia. Tästä seuraa, että jos yksikin näistä edellytyksistä jää täyttymättä, kanne on hylättävä kokonaisuudessaan, eikä muita edellytyksiä ole tarpeen tutkia (ks. tuomio 11.9.2024, Tokareva v. neuvosto, T‑744/22 P, EU:C:2024:608, 172 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

126

Edellytyksestä, jonka mukaan väitetyn toiminnan ja väitetyn vahingon välillä on oltava syy-yhteys, on todettava, että kyseisen vahingon on johduttava riittävän suoraan moititusta toiminnasta, koska viimeksi mainitun on oltava vahingon ratkaiseva syy, kun taas velvollisuutta korvata kaikki laittoman tilanteen kaukaisetkin haitalliset seuraukset ei ole. Kantajan on näytettävä toteen, että moititun toiminnan ja vahingon välillä on syy-yhteys (ks. tuomio 13.12.2018, Iran Insurance v. neuvosto, T‑558/15, EU:T:2018:945, 121 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 1.6.2022, Eleveté Invest Group ym. v. komissio ja SRB, T‑523/17, EU:T:2022:313, 655 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

127

Käsiteltävässä asiassa kantaja vetoaa moititun toiminnan osalta yhtäältä siihen, että neuvosto on loukannut hänen puolustautumisoikeuksiaan käsitellessään hänen 31.10.2024 esittämäänsä uudelleentarkastelupyyntöä. Toisaalta väitetyn vahingon osalta kantaja vetoaa siihen, että armenialaispankkien toiminnan vuoksi hänen Jerevanissa omistamaansa kiinteistöä on mahdotonta vuokrata ja että hän menettää liikevaihtoa.

128

Kantaja väittää siis päättelyllään, että hänen puolustautumisoikeuksiensa väitetty loukkaaminen uudelleentarkastelumenettelyssä johti siihen, että neuvosto pysytti virheellisesti hänen nimensä kyseessä olevissa luetteloissa, minkä vuoksi hänen oli nostettava käsiteltävänä oleva kanne, jolloin rajoittavien toimenpiteiden voimassaoloa jatkettiin unionin yleisessä tuomioistuimessa käydyn menettelyn, jonka kestoksi hän arvioi kaksi vuotta, ajaksi. Hän selittää, ettei hän voi näiden kahden vuoden aikana aloittaa liiketoimintaa Armeniassa, koska armenialaispankit kieltäytyvät avaamasta hänelle pankkitiliä.

129

Näin ollen kantajan perusteluista ilmenee, että väitetty vahinko johtuu korkeintaan siitä, että armenialaispankit kieltäytyvät avaamasta hänelle pankkitiliä (jos tämä oletetaan toteen näytetyksi), eikä suoraan kantajan puolustautumisoikeuksien väitetystä loukkaamisesta.

130

On siis todettava, ettei sen seikan, että neuvosto ei käsitellyt kantajan uudelleentarkastelupyyntöä (jos tämä oletetaan toteen näytetyksi), ja niiden esteiden välillä, joita kantaja on kohdannut hankkeidensa toteuttamisessa Armeniassa, voida osoittaa mitään suoraa yhteyttä.

131

Näin ollen kantaja ei osoita suoraa syy-yhteyttä lainvastaisen toiminnan, josta hän moittii neuvostoa, ja hänelle väitetysti aiheutuneen vahingon välillä.

132

Vaikka oletettaisiin, että kantaja olisi väittänyt, että neuvoston moitittu toiminta perustui riidanalaisten toimien antamiseen, hän ei missään tapauksessa ole osoittanut, että se, että armenialaispankit kieltäytyivät tarjoamasta hänelle pankkipalveluja, olisi suora seuraus häntä koskevista rajoittavista toimenpiteistä.

133

Tämän osalta on todettava, että vaikka – kuten neuvosto toteaa – armenialaispankkien tällainen toiminta voi johtua ainoastaan niiden omasta aloitteesta ja omasta sisäisestä politiikasta, ei voida sulkea pois sitä, että ne ovat vapaaehtoisesti päättäneet noudattaa Euroopan unionin toteuttamia rajoittavia toimenpiteitä. Tällaisella toteamuksella ei kuitenkaan ole merkitystä käsiteltävässä asiassa.

134

Yhtäältä on nimittäin niin, että koska riidanalaisia toimia ei sovelleta Armeniassa, niistä ei seuraa mitään velvoitteita armenialaisille pankeille. Toisaalta riidanalaisten toimien nojalla toteutetut rajoittavat toimenpiteet muodostuvat toimenpiteistä, joilla jäädytetään sellaisten henkilöiden varat, joiden nimet on merkitty kyseessä oleviin luetteloihin, eivätkä toimenpiteistä, joilla kielletään pankkitilien avaaminen.

135

Tästä seuraa, että koska yksi neuvoston vastuun syntymisen edellytyksistä ei täyty, vahingonkorvausvaatimus on hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

136

Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 3 kohdassa määrätään, että jos asiassa osa vaatimuksista ratkaistaan toisen asianosaisen ja osa toisen asianosaisen hyväksi, kumpikin asianosainen vastaa omista kuluistaan.

137

Koska käsiteltävässä asiassa osa vaatimuksista on ratkaistu kantajan ja osa neuvoston hyväksi, on määrättävä, että kumpikin asianosainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

1)

Rajoittavista toimenpiteistä Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta annetun päätöksen 2014/145/YUTP muuttamisesta 14.3.2025 annettu neuvoston päätös (YUTP) 2025/528, Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 269/2014 täytäntöönpanosta 14.3.2025 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) 2025/527, rajoittavista toimenpiteistä Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta annetun päätöksen 2014/145/YUTP muuttamisesta 12.9.2025 annettu neuvoston päätös (YUTP) 2025/1895 ja Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 269/2014 täytäntöönpanosta 12.9.2025 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) 2025/1894 kumotaan siltä osin kuin Vladimir Avetisyanin nimi on pysytetty luettelossa henkilöistä, yhteisöistä ja elimistä, joihin kyseisiä rajoittavia toimenpiteitä sovelletaan.

2)

Kanne hylätään muilta osin.

3)

Vladimir Avetisyan ja Euroopan unionin neuvosto vastaavat kumpikin omista oikeudenkäyntikuluistaan.