<!DOCTYPE html PUBLIC "yes" "xhtml1-strict.dtd">
<html xmlns="http://www.w3.org/1999/xhtml">
<!--GENDOC2XHTML # converter_version: 1.2.15-->
  <head>
    <title>2026-05-202605C121202401980-00-TRA-DOC-FI-CONCL-C-0198-24-202510870-07_00</title>
    <meta content="text/html; charset=utf-8" http-equiv="Content-Type"/>
    <meta content="true" name="ParExtraits_2021"/>
    <meta content="" name="Gendoc_DGTGeneratedDate"/>
    <meta content="fi-FI" name="Gendoc_Lang"/>
    <meta content="" name="Gendoc_GenerationDate"/>
    <meta content="" name="IsFlattened"/>
    <meta content="1" name="NumProc"/>
    <meta content="Final" name="Gendoc_EditionType"/>
    <meta content="0001" name="Gendoc_CaseNumberSuite"/>
    <meta content="22/05/2026 13:32:26" name="Gendoc_LastVerificationDate"/>
    <meta content="" name="Gendoc_ProcedureNumber"/>
    <meta content="fi" name="Gendoc_LangCode"/>
    <meta content="CNC" name="TypeDoc"/>
    <meta content="4KH/L7Ud32AO5jIkCl7zbRdPN2zCDReXLmgaCZfu4XdvfwTJEY+SA/MFzZeZGUiGxG5Z/H8iVw385NkE6gieXE+dIkfHgGkot/QfDiOSmusW+qfBFPhEb1OQIcvK1MDK5+Pbz3hlwU4xF8PLIFe/x+WyEzIbNSua0mVEo2dSiVI=" name="GenDocUID"/>
    <meta content="P" name="TypeProc"/>
    <meta content="" name="CreateCustomParts"/>
    <meta content="OK" name="ReadyToPublish"/>
    <meta content="akla" name="Gendoc_User"/>
    <meta content="" name="EP_Mode"/>
    <meta content="" name="Gendoc_DGTGenerated"/>
    <meta content="" name="Gendoc_Vademecum"/>
    <meta content="0198" name="NumeroOrdre"/>
    <meta content="2024" name="Annee"/>
    <meta content="P" name="Gendoc_ProcedureType"/>
    <meta content="" name="EP_Version"/>
    <meta content="FI" name="Langue"/>
    <meta content="akla" name="Gendoc_DGTGeneratedUser"/>
    <meta content="FAST_document_go_green" name="Gendoc_LastVerificationStatus"/>
    <meta content="CNC_C" name="Gendoc_GendocTemplateType"/>
    <meta content="TRUE" name="WithoutAuthorBlockFlatP"/>
    <meta content="GenDoc 22-05-26 13:28:21" name="Created"/>
    <meta content="" name="Canevas3_Vademecum"/>
    <meta content="TRUE" name="WithoutAuthorBlock"/>
    <meta content="" name="Gendoc_CaseYear"/>
    <meta content="false" name="Generation_In_Progress"/>
    <meta content="C" name="Juridiction"/>
    <meta content="379f29a99dfe4187b2fe7598cf38eaac" name="DocumentIdentifier"/>
    <meta content="0198" name="Gendoc_CaseNumber"/>
    <meta content="ImportedWithoutSource" name="SdlIdentifier"/>
    <meta content="RP" name="NatureAff"/>
    <meta content="RP" name="Gendoc_CaseNature"/>
    <meta content="0001" name="NumSuite"/>
    <meta content="C" name="Gendoc_Juridiction"/>
  </head>
  <body>
    <div style="header">
      <div id="rId23" style="first"/>
      <div id="rId19" style="even">Ratkaisuehdotus – Nicholas Emiliou – Asia C-198/24</div>
      <div id="rId20" style="default">Mr Green</div>
    </div>
    <p class="C36Centre" id="para-1" title="page-1">
      JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
    </p>
    <p class="C36Centre" id="para-2" title="page-1">
      NICHOLAS EMILIOU
    </p>
    <p class="C36Centre" id="para-3" title="page-1">
      30 päivänä lokakuuta 2025  (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-1" href="#t-1">1</a>
</span>)
      
    </p>
    <p class="C38Centregrasgrandespacement" id="para-4" title="page-1">
      Asia C‑198/24
    </p>
    <p class="C37Centregras" id="para-5" title="page-1">
      TQ
    </p>
    <p class="C37Centregras" id="para-6" title="page-1">
      vastaan
    </p>
    <p class="C37Centregras" id="para-7" title="page-1">
      Mr Green Limited
    </p>
    <p class="C39Centreespacement" id="para-8" title="page-1">
      (Ennakkoratkaisupyyntö – Landesgericht für Zivilrechtssachen Wien (Wienin osavaltion siviilituomioistuin, Itävalta))
    </p>
    <p class="C71Indicateur" id="para-9" title="page-1">
      Ennakkoratkaisupyyntö – Oikeudellinen yhteistyö siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa – Rajat ylittävä velkojen perintä – Eurooppalainen tilivarojen turvaamismääräysmenettely – Asetus (EU) N:o 655/2014 – Turvaamismääräyksen antamismenettelyn ex parte -luonne – 11 artikla – Kyseisen menettelyn kuluessa esitetyn ennakkoratkaisupyynnön seuraukset – Turvaamismääräyksen antamisen edellytykset – 7 artikla – Periculum in mora – Todellinen riski siitä, että ilman turvaamismääräystä velkojan vaatimuksen myöhempi täytäntöönpano estyy tai olennaisesti vaikeutuu – Seikat, jotka voidaan ottaa huomioon arvioitaessa kyseistä edellytystä
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-10" title="page-2">
      
        <br/>
      
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">I </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Johdanto</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">1.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tämä Landesgericht für Zivilrechtssachen Wienin (Wienin osavaltion siviilituomioistuin, Itävalta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö kuuluu asioihin, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-2" href="#t-2">2</a>
</span>) jotka koskevat Maltalle sijoittautuneiden yhtiöiden verkossa tarjoamia onnenpelejä. Näiden yhtiöiden ylläpitämillä verkkosivustoilla voidaan tavallisesti vierailla muista jäsenvaltioista (käsiteltävässä asiassa Itävallasta) käsin, ja niitä voidaan myös suunnata toisiin jäsenvaltioihin (verkkosivustojen nimien, niillä käytetyn kielen, mainonnan jne. avulla). Kyseiset yhtiöt tarjoavat palvelujaan Maltan peliviranomaisen (Maltese Gaming Authority) Maltan lainsäädännön nojalla myöntämien onnenpelejä koskevien lupien nojalla. Niillä ei kuitenkaan aina ole kohdejäsenvaltioiden onnenpelilainsäädännössä edellytettyä toimivaltaisten viranomaisten myöntämää lupaa tällaisten pelien tarjoamiseen kyseisten valtioiden alueella.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">2.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Lukuisat kuluttajat osallistuvat näihin internetissä pelattaviin onnenpeleihin muissa jäsenvaltioissa, ja monet heistä menettävät huomattavia rahasummia. Viime vuosina tällaiset pelaajat ovat pyrkineet saamaan tappionsa korvatuksi nostamalla paikallisissa tuomioistuimissa (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-3" href="#t-3">3</a>
</span>) vahingonkorvauskanteita onnenpelejä tarjoavia maltalaisia yhtiöitä vastaan. He vetoavat tyypillisesti siihen, että i) pelaaja asetti pelipanoksia onnenpeleissä yhden näistä yhtiöistä kanssa tehdyn onnenpelisopimuksen perusteella ja menetti panoksensa, että ii) koska kyseisellä yhtiöllä ei ollut kohdejäsenvaltion viranomaisten myöntämää toimilupaa, tarjotut onnenpelit olivat lainvastaisia ja kyseessä oleva sopimus oli siten pätemätön paikallisen sopimuslainsäädännön nojalla ja että iii) kyseisen yhtiön on näin ollen palautettava nämä pelipanokset perusteettoman edun palauttamista koskevan säännön mukaisesti. Itävallassa ja Saksassa on ilmeisesti käsitelty tai parhaillaan vireillä tuhansia tällaisia vaatimuksia. Vaikuttaa myös siltä, että Itävallan ja Saksan tuomioistuimet ovat tähän mennessä useimmissa tapauksissa suhtautuneet myönteisesti tällaisiin vaatimuksiin. </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">3.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ei ole yllättävää, että maltalaiset onnenpeliyhtiöt kiistävät nämä palauttamisvaatimukset. Vaikuttaa siltä, että usein ne myös kieltäytyvät noudattamasta niitä vastaan annettuja tuomioita ja pitävät näitä tuomioita ilmeisen virheellisinä. Kyseiset yhtiöt väittävät, että siltä osin kuin niiden palveluja tarjotaan Maltalla myönnettyjen onnenpelejä koskevien toimilupien – joissa usein sallitaan onnenpelien tarjoaminen sekä Maltan sisällä että Maltalta käsin – mukaisesti, niillä on oikeus tarjota tällaisia palveluja koko Euroopan unionissa SEUT 56 artiklassa vahvistetun vapauden nojalla.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">4.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Näiden yhtiöiden mukaan on niin, että kun kohdejäsenvaltiot ulottavat onnenpelisäännöksensä ja toimilupavaatimuksensa koskemaan kyseisiä yhtiöitä pelaajien suojelun (kuten petosten ja riippuvuuksien estämisen ja niihin liittyvien huolenaiheiden) perusteella, kyseiset jäsenvaltiot rajoittavat perusteettomasti ja/tai suhteettomasti niiden palvelujen tarjoamisen vapautta. Samat yhtiöt väittävät, että Maltan onnenpelisäännökset ja Maltan peliviranomaisen harjoittama valvonta takaavat riittävän pelaajien suojelun, jota ne pitävät tärkeänä näkökohtana, jota paikalliset tuomioistuimet eivät ota huomioon.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">5.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Maltalaiset onnenpeliyhtiöt ovat saaneet tältä osin tukea Maltan lainsäätäjältä. Maltan lainsäätäjä on katsonut, että kohdejäsenvaltiot rajoittavat näiden yhtiöiden SEUT 56 artiklan mukaista palvelujen tarjoamisen vapautta ja että ”Maltan pitkäaikaisena politiikkana on ollut kannustaa sellaisten onnenpelialan toimijoiden sijoittautumista Maltalle, jotka tarjoavat palvelujaan paikallisesti ja rajatylittävästi paikallisen lainsäädännön mukaisesti, pyrkimyksenä edistää yksityistä yritystoimintaa Maltan perustuslain 18 §:n mukaisesti”, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-4" href="#t-4">4</a>
</span>) ja se hyväksyi 12.6.2023 lain 55 (Bill 55), jolla Maltan onnenpelilakiin (Maltese Gaming Act) lisättiin 56A §. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-5" href="#t-5">5</a>
</span>) Kyseisessä pykälässä säädetään lähinnä, että kanteita, joissa kyseenalaistetaan maltalaisten yhtiöiden Maltalla myönnetyn onnenpelejä koskevan luvan nojalla tarjoamien palvelujen lainmukaisuus, ei voida ottaa tutkittavaksi Maltan tuomioistuimissa. Siinä myös säädetään, että ulkomaisia tuomioita, joissa tällainen kanne hyväksytään, ei tunnusteta eikä panna täytäntöön Maltalla.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">6.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tätä taustaa vasten nyt käsiteltävä asia koskee sitä nimenomaista kysymystä, voiko pelaaja, joka esittää tällaisen palautusvaatimuksen maltalaiselle onnenpeliyhtiölle, turvata vaatimuksensa myöhemmän täytäntöönpanon eurooppalaisen tilivarojen turvaamismääräyksen (jäljempänä turvaamismääräys tai määräys) avulla asetuksen (EU) N:o 655/2014 nojalla. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-6" href="#t-6">6</a>
</span>) Tämä turvaamistoimi kohdistuu varoihin, joita yhtiöllä väitetään olevan pankkitileillä useissa EU:n jäsenvaltioissa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">7.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tältä osin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii selventämään yhtä turvaamismääräyksen antamisen edellytyksistä (jotka vahvistetaan EAPO-asetuksen 7 artiklassa), nimittäin edellytystä, jonka mukaan vaatimuksen esittäjän on osoitettava ”pikainen tarve” tällaiselle toimenpiteelle (edellytys, josta käytetään yleisesti nimitystä ”periculum in mora” ja jota unionin tuomioistuin ei ole tähän mennessä koskaan tarkastellut). Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, millaista näyttöä tällaista toimenpidettä pyytävän velkojan on esitettävä tältä osin. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää selventämään muun muassa, kohdistuuko näyttö turvaamismääräyksen antamisen edellytysten täyttymisestä yksinomaan siihen, onko velallisen subjektiivisena aikomuksena estää vaatimuksen täytäntöönpano – kuten varojen hukkaamiseen, kätkemiseen tai luovuttamiseen –, vai voidaanko tässä arvioinnissa ottaa myös huomioon objektiivisia tekijöitä, kuten kansallisen lainsäätäjän toimet, joista käsiteltävä asia on tyypillinen esimerkki.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">II </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Asiaa koskevat oikeussäännöt</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">A </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">EAPO-asetus</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">8.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Turvaamismääräys on varojen ”jäädyttämistä” koskeva turvaamistoimenpide. Tarkemmin ottaen EAPO-asetuksen 2 ja 5 artiklan mukaan tällaista toimenpidettä voi hakea ”rajat ylittävissä asioissa” henkilö (jota nimitetään EAPO-asetuksessa ”velkojaksi”), joka esittää ”rahallisen vaateen” ”siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa” toista henkilöä (jota nimitetään siinä ”velalliseksi”) vastaan joko ennen pääasiakanteen vireillepanoa, pääasiakanteen käsittelyn aikana tai tuomion (tai tuomioistuimessa tehdyn sovinnon tai virallisen asiakirjan), jossa velallinen velvoitetaan maksamaan velka, saamisen jälkeen. Määräyksen voi antaa tuomioistuin, joka on toimivaltainen ratkaisemaan pääasian, tai tuomioistuin, joka antoi tuomion pääasiassa. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-7" href="#t-7">7</a>
</span>) Kun määräys annetaan, sillä asetetaan sitova velvollisuus asianomaiselle rahoituslaitokselle (tai -laitoksille) ”turvata” varat, jotka ovat yhdellä tai useammalla pankkitilillä toisen jäsenvaltion alueella, ja estetään näin velallista – tai sen valtuuttamaa edustajaa – hukkaamasta, siirtämästä tai muulla tavoin vaarantamasta tällaisia varoja, millä pyritään varmistamaan, että varat ovat myöhemmin käytettävissä perusteena olevan velkojan vaatimuksen täytäntöönpanoa varten. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-8" href="#t-8">8</a>
</span>) Turvaamismääräyksen nopean täytäntöönpanon takaamiseksi se on automaattisesti (ja poikkeuksetta) täytäntöönpanokelpoinen jäsenvaltiossa, jossa sen kohteena oleva tili on (tai tilit ovat). (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-9" href="#t-9">9</a>
</span>) Kyseisen unionin lainsäädännön tarkoituksena on tehostaa tuomioiden rajat ylittävää täytäntöönpanoa ja siten edistää sisämarkkinoiden toimintaa sekä varmistaa velkojille ”tehokas oikeussuojan saatavuus” Euroopan unionissa. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-10" href="#t-10">10</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">9.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">EAPO-asetuksessa vahvistetaan yhtenäiset säännöt, jotka koskevat useita tällaisen turvaamismääräyksen ”syntymään”, ”elämään” ja ”kuolemaan” liittyviä kysymyksiä. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-11" href="#t-11">11</a>
</span>) Etenkin kyseisen asetuksen 7 artiklassa säädetään aineellisista edellytyksistä tällaisen määräyksen antamiselle. Sen 1 kohdassa säädetään, että ”tuomioistuin antaa turvaamismääräyksen, jos velkoja on esittänyt riittävät todisteet, joiden avulla tuomioistuin voi varmistua siitä, että on pikainen tarve turvaamismääräyksen muodossa toteutettavalle turvaamistoimenpiteelle, koska on olemassa todellinen riski siitä, että ilman tällaista toimenpidettä velkojan velalliseen kohdistaman vaatimuksen myöhempi täytäntöönpano estyy tai olennaisesti vaikeutuu”.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">III </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tosiseikat, kansallinen menettely ja ennakkoratkaisukysymykset</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">10.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Mr Green Limited (jäljempänä Mr Green) tarjoaa verkossa pelattavia onnenpelejä www.mrgreen.com-verkkosivuston välityksellä (muun muassa) Itävallassa Maltalla sijaitsevasta sääntömääräisestä kotipaikastaan käsin. Kyseisellä yhtiöllä on Maltan peliviranomaisen myöntämä Maltan lainsäädännön mukainen toimilupa onnenpelien järjestämiseen. Sillä ei kuitenkaan ole Itävallan rahapelilain (Glückspielgesetz) mukaista toimilupaa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">11.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">TQ, joka on kuluttaja ja asuu vakituisesti Wienissä (Itävalta), osallistui 3.1.2017–25.4.2019 onnenpeleihin Mr Greenin verkkosivustolla. Tänä ajanjaksona hän sijoitti peleihin ja hävisi yhteensä 62 878 euroa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">12.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">TQ nosti myöhemmin Mr Greeniä vastaan Landesgericht für Zivilrechtssachen Wienissä kanteen, jossa hän vaati kyseisen määrän palauttamista. TQ väitti, että koska Mr Greenillä ei ollut Itävallan rahapelilain mukaista toimilupaa, hänen yhtiön kanssa tekemänsä onnenpelisopimus oli pätemätön, mistä seurasi kyseisen yhtiön velvollisuus palauttaa hänen häviämänsä pelipanokset.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">13.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Landesgericht für Zivilrechtssachen Wien hyväksyi kanteen 2.12.2021 antamallaan tuomiolla ja määräsi Mr Greenin palauttamaan 62 878 euroa sekä maksamaan sille kertyneet korot ja muita kuluja. Oberlandesgericht Wien (Wienin osavaltion ylioikeus, Itävalta) hylkäsi kyseisen yhtiön tuomiosta tekemän valituksen. Molemmista tuomioista tuli oikeusvoimaisia ja täytäntöönpanokelpoisia 13.4.2022. </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">14.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">TQ jätti 13.2.2024 Bezirksgericht Innere Stadt Wieniin (Wienin kaupungin keskustan piirioikeus, Itävalta) kyseisissä tuomioissa hyväksytyn saatavan osalta turvaamismääräystä koskevan hakemuksen, jonka kohteena olivat pankkitilit, joita Mr Greenillä väitetysti oli Irlannissa, Luxemburgissa, Maltassa ja Ruotsissa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">15.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">EAPO-asetuksen 7 artiklan 1 kohdassa säädetystä periculum in mora -edellytyksestä TQ väitti lähinnä, että i) Mr Green pyrki estämään täytäntöönpanomenettelyn Itävallassa siirtämällä varoja maan ulkopuolelle, erityisesti päättämällä – 16.2.2021 edeltävänä täsmentämättömänä ajankohtana – sopimussuhteensa Dimoco Europe GmbH:hon, joka on maksupalveluntarjoaja, jossa Mr Greenillä oli luottosaldo ja joka oli kolmannen asemassa olevana velallisena suorittanut Mr Greeniltä olevia saatavia vuoden 2021 helmikuun alkuun saakka; TQ:n mukaan oli (kyseisessä säännöksessä tarkoitettu) ”todellinen riski” siitä, että Mr Green ryhtyisi vastaaviin toimiin muissa jäsenvaltioissa ja siirtäisi kaikki varansa Maltalle. Jos näin tapahtuisi, TQ:n saatavan periminen ”estyy tai olennaisesti vaikeutuu” kyseisessä säännöksessä tarkoitetulla tavalla, koska ii) Maltan onnenpelilakiin äskettäin lisätty 56A § teki tällaisten vaatimusten täytäntöönpanon maltalaista onnenpeliyhtiötä vastaan käytännössä mahdottomaksi Maltalla.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">16.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Bezirksgericht Innere Stadt Wien hylkäsi TQ:n hakemuksen 15.2.2024 antamallaan määräyksellä sillä perusteella, ettei EAPO-asetuksen 7 artiklan 1 kohdassa säädetty periculum in mora -edellytys täyttynyt. Kyseinen tuomioistuin katsoi erityisesti, ettei tällaiselle toimenpiteelle ollut ”pikaista tarvetta”, koska TQ oli jättänyt hakemuksen vasta kaksi vuotta sen jälkeen, kun tuomiot, joiden turvaamista hän haki, olivat tulleet täytäntöönpanokelpoisiksi; joka tapauksessa i) Mr Greenin vuonna 2021 toteuttamat toimet eivät riittäneet osoittamaan, että oli olemassa ”todellinen riski” siitä, että ilman tällaista määräystä TQ:n vaatimuksen täytäntöönpano ”estyy tai olennaisesti vaikeutuu” vuonna 2024, ja ii) vaikka Prim’Awla tal-Qorti Ċivili (siviiliasioita käsittelevä alioikeus, ensimmäinen jaosto, Malta) kieltäytyi panemasta täytäntöön Itävallassa annettuja tuomioita Maltan onnenpelilain 56A §:n nojalla, oli epäselvää, olivatko ylemmänasteiset tuomioistuimet Maltassa lausuneet – tai lausuisivatko ne – samoin.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">17.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">TQ valitti kyseisestä määräyksestä Landesgericht für Zivilrechtssachen Wieniin. Kyseinen tuomioistuin huomautti, että valituksen lopputulos riippuu EAPO-asetuksen 7 artiklan 1 kohdan asianmukaisesta tulkinnasta, ja päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-32" title="page-7">
      ”Onko [EAPO-asetuksen] 7 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että velallisen yli kolme vuotta vanhoja toimia ja/tai ratkaisun täytäntöönpanon esteitä velallisen jäsenvaltiossa ei ole otettava huomioon?”
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">18.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kirjallisia huomautuksia esittivät TQ, Mr Green, Belgian ja Maltan hallitukset sekä Euroopan komissio. Samat asianosaiset ja muut osapuolet olivat edustettuina 19.6.2025 pidetyssä istunnossa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">IV </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Asian tarkastelu</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">19.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">TQ:n itävaltalaiseen tuomioistuimeen jättämän kaltainen turvaamismääräystä koskeva hakemus täyttää selvästi tutkittavaksi ottamisen edellytykset. On selvää, että tilanne kuuluu EAPO-asetuksen soveltamisalaan. TQ nimittäin pyrkii hakemuksellaan turvaamaan ”siviili- ja kauppaoikeudellisessa rajat ylittävässä asiassa” (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-12" href="#t-12">12</a>
</span>) esitettävän ”rahallisen vaateen” (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-13" href="#t-13">13</a>
</span>) täytäntöönpanon. </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">20.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin epäilee sitä vastoin, voidaanko tällaista hakemusta pitää perusteltuna käsiteltävän asian kaltaisissa olosuhteissa. Kuten johdannossa todettiin, tämä riippuu siitä, täyttyvätkö (EAPO-asetuksen 7 artiklassa asetetut) edellytykset turvaamismääräyksen antamiselle. Tarkastelen B jaksossa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämää kysymystä tässä suhteessa. Ennen sitä käsittelen kuitenkin A jaksossa alustavaa kysymystä, josta keskusteltiin unionin tuomioistuimessa ja joka koskee parasta mahdollista tapaa ennakkoratkaisumenettelyn yhteensovittamiseen EAPO-menettelyn kanssa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">A </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ennakkoratkaisumenettelyn ja EAPO-menettelyn yhteensovittaminen</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">21.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Jotta varojen ”jäädyttämistä” koskevat toimenpiteet olisivat tehokkaita, niihin on sisällyttävä yllätyksellisyys. Pankkitileillä olevat varat ovat hyvin epävakaita omaisuuseriä. Vastaan hangoitteleva velallinen voisi saatuaan tiedon siitä, että hänen tiliinsä kohdistuu tällainen toimenpide, pikaisesti tyhjentää kyseisen tilin yksinkertaisella sähköisellä pankkitoimella ennen kuin toimenpide voidaan panna täytäntöön.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">22.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toimenpiteen yllätyksellisyyden takaamiseksi ja siten edellä kuvatun riskin toteutumisen estämiseksi unionin lainsäätäjä piti olennaisena, että kansalliset tuomioistuimet ratkaisevat turvaamismääräystä koskevat hakemukset (ja tapauksen mukaan antavat turvaamismääräykset) ex parte -menettelyssä yksinomaan velkojan toimittamien tietojen ja todisteiden perusteella. Tämän EAPO-menettelyn ensimmäisen vaiheen (jäljempänä myöntämisvaihe) osalta EAPO-asetuksen 11 artiklassa säädetään, että ”velalliselle ei ilmoiteta – – hakemuksesta eikä häntä kuulla ennen määräyksen antamista”. Itse asiassa kyseisen asetuksen 24 ja 25 artiklan sekä 28 artiklan 1 kohdan mukaan velalliselle on ilmoitettava asiasta vasta, kun kyseinen pankki on toteuttanut määräyksen. Tämän jälkeen velallisella on EAPO-asetuksen 33 artiklan nojalla oikeus hakea määräyksen peruuttamista sen antaneessa tuomioistuimessa ja tulla kuulluksi tässä EAPO-menettelyn toisessa vaiheessa (jäljempänä muutoksenhakuvaihe).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">23.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tässä muutoin hyvin suunnitellussa kehyksessä syntyy kuitenkin haasteita, kun kansallisille tuomioistuimille – kuten Landesgericht für Zivilrechtssachen Wienille – on jätetty turvaamismääräystä koskevia hakemuksia mutta ne ovat epävarmoja EAPO-asetukseen sisältyvien vaatimusten, sen 7 artiklassa säädetyt edellytykset mukaan luettuina, tulkinnasta ja haluavat saada asiaan selvennystä unionin tuomioistuimelta SEUT 267 artiklan mukaisessa ennakkoratkaisumenettelyssä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">24.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Vaikuttaa ainoastaan loogiselta, että kansalliset tuomioistuimet, kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin nyt käsiteltävässä asiassa, haluavat saada tällaiset selvennykset myöntämisvaiheessa ennen kuin ne tekevät päätöksen turvaamismääräyksen antamisesta (etenkin, koska niillä on EAPO-asetuksen 17 artiklan 1 kohdan nojalla velvollisuus tarkistaa, täyttyvätkö sen edellytykset). Näillä tuomioistuimilla on sitä paitsi täysi oikeus pyytää ennakkoratkaisua tällaisessa vaiheessa. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-14" href="#t-14">14</a>
</span>) Ongelmana on kuitenkin se, että ennakkoratkaisumenettelyn aloittaminen tässä vaiheessa saattaa heikentää vireillä olevan turvaamismääräystä koskevan hakemuksen välttämätöntä luottamuksellisuutta ennakkoratkaisumenettelyä unionin tuomioistuimessa koskevien menettelysääntöjen tahattomana seurauksena.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">25.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tarkemmin ottaen muistutan, että Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artiklan ensimmäisessä kohdassa määrätään, että kun kansallinen tuomioistuin esittää ennakkoratkaisupyynnön, unionin tuomioistuimen kirjaamo antaa ennakkoratkaisupyyntöpäätöksen tiedoksi ”asianosaisille”. Lisäksi Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artiklan toisen kohdan ja unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 96 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan näillä samoilla ”asianosaisilla” on oikeus toimittaa huomautuksia unionin tuomioistuimelle. Kun kyse on EAPO-asetuksen mukaista turvaamismääräystä koskevasta kansallisesta menettelystä, käsite ”asianosaiset” käsittää selvästi velallisen.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">26.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tämän viimeisen seikan osalta olen tietoinen siitä, että kansallisissa menettelyissä ”asianosaiset” todetaan tavallisesti sovellettavien kansallisten menettelysääntöjen mukaisesti ja että sen tekee loogisesti (koska se on kansallista oikeutta koskeva kysymys) ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin (kuten unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 97 artiklan 1 kohdassa määrätään). (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-15" href="#t-15">15</a>
</span>) Turvaamismääräystä koskevalle menettelylle on kuitenkin tyypillistä se, että siihen sovelletaan ensisijaisesti unionin oikeudessa EAPO-asetuksessa vahvistettuja yhdenmukaisia menettelysääntöjä. Näin ollen nämä ”asianosaiset” on todettava viimeksi mainittujen sääntöjen mukaisesti. Koska nämä säännöt kuuluvat unionin oikeuteen, unionin tuomioistuimen on tulkittava niitä yhtenäisesti, jotta varmistetaan niiden johdonmukaisuus jäsenvaltioissa. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-16" href="#t-16">16</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">27.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kyseisten sääntöjen systematiikan mukaisesta tulkinnasta seuraa, että velallinen on yksinkertaisesti vastaaja tällaisessa menettelyssä, sillä EAPO-asetuksen 4 artiklan 7 alakohdan määritelmän mukaan velallinen on henkilö, ”jota vastaan” velkoja pyrkii saamaan turvaamismääräyksen. Tätä ei muuta se, että velalliselle ei ilmoiteta myöntämisvaiheesta (tai häntä ei kuulla kyseisessä vaiheessa) tai että hän voi puolustautua ainoastaan muutoksenhakuvaiheessa. Näitä kahta vaihetta on nimittäin pidettävä yhden ainoan menettelyllisen kehyksen, toisin sanoen EAPO-menettelyn, johon kuuluu perustavalla tavalla turvaamistoimenpiteen toteuttamista koskeva velkojan ja velallisen välinen vastakkaisten intressien leimaama suhde, erottamattomina osina. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-17" href="#t-17">17</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">28.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Yhteenvetona voidaan todeta, että kun kansallinen tuomioistuin esittää ennakkoratkaisupyynnön myöntämisvaiheessa, unionin tuomioistuimen on tavallisesti ilmoitettava velalliselle kyseisestä pyynnöstä ja annettava velalliselle mahdollisuus osallistua ennakkoratkaisumenettelyyn. Tämä tarkoittaa väistämättä sitä, että velallinen saa ennenaikaisesti tiedon siitä, että kansallisessa tuomioistuimessa on vireillä hakemus hänen tiliinsä (tileihinsä) kohdistuvan turvaamismääräyksen antamiseksi. Itse asiassa näin tapahtui Mr Greenin osalta käsiteltävässä asiassa. </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">29.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tämä on mielestäni valitettava asiaintila, koska siihen liittyy juuri se riski, jota unionin lainsäätäjä on pyrkinyt lieventämään EAPO-asetuksen 11 artiklalla – nimittäin riski siitä, että velallinen kätkee tai hukkaa kohteena olevat varat ennen määräyksen toteuttamista. Hakemuksen jättäneelle velkojalle voisi aiheutua korvaamatonta haittaa tämän seurauksena hänen perusoikeuskirjan 47 artiklan mukaisen tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevan oikeutensa vastaisesti. Tämän seurauksena myös SEUT 267 artiklassa määrätyn järjestelmän tehokkuus heikentyy. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-18" href="#t-18">18</a>
</span>) Unionin tuomioistuimen antamasta ennakkoratkaisusta voi nimittäin viime kädessä olla vain vähän hyötyä kansalliselle tuomioistuimelle kyseisessä asiassa, etenkin jos turvaamismääräyksen antamista pidetään oikeutettuna kyseisen ratkaisun valossa, mutta velallinen on tällä välin kätkenyt tai hukannut varojaan ja tehnyt näin hakemuksen tehottomaksi.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">30.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tällainen asiaintila ei saisi toistua tulevissa tapauksissa. On löydettävä pragmaattinen ratkaisu, joka i) turvaa kansallisten tuomioistuinten oikeuden esittää ennakkoratkaisupyyntöjä EAPO-asetuksessa säädetyistä vaatimuksista (mikä on myös olennaista, jotta varmistetaan kyseisen välineen yhtenäinen soveltaminen koko Euroopan unionissa) ja samanaikaisesti ii) suojaa EAPO-asetuksen tehokkuutta ja velkojien intressejä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">31.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Yksi mahdollinen ratkaisu voisi olla sellainen, jossa unionin tuomioistuin tulkitsee (uudelleen) Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artiklaa ja työjärjestyksensä 96 artiklan 1 kohdan a alakohtaa siten, että kun kansallinen tuomioistuin esittää EAPO-asetusta koskevan ennakkoratkaisupyynnön myöntämisvaiheessa, velalliselle – vaikka se on muodollisesti ”pääasian oikeudenkäynnin asianosainen” – ei pidä ilmoittaa kyseisestä pyynnöstä eikä a fortiori antaa oikeutta toimittaa huomautuksia unionin tuomioistuimelle. Tämä lähestymistapa perustuu ”symmetriseen” logiikkaan, joka vaikuttaa ensi näkemältä houkuttelevalta: ”asianosaiset” (kuten velallinen) voisivat osallistua ennakkoratkaisumenettelyyn, jos ja siinä määrin kuin ne voivat tehdä näin pääasian oikeudenkäynnissä. Tämä ratkaisu ei kuitenkaan ole mielestäni toteuttamiskelpoinen eikä asianmukainen. </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">32.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Se on selvästi Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artiklan ja unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 96 artiklan 1 kohdan a alakohdan sanamuodon vastainen, sillä niissä annetaan kaikille kansallisen menettelyn ”asianosaisille” oikeus saada tieto kyseisessä menettelyssä esitetystä ennakkoratkaisupyynnöstä ja esittää huomautuksia unionin tuomioistuimelle. Niissä ei määrätä mistään poikkeuksesta, jossa pääasian oikeudenkäynnin asianosaisille ei tarvitse ilmoittaa ennakkoratkaisupyynnöstä ja/tai niillä ei ole oikeutta olla läsnä ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-19" href="#t-19">19</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">33.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Muistutan lisäksi, että Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artiklan ja unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 96 artiklan 1 kohdan a alakohdan laatijat antoivat ”pääasian oikeudenkäynnin asianosaisille” mahdollisuuden osallistua ennakkoratkaisumenettelyyn, jotta ne voivat turvata kuulluksi tulemista koskevan oikeutensa osana (perusoikeuskirjan 47 artiklassa suojattua) perusoikeuttaan oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Unionin tuomioistuimen vastauksena ennakkoratkaisupyyntöön esittämällä unionin oikeuden tulkinnalla on nimittäin yleensä tärkeä, jollei ratkaiseva, vaikutus kansallisen menettelyn lopputulokseen. Velallisen asemassa myöntämisvaiheessa olevia ”asianosaisia” koskeva poikkeus olisi kyseenalainen tämän tavoitteen valossa. </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">34.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Etenkin turvaamismääräystä koskevan kansallisen menettelyn yhteydessä velallisen oikeus tulla kuulluksi ainoastaan viivästyy (kunnes määräys on toteutettu). Velallisella on lopulta (muutoksenhakuvaiheessa) tilaisuus vakuuttaa kansallinen tuomioistuin siitä, että edellytykset määräyksen antamiselle eivät tosiasiassa täyttyneet. </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">35.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Sitä vastoin, jos kansallinen tuomioistuin esittää ennakkoratkaisupyynnön myöntämisvaiheessa eikä velalliselle ilmoiteta kyseisestä pyynnöstä eikä hänen anneta esittää huomautuksia unionin tuomioistuimelle, unionin tuomioistuin esittää EAPO-asetuksesta sitovan tulkinnan, jolla hyvin todennäköisesti ratkaistaan haetun turvaamismääräyksen lainmukaisuus lopullisesti ilman, että velallisella on lainkaan mahdollisuutta esittää näkemyksiään asiasta. Tämä tulkinta sitoo kansallista tuomioistuinta EAPO-menettelyn päättymiseen saakka. Jos kyseinen tulkinta on haitallinen velallisen intressien kannalta, hänellä ei ole aitoa mahdollisuutta puolustaa eriävää tulkintaa kansallisessa tuomioistuimessa tai unionin tuomioistuimessa muutoksenhakuvaiheessa (paitsi siinä epätodennäköisessä tilanteessa, jossa hän vakuuttaa kansallisen tuomioistuimen esittämään kyseisessä vaiheessa uuden ennakkoratkaisupyynnön samasta unionin oikeutta koskevasta seikasta (seikoista)). Tältä osin velalliselta evätään oikeus tulla kuulluksi. </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">36.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kansallisten tuomioistuinten olisi mielestäni parempi pidättyä esittämästä ennakkoratkaisupyyntöjä myöntämisvaiheessa ja tehdä näin sen sijaan tarvittaessa vasta turvaamismääräyksen mahdollisen toteuttamisen jälkeen. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-20" href="#t-20">20</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">37.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Myöntämisvaiheessa kansallisen tuomioistuimen ei tarvitse olla täysin varma siitä, että EAPO-asetuksessa turvaamismääräyksen antamiselle asetetut edellytykset täyttyvät kokonaan. Kun tarkastellaan esimerkiksi sen 7 artiklan 1 kohdassa säädettyä edellytystä, jota käsitellään yksityiskohtaisemmin seuraavassa jaksossa, kansallisen tuomioistuimen olisi annettava määräys, jos velkoja on esittänyt riittävät todisteet siitä, että on olemassa todellinen riski sen vaatimuksen täytäntöönpanolle. Tässä vaiheessa ei vaadita täysin pitäviä todisteita, ja asiasta voi jäädä jonkinasteinen epävarmuus. Sama periaate pätee kyseisen edellytyksen tulkintaan: jos 7 artiklan 1 kohtaa koskevan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön valossa velkojan esittämä tulkinta vaikuttaa perustellulta ja edellytys täyttyy kokonaisuutena ottaen, kansallisella tuomioistuimella sen täsmällisestä merkityksestä edelleen olevia epäilyksiä olisi käsiteltävä myöhemmin, ja turvaamismääräys olisi annettava. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-21" href="#t-21">21</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">38.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kansallisen tuomioistuimen myöntämisvaiheessa tekemä päätös on nimittäin käytännössä ainoastaan ”tilapäinen”. Sama kansallinen tuomioistuin tosiasiassa tutkii annetun turvaamismääräyksen lainmukaisuuden uudelleen muutoksenhakuvaiheessa. Kyseiseen vaiheeseen kuuluu asianosaisten välinen (inter partes) seikkaperäinen näkemysten vaihto näistä edellytyksistä. Jos tämä näkemysten vaihto vahvistaa kansallisen tuomioistuimen epäilyt, sillä on mahdollisuus esittää asiasta ennakkoratkaisupyyntö saadakseen lopullisen tulkinnan näistä edellytyksistä. Vasta sen jälkeen kansallinen tuomioistuin tekee lopullisen, kattavan päätöksen turvaamismääräyksen lainmukaisuudesta ottaen tarvittaessa huomioon unionin tuomioistuimen esittämän tulkinnan. </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">39.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Vasta-argumenttina voitaisiin vedota siihen, että turvaamismääräyksen muutoksenhakuvaihe ei ole automaattinen, vaan se toteutuu vain, jos velallinen hakee kyseisen toimenpiteen peruuttamista EAPO-asetuksen 33 artiklan nojalla. Kansallinen tuomioistuin – etenkin sellainen, joka kuuluu SEUT 267 artiklan kolmannen kohdan soveltamisalaan ja jolla on siten velvollisuus saattaa unionin oikeutta koskevat kysymykset unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi – voi olla oikeutetusti huolissaan siitä, että ellei se esitä ennakkoratkaisupyyntöä myöntämisvaiheessa, se saattaa menettää tilaisuuden tehdä näin myöhemmin, jos velallinen ei riitauta turvaamismääräystä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">40.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">On kuitenkin huomautettava ensinnäkin, että sen todennäköisyys, ettei velallinen hae määräyksen peruuttamista, on verrattain pieni. Pankkitilin jäädyttäminen ei ole yleensä toimenpide, joka velallisilla on tapana jättää huomiotta. Sitä paitsi, kun turvaamismääräys annetaan, velalliselle tiedoksi annetussa päätöksessä kiinnitetään nimenomaisesti hänen huomionsa siihen seikkaan, että hän voi hakea määräyksen peruuttamista. Lisäksi tämä tehdään kyseisessä välineessä erityisen helpoksi velalliselle. Peruuttamista voidaan hakea milloin tahansa käyttäen yksinkertaista, vakiomuotoista lomaketta. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-22" href="#t-22">22</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">41.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toiseksi siinä epätodennäköisessä tapauksessa, että kansallinen tuomioistuin on aidosti huolissaan velallisen mahdollisesta passiivisuudesta, EAPO-asetuksen säännösten huolellinen ja luova soveltaminen voi tarjota tehokkaan oikeussuojakeinon. On etenkin huomattava, että kyseisen asetuksen 35 artiklan 2 kohdassa annetaan turvaamismääräyksen antaneelle tuomioistuimelle, jos se sallitaan sen kansallisessa prosessioikeudessa, mahdollisuus peruuttaa turvaamismääräys omasta aloitteestaan ”muuttuneiden olosuhteiden” vuoksi. Tätä käsitettä ei määritellä eikä rajoiteta EAPO-asetuksessa, ja se on nähdäkseni riittävän laaja käsittääkseen tilanteet, joissa unionin tuomioistuin määräyksen antamisen jälkeen esittää kyseisestä asetuksesta tulkinnan, joka vaikuttaa toteutetun toimenpiteen lainmukaisuuteen. Kansallinen tuomioistuin voisi siten i) antaa turvaamismääräyksen, sen jälkeen ii) esittää ennakkoratkaisupyynnön sen omasta aloitteestaan 35 artiklan 2 kohdan nojalla antaman määräyksen lainmukaisuuden tutkimiseksi ja iii) peruuttaa tai vahvistaa kyseisen toimenpiteen unionin tuomioistuimen antaman vastauksen valossa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">42.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ehdottomani ratkaisu voi eittämättä johtaa sen ennakkoratkaisumenettelyn kestoa vastaavan ajanjakson venymiseen–, jonka ajan velallisen tilit ovat jäädytettyinä turvaamismääräyksen, joka voi perustua lopulta virheelliseksi todettavaan unionin oikeuden tulkintaan, mukaisesti. Unionin tuomioistuin voisi kuitenkin ottaa velallisen epävarman tilanteen huomioon ja antaa etusijan EAPO-asetusta koskeville ennakkoratkaisupyynnöille. Lisäksi siinä poikkeuksellisessa tapauksessa, että turvaamismääräys vaarantaisi vakavasti velallisen kyvyn täyttää toimeentuloon liittyvät perustarpeet, unionin tuomioistuin voisi käyttää kiireellistä ennakkoratkaisumenettelyä (PPU) tai ainakin nopeutettua ennakkoratkaisumenettelyä (PPA), jossa eri keinoja käyttäen unionin tuomioistuimen menettelyn kesto supistuu vain muutamaan viikkoon.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">B </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">EAPO-asetuksen 7 artiklan 1 kohta</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">43.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">EAPO-asetuksen 7 artikla sisältää turvaamismääräyksen antamisen aineelliset edellytykset. Ne vaihtelevat sen mukaan, onko velkoja saanut hakemuksensa jättämisajankohtaan mennessä täytäntöönpanokelpoisen asiakirjan, jossa velallista vaaditaan maksamaan vaatimuksen perusteena oleva saatava.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">44.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Jos, kuten TQ:n tapauksessa, velkoja on jo saanut tällaisen asiakirjan, sovelletaan ainoastaan 7 artiklan 1 kohtaa. Kyseisen säännöksen mukaan tuomioistuin, jolle turvaamismääräystä koskeva hakemus on tehty, ”antaa” turvaamismääräyksen, jos ”velkoja on esittänyt riittävät todisteet, joiden avulla tuomioistuin voi varmistua siitä, että on pikainen tarve – – [tällaiselle] turvaamistoimenpiteelle, koska on olemassa todellinen riski siitä, että ilman tällaista toimenpidettä velkojan velalliseen kohdistaman vaatimuksen myöhempi täytäntöönpano estyy tai olennaisesti vaikeutuu”.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">45.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksellään, voidaanko tässä yhteydessä ottaa huomioon ”velallisen yli kolme vuotta vanhoja toimia” ja ”ratkaisun täytäntöönpanon esteitä velallisen jäsenvaltiossa”. Tämä jokseenkin täsmällinen kysymys kuvastaa olosuhteita, joihin TQ on vedonnut turvaamismääräystä koskevan hakemuksensa tueksi, sellaisina kuin ne esitetään tiivistetysti edellä 15 kohdassa, nimittäin: i) se seikka, että Mr Green irtisanoi vuonna 2021 sopimuksensa itävaltaisen maksupalveluntarjoajan (Dimoco Europe) kanssa, ja ii) se seikka, että Maltan lainsäätäjä antoi Maltan onnenpelilain 56A §:n.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">46.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Sen sijaan, että unionin tuomioistuin antaa näin erityisiin tosiseikkoihin räätälöidyn vastauksen, sen olisi mielestäni lähestyttävä tätä kysymystä yleisemmin, etenkin koska se ei ole aiemmin tulkinnut EAPO-asetuksen 7 artiklan 1 kohtaa. Kuten seuraavissa jaksoissa esitän, unionin tuomioistuimen olisi uskoakseni selvennettävä yleisesti 1) kyseisessä säännöksessä asetetun edellytyksen merkitystä ja 2) sitä, minkälaisia todisteita velkoja voi esittää osoittaakseen kyseisen edellytyksen täyttymisen. Tässä yhteydessä olisi tarkasteltava myös niiden olosuhteiden, joihin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on viitannut kysymyksessään, mahdollista merkityksellisyyttä. Tällaisen vastauksen antaminen paitsi auttaa ennakkoratkaisua pyytänyttä tuomioistuinta myös vähentää sen todennäköisyyttä, että muut tuomioistuimet esittävät tulevissa asioissa ennakkoratkaisupyyntöjä, joissa viitataan 7 artiklan 1 kohtaan.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">1. </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">”Pikainen tarve” turvaamismääräykselle</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">47.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Aloitan siitä, mikä on ilmiselvää. Koska EAPO-asetuksen 7 artiklan 1 kohdassa ei viitata jäsenvaltioiden kansalliseen lainsäädäntöön, kyseistä säännöstä on tulkittava itsenäisesti, millä varmistetaan sen yhtenäinen soveltaminen koko Euroopan unionissa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">48.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tämän selventämisen jälkeen, ja kun otetaan huomioon ennakkoratkaisupyynnössä esitetty selitys ja unionin tuomioistuimessa käyty näkemysten vaihto, vaikuttaa siltä, että on käsiteltävä kahta toisiinsa liittyvää kysymystä, jotka koskevat EAPO-asetuksen 7 artiklan 1 kohdan tulkintaa – ja jotka ovat ratkaisevia kyseisellä asetuksella perustetun järjestelmän tehokkaan toiminnan kannalta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">49.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ensinnäkin, toisin kuin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin olettaa ja Mr Greenin ja Maltan hallituksen huomautuksissa katsotaan, 7 artiklan 1 kohdassa ei aseteta kahta erillistä edellytystä – nimittäin ”pikainen tarve” turvaamismääräykselle ja ”todellinen riski” siitä, että ilman tällaista toimenpidettä velkojan velalliseen kohdistaman vaatimuksen myöhempi täytäntöönpano estyy tai olennaisesti vaikeutuu. Kyseisen säännöksen sanamuodosta pikemminkin ilmenee yksiselitteisesti, että nämä käsitteet ovat yhden ainoa edellytyksen kaksi osatekijää, joita ei voida erottaa toisistaan: velkojan on osoitettava, että toimenpiteelle on ”pikainen tarve” vaatimuksen myöhempään täytäntöönpanoon liittyvän ”todellisen riskin” ”vuoksi” (toisin sanoen sen seurauksena). Tämä kuvastaa pohjimmiltaan monille oikeussuojakeinoille yhteistä periculum in mora -vaatimusta (”viivyttelyn vaara” tai ”kiireellisyys”). (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-23" href="#t-23">23</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">50.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toiseksi, kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tällä kertaa aivan oikein olettaa ja kuten huomautuksia unionin tuomioistuimessa esittäneet osapuolet (Belgian hallitusta lukuun ottamatta) ovat samoin esittäneet, EAPO-asetuksen 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ”todellisen riskin” on ymmärrettävä tarkoittavan lähinnä riskiä siitä, että velallinen saattaa toteuttaa toimenpiteitä – kuten varojen hukkaaminen, kätkeminen tai hävittäminen tai niiden luovuttaminen alle niiden arvon – välttyäkseen velan maksamiselta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">51.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">EAPO-asetuksen 7 artiklan 1 kohdan sanamuoto on kieltämättä moniselitteinen tältä osin. Kuten edellä todettiin, siinä viitataan ainoastaan ”todelliseen riskiin” siitä, että velkojan vaatimuksen myöhempi täytäntöönpano ”estyy tai olennaisesti vaikeutuu”. Erikseen tarkasteltuina näin epämääräiset käsitteet voisivat käsittää paitsi riskin siitä, että (vastaan hangoitteleva) velallinen ryhtyy toimenpiteisiin välttyäkseen maksamiselta, myös (kuten Belgian hallitus väittää) mitkä tahansa muut ”todelliset” uhat saatavan perimiselle, kuten riskin siitä, että (hyvää tarkoittavasta) velallisesta tulee maksukyvytön ennen vaatimuksen täytäntöönpanoa tavanomaisen liiketoiminnan harjoittamiseen liittyvän huonon tai heikkenevän taloudellisen tilanteen tai sen vuoksi, että velallisella on useita velkojia, joiden vaatimukset sen on täytettävä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">52.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">EAPO-asetuksen johdanto-osan 14 perustelukappaleessa kuitenkin selvennetään, että edellä 50 kohdassa esitetty suppeampi tulkinta vastaa lainsäätäjän aikomusta. Kyseisen perustelukappaleen kolmannessa kohdassa todetaan etenkin, että turvaamismääräys on paikallaan vain, jos ilman tällaista toimenpidettä velkojan vaatimuksen myöhempi täytäntöönpano tai periminen estyy tai olennaisesti vaikeutuu, ”koska on olemassa todellinen riski siitä, että siihen mennessä, kun velkoja saa täytäntöönpanokelpoisen tuomion, velallinen on epätavallisessa määrin tai epätavallisin toimin hävittänyt, kätkenyt tai hukannut varansa tai luovuttanut ne alle niiden arvon”. Sen neljännessä kohdassa lujitetaan tätä lähestymistapaa selventämällä, että ”pelkästään – – sitä, että velallisella on useampi velkoja” tai pelkästään sitä, että ”velallisen taloudellinen tilanne on huono tai heikkenemässä”, ei saisi pitää riittävinä todisteina turvaamismääräyksen antamiselle.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">53.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">EAPO-asetuksen valmisteluasiakirjat vahvistavat unionin lainsäätäjän tätä koskevan aikomuksen. EAPO-asetusta koskevan ehdotuksen silloisessa 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa periculum in mora -edellytys muotoiltiin laajasti, ja siinä todettiin, että ”täytäntöönpano on – – todennäköisesti mahdotonta tai olennaisesti vaikeampaa, mukaan luettuina tilanteet, joissa on olemassa todellinen riski siitä, että vastaaja saattaa siirtää, hävittää tai piilottaa varoja, jotka ovat turvattavalla, yhdellä tai useammalla pankkitilillä”. Neuvoston kanssa käytyjen neuvottelujen kuluessa jotkin valtuuskunnat ilmaisivat tukensa tämän laajan lähestymistavan säilyttämiselle; suurin osa valtuuskunnista kuitenkin katsoi, että kun otetaan huomioon turvaamismääräyksen mahdollisesti ”ankarat” vaikutukset velalliseen – sillä rajoitetaan merkittävästi velallisen perusoikeuksiin kuuluvaa omistusoikeutta, ja se voi jopa lamaannuttaa velallisen taloudellisen toiminnan –, oli löydettävä ”asianmukainen tasapaino” velkojan ja velallisen etujen välille. Neuvostossa sovittiinkin, että tällainen toimenpide olisi toteutettava vain, jos on olemassa ”todellinen riski” siitä, että velallinen voi yrittää välttyä maksamiselta. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-24" href="#t-24">24</a>
</span>) Periculum in mora -edellytys oli tarkoitus muotoilla vastaavasti. Sen jälkeen, kun EAPO-asetuksen 7 artiklan 1 kohta oli laadittu uudelleen useita kertoja, päätettiin lopulta, että i) itse säännös säilyisi ytimekkäänä, ja siinä viitattaisiin yksinomaan täytäntöönpanoon kohdistuvan ”todellisen riskin” olemassaoloon, samalla kun ii) johdanto-osaan – lopulta johdanto-osan 14 perustelukappaleeseen – sisällytettäisiin ”yksityiskohtaisempia selvennyksiä” kyseisen riskin luonteesta. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-25" href="#t-25">25</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">54.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Edellä esitettyjen näkökohtien perusteella on katsottava, että EAPO-asetuksen 7 artiklan 1 kohdassa asetetaan yksi ainoa edellytys, joka vastaa perinteistä periculum in mora -käsitettä. Kun kyseistä säännöstä luetaan EAPO-asetuksen johdanto-osan 14 perustelukappaleen valossa, se on ymmärrettävä siten, että kyseinen edellytys täyttyy, jos velkoja on esittänyt riittävät todisteet, joiden avulla tuomioistuin voi varmistua siitä, että on pikainen tarve turvaamismääräykselle, koska on olemassa todellinen riski siitä, että ilman tällaista toimenpidettä velallinen on voinut hukata, kätkeä tai hävittää varansa tai luovuttaa ne alle niiden arvon siihen mennessä, kun velkoja pystyy panemaan olemassa olevan tai tulevan tuomion täytäntöön, jolloin velkojan vaatimuksen perintä estyy tai ainakin olennaisesti vaikeutuu.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">2. </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Millä voidaan osoittaa tällainen ”pikainen tarve”?</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">55.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kuten EAPO-asetuksen 7 artiklan 1 kohdassa korostetaan, velkojan vastuulla on esittää ”riittävät todisteet” sen osoittamiseksi, että kyseessä olevassa tapauksessa on olemassa ”todellinen riski” siitä, että jos haettua turvaamismääräystä ei anneta, velallinen on voinut hukata, kätkeä tai hävittää varansa tai luovuttaa ne alle niiden arvon siihen mennessä, kun velkoja pystyy panemaan olemassa olevan tai tulevan tuomion täytäntöön.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">56.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Velkojan todistustaakan olisi kuitenkin oltava sopusoinnussa edellä 53 kohdassa tarkoitetun ”asianmukaisen tasapainon” kanssa. Yhtäältä, toisin kuin Maltan hallitus väittää, velkojaa ei voida vaatia esittämään täysin pitävää näyttöä siitä, että velallinen aikoo vältellä maksua tai että hän yrittää parhaillaan tehdä niin. Tällaista vaatimusta olisi käytännössä usein mahdotonta täyttää, ja se heikentäisi merkittävästi EAPO-asetuksen hyödyllisyyttä. Toisaalta, jotta vältetään turvaamismääräyksen kohdistuminen velalliseen, jolla ei ole mitään aikomusta vältellä maksua, velkojan hakemus ei voi perustua myöskään pelkkiin otaksumiin tai yleisiin väittämiin. ”Tasapainoinen” lähestymistapa on mielestäni sellainen, jossa velkojaa vaaditaan esittämään konkreettisia seikkoja, joiden perusteella on kohtuullisen todennäköistä, että jos määräystä ei anneta, velallinen on voinut hukata, kätkeä tai hävittää varansa tai luovuttaa ne alle niiden arvon siihen mennessä, kun täytäntöönpanotoimenpiteitä voidaan toteuttaa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">57.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">EAPO-asetuksen johdanto-osan 14 perustelukappaleen neljännessä kohdassa luetellaan olosuhteita, joita voidaan pitää tällaisina seikkoina. Kyseisessä luettelossa viitataan loogisesti etenkin velallisen varallisuuteensa kohdistamiin toimiin, jotka vaikuttavat ”epätavallisilta” eli joille ei ole taloudellista tai kaupallista perustetta – esimerkiksi velallisen ”tileiltä tekemät nostot tai suoritukset”, jotka eivät vaikuta tarpeellisilta, jotta velallinen voisi ”pitää yllä tavanomaista liiketoimintaansa tai kattaa perheen juoksevia kuluja”. Tällainen menettely voi herättää perustellun epäilyn siitä, että velallinen itse asiassa valmistelee varojensa kätkemistä tai tili(e)nsä tyhjentämistä. Tarkastelen kyseistä luetteloa lähemmin jäljempänä. Tällä erää riittää mainita, että kuten mainitussa kohdassa käytetty ilmaisu ”esimerkiksi” osoittaa, kyseinen luettelo ei ole tyhjentävä vaan pelkästään ohjeellinen. Kuten komissio perustellusti toteaa, mikä tahansa seikka, joka joko erikseen tai yhdessä muiden kanssa tarkasteltuna voi osoittaa olevan olemassa ”todellinen riski” siitä, että velallinen saattaa pyrkiä välttymään maksamiselta, voi muodostaa merkityksellisen todisteen. Kuten mainitun johdanto-osan perustelukappaleen samassa kohdassa selvennetään lisäksi, kansallisten tuomioistuinten on tehtävä tapauskohtaisesti ”kokonaisarvio” kaikista seikoista, joihin velkojat ovat tältä osin vedonneet.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">58.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Pääasian oikeudenkäynnissä ei ole unionin tuomioistuimen vaan ennakkoratkaisua pyytävän tuomioistuimen asia tehdä tällainen ”kokonaisarvio” niiden todisteiden perusteella, jotka TQ on esittänyt hakemuksensa tueksi. Koska käsiteltävä asia on ensimmäinen, joka koskee EAPO-asetuksen 7 artiklan 1 kohtaa, on kuitenkin tarkoituksenmukaista esittää ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle kaikki unionin oikeuden tulkintaan liittyvät seikat, jotka voivat auttaa tässä arviossa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">59.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Aloitan ilmeisimmästä seikasta, johon TQ on vedonnut, nimittäin siitä, että Maltan lainsäätäjä on antanut Maltan onnenpelilain 56A §:n – mitä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin nimittää kysymyksessään ”ratkaisun täytäntöönpanon esteiksi velallisen jäsenvaltiossa”. Toisin kuin Mr Green ja Maltan hallitus väittävät, tämä seikka on mielestäni selvästi merkityksellinen ”kokonaisarviossa”, joka kansallisen tuomioistuimen on tehtävä. </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">60.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Pääsääntöisesti pelkästään se seikka, että velallisella on varoja toisessa jäsenvaltiossa kuin siinä, jonka tuomioistuin antoi täytäntöönpanon perusteena olevan velkojan asiakirjan, tai että velallinen siirsi – tai on siirtämässä – varojaan jäsenvaltiosta toiseen, ei itsessään riitä osoittamaan ”todellisen riskin” olemassaoloa velkojan saatavan perimiselle. Riippumatta velallisen aikomuksista tältä osin hän ei yleensä voi välttyä velkojensa maksamiselta tällä tavoin. Velkoja nimittäin voi pääsääntöisesti panna kyseisen asiakirjan täytäntöön mainitussa toisessa jäsenvaltiossa, melkein yhtä helposti kuin se olisi voinut tehdä siinä jäsenvaltiossa, jossa asiakirja annettiin, Bryssel I a -asetuksessa säädettyjen mekanismien avulla. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-26" href="#t-26">26</a>
</span>) Kyseisessä asetuksessa vahvistettujen sääntöjen nojalla ja niiden perustana olevan vastavuoroisen luottamuksen periaatteen mukaisesti jäsenvaltiossa annettu tuomio tai virallinen asiakirja on pääsääntöisesti automaattisesti täytäntöönpanokelpoinen kaikissa muissa jäsenvaltioissa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">61.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kuten Belgian hallitus ja komissio väittävät, asiat ovat kuitenkin toisin, jos jäsenvaltio antaa lainsäädäntöä (käsiteltävässä asiassa Maltan onnenpelilain 56A §:n), jossa velvoitetaan sen tuomioistuimet epäämään ulkomaisilta tuomioilta – kuten sen, jossa velkojan vaatimus vahvistetaan – täytäntöönpanokelpoisuus sen alueella.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">62.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Sillä, onko Maltan onnenpelilain 56A § yhteensopiva Bryssel I a -asetuksen kanssa – kysymys, joka herätti varsin vilkasta keskustelua unionin tuomioistuimessa – ei ole merkitystä tämän tarkastelun kannalta. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-27" href="#t-27">27</a>
</span>) Merkityksellistä on se, että tällä hetkellä Prim’Awla tal-Qorti Ċivili vaikuttaa noudattavan kyseistä säännöstä. Valituksia kyseisen tuomioistuimen tuomioista on tiettävästi vireillä Qorti tal-Appellissa (alempi muutoksenhakutuomioistuin, Malta), joka saattaa aikanaan omaksua toisenlaisen näkemyksen. Tosiasia kuitenkin on, että kyseisen lain perusteella on ainakin kohtuullisen todennäköistä, että TQ:n vaatimuksen täytäntöönpano osoittautuisi mahdottomaksi Maltalla.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">63.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Koska velallista vastaan ei voida toteuttaa täytäntöönpanotoimenpiteitä kyseisen jäsenvaltion alueella, hänen siellä olevat varansa (mikä Maltalle sijoittautuneiden ja sieltä käsin toimivien peliyhtiöiden tapauksessa todennäköisesti tarkoittaa suurinta osaa niistä) ”kätketään” käytännössä velkojalta. Lisäksi, vaikka – kuten Maltan hallitus väittää – Maltan onnenpelilain 56A §:n kaltainen lainsäädäntö ei vaikuta velkojan sitä koskevaan mahdollisuuteen, että sen tuomio pannaan täytäntöön muissa jäsenvaltioissa, se myös luo, kuten TQ väittää, velalliselle kannustimen siirtää mahdollisia varoja, joita sillä voi olla näissä muissa jäsenvaltioissa, asianomaiseen jäsenvaltioon ”kätkien” siten varansa kokonaan velkojalta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">64.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toisin kuin Mr Green ja Maltan hallitus väittävät, tällaisen seikan huomioon ottaminen ei kyseenalaista velkojan ja velallisen etujen ”asianmukaista tasapainoa”, johon unionin lainsäätäjä on pyrkinyt. Vaikka, kuten edellä todettiin, EAPO-asetuksella ei pyritä suojelemaan velkojaa miltä tahansa hänen vaatimuksensa perintään liittyvältä riskiltä vaan erityisesti siltä riskiltä, että velallinen välttelee maksamista, tästä ei seuraa, että ainoastaan velallisen aiemmat tai nykyiset toimet voidaan ottaa huomioon tätä riskiä arvioitaessa. Vaikka EAPO-asetuksen johdanto-osan 14 perustelukappaleen neljännessä kohdassa mainitut seikat loogisesti liittyvät enimmäkseen (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-28" href="#t-28">28</a>
</span>) velallisen menettelyyn, kyseinen perustelukappale on pelkästään havainnollinen, kuten edellä todettiin. Jotta turvaamismääräys voi täyttää tarkoituksensa, riskiä siitä, että velallinen saattaa vältellä maksamista, on arvioitava realistisesti. Olisikin otettava huomioon kaikki tekijät, jotka yleensä osoittavat tällaisen riskin olevan olemassa. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-29" href="#t-29">29</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">65.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kuten komissio huomauttaa, tämä ei kuitenkaan voi itsessään osoittaa riittävästi, että EAPO-asetuksen 7 artiklan 1 kohdassa säädetty periculum in mora -edellytys täyttyy. Käsiteltävässä asiassa ei nimittäin voida kohtuudella olettaa abstraktisti, että joka ikinen maltalainen onnenpeliyhtiö käyttää hyväksi Maltan onnenpelilain 56A §:ssä annettua mahdollisuutta ja ”kätkee” kaikki varansa Maltaan välttyäkseen maksamasta pelaajien palauttamisvaatimuksia – kuten TQ:n esittämää vaatimusta. Tämä riippuu nähdäkseni ”kokonaisarviosta”, jossa arvioidaan tapauskohtaisesti muita seikkoja, jotka viittaavat kohtuulliseen mahdollisuuteen siitä, että ellei turvaamismääräystä anneta, kyseinen yhtiö saattaa tehdä näin (mikä puolestaan oikeuttaisi mahdollisten varojen, joita kyseisellä yhtiöllä on muissa jäsenvaltioissa, ”jäädyttämisen” tämän riskin torjumiseksi). Tästä pääsenkin muihin pääasian oikeudenkäynnissä käsiteltävään asiaan liittyviin seikkoihin. </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">66.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ensinnäkin, kuten EAPO-asetuksen johdanto-osan 14 perustelukappaleen neljännessä kohdassa todetaan, ”velallisen käytös velkojan vaatimuksen suhteen” on merkityksellinen tässä suhteessa. Käsiteltävässä asiassa Mr Green kieltäytyy nimenomaisesti noudattamasta itävaltalaisten tuomioistuinten TQ:n eduksi antamia lainvoimaisia tuomioita, ja voidaan hyvällä syyllä uskoa – varsinkin, kun Mr Green on todennut näin unionin tuomioistuimessa –, että kyseinen yhtiö vetoaa Maltan onnenpelilain 56A §:ään vastustaakseen näiden tuomioiden täytäntöönpanoa Maltalla. Kuten Belgian hallitus perustellusti huomauttaa, tällaiset seikat voivat ”kokonaisarvion” yhteydessä osaltaan osoittaa vaadittavan ”todellisen riskin” olemassaolon.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">67.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toiseksi, kuten kyseisen johdanto-osan perustelukappaleen neljännestä kohdasta ilmenee, ”velallisen varojen luonne” ja ”velallisen varojensa osalta hiljattain toteuttamat toimet” ovat myös merkityksellisiä. Yhtiöt, joilla on esimerkiksi kiinteää omaisuutta useissa jäsenvaltioissa, eivät välttämättä pystyisi luovuttamaan sitä helposti ja siten ”kätkemään” täysin varojaan sijoittautumisjäsenvaltioonsa. Tämä on sitä vastoin todennäköisempää silloin, jos velkojan vaatimus koskee yhtiötä, joka toimii verkossa kyseisestä jäsenvaltiosta käsin ja jolla on vain vähän tai ei lainkaan varoja sen ulkopuolella. Tässä yhteydessä kyseisen yhtiön näiden mahdollisten varojen osalta toteuttamat toimet, kuten varojen siirtäminen pankkitileiltä, joita sillä saattaa olla muissa jäsenvaltioissa, tai tällaisten pankkitilien sulkeminen, voivat olla viitteitä tällaisesta ”kätkemisriskistä” siinä määrin, että nämä toimet vaikuttavat ”epätavallisilta” eli niillä ei ole taloudellista tai kaupallista perustetta. </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">68.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Samoin käsiteltävässä asiassa merkityksellinen on myös se seikka, että Mr Green päätti liikesuhteensa itävaltalaiseen maksupalveluntarjoajaan (Dimoco Europe), mikä johti luottosaldon, joka sillä oli kyseisessä maksupalveluntarjoajassa, siirtämiseen. Etenkin verkossa toimivien yhtiöiden, joilla on vain vähän tai ei lainkaan fyysistä omaisuutta kohdejäsenvaltioissa, tapauksessa luottosaldo tällaisessa maksupalveluntarjoajassa voi olla yksi harvoista omaisuuseristä, joita niillä on sijoittautumisjäsenvaltionsa ulkopuolella. Siinä määrin kuin se vaikuttaa ”epätavalliselta”, kuten komissio väittää, tällainen päättäminen saattaa olla osoitus velallisen laajemmasta strategiasta ”kätkeä” kaikki varansa Maltalle. Näiden kahden välillä on kuitenkin oltava ajallinen yhteys. Tästä syystä EAPO-asetuksen johdanto-osan 14 perustelukappaleessa viitataan velallisen varojensa osalta ”hiljattain toteuttamiin toimiin”. Toimi, joka on ajallisesti liian kaukainen, ei välttämättä enää osoita riskin olevan olemassa ajankohtana, jona turvaamismääräystä koskevaa hakemusta arvioidaan. Tämä on kuitenkin määritettävä muiden ”kokonaisarviossa” huomioon otettujen olosuhteiden valossa. Tämä on käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">69.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Käsittelen lopuksi vielä yhtä seikkaa, joka on herättänyt paljon keskustelua unionin tuomioistuimessa, nimittäin TQ:n turvaamismääräystä koskevan hakemuksen ajoitusta. Hänen vaatimuksensa syntyi oletettavasti vuonna 2019 (kun hän osallistui Mr Greenin tarjoamiin onnenpeleihin); Mr Green irtisanoi sopimuksen Dimoco Europen kanssa helmikuussa 2021; itävaltalaisten tuomioistuinten tuomioista, joissa vahvistettiin TQ:n vaatimus, tuli lainvoimaisia ja täytäntöönpanokelpoisia 13.4.2022 ja Maltan onnenpelilain 56A § annettiin 12.6.2023. TQ kuitenkin jätti hakemuksensa 13.2.2024. Mr Green ja Maltan hallitus väittävät, että tämä viivästys itsessään oikeuttaa haetun turvaamismääräyksen epäämisen. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-30" href="#t-30">30</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">70.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">EAPO-asetuksessa ei kuitenkaan aseteta velkojalle velvollisuutta jättää hakemuksensa juuri sinä ajankohtana, jona ”todellinen riski” hänen vaatimuksensa täytäntöönpanolle syntyy. Ainoa merkityksellinen näkökohta on se, onko kyseinen ”riski” edelleen olemassa ajankohtana, jona velkoja jättää hakemuksen. Sillä, olisiko hän voinut jättää hakemuksensa aiemmin, ei ole sinänsä merkitystä. Kuten edellä annettiin ymmärtää, se seikka, että tietyt asiat ovat tapahtuneet useita vuosia aiemmin, voi olosuhteista riippuen eittämättä osoittaa, ettei riskiä ole enää olemassa – joko siksi, ettei mikään viittaa siihen, että velallinen jatkaa toimenpiteiden toteuttamista välttyäkseen täytäntöönpanolta, tai siksi, että velallinen on jo toteuttanut tällaisia toimenpiteitä ja nyt on liian myöhäistä sille, että turvaamismääräys olisi tehokas. Tämän ratkaiseminen on kuitenkin ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä käsiteltävässä asiassa. </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">V </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ratkaisuehdotus</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">71.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Landesgericht für Zivilrechtssachen Wienin esittämään ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-93" title="page-22">
      Eurooppalaisen tilivarojen turvaamismääräysmenettelyn käyttöön ottamisesta rajat ylittävää velkojen perintää varten siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa 15.5.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 655/2014 7 artiklan 1 kohtaa
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-94" title="page-22">
      on tulkittava siten, että 
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-95" title="page-22">
      kyseisessä säännöksessä asetettu edellytys täyttyy, jos velkoja on esittänyt riittävät todisteet, joiden avulla tuomioistuin voi varmistua siitä, että turvaamismääräyksen antamiselle on pikainen tarve, koska on olemassa todellinen riski siitä, että ilman tällaista toimenpidettä velallinen on voinut hukata, kätkeä tai hävittää varansa tai luovuttaa ne alle niiden arvon siihen mennessä, kun velkoja pystyy panemaan olemassa olevan tai tulevan tuomion täytäntöön, jolloin velkojan vaatimuksen perintä estyy tai ainakin olennaisesti vaikeutuu.
    </p>
    <div/>
  <hr class="note"/>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-1" href="#c-1">1</a>
</span>) Alkuperäinen kieli: englanti.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-2" href="#c-2">2</a>
</span>) Ks. ratkaisuehdotukseni Wunner (C‑77/24, EU:C:2025:432) ja European Lotto and Betting ja Deutsche Lotto- und Sportwetten (C‑440/23, EU:C:2025:668). Toistan nyt käsiteltävässä asiassa joitakin kyseisestä asiayhteydestä esittämiäni huomautuksia, jotka kuvastavat muiden osapuolten mainituissa asioissa esittämiä lausumia.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-3" href="#c-3">3</a>
</span>) Näiden tuomioistuinten toimivalta perustuu forum actoris -sääntöön, joka vahvistetaan kuluttajien hyväksi tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012 (EUVL 2012, L 351, s. 1; jäljempänä Bryssel I a -asetus) 18 artiklan 1 kohdassa.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-4" href="#c-4">4</a>
</span>) Ks. https://parlament.mt/14th-leg/acts/act-xxi-of-2023/ (käyty viimeksi 7.9.2025).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-5" href="#c-5">5</a>
</span>) Ks. L-Att tal-2023 li jemenda l-Att dwar il-Logħob (vuoden 2023 onnenpelilaki (muuttaminen)) (Supplement to the Malta Government Gazette, nro 21,071, 16.6.2023 – Section A, s. 473). L-Att dwar il-Logħob (onnenpelilaki) (Supplement to the Malta Government Gazette, nro 19,991, 15.5.2018 – Section A, s. 509) (jäljempänä Maltan onnenpelilaki).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-6" href="#c-6">6</a>
</span>) Eurooppalaisen tilivarojen turvaamismääräysmenettelyn käyttöön ottamisesta rajat ylittävää velkojen perintää varten siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa 15.5.2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EUVL 2014, L 189, s. 59; jäljempänä EAPO-asetus).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-7" href="#c-7">7</a>
</span>) Ks. EAPO-asetuksen 6 artikla.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-8" href="#c-8">8</a>
</span>) Ks. EAPO-asetuksen johdanto-osan 4, 5, 7 ja 47 perustelukappale ja 1 artiklan 1 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-9" href="#c-9">9</a>
</span>) Ks. EAPO-asetuksen 22 artikla.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-10" href="#c-10">10</a>
</span>) Ks. EAPO-asetuksen johdanto-osan ensimmäisestä viidenteen perustelukappale.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-11" href="#c-11">11</a>
</span>) Ks. EAPO-asetuksen 1 artiklan 1 kohta. Menettelyllisiin kysymyksiin, joista ei erikseen säädetä kyseisessä asetuksessa, sovelletaan sen jäsenvaltion lainsäädäntöä, jossa menettely tapahtuu (ks. 46 artiklan 1 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-12" href="#c-12">12</a>
</span>) Koska haetulla turvaamismääräyksellä turvattavat pankkitilit sijaitsevat jossain muussa jäsenvaltiossa kuin jäsenvaltiossa, jonka tuomioistuimelle turvaamismääräystä koskeva hakemus tehdään (EAPO-asetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-13" href="#c-13">13</a>
</span>) Ensinnäkin TQ:n vaade on ”rahallinen”, koska se koskee ”tietyn rahamäärän maksamista” (ks. EAPO-asetuksen 4 artiklan 5 kohta). Toiseksi kyseinen vaade koskee ”siviili- ja kauppaoikeudellisia asioita”, koska sen on esittänyt yksityinen oikeussubjekti toista yksityistä oikeussubjektia vastaan siviilioikeuden tavanomaisten sääntöjen nojalla. Siihen ei myöskään sovelleta mitään kyseisen asetuksen 2 artiklan 2–4 kohdassa luetelluista poikkeuksista. </p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-14" href="#c-14">14</a>
</span>) Ks. analogisesti tuomio 21.12.2023, European Superleague Company (C‑333/21, EU:C:2023:1011, 58 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-15" href="#c-15">15</a>
</span>) Unionin tuomioistuimen kirjaamo on tähän saakka noudattanut tätä lähestymistapaa. Siten 7.11.2019 annetussa tuomiossa K.H.K. (Tilivarojen turvaaminen) (C‑555/18, EU:C:2019:937) velallista pidettiin ”pääasian asianosaisena”. Sitä vastoin 20.4.2023 annetussa tuomiossa Starkinvest (C‑291/21, EU:C:2023:299) velallista ei pidetty asianosaisena. Tämä johtui ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kummassakin asiassa toimittamista erilaisista tiedoista.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-16" href="#c-16">16</a>
</span>) Tämän kysymyksen jättäminen ratkaistavaksi kansallisten menettelysääntöjen perusteella EAPO-asetuksen 46 artiklan 1 kohdan mukaisesti johtaisi siihen, että velallisen oikeus tulla kuulluksi unionin tuomioistuimessa vaihtelisi sen mukaan, missä jäsenvaltiossa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin sijaitsee.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-17" href="#c-17">17</a>
</span>) Useissa EAPO-asetuksen säännöksissä kuvataan sekä ”velkojaa” että ”velallista” EAPO-menettelyn ”osapuolina” (ks. 36 artiklan 2 ja 3 kohta ja 37 artikla). Kiinnostavaa kyllä, käsitteitä ”kantaja” ja ”vastaaja” käytettiin yhdessä käsitteiden ”velkoja” ja "velallinen” kanssa ehdotuksessa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi eurooppalaisen tilivarojen turvaamismääräyksen luomisesta rajat ylittävää velkojen perintää varten siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa (COM(2011) 445 final; jäljempänä EAPO-asetusta koskeva ehdotus). Euroopan unionin neuvostossa pidettiin parempana vaihtoehtona vain kahden käsitteen käyttämistä, ja enemmän kannatusta saivat ”velkoja” ja ”velallinen” yksinkertaisesti siitä syystä, että ne vaikuttivat laajemmilta; ks. mm. ”Working Party on Civil Law Matters (Account Preservation Order)”, asiakirja 16427/11, 7.11.2011, s. 4. Ks. myös Cuniberti, G. ja Migliorini, S., The European Account Preservation Order Regulation: A Commentary, Cambridge University Press, Cambridge – New York, 2018, s. 32 ja 278.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-18" href="#c-18">18</a>
</span>) Ks. tuomio 21.2.1991, Zuckerfabrik Süderdithmarschen ja Zuckerfabrik Soest (C‑143/88 ja C‑92/89, EU:C:1991:65, 17–19 kohta; jäljempänä tuomio Zuckerfabrik).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-19" href="#c-19">19</a>
</span>) Aina, kun unionin tuomioistuin vastaanottaa kansallisessa summaarisessa ex parte -menettelyssä (joka koskee esimerkiksi maksamismääräysten antamista) esitetyn ennakkoratkaisupyynnön, vastaajalla on nimittäin oikeus osallistua ennakkoratkaisumenettelyyn (ks. esim. tuomio 14.12.1971, Politi, 43/71, EU:C:1971:122, s. 1042 ja 1043; tuomio 18.6.1998, Corsica Ferries France, C‑266/96, EU:C:1998:306, 17 kohta) ja tuomio 21.12.2023, European Superleague Company (C‑333/21, EU:C:2023:1011, 53 ja 54 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-20" href="#c-20">20</a>
</span>) En moiti ennakkoratkaisua pyytänyttä tuomioistuinta sen tässä tapauksessa tekemästä päätöksestä, koska se ei tiennyt eikä olisi kohtuudella voinut ennakoida, että ennakkoratkaisupyynnön esittäminen johtaisi väistämättä velalliselle ilmoittamiseen.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-21" href="#c-21">21</a>
</span>) Jos velkojan hakemus on perusteeton, ennakkoratkaisua pyytävän tuomioistuimen olisi sitä vastoin yksinkertaisesti hylättävä se, jolloin tarvetta ennakkoratkaisupyynnön esittämiselle ei vaikuttaisi olevan.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-22" href="#c-22">22</a>
</span>) Ks. EAPO-asetuksen 19 artiklan 3 kohdan f alakohta ja 36 artiklan 1 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-23" href="#c-23">23</a>
</span>) Ks. tuomio 7.11.2019, K.H.K. (Tilivarojen turvaaminen) (C‑555/18, EU:C:2019:937, 40 kohta) ja Silverstri, E., ”Article 7: Conditions for issuing a Preservation Order”, teoksessa Gascón Inchausti, F. ja D’Alessandro, E. (toim.), The European Account Preservation Order – A Commentary on Regulation (EU) No 655/2014, Edward Elgar Publishing, 2022, s. 81 ja 82, 7.05 ja 7.06 §. Ks. analogisesti tuomio Zuckerfabrik, 28 kohta. EAPO-asetuksen johdanto-osan 14 perustelukappaleessa eittämättä todetaan, että velkojan olisi osoitettava, että ”hänen vaatimukselleen on saatava nopeasti oikeussuoja ja että ilman määräystä olemassa olevan tai tulevan tuomion täytäntöönpano estyy tai olennaisesti vaikeutuu” (kursivointi tässä). Tämä on kuitenkin mielestäni pelkästään osoitus tapauksesta, jossa unionin lainsäätäjä on laatinut lainsäädännön epätäsmällisesti (vrt. tuomion Zuckerfabrik 28 ja 33 kohta). Muistutan lisäksi, että unionin säädöksen perustelukappaleilla, vaikka ne voivatkin tuoda lisävalaistusta sen varsinaisten säännösten moniselitteisiin osiin (ks. esim. jäljempänä 52 kohta), ei ole sitovaa oikeusvaikutusta eikä niihin voida vedota kyseisen säädöksen säännösten tulkitsemiseksi tavalla, joka on selvästi niiden sanamuodon vastainen (ks. tuomio 2.4.2009, Tyson Parketthandel, C‑134/08, EU:C:2009:229, 16 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-24" href="#c-24">24</a>
</span>) Ks. Euroopan unionin neuvosto, Delegation of the United Kingdom to the ’Working Party on Civil Law Matters (Account Preservation Order)’, asiakirja 13140/12, 13.8.2012, s. 5 ja 6; Delegation of Sweden to the ‘Working Party on Civil Law Matters (Account Preservation Order)’, asiakirja 13140/12, 27.8.2012, s. 2; Delegation of Germany to the ‘Working Party on Civil Law Matters (Account Preservation Order)’, asiakirja 13140/12, 28.8.2012, s. 8; Delegation of Ireland to the ‘Working Party on Civil Law Matters (Account Preservation Order)’, asiakirja 13140/12, 5.9.2012, s. 4; Delegation of Finland to the ‘Working Party on Civil Law Matters (Account Preservation Order)’, asiakirja 13140/12, ADD 11, 7.9.2012.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-25" href="#c-25">25</a>
</span>) Ks. Puheenjohtajavaltio ”yksityisoikeustyöryhmälle (tilivarojenturvaamismääräys)”, asiakirja 8806/13 LIMITE, 26.4.2013, s. 2–4; Neuvoston pääsihteeristö, 6.2.2014, asiakirja 6215/14, s. 7 ja 21. Ks. myös Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 15.4.2014, [EAPO-asetuksen] antamiseksi (EP-PE_TC1-COD(2011)0204), s. 8 ja 35.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-26" href="#c-26">26</a>
</span>) Ks. analogisesti tuomio 10.2.1994, Mund &amp; Fester (C‑398/92, EU:C:1994:52, 18–22 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-27" href="#c-27">27</a>
</span>) Unionin tuomioistuimen ei siten pitäisi antaa tätä koskevia ohjeita käsiteltävässä asiassa.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-28" href="#c-28">28</a>
</span>) Johdanto-osan 14 perustelukappaleessa viitataan nimittäin myös ”velallisen varojen luonteeseen”.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-29" href="#c-29">29</a>
</span>) Tässä yhteydessä on myös merkityksetöntä käsiteltävän asian kannalta, onko Maltan onnenpelilain 56A § yhteensopiva Bryssel I a -asetuksen kanssa ja onko maltalaisilla onnenpeliyhtiöillä siten unionin oikeuden nojalla oikeus vastustaa pelaajan palauttamisvaatimuksia Maltalla – kuten Mr Green ja Maltan hallitus väittävät. Vaikka näin olisikin, tällaisella yhtiöllä ei olisi oikeutta välttyä maksamasta näitä vaatimuksia koko Euroopan unionissa siirtämällä varoja kyseiseen jäsenvaltioon. Turvaamismääräys voidaan antaa tämän riskin torjumiseksi. </p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-30" href="#c-30">30</a>
</span>) Ks. samasta näkemyksestä edellä 16 kohta.</p>
</body>
</html>
