<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><JUDGMENT xmlns:fmx="http://opoce" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.55-20141201.xd"><BIB.JUDGMENT><REF.CASE FILE="n.a."><NO.CASE>T‑418/14</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62014TJ0418</NO.CELEX><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2016:619">EU:T:2016:619</NO.ECLI><NO.SEQ>0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>1</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>24</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>24</PAGE.TOTAL><AUTHOR>T</AUTHOR></BIB.JUDGMENT><CURR.TITLE><PAGE.HEADER><P>TUOMIO <DATE ISO="20161018">18.10.2016</DATE> – ASIA T-418/14</P><P>SINA BANK v. NEUVOSTO</P></PAGE.HEADER></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio</HT> (ensimmäinen jaosto)</P><P><DATE ISO="20161018">18 päivänä lokakuuta 2016</DATE><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="STAR" NOTE.ID="E0001"><P>Oikeudenkäyntikieli: englanti.</P></NOTE></P></TI></TITLE><INDEX><KEYWORD>Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka</KEYWORD><KEYWORD>Iraniin kohdistetut rajoittavat toimenpiteet ydinaseiden levittämisen estämiseksi</KEYWORD><KEYWORD>Varojen jäädyttäminen</KEYWORD><KEYWORD>Kumoamiskanne</KEYWORD><KEYWORD>Kanteen nostamisen määräaika</KEYWORD><KEYWORD>Vaatimusten mukauttaminen</KEYWORD><KEYWORD>Tutkittavaksi ottaminen</KEYWORD><KEYWORD>Perusteluvelvollisuus</KEYWORD><KEYWORD>Puolustautumisoikeudet</KEYWORD><KEYWORD>Oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan</KEYWORD><KEYWORD>Ilmeinen arviointivirhe</KEYWORD><KEYWORD>Kumoamisen ajallisten vaikutusten mukauttaminen</KEYWORD></INDEX><JUDGMENT.INIT><P>Asiassa T-418/14,</P></JUDGMENT.INIT><PARTIES><PLAINTIFS><P><HT TYPE="BOLD">Sina Bank</HT>, kotipaikka Teheran (Iran), edustajinaan asianajajat B. Mettetal ja C. Wucher-North,</P><PARTY.STATUS>kantajana,</PARTY.STATUS></PLAINTIFS><AGAINST>vastaan</AGAINST><DEFENDANTS><P><HT TYPE="BOLD">Euroopan unionin neuvosto</HT>, asiamiehinään B. Driessen ja D. Gicheva,</P><PARTY.STATUS>vastaajana,</PARTY.STATUS></DEFENDANTS></PARTIES><P>jossa on kyse SEUT 263 artiklaan perustuvasta vaatimuksesta, jossa vaaditaan yhtäältä kumoamaan neuvoston päätös, sellaisena kuin se käy ilmi <DATE ISO="20140315">15.3.2014</DATE> päivätystä ilmoituksesta henkilöille ja yhteisöille, joihin sovelletaan neuvoston päätöksessä 2010/413/YUTP ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 267/2012 säädettyjä Iraniin kohdistuvia rajoittavia toimenpiteitä (<REF.DOC.OJ COLL="C" NO.OJ="077" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2014">EUVL 2014, C 77, s. 1</REF.DOC.OJ>), pysyttää kantajan nimi Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja yhteisen kannan 2007/140/YUTP kumoamisesta <DATE ISO="20100726">26.7.2010</DATE> annetun neuvoston päätöksen 2010/413/YUTP (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="195" PAGE.FIRST="39" DATE.PUB="2010">EUVL 2010, L 195, s. 39</REF.DOC.OJ>), sellaisena kuin se on muutettuna <DATE ISO="20101025">25.10.2010</DATE> annetulla neuvoston päätöksellä 2010/644/YUTP (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="281" PAGE.FIRST="81" DATE.PUB="2010">EUVL 2010, L 281, s. 81</REF.DOC.OJ>), liitteessä II olevassa luettelossa ja Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen (EU) N:o 961/2010 kumoamisesta <DATE ISO="20120323">23.3.2012</DATE> annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 267/2012 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="088" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2012">EUVL 2012, L 88, s. 1</REF.DOC.OJ>) liitteessä IX olevassa luettelossa ja jossa vaaditaan toisaalta kumoamaan päätöksen 2010/413 muuttamisesta <DATE ISO="20141107">7.11.2014</DATE> annettu neuvoston päätös 2014/776/YUTP (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="325" PAGE.FIRST="19" DATE.PUB="2014">EUVL 2014, L 325, s. 19</REF.DOC.OJ>), asetuksen N:o 267/2012 täytäntöönpanosta <DATE ISO="20141107">7.11.2014</DATE> annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1202/2014 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="325" PAGE.FIRST="3" DATE.PUB="2014">EUVL 2014, L 325, s. 3</REF.DOC.OJ>), päätöksen 2010/413 muuttamisesta <DATE ISO="20150625">25.6.2015</DATE> annettu neuvoston päätös (YUTP) 2015/1008 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="161" PAGE.FIRST="19" DATE.PUB="2015">EUVL 2015, L 161, s. 19</REF.DOC.OJ>) ja asetuksen N:o 267/2012 täytäntöönpanosta <DATE ISO="20150625">25.6.2015</DATE> annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/1001 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="161" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2015">EUVL 2015, L 161, s. 1</REF.DOC.OJ>) siltä osin kuin näillä toimilla pysytettiin kantajan nimi päätöksen 2010/413, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2010/644, liitteessä II olevassa luettelossa ja asetuksen N:o 267/2012 liitteessä IX olevassa luettelossa,</P><PREAMBLE><PREAMBLE.INIT><P>UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),</P><P>toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja H. Kanninen sekä tuomarit I. Pelikánová (esittelevä tuomari) ja E. Buttigieg,</P><?PAGE NO="2"?><P>kirjaaja: hallintovirkamies M. Junius,</P></PREAMBLE.INIT><GR.VISA><VISA>ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa ja <DATE ISO="20160408">8.4.2016</DATE> pidetyssä istunnossa esitetyn,</VISA></GR.VISA><PREAMBLE.FINAL>on antanut seuraavan</PREAMBLE.FINAL></PREAMBLE><CONTENTS.JUDGMENT><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">tuomion</HT></P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Asian tausta</HT></P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>1.</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Iranin islamilaiseen tasavaltaan kohdistetut rajoittavat toimenpiteet</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0001"><NO.P>1</NO.P><TXT>Käsiteltävä asia liittyy rajoittaviin toimenpiteisiin, joiden tarkoituksena on painostaa Iranin islamilaista tasavaltaa lopettamaan ydinaseiden levittämistä edistävä ydinenergia-alan toiminta ja ydinasejärjestelmien kehittäminen (jäljempänä ydinaseiden levittäminen).</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Kantajaa koskevat rajoittavat toimenpiteet</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0002"><NO.P>2</NO.P><TXT>Kantajana oleva Sina Bank on iranilainen pankki, joka on rekisteröity julkiseksi osakeyhtiöksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0003"><NO.P>3</NO.P><TXT>Kantajan nimi merkittiin <DATE ISO="20100726">26.7.2010</DATE> Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja yhteisen kannan 2007/140/YUTP kumoamisesta <DATE ISO="20100726">26.7.2010</DATE> annetun neuvoston päätöksen 2010/413/YUTP (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="195" PAGE.FIRST="39" DATE.PUB="2010">EUVL 2010, L 195, s. 39</REF.DOC.OJ>) liitteessä II olevaan luetteloon.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0004"><NO.P>4</NO.P><TXT>Kantajan nimi merkittiin tämän johdosta myös Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä <DATE ISO="20070419">19.4.2007</DATE> annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 423/2007 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="103" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2007">EUVL 2007, L 103, s. 1</REF.DOC.OJ>) liitteessä V olevaan luetteloon. Tämä merkintä tuli voimaan päivänä, jolloin asetuksen N:o 423/2007 7 artiklan 2 kohdan täytäntöönpanosta <DATE ISO="20100726">26.7.2010</DATE> annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 668/2010 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="195" PAGE.FIRST="25" DATE.PUB="2010">EUVL 2010, L 195, s. 25</REF.DOC.OJ>) julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä, eli <DATE ISO="20100727">27.7.2010</DATE>. Merkitsemisen seurauksena kantajan varat ja taloudelliset resurssit jäädytettiin (jäljempänä varojen jäädyttäminen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0005"><NO.P>5</NO.P><TXT>Kantajan nimen merkitseminen päätöksen 2010/413 liitteessä II ja asetuksen N:o 423/2007 liitteessä V oleviin luetteloihin perustui seuraaviin seikkoihin:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0001" REF.END="QE0001"/>Sina Bank on hyvin sidoksissa Daftariin ([islamistivallankumouksen] korkeimman hengellisen johtajan toimisto, jonka hallintoon kuuluu noin 500 henkeä). Se osallistuu siten hallituksen strategisten etujen rahoitukseen.<QUOT.END REF.START="QS0001" CODE="201D" ID="QE0001"/></P></QUOT.S></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0006"><NO.P>6</NO.P><TXT>Euroopan unionin neuvosto ilmoitti kantajalle <DATE ISO="20100727">27.7.2010</DATE> päivätyllä kirjeellä tämän nimen merkitsemisestä päätöksen 2010/413 liitteessä II ja asetuksen N:o 423/2007 liitteessä V oleviin luetteloihin. Tähän kirjeeseen oli liitetty jäljennös viimeksi mainituista toimista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0007"><NO.P>7</NO.P><TXT>Kantaja esitti <DATE ISO="20100908">8.9.2010</DATE> päivätyssä kirjeessä huomautuksensa kyseessä olevasta luetteloihin merkitsemisestä ja kehotti neuvostoa tarkistamaan asian.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0008"><NO.P>8</NO.P><TXT>Tarkistettuaan kantajan tilanteen neuvosto päätti pysyttää tämän nimen päätöksen 2010/413, sellaisena kuin se on muutettuna <DATE ISO="20101025">25.10.2010</DATE> annetulla neuvoston päätöksellä 2010/644/YUTP (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="281" PAGE.FIRST="81" DATE.PUB="2010">EUVL 2010, L 281, s. 81</REF.DOC.OJ>), liitteessä II olevassa luettelossa samasta päivästä lukien.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="3"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0009"><NO.P>9</NO.P><TXT>Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen N:o 423/2007 kumoamisesta <DATE ISO="20101025">25.10.2010</DATE> annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 961/2010 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="281" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2010">EUVL 2010, L 281, s. 1</REF.DOC.OJ>) antamisen yhteydessä kantajan nimi merkittiin edellä 5 kohdassa jo mainituista samoista syistä mainitun asetuksen liitteessä VIII olevaan luetteloon <DATE ISO="20101027">27.10.2010</DATE> lukien.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0010"><NO.P>10</NO.P><TXT>Neuvosto ilmoitti kantajalle <DATE ISO="20101028">28.10.2010</DATE> päivätyllä kirjeellä, joka annettiin tälle tiedoksi <DATE ISO="20101205">5.12.2010</DATE>, että sen jälkeen, kun kantajan tilannetta oli arvioitu uudelleen tämän <DATE ISO="20100908">8.9.2010</DATE> päivättyyn kirjeeseen sisältyneiden huomautusten valossa, kantajaan oli edelleen kohdistettava rajoittavia toimenpiteitä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0011"><NO.P>11</NO.P><TXT>Kantaja riitautti 6.<DATE ISO="20101212">12.</DATE> ja <DATE ISO="20101220">20.12.2010</DATE> päivätyillä kirjeillä asianajajiensa välityksellä siihen kohdistetun varojen jäädyttämistoimenpiteen pysyttämisen. Kantajan puolustautumisoikeuksien käyttämiseksi asianajajat pyysivät neuvostolta, että tämä antaisi heidän tutustua asiakirja‑aineistoon ja toimittaisi heille tiedot, jotka oikeuttivat toteutetun toimenpiteen pysyttämisen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0012"><NO.P>12</NO.P><TXT>Kantaja nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon <DATE ISO="20110106">6.1.2011</DATE> jättämällään kannekirjelmällä kanteen lähinnä päätöksen 2010/413, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2010/644, liitteen II ja asetuksen N:o 961/2010 liitteen VIII kumoamiseksi sitä koskevilta osin. Asia kirjattiin unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamossa asianumerolla T‑15/11.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0013"><NO.P>13</NO.P><TXT>Neuvosto toimitti <DATE ISO="20110222">22.2.2011</DATE> päivätyllä kirjeellä kantajan asianajajille asiakirjan, jonka numero oli 6724/11 ja joka sisälsi asiakirja‑aineistoon sisältyviä tietoja edellä 5 kohdassa mainittujen syiden tueksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0014"><NO.P>14</NO.P><TXT>Kantaja riitautti <DATE ISO="20110718">18.7.2011</DATE> päivätyllä kirjeellä uudelleen siihen kohdistetun varojen jäädyttämistoimenpiteen pysyttämisen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0015"><NO.P>15</NO.P><TXT>Tarkasteltuaan uudelleen kantajan tilannetta neuvosto päätti pysyttää kantajan nimen päätöksen 2010/413, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2010/644, liitteessä II olevassa luettelossa <DATE ISO="20111201">1.12.2011</DATE> lukien – jolloin päätöksen 2010/413 muuttamisesta <DATE ISO="20111201">1.12.2011</DATE> annettu neuvoston päätös 2011/783/YUTP (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="319" PAGE.FIRST="71" DATE.PUB="2011">EUVL 2011, L 319, s. 71</REF.DOC.OJ>) annettiin – ja asetuksen N:o 961/2010 liitteessä VIII olevassa luettelossa <DATE ISO="20111202">2.12.2011</DATE> lukien – jolloin asetuksen N:o 961/2010 täytäntöönpanosta <DATE ISO="20111201">1.12.2011</DATE> annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1245/2011 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="319" PAGE.FIRST="11" DATE.PUB="2011">EUVL 2011, L 319, s. 11</REF.DOC.OJ>) julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0016"><NO.P>16</NO.P><TXT>Neuvosto ilmoitti kantajalle <DATE ISO="20111205">5.12.2011</DATE> päivätyllä kirjeellä, joka annettiin tälle tiedoksi samana päivänä, että kantajaan oli edelleen kohdistettava rajoittavia toimenpiteitä. Neuvosto totesi kyseisessä kirjeessä, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0002" REF.END="QE0002"/>vaikka 36 prosenttia [kantajan] osakkeista [olisi] myyty julkisella tarjouksella, pääasiallisena osakkeenomistajana [olisi] edelleen [Mostazafan‑]säätiö, joka [oli] korkeimmalle hengelliselle johtajalle raportoiva julkinen elin<QUOT.END REF.START="QS0002" CODE="201D" ID="QE0002"/>, ja että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0003" REF.END="QE0003"/>neuvosto [oli] täten yhä sillä kannalla, että [kantaja oli] hyvin sidoksissa Daftariin (korkeimman hengellisen johtajan toimisto) ja osallistu[i] tällä tavoin hallituksen strategisten etujen rahoitukseen<QUOT.END REF.START="QS0003" CODE="201D" ID="QE0003"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0017"><NO.P>17</NO.P><TXT>Kantaja riitautti <DATE ISO="20120123">23.1.2012</DATE> päivätyllä kirjeellä asianajajiensa välityksellä uudelleen siihen kohdistetun varojen jäädyttämistoimenpiteen pysyttämisen. Kantajan puolustautumisoikeuksien käyttämiseksi asianajajat pyysivät neuvostolta, että tämä antaisi heidän tutustua asiakirja‑aineistoon ja toimittaisi heille tiedot, jotka oikeuttivat toteutetun toimenpiteen pysyttämisen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0018"><NO.P>18</NO.P><TXT>Kantaja nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon <DATE ISO="20120210">10.2.2012</DATE> jättämällään kannekirjelmällä kanteen, jossa vaadittiin lähinnä kumottaviksi ensinnäkin päätös 2011/783 ja täytäntöönpanoasetus N:o 1245/2011 siltä osin kuin niillä oli uudelleentarkastelun jälkeen pysytetty kantajan nimi päätöksen 2010/413, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2010/644, liitteessä II olevassa luettelossa ja asetuksen N:o 961/2010 liitteessä VIII olevassa luettelossa ja jossa vaadittiin kumottaviksi toiseksi asetuksen N:o 961/2010 16 artiklan 2 kohta ja päätöksen 2010/413 19 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 20 artiklan 1 kohdan b alakohta siltä osin kuin nämä säännökset koskivat kantajaa. Asia kirjattiin unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamossa asianumerolla T‑67/12.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="4"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0019"><NO.P>19</NO.P><TXT>Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen N:o 961/2010 kumoamisesta <DATE ISO="20120323">23.3.2012</DATE> annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 267/2012 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="088" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2012">EUVL 2012, L 88, s. 1</REF.DOC.OJ>) antamisen yhteydessä kantajan nimi merkittiin edellä 5 kohdassa jo mainituista syistä mainitun asetuksen liitteessä IX olevaan luetteloon <DATE ISO="20120324">24.3.2012</DATE> lukien.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0020"><NO.P>20</NO.P><TXT>Unionin yleinen tuomioistuin kumosi <DATE ISO="20121211">11.12.2012</DATE> antamallaan tuomiolla <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Sina Bank v. neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-15/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2012:661">EU:T:2012:661</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) päätöksen 2010/413, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2010/644, liitteen II ja asetuksen N:o 961/2010 liitteen VIII kantajaa koskevilta osin. Unionin yleinen tuomioistuin piti kuitenkin päätöksen 2010/413, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2010/644, liitteen II vaikutukset voimassa kantajan osalta siihen asti, kunnes asetuksen N:o 961/2010 liitteen VIII kumoaminen tuli voimaan kantajaa koskevilta osin. Koska <DATE ISO="20121211">11.12.2012</DATE> annetusta tuomiosta <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Sina Bank v. neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-15/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2012:661">EU:T:2012:661</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) ei valitettu, tuomiosta tuli lainvoimainen ja se sai oikeusvoiman.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0021"><NO.P>21</NO.P><TXT>Neuvosto julkaisi <DATE ISO="20140315">15.3.2014</DATE> ilmoituksen henkilöille ja yhteisöille, joihin sovelletaan päätöksessä 2010/413 ja asetuksessa N:o 267/2012 säädettyjä Iraniin kohdistuvia rajoittavia toimenpiteitä (<REF.DOC.OJ COLL="C" NO.OJ="077" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2014">EUVL 2014, C 77, s. 1</REF.DOC.OJ>), ja viittasi uudelleentarkastelun jälkeen antamaansa päätökseen jatkaa päätöksessä 2010/413 ja asetuksessa N:o 267/2012 säädettyjen rajoittavien toimenpiteiden soveltamista henkilöihin ja yhteisöihin, joiden nimet oli merkitty kyseisen päätöksen liitteessä II ja kyseisen asetuksen liitteessä IX oleviin luetteloihin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0022"><NO.P>22</NO.P><TXT>Kantaja riitautti <DATE ISO="20140414">14.4.2014</DATE> päivätyllä kirjeellä neuvostossa uudelleen siihen kohdistetun varojen jäädyttämistoimenpiteen pysyttämisen.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Esillä olevan kanteen nostamisen jälkeiset tosiseikat</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0023"><NO.P>23</NO.P><TXT>Unionin yleinen tuomioistuin yhtäältä hylkäsi <DATE ISO="20140604">4.6.2014</DATE> antamallaan tuomiolla <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Sina Bank v. neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-67/12</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2014:348">EU:T:2014:348</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) sen käsiteltäväksi saatetun kanteen sillä perusteella, että se oli nostettu tuomioistuimessa, jolla ei ollut toimivaltaa käsitellä sitä, siltä osin kuin siinä vaadittiin päätöksen 2010/413 19 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 20 artiklan 1 kohdan b alakohdan kumoamista, sekä jätti kyseisellä tuomiolla kanteen tutkimatta siltä osin kuin siinä vaadittiin asetuksen N:o 961/2010 16 artiklan 2 kohdan kumoamista ja toisaalta kumosi päätöksen 2011/783 ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 1245/2011 siltä osin kuin näillä toimilla oli uudelleentarkastelun jälkeen pysytetty kantajan nimi päätöksen 2010/413, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2010/644, liitteessä II olevassa luettelossa ja asetuksen N:o 961/2010 liitteessä VIII olevassa luettelossa. Koska <DATE ISO="20140604">4.6.2014</DATE> annetusta tuomiosta <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Sina Bank v. neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-67/12</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2014:348">EU:T:2014:348</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) ei valitettu, tuomiosta tuli lainvoimainen ja se sai oikeusvoiman.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0024"><NO.P>24</NO.P><TXT>Neuvosto ilmoitti <DATE ISO="20140901">1.9.2014</DATE> päivätyllä sähköpostiviestillä kantajan asianajajille, että tarkasteltuaan kantajan tilannetta uudelleen se oli päättänyt pysyttää tämän nimen päätöksen 2010/413, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2010/644, liitteessä II ja asetuksen N:o 267/2012 liitteessä IX olevissa luetteloissa (jäljempänä riidanalaiset luettelot) seuraavista syistä:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0004" REF.END="QE0004"/>Sina Bank on Iranin – – johtajan suorassa määräysvallassa olevan merkittävän, osittain julkisen yhteisön Mostazafan Foundationin määräysvallassa, joka omistaa 84 prosenttia sen osakkeista. Se tarjoaa rahoituspalveluja Mostazafan Foundationille sekä sen tytäryhtiöille ja konserniyhtiöille. Sina Bank antaa näin ollen sen kautta rahoitustukea Iranin hallitukselle.<QUOT.END REF.START="QS0004" CODE="201D" ID="QE0004"/></P></QUOT.S></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0025"><NO.P>25</NO.P><TXT>Tämän viestin liitteenä neuvosto toimitti asiakirjat, joiden viitenumerot olivat MD RELEX 169–174/14 ja jotka sisälsivät asiakirja‑aineistoon sisältyviä tietoja edellä 24 kohdassa mainittujen syiden tueksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0026"><NO.P>26</NO.P><TXT>Kantaja riitautti <DATE ISO="20140917">17.9.2014</DATE> päivätyllä kirjeellä siihen kohdistetun varojen jäädyttämistoimenpiteen pysyttämisen. Kantaja riitautti etenkin prosenttiosuuden, jonka Iranin tasavallan Mostazafan Foundation (jäljempänä säätiö) omisti siitä.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="5"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0027"><NO.P>27</NO.P><TXT>Päätöksen 2010/413 muuttamisesta <DATE ISO="20141107">7.11.2014</DATE> annetulla neuvoston päätöksellä 2014/776/YUTP (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="325" PAGE.FIRST="19" DATE.PUB="2014">EUVL 2014, L 325, s. 19</REF.DOC.OJ>) perusteita kantajan nimen merkitsemiseksi päätöksen 2010/413, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2010/644, liitteessä II olevaan luetteloon muutettiin edellä 24 kohdassa mainitulla tavalla <DATE ISO="20141108">8.11.2014</DATE> lukien.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0028"><NO.P>28</NO.P><TXT>Tämän johdosta asetuksen N:o 267/2012 täytäntöönpanosta <DATE ISO="20141107">7.11.2014</DATE> annetulla neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 1202/2014 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="325" PAGE.FIRST="3" DATE.PUB="2014">EUVL 2014, L 325, s. 3</REF.DOC.OJ>) perusteita kantajan nimen merkitsemiseksi asetuksen N:o 267/2012 liitteessä IX olevaan luetteloon muutettiin myös edellä 24 kohdassa mainitulla tavalla <DATE ISO="20141108">8.11.2014</DATE> lukien.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0029"><NO.P>29</NO.P><TXT>Neuvosto ilmoitti kantajalle kirjeellä, joka annettiin tälle tiedoksi <DATE ISO="20141110">10.11.2014</DATE>, että tähän oli edelleen kohdistettava rajoittavia toimenpiteitä edellä 24 kohdassa mainituista syistä. Neuvosto lisäsi, että <DATE ISO="20140917">17.9.2014</DATE> päivättyyn kirjeeseen sisältynyttä kantajan väitettä, jonka mukaan säätiön omistama prosenttiosuus kantajasta oli vuoden 2011 maaliskuun jälkeen laskenut 80 prosentista 63,52 prosenttiin, ei ollut perusteltu ja se oli lisäksi ristiriidassa säätiön tilikauden 2012 tilinpäätöksen kanssa, jonka mukaan säätiön omistama osuus kantajasta oli edelleen 84 prosenttia maaliskuussa 2012.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0030"><NO.P>30</NO.P><TXT>Kantaja riitautti <DATE ISO="20150115">15.1.2015</DATE> päivätyllä kirjeellä siihen kohdistetun varojen jäädyttämistoimenpiteen pysyttämisen. Se toisti pyyntönsä saada tutustua kokonaisuudessaan asiakirja‑aineistoon ja kaikkiin mainitun toimenpiteen oikeuttaviin asiakirjoihin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0031"><NO.P>31</NO.P><TXT>Neuvosto pysytti päätöksen 2010/413 muuttamisesta <DATE ISO="20150625">25.6.2015</DATE> annetulla neuvoston päätöksellä (YUTP) 2015/1008 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="161" PAGE.FIRST="19" DATE.PUB="2015">EUVL 2015, L 161, s. 19</REF.DOC.OJ>) ja asetuksen N:o 267/2012 täytäntöönpanosta <DATE ISO="20150625">25.6.2015</DATE> annetulla neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2015/1001 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="161" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2015">EUVL 2015, L 161, s. 1</REF.DOC.OJ>) uudelleentarkastelun jälkeen kantajan nimen riidanalaisissa luetteloissa edellä 24 kohdassa mainituista syistä <DATE ISO="20150627">27.6.2015</DATE> lukien.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0032"><NO.P>32</NO.P><TXT>Neuvosto ilmoitti kantajan asianajajille <DATE ISO="20150626">26.6.2015</DATE> päivätyillä kirjeellä ja sähköpostiviestillä, että kantajaan oli edelleen kohdistettava rajoittavia toimenpiteitä edellä 24 kohdassa mainituista syistä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0033"><NO.P>33</NO.P><TXT>Kantaja riitautti asianajajiensa välityksellä <DATE ISO="20150731">31.7.2015</DATE> päivätyllä kirjeellä siihen kohdistettujen varojen jäädyttämistoimenpiteiden pysyttämisen ja toisti pyyntönsä saada tutustua kokonaisuudessaan asiakirja‑aineistoon ja kaikkiin toteutetun toimenpiteen oikeuttaviin asiakirjoihin.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0034"><NO.P>34</NO.P><TXT>Kantaja nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon <DATE ISO="20140525">25.5.2014</DATE> toimittamallaan kannekirjelmällä käsiteltävänä olevan kanteen, jossa vaaditaan kumottaviksi neuvoston päätös, sellaisena kuin se ilmenee <DATE ISO="20140315">15.3.2014</DATE> julkaistusta ilmoituksesta, pysyttää kantajan nimi riidanalaisissa luetteloissa (jäljempänä riidanalainen päätös) ja asetuksen N:o 267/2012 liite IX kantajaa koskevilta osin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0035"><NO.P>35</NO.P><TXT>Neuvosto jätti vastineensa <DATE ISO="20140902">2.9.2014</DATE>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0036"><NO.P>36</NO.P><TXT>Kantaja jätti vastauksensa <DATE ISO="20141022">22.10.2014</DATE>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0037"><NO.P>37</NO.P><TXT>Neuvosto jätti vastauksensa <DATE ISO="20141204">4.12.2014</DATE>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0038"><NO.P>38</NO.P><TXT>Kantaja toimitti <DATE ISO="20150116">16.1.2015</DATE> unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon ensimmäisen kirjelmän vaatimustensa mukauttamiseksi, jotta vaatimukset koskisivat myös päätöstä 2014/776 ja täytäntöönpanoasetusta N:o 1202/2014 siltä osin kuin näillä toimilla pysytettiin kantajan nimi riidanalaisissa luetteloissa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0039"><NO.P>39</NO.P><TXT>Neuvosto jätti <DATE ISO="20150209">9.2.2015</DATE> huomautuksensa tämän kanteen vaatimusten ensimmäisestä mukauttamisesta.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="6"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0040"><NO.P>40</NO.P><TXT>Kantaja toimitti <DATE ISO="20150920">20.9.2015</DATE> unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon toisen kirjelmän vaatimustensa mukauttamiseksi, jotta vaatimukset koskisivat myös päätöstä 2015/1008 ja täytäntöönpanoasetusta N:o 2015/1001 siltä osin kuin näillä toimilla pysytettiin kantajan nimi riidanalaisissa luetteloissa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0041"><NO.P>41</NO.P><TXT>Neuvosto jätti <DATE ISO="20151104">4.11.2015</DATE> huomautuksensa tämän kanteen vaatimusten toisesta mukauttamisesta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0042"><NO.P>42</NO.P><TXT>Unionin yleinen tuomioistuin päätti esittelevän tuomarin ehdotuksesta aloittaa asian käsittelyn suullisen vaiheen ja pyysi työjärjestyksensä 89 artiklan 3 kohdan a, b ja d alakohdan mukaisina prosessinjohtotoimina asianosaisia vastaamaan eräisiin kysymyksiin ja toimittamaan tietyt tiedot sekä tietyt asiakirjat. Asianosaiset noudattivat näitä pyyntöjä asetetussa määräajassa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0043"><NO.P>43</NO.P><TXT>Asianosaisten lausumat ja vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin suullisiin kysymyksiin kuultiin <DATE ISO="20160408">8.4.2016</DATE> pidetyssä istunnossa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0044"><NO.P>44</NO.P><TXT>Kantaja vaatii kannekirjelmässä ja vaatimustensa mukauttamista koskevissa kirjelmissä lähinnä, että unionin yleinen tuomioistuin</TXT><P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>kumoaa riidanalaisen päätöksen ja asetuksen N:o 267/2012 liitteen IX kantajaa koskevilta osin</P></ITEM><ITEM><P>kumoaa päätöksen 2014/776 ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 1202/2014 siltä osin kuin näillä toimilla pysytettiin kantajan nimi riidanalaisissa luetteloissa</P></ITEM><ITEM><P>kumoaa päätöksen 2015/1008 ja täytäntöönpanoasetuksen 2015/1001 (jäljempänä yhdessä päätöksen 2014/776 ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 1202/2014 kanssa riidanalaiset toimet) siltä osin kuin näillä toimilla pysytettiin kantajan nimi riidanalaisissa luetteloissa</P></ITEM><ITEM><P>velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</P></ITEM></LIST></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0045"><NO.P>45</NO.P><TXT>Neuvosto vaatii pääpiirteissään, että unionin yleinen tuomioistuin</TXT><P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>jättää ensimmäisen vaatimuksen siltä osin kuin se koskee asetuksen N:o 267/2012 liitteen IX kumoamista kantajaa koskevilta osin sekä kolmannen vaatimuksen tutkimatta</P></ITEM><ITEM><P>hylkää kanteen muilta osin perusteettomana</P></ITEM><ITEM><P>velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</P></ITEM></LIST></P></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Oikeudellinen arviointi</HT></P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>1.</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Tutkittavaksi ottaminen</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Ensimmäisen vaatimuksen tutkittavaksi ottaminen siltä osin kuin se koskee asetuksen N:o 267/2012 liitteen IX kumoamista kantajaa koskevilta osin</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0046"><NO.P>46</NO.P><TXT>Neuvosto vaatii, että ensimmäinen vaatimus jätetään tutkimatta siltä osin kuin se koskee asetuksen N:o 267/2012 liitteen IX kumoamista kantajaa koskevilta osin. Asetus N:o 267/2012 annettiin <DATE ISO="20120323">23.3.2012</DATE>. Se julkaistiin ja se tuli voimaan <DATE ISO="20120324">24.3.2012</DATE>. Kyseessä oleva vaatimus, joka on mainittu unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon <DATE ISO="20140525">25.5.2014</DATE> toimitetussa kannekirjelmässä (edellä 34 kohta), esitettiin siten selvästi SEUT 263 artiklassa määrätyn määräajan jälkeen.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="7"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0047"><NO.P>47</NO.P><TXT>Kantaja vaatii esillä olevan oikeudenkäyntiväitteen hylkäämistä. Se katsoo, että sen vaatimukset, jotka koskevat riidanalaisen päätöksen ja asetuksen N:o 267/2012 liitteen IX kumoamista niiltä osin kuin sen nimi pysytettiin riidanalaisella päätöksellä kyseisissä luetteloissa <DATE ISO="20121211">11.12.2012</DATE> annetun tuomion <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Sina Bank v. neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-15/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2012:661">EU:T:2012:661</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) julistamisesta huolimatta, on otettava tutkittaviksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0048"><NO.P>48</NO.P><TXT>Tältä osin on aluksi todettava, että esillä olevan kanteen vaatimukset, joilla vaaditaan kumottavaksi asetuksen N:o 267/2012 liite IX kantajaa koskevilta osin, ovat pääasiallisesti samat kuin vaatimukset, jotka koskevat suoraan riidanalaisen päätöksen eli kantajan nimen pysyttämisestä riidanalaisissa luetteloissa annetun neuvoston päätöksen, sellaisena kuin se ilmenee <DATE ISO="20140315">15.3.2014</DATE> julkaistusta ilmoituksesta, kumoamista. Molemmat koskevat pääasiallisesti nimittäin samaa toimea eli toimea, jolla – kuten <DATE ISO="20140315">15.3.2014</DATE> julkaistussa ilmoituksessa on mainittu – neuvosto päätti uudelleentarkastelun jälkeen pysyttää kantajan nimen riidanalaisissa luetteloissa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0049"><NO.P>49</NO.P><TXT>Seuraavaksi on huomautettava, että SEUT 275 artiklan toisen kohdan ja SEUT 263 artiklan neljännen ja kuudennen kohdan mukaisesti kantajalla on asiavaltuus sen päätöksen kumoamisen vaatimiseksi, jolla kantajan nimi pysytettiin uudelleentarkastelun jälkeen riidanalaisissa luetteloissa, jotka ovat sen suhteen toteutettujen rajoittavien toimenpiteiden pysyttämisen perustana (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20121211">11.12.2012</DATE>, <NAME.CASE>Sina Bank v. neuvosto</NAME.CASE> <NO.CASE>T-15/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2012:661">EU:T:2012:661</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0034">34</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0038">38</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0050"><NO.P>50</NO.P><TXT>Viimein on muistutettava, että oikeuskäytännön mukaan toimista, joissa säädetään yksittäistapausta koskevista rajoittavista toimenpiteistä, SEUT 263 artiklan neljännen kohdan nojalla nostettavan kumoamiskanteen nostamisen määräaika alkaa toimenpiteen kohteena olevan kunkin henkilön ja yhteisön osalta näiden toimien pakollisen tiedoksiantamisen päivästä (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20130423">23.4.2013</DATE>, <NAME.CASE>Gbagbo ym. v. neuvosto</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑478/11 P–C‑482/11 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:258">EU:C:2013:258</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0059">59</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0051"><NO.P>51</NO.P><TXT>Jos neuvostolla on tiedossaan sellaisen henkilön tai yhteisön osoite, jota toimi, jossa rajoittavista toimenpiteistä säädetään, koskee, sen on annettava kyseessä oleva toimi erikseen tiedoksi mainittuun osoitteeseen (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20111116">16.11.2011</DATE>, <NAME.CASE>Bank Melli Iran v. neuvosto</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑548/09 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2011:735">EU:C:2011:735</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0047">47</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0052">52</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Oikeuskäytännöstä ilmenee, että siltä osin kuin kanteen nostamisen määräaika alkaa kulua toimen, jossa rajoittavista toimenpiteistä säädetään, tiedoksiantamisen päivästä, tämä määräaika ei voi alkaa kulua tämän toimen kohteena olevan henkilön tai yhteisön osalta, jonka osoite on neuvoston tiedossa, niin kauan kuin kyseessä olevaa toimea ei ole pätevästi annettu tiedoksi kyseiselle henkilölle tai yhteisölle mainittuun osoitteeseen (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20130906">6.9.2013</DATE>, <NAME.CASE>Bank Melli Iran v. neuvosto</NAME.CASE>, <NO.CASE>T-35/10 ja T-7/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2013:397">EU:T:2013:397</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0057">57</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0059">59</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20141105">5.11.2014</DATE>, <NAME.CASE>Mayaleh v. neuvosto</NAME.CASE>, <NO.CASE>T-307/12 ja T-408/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2014:926">EU:T:2014:926</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0066">66</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0052"><NO.P>52</NO.P><TXT>Käsiteltävässä asiassa asiakirja‑aineistosta ja muun muassa asetuksen N:o 267/2012 liitteestä IX ilmenee, että neuvosto tiesi kantajan tarkan osoitteen. Sen velvollisuutena oli siten antaa riidanalainen päätös erikseen tiedoksi kantajalle. Neuvosto kuitenkin tyytyi julkaisemaan ilmoituksen Euroopan unionin virallisessa lehdessä, minkä johdosta määräaika ei voinut alkaa kulua, sillä se alkaa kulua toimen tiedoksiannon päivästä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0053"><NO.P>53</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella on todettava yhtäältä, etteivät esillä olevan kanteen vaatimukset asetuksen N:o 267/2012 liitteen IX kumoamiseksi kantajaa koskevilta osin ole itsenäisiä riidanalaisen päätöksen kumoamista koskeviin vaatimuksiin nähden, joiden kanssa ne ovat päällekkäisiä, ja toisaalta, että oikeudenkäyntiväite, joka perustuu siihen, että esillä oleva kanne on nostettu myöhässä siltä osin kuin sillä vaaditaan riidanalaisen päätöksen kumoamista, on perusteeton ja se on hylättävä.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Kolmannen vaatimuksen tutkittavaksi ottaminen</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0054"><NO.P>54</NO.P><TXT>Neuvosto vaatii, että kolmas vaatimus päätöksen 2015/1008 ja täytäntöönpanoasetuksen 2015/1001 kumoamiseksi on jätettävä tutkimatta siltä osin kuin näillä toimilla pysytettiin kantajan nimi riidanalaisissa luetteloissa. <DATE ISO="20150731">31.7.2015</DATE> päivätystä kirjeestä (edellä 33 kohta) ilmenee, että kantajalle<?PAGE NO="8"?> todellakin annettiin tiedoksi kyseessä olevat toimet sen asianajajien välityksellä. Lisäksi <DATE ISO="20101206">6.12.2010</DATE> päivätyn kirjeen (edellä 11 kohta) tiettyjen ilmaisujen perusteella voidaan neuvoston mukaan olettaa, että kantajan kanssa on <DATE ISO="20141105">5.11.2014</DATE> annettuun tuomioon <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Mayaleh v. neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-307/12 ja T-408/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2014:926">EU:T:2014:926</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0074">74</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) perustuvassa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla sovittu siitä, että yhteydenpito kantajan kanssa toteutetaan tämän asianajajien välityksellä. Määräaika kanteen nostamiseksi mainituista toimista alkoi kulua päätöksen 2015/1008 ja täytäntöönpanoasetuksen 2015/1001 antamisesta tiedoksi kantajan asianajajille <DATE ISO="20150626">26.6.2015</DATE> (edellä 32 kohta), ja se päättyi <DATE ISO="20150905">5.9.2015</DATE>. Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon <DATE ISO="20150920">20.9.2015</DATE> jätetyssä vaatimusten mukauttamista koskevassa toisessa kirjelmässä (edellä 40 kohta) mainittu kolmas vaatimus on siten esitetty myöhässä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0055"><NO.P>55</NO.P><TXT>Kantaja vaatii esillä olevan oikeudenkäyntiväitteen hylkäämistä perusteettomana.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0056"><NO.P>56</NO.P><TXT>Tässä yhteydessä on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan vaatimusten mukauttamista koskevien pyyntöjen esittäminen edellyttää SEUT 263 artiklan kuudennessa kohdassa määrättyjen kanteen nostamisen määräaikojen noudattamista (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20130906">6.9.2013</DATE>, <NAME.CASE>Bank Melli Iran v. neuvosto</NAME.CASE>, <NO.CASE>T-35/10 ja T-7/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2013:397">EU:T:2013:397</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0055">55</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20130916">16.9.2013</DATE>, <NAME.CASE>Bank Kargoshaei ym. v. neuvosto</NAME.CASE>, <NO.CASE>T-8/11</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2013:470">EU:T:2013:470</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0040">40</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0057"><NO.P>57</NO.P><TXT>Jotta tämä kanteen nostamisen määräaika alkaisi kulua kantajan osalta, neuvoston oli annettava päätös 2015/1008 ja täytäntöönpanoasetus 2015/1001 (ks. edellä 51 kohta) tiedoksi erikseen kantajalle, koska tämän osoite oli sen tiedossa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0058"><NO.P>58</NO.P><TXT>Käsiteltävässä asiassa neuvosto antoi päätöksen 2015/1008 ja täytäntöönpanoasetuksen 2015/1001 tiedoksi kantajalle tämän asianajajien välityksellä <DATE ISO="20150626">26.6.2015</DATE> päivätyillä kirjeellä ja sähköpostiviestillä (edellä 32 kohta).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0059"><NO.P>59</NO.P><TXT>Vastauksena unionin yleisen tuomioistuimen kirjalliseen pyyntöön (edellä 42 kohta) neuvosto toimitti postista saadun kuitin, jossa vahvistetaan, että kantajan asianajajat vastaanottivat <DATE ISO="20150626">26.6.2015</DATE> päivätyn kirjeen <DATE ISO="20150701">1.7.2015</DATE>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0060"><NO.P>60</NO.P><TXT>On kuitenkin muistutettava, että SEUT 263 artiklan kuudennessa kohdassa viitataan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0005" REF.END="QE0005"/>[toimen antamiseen] kantajalle tiedoksi<QUOT.END REF.START="QS0005" CODE="201D" ID="QE0005"/> eikä toimen antamiseen tiedoksi kantajan edustajalle. Tästä seuraa, että kun toimi on annettava tiedoksi, jotta kanteen nostamisen määräaika alkaa kulua, tiedoksianto on lähtökohtaisesti osoitettava toimen adressaatille eikä häntä edustaville asianajajille. Oikeuskäytännön mukaan tiedoksiantoa kantajan edustajalle on pidettävä tiedoksiantona adressaatille nimittäin vain silloin, kun tästä tiedoksiannon muodosta on nimenomaisesti säädetty sovellettavassa säännöstössä tai sovittu asianomaisten kesken (ks. vastaavasti määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20090708">8.7.2009</DATE>, <NAME.CASE>Thoss v. tilintarkastustuomioistuin</NAME.CASE>, <NO.CASE>T-545/08</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2009:260">EU:T:2009:260</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0041">41</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0042">42</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>; tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20130711">11.7.2013</DATE>, <NAME.CASE>BVGD v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>T-104/07 ja T-339/08</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2013:366">EU:T:2013:366</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0146">146</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20141105">5.11.2014</DATE>, <NAME.CASE>Mayaleh v. neuvosto</NAME.CASE>, <NO.CASE>T-307/12 ja T-408/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2014:926">EU:T:2014:926</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0074">74</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0061"><NO.P>61</NO.P><TXT>Käsiteltävässä asiassa sovellettavassa säännöstössä eli päätöksen 2010/413 24 artiklan 3 kohdassa ja asetuksen N:o 267/2012 46 artiklan 3 kohdassa ei viitata lainkaan nimenomaisesti mahdollisuuteen antaa henkilöön tai yhteisöön kohdistetut rajoittavat toimenpiteet tiedoksi tämän henkilön tai yhteisön edustajalle, vaan siinä säädetään nimenomaisesti, että kun asianomaisen henkilön tai yhteisön osoite on tiedossa, päätös rajoittavien toimenpiteiden soveltamisesta tähän henkilöön tai yhteisöön on annettava tiedoksi tälle suoraan. Päätös 2015/1008 ja täytäntöönpanoasetus 2015/1001 oli täten annettava tiedoksi suoraan kantajalle, jonka osoite oli neuvoston tiedossa (edellä 52 kohta).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0062"><NO.P>62</NO.P><TXT>Kantaja kiisti lisäksi unionin yleisen tuomioistuimen kirjalliseen kysymykseen (edellä 42 kohta) antamassaan vastauksessa sekä suullisessa käsittelyssä sen, että se olisi sopinut neuvoston kanssa siitä, että kaikki päätökset soveltaa siihen rajoittavia toimenpiteitä olisi annettava sille tiedoksi sen asianajajien osoitteeseen ja siten sen asianajajien välityksellä. Asiakirja‑aineistoon sisältyvien seikkojen perusteella ei täten voida todeta, että näin olisi sovittu kantajan ja neuvoston välillä.<?PAGE NO="9"?> Asiakirja‑aineistosta tosin ilmenee, että <DATE ISO="20101028">28.10.2010</DATE> päivättyyn neuvoston kirjeeseen (edellä 10 kohta), joka oli osoitettu suoraan kantajalle, vastasivat juurikin kantajan asianajajat 6.<DATE ISO="20101212">12.</DATE> ja <DATE ISO="20101220">20.12.2010</DATE> päivätyillä kirjeillä (edellä 11 kohta), joiden sivun alareunassa mainittiin asianajajien oma liikeosoite ja joissa pyydettiin neuvostoa antamaan heille oikeus tutustua asiakirja‑aineistoon ja toimittamaan heille seikat, jotka olivat tukena neuvoston päätökselle soveltaa rajoittavia toimenpiteitä heidän asiakkaaseensa, ja että näihin viimeksi mainittuihin kirjeisiin viitaten neuvosto osoitti tämän jälkeen <DATE ISO="20110222">22.2.2011</DATE> päivätyn kirjeen (edellä 13 kohta) suoraan kantajan asianajajille. Vaikka tämä kirjeenvaihto osoittaa sen, että kantaja kääntyi neuvoston puoleen asianajajiensa välityksellä, ja vaikka he pyysivät saada tutustua asiakirja‑aineistoon tai vaikka he pyysivät tiettyjen tietojen toimittamista, tästä ei kuitenkaan ilmene, että kantaja olisi antanut neuvostolle luvan sovellettavassa säännöstössä säädetystä poiketen (ks. edellä 61 kohta) pitää siihen yhteyttä myös epäsuorasti asianajajiensa välityksellä. <DATE ISO="20110718">18.7.2011</DATE> päivätystä kirjeestä (edellä 14 kohta) ja <DATE ISO="20111205">5.12.2011</DATE> päivätystä kirjeestä (edellä 16 kohta) käy muun muassa ilmi, että tietyissä tilanteissa kantaja ja neuvosto pitivät edelleen yhteyttä suoraan toisiinsa. Lisäksi 15.<DATE ISO="20150701">1.</DATE> ja <DATE ISO="20150731">31.7.2015</DATE> (edellä 30 ja 33 kohta) päivätyistä kirjeistä ilmenee, että kantaja halusi, että neuvoston asiakirja‑aineistoon sisältyvät merkitykselliset asiakirjat toimitettaisiin sille suoraan. Näin ollen on todettava, ettei kantaja ole sopinut neuvoston kanssa siitä, että kyseessä olevat toimet annettaisiin sille tiedoksi sen asianajajien osoitteeseen ja siten sen asianajajien välityksellä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0063"><NO.P>63</NO.P><TXT>Tästä seuraa, että käsiteltävän asian olosuhteissa kyseessä olevien toimien tosiasiallinen toimittaminen kantajan asianajajille ei vastaa näiden toimien toimittamista ja siten niiden antamista tiedoksi itse kantajalle.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0064"><NO.P>64</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella on todettava, että esillä oleva kanne voidaan ottaa kokonaisuudessaan tutkittavaksi.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Asiakysymys</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0065"><NO.P>65</NO.P><TXT>Kantaja esittää esillä olevan kanteen tueksi kaksi kanneperustetta, joista ensimmäinen perustuu perusteluvelvollisuuden rikkomiseen sekä puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatteen ja tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden loukkaamiseen ja toinen ilmeiseen arviointivirheeseen.</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu perusteluvelvollisuuden rikkomiseen sekä puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatteen ja tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden loukkaamiseen</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0066"><NO.P>66</NO.P><TXT>Kantaja väittää, että neuvosto on riidanalaisen päätöksen (edellä 34 kohta) ja riidanalaiset toimet (edellä 44 kohdan kolmas luetelmakohta) (jäljempänä yhdessä kanteen kohteena olevat toimet) antaessaan rikkonut perusteluvelvollisuutta sekä loukannut puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatetta ja tehokasta oikeussuojaa koskevaa oikeutta, sellaisina kuin Euroopan unionin tuomioistuin ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on niitä tulkinnut, koska se ei toimittanut kantajalle täsmällisiä perusteluja eikä todisteita ja asiakirjoja, jotka oikeuttivat uudelleentarkastelun jälkeen kantajan nimen pysyttämisen riidanalaisissa luetteloissa. Kantaja väittää, että oikeuskäytännön mukaan perustelujen puutteellisuus merkitsee olennaisen menettelymääräyksen rikkomista, jota ei voida korjata pelkästään sillä, että asianomainen saa tietoonsa sitä koskevan päätöksen perustelut unionin tuomioistuimissa käytävässä oikeudenkäyntimenettelyssä. Kantajalle ennen tämän kanteen nostamista toimitetut ainoat perustelut ovat ne, jotka on mainittu edellä 5 kohdassa. Kuten <DATE ISO="20121211">11.12.2012</DATE> annetussa tuomiossa <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Sina Bank v. neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-15/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2012:661">EU:T:2012:661</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) on todettu, nämä perustelut ovat riittämättömät, sillä ne ovat liian suppeat ja yleisluonteiset. Kantajalle ei myöskään toimitettu todisteita sen oletetuista yhteyksistä <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0006" REF.END="QE0006"/>Daftariin<QUOT.END REF.START="QS0006" CODE="201D" ID="QE0006"/> ja sen mahdollisesta osallistumisesta niiden <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0007" REF.END="QE0007"/>hallituksen strategisten etujen<QUOT.END REF.START="QS0007" CODE="201D" ID="QE0007"/> rahoitukseen, joita ei edes ole yksilöity. Toimitetut perustelut ovat joka tapauksessa virheelliset, sillä yhtäältä ei ole todisteita siitä, että kantaja on edelleen säätiön määräysvallassa tai että se on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0008" REF.END="QE0008"/>Daftarin<QUOT.END REF.START="QS0008" CODE="201D" ID="QE0008"/> määräysvallassa taikka että sillä on yhteyksiä viimeksi mainittuun, ja toisaalta se rahoittaa lähes yksinomaan yksityishenkilöitä ja yksityisiä pääomayhtiöitä ja hyvin vähän hallitusta tai julkisyhteisöjä.<?PAGE NO="10"?> <DATE ISO="20111205">5.12.2011</DATE> päivätyssä kirjeessä (edellä 16 kohta) mainituilla lisäperusteluilla ei perustella riittävästi riidanalaisia toimia. Neuvosto rajoittuu mainitsemaan niissä vain, että säätiö on kantajan enemmistöosakas, täsmentämättä sitä, mitkä ovat kantajan rahoittamat <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0009" REF.END="QE0009"/>hallituksen strategiset edut<QUOT.END REF.START="QS0009" CODE="201D" ID="QE0009"/> ja mitkä päätöksen 2010/413 ja asetuksen N:o 267/2012 säännökset tarkkaan ottaen oikeuttivat kantajan nimen pysyttämisen riidanalaisissa luetteloissa. Kantajan tätä koskevista pyynnöistä huolimatta neuvosto ei toimittanut sille mitään yksityiskohtaisia tietoja perusteista kantajan nimen pysyttämiselle riidanalaisissa luetteloissa. Ainoat tiedot, jotka neuvosto toimitti kantajalle tai joihin se tukeutui, eivät sisällä näyttöä siitä, mitä neuvosto väittää kanteen kohteena olevissa toimissa. Koska kanteen kohteena olevien toimien perusteluihin ei sisältynyt mitään erityisiä ja konkreettisia tietoja, kantaja ei voi ymmärtää toimien ulottuvuutta, mikä vaikuttaa siten kantajan puolustautumisoikeuksien ja tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden käyttämiseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0067"><NO.P>67</NO.P><TXT>Neuvosto kiistää kantajan väitteet ja vaatii ensimmäisen kanneperusteen hylkäämistä.</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="5"><TITLE><TI><P>Perusteluvelvollisuuden rikkominen</P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0068"><NO.P>68</NO.P><TXT>Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan asianomaiselle vastaisen toimen perusteluvelvollisuuden, joka liittyy läheisesti puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatteeseen, tarkoituksena on yhtäältä antaa asianomaiselle riittävät tiedot sen arvioimiseksi, onko toimi asianmukainen vai onko siinä mahdollisesti sellainen virhe, jonka perusteella sen pätevyys voidaan riitauttaa unionin tuomioistuimissa, ja toisaalta antaa unionin tuomioistuimille mahdollisuus valvoa toimen laillisuutta (ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20121115">15.11.2012</DATE>, <NAME.CASE>neuvosto v. Bamba</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑417/11 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:718">EU:C:2012:718</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0049">49</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0069"><NO.P>69</NO.P><TXT>SEUT 296 artiklassa edellytetyistä perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimen antaneen toimielimen päättely siten, että niille, joita toimi koskee, selviävät sen syyt ja että toimivaltainen tuomioistuin voi tutkia toimen laillisuuden (ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20121115">15.11.2012</DATE>, <NAME.CASE>neuvosto v. Bamba</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑417/11 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:718">EU:C:2012:718</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0050">50</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0070"><NO.P>70</NO.P><TXT>Varojen jäädyttämisestä määräävän neuvoston toimen perusteluissa on mainittava erityiset ja konkreettiset syyt, joiden perusteella neuvosto katsoo harkintavaltaansa käyttäessään, että asianomaiseen on kohdistettava tällainen toimenpide (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20121115">15.11.2012</DATE>, <NAME.CASE>neuvosto v. Bamba</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑417/11 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:718">EU:C:2012:718</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0052">52</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0071"><NO.P>71</NO.P><TXT>Päätöksen 2010/413 24 artiklan 3 kohdassa ja asetuksen N:o 267/2012 46 artiklan 3 kohdassa velvoitetaan samoin neuvosto antamaan kyseisen päätöksen 20 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja kyseisen asetuksen 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan ja 3 kohdan nojalla toteutettujen rajoittavien toimenpiteiden yksilökohtaiset erityiset syyt ja antamaan ne tiedoksi kyseisille henkilöille ja yhteisöille (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20111116">16.11.2011</DATE>, <NAME.CASE>Bank Melli Iran v. neuvosto</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑548/09 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2011:735">EU:C:2011:735</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0048">48</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Oikeuskäytännön mukaan neuvoston on lähtökohtaisesti täytettävä perusteluvelvollisuutensa erikseen suoritettavalla tiedoksiannolla eikä julkaiseminen pelkästään Euroopan unionin virallisessa lehdessä ole riittävä (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20130913">13.9.2013</DATE>, <NAME.CASE>Makhlouf v. neuvosto</NAME.CASE>, <NO.CASE>T-383/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2013:431">EU:T:2013:431</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0047">47</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0048">48</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>; ks. myös vastaavasti ja analogisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20111116">16.11.2011</DATE>, <NAME.CASE>Bank Melli Iran v. neuvosto</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑548/09 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2011:735">EU:C:2011:735</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0052">52</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0072"><NO.P>72</NO.P><TXT>SEUT 296 artiklan sekä päätöksen 2010/413 24 artiklan 3 kohdan ja asetuksen N:o 267/2012 46 artiklan 3 kohdan mukainen perusteluvelvollisuus on mukautettava säännöksiin, joiden nojalla rajoittavat toimenpiteet on hyväksytty. Perusteluvelvollisuutta on arvioitava asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella, joita ovat muun muassa toimen sisältö, esitettyjen perustelujen luonne ja se tarve, joka niillä, joille toimi on osoitettu, tai muilla henkilöillä, joita se koskee suoraan ja erikseen, voi olla saada selvennystä tilanteeseen. Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia yksityiskohtia, koska tutkittaessa, ovatko perustelut<?PAGE NO="11"?> riittäviä, on otettava huomioon niiden sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt (ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20121115">15.11.2012</DATE>, <NAME.CASE>neuvosto v. Bamba</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑417/11 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:718">EU:C:2012:718</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0053">53</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0073"><NO.P>73</NO.P><TXT>Asianomaiselle vastainen toimi on erityisesti riittävästi perusteltu silloin, kun se on tehty asianomaiselle tutussa asiayhteydessä, minkä vuoksi hän pystyy ymmärtämään itseensä kohdistuvan toimenpiteen ulottuvuuden (ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20121115">15.11.2012</DATE>, <NAME.CASE>neuvosto v. Bamba</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑417/11 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:718">EU:C:2012:718</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0054">54</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="6"><TITLE><TI><NP><NO.P>–</NO.P><TXT>Riidanalainen päätös</TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0074"><NO.P>74</NO.P><TXT>Edellä 15 ja 16 kohdassa mainituista asiakirja‑aineistoon kuuluvista asiakirjoista ilmenee, että riidanalainen päätös perustuu edellä 5 kohdassa mainittuihin alkuperäisiin perusteluihin sekä täydentäviin perusteluihin, jotka annettiin kantajalle tiedoksi edellä 16 kohdassa mainitulla <DATE ISO="20111205">5.12.2011</DATE> päivätyllä kirjeellä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0075"><NO.P>75</NO.P><TXT>Edellä 5 ja 16 kohdassa mainituilla perusteluilla kokonaisuudessaan pyrittiin selvästi soveltamaan kantajaan yhtäältä päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan a alakohdassa mainittua kriteeriä sellaisen henkilön tai yhteisön <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0010" REF.END="QE0010"/>määräysvaltaan<QUOT.END REF.START="QS0010" CODE="201D" ID="QE0010"/> kuulumisesta, jonka on todettu osallistuvan ydinaseiden levittämiseen, olevan siihen suoraan yhteydessä taikka tukevan sitä, ja toisaalta näissä samoissa säännöksissä mainittua kriteeriä <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0011" REF.END="QE0011"/>ydinaseiden levittämisen tukemisesta<QUOT.END REF.START="QS0011" CODE="201D" ID="QE0011"/> (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20121211">11.12.2012</DATE>, <NAME.CASE>Sina Bank v. neuvosto</NAME.CASE>, <NO.CASE>T-15/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2012:661">EU:T:2012:661</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0070">70</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0076"><NO.P>76</NO.P><TXT>Siltä osin kuin riidanalaisessa päätöksessä sovelletaan kantajaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0012" REF.END="QE0012"/>määräysvaltaa<QUOT.END REF.START="QS0012" CODE="201D" ID="QE0012"/> koskevaa kriteeriä, tämä perustuu alkuperäisiin perusteluihin ja täydentäviin perusteluihin, joilla – kuten <DATE ISO="20140604">4.6.2014</DATE> annetun tuomion <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Sina Bank v. neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-67/12</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2014:348">EU:T:2014:348</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) 70 kohdassa on todettu – pyrittiin selkeästi täydentämään alkuperäisiä perusteluja, jotka perustuivat <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0013" REF.END="QE0013"/>määräysvaltaa<QUOT.END REF.START="QS0013" CODE="201D" ID="QE0013"/> koskevan kriteerin soveltamiseen kantajaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0077"><NO.P>77</NO.P><TXT>Koska edellä 5 kohdassa mainittujen alkuperäisten perustelujen on jo todettu olevan riittämättömiä <DATE ISO="20121211">11.12.2012</DATE> annetun tuomion <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Sina Bank v. neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-15/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2012:661">EU:T:2012:661</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>), joka on saanut oikeusvoiman (edellä 20 kohta), 82 kohdassa, jää tutkittavaksi, ovatko edellä 16 kohdassa mainitut täydentävät perustelut luonteeltaan sellaisia, että ne olisivat käsiteltävässä asiassa täydentäneet alkuperäisiä perusteluja niin, että perusteluvelvollisuutta olisi lopulta noudatettu riidanalaista päätöstä annettaessa. Unionin yleisellä tuomioistuimella ei ollut <DATE ISO="20121211">11.12.2012</DATE> antamassaan tuomiossa <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Sina Bank v. neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-15/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2012:661">EU:T:2012:661</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0072">72</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0079">79</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) tilaisuutta lausua viimeksi mainitusta kysymyksestä, koska se rajoittui toteamaan, että siltä osin kuin sen käsiteltäviksi tuolloin saatetuissa toimissa neuvosto oli tukeutunut näihin täydentäviin perusteluihin, jotka oli toimitettu kantajalle mainittujen toimien antamisen jälkeen, se loukkasi puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatetta ja etenkin kantajan oikeutta tulla ennalta kuulluksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0078"><NO.P>78</NO.P><TXT>Käsiteltävässä asiassa täydentävien perustelujen perusteella voidaan yksilöidä henkilöt tai yhteisöt, jotka neuvoston mukaan käyttävät <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0014" REF.END="QE0014"/>määräysvaltaa<QUOT.END REF.START="QS0014" CODE="201D" ID="QE0014"/> kantajaan päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla ja joita ei enää yksilöidä alkuperäisten perustelujen tavoin <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0015" REF.END="QE0015"/>korkeimman hengellisen johtajan toimistoksi<QUOT.END REF.START="QS0015" CODE="201D" ID="QE0015"/> vaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0016" REF.END="QE0016"/>säätiöksi<QUOT.END REF.START="QS0016" CODE="201D" ID="QE0016"/> ja itse <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0017" REF.END="QE0017"/>korkeimmaksi hengelliseksi johtajaksi<QUOT.END REF.START="QS0017" CODE="201D" ID="QE0017"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0079"><NO.P>79</NO.P><TXT>Lisäksi täydentävistä perusteluista selviää se, millä tavoin korkein hengellinen johtaja ja säätiö käyttivät neuvoston näkemyksen mukaan suoraan tai epäsuorasti <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0018" REF.END="QE0018"/>määräysvaltaa<QUOT.END REF.START="QS0018" CODE="201D" ID="QE0018"/> kantajaan päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla. Mainituista perusteluista ilmenee nimittäin, että kantajan katsottiin olevan suoraan säätiön määräysvallassa sillä perustella, että säätiö oli edelleen kantajan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0019" REF.END="QE0019"/>pääasiallinen<?PAGE NO="12"?> osakkeenomistaja<QUOT.END REF.START="QS0019" CODE="201D" ID="QE0019"/>. Näistä perusteluista ilmenee lisäksi, että kantajan katsottiin olevan epäsuorasti korkeimman hengellisen johtajan määräysvallassa säätiön välityksellä, koska <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0020" REF.END="QE0020"/>säätiö [oli] korkeimmalle hengelliselle johtajalle raportoiva julkinen elin<QUOT.END REF.START="QS0020" CODE="201D" ID="QE0020"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0080"><NO.P>80</NO.P><TXT>Käsiteltävässä asiassa neuvoston käyttämällä ilmaisulla <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0021" REF.END="QE0021"/>raportoida<QUOT.END REF.START="QS0021" CODE="201D" ID="QE0021"/> viitataan riittävän ymmärrettävällä tavalla siihen, että korkein hengellinen johtaja käytti säätiöön <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0022" REF.END="QE0022"/>määräysvaltaa<QUOT.END REF.START="QS0022" CODE="201D" ID="QE0022"/> päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0081"><NO.P>81</NO.P><TXT>Kantajalle <DATE ISO="20111205">5.12.2011</DATE> päivätyllä kirjeellä tiedoksiannetut täydentävät perustelut olivat siten riittävät käsiteltävässä asiassa, jotta kantaja pystyi ymmärtämään, että riidanalaisessa päätöksessä siihen sovellettiin <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0023" REF.END="QE0023"/>määräysvaltaa<QUOT.END REF.START="QS0023" CODE="201D" ID="QE0023"/> koskevaa kriteeriä ja että se perustui tarkemmin sanoen siihen, että se oli säätiön sekä viimeksi mainitun välityksellä korkeimman hengellisen johtajan määräysvallassa. Samoin unionin yleinen tuomioistuin pystyy näiden täydentävien perustelujen perusteella tutkimaan riidanalaisen päätöksen pätevyyden siltä osin kuin siinä sovellettiin kantajaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0024" REF.END="QE0024"/>määräysvaltaa<QUOT.END REF.START="QS0024" CODE="201D" ID="QE0024"/> koskevaa kriteeriä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0082"><NO.P>82</NO.P><TXT>Täten käsiteltävässä asiassa on todettava, että riidanalainen päätös oli siltä osin kuin siinä sovelletaan kantajaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0025" REF.END="QE0025"/>määräysvaltaa<QUOT.END REF.START="QS0025" CODE="201D" ID="QE0025"/> koskevaa kriteeriä oikeudellisesti riittävällä tavalla perusteltu neuvoston toimittamien täydentävien perustelujen ansiosta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0083"><NO.P>83</NO.P><TXT>Riidanalaista päätöstä ei sen sijaan ole riittävästi perusteltu siltä osin kuin siinä sovelletaan kantajaan kriteeriä <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0026" REF.END="QE0026"/>ydinaseiden levittämisen tukemisesta<QUOT.END REF.START="QS0026" CODE="201D" ID="QE0026"/>. Edellä 5 kohdassa mainituissa alkuperäisissä perusteluissa, sellaisina kuin ne on muutettuina edellä 16 kohdassa mainituilla täydentävillä perusteluilla, rajoitutaan nimittäin lähinnä toteamaan, että kantaja osallistuu <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0027" REF.END="QE0027"/>hallituksen strategisten etujen rahoitukseen<QUOT.END REF.START="QS0027" CODE="201D" ID="QE0027"/>, koska sen <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0028" REF.END="QE0028"/>pääasiallisena osakkeenomistajana [on] edelleen säätiö, joka on korkeimmalle hengelliselle johtajalle raportoiva julkinen elin<QUOT.END REF.START="QS0028" CODE="201D" ID="QE0028"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0084"><NO.P>84</NO.P><TXT>Vaikka oletettaisiin, että ydinaseiden levittämistä voidaan pitää <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0029" REF.END="QE0029"/>hallituksen strategisina etuina<QUOT.END REF.START="QS0029" CODE="201D" ID="QE0029"/>, riidanalaisen päätöksen perustelujen perusteella ei saada selville erityisiä ja konkreettisia syitä sille, miksi neuvosto katsoi kantajan osallistuneen ydinaseiden levittämisen rahoittamiseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0085"><NO.P>85</NO.P><TXT>Vaikka oletettaisiin, että perusteluista, joissa mainitaan säätiön ja kantajan väliset taloudelliset yhteydet, voitaisiin päätellä, kuten neuvosto väittää kirjelmissään, että kantaja maksaa huomattavia osinkoja ja tarjoaa rahoituspalveluja säätiölle, on kuitenkin nimittäin niin, ettei näihin perusteluihin sisälly mitään selvitystä siitä, että säätiö tai korkein hengellinen johtaja käyttää mainittuja summia tai rahoituspalveluja ydinaseiden levittämisen edistämiseksi. Yhtäältä riidanalaisen päätöksen perusteluista ei ilmene, että säätiö osallistuu suoraan tai epäsuorasti ydinaseiden levittämiseen, eikä tällaista osallistumista voida olettaa käsiteltävässä asiassa. Toisaalta näihin samoihin perusteluihin ei sisälly mitään seikkaa siitä, että kantajan säätiölle maksamia osinkoja taikka tarjoamia rahoituspalveluja käytettäisiin taikka voitaisiin käyttää ydinaseiden levittämisen edistämiseksi suoraan taikka epäsuorasti. Käsiteltävässä asiassa tällaista käyttöä ei voida olettaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0086"><NO.P>86</NO.P><TXT>Näin ollen on todettava, ettei riidanalaista päätöstä ole perusteltu oikeudellisesti riittävällä tavalla siltä osin kuin siinä sovelletaan kantajaan kriteeriä <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0030" REF.END="QE0030"/>ydinaseiden levittämisen tukemisesta<QUOT.END REF.START="QS0030" CODE="201D" ID="QE0030"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0087"><NO.P>87</NO.P><TXT>Perusteluvelvollisuuden rikkomiseen perustuva väite on siten hyväksyttävä siltä osin kuin siinä vaaditaan kumottavaksi riidanalainen päätös siltä osin kuin siinä sovelletaan kantajaan kriteeriä <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0031" REF.END="QE0031"/>ydinaseiden levittämisen tukemisesta<QUOT.END REF.START="QS0031" CODE="201D" ID="QE0031"/> (edellä 86 kohta) ja tämä sama väite on hylättävä siltä osin kuin siinä vaaditaan kumottavaksi tämä sama päätös siltä osin kuin siinä sovelletaan kantajaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0032" REF.END="QE0032"/>määräysvaltaa<QUOT.END REF.START="QS0032" CODE="201D" ID="QE0032"/> koskevaa kriteeriä (edellä 82 kohta).</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="13"?><GR.SEQ LEVEL="6"><TITLE><TI><NP><NO.P>–</NO.P><TXT>Riidanalaiset toimet</TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0088"><NO.P>88</NO.P><TXT>Edellä 24, 27, 28, 31 ja 32 kohdassa mainituista asiakirja‑aineistoon sisältyvistä seikoista ilmenee, että riidanalaiset toimet perustuvat edellä 24 kohdassa mainittuihin uusiin perusteluihin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0089"><NO.P>89</NO.P><TXT>Neuvosto täsmensi näissä uusissa perusteluissa kantajan, säätiön ja korkeimman hengellisen johtajan välisiä suhteita eli sitä, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0033" REF.END="QE0033"/>[kantaja oli] johtajan suorassa määräysvallassa olevan merkittävän, osittain julkisen yhteisön – – Foundationin määräysvallassa, joka omistaa 84 prosenttia [kantajan] osakkeista<QUOT.END REF.START="QS0033" CODE="201D" ID="QE0033"/>. Se totesi lisäksi, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0034" REF.END="QE0034"/>[kantaja] tarjo[si] rahoituspalveluja – – Foundationille sekä sen tytäryhtiöille ja konserniyhtiöille<QUOT.END REF.START="QS0034" CODE="201D" ID="QE0034"/>, mistä se päätteli, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0035" REF.END="QE0035"/>[kantaja antoi] sen kautta rahoitustukea Iranin hallitukselle<QUOT.END REF.START="QS0035" CODE="201D" ID="QE0035"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0090"><NO.P>90</NO.P><TXT>Näillä perusteluilla pyritään selvästi soveltamaan kantajaan yhtäältä päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan a alakohdassa mainittua kriteeriä sellaisen henkilön tai yhteisön <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0036" REF.END="QE0036"/>määräysvaltaan<QUOT.END REF.START="QS0036" CODE="201D" ID="QE0036"/> kuulumisesta, joka osallistuu ydinaseiden levittämiseen, on siihen suoraan yhteydessä tai tukee sitä, ja toisaalta päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan c alakohdassa ja asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan d alakohdassa mainittua kriteeriä <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0037" REF.END="QE0037"/>Iranin hallituksen tukemisesta<QUOT.END REF.START="QS0037" CODE="201D" ID="QE0037"/>. Riidanalaiset toimet perustuvat siten viimeksi mainituilta osin uuteen kriteeriin riidanalaiseen päätökseen verrattuna (ks. edellä 75 kohta).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0091"><NO.P>91</NO.P><TXT>Edellä 89 kohdassa mainittujen perustelujen ensimmäinen osa oli käsiteltävässä asiassa riittävä, jotta kantaja pystyy ymmärtämään, että riidanalaisissa toimissa siihen sovellettiin <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0038" REF.END="QE0038"/>määräysvaltaa<QUOT.END REF.START="QS0038" CODE="201D" ID="QE0038"/> koskevaa kriteeriä ja että ne perustuivat tarkemmin sanoen siihen, että kantaja oli säätiön välityksellä korkeimman hengellisen johtajan määräysvallassa. Unionin yleinen tuomioistuin voi näiden perustelujen perusteella lisäksi tutkia riidanalaisten toimien pätevyyden siltä osin kuin niissä sovelletaan kantajaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0039" REF.END="QE0039"/>määräysvaltaa<QUOT.END REF.START="QS0039" CODE="201D" ID="QE0039"/> koskevaa kriteeriä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0092"><NO.P>92</NO.P><TXT>Edellä 89 kohdassa mainittujen perustelujen toinen osa oli käsiteltävässä asiassa riittävä, jotta kantaja pystyy ymmärtämään, että riidanalaisissa toimissa siihen sovellettiin myös kriteeriä <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0040" REF.END="QE0040"/>Iranin hallituksen tukemisesta<QUOT.END REF.START="QS0040" CODE="201D" ID="QE0040"/> ja että ne perustuivat tarkemmin sanoen siihen, että kantaja tarjosi rahoituspalveluja säätiölle ja sen tytäryhtiöille ja konserniyhtiöille, mikä merkitsi epäsuorasti Iranin hallituksen tukemista rahoituksellisesti, kun otetaan huomioon säätiön asema osittain julkisena yhteisönä ja korkeimman hengellisen johtajan säätiöön suoraan käyttämä määräysvalta. Unionin yleinen tuomioistuin voi näiden perustelujen perusteella lisäksi tutkia riidanalaisten toimien pätevyyden siltä osin kuin niissä sovelletaan kantajaan kriteeriä <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0041" REF.END="QE0041"/>Iranin hallituksen tukemisesta<QUOT.END REF.START="QS0041" CODE="201D" ID="QE0041"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0093"><NO.P>93</NO.P><TXT>Käsiteltävässä asiassa on täten todettava, että riidanalaiset toimet on perusteltu oikeudellisesti riittävällä tavalla, ja siten on hylättävä väite perusteluvelvollisuuden rikkomisesta siltä osin kuin se koskee mainittujen toimien kumoamista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0094"><NO.P>94</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella väite perusteluvelvollisuuden rikkomisesta on hyväksyttävä siltä osin kuin siinä vaaditaan riidanalaisen päätöksen kumoamista siltä osin kuin päätöksessä sovelletaan kantajaan kriteeriä <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0042" REF.END="QE0042"/>ydinaseiden levittämisen tukemisesta<QUOT.END REF.START="QS0042" CODE="201D" ID="QE0042"/> (edellä 86 kohta), ja se on hylättävä muilta osin (edellä 87 ja 93 kohta).</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="5"><TITLE><TI><P>Puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatteen ja tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden loukkaaminen</P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0095"><NO.P>95</NO.P><TXT>Perusoikeus puolustautumisoikeuksien kunnioittamiseen menettelyssä, joka edeltää rajoittavien toimenpiteiden toteuttamista, vahvistetaan nimenomaisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjan, jolle SEU 6 artiklan 1 kohdassa annetaan sama oikeudellinen arvo kuin perussopimuksille, 41 artiklan 2 kohdan a alakohdassa (ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20130913">13.9.2013</DATE>, <NAME.CASE>Makhlouf v. neuvosto</NAME.CASE>, <NO.CASE>T-383/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2013:431">EU:T:2013:431</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0031">31</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="14"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0096"><NO.P>96</NO.P><TXT>Puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaate edellyttää yhtäältä, että asianomaiselle henkilölle tai yhteisölle annetaan tiedoksi sitä vastaan esitetyt seikat, joita on käytetty sille vastaisen toimen perustelemiseen, ja toisaalta, että asianomaiselle henkilölle tai yhteisölle annetaan mahdollisuus esittää tehokkaasti kantansa kyseisistä seikoista (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20061212">12.12.2006</DATE>, <NAME.CASE>Organisation des Modjahedines du peuple d’Iran v. neuvosto</NAME.CASE>, <NO.CASE>T-228/02</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2006:384">EU:T:2006:384</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0093">93</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0097"><NO.P>97</NO.P><TXT>Tehdessään päätöstä, jossa pysytetään henkilön tai yhteisön nimi luettelossa henkilöistä tai yhteisöistä, joihin on kohdistettu rajoittavia toimenpiteitä, neuvoston on kunnioitettava tämän henkilön tai yhteisön oikeutta tulla ennalta kuulluksi, mikäli se hyväksyy tämän osalta uusia seikkoja eli seikkoja, joita ei mainita nimen merkitsemistä kyseiseen luetteloon koskevassa alkuperäisessä päätöksessä (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20111221">21.12.2011</DATE>, <NAME.CASE>Ranska v. People’s Mojahedin Organization of Iran</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑27/09 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2011:853">EU:C:2011:853</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0062">62</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20130913">13.9.2013</DATE>, <NAME.CASE>Makhlouf v. neuvosto</NAME.CASE>, <NO.CASE>T-383/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2013:431">EU:T:2013:431</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0042">42</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0043">43</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="6"><TITLE><TI><NP><NO.P>–</NO.P><TXT>Riidanalainen päätös</TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0098"><NO.P>98</NO.P><TXT>Neuvosto toimitti <DATE ISO="20111205">5.12.2011</DATE> kantajalle erikseen edellä 16 kohdassa mainitut riidanalaisen päätöksen täydentävät perustelut.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0099"><NO.P>99</NO.P><TXT>Päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan a alakohdassa mainitun <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0043" REF.END="QE0043"/>määräysvaltaa<QUOT.END REF.START="QS0043" CODE="201D" ID="QE0043"/> koskevan kriteerin soveltamisesta kantajaan on todettava edellä 82 kohdasta ilmenevän, että riidanalaisen päätöksen perustelut olivat riittävät.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0100"><NO.P>100</NO.P><TXT>Neuvosto toteaa lisäksi toimittaneensa kantajalle kaikki asiakirjat, joihin se perusti nämä perustelut (edellä 13 kohta).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0101"><NO.P>101</NO.P><TXT>Toisin kuin tilanteessa, jossa oli kyse <DATE ISO="20121211">11.12.2012</DATE> annetulla tuomiolla <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Sina Bank v. neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-15/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2012:661">EU:T:2012:661</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0072">72</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0079">79</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) (edellä 77 kohta) kumotuista toimista, kantaja pystyi siten tehokkaasti riitauttamaan riidanalaisen päätöksen osalta niiden perustelujen perusteltavuuden, jotka koskivat <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0044" REF.END="QE0044"/>määräysvaltaa<QUOT.END REF.START="QS0044" CODE="201D" ID="QE0044"/> koskevan kriteerin soveltamista siihen, ja niitä tukevien seikkojen perusteltavuuden jopa ennen tämän päätöksen antamista muun muassa <DATE ISO="20120123">23.1.2012</DATE> (edellä 17 kohta) ja <DATE ISO="20140414">14.4.2014</DATE> (edellä 2 kohta) päivätyillä kirjeillä. Kantaja pystyi lisäksi tehokkaasti käyttämään näiden samojen perustelujen perusteltavuuteen liittyviä muutoksenhakukeinoja, kuten esillä oleva kanne osoittaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0102"><NO.P>102</NO.P><TXT>Sen sijaan siltä osin kuin riidanalaisessa päätöksessä kantajaan sovelletaan kriteeriä <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0045" REF.END="QE0045"/>ydinaseiden levittämisen tukemisesta<QUOT.END REF.START="QS0045" CODE="201D" ID="QE0045"/>, edellä 86 kohdasta ilmenee, että riidanalaisen päätöksen perustelut olivat riittämättömät. Kantaja ei siten kyennyt ennen tämän kanteen nostamista tai sen yhteydessäkään riitauttamaan asianmukaisesti tai tehokkaasti sitä, oliko tämän kriteerin soveltaminen siihen perusteltua.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0103"><NO.P>103</NO.P><TXT>On siis katsottava, että riidanalaisessa päätöksessä loukataan kantajan puolustautumisoikeuksia ja tämän oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan siltä osin kuin siinä sovelletaan kantajaan kriteeriä <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0046" REF.END="QE0046"/>ydinaseiden levittämisen tukemisesta<QUOT.END REF.START="QS0046" CODE="201D" ID="QE0046"/> mutta ettei päätöksessä loukata näitä samoja oikeuksia siltä osin kuin siinä sovelletaan kantajaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0047" REF.END="QE0047"/>määräysvaltaa<QUOT.END REF.START="QS0047" CODE="201D" ID="QE0047"/> koskevaa kriteeriä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0104"><NO.P>104</NO.P><TXT>Puolustautumisoikeuksien noudattamisen periaatteen ja tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden loukkaamiseen perustuva väite on siten hyväksyttävä siltä osin kuin siinä vaaditaan kumottavaksi riidanalainen päätös siltä osin kuin päätöksessä sovelletaan kantajaan kriteeriä <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0048" REF.END="QE0048"/>ydinaseiden levittämisen tukemisesta<QUOT.END REF.START="QS0048" CODE="201D" ID="QE0048"/>, ja tämä väite on hylättävä muilta osin eli siltä osin kuin siinä vaaditaan kumottavaksi riidanalainen päätös siltä osin kuin päätöksessä sovelletaan kantajaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0049" REF.END="QE0049"/>määräysvaltaa<QUOT.END REF.START="QS0049" CODE="201D" ID="QE0049"/> koskevaa kriteeriä.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="15"?><GR.SEQ LEVEL="6"><TITLE><TI><NP><NO.P>–</NO.P><TXT>Riidanalaiset toimet</TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0105"><NO.P>105</NO.P><TXT>Neuvosto toimitti <DATE ISO="20140901">1.9.2014</DATE> kantajalle erikseen edellä 24 kohdassa mainitut riidanalaisten toimien perustelut.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0106"><NO.P>106</NO.P><TXT>Edellä 93 kohdasta ilmenee, että näitä perusteluja voitiin pitää riittävinä oikeuskäytännössä esitettyjen edellytysten nojalla siltä osin kuin sekä päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan a alakohdassa mainittua <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0050" REF.END="QE0050"/>määräysvaltaa<QUOT.END REF.START="QS0050" CODE="201D" ID="QE0050"/> koskevaa kriteeriä että päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan c alakohdassa ja asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan d alakohdassa mainittua kriteeriä <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0051" REF.END="QE0051"/>Iranin hallituksen tukemisesta<QUOT.END REF.START="QS0051" CODE="201D" ID="QE0051"/> sovellettiin kantajaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0107"><NO.P>107</NO.P><TXT>Neuvosto toteaa lisäksi toimittaneensa kantajalle kaikki asiakirjat, joihin se perusti nämä perustelut (edellä 25 kohta).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0108"><NO.P>108</NO.P><TXT>Kantaja pystyi riitauttamaan nämä perustelut ja niitä tukevat asiakirjat jopa ennen riidanalaisten toimien antamista muun muassa <DATE ISO="20140917">17.9.2014</DATE> (edellä 26 kohta) ja <DATE ISO="20150115">15.1.2015</DATE> (edellä 30 kohta) päivätyillä kirjeillä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0109"><NO.P>109</NO.P><TXT>Kantaja pystyi lisäksi käyttämään oikeuttaan muutoksenhakuun väittämällä muun muassa esillä olevassa kanteessa, että se <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0052" REF.END="QE0052"/>ei tuk[enut] hallitusta taloudellisesti enemmän kuin mitään muuta keskuspankkia maailmassa<QUOT.END REF.START="QS0052" CODE="201D" ID="QE0052"/> ja että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0053" REF.END="QE0053"/>se ant[oi] vielä vähemmän sellaista tukea, josta riidanalaisissa toimissa oli kyse, eli tukea ydinaseiden levittämiseen liittyvään toimintaan<QUOT.END REF.START="QS0053" CODE="201D" ID="QE0053"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0110"><NO.P>110</NO.P><TXT>Kantajan puolustautumisoikeuksia ja kantajan oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan on täten kunnioitettu täysin riidanalaiset toimet annettaessa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0111"><NO.P>111</NO.P><TXT>Puolustautumisoikeuksien noudattamisen periaatteen ja tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden loukkaamiseen perustuva väite on täten hylättävä siltä osin kuin sillä vaaditaan riidanalaisten toimien kumoamista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0112"><NO.P>112</NO.P><TXT>Edellä esitetystä seuraa, että ensimmäinen kanneperuste on hyväksyttävä ainoastaan siltä osin kuin se koskee riidanalaista päätöstä ja siltä osin kuin päätöksessä kantajaan sovelletaan kriteeriä <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0054" REF.END="QE0054"/>ydinaseiden levittämisen tukemisesta<QUOT.END REF.START="QS0054" CODE="201D" ID="QE0054"/>. Ensimmäinen kanneperuste on hylättävä muilta osin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0113"><NO.P>113</NO.P><TXT>Koska edellä 87, 94 ja 104 kohdassa todetut lainvastaisuudet eivät vaikuta siihen, että kanteen kohteena olevissa toimissa kantajaan sovelletaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0055" REF.END="QE0055"/>määräysvaltaa<QUOT.END REF.START="QS0055" CODE="201D" ID="QE0055"/> koskevaa kriteeriä, eivätkä siihen, että riidanalaisissa toimissa kantajaan sovelletaan kriteeriä <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0056" REF.END="QE0056"/>Iranin hallituksen tukemisesta<QUOT.END REF.START="QS0056" CODE="201D" ID="QE0056"/>, näillä lainvastaisuuksilla ei voida perustella mainittujen toimien kumoamista. Oikeuskäytännössä on nimittäin katsottu rajoittavien toimenpiteiden toteuttamisesta annetun päätöksen laillisuusvalvonnasta, että kun otetaan huomioon toimenpiteiden ennaltaehkäisevä luonne, jos unionin tuomioistuimet katsovat, että ainakin yksi esitetyistä perusteista on riittävän tarkka ja konkreettinen, että sille on näyttöä ja että se on sellaisenaan riittävä perusta kyseisen päätöksen tueksi, se, ettei näin ole muiden kyseisten perusteiden osalta, ei voi oikeuttaa kyseisen päätöksen kumoamista (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20130718">18.7.2013</DATE>, <NAME.CASE>komissio ym. v. Kadi</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑584/10 P, C‑593/10 P ja C‑595/10 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:518">EU:C:2013:518</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0130">130</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0114"><NO.P>114</NO.P><TXT>On siis jatkettava tarkastelemalla toista kanneperustetta ja rajoituttava tutkimaan, onko neuvosto tehnyt kaikissa kanteen kohteena olevissa toimissa ja riidanalaisissa toimissa arviointivirheen siltä osin kuin se sovelsi <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0057" REF.END="QE0057"/>määräysvaltaa<QUOT.END REF.START="QS0057" CODE="201D" ID="QE0057"/> koskevaa kriteeriä kanteen kohteena olevissa toimissa ja <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0058" REF.END="QE0058"/>Iranin hallituksen tukemista<QUOT.END REF.START="QS0058" CODE="201D" ID="QE0058"/> koskevaa kriteeriä riidanalaisissa toimissa.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ><?PAGE NO="16"?><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Toinen kanneperuste, joka perustuu ilmeiseen arviointivirheeseen</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0115"><NO.P>115</NO.P><TXT>Kantaja väittää, että neuvosto teki ilmeisen arviointivirheen päättäessään kanteen kohteena olevissa toimissa uudelleentarkastelun jälkeen pysyttää kantajan nimen riidanalaisissa luetteloissa. Kantaja huomauttaa, että ainoat sille toimitetut perusteet tämän merkinnän pysyttämisen perustelemiseksi ovat virheelliset, koska kantajalla ei ollut yhteyttä <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0059" REF.END="QE0059"/>Daftarin<QUOT.END REF.START="QS0059" CODE="201D" ID="QE0059"/> etuihin eikä se osallistunut myöskään <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0060" REF.END="QE0060"/>hallituksen strategisten etujen<QUOT.END REF.START="QS0060" CODE="201D" ID="QE0060"/> rahoittamiseen tai tarkemmin sanoen ydinaseiden levittämiseen. Neuvosto ei ottanut huomioon sitä, että kantaja oli järjestäytynyt ja toimi kuten tavanomainen yksityinen pankki. Sen hallituksen jäsenet oli valittu heidän pätevyytensä ja ominaisuuksiensa perusteella, eikä ketään heistä ollut nimittänyt <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0061" REF.END="QE0061"/>Daftar<QUOT.END REF.START="QS0061" CODE="201D" ID="QE0061"/> eikä kellään heistä ollut yhteyksiä viimeksi mainittuun. Kantajan palveluja ja lainoja tarjottiin pikemminkin yksityishenkilöille, yksityisille ja yrityksille kuin julkisyhteisöille. Vaikka säätiö on edelleen kantajan enemmistöosakas, se ei kuitenkaan voi oikeuttaa kantajan nimen pysyttämistä riidanalaisissa luetteloissa, koska sekä säätiö että Daftar toimivat itsenäisesti suhteessa hallitukseen tai Iranin täytäntöönpanovaltaan joko toimielimiin tai organisaatioon liittyvistä syistä tai Iranin perustuslain 57 §:ssä säädetyn vallanjaon perustuslaillisen periaatteen nojalla. Neuvosto ei käsiteltävässä asiassa soveltanut ainoaa kriteeriä, jonka nojalla oikeuskäytännön mukaan voidaan toteuttaa henkilöön tai yhteisöön kohdistuva varojen jäädyttämistä koskeva toimenpide ja joka on Iranin hallituksen tukeminen; tämä tukeminen ei myöskään voi olla epäsuoraa, vaan sen täytyy välttämättä olla suoraa. Neuvoston on Ison‑Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten tavoin noudatettava <DATE ISO="20140604">4.6.2014</DATE> annettua tuomiota <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Sina Bank v. neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-67/12</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2014:348">EU:T:2014:348</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>), jossa määrätään lopettamaan kantajaan kohdistuvat varojen jäädyttämistä koskevat toimenpiteet.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0116"><NO.P>116</NO.P><TXT>Neuvosto kiistää kantajan väitteet ja vaatii toisen kanneperusteen hylkäämistä perusteettomana.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0117"><NO.P>117</NO.P><TXT>Kuten unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, toimen, jossa vahvistetaan henkilöä tai yhteisöä koskevia rajoittavia toimenpiteitä, tuomioistuinvalvonta edellyttää muun muassa, että unionin tuomioistuimet varmistuvat siitä, että kyseinen toimi perustuu riittävän vankkaan tosiseikastoon. Tämä edellyttää niiden tosiseikkojen tarkistamista, joihin viitataan kyseisen toimen taustalla olevassa perusteiden tiivistelmässä, jottei tuomioistuinvalvonta rajoittuisi esitettyjen perusteiden abstraktin todennäköisyyden arviointiin vaan kohdistuisi siihen, onko näille perusteille tai ainakin niistä yhdelle, jonka katsotaan sellaisenaan riittävän tämän toimen tueksi, näyttöä (ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20131128">28.11.2013</DATE>, <NAME.CASE>neuvosto v. Fulmen ja Mahmoudian</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑280/12 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:775">EU:C:2013:775</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0064">64</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0118"><NO.P>118</NO.P><TXT>Tätä varten unionin tuomioistuinten tehtävänä on toteuttaa tällainen tutkinta pyytämällä tarvittaessa unionin toimivaltaista viranomaista toimittamaan tutkinnan kannalta merkityksellisiä tietoja tai todisteita siitä riippumatta, ovatko ne luottamuksellisia (ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20131128">28.11.2013</DATE>, <NAME.CASE>neuvosto v. Fulmen ja Mahmoudian</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑280/12 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:775">EU:C:2013:775</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0065">65</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0119"><NO.P>119</NO.P><TXT>Juuri unionin toimivaltaisen viranomaisen asiana nimittäin on osoittaa, mikäli asia riitautetaan, että kyseessä olevaa henkilöä tai yhteisöä vastaan esitetyt perusteet ovat perusteltuja; viimeksi mainitun asiana ei ole esittää negatiivista näyttöä siitä, etteivät kyseiset perusteet ole perusteltuja (ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20131128">28.11.2013</DATE>, <NAME.CASE>neuvosto v. Fulmen ja Mahmoudian</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑280/12 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:775">EU:C:2013:775</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0066">66</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0120"><NO.P>120</NO.P><TXT>Edellä 117–119 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee aluksi, ettei unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltävässä asiassa suorittamaa valvontaa ole rajattu ilmeisen arviointivirheen tutkimiseen. Tässä yhteydessä sillä, että neuvoston tekemä virhe on kantajan mukaan ilmeinen, ei ole merkitystä.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="17"?><GR.SEQ LEVEL="5"><TITLE><TI><P>Riidanalainen päätös</P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0121"><NO.P>121</NO.P><TXT>Kuten edellä 75 ja 78–81 kohdassa on huomautettu, edellä 5 ja 16 kohdassa mainituista riidanalaisen päätöksen alkuperäisistä ja täydentävistä perusteluista ilmenee, että mainittu päätös perustuu muun muassa päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan a alakohdassa mainitun <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0062" REF.END="QE0062"/>määräysvaltaa<QUOT.END REF.START="QS0062" CODE="201D" ID="QE0062"/> koskevan kriteerin soveltamiseen kantajaan ja tarkemmin sanottuna siihen, että kantaja oli säätiön ja viimeksi mainitun välityksellä korkeimman hengellisen johtajan määräysvallassa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0122"><NO.P>122</NO.P><TXT>Kantajan väitteet voidaan ymmärtää lähinnä siten, että niillä moititaan neuvostoa siitä, että se teki riidanalaisessa päätöksessä arviointivirheen katsoessaan, että kantaja oli sellaisen henkilön tai yhteisön määräysvallassa, jonka on todettu osallistuvan ydinaseiden levittämiseen, olevan siihen suoraan yhteydessä taikka tukevan sitä päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0123"><NO.P>123</NO.P><TXT>Tässä yhteydessä <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0063" REF.END="QE0063"/>määräysvaltaa<QUOT.END REF.START="QS0063" CODE="201D" ID="QE0063"/> koskevan kriteerin soveltaminen perustuu huomattavaan vaaraan siitä, että jos sellaisen henkilön tai yhteisön, jonka on todettu osallistuvan ydinaseiden levittämiseen, varat jäädytetään, se ryhtyy sitä koskevista toimenpiteistä aiheutuvien vaikutusten kiertämiseksi painostamaan omistuksessaan tai määräysvallassaan olevia henkilöitä ja yhteisöjä kehottaen niitä joko siirtämään sille suoraan tai epäsuorasti niiden varat tai toteuttamaan sellaisia liiketoimia, joita se ei voi itse toteuttaa sen varojen jäädyttämisen johdosta (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20120313">13.3.2012</DATE>, <NAME.CASE>Melli Bank v. neuvosto</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑380/09 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:137">EU:C:2012:137</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0058">58</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Tämä vaara huomioon ottaen sellaisten henkilöiden ja yhteisöjen, jotka ovat sellaisen henkilön tai yhteisön määräysvallassa, jonka varat on jäädytetty, varojen jäädyttäminen on tarpeellista toteutettujen toimenpiteiden tehokkuuden varmistamiseksi ja sen takaamiseksi, ettei mainittuja toimenpiteitä kierretä, sekä tähän soveltuvaa (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20120313">13.3.2012</DATE>, <NAME.CASE>Melli Bank v. neuvosto</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑380/09 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:137">EU:C:2012:137</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0058">58</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0124"><NO.P>124</NO.P><TXT>Päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan a alakohdassa asetetaan siten neuvostolle velvollisuus jäädyttää kaikkien sellaisten henkilöiden tai yhteisöjen varat, jotka ovat sellaisen henkilön tai yhteisön määräysvallassa, jonka on todettu osallistuvan ydinaseiden levittämiseen, olevan siihen suoraan yhteydessä taikka tukevan sitä, ilman että tällaisella perusteella toteutettua toimenpidettä on perusteltu sillä, että toisen tahon määräysvallassa oleva henkilö tai yhteisö itse osallistuu ydinaseiden levittämiseen (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20120313">13.3.2012</DATE>, <NAME.CASE>Melli Bank v. neuvosto</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑380/09 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:137">EU:C:2012:137</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0039">39</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0040">40</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0125"><NO.P>125</NO.P><TXT>Neuvostolla on asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan sanamuodon perusteella, joka koskee henkilöitä tai yhteisöjä, joiden on eri kieliversioiden mukaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0064" REF.END="QE0064"/>todettu<QUOT.END REF.START="QS0064" CODE="201D" ID="QE0064"/> tai <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0065" REF.END="QE0065"/>havaittu<QUOT.END REF.START="QS0065" CODE="201D" ID="QE0065"/> osallistuvan ydinaseiden levittämiseen, ja edellä 123 ja 124 mainitun <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0066" REF.END="QE0066"/>määräysvaltaa<QUOT.END REF.START="QS0066" CODE="201D" ID="QE0066"/> koskevan kriteerin soveltamiseen liittyvän oikeuskäytännön perusteella valtuudet toteuttaa rajoittavia toimenpiteitä ainoastaan sellaisten henkilöiden ja yhteisöjen osalta, joiden nimet on merkitty sellaisten henkilöiden ja yhteisöjen luetteloon, joihin sovelletaan rajoittavia toimenpiteitä siitä syystä, että ne ovat sellaisten henkilöiden tai yhteisöjen määräysvallassa, joiden on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0067" REF.END="QE0067"/>todettu<QUOT.END REF.START="QS0067" CODE="201D" ID="QE0067"/> tai <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0068" REF.END="QE0068"/>havaittu<QUOT.END REF.START="QS0068" CODE="201D" ID="QE0068"/> osallistuvan ydinaseiden levittämiseen, olevan siihen suoraan yhteydessä taikka tukevan sitä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0126"><NO.P>126</NO.P><TXT>Vastauksena unionin yleisen tuomioistuimen esittämään kysymykseen (edellä 42 kohta) neuvosto totesi, että riidanalaisen päätöksen antamisen ajankohtana säätiön ja korkeimman hengellisen johtajan kummankaan nimeä ei ollut merkitty riidanalaisiin luetteloihin, jotka sisälsivät niiden henkilöiden ja yhteisöjen nimet, joiden on virallisesti <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0069" REF.END="QE0069"/>todettu<QUOT.END REF.START="QS0069" CODE="201D" ID="QE0069"/> tai <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0070" REF.END="QE0070"/>havaittu<QUOT.END REF.START="QS0070" CODE="201D" ID="QE0070"/> osallistuvan ydinaseiden levittämiseen, olevan siihen suoraan yhteydessä taikka tukevan sitä päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla ja joihin on tästä syystä kohdistettava rajoittavia toimenpiteitä, kuten tällaisten henkilöiden ja yhteisöjen varojen jäädyttäminen. Varojen jäädyttämisseuraamusten kiertämisen vaaraa, joka edellä 123 kohdassa mainitulla tavalla oikeuttaa tavallisesti <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0071" REF.END="QE0071"/>määräysvaltaa<QUOT.END REF.START="QS0071" CODE="201D" ID="QE0071"/> koskevan kriteerin soveltamisen, ei käsiteltävässä asiassa siis ole.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="18"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0127"><NO.P>127</NO.P><TXT>Koska korkeimman hengellisen johtajan ja säätiön nimeä ei ollut merkitty riidanalaisiin luetteloihin riidanalaisen päätöksen antamisajankohtana, neuvostolla ei ollut valtuuksia antaa mainittua päätöstä siltä osin kuin siinä sovelletaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0072" REF.END="QE0072"/>määräysvaltaa<QUOT.END REF.START="QS0072" CODE="201D" ID="QE0072"/> koskevaa kriteeriä kantajaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0128"><NO.P>128</NO.P><TXT>Muunlainen ratkaisu asettaisi lisäksi kantajan erittäin epäedulliseen menettelylliseen asemaan tämän oikeuksien puolustamisen ja tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden kannalta, koska kantajaa kohtaan toteutettujen rajoittavien toimenpiteiden riitauttamiseksi se saattaisi joutua riitauttamaan korkeimman hengellisen johtajan ja säätiön vastuun ydinaseiden levittämisessä, ilman että se voisi odottaa tältä osin apua korkeimmalta hengelliseltä johtajalta tai säätiöltä, joita kohtaan ei ollut toteutettu rajoittavia toimenpiteitä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0129"><NO.P>129</NO.P><TXT>Neuvosto teki siten riidanalaisessa päätöksessä arviointivirheen soveltaessaan kantajaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0073" REF.END="QE0073"/>määräysvaltaa<QUOT.END REF.START="QS0073" CODE="201D" ID="QE0073"/> koskevaa kriteeriä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0130"><NO.P>130</NO.P><TXT>Toinen kanneperuste on täten hyväksyttävä tältä osin ja on todettava, ettei riidanalainen päätös ole perusteltu siltä osin kuin siinä sovelletaan kantajaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0074" REF.END="QE0074"/>määräysvaltaa<QUOT.END REF.START="QS0074" CODE="201D" ID="QE0074"/> koskevaa kriteeriä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0131"><NO.P>131</NO.P><TXT>Riidanalainen päätös on siten kumottava osittain siksi, että se on perusteltu riittämättömästi (edellä 87 kohta) ja se on puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatteen ja tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden vastainen (edellä 104 kohta), ja osittain perusteettomana (edellä 130 kohta).</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="5"><TITLE><TI><P>Riidanalaiset toimet</P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0132"><NO.P>132</NO.P><TXT>Kuten edellä 90 ja 91 kohdassa on huomautettu, edellä 24 kohdassa mainituista riidanalaisten toimien perusteluista ilmenee, että ne perustuvat muun muassa päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan a alakohdassa mainitun <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0075" REF.END="QE0075"/>määräysvaltaa<QUOT.END REF.START="QS0075" CODE="201D" ID="QE0075"/> koskevan kriteerin soveltamiseen kantajaan ja tältä osin tarkemmin sanottuna siihen, että kantaja oli säätiön ja viimeksi mainitun välityksellä korkeimman hengellisen johtajan määräysvallassa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0133"><NO.P>133</NO.P><TXT>Kantajan väitteet voidaan ymmärtää lähinnä siten, että niillä moititaan neuvostoa siitä, että se teki riidanalaisessa päätöksessä arviointivirheen katsoessaan, että kantaja oli sellaisen henkilön tai yhteisön määräysvallassa, jonka on todettu osallistuvan ydinaseiden levittämiseen, olevan siihen suoraan yhteydessä taikka tukevan sitä päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0134"><NO.P>134</NO.P><TXT>Edellä 123–125 kohdassa mainituista syistä neuvostolla on valtuudet toteuttaa rajoittavia toimenpiteitä ainoastaan sellaisia henkilöitä ja yhteisöjä kohtaan, jotka ovat sellaisten henkilöiden tai yhteisöjen määräysvallassa, joiden nimet on merkitty rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden tai yhteisöjen luetteloon sellaisina henkilöinä tai yhteisöinä, joiden on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0076" REF.END="QE0076"/>todettu<QUOT.END REF.START="QS0076" CODE="201D" ID="QE0076"/> tai <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0077" REF.END="QE0077"/>havaittu<QUOT.END REF.START="QS0077" CODE="201D" ID="QE0077"/> osallistuvan ydinaseiden levittämiseen, olevan siihen suoraan yhteydessä taikka tukevan sitä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0135"><NO.P>135</NO.P><TXT>Vastauksena unionin yleisen tuomioistuimen esittämään kysymykseen (edellä 42 kohta) neuvosto totesi, että riidanalaisten toimien antamisen ajankohtana säätiön ja korkeimman hengellisen johtajan kummankaan nimeä ei ollut merkitty riidanalaisiin luetteloihin sellaisten henkilöiden ja yhteisöjen nimistä, joiden on virallisesti todettu tai havaittu osallistuvan ydinaseiden levittämiseen, olevan siihen suoraan yhteydessä taikka tukevan sitä päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla. Neuvostolla ei siten ollut valtuuksia antaa näitä toimia siltä osin kuin niissä sovellettiin <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0078" REF.END="QE0078"/>määräysvaltaa<QUOT.END REF.START="QS0078" CODE="201D" ID="QE0078"/> koskevaa kriteeriä kantajaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0136"><NO.P>136</NO.P><TXT>Neuvosto teki siten riidanalaisissa toimissa arviointivirheen soveltaessaan kantajaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0079" REF.END="QE0079"/>määräysvaltaa<QUOT.END REF.START="QS0079" CODE="201D" ID="QE0079"/> koskevaa kriteeriä.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="19"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0137"><NO.P>137</NO.P><TXT>Tästä seuraa, etteivät riidanalaiset toimet ole perusteltuja siltä osin kuin niissä sovelletaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0080" REF.END="QE0080"/>määräysvaltaa<QUOT.END REF.START="QS0080" CODE="201D" ID="QE0080"/> koskevaa kriteeriä kantajaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0138"><NO.P>138</NO.P><TXT>Siltä osin kuin riidanalaiset toimet perustuvat kahden eri kriteerin soveltamiseen, tämä ainoa aineellinen virhe ei riitä perusteeksi mainittujen toimien kumoamiselle edellä 113 kohdassa mainitun oikeuskäytännön nojalla, jonka mukaan säännöstössä, jossa määrätään rajoittavista toimenpiteistä, säädetyn yhden kriteerin noudattaminen on riittävä peruste näiden toimenpiteiden soveltamiselle.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0139"><NO.P>139</NO.P><TXT>Kuten edellä 90 kohdassa on huomautettu, edellä 24 kohdassa mainituista riidanalaisten toimien perusteluista nimittäin ilmenee, että ne perustuvat myös päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan c alakohdassa ja asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan d alakohdassa mainitun <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0081" REF.END="QE0081"/>Iranin hallituksen tukemista<QUOT.END REF.START="QS0081" CODE="201D" ID="QE0081"/> koskevan kriteerin soveltamiseen kantajaan ja tarkemmin sanottuna siihen, että kantaja <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0082" REF.END="QE0082"/>tarjo[si] rahoituspalveluja – – Foundationille sekä sen tytäryhtiöille ja konserniyhtiöille<QUOT.END REF.START="QS0082" CODE="201D" ID="QE0082"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0140"><NO.P>140</NO.P><TXT>Siltä osin kuin neuvosto viittaa kirjelmissään kantajan säätiön hyväksi maksamiin <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0083" REF.END="QE0083"/>osinkoihin ja etuihin<QUOT.END REF.START="QS0083" CODE="201D" ID="QE0083"/> ja etenkin siihen, että kantajan yhtiöjärjestyksestä ja sen <DATE ISO="20100320">20.3.2010</DATE> päättyneen tilikauden taseesta, jotka on toimitettu kannekirjelmän liitteenä, ilmenee, että säätiö sai kantajan osakkeenomistajana huomattavia osinkoja ja etuja, näitä väitteitä ei voida ottaa huomioon, koska ne eivät liity riidanalaisissa toimissa esitettyihin erityisiin perusteluihin, joilla perusteltiin <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0084" REF.END="QE0084"/>Iranin hallituksen tukemista<QUOT.END REF.START="QS0084" CODE="201D" ID="QE0084"/> koskevan kriteerin soveltamista kantajaan, eli siihen, että kantaja <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0085" REF.END="QE0085"/>tarjo[si] rahoituspalveluja – – Foundationille sekä sen tytäryhtiöille ja konserniyhtiöille<QUOT.END REF.START="QS0085" CODE="201D" ID="QE0085"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0141"><NO.P>141</NO.P><TXT>Nimittäin sitä, että yhtiö jakaa osakkeenomistajilleen osinkoja tai etuja, ei voida rinnastaa ensiksi mainitun jälkimmäisille tarjoamaan rahoituspalveluun. Neuvosto pyrkii tällä väitteellä vetoamaan muihin seikkoihin kuin niihin, joiden nojalla riidanalaiset toimet annettiin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0142"><NO.P>142</NO.P><TXT>Kanteen kohteena olevien toimien laillisuutta voidaan kuitenkin arvioida ainoastaan niiden tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen perusteella, joiden nojalla ne on annettu, eikä unionin yleinen tuomioistuin voi hyväksyä neuvoston kehotusta korvata lopullisesti perustelut, joihin kyseiset toimet perustuvat (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20121026">26.10.2012</DATE>, <NAME.CASE>Oil Turbo Compressor v. neuvosto</NAME.CASE>, <NO.CASE>T-63/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2012:579">EU:T:2012:579</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0029">29</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0143"><NO.P>143</NO.P><TXT>Täten neuvoston väitteitä, jotka perustuvat osinkojen tai etujen jakoon säätiölle, ei voida ottaa huomioon arvioitaessa riidanalaisten toimien perusteltavuutta siltä osin kuin niissä sovelletaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0086" REF.END="QE0086"/>Iranin hallituksen tukemista<QUOT.END REF.START="QS0086" CODE="201D" ID="QE0086"/> koskevaa kriteeriä kantajaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0144"><NO.P>144</NO.P><TXT>Neuvosto vetosi joka tapauksessa ainoastaan siihen, että kantaja jakoi osinkoja ja etuja säätiölle, kun taas riidanalaisten toimien perusteluissa viitataan kantajan paitsi itse säätiölle myös tämän <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0087" REF.END="QE0087"/>tytäryhtiöille ja konserniyhtiöille<QUOT.END REF.START="QS0087" CODE="201D" ID="QE0087"/> tarjoamiin rahoituspalveluihin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0145"><NO.P>145</NO.P><TXT>Neuvosto viittaa kirjelmissään lisäksi siihen, että kantajan yhtiöjärjestyksestä ja sen <DATE ISO="20100320">20.3.2010</DATE> päättyneen tilikauden taseesta ilmenee, että säätiö osallistuu kantajan osakkeenomistajana <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0088" REF.END="QE0088"/>joukkoon liiketoimia, joissa [kantaja] oli osallisena<QUOT.END REF.START="QS0088" CODE="201D" ID="QE0088"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0146"><NO.P>146</NO.P><TXT>Kantaja väittää puolestaan, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0089" REF.END="QE0089"/>neuvosto ei esittänyt yhtään muodollista todistetta, joka osoittaisi [kantajan] antaneen etusijan julkiselle laitokselle tai julkiselle yritykselle<QUOT.END REF.START="QS0089" CODE="201D" ID="QE0089"/>, ja huomauttaa, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0090" REF.END="QE0090"/>[kantajan] luvut ja tilinpäätösasiakirjat vahvistavat sen, että [kantajan] lähes kaikkia lainoja, luottoja ja muita palveluja – – tarjottiin pikemminkin yksityishenkilöille ja yksityisille pääomayrityksille (jotka käyttivät niitä) kuin hallitukselle ja julkisyhteisöille<QUOT.END REF.START="QS0090" CODE="201D" ID="QE0090"/> ja että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0091" REF.END="QE0091"/>[kantajan] palveluja ja lainoja – – tarjottiin perinteisille yksityis- ja yritysasiakkaille (jotka käyttivät niitä) eikä hallitukselle ja valtion laitoksille ja yrityksille<QUOT.END REF.START="QS0091" CODE="201D" ID="QE0091"/>, ja viittaa tältä osin kannekirjelmän liitteenä olevaan luetteloon tärkeimmistä asiakkaistaan vuoden 2010 maaliskuun ja marraskuun väliseltä ajalta.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="20"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0147"><NO.P>147</NO.P><TXT>Tältä osin on muistutettava, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0092" REF.END="QE0092"/>Iranin hallituksen tukemista<QUOT.END REF.START="QS0092" CODE="201D" ID="QE0092"/> koskeva kriteeri, jolla laajennetaan rajoittavien toimenpiteiden soveltamisalaa Iranin islamilaiseen tasavaltaan kohdistetun painostuksen tehostamiseksi, koskee ainoastaan sellaisen henkilön tai yhteisön toimintaa, joka voi ydinaseiden levittämisen osalta todetuista kaikista suorista taikka välillisistä yhteyksistä riippumatta määrään tai laatuun liittyvän merkittävyytensä vuoksi edistää ydinaseiden levittämistä tarjoamalla tukea Iranin hallitukselle aineellisten, rahoituksellisten tai logististen resurssien tai välineiden muodossa, joiden avulla sen on mahdollista jatkaa levittämistoimintaa (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140716">16.7.2014</DATE>, <NAME.CASE>National Iranian Oil Company v. neuvosto</NAME.CASE>, <NO.CASE>T-578/12</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2014:678">EU:T:2014:678</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0118">118</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0120">120</REF.NP.ECR>, <REF.NP.ECR REF="NP0140">140</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0141">141</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0093" REF.END="QE0093"/>Iranin hallituksen tukemista<QUOT.END REF.START="QS0093" CODE="201D" ID="QE0093"/> koskeva kriteeri ei siten koske kaikenlaista tukea Iranin hallitukselle, olipa se kuinka vähäistä tai nimellistä tahansa, vaan ainoastaan sellaisia tukimuotoja, jotka ovat omiaan niiden määrään tai laatuun liittyvän merkittävyyden johdosta mahdollistamaan sen, että mainittu hallitus jatkaa ydinaseiden levittämistä. Kun riidanalaista kriteeriä tulkitaan unionin tuomioistuinten valvonnassa yhdessä sen tavoitteen kanssa, joka on painostaa Iranin hallitusta, jotta se pakotettaisiin lopettamaan ydinaseiden levittäminen, siinä määritetään siten objektiivisesti sellaisten henkilöiden ja yhteisöjen rajattu ryhmä, joihin voidaan kohdistaa varojen jäädyttämistä koskevia toimenpiteitä (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140716">16.7.2014</DATE>, <NAME.CASE>National Iranian Oil Company v. neuvosto</NAME.CASE>, <NO.CASE>T-578/12</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2014:678">EU:T:2014:678</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0119">119</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0148"><NO.P>148</NO.P><TXT>Neuvosto ei käsiteltävässä asiassa väitä kantajan tarjoavan suoraan taloudellista apua Iranin hallitukselle, vaan se väittää kantajan tarjoavan tällaista apua <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0094" REF.END="QE0094"/>säätiön välityksellä<QUOT.END REF.START="QS0094" CODE="201D" ID="QE0094"/>. Riidanalaisten toimien perusteluissa säätiötä ei siten yksinkertaisesti rinnasteta Iranin hallitukseen, vaikka säätiö on luokiteltu <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0095" REF.END="QE0095"/>johtajan suorassa määräysvallassa olevaksi merkittäväksi, osittain julkiseksi yhteisöksi<QUOT.END REF.START="QS0095" CODE="201D" ID="QE0095"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0149"><NO.P>149</NO.P><TXT>Tällainen <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0096" REF.END="QE0096"/>Iranin hallituksen tukemista<QUOT.END REF.START="QS0096" CODE="201D" ID="QE0096"/> koskevan kriteerin epäsuora soveltaminen on tällä kriteerillä tavoitellun päämäärän kannalta, sellaisena kuin se on mainittu edellä 147 kohdassa, perusteltua ainoastaan, jos osoitetaan, että välittäjänä toimiva henkilö tai yhteisö joko itse tarjoaa tukea Iranin hallitukselle päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan c alakohdassa ja asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan d alakohdassa tarkoitetulla tavalla taikka mainittu hallitus käyttää sitä hyväkseen ydinaseiden levittämisen jatkamiseksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0150"><NO.P>150</NO.P><TXT>Käsiteltävässä asiassa ei ole osoitettu, että säätiö tarjosi tukea Iranin hallitukselle päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan c alakohdassa ja asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan d alakohdassa tarkoitetulla tavalla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0151"><NO.P>151</NO.P><TXT>Pelkästään se seikka, johon neuvosto on vedonnut, että säätiö on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0097" REF.END="QE0097"/>johtajan suorassa määräysvallassa oleva merkittävä, osittain julkinen yhteisö<QUOT.END REF.START="QS0097" CODE="201D" ID="QE0097"/>, ei riitä sen toteamiseksi, että se tarjoaa Iranin hallitukselle tukea, joka on sen määrään tai laatuun liittyvän merkittävyyden johdosta omiaan mahdollistamaan sen, että mainittu hallitus jatkaa ydinaseiden levittämistä, kuten edellä 147 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä edellytetään, taikka että se on väline Iranin hallituksen harjoittaman ydinaseiden levittämistä koskevan politiikan jatkamisessa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0152"><NO.P>152</NO.P><TXT>Neuvosto ei myöskään ole merkinnyt säätiön nimeä riidanalaisiin luetteloihin henkilöistä ja yhteisöistä, joiden on todettu tai havaittu tarjoavan tukea Iranin hallitukselle päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan c alakohdassa ja asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan d alakohdassa tarkoitetulla tavalla, taikka henkilöistä ja yhteisöistä, jotka osallistuvat ydinaseiden levittämiseen, ovat siihen suoraan yhteydessä taikka tukevat sitä päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0153"><NO.P>153</NO.P><TXT>Lopuksi on niin, ettei neuvosto ole tässä oikeudenkäynnissä esittänyt mitään seikkaa, joka osoittaisi, että säätiö tarjoaa tukea Iranin hallitukselle tai että se osallistuu ydinaseiden levittämiseen, on siihen suoraan yhteydessä taikka tukee sitä.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="21"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0154"><NO.P>154</NO.P><TXT>Edellytykset, joiden nojalla <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0098" REF.END="QE0098"/>Iranin hallituksen tukemista<QUOT.END REF.START="QS0098" CODE="201D" ID="QE0098"/> koskevaa kriteeriä on perusteltua soveltaa epäsuorasti kantajaan (edellä 149 kohta), eivät siten täyty käsiteltävässä asiassa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0155"><NO.P>155</NO.P><TXT>On siis todettava, että neuvosto teki arviointivirheen riidanalaisissa toimissa soveltaessaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0099" REF.END="QE0099"/>Iranin hallituksen tukemista<QUOT.END REF.START="QS0099" CODE="201D" ID="QE0099"/> koskevaa kriteeriä kantajaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0156"><NO.P>156</NO.P><TXT>Täten toinen kanneperuste on hyväksyttävä – jopa ilman, että on tarpeen tutkia, tarjosiko kantaja rahoituspalveluja säätiölle – ja on todettava, etteivät riidanalaiset toimet ole perusteltuja siltä osin kuin niissä sovelletaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0100" REF.END="QE0100"/>Iranin hallituksen tukemista<QUOT.END REF.START="QS0100" CODE="201D" ID="QE0100"/> koskevaa kriteeriä kantajaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0157"><NO.P>157</NO.P><TXT>Riidanalaiset toimet on siten kumottava perusteettomina.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0158"><NO.P>158</NO.P><TXT>Edellä 131 ja 157 kohdassa tehtyjen päätelmien perusteella esillä oleva kanne on hyväksyttävä kokonaisuudessaan ja kanteen kohteena olevat toimet on kumottava kokonaisuudessaan.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Kanteen kohteena olevien toimien kumoamisen ajalliset vaikutukset</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0159"><NO.P>159</NO.P><TXT>Kuten neuvosto totesi vastauksena unionin yleisen tuomioistuimen kirjalliseen kysymykseen (edellä 42 kohta), kantajan nimen riidanalaisiin luetteloihin merkitsemisen vaikutukset on keskeytetty päätöksen 2010/413 26 artiklan 5 kohdan mukaisesti, sellaisena kuin päätös on muutettuna <DATE ISO="20151018">18.10.2015</DATE> annetulla neuvoston päätöksellä (YUTP) 2015/1863 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="274" PAGE.FIRST="174" DATE.PUB="2015">EUVL 2015, L 274, s. 174</REF.DOC.OJ>), jota sovelletaan päätöksen 2015/1863 soveltamispäivästä <DATE ISO="20160116">16.1.2016</DATE> annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2016/37 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="011" DATE.PUB="2016">EUVL 2016, L 11</REF.DOC.OJ> I, s. 1) 1 artiklan nojalla <DATE ISO="20160116">16.1.2016</DATE> alkaen. On kuitenkin niin, että niin kauan kuin kantajan nimi pysyy merkittynä riidanalaisiin luetteloihin päätöksen 2015/1008 ja täytäntöönpanoasetuksen 2015/1001 johdosta, on olemassa vaara siitä, että siihen kohdistetaan uudelleen rajoittavia toimenpiteitä, mikäli Iranin islamilainen tasavalta ei noudata Saksan liittotasavallalle, Ranskan tasavallalle, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneelle kuningaskunnalle, Kiinan kansantasavallalle, Amerikan yhdysvalloille ja Venäjän federaatiolle, joita unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustaja tukee, antamiaan sitoumuksia yhteisessä toimintasuunnitelmassa, jossa määritetään lähestymistapa pitkän aikavälin kattavan ratkaisun löytämiseksi ydinaseiden levittämiseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0160"><NO.P>160</NO.P><TXT>Täytäntöönpanoasetuksesta 2015/1001 on muistutettava, että Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 60 artiklan toisen kohdan mukaan SEUT 280 artiklasta poiketen unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisut, joilla kumotaan asetus, tulevat voimaan vasta mainitun perussäännön 56 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetun, muutoksenhakua varten määrätyn ajan kuluttua, tai jos muutosta on haettu tämän ajan kuluessa, muutoksenhaun hylkäämisestä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0161"><NO.P>161</NO.P><TXT>Käsiteltävässä asiassa täytäntöönpanoasetus 2015/1001 on luonteeltaan Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 60 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettu asetus, koska sen 2 artiklassa säädetään, että se on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa, mikä vastaa asetuksen vaikutuksia sellaisina kuin niistä on määrätty SEUT 288 artiklassa (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160421">21.4.2016</DATE>, <NAME.CASE>neuvosto v. Bank Saderat Iran</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑200/13 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:284">EU:C:2016:284</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0121">121</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 60 artiklan toista kohtaa on siis hyvinkin sovellettava täytäntöönpanoasetukseen 2015/1001.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0162"><NO.P>162</NO.P><TXT>Neuvostolla on siten Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 60 artiklan toisen kohdan nojalla kahden kuukauden määräaika, jota pidennetään kymmenellä päivällä pitkien etäisyyksien vuoksi, tämän tuomion tiedoksiannosta lukien korjata täytäntöönpanoasetuksen 2015/1001 osalta todetut rikkomiset toteuttamalla tarvittaessa uusia rajoittavia toimenpiteitä kantajan osalta.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="22"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0163"><NO.P>163</NO.P><TXT>Päätöksestä 2015/1008 on muistutettava, että SEUT 264 artiklan toisen kohdan nojalla unionin yleinen tuomioistuin voi tarpeellisiksi katsomissaan tapauksissa todeta, miltä osin kumotun toimen vaikutuksia on pidettävä pysyvinä. Käsiteltävässä asiassa ero täytäntöönpanoasetusta 2015/1001 koskevan kumoamistuomion vaikutusten voimaantuloajankohdan ja päätöksen 2015/1008 vaikutusten päättymisajankohdan välillä voi johtaa vakavaan oikeusvarmuuden loukkaamiseen, koska päätöksessä 2015/1008 ja täytäntöönpanoasetuksessa 2015/1001 säädetään samanlaisten rajoittavien toimenpiteiden kohdistamisesta kantajaan. Päätöksen 2015/1008 vaikutukset on siten pidettävä voimassa, siltä osin kuin sillä pysytetään kantajan nimi päätöksen 2010/413, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2010/644, liitteessä II olevassa luettelossa, siihen saakka, kunnes tämä tuomio tulee voimaan siltä osin kuin tällä tuomiolla kumotaan täytäntöönpanoasetus 2015/1001 siltä osin kuin täytäntöönpanoasetuksella pysytetään kantajan nimi asetuksen N:o 267/2012 liitteessä IX olevassa luettelossa (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20130906">6.9.2013</DATE>, <NAME.CASE>Persia International Bank v. neuvosto</NAME.CASE>, <NO.CASE>T-493/10</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2013:398">EU:T:2013:398</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0129">129</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0164"><NO.P>164</NO.P><TXT>Koska muilla kanteen kohteena olevilla toimilla ei ole enää nykyisin vaikutuksia, SEUT 264 artiklan toisen kohdan soveltaminen ei koske niitä.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Oikeudenkäyntikulut</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0165"><NO.P>165</NO.P><TXT>Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska neuvosto on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut kantajan vaatimusten mukaisesti.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><JURISDICTION><INTRO><P>Näillä perusteilla</P><P>UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto)</P><P>on ratkaissut asian seuraavasti:</P></INTRO><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">1)</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Euroopan unionin neuvoston päätös, sellaisena kuin se käy ilmi <DATE ISO="20140315">15.3.2014</DATE> päivätystä ilmoituksesta henkilöille ja yhteisöille, joihin sovelletaan neuvoston päätöksessä 2010/413/YUTP ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 267/2012 säädettyjä Iraniin kohdistuvia rajoittavia toimenpiteitä, pysyttää Sina Bankin nimi Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja yhteisen kannan 2007/140/YUTP kumoamisesta <DATE ISO="20100726">26.7.2010</DATE> annetun neuvoston päätöksen 2010/413/YUTP, sellaisena kuin se on muutettuna <DATE ISO="20101025">25.10.2010</DATE> annetulla neuvoston päätöksellä 2010/644/YUTP, liitteessä II olevassa luettelossa ja Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen (EU) N:o 961/2010 kumoamisesta <DATE ISO="20120323">23.3.2012</DATE> annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 267/2012 liitteessä IX olevassa luettelossa kumotaan.</HT></TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">2)</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Päätöksen 2010/413 muuttamisesta <DATE ISO="20141107">7.11.2014</DATE> annettu neuvoston päätös 2014/776/YUTP, asetuksen N:o 267/2012 täytäntöönpanosta <DATE ISO="20141107">7.11.2014</DATE> annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1202/2014, päätöksen 2010/413 muuttamisesta <DATE ISO="20150625">25.6.2015</DATE> annettu neuvoston päätös (YUTP) 2015/1008 ja asetuksen N:o 267/2012 täytäntöönpanosta <DATE ISO="20150625">25.6.2015</DATE> annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/1001 kumotaan siltä osin kuin näillä toimilla pysytettiin Sina Bankin nimi päätöksen 2010/413, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2010/644, liitteessä II olevassa luettelossa tai asetuksen N:o 267/2012 liitteessä IX olevassa luettelossa.</HT></TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">3)</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Päätöksen 2015/1008 vaikutukset pidetään Sina Bankin osalta voimassa päätöksen voimaantulon ajankohdasta lukien siihen ajankohtaan saakka, kunnes Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettu määräaika<?PAGE NO="23"?> muutoksen hakemiseksi tähän tuomioon on päättynyt, taikka kyseisen muutoksenhaun hylkäämisen ajankohtaan saakka, mikäli tähän tuomioon on haettu muutosta kyseisessä määräajassa.</HT></TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">4)</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Neuvosto velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</HT></TXT></NP></ITEM></LIST></JURISDICTION></CONTENTS.JUDGMENT><SIGNATURE.CASE><SIGNATORY><P>Kanninen</P></SIGNATORY><SIGNATORY><P>Pelikánová</P></SIGNATORY><SIGNATORY><P>Buttigieg</P></SIGNATORY><P>Julistettiin Luxemburgissa <DATE ISO="20161018">18 päivänä lokakuuta 2016</DATE>.</P><SIGNATORY><P>Allekirjoitukset</P></SIGNATORY></SIGNATURE.CASE><?PAGE NO="24"?><TOC><TITLE><TI><P>Sisällys</P></TI></TITLE><TOC.BLK><TOC.BLK><TOC.ITEM><ITEM.CONT>Asian tausta</ITEM.CONT><ITEM.REF>2</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.BLK><TOC.ITEM><NO.ITEM>1.</NO.ITEM><ITEM.CONT>Iranin islamilaiseen tasavaltaan kohdistetut rajoittavat toimenpiteet</ITEM.CONT><ITEM.REF>2</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.ITEM><NO.ITEM>2.</NO.ITEM><ITEM.CONT>Kantajaa koskevat rajoittavat toimenpiteet</ITEM.CONT><ITEM.REF>2</ITEM.REF></TOC.ITEM></TOC.BLK></TOC.BLK><TOC.BLK><TOC.ITEM><ITEM.CONT>Esillä olevan kanteen nostamisen jälkeiset tosiseikat</ITEM.CONT><ITEM.REF>4</ITEM.REF></TOC.ITEM></TOC.BLK><TOC.BLK><TOC.ITEM><ITEM.CONT>Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset</ITEM.CONT><ITEM.REF>5</ITEM.REF></TOC.ITEM></TOC.BLK><TOC.BLK><TOC.ITEM><ITEM.CONT>Oikeudellinen arviointi</ITEM.CONT><ITEM.REF>6</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.BLK><TOC.ITEM><NO.ITEM>1.</NO.ITEM><ITEM.CONT>Tutkittavaksi ottaminen</ITEM.CONT><ITEM.REF>6</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.BLK><TOC.ITEM><ITEM.CONT>Ensimmäisen vaatimuksen tutkittavaksi ottaminen siltä osin kuin se koskee asetuksen N:o 267/2012 liitteen IX kumoamista kantajaa koskevilta osin</ITEM.CONT><ITEM.REF>6</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.ITEM><ITEM.CONT>Kolmannen vaatimuksen tutkittavaksi ottaminen</ITEM.CONT><ITEM.REF>7</ITEM.REF></TOC.ITEM></TOC.BLK></TOC.BLK><TOC.BLK><TOC.ITEM><NO.ITEM>2.</NO.ITEM><ITEM.CONT>Asiakysymys</ITEM.CONT><ITEM.REF>9</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.BLK><TOC.ITEM><ITEM.CONT>Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu perusteluvelvollisuuden rikkomiseen sekä puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatteen ja tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden loukkaamiseen</ITEM.CONT><ITEM.REF>9</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.BLK><TOC.ITEM><ITEM.CONT>Perusteluvelvollisuuden rikkominen</ITEM.CONT><ITEM.REF>10</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.BLK><TOC.ITEM><NO.ITEM>–</NO.ITEM><ITEM.CONT>Riidanalainen päätös</ITEM.CONT><ITEM.REF>11</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.ITEM><NO.ITEM>–</NO.ITEM><ITEM.CONT>Riidanalaiset toimet</ITEM.CONT><ITEM.REF>13</ITEM.REF></TOC.ITEM></TOC.BLK></TOC.BLK><TOC.BLK><TOC.ITEM><ITEM.CONT>Puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatteen ja tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden loukkaaminen</ITEM.CONT><ITEM.REF>13</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.BLK><TOC.ITEM><NO.ITEM>–</NO.ITEM><ITEM.CONT>Riidanalainen päätös</ITEM.CONT><ITEM.REF>14</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.ITEM><NO.ITEM>–</NO.ITEM><ITEM.CONT>Riidanalaiset toimet</ITEM.CONT><ITEM.REF>15</ITEM.REF></TOC.ITEM></TOC.BLK></TOC.BLK></TOC.BLK><TOC.BLK><TOC.ITEM><ITEM.CONT>Toinen kanneperuste, joka perustuu ilmeiseen arviointivirheeseen</ITEM.CONT><ITEM.REF>16</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.BLK><TOC.ITEM><ITEM.CONT>Riidanalainen päätös</ITEM.CONT><ITEM.REF>17</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.ITEM><ITEM.CONT>Riidanalaiset toimet</ITEM.CONT><ITEM.REF>18</ITEM.REF></TOC.ITEM></TOC.BLK></TOC.BLK><TOC.BLK><TOC.ITEM><ITEM.CONT>Kanteen kohteena olevien toimien kumoamisen ajalliset vaikutukset</ITEM.CONT><ITEM.REF>21</ITEM.REF></TOC.ITEM></TOC.BLK></TOC.BLK></TOC.BLK><TOC.BLK><TOC.ITEM><ITEM.CONT>Oikeudenkäyntikulut</ITEM.CONT><ITEM.REF>22</ITEM.REF></TOC.ITEM></TOC.BLK></TOC.BLK></TOC></JUDGMENT>