<TI><HT TYPE="UC">Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus</HT><HT TYPE="UC">Nial Fennelly</HT><DATE ISO="19980402">2 päivänä huhtikuuta 1998</DATE><NOTE NOTE.ID="E0001" NUMBERING="STAR">Alkuperäinen kieli: englanti.</NOTE></TI>

C-111/9761997C01110016.000154131542614JULKISASIAMIES FENNELLYN RATKAISUEHDOTUS — ASIA C-111/97EVOBUS AUSTRIA<TI><HT TYPE="UC">Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus</HT><HT TYPE="UC">Nial Fennelly</HT><DATE ISO="19980402">2 päivänä huhtikuuta 1998</DATE><NOTE NOTE.ID="E0001" NUMBERING="STAR">Alkuperäinen kieli: englanti.</NOTE></TI><TI><NP><NO.P>I</NO.P><TXT>Johdanto</TXT></NP></TI>1.Esillä oleva asia liittyy sopimuksen tekemiseen linja-autojen toimittamisesta säännölliseen alueelliseen pikavuoroliikenteeseen Itävallassa. Kysymykset asiassa liittyvät erityisesti elimiin, jotka ovat toimivaltaisia tutkimaan tällaisten sopimusten lainmukaisuuden, muutoksenhakumahdollisuuksiin ja kansallisten määräaikojen soveltamiseen muutoksenhakuun, kun kyseistä yhteisön direktiiviä ci ole pantu ajoissa täytäntöön.<TI><NP><NO.P>II</NO.P><TXT>Sovellettavat säännökset ja asian tosiseikat</TXT></NP></TI><TI><NP><NO.P>A</NO.P><TXT>Yhteisön oikeus</TXT></NP></TI>2.Vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja teletoiminnan alalla toimivien yksiköiden hankintamenettelyjä koskevien yhteisön sääntöjen soveltamiseen liittyvien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 25 päivänä helmikuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/13/ETY,

EYVL 1992, L 76, s. 14.

sellaisena kuin se on muutettuna, 1 artiklassa säädetään seuraavaa:

1.Jäsenvaltioiden on toteutettava aiheelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että hankintayksiköiden tekemiin päätöksiin voidaan hakea muutosta tehokkaasti ja erityisesti mahdollisimman nopeasti seuraavien artiklojen ja erityisesti 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti, jos nämä päätökset ovat vastoin julkisia hankintoja koskevaa yhteisön oikeutta tai sen saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettuja kansallisia säännöksiä, kun on kyse

a)neuvoston direktiivin [93/38/ETY]

Tällä säännöksellä viitaitiin alun perin vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja teletoiminnan alalla toimivien yksiköiden hankintamenettelystä 17 päivänä syyskuuta 1990 anneltuun neuvoston direktiiviin 90/531/ĽTY (ĽYVL. 1990, 1. 297, s. 1). Direktiivin 93/38/ETY, jonka viitetiedot mainitaan jäljempänä, 45 artiklan 3 ja 4 kohdassa säädetään, että direktiivi 90/53 l/ETY lakkaa olemasta voimassa sinä päivänä, jona jäsenvaltiot alkavat soveltaa kyseistä uutta direktiiviä ja cllä viittauksia direktiiviin 90/531/ETY on pidettävä viittauksina kyseiseen uuteen direktiiviin.

soveltamisalaan kuuluvista sopimuksentekomenettelyistä

b)siitä, vastaavatko kyseisen direktiivin 3 artiklan 2 kohdan a alakohdan soveltamisalaan kuuluvat hankintayksiköt kyseisen säännöksen vaatimuksia.

2.Jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei yrityksiä, jotka voivat vaatia sopimuksentekomenettelystä johtuvaa vahingonkorvausta, syrjitä yhteisön oikeuden saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettujen ja muiden kansallisten säännösten välisen eron perusteella, tämän direktiivin mukaisesti.3.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että käytettävissä on muutoksenhakumenettelyt, joiden yksityiskohtaisista säännöksistä kukin jäsenvaltio voi itse päättää ja jotka ovat ainakin niiden käytettävissä, jotka ovat tai ovat olleet tavoittelemassa tiettyä sopimusta, ja joiden etua väitetty virheellinen menettely on loukannut tai saattaa loukata. Jäsenvaltiot voivat edellyttää erityisesti, että ennen muutoksenhakumenettelyn käynnistämistä hakijan on täytynyt ilmoittaa hankintayksikölle väitetystä virheellisestä menettelystä sekä aikomuksestaan hakea muutosta.

Direktiivin 2 artiklassa säädetään seuraavaa:

1.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 artiklassa tarkoitetuissa muutoksenhakumenettelyjen aikaansaamiseksi toteutettavissa toimenpiteissä annetaan valtuudet

joko

a)ryhtyä kiireellisesti väliaikaisiin toimenpiteisiin, joiden tarkoituksena on oikaista väitetty virheellinen menettely tai estää kyseisiin etuihin kohdistuvat lisävahingot, mukaan lukien toimenpiteet sopimuksentekomenettelyn tai hankintayksikön tekemän päätöksen täytäntöönpanon keskeyttämiseksi tai niiden keskeyttämisen varmistamiseksi,b)kumota lainvastaisesti tehdyt päätökset tai varmistaa niiden kumoaminen, mukaan lukien sopimusilmoituksessa, määräaikaisessa ohjeellisessa ilmoituksessa, kelpuuttamisjärjestclmän olemassaoloa koskevassa ilmoituksessa, tarjouspyynnössä, sopimusasiakirjoissa tai muussa kyseiseen sopimuksentekomenettelyyn liittyvässä asiakirjassa olevien syrjintää aiheuttavien teknisten, taloudellisten tai rahoitusta koskevien eritelmien poistaminen,

tai

c)ryhtyä kiireellisesti mahdollisuuksien mukaan väliaikaisin menettelyin ja tarvittaessa asiasisältöä koskevin lopullisin menettelyin muihin kuin a ja b alakohdassa mainittuihin toimenpiteisiin, joiden tarkoituksena on oikaista havaittu virheellinen menettely ja estää kyseisiin etuihin kohdistuvat vahingot; erityisesti määräämällä maksettavaksi tietty korvaus tapauksissa, joissa virheellistä menettelyä ci ole oikaistu tai estetty.

Jäsenvaltiot voivat valita menettelyn joko kaikkien hankintayksiköiden osalta tai puolueettomin perustein määritettyjen yksikköryhmien osalta, säilyttäen kuitenkin niiden toimenpiteiden tehokkuuden, jotka on määrätty kyseisiin etuihin kohdistuvien vahinkojen estämiseksi;

d)sekä molemmissa edellä tarkoitetuissa tapauksissa määrätä maksettaviksi vahingonkorvauksia virheellisestä menettelystä vahinkoa kärsineille.

Kun vahingonkorvauksia vaaditaan sillä perusteella, että päätös on tehty lainvastaisesti, jäsenvaltiot voivat määrätä, että kiistanalainen päätös on ensin kumottava tai julistettava lainvastaiseksi, jos niiden kansallinen oikeusjärjestys tätä edellyttää ja jos niillä on tätä tarkoitusta varten toimielimet, joilla on tarvittavat toimivaltuudet.

2.Edellä 1 kohdassa säädetyt valtuudet voidaan antaa muutoksenhakumenettelyn eri osa-alueista vastaaville erillisille toimielimille.

— —

8.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että muutoksenhakumenettelystä vastaavien toimielinten päätökset voidaan panna täytäntöön tehokkaasti.9.Jos muutoksenhakumenettelystä vastaavat muut kuin oikeusviranomaiset, niiden on aina perusteltava päätöksensä kirjallisesti. Niiden on lisäksi säädettävä menettelyistä, joilla varmistetaan mahdollisuus saattaa muutoksenhakuelimen väitetyt lainvastaiset toimenpiteet tai sille annettujen valtuuksien väitetty väärinkäyttö joko oikeusviranomaisen tai muun sellaisen viranomaisen käsiteltäväksi, joka on perustamissopimuksen 177 artiklassa tarkoitettu tuomioistuin ja riippumaton sekä hankintayksiköstä että muutoksenhakuelimestä.

Kyseisen riippumattoman toimielimen jäsenten nimittämistä ja näiden toimikauden päättymistä koskevien edellytysten on vastattava tuomioistuinten jäseniä koskevia edellytyksiä siltä osin kuin ne koskevat jäsenet nimittävää viranomaista, toimikauden pituutta ja tehtävästä vapauttamista. Ainakin tämän riippumattoman toimielimen puheenjohtajan on täytettävä tuomioistuimen jäsenille asetetut muodollista ja ammatillista pätevyyttä koskevat vaatimukset. Riippumattoman toimielimen on tehtävä päätöksensä noudattaen menettelyä, jossa molempia osapuolia kuullaan, ja päätösten on oltava oikeudellisesti sitovia kunkin jäsenvaltion päättämällä tavalla.

3.Vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja teletoiminnan alan hankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 14 päivänä kesäkuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/38/ETY

EYVL 1993, L 199, s. 84.

2 artiklan kyseisissä kohdin säädetään seuraavaa:

1.Tätä direktiiviä sovelletaan hankintayksiköihin, jotka

a)ovat viranomaisia tai julkisia yrityksiä ja harjoittavat jotakin 2 kohdassa tarkoitettua toimintaa;b)jos ne eivät ole viranomaisia tai julkisia yrityksiä, harjoittavat toiminnoissaan yhtä tai useampaa 2 kohdassa tarkoitettua toimintaa ja toimivat jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen myöntämällä erityis- tai yksinoikeudella.

2.Tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvaa toimintaa on:

— —

c)sellaisten verkkojen ylläpito, joiden tarkoituksena on tarjota julkisia kuljetuspalveluja rautateitse, automatisoiduin järjestelmin, raitioteitse, johdinautoilla, linja-autoilla tai kaapeliradoilla.

Kuljetuspalvelujen verkon katsotaan olevan kyseessä, kun palvelua tarjotaan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen asettamin edellytyksin, kuten liikennöitäviä linjoja, käytettävissä olevaa kuljetuskapasiteettia tai vuorotiheyttä koskevin edellytyksin; — —

<TI><NP><NO.P>B</NO.P><TXT>Täytäntöönpano kansallisessa oikeudessa</TXT></NP></TI>4.Euroopan talousalueesta Portossa 2 päivänä toukokuuta 1992 allekirjoitetun sopimuksen 65 artiklan ja sen liitteen XVI perusteella Itävallan tasavalta oli velvollinen saattamaan osaksi kansallista oikeutta viimeistään 1.1.1994

Päivä, jolloin Euroopan talousalueita koskeva sopimus tuli voimaan. Tämä tapahtui vuotia myöhemmin, kuin mitä sopimuksen 129 artiklan 3 kohdan mukaan alun perin oli tarkoitus.

useita yhteisön oikeuden säädöksiä, jotka liittyivät julkisiin hankintoihin. Näihin kuuluivat neuvoston direktiivi 90/531/ETY

Mainittu cd. alaviitteessä 2.

ja julkisia tavaranhankintoja ja rakennusurakoita koskeviin sopimuksiin liittyvien muutoksenhakumenettelyjen soveltamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 21 päivänä joulukuuta 1989 annettu neuvoston direktiivi 89/665/ETY

EYVL 1989, L 395, s. 33.

Nämä direktiivit pantiin täytäntöön liittovaltion tasolla Bundesgesetz über die Vergabe von Aufträgenillä

Bundesgesetzblatt für die Republik Österreich nro 462/1993.

(hankintojen tekemisestä annettu liittovaltion laki, jäljempänä BVergG), joka tuli voimaan 1.1.1994. BVcrgG:n neljännessä osassa, joka koskee oikeussuojaa (Rechtsschutz), säädetään muutoksenhakumenettelystä Bundesvergabcamtissa (liittovaltion tarjouskilpailuvirasto). Lain 92 §:n 3 momentin mukaan se, jonka tarjousta ci ole hyväksytty, voi valittaa julkisen hankinnan tekemisestä kahden viikon määräajassa siitä, kun hänelle on ilmoitettu kyseisen tarjouskilpailun ratkaisemisesta. BVcrgG:n 7 §:n 2 momentin toisessa virkkeessä nimenomaisesti säädetään, että neljännen osan säännöksiä ei sovelleta vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja teletoiminnan alalla.5.Norjan kuningaskunnan, Itävallan tasavallan, Suomen tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan liittymisehdoista ja niiden sopimusten mukautuksista, joihin Euroopan unioni perustuu, 24 päivänä kesäkuuta 1994 tehdyn asiakirjan

EYVL 1994, C 241, s. 21.

168 artiklan perusteella direktiivien 92/13/ETY ja 93/38/ETY tuli olla saatettu osaksi Itävallan oikeutta viimeistään liittymispäivänä cli 1.1.1995.

Itävallalla oli velvollisuus saattaa direktiivin 90/531/ETY korvaava direktiivi 93/38/ETY osaksi kansallista oikeutta aikaisintaan jo 1.7.1994 sekä panna direktiivi 92/13/ETY täytäntöön 1.7.1994 ETA:n sekakomitean 21.3.1994 tekemän päätöksen N:o 7/94, jolla muutettiin ΕΤA-sopimuksen pöytäkirjaa N:o 47 ja eräitä muita liitteitä, (EYVL 1994, L 160, s. 1) 1 ja 3 artiklan sekä liitteessä 14 olevan B kohdan 4 ¡a 5 a alakohdan mukaisesti. Esillä oleva asia ci kuitenkaan koske 1.7.1994 ja 1.1.1995 välistä aikaa.

Direktiivi 92/13/ETY pantiin täytäntöön liittovaltion tasolla muuttamalla 30.12.1996 annetulla lailla BVergG:tä.

Bundesgesetzblatt für die Republik Österreich nro 776/1993.

Tällä muutoksella Bundesvergabcamtin toimivaltaa laajennettiin koskemaan myös sopimuksia, jotka on tehty kyseisillä aloilla. Muutos tuli voimaan 1.1.1997, eikä sitä sovellettu taannehtivasti menettelyihin, jotka oli jo aloitettu Bundcsvergabcamtissa.<TI><NP><NO.P>C</NO.P><TXT>Tosiseikat ja menettely</TXT></NP></TI>6.Niederösterreichische Vcrkehrsorganisations Gesellschaft m. b. H (jäljempänä NOVOG) on yksityisoikeudellinen yhtiö. Se harjoittaa linja-autoliikennettä, mihin se on saanut toimiluvan Amt der Niederösterreichischen Landcsregierungilta (Ala-Itävallan osavaltion hallintovirasto). Bundesvergabeamt toteaa, että NOVOGilla on erityisoikeuksia, joten siihen sovelletaan direktiiviä 92/38/ETY.

Ks. direktiivin 93/38/ETY 2 artiklan 1 kohdan b alakohta.

Koska NÖVOG pitää yllä sellaista verkkoa, jonka tarkoituksena on tarjota julkisia kuljetuspalveluja linja-autoilla, Bundesvergabeamt katsoo, että sitä on pidettävä hankintayksikkönä.

Ks. direktiivin 93/38/ETY 2 artiklan 2 kohdan c alakohta.

7.NÖVOG pyysi Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimistolle 26.4.1996 lähettämällään kirjeellä avoimena menettelynä tarjouksia 36—46 linja-auton toimittamisesta säännölliseen alueelliseen pikavuoro-liikenteeseen Ala-Itävallan osavaltiossa. Tarjoukset avattiin 27.6.1995. Ne, joiden tarjouksia ei hyväksytty, saivat tästä tiedon kirjatulla kirjeellä, joka lähetettiin 16.11.1995. EvoBus Austria GmbH (jäljempänä EvoBus) vaati 19.7.1996 Bundesvergabeamtissa muutoksenhakumenettelyn aloittamista kyseisestä julkisesta tarjouskilpailusta. EvoBusin mukaan valituksi tullutta tarjousta oli jälkikäteen muutettu siten, että kyseisten linja-autojen takaisinostohintaa oli muutettu alun perin ilmoitetusta 34 prosentista 55 prosenttiin.8.Bundesvergabeamt on esittänyt Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 177 artiklan mukaisesti seuraavat kysymykset ennakkoratkaisun saamiseksi:

1)Voidaanko neuvoston direktiivin 92/13/ETY 1 artiklan 1—3 kohdasta sekä 2 artiklan 1 kohdasta ja 7—9 kohdasta tai muista säännöksistä johtaa sellainen yksilön oikeus muutoksenhakumenettelyyn direktiivin 92/13/ETY 2 artiklan 9 kohdan mukaisissa viranomaisissa, tuomioistuimissa tai elimissä, joka on siinä määrin riittävästi määritelty ja konkreettinen, että yksityinen voi vedota kyseisen direktiivin säännöksiin siinä tapauksessa, että sitä ei ole saatettu osaksi jäsenvaltion kansallista oikeutta?

Vastauksen ensimmäiseen kysymykseen ollessa myöntävä:

2)Onko Bundcsvergabeamtin kaltaisen kansallisen tuomioistuimen sivuutettava muutoksenhakumenettelyssä tämän menettelyn toteuttamisen kanssa ristiriidassa olevat BVergG:n 7 §:n 2 momentin ja 67 §:n 1 momentin kaltaiset kansalliset säännökset myös silloin, kun tämä muutoksenhakumenettely liittyy kansallisen lainsäätäjän tarkoituksen mukaan vain direktiivin 89/665/ETY täytäntöönpanoon?

Vastauksen ensimmäiseen kysymykseen ollessa myöntävä:

3)Onko asian ratkaisevan tuomioistuimen näissä olosuhteissa sivuutettava nämä taikka vastaavat kansallisen oikeuden menettelysäännökset, jos niillä vaikeutetaan muutoksenhakumenettelyn tehokasta toteutumista tai estetään sen tehokas toteutuminen?

9.Itävallan tasavalta ja Euroopan yhteisöjen komissio ovat esittäneet kirjalliset ja suulliset huomautukset. Suulliset huomautukset on esittänyt myös NOVOG.<TI><NP><NO.P>III</NO.P><TXT>Tapauksen erittely</TXT></NP></TI><TI><NP><NO.P>A</NO.P><TXT>Toimivalta</TXT></NP></TI>10.Syistä, jotka on selvitetty asiassa Walter Tögel

Tänä päivänä asiassa C-76/97 anneltu ratkaisuehdotus.

antamassani ratkaisuehdotuksessa, joka perustui julkisasiamies Légcr'n ratkaisuehdotukseen ja yhteisöjen tuomioistuimen tuomioon asiassa Mannesmann Anlagenbau Austria AG ym.,

Asia C-44/96, Mannesmann Anlagenbau Austria ym-, tuomio 15.1.1998 (Kok. 1998, s. 173, julkisasiamiehen 16.9.1997 antaman ratkaisuehdotuksen 34— 35 kohta).

totean aluksi, että Bundesvergabcamtia on mielestäni pidettävä perustamissopimuksen 177 artiklassa tarkoitettuna jäsenvaltion tuomioistuimena.<TI><NP><NO.P>Β</NO.P><TXT>Ensimmäinen ja toinen kysymys</TXT></NP></TI>11.On kiistatonta, että direktiiviä 92/13/ETY ci ollut täytäntöönpantu Itävallassa, vaikka sen olisi pitänyt olla täytäntöönpantu päivänä, jolloin tarjouskilpailu ratkaistiin, ja päivänä, jolloin EvoBus pyysi tämän direktiivin mukaisen muutoksenhakumenettelyn aloittamista cli 19.7.1996. Ensimmäisellä ja toisella kysymyksellä kansallinen tuomioistuin kysyy, onko yksityisellä sellaista välitöntä oikeutta hakea muutosta Bundcsvergabcamtilta julkista hankintaa koskevan sopimuksen tekemisestä liikenteen alalla, kuin mitä vastaavasti säädetään direktiivin 92/13/ETY 2 artiklassa ja kansallisessa oikeudessa BVergG:n neljännessä osassa. Asiassa Tögel

Mainittu cd. alaviitteessä 13.

Bundesvergabeamt esitti yhteisöjen tuomioistuimelle lähes samasanaisen kysymyksen direktiivin 89/665/ETY 1 artiklan 1 kohdasta (joka vastaa direktiivin 92/13/ETY 1 artiklan 1 kohtaa), siltä osin kuin julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamiscsta 18 päivänä kesäkuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/5 O/ETY

EYVL 1992, L 209, s. 1.

41 artiklalla sen soveltamisalaa oli laajennettu julkisia palveluhankintoja koskeviin sopimuksiin. Nämä kaksi asiaa eroavat toisistaan sikäli, että BVergG:ssä ei säädetä mitään Bundesvergabeamtin toimivallasta palvelujen osalta, kun taas BVergG:n neljännen osan soveltaminen on nimenomaisesti poissuljettu vesi-ja energiahuollon, liikenteen ja teletoiminnan alalla. Jäljempänä selvitettävistä syistä esillä olevassa asiassa on tämän vuoksi tarpeen käsitellä kattavammin toista kysymystä, joka koskee yhteisön oikeuden velvoitteita ja rajoituksia tulkittaessa kansallisia säännöksiä, jotka kuuluvat sellaisen direktiivin soveltamisalaan, jota ei ole pantu täytäntöön.12.Pääosin samanlaisissa olosuhteissa kuin millaisista oli kysymys asiassa Tögel, asiassa Dorsch Consult Ingenieurgesellschaft mbH

Asia C-54/96, Dorsch Consult, tuomio 17.9.1997 (Kok. 1997, s. I-4961).

saksalainen Vergabeüberwachungsausschuß des Bundes (julkisia hankintoja käsittelevä liittovaltion valvontalautakunta) esitti ennakkoratkaisukysymyksen siitä, olivatko muutoksenhakuelimet, jotka jäsenvaltiot ovat direktiivin 89/665/ETY mukaisesti perustaneet julkisten hankintojen tekomenettelyjen tutkimista varten, direktiivin 92/50/ETY 41 artiklan perusteella toimivaltaisia tutkimaan myös direktiivissä tarkoitettuja julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyihin liittyvät muutoksenhaut. Yhteisöjen tuomioistuin vastasi, että 41 artiklasta ei seuraa tällainen tulos.

Tuomion 46 kohta.

Yhteisöjen tuomioistuin totesi, että kunkin jäsenvaltion oikeusjärjestyksessä on osoitettava toimivaltainen tuomioistuin ratkaisemaan oikeusriitoja, jotka koskevat yhteisön oikeusjärjestykseen perustuvia yksilön oikeuksia. Jäsenvaltioilla on velvollisuus taata kussakin yksittäistapauksessa näiden oikeuksien tehokas suoja. Muusta näkökulmasta yhteisöjen tuomioistuin ei puutu kansallisten toimivaltaongelmien ratkaisemiseen.

Tuomion 40 kohta. Yhteisöjen tuomioistuin viittasi asiaan C-446/93, SEIM, tuomio 18.1.1996 (Kok. 1996, s. I-73, 32 kohta). Ks. myös asia 13/68, Salgoil, tuomio 19.12.1968 (Kok. 1968, s. 661, ja erityisesti s. 676; Kok. Ep. I, s. 365) ja asia 179/84, Bozzetti, tuomio 9.7.1985 (Kok. 1985, s. 2301, 17 kohta).

Vaikka jäsenvaltiot velvoitetaan direktiivin 92/50/ETY 41 artiklassa toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet tehokkaiden muutoksenhakukeinojen takaamiseksi julkisten palveluhankintojen osalta, siinä ei osoiteta toimivaltaisia kansallisia muutoksenhakuelimiä eikä siinä myöskään säädetä, että näiden pitäisi olla samat muutoksenhakuelimet, joille jäsenvaltioissa on annettu toimivalta käsitellä julkisia rakennusurakoita ja tavarahankintoja.

Tuomion 41 kohta.

Tämä päätelmä sulki pois mahdollisuuden siitä, että direktiivin 92/50/ETY 41 artiklaa voitaisiin käyttää perusteena välittömästi sovellettavalle oikeudelle muutoksenhakumenettelyyn Vergabeüberwachungsausschuß des Bundesissa, koska yksi keskeisistä elementeistä puuttui: ei näet ollut yksilöitävissä sellaista henkilöä tai elintä, jolla olisi velvollisuus tutkia kyseinen muutoksenhaku.

Ks. yhdistetyt asiat C-6/90 ja C-9/90, Francovich ym., tuomio 19.11.1991 (Kok. 1991, s. I-5357, 12 ja 23—27 kohta); ks. myös em. asia Dorsch Consult, julkisasiamies Tesauron 15.5.1997 antaman ratkaisuehdotuksen 48 kohta.

13.Yhteisöjen tuomioistuin viittasi asiassa Dorsch Consult antamassaan tuomiossa velvollisuuteen, joka on jäsenvaltioiden kaikilla viranomaisia ja toimielimillä lainkäyttöelimet [toimivaltansa puitteissa]

Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuslapauskokoelmassa julkaistua käännöstä on oikaistu hakasuluissa olevan tekstin osalta.

mukaan lukien, ryhtyä asianmukaisiin toimiin, jotta direktiivissä tarkoitettu tulos saavutetaan, mistä seuraa oikeudellinen velvoite tulkita kansallista oikeutta niin paljon kuin mahdollista direktiivin sanamuodon ja tarkoituksen mukaisesti, jotta direktiivissä tarkoitettu tulos saavutetaan.

Tuomion 43 kohta; kursivointi tässä. Yhteisöjen tuomioistuin viittasi seuraaviin tuomioihin: asia C-106/89, Marleasing, tuomio 19.11.1990 (Kok. 1990, s. I-4135, 8 kohta); asia C-334/92, Wagner Miret, tuomio 16.12.1993 (Kok. 1993, s. I-6911, 20 kohta) ja asia C-91/92, Faccini Dori, tuomio 14.7.1994 (Kok. 1994, s. I-3325, 26 kohta).

Tämä edellyttää sitä, että kansallinen tuomioistuin tutkii, annetaanko kansallisen oikeuden säännöksissä yksityisille oikeus muutoksenhakuun julkisten palveluhankintojen osalta— —[ja] voidaanko tätä muutoksenhakuoikeutta käyttää niissä samoissa muutoksenhakuelimissä, jotka käsittelevät tavarahankintoja ja rakennusurakoita koskevia asioita.

Tuomion 46 kohta; kursivointi tässä.

14.Viittaan niin ikään tänään asiassa Tögel

Mainittu cd. alaviitteessä 13.

antamaani ratkaisuehdotukseen, jossa käsittelen eräitä lisäargumentteja, jotka koskevat direktiivin 92/50/ETY 41 artiklan mahdollista välitöntä oikeusvaikutusta ja oikeussuojan tehokkuutta, ja ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin vastaisi siinä asiassa Bundesvergabeamtin ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen samalla tavalla kuin asiassa Dorsch Consult annetun tuomion tuomiolauselmassa.15.Samat perustelut pätevät periaatteessa direktiivin 92/13/ETY 1 artiklan 1 kohtaan, vaikka sen soveltaminen kansallisessa tuomioistuimessa saattaa olla mutkikkaampaa sen vuoksi, että 2 artiklan 1 kohdassa on vaihtoehtoisesti säädettäviä muutoksenhakukeinoja, joita ci ole direktiivin 89/665/ETY 2 artiklan 1 kohdassa. Asiassa Tögel annettua ratkaisuehdotusta on kuitenkin sopeutettava, jotta voidaan ratkaista ongelma, jonka Bundesvergabeamt nimenomaisesti esittää toisessa kysymyksessään ja joka koskee sitä, onko yhteisön oikeuden nojalla sallittua sivuuttaa sellaiset kansalliset säännökset kuten BVergG:n 7 §:n 2 momentti, jossa nimenomaisesti suljetaan Bundesvergabeamt pois muutoksenhakumenettelyistä, jotka liittyvät sopimusten tekemiseen direktiivissä 92/13/ETY tarkoitetuilla aloilla.

Tätä tilannetta voidaan myös verrata tilanteeseen cm. asiassa Dorsch Consult (tuomion 18 ja 42 kohta), jossa kyseiset Saksan säännökset viittasivat ainoastaan Vergabcüberwachungsausschuß des Bundesin toimivallaan tavaranhankintaa ja julkisia rakennusurakoita koskevien sopimusten osalta. Yhteisöjen tuomioistuin huomautti, että Saksan liittohallitus oli kiistattomasti tarkoittanut laajentaa tämän toimivallan julkisia palveluhankintoja koskeviin sopimuksiin.

16.Kansallisten tuomioistuinten tulkintavclvoitteen, johon yhteisöjen tuomioistuin viittasi asiassa Dorsch Consult, yhteisöjen tuomioistuin määritteli ensimmäisen kerran asiassa Von Colson ja Kamann

Asia 14/83, Von Colson ja Kamann, tuomio 10.4.1984 (Kok. 1984, s. 1891, 26 kohta).

antamassaan tuomiossa, jossa se myös huomautti, että ainoastaan kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on ratkaista kansallisen oikeutensa tulkintaa koskeva kysymys

Tuomion 25 kohta.

ja että kansallisen tuomioistuimen on tulkittava kansallista oikeutta sopusoinnussa yhteisön oikeuden kanssa kansallisessa lainsäädännössä annetun harkintavallan mukaisesti.

Tuomion 28 kohta.

17.Asiassa Kolpinghuis Nijmegen

Asia 80/86, Kolpingshuis Nijmegen, tuomio 8.10.1987 (Kok. 1987, s. 3969, 12 kohta).

annetussa tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin täsmensi merkittävällä tavalla kansallisten tuomioistuinten tulkintavelvoitetta, joka ensimmäisen kerran määriteltiin asiassa Von Colson ja Kamann annetussa tuomiossa, ja lisäsi seuraavaa:

Tälle kansallisen tuomioistuimen velvoitteelle tukeutua direktiivin sisältöön tulkitessaan kyseisiä kansallisen oikeutensa sääntöjä on kuitenkin yhteisön oikeuteen kuuluvista yleisistä oikeusperiaatteista, erityisesti oikeusvarmuuden ja taannehtivuuskiellon periaatteista johtuvat rajoituksensa.

Tuomion 13 kohta.

Yhteisöjen tuomioistuin totesi, että sen ratkaisu koski yhteisön oikeudesta mahdollisesti aiheutuvia rajoituksia kansallisen tuomioistuimen velvollisuudelle tai mahdollisuudelle tulkita kansallisen oikeuden sääntöjä direktiivi huomioon ottaen.

Tuomion 15 kohta; kursivointi Iässä.

Vaikka tämä asia koski niiden rikosoikeudellista vastuuta, jotka ovat toimineet vastoin direktiivin säännöksiä, näitä periaatteita sovelletaan myös tilanteissa, joissa yhteisön oikeudella on pelkästään siviilioikeudellinen vaikutus.

18.Kansallisen tuomioistuimen tulkintavelvoitteelle asetetut rajoitukset, ottaen huomioon kansallisessa oikeudessa annettu harkintavallan määrä ja yhteisön oikeuden yleiset periaatteet, voidaan mielestäni tiivistää tämän velvoitteen keskeiseen täsmennykseen, joka tehtiin asiassa Marlcasing annetussa tuomiossa ja sen jälkeen annetuissa tuomioissa. Kansallista lainsäädäntöä on tulkittava mahdollisimman pitkälle direktiivin sanamuodon ja tarkoituksen mukaisesti.

Em. asia Marleasing, tuomion 8 kohta; kursivointi tässä. Ks. myös em. asia Wagner Miret, tuomion 20 kohta ja cm. asia Faccini Dori, tuomion 26 kohta.

Yhteisöjen tuomioistuin piti sekä asiassa Wagner Miret

Ed. alaviitteessä 22 mainittu asia, tuomion 22 kohta.

että asiassa Faccini Dori

Ed. alaviitteessä 22 mainittu asia, tuomion 27 kohta.

antamassaan tuomioissa mahdollisena sitä, että kansalliset tuomioistuimet eivät aina pysty tulkitsemaan kansallisia säännöksiä tavalla, joka vastaisi direktiivin vaatimuksia. Tällöin asiassa Francovich ym.

Ed. alaviitteessä 21 mainitut yhdistetyt asiat Francovich ym.

annetun tuomion mukaisesti kyseisellä jäsenvaltiolla saattaa olla velvoite korvata vahingot, jotka ovat aiheutuneet direktiivin täytäntöönpanon laiminlyönnistä.19.Yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Von Colson ja asiassa Kolpinghuis Nijmegen annetuissa tuomioissa asettamat rajoitukset kansallisten tuomioistuinten tulkintavclvoitteelle eivät ole samantyyppisiä. Asiassa Von Colson annetussa tuomiossa viitataan kansallisen tuomioistuimen harkintavallan määrään kansallista oikeutta koskevana kysymyksenä. Asiassa Kolpinghuis Nijmegen annetussa tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin puolestaan rajasi negatiivisella tavalla kansallisen tuomioistuimen yhteisön oikeuteen itseensä perustuvaa velvoitetta ja mahdollisuutta. Tätä rajoitusta on siten sovellettava riippumatta siitä harkintavallasta, joka perustuu kansallisen tason mahdollisuuksiin. Asiassa Marleasing antamassaan ratkaisuehdotuksessa julkisasiamies Van Gerven kiinnitti huomiota siihen tapaan, jolla tätä rajoitusta on rajoitettu itse yhteisön oikeudessa.

Ratkaisuehdotuksen 8 kohta. Julkisasiamies toisti yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Kolpinghuis Nijmegen annetun tuomion 13 kohdassa todetun, mutta lisäsi, että oikeusvarmuuden vuoksi direktiivistä, jota ei ole pantu täytäntöön, ci voida johtaa sellaista siviilioikeudellista seuraamusta kuten mitättömyyttä.

Tämä voidaan selittää sillä, että kansallisia viranomaisia kansalliset tuomioistuimet mukaan lukien koskevat yhteisön oikeuden yleiset periaatteet, kun ne soveltavat yhteisön oikeutta tai tulkitsevat yhteisön oikeuden kansallisia täytäntöönpanosäännöksiä.

Asia 5/88, Wachauf, tuomio 13.7.1989 (Kok. 1989, s. 2609, 17, 19 ja 22 kohta).

20.Itävallan asiamies totesi istunnossa, että Itävallan oikeudessa noudatetun erityistoimivallan periaatteen vuoksi BVergG:tä tuskin voidaan tulkita siten, että Bundcsvergabeamtin toimivalta laajenisi senkaltaisiin sopimuksiin, joita ei nimenomaisesti ole mainittu kyseisissä säännöksissä, ja että tämä pätee sitä suuremmalla syyllä silloin, kun kysymys on nimenomaisesti poissuljetuista aloista.

Ks. myös Veriassungsgeriehtshofin 11.12.1995 tekemä päätös Β 3067/95-9, jota käsitellään asiassa Tögel antamani ratkaisuehdotuksen 27 kohdassa.

Antaakseni mahdollisimman kattavan yhteisön oikeutta koskevan vastauksen toiseen kysymykseen esitän sen vuoksi kantanani, että siitä riippumatta kuinka paljon kansallisessa oikeudessa annetaan harkintavaltaa, olisi vastoin yhteisön oikeuden oikeusvarmuuden periaatetta, jos direktiivin katsottaisiin olevan täytäntöönpantu kansallisessa oikeudessa säännöksillä, joissa, kuten BVergG:n 7 §:n 2 momentissa, nimenomaisesti suljetaan pois kyseisten säännösten soveltaminen niiltä aloilta, joita direktiivi koskee. Tällainen tulkinta jättäisi yksityiset epävarmoiksi oikeuksistaan. Paitsi että tämä olisi vastoin yhteisön oikeuden yleisiä periaatteita, tämä epävarmuus vaarantaisi direktiivissä tarkoitetun tuloksen saavuttamisen. Tällainen tulkinta ei sen vuoksi voi estää yksityisiä saamasta korvausta vahingoista, joita heille on aiheutunut kyseisen direktiivin täytäntöönpanon laiminlyönnistä, siten kuin yhteisöjen tuomioistuin on asiassa Francovich ym.

Mainittu cd. alaviitteessä 21.

antamassaan tuomiossa katsonut.21.Ehdotan siten tältä osin lopuksi, että yhteisöjen tuomioistuin vastaa Bundcsvcrgabeamtin esittämiin ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen toistamalla asiassa Dorsch Consult annetun tuomion tuomiolauselman kaksi ensimmäistä virkettä mukauttaen ne kyseisiltä osiltaan viittaamaan vastaavasti direktiivin 92/13/ETY 1 artiklan 1 kohtaan, ja lisää vielä seuraavaa:

Olisi kuitenkin ristiriidassa oikeusvarmuuden periaatteen kanssa, jos direktiivin 92/13/ETY 1 artiklan 1 kohtaa pidettäisiin täytäntöönpanoina kansallisilla säännöksillä, joissa säädetään muutoksenhakuelimistä, jotka käsittelevät rakennusurakoita ja tavaranhankintaa koskevia sopimuksia, kun kyseisten säännösten soveltaminen aloilla, joita direktiivi koskee, on nimenomaisesti poissuljettu.

<TI><NP><NO.P>C</NO.P><TXT>Kolmas kysymys</TXT></NP></TI>22.Kolmas kysymys liittyy lähinnä BVergG:n 92 §:n 3 momentissa muutoksenhakumenettelyn aloittamiselle Bundesvergabeamtissa säädetyn määräajan sovellettavuuteen. Bundesvergabeamt asetti kysymyksen edellytykseksi sen, että vastaus ensimmäiseen kysymykseen on myöntävä. Koska yhteisöjen tuomioistuimelle antamani ehdotuksen mukaan yhteisön oikeuden perusteella Bundesvergabeamtilla ei ole toimivaltaa esillä olevassa asiassa, tällaiselle muutoksenhaulle asetettu määräaika on merkityksetön. Näin ollen ci ole tarpeen ehdottaa muodollista vastausta kolmanteen kysymykseen. Täydellisyyden vuoksi käsittelen kuitenkin lyhyesti yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, jonka mukaisesti on poikkeuksellisesti mahdollista jättää soveltamatta sellaisten kanteiden ja hakemusten jättämiselle asetettuja kansallisia määräaikoja, jotka perustuvat sellaisesta direktiivistä ilmeneviin oikeuksiin, jota ei ole pantu täytäntöön.23.Tämä mahdollisuus tuli ensimmäisen kerran esiin asiassa Emmott.

Asia C-208/90, Emmot, tuomio 25.7.1991 (Kok. 1991, s. I-4269).

Siinä yhteisöjen tuomioistuin totesi,

Tuomion 17 kohta.

että kohtuullisten muutoksenhakuaikojen vahvistamisessa, mikä laiminlyöntitapauksessa johtaisi määräajan menettämiseen, periaatteessa noudatetaan niitä edellytyksiä, jotka on vahvistettu kansallisten menettelysääntöjen osalta asioissa Rewe

Asia 33/76, Rewe, tuomio 16.12.1976 (Kok. 1976, s. 1989, 5 kohta).

ja San Giorgio

Asia 199/82, San Giorgio, tuomio 9.11.1983 (Kok. 1983, s. 3595, 12 kohta).

annetuissa tuomioissa ja joiden mukaan nämä säännöt eivät saa olla vähemmän suotuisia kuin muutoksenhakua samankaltaisissa kansallisissa asioissa koskevat säännöt, eivätkä ne saa olla sellaisia, että yhteisön oikeusjärjestyksen mukaisten oikeuksien käyttäminen on käytännöllisesti katsoen mahdotonta. Yhteisöjen tuomioistuin katsoi asiassa Emmott kuitenkin myös seuraavaa: Niin kauan kuin direktiiviä ei ole asianmukaisesti saatettu osaksi kansallista oikeusjärjestystä, direktiivin vastaisesti toimiva jäsenvaltio ei siis voi vedota määräajan ylittymiseen sellaisen kanteen osalta, jonka yksityinen oikeussubjekti on nostanut sitä vastaan turvatakseen tämän direktiivin säännösten mukaiset oikeutensa. Kansallisen muutoksenhakuajan on alettava vasta, kun direktiivi on saatettu osaksi kansallista oikeusjärjestystä.

Ed. alaviitteessä 40 mainittu asia, tuomion 23 kohta.

24.Yhteisöjen tuomioistuin on kuitenkin todennut useissa sittemmin antamissaan tuomioissa ja viimeksi asiassa Fantask ym.

Asia C-188/95, Fantask ym., tuomio 2.12.1997 (Kok. 1997, s. I-6783, 55 kohta). Ks. myös asia C-338/91, Steenhorsl-Neerings, tuomio 27.10.1993 (Kok. 1993, s. I-5475, 20 kohta); asia C-410/92, Johnson, tuomio 6.12.1994 (Kok. 1994, s. I-5483, 26 kohta); asia C-90/94, Haahr Petroleum, tuomio 17.7.1997 (Kok. 1997, s. I-4085, 52 kohta) ja yhdistetyt asiat C-114/95 ja C-115/95, Texaco ja Olieselskabet Danmark, tuomio 17.7.1997 (Kok. 1997, s. I-4263, 48 kohta).

antamassaan tuomiossa, että ratkaisu asiassa Emmott annetussa tuomiossa oli perusteltavissa juuri tuon asian erityisillä olosuhteilla, joiden johdosta määräajan umpeenkulumisen seurauksena pääasian muutoksenhakija menetti kokonaan mahdollisuutensa vedota yhteisön direktiiviin perustuvaan oikeuteensa tasa-arvoisesta kohtelusta.25.Esillä olevassa asiassa on tärkeää huomata, että vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja teletoiminnan alalla toimivien yksiköiden hankinnan tekemistä koskevat säännöt, jotka on vahvistettu direktiivissä 93/38/ETY, oli ilmeisestikin BVergG:llä saatettu kyseisenä aikana osaksi Itävallan oikeutta. Itävallan asiamies totesi istunnossa, että koska Bundesvergabeamtille ei nimenomaisesti ole annettu toimivaltaa, yleiset siviiliasiain tuomioistuimet käsittelevät asiat, jotka liittyvät BVergG:n väitetyksi tapahtuneeseen rikkomiseen. Jos näin on ja jos näillä tuomioistuimilla on riittävät mahdollisuudet määrätä muutoksista, ei direktiivin 92/13/ETY toisen perustelukappaleen toteamuksesta nykyiset direktiivin [93/38/ETY] soveltamisen varmistamiseksi tarkoitetut kansallisen tason — — järjestelyt eivät aina ole riittäviä huolimatta voida väittää, ettei EvoBusilla ole mahdollisuutta päästä direktiivin 93/38/ETY mukaisiin oikeuksiinsa. Tilanne olisi tietystikin toinen, jos ennen direktiivin 92/13/ETY täytäntöönpanoa yhdelläkään kansallisella tuomioistuimella ei olisi toimivaltaa panna täytäntöön direktiivin 93/38/ETY säännöksiä, joko sellaisina kuin se on pantu täytäntöön BVcrgG:llä tai direktiivin välittömän oikeusvaikutuksen periaatteen nojalla, taikka jos toimivaltainen kansallinen tuomioistuin ei määräisi asianmukaisista muutoksista direktiivin 93/38/ETY mukaisten oikeuksien suojaamiseksi, vaikka se yhteisön oikeuden perusteella on tähän velvollinen. Tällöin viisainta saattaisi olla nostaa valtiota vastaan vahingonkorvauskanne yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Erancovich ym.

Ks. alaviite 21 ja cm. asia Dorsch Consuli, julkisasiamies Tesauron 15.5.1997 antaman ratkaisuehdotuksen 48 kohta.

antaman tuomion mukaisesti.26.Näissä olosuhteissa minun ci tarvitse käsitellä erillistä kysymystä siitä, onko BVcrgG:n 92 §:n 3 momentissa asetettu määräaika kohtuullinen.<TI><NP><NO.P>IV</NO.P><TXT>Ratkaisuehdotus</TXT></NP></TI>27.Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin vastaa Bundesvergabeamtin esittämiin kysymyksiin seuraavasti:

Vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja teletoiminnan alalla toimivien yksiköiden hankintamenettelyjä koskevien yhteisön sääntöjen soveltamiseen liittyvien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 25 päivänä helmikuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/13/ΕTY 1 artiklan 1 kohdasta ei seuraa, että jos tätä direktiiviä ei ole pantu täytäntöön säädetyssä määräajassa, ne jäsenvaltioiden muutoksenhakuelimet, jotka ovat toimivaltaisia käsittelemään julkisia tavaranhankintoja ja rakennusurakoita, olisivat toimivaltaisia käsittelemään julkisia tavaranhankintoja ja rakennusurakoita koskevien sopimusten tekomenettelyjä. Vaatimus tulkita kansallista oikeutta direktiivin 92/13/ETY mukaisesti ja taata yksityisten oikeuksien tehokas suoja kuitenkin edellyttää, että kansallinen tuomioistuin tutkii, annetaanko kansallisen oikeuden säännöksissä yksityisille oikeus muutoksenhakuun kyseisten alojen julkisia hankintoja koskevien sopimusten osalta. Olisi kuitenkin ristiriidassa oikeusvarmuuden periaatteen kanssa, jos direktiivin 92/13/ETY 1 artiklan 1 kohtaa pidettäisiin täytäntöönpantuna kansallisilla säännöksillä, joissa säädetään muutoksenhakuelimistä, jotka käsittelevät rakennusurakoita ja tavaranhankintaa koskevia sopimuksia, kun kyseisten säännösten soveltaminen aloilla, joita direktiivi koskee, on nimenomaisesti poissuljettu.