<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><CONCLUSION NNC="YES" xmlns:fmx="http://opoce" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.58-20161101.xd"><BIB.CONCLUSION><REF.CASE FILE="n.a."><NO.CASE>C-552/17</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62017CC0552</NO.CELEX><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:665">EU:C:2018:665</NO.ECLI><NO.SEQ>0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>1</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>15</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>15</PAGE.TOTAL></BIB.CONCLUSION><CURR.TITLE><PAGE.HEADER><P><HT TYPE="SC">Ratkaisuehdotus – Michal Bobek – Asia C-552/17</HT></P><P><HT TYPE="SC">Alpenchalets Resorts</HT></P></PAGE.HEADER></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus</HT></P><P><HT TYPE="UC">Michal Bobek</HT></P><P><DATE ISO="20180905">5 päivänä syyskuuta 2018</DATE><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0001"><P>Alkuperäinen kieli: englanti.</P></NOTE></P></TI><STI><P><HT TYPE="BOLD">Asia C-552/17</HT></P><P>Alpenchalets Resorts GmbH</P><P>vastaan</P><P>Finanzamt München Abteilung Körperschaften</P><P><HT TYPE="NORMAL">(Ennakkoratkaisupyyntö – Bundesfinanzhof (liittovaltion ylin verotuomioistuin, Saksa))</HT></P></STI></TITLE><INTERMEDIATE><INDEX IDX.CLOSE="" SEPARATOR=" – " IDX.OPEN=""><KEYWORD>Ennakkoratkaisupyyntö</KEYWORD><KEYWORD>Arvonlisävero</KEYWORD><KEYWORD>Matkatoimistoja koskeva erityisjärjestelmä</KEYWORD><KEYWORD>Soveltamisala</KEYWORD><KEYWORD>Lomamajoituksen tarjoaminen</KEYWORD><KEYWORD>Muut suoritettavat palvelut</KEYWORD><KEYWORD>Liitännäiset ja pääasialliset palvelut</KEYWORD><KEYWORD>Alennettu verokanta</KEYWORD><KEYWORD>Sovellettavuus matkatoimiston järjestämään majoitukseen</KEYWORD></INDEX></INTERMEDIATE><CONTENTS.CONCLUSION><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">I</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Johdanto</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0001"><NO.P>1.</NO.P><TXT>Alpenchalets Resorts GmbH vuokraa taloja niiden omistajilta ja vuokraa ne sitten edelleen asiakkailleen lomakäyttöön. Asiakkaiden saapuessa omistajat tai heidän valtuuttamansa henkilöt tarjoavat heille lisäpalveluja, kuten majoitustilan siivousta ja joissain tapauksissa pyykki- ja aamiaisleipäpalvelua.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0002"><NO.P>2.</NO.P><TXT>Voidaanko tätä pitää direktiivissä 2006/112/EY<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0002"><P>Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä <DATE ISO="20061128">28.11.2006</DATE> annettu neuvoston direktiivi (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="347" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2006">EUVL 2006, L 347, s. 1</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> (jäljempänä arvonlisäverodirektiivi) tarkoitettuna matkatoimiston suorittamana palveluna? Tämä kysymys on parhaillaan käsiteltävänä Bundesfinanzhofissa (liittovaltion ylin verotuomioistuin, Saksa), joka tiedustelee, voidaanko kyseessä olevaa palvelua pitää matkatoimiston suorittamana palveluna ja, jos voidaan, olisiko alennettua verokantaa sovellettava veron perusteeseen (katteeseen) suoritetun palvelun majoituksesta koostuvan osatekijän osalta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0003"><NO.P>3.</NO.P><TXT>Tässä ennakkoratkaisupyynnössä unionin tuomioistuinta pyydetään täsmentämään, mikä muodostaa <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0001" REF.END="QE0001"/>matkatoimiston suorittaman palvelun<QUOT.END REF.START="QS0001" CODE="201D" ID="QE0001"/>, kun otetaan huomioon, että matkatoimiston palvelutarjonta koostuu tyypillisesti useista erilaisista palveluista (kuten majoituksesta ja kuljetuksesta). Siinä myös pyydetään unionin tuomioistuinta tutkimaan kahden arvonlisäveron erityisjärjestelmän, joista toinen koskee veron perustetta (katetta) ja toinen alennettua arvonlisäverokantaa, keskinäistä vuorovaikutusta.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="2"?><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">II</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asiaa koskevat oikeussäännöt</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">A</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Unionin oikeus</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0004"><NO.P>4.</NO.P><TXT>Arvonlisäverodirektiivin 98 artiklan, joka sisältyy sen VIII osastoon <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0002" REF.END="QE0002"/>Verokannat<QUOT.END REF.START="QS0002" CODE="201D" ID="QE0002"/>, 1 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat soveltaa joko yhtä tai kahta alennettua verokantaa. Saman artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan alennettuja verokantoja saa soveltaa ainoastaan liitteessä III tarkoitettuihin ryhmiin kuuluvien tavaroiden luovutuksiin ja palvelujen suorituksiin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0005"><NO.P>5.</NO.P><TXT>Arvonlisäverodirektiivin liitteessä III olevan 12 kohdan sanamuoto on seuraava:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0003" REF.END="QE0003"/>hotelleissa tai vastaavissa laitoksissa tarjottava majoitus, mukaan lukien lomamajoitus sekä paikkojen vuokraus leirintäalueilla ja asuntovaunualueilla<QUOT.END REF.START="QS0003" CODE="201D" ID="QE0003"/>.</P></QUOT.S></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0006"><NO.P>6.</NO.P><TXT>Arvonlisäverodirektiivin 306 artikla sisältyy sen XII osastoon, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0004" REF.END="QE0004"/>Erityisjärjestelmät<QUOT.END REF.START="QS0004" CODE="201D" ID="QE0004"/>, ja sen 3 lukuun, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0005" REF.END="QE0005"/>Matkatoimistoja koskeva erityisjärjestelmä<QUOT.END REF.START="QS0005" CODE="201D" ID="QE0005"/>. Arvonlisäverodirektiivin 306 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0006" REF.END="QE0006"/>Jäsenvaltioiden on sovellettava erityistä arvonlisäverojärjestelmää matkatoimistojen liiketoimiin tämän luvun mukaisesti, jos nämä matkatoimistot toimivat omissa nimissään suhteessa asiakkaisiin käyttäen muiden verovelvollisten luovuttamia tavaroita ja suorittamia palveluja matkojen toteuttamisessa.</ALINEA><ALINEA>Tätä erityisjärjestelmää ei sovelleta matkatoimistoihin, jotka toimivat ainoastaan välittäjinä ja joihin sovelletaan veron perusteen laskemiseksi 79 artiklan ensimmäisen kohdan c alakohtaa.<QUOT.END REF.START="QS0006" CODE="201D" ID="QE0006"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0007"><NO.P>7.</NO.P><TXT>Arvonlisäverodirektiivin 307 artiklassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0007" REF.END="QE0007"/>Liiketoimia, jotka matkatoimisto suorittaa matkan toteuttamiseksi 306 artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti, pidetään yhtenä matkatoimiston asiakkaalle suorittamana palveluna.</ALINEA><ALINEA>Tätä yhtä palvelua verotetaan siinä jäsenvaltiossa, jossa matkatoimistolla on liiketoiminnan kotipaikka tai kiinteä toimipaikka, josta se on suorittanut palvelun.<QUOT.END REF.START="QS0007" CODE="201D" ID="QE0007"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0008"><NO.P>8.</NO.P><TXT>Arvonlisäverodirektiivin 308 artiklassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0008" REF.END="QE0008"/>Tämän matkatoimiston suorittaman yhden palvelun veron perusteena ja sen 226 artiklan 8 alakohdassa tarkoitettuna arvonlisäverottomana hintana pidetään matkatoimiston katetta, eli asiakkaan maksaman arvonlisäverottoman kokonaishinnan ja toisten verovelvollisten matkatoimistolle luovuttamista tavaroista ja suorittamista palveluista aiheutuneiden todellisten kustannusten välistä erotusta, jos nämä liiketoimet välittömästi koituvat matkustajan hyväksi.<QUOT.END REF.START="QS0008" CODE="201D" ID="QE0008"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">B</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Kansallinen oikeus</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0009"><NO.P>9.</NO.P><TXT>Liikevaihtoverolain (Umsatzsteuergesetz, jäljempänä UStG) 12 §:n 2 momentin 11 kohdan mukaan seuraavista liiketoimista kannettava vero on alennettu 7 prosenttiin:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0009" REF.END="QE0009"/>sellaisten asuin- ja yöpymistilojen vuokralleanto, jotka elinkeinonharjoittaja on varannut vieraiden lyhytaikaiseen majoitukseen, sekä leirintäaluepaikkojen lyhytaikainen vuokraus. Ensimmäistä virkettä ei sovelleta suorituksiin, jotka eivät liity välittömästi vuokralleantoon, vaikka nämä suoritukset korvattaisiin vuokralleannosta maksettavalla vastikkeella.<QUOT.END REF.START="QS0009" CODE="201D" ID="QE0009"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><?PAGE NO="3"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0010"><NO.P>10.</NO.P><TXT>UStG:n 25 §:n 1 momentissa vahvistetaan matkapalvelujen verotukselle seuraavat edellytykset:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0010" REF.END="QE0010"/>Seuraavia säännöksiä sovelletaan elinkeinonharjoittajan matkapalveluihin, joita ei ole tarkoitettu suorituksen vastaanottajan yritykselle, jos elinkeinonharjoittaja toimii tällöin omissa nimissään suhteessa suorituksen vastaanottajaan ja käyttää matkan toteuttamisessa kolmansien matkapalveluita. Elinkeinonharjoittajan suoritusta pidetään palvelujen suorituksena. Jos elinkeinonharjoittaja suorittaa vastaanottajalle matkan yhteydessä useita tällaisia palveluja, niitä pidetään yhtenä yhtenäisenä palveluna. Palvelun suorituspaikka määräytyy 3 a §:n 1 momentin mukaan. Kolmansien matkapalveluja ovat kolmansien suorittamat tavaroiden luovutukset ja palvelujen suoritukset, jotka välittömästi koituvat matkustajan hyväksi.<QUOT.END REF.START="QS0010" CODE="201D" ID="QE0010"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0011"><NO.P>11.</NO.P><TXT>UStG:n 25 §:n 3 momentissa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0011" REF.END="QE0011"/>Palvelujen veron peruste on suorituksen vastaanottajan suorituksen saamiseksi maksaman määrän ja elinkeinonharjoittajan kolmansien matkapalveluista maksaman määrän välinen erotus. Liikevaihtovero ei sisälly veron perusteeseen. Elinkeinonharjoittaja voi käyttää veron perusteen määrittämisessä yksittäisen palvelun sijaan joko palveluryhmiä tai kaikkia verokauden aikana tuotettuja palveluja.<QUOT.END REF.START="QS0011" CODE="201D" ID="QE0011"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">III</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Tosiseikat, asian käsittelyn vaiheet ja ennakkoratkaisukysymykset</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0012"><NO.P>12.</NO.P><TXT>Alpenchalets Resorts (jäljempänä kantaja) vuokrasi vuonna 2011 taloja Saksassa, Itävallassa ja Italiassa niiden omistajilta ja antoi ne edelleen omissa nimissään vuokralle yksityisasiakkaille lomakäyttöön. Majoituksen tarjoamisen lisäksi talojen omistajat tai heidän valtuuttamansa henkilöt tarjosivat asiakkaille heidän saapuessaan majoituspaikkaan muita palveluja, joihin kuului siivous ja joissain tapauksissa pyykki- ja aamiaisleipäpalvelu.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0013"><NO.P>13.</NO.P><TXT>Kantaja laski liikevaihtoveron, jonka se oli velvollinen maksamaan, UStG:n 25 §:n nojalla matkapalveluihin sovellettavan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0012" REF.END="QE0012"/>voittomarginaaliverotuksen<QUOT.END REF.START="QS0012" CODE="201D" ID="QE0012"/> mukaisesti soveltaen yleistä verokantaa. Kantaja haki <DATE ISO="20130506">6.5.2013</DATE> päivätyllä kirjeellään verotuksen tarkistamista ja alennetun verokannan soveltamista. Finanzamt München Abteilung Körperschaften (Münchenin verovirasto, yhteisöverotuksen osasto, Saksa) (jäljempänä vastaaja ja Revision-menettelyn vastapuoli) hylkäsi hakemuksen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0014"><NO.P>14.</NO.P><TXT>Finanzgericht (verotuomioistuin, Saksa) (jäljempänä ensimmäisen asteen tuomioistuin) hylkäsi kantajan päätöksestä nostaman kanteen. Se katsoi, että voittomarginaaliverotusta voitiin soveltaa kyseessä oleviin matkapalveluihin UStG:n 25 §:n nojalla, tulkittuna kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0003"><P>Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta – yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste – <DATE ISO="19770517">17.5.1977</DATE> annettu direktiivi (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="145" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="1977">EYVL 1977, L 145, s. 1</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> (jäljempänä kuudes direktiivi) 26 artiklaa ja arvonlisäverodirektiiviä koskevan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön valossa. Ensimmäisen asteen tuomioistuin myös totesi, ettei alennettua verokantaa voitu soveltaa, koska UStG:n 25 §:ssä tarkoitettua matkapalvelua ei mainita UStG:n 12 §:n 2 momenttiin sisältyvässä alennettujen verokantojen luettelossa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0015"><NO.P>15.</NO.P><TXT>Kantaja teki tästä tuomiosta Revision-valituksen Bundesfinanzhofiin, joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin. Bundesfinanzhof toteaa, että tuomiossa Van Ginkel<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0004"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19921112">12.11.1992</DATE> (<NO.CASE>C-163/91</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1992:435">EU:C:1992:435</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> vahvistettiin, että matkatoimistoja koskevaa erityisjärjestelmää voidaan soveltaa matkatoimistoon, joka tarjosi ainoastaan majoitusta. Tämä johtui siitä, että matkatoimisto voi myös suorittaa asiakkailleen muita palveluja, kuten tiedottamista ja neuvontaa. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin myöntää, että tämä ratkaisu on vahvistettu myöhemmässä oikeuskäytännössä,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0005"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20101209">9.12.2010</DATE>, <NAME.CASE>Minerva Kulturreisen</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-31/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2010:762">EU:C:2010:762</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0021">21</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja sitä seuraavat kohdat) ja määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20120301">1.3.2012</DATE>, <NAME.CASE>Star Coaches</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-220/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:120">EU:C:2012:120</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> mutta pohtii, eikö tällaista lähestymistapaa pitäisi<?PAGE NO="4"?> tarkastella uudelleen ottamalla huomioon tarjottujen <HT TYPE="ITALIC">pääasiallisten</HT> ja <HT TYPE="ITALIC">liitännäisten</HT> palvelujen välinen ero, ja viittaa tässä yhteydessä erityisesti tuomioon Ludwig.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0006"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20070621">21.6.2007</DATE> (<NO.CASE>C-453/05</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2007:369">EU:C:2007:369</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0019">19</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Jos tällainen eriyttäminen ei kuitenkaan ole tarpeen, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa varmistua siitä, voidaanko alennettua arvonlisäverokantaa soveltaa veron perusteeseen (tässä tapauksessa matkatoimistoja koskevan erityisjärjestelmän mukaiseen katteeseen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0016"><NO.P>16.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin selittää, että jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, nimittäin jos kyseessä oleva palvelu ei kuulu matkatoimistoja koskevan erityisjärjestelmän piiriin, kantajan on maksettava (Saksassa) veroa ainoastaan Saksassa sijaitsevien loma-asuntojen vuokrauksesta muttei muualla sijaitsevien loma-asuntojen vuokrauksesta. Saksassa sijaitsevien loma-asuntojen vuokraukseen sovellettaisiin lisäksi alennettua verokantaa, ja kantaja olisi oikeutettu vähentämään siihen liittyvän ostoihin sisältyvän veron.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0017"><NO.P>17.</NO.P><TXT>Tässä tilanteessa Bundesfinanzhof päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><LIST TYPE="OTHER"><ITEM><NP><NO.P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0013" REF.END="QE0013"/>1)</NO.P><TXT>Sovelletaanko palveluun, joka muodostuu lähinnä loma-asunnon käyttöön antamisesta ja jonka yhteydessä palvelun muita osatekijöitä on pidettävä vain pääasiallisen palvelun liitännäisinä palveluina, <DATE ISO="19921112">12.11.1992</DATE> annetun tuomion <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Van Ginkel</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-163/91</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1992:435">EU:C:1992:435</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) mukaisesti [arvonlisäverodirektiivin] 306 artiklassa tarkoitettua matkatoimistoja koskevaa erityisjärjestelmää?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, voidaanko tällaiseen palveluun soveltaa [arvonlisäverodirektiivin] 306 artiklassa tarkoitetun matkatoimistoja koskevan erityisjärjestelmän ohella myös mainitun direktiivin 98 artiklan 2 kohdassa, luettuna yhdessä sen liitteessä III olevan 12 kohdan kanssa, tarkoitettua lomamajoitukseen sovellettavaa alennettua verokantaa?<QUOT.END REF.START="QS0013" CODE="201D" ID="QE0013"/></TXT></NP></ITEM></LIST></QUOT.S></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0018"><NO.P>18.</NO.P><TXT>Kirjallisia huomautuksia esittivät Saksan ja Alankomaiden hallitukset sekä Euroopan komissio. Kantaja, Saksan hallitus ja komissio esittivät suulliset lausumansa <DATE ISO="20180711">11.7.2018</DATE> pidetyssä istunnossa.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">IV</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Arviointi</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0019"><NO.P>19.</NO.P><TXT>Tämän ratkaisuehdotuksen rakenne on seuraavanlainen: Sen A osassa, joka koskee ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ensimmäistä kysymystä, tutkin, onko suorituksen koostuttava useammasta kuin yhdestä palvelusta, jotta se voi kuulua matkatoimistoja koskevan erityisjärjestelmän piiriin. Sen jälkeen B osassa ehdotan, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toiseen kysymykseen vastataan siten, ettei alennettua verokantaa voida soveltaa palveluun, kun sitä pidetään <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0014" REF.END="QE0014"/>matkatoimiston suorittamana palveluna<QUOT.END REF.START="QS0014" CODE="201D" ID="QE0014"/>.</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">A</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Ensimmäinen kysymys: <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0015" REF.END="QE0015"/>matkatoimiston suorittama palvelu<QUOT.END REF.START="QS0015" CODE="201D" ID="QE0015"/></HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0020"><NO.P>20.</NO.P><TXT>Esitettyäni ensin joitain alustavia huomautuksia matkatoimistoja koskevasta erityisjärjestelmästä (1) tutkin, edellytetäänkö matkatoimiston yksittäisen suorituksen koostuvan useista palveluista. Tässä yhteydessä tarkastelen kahta vaihtoehtoa: ensinnäkin sitä, että suorituksen edellytetään todellakin koostuvan useista palveluista (palvelujen moninaisuus) (2), ja toiseksi matkatoimistoja koskevan erityisjärjestelmän vaihtoehtoista tulkitsemista siten, että siinä edellytetään ainoastaan yhtä (kolmannelta osapuolelta) hankittua palvelujen suoritusta, joka liittyy joko majoitukseen tai kuljetukseen, jotta erityisjärjestelmää voidaan soveltaa (3). Tarkasteltuani molempien lähestymistapojen loogisia seurauksia (tai niiden puuttumista) ehdotan, että on valittava <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0016" REF.END="QE0016"/>vain yksi hankittu palvelu<QUOT.END REF.START="QS0016" CODE="201D" ID="QE0016"/> ‑lähestymistapa (4).</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="5"?><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">1</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Johdanto: mikä on matkatoimisto?</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0021"><NO.P>21.</NO.P><TXT>Arvonlisäverodirektiivin 306 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan matkatoimistoja koskevaa erityisjärjestelmää sovelletaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0017" REF.END="QE0017"/>matkatoimistojen liiketoimiin – –, jos nämä matkatoimistot toimivat omissa nimissään suhteessa asiakkaisiin käyttäen muiden verovelvollisten luovuttamia tavaroita ja suorittamia palveluja matkojen toteuttamisessa<QUOT.END REF.START="QS0017" CODE="201D" ID="QE0017"/>. Saman kohdan toisen alakohdan mukaan kyseistä erityisjärjestelmää ei sovelleta <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0018" REF.END="QE0018"/>matkatoimistoihin, jotka toimivat ainoastaan välittäjinä – –<QUOT.END REF.START="QS0018" CODE="201D" ID="QE0018"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0022"><NO.P>22.</NO.P><TXT>Näihin säännöksiin vaikuttaa siten ensi näkemältä sisältyvän kaksi positiivista edellytystä: i) omissa nimissä toimiminen ja ii) kolmansien luovutusten ja suoritusten käyttäminen; sekä yksi negatiivinen edellytys: iii) matkatoimisto ei saa toimia välittäjänä. Lähemmässä tarkastelussa kolmas edellytys vaikuttaa pikemminkin ensimmäisen edellytyksen ilmaisemisesta toisin eli negatiivisesti: <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0019" REF.END="QE0019"/>omissa nimissä toimiminen<QUOT.END REF.START="QS0019" CODE="201D" ID="QE0019"/> ei vaikuta eroavan juurikaan siitä, ettei toimita ainoastaan välittäjinä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0007"><P>On kuitenkin syytä huomata, ettei unionin tuomioistuin ole tutkinut yksityiskohtaisesti välittäjän käsitettä, sellaisena kuin sitä käytetään arvonlisäverodirektiivin 306 artiklassa ja sen edeltäjissä. Aiemmissa tätä kysymystä sivunneissa asioissa unionin tuomioistuin antoi kansallisen tuomioistuimen tehtäväksi varmistaa sen edellytyksen täyttyminen, ettei elinkeinonharjoittaja toiminut välittäjänä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että <HT TYPE="ITALIC">omissa nimissä</HT> toimiminen ja <HT TYPE="ITALIC">se, ettei toimita välittäjänä</HT>, rinnastettiin tosiasiallisesti <DATE ISO="19921112">12.11.1992</DATE> annetussa tuomiossa <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Van Ginkel</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-163/91</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1992:435">EU:C:1992:435</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0021">21</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>): <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0020" REF.END="QE0020"/>Kuudennen direktiivin 26 artiklan 1 kohdassa asetetaan kyseisen artiklan soveltamisen edellytykseksi se, että matkatoimisto <HT TYPE="ITALIC">toimii omissa nimissään suhteessa asiakkaisiin eikä välittäjänä</HT><QUOT.END REF.START="QS0020" CODE="201D" ID="QE0020"/> (kursivointi tässä). Ks. myös tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140313">13.3.2014</DATE>, <NAME.CASE>Jetair ja BTWE Travel4you</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-599/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:144">EU:C:2014:144</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0054">54</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0055">55</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja julkisasiamies Poiares Maduron ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>ISt</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-200/04</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2005:394">EU:C:2005:394</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0035">35</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Huomautan lisäksi, että arvonlisäverodirektiivin 44, 50 ja 54 artiklassa, 46 artiklassa ja 153 artiklassa viitataan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0021" REF.END="QE0021"/><HT TYPE="ITALIC">toisen nimissä ja lukuun toimivaan</HT> [toimiviin]<QUOT.END REF.START="QS0021" CODE="201D" ID="QE0021"/> välittäjään tai välittäjiin. On totta, ettei tätä ilmausta toisteta arvonlisäverodirektiivin 306 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa, vaan saman kohdan ensimmäisessä alakohdassa mainitaan matkatoimistojen ominaisuudeksi päinvastainen tapaus (<QUOT.START CODE="201D" ID="QS0022" REF.END="QE0022"/>toimivat omissa nimissään<QUOT.END REF.START="QS0022" CODE="201D" ID="QE0022"/>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0023"><NO.P>23.</NO.P><TXT>Arvonlisäverodirektiivin 306 artiklassa asetetaan siten nähdäkseni todellisuudessa kaksi edellytystä matkatoimistoja koskevan erityisjärjestelmän soveltamiselle. Ensimmäisessä edellytetään, että elinkeinonharjoittaja toimii omissa nimissään eikä välittäjänä. Toisessa edellytetään, että elinkeinonharjoittaja käyttää kolmansien luovutuksia tai suorituksia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0024"><NO.P>24.</NO.P><TXT>Kun tarkastellaan <HT TYPE="ITALIC">ensimmäistä</HT> edellytystä, menettelyn osapuolet vaikuttavat olevan yksimielisiä siitä, että kantaja toimii omissa nimissään eikä välittäjänä, kuten myös ennakkoratkaisupyynnössä selvästi vahvistetaan. Pidän tätä seikkaa näin ollen totena.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0025"><NO.P>25.</NO.P><TXT>Se, täyttyykö <HT TYPE="ITALIC">toinen</HT> edellytys, ei kuitenkaan ole yhtä selvää, koska on epävarmaa, riittääkö yhden hankitun palvelun olemassaolo vai onko palveluja suoritettava vähintään kaksi. Jos tarkastellaan jälkimmäistä vaihtoehtoa, herää heti kysymys, millaisia näiden palvelujen suoritusten olisi oltava. Käsittelen seuraavaksi näitä kysymyksiä ja aloitan jälkimmäisestä vaihtoehdosta: jos palvelujen moninaisuutta koskeva edellytys otettaisiin sellaisenaan lähtökohdaksi, millaisesta <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0023" REF.END="QE0023"/>moninaisuudesta<QUOT.END REF.START="QS0023" CODE="201D" ID="QE0023"/> on kyse?</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">2</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Palvelujen moninaisuutta koskeva edellytys</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0026"><NO.P>26.</NO.P><TXT>Matkatoimistoja koskevan erityisjärjestelmän soveltamiselle asetettu palvelujen moninaisuuden edellytys, joka esitettiin alun perin tuomiossa Van Ginkel,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0008"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19921112">12.11.1992</DATE> (<NO.CASE>C-163/91</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1992:435">EU:C:1992:435</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> toistettiin viimeksi määräyksessä Star Coaches<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0009"><P>Määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20120301">1.3.2012</DATE> (<NO.CASE>C-220/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:120">EU:C:2012:120</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> (a). Määräyksessä Star Coaches omaksutun lähestymistavan, jossa korostetaan palvelujen moninaisuuden edellytystä, voidaan sanoa perustuvan kyseisen erityisjärjestelmän sanamuotoon ja tavoitteisiin (b). Jos tämä tulkinta hyväksytään, pääasiallisten ja liitännäisten palvelujen erottelusta, sellaisena kuin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on sen esittänyt, tulee nimittäin merkityksellinen (c). Palvelujen moninaisuuden edellytyksen oikeaa tulkintaa olisi kuitenkin arvioitava<?PAGE NO="6"?> myös toisen unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön näkökohdan kannalta – nimittäin sen, jossa hyväksytään matkatoimistoja koskevan erityisjärjestelmän piiriin kuuluvan palvelun olemassaolo sellaisen yhdistetyn suorituksen yhdessä, jossa yhdistyvät vain yksi hankittu palvelu ja yksi itse suoritettu palvelu (d).</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">a)</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Van Ginkel ja Star Coaches</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0027"><NO.P>27.</NO.P><TXT>Määräyksessä Star Coaches,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0010"><P>Määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20120301">1.3.2012</DATE> (<NO.CASE>C-220/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:120">EU:C:2012:120</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> joka ilmeisesti on palvelujen moninaisuutta koskevaa edellytystä käsittelevä viimeisin ratkaisu, unionin tuomioistuin katsoi, ettei matkatoimistoja koskevaa erityisjärjestelmää voitu soveltaa elinkeinonharjoittajaan, joka tarjosi (käsiteltävän asian kannalta merkityksellisin osin) ainoastaan hankittuja kuljetuspalveluja.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0011"><P>Tarkasti ottaen vaikuttaa siltä, että elinkeinonharjoittaja tarjosi sekä hankittua että itse suoritettua kuljetuspalvelua. Ainoastaan hankittu kuljetuspalvelu oli merkityksellinen matkatoimistoja koskevan erityisjärjestelmän tarkastelun kannalta. Unionin tuomioistuin ei käsitellyt sitä seikkaa, että palvelut suoritettiin matkatoimistoille eikä suoraan asiakkaille, koska se ei vaikuttanut tarpeelliselta.</P></NOTE> Tämä johtui siitä, etteivät kyseisen erityisjärjestelmän piiriin kuuluvat palvelut <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0024" REF.END="QE0024"/>rajoitu yhteen palveluun<QUOT.END REF.START="QS0024" CODE="201D" ID="QE0024"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0012"><P>Määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20120301">1.3.2012</DATE>, <NAME.CASE>Star Coaches</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-220/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:120">EU:C:2012:120</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0022">22</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0023">23</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Unionin tuomioistuin selitti, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0025" REF.END="QE0025"/>ei voida sulkea pois sitä, että henkilökuljetuksia linja-autoilla tarjoavan yrityksen, joka – – hankkii kuljetuspalvelut arvonlisäverovelvolliselta alihankkijalta, palveluihin sovelletaan arvonlisäverodirektiivin 306 artiklassa tarkoitettua erityisjärjestelmää<QUOT.END REF.START="QS0025" CODE="201D" ID="QE0025"/>. Jotta näin tapahtuisi, tällaisten palvelujen on kuitenkin käsitettävä kuljetuksen lisäksi muita palveluja, kuten tiedottamista ja neuvontaa lomavaihtoehdoista ja bussimatkan varaamisen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0013"><P>Määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20120301">1.3.2012</DATE>, <NAME.CASE>Star Coaches</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-220/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:120">EU:C:2012:120</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0022">22</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0023">23</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0028"><NO.P>28.</NO.P><TXT>Tätä päätelmää tehdessään unionin tuomioistuin tukeutui aiempaan tuomioonsa Van Ginkel.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0014"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19921112">12.11.1992</DATE> (<NO.CASE>C-163/91</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1992:435">EU:C:1992:435</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>). Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19981022">22.10.1998</DATE>, <NAME.CASE>Madgett ja Baldwin</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-308/96 ja C-94/97</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1998:496">EU:C:1998:496</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0018">18</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Asian Van Ginkel tosiseikat ja unionin tuomioistuimen siinä esittämät toteamukset erosivat kuitenkin määräyksen Star Coaches tosiseikoista ja toteamuksista ja koskivat kyseistä erityistä asiayhteyttä. Tuomiossa Van Ginkel todettiin, ettei palvelu jää matkatoimistoja koskevan erityisjärjestelmän soveltamisalan ulkopuolelle sen vuoksi, että matkatoimisto tarjoaa ainoastaan lomamajoitusta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0015"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19921112">12.11.1992</DATE> (<NO.CASE>C-163/91</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1992:435">EU:C:1992:435</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0022">22</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0026">26</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Tämän päätelmän jälkeen tuomiossa todettiin lisäksi, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0026" REF.END="QE0026"/>[matkatoimiston] palveluun voi sisältyä tällaisessa tapauksessa useampi kuin yksi palvelu, sillä se voi koostua asunnon vuokrauksen ohella tiedottamisen ja neuvonnan kaltaisista palveluista, joiden avulla matkatoimisto tarjoaa lomavaihtoehtoja, ja loma-asunnon varaamispalvelusta<QUOT.END REF.START="QS0026" CODE="201D" ID="QE0026"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0016"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19921112">12.11.1992</DATE>, <NAME.CASE>Van Ginkel</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-163/91</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1992:435">EU:C:1992:435</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0024">24</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>), jossa viitataan <DATE ISO="19920226">26.2.1992</DATE> annettuun tuomioon <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Hacker</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-280/90</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1992:92">EU:C:1992:92</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>), joka koski tuomioistuinten toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla <DATE ISO="19680927">27.9.1968</DATE> tehdyn yleissopimuksen (jäljempänä Brysselin yleissopimus) (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="304" PAGE.FIRST="36" DATE.PUB="1978">EYVL 1978, L 304, s. 36</REF.DOC.OJ>) 16 artiklan mukaisen, esineoikeuksia koskevan yksinomaisen toimivaltaperusteen tulkintaa.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0029"><NO.P>29.</NO.P><TXT>Tuomiossa Van Ginkel todettiin siten tosiasiallisesti, että majoitus – yksi palvelu – riittää. <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0027" REF.END="QE0027"/>Tiedottamisen ja neuvonnan<QUOT.END REF.START="QS0027" CODE="201D" ID="QE0027"/> muodostamiin <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0028" REF.END="QE0028"/>valinnaisiin lisäpalveluihin<QUOT.END REF.START="QS0028" CODE="201D" ID="QE0028"/> viitattiin hypoteettisesti. Niitä ei todettu yksittäistapauksen tosiseikkojen perusteella. Ne kuvattiin mahdollisuutena (<QUOT.START CODE="201D" ID="QS0029" REF.END="QE0029"/>voi<QUOT.END REF.START="QS0029" CODE="201D" ID="QE0029"/>) ja jätettiin pois tuomiolauselmasta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0030"><NO.P>30.</NO.P><TXT>Vaikuttaa kuitenkin siltä, että määräyksessä Star Coaches otettiin tämä lisähuomautus ja tehtiin siitä osa sääntöä toteamalla, että matkatoimistoja koskevan erityisjärjestelmän soveltaminen edellyttää, että kokonaissuoritukseen sisältyy muutakin kuin vain hankittua majoitusta tai vain hankittua kuljetusta. Vaikuttaakin siltä, että määräyksessä Star Coaches edellytetään itse asiassa, että kyseessä on joko majoitus tai kuljetus ja <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0030" REF.END="QE0030"/>jokin muu<QUOT.END REF.START="QS0030" CODE="201D" ID="QE0030"/>. Kuljetusta ja majoitusta ei tarvitse tarjota yhdessä, mutta toisen näistä palveluista on oltava joko majoitus tai kuljetus, koska palvelun tarkoituksena on oltava matkan toteuttaminen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0017"><P>Näin todettiin aiemmin <DATE ISO="20101209">9.12.2010</DATE> annetussa tuomiossa <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Minerva Kulturreisen</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-31/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2010:762">EU:C:2010:762</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>). Kyseisessä tuomiossa unionin tuomioistuin ei soveltanut matkatoimistoja koskevaa erityisjärjestelmää elinkeinonharjoittajaan, jonka palvelu rajoittui oopperalippujen myymiseen.</P></NOTE></TXT></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="7"?><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">b)</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Matkatoimistoja koskevan erityisjärjestelmän sanamuoto ja tavoitteet</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0031"><NO.P>31.</NO.P><TXT>Vaikka määräyksessä Star Coaches omaksuttu lähestymistapa onkin (otaksuttavasti) tiukempi, se vaikuttaa kuvastavan paremmin arvonlisäverodirektiivin 306 artiklan sanamuotoa. Mainitussa säännöksessä käytetään sanamuotoa <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0031" REF.END="QE0031"/>muiden verovelvollisten luovuttamia tavaroita ja suorittamia palveluja<QUOT.END REF.START="QS0031" CODE="201D" ID="QE0031"/>, joita matkatoimistot käyttävät. Ajatus siitä, että matkatoimistot käyttävät useita kolmansien tavaroita ja palveluja, käy ilmi myös arvonlisäverodirektiivin 307 artiklasta, jossa luodaan oikeudellinen fiktio, jonka mukaan liiketoimia, jotka matkatoimisto suorittaa matkan toteuttamiseksi, pidetään yhtenä matkatoimiston suorittamana palveluna.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0032"><NO.P>32.</NO.P><TXT>Tämä moninaisuuden edellytys on myös nähtävissä useissa lainsäädäntöasiakirjoissa. Kuudennen direktiivin (jossa otettiin ensimmäistä kertaa käyttöön matkatoimistoja koskeva erityisjärjestelmä) antamiseen johtaneista valmisteluasiakirjoista itsestään ei käy täysin ilmi, miksi tämä erityisjärjestelmä otettiin käyttöön.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0018"><P>Komission laatima kertomus <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0032" REF.END="QE0032"/>Study on the review of the VAT Special Scheme for travel agents and options for reform<QUOT.END REF.START="QS0032" CODE="201D" ID="QE0032"/> (Selvitys matkatoimistoja koskevan erityisjärjestelmän uudelleentarkastelusta ja uudistusvaihtoehdoista), Final Report TAXUD/2016/AO-05, joulukuu 2017 (saatavilla Euroopan komission verkkosivustolla), s. 26, 3.2 kohta.</P></NOTE> Vuonna 2002 tekemässään ehdotuksessa, jossa esitettyä muutosta ei lopulta hyväksytty, komissio kuitenkin totesi, että erityisjärjestelmä <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0033" REF.END="QE0033"/>otettiin käyttöön alan erityisluonteen vuoksi<QUOT.END REF.START="QS0033" CODE="201D" ID="QE0033"/> ja että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0034" REF.END="QE0034"/>matkatoimistojen ja turistimatkojen järjestäjien tarjoamat palvelut ovat useimmiten palvelupaketteja, joihin kuuluu erityisesti kuljetus- ja majoituspalveluja – –. Palvelujen ja niiden suorituspaikkojen monimutkaisuuden vuoksi verotuspaikkaa, veron perustetta ja tuotantopanoksista maksettujen verojen vähennystä koskevien tavanomaisten sääntöjen soveltaminen aiheuttaisi asianomaisille yrityksille ongelmia, jotka olisivat omiaan haittaamaan niiden liiketoimia.<QUOT.END REF.START="QS0034" CODE="201D" ID="QE0034"/><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0019"><P>Ehdotus: neuvoston direktiivi direktiivin 77/388/ETY muuttamisesta matkatoimistoja koskevan erityisjärjestelmän osalta (KOM(2002) 64 lopullinen) (<REF.DOC.OJ COLL="C" NO.OJ="126E" PAGE.FIRST="390" DATE.PUB="2002">EYVL 2002, C 126E, s. 390</REF.DOC.OJ>). Kyseinen ehdotus peruutettiin myöhemmin, ks. Vanhentuneiden komission ehdotusten peruuttaminen (<REF.DOC.OJ COLL="C" NO.OJ="153" PAGE.FIRST="3" DATE.PUB="2014">EUVL 2014, C 153, s. 3</REF.DOC.OJ>). Ks. myös neuvoston toimielinten välinen asia 2002/0041 (CNS) <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0035" REF.END="QE0035"/>Arvonlisävero – Matkatoimistoja koskeva erityisjärjestelmä<QUOT.END REF.START="QS0035" CODE="201D" ID="QE0035"/> (17567/09).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0033"><NO.P>33.</NO.P><TXT>Erityisjärjestelmän tavoitteet viittaavat siten siihen, että tavoitellulla yksinkertaistamisella oli ensisijaisesti tarkoitus ottaa huomioon yhdessä ainoassa suorituksessa ja eri jäsenvaltioissa tarjottavien palvelujen <HT TYPE="ITALIC">sisällöllinen</HT> samoin kuin <HT TYPE="ITALIC">maantieteellinen</HT> moninaisuus.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0020"><P>Ks. lisäksi ratkaisuehdotukseni Skarpa Travel (C-422/17, EU:2018:XXX, 30–33 kohta).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0034"><NO.P>34.</NO.P><TXT>Periaatteellisella tasolla unionin tuomioistuin palauttaa ajatuksen maantieteellisestä ja sisällöllisestä moninaisuudesta mieleen jokaisessa asiassa, jossa on kyse matkatoimistoja koskevasta erityisjärjestelmästä. Unionin tuomioistuin nimittäin katsoo, että matkatoimistojen ja turistimatkojen järjestäjien toiminnot muodostuvat useimmiten useista suorituksista, etenkin kuljetuksen ja majoituksen osalta. Se toteaa, että palvelujen moninaisuuden ja niiden paikantamisen vuoksi verotuspaikkaa, veron perustetta ja ostoihin sisältyvän veron vähentämistä koskevien yleisten sääntöjen soveltaminen aiheuttaisi käytännön vaikeuksia.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0021"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19921112">12.11.1992</DATE>, <NAME.CASE>Van Ginkel</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-163/91</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1992:435">EU:C:1992:435</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0013">13</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0014">14</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19981022">22.10.1998</DATE>, <NAME.CASE>Madgett ja Baldwin</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-308/96 ja C-94/97</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1998:496">EU:C:1998:496</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0018">18</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20030619">19.6.2003</DATE>, <NAME.CASE>First Choice Holidays</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-149/01</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2003:358">EU:C:2003:358</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0023">23</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0024">24</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20101209">9.12.2010</DATE>, <NAME.CASE>Minerva Kulturreisen</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-31/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2010:762">EU:C:2010:762</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0017">17</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0018">18</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen); määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20120301">1.3.2012</DATE>, <NAME.CASE>Star Coaches</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-220/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:120">EU:C:2012:120</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0019">19</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20121025">25.10.2012</DATE>, <NAME.CASE>Kozak</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-557/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:672">EU:C:2012:672</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0019">19</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20130926">26.9.2013</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Espanja</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-189/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:587">EU:C:2013:587</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0058">58</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140116">16.1.2014</DATE>, <NAME.CASE>Ibero Tours</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-300/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:8">EU:C:2014:8</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0025">25</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180208">8.2.2018</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Saksa</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-380/16</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:76">EU:C:2018:76</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0041">41</REF.NP.ECR>, <REF.NP.ECR REF="NP0042">42</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0048">48</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0035"><NO.P>35.</NO.P><TXT>Kun asiaa tarkastellaan näitä yleisiä lausumia laajemmin, on kuitenkin kohtuullista myöntää, ettei täsmällisen arviointiperusteen sisältöä ole helppoa havaita, etenkin kun otetaan huomioon tuomion Van Ginkel ja määräyksen Star Coaches välinen jännite. Riittääkö yksi palvelu? Mikä niistä se on? Jos edellytetään palvelujen (sisällöllistä) moninaisuutta, millaiset yhdistelmät ovat hyväksyttäviä?<?PAGE NO="8"?> Ainoastaan majoitus ja kuljetus? Vai majoitus ja jokin muu palvelu? Vai kuljetus ja jokin muu palvelu? Kuten Saksan hallitus perustellusti huomautti istunnossa, unionin tuomioistuin<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0022"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19990211">11.2.1999</DATE>, <NAME.CASE>AFS Intercultural Programs Finland</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-237/97</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1999:69">EU:C:1999:69</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20051013">13.10.2005</DATE>, <NAME.CASE>ISt</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-200/04</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2005:608">EU:C:2005:608</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0030">30</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0033">33</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Ks. myös julkisasiamies Poiares Maduron ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>ISt</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-200/04</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2005:394">EU:C:2005:394</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0033">33</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> vaikuttaa jo sulkeneen pois mahdollisen analogisuuden matkapaketteja koskevan direktiivin (EU) 2015/2302 kanssa,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0023"><P>Matkapaketeista ja yhdistetyistä matkajärjestelyistä sekä asetuksen (EY) N:o 2006/2004 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU muuttamisesta ja neuvoston direktiivin 90/314/ETY kumoamisesta <DATE ISO="20151125">25.11.2015</DATE> annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="326" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2015">EUVL 2015, L 326, s. 1</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> joka voisi toimia ainakin jossain määrin ohjenuorana määritelmien osalta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0024"><P>Direktiivin 2015/2302 3 artiklan 2 alakohdassa määritellään <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0036" REF.END="QE0036"/>matkapaketti<QUOT.END REF.START="QS0036" CODE="201D" ID="QE0036"/> vähintään kahden erityyppisen, samaa matkaa tai lomaa varten yhdistetyn matkapalvelun yhdistelmäksi. Saman artiklan 1 alakohdan määritelmän mukaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0037" REF.END="QE0037"/>matkapalvelulla<QUOT.END REF.START="QS0037" CODE="201D" ID="QE0037"/> puolestaan tarkoitetaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0038" REF.END="QE0038"/>a) matkustajien kuljetusta; b) majoitusta, kun se ei ole olennainen osa matkustajien kuljetusta ja joka ei tapahdu asumistarkoituksessa; c) autojen – – vuokraamista; d) muuta matkailupalvelua, joka ei ole olennainen osa a, b tai c alakohdassa tarkoitettua matkapalvelua<QUOT.END REF.START="QS0038" CODE="201D" ID="QE0038"/>.</P></NOTE></TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">c)</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Pääasialliset ja liitännäiset palvelut</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0036"><NO.P>36.</NO.P><TXT>Jos palvelujen moninaisuutta koskevaa edellytystä pidetään välttämättömänä edellytyksenä matkatoimistoja koskevan erityisjärjestelmän soveltamiselle, pääasiallisten ja liitännäisten palvelujen erottelusta, johon ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on viitannut, tulee todellakin merkityksellinen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0037"><NO.P>37.</NO.P><TXT>Ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksen yhteydessä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin muistuttaa tuomiossa Ludwig tehdystä pääasiallisten ja liitännäisten palvelujen erottelusta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0025"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20070621">21.6.2007</DATE> (<NO.CASE>C-453/05</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2007:369">EU:C:2007:369</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Mainitussa asiassa oli kyse siitä, olisiko sijoitusneuvojan tarjoamaa palvelua, joka koostui luottojen välityksestä <HT TYPE="ITALIC">ja</HT> sijoitusneuvonnasta, pidettävä luotonvälityksestä koostuvana yhtenä ainoana suorituksena ja sellaisena vapautettava arvonlisäverosta kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 1 alakohdan nojalla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0038"><NO.P>38.</NO.P><TXT>Tuomiossa Ludwig katsottiin, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0039" REF.END="QE0039"/>jokaista palvelun suoritusta on tavallisesti pidettävä erillisenä ja itsenäisenä, ja jotta arvonlisäverojärjestelmän toimivuutta ei vaarannettaisi, taloudelliselta kannalta katsottuna yhdestä ainoasta palvelusta koostuvaa suoritusta ei pidä jakaa keinotekoisesti osiin, joten on tärkeää selvittää kyseessä olevan liiketoimen luonteenomaiset osatekijät sen määrittämiseksi, tarjoaako verovelvollinen kuluttajalle, jota pidetään keskivertokuluttajana, useita erillisiä pääasiallisia suorituksia vai yhden ainoan suorituksen<QUOT.END REF.START="QS0039" CODE="201D" ID="QE0039"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0026"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20070621">21.6.2007</DATE>, <NAME.CASE>Ludwig</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-453/05</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2007:369">EU:C:2007:369</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0017">17</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Mainitussa tuomion kohdassa viitattiin kuudennen direktiivin 2 artiklan 1 alakohtaan, jonka mukaan arvonlisäveroa on kannettava verovelvollisen tässä ominaisuudessaan maan alueella suorittamasta vastikkeellisesta tavaroiden luovutuksesta ja palvelujen suorituksesta. Kyseinen säännös sisältyy nykyisin (palvelujen suorituksen osalta) arvonlisäverodirektiivin 2 artiklan 1 kohdan c alakohtaan.</P></NOTE> Siinä lisäksi selitettiin, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0040" REF.END="QE0040"/>kyse on tältä osin yhdestä ainoasta suorituksesta muun muassa silloin, kun yhden tai useamman osatekijän on katsottava muodostavan <HT TYPE="ITALIC">pääasiallisen</HT> suorituksen, kun taas yksi tai useampi osatekijä on katsottava yhdeksi tai useammaksi <HT TYPE="ITALIC">liitännäiseksi</HT> suoritukseksi, joita kohdellaan verotuksellisesti samoin kuin pääasiallista suoritusta. Suoritusta on pidettävä pääsuoritukselle liitännäisenä, kun se ei ole asiakaskunnan kannalta tavoite sinällään vaan keino nauttia toimijan tarjoamasta pääasiallisesta palvelusta parhaissa olosuhteissa.<QUOT.END REF.START="QS0040" CODE="201D" ID="QE0040"/><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0027"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20070621">21.6.2007</DATE>, <NAME.CASE>Ludwig</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-453/05</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2007:369">EU:C:2007:369</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0018">18</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0019">19</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0039"><NO.P>39.</NO.P><TXT>Vaikka tuomio Ludwig koskikin sijoituspalveluja, on syytä muistuttaa, että unionin tuomioistuin oli tarkastellut pääasiallisten ja liitännäisten palvelujen erottelua jo nimenomaisesti matkatoimistoja koskevan erityisjärjestelmän yhteydessä. Tuomiossa Madgett ja Baldwin<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0028"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19981022">22.10.1998</DATE> (<NO.CASE>C-308/96 ja C-94/97</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1998:496">EU:C:1998:496</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> kaksi hotellin omistajaa tarjosi matkapaketteja Englannissa sijaitsevan hotellinsa asiakkaille. Pakettiin sisältyi majoitus, kuljetus linja-autolla useilta eri paikkakunnilta ja hotellista oleskelun aikana tehtävä kokopäiväretki linja-autolla. Kuljetuspalvelut hankittiin kolmansilta osapuolilta. Muut palvelut suoritettiin itse. Tästä heräsi kysymys, kuuluivatko tällaiset matkapaketit matkatoimistoja koskevan erityisjärjestelmän<?PAGE NO="9"?> soveltamisalaan. Unionin tuomioistuimen mukaan ne kuuluivat. Tämä johtui siitä, ettei hankittua palvelua voitu pitää pelkästään <HT TYPE="ITALIC">liitännäisenä</HT> pääasialliseen palveluun nähden. Jos näin olisi, kokonaissuorituksen katsottaisiin jäävän matkatoimistoja koskevan erityisjärjestelmän soveltamisalan ulkopuolelle.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0040"><NO.P>40.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin käytti <HT TYPE="ITALIC">liitännäisten</HT> palvelujen käsitettä matkatoimistoja koskevan erityisjärjestelmän yhteydessä tuomion Ludwig jälkeen myös tuomiossa Ist.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0029"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20051013">13.10.2005</DATE> (<NO.CASE>C-200/04</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2005:608">EU:C:2005:608</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Kyseinen asia koski taloudellista toimijaa, joka tarjosi High School- ja College-nimisiä ohjelmia, joihin sisältyi kielikursseja ulkomailla. Mainitussa asiassa tutkittiin, olivatko Istin kolmansilta osapuolilta hankkimat <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0041" REF.END="QE0041"/>matkapalvelut<QUOT.END REF.START="QS0041" CODE="201D" ID="QE0041"/> edelleen puhtaasti liitännäisiä itse suoritettuihin palveluihin nähden.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0030"><P>Pakettiin sisältyi meno-paluulento Saksasta Yhdysvaltoihin, majoitus ja ylläpito isäntäperheessä, vakuutus, opetus amerikkalaisessa high schoolissa tai vastaavassa oppilaitoksessa ja opetusmateriaali.</P></NOTE> Tuomion mukaan näin ei ollut. Hankittujen matkapalvelujen <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0042" REF.END="QE0042"/>toteuttaminen välttämättä vaikuttaa kokonaishintaan huomattavasti, kuten kuljetus ja/tai oleskelu kohdevaltiossa<QUOT.END REF.START="QS0042" CODE="201D" ID="QE0042"/>. Hankitut palvelut eivät siten olleet <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0043" REF.END="QE0043"/>vain toisarvoinen osa suhteessa rahamäärään, joka suoritetaan – – kielikoulutukseen ja kieltenopetukseen liittyvistä palveluista<QUOT.END REF.START="QS0043" CODE="201D" ID="QE0043"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0031"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20051013">13.10.2005</DATE>, <NAME.CASE>ISt</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-200/04</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2005:608">EU:C:2005:608</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0026">26</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0029">29</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0041"><NO.P>41.</NO.P><TXT>Pääasiallisen ja liitännäisen palvelun erottelu ei siten suinkaan ole vierasta matkatoimistoja koskevan erityisjärjestelmän nimenomaisella alalla. Sen avulla on varmistettu, kuuluuko hankittu palvelu (yhdessä itse suoritetun palvelun kanssa) matkatoimistoja koskevan erityisjärjestelmän soveltamisalaan. Tuomioista Madgett ja Baldwin sekä Ist seuraa, että kun hankittu palvelu muodostaa vähäisen osan matkapaketista eikä ole itsetarkoitus asiakkaalle, sitä kohdellaan verotuksessa samalla tavalla kuin pääasiallista itse suoritettua palvelua.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0042"><NO.P>42.</NO.P><TXT>Ratkaisematta on kuitenkin edelleen kysymys siitä, olisiko pääasiallisten ja liitännäisten palvelujen erottelun merkityksellisyyden rajoituttava ainoastaan siihen, että näin määritetään <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0044" REF.END="QE0044"/>ulkoisesti<QUOT.END REF.START="QS0044" CODE="201D" ID="QE0044"/>, mikä muodostaa matkatoimiston palvelun, kun tarjotaan sekä itse suoritettuja että hankittuja palveluja. Vai voitaisiinko sen avulla myös varmistaa <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0045" REF.END="QE0045"/>sisäisesti<QUOT.END REF.START="QS0045" CODE="201D" ID="QE0045"/> suorituksen koostumus, kun tällainen suoritus koostuu väitetysti kahdesta hankitusta palvelusta?</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0043"><NO.P>43.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin ei tietääkseni ole koskaan tarkastellut tällaista tilannetta. Jos nimittäin edellytetään palvelujen (sisällöllistä) moninaisuutta, on vaikea nähdä, miksi tällaista <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0046" REF.END="QE0046"/>sisäistä testiä<QUOT.END REF.START="QS0046" CODE="201D" ID="QE0046"/> olisi jätettävä käyttämättä, jos todetaan, että yksi hankituista palveluista on tosiasiallisesti liitännäinen palvelu, joka ei vaikuta tuntuvasti kokonaissuorituksen hintaan ja joka on asiakkaalle pelkästään keino paremmin nauttia pääasiallisesta palvelusta. En näe mitään syytä olettaa lähtökohtaisesti, että todellisuudessa yhden suorituksen muodostamaa kokonaisuutta ei voitaisi jakaa keinotekoisesti osiin matkatoimistoja koskevan erityisjärjestelmän alalla.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0032"><P>Ks. myös tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20130620">20.6.2013</DATE>, <NAME.CASE>Newey</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-653/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:409">EU:C:2013:409</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0041">41</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0045">45</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>), joka koski muun muassa palvelujen suorituksen käsitettä ja sitä, että joissain tilanteissa on tarpeen tarkastella asiaa sopimusehtoja laajemmin ja ottaa huomioon liiketoimen taloudellinen ja kaupallinen todellisuus, jotta voidaan varmistua siitä, miten liiketoimi olisi luokiteltava ja onko kyseessä täysin keinotekoinen järjestely ja väärinkäyttö.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0044"><NO.P>44.</NO.P><TXT>Jos tätä logiikkaa sovelletaan käsiteltävään asiaan, on kohtuullista todeta, että (majoitustilan) siivous on (lyhyeksi ajaksi vuokratun) majoituksen kanssa tyypillisesti suoritettu liitännäinen palvelu. Aamiaissämpylä- ja pyykkipalveluja ei välttämättä suoriteta aina automaattisesti. Nämä palvelut ovat kuitenkin tuskin matkan itsetarkoitus; tässä mielessä ne eivät ole ehdottoman välttämättömiä, jotta matkustaja voi nauttia majoituksestaan. Voi tietysti olla poikkeustapauksia, joissa tällainen tavanomainen tai yleinen käsitys ei päde ja näillä tavallisesti liitännäisillä palveluilla on erilainen asema ja painoarvo. Mieleen tuleviin esimerkkeihin voisi kuulua Itävallan Tirolin maalaismaisemassa tarjottava erikoisaamiainen, joka on räätälöity romantikoille, tai erilaiset gastronomiset retriitit. Tai<?PAGE NO="10"?> majoitus keskiaikaisessa linnassa, jossa erikoisuutena tarjotaan mahdollisuutta pestä omat pyykit historiallisissa pesutuvissa käyttäen perinteisiä menetelmiä ja jossa luvataan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0047" REF.END="QE0047"/>todentuntuista 1400-luvun pesijättären elämää<QUOT.END REF.START="QS0047" CODE="201D" ID="QE0047"/>. Kummassakin tapauksessa on todennäköistä, ettei tällainen palvelu ole pelkästään liitännäinen pääasialliseen palveluun eli majoitukseen nähden.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0045"><NO.P>45.</NO.P><TXT>Käsiteltävässä asiassa vaikuttaa kuitenkin siltä, että kantajan asiakkaille suoritettiin paikallisesti yksi pääasiallinen palvelu, nimittäin majoitus. Siivous-, aamiaissämpylä- ja pyykkipalvelut olivat nimittäin pelkästään liitännäisiä palveluja, jotka eivät olleet asiakkaiden näkökulmasta itsetarkoitus.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0046"><NO.P>46.</NO.P><TXT>Lisäksi väitettiin, että kantaja tarjosi asiakkaille <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0048" REF.END="QE0048"/>tiedottamista ja neuvontaa<QUOT.END REF.START="QS0048" CODE="201D" ID="QE0048"/> (asettamalla tietoja saataville verkkosivustollaan). Istunnossa asianosaiset olivat kuitenkin erimielisiä tämän väittämän vaikutuksista, nimittäin siitä, oliko <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0049" REF.END="QE0049"/>tiedottamisen ja neuvonnan<QUOT.END REF.START="QS0049" CODE="201D" ID="QE0049"/> suorittaminen tarpeen, jotta suoritus kokonaisuudessaan kuuluu matkatoimistoja koskevan erityisjärjestelmän piiriin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0047"><NO.P>47.</NO.P><TXT>Vaikka tiedottamisen ja neuvonnan katsottaisiin (näkemyksestäni poiketen<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0033"><P>Ja selitän tämän nimenomaisen seikan myöhemmin. Ks. jäljempänä tämän ratkaisuehdotuksen 55 ja 56 kohta.</P></NOTE>) olevan merkityksellisiä tämän määrittämisen kannalta, ne suoritetaan todennäköisesti itse. Tästä pääsenkin viimeiseen seikkaan, joka nousee esille, jos edellytetään palvelujen moninaisuutta: useissa tapauksissa, joissa unionin tuomioistuin tarkasteli matkatoimistoja koskevan erityisjärjestelmän sovellettavuutta yhdistetyn suorituksen yhteydessä, ainoastaan <HT TYPE="ITALIC">yksi</HT> näistä osatekijöistä oli hankittu palvelu ja toinen taas itse suoritettu.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0034"><P>Näin oli <DATE ISO="19981022">22.10.1998</DATE> annetussa tuomiossa <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Madgett ja Baldwin</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-308/96 ja C-94/97</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1998:496">EU:C:1998:496</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) (itse suoritettu majoituspalvelu ja hankittu kuljetuspalvelu), <DATE ISO="20051006">6.10.2005</DATE> annetussa tuomiossa <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>MyTravel</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-291/03</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2005:591">EU:C:2005:591</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) (hankittu majoituspalvelu ja itse suoritettu kuljetuspalvelu) ja <DATE ISO="20121025">25.10.2012</DATE> annetussa tuomiossa <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Kozak</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-557/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:672">EU:C:2012:672</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) (hankittu majoituspalvelu ja itse suoritettu kuljetuspalvelu). Tuomiossa Minerva Kulturreisen, jossa oli kyseessä ainoastaan yksi suoritus, jonka ei katsottu liittyvän matkustamiseen, nimittäin oopperalippujen myynti, todettiin, ettei erityisjärjestelmää voida soveltaa (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20101209">9.12.2010</DATE>, <NAME.CASE>Minerva Kulturreisen</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-31/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2010:762">EU:C:2010:762</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>). Unionin tuomioistuin totesi samoin <DATE ISO="20120301">1.3.2012</DATE> antamassaan määräyksessä <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Star Coaches</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-220/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:120">EU:C:2012:120</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Tarkastelen seuraavaksi näitä tilanteita, joissa on kyseessä yhdistetty suoritus.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">d)</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Yhdistetyt suoritukset</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0048"><NO.P>48.</NO.P><TXT><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0050" REF.END="QE0050"/>Yhdistettyjen<QUOT.END REF.START="QS0050" CODE="201D" ID="QE0050"/> suoritusten yhteydessä unionin tuomioistuin on toistuvasti edellyttänyt, että elinkeinonharjoittaja erottaa hankitut ja itse suoritetut palvelut,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0035"><P>Paitsi jos hankittu palvelu oli pelkästään liitännäinen itse suoritettuun palveluun nähden, kuten todettiin <DATE ISO="19981022">22.10.1998</DATE> annetussa tuomiossa <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Madgett ja Baldwin</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-308/96 ja C-94/97</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1998:496">EU:C:1998:496</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) ja <DATE ISO="20051013">13.10.2005</DATE> annetussa tuomiossa <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>ISt</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-200/04</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2005:608">EU:C:2005:608</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> ja todennut, että ainoastaan hankittu palvelu voi kuulua arvonlisäverodirektiivin 306 artiklan mukaisen voittomarginaalijärjestelmän piiriin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0049"><NO.P>49.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin esitti tämän edellytyksen ensimmäisen kerran edellä<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0036"><P>Edellä tämän ratkaisuehdotuksen 39 kohta. Samassa tuomiossa esitettiin myös ohjeita tässä yhteydessä käytettävästä laskentamenetelmästä.</P></NOTE> tarkastellussa tuomiossa Madgett ja Baldwin ja muistutti siitä myöhemmin tuomioissa Kozak ja MyTravel. Tuomiossa Kozak oli kyse matkatoimistosta, joka myi valmismatkoja, jotka käsittivät majoitukset ja ruokailut, joissa Kozak käytti muiden palvelujen tarjoajien palveluja, ja hänen itse suorittamansa kuljetuksen. Unionin tuomioistuin torjui kansallisen veroviranomaisen väitteen siitä, että itse suoritetut kuljetuspalvelut olivat matkatoimiston tarjoaman palvelukokonaisuuden kannalta välttämättömiä ja että ne muodostivat yhdessä hankitun palvelun kanssa arvonlisäverodirektiivin 307 ja 308 artiklassa tarkoitetun <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0051" REF.END="QE0051"/>yhden palvelun<QUOT.END REF.START="QS0051" CODE="201D" ID="QE0051"/> (joten niihin olisi sovellettava samaa verokohtelua). Unionin tuomioistuin muistutti, että ainoastaan hankittu palvelu voi kuulua arvonlisäverodirektiivin 306 artiklan soveltamisalaan, ja katsoi, ettei itse suoritettu palvelu voinut kuulua siihen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0037"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20121025">25.10.2012</DATE> (<NO.CASE>C-557/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:672">EU:C:2012:672</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0023">23</REF.NP.ECR>, <REF.NP.ECR REF="NP0025">25</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0026">26</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Tuomio MyTravel koski vastaavasti elinkeinonharjoittajaa, joka myi matkapaketteja, joissa yhdistyivät hankittu majoituspalvelu ja itse suoritettu kuljetuspalvelu. Kyseisessä tuomiossa määritettiin menetelmä itse suoritettujen ja hankittujen palvelujen jakamiseksi verotustarkoituksiin.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0038"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20051006">6.10.2005</DATE> (<NO.CASE>C-291/03</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2005:591">EU:C:2005:591</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0041">41</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="11"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0050"><NO.P>50.</NO.P><TXT>Nämä ratkaisut viittaavat siihen, ettei unionin tuomioistuin ole tosiasiallisesti asettanut <HT TYPE="ITALIC">hankittujen palvelujen moninaisuutta</HT> edellytykseksi matkatoimistoja koskevan erityisjärjestelmän soveltamiselle. Samanaikaisesti näistä asioista on myös vaikea johtaa, että tämä edellytys täyttyy, kun yksi hankittu palvelu yhdistyy yhteen itse suoritettuun palveluun. Jälkimmäinen tulkinta vaikuttaa ongelmalliselta, koska unionin tuomioistuin on selkeästi jättänyt itse suoritetun palvelun matkatoimistoja koskevan erityisjärjestelmän soveltamisalan ulkopuolelle. Tällainen tulkinta rikkoisi myös arvonlisäverodirektiivin 307 artiklan sääntöä, jonka mukaan matkatoimiston suorittama palvelu muodostaa yhden ainoan palvelun.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0051"><NO.P>51.</NO.P><TXT>Toisin sanoen, jos myönnetään, että itse suoritetun ja hankitun palvelun yhdistelmä <HT TYPE="ITALIC">kokonaisuutena</HT> täyttää palvelujen moninaisuutta koskevan edellytyksen, kun taas itse suoritetusta palvelusta koostuva osatekijä <HT TYPE="ITALIC">on erotettava</HT> siitä arvonlisäveron laskemiseksi, tämä tarkoittaisi tosiasiallisesti sitä, että matkatoimistoja koskevan erityisjärjestelmän soveltamisedellytysten määrittämiseksi käytettäisiin sellaista määritelmän osatekijää (itse suoritettu palvelu), joka ei kuitenkaan viime kädessä voisi koskaan kuulua kyseisen erityisjärjestelmän piiriin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0052"><NO.P>52.</NO.P><TXT>Tässä vaiheessa on turha yrittää peitellä sitä, että jos unionin tuomioistuimen määräyksessä Star Coaches esittämille viimeisimmille lausumille, joissa edellytetään palvelujen moninaisuuden toteamista, annettaisiin täysi painoarvo, sen määrittäminen, mikä muodostaa erityisjärjestelmän piiriin kuuluvan matkatoimiston suorittaman palvelun, olisi vähintäänkin huomattavan monimutkaista (lukuun ottamatta sitä jokseenkin selkeää tilannetta, jossa matkatoimisto yhdistää hankitun majoituspalvelun hankittuun kuljetuspalveluun). Lisäksi olisi selvennettävä kyseisen palvelun (palvelujen) vaadittavan kokoonpanon määritelmän osatekijät (majoitus ja kuljetus; majoitus tai kuljetus ja jokin muu palvelu) samoin kuin niiden täsmällinen keskinäinen suhde (pääasialliset ja liitännäiset palvelut) ja se, miten ne tarkasti ottaen <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0052" REF.END="QE0052"/>yhdistyvät<QUOT.END REF.START="QS0052" CODE="201D" ID="QE0052"/> siinä mielessä, onko palvelu hankittu vai itse suoritettu, mikä on toistaiseksi esitetty ainoastaan pääpiirteittäin vaihtoehtojen muodossa.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">3</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Onko yksi hankittu palvelu (silti) riittävä?</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0053"><NO.P>53.</NO.P><TXT>On kuitenkin olemassa vaihtoehtoinen lähestymistapa. Se koostuisi pohjimmiltaan kahtalaisesta menettelytavasta: selventämisestä ja ajantasaistamisesta. Se edellyttäisi ensinnäkin sen vahvistamista (uudelleen), että tuomiossa Van Ginkel<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0039"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19921112">12.11.1992</DATE> (<NO.CASE>C-163/91</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1992:435">EU:C:1992:435</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> esitettyä pääasiallista toteamusta ei kyseenalaistettu eikä olisi pitänyt kyseenalaistaa määräyksessä Star Coaches.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0040"><P>Määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20120301">1.3.2012</DATE> (<NO.CASE>C-220/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:120">EU:C:2012:120</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Näin ollen pätee tuomiossa Van Ginkel esitetty sääntö: yhden hankitun palvelun suorittaminen riittää, jotta elinkeinonharjoittaja kuuluu matkatoimistoja koskevan erityisjärjestelmän piiriin. Toiseksi, jos joko majoituksesta tai kuljetuksesta koostuva yksi hankittu palvelu todellakin riittää, olisi ehkä syytä myös selventää, että tuomiossa Van Ginkel sivumennen esitetty hypoteettinen huomautus, joka koskee matkatoimistojen suorittamaa tiedottamista ja neuvontaa, ei ole oikeasti edellytys, etenkin kun otetaan huomioon matkailumarkkinoiden todellisuus vuonna 2018.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0041"><P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0053" REF.END="QE0053"/>[Matkatoimiston] palveluun voi sisältyä tällaisessa tapauksessa useampi kuin yksi palvelu, sillä se voi koostua – – tiedottamisen ja neuvonnan kaltaisista palveluista, joiden avulla matkatoimisto tarjoaa lomavaihtoehtoja, ja loma-asunnon varaamispalvelusta<QUOT.END REF.START="QS0053" CODE="201D" ID="QE0053"/>. Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19921112">12.11.1992</DATE>, <NAME.CASE>Van Ginkel</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-163/91</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1992:435">EU:C:1992:435</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0024">24</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>), jossa viitataan <DATE ISO="19920226">26.2.1992</DATE> annettuun tuomioon <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Hacker</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-280/90</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1992:92">EU:C:1992:92</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>), joka kuitenkin koski Brysselin yleissopimuksen 16 artiklan mukaisen, esineoikeuksia koskevan yksinomaisen toimivaltaperusteen tulkintaa.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0054"><NO.P>54.</NO.P><TXT>Ensinnäkin on niin, että kun tarkastellaan selventämistä, tällainen lähestymistapa on tosiasiallisen lopputuloksensa osalta sopusoinnussa tähänastisen oikeuskäytännön kanssa: tuomio Madgett ja Baldwin, tuomio Kozak ja tuomio MyTravel vaikuttavat vahvistavan sen, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0054" REF.END="QE0054"/>yksi hankittu<QUOT.END REF.START="QS0054" CODE="201D" ID="QE0054"/> palvelu riittää, kunhan palvelun tarkoituksena on matkan toteuttaminen, kuten tuomiossa Minerva Kulturreisen todettiin.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0042"><P>Tässäkin suhteessa ainoa tämän oikeuskäytännön kanssa ristiriidassa oleva ratkaisu vaikuttaa olevan määräys Star Coaches, jossa unionin tuomioistuin edellytti, että suoritus koostuu vähintään kahdesta osatekijästä.</P></NOTE> Matkatoimistoja koskevaa erityisjärjestelmää sovelletaan näin ollen palvelun<?PAGE NO="12"?> suoritukseen, joka koostuu yhdestä hankitusta palvelusta, kunhan <HT TYPE="ITALIC">hankittu palvelu on majoitus tai kuljetus</HT>. Tässä tilanteessa on merkityksetöntä, suoritetaanko sen lisäksi joitain muita (hankittuja tai itse suoritettuja) palveluja. Lisäksi, jos asia todellakin on näin, pääasiallisten ja liitännäisten palvelujen erottelu menettää myös merkityksensä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0055"><NO.P>55.</NO.P><TXT>Toiseksi on niin, että kun tarkastellaan nimenomaisesti <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0055" REF.END="QE0055"/>tiedottamista ja neuvontaa<QUOT.END REF.START="QS0055" CODE="201D" ID="QE0055"/> mahdollisena erillisenä palveluna, huomautin jo edellä, että tällainen <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0056" REF.END="QE0056"/>palvelu<QUOT.END REF.START="QS0056" CODE="201D" ID="QE0056"/> suoritetaan todennäköisesti itse. Jos <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0057" REF.END="QE0057"/>vain yksi hankittu palvelu<QUOT.END REF.START="QS0057" CODE="201D" ID="QE0057"/> ‑säännön soveltaminen edellyttää tällaisen <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0058" REF.END="QE0058"/>palvelun<QUOT.END REF.START="QS0058" CODE="201D" ID="QE0058"/> suorittamista, on tarpeen myös erottaa tämä matkapaketin itse suoritettu osa tavanomaisen verokannan soveltamista varten.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0043"><P>Kuten unionin tuomioistuin edellyttää edellä tarkastellussa oikeuskäytännössä, ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 48–51 kohta.</P></NOTE> Minulle ei ole täysin selvää, miten tällaisen <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0059" REF.END="QE0059"/>tiedottamisen ja neuvonnan<QUOT.END REF.START="QS0059" CODE="201D" ID="QE0059"/> arvo olisi määritettävä (tosiasiallisten kustannusten menetelmän tai markkina-arvolähestymistavan perusteella).<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0044"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19981022">22.10.1998</DATE>, <NAME.CASE>Madgett ja Baldwin</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-308/96 ja C-94/97</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1998:496">EU:C:1998:496</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0039">39</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0047">47</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20051006">6.10.2005</DATE>, <NAME.CASE>MyTravel</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-291/03</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2005:591">EU:C:2005:591</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0022">22</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0041">41</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0056"><NO.P>56.</NO.P><TXT>Minun on kuitenkin ennen kaikkea vaikea nähdä, miten tällaisen hypoteettisen neuvonnan, antaapa sitä sitten kuka tahansa, olemassaololla (tai puuttumisella) pitäisi olla mitään merkitystä nykyisin. Tilanne oli hyvin erilainen vuonna 1992, kun tuomio Van Ginkel annettiin. Hieman nostalgisesti totean, että on niin, että lomien valitseminen ja varaaminen matkatoimistosta saattoi tuolloin edellyttää sitä, että matkustaja tosiasiallisesti käy matkatoimistossa, jonottaa siellä jonkin aikaa, ainakin lomia edeltävänä ajankohtana, saa paperisen matkaesitteen, tutkii sitä huolellisesti, keskustelee matkavaihtoehdoista virkailijan kanssa ja pyytää lisätietoja sekä tekee myöhemmin ehkä useita lisäkäyntejä matkatoimistoon (maksaakseen varausmaksun, täyttääkseen asianmukaiset lomakkeet, noutaakseen lentoliput ja/tai arvosetelit ja niin edelleen) ennen matkalle lähtöä. Kaikissa näissä vaiheissa matkatoimistovirkailijan panos tai neuvonta oli ratkaisevan tärkeää. Nykyään kaikki nämä vaiheet voidaan korvata älypuhelimen muutamalla napautuksella.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0057"><NO.P>57.</NO.P><TXT>Yhteenvetona voidaan todeta, että jos unionin tuomioistuin katsoo, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0060" REF.END="QE0060"/>yksi hankittu palvelu riittää<QUOT.END REF.START="QS0060" CODE="201D" ID="QE0060"/> ‑sääntöä on sovellettava, matkatoimistoja koskevan erityisjärjestelmän sovellettavuus riippuu nähdäkseni yksinomaan siitä, suoritetaanko hankittu majoituspalvelu <HT TYPE="ITALIC">tai</HT> hankittu kuljetuspalvelu, eikä sille, mitä elinkeinonharjoittaja saattaa hypoteettisesti tarjota lisäksi neuvonnan muodossa, aseteta mitään lisäedellytyksiä. Jos vuonna 1992 <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0061" REF.END="QE0061"/>tiedottamisesta ja neuvonnasta<QUOT.END REF.START="QS0061" CODE="201D" ID="QE0061"/> koostuva palvelu muodosti hypoteesin (jota ei ole koskaan osoitettu tai näytetty toteen), vuonna 2018 se on yksinkertaisesti epärealistinen ajatus.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">4</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC"><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0062" REF.END="QE0062"/>Vain yksi hankittu palvelu<QUOT.END REF.START="QS0062" CODE="201D" ID="QE0062"/> ‑säännön ehdotettu vahvistaminen</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0058"><NO.P>58.</NO.P><TXT>Sille näkemykselle, että arvonlisäverodirektiivin 306 artiklan mukaisen matkatoimistoja koskevan erityisjärjestelmän soveltamiseksi olisi edellytettävä palvelujen moninaisuutta, on hyviä tekstuaalisia ja systematiikkaan liittyviä perusteita. Matkatoimistojen olisi siten suoritettava ainakin kaksi hankittua palvelua.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0059"><NO.P>59.</NO.P><TXT>Tekstuaalisella tasolla tämä tulkinta kuvastaa parhaiten matkatoimistoja koskevan erityisjärjestelmän sanamuotoa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0045"><P>Edellä tämän ratkaisuehdotuksen 6–8 kohta. Arvonlisäverodirektiivin 306 artiklassa käytetään selvästi monikossa ilmaisua <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0063" REF.END="QE0063"/>luovuttamia tavaroita ja suorittamia palveluja<QUOT.END REF.START="QS0063" CODE="201D" ID="QE0063"/>.</P></NOTE> Se myös kuvastaa kyseisen erityisjärjestelmän erityisiä tavoitteita.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0046"><P>Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 31–35 kohta.</P></NOTE> Matkatoimistoja koskeva erityisjärjestelmä on lisäksi poikkeus yleisestä arvonlisäverojärjestelmästä, ja kuten unionin tuomioistuin on toistuvasti todennut, sitä <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0064" REF.END="QE0064"/>sovelletaan vain siltä osin kuin on tarpeellista sen tavoitteen saavuttamiseksi<QUOT.END REF.START="QS0064" CODE="201D" ID="QE0064"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0047"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19981022">22.10.1998</DATE>, <NAME.CASE>Madgett ja Baldwin</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-308/96 ja C-94/97</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1998:496">EU:C:1998:496</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0005">5</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0034">34</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20030619">19.6.2003</DATE>, <NAME.CASE>First Choice Holidays</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-149/01</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2003:358">EU:C:2003:358</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0022">22</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20101209">9.12.2010</DATE>, <NAME.CASE>Minerva Kulturreisen</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-31/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2010:762">EU:C:2010:762</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0016">16</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20121025">25.10.2012</DATE>, <NAME.CASE>Kozak</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-557/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:672">EU:C:2012:672</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0020">20</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="13"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0060"><NO.P>60.</NO.P><TXT>Näin ollen on niin, että tilanteessa, jossa elinkeinonharjoittaja suorittaa vain yhden hankitun palvelun, kyseisellä erityisjärjestelmällä tavoiteltava yksinkertaistamistavoite ei välttämättä täysin täyty.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0061"><NO.P>61.</NO.P><TXT>On kuitenkin myös painavia sitä koskevia argumentteja, miksi yhden hankitun palvelun, edellyttäen että se liittyy joko majoitukseen tai kuljetukseen ja tietysti että matkatoimisto toimii omissa nimissään eikä ainoastaan välittäjänä,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0048"><P>Edellä tämän ratkaisuehdotuksen 21–23 kohta.</P></NOTE> pitäisi riittää, jotta suoritus kuuluu matkatoimistoja koskevan erityisjärjestelmän piiriin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0062"><NO.P>62.</NO.P><TXT>Ensinnäkin on niin, että kun tarkastellaan oikeuskäytäntöä, määräystä Star Coaches<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0049"><P>Määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20120301">1.3.2012</DATE>, <NAME.CASE>Star Coaches</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-220/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:120">EU:C:2012:120</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> lukuun ottamatta unionin tuomioistuin ei ole itse asiassa koskaan tulkinnut tai soveltanut tätä erityisjärjestelmää siten, että se rajoittuu suorituksiin, jotka koostuvat vähintään kahdesta hankitusta suorituksesta. Unionin tuomioistuimen lähestymistapa on päinvastoin ollut jokseenkin salliva, ja se on tulkinnut tätä erityisjärjestelmää laajasti. Tämä pätee paitsi (palvelujen) <HT TYPE="ITALIC">sisällölliseen</HT> moninaisuuteen myös <HT TYPE="ITALIC">maantieteelliseen</HT> moninaisuuteen. Tältä osin unionin tuomioistuin on todennut, ettei maantieteellinen moninaisuus (nimittäin se, että matkatoimisto hankkii palveluja useammasta jäsenvaltiosta) ole välttämätön edellytys erityisjärjestelmän soveltamiselle ja että erityisjärjestelmää sovelletaan myös vain yhden jäsenvaltion sisällä tarjottaviin palveluihin.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0050"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19981022">22.10.1998</DATE>, <NAME.CASE>Madgett ja Baldwin</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-308/96 ja C-94/97</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1998:496">EU:C:1998:496</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0019">19</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Unionin tuomioistuin esitti jälkimmäisen toteamuksen, vaikka se pohjimmiltaan myönsikin, että maantieteellinen moninaisuus oli erityisjärjestelmän pääasiallinen syy.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0063"><NO.P>63.</NO.P><TXT>Toiseksi on niin, että kun otetaan huomioon matkailualalla tarjottavien palvelujen monimuotoisuus, ainakin kahden hankitun palvelun edellyttäminen erityisjärjestelmän soveltamiseksi jättäisi todennäköisesti sen soveltamisalan ulkopuolelle ne elinkeinonharjoittajat, jotka ovat kehittäneet matkailuliiketoimintaansa <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0065" REF.END="QE0065"/>yhdistettyjen<QUOT.END REF.START="QS0065" CODE="201D" ID="QE0065"/> (hankittujen ja itse suoritettujen) suoritusten perusteella. Lisäksi, etenkin jos tähän arviointiin liittyy liitännäinen/pääasiallinen palvelu ‑logiikan soveltaminen, mitä ei voitaisi moninaisuuden edellyttämisen tapauksissa todellisuudessa sulkea pois, uhkana olisi, että matkatoimistoja koskevan erityisjärjestelmän soveltamisala määriteltäisiin liian suppeasti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0064"><NO.P>64.</NO.P><TXT>Vasta-argumentti tälle jälkimmäiselle seikalle on siihen liittyvä uhka, että soveltamisala on liian laaja. Suppeassa määritelmässä useat palvelut, joiden tarjoajat ovat käsitteen tavanomaisen merkityksen mukaisesti <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0066" REF.END="QE0066"/>matkatoimistoja<QUOT.END REF.START="QS0066" CODE="201D" ID="QE0066"/>, ovat vaarassa jäädä sen soveltamisalan ulkopuolelle. Käänteisesti laajemmassa määritelmässä uhkana on liiallinen normatiivinen ulottuvuus. Elinkeinonharjoittajat, jotka suorittavat vain yhden matkustamiseen liittyvän palvelun (kuten kantaja), kuuluisivat tämän erityisjärjestelmän piiriin, vaikka määräyksen Star Coaches mukaan ne eivät siihen kuuluisi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0065"><NO.P>65.</NO.P><TXT>Tämä voisi olla totta. Tällaisessa monitahoisessa oikeudellisessa toimintaympäristössä vaikuttaa kuitenkin järkevältä vahvistaa ja selventää ratkaisua, joka on ollut jo käytössä useita vuosikymmeniä, samalla kun jätetään luonnollisesti lainsäätäjän harkintaan antaa tarvittaessa toisenlaista sääntelyä. Kaiken kaikkiaan kohtuuden nimissä on ehkä myönnettävä, että asetetusta yksinkertaistamistavoitteesta huolimatta tämän ihanteen toteuttamisessa matkatoimistoja koskevan erityisjärjestelmän yhteydessä ollaan edelleen melko kaukana tästä ihanteesta. Matkatoimistoja koskevasta erityisjärjestelmästä on tullut yksi monimutkaisimmista arvonlisäverotuksen aloista.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0051"><P>Ks. komission laatima kertomus <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0067" REF.END="QE0067"/>Study on the review of the VAT Special Scheme for travel agents and options for reform<QUOT.END REF.START="QS0067" CODE="201D" ID="QE0067"/> (Selvitys matkatoimistoja koskevan erityisjärjestelmän uudelleentarkastelusta ja uudistusvaihtoehdoista), Final Report TAXUD/2016/AO-05, joulukuu 2017 (saatavilla Euroopan komission verkkosivustolla), s. 11.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0066"><NO.P>66.</NO.P><TXT>Edellä esitetty huomioon ottaen totean näin ollen käsiteltävässä asiassa esitetystä ensimmäisestä kysymyksestä, että arvonlisäverodirektiivin 306 artiklaa on tulkittava siten, että matkatoimistoja koskevaa erityisjärjestelmää sovelletaan palvelujen suoritukseen, joka koostuu yhden hankitun palvelun suorittamisesta, kunhan tämä hankittu palvelu on majoitus tai kuljetus.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><?PAGE NO="14"?><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">B</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Toinen kysymys: voittomarginaalijärjestelmän ja alennetun verokannan samanaikainen soveltaminen</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0067"><NO.P>67.</NO.P><TXT>Toisella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii selvittämään, voidaanko kantajan suorittamaan palveluun, jos sen katsotaan kuuluvan matkatoimistoja koskevan erityisjärjestelmän piiriin, soveltaa arvonlisäverodirektiivin 98 artiklan, luettuna yhdessä liitteen III kanssa, mukaista alennettua verokantaa. Tämä kysymys koskee nimenomaisesti kantajan suorittaman palvelun majoituksesta koostuvaa osaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0068"><NO.P>68.</NO.P><TXT>Kantajan mukaan kysymykseen olisi vastattava myöntävästi. Saksan ja Alankomaiden hallitusten sekä komission näkemys asiasta on päinvastainen. Ne väittävät, että alennetun verokannan soveltamiselle kyseessä olevaan palveluun on esteenä se, ettei kyseinen matkapalvelu sisälly arvonlisäverodirektiivin liitteessä III olevaan luetteloon ja että alennetun verokannan soveltaminen olisi kyseessä olevan erityisjärjestelmän yksinkertaistamislogiikan vastaista. Saksan hallitus myös viittaa vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0052"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170309">9.3.2017</DATE>, <NAME.CASE>Oxycure Belgium</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-573/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:189">EU:C:2017:189</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0025">25</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> ja muistuttaa, että alennettujen verokantojen soveltamisalaa on tulkittava suppeasti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0069"><NO.P>69.</NO.P><TXT>Yhdyn viimeksi mainittuun kantaan. Alennettua verokantaa ei voida soveltaa sen jälkeen, kun kyseessä on todettu olevan matkapalvelu.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0070"><NO.P>70.</NO.P><TXT>Kuten edellisessä jaksossa muistutin, arvonlisäverodirektiivin 307 artiklan mukaan matkatoimiston suorittamaa palvelua pidetään yhtenä ainoana palveluna.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0053"><P>Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 50 kohta. Ks. myös tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19921027">27.10.1992</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Saksa</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-74/91</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1992:409">EU:C:1992:409</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0016">16</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Tästä oikeudellisesta fiktiosta seuraa loogisesti, että tällainen palvelu on erilainen kuin sen muodostavat osatekijät.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0071"><NO.P>71.</NO.P><TXT>Jos katsotaan, että matkatoimistoja koskevaa erityisjärjestelmää sovelletaan yhteen hankittuun palveluun, jonka tarkoituksena on matkan toteuttaminen (majoitus tai kuljetus), tämän palvelun suorittamisen seurauksena tällainen suoritus kuuluu arvonlisäverodirektiivin 306 artiklan soveltamisalaan, mikä tarkoittaa sitä, että sitä pidetään <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0068" REF.END="QE0068"/>matkapalveluna<QUOT.END REF.START="QS0068" CODE="201D" ID="QE0068"/>. Toisin sanoen sen jälkeen, kun kyseistä säännöstä sovelletaan sen määrittämiseksi, että tietty palvelu on matkapalvelu, tätä määritettä ei voida alkaa heti irrottaa verokannan soveltamista varten, samalla kun tätä samaa määritettä käytetään veron perusteen määrittämiseksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0072"><NO.P>72.</NO.P><TXT>Kun tarkastellaan arvonlisäverodirektiivin systematiikkaa, matkapalvelut eivät sisälly arvonlisäverodirektiivin liitteeseen III (johon viitataan sen 98 artiklassa), jossa luetellaan palvelut, joihin voidaan soveltaa alennettuja verokantoja ja joihin kuuluu 12 kohdassa mainittu <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0069" REF.END="QE0069"/>hotelleissa tai vastaavissa laitoksissa tarjottava majoitus, mukaan lukien lomamajoitus sekä paikkojen vuokraus leirintäalueilla ja asuntovaunualueilla<QUOT.END REF.START="QS0069" CODE="201D" ID="QE0069"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0073"><NO.P>73.</NO.P><TXT>Kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa, alennetun verokannan soveltaminen matkatoimistoihin majoituksen tarjoamisen osalta olisi siten arvonlisäverodirektiivin liitteen III ja matkatoimistoja koskevan erityisjärjestelmän yksinkertaistamistavoitteen vastaista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0074"><NO.P>74.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa kuitenkin myös, että alennetun verokannan suorituksen majoituksesta koostuvaan osaan soveltamisen epääminen voi johtaa eriarvoiseen kohteluun.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0075"><NO.P>75.</NO.P><TXT>Myönnän, että majoituksen tarjoamisesta koostuvaa suoritusta voidaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0070" REF.END="QE0070"/>vain yksi hankittu palvelu<QUOT.END REF.START="QS0070" CODE="201D" ID="QE0070"/> ‑säännön seurauksena kohdella verotuksessa eri tavalla sen mukaan, miten se suoritetaan (suorittaako sen erityisjärjestelmän piiriin kuuluva matkatoimisto vai ei).</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="15"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0076"><NO.P>76.</NO.P><TXT>Tällainen väite voidaan kuitenkin esittää ainoastaan tietyin selkein rajoituksin, etenkin arvonlisäveron ja erityisjärjestelmien yhteydessä. Jos tarkoituksena on saavuttaa täydellinen yhdenvertaisuus ja neutraalisuus joka suhteessa, tällaisia erityisjärjestelmiä otettaisiin tuskin lainkaan käyttöön. En halua kuulostaa liian formalistiselta, mutta palveluntarjoajan muodollisella asemalla on merkitystä tällaisissa tilanteissa, vaikka palvelun taloudellinen luonne olisikin sama. Arvonlisäverolainsäädännössä siten yksinkertaisesti kohdellaan eri tavalla samoja palveluja, joita suorittaa yhtäältä majoituspaikan omistaja (välittäjän avulla tai ilman) ja toisaalta omissa nimissään toimiva matkatoimisto.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0054"><P>Analogisesti on syytä muistuttaa siitä oikeuskäytännöstä, jonka mukaan matkatoimistoja koskevasta erityisjärjestelmästä annettujen siirtymäsäännösten soveltamisesta mahdollisesti aiheutunut kilpailun vääristyminen ei oikeuttanut jäsenvaltioita panemaan tätä erityisjärjestelmää täytäntöön virheellisesti. Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19921027">27.10.1992</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Saksa</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-74/91</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1992:409">EU:C:1992:409</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0016">16</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0026">26</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0077"><NO.P>77.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella totean toisesta ennakkoratkaisukysymyksestä, että arvonlisäverodirektiivin 98 artiklaa, luettuna yhdessä saman direktiivin liitteessä III olevan 12 kohdan kanssa, on tulkittava siten, että palvelujen suoritukseen, joka kuuluu saman direktiivin 306 artiklassa ja sitä seuraavissa artikloissa säädetyn matkatoimistoja koskevan erityisjärjestelmän piiriin, ei voida soveltaa lomamajoitusta koskevaa alennettua verokantaa.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">V</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Ratkaisuehdotus</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0078"><NO.P>78.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Bundesfinanzhofin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:</TXT><P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1)</NO.P><TXT>Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä <DATE ISO="20061128">28.11.2006</DATE> annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY 306 artiklaa on tulkittava siten, että matkatoimistoja koskevaa erityisjärjestelmää sovelletaan palvelujen suoritukseen, joka koostuu yhden hankitun palvelun suorittamisesta, kunhan tämä hankittu palvelu on majoitus tai kuljetus.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Direktiivin 2006/112 98 artiklaa, luettuna yhdessä saman direktiivin liitteessä III olevan 12 kohdan kanssa, on tulkittava siten, että palvelujen suoritukseen, joka kuuluu saman direktiivin 306 artiklassa ja sitä seuraavissa artikloissa säädetyn matkatoimistoja koskevan erityisjärjestelmän piiriin, ei voida soveltaa lomamajoitusta koskevaa alennettua verokantaa.</TXT></NP></ITEM></LIST></P></NP.ECR></GR.SEQ></CONTENTS.CONCLUSION></CONCLUSION>