JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

NICHOLAS EMILIOU

10 päivänä maaliskuuta 2022 (1)

Asia C-207/21 P

Euroopan komissio

vastaan

Puolan tasavalta

(Muutoksenhaku – Täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2017/1442 kumoaminen – SEU 16 artiklan 4 ja 5 kohta – Siirtymämääräyksistä tehdyn pöytäkirjan (N:o 36) 3 artiklan 2 ja 3 kohta – Ajallinen soveltaminen – Neuvoston äänestyssäännöt – Määräenemmistö)






I       Johdanto

1.        Kaikki – (joitakin harvoja) sisäpiiriläisiä lukuun ottamatta – ovat perinteisesti pitäneet Euroopan unionin neuvoston päätöksenteossa noudatettavia äänestystä koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä todella hankalina. Näitä järjestelyjä ei nimittäin voida kehua kovin yksinkertaisiksi, sillä ne ovat vaivalla ja huolella muotoiltujen kompromissien tulos.

2.        Viimeksi kuluneiden 70 vuoden aikana neuvoston äänestystä koskevissa yksityiskohtaisissa säännöissä on tapahtunut useita muutoksia, jotka ovat johtuneet paitsi perussopimuksiin tehdyistä nimenomaisista tarkistuksista myös muista virallisesti tai epävirallisesti hyväksytyistä säännöistä tai käytännöistä.(2) Neuvoston äänestyssääntöjä tarkistettiin ja jossain määrin yksinkertaistettiin jälleen erityisesti Lissabonin sopimuksella.(3)

3.        Neuvosto tekee päätöksensä joko yksinkertaisella enemmistöllä, määräenemmistöllä tai yksimielisesti sen mukaan, mitä aihetta se käsittelee.(4) Määräenemmistö – joka on neuvostossa yleisimmin käytetty ja merkittävin äänestysmenettely – määritellään nykyään kaksinkertaiseksi enemmistöksi joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. SEU 16 artiklan 4 kohdan mukaan useimmissa tapauksissa(5) määräenemmistö saavutetaan, kun kyseessä olevan toimen hyväksymisen puolesta äänestää ”vähintään 55 prosenttia neuvoston jäsenistä; siihen on kuuluttava vähintään 15 jäsentä, jotka samalla edustavat jäsenvaltioita, joiden yhteenlaskettu väestö on vähintään 65 prosenttia unionin väestöstä”.

4.        Tätä kaksinkertaisen enemmistön järjestelmää ei kuitenkaan alettu soveltaa heti Lissabonin sopimuksen tultua voimaan, vaan sitä alettiin soveltaa vasta 1.11.2014 lähtien. Lisäksi siirtymämääräyksistä tehdyn pöytäkirjan (N:o 36)(6) mukaisesti siirtymäkauden aikana – 1.11.2014 ja 31.3.2017 välisenä aikana – neuvoston jäsen voi pyytää, että ratkaisu tehdään 3 artiklassa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti, jotka vastaavat olennaisin osin nykyään voimassa olevia Nizzan sopimuksen määräenemmistösääntöjä.

5.        Nyt käsiteltävä asia koskee kyseisen pöytäkirjan ajallista soveltamista. Lyhyesti sanottuna käsiteltävässä asiassa on kyse siitä, oliko riittävää, että neuvoston jäsen esitti pyynnön ”vanhojen” määräenemmistösääntöjen soveltamisesta 1.11.2014 ja 31.3.2017 välisenä aikana, jotta näitä määräenemmistösääntöjä voitiin soveltaa, vai oliko myös äänestys järjestettävä kyseisen ajanjakson aikana.

II     Asiaa koskevat unionin oikeussäännöt

A       Sopimus Euroopan unionista ja pöytäkirja N:o 36

6.        SEU 16 artiklan 4 ja 5 kohdassa määrätään seuraavaa:

”4. Määräenemmistöön tarvitaan 1 päivästä marraskuuta 2014 alkaen vähintään 55 prosenttia neuvoston jäsenistä; siihen on kuuluttava vähintään viisitoista jäsentä, jotka samalla edustavat jäsenvaltioita, joiden yhteenlaskettu väestö on vähintään 65 prosenttia unionin väestöstä.

Määrävähemmistössä on oltava vähintään neljä neuvoston jäsentä; muussa tapauksessa katsotaan, että on saavutettu määräenemmistö.

Muut määräenemmistöpäätöksentekoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt vahvistetaan [SEUT] 238 artiklan 2 kohdassa.

5. Määräenemmistön määrittelyyn 31 päivään lokakuuta 2014 sovellettavat ja 1 päivästä marraskuuta 2014 31 päivään maaliskuuta 2017 sovellettavat siirtymämääräykset vahvistetaan siirtymämääräyksiä koskevassa pöytäkirjassa.”

7.        Pöytäkirjan N:o 36 3 artiklassa määrätään seuraavaa:

”1. [SEU] 16 artiklan 4 kohdan mukaisesti määräenemmistön määrittelyä Eurooppa-neuvostossa ja neuvostossa koskevat mainitun kohdan ja [SEUT] 238 artiklan 2 kohdan määräykset tulevat voimaan 1 päivänä marraskuuta 2014.

2.      Kun ratkaisu on 1 päivän marraskuuta 2014 ja 31 päivän maaliskuuta 2017 välisenä aikana tehtävä määräenemmistöllä, neuvoston jäsen voi pyytää, että ratkaisu tehdään 3 kohdassa määritellyllä määräenemmistöllä. Tällöin sovelletaan 3 ja 4 kohtaa.

3.      Seuraavat määräykset ovat voimassa 31 päivään lokakuuta 2014, sanotun kuitenkaan rajoittamatta [SEUT] 235 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan soveltamista.

Kun Eurooppa-neuvoston ja neuvoston ratkaisun edellytyksenä on määräenemmistö, jäsenten äänet painotetaan seuraavasti:

– – [(7)]

Kun ratkaisu on perussopimusten nojalla tehtävä komission ehdotuksesta, sen edellytyksenä on vähintään 260 puoltavaa ääntä, jotka edustavat jäsenten enemmistöä. Muissa tapauksissa ratkaisun edellytyksenä on vähintään 260 puoltavaa ääntä, jotka edustavat ainakin kahta kolmasosaa jäsenistä.

Eurooppa-neuvoston tai neuvoston jäsen voi pyytää, että Eurooppa-neuvoston tai neuvoston hyväksyessä säädöksen määräenemmistöllä tarkistetaan, että määräenemmistö edustaa vähintään 62:ta prosenttia unionin koko väestöstä. Jos osoittautuu, että tämä ehto ei täyty, kyseessä olevaa säädöstä ei hyväksytä.

4.      Kun kaikki neuvoston jäsenet eivät perustamissopimusten mukaisesti osallistu äänestykseen, eli tapauksissa, joissa viitataan [SEUT] 238 artiklan 3 kohdan mukaisesti määriteltyyn määräenemmistöön, määräenemmistöllä tarkoitetaan 31 päivään lokakuuta 2014 asti yhtä suurta osuutta kyseisten neuvoston jäsenten painotetuista äänistä ja yhtä suurta osuutta kyseisten jäsenten määrästä sekä tarvittaessa yhtä suurta prosentuaalista osuutta asianomaisten jäsenvaltioiden väestöstä kuin tämän artiklan 3 kohdassa on määrätty.”

B       Asetus N:o 182/2011

8.        Yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16.2.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011(8) 5 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1. Jos sovelletaan tarkastelumenettelyä, komitea antaa lausuntonsa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 16 artiklan 4 ja 5 kohdassa ja, soveltuvissa tapauksissa, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 238 artiklan 3 kohdassa määrätyllä enemmistöllä, kun on kyse säädöksistä, jotka hyväksytään komission ehdotuksesta. Komiteaan kuuluvien jäsenvaltioiden edustajien äänet painotetaan mainituissa artikloissa määrätyin tavoin.

2. Jos komitea antaa puoltavan lausunnon, komissio hyväksyy ehdotuksen täytäntöönpanosäädökseksi.”

C       Direktiivi 2010/75

9.        Teollisuuden päästöistä (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen) 24.11.2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/75/EU(9) 1 artiklan mukaan kyseisessä direktiivissä säädetään ”teollisesta toiminnasta aiheutuvan pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämisestä” ja ”ilmaan, veteen ja maaperään kulkeutuvien päästöjen ehkäisemisestä, tai jos se ei ole mahdollista, päästöjen vähentämisestä ja jätteiden syntymisen ehkäisemisestä koko ympäristön suojelun korkean tason saavuttamiseksi”.

10.      Direktiivin 2010/75 14 artiklan 3 kohdan mukaan parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (best available techniques, BAT) koskevat päätelmät ”otetaan lähtökohdaksi lupaehtoja määritettäessä” polttolaitosten käytön osalta.

11.      BAT-päätelmät on hyväksytty kahdessa vaiheessa direktiivin 2010/75 13 artiklan sekä direktiivissä 2010/75 tarkoitetuista tiedonkeruuta ja BAT-vertailuasiakirjojen laatimista ja niiden laadun varmistamista koskevista ohjeista 10.2.2012 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen 2012/119/EU liitteen mukaisesti.(10)

12.      Ensi vaiheessa laaditaan parhaita käytettävissä olevia tekniikoita koskeva tekninen vertailuasiakirja (jäljempänä BREF-asiakirja) sen jälkeen, kun on vaihdettu tietoja Euroopan komission, jäsenvaltioiden, asianomaisten alojen ja ympäristönsuojelua edistävien valtiosta riippumattomien järjestöjen kesken. Tässä yhteydessä tekninen työryhmä laatii BREF-asiakirjaa koskevat asiakirjat ottamalla huomioon tiettyä alaa koskevasta tietojenvaihdosta saadut tulokset. Lopullinen ehdotus BREF-asiakirjaksi lähetetään direktiivin 2010/75 13 artiklan 3 kohdan nojalla perustetulle foorumille, joka antaa lausuntonsa BREF-asiakirjan ehdotetusta sisällöstä teknisellä tasolla tapahtuneen työskentelyn päätyttyä.

13.      Komissio esittää toisessa vaiheessa direktiivin 2010/75 13 artiklan 5 kohdan ja 75 artiklan 2 kohdan mukaisesti direktiivin 2010/75 75 artiklan nojalla perustetulle ja jäsenvaltioiden edustajista koostuvalle komitealle (jäljempänä komitea) ehdotuksen BAT-päätelmiä koskevaksi täytäntöönpanopäätökseksi. Komitea antaa asetuksen N:o 182/2011 5 artiklassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen lausuntonsa komission ehdotuksesta täytäntöönpanopäätökseksi SEU 16 artiklan 4 ja 5 kohdassa määrätyllä määräenemmistöllä. Jos kyseinen lausunto on puoltava, komissio antaa täytäntöönpanopäätöksen, jolla BAT-päätelmät vahvistetaan.

III  Asian tausta

14.      Komissio esitti komitean puheenjohtajan ominaisuudessa komitealle direktiivin 2010/75 nojalla 9.3.2017 ehdotuksen täytäntöönpanopäätökseksi, jolla suuria polttolaitoksia koskevat BAT-päätelmät vahvistettiin.

15.      Komissio kutsui 23.3.2017 päivätyllä kirjeellä komitean jäsenet 28.4.2017 pidettävään kokoukseen. Tämän kokouksen tarkoituksena oli äänestää kyseistä täytäntöönpanopäätösehdotusta koskevasta lausunnosta. Tähän kirjeeseen oli liitetty ehdotus esityslistaksi.

16.      Puolan tasavalta pyysi 30.3.2017, että komitea äänestäisi mainittua täytäntöönpanopäätösehdotusta koskevasta lausunnosta pöytäkirjan N:o 36 3 artiklan 3 kohdassa vahvistettujen äänestyssääntöjen mukaisesti.

17.      Euroopan unionin neuvoston oikeudellinen yksikkö lähetti 4.4.2017 jäsenvaltioiden pysyvien edustajien komitealle lausunnon, jossa todetaan lähinnä, että jotta säädösehdotuksesta voidaan äänestää ennen Lissabonin sopimuksen voimaantuloa sovellettavien sääntöjen mukaisesti, jäsenvaltion on esitettävä tätä koskeva pyyntö viimeistään 31.3.2017 ja myös pyynnön kohteena oleva äänestys on järjestettävä ennen kyseistä ajankohtaa.

18.      Komission ympäristön pääosasto hylkäsi Puolan tasavallan 30.3.2017 esittämän pyynnön 10.4.2017 sillä perusteella, että lausunnosta oli määrä äänestää 28.4.2017 eli pöytäkirjan N:o 36 3 artiklan 2 kohdassa vahvistetun 31.3.2017 päättyneen määräajan jälkeen.

19.      Komitean kokous, jossa sen jäsenet äänestivät muutetusta täytäntöönpanopäätösehdotuksesta annettavasta lausunnosta, pidettiin 28.4.2017. Äänestys järjestettiin soveltamalla äänestyssääntöjä, jotka on vahvistettu SEU 16 artiklan 4 kohdassa eikä pöytäkirjan N:o 36 3 artiklan 3 kohdassa. Äänestyksen jälkeen komitea antoi ehdotuksesta puoltavan lausunnon, jonka puolesta äänesti 20 jäsenvaltiota, jotka edustivat 65,14:ää prosenttia väestöstä ja 71,43:a prosenttia mainitun komitean jäsenistä. Kahdeksan jäsenvaltiota, muun muassa Puolan tasavalta, äänesti ehdotusta vastaan.

20.      Komissio antoi tämän äänestyksen jälkeen 31.7.2017 direktiivin 2010/75 mukaisten parhaita käytettävissä olevia tekniikoita (BAT) koskevien päätelmien vahvistamisesta suuria polttolaitoksia varten komission täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2017/1442 (jäljempänä riidanalainen päätös).(11)

21.      Riidanalaisessa päätöksessä määrätään suurille polttolaitoksille – eli laitoksille, joiden nimellislämpöteho on käytetystä polttoainetyypistä riippumatta vähintään 50 megawattia (MW) – parhaisiin käytettävissä oleviin tekniikkoihin liittyvät päästötasot muun muassa typen oksidien (NOx), elohopean (Hg) ja kloorivedyn (HCl) päästöjen osalta.

IV     Valituksenalainen tuomio

22.      Puolan tasavalta nosti 11.10.2017 unionin yleisessä tuomioistuimessa kanteen, jossa se esitti riidanalaisen päätöksen kumoamiseksi viisi kanneperustetta.

23.      Unionin yleisessä tuomioistuimessa pidetyssä käsittelyssä Puolan tasavallan vaatimuksia tukivat väliintulijoina Bulgarian tasavalta ja Unkari ja komission vaatimuksia Belgian kuningaskunta, Ranskan tasavalta ja Ruotsin kuningaskunta.

24.      Unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi 27.1.2021 antamallaan tuomiolla(12) Puolan tasavallan esittämän ensimmäisen kumoamisperusteen, jonka mukaan riidanalainen päätös olisi pitänyt antaa pöytäkirjassa N:o 36 vahvistettujen ”vanhojen” määräenemmistösääntöjen eikä Lissabonin sopimuksessa vahvistettujen ”uusien” sääntöjen mukaisesti.

25.      Unionin yleinen tuomioistuin tuli tähän tulokseen tulkittuaan ”pöytäkirjan N:o 36 3 artiklan 2 kohtaa – – sanamuodon mukaisesti, kontekstuaalisesti, teleologisesti ja historiallisesti” sen eri kieliversioiden valossa.(13)

26.      Ensinnäkin pöytäkirjan N:o 36 3 artiklan 2 kohdan sanamuodon mukaisesta tulkinnasta unionin yleinen tuomioistuin totesi, että kyseisen määräyksen sanamuoto on epäselvä ja että näin on silloinkin, kun sitä tarkastellaan eri kieliversioina. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan määräyksen sanamuodosta ei etenkään ilmene, että jos neuvoston jäsen pyysi 1.11.2014 ja 31.3.2017 välisenä aikana, että ratkaisu tehdään vanhojen määräenemmistösääntöjen mukaisesti, olisiko itse ratkaisukin pitänyt tehdä kyseisen ajanjakson aikana.(14)

27.      Toiseksi myöskään kyseisen määräyksen syntyhistorian mukainen tulkinta ei unionin yleisen tuomioistuimen mukaan tuonut selvyyttä siihen, mikä on sen asianmukainen tulkinta. Osapuolten toimittamilla asiakirjoilla ei nimittäin katsottu olevan ratkaisevaa merkitystä.(15)

28.      Kolmanneksi unionin yleinen tuomioistuin totesi kyseisen määräyksen teleologisesta tulkinnasta, että pöytäkirjan N:o 36 johdanto-osan ainoan perustelukappaleen mukaan sen tavoitteena on ”siirtyminen Lissabonin sopimusta aiemmin sovellettavien perussopimusten institutionaalisista määräyksistä mainitun sopimuksen toimielinjärjestelmää koskeviin määräyksiin”. Tässä tarkoituksessa pöytäkirjan N:o 36 3 artiklan 2 kohdassa jäsenvaltiolle annetaan oikeus pyytää tietyn ajanjakson kuluessa vanhojen määräenemmistösääntöjen soveltamista. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että komission tulkinta veisi siltä, että kyseinen ajanjakso on nimenomaisesti vahvistettu kyseessä olevan oikeuden käyttämistä varten, tehokkaan vaikutuksen. Sillä lyhennettäisiin merkittävästi sitä määräaikaa, jonka kuluessa jäsenvaltio voisi tosiasiallisesti pyytää äänestystä Nizzan sopimuksen sääntöjä soveltaen. Puolan tasavallan ehdottamalla tulkinnalla sitä vastoin voitaisiin varmistaa se, että jäsenvaltio voi käyttää mainittua oikeutta tehokkaasti koko kyseisen ajanjakson ajan.(16)

29.      Neljänneksi unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että myös pöytäkirjan N:o 36 3 artiklan 2 kohdan kontekstuaalinen tulkinta tukee tällaista päätelmää. Kyseinen määräys on osa siirtymäjärjestelyä, johon sisältyy Lissabonin sopimuksessa vahvistettujen määräenemmistösääntöjen voimaantuloon liittyvää kolme vaihetta. Unionin yleinen tuomioistuin totesi, että pöytäkirjan N:o 36 3 artiklan 2 kohtaa ei siten voida pitää poikkeuksena SEU 16 artiklan 4 kohdassa vahvistetusta säännöstä, vaan sitä on pidettävä siirtymämääräyksenä, jonka tehokas vaikutus on taattava.(17)

30.      Tässä yhteydessä unionin yleinen tuomioistuin lisäsi, että toisin kuin komissio väitti, Puolan tasavallan pöytäkirjan N:o 36 3 artiklan 2 kohdasta esittämä tulkinta on myös sen vaatimuksen mukainen, jonka mukaan siirtymämääräyksiä on tulkittava suppeasti. Se huomautti, että kyseinen neuvoston jäsenten oikeus on ajallisesti rajoitettu. Unionin yleinen tuomioistuin ei myöskään pitänyt perusteltuna komission väitettä, jonka mukaan kyseinen tulkinta olisi vastoin Lissabonin sopimuksen tavoitetta vahvistaa neuvoston äänestysten demokraattista legitiimiyttä. Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin korosti, että pöytäkirjan N:o 36 3 artiklan 2 kohta kuuluu primaarioikeuteen ja että sen tehokasta vaikutusta ei siten pitäisi heikentää ”soveltamalla ennenaikaisesti SEU 16 artiklan 4 kohtaa”.(18)

31.      Lopuksi unionin yleinen tuomioistuin totesi, että pöytäkirjan N:o 36 3 artiklan 3 kohdasta esitetty tulkinta on oikeusvarmuuden periaatteen mukainen. Ajanjakso, jonka kuluessa neuvoston jäsen voi pyytää vanhojen määräenemmistösääntöjen soveltamista, on nimenomaisesti rajattu. Komission esittämä tulkinta sitä vastoin aiheuttaisi epävarmuutta siitä, minkä ajanjakson kuluessa tätä oikeutta voidaan käyttää, koska tämä riippuisi viime kädessä äänestyksen varsinaisesta ajankohdasta, ja se puolestaan voisi riippua monista eri tekijöistä. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan komission ehdottama tulkinta mahdollistaisi myös sen, että kyseessä olevaa siirtymämääräystä voitaisiin kiertää vain vahvistamalla äänestyksen ajankohta myöhemmäksi kuin 31.3.2017.(19)

32.      Edellä esitetyn perusteella unionin yleinen tuomioistuin totesi, että pöytäkirjan N:o 36 3 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että on riittävää, että jäsenvaltio esittää pyynnön pöytäkirjan N:o 36 3 artiklan 3 kohdassa vahvistettujen määräenemmistösääntöjen soveltamisesta 1.11.2014 ja 31.3.2017 välisenä aikana, jotta säädösehdotus voidaan hyväksyä näiden sääntöjen mukaisesti, eikä ole tarpeen, että kyseessä olevasta säädösehdotuksesta myös äänestetään kyseisen ajanjakson aikana.(20)

33.      Valituksenalaisella tuomiolla unionin yleinen tuomioistuin näin ollen

–        kumosi riidanalaisen päätöksen;

–        määräsi, että riidanalaisen päätöksen vaikutukset pysytetään siihen saakka, kunnes kohtuullisessa ajassa, joka ei voi olla pidempi kuin 12 kuukautta tämän tuomion julistamispäivästä, tulee voimaan uusi toimi, jolla se korvataan ja joka on annettu siirtymämääräyksistä tehdyn pöytäkirjan N:o 36 3 artiklan 3 kohdassa määrättyjen määräenemmistösääntöjen mukaisesti;

–        määräsi, että komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Puolan tasavallan oikeudenkäyntikulut, ja että Belgian kuningaskunta, Bulgarian tasavalta, Ranskan tasavalta, Unkari ja Ruotsin kuningaskunta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

V       Asian käsittely unionin tuomioistuimessa

34.      Unionin tuomioistuimelle 2.4.2021 tekemässään valituksessa komissio vaatii, että unionin tuomioistuin

–        kumoaa valituksenalaisen tuomion

–        hylkää Puolan tasavallan esittämän ensimmäisen kumoamisperusteen

–        palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta tämä ratkaisee uudelleen muut kumoamisperusteet; ja

–        määrää, että oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

35.      Komissio pyysi 2.4.2021 jättämällään erillisellä asiakirjalla, että unionin tuomioistuin käsittelee asian nopeutetussa menettelyssä unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 133 artiklan mukaisesti.

36.      Puolan tasavalta vaatii 28.6.2021 jättämässään vastineessa, että unionin tuomioistuin hylkää valituksen ja velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Toissijaisesti ja siinä tapauksessa, että unionin tuomioistuin kumoaa valituksenalaisen tuomion, Puolan tasavalta vaatii unionin tuomioistuinta palauttamaan asian unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta tämä ratkaisee uudelleen muut kumoamisperusteet.

37.      Unionin tuomioistuimen presidentti päätti eväätä nopeutettua menettelyä koskevan pyynnön 7.7.2021 tekemällään päätöksellä.

VI     Asia tarkastelu

38.      Unionin tuomioistuimelle tekemänsä valituksen tueksi komissio esittää yhden ainoan valitusperusteen, joka koskee valituksenalaisen tuomion 38–60 kohtaa.

A       Asianosaisten lausumat

39.      Komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se totesi, että komitea oli velvollinen äänestämään säädösehdotuksesta pöytäkirjan N:o 36 3 artiklassa vahvistettujen määräenemmistösääntöjen mukaisesti pelkästään sillä perusteella, että jäsenvaltio oli esittänyt pyynnön kyseisten sääntöjen soveltamisesta ennen siirtymäkauden päättymistä 31.3.2017, vaikka säädösehdotuksesta oli määrä äänestää 31.3.2017 jälkeen. Komissio katsoo, että näin menetellessään unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi virheellisesti pöytäkirja N:o 36 3 artiklaa ja rikkoi SEU 16 artiklan 4 ja 5 kohtaa.

40.      Komission valitusperuste voidaan jakaa lähinnä kahteen osaan.

41.      Ensimmäisessä osassa komissio keskittyy SEU 16 artiklan 5 kohdan väitettyyn rikkomiseen. Sen mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki virheen, kun se totesi, että kyseisen määräyksen sanamuoto on moniselitteinen. Komissio väittää, että kyseisen määräyksen mukaan siirtymäkausi ei jatku 31.3.2017 jälkeen. Komission mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki siten pöytäkirjan N:o 36 3 artiklasta tulkinnan, jota ei voida sovittaa yhteen SEU 16 artiklan 5 kohdan kanssa. Lisäksi komissio väittää, että siirtymäsääntöjä on tulkittava suppeasti, jotta vältetään pitkittämästä tarpeettomasti (ja rajattomasti) siirtymäkautta ja aiheuttamasta oikeudellisesti epävarmaa tilannetta. Komission ja jäsenvaltioiden on nimittäin kyettävä ennakoimaan ajanjakso, jonka ajan Nizzan sopimuksen äänestyssääntöjä voidaan edelleen soveltaa. Kyseinen ajanjakso ei siten voi riippua säädösluonnoksesta järjestettävän äänestyksen varsinaisesta ajankohdasta, koska sen ajankohta voi vaihdella monien eri tekijöiden mukaan.

42.      Komission mukaan epävarmuus sovellettavista äänestyssäännöistä kasvoi entisestään, kun Yhdistynyt kuningaskunta irtautui Euroopan unionista 31.1.2020 (jäljempänä Brexit). Brexitin takia enemmistö, joka vaaditaan, jotta komitea voisi hyväksyä ehdotuksen BAT-päätelmiä koskevaksi uudeksi täytäntöönpanopäätökseksi – mikä olisi seuraus riidanalaisen päätöksen kumoamisesta – on joka tapauksessa eri kuin enemmistö, joka tähän vaadittiin vuonna 2017.

43.      Valitusperusteensa toisessa osassa komissio vetoaa SEU 16 artiklan 4 kohdan väitettyyn rikkomiseen. Se väittää, että unionin yleisen tuomioistuimen pöytäkirjan N:o 36 3 artiklasta omaksumalla tulkinnalla viedään SEU 16 artiklan 4 kohdassa vahvistetulta kaksinkertaista enemmistöä koskevalta säännöltä osittain sen tehokas vaikutus. Lissabonin sopimuksessa vahvistetut uudet määräenemmistösäännöt ovat ”demokraattisempia” kuin entiset säännöt, koska niillä parannetaan neuvoston äänestyksen edustavuutta. Unionin yleisen tuomioistuimen pöytäkirjan N:o 36 3 artiklasta tekemällä tulkinnalla viivytetään siten uusien sääntöjen täysimääräistä soveltamista ja vaarannetaan Lissabonin sopimuksen laatijoiden tavoite.

44.      Puolan tasavalta sitä vastoin on unionin yleisen tuomioistuimen kanssa samaa mieltä pöytäkirjan N:o 36 3 artiklan tulkinnasta. Sen mukaan kyseinen määräys on – kaikissa kieliversioissaan – yksiselitteinen siinä, että neuvoston jäsenillä on oikeus pyytää vanhojen määräenemmistösääntöjen soveltamista 1.11.2014 ja 31.3.2017 välisenä aikana. Puolan tasavalta korostaa, että SEU 16 artiklan 4 ja 5 kohdassa viitataan pöytäkirjaan N:o 36 siltä osin kuin on kyse siitä, miten ja minä aikana uusia äänestyssääntöjä sovelletaan. Sen mukaan komissio väittää siten virheellisesti, että unionin yleisen tuomioistuimen kyseisen pöytäkirjan 3 artiklasta tekemä tulkinta on ristiriidassa edellä mainittujen perussopimuksen määräysten kanssa.

45.      Puolan tasavalta myös katsoo, ettei unionin yleisen tuomioistuimen pöytäkirjan N:o 36 3 artiklasta tekemä tulkinta suinkaan tarkoita sitä, että kyseistä määräystä sovelletaan määräämättömän ajan. On täysin selvää, että oikeutta pyytää vanhojen määräenemmistösääntöjen soveltamista ei voida käyttää 31.3.2017 jälkeen. Puolan tasavalta toteaa, että itse asiassa komission esittämä pöytäkirjan N:o 36 3 artiklan tulkinta on näistä se, joka toisi epävarmuutta järjestelmään. Se korostaa, että kyseisellä tulkinnalla tehtäisiin vanhojen sääntöjen soveltaminen riippuvaiseksi ajankohdasta, joka, kuten komissio itse myöntää, voi vaihdella monien eri tekijöiden mukaan. Lopuksi Puolan tasavalta kiistää, että uudet äänestyssäännöt ovat vanhoihin sääntöihin verrattuna demokraattisempia. Se väittää, ettei tämä seikka missään tapauksessa ole merkityksellinen tulkittaessa kyseessä olevia eri määräyksiä, jotka kaikki kuuluvat unionin primaarioikeuteen, kuten valituksenalaisessa tuomiossa perustellusti todettiin.

B       Valitusperusteen arviointi

46.      Alustavasti on todettava, että vaikka oikeuskirjallisuudessa on tästä useita eri näkemyksiä,(21) mielestäni pöytäkirjan N:o 36 3 artiklan 2 kohdassa annettiin neuvoston jäsenille subjektiivinen oikeus pyytää, että ratkaisu tehdään vanhojen määräenemmistösääntöjen mukaisesti. Kun tähän oikeuteen vedottiin, neuvostolla ei ollut mitään harkintavaltaa valita, hyväksyykö se pyynnön vai ei. Kuten kyseisessä määräyksessä nimenomaisesti todetaan, tällaisessa tilanteessa ”sovelletaan” vanhoja sääntöjä.(22) Myös valituksenalaisessa tuomiossa tulkittiin näin, ja osapuolet näyttävät olevan tästä samaa mieltä.

47.      Käsiteltävässä asiassa ratkaiseva kysymys on kuitenkin se, oliko riittävää, että jäsenvaltio esitti pyynnön vanhojen määräenemmistösääntöjen soveltamisesta 1.11.2014 ja 31.3.2017 välisenä aikana, jotta näitä sääntöjä voitiin soveltaa, vai oliko myös äänestys järjestettävä kyseisen ajanjakson aikana.

48.      Totean heti aluksi, että mielestäni väitteet, joita komissio esittää unionin yleisen tuomioistuimen pöytäkirjan N:o 36 3 artiklan 2 kohdasta tekemästä tulkinnasta, eivät ole vakuuttavia. Näin ollen ehdotan jäljempänä esitetyistä syistä, että unionin tuomioistuin hylkää komission valituksen ja pysyttää valituksenalaisen tuomion.

49.      Ensinnäkin olen komission kanssa samaa mieltä siitä, että käsiteltävän asian kannalta merkityksellisten (perussopimuksen ja pöytäkirjan) määräysten sanamuoto ei ole niin moniselitteinen kuin valituksenalaisessa tuomiossa annetaan ymmärtää. Katson kuitenkin, että kyseisten määräysten sanamuodon mukainen tulkinta tukee tosiasiallisesti unionin yleisen tuomioistuimen tulkintaa eikä komission esittämää tulkintaa.

50.      Vaikken suoranaisesti pidäkään pöytäkirjan N:o 36 3 artiklan 2 kohdan sanamuotoa malliesimerkkinä selkeydestä, voidaan tuskin kiistää, että kyseisessä määräyksessä viitataan ”pyyntöön”, joka voidaan esittää ”1 päivän marraskuuta 2014 ja 31 päivän maaliskuuta 2017 välisenä aikana”. Kyseisessä määräyksessä vahvistettu siirtymäkausi näyttää siis liittyvän neuvoston jäsenten mahdollisuuteen käyttää oikeutta pyytää vanhojen määräenemmistösääntöjen soveltamista. Pöytäkirjan N:o 36 eri kieliversioiden vertailu vahvistaa tämän tulkinnan.(23)

51.      Toiseksi ja ainoastaan edellisen kohdan jatkoksi on todettava, ettei SEU 16 artiklan 4 ja 5 kohdan sanamuoto kyseenalaista tätä päätelmää. Kyseisissä määräyksissä ei nimittäin näytä olevan mitään sellaista, mikä olisi ristiriidassa pöytäkirjan N:o 36 3 artiklan 2 kohdan ehdotetun tulkinnan kanssa.

52.      SEU 16 artiklan 4 kohdassa otetaan käyttöön uusi määräenemmistön määritelmä, jota sovelletaan 1.11.2014 alkaen. Se, että 31.3.2017 jälkeen voidaan vielä järjestää poikkeuksellisesti vanhojen määräenemmistösääntöjen mukainen äänestys, ei muuta mitenkään sitä, että kyseisen päivämäärän jälkeen määräenemmistö on yleisesti määritelty SEU 16 artiklan 4 kohdassa vahvistettujen kaksinkertaista enemmistöä koskevien uusien sääntöjen mukaisesti.

53.      SEU 16 artiklan 5 kohdassa puolestaan mainitaan vain, että i) 1.11.2014 ja 31.3.2017 välisenä aikana sovelletaan joitakin siirtymämääräyksiä ja että ii) nämä määräykset ”vahvistetaan siirtymämääräyksiä koskevassa pöytäkirjassa”. Pöytäkirja N:o 36 3 artiklan 2 kohta on kiistatta yksi näistä siirtymämääräyksistä. Toisin kuin komissio, en näe, miten SEU 16 artiklan 5 kohdan sanamuoto voisi antaa viitteitä siitä, kuinka pöytäkirjan N:o 36 3 artiklan 2 kohtaa on tulkittava. Etenkään se, että tiettyjä pöytäkirjassa N:o 36 vahvistettuja siirtymämääräyksiä sovelletaan 1.11.2014 ja 31.3.2017 välisenä aikana, ei sulje pois sitä, että jos kyseisiin määräyksiin vedotaan määräajassa, niillä voi olla vaikutuksia vielä jälkimmäisen päivämäärän jälkeenkin.

54.      Kolmanneksi, toisin kuin komissio väittää, en katso, että unionin yleinen tuomioistuin on pöytäkirjan N:o 36 3 artiklan 2 kohdasta tekemällään tulkinnalla jatkanut siirtymäkautta määräämättömästi tai aikaansaanut oikeudellisesti epävarman tilanteen. Kuten Puolan tasavalta perustellusti huomauttaa, vain tiettyyn päivämäärään (31.3.2017) mennessä esitetyt pyynnöt mahdollistavat vanhojen määräenemmistösääntöjen soveltamisen. Tähän on lisättävä, että jotta pyyntö olisi pätevä, se voi koskea vain sellaisia säädösehdotuksia, jotka on asianmukaisesti esitetty hyväksyttäviksi viimeistään kyseisenä päivämääränä. Näin ollen se mahdollisuus, että ehdotuksesta äänestetään vasta 31.3.2017 jälkeen, ei vielä yksinään merkitse siirtymäkauden ”jatkamista määräämättömästi”.

55.      Tällainen mahdollisuus ei myöskään aiheuta epävarmuutta neuvoston puheenjohtajalle ja jäsenille eikä siten loukkaa oikeusvarmuuden periaatetta. Oikeusvarmuuden periaate edellyttää, että lainsäädännön on oltava selvää ja täsmällistä ja että yksityisten on voitava ennakoida lainsäädännön soveltaminen. Mainittu periaate edellyttää erityisesti, että lainsäädännön perusteella ne, joita asia koskee, voivat saada selville tarkasti, minkä laajuisia niille asetetut velvoitteet ovat, ja voivat yksiselitteisesti saada tiedon oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan ja ryhtyä niiden johdosta asianmukaisiin toimenpiteisiin.(24)

56.      En näe, miten unionin yleisen tuomioistuimen pöytäkirjan N:o 36 3 artiklan 2 kohdasta tekemä tulkinta voisi olla ristiriidassa kyseisen periaatteen kanssa. Jos nimittäin kyseisessä määräyksessä tarkoitettu pyyntö tehdään siinä asetetussa määräajassa, sekä komissio että neuvoston jäsenet voivat olla varmoja siitä, mitä sääntöjä äänestykseen sovelletaan. Jos sitä vastoin hyväksyttäisiin komission esittämä tulkinta, sovellettavat äänestyssäännöt vaihtelisivat sen mukaan, minä ajankohtana puheenjohtajavaltio päättää äänestyksen järjestää. Neuvoston jäsenet eivät voisi tietää, mitä määräenemmistöä kulloinkin sovelletaan, ennen kuin puheenjohtajavaltio olisi vahvistanut äänestyksen ajankohdan.(25)

57.      Lisäksi, kuten unionin yleinen tuomioistuin totesi,(26) komission esittämällä tulkinnalla avattaisiin mahdollisuus kiertää helposti pöytäkirjan N:o 36 sääntöjä. Äänestyksen ajankohta voitaisiin nimittäin valita strategisesti siten, että neuvoston jäsenen kyseisen pöytäkirjan 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti esittämä pyyntö saataisiin hylätyksi. Tämäkin seikka voisi aiheuttaa oikeudellista epävarmuutta äänestyssääntöjen soveltamisessa.

58.       En myöskään ymmärrä, kuinka Brexitiin (joka tapahtui 31.1.2020) liittyvät näkökohdat voisivat mitenkään vaikuttaa pöytäkirjassa N:o 36 (joka hyväksyttiin hallitustenvälisessä konferenssissa, joka sai työnsä päätökseen lokakuussa 2007) vahvistettujen sääntöjen tulkintaan. Se, että määräenemmistö, joka vaaditaan, jotta komitea hyväksyisi ehdotuksen BAT-päätelmiä koskevaksi täytäntöönpanopäätökseksi, on nykyään eri kuin määräenemmistö, joka tähän vaadittiin vuonna 2017 (jolloin riidanalainen päätös tehtiin), ei vielä sinänsä aiheuta minkäänlaista oikeudellista epävarmuutta. Tässä yhteydessä merkitystä on vain sillä, että komitean puheenjohtajalle ja jäsenille on asiaa koskevien sääntöjen perusteella selvää, kumpi enemmistö säädösehdotuksen hyväksymiseen vaaditaan. Komissio ei kiistä tätä.

59.      Lisäksi on hyvin mahdollista, että Brexitin jälkeen Nizzan sopimuksessa vahvistettujen neuvoston äänestyssääntöjen soveltamisesta seuraa tiettyjä hankaluuksia, joita Lissabonin sopimuksen sääntöjä – jotka ovat jossain määrin yksinkertaisemmat – sovellettaessa ei esiinny. Tämä on kuitenkin vain seurausta siitä, että jäsenvaltiot päättivät, ettei unionin perussopimuksia muuteta välittömästi Brexitin jälkeen, vaan jatketaan nykyisten sääntöjen soveltamista, sellaisina kuin ne ovat tavoitteensa ja tarkoituksensa mukaisesti ja tehokkuusperiaatteen kannalta tulkittuina. En näe, miten jotakin käytännön näkökohtaa, joka liittyy nykyisiin olosuhteisiin, joita ei tiedetty eikä voitu tietää ennalta vuonna 2007, voitaisiin pitää pöytäkirjan N:o 36 3 artiklan 2 kohdan asianmukaisena tulkintaperusteena.

60.      Neljänneksi en ole vakuuttunut siitä, että valituksenalaisessa tuomiossa tehty pöytäkirjan N:o 36 3 artiklan 2 kohdan tulkinta on vastoin periaatetta, jonka mukaan siirtymämääräyksiä on tulkittava suppeasti. Huomautan tästä, että komissio viittaa vain yksittäiseen oikeustapaukseen,(27) jossa unionin tuomioistuin tulkitsi suppeasti siirtymäsäännöksellä pääsääntöön tehtyä poikkeusta.(28) Käsiteltävässä asiassa kyseessä olevalla siirtymämääräyksellä ei tehdä poikkeusta pääsääntöön, vaan se koskee uusien sääntöjen asteittaista käyttöönottoa mahdollistamalla vanhojen sääntöjen laajennettu soveltaminen.(29) En ole niinkään varma, voidaanko näitä kahta tilannetta täysin rinnastaa toisiinsa, eikä komissio pyrkinyt esittämään tälle selitystä huomautuksissaan.

61.      Joka tapauksessa ja ennen muuta on niin, että vaikka katsotaan, ettei siirtymämääräyksiä pidä tulkita liian laajasti,(30) tämä ei välttämättä tarkoita sitä, että kyseisiä määräyksiä voitaisiin tulkita tavalla, joka näyttää olevan ristiriidassa niiden sanamuodon kanssa.(31) Myöskään vaatimus poikkeuksien suppeasta tulkinnasta ei tarkoita sitä, että kyseisten poikkeuksien määrittelemiseksi käytettyjä ilmaisuja pitäisi tulkita niin, että poikkeukset menettäisivät tavoitellut vaikutuksensa.(32)

62.      Tässä kohden olen todellakin samaa mieltä Puolan tasavallan kanssa siitä, että komission esittämällä tulkinnalla lyhennettäisiin sitä – pöytäkirjassa N:o 36 vahvistettua – määräaikaa, jonka kuluessa neuvoston jäsenet voivat tosiasiallisesti pyytää vanhojen määräenemmistösääntöjen soveltamista.(33) Tähän on lisättävä, että koska ehdotuksen jättämisen ja varsinaisen ehdotuksesta äänestämisen välillä kuluu tavallisesti useita viikkoja, pöytäkirjassa N:o 36 vahvistetun määräajan lyheneminen ei ole millään tavalla merkityksetöntä.

63.      Viidenneksi mielestäni unionin tuomioistuimen asia ei ole arvioida, ovatko – kuten komissio väittää – Lissabonin sopimuksessa käyttöön otetut äänestyssäännöt Nizzan sopimuksen nojalla sovellettaviin sääntöihin verrattuna jo luonnostaan ”demokraattisempia” ja edistävätkö ne siten neuvoston äänestysten legitiimiyttä. Nähdäkseni tällä argumentilla ei yksinkertaisesti ole merkitystä pöytäkirjan N:o 36 3 artiklan 2 kohdan tulkinnan kannalta.

64.      Joka tapauksessa vaikuttaa siltä, että demokratian periaatetta kunnioitetaan ennemminkin varmistamalla, että Lissabonin sopimuksen laatijoiden, jotka saatuaan demokraattisen valtuutuksen neuvotella unionin perussopimuksiin tehtävistä tarkistuksista sopivat sisällyttävänsä niihin siirtymämääräyksiä, selvästi ilmaisema tarkoitus toteutuu täysimääräisesti. On nimittäin kiistatonta, että Lissabonin sopimuksen laatijoiden tarkoituksena oli ottaa käyttöön uudet äänestyssäännöt, joihin jätetään tietty joustovara, ja että he tästä syystä vahvistivat kaksi siirtymäkautta. Tämä on pöytäkirjan N:o 36 – joka, kuten valituksenalaisessa tuomiossa todettiin, kuuluu primaarioikeuteen perussopimusten ohella –, tarkoitus.(34) Kyseisen pöytäkirjan määräysten ajallista soveltamisalaa ei siten voida perusteettomasti lyhentää komission demokraattisempina pitämien sääntöjen varjolla.

65.      Edellä esitetyn valossa komission väite, jonka mukaan unionin yleisen tuomioistuimen pöytäkirjan N:o 36 3 artiklan 2 kohdasta tekemällä tulkinnalla vaarannetaan Lissabonin sopimuksen laatijoiden tavoite, on mielestäni arveluttava. Tässä yhteydessä on myös huomautettava, että kuten valituksenalaisessa tuomiossa todettiin,(35) yhdestäkään osapuolten ensimmäiselle oikeusasteelle toimittamasta asiakirjasta ei ilmene, että Lissabonin sopimuksen laatijoiden tarkoituksena oli määrätä, että uusia kaksinkertaista enemmistöä koskevia sääntöjä sovelletaan silloinkin, kun tällä tosiasiallisesti viedään neuvoston jäseniltä pöytäkirjan N:o 36 mukaiset oikeudet.

66.      Yleisesti voidaan pohtia, eikö komissio itse asiassa hieman liioittele niiden vaikutusten merkitystä, jotka pöytäkirjan N:o 36 3 artiklan 2 kohdalla oli tarkoitus pysyttää siirtymäkauden päättymisen jälkeen. Äänestys vanhojen määräenemmistösääntöjen mukaan 31.3.2017 jälkeen oli jotakin sellaista, joka voitiin sallia ainoastaan poikkeuksellisesti edellä tämän ratkaisuehdotuksen 54 kohdassa tarkoitettujen rajoitusten takia. Vetoaminen siihen, että unionin yleisen tuomioistuimen kyseisestä määräyksestä tekemä tulkinta on demokratian periaatteen vastainen tai että se voi vaarantaa Lissabonin sopimuksen laatijoiden tavoitteen, tuo mieleeni Monty Python -sketsin, jossa metsästäjät käyttivät konekivääreitä, sinkoja ja tykkejä saadakseen tapetuksi hyttysen. Toisin kuin tuossa sketsissä, nyt käsiteltävässä asiassa tällainen liioittelu ei kuitenkaan näyttäisi vievän kovin pitkälle.

67.      Edellä esitetyn perusteella katson, että unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisessa tuomiossa pöytäkirjan N:o 36 3 artiklan 2 kohdasta tekemä tulkinta on asianmukainen. Näin ollen ehdotan, että unionin tuomioistuin hylkää komission valituksen.

VII  Oikeudenkäyntikulut

68.      Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan, jota sovelletaan saman työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla valituksen käsittelyyn, 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

69.      Puolan tasavalta on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

70.      Koska komissio on mielestäni hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan tähän valitusmenettelyyn liittyvät oikeudenkäyntikulut.

VIII  Ratkaisuehdotus

71.      Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin

–        hylkää valituksen

–        velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.


1      Alkuperäinen kieli: englanti.


2      Ks. muun muassa vuonna 1966 tehty ns. Luxemburgin kompromissi (Luxemburgissa 17., 18., 27. ja 28.1.1966 pidetyn neuvoston ylimääräisen istunnon päätelmät) (Euroopan talousyhteisön tiedote, maaliskuu 1966, 3-66, s. 5–11); vuonna 1994 tehty ns. Ioanninan kompromissi (määräenemmistöllä tehtävistä neuvoston päätöksistä 29.3.1994 tehty neuvoston päätös (EUVL 1994, C 105, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 1.1.1995 tehdyllä neuvoston päätöksellä (EUVL 1995 C 1, s. 1)) ja viimeksi Lissabonin sopimukseen liitetty julistus (N:o 7) Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 16 artiklan 4 kohdasta ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 238 artiklan 2 kohdasta (EUVL 2008, C 115, s. 338).


3      Ks. muun muassa Jacqué, J.S., ”Le vote au Conseil de l’Union européenne”, teoksessa Blanquet, M., La prise de décision dans le système de l’Union européenne, Bruylant, 2011, s. 61–89 ja Dann, S., ”The Council”, teoksessa Schütze, R. ja Tridimas, T., The Oxford Principle of European Union Law, nide I, Oxford, 2018, s. 540–544, joissa esitetään historialliset katsaukset viittauksineen.


4      Ks. erityisesti SEU 16 artiklan 3–5 kohta, SEUT 238 artikla ja neuvoston työjärjestyksen hyväksymisestä 1.12.2009 tehdyn neuvoston päätöksen 2009/937/EU (EUVL 2009, L 325, s. 35), sellaisena kuin se on muutettuna, 11 artikla.


5      Eli silloin, kun neuvosto tekee ratkaisunsa komission tai unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ehdotuksesta (ks. SEUT 238 artiklan 2 kohta). Näitä on selkeä enemmistö tapauksista, joissa neuvoston on järjestettävä äänestys noudattaen määräenemmistösääntöjä.


6      EUVL 2016, C 202, s. 321 (jäljempänä pöytäkirja N:o 36).


7      Taulukko poistettu.


8      EUVL 2011, L 55, s. 13.


9      EUVL 2010, L 334, s. 17.


10      EUVL 2012, L 63, s. 1.


11      EUVL 2017, L 212, s. 1.


12      Tuomio Puola v. komissio  (T-699/17, EU:T:2021:44; jäljempänä valituksenalainen tuomio).


13      Ks. valituksenalaisen tuomion 34 kohta.


14      Ibid., 35 ja 36 kohta.


15      Ibid., 37 kohta.


16      Ibid., 38–42 kohta.


17      Ibid., 43–49 kohta.


18      Ibid., 50–52 kohta.


19      Ibid., 53–55 kohta.


20      Ibid., 56 kohta.


21      Ks. mm. Ponzano, S., ”Comment to Article 16 TEU”, teoksessa Curti Gialdino, C., (toim.) Codice dell’Unione europea – Operativo, Simone, 2012, s. 196–197.


22      Kursivointi tässä.


23      Ks. mm. ranskan- (”entre le 1er novembre 2014 et le 31 mars 2017 – – un membre du Conseil peut demander”), italian- (”nel periodo dal 1o novembre 2014 al 31 marzo 2017 – – un membro del Consiglio può chiedere”), espanjan- (”entre el 1 de noviembre de 2014 y el 31 de marzo de 2017 – – cualquier miembro del Consejo podrá solicitar”), kreikan- (”aπό την 1η Νοεμβρίου 2014 έως την 31η Μαρτίου 2014 – – ένα μέλος του Συμβουλίου μπορεί να ζητά να θεσπισθεί”), kroatian- (”u razdoblju od 1.11.2014. do 31.3.2017 – – član Vijeća može zatražiti”) ja saksankielinen versio (”für den Zeitraum vom 1. November 2014 bis zum 31. März 2017 – – kann ein Mitglied des Rates beantragen”).


24      Ks. esim. tuomio 1.7.2014, Ålands Vindkraft (C-573/12, EU:C:2014:2037, 127 ja 128 kohta).


25      Ks. tästä vakuuttavasti valituksenalaisen tuomion 55 kohta.


26      Ibid.


27      Tuomio 2.9.2010, Kirin Amgen (C-66/09, EU:C:2010:484, 30–33 kohta).


28      Tästä ks. myös julkisasiamies Yves Botin ratkaisuehdotus Kirin Amgen (C-66/09, EU:C:2010:96, 5 ja 57 kohta).


29      Ks. myös valituksenalaisen tuomion 47 kohta.


30      Ks. valituksenalaisen tuomion 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.


31      Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 48 ja 49 kohta.


32      Ks. mm. tuomio 30.9.2021, Icade Promotion (C-299/20, EU:C:2021:783, 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Ks. vastaavasti myös tuomio 14.10.2010, Union syndicale Solidaires Isère (C-428/09, EU:C:2010:612, 40 kohta).


33      Ks. tästä vakuuttavasti valituksenalaisen tuomion 41 kohta.


34      Valituksenalaisen tuomion 51 kohta.


35      Ibid., 37 kohta.