<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><CONCLUSION NNC="YES" xmlns:fmx="http://opoce" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.58-20161101.xd"><BIB.CONCLUSION><REF.CASE FILE="n.a."><NO.CASE>C-411/20</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62020CC0411</NO.CELEX><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2021:1017">EU:C:2021:1017</NO.ECLI><NO.SEQ>0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>1</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>23</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>23</PAGE.TOTAL></BIB.CONCLUSION><CURR.TITLE><PAGE.HEADER><P><HT TYPE="SC">Ratkaisuehdotus – Maciej Szpunar – Asia C‑411/20</HT></P><P><HT TYPE="SC">Familienkasse Niedersachsen-Bremen</HT></P></PAGE.HEADER></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus</HT></P><P><HT TYPE="UC">Maciej Szpunar</HT></P><P><DATE ISO="20211216">16 päivänä joulukuuta 2021</DATE><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0001"><P>Alkuperäinen kieli: ranska.</P></NOTE></P></TI><STI><P><HT TYPE="BOLD">Asia C‑411/20</HT></P><P>S</P><P>vastaan</P><P>Familienkasse Niedersachsen-Bremen der Bundesagentur für Arbeit</P><P><HT TYPE="NORMAL">(Ennakkoratkaisupyyntö – Finanzgericht Bremen (Bremenin verotuomioistuin, Saksa))</HT></P></STI></TITLE><INTERMEDIATE><INDEX IDX.CLOSE="" SEPARATOR=" – " IDX.OPEN=""><KEYWORD>Ennakkoratkaisupyyntö</KEYWORD><KEYWORD>Henkilöiden vapaa liikkuvuus</KEYWORD><KEYWORD>Unionin kansalaisuus</KEYWORD><KEYWORD>Yhdenvertainen kohtelu</KEYWORD><KEYWORD>Jäsenvaltion kansalainen, joka ei harjoita taloudellista toimintaa ja joka on oleskellut toisen jäsenvaltion alueella alle kolme kuukautta</KEYWORD><KEYWORD>Perhe-etuuksien epääminen tällaiselta henkilöltä</KEYWORD><KEYWORD>Asetus (EY) N:o 883/2004</KEYWORD><KEYWORD>4 artikla</KEYWORD><KEYWORD>Yhdenvertainen kohtelu</KEYWORD><KEYWORD>Direktiivi 2004/38/EY</KEYWORD><KEYWORD>6 artikla</KEYWORD><KEYWORD>Alle kolmen kuukauden oleskelu</KEYWORD><KEYWORD>24 artiklan 2 kohta</KEYWORD><KEYWORD>Yhdenvertaisesta kohtelusta poikkeaminen</KEYWORD><KEYWORD>Sosiaaliavustusten käsite</KEYWORD></INDEX></INTERMEDIATE><CONTENTS.CONCLUSION><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">I</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Johdanto</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0001"><NO.P>1.</NO.P><TXT>Voiko jäsenvaltio evätä unionin kansalaisilta, jotka ovat toisen jäsenvaltion kansalaisia, oikeuden perheavustuksiin (lapsilisään) kyseisessä jäsenvaltiossa oleskelun ensimmäisinä kolmena kuukautena, jos he eivät saa kotimaisia tuloja tämän ajanjakson aikana, kun kyseisen jäsenvaltion kansalaisella, joka palaa sinne oleskeltuaan toisessa jäsenvaltiossa unionin oikeuden mukaisesti, on oikeus näihin etuuksiin heti palattuaan, vaikka hän ei saa tällaisia tuloja?</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0002"><NO.P>2.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee tätä asiassa, jossa asianosaisina ovat Bulgarian kansalainen S ja Familienkasse Niedersachsen-Bremen der Bundesagentur für Arbeit (liittovaltion työvoimaviranomaisen Ala-Saksi-Bremenin perheavustuskassa, Saksa; jäljempänä Familienkasse) ja jossa on kyse siitä, että Familienkasse kieltäytyy myöntämästä S:lle lapsilisää.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="2"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0003"><NO.P>3.</NO.P><TXT>Tässä yhteydessä unionin tuomioistuinta pyydetään tulkitsemaan direktiivin 2004/38/EY<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0002"><P>Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen (ETY) N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221/ETY, 68/360/ETY, 72/194/ETY, 73/148/ETY, 75/34/ETY, 75/35/ETY, 90/364/ETY, 90/365/ETY ja 93/96/ETY kumoamisesta <DATE ISO="20040429">29.4.2004</DATE> annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="158" PAGE.FIRST="77" DATE.PUB="2004">EUVL 2004, L 158, s. 77</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> 24 artiklaa ja asetuksen (EY) N:o 883/2004<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0003"><P>Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta <DATE ISO="20040429">29.4.2004</DATE> annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="166" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2004">EUVL 2004, L 166, s. 1</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> 4 artiklaa ja määrittämään, kuuluuko tämä kysymys täysin tuomiossa Dano,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0004"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20141111">11.11.2014</DATE> (<NO.CASE>C‑333/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:2358">EU:C:2014:2358</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>; jäljempänä tuomio Dano).</P></NOTE> Alimanovic<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0005"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20150915">15.9.2015</DATE> (<NO.CASE>C‑67/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:597">EU:C:2015:597</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>; jäljempänä tuomio Alimanovic).</P></NOTE> ja García-Nieto ym.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0006"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160225">25.2.2016</DATE> (<NO.CASE>C‑299/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:114">EU:C:2016:114</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>; jäljempänä tuomio García‑Nieto ym.).</P></NOTE> alkaneeseen oikeuskäytäntölinjaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0004"><NO.P>4.</NO.P><TXT>Tässä ratkaisuehdotuksessa selvitän syyt, miksi perheavustusten epääminen pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselta toisen jäsenvaltion kansalaiselta, joka ei ole taloudellisesti aktiivinen, ei mielestäni kuulu tähän oikeuskäytäntölinjaan.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">II</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asiaa koskevat oikeussäännöt</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">A</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Unionin oikeus</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0005"><NO.P>5.</NO.P><TXT>Joidenkin primaarioikeuden määräysten, nimittäin SEUT 21 artiklan 1 kohdan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 7 artiklan, lisäksi käsiteltävässä asiassa merkityksellisiä säännöksiä ovat asetuksen N:o 883/2004 1 artiklan z alakohta, 3 artiklan 1 kohdan j alakohta, 4 artikla, 11 artiklan 1 ja 3 kohta ja 70 artikla sekä direktiivin 2004/38 6 artikla, 7 artiklan 1 kohdan b alakohta, 14 artiklan 1 kohta ja 24 artikla.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">B</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Saksan oikeus</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0006"><NO.P>6.</NO.P><TXT>Saksan tuloverolain (Einkommensteuergesetz, jäljempänä EStG), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasian olosuhteissa, 62 §:ssä säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="062.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0001" REF.END="QE0001"/>(1)</NO.PARAG><ALINEA><P><HT TYPE="SUP">1</HT>Oikeus tämän lain mukaiseen lapsilisään 63 §:ssä tarkoitetuista lapsista on henkilöllä,</P><P>1. jonka kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka on Saksassa tai</P><P>– –</P><P><HT TYPE="SUP">2</HT>Edellytyksenä ensimmäisessä virkkeessä säädetylle oikeudelle on, että lapsilisään oikeutettu tunnistetaan hänelle annetulla tunnistenumerolla – –. <HT TYPE="SUP">3</HT>Tunnistenumeron antaminen jälkikäteen vaikuttaa taannehtivasti kuukausiin, joiden aikana ensimmäisessä virkkeessä säädetyt edellytykset täyttyvät.</P><P>(1a) <HT TYPE="SUP">1</HT>Jos [unionin] toisen jäsenvaltion tai valtion, johon sovelletaan Euroopan talousalueesta tehtyä sopimusta, kansalainen perustaa kotipaikkansa tai vakinaisen asuinpaikkansa Saksaan, hänellä ei ole kotipaikan tai vakinaisen asuinpaikan perustamista seuraavina ensimmäisinä kolmena kuukautena oikeutta lapsilisään. <HT TYPE="SUP">2</HT>Tämä ei päde, jos hän osoittaa saavansa 2 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen 1–4 kohdassa tarkoitettuja kotimaisia tuloja, lukuun ottamatta 19 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen 2 kohdassa tarkoitettuja tuloja.<?PAGE NO="3"?> <HT TYPE="SUP">3</HT>Ensimmäisessä virkkeessä mainitun ajanjakson kuluttua hänellä on oikeus lapsilisään, ellei kyseessä ole sellainen tilanne, että unionin kansalaisten yleisestä liikkumisvapaudesta annetun lain (Gesetz über die allgemeine Freizügigkeit von Unionsbürgern) 2 §:n 2 tai 3 momentissa säädetyt edellytykset eivät täyty tai ainoastaan unionin kansalaisten yleisestä liikkumisvapaudesta annetun lain 2 §:n 2 momentin 1a kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät, mutta mikään kyseisen lain 2 §:n 2 momentissa mainituista muista edellytyksistä ei ole täyttynyt aiemmin. <HT TYPE="SUP">4</HT>Perheavustuskassa vastaa yksin sen arvioimisesta, täyttyvätkö lapsilisän saamisen edellytykset toisen virkkeen nojalla – –. <HT TYPE="SUP">5</HT>Jos perheavustuskassa hylkää tällaisessa tapauksessa lapsilisähakemuksen, sen on annettava päätöksensä tiedoksi toimivaltaiselle ulkomaalaisviranomaiselle. <HT TYPE="SUP">6</HT>Jos lapsilisän saannin edellytysten täyttyminen on pyritty osoittamaan käyttämällä väärennettyjä tai muutettuja asiakirjoja tai vääristämällä tosiseikkoja, perheavustuskassan on ilmoitettava asiasta viipymättä toimivaltaiselle ulkomaalaisviranomaiselle.</P><P>– –<QUOT.END REF.START="QS0001" CODE="201D" ID="QE0001"/></P></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">III</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Pääasian tosiseikat, ennakkoratkaisukysymys ja oikeudenkäyntimenettely unionin tuomioistuimessa</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0007"><NO.P>7.</NO.P><TXT>Pääasian kantaja S, hänen aviomiehensä V ja heidän kolme vuosina 2003, 2005 ja 2010 syntynyttä lastaan ovat Bulgarian kansalaisia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0008"><NO.P>8.</NO.P><TXT>S haki Familienkasselta lapsilisää kolmesta lapsestaan ensimmäisen kerran toukokuussa 2015.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0009"><NO.P>9.</NO.P><TXT>Familienkasse hyväksyi kyseisen hakemuksen <DATE ISO="20150513">13.5.2015</DATE> tekemällään päätöksellä ja maksoi lapsilisän säännöllisesti kolmesta lapsesta toukokuusta 2015 alkaen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0010"><NO.P>10.</NO.P><TXT>Rekisteröintiviranomainen poisti <DATE ISO="20160425">25.4.2016</DATE> viran puolesta S:n ja hänen kolme lastaan heidän Bremerhavenissa (Saksa) sijaitsevasta osoitteestaan, koska kyseinen asunto oli tyhjillään. Tämän seurauksena Familienkasse lakkasi <DATE ISO="20160603">3.6.2016</DATE> alkaen maksamasta lapsilisiä S:lle, peruutti samana päivänä tehdyllä päätöksellä lapsilisän myöntämistä koskevan päätöksensä toukokuusta 2016 alkaen ja vaati kyseiseltä kuukaudelta maksettujen lapsilisän palauttamista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0011"><NO.P>11.</NO.P><TXT>S haki joulukuussa 2017 Familienkasse Nordrhein-Westfalen Nordilta (Pohjois-Nordrhein-Westfalenin perheavustuskassa, Saksa) lapsilisää kahdesta lapsestaan, nimittäin N:stä ja A:sta, ilmoittamalla Hernessä (Saksa) sijaitsevan osoitteen. Useat kyseisen viranomaisen ilmoitettuun osoitteeseen lähettämät kirjeet palautuivat postipalvelujen tarjoajan maininnalla <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0002" REF.END="QE0002"/>vastaanottaja tuntematon<QUOT.END REF.START="QS0002" CODE="201D" ID="QE0002"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0012"><NO.P>12.</NO.P><TXT>Kyseinen viranomainen hylkäsi edellä mainitun hakemuksen <DATE ISO="20180801">1.8.2018</DATE> tehdyllä päätöksellä, joka annettiin tiedoksi julkaisemalla, lähinnä sillä perusteella, ettei S:llä ollut kotipaikkaa tai vakinaista asuinpaikkaa Saksassa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0013"><NO.P>13.</NO.P><TXT>S jätti <DATE ISO="20191028">28.10.2019</DATE> Familienkasselle uuden lapsilisähakemuksen kolmesta lapsestaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0014"><NO.P>14.</NO.P><TXT>Familienkasse hylkäsi kyseisen hakemuksen <DATE ISO="20191227">27.12.2019</DATE> tekemällään päätöksellä elokuusta 2019 alkaneen ajanjakson osalta. Familienkasse katsoi, että S:llä, V:llä ja heidän lapsillaan oli ollut kotipaikka Saksassa <DATE ISO="20190819">19.8.2019</DATE> alkaen eli siitä päivästä alkaen, jona he muuttivat Bulgariasta Saksaan ja Bremerhavenissa sijaitsevaan asuntoon. Familienkasse siis katsoi, ettei S ollut saanut<?PAGE NO="4"?> kotimaisia tuloja kotipaikkansa perustamista Saksaan seuraavina ensimmäisinä kolmena kuukautena, joten hän ei täyttänyt EStG:n 62 §:n 1a momentissa säädettyjä lapsilisän saannin edellytyksiä kyseisenä ajanjaksona.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0015"><NO.P>15.</NO.P><TXT>Familienkasse hylkäsi S:n tekemän oikaisuvaatimuksen ja pysytti hylkäämispäätöksensä <DATE ISO="20200406">6.4.2020</DATE> tekemällään päätöksellä. Se totesi lisäksi, ettei S ollut harjoittanut ansiotoimintaa kyseisenä ajanjaksona, ja katsoi, että V oli tehnyt 5.<DATE ISO="20191211">11.</DATE>–<DATE ISO="20191212">12.12.2019</DATE> vain vähän töitä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0016"><NO.P>16.</NO.P><TXT>S nosti <DATE ISO="20200510">10.5.2020</DATE> ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa kanteen, jossa se vaatii, että hänen lapsilisähakemuksensa hylkääminen kumotaan ja että Familienkasse velvoitetaan maksamaan lapsilisää hänen kolmesta lapsestaan elo–lokakuulta 2019.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0017"><NO.P>17.</NO.P><TXT>Finanzgericht Bremen (Bremenin verotuomioistuin, Saksa) erotti <DATE ISO="20200713">13.7.2020</DATE> tekemällään päätöksellä lapsilisän maksamista riidanalaiselta kaudelta eli elo–lokakuulta 2019 koskevan oikeudenkäyntimenettelyn muusta oikeudenkäyntimenettelystä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0018"><NO.P>18.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa ensinnäkin, että lapsilisä kuuluu asetuksen N:o 883/2004 3 artiklan 1 kohdan j alakohdassa, luettuna yhdessä sen 1 artiklan z alakohdan kanssa, tarkoitettuun perhe-etuuksien käsitteeseen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0007"><P>Asetuksen N:o 883/2004 1 artiklan z alakohdassa säädetään, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0003" REF.END="QE0003"/>tässä asetuksessa tarkoitetaan – – <QUOT.START CODE="2019" ID="QS0004" REF.END="QE0004"/>perhe-etuudella<QUOT.END REF.START="QS0004" CODE="2019" ID="QE0004"/> luontois- tai rahaetuuksia, jotka on tarkoitettu korvaamaan perheestä aiheutuvia kustannuksia, lukuun ottamatta liitteessä I mainittuja elatustukia sekä erityisiä synnytys- ja adoptioavustuksia<QUOT.END REF.START="QS0003" CODE="201D" ID="QE0003"/>. Kyseisen asetuksen 3 artiklan 1 kohdan j alakohdassa säädetään, että kyseistä asetusta sovelletaan kaikkeen perhe-etuuksiin liittyvää sosiaaliturvan alaa koskevaan lainsäädäntöön.</P></NOTE> Verovaroilla rahoitettava lapsilisä myönnetään etuudensaajille tietyn laissa määritellyn aseman perusteella vanhempien tuloista ja kaikesta hakijaan kohdistuvasta yksilöllisestä tarveharkinnasta riippumatta. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan lapsilisällä on kaksi tehtävää, nimittäin perustuslaissa edellytetty <HT TYPE="ITALIC">lapsen vähimmäistoimeentulon</HT> vapauttaminen verosta, ja siltä osin kuin lapsilisää ei tarvita näihin tarkoituksiin, perheen sosiaalioikeudellinen tukeminen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0019"><NO.P>19.</NO.P><TXT>Toiseksi kyseinen tuomioistuin huomauttaa lähinnä, että heinäkuussa 2019 tehdyllä lakimuutoksella käyttöön otetussa EStG:n 62 §:n 1a momentissa kohdellaan eri tavoin toisen jäsenvaltion kansalaista, joka perustaa kotipaikkansa tai vakinaisen asuinpaikkansa Saksaan, ja Saksan kansalaista, joka perustaa kotipaikkansa tai vakinaisen asuinpaikkansa Saksaan toisessa jäsenvaltiossa oleskelun jälkeen. Se toteaa tältä osin, että kyseisen säännöksen mukaan S:n kaltaiselta toisen jäsenvaltion kansalaiselta evätään oikeus lapsilisään ensimmäisinä kolmena oleskelukuukautena, jos hän ei osoita saavansa kotimaisia tuloja ansiotoiminnan harjoittamisesta, kun taas Saksan kansalaiselle myönnetään lapsilisä, vaikka hän ei harjoita tällaista toimintaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0020"><NO.P>20.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa tässä yhteydessä, että Saksan lainsäätäjä katsoi EStG:n 62 §:n 1a momentin käyttöönottoon johtaneessa lakiehdotuksessa, että kyseessä oleva erilainen kohtelu on unionin oikeuden mukaista, koska unionin oikeuden mukaan on sallittua torjua muiden jäsenvaltion kansalaisten erittäin suuren määrän saapumista, joka voi aiheuttaa kohtuuttoman rasitteen Saksan sosiaaliturvajärjestelmälle. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää lisäksi, että lainsäätäjän mukaan tätä erilaista kohtelua voidaan perustella direktiivin 2004/38 24 artiklan 2 kohdalla, koska toisen jäsenvaltion kansalaisille, jotka eivät harjoita ansiotoimintaa, myönnettävällä lapsilisällä on sama vaikutus kuin sosiaalietuudella. Saksan lainsäätäjä ei kuitenkaan käsitellyt kyseisessä lakiehdotuksessa nimenomaisesti asetuksen N:o 883/2004 4 artiklan mahdollisia vaikutuksia. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen<?PAGE NO="5"?> mukaan Saksan lainsäätäjä perusteli tätä erilaista kohtelua myös tarpeella suojella vastaanottavan jäsenvaltion taloutta ja viittasi tässä yhteydessä tuomioon komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0008"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160614">14.6.2016</DATE> (<NO.CASE>C‑308/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:436">EU:C:2016:436</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0021"><NO.P>21.</NO.P><TXT>Kolmanneksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa kuitenkin, että siitä, kuuluuko lapsilisä direktiivin 2004/38 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun sosiaaliavustuksen käsitteeseen, on esitetty eriäviä näkemyksiä oikeuskirjallisuudessa. Joidenkin kirjoittajien mielestä lapsilisä on varsinainen sosiaaliturvaetuus, koska se myönnetään ilman varoja koskevaa edellytystä. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa lisäksi, että asetuksen N:o 883/2004 mukaan jäsenvaltio on toimivaltainen vahvistamaan edellytykset, joiden täyttyessä sen alueella asuville ansiotoimintaa harjoittamattomille muiden jäsenvaltioiden kansalaisille myönnetään perhe-etuuksia, mutta saman asetuksen 4 artiklassa säädetään yhdenvertaista kohtelua koskevasta velvoitteesta, eikä kyseiseen asetukseen sisälly mitään säännöstä, joka mahdollistaisi käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan kaltaisen erilaisen kohtelun.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0022"><NO.P>22.</NO.P><TXT>Tässä tilanteessa Finanzgericht Bremen päätti <DATE ISO="20200820">20.8.2020</DATE> tekemällään päätöksellä, joka saapui unionin tuomioistuimeen <DATE ISO="20200902">2.9.2020</DATE>, lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0005" REF.END="QE0005"/>Onko [direktiivin 2004/38] 24 artiklaa ja [asetuksen N:o 883/2004] 4 artiklaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka mukaan toisen jäsenvaltion kansalaisella, joka perustaa kotipaikkansa tai vakinaisen asuinpaikkansa asianomaiseen jäsenvaltioon ja joka ei osoita, että hänellä on kotimaisia tuloja maa- ja metsätaloudesta, elinkeinotoiminnasta, itsenäisestä ammatinharjoittamisesta tai palkkatyöstä, ei kotipaikan tai vakinaisen asuinpaikan perustamista seuraavina ensimmäisenä kolmena kuukautena ole oikeutta [asetuksen N:o 883/2004] 3 artiklan 1 kohdan j alakohdassa, luettuna yhdessä sen 1 artiklan z alakohdan kanssa, tarkoitettuihin perhe-etuuksiin, kun taas asianomaisen jäsenvaltion kansalaisella, joka on samanlaisessa tilanteessa, on ilman, että hänen on osoitettava, että hänellä on kotimaisia tuloja maa- ja metsätaloudesta, elinkeinotoiminnasta, itsenäisestä ammatinharjoittamisesta tai palkkatyöstä, oikeus [asetuksen N:o 883/2004] 3 artiklan 1 kohdan j alakohdassa, luettuna yhdessä sen 1 artiklan z alakohdan kanssa, tarkoitettuihin perhe-etuuksiin?<QUOT.END REF.START="QS0005" CODE="201D" ID="QE0005"/></P></QUOT.S></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0023"><NO.P>23.</NO.P><TXT>Huomautuksia ovat esittäneet S, Saksan, Tšekin ja Puolan hallitukset sekä Euroopan komissio. Istuntoa ei pidetty. Asianosaiset vastasivat kirjallisesti unionin tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">IV</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Alustavat huomautukset</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0024"><NO.P>24.</NO.P><TXT>Tarkasteltaessa komission epäilyjä pääasian kantajan luokittelusta työnhakijaksi haluan täsmentää, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan S ei harjoittanut ansiotoimintaa kyseessä olevana ajanjaksona, ja hänen aviomiehensä teki 5.<DATE ISO="20191211">11.</DATE>–<DATE ISO="20191212">12.12.2019</DATE> vain vähän töitä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0025"><NO.P>25.</NO.P><TXT>Joka tapauksessa on todettava, ettei kyseessä olevia lapsilisiä voida katsoa <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0006" REF.END="QE0006"/>luonteeltaan rahana myönnettäviksi etuuksiksi<QUOT.END REF.START="QS0006" CODE="201D" ID="QE0006"/>, jotka on tarkoitettu helpottamaan pääsyä jäsenvaltion työmarkkinoille, joten ennakkoratkaisukysymystä ei pidä tarkastella asetuksen N:o 883/2004 4 artiklan ja SEUT 45 artiklan perusteella,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0009"><P>Tuomio Alimanovic (40–43 ja 46 kohta).</P></NOTE> kuten komissio ehdottaa, vaan ainoastaan ensin mainitun säännöksen perusteella.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="6"?><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">V</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asian arviointi</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0026"><NO.P>26.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ainoassa ennakkoratkaisukysymyksessään lähinnä sitä, onko direktiivin 2004/38 24 artiklaa ja asetuksen N:o 883/2004 4 artiklaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka mukaan unionin kansalainen, joka on toisen jäsenvaltion kansalainen, voi saada kyseisessä jäsenvaltiossa oleskelunsa ensimmäisinä kolmena kuukautena perheavustuksia vain, jos hän saa kyseisenä ajanjaksona kotimaisia tuloja, kun taas kyseisen jäsenvaltion kansalainen, joka palaa sinne oleskeltuaan toisessa jäsenvaltiossa unionin oikeuden mukaisesti, voi saada perhe-etuuksia heti palattuaan ilman tuloja koskevaa edellytystä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0027"><NO.P>27.</NO.P><TXT>Jotta unionin tuomioistuimelle voidaan ehdottaa hyödyllistä vastausta tähän kysymykseen, tarkastelen ensin sitä, kuuluuko pääasian kantajan ja hänen lastensa tilanne direktiivin 2004/38 24 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan (A jakso). Koska mielestäni näin ei ole, kuten jäljempänä esittämistäni toteamuksista ilmenee, pohdin toiseksi sitä, noudatetaanko pääasiassa kyseessä olevassa kansallisessa lainsäädännössä SEUT 18 artiklassa vahvistettua sekä edellä mainitun direktiivin 24 artiklan 1 kohdassa ja asetuksen N:o 883/2004 4 artiklassa konkretisoitua syrjintäkiellon periaatetta (B jakso).</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">A</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Direktiivin 2004/38 24 artiklan 2 kohdan sovellettavuus</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0028"><NO.P>28.</NO.P><TXT>Aluksi on muistutettava, että direktiivin 2004/38 24 artiklan 1 kohdan mukaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0007" REF.END="QE0007"/>kaikkia vastaanottavan jäsenvaltion alueella tämän direktiivin nojalla asuvia unionin kansalaisia on kohdeltava jäsenvaltion kansalaisten kanssa tasavertaisesti perustamissopimuksen soveltamisalaan kuuluvilla aloilla<QUOT.END REF.START="QS0007" CODE="201D" ID="QE0007"/>. Kyseisen direktiivin 24 artiklan 2 kohdassa säädetään, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0008" REF.END="QE0008"/>poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, vastaanottavan jäsenvaltion ei tarvitse myöntää oikeutta sosiaaliavustukseen oleskelun ensimmäisten kolmen kuukauden aikana tai soveltuvassa tapauksessa 14 artiklan 4 kohdan b alakohdassa säädetyn pidemmän ajanjakson aikana muille kuin työntekijöille tai itsenäisille ammatinharjoittajille taikka henkilöille, joilla säilyy tällainen asema, ja heidän perheensä jäsenille – –<QUOT.END REF.START="QS0008" CODE="201D" ID="QE0008"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0029"><NO.P>29.</NO.P><TXT>Kuten edellä jo todettiin, käsiteltävässä asiassa on kyse siitä, kuuluuko pääasian tilanne direktiivin 2004/38 24 artiklan 2 kohdassa säädetyn poikkeuksen soveltamisalaan. Unionin tuomioistuimella on ollut jo tilaisuus tulkita kyseistä säännöstä asioissa, joissa annettiin tuomiot Dano, Alimanovic, García-Nieto ym. ja Jobcenter Krefeld.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0010"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20201006">6.10.2020</DATE> (<NO.CASE>C‑181/19</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:794">EU:C:2020:794</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>; jäljempänä tuomio Jobcenter Krefeld).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0030"><NO.P>30.</NO.P><TXT>Jotta voidaan arvioida, kuuluuko ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämä kysymys tähän oikeuskäytäntölinjaan, mielestäni on hyödyllistä esittää ensin kyseisissä tuomioissa esitetyt päätelmät.</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">1.</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Oikeuskäytäntöön liittyvä asiayhteys</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">a)</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Tuomiot Dano, Alimanovic ja García-Nieto ym.</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0031"><NO.P>31.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin vahvisti tuomioissa Dano, Alimanovic ja García-Nieto ym. edellytykset, joiden täyttyessä unionin kansalaisen, joka ei ole taloudellisesti aktiivinen ja joka on toisen jäsenvaltion kansalainen, vastaanottava jäsenvaltio voi poiketa sosiaaliavustusten yhteydessä<?PAGE NO="7"?> direktiivin 2004/38 24 artiklan 1 kohdassa ja asetuksen N:o 883/2004 4 artiklassa säädetystä tällaisen unionin kansalaisen oikeudesta yhdenvertaiseen kohteluun. Näihin tuomioihin johtaneet asiat koskivat nimittäin sitä, etteivät Saksan viranomaiset myöntäneet toisen jäsenvaltion kansalaisille Saksan lainsäädännön mukaisia <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0009" REF.END="QE0009"/>perusturvaetuuksia<QUOT.END REF.START="QS0009" CODE="201D" ID="QE0009"/>, etenkään <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0010" REF.END="QE0010"/>toimeentuloetuuksia<QUOT.END REF.START="QS0010" CODE="201D" ID="QE0010"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0032"><NO.P>32.</NO.P><TXT>Tuomioon Dano johtaneessa asiassa Dano ei ollut koskaan työskennellyt Saksassa, mikään seikka ei osoittanut hänen etsineen työtä, ja hän oli käyttänyt liikkumisvapauttaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0011" REF.END="QE0011"/>vain saadakseen sosiaaliavustusta<QUOT.END REF.START="QS0011" CODE="201D" ID="QE0011"/> Saksassa,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0011"><P>Tuomio Dano (78 kohta).</P></NOTE> jossa hän oli oleskellut <HT TYPE="ITALIC">yli kolme kuukautta</HT> pienen poikansa kanssa. Unionin tuomioistuin katsoi, että koska Danolla ja hänen pojallaan ei ole riittäviä varoja eivätkä he siis voi vaatia oleskeluoikeutta vastaanottavassa jäsenvaltiossa direktiivin 2004/38 nojalla, he eivät voi vedota kyseisen direktiivin 24 artiklan 1 kohdassa säädettyyn syrjintäkiellon periaatteeseen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0012"><P>Tuomio Dano (69 ja 81 kohta).</P></NOTE> Unionin tuomioistuin täsmensi tältä osin julkisasiamies Wathelet’n<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0013"><P>Ks. ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Dano</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑333/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:341">EU:C:2014:341</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0106">106</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> toteamusten mukaisesti, että jos asianomaiselta jäsenvaltiolta evättäisiin tällaisessa tilanteessa mahdollisuus olla myöntämättä sosiaalietuuksia unionin kansalaisille, tästä seuraisi, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0012" REF.END="QE0012"/>henkilöillä, joilla ei ole toisen jäsenvaltion alueelle saapuessaan riittäviä varoja huolehtiakseen tarpeistaan, olisi ne käytettävissään automaattisesti sellaisen erityisen maksuihin perustumattoman rahaetuuden myöntämisen kautta, jonka tarkoituksena on varmistaa edunsaajan toimeentulo<QUOT.END REF.START="QS0012" CODE="201D" ID="QE0012"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0014"><P>Tuomio Dano (79 kohta).</P></NOTE> Unionin tuomioistuin huomautti, että sama päätelmä on tehtävä asetuksen N:o 883/2004 4 artiklasta, koska siinä tarkoitetut etuudet myönnetään kyseisen artiklan nojalla asianomaisille henkilöille ainoastaan heidän asuinjäsenvaltiossaan sen lainsäädännön mukaisesti<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0015"><P>Tuomio Dano (83 kohta).</P></NOTE> ja siten unionin oikeuden mukaisesti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0033"><NO.P>33.</NO.P><TXT>Tuomioon Alimanovic<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0016"><P>29 ja 34 kohta.</P></NOTE> johtaneessa asiassa Alimanovic, joka oli oleskellut Saksassa <HT TYPE="ITALIC">yli kolme kuukautta</HT>, oli hakenut sosiaaliavustuksia itselleen ja tyttärelleen. He olivat työskennelleet lyhytaikaisissa työsuhteissa tai saaneet työtilaisuuksia alle vuoden ajaksi, eikä heillä ollut enää direktiivin 2004/38 7 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla työnhakijan asemaa hetkellä, jolloin heiltä evättiin oikeus kyseessä oleviin etuuksiin.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0017"><P>Tuomio Alimanovic (27 ja 55 kohta).</P></NOTE> Unionin tuomioistuin huomautti, että vaikka Alimanovic ja hänen tyttärensä voisivatkin ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan perustaa oleskeluoikeutensa kyseisen direktiivin 14 artiklan 4 kohdan b alakohtaan, on huomattava, että vastaanottava jäsenvaltio voi soveltaa kyseisen direktiivin 24 artiklan 2 kohdassa säädettyä poikkeusta päättäessään olla myöntämättä heille vaadittua sosiaaliavustusta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0018"><P>Tuomio Alimanovic (56 ja 57 kohta).</P></NOTE> Unionin tuomioistuin täsmensi, että tämä poikkeamismahdollisuus perustuu asteittaiseen työntekijän aseman säilyttämisjärjestelmään, jolla pyritään turvaamaan oleskeluoikeus ja oikeus sosiaalietuuksiin. Unionin tuomioistuin katsoi näin ollen, että siltä osin kuin direktiivissä 2004/38 otetaan käyttöön tämä järjestelmä, siinä on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0013" REF.END="QE0013"/>itsessään otettu huomioon erilaisia kunkin tiettyä sosiaalietuutta hakeneen henkilökohtaiseen tilanteeseen liittyviä tekijöitä, kuten työskentelyn kesto<QUOT.END REF.START="QS0013" CODE="201D" ID="QE0013"/>, joten vastaanottavan jäsenvaltion ei tarvitse tämän poikkeuksen käyttöönoton yhteydessä suorittaa yksilöllistä tarkastelua ottaakseen huomioon asianomaisen henkilön henkilökohtaisen tilanteen tai todetakseen, että asianomaisesta unionin kansalaisesta aiheutuu oleskelunsa aikana kohtuuton rasite sosiaalihuoltojärjestelmälle.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0019"><P>Tuomio Alimanovic (60 kohta).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="8"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0034"><NO.P>34.</NO.P><TXT>Tuomioon García-Nieto ym. johtaneessa asiassa pääasian kantajat, jotka olivat oleskelleet Saksassa <HT TYPE="ITALIC">alle kolme kuukautta</HT>, olivat työnhakijoita.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0020"><P>Peña Cuevas oli saapunut Saksaan poikansa kanssa seuratakseen García‑Nietoa, joka oli saapunut Saksaan aiemmin heidän yhteisen tyttärensä kanssa, ilmoittautunut työnhakijaksi ja työskennellyt sittemmin keittiöapulaisena. Tuomio García-Nieto ym. (28 ja 29 kohta).</P></NOTE> Unionin tuomioistuin katsoi, että direktiivin 2004/38 24 artiklan 2 kohdan sanamuodosta käy nimenomaisesti ilmi, että vastaanottavan jäsenvaltion ei tarvitse myöntää oikeutta sosiaaliavustukseen kolmen ensimmäisen oleskelukuukauden aikana muille kuin työntekijöille tai itsenäisille ammatinharjoittajille taikka henkilöille, joilla säilyy tällainen asema.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0021"><P>Tuomio García-Nieto ym. (44 kohta).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0035"><NO.P>35.</NO.P><TXT>Näissä kolmessa tuomiossa unionin tuomioistuin siis katsoi, etteivät direktiivin 2004/38 24 artikla ja asetuksen N:o 883/2004 4 artikla ole esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka mukaan muiden jäsenvaltioiden kansalaisilla ei ole oikeutta sosiaaliavustuksiin, jos heillä ei joko ole kyseisen direktiivin artiklan nojalla oleskeluoikeutta vastaanottavassa jäsenvaltiossa<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0022"><P>Tuomio Dano (84 kohta ja tuomiolauselma).</P></NOTE> tai heillä on kyseisen direktiivin 6 artiklan 1 kohdan perusteella oikeus oleskella kyseisessä jäsenvaltiossa enintään kolmen kuukauden ajan<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0023"><P>Tuomio García-Nieto ym. (53 kohta ja tuomiolauselma).</P></NOTE> tai ainoastaan saman direktiiviin 14 artiklan 4 kohdan b alakohtaan perustuva oleskeluoikeus,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0024"><P>Tuomio Alimanovic (63 kohta ja tuomiolauselma).</P></NOTE> vaikka tällaiset etuudet taataan samassa tilanteessa oleville vastaanottavan jäsenvaltion kansalaisille. Jos tällaiset henkilöt voisivat vaatia oikeutta sosiaalietuuksiin sellaisilla samoilla edellytyksillä, joita sovelletaan vastaanottavan jäsenvaltion omiin kansalaisiin, tämä olisi unionin tuomioistuimen mukaan vastoin kyseisen direktiivin tavoitetta, joka on jäsenvaltioiden <HT TYPE="ITALIC">sosiaalihuoltojärjestelmän</HT> taloudellisen tasapainon säilyttäminen estämällä se, että oleskeluoikeuttaan käyttävistä henkilöistä aiheutuu kohtuutonta rasitusta vastaanottavan jäsenvaltion sosiaalihuoltojärjestelmälle, kuten direktiivin 2004/38 johdanto-osan kymmenennestä perustelukappaleesta ilmenee.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0025"><P>Ks. tuomio Dano (74 kohta), tuomio Alimanovic (50 kohta) ja tuomio García-Nieto ym. (39 kohta).</P></NOTE></TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">b)</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Tuomio Jobcenter Krefeld</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0036"><NO.P>36.</NO.P><TXT>Tuomioon Jobcenter Krefeld johtaneessa asiassa kyseessä ollut tilanne, joka koski kahden alaikäisen tyttärensä kanssa Saksassa asuvaa Puolan kansalaista, eroaa selvästi kolmessa edellä mainitussa tuomiossa kyseessä olleista tilanteista. Ennen joutumistaan työttömäksi vastaanottavassa jäsenvaltiossa unionin kansalainen JD oli nimittäin työskennellyt siellä, hänen lapsensa olivat käyneet siellä koulua, ja hänellä oli siten työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta unionin alueella <DATE ISO="20110405">5.4.2011</DATE> annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 492/2011 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="141" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2011">EUVL 2011, L 141, s. 1</REF.DOC.OJ>) 10 artiklaan perustuva oleskeluoikeus.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0037"><NO.P>37.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin katsoi, että JD:n kaltaisen unionin kansalaisen tilanne eroaa jäsenvaltioiden sosiaalihuoltojärjestelmän rahoituksen tasapainon säilyttämistä koskevan tavoitteen kannalta merkittävästi tuomioon Dano (direktiiviin 2004/38 perustuvan oleskeluoikeuden puuttuminen), tuomioon Alimanovic (ainoastaan direktiivin 2004/38 14 artiklan 4 kohdan b alakohtaan perustuva oleskeluoikeus työnhakua varten) ja tuomioon García-Nieto ym. (kyseisen direktiivin 6 artiklan 1 kohtaan perustuva oleskeluoikeus) johtaneiden asioiden kantajien tilanteesta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0026"><P>Tuomio Jobcenter Krefeld (67 ja 68 kohta).</P></NOTE> Tehdessään tämän päätelmän unionin tuomioistuin muistutti, että oleskeluoikeus, joka myönnetään (entisen) siirtotyöläisen lapsille heidän koulutukseen osallistumista koskevan oikeutensa takaamiseksi ja johdetusti heidän tosiasiallisena huoltajanaan olevalle vanhemmalle, perustuu alun perin kyseisen vanhemman työntekijäasemaan.<?PAGE NO="9"?> Kun tämä oikeus on saatu, se muuttuu kuitenkin itsenäiseksi ja voi jatkua tämän aseman menettämisen jälkeenkin.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0027"><P>Tuomio Jobcenter Krefeld (50 kohta). Unionin tuomioistuin korosti kyseisen tuomion 52 kohdassa, että kyseisellä tulkinnalla vältetään siten se, että henkilö, joka aikoo lähteä perheensä kanssa alkuperäjäsenvaltiostaan työskentelemään toiseen jäsenvaltioon, altistuisi työttömäksi jäädessään sille riskille, että hän joutuisi keskeyttämään lastensa koulunkäynnin ja palaamaan alkuperämaahansa, koska hän ei voisi saada kansallisessa oikeudessa säädettyjä sosiaalietuuksia, jotka takaisivat hänen perheelleen riittävän toimeentulon.</P></NOTE> Unionin tuomioistuin katsoi lisäksi, että henkilöillä, joilla on tällainen oleskeluoikeus, on myös asetuksessa 492/2011 säädetty oikeus yhdenvertaiseen kohteluun vastaanottavan jäsenvaltion omien kansalaisten kanssa sosiaalisten etujen myöntämisessä,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0028"><P>Ks. asetuksen N:o 492/2011 7 artiklan 1 ja 2 kohta.</P></NOTE> silloinkin, kun he eivät enää voi vedota työntekijäasemaan, johon heidän alkuperäinen oleskeluoikeutensa perustui.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0029"><P>Tuomio Jobcenter Krefeld (54 kohta). Kuten oikeuskirjallisuudessa, jossa viitataan kyseisen tuomion 64 ja 65 kohtaan, lisäksi todetaan, direktiivin 2004/38 24 artiklan 2 kohdassa <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0014" REF.END="QE0014"/>ei ole kodifioitu täysin edellytyksiä, joiden täyttyessä unionin kansalaisilla, jotka käyttävät oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen, on oikeus yhdenvertaiseen kohteluun vastaanottavan jäsenvaltion omien kansalaisten kanssa, ja kyseiseen säännökseen sisältyvää tästä periaatteesta tehtävää poikkeusta sovelletaan ainoastaan tilanteisiin, joissa oleskeluoikeus perustuu kyseiseen direktiiviin<QUOT.END REF.START="QS0014" CODE="201D" ID="QE0014"/>: Lenaerts, K. ja Adam, S., <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0015" REF.END="QE0015"/>La solidarité, valeur commune aux États membres et principe fédératif de l’Union européenne<QUOT.END REF.START="QS0015" CODE="201D" ID="QE0015"/>, <HT TYPE="ITALIC">Cahiers de droit européen</HT>, nro 2, 2021, s. 307–417, erityisesti s. 327. Tässä yhteydessä on lisäksi huomautettava, kuten julkisasiamies Richard de la Tour totesi ratkaisuehdotuksessaan Department for Communities in Northern Ireland (<REF.DOC.ECR><NO.CASE>C‑709/20</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2021:515">EU:C:2021:515</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0075">75</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja alaviite 62), että oleskeluoikeus voi perustua unionin oikeuden muuhun määräykseen tai säännökseen (ks. tuomio Jobcenter Krefeld, 90 kohta ja tuomiolauselma), mutta myös suotuisampaan kansalliseen säännökseen (ks. erityisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20040907">7.9.2004</DATE>, <NAME.CASE>Trojani</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑456/02</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2004:488">EU:C:2004:488</NO.ECLI></REF.DOC.ECR> ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160614">14.6.2016</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑308/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:436">EU:C:2016:436</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0038"><NO.P>38.</NO.P><TXT>Jotkin tuomioihin Dano, Alimanovic, García-Nieto ym. ja Jobcenter Krefeld perustuvan oikeuskäytännön seikat, erityisesti sosiaaliavustusten käsitteeseen liittyvät seikat, ovat nähdäkseni merkityksellisiä arvioitaessa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen käsiteltävässä asiassa esittämää kysymystä. Herää siis kysymys siitä, voidaanko kyseisestä oikeuskäytännöstä tehtyjä päätelmiä soveltaa pääasiaan. Suhtaudun tähän epäilevästi.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">2.</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Käsiteltävän asian erityispiirteet</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0039"><NO.P>39.</NO.P><TXT>Pääasian tilanteelle sekä tuomioihin Dano, Alimanovic, García-Nieto ym. ja Jobcenter Krefeld johtaneiden asioiden tilanteille on yhteistä se, ettei unionin kansalainen saanut kotimaisia tuloja vastaanottavassa jäsenvaltiossa ajanjaksona, jolta kansallinen viranomainen oli hylännyt hänen lapsilisähakemuksensa. Lisäksi S:n ja hänen lastensa oleskelu vastaanottavassa jäsenvaltiossa perustuu direktiivin 2004/38 6 artiklan 1 kohtaan eli tilanne oli sama kuin tuomioon García-Nieto ym. johtaneessa asiassa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0040"><NO.P>40.</NO.P><TXT>Toisin kuin pääasian kantaja, tuomioihin Dano ja Alimanovic johtaneissa asioissa kyseessä olleet unionin kansalaiset olivat asuneet vastaanottavassa jäsenvaltiossa <HT TYPE="ITALIC">yli kolme kuukautta</HT>, ja heidän oleskelunsa perustui lähtökohtaisesti direktiivin 2004/38 7 artiklaan.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0030"><P>Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 32 ja 33 kohta. Direktiivin 2004/38 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetään, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0016" REF.END="QE0016"/>unionin kansalaisilla on oikeus oleskella toisen jäsenvaltion alueella yli kolmen kuukauden ajan – – jos heillä on itseään ja perheenjäseniään varten riittävät varat niin, että he eivät oleskelunsa aikana muodostu rasitteeksi vastaanottavan jäsenvaltion <HT TYPE="ITALIC">sosiaalihuoltojärjestelmälle</HT>, ja kattava sairausvakuutusturva vastaanottavassa jäsenvaltiossa<QUOT.END REF.START="QS0016" CODE="201D" ID="QE0016"/>. Kursivointi tässä.</P></NOTE> Kuten jäljempänä osoitan, ennen kaikkea käsiteltävässä asiassa ei ole kyse <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0017" REF.END="QE0017"/>sosiaaliavustuksista<QUOT.END REF.START="QS0017" CODE="201D" ID="QE0017"/>, kuten tuomioihin Dano, Alimanovic ja García-Nieto ym. johtaneissa asioissa, vaan <HT TYPE="ITALIC">perheavustuksista</HT>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0031"><P>Toisin kuin käsiteltävässä asiassa, edellä mainitut kolme asiaa koskivat erityisiä maksuihin perustumattomia rahaetuuksia, joista säädetään asetuksen N:o 883/2004 70 artiklan 2 kohdassa, jotka kuuluvat kyseisen asetuksen 4 artiklan soveltamisalaan (tuomio Dano, 55 kohta) ja joita pidetään direktiivissä 2004/38 tarkoitettuina <HT TYPE="ITALIC">sosiaaliavustuksina</HT>.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="10"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0041"><NO.P>41.</NO.P><TXT>Tässä tilanteessa suhtaudun epäilevästi siihen, voiko vastaanottava jäsenvaltio vedota käsiteltävän asian olosuhteissa direktiivin 2004/38 24 artiklan 2 kohdassa säädettyihin rajoituksiin. Ennen tämän kysymyksen tarkastelua on selvitettävä, onko S:llä ja hänen lapsillaan oikeus kyseisen direktiivin 24 artiklan 1 kohdassa säädettyyn yhdenvertaiseen kohteluun, ja siksi tutkittava, oleskelevatko he kyseisessä jäsenvaltiossa laillisesti.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0032"><P>Ks. tästä tuomio García-Nieto ym. (40 kohta).</P></NOTE></TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">3.</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Direktiivin 2004/38 6 artiklassa säädetty oleskeluoikeus</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">a)</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Alustavat huomautukset</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0042"><NO.P>42.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin on useaan otteeseen huomauttanut, että unionin kansalaisuus on tarkoituksensa puolesta jäsenvaltioiden kansalaisten perustavanlaatuinen asema.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0033"><P>Ks. mm. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20010920">20.9.2001</DATE>, <NAME.CASE>Grzelczyk</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑184/99</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2001:458">EU:C:2001:458</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0031">31</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> SEUT 21 artiklan 1 kohdan mukaan jokaisella unionin kansalaisella on oikeus vapaasti liikkua ja oleskella jäsenvaltioiden alueella, jollei perussopimuksissa määrätyistä tai niiden soveltamisesta annetuissa säännöksissä säädetyistä rajoituksista ja ehdoista muuta johdu. Direktiivin 2004/38 1 artiklan mukaan direktiivin tarkoituksena on muun muassa vahvistaa kyseisen oikeuden käyttöä koskevat edellytykset ja kyseistä oikeutta koskevat rajoitukset.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0034"><P>Ks. mm. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20211006">6.10.2021</DATE>, <NAME.CASE>A (Rajojen ylittäminen huviveneellä)</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑35/20</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2021:813">EU:C:2021:813</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0049">49</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0050">50</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Niihin kuuluvat edellä mainitun direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa mainitut edellytykset ja rajoitukset, jotka koskevat kyseisen direktiivin henkilöllistä soveltamisalaa,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0035"><P>Direktiivin 2004/38 3 artiklan 1 kohdan mukaan unionin kansalaiset, jotka siirtyvät toiseen jäsenvaltioon tai oleskelevat toisessa jäsenvaltiossa kuin jonka kansalaisia he ovat, sekä heidän direktiivin 2 artiklan 2 alakohdassa määritellyt perheenjäsenensä kuuluvat tämän direktiivin soveltamisalaan ja nauttivat siinä myönnettyjä oikeuksia. Ks. tästä erityisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190910">10.9.2019</DATE>, <NAME.CASE>Chenchooliah</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑94/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:693">EU:C:2019:693</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0054">54</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> sekä kiistatta kyseisen direktiivin 6 artiklassa säädetyt edellytykset ja rajoitukset.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">b)</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Direktiivin 2004/38 6 artiklaan perustuva oleskelun laillisuus</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0043"><NO.P>43.</NO.P><TXT>Direktiivin 2004/38 24 artiklan henkilöllisestä soveltamisalasta huomautan, että unionin tuomioistuin katsoi tuomioissa Dano, Alimanovic ja García-Nieto ym., että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0018" REF.END="QE0018"/>sosiaaliavustusten<QUOT.END REF.START="QS0018" CODE="201D" ID="QE0018"/> saamista koskevan oikeuden kannalta unionin kansalainen voi vaatia yhdenvertaista kohtelua vastaanottavan jäsenvaltion kansalaisten kanssa kyseisen direktiivin 24 artiklan 1 kohdan nojalla vain, jos hänen oleskelunsa vastaanottavan jäsenvaltion alueella <HT TYPE="ITALIC">täyttää kyseisen direktiivin edellytykset</HT>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0036"><P>Tuomio Dano (69 kohta); tuomio Alimanovic (49 kohta) ja tuomio García-Nieto ym. (38 kohta).</P></NOTE> Tämä on siis edellytyksenä kyseisessä säännöksessä säädetyn yhdenvertaista kohtelua koskevan oikeuden käyttämiselle.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0044"><NO.P>44.</NO.P><TXT>Komissio väittää kirjallisissa huomautuksissaan, että ensimmäisten kolmen kuukauden aikana unionin kansalaisilla on direktiivin 2004/38 6 artiklaan perustuva oleskeluoikeus vastaanottavassa jäsenvaltiossa, mutta <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0019" REF.END="QE0019"/>laillinen oleskelu<QUOT.END REF.START="QS0019" CODE="201D" ID="QE0019"/> siellä edellyttää kyseisen direktiivin 7 artiklan 1 kohdassa säädettyjen edellytysten täyttymistä. Se täsmensi väitettään unionin tuomioistuimen tätä asiaa koskevaan kysymykseen antamassaan kirjallisessa vastauksessa siten, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0020" REF.END="QE0020"/>toisesta jäsenvaltiosta tulevan unionin kansalaisen oleskeluoikeus ei ensimmäisten kolmen kuukauden aikana – – ole – – vielä <QUOT.END REF.START="QS0020" CODE="201D" ID="QE0020"/>[kyseisen direktiivin] <HT TYPE="ITALIC">7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu</HT> laillista oleskelua koskeva oikeus”.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0037"><P>Kursivointi tässä.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="11"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0045"><NO.P>45.</NO.P><TXT>En yhdy tähän komission näkemykseen, ja käytetyt termit voivat mielestäni aiheuttaa sekaannusta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0046"><NO.P>46.</NO.P><TXT>Ensinnäkin huomautan, että direktiivin 2004/38 6 artiklan 1 kohdan mukaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0021" REF.END="QE0021"/>unionin kansalaisilla on oikeus oleskella toisen jäsenvaltion alueella enintään kolmen kuukauden ajan <HT TYPE="ITALIC">ilman muita edellytyksiä tai muodollisuuksia</HT> kuin se, että heillä on oltava voimassa oleva henkilökortti tai passi<QUOT.END REF.START="QS0021" CODE="201D" ID="QE0021"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0038"><P>Kursivointi tässä.</P></NOTE> Tämä oleskeluoikeus myönnetään siten kaikille unionin kansalaisille siitä riippumatta, ovatko he taloudellisesti aktiivisia. Kyseisen direktiivin 14 artiklan 1 kohdan nojalla tämä oleskeluoikeus säilyy sikäli kuin unionin kansalainen ja hänen perheenjäsenensä eivät muodosta kohtuutonta rasitetta vastaanottavan jäsenvaltion <HT TYPE="ITALIC">sosiaalihuoltojärjestelmälle</HT>. Kun otetaan huomioon kyseisen direktiivin 6 artiklassa säädetyn oleskeluoikeuden laillisuus direktiivin koko asiayhteydessä,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0039"><P>Direktiivin 2004/38 koko asiayhteydestä on muistutettava, että siinä säädetään <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0022" REF.END="QE0022"/>oleskeluoikeutta vastaanottavassa jäsenvaltiossa koskevasta asteittaisesta järjestelmästä, jossa toistetaan pääasiallisesti direktiiviä edeltäneissä unionin oikeuden säädöksissä ja oikeuskäytännössä vahvistetut vaiheet ja edellytykset ja päädytään lopulta pysyvään oleskeluoikeuteen<QUOT.END REF.START="QS0022" CODE="201D" ID="QE0022"/>. Ks. mm. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20111221">21.12.2011</DATE>, <NAME.CASE>Ziolkowski ja Szeja</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑424/10 ja C‑425/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2011:866">EU:C:2011:866</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0038">38</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0039">39</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> ei siis voida kiistää sitä, että kuten unionin tuomioistuimelle esitetystä asiakirja-aineistosta ilmenee, S:n ja hänen lastensa (laillista) oleskelua koskeva oikeus vastaanottavan jäsenvaltion alueella voi perustua saman direktiivin 6 artiklan 1 kohtaan ja että heillä on siten kyseisen direktiivin 24 artiklan 1 kohdan nojalla oikeus yhdenvertaiseen kohteluun vastaanottavan jäsenvaltion omien kansalaisten kanssa perussopimuksen soveltamisalaan kuuluvilla aloilla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0047"><NO.P>47.</NO.P><TXT>Toiseksi se, että komissio tulkitsee laillista oleskelua koskevan oikeuden käsitettä siten, että se koskee ainoastaan direktiivin 2004/38 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua oleskeluoikeutta eikä kyseisen direktiivin 6 artiklassa tarkoitettua oleskeluoikeutta, aiheuttaa sekaannusta etenkin vastaanottavan jäsenvaltion kansallisten viranomaisten keskuudessa, mitä on vältettävä. Näistä käsitteistä voitaisiin päätellä, ettei direktiivin 2004/38 6 artiklassa säädetty oleskeluoikeus ole kyseisessä direktiivissä tarkoitettu laillista oleskelua koskeva oikeus. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Komission lähestymistapa ei perustu kyseisen direktiivin systematiikkaan eikä sen sanamuotoon. Tämä lähestymistapa ei perustu myöskään kyseisellä direktiivillä tavoiteltuun päämäärään, joka on – kuten vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee – helpottaa unionin kansalaisille SEUT 21 artiklan 1 kohdassa suoraan myönnetyn vapaata liikkumista ja oleskelua jäsenvaltioiden alueella koskevan henkilökohtaisen perusoikeuden käyttämistä ja tehostaa kyseistä oikeutta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0040"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20191002">2.10.2019</DATE>, <NAME.CASE>Bajratari</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑93/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:809">EU:C:2019:809</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0047">47</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0048"><NO.P>48.</NO.P><TXT>Komissio viittaa väitteensä tueksi lisäksi tuomion komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0041"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160614">14.6.2016</DATE> (<NO.CASE>C‑308/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:436">EU:C:2016:436</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> 68 ja 75 kohtaan. On kuitenkin todettava, ettei unionin tuomioistuimen edellä mainituissa kohdissa esittämä yleinen viittaus <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0023" REF.END="QE0023"/>laillista oleskelua koskevan oikeuden saamisedellytyksiin vastaanottavassa jäsenvaltiossa<QUOT.END REF.START="QS0023" CODE="201D" ID="QE0023"/><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0042"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160614">14.6.2016</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑308/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:436">EU:C:2016:436</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0068">68</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0075">75</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>): <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0024" REF.END="QE0024"/>– – mikään ei lähtökohtaisesti estä sitä, että sosiaalietuuksien myöntämiselle unionin kansalaisille, jotka eivät ole taloudellisesti aktiiveja, asetetaan aineellinen edellytys siitä, että kyseiset kansalaiset täyttävät vaatimukset, jotka koskevat <HT TYPE="ITALIC">laillisen oleskeluoikeuden</HT> saamista <HT TYPE="ITALIC">vastaanottavassa jäsenvaltiossa</HT>.<QUOT.END REF.START="QS0024" CODE="201D" ID="QE0024"/> Kursivointi tässä.</P></NOTE> koske ainoastaan direktiivin 2004/38 7 artiklassa säädettyjä yli kolmen kuukauden oleskelu-oikeuden saamisedellytyksiä vaan myös enintään kolmen kuukauden oleskeluoikeuden saamisedellytyksiä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0043"><P>Huomautan tältä osin, että unionin tuomioistuin viittaa tuomion komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta 68 kohdassa <DATE ISO="20130919">19.9.2013</DATE> annetun tuomion <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Brey</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑140/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:565">EU:C:2013:565</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) 44 kohtaan ja tuomion Dano 83 kohtaan. Näistä kohdista ilmenee, että kyse on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0025" REF.END="QE0025"/><HT TYPE="ITALIC">[direktiivin] 2004/38 [mukaisesta</HT> oleskeluoikeudesta] vastaanottavassa jäsenvaltiossa<QUOT.END REF.START="QS0025" CODE="201D" ID="QE0025"/> (kursivointi tässä). Näin ollen <HT TYPE="ITALIC">kaikki</HT> kyseisen direktiivin 6, 7 ja 16 artiklassa säädetyt oleskeluoikeuksien eri tyypit ovat tämän direktiivin mukaisia laillisia oleskeluoikeuksia.</P></NOTE> Lisäksi on syytä muistuttaa, että kyseisellä direktiivillä<?PAGE NO="12"?> vastaanottavassa jäsenvaltiossa oleskelua koskevan oikeuden yhteydessä käyttöön otettu asteittainen järjestelmä tarkoittaa sitä, että unionin kansalainen ja hänen perheenjäsenensä voivat käyttäessään liikkumisvapauttaan vastaanottavassa jäsenvaltiossa käydä läpi yhden tai useamman vaiheen, kunhan he täyttävät kyseisessä direktiivissä säädetyt oleskelun keston mukaan vaihtelevat edellytykset.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0049"><NO.P>49.</NO.P><TXT>Tämän selvennyksen jälkeen ja ottaen huomioon, että S voi selvästikin vedota direktiivin 2004/38 6 artiklan 1 kohtaan perustuvaan laillista oleskelua koskevaan oikeuteen ajanjaksona, jolta hänen lapsilisähakemuksensa hylättiin ja joka muodostaa hänen Saksassa oleskelunsa ensimmäiset kolme kuukautta, tarkastelen seuraavaksi kyseisen direktiivin 24 artiklan aineellista soveltamisalaa ja siten sosiaaliavustusten käsitettä, sellaisena kuin unionin tuomioistuin määrittelee sen oikeuskäytännössään, jotta voidaan selvittää, voidaanko kyseisen direktiivin 24 artiklan 2 kohtaa soveltaa pääasian tilanteeseen.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">4.</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Kuuluuko kyseessä oleva lapsilisä direktiivissä 2004/38 tarkoitettuun sosiaaliavustusten käsitteeseen?</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">a)</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Sosiaaliavustusten käsite</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0050"><NO.P>50.</NO.P><TXT>Esittämiensä huomautusten perusteella S, Saksan, Tšekin ja Puolan hallitukset sekä komissio katsovat, ettei kyseessä oleva lapsilisä kuulu direktiivin 2004/38 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun sosiaaliavustusten käsitteeseen. Tšekin ja Puolan hallitukset sekä komissio väittävät lisäksi, ettei kyseistä säännöstä voida soveltaa käsiteltävässä asiassa. Näin ollen herää kysymys siitä, voidaanko kyseessä olevaa lapsilisää pitää kyseisessä direktiivissä tarkoitettuna sosiaaliavustuksena.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0051"><NO.P>51.</NO.P><TXT>Ensinnäkin huomautan, että unionin tuomioistuimen määritelmän mukaan sosiaaliavustusten käsitteellä viitataan kaikkiin kansallisten, alueellisten tai paikallisten viranomaisten perustamiin tukijärjestelmiin, joihin turvautuu henkilö, jolla ei ole riittäviä varoja perustarpeidensa ja perheensä perustarpeiden täyttämiseen ja joka saattaa siksi muodostua oleskelunsa aikana rasitteeksi vastaanottavan jäsenvaltion julkiselle taloudelle, millä voi olla seurauksia tuen, jota kyseinen valtio voi myöntää, kokonaistasolle.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0044"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20130919">19.9.2013</DATE>, <NAME.CASE>Brey</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑140/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:565">EU:C:2013:565</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0061">61</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio Dano (63 kohta); tuomio Alimanovic (44 kohta) ja tuomio García-Nieto ym. (38 kohta).</P></NOTE> Unionin tuomioistuin on lisäksi todennut, että toimeentuloetuuksia, joilla on tarkoitus antaa niiden saajille ihmisarvoisen elämän mahdollistava vähimmäistoimeentulo, on pidettävä direktiivin 2004/38 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuina sosiaaliavustuksina.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0045"><P>Tuomio Jobcenter Krefeld (57 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0052"><NO.P>52.</NO.P><TXT>Toiseksi huomautan, että edellä tämän ratkaisuehdotuksen 18 kohdassa esitettyjen ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen antamien tietojen mukaan pääasiassa kyseessä oleva lapsilisä rahoitetaan verovaroilla ja myönnetään etuudensaajille tietyn laissa määritellyn aseman perusteella <HT TYPE="ITALIC">vanhempien tuloista</HT> ja hakijaan kohdistuvasta yksilöllisestä tarveharkinnasta <HT TYPE="ITALIC">riippumatta</HT>. Näistä tiedoista käy lisäksi ilmi, että oikeuskirjallisuuden mukaan lapsilisä on varsinainen <HT TYPE="ITALIC">sosiaaliturvaetuus</HT>, koska se myönnetään <HT TYPE="ITALIC">ilman varoja koskevaa edellytystä</HT>. Toisin sanoen, kuten Saksan hallituksen esittämistä huomautuksista niinikään ilmenee,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0046"><P>Myös Saksan hallitus myöntää, ettei pääasiassa kyseessä oleva lapsilisä ole sosiaaliavustus direktiivin 2004/38 24 artiklassa tarkoitetun käsitteen suppeassa merkityksessä, vaan se kuuluu asetuksen N:o 883/2004 3 artiklan 1 kohdan j alakohdassa, luettuna yhdessä kyseisen asetuksen 1 artiklan z alakohdan kanssa, tarkoitettuun käsitteeseen. Saksan hallituksen mukaan nämä etuudet vastaavat nimittäin rahaetuutta, joka on tarkoitettu korvaamaan perheestä aiheutuvia kustannuksia ja joka <HT TYPE="ITALIC">maksetaan avun tarpeesta riippumatta</HT>.</P></NOTE> kyseisten<?PAGE NO="13"?> etuuksien myöntäminen ei riipu vanhempien tuloista eikä hakijoiden yksilöllisistä tarpeista, <HT TYPE="ITALIC">eikä sillä ole tarkoitus turvata</HT> hakijan ja hänen perheensä <HT TYPE="ITALIC">toimeentuloa</HT>. Näiden etuuksien tarkoituksena on nimittäin mahdollistaa lapsen vähimmäistoimeentulon vapauttaminen verosta, mutta myös – kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin selvästi toteaa – perheen sosiaalioikeudellinen tukeminen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0053"><NO.P>53.</NO.P><TXT>Tältä osin on mielestäni aiheellista korostaa, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan tietyt objektiiviset kriteerit, jotka koskevat muun muassa perheen kokoa, tuloja ja varoja, täyttäville perheille automaattisesti tapauskohtaisesta tarveharkinnasta riippumatta myönnettyjä etuuksia, joilla pyritään korvaamaan perheestä aiheutuvia kustannuksia, on pidettävä <HT TYPE="ITALIC">sosiaaliturvaetuuksina</HT>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0047"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160614">14.6.2016</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑308/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:436">EU:C:2016:436</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0060">60</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Ks. myös tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20210715">15.7.2021</DATE>, <NAME.CASE>A (Julkinen terveydenhuolto)</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑535/19</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2021:595">EU:C:2021:595</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0029">29</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> Jos näitä kriteerejä sovelletaan kyseessä olevaan lapsilisään, se on siksi luokiteltava asetuksen N:o 883/2004 3 artiklan 1 kohdan j alakohdassa, luettuna yhdessä kyseisen asetuksen 1 artiklan z alakohdan kanssa, tarkoitetuksi <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0026" REF.END="QE0026"/>sosiaaliturvaetuudeksi<QUOT.END REF.START="QS0026" CODE="201D" ID="QE0026"/>, jollei varmistuksista, jotka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tehtävä, muuta johdu.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0048"><P>Ks. asetuksen N:o 883/2004 1 artiklan z alakohdassa säädetystä perhe-etuuden käsitteen määritelmästä edellä tämän ratkaisuehdotuksen alaviite 7.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0054"><NO.P>54.</NO.P><TXT>Tästä nähdäkseni seuraa, ettei kyseessä olevaa lapsilisää voida luokitella direktiivin 2004/38 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuksi <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0027" REF.END="QE0027"/>sosiaaliavustukseksi<QUOT.END REF.START="QS0027" CODE="201D" ID="QE0027"/> ja ettei kyseistä säännöstä voida siksi soveltaa pääasian tilanteeseen.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">b)</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Saksan hallituksen lähestymistapa</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0055"><NO.P>55.</NO.P><TXT>Saksan hallitus katsoo kuitenkin, että direktiivin 2004/38 24 artiklan 2 kohdan tarkoitusta on sovellettava kyseessä olevaan lapsilisään. Sen mielestä henkilöillä, jotka eivät ole taloudellisesti aktiivisia, tämä avustus vastaa nimittäin vaikutuksiltaan sosiaaliavustusta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0056"><NO.P>56.</NO.P><TXT>En ole samaa mieltä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0057"><NO.P>57.</NO.P><TXT>Ensinnäkin muistutan, että S:n ja hänen lapsensa ovat samassa tilanteessa kuin unionin kansalainen, jonka oikeus oleskella vastaanottavan valtion alueella perustuu direktiivin 2004/38 6 artiklaan. Unionin tuomioistuin on todennut, että koska jäsenvaltiot eivät voi vaatia unionin kansalaisilta sitä, että heillä on käytettävissään riittävät varat toimeentuloaan varten ja henkilökohtainen sairausvakuutusturva enintään kolmen kuukauden oleskelua varten, on hyväksyttävää olla pakottamatta jäsenvaltioita huolehtimaan heistä tämän ajanjakson aikana.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0049"><P>Tuomio García-Nieto ym. (45 kohta). Ks. tästä julkisasiamies Wathelet’n ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Dano</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑333/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:341">EU:C:2014:341</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0070">70</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> On kuitenkin korostettava, että tämä toteamus koskee direktiivillä 2004/38 tavoiteltavaa jäsenvaltioiden <HT TYPE="ITALIC">sosiaalihuoltojärjestelmän</HT> rahoituksen tasapainon säilyttämistä koskevaa päämäärää (johdanto-osan kymmenes perustelukappale), joka on sopusoinnussa kyseisen direktiivin 24 artiklan 2 kohdassa säädetyn poikkeuksen kanssa. Kyseisestä säännöksestä käy selvästi ilmi, että se <HT TYPE="ITALIC">koskee yksinomaan</HT> <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0028" REF.END="QE0028"/>sosiaaliavustuksia<QUOT.END REF.START="QS0028" CODE="201D" ID="QE0028"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0058"><NO.P>58.</NO.P><TXT>Olisi siksi kyseisen säännöksen sanamuodon vastaista perustella haetun <HT TYPE="ITALIC">lapsilisän</HT> epäämistä direktiivin 2004/38 24 artiklan 2 kohdan perusteella, kuten Saksan hallitus tekee. Unionin lainsäätäjä ei nimittäin halunnut sulkea pois <HT TYPE="ITALIC">sosiaaliturvaetuuksia</HT> vaan estää sen, että unionin kansalaisesta, joka on toisen jäsenvaltion kansalainen, tulee kohtuuton rasite vastaanottavan jäsenvaltion <HT TYPE="ITALIC">sosiaalihuoltojärjestelmälle</HT>. Lisäksi Saksan hallituksen tulkinta olisi vastoin direktiivillä 2004/38 käyttöön otetun asteittaisen järjestelmän taustalla olevaa perusajatusta siltä<?PAGE NO="14"?> osin kuin kyse on oleskeluoikeudesta vastaanottavassa jäsenvaltiossa, koska kyseisen direktiivin 14 artiklassa ei säädetä, että 6 artiklassa säädetty oleskeluoikeus säilyy sikäli kuin unionin kansalainen ja hänen perheenjäsenensä eivät muodosta <HT TYPE="ITALIC">kohtuutonta rasitetta vastaanottavan jäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmälle</HT>, vaan että se säilyy sikäli kuin he eivät muodosta <HT TYPE="ITALIC">kohtuutonta rasitetta vastaanottavan jäsenvaltion sosiaalihuoltojärjestelmälle</HT>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0059"><NO.P>59.</NO.P><TXT>Toiseksi haluan korostaa, että koska tuomioihin Dano ja Alimanovic perustuva oikeuskäytäntö pohjautuu periaatteen, jonka mukaan unionin kansalaisia ei saa syrjiä, ja direktiivin 2004/38 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädettyjen oleskelua koskevien edellytysten, erityisesti riittäviä varoja koskevan edellytyksen, väliseen suhteeseen,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0050"><P>Muistutan tältä osin, että tuomioihin Dano, Alimanovic ja García-Nieto ym. perustuva oikeuskäytäntö pohjautuu unionin lainsäätäjän direktiivin 2004/38 24 artiklan 2 kohdassa <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0029" REF.END="QE0029"/>sosiaaliavustusten<QUOT.END REF.START="QS0029" CODE="201D" ID="QE0029"/> alalla säätämään poikkeukseen. Kyseisissä tuomioissa asianomaisilta unionin kansalaisilta voitiin kuitenkin evätä oikeus näihin etuuksiin sillä perusteella, että he olivat oleskelleet Saksassa <HT TYPE="ITALIC">yli kolme kuukautta täyttämättä kyseisen direktiivin 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädettyjä oleskelua koskevia edellytyksiä</HT> (tuomio Dano, 75 ja 76 kohta), pelkästään kyseisen direktiivin 14 artiklan 4 kohdan b alakohtaan perustuvan oleskeluoikeuden perusteella (tuomio Alimanovic, 57 ja 58 kohta) tai <HT TYPE="ITALIC">alle kolme kuukautta</HT>, mutta hakivat <HT TYPE="ITALIC">sosiaaliavustuksia</HT> (kuten asiassa García-Nieto ym.).</P></NOTE> en ymmärrä, miten tätä oikeuskäytäntöä voitaisiin Saksan hallituksen ehdotuksen mukaisesti soveltaa kyseisen direktiivin 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun oleskeluoikeuteen, kun kyseisessä kohdassa ei säädetä tällaisesta edellytyksestä. Julkisasiamies Saugmandsgaard Øen tavoin on lisäksi muistutettava, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0030" REF.END="QE0030"/>unionin [oikeus perustuu] yhteisvastuullisuuden arvoille, joita on edelleen vahvistettu unionin kansalaisuuden perustamisen jälkeen<QUOT.END REF.START="QS0030" CODE="201D" ID="QE0030"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0051"><P>Ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>A (Julkinen terveydenhuolto)</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑535/19</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2021:114">EU:C:2021:114</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0153">153</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0060"><NO.P>60.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella katson, ettei riidanalainen lapsilisä kuulu direktiivin 2004/38 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun sosiaaliavustusten käsitteeseen, sellaisena kuin unionin tuomioistuin on sen määritellyt. Tällaisia etuuksia myöntäessään vastaanottava jäsenvaltio ei näin ollen voi edellä mainitun säännöksen perusteella poiketa direktiivin 24 artiklan 1 kohdassa säädetystä unionin kansalaisilla olevasta yhdenvertaista kohtelua koskevasta oikeudesta.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">B</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Pääasiassa kyseessä olevan lainsäädännön yhteensoveltuvuus direktiivin 2004/38 24 artiklan 1 kohdassa ja asetuksen N:o 883/2004 4 artiklassa säädetyn yhdenvertaista kohtelua koskevan oikeuden kanssa</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">1.</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Direktiivin 2004/38 24 artiklan 1 kohdan ja asetuksen N:o 883/2004 4 artiklan välinen suhde</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0061"><NO.P>61.</NO.P><TXT>Kuten jo totesin, koska S ja hänen lapsensa, jotka ovat unionin kansalaisia, oleskelevat Saksassa laillisesti direktiivin 2004/38 6 artiklan nojalla, heidän oleskelunsa on nähdäkseni unionin oikeuden mukaista.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0052"><P>Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 46–49 kohta. Tässä yhteydessä on mielestäni hyödyllistä korostaa, ettei pääasian kantajan oleskeluoikeus perustu millään tavoin kansallisen oikeuden mukaiseen laillista oleskelua koskevaan oikeuteen, joka ei täytä direktiivin 2004/38 7 artiklassa säädettyjä oleskelua koskevia edellytyksiä, toisin kuin muun muassa komission unionin tuomioistuimen kysymyksiin antamassaan vastauksessa mainitsemassa <DATE ISO="20111221">21.12.2011</DATE> annettuun tuomioon <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Ziolkowski ja Szeja</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑424/10 ja C‑425/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2011:866">EU:C:2011:866</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0047">47</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) johtaneessa asiassa tai <DATE ISO="20210715">15.7.2021</DATE> annettuun tuomioon <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>The Department for Communities in Northern Ireland</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑709/20</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2021:602">EU:C:2021:602</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0081">81</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) johtaneessa asiassa. Muistutan tässä yhteydessä, että unionin tuomioistuin totesi tuomion Ziolkowski ja Szeja 46 kohdassa, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0031" REF.END="QE0031"/>laillisen oleskelun käsite, joka sisältyy implisiittisesti direktiivin 2004/38 16 artiklan 1 kohdassa käytettyyn ilmaisuun <QUOT.START CODE="2019" ID="QS0032" REF.END="QE0032"/>ovat oleskelleet laillisesti<QUOT.END REF.START="QS0032" CODE="2019" ID="QE0032"/>, on ymmärrettävä direktiivissä säädettyjen ja <HT TYPE="ITALIC">erityisesti</HT> sen 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen edellytysten mukaiseksi oleskeluksi<QUOT.END REF.START="QS0031" CODE="201D" ID="QE0031"/> (kursivointi tässä). Kuten jo totesin, kyseessä voi siis olla kyseisessä direktiivissä tarkoitettu laillinen oleskelu, jos muut direktiivissä, erityisesti sen 6 artiklassa, säädetyt edellytykset täyttyvät. Ks. tästä edellä tämän ratkaisuehdotuksen 42–49 kohta.</P></NOTE> Heillä on siksi kyseisen direktiivin 24 artiklan 1 kohdan nojalla oikeus yhdenvertaiseen kohteluun vastaanottavan jäsenvaltion omien kansalaisten kanssa perussopimuksen soveltamisalaan kuuluvilla aloilla.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="15"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0062"><NO.P>62.</NO.P><TXT>Näissä olosuhteissa tästä seuraa, että direktiivin 2004/38 24 artiklan 1 kohtaa voidaan soveltaa, koska S ja hänen lapsensa eivät hae sosiaaliavustuksia vaan sosiaaliturvaetuuksia (lapsilisää),<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0053"><P>Unionin tuomioistuin totesi <DATE ISO="20160614">14.6.2016</DATE> antamassaan tuomiossa <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑308/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:436">EU:C:2016:436</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0066">66</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0068">68</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>), että direktiiviä 2004/38 voidaan soveltaa lapsilisiin, täsmennettyään ensin 61 kohdassa, että ne ovat tosiasiallisesti sosiaaliturvaetuuksia. On kuitenkin huomautettava, että kyseinen asia koski kannetta, jossa vaadittiin toteamaan, ettei Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta ole noudattanut <HT TYPE="ITALIC">asetuksen N:o 883/2004 4 artiklan mukaisia</HT> velvoitteitaan, koska se asetti laillisen oleskelun alueellaan näiden etuuksien myöntämisen edellytykseksi. Mielestäni on syytä huomauttaa, että unionin tuomioistuin viittasi kyseisessä tuomiossa suoraan direktiivin 2004/38 7 artiklan 1 kohdassa ja 14 artiklan 2 kohdassa sekä 12 ja 13 artiklassa tarkoitettuun oleskeluoikeuteen (81, 82 ja 84 kohta). Se ei maininnut lainkaan kyseisen direktiivin 6 artiklaa.</P></NOTE> ja että kyseisen direktiivin 24 artiklan 2 kohdassa säädettyä yhdenvertaisen kohtelun periaatetta koskevaa poikkeusta ei sitä vastoin voida soveltaa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0054"><P>Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 57–60 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0063"><NO.P>63.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa lähinnä, että EStG:n 62 §:n 1a momentin mukaan S:n kaltaiselta <HT TYPE="ITALIC">toisen jäsenvaltion kansalaiselta</HT> evätään oikeus lapsilisään ensimmäisinä kolmena oleskelukuukautena, jos hän ei osoita harjoittavansa ansiotoimintaa (saavansa kotimaisia tuloja), kun taas <HT TYPE="ITALIC">Saksan kansalaiselle</HT> myönnetään lapsilisä, vaikka hän ei harjoita tällaista toimintaa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0055"><P>Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 6 kohta.</P></NOTE> Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo näin ollen, että kyseessä olevassa kansallisessa säännöksessä on kyse kansalaisuuteen perustuvasta erilaisesta kohtelusta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0064"><NO.P>64.</NO.P><TXT>Tšekin ja Puolan hallitukset katsovat tältä osin, että mainitussa kansallisessa säännöksessä on kyse direktiivin 2004/38 24 artiklan 1 kohdassa ja asetuksen N:o 883/2004 4 artiklassa kielletystä kansalaisuuteen perustuvasta välittömästä syrjinnästä, jota ei voida perustella vetoamalla direktiivin 2004/38 24 artiklan 2 kohdassa säädettyyn poikkeukseen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0056"><P>Tšekin hallituksen ja komission mielestä sitä, johtaako kyseessä oleva kansallinen säännös kansalaisuuteen perustuvaan syrjintään, on arvioitava yksinomaan asetuksen N:o 883/2004 4 artiklan perusteella.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0065"><NO.P>65.</NO.P><TXT>Tässä yhteydessä herää kysymys siitä, onko ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toteama erilainen kohtelu direktiivin 2004/38 24 artiklan 1 kohdassa ja/tai asetuksen N:o 883/2004 4 artiklassa kiellettyä syrjintää.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">2.</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Asetuksen N:o 883/2004 4 artiklassa kielletty välitön syrjintä</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0066"><NO.P>66.</NO.P><TXT>Aluksi palautan mieleen, että direktiivin 2004/38 24 artiklan 1 kohdassa ja asetuksen N:o 883/2004 4 artiklassa konkretisoidaan SEUT 18 artiklassa vahvistettu syrjintäkiellon periaate. Käsiteltävässä asiassa herää tässä yhteydessä kysymys näiden kahden säännöksen välisestä suhteesta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0067"><NO.P>67.</NO.P><TXT>Useampi seikka mielestäni puoltaa sitä, että pääasiassa kyseessä olevaa erilaista kohtelua on arvioitava yksinomaan asetuksen N:o 883/2004 4 artiklan näkökulmasta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0068"><NO.P>68.</NO.P><TXT>Ensinnäkin, kuten edellä jo todettiin,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0057"><P>Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 29–60 kohta.</P></NOTE> vastaanottava jäsenvaltio ei voi vedota direktiivin 2004/38 24 artiklan 2 kohdassa säädettyyn poikkeukseen. Pitää paikkansa, että S:n ja hänen lastensa kaltaiset henkilöt kuuluvat kyseisen direktiivin 24 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, koska heillä on sen 6 artiklaan perustuva oleskeluoikeus, mutta koska he hakevat <HT TYPE="ITALIC">sosiaaliturvaetuuksia</HT>, he kuuluvat myös asetuksen N:o 883/2004 4 artiklan soveltamisalaan ja heillä on siinä säädettyjen erityisedellytysten täyttyessä oikeus yhdenvertaiseen kohteluun.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="16"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0069"><NO.P>69.</NO.P><TXT>Toiseksi erityisesti direktiivin 2004/38 24 artiklan 2 kohdassa säädetyn poikkeuksen soveltamisalaan kuulumattomien <HT TYPE="ITALIC">sosiaaliturvaetuuksien</HT> yhteydessä asetuksen N:o 883/2004 4 artikla on erityissäännös kyseisen direktiivin 24 artiklan 1 kohtaan nähden, koska siinä asetetaan kaksi erityisedellytystä. Asetuksen N:o 883/2004 4 artiklassa nimittäin säädetään, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0033" REF.END="QE0033"/>henkilöillä, joihin tätä asetusta sovelletaan, on <HT TYPE="ITALIC">samat</HT> jäsenvaltion lainsäädännön mukaiset <HT TYPE="ITALIC">etuudet</HT> ja <HT TYPE="ITALIC">velvollisuudet</HT> kuin kyseisen jäsenvaltion kansalaisilla, jollei tässä asetuksessa toisin säädetä<QUOT.END REF.START="QS0033" CODE="201D" ID="QE0033"/> (kursivointi tässä).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0070"><NO.P>70.</NO.P><TXT>Kolmanneksi, koska asetus N:o 883/2004 ei ole kansallisten sosiaaliturvajärjestelmien yhdenmukaistamistoimenpide vaan toimi, jolla yhteensovitetaan näitä järjestelmiä, jäsenvaltioilla on edelleen toimivalta määrittää lainsäädännössään unionin oikeutta noudattaen sosiaaliturvajärjestelmän etuuksien myöntämisen edellytykset.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0058"><P>Ks. analogisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20130411">11.4.2013</DATE>, <NAME.CASE>Jeltes ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑443/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:224">EU:C:2013:224</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0059">59</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0071"><NO.P>71.</NO.P><TXT>Käsiteltävässä asiassa Saksan liittotasavallan kaltaisella jäsenvaltiolla on asetuksen N:o 883/2004 mukaan toimivalta päättää lapsilisän myöntämisedellytyksistä alueellaan, mutta kyseisen asetuksen 4 artiklassa luodaan oikeus yhdenvertaiseen kohteluun eikä säädetä poikkeuksesta, joka voisi oikeuttaa pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen erilaisen kohtelun. Jäsenvaltio ei näin ollen voi jättää noudattamatta velvollisuuttaan varmistaa muiden jäsenvaltioiden kansalaisten ja omien kansalaistensa yhdenvertainen kohtelu.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0072"><NO.P>72.</NO.P><TXT>On todettava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on ilmaissut epäilevänsä, ettei asetuksen N:o 883/2004 4 artiklaa ole noudatettu ja että kyseessä oleva lainsäädäntö johtaa siten välittömään syrjintään, koska kansalaisuus on ratkaiseva erotteluperuste.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0073"><NO.P>73.</NO.P><TXT>Olen samoin vakuuttunut siitä, ettei kyseessä olevien kahden tilanteen erilainen kohtelu ole asetuksen N:o 883/2004 4 artiklan mukaista.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0059"><P>Kyseessä oleva kansallinen säännös ei ole myöskään direktiivissä 2004/38 ja asetuksessa N:o 883/2004 vahvistetun vapaata liikkuvuutta koskevan tavoitteen mukainen.</P></NOTE> Näissä olosuhteissa katson, että kyseessä oleva kansallinen säännös johtaa kansalaisuuteen perustuvaan <HT TYPE="ITALIC">välittömään syrjintään</HT>, joka ei ole perusteltua, koska asetuksessa N:o 883/2004 ei säädetä tältä osin nimenomaisesta poikkeuksesta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0074"><NO.P>74.</NO.P><TXT>Komission väite, jonka mukaan S:n kaltaiset unionin kansalaiset, jotka eivät harjoita ansiotoimintaa ensimmäisten kolmen oleskelukuukauden aikana, ja kotimaahansa palaavat Saksan kansalaiset, jotka eivät harjoita tällaista toimintaa vastaavana ajanjaksona, eivät ole kyseessä olevia avustuksia myönnettäessä toisiinsa rinnastettavissa tilanteissa, ei ole siksi merkityksellinen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0060"><P>Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 79 kohta.</P></NOTE> Koska S oleskelee vastaanottavassa jäsenvaltiossa laillisesti, asetuksen N:o 883/2004 4 artiklan soveltamisesta nimittäin seuraa, että kyseisen asetuksen soveltamisalaan kuuluvien muiden jäsenvaltioiden kansalaisten ja vastaanottavan jäsenvaltion omien kansalaisten tilanteet voidaan rinnastaa toisiinsa, minkä vuoksi ensin mainituilla on oltava <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0034" REF.END="QE0034"/>samat oikeudet ja velvollisuudet<QUOT.END REF.START="QS0034" CODE="201D" ID="QE0034"/> kuin jälkimmäisillä.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">C</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Välipäätelmä</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0075"><NO.P>75.</NO.P><TXT>Kaiken edellä esitetyn perusteella ehdotan, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämään ennakkoratkaisukysymykseen vastataan, että asetuksen N:o 883/2004 4 artiklaa tulkittava siten, että se on esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka mukaan unionin kansalainen, joka on toisen jäsenvaltion kansalainen, voi saada kyseisessä jäsenvaltiossa<?PAGE NO="17"?> oleskelunsa ensimmäisinä kolmena kuukautena perheavustuksia vain, jos hän saa kyseisenä ajanjaksona kotimaisia tuloja, kun taas kyseisen jäsenvaltion kansalainen, joka palaa sinne oleskeltuaan toisessa jäsenvaltiossa unionin oikeuden mukaisesti, voi saada perheavustuksia heti palattuaan ilman tuloja koskevaa edellytystä.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">D</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Direktiivin 2004/38 24 artiklan 1 kohdassa kielletyn syrjinnän olemassaolo</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0076"><NO.P>76.</NO.P><TXT>Jos unionin tuomioistuin tarkastelee kyseessä olevaa erilaista kohtelua asetuksen N:o 883/2004 N:o 4 artiklan perusteella ehdotukseni mukaisesti, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymykseen ei ole tarpeen vastata direktiivin 2004/38 24 artiklan 1 kohdan näkökulmasta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0077"><NO.P>77.</NO.P><TXT>Seuraava tarkastelu tehdään siksi toissijaisesti siltä varalta, että unionin tuomioistuin omaksuu vivahteikkaamman lähestymistavan kyseessä olevan erilaisen kohtelun tarkasteluun.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0078"><NO.P>78.</NO.P><TXT>Aluksi hylkään komission väitteet, joiden mukaan kyseessä olevia tilanteita ei voida rinnastaa toisiinsa, ja seuraavaksi tutkin sitä, onko se, että kansalliset viranomaiset epäävät kyseessä olevan lapsilisän, perusteltua ja oikeasuhteista, kuten Saksan hallitus väittää.</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">1.</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Kyseessä olevien tilanteiden rinnastettavuutta koskevat komission väitteet</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0079"><NO.P>79.</NO.P><TXT>Komission kirjallisesta vastauksesta, jonka se antoi erityisesti ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toteaman erilaisen kohtelun perusteltavuutta koskevaan unionin tuomioistuimen kysymykseen, ilmenee, ettei näitä kahta kyseessä olevaa tilannetta voida komission mielestä rinnastaa toisiinsa. Komissio väittää tässä yhteydessä, ettei oleskeluoikeus, joka unionin kansalaisilla on direktiivin 2004/38 6 artiklan 1 kohdan nojalla ensimmäisinä kolmena oleskelukuukautenaan tai lyhyemmän ajanjakson aikana, ole vielä kyseisen direktiivin 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu laillista oleskelua koskeva oikeus. Komission mukaan unionin kansalainen voi vasta viimeksi mainitussa säännöksessä tarkoitetun laillista oleskelua koskevan oikeuden saatuaan vedota syrjintäkieltoon sosiaaliavustusten yhteydessä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0080"><NO.P>80.</NO.P><TXT>Nämä väitteet eivät voi menestyä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0081"><NO.P>81.</NO.P><TXT>Kuten unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, mikään ei lähtökohtaisesti estä sitä, että sosiaalietuuksien myöntämiselle unionin kansalaisille, jotka eivät ole taloudellisesti aktiiveja, asetetaan aineellinen edellytys siitä, että kyseiset kansalaiset täyttävät vaatimukset, jotka koskevat laillista oleskelua koskevan oikeuden saamista vastaanottavassa jäsenvaltiossa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0061"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160614">14.6.2016</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑308/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:436">EU:C:2016:436</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0068">68</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0075">75</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>):</P></NOTE> Edellä tämän ratkaisuehdotuksen 43–49 kohdassa esitettyjen toteamusten perusteella päättelen kuitenkin, että koska sekä Saksassa direktiivin 2004/38 6 artiklan nojalla oleskelevalla toisen jäsenvaltion kansalaisella että Saksan kansalaisella, joka palaa kyseiseen jäsenvaltioon toisessa jäsenvaltiossa oleskelun jälkeen, on laillista oleskelua koskeva oikeus kyseisessä jäsenvaltiossa, he ovat ainakin toisiinsa rinnastettavissa, elleivät täysin samanlaisissa<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0062"><P>On selvää, että Saksan kansalaiset oleskelevat kotijäsenvaltiossaan kansallisen oikeutensa perusteella.</P></NOTE> tilanteissa.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="18"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0082"><NO.P>82.</NO.P><TXT>On siis katsottava, että vaikka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toteaman kaltainen erilainen kohtelu on kansalaisuuteen perustuvaa välitöntä syrjintää, se ei kuitenkaan ole mielivaltaista ja voi olla perusteltua.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0063"><P>Oikeuskirjallisuudessa todetaan erityisesti, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0035" REF.END="QE0035"/>vaikka useimmat unionin kansalaisuutta koskevat asiat on ratkaistu syrjimättömyyteen / yhdenvertaiseen kohteluun perustuvan mallin mukaisesti, myös unionin kansalaisuuden alalla on havaittavissa yleisesti siirtymistä vapaata liikkuvuutta koskevassa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä noudatettuun markkinoille pääsyn rajoittamiseen/sallimiseen perustuvaan lähestymistapaan: ks. Barnard, C., <HT TYPE="ITALIC">The Substantive Law of the EU: The Four Freedoms</HT>, Oxford University Press, Oxford, 2019 (6. painos), s. 352–360, erityisesti s. 357, ja samalta tekijältä <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0036" REF.END="QE0036"/>Editorial Comments – Two-speed European Citizenship? Can the Lisbon Treaty Help Close the Gap?<QUOT.END REF.START="QS0036" CODE="201D" ID="QE0036"/>, <HT TYPE="ITALIC">Common Market Law Review</HT>, osa 45, nro 1, 2008, s. 1–8. Ks. myös Nic Shuibhne, N., <QUOT.END REF.START="QS0035" CODE="201D" ID="QE0035"/>What I Tell You Three Times Is True: Lawful Residence and Equal Treatment after Dano”, <HT TYPE="ITALIC">Maastricht Journal of European and Comparative Law</HT>, osa 23, nro 6, 2016, s. 908–936.</P></NOTE> Tarkastelen siksi seuraavaksi Saksan hallituksen esittämää kyseessä olevan erilaisen kohtelun oikeuttamisperustetta.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">2.</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Pääasiassa kyseessä olevan epäämisen objektiivinen perusteltavuus</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">a)</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Saksan hallituksen esittämät oikeuttamisperusteet: julkisen talouden suojelua koskeva tavoite</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0083"><NO.P>83.</NO.P><TXT>Saksan hallitus väittää, ettei EStG:n 62 §:n 1a momentti johda muiden jäsenvaltion kansalaisten ja Saksan kansalaisten erilaiseen kohteluun. Se katsoo joka tapauksessa erityisesti unionin tuomioistuimen tuomion komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0064"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160614">14.6.2016</DATE> (<NO.CASE>C‑308/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:436">EU:C:2016:436</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> 80 kohdassa esittämien lapsilisää koskevien toteamusten perusteella, että etuuksien saantia koskevan oikeuden epääminen perheiltä, jotka eivät ole taloudellisesti aktiivisia, on perusteltua, koska se on sopivaa, tarpeellista ja asianmukaista julkisen talouden suojelua koskevan tavoitteen saavuttamiseksi. Saksan hallituksen mukaan kyseisellä säännöksellä on siten tarkoitus torjua sosiaaliturvaetuuksien epäasianmukaista käyttöä Saksassa, kun otetaan huomioon yhtäältä muiden jäsenvaltioiden kansalaisten vuosina 2010–2017 jättämien lapsilisähakemusten ja toisaalta väärinkäytösluonteisten lapsilisähakemusten lisääntymisestä julkiselle taloudelle aiheutuva riski. Maksetun lapsilisän määrä lisääntyi vuonna 2020 nimittäin 46,67 miljardiin euroon, joista 21,28 prosenttia maksettiin <HT TYPE="ITALIC">ulkomaalaisille</HT>. Lisäksi muiden jäsenvaltioiden työntekijöiden ja tietyissä tapauksissa muista jäsenvaltioista peräisin olevien lasten, joista maksetaan lapsilisää, määrä on lisääntynyt viime vuosina voimakkaasti.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0065"><P>Tämän havainnollistamiseksi Saksan hallitus mainitsee Bulgarian, jossa perhe-etuuksien määrä on huomattavasti pienempi kuin Saksassa.</P></NOTE> Saksan hallitus huomauttaa lisäksi, että toisesta jäsenvaltiosta peräisin olevissa perheissä on keskimäärin enemmän lapsia kuin saksalaisissa perheissä, joten ulkomaalaisille perheille maksettavista avustuksista aiheutuu noin 15 prosenttia suuremmat taloudelliset kustannukset kuin saksalaisille perheille maksettavista avustuksista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0084"><NO.P>84.</NO.P><TXT>Ensinnäkin siitä, voidaanko kyseessä olevalla kansallisella säännöksellä saavuttaa julkisen talouden suojelua koskeva tavoite, Saksan hallitus toteaa, että lapsilisän epääminen muiden jäsenvaltioiden kansalaisilta, jotka eivät ole taloudellisesti aktiivisia, ensimmäisinä kolmena oleskelukuukautena voi vähentää heidän halukkuuttaan asettua Saksaan. Myös ansiotoimintaa koskeva edellytys vähentää Saksan hallituksen mukaan lapsilisähakemusten määrää.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0085"><NO.P>85.</NO.P><TXT>Toiseksi Saksan hallitus väittää kyseessä olevan kansallisen säännöksen tarpeellisuudesta, ettei ole muita keinoja, joilla julkisen talouden suojelua koskeva tavoite voitaisiin saavuttaa. Yhtäältä kyseessä oleva epääminen koskee ainoastaan kolmea ensimmäistä oleskelukuukautta sekä vain henkilöitä, jotka eivät ole taloudellisesti aktiivisia, ja työnhakijoita. Toisaalta tällaiseen epäämiseen liittyy toimenpiteitä, joilla tehostetaan hallinnon suorittamaa tosiseikkojen tutkintaa,<?PAGE NO="19"?> ja perusteltujen epäilyjen tapauksessa perheavustuskassa tutkii EStG:n 62 artiklan 1a momentin nojalla lapsilisähakemuksen yhteydessä itse, täyttyvätkö unionin kansalaisten yleisestä liikkumisvapaudesta annetussa laissa säädetyt edellytykset, jolloin organisoitu etuuksien väärinkäyttö voidaan havaita ja sitä voidaan torjua varhaisessa vaiheessa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0086"><NO.P>86.</NO.P><TXT>Kolmanneksi Saksan hallitus toteaa kyseessä olevan kansallisen säännöksen asianmukaisuudesta, että koska vastaanottava jäsenvaltio ei ole direktiivin 2004/38 24 artiklan 2 kohdan nojalla velvollinen myöntämään sosiaaliavustuksia unionin kansalaisille, jotka eivät ole taloudellisesti aktiivisia, se ei voi olla myöskään velvollinen maksamaan muita maksuihin perustumattomia etuuksia, jotka tosin myönnetään avun tarpeesta riippumatta mutta jotka sosiaaliavun tarpeessa olevien kohdalla vähennetään toimeentuloetuuksista ja rahoitetaan verotuloilla.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">b)</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Asian arviointi</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0087"><NO.P>87.</NO.P><TXT>Muistutan aluksi, että pääasiassa kyseessä olevasta säännöksestä johtuva erilainen kohtelu voi olla unionin oikeuden perusteella oikeutettu ainoastaan, jos se perustuu objektiivisiin, yleistä etua koskeviin ja kyseessä olevien henkilöiden kansalaisuudesta riippumattomiin syihin ja se on oikeassa suhteessa kansallisessa oikeudessa hyväksyttävästi tavoiteltuun päämäärään. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että toimenpide on oikeasuhteinen, kun sillä voidaan toteuttaa tavoiteltu päämäärä ja kun sillä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän päämäärän saavuttamiseksi.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0066"><P>Ks. analogisesti erityisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20061026">26.10.2006</DATE>, <NAME.CASE>Tas-Hagen ja Tas</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑192/05</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2006:676">EU:C:2006:676</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0033">33</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> Tämän arvioiminen on kansallisen tuomioistuimen tehtävä, mutta unionin tuomioistuin voi antaa sille ohjeita helpottaakseen asian ratkaisua.</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="5"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">1)</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Julkiselle taloudelle aiheutuviksi todettujen riskien olemassaolo</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0088"><NO.P>88.</NO.P><TXT>Esitän aluksi kaksi huomautusta niistä riskeistä, joita julkiselle taloudelle todetaan aiheutuvan toisista jäsenvaltioista peräisin olevien <HT TYPE="ITALIC">unionin kansalaisten jättämien lapsilisähakemusten lisääntymisestä</HT>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0089"><NO.P>89.</NO.P><TXT>Ensinnäkään Saksan hallituksen toteamukset siitä, että toisesta jäsenvaltiosta peräisin olevissa perheissä on keskimäärin enemmän lapsia kuin saksalaisissa perheissä, eivät ole mielestäni merkityksellisiä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0067"><P>Ks. syntymätilastoja koskeva Eurostatin asiakirja <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0037" REF.END="QE0037"/>Fertility Statistics<QUOT.END REF.START="QS0037" CODE="201D" ID="QE0037"/>: https://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php?title=Fertility_statistics.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0090"><NO.P>90.</NO.P><TXT>Toiseksi Saksan hallitus väittää ainoastaan, että 21,28 prosenttia lapsilisien määrästä maksettiin vuonna 2020 <HT TYPE="ITALIC">ulkomaalaisten</HT> lapsista eli toisista jäsenvaltioista peräisin olevien unionin kansalaisten ja kolmansien maiden kansalaisten lapsista. Käsiteltävässä asiassa jälkimmäisistä maksetulla määrällä ei ole kuitenkaan merkitystä. Saksan hallitus ei myöskään täsmennä unionin kansalaisten osalta kansalaisten, jotka eivät ole taloudellisesti aktiivisia, ja taloudellisesti aktiivisten lapsista maksettuja määriä, joista jälkimmäisistä maksettu määrä on samoin merkityksetön käsiteltävässä asiassa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0091"><NO.P>91.</NO.P><TXT>Näin ollen mielestäni ei ole näytetty toteen sitä, että kyseessä olevaan lapsilisään liittyvien menojen lisääntyminen johtuu muiden jäsenvaltioiden kansalaisista (tai heidän lapsistaan). Perheavustuksen kaltaisen menoerän lisääntyminen ei nähdäkseni voi sellaisenaan olla negatiivinen indikaattori jäsenvaltion taloudellisen tilanteen kannalta. Mielestäni on näet tärkeää<?PAGE NO="20"?> muistuttaa, että sosiaalimenot voivat yleisesti edistää sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja taloudellista toimintaa, koska etuudensaajat voivat olla niiden ansiosta aktiivisempia ja osallistuvampia työmarkkinoilla. Lisäksi olisi arvioitava talousarviotuloihin ja talouden dynamiikkaan kohdistuvia pitkän aikavälin vaikutuksia työmarkkinoiden yhdentämisessä unionin tasolla. Muiden jäsenvaltioiden kansalaisten vastaanottaminen, johon liittyy sosiaalimenojen lisääntyminen etenkin alkuvaiheessa ja mahdollisesti koulutusmenojen lisääntyminen, voi siten myös vastata jäsenvaltion talouden tarpeeseen tuomalla asianmukaista työvoimaa tietyille aloille, joilla siitä on pulaa, ja parantaa näin jäsenvaltion kilpailukykyä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0068"><P>Kohtuuttoman rasitteen käsitettä arvioitaessa on otettava huomioon sekä mahdolliset alkuvaiheen lisäkustannukset että pitkän aikavälin taloudelliset vaikutukset. Tältä osin tilanne voidaan rinnastaa koulutusmenoihin, jotka saattavat henkilöiden vapaan liikkuvuuden yhteydessä lisääntyä tietyillä aloilla, mutta liittyvät talouskasvuun ja työvoiman mukauttamiseen työmarkkinoiden tarpeisiin.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0092"><NO.P>92.</NO.P><TXT>Yleismaailmallisissa sosiaaliturvaetuuksissa, jotka kyseessä olevan perheavustuksen tavoin koskevat lapsia, on mielestäni tukeuduttava täsmällisiin ja oikeisiin tietoihin, jotta erilaista kohtelua voidaan pitää oikeutettuna. Näin ollen on niin, että jos epämääräisillä ja epätäsmällisillä rahoitukseen liittyvillä yleisillä näkökohdilla katsottaisiin voitavan perustella muiden jäsenvaltioiden kansalaisten ja omien kansalaisten erilaista kohtelua, niin perustavanlaatuisen unionin oikeuden säännön kuin kansalaisuuteen perustuvaa syrjinnän kieltoa koskevan periaatteen soveltaminen ja sisältö voisivat vaihdella ajan ja paikan mukaan jäsenvaltioiden julkisen talouden tilan perusteella<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0069"><P>Ks. analogisesti erityisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20130620">20.6.2013</DATE>, <NAME.CASE>Giersch ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑20/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:411">EU:C:2013:411</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0052">52</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> ilman, että kyseinen jäsenvaltio on esittänyt konkreettisia ja täsmällisiä todisteita julkiseen talouteen kohdistuvasta tosiasiallisesta riskistä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0070"><P>Ks. tästä analogisesti erityisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20100413">13.4.2010</DATE>, <NAME.CASE>Bressol ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑73/08</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2010:181">EU:C:2010:181</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0071">71</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>): <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0038" REF.END="QE0038"/>Tällaisen objektiivisen, <HT TYPE="ITALIC">yksityiskohtaisen ja lukuja sisältävän</HT> analyysin on <HT TYPE="ITALIC">luotettavien, samansuuntaisten ja vakuuttavien tietojen</HT> avulla osoitettava, että kansanterveyteen tosiasiallisesti kohdistuu vaaroja.<QUOT.END REF.START="QS0038" CODE="201D" ID="QE0038"/> Kursivointi tässä.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0093"><NO.P>93.</NO.P><TXT>Tarkasteltaessa seuraavaksi todettuja julkisen talouden suojeluun kohdistuvia riskejä, jotka johtuvat <HT TYPE="ITALIC">unionin kansalaisten</HT>, jotka ovat toisen jäsenvaltion kansalaisia, tekemien organisoitujen <HT TYPE="ITALIC">väärinkäytösten ja petosten lisääntymisestä</HT>, haluan palauttaa mieleen seuraavat näkökohdat.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0094"><NO.P>94.</NO.P><TXT>Ensinnäkin unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että oikeuden väärinkäytön käsite on unionin oikeuden itsenäinen käsite, jonka mukaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0039" REF.END="QE0039"/>sen toteaminen, että kysymyksessä on väärinkäyttö, edellyttää yhtäältä objektiivisten olosuhteiden kokonaisuutta, josta ilmenee, että vaikka [unionin] säännöstössä vahvistettuja edellytyksiä on muodollisesti noudatettu, säännöstöllä tavoiteltua päämäärää ei ole saavutettu. Toisaalta se edellyttää subjektiivista osatekijää, joka koskee tahtoa saada [unionin] säännöstöstä johtuva etu toteuttamalla keinotekoisesti edellytykset tämän edun saamiseksi<QUOT.END REF.START="QS0039" CODE="201D" ID="QE0039"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0071"><P>Ks. mm. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20001214">14.12.2000</DATE>, <NAME.CASE>Emsland-Stärke</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑110/99</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2000:695">EU:C:2000:695</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0052">52</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0053">53</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20121016">16.10.2012</DATE>, <NAME.CASE>Unkari v. Slovakia</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑364/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:630">EU:C:2012:630</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0058">58</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140312">12.3.2014</DATE>, <NAME.CASE>O. ja B.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑456/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:135">EU:C:2014:135</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20141218">18.12.2014</DATE>, <NAME.CASE>McCarthy ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑202/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:2450">EU:C:2014:2450</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0095"><NO.P>95.</NO.P><TXT>Toiseksi unionin tuomioistuin on tähdentänyt, että kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on todeta näiden kahden eli objektiivisen ja subjektiivisen osatekijän olemassaolo, josta näyttö on esitettävä kansallisten oikeussääntöjen mukaisesti <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0040" REF.END="QE0040"/><HT TYPE="ITALIC">kuitenkin siten, että [unionin] oikeuden tehokasta vaikutusta ei heikennetä</HT><QUOT.END REF.START="QS0040" CODE="201D" ID="QE0040"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0072"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20001214">14.12.2000</DATE>, <NAME.CASE>Emsland-Stärke</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑110/99</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2000:695">EU:C:2000:695</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0052">52</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0054">54</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20121016">16.10.2012</DATE>, <NAME.CASE>Unkari v. Slovakia</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑364/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:630">EU:C:2012:630</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0058">58</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Kursivointi tässä.</P></NOTE> Se on myös muistuttanut, että oikeuden väärinkäyttöä koskevan kansallisen säännöksen täytäntöönpanolla ei saa vaarantaa unionin oikeussääntöjen tehokasta vaikutusta ja yhtenäistä soveltamista jäsenvaltioissa, ja todennut erityisesti, että kun<?PAGE NO="21"?> kansalliset tuomioistuimet arvioivat unionin oikeussääntöön perustuvan oikeuden käyttöä, ne eivät saa muuttaa tämän oikeussäännön soveltamisalaa eivätkä vaarantaa niitä tavoitteita, joihin tällä oikeussäännöllä pyritään.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0073"><P>Ks. mm. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19960312">12.3.1996</DATE>, <NAME.CASE>Pafitis ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑441/93</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1996:92">EU:C:1996:92</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0068">68</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19980512">12.5.1998</DATE>, <NAME.CASE>Kefalas ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑367/96</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1998:222">EU:C:1998:222</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0022">22</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0096"><NO.P>96.</NO.P><TXT>Yhdyn tältä osin unionin tuomioistuimen toteamukseen, jonka mukaan se, että jäsenvaltiossa on, kuten Saksan hallitus väittää, suuri määrä tapauksia, joissa perheavustuksia saavat muiden jäsenvaltioiden kansalaiset syyllistyvät oikeuksien väärinkäyttöön tai petoksiin käyttämällä väärinkäytösluonteisia keinoja, ei voi oikeuttaa sitä, että annetaan pääasiassa kyseessä olevan kaltainen kansallinen säännös, joka perustuu yleisestäviin näkökohtiin ja jossa suljetaan pois asianomaisen henkilön oman käyttäytymisen erillinen arviointi.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0074"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20141218">18.12.2014</DATE>, <NAME.CASE>McCarthy ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑202/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:2450">EU:C:2014:2450</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0055">55</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0097"><NO.P>97.</NO.P><TXT>Käsiteltävässä asiassa on selvää, ettei Saksan hallituksen esittämää näyttöä voida pitää pääasian kantajan omaan käyttäytymiseen liittyvänä konkreettisena näyttönä. Tämä näyttö ei nimittäin täytä objektiivisuutta ja subjektiivisuutta koskevia edellytyksiä, joiden on täytyttävä, jotta voitaisiin katsoa, että oikeutta on konkreettisessa tapauksessa käytetty väärin, ja jotka ilmenevät edellä tämän ratkaisuehdotuksen 94 ja 95 kohdasta. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei ole todennut pääasian kantajan syyllistyneen oikeuksien väärinkäyttöön. Se ei joka tapauksessa totea, että pääasian kantaja olisi käyttänyt liikkumisvapauttaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0041" REF.END="QE0041"/>vain saadakseen<QUOT.END REF.START="QS0041" CODE="201D" ID="QE0041"/> Saksan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0042" REF.END="QE0042"/>sosiaaliavustusta<QUOT.END REF.START="QS0042" CODE="201D" ID="QE0042"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0075"><P>Tuomio Dano (78 kohta).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0098"><NO.P>98.</NO.P><TXT>On myös muistutettava, ettei yleinen petoksen olettama ole riittävä oikeuttamaan toimenpidettä, joka haittaa direktiivin 2004/38 tavoitteiden toteutumista.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0076"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20121219">19.12.2012</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Belgia</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑577/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:814">EU:C:2012:814</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0053">53</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen). Ks. myös ratkaisuehdotukseni McCarthy ym. (<REF.DOC.ECR><NO.CASE>C‑202/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:345">EU:C:2014:345</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0134">134</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Tässä yhteydessä on todettava, että se, että Saksan liittotasavallan sallittaisiin panna täytäntöön yleisesti sovellettavia toimenpiteitä, vastaisi sitä, että jäsenvaltion sallittaisiin kiertää vapaata liikkuvuutta ja yhdenvertaista kohtelua koskevia oikeuksia, ja siitä seuraisi, että muut jäsenvaltiot voisivat samaten säätää tällaisia toimenpiteitä ja keskeyttää muun muassa kyseisen direktiivin 24 artiklan 1 kohdan soveltamisen yksipuolisesti.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0077"><P>Ks. ratkaisuehdotukseni McCarthy ym. (<REF.DOC.ECR><NO.CASE>C‑202/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:345">EU:C:2014:345</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0139">139</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Näin ollen ei voida katsoa, että S olisi tullut Saksaan sosiaaliturvan perässä (<QUOT.START CODE="201D" ID="QS0043" REF.END="QE0043"/>sosiaaliturismi<QUOT.END REF.START="QS0043" CODE="201D" ID="QE0043"/>) pelkästään saadakseen siellä lapsilisää, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0099"><NO.P>99.</NO.P><TXT>Näin ollen ei mielestäni ole juurikaan epäilyjä siitä, ettei Saksan hallitus ole näyttänyt pääasian kantajan oikeuden väärinkäyttöä toteen, koska tässä tapauksessa ei voida yksilöidä selvästi mitään objektiivista eikä subjektiivista osatekijää.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="5"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">2)</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Pääasiassa kyseessä olevan kansallisen säännöksen oikeasuhteisuus</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0100"><NO.P>100.</NO.P><TXT>Siltä varalta, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan Saksan hallitus on esittänyt näyttöä julkiselle taloudelle aiheutuviksi todetuista riskeistä, tarkastelen seuraavaksi sitä, voidaanko katsoa, että pääasiassa kyseessä oleva kansallinen säännös soveltuu Saksan hallituksen esittämien todisteiden perusteella takaamaan julkisen talouden suojelua koskevan tavoitteen saavuttamisen ja ettei sillä ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän päämäärän saavuttamiseksi.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="22"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0101"><NO.P>101.</NO.P><TXT>Totean ensinnäkin pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen kansallisen säännöksen soveltuvuudesta, ettei S:n ja hänen lastensa tilanne kuulu tuomioihin Dano, Alimanovic ja García-Nieto ym. johtaneissa asioissa kyseessä olleisiin tilanteisiin.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0078"><P>Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 39 kohta ja sitä seuraavat kohdat.</P></NOTE> Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on siksi selvitettävä, noudattavatko kansalliset viranomaiset kyseessä olevan kaltaisen lapsilisän myöntämisessä enintään kolme kuukautta kestävän oleskelun yhteydessä direktiivin 2004/38 6 artiklassa säädettyjä edellytyksiä, koska kyseisen direktiivin 7 artiklassa säädettyjä edellytyksiä voidaan soveltaa ainoastaan yli kolmen kuukauden oleskelun tapauksessa. Tässä yhteydessä on nimittäin mielestäni vaikeaa asettaa tietyn kestoista asumista koskeva edellytys kotoutumista merkitseväksi siteeksi vastaanottavaan jäsenvaltioon, koska jos edellytettäisiin yli kolmen kuukauden oleskelua, tämä edellytys olisi suoraan ristiriidassa kyseisen direktiivin 6 artiklassa säädettyjen oleskeluoikeuden luonteen ja edellytysten kanssa ja mahdollisesti ristiriidassa myös saman direktiivin 7 artiklassa säädettyjen yli kolmen kuukauden oleskelua koskevien edellytysten kanssa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0102"><NO.P>102.</NO.P><TXT>Toiseksi pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen kansallisen säännöksen oikeasuhteisuuden yhteydessä herää kysymys siitä, onko olemassa vähemmän rajoittavia toimenpiteitä, joilla voidaan saavuttaa julkisen talouden suojelua koskeva tavoite.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0103"><NO.P>103.</NO.P><TXT>Jotta säilytetään direktiivin 2004/38 johdonmukaisuus, tuomioille Dano, Alimanovic ja García-Nieto ym. ominainen logiikka, jonka mukaan vastaanottavan jäsenvaltion ei tarvitse arvioida henkilökohtaista tilannetta direktiivin 2004/38 24 artiklan 2 kohdan yhteydessä,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0079"><P>Tuomio Alimanovic (59 kohta).</P></NOTE> ei ole merkityksellinen S:n ja hänen lastensa kaltaisten henkilöiden tilanteessa. Koska heidän tilanteensa ei nimittäin kuulu direktiivin 2004/38 24 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan, mielestäni on aiheellista tutkia asianomaisten henkilöiden henkilökohtaista tilannetta, joka koskee perheavustuksen myöntämistä samoin edellytyksin kuin omille kansalaisille, jotta voidaan selvittää, asuvatko kyseiset henkilöt tosiasiallisesti vastaanottavassa jäsenvaltiossa,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0080"><P>Muistutan, että asetuksen N:o 883/2004 11 artiklan 1 kohdassa säädetään, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0044" REF.END="QE0044"/>henkilöt, joihin tätä asetusta sovelletaan, ovat vain yhden jäsenvaltion lainsäädännön alaisia<QUOT.END REF.START="QS0044" CODE="201D" ID="QE0044"/>. Kyseisen asetuksen 11 artiklan 3 kohdan a ja e alakohdassa säädetään, että jollei 12–16 artiklasta muuta johdu, henkilö, joka on palkkatyössä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana jossakin jäsenvaltiossa, on kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön alainen, ja että muut kuin a–d alakohdassa tarkoitetut henkilöt ovat <HT TYPE="ITALIC">asuinjäsenvaltionsa</HT> lainsäädännön alaisia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen muita säännöksiä, joissa heille taataan etuuksia yhden tai useamman muun jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti.</P></NOTE> minkä vuoksi heillä ei ole enää oikeutta perheavustuksiin jäsenvaltiossa, jonka kansalaisia he ovat.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0104"><NO.P>104.</NO.P><TXT>Tällaisella henkilökohtaisen tilanteen arvioinnilla voitaisiin siis yhtäältä estää se, että ainoastaan muiden jäsenvaltioiden kansalaisilta, jotka eivät ole taloudellisesti aktiivisia, evätään järjestelmällisesti oikeus perheavustuksiin, jolloin kunnioitetaan heidän vapaata liikkuvuutta koskevaa perusoikeuttaan, sekä toisaalta havaita tapaukset, joissa muiden jäsenvaltioiden kansalaiset syyllistyvät oikeuksien väärinkäyttöön tai petoksiin, myös organisoidussa muodossa, jotta voidaan vähentää näiden avustusten hakijoiden määrää ja siten suojella julkista taloutta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0105"><NO.P>105.</NO.P><TXT>Kolmanneksi ja viimeiseksi muistutan, että koska pääasiassa kyseessä oleva epääminen koskee lapsilisää, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on myös tarkistettava, ovatko kansalliset viranomaiset ottaneet huomioon ne perusoikeudet, joiden noudattamista unionin tuomioistuin valvoo, erityisesti oikeuden yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamiseen, sellaisena kuin se on vahvistettu perusoikeuskirjan 7 artiklassa, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 24 artiklan 2 kohdassa tunnustetun, lapsen edun huomioon ottamista koskevan velvollisuuden kanssa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0081"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160913">13.9.2016</DATE>, <NAME.CASE>Rendón Marín</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑165/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:675">EU:C:2016:675</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0066">66</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="23"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0106"><NO.P>106.</NO.P><TXT>Katson näin ollen, että jos unionin tuomioistuin tarkastelee ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämää kysymystä direktiivin 2004/38 24 artiklan 1 kohdan näkökulmasta, on vastattava, että kyseinen säännös on esteenä pääasiassa kyseessä olevalle jäsenvaltion säännökselle, jonka mukaan unionin kansalainen, joka on toisen jäsenvaltion kansalainen, voi saada kyseisessä jäsenvaltiossa oleskelunsa ensimmäisinä kolmena kuukautena perheavustuksia vain, jos hän saa kyseisenä ajanjaksona kotimaisia tuloja, kun taas kyseisen jäsenvaltion kansalainen, joka palaa sinne oleskeltuaan toisessa jäsenvaltiossa unionin oikeuden mukaisesti, voi saada perheavustuksia heti palattuaan ilman tuloja koskevaa edellytystä.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">VI</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Ratkaisuehdotus</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0107"><NO.P>107.</NO.P><TXT>Kaiken edellä esitetyn perustella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Finanzgericht Bremenin esittämään kysymykseen seuraavasti:</TXT><P>Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta <DATE ISO="20040429">29.4.2004</DATE> annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 883/2004 4 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka mukaan unionin kansalainen, joka on toisen jäsenvaltion kansalainen, voi saada kyseisessä jäsenvaltiossa oleskelunsa ensimmäisinä kolmena kuukautena perheavustuksia vain, jos hän saa kyseisenä ajanjaksona kotimaisia tuloja, kun taas kyseisen jäsenvaltion kansalainen, joka palaa sinne oleskeltuaan toisessa jäsenvaltiossa unionin oikeuden mukaisesti, voi saada perheavustuksia heti palattuaan ilman tuloja koskevaa edellytystä.</P></NP.ECR></GR.SEQ></CONTENTS.CONCLUSION></CONCLUSION>