<TI><P>Riita-asian tausta</P></TI>13Kantaja on Kreikan oikeuden mukaan perustettu ammatillinen yhdistys, jonka jäseninä on kreikkalaisia puuvillan siementenpoistajia ja kauppiaita.14Kreikan puuvillavirasto on voittoa tavoittelematon julkinen laitos, jonka tehtävänä on sen perussäännön mukaan erilaisten palvelujen tarjoaminen pillivillantuottajille ja siementenpoistajille. Nämä palvelut rahoitetaan edellä 11 kohdassa mainitun tasoitusmaksun ja erityismaksun avulla.15Kantaja teki 12.11.1992 päivätyllä kirjeellä komission maatalouspääosastolle kantelun, jossa se väitti, että tasoitusmaksu on lainvastainen, koska se lasketaan siitä kokonaishinnasta, jonka puuvillantuottajat saavat sellaisen puuvillan myynnistä, josta ei ole poistettu siemeniä, ja joka siis sisältää yhteisön tukea. Kantaja katsoi myös, että siementenpoistoyritykset eivät hyödy Kreikan puuvillaviraston edellä mainituista palveluista ja että virasto pitää pankkitakuun, joka näiden yritysten on annettava voidakseen saada ennakkomaksun, vapauttamisen edellytyksenä sitä, että tasoitusmaksu on tosiasiallisesti maksettu.16Tämän kantelun vuoksi maatalouspääosasto pyysi useaan otteeseen tietoja Kreikan viranomaisilta Kreikan puuvillaviraston toiminnasta ja sen hyväksi määrätystä veronluonteisesta maksusta. Kreikan viranomaiset vastasivat näihin pyyntöihin, ja kantaja esitti huomautuksia näistä vastauksista.17Kantaja ilmoitti maatalouspääosastolle 17.6.1994, että se oli nostanut kanteen Kreikan puuvillavirastoa vastaan Kreikan tuomioistuimissa saadakseen takaisin maksamansa tasoitusmaksut siltä osin kuin ne oli peritty yhteisön tuen määrästä.18Komissio osoitti 27.1.1995 Kreikan hallitukselle kirjeen, jossa se totesi, että se ei vastusta Kreikan puuvillaviraston tiettyjä toimia, että sen jotkut toimet katsottiin valtion toimivaltaan kuuluviksi palveluiksi eivätkä ne sen vuoksi ol[leet] luonteeltaan tietyille yrityksille myönnettyä tukea ja että se oli päättänyt aloittaa EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdassa (josta on tullut EY 88 artiklan 2 kohta) määrätyn menettelyn muiden toimien osalta.19Samassa kirjeessä komissio totesi, että pakollisen maksun, tässä tapauksessa tasoitusmaksun ja erityismaksun, avulla rahoitettujen tukien osalta [se oli tutkinut] myös kaikkien näiden tukien rahoituksen. Tältä osin se totesi seuraavaa:erityismaksua perittiin myös muista yhteisön jäsenvaltioista tuotavista tuotteista;
oikeuskäytännön mukaisesti valtiontuen rahoittaminen pakollisella maksulla muodostaa tämän tuen olennaisen osan, ja tällaista tukea arvioitaessa on tutkittava sekä tuki että sen rahoitus yhteisön lainsäädännön kannalta;
Tässä mielessä ja vaikka tuet ovat muodoltaan ja tavoitteiltaan yhteismarkkinoille soveltuvia, tuen rahoituksella yhteisön muista jäsenvaltioista ja Euroopan talousalueen maista tuotavia yhteisön tuotteita koskevilla maksuilla on — — oikeuskäytännön mukaan kuitenkin varsinaista tukea pidemmälle menevä suojavaikutus;
Vaikka Kreikan puuvillaviraston rahoittamat tuet [saattoivat] tietyssä määrin hyödyttää tuontituotteita, toimenpide ei ol[lut] kuitenkaan yhtä kannattava kaikille, sillä käytännössä kreikkalaisten toimijoiden tilanne oli kuitenkin pakostakin suotuisampi, kun otetaan huomioon se, että yritysten päämäärissä ja toimissa käytettiin hyväksi kansallisia erikoistumisia, tarpeita ja puutteita;
sellaisen lisäedellytyksen soveltaminen (veronluonteisen maksun tosiasiallinen maksaminen), josta yhteisön lainsäädännössä ei ole säädetty tuen maksamista varten, [katsottiin] asetuksen (ETY) N:o 2169/81 rikkomiseksi;
erityismaksun soveltaminen on Kreikan liittymisasiakirjan liitteenä olevassa pöytäkirjassa N:o 4 olevan 5 artiklan ja EY:n perustamissopimuksen 12 artiklan (josta on muutettuna tullut EY 25 artikla) vastaista.
20Komissio totesi, että näiden seikkojen perusteella se oli päättänyt aloittaa EY 88 artiklan 2 kohdassa määrätyn menettelyn kaikkien tukien osalta, koska ne rahoitetaan niin muista yhteisön jäsenvaltioista kuin Euroopan talousalueen jäsenmaistakin tuotavia tuotteita koskevalla erityismaksulla ja koska rahoittaminen tasoitusmaksun ja erityismaksun avulla vaikut[ti] yhteisön määräysten vastaiselta.21Komissio pyysi tällä 27.1.1995 päivätyllä kirjeellä Kreikan hallitusta esittämään huomautuksensa ja antamaan tiettyjä tietoja. Menettelyn aloittamisesta ilmoitettiin muille jäsenvaltioille ja henkilöille, joita asia koskee, julkaisemalla tämä kirje Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä 24.10.1995 (EYVL C 278, s. 4), ja niitä pyydettiin esittämään mahdolliset huomautuksensa. Kreikan hallitus esitti huomautuksensa ja toimitti siltä pyydetyt tiedot 12.4.1995 päivätyllä kirjeellä. Huomautuksia esittivät myös kolmannet osapuolet, joita asia koskee, kuten kantaja 23.11.1995 päivätyllä kirjeellä.22Samanaikaisesti EY 88 artiklan 2 kohdassa määrätyn menettelyn kanssa komissio aloitti 15.1.1996 päivätyllä kirjeellä EY:n perustamissopimuksen 169 artiklassa (josta on tullut EY 226 artikla) tarkoitetun menettelyn Helleenien tasavaltaa vastaan (jäljempänä rikkomismenettely). Komissio katsoi sen, että Kreikan puuvillavirasto piti pankkitakuun vapauttamisen edellytyksenä tasoitusmaksun tosiasiallista maksamista, olevan asetuksen N:o 1201/89 7 artiklan 3 kohdan ja 9 artiklan 1 kohdan, puuvillan yhteistä markkinajärjestelyä koskevien määräysten ja erityisesti asetuksen N:o 2169/81, suhteellisuusperiaatteen ja EY:n perustamissopimuksen 40 artiklan 3 kohdan (josta on muutettuna tullut EY 34 artiklan 2 kohta) vastaista. Komissio vaati Kreikan hallitusta esittämään huomautuksensa ja antamaan tiettyjä tietoja. Maatalouspääosasto ilmoitti kantajalle 25.1.1996 päivätyllä telekopiolla rikkomismenettelyn aloittamisesta.23Kantaja teki maatalouspääosastolle 14.5.1996 toisen kantelun Helleenien tasavallasta EY 226 artiklan perusteella. Kantaja väitti yhtäältä, että lain nro 2040/92 30 §:n 1 momentti oli asetuksen N:o 2169/81 5 artiklan 3 kohdan, asetuksen N:o 1201/89 7 artiklan, pöytäkirjan N:o 4 määräysten, EY:n perustamissopimuksen 189 artiklan (josta on tullut EY 249 artikla) ja EY 34 artiklan 2 kohdan vastainen. Toisaalta se väitti, että saman lain 30 §:n 3 momentti oli EY:n perustamissopimuksen 9 artiklan (josta on muutettuna tullut EY 23 artikla) ja 12 artiklan (josta on muutettuna tullut EY 25 artikla), EY 249 artiklan, pöytäkirjan 4 määräysten, EY:n perustamissopimuksen 18—27 artiklan (jotka on poistettu Amsterdamin sopimuksella), EY:n perustamissopimuksen 28 artiklan (josta on muutettuna tullut EY 26 artikla) ja 29 artiklan (josta on muutettuna tullut EY 27 artikla) ja EY:n perustamissopimuksen 113 artiklan (josta on muutettuna tullut EY 133 artikla) ja sitä seuraavien artiklojen sekä tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT) määräysten vastainen. Tähän kanteluun liitetyssä muistiossa kantaja väitti lisäksi, että Kreikan puuvillaviraston toiminnan rahoitusjärjestelmä oli lainvastaista ja yhteismarkkinoille soveltumatonta valtiontukea. Kantaja vaati komissiota antamaan väliaikaismääräyksen eli määräämään Helleenien tasavallan pidättäytymään lain nro 2040/92 soveltamisesta.24Maatalouspääosasto pyysi rikkomismenettelyn yhteydessä 19.11.1997 päivätyllä telekopiolla kantajaa toimittamaan tiettyjä asiakirjoja. Kantaja vastasi tähän pyyntöön 28.11.1997 päivätyllä kirjeellä ja esitti useita huomautuksia 8.7., 2.9. ja 16.9.1998 päivätyillä kirjeillä.25Komissio päätti 2.12.1998 lopettaa rikkomismenettelyn.26Komissio teki 20.7.1999 päätöksen 2000/206/EY Kreikan puuvillaviraston Kreikassa puuvillaan soveltamasta tukijärjestelmästä (EYVL 2000, L 63, s. 27; jäljempänä riidanalainen päätös).27Riidanalaisen päätöksen IV kohdan 2 alakohdassa todetaan seuraavaa:Komission kannasta kysymyksiin, jotka koskevat Kreikan kansalliselta puuvillantuotannolta ja kreikkalaisille tuottajille maksettavista yhteisön tuesta perittävän yhden prosentin tasoitusmaksun soveltuvuutta puuvillan markkinajärjestelyyn todetaan, että kysymystä on tarkasteltu rikkomista koskevan menettelyn mukaisesti. Asetuksessa (EY) N:o 1554/95 ei kielletä kyseistä maksua selkeästi, ja sen vuoksi komissio päätti 2 päivänä joulukuuta 1998 lopettaa asian käsittelyn.
28Riidanalaisen päätöksen IV kohdan 3 alakohdassa todetaan seuraavaa:[EY] 88 artiklan 2 kohdassa määrätyn menettelyn mukaisesti komissiolle toimitetuista huomautuksista käy ilmi, että tarkasteltavana olevat veronluonteiset maksut ovat tietyssä määrin ristikkäistukea. Maksuja peritään siementenpoistoyrityksiltä ensisijaisesti maataloustuottajille tarkoitettujen toimenpiteiden rahoittamiseksi. Veronluonteisia maksuja koskevan komission vakiintuneen käytännön mukaisesti hyväksytään se, että maksut peritään tuotantoketjun eri vaiheessa (esim. teurastamoilta perittävät maksut eläintautien torjunnan rahoittamiseksi). Tässä yksittäistapauksessa siementenpoistoyritysten ei näytä olevan mahdollista siirtää maksua maataloustuottajille puuvillan yhteisen markkinajärjestelyn mekanismien vuoksi.
Edellä olevan perusteella komissio katsoo, että jos tuen rahoittaminen perimällä yhden prosentin maksua Kreikassa tuotetusta puuvillasta ja kreikkalaisille tuottajille maksettavista yhteisön tuista ei ole ristiriidassa puuvillan yhteisen markkinajärjestelyn kanssa, komissiolla ei ole syytä vastustaa rahoitustapaa [EY] 87—[EY] 89 artiklan nojalla.
29Riidanalaisen päätöksen päätösosa kuuluu seuraavasti:1 artiklaKreikan valtion Kreikan puuvillaviraston sääntömääräisten tehtävien mukaisesti myöntämät valtiontuet, jotka rahoitetaan lain nro 2040/92 30 artiklan 3 kohdassa säädetyillä pakollisilla maksuilla, ovat yhteismarkkinoille soveltumattomia siltä osin, kuin ne rahoitetaan tuontituotteista perittävillä veronluonteisilla maksuilla.2 artiklaKreikan on muutettava 1 artiklassa tarkoitettu tukijärjestelmä sen saattamiseksi tämän päätöksen mukaiseksi.3 artikla1.Kreikan on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet periäkseen tuensaajilta takaisin 1 artiklassa tarkoitetun ja tuensaajien käyttöön jo sääntöjenvastaisesti saatetun tuen.2.Takaisinperintä tapahtuu kansallisen lain menettelyiden mukaisesti. Takaisinperittäville summille kertyy korkoa siitä päivästä alkaen, jona ne on saatettu tuensaajien käyttöön, siihen asti, kun ne peritään tosiasiallisesti takaisin. Korot lasketaan aluetukien mukaisten tukiekvivalenttien laskemiseksi käytettävien viitetasojen perusteella.4 artiklaKreikan on ilmoitettava komissiolle kahden kuukauden kuluessa tämän päätöksen tiedoksiantamisesta sen noudattamiseksi toteuttamansa toimenpiteet.5 artiklaTämä päätös on osoitettu Helleenien tasavallalle.