–

Sociedad Civil Catalana, Asociación Cívica y Cultural (SCC), edustajinaan J. R. Chapapría García de Otazo ja M. de Diego Martínez, abogados,

–

Ministerio Fiscal (syyttäjälaitos, Espanja), asiamiehenään M. Martín-Granizo Santamaría, fiscal,

–

RAS, AAT, IGA, ARMG, ANMG, NMF ja ARM, edustajinaan E. Centeno Ruiz, procurador, ja F. Homs Molist, abogado,

–

LBC ym. ja JTN, edustajinaan E. Centeno Ruiz, procurador, ja M. Barnola Sarri, abogada,

–

OJV ym., edustajinaan R. Blanco, procurador, ja M. Marsal Ferret, abogado,

–

MAB, edustajanaan J. Cabré Trias, abogado,

–

JMSI, edustajanaan I. Elbal Sánchez, abogada,

–

LPG, CPC ja ACO, edustajanaan G. Boyé Tuset, abogado,

–

AMC, edustajanaan J. Tornos Mas, abogado,

–

ACJ, edustajinaan M. Campa Escudero ja C. Monguilod Agustí, abogados,

–

Espanjan hallitus, asiamiehenään A. Gavela Llopis,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään C. Valero, C. Urraca Caviedes ja M. Wasmeier,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee seuraavien säännösten ja määräysten tulkintaa: 1) Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta 18.12.1995 annettu neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 2988/95 (EYVL 1995, L 312, s. 1); 2) SEUT 267 ja SEUT 325 artikla sekä SEU 2 artikla, SEU 4 artiklan 3 kohta ja 19 artiklan 1 kohdan toinen alakohta; 3) Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artiklan ensimmäinen kohta; 4) Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 20, 21 ja 47 artikla; 5) oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteet; 6) Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimus) 6 artikla.

2

Ennakkoratkaisupyyntö on esitetty julkisten varojen hallinnoinnista vastuussa oleviin henkilöihin kohdistuvassa, julkisten varojen väärinkäyttöön liittyvässä julkisten varojen takaisinmaksuvelvollisuutta koskevassa menettelyssä (jäljempänä julkisten varojen takaisinmaksuvelvollisuutta koskeva menettely), jonka ovat panneet vireille Sociedad Civil Catalana, Asociación Cívica y Cultural ‑niminen kansalaisjärjestö (jäljempänä SCC) ja Ministerio Fiscal (syyttäjälaitos, Espanja), jossa vastaajina ovat RAS, AAT, IGA, ARMG, ANMG, NMF, ARM, LBC ym., JTN, JNB, TPR, OJV ym., MAB, JMSI, LPG, CPO, CPC, ACO, AMC, ACJ ja FGS sekä 35 Generalitat de Cataluñan (Katalonian aluehallinto, Espanja, jäljempänä Generalitat) hallintoelinten entistä jäsentä ja joka koskee vastaajien toimia julkisten varojen hoitamisessa tilivuosina 2011–2017 Katalonian itsenäisyyttä ajaneen liikkeen yhteydessä.

Asiaa koskevat oikeussäännöt

Unionin lainsäädäntö

EU-sopimus

3

SEU 2 artiklassa määrätään seuraavaa:

4

SEU 4 artiklan 3 kohdassa määrätään seuraavaa:

5

SEU 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa määrätään seuraavaa:

EUT-sopimus

6

SEUT 267 artiklassa määrätään seuraavaa:

7

SEUT 325 artiklassa määrätään seuraavaa:

Perusoikeuskirja

8

Perusoikeuskirjan VI osastoon, jonka otsikko on ”Lainkäyttö”, sisältyy muun muassa 47 artikla, jonka otsikko on ”Oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan tuomioistuimeen” ja jonka sanamuoto on seuraava:

Euroopan unionin tuomioistuimen perussääntö

9

Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artiklan ensimmäisessä kohdassa määrätään seuraavaa:

Asetus N:o 2988/95

10

Asetuksen N:o 2988/95 1 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

Espanjan oikeus

Perustuslaki

11

Espanjan perustuslain (Constitución española, jäljempänä perustuslaki) 136 §:ssä säädetään seuraavaa:

LOTCU

12

Tribunal de Cuentasista 12.5.1982 annetun orgaanisen lain 2/1982 (Ley Orgánica 2/1982 del Tribunal de Cuentas, jäljempänä LOTCU) (BOE nro 121, 21.5.1982, s. 13290) 5 §:ssä säädetään, että ”Tribunal de Cuentas toimii tehtävissään riippumattomasti ja oikeusjärjestystä noudattaen”.

13

LOTCU:n 15 §:ssä säädetään seuraavaa:

14

LOTCU:n 30 §:n 2 momentissa, sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa, säädetään seuraavaa:

15

LOTCU:n 33 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

16

LOTCU:n 36 §:ssä säädetään seuraavaa:

LFTCU

17

Tribunal de Cuentasin toiminnasta 5.4.1988 annetun lain 7/1988 (Ley 7/1988 de Funcionamiento del Tribunal de Cuentas, jäljempänä LFTCU) (BOE nro 84, 7.4.1988, s. 10459) 24 §:ssä säädetään seuraavaa:

18

LFTCU:n 60 §:ssä säädetään seuraavaa:

LOA

19

Yleisestä armahduksesta Katalonian institutionaalista, poliittista ja yhteiskunnallista normalisoitumista varten 10.6.2024 annetun orgaanisen lain 1/2024 (Ley Orgánica 1/2024 de amnistía para la normalización institucional, política y social en Cataluña) (BOE nro 141, 11.6.2024, s. 67764; jäljempänä LOA) johdanto-osassa todetaan seuraavaa:

20

LOA:n 1 §:ssä, jonka otsikko on ”Asiallinen soveltamisala”, säädetään seuraavaa:

21

LOA:n 2 §:ssä, jonka otsikko on ”Poissulkemiset”, säädetään seuraavaa:

22

LOA:n 3 §:ssä säädetään seuraavaa:

23

LOA:n 8 §:n, jonka otsikko on ”Siviilioikeudelliseen vastuuseen ja julkisten varojen väärinkäyttöön liittyvään vastuuseen kohdistuvat vaikutukset”, 3 momentissa säädetään seuraavaa:

24

LOA:n 10 §:ssä, jonka otsikko on ”Ensisijainen ja kiireellinen käsittely”, säädetään seuraavaa:

25

LOA:n 13 §:n, jonka otsikko on ”Julkisten varojen väärinkäyttöön liittyvää vastuuta koskeva menettely”, 3 momentissa säädetään seuraavaa:

Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset

26

SCC nosti 17.2.2022 ja Ministerio Fiscal 13.4.2022 ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa eli Tribunal de Cuentasissa kanteet, joissa vaadittiin toteamaan julkisten varojen takaisinmaksuvelvollisuutta koskevassa menettelyssä, että Generalitatin hallinnoimille julkisille varoille oli aiheutunut vahinkoa, josta pääasian vastaajat ovat suoraan vastuussa julkisten varojen väärinkäytön perusteella. SCC ja Ministerio Fiscal vaativat tältä osin, että pääasian vastaajat maksavat takaisin Generalitatin talousarvioon kanteissa mainitut summat, joiden määrä perustuu kunkin vastaajan osuuteen kyseisille varoille aiheutuneeseen vahinkoon johtaneista toimista.

27

SCC:n arvion mukaan vahinko oli suuruudeltaan 5 309 807,02 euroa ja Ministerio Fiscalin arvion mukaan 3 429 342,43 euroa.

28

Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että sekä SCC:n että Ministerio Fiscalin mukaan vahinko oli aiheutunut tietyistä kuluista, jotka voitiin jakaa kahteen eri kategoriaan seuraavasti: kulut, jotka liittyivät Katalonian itsenäistymistä koskevaan, 1.10.2017 pidettyyn laittomaan kansanäänestykseen, ja kulut, jotka aiheutuivat Generalitatin vuosina 2011–2017 kehittämästä ulkoisesta toiminnasta, jolla pyrittiin edistämään Katalonian itsenäistymistä kansainvälisesti kyseisinä vuosina.

29

Tarkemmin sanottuna kansanäänestyksen järjestämisestä aiheutuneisiin menoihin kuuluvat lähinnä seuraavat menoerät: ensiksikin sellaisten ohjelmistojen ja sovellusten hankintakustannukset, joilla voitiin ohjata vapaaehtoisten osallistumista kansanäänestyksen järjestelyihin; toiseksi mainoskulut; kolmanneksi ulkomailla asuvien äänioikeutettujen rekisterin perustamiskustannukset; neljänneksi ulkomainontaan liittyneet kulut; viidenneksi kansanäänestyksen järjestämiseen tarvittujen materiaalien (äänestyslipukkeet, luettelo äänioikeutetuista, vaalilautakuntien jäsenten kutsuminen) hankintakustannukset; kuudenneksi julkisten tilojen käyttämisestä kansanäänestykseen aiheutuneet menot; seitsemänneksi Generalitatin imagoa ulkomailla edistäneet kampanjat; kahdeksanneksi Euroopan parlamentin jäsenten kutsumisesta vierailulle Kataloniaan kansanäänestystä edeltävinä päivinä aiheutuneet kustannukset ja yhdeksänneksi asiantuntijoiden ja kansainvälisten vaalitarkkailijoiden palkkaamisesta aiheutuneet kustannukset.

30

Generalitatin ulkoisen toiminnan kehittämisestä vuosina 2011–2017 aiheutuneisiin menoihin kuuluvat lähinnä seuraavat menoerät: ensiksikin Secretaría d’Acció Exterior i Unió European (Generalitatin ulkoisista toimista ja Euroopan unionin asioista vastaava sihteeristö, Espanja) menot, kun tilattiin selvitykset kansainvälisistä sopimuksista, joiden sopimuspuolena Espanjan kuningaskunta on; toiseksi useille Generalitatin valtuuskunnille ulkomailla aiheutuneet menot ja kolmanneksi Consejo de Diplomacia Pública de Cataluñalle (Katalonian diplomatianeuvosto, Espanja) itsenäistymisprosessin edistämisestä aiheutuneet menot.

31

Julkisten varojen takaisinmaksuvelvollisuutta koskevan menettelyn tutkintavaiheessa määrättiin turvaamistoimia, jotka muodostuivat 4 146 274,97 euron vakuudesta, joka koski vastuuta laittoman kansanäänestyksen järjestämisestä aiheutuneisiin menoihin liittyneistä teoista, ja 5 422 411,10 euron pankkitakauksesta, joka koski vastuuta Generalitatin ulkoisen toiminnan harjoittamiseen vuosina 2011–2017 käytettyihin menoihin liittyneistä teoista.

32

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ilmoitti 29.5.2024 annetulla menettelymääräyksellä, että suullinen vaihe oli päättänyt ja asia siirtynyt päätösharkintaan.

33

LOA:n, joka tuli voimaan 11.6.2024, 3 §:ssä säädetään, että tämän lain nojalla julistettu yleinen armahdus johtaa rikosoikeudellisen tai hallinnollisen vastuun taikka julkisten varojen väärinkäyttöön liittyvän vastuun lakkaamiseen kyseisessä laissa asetetuin edellytyksin.

34

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tuo esiin, että sen asiana on tutkia, täyttyvätkö LOA:ssa asetetut edellytykset pääasian tosiseikkojen osalta. Se epäilee kuitenkin kyseisen lain yhteensopivuutta unionin oikeuden kanssa.

35

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa ensinnäkin, että LOA:n 2 §:n e kohdassa tarkoitettujen ”tekojen, joita pidetään rikkomisena, joka vaikuttaa Euroopan unionin taloudellisiin etuihin”, sulkeminen LOA:n soveltamisalan ulkopuolelle merkitsee, että teoista, joita ei pidetä luonteeltaan rikkomisena mutta jotka vaikuttavat unionin taloudellisiin etuihin, kuten LOA:n 1 §:n 1 momentin a–c kohdassa, luettuina yhdessä saman pykälän 2 momentin kanssa, tarkoitetut julkisten varojen väärinkäyttöön liittyvää vastuuta koskevat teot, voidaan myöntää yleinen armahdus. Yleinen armahdus voisi siten olla tältä osin ristiriidassa sen laajan tulkinnan kanssa, jonka unionin tuomioistuin on antanut unionin taloudellisten etujen suojaamisesta.

36

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin lisää, että LOA:n 1 §:n 1 momentin a–c kohdan säännökset, luettuina yhdessä saman pykälän 2 momentin ja LOA:n 2 §:n e kohdan kanssa, ovat myös omiaan loukkaamaan SEU 4 artiklan 3 kohdassa vahvistettua vilpittömän yhteistyön periaatetta, sillä ne saattaisivat johtaa vastuun lakkaamiseen ja siten immuniteettiin Generalitatin julkisen pääoman laittomaan hallinnointiin liittyvän julkisten varojen väärinkäytön osalta. Koska yksi unionin oikeuden päätavoitteista on estää se, että rangaistus petoksesta ja korruptiosta jätettäisiin määräämättä, ennakkoratkaisua pyytäneellä tuomioistuimella on vaikeuksia sovittaa yhteen kyseisen tavoitteen tehokkuus kyseisten LOA:n säännösten kanssa.

37

Toiseksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin väittää, että LOA:n 10 §:ssä säädetään kyseisten asioiden käsittelystä etusijaisesti ja yksinkertaistetussa menettelyssä, jossa ratkaisu on annettava kahden kuukauden pakottavassa määräajassa, ja ratkaisuun voidaan hakea muutosta vain ilman lykkäävää vaikutusta. Kyseisen tuomioistuimen mukaan tällainen säännös voi olla perusoikeuskirjan 47 artiklan vastainen siltä osin kuin kyseinen määräaika ei välttämättä mahdollista selvittämistoimia sen määrittämiseksi, täyttyvätkö LOA:ssa säädetyt edellytykset.

38

Kolmanneksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin väittää, että LOA:n 13 §:n 3 momentin loppuosassa edellytetään, että lopullinen päätös julkisten varojen väärinkäyttöön liittyvän vastuun lakkaamisesta voidaan tehdä vain siinä tapauksessa, etteivät ne julkisen sektorin yhteisöt, joille on aiheutunut vahinkoa, vastusta sitä, mutta siinä ei kuitenkaan säädetä mekanismista sellaisia tilanteita varten, joissa julkisten varojen takaisinmaksuvelvollisuutta koskevan menettelyn vireille panneet osapuolet ilmaisisivat vastustavansa tällaista päätöstä. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii näin ollen, noudattaako kyseinen sääntö periaatetta, jonka mukaan on torjuttava tehokkaasti ja ennaltaehkäisevästi petoksia ja muuta sellaista laitonta toimintaa, joka vaikuttaa unionin taloudellisiin etuihin.

39

Neljänneksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että LOA:n 1 §:n 1 momentin a–c kohdan säännökset, luettuina yhdessä saman lain 1 §:n 2–4 momentin ja 2 §:n e kohdan kanssa, ovat omiaan loukkaamaan oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteita kyseisen lain soveltamisalan epämääräisyyden vuoksi.

40

Viidenneksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin väittää, että oikeusvarmuuden periaatteen noudattamatta jättäminen voisi johtaa perusoikeuskirjan 20 ja 21 artiklassa ja SEU 2 artiklassa määrättyjen yhdenvertaisuuden ja syrjintäkiellon periaatteiden loukkaamiseen.

41

Kuudenneksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin epäilee LOA:n 8 §:n 3 momentin – jossa säädetään, että kansallisessa lainsäädännössä unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi säädetyt turvaamistoimet on kumottava – yhteensopivuutta oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden ja tehokkaan oikeussuojan periaatteen kanssa.

42

Seitsemänneksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että LOA:n 13 §:n 3 momentti, jossa säädetään julkisten varojen väärinkäyttöön liittyvästä vastuusta vapauttamisesta tuomioistuimen ensimmäisen asteen menettelyssä kaikkia osapuolia kuulematta, on omiaan rajoittamaan kaikille menettelyn osapuolille kuuluvaa oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin sekä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mahdollisuutta käyttää tuomiovaltaa.

43

Kahdeksanneksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, haittaavatko LOA:n 8 §:n 3 momentin, 10 §:n ja 13 §:n 3 momentin säännökset, luettuina yhdessä saman lain johdanto-osan kanssa, SEUT 267 artiklassa ja Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetun ennakkoratkaisumenettelyn tehokkuutta.

44

Tässä tilanteessa Tribunal de Cuentas päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

Unionin tuomioistuimen toimivalta

45

Ministerio Fiscal sekä RAS, JTN, ANMG, AAT, NMF, IGA, ARM ja ARMG väittävät kirjallisissa huomautuksissaan lähinnä, ettei unionin oikeudessa säädetä yleisestä armahduksesta, minkä takia unionin tuomioistuimella ei ole toimivaltaa ratkaista ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymyksiä.

46

Tässä yhteydessä on todettava, että vaikka yleisen armahduksen myöntäminen ja kumoaminen kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan (ks. vastaavasti tuomio 16.12.2021, AB ym. (Yleisen armahduksen kumoaminen), C‑203/20, EU:C:2021:1016, 40 kohta), jäsenvaltioiden on kuitenkin kyseistä toimivaltaa käyttäessään noudatettava niille unionin oikeuden nojalla kuuluvia velvoitteita (ks. vastaavasti tuomio 24.7.2023, Lin, C‑107/23 PPU, EU:C:2023:606, 82 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 25.2.2025, Sąd Rejonowy w Białymstoku ja Adoreikė, C‑146/23 ja C‑374/23, EU:C:2025:109, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.

47

Kuten ilmenee ennakkoratkaisupyynnöstä, ennakkoratkaisukysymykset koskevat unionin oikeuden säännösten ja määräysten, joilla asetetaan velvoitteita jäsenvaltioille, eli yhtäältä 267 artiklan ja 325 artiklan sekä SEU 2 artiklan, 4 artiklan 3 kohdan ja 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ja toisaalta asetuksen N:o 2988/95 tulkintaa, jotta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voisi arvioida LOA:n yhteensopivuutta kyseisten unionin oikeuden säännösten ja määräysten kanssa.

48

Sanotun vaikuttamatta ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottamiseen unionin tuomioistuimella on lähtökohtaisesti toimivalta tulkita kyseisiä säännöksiä ja määräyksiä SEUT 267 artiklan nojalla esitetyn ennakkoratkaisupyynnön yhteydessä.

49

Erityisesti SEU 19 artiklan osalta pääasian vastaajat sekä Espanjan hallitus kuitenkin väittävät, ettei kyseisen artiklan tulkinnasta esitetyissä kysymyksissä ole kyse unionin oikeuden soveltamisalaan kuuluvasta tilanteesta.

50

Tältä osin on muistutettava, että SEU 19 artiklan, jossa SEU 2 artiklassa vahvistettu oikeusvaltiota koskeva arvo konkretisoituu (tuomio 27.2.2018, Associação Sindical dos Juízes Portugueses, C‑64/16, EU:C:2018:117, 32 kohta ja tuomio 5.6.2023, komissio v. Puola (Tuomareiden riippumattomuus ja yksityiselämä), C‑204/21, EU:C:2023:442, 69 kohta), 1 kohdan toisessa alakohdassa määrätään, että jäsenvaltiot säätävät tarvittavista muutoksenhakukeinoista tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden takaamiseksi yksityisille unionin oikeuteen kuuluvilla aloilla. Jäsenvaltioiden on siis luotava oikeussuojakeinojen ja menettelyjen järjestelmä, jolla taataan tehokas tuomioistuinvalvonta kyseisillä aloilla (tuomio 27.2.2018, Associação Sindical dos Juízes Portugueses, C‑64/16, EU:C:2018:117, 34 kohta; tuomio 26.3.2020, Miasto Łowicz ja Prokurator Generalny, C‑558/18 ja C‑563/18, EU:C:2020:234, 32 kohta ja tuomio 11.7.2024, Hann-Invest ym., C‑554/21, C‑622/21 ja C‑727/21, EU:C:2024:59, 34 kohta).

51

SEU 19 artiklan 1 kohdan toisesta alakohdasta on lisäksi todettava, että tässä määräyksessä on kyse ”unionin oikeuteen kuuluvista aloista” riippumatta siitä, missä olosuhteissa jäsenvaltiot soveltavat tätä oikeutta (tuomio 27.2.2018, Associação Sindical dos Juízes Portugueses, C‑64/16, EU:C:2018:117, 29 kohta; tuomio 26.3.2020, Miasto Łowicz ja Prokurator Generalny, C‑558/18 ja C‑563/18, EU:C:2020:234, 33 kohta ja tuomio 11.7.2024, Hann-Invest ym., C‑554/21, C‑622/21 ja C‑727/21, EU:C:2024:59, 35 kohta).

52

Tätä määräystä on siis tarkoitus soveltaa aineelliselta kannalta kaikkiin kansallisiin tuomareihin tai tuomioistuimiin, jotka saattavat lausua kysymyksistä, jotka koskevat unionin oikeuden tulkintaa tai soveltamista ja jotka luetaan siten kyseisessä määräyksessä tarkoitettuihin unionin oikeuteen kuuluviin aloihin (ks. vastaavasti tuomio 25.2.2025, Sąd Rejonowy w Białymstoku ja Adoreikė, C‑146/23 ja C‑374/23, EU:C:2025:109, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

53

Kuten ilmenee tämän tuomion 35 kohdasta, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo käsiteltävässä asiassa yhtäältä, että LOA:n säännösten mukaisesti teoista, joita ei pidetä rikkomisena mutta jotka vaikuttavat unionin taloudellisiin etuihin, voidaan myöntää yleinen armahdus. Tämän olettaman valossa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, onko tällainen tulkinta yhteensopiva sen laajan tulkinnan kanssa, jonka unionin tuomioistuin on antanut unionin taloudellisten etujen suojaamisen käsitteestä.

54

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on toisaalta tarkistettava LOA:n 2 §:n e kohdan mukaisesti siltä varalta, että yleistä armahdusta sovelletaan LOA:n 1 §:n nojalla, onko kyseisiä tekoja pidettävä rikkomisena, joka vaikuttaa unionin taloudellisiin etuihin SEUT 325 artiklassa tarkoitetulla tavalla.

55

Tästä seuraa, että Tribunal de Cuentasin on LOA:ssa määritellyn menettelyä koskevan kehyksen mukaisesti todennäköisesti lausuttava SEUT 325 artiklan tulkinnasta tai soveltamisesta, joten tämän kehyksen on oltava SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukainen.

56

Näin ollen on katsottava, että edellä tämän tuomion 47 kohdassa tarkoitettujen säännösten ja määräysten tulkinta kuuluu unionin tuomioistuimen toimivaltaan SEUT 267 artiklan nojalla.

Ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottaminen

57

Pääasian vastaajat ovat kiistäneet ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottamisen kokonaisuudessaan sillä perusteella, ettei Tribunal de Cuentas ole SEUT 267 artiklassa tarkoitettu tuomioistuin, koska sillä ei ole lainkäyttötehtäviä eikä se ole riippumaton eikä puolueeton.

58

Tältä osin vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että arvioitaessa sitä, onko ennakkoratkaisua pyytänyt elin SEUT 267 artiklassa tarkoitettu tuomioistuin, mikä on pelkästään unionin oikeuden perusteella ratkaistava kysymys, unionin tuomioistuin ottaa huomioon useita seikkoja, joita ovat muun muassa elimen lakisääteisyys, pysyvyys, sen tuomiovallan pakottavuus, menettelyn kontradiktorisuus, toimiminen oikeussääntöjen soveltajana ja riippumattomuus (ks. tuomio 30.6.1966, Vaassen-Göbbels, 61/65, EU:C:1966:39, s. 395, tuomio 21.1.2020, Banco de Santander, C‑274/14, EU:C:2020:17, 51 kohta ja tuomio 7.5.2024, NADA ym., C‑115/22, EU:C:2024:384, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

59

Lisäksi kansallinen tuomioistuin voi pyytää unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua ainoastaan silloin, kun siinä on vireillä oikeusriita ja vireillä olevan menettelyn tarkoituksena on ratkaisun antaminen tuomiovaltaa käyttäen (määräys 5.3.1986, Greis Unterweger, 318/85, EU:C:1986:106, 4 kohta; tuomio 25.4.2018, Secretaria Regional de Saúde dos Açores, C‑102/17, EU:C:2018:294, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 3.5.2022, CityRail, C‑453/20, EU:C:2022:341, 42 kohta).

60

Pääasian vastaajat väittävät yhtäältä, että Tribunal de Cuentas ei kuulu tuomiovallan käyttäjiin ja että sen jäsenten tehtäviin kuuluu lähinnä taloudellisen ja rahoitustoiminnan tilintarkastuksellinen valvontavalta ilman lainkäytöllisiä tehtäviä.

61

Tältä osin unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, ettei se, että ennakkoratkaisua pyytävä tuomioistuin käyttää tällaista tilintarkastuksellista valvontavaltaa, estä luokittelemasta sitä SEUT 267 artiklassa tarkoitetuksi tuomioistuimeksi silloin, kun se toimii ennakkoratkaisupyynnön perustana olevassa asiayhteydessä lainkäyttöelimenä (ks. vastaavasti tuomio 13.7.2023, Achilleion, C‑313/22, EU:C:2023:574, 36 kohta).

62

Sen ratkaisemiseksi, onko sellaista kansallista elintä, jolle on lainsäädännössä annettu erityyppisiä tehtäviä, pidettävä SEUT 267 artiklassa tarkoitettuna tuomioistuimena, on selvitettävä, mikä on sen lainkäytöllisten tai hallinnollisten tehtävien erityisluonne siinä erityisessä normatiivisessa asiayhteydessä, jossa se on saattanut asian unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi, jotta voidaan varmistaa, onko tällaisessa elimessä vireillä oikeusriita ja onko siinä vireillä olevan menettelyn tarkoituksena ratkaisun antaminen tuomiovaltaa käyttäen (ks. vastaavasti tuomio 16.2.2017, Margarit Panicello, C‑503/15, EU:C:2017:126, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

63

Käsiteltävässä asiassa sekä ennakkoratkaisupyynnöstä että Espanjan hallituksen kirjallisista huomautuksista ilmenee, että Tribunal de Cuentas hoitaa LOTCU:n 15 §:n mukaisesti lainkäytöllisiä tehtäviä julkisten varojen takaisinmaksuvelvoitetta koskevassa menettelyssä.

64

Toisaalta pääasian vastaajat kyseenalaistavat Tribunal de Cuentasin osalta riippumattomuuden ja puolueettomuuden vaatimusten noudattamisen.

65

Vastaajat väittävät ensinnäkin, ettei järjestelmä, jonka mukaisesti Espanjan parlamentti nimittää Tribunal de Cuentasin jäsenet, takaa riittävää riippumattomuutta ja puolueettomuutta. Lisäksi he väittävät, että ennakkoratkaisupyynnöstä vastaava jäsen on lähellä puoluetta, joka vastustaa LOA:a. Vastaajien mukaan kyseinen jäsen osoitti puolueellisuutensa ennakkoratkaisupyynnön perusteluissa sekä järjestämällä pääasian käsittelyn niin, että voisi odottaa LOA:n hyväksymistä ja kyseenalaistaa sen tässä ennakkoratkaisumenettelyssä samanaikaisesti kyseisen puolueen Tribunal Constitucionalissa (perustuslakituomioistuin, Espanja) nostaman perustuslaillisuutta koskevan kanteen kanssa. Vastaajien mukaan kyseisellä jäsenellä ei myöskään ole minkäänlaisia takeita erottamattomuudesta jaostossa, jossa hän toimii, eikä lainkäyttöasioiden jaoston jäsenenä. Pääasian vastaajat väittävät, että Tribunal de Cuentasin riippumattomuus on vaarantunut, koska julkisten varojen takaisinmaksuvelvoitetta koskevassa menettelyssä tutkintatehtäviin nimetään sen provinssin virkamiehiä, jossa kyseiset teot ovat tapahtuneet, tai Tribunal de Cuentasin virkamiehiä.

66

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että tuomioistuinten riippumattomuuden vaatimus, joka kuuluu erottamattomasti tuomioistuimen tehtävään, on osa tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden ja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan perusoikeuden keskeistä sisältöä; näillä on ensisijainen merkitys sen takaajana, että suojataan kaikkia niitä oikeuksia, joita yksityisillä on unionin oikeuden nojalla, ja että turvataan ne jäsenvaltioille yhteiset arvot, jotka on vahvistettu SEU 2 artiklassa ja joihin kuuluu muun muassa oikeusvaltiota koskeva arvo (tuomio 11.7.2024, Hann-Invest ym., C‑554/21, C‑622/21 ja C‑727/21, EU:C:2024:594, 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

67

Riippumattomuuden vaatimus sisältää kaksi osatekijää. Ensimmäinen, ulkoinen osatekijä, edellyttää, että asianomainen elin huolehtii tehtävistään itsenäisesti olematta missään hierarkkisessa tai alisteisessa suhteessa mihinkään tahoon ja ottamatta vastaan määräyksiä tai ohjeita miltään taholta, ja se on täten suojattu sellaisilta ulkoisilta toimenpiteiltä tai painostuksilta, jotka voivat vaarantaa sen jäsenten päätöksenteon riippumattomuuden ja vaikuttaa heidän ratkaisuihinsa (tuomio 11.7.2024, Hann-Invest ym., C‑554/21, C‑622/21 ja C‑727/21, EU:C:2024:594, 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

68

Tältä osin on muistutettava, että se, ettei kyseessä olevan elimen jäseniä voida erottaa, on tuomareiden riippumattomuuteen erottamattomasti sisältyvä tae, jolla on tarkoitus suojata henkilöitä, joiden tehtävänä on tuomioistuinratkaisujen antaminen (tuomio 7.5.2024, NADA ym., C‑115/22, EU:C:2024:384, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

69

Erottamattomuuden periaate, jonka keskeistä merkitystä on korostettava, edellyttää muun muassa, että tuomarit voivat hoitaa tehtäviään pakollisen eläkeikänsä saavuttamiseen tai toimikautensa päättymiseen saakka, jos kyseinen toimikausi on määräaikainen. Vaikka mainittu periaate ei olekaan täysin ehdoton, siitä voidaan poiketa suhteellisuusperiaatetta noudattaen ainoastaan sillä edellytyksellä, että se on perusteltua hyväksyttävistä ja pakottavista syistä. Tämän vuoksi on yleisesti hyväksyttyä, että tuomarit voidaan irtisanoa asianmukaisia menettelyjä noudattaen, jos he eivät kykene hoitamaan enää tehtäviään työkyvyttömyyden tai vakavan laiminlyönnin johdosta (tuomio 7.5.2024, NADA ym., C‑115/22, EU:C:2024:384, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

70

Tuomioistuimen jäsenten erottamattomuuden tae edellyttää siten, että tapaukset, joissa tämän elimen jäsenet voidaan erottaa, määritetään erityisessä säännöstössä nimenomaisilla lainsäädännön säännöksillä, joissa taataan paremmat takeet kuin hallinto-oikeuden ja työoikeuden yleisissä säännöissä, joita sovelletaan väärinkäyttönä pidettävän erottamisen tapauksessa (tuomio 7.5.2024, NADA ym., C‑115/22, EU:C:2024:384, 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

71

Riippumattomuuden käsitteen toinen, sisäinen osatekijä liittyy puolueettomuuden käsitteeseen ja merkitsee sitä, että elin ylläpitää yhtäläistä etäisyyttä asian asianosaisiin ja siihen, mitkä ovat heidän intressinsä asian kohteeseen. Tämä osatekijä edellyttää objektiivisuuden noudattamista ja sitä, ettei elimellä ole muuta intressiä asian ratkaisun lopputulokseen kuin pelkkä oikeussääntöjen soveltaminen (tuomio 11.7.2024, Hann-Invest ym., C‑554/21, C‑622/21 ja C‑727/21, EU:C:2024:594, 51 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

72

Pääasian vastaajien esittämistä väitteistä on heti alkuun todettava, että pelkästään se seikka, että lainsäädäntövallan käyttäjät osallistuvat tuomarin nimittämismenettelyyn, ei ole omiaan luomaan tuomarille riippuvuutta niistä eikä herättämään epäilyjä kyseisen tuomarin puolueettomuudesta, jos sen jälkeen, kun hänet on nimitetty, häneen ei kohdisteta painostusta eikä hän saa käskyjä tehtäviään hoitaessaan (ks. vastaavasti tuomio 9.7.2020, Land Hessen, C‑272/19, EU:C:2020:535, 54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

73

Perustuslain 136 §:n 3 momentissa säädetään Tribunal de Cuentasista muun muassa, että sen jäsenet ovat samalla tavalla riippumattomia ja erottamattomia kuin tuomarit. LOTCU:n 30 ja 36 §:ssä täsmennetään kyseisiin jäseniin sovellettavat riippumattomuuden ja erottamattomuuden takeet. Ensin mainitussa pykälässä säädetään, että Tribunal de Cuentasin jäsenet ovat riippumattomia ja erottamattomia, kun taas jälkimäisessä säädetään, että kyseisen tuomioistuimen presidentti ja jäsenet voidaan vapauttaa tehtävistään vain toimikauden päättyessä tai jos Espanjan parlamentti hyväksyy tehtävistä eroamisen tai jos sovelletaan pätemättömyyttä tai yhteensopimattomuutta koskevia perusteita tai jos hän laiminlyö vakavalla tavalla tehtäviinsä kuuluvat velvoitteet.

74

LFTCU:n 24 §:stä ilmenee myös, että Tribunal de Cuentasin jäsenet harjoittavat tehtäviään niihin kuuluvien puolueettomuuden ja arvokkuuden periaatteiden mukaisesti eikä heitä vastaan voida ryhtyä toimiin sellaisten lausuntojen osalta, joita he antavat tehtäviä hoitaessaan.

75

Ennakkoratkaisupyynnössä täsmennetään lisäksi, että ennakkoratkaisupyynnöstä vastaava Tribunal de Cuentasin jäsen harjoittaa lainkäyttötehtäväänsä itsenäisesti eikä häntä voi erottaa ennen yhdeksän vuoden toimikauden päättymistä, hän ei ole missään hierarkkisessa tai alisteisessa suhteessa mihinkään kolmanteen tahoon ja hän on näin ollen suojassa ulkoisilta toimenpiteiltä tai painostukselta.

76

On siis katsottava tämän tuomion 73–75 kohdassa lueteltujen Tribunal de Cuentasin jäsenille kuuluvien riippumattomuuden ja puolueettomuuden takeiden valossa, että lainsäädäntövallan käyttäjän puuttuminen jäsenten nimittämiseen, mitä pääasian vastaajat arvostelevat, ei ole omiaan tekemään kyseisistä jäsenistä riippuvaisia kyseisestä tahosta eikä herättämään epäilyjä heidän puolueettomuudestaan (ks. analogisesti tuomio 20.4.2021, Repubblika, C‑896/19, EU:C:2021:311, 54–56 kohta).

77

Pääasian vastaajien ilmaisemat epäilykset erityisesti tästä ennakkoratkaisumenettelystä vastaavan jäsenen puolueettomuudesta eivät myöskään aseta kyseenalaiseksi Tribunal de Cuentasin luokittelua tuomioistuimeksi.

78

Väitteet, joiden mukaan tämän ennakkoratkaisupyynnön esittänyt jäsen oli osoittanut olevansa henkilökohtaisesti epäluuloinen LOA:a kohtaan esimerkiksi siksi, että hän on väitetysti lähellä kyseistä lakia vastustavaa puoluetta, ovat luonteeltaan epämääräisiä eikä niiden tueksi esitetä minkäänlaista näyttöä.

79

On vielä todettava, että se seikka, että julkisten varojen takaisinmaksuvelvollisuutta koskevan menettelyn tutkintatehtäviin nimitetään henkilöitä sen provinssin virkamiehistä, jossa teot on tehty, tai Tribunal de Cuentasin virkamiehistä, ei aseta Tribunal de Cuentasin riippumattomuutta tai sen jäsenten riippumattomuutta kyseenalaiseksi, kunhan tutkintaan nimitetyt henkilöt eivät osallistu varsinaisen tuomiovallan käyttöön eli päätösneuvotteluun. Näin ei myöskään ole käsiteltävässä asiassa.

80

Ennakkoratkaisupyynnöstä nimittäin ilmenee, että tutkintavaihe päättyy, kun tutkinnasta vastaava henkilö suorittaa väliaikaisen likvidaation, joka kirjataan pöytäkirjaan, joka ei missään tapauksessa sido sitä Tribunal de Cuentasin osastoa, johon lainkäyttöasioiden jaosto kuuluu, ja tämä koskee sekä väitetyn vahingon määrän että vastuussa olevien henkilöiden määrittämistä, joten julkisten varojen takaisinmaksuvelvollisuutta koskevan menettelyn tuomioistuinkäsittelyvaihe voidaan panna vireille ainoastaan sellaisten osapuolten nostamalla kanteella, joilla on tätä varten asiavaltuus.

81

Edellä esitetyn perusteella on katsottava, että Tribunal de Cuentas on luonteeltaan SEUT 267 artiklassa tarkoitettu tuomioistuin. Tästä seuraa, että tämä ennakkoratkaisupyyntö on otettava tutkittavaksi.

Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu

Ensimmäinen kysymys

Tutkittavaksi ottaminen

82

Ministerio Fiscal, pääasian vastaajat ja Espanjan hallitus kiistävät ensimmäisen kysymyksen tutkittavaksi ottamisen sillä perusteella, ettei sillä ole mitään yhteyttä pääasian tosiseikkoihin ja kohteeseen, koska Katalonian itsenäisyyttä ajavan liikkeen rahoittaminen ei ole vaikuttanut mitenkään unionin talousarvion tuloihin. Näin ollen ne väittävät, ettei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen pyytämä unionin oikeuden tulkinta ole tarpeen käsiteltävän riita-asian ratkaisemiseksi.

83

Tältä osin on palautettava mieleen, että SEUT 267 artiklan mukaisessa menettelyssä yksinomaan kansallisen tuomioistuimen, jossa pääasia on vireillä ja joka vastaa annettavasta ratkaisusta, tehtävänä on kunkin asian erityispiirteiden perusteella harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen unionin tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta. Jos esitetyt kysymykset koskevat unionin oikeuden tulkintaa, unionin tuomioistuimen on siis lähtökohtaisesti ratkaistava ne. Tästä seuraa, että unionin oikeutta koskevilla kysymyksillä oletetaan olevan merkitystä asian ratkaisemisen kannalta. Unionin tuomioistuin voi jättää tutkimatta kansallisen tuomioistuimen esittämän pyynnön ainoastaan silloin, kun on ilmeistä, että pyydetyllä unionin oikeuden tulkitsemisella ei ole mitään yhteyttä pääasian tosiseikkoihin tai kohteeseen, jos kyseinen ongelma on luonteeltaan hypoteettinen tai jos unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin (tuomio 13.7.2000, Idéal tourisme, C‑36/99, EU:C:2000:405, 20 kohta ja tuomio 2.12.2025, Stichting Right to Consumer Justice ja Stichting App Stores Claims, C‑34/24, EU:C:2025:936, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

84

Käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa on vireillä julkisten varojen takaisinmaksuvelvollisuutta koskeva menettely, jossa väitetään, että tietyt Katalonian itsenäisyyttä edistävän liikkeen menot, jotka pääasian vastaajat hyväksyivät, aiheuttivat vahinkoa Generalitatin julkisille varoille.

85

Tässä yhteydessä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii erityisesti, onko myös, jos unionin talousarvioon ei ole kohdistunut täsmällistä rahoitusvaikutusta, katsottava, että julkisten varojen hallinnointiin liittyvistä laittomista teoista, jotka ovat vaarantaneet unionin talousarvion tai mahdollisesti vahingoittaneet sitä, aiheutuu unionin taloudellisiin etuihin SEUT 325 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu vaikutus, koska Katalonian mahdollisen itsenäisyyden seurauksena niillä olisi voinut olla vaikutus unionin talousarvioon, jota rahoitetaan osittain jäsenvaltioiden rahoitusosuuksilla.

86

Tähän on riittävää todeta, että sen arvioiminen, minkä voidaan katsoa aiheuttaneen vahinkoa unionin taloudellisille eduille, liittyy esitetyn ennakkoratkaisukysymyksen asiasisältöön eikä sen tutkittavaksi ottamiseen (ks. vastaavasti tuomio 18.1.2024, Lietuvos notarų rūmai ym., C‑128/21, EU:C:2024:49, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

87

Ensimmäinen kysymys on näin ollen otettava tutkittavaksi.

Asian tarkastelu

88

Ensimmäinen kysymys koskee SEUT 325 artiklan 1 kohdan ohella SEU 4 artiklan 3 kohdan ja asetuksen N:o 2988/95 tulkintaa. Yhtäältä on kuitenkin todettava, että SEUT 325 artikla on erityinen ilmaus SEU 4 artiklan 3 kohdassa vahvistetusta vilpitöntä yhteistyötä koskevasta yleisestä periaatteesta (ks. vastaavasti tuomio 8.3.2022, komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta (Aliarvotuspetosten torjunta), C‑213/19, EU:C:2022:167, 261 kohta).

89

Toisaalta on niin, ettei asetus N:o 2988/95 ole sovellettavissa käsiteltävässä asiassa, koska sen 1 artiklan 2 kohdan mukaan kyseisessä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ja seuraamukset koskevat ainoastaan taloudellisen toimijan teosta tai laiminlyönnistä johtuvia väärinkäytöksiä. Ennakkoratkaisupyynnössä ei ole minkäänlaista viitettä siitä, että pääasian vastaajat olisivat toimineet taloudellisina toimijoina Generalitatin hallintoelinten jäseninä toiminnassa, joka on niitä vastaan aloitetun julkisten varojen takaisinmaksuvelvollisuutta koskevan menettelyn kohteena.

90

Tästä seuraa, että käsiteltävässä asiassa on tarpeen tulkita ainoastaan SEUT 325 artiklan 1 kohtaa.

91

Kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko SEUT 325 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka nojalla voidaan myöntää yleinen armahdus julkisten varojen väärinkäyttöön liittyvän vastuun aiheuttavista teoista, jotka on tehty jäsenvaltion kansallisen alueen osan itsenäisyyttä tavoittelevan poliittisen toiminnan yhteydessä ja jotka liittyvät sellaisiin varoihin, joiden alkuperä ja käyttökohde on muu kuin unionin talousarvio, sillä perusteella, että itsenäistyminen olisi omiaan vähentämään unionin omien varojen määrää vaikuttamalla kyseisen jäsenvaltion bruttokansantuloon (BKTL) perustuvaan rahoitusosuuteen.

92

Tältä osin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tuo esiin, että vaikka LOA:n 2 §:n e kohdassa suljetaan kyseisen lain soveltamisalan ulkopuolelle nimenomaisesti ”teot, joita pidetään rikkomisena, joka vaikuttaa Euroopan unionin taloudellisiin etuihin”, ja suljetaan pois ainoastaan teot, jotka ovat luonteeltaan rikoksia, kansallinen lainsäätäjä on katsonut implisiittisesti, että kyseisen lain 1 §:n 1 momentin a–c kohdassa, luettuina yhdessä saman pykälän 2–4 momentin kanssa, tarkoitetuista teoista, jotka eivät ole rikoksia ja joihin liittyy julkisten varojen väärinkäyttöön liittyvä vastuu, voidaan myöntää yleinen armahdus siinäkin tapauksessa, että kyseiset teot voivat vaikuttaa unionin taloudellisiin etuihin.

93

Käsiteltävässä asiassa on siis arvioitava, onko LOA:ssa säädetty vastuun lakkaaminen omiaan vaikuttamaan unionin taloudellisiin etuihin.

94

On todettava, että SEUT 325 artiklan 1 kohdassa asetetaan jäsenvaltioille velvollisuus suojata unionin taloudellisia etuja petolliselta menettelyltä ja muulta laittomalta toiminnalta toimenpiteillä, jotka ovat tehokkaita ja joilla on ennalta ehkäisevä vaikutus (tuomio 21.12.2021, Euro Box Promotion ym., C‑357/19, C‑379/19, C‑547/19, C‑811/19 ja C‑840/19, EU:C:2021:1034, 181 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

95

SEUT 325 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu unionin taloudellisten etujen käsite kattaa paitsi unionin talousarvion käyttöön annetut tulot myös kyseisen talousarvion kattamat menot (ks. vastaavasti tuomio 21.12.2021, Euro Box Promotion ym., C‑357/19, C‑379/19, C‑547/19, C‑811/19 ja C‑840/19, EU:C:2021:1034, 183 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

96

Unionin tuomioistuin on jo muistuttanut tältä osin, että nekin sääntöjenvastaisuudet, joilla ei ole täsmällistä taloudellista vaikutusta, voivat vakavasti vahingoittaa unionin taloudellisia etuja, joten SEUT 325 artiklan 1 kohta voi näin ollen kattaa paitsi toimet, jotka tosiasiallisesti aiheuttavat unionin omien varojen menetyksen, myös yrityksen toteuttaa tällaisia toimia (ks. vastaavasti tuomio 21.12.2021, Euro Box Promotion ym., C‑357/19, C‑379/19, C‑547/19, C‑811/19 ja C‑840/19, EU:C:2021:1034, 187 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Tämä määräys kattaa siis teot, joiden vaikutusta unionin talousarvioon ei voida poissulkea, silloin, kun kyseiset teot liittyvät unionin talousarviosta tuleviin tai siihen tarkoitettuihin varoihin.

97

Mahdollinen vaikutus unionin talousarvioon ei sen sijaan voi johtua vain kansalliselle talousarviolle aiheutuneesta vahingosta sillä perusteella, että se voisi vaikuttaa asianomaisen jäsenvaltion rahoitusosuuteen unionin talousarviosta (ks. vastaavasti määräys 9.1.2024, C‑131/23, EU:C:2024:42, 50 kohta).

98

Unionin taloudelliseen etuun kohdistuvaa vaikutusta ei esimerkiksi voida todeta vain sillä perusteella, että BKTL voisi pienentyä jonkin kansallisen alueen irtaantumisen takia.

99

Jos nimittäin oletetaan, että jäsenvaltion BKTL:n pieneneminen yhden sen alueen irtaantumisen takia voi pienentää unionin talousarviota koskevaa kansallista rahoitusosuutta, tämä olisi seurausta siitä, etteivät perussopimukset enää koske kyseistä aluetta, alue ei enää osallistu rahallisesti niiden täytäntöönpanoon eikä se voi myöskään hyötyä perussopimuksissa määrätyistä tukitoimenpiteistä. Tällaisen pienenemisen ei siis voida katsoa sellaisenaan vaikuttavan SEUT 325 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin unionin taloudellisiin etuihin.

100

Edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että SEUT 325 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että se ei ole esteenä kansalliselle sääntelylle, jonka nojalla voidaan myöntää yleinen armahdus julkisten varojen väärinkäyttöön liittyvän vastuun aiheuttavista teoista, jotka on tehty jäsenvaltion kansallisen alueen itsenäisyyttä tavoittelevan poliittisen toiminnan yhteydessä ja jotka liittyvät sellaisiin varoihin, joiden alkuperä ja käyttökohde on muu kuin unionin talousarvio, sillä perusteella, että kyseinen itsenäistyminen olisi omiaan vähentämään unionin omien varojen määrää vaikuttamalla kyseisen jäsenvaltion bruttokansantuloon perustuvaan rahoitusosuuteen.

Toinen ja seitsemäs kysymys

Tutkittavaksi ottaminen

101

Kuten edellä lähinnä tämän tuomion 83 kohdassa on jo muistutettu, SEUT 267 artiklan sanamuodosta itsestään ilmenee, että pyydetyn ennakkoratkaisun on oltava tarpeen, jotta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voi antaa ratkaisun käsiteltäväkseen saatetussa asiassa (tuomio 6.3.2025, D. K. (Tuomarin vapauttaminen hänelle jaettujen asioiden käsittelystä), C‑647/21 ja C‑648/21, EU:C:2025:143, 48 kohta ja tuomio 11.7.2024, Hann-Invest ym., C‑554/21, C‑622/21 ja C‑727/21, EU:C:2024:594, 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

102

Pääasian ja niiden unionin oikeuden säännösten ja määräysten, joiden tulkintaa pyydetään, välillä on siis oltava sellainen liittymä, että tämä tulkinta on objektiivisesti tarpeen ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa annettavaa ratkaisua varten (tuomio 26.3.2020, Miasto Łowicz ja Prokurator Generalny, C‑558/18 ja C‑563/18, EU:C:2020:234, 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

103

Kuten edellä tämän tuomion 55 kohdassa todetaan, lausuessaan LOA:n nojalla julkisten varojen väärinkäyttöön liittyvän vastuun lakkaamisesta ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on otettava kyseisen lain määrittelemän menettelyä koskevan kehyksen mukaisesti kantaa SEUT 325 artiklan tulkintaan, mikä tarkoittaa, että tämän kehyksen on oltava SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukainen.

104

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan vaikutus unionin talousarvioon voitaisiin mahdollisesti osoittaa lisäselvittämistoimilla, joiden tekemisen toisen ja seitsemännen kysymyksen kohteena olevat LOA:n säännökset kuitenkin estävät.

105

Tältä osin unionin oikeuskäytännöstä ilmenee, että ennakkoratkaisukysymykset, joilla pyritään siihen, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voi ratkaista in limine litis menettelylliset ongelmat, kuten ongelmat, jotka mahdollisesti estävät mainittua tuomioistuinta jatkamasta pääasian tutkintaa, on otettava tutkittavaksi SEUT 267 artiklan nojalla (ks. vastaavasti tuomio 6.3.2025, D. K. (Tuomarin koskemattomuuden poistaminen ja virantoimituksesta pidättäminen), C‑647/21 ja C‑648/21, EU:C:2025:143, 53 kohta ja tuomio 1.8.2025, Daka ym., C‑422/23, C‑455/23, C‑459/23, C‑486/23 ja C‑493/23, EU:C:2025:592, 61 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

106

On yksinomaan ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asiana arvioida suunniteltujen selvittämistoimien tarve kaikkien siinä vireillä olevan asian olosuhteiden valossa. SEUT 267 artiklassa tarkoitetussa menettelyssä, joka perustuu kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen tehtävien selkeään jakoon, yksinomaan kansallinen tuomioistuin on toimivaltainen toteamaan sen ratkaistavaksi saatetun riita-asian tosiseikat ja arvioimaan niitä sekä tulkitsemaan ja soveltamaan kansallista oikeutta (tuomio 21.12.2021, Euro Box Promotion ym., C‑357/19, C‑379/19, C‑547/19, C‑811/19 ja C‑840/19, EU:C:2021:1034, 134 kohta ja tuomio 31.1.2023, Puig Gordi ym., C‑158/21, EU:C:2023:57, 61 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

107

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa tässä yhteydessä toisen kysymyksen osalta, että LOA:ssa säädetty kahden kuukauden enimmäismääräaika yleisen armahduksen myöntämiselle käsiteltävistä teoista estäisi tarvittavat selvittämistoimet sen osoittamiseksi, että unionin taloudellisille eduille on aiheutunut SEUT 325 artiklassa tarkoitettua vahinkoa. Kysymys SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan tulkinnasta koskee siis erityisesti ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tuomiovallan käyttöä (ks. vastaavasti tuomio 14.11.2024, S. (Tuomioistuimen ratkaisukokoonpanon muuttaminen), C‑197/23, EU:C:2024:956, 42 kohta).

108

Seitsemännen kysymyksen osalta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää, että LOA:n 13 §:n 3 momentissa ei säädetä yleisen edun nimissä kanteen nostaneen asianosaisen kuulemisesta ennen vastuun lakkaamista koskevan ratkaisun antamista kyseisen säännöksen mukaisesti, joten sen on annettava ratkaisu ilman mahdollisuutta arvioida perusteita ja syyttömyyttä tukevia todisteita määrittääkseen, ovatko pääasian vastaajat tehneet teot, joista heidän julkisten varojen väärinkäyttöön liittyvä vastuunsa johtuu.

109

Koska kysymykset SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan yhteensopivuudesta niiden rajoitusten kanssa, joita LOA:ssa asetetaan julkisten varojen takaisinmaksuvelvollisuutta koskevan menettelyn inter partes ‑luonteelle, esitetään ajankohtana, jona ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täyttää velvoitettaan sulkea pois unionin taloudellisiin etuihin mahdollisesti kohdistuvat vahingot SEUT 325 artiklan mukaisesti ennen pääasian käsittelyn päättämistä, ne ovat objektiivisesti tarpeen ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa annettavaa ratkaisua varten.

110

Näin ollen kysymykset SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan tulkinnasta vaikuttavat tarpeellisilta, jotta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voi ratkaista pääasian.

111

Toinen ja seitsemäs kysymys on näin ollen otettava tutkittavaksi.

Asian tarkastelu

112

Näillä kysymyksillä, jotka on tutkittava yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko SEU 19 artiklan 1 kohdan toinen alakohta esteenä yleisestä armahduksesta annetun lain menettelysäännöksille, joissa velvoitetaan kansalliset tuomioistuimet antamaan ratkaisu vastuun lakkaamisesta, mahdollisesti SEUT 325 artiklaa soveltamalla, kahden kuukauden määräajassa sekä arvioimatta syyttömyyttä tukevia perusteita ja todisteita ja kuulematta kaikkia menettelyn asianosaisia.

113

Jokaisen jäsenvaltion on SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan nojalla varmistettava, että elimet, joiden tehtävänä on lausua unionin oikeudessa tarkoitettuina ”tuomioistuimina” unionin oikeuden soveltamiseen tai tulkintaan liittyvistä kysymyksistä ja jotka kuuluvat näin ollen sen oikeussuojakeinojen järjestelmään unionin oikeuteen kuuluvilla aloilla, täyttävät tehokkaan oikeussuojan vaatimukset (tuomio 11.7.2024, Hann-Invest ym., C‑554/21, C‑622/21 ja C‑727/21, EU:C:2024:594, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Koska SEU 19 artiklan 1 kohdan toinen alakohta on yhtäältä muotoiltu selvin ja täsmällisin ilmaisuin eikä siihen toisaalta ole liitetty mitään ehtoja, sillä on välitön oikeusvaikutus (tuomio 18.5.2021, Association ”Forumul Judecătorilor din România” ym., C‑83/19, C‑127/19, C‑195/19, C‑291/19, C‑355/19 ja C‑397/19, EU:C:2021:393, 250 kohta; tuomio 22.2.2022, RS (Perustuslakituomioistuimen tuomioiden vaikutus), C‑430/21, EU:C:2022:99, 58 kohta ja tuomio 1.8.2025, Royal Football Club Seraing, C‑600/23, EU:C:2025:617, 119 kohta).

114

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin arvioi, että LOA:n 10 §:n toinen alakohta ja 13 §:n 3 momentti eivät sovi yhteen SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan kanssa siltä osin kuin kyseiset säännökset estävät sitä hoitamasta tuomioistuimen tehtäviään niin, että se voisi ensinnäkin lisäselvittämistoimilla poissulkea sen, että sääntöjenvastaisuuksien kohteena olleet varat olivat vähintään välillisesti peräisin unionin talousarviosta tai tarkoitettu siihen, toiseksi arvioida syyttömyyttä tukevat perusteet ja todisteet ja kolmanneksi kuulla kaikkia menettelyn asianosaisia ennen menettelyn päättämistä.

115

Tältä osin on huomautettava, että erona perusoikeuskirjan 47 artiklaan, jota sen soveltamisalalla voi rikkoa mikä tahansa tehokasta oikeussuojaa ja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden loukkaaminen, SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan rikkomisen toteaminen edellyttää niin laajojen ongelmien olemassaoloa, että ne ovat luonteeltaan systeemisiä ja voivat siten vaarantaa kansallisen tuomioistuinjärjestelmän moitteettoman toiminnan sekä heikentää kyseisen jäsenvaltion kykyä tarjota yksityisille riittäviä oikeussuojakeinoja unionin oikeuteen kuuluvilla aloilla.

116

Arvioitaessa sitä, voivatko luonteeltaan tällä tavalla systeemiset ongelmat johtua pääasiassa esillä olevista LOA:n menettelysäännöksistä, on otettava huomioon yleisestä armahduksesta annetun kansallisen lain luonne sekä jäsenvaltioiden toimivalta antaa tällainen laki ja soveltaa sitä.

117

Edellä tämän tuomion 46 kohdassa kuvatun toimivallan nojalla jäsenvaltiot voivat nimittäin lähtökohtaisesti määrittää muun muassa menettelylliset edellytykset yleisen edun nimissä myönnetyn yleisen armahduksen täytäntöönpanolle.

118

Nämä edellytykset eroavat jo luonteensa puolesta yleisesti sovellettavan oikeuden säännöistä, koska yleisen armahduksen tavoitteena on yleensä estää tai lopettaa menettelyt, ja jos langettava tuomio on jo annettu, lopettaa sen täytäntöönpano (ks. vastaavasti tuomio 29.4.2021, (Eurooppalainen pidätysmääräys – Ne bis in idem), C‑665/20 PPU, EU:C:2021:339, 93 kohta).

119

Tässä yhteydessä kansallisten tuomioistuinten velvollisuus antaa ratkaisu vastuun lakkaamisesta arvioimatta syyttömyyttä tukevia perusteita ja todisteita liittyy yleisen armahduksen varsinaiseen periaatteeseen. Kun on näytetty toteen, että kyseiset menettelytavat kuuluvat yleisen armahduksen soveltamisalaan, asiaa käsittelevän tuomioistuimen on päätettävä asian käsittely antamalla vastuun lakkaamista koskeva ratkaisu arvioimatta mainittuja perusteita ja todisteita. Sama koskee velvollisuutta päättää asian käsittely ilman seuraamuksia kahden kuukauden enimmäismääräajassa.

120

Kuten julkisasiamies toteaa ratkaisuehdotuksensa 129 kohdassa, kansallisella lainsäätäjällä on oikeus velvoittaa kansalliset tuomioistuimet päättämään niissä vireillä olevat menettelyt yleisestä armahduksesta annetussa laissa säädettyjen edellytysten mukaisesti.

121

Yleisestä armahduksesta annetun lain täytäntöönpanoa koskevien konkreettisten menettelytapojen määrittäminen nimittäin edellyttää jäsenvaltioiden vastuulla olevia poliittisia valintoja siltä osin kuin erilaisia kyseessä olevia etuja on punnittava monitahoisten arviointien perusteella.

122

Tribunal Constitucional katsoi 26.6.2025 antamassaan tuomiossa 137/2025 (BOE nro 183, 31.7.2025, s. 103781 (ES:TC:2025:137)) lähinnä, että LOA:n nojalla myönnetyn yleisen armahduksen tarkoituksena on lieventää Katalonian itsenäisyyteen pyrkimisestä johtuvia institutionaalisia ja poliittisia jännitteitä sekä helpottaa sovinnontekoa.

123

Kun otetaan huomioon LOA:n kaltaisen yleistä armahdusta koskevan lain luonne ja sen tämän tuomion 118 ja 119 kohdassa kuvatut ominaispiirteet sekä kyseisen lain kohde ja ulottuvuus, jotka rajoittuvat Katalonian itsenäistymisprosessin aiheuttaman poliittisen konfliktin ratkaisemiseen, on poissuljettua, että LOA:n 10 §:n toisessa kohdassa ja 13 §:n 3 momentissa säädetyt menettelysäännöt voisivat aiheuttaa niin laajoja ongelmia, että ne olisivat luonteeltaan systeemisiä.

124

On siis joka tapauksessa niin, etteivät kyseiset säännökset ole omiaan vaarantamaan kansallisen tuomiojärjestelmän moitteetonta toimintaa heikentämällä kyseisen jäsenvaltion kykyä tarjota yksityisille riittäviä oikeussuojakeinoja unionin oikeuteen kuuluvilla aloilla.

125

Kaiken edellä esitetyn perusteella on vastattava toiseen ja seitsemänteen kysymykseen, että SEU 19 artiklan 1 kohdan toinen alakohta ei ole esteenä yleisestä armahduksesta annetussa kansallisessa laissa säädetyille menettelysäännöksille, joissa velvoitetaan ainoastaan kyseisessä laissa rajatun konkreettisen soveltamisalan puitteissa kansalliset tuomioistuimet antamaan vastuun lakkaamista koskeva ratkaisu, mahdollisesti soveltamalla SEUT 325 artiklaa, kahden kuukauden enimmäismääräajassa arvioimatta syyttömyyttä tukevia perusteita ja todisteita ja kuulematta kaikkia menettelyn asianosaisia, sillä kyseiset säännökset eivät voi aiheuttaa niin laajoja ongelmia, että ne olisivat luonteeltaan systeemisiä ja olisivat siten omiaan vaarantamaan kansallisen tuomiojärjestelmän moitteettoman toiminnan unionin oikeuteen kuuluvilla aloilla.

Kuudes ja kahdeksas kysymys

Tutkittavaksi ottaminen

126

Espanjan hallitus väittää kirjallisissa huomautuksissaan yhtäältä, että kuudes kysymys on jätettävä tutkimatta, koska sillä ei ole yhteyttä unionin oikeuteen, ja toisaalta, että kahdeksas kysymys on jätettävä tutkimatta, koska se on hypoteettinen.

127

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii tältä osin sitä, onko unionin oikeus esteenä sille kansallisen oikeuden nojalla kuuluvalle velvoitteelle antaa julkisten varojen väärinkäyttöön liittyvästä vastuusta vapauttamista ja turvaamistoimien kumoamista koskeva ratkaisu kahden kuukauden kuluessa, vaikkei unionin tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi on saatettu ennakkoratkaisupyyntö, ole antanut vielä ratkaisuaan. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii tällä kysymyksellä varmistamaan käsiteltävässä asiassa käynnistämänsä ennakkoratkaisupyynnön tehokkuuden, joten se, että unionin tuomioistuin tutkii kysymyksen, on objektiivisesti tarpeen ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa annettavaa ratkaisua varten.

128

Toisin kuin Espanjan hallitus väittää, myöskään se, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on voinut esittää ennakkoratkaisupyynnön ja lykätä asiakysymyksen käsittelyä, ei ole omiaan tekemään kahdeksannesta kysymyksestä hypoteettista. Kysymys ei nimittäin koske ennakkoratkaisupyynnön esittämisen mahdollisia esteitä, vaan sen tarkoituksena on lähinnä selvittää, heikentävätkö LOA:n säännökset aloitetun ennakkoratkaisumenettelyn tehokkuutta.

129

Tästä seuraa, että sekä kuudes että kahdeksas kysymys on otettava tutkittavaksi.

Asian tarkastelu

130

Kuudennella ja kahdeksannella kysymyksellään, jotka on tutkittava yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko 267 artiklaa ja Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artiklan ensimmäistä kohtaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä yleisestä armahduksesta annetun kansallisen lain säännöksille, joissa velvoitetaan kansalliset tuomioistuimet antamaan ratkaisu julkisten varojen väärinkäyttöön liittyvän vastuun lakkaamisesta ja kumoamaan turvaamistoimet kahden kuukauden enimmäismääräajassa, vaikkei unionin tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi on saatettu ennakkoratkaisupyyntö, ole vielä antanut ratkaisuaan.

131

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 267 artiklalla otetaan käyttöön unionin tuomioistuimen ja jäsenvaltioiden tuomioistuimien välinen vuoropuhelu, jonka tavoitteena on varmistaa, että unionin oikeutta tulkitaan yhtenäisesti, jolloin voidaan siis varmistaa sen johdonmukaisuus, täysi vaikutus ja itsenäisyys sekä viime kädessä perussopimuksilla luodun oikeuden ominaisluonne (tuomio 18.12.2025, komissio v. Puola (Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön ultra vires ‑valvonta – Unionin oikeuden ensisijaisuus), C‑448/23, EU:C:2025:975, 111 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Kansallinen tuomioistuin on siis käsiteltäväkseen saatettua asiaa ratkaistessaan sidottu tässä menettelyssä annettuun ratkaisuun unionin oikeuden tulkinnan osalta (tuomio 22.2.2022, RS (Perustuslakituomioistuimen tuomioiden vaikutus), C‑430/21, EU:C:2022:99, 73 ja 74 kohta; tuomio 6.6.2024, AVVA ym. (Oikeudenkäynti videokokouksen avulla ilman eurooppalaisen tutkintamääräyksen antamista), C‑255/23 ja C‑285/23, EU:C:2024:462, 36 kohta ja tuomio 12.2.2026, Petlichev, C‑56/25, EU:C:2026:87, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

132

Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artiklassa määrätään lisäksi, että asioissa, joiden osalta on vireillä ennakkoratkaisumenettely, jäsenvaltion tuomioistuimen päätös, jolla se saattaa asian unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi, lykkää asian käsittelyä jäsenvaltiossa.

133

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että SEUT 267 artikla on esteenä kansalliselle sääntelylle, joka johtaa siihen, että kansallisen tuomioistuimen on ratkaistava asia ilman mahdollisuutta pyytää ennakkoratkaisua unionin tuomioistuimelta tai odottaa sen vastausta tähän pyyntöön (ks. vastaavasti määräys 12.2.2019, RH, C‑8/19 PPU, EU:C:2019:110, 48 kohta).

134

Yleisestä armahduksesta annetussa kansallisessa laissa säädetty velvoite antaa vastuun lakkaamista koskeva ratkaisu kahden kuukauden enimmäismääräajassa ilman mahdollisuutta lykätä asian käsittelyä ennakkoratkaisupyynnön esittämisen johdosta veisi ennakkoratkaisua pyytäneeltä tuomioistuimelta myös mahdollisuuden odottaa unionin tuomioistuimen vastausta, mikä puolestaan veisi kyseiseltä menettelyltä tehokkaan vaikutuksen.

135

LOA:n 8 §:n 3 momentissa säädetyn, aiemmin määrättyjen turvaamistoimien pakottavan kumoamisen osalta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että yhdessä luettuina kyseisestä säännöksestä ja saman lain johdanto-osasta seuraa, että turvaamistoimet on kumottava siinäkin tapauksessa, että kansallista menettelyä on lykätty ennakkoratkaisupyynnön esittämisen vuoksi.

136

Espanjan hallitus tosin väittää kirjallisissa huomautuksissaan, että turvaamistoimet on kumottava välittömästi LOA:n 8 §:n 3 momentin nojalla vain siinä tapauksessa, että tuomioistuin toteaa käsiteltävien tosiseikkojen kuuluvan kyseisen lain soveltamisalaan, jolloin kumoaminen on seurausta yleisen armahduksen automaattisuudesta.

137

Pääasian kaltaisessa tilanteessa, jossa kansallisella tuomioistuimella on epäilyksiä yleisestä armahduksesta annetun kansallisen lain yhteensopivuudesta unionin oikeuden kanssa, sen toteaminen, että kyseistä lakia voidaan soveltaa, ei kuitenkaan tarkoita, että kyseinen tuomioistuin on velvollinen myöntämään yleisen armahduksen odottamatta unionin tuomioistuimen vastausta ennakkoratkaisukysymyksiin, jotka kyseinen tuomioistuin on unionin tuomioistuimelle esittänyt. Siinä tapauksessa, että kansallista menettelyä on lykätty Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artiklan mukaisesti siihen asti, että unionin tuomioistuin antaa vastauksensa ennakkoratkaisupyyntöön, velvoite kumota turvaamistoimet tässä menettelyn vaiheessa rikkoo SEUT 267 artiklasta johtuvia velvoitteita.

138

Tältä osin on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden täysi tehokkuus edellyttää, että unionin oikeuden soveltamisalaan kuuluvaa asiaa käsittelevä tuomioistuin voi määrätä välitoimia annettavan tuomioistuinratkaisun täyden tehokkuuden takaamiseksi. SEUT 267 artiklalla käyttöön otetun järjestelmän tehokas vaikutus nimittäin heikentyisi, jos kansallinen tuomioistuin, joka lykkää asian ratkaisemista siihen asti, kun unionin tuomioistuin on vastannut sen esittämään kysymykseen, ei voisi määrätä välitoimista ennen kuin se on antanut ratkaisunsa unionin tuomioistuimen antaman vastauksen pohjalta (tuomio 6.10.2021, W.Ż. (Ylimmän tuomioistuimen ylimääräistä valvontaa ja julkisia asioita käsittelevä jaosto – Nimittäminen), C‑487/19, EU:C:2021:798, 142 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

139

Tästä seuraa, että kansallisen tuomioistuimen on voitava silloin, kun se katsoo tämän olevan tarpeen, määrätä tai tarvittaessa pysyttää turvaamistoimia, kunnes se antaa ratkaisunsa saatuaan unionin tuomioistuimen vastauksen esittämäänsä ennakkoratkaisupyyntöön.

140

Espanjan hallitus väittää kirjallisissa huomautuksissaan, että LOA:n 8 §:n 3 momenttia, 10 §:ää ja 13 §:n 3 momenttia on tulkittava SEUT 267 artiklan kanssa yhteensopivalla tavalla niin, että kun ennakkoratkaisupyyntö esitetään, asian käsittelyä voidaan lykätä ja asianomaiset turvaamistoimet pysyttää niin kauan kuin on tarpeen unionin tuomioistuimen antaman ratkaisun tehokkaan vaikutuksen takaamiseksi.

141

On huomattava, että mikäli tällainen tulkinta on poissuljettu, SEUT 267 artiklassa määrätyn menettelyn soveltamisen estävää kansallisen oikeuden säännöstä on jätettävä soveltamatta ilman, että asianomaisen tuomioistuimen olisi pyydettävä tai odotettava, että kyseinen kansallinen säännös ensin poistetaan lainsäädäntöteitse tai jossain muussa perustuslaillisessa menettelyssä (tuomio 2.3.2021, A.B. ym. (Tuomareiden nimittäminen ylimpään tuomioistuimeen – Muutoksenhaku), C‑824/18, EU:C:2021:153, 141 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

142

Edellä esitetyn perusteella kuudenteen ja kahdeksanteen ennakkoratkaisukysymykseen on vastattava, että 267 artiklaa ja Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artiklan ensimmäistä kohtaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä yleisestä armahduksesta annetun kansallisen lain säännöksille siltä osin kuin niissä velvoitetaan kansalliset tuomioistuimet antamaan ratkaisu julkisten varojen väärinkäyttöön liittyvän vastuun lakkaamisesta ja kumoamaan menettelyn aikaisemmassa vaiheessa määrätyt turvaamistoimet kahden kuukauden enimmäismääräajassa, vaikkei unionin tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi on saatettu ennakkoratkaisupyyntö, ole vielä antanut ratkaisuaan.

Kolmas, neljäs ja viides kysymys

143

Kolmannessa ja neljännessä kysymyksessään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää tulkitsemaan SEUT 325 artiklaa ja asetusta N:o 2988/95 luettuina yhdessä yhtäältä perusoikeuskirjan 47 artiklan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan ja toisaalta oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteiden kanssa. Ensimmäiseen, toiseen ja seitsemänteen ennakkoratkaisukysymykseen annetuista vastauksista kuitenkin ilmenee, ettei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tarvitse soveltaa SEUT 325 artiklaa eikä mainittua asetusta pääasian tilanteessa, joten kolmanteen ja neljänteen kysymykseen ei ole tarvetta vastata, jotta kyseinen tuomioistuin voisi ratkaista asian, eikä näitä kysymyksiä siis oteta tutkittavaksi.

144

Viides kysymys koskee perusoikeuskirjan 20 ja 21 artiklaa, joiden osalta on muistutettava, että unionin tuomioistuin voi SEUT 267 artiklaan perustuvaa ennakkoratkaisupyyntöä käsitellessään tulkita unionin oikeutta ainoastaan sille annetun toimivallan rajoissa (tuomio 11.7.2024, Hann-Invest ym., C‑554/21, C‑622/21 ja C‑727/21, EU:C:2024:594, 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

145

Perusoikeuskirjan soveltamisala on jäsenvaltioiden toimenpiteiden osalta määritelty perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdassa, jonka mukaan perusoikeuskirjan määräykset koskevat jäsenvaltioita ainoastaan silloin, kun ne soveltavat unionin oikeutta, ja kyseisellä määräyksellä vahvistetaan vakiintunut oikeuskäytäntö, jonka mukaan Euroopan unionin oikeusjärjestyksessä taatut perusoikeudet on tarkoitettu sovellettaviksi kaikkiin unionin oikeudessa säänneltyihin tilanteisiin mutta ei muihin tilanteisiin (tuomio 11.7.2024, Hann-Invest ym., C‑554/21, C‑622/21 ja C‑727/21, EU:C:2024:594,, EU:C:2024:594, 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

146

Kuten ilmenee ensimmäiseen kysymykseen annetusta vastauksesta, pääasiassa ei ole kyse unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen soveltamisesta, joten unionin tuomioistuimella ei ole toimivaltaa lausua ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen pyytämästä perusoikeuskirjan 20 ja 21 artiklan tulkinnasta.

147

Kolmanteen, neljänteen ja viidenteen kysymykseen ei näin ollen ole tarvetta vastata.

Oikeudenkäyntikulut

148

Pääasioiden asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Kuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

1)

SEUT 325 artiklan 1 kohtaa

2)

SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa

3)

SEUT 267 artiklaa ja Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artiklan ensimmäistä kohtaa