<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><CONCLUSION NNC="YES" xmlns:fmx="http://opoce" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.58-20161101.xd"><BIB.CONCLUSION><REF.CASE FILE="n.a."><NO.CASE>C-846/19</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62019CC0846</NO.CELEX><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2021:17">EU:C:2021:17</NO.ECLI><NO.SEQ>0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>1</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>19</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>19</PAGE.TOTAL></BIB.CONCLUSION><CURR.TITLE><PAGE.HEADER><P><HT TYPE="SC">Ratkaisuehdotus – Giovanni Pitruzzella – Asia C-846/19</HT></P><P><HT TYPE="SC">Administration de l’Enregistrement, des Domaines et de la TVA</HT></P></PAGE.HEADER></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus</HT></P><P><HT TYPE="UC">Giovanni Pitruzzella</HT></P><P><DATE ISO="20210114">14 päivänä tammikuuta 2021</DATE><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0001"><P>Alkuperäinen kieli: italia.</P></NOTE></P></TI><STI><P><HT TYPE="BOLD">Asia C-846/19</HT></P><P>EQ</P><P>vastaan</P><P>Administration de l’Enregistrement, des Domaines et de la TVA</P><P><HT TYPE="NORMAL">(Ennakkoratkaisupyyntö – Tribunal d’arrondissement (Luxembourg) (piirituomioistuin, Luxemburg))</HT></P></STI></TITLE><INTERMEDIATE><INDEX IDX.CLOSE="" SEPARATOR=" – " IDX.OPEN=""><KEYWORD>Ennakkoratkaisupyyntö</KEYWORD><KEYWORD>Verolainsäädännön yhdenmukaistaminen</KEYWORD><KEYWORD>Arvonlisävero</KEYWORD><KEYWORD>Liiketoiminnan ja sosiaalihuoltoon ja sosiaaliturvaan läheisesti liittyvien palvelujen suorittamisen käsitteet</KEYWORD><KEYWORD>Tunnustetun sosiaalisia hyvinvointipalveluja tuottavan laitoksen käsite</KEYWORD><KEYWORD>Täysi-ikäisten henkilöiden edunvalvontaan liittyvät toimeksiannot</KEYWORD><KEYWORD>Arvonlisäverollisuus</KEYWORD></INDEX></INTERMEDIATE><CONTENTS.CONCLUSION><GR.SEQ LEVEL="1"><NP.ECR IDENTIFIER="NP0001"><NO.P>1.</NO.P><TXT>Onko arvonlisäveroa maksettava palveluista, joita asianajaja suorittaa vajaavaltaiseksi julistettujen täysi-ikäisten henkilöiden edunvalvonnan alalla?</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0002"><NO.P>2.</NO.P><TXT>Voidaanko mainitut palvelut rinnastaa <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0001" REF.END="QE0001"/>sosiaalihuoltoon läheisesti liittyviin palveluihin<QUOT.END REF.START="QS0001" CODE="201D" ID="QE0001"/>?</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0003"><NO.P>3.</NO.P><TXT>Voidaanko – ja jos, niin missä määrin – ammattikunnan jäsenrekisteriin kirjattu ammatinharjoittaja tunnustaa luonteeltaan sosiaaliseksi laitokseksi eli <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0002" REF.END="QE0002"/>sosiaalisia hyvinvointipalveluja tuottavaksi laitokseksi<QUOT.END REF.START="QS0002" CODE="201D" ID="QE0002"/>?</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0004"><NO.P>4.</NO.P><TXT>Nämä ovat EQ:n ja Administration de l’Enregistrement, des Domaines et de la TVA:n (Luxemburgin verohallinto) välistä riita-asiaa koskevassa nyt käsiteltävässä asiassa esiin tulevat keskeiset kysymykset.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0005"><NO.P>5.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuinta pyydetään lähinnä lausumaan edellä mainittujen direktiivin 2006/112/EY<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0002"><P>Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä <DATE ISO="20061128">28.11.2006</DATE> annettu neuvoston direktiivi 2006/112/EY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="347" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2006">EUVL 2006, L 347, s. 1</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> (jäljempänä arvonlisäverodirektiivi) 132 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitettujen käsitteiden laajuudesta ja siitä, missä määrin jäsenvaltiot voivat käyttää harkintavaltaansa säätäessään direktiivissä säädettyjä edellytyksiä pidemmälle meneviä edellytyksiä.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="2"?><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">I</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asiaa koskevat oikeussäännöt</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">A</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Unionin oikeus</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0006"><NO.P>6.</NO.P><TXT>Arvonlisäverodirektiivin 2 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0003" REF.END="QE0003"/>Arvonlisäveroa suoritetaan seuraavista liiketoimista:</P><P>– –</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>c)</NO.P><TXT>verovelvollisen tässä ominaisuudessaan jäsenvaltion alueella suorittamasta vastikkeellisesta palvelujen suorituksesta;</TXT></NP></ITEM></LIST><P>– –<QUOT.END REF.START="QS0003" CODE="201D" ID="QE0003"/></P></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0007"><NO.P>7.</NO.P><TXT>Arvonlisäverodirektiivin 9 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0004" REF.END="QE0004"/><QUOT.START CODE="2019" ID="QS0005" REF.END="QE0005"/>Verovelvollisella<QUOT.END REF.START="QS0005" CODE="2019" ID="QE0005"/> tarkoitetaan jokaista, joka itsenäisesti missä tahansa harjoittaa liiketoimintaa, riippumatta tämän toiminnan tarkoituksesta tai tuloksesta.</ALINEA><ALINEA>Liiketoimintana pidetään kaikkea tuottajan, kauppiaan tai palvelujen suorittajan harjoittamaa toimintaa, mukaan lukien kaivostoiminta, maataloustoiminta ja vapaa ammattitoiminta tai vastaava. Liiketoimintana pidetään erityisesti aineellisen tai aineettoman omaisuuden hyödyntämistä jatkuvaluontoisessa tulonsaantitarkoituksessa.<QUOT.END REF.START="QS0004" CODE="201D" ID="QE0004"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0008"><NO.P>8.</NO.P><TXT>Arvonlisäverodirektiivin 131 artiklassa todetaan seuraavaa:</TXT><P><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0006" REF.END="QE0006"/>Jäljempänä 2–9 luvussa säädettyjä vapautuksia sovelletaan rajoittamatta muiden yhteisön säännösten soveltamista ja noudattaen jäsenvaltioiden vahvistamia edellytyksiä mainittujen vapautusten oikean ja selkeän soveltamisen varmistamiseksi ja kaikenlaisten petosten, verojen kiertämisen ja väärinkäytösten estämiseksi.<QUOT.END REF.START="QS0006" CODE="201D" ID="QE0006"/></ALINEA><ALINEA>Arvonlisäverodirektiivin IX osaston 2 luvun otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0007" REF.END="QE0007"/>Tiettyjen yleishyödyllisten toimintojen vapautukset<QUOT.END REF.START="QS0007" CODE="201D" ID="QE0007"/>. Tähän lukuun kuuluvat 132–134 artikla.</ALINEA></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0009"><NO.P>9.</NO.P><TXT>Saman direktiivin 132 artiklan 1 kohdan g alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on vapautettava verosta seuraavat liiketoimet:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0008" REF.END="QE0008"/>sosiaalihuoltoon tai sosiaaliturvaan läheisesti liittyvät palvelujen suoritukset ja tavaroiden luovutukset, mukaan lukien vanhainkotien, julkisoikeudellisten laitosten tai muiden kyseisessä jäsenvaltiossa tunnustettujen, sosiaalisia hyvinvointipalveluja tuottavien laitosten palvelujen suoritukset ja tavaroiden luovutukset<QUOT.END REF.START="QS0008" CODE="201D" ID="QE0008"/>.</P></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="3"?><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">B</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Luxemburgin oikeus</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0010"><NO.P>10.</NO.P><TXT>Arvonlisäverosta <DATE ISO="19790212">12.2.1979</DATE> annetun lain (loi du <DATE ISO="19790212">12 février 1979</DATE> concernant la taxe sur la valeur ajoutée; jäljempänä arvonlisäverolaki) 4 §:n 1 momentissa, sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa, säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0009" REF.END="QE0009"/>Verovelvollisella tarkoitetaan kaikkia niitä, jotka harjoittavat itsenäisesti ja säännöllisesti mitä tahansa taloudellista toimintaa, mainitun toiminnan päämääristä, tuloksesta tai suorituspaikasta riippumatta – –<QUOT.END REF.START="QS0009" CODE="201D" ID="QE0009"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0011"><NO.P>11.</NO.P><TXT>Arvonlisäverolain 5 §:ssä säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0010" REF.END="QE0010"/>Taloudellisella toiminnalla tarkoitetaan kaikkea sellaista toimintaa, jonka tarkoituksena on tuottaa tuloja, ja erityisesti toimintaa tuottajana, kauppiaana tai palveluntarjoajana, mukaan lukien kaivostoiminta, maataloustoiminta, vapaiden ammattien harjoittaminen ja kaikki sellainen toiminta, jossa aineellista tai aineetonta omaisuutta hyödynnetään jatkuvaluontoisessa tulonsaantitarkoituksessa.<QUOT.END REF.START="QS0010" CODE="201D" ID="QE0010"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0012"><NO.P>12.</NO.P><TXT>Arvonlisäverolain 44 §:n 1 momentin o kohdan sanamuodon mukaan:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="044.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0011" REF.END="QE0011"/>1.</NO.PARAG><ALINEA><P>Arvonlisäverosta vapautettuja ovat suurherttuan asetuksella säädetyin rajoituksin ja edellytyksin:</P><P>– –</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>o)</NO.P><TXT>sosiaaliturvaan, sosiaalihuoltoon tai kansanterveyteen läheisesti liittyvät palvelujen suoritukset ja tavaroiden luovutukset, joita harjoittavat julkisoikeudelliset yhteisöt, keskinäiset vakuutuskassat, julkiset tai yleishyödylliset laitokset, hoivakodit, vanhainkodit ja gerontologiset tai geriatriset hoitolaitokset, sairaanhoito- tai hyväntekeväisyysjärjestöjen laitokset sekä vastaavat yksityisen sektorin laitokset, jotka toimivaltaiset viranomaiset ovat tunnustaneet luonteeltaan sosiaalisiksi;</TXT></NP></ITEM></LIST></ALINEA><ALINEA>– –<QUOT.END REF.START="QS0011" CODE="201D" ID="QE0011"/>.</ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0013"><NO.P>13.</NO.P><TXT>Arvonlisäverolain 44 §:n 1 momentin, sellaisena kuin se on muutettuna, täytäntöönpanon edellytykset on määritetty edunvalvojan nimeämistä koskevista edellytyksistä <DATE ISO="19821223">23.12.1982</DATE> annetussa suurherttuan asetuksessa (règlement grand-ducal du 23 décembre 1982 fixant les conditions de désignation d’un gérant de la tutelle; jäljempänä suurherttuan asetus), jonka 3 §:ssä säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0012" REF.END="QE0012"/>Holhousasioita käsittelevä tuomari voi myöntää edunvalvojalle palkkion, jonka määrän tai laskentatavan hän vahvistaa perustellulla päätöksellä ottaen huomioon vajaavaltaisen henkilön varallisuusaseman.</ALINEA><ALINEA>Kyseinen palkkio on kiinteä summa, tietty osa vajaavaltaisen henkilön tuloista tai suoritettujen tehtävien mukaan määräytyvä palkkio.<QUOT.END REF.START="QS0012" CODE="201D" ID="QE0012"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><?PAGE NO="4"?><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">II</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Tosiseikat, pääasian oikeudenkäynti ja ennakkoratkaisukysymykset</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0014"><NO.P>14.</NO.P><TXT>EQ vuodesta 1994 alkaen Luxemburgin asianajajien ammattikunnan jäsenrekisteriin kuulunut asianajaja, joka on vuodesta 2004 alkaen hoitanut vajaavaltaiseksi julistettujen täysi-ikäisten henkilöiden edunvalvontajärjestelyihin liittyviä toimeksiantoja (lähinnä holhousoikeudellisena avustajana (curateur) ja edunvalvojana (gérant de tutelle)).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0015"><NO.P>15.</NO.P><TXT>Vuoteen 2013 saakka verovirasto katsoi, ettei kyseinen toiminta ole arvonlisäveron alaista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0016"><NO.P>16.</NO.P><TXT>Kahdessa <DATE ISO="20180119">19.1.2018</DATE> tekemässään vuosien 2014 ja 2015 arvonlisäveroa koskevassa verotuspäätöksessä verovirasto määräsi EQ:n maksamaan arvonlisäveron näinä vuosina suorittamistaan vajaavaltaisten täysi-ikäisten henkilöiden edunvalvontaan liittyvistä toimista. Näin tehdessään verovirasto katsoi ensimmäistä kertaa, että mainittu edunvalvontaan liittyvä toiminta on arvonlisäveron alaista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0017"><NO.P>17.</NO.P><TXT>Verovirasto hylkäsi <DATE ISO="20180604">4.6.2018</DATE> tekemällään päätöksellä EQ:n esittämän, kahta mainittua verotuspäätöstä koskevan oikaisuvaatimuksen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0018"><NO.P>18.</NO.P><TXT>Tämän jälkeen EQ nosti ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa, tribunal d’arrondissementiin (Luxembourg) (piirituomioistuin, Luxemburg), kanteen, jolla hän vaatii <DATE ISO="20180604">4.6.2018</DATE> annetun päätöksen kumoamista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0019"><NO.P>19.</NO.P><TXT>EQ katsoo, etteivät kyseessä olevat palvelut ole arvonlisäveron alaista liiketoimintaa, koska niillä toteutetaan sosiaalista tehtävää.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0020"><NO.P>20.</NO.P><TXT>Hänen näkemyksensä mukaan tällainen toiminta on arvonlisäverodirektiivin 132 artiklan 1 kohdan g alakohdan täytäntöön panemiseksi säädetyn kansallisen säännöksen eli arvonlisäverolain 44 §:n 1 momentin o kohdan nojalla vapautettu arvonlisäverosta, koska toimivaltaisten viranomaisten luonteeltaan sosiaalisiksi tunnustamien tahojen tarjoamat sosiaalihuoltoon ja sosiaaliturvaan läheisesti liittyvät palvelut vapautetaan tämän säännöksen nojalla arvonlisäverosta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0021"><NO.P>21.</NO.P><TXT>Valittaja toteaa, ettei tällainen toiminta ollut vuosina 2004–2013 arvonlisäveron alaista, minkä vuoksi arvonlisäveron periminen vuosilta 2014 ja 2015 on luottamuksensuojan periaatteen vastaista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0022"><NO.P>22.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää, että Luxemburgin oikeudessa säädetään useista vajaavaltaisten täysi-ikäisten henkilöiden edunvalvontaan liittyvistä järjestelmistä. Osana tällaisia edunvalvontajärjestelmiä holhousasioista vastaava tuomioistuin saattaa nimittää erityisen edunvalvojan, kunnes päätös sovellettavasta edunvalvontajärjestelmästä on tehty, sekä tapauskohtaisen edunvalvojan tapauksissa, joihin liittyy eturistiriitoja.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0023"><NO.P>23.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii ennen kaikkea, onko täysi-ikäisten edunvalvontaan liittyvä vastikkeellinen toiminta arvonlisäverodirektiivin 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua liiketoimintaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0024"><NO.P>24.</NO.P><TXT>Korvauksen määrän osalta unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä käy ilmi, ettei sillä, toteutetaanko liiketoimi todellisia kustannuksia pienemmällä hinnalla, ole merkitystä, mutta korvauksen määrä on vahvistettava etukäteen ja sen on katettava palveluntarjoajan<?PAGE NO="5"?> toimintakustannukset.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0003"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180222">22.2.2018</DATE>, <NAME.CASE>Nagyszénás Településszolgáltatási Nonprofit Kft.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-182/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:91">EU:C:2018:91</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0038">38</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Nyt käsiteltävässä tapauksessa toimivaltainen tuomioistuin vahvistaa korvauksen määrän tapauskohtaisesti edustettavan henkilön taloudellisen tilanteen mukaan, eikä sitä näin ollen vahvisteta etukäteen eikä se välttämättä kaikissa olosuhteissa riitä kattamaan kaikkia palveluntarjoajan toimintakustannuksia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0025"><NO.P>25.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii lisäksi, voidaanko vajaavaltaisten täysi-ikäisten henkilöiden edunvalvontaan liittyvä toiminta vapauttaa arvonlisäverosta ja ovatko mainitut tehtävät näin ollen arvonlisäverodirektiivin 132 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitettuja <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0013" REF.END="QE0013"/>sosiaalihuoltoon tai sosiaaliturvaan läheisesti liittyviä palvelujen suorituksia ja tavaroiden luovutuksia<QUOT.END REF.START="QS0013" CODE="201D" ID="QE0013"/>, ja voiko tällaisia palveluita suorittava asianajaja kuulua samassa säännöksessä tarkoitetun <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0014" REF.END="QE0014"/>jäsenvaltiossa tunnustetun, sosiaalisia hyvinvointipalveluja tuottavan laitoksen<QUOT.END REF.START="QS0014" CODE="201D" ID="QE0014"/> käsitteen piiriin. EQ katsoo, että asiassa on otettava huomioon harjoitetun toiminnan luonne palvelujen tarjoajan oikeudellisesta asemasta riippumatta, kun taas veroviranomainen katsoo, että oikeudellinen asema on otettava huomioon eikä – vaikka viranomainen ei totea tätä nimenomaisesti – voittoa tavoittelevia palveluntarjoajia voida vapauttaa arvonlisäverosta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0026"><NO.P>26.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää lisäksi selventämään tällaisen sosiaalisia hyvinvointipalveluja tuottavan laitoksen <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0015" REF.END="QE0015"/>tunnustamisen<QUOT.END REF.START="QS0015" CODE="201D" ID="QE0015"/> käsitettä. Arvonlisäverodirektiivissä viitataan ainoastaan tunnustamiseen <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0016" REF.END="QE0016"/><HT TYPE="ITALIC">kyseisessä jäsenvaltiossa</HT><QUOT.END REF.START="QS0016" CODE="201D" ID="QE0016"/>, mutta siinä ei täsmennetä tunnustamismenettelyä eikä sitä, millä viranomaisella on toimivalta tunnustaa tällainen laitos. Nyt käsiteltävän asian tosiseikoista herää muun muassa kysymys siitä, voiko oikeusviranomainen olla tällainen viranomainen ja voidaanko tunnustaminen suorittaa tapauskohtaisesti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0027"><NO.P>27.</NO.P><TXT>Lopuksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, voidaanko luottamuksensuojan periaatetta soveltaa nyt käsiteltävässä asiassa. Se huomauttaa, ettei arvonlisäveroa maksa arvonlisäverovelvollinen toimija vaan loppukuluttaja. Kun arvonlisäverotuksesta vastaava viranomainen ilmoittaa nyt käsiteltävän asian kaltaisessa tilanteessa verovelvolliselle vasta kyseisten toimien päätökseen saattamisen jälkeen aikovansa poiketa aiemmasta kannastaan, jonka mukaan tällaiset palvelut olivat arvonlisäverottomia, verovelvollinen joutuu tilanteeseen, jossa hänen on tilitettävä arvonlisäveroa valtiolle, vaikka hän ei ole voinut laskuttaa veroa palvelujen vastaanottajilta. Verovelvollisen olisi näin ollen suoritettava valtion arvonlisäverona vaatima summa omista varoistaan, mikä on arvonlisäverotuksen neutraalisuuden periaatteen vastaista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0028"><NO.P>28.</NO.P><TXT>Tässä tilanteessa tribunal d’arrondissement (Luxembourg) lykkäsi asian käsittelyä ja esitti unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><LIST TYPE="OTHER"><ITEM><NP><NO.P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0017" REF.END="QE0017"/>1)</NO.P><TXT>Onko [arvonlisäverodirektiivin] 9 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettua liiketoiminnan käsitettä tulkittava siten, että se kattaa sellaisen kolmenvälisen suhteen yhteydessä suoritetut palvelut, jossa palvelujen suorittaja saa nämä tehtävät suorittaakseen yksiköltä, joka ei ole sama kuin palvelujen vastaanottaja?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Onko ensimmäiseen kysymykseen annettavan vastauksen kannalta merkitystä sillä, liittyykö palvelujen suorittaminen riippumattoman oikeusviranomaisen antamaan tehtävään?</TXT></NP></ITEM><?PAGE NO="6"?><ITEM><NP><NO.P>3)</NO.P><TXT>Onko ensimmäiseen kysymykseen annettavan vastauksen kannalta merkitystä sillä, maksaako palvelun suorittajan saaman korvauksen palvelun vastaanottaja vai valtio, jonka osaksi luetaan se yksikkö, joka on antanut palvelun suorittajan tehtäväksi kyseisten palvelujen toimittamisen?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>4)</NO.P><TXT>Onko [arvonlisäverodirektiivin] 9 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettua liiketoiminnan käsitettä tulkittava siten, että se kattaa palvelujen suorittamisen silloin, kun palvelun suorittajan saama palkkio ei ole lakisääteisesti pakollinen ja kun palkkion määrä silloin, kun se maksetaan, a) määritetään tapauskohtaisesti, b) riippuu aina palvelujen vastaanottajan varallisuusasemasta ja c) on joko kiinteämääräinen maksu tai tietty osuus palvelujen vastaanottajan tuloista tai perustuu suoritettuihin palveluihin?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>5)</NO.P><TXT>Onko [arvonlisäverodirektiivin] 132 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitettua käsitettä <QUOT.START CODE="2019" ID="QS0018" REF.END="QE0018"/>sosiaaliapuun ja sosiaaliturvaan läheisesti liittyvät palvelujen suoritukset ja tavaroiden luovutukset<QUOT.END REF.START="QS0018" CODE="2019" ID="QE0018"/> tulkittava siten, että se kattaa palvelut, jotka on suoritettu riippumattoman oikeusviranomaisen valvoman lakisääteisen täysi-ikäisten vajaavaltaisten henkilöiden edunvalvontajärjestelmän yhteydessä?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>6)</NO.P><TXT>Onko [arvonlisäverodirektiivin] 132 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitettua käsitettä <QUOT.START CODE="2019" ID="QS0019" REF.END="QE0019"/>jäsenvaltiossa tunnustetut sosiaalisia hyvinvointipalveluita tuottavat laitokset<QUOT.END REF.START="QS0019" CODE="2019" ID="QE0019"/> tulkittava siten, että laitoksen sosiaalisen luonteen tunnustamiseksi siinä asetetaan tiettyjä vaatimuksia palvelujen suorittajan toiminnan muodolle tai että siinä asetetaan palvelujen suorittajan toiminnan pyyteettömyyttä tai voiton tavoittelua koskevia vaatimuksia tai yleisesti rajoitetaan 132 artiklan 1 kohdan g alakohdassa säädetyn vapautuksen soveltamisalaa asettamalla muita kriteerejä tai ehtoja, vai riittääkö jo pelkkä <QUOT.START CODE="2019" ID="QS0020" REF.END="QE0020"/>sosiaalihuoltoon tai sosiaaliturvaan läheisesti liittyvien<QUOT.END REF.START="QS0020" CODE="2019" ID="QE0020"/> palvelujen suorittaminen siihen, että kyseinen laitos katsotaan luonteeltaan sosiaaliseksi?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>7)</NO.P><TXT>Onko [arvonlisäverodirektiivin] 132 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitettua käsitettä <QUOT.START CODE="2019" ID="QS0021" REF.END="QE0021"/>jäsenvaltiossa tunnustetut sosiaalisia hyvinvointipalveluita tuottavat laitokset<QUOT.END REF.START="QS0021" CODE="2019" ID="QE0021"/> tulkittava siten, että se edellyttää tunnustamismenettelyä ennalta määritettyjen menettelyjen ja perusteiden mukaisesti, vai voidaanko laitos tarvittaessa tunnustaa kertaluonteisesti ja tapauskohtaisesti ja voiko tunnustajana olla oikeusviranomainen?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>8)</NO.P><TXT>Onko luottamuksensuojan periaate, sellaisena kuin sitä on tulkittu unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä, esteenä sille, että arvonlisäveron kantamisesta vastaava viranomainen vaatii arvonlisäverovelvollista maksamaan arvonlisäveroa sellaiseen ajanjaksoon liittyvistä liiketoimista, joka on päättynyt verohallinnon verotuspäätöksen tekohetkellä, vaikka kyseiset viranomaiset ovat ennen kyseistä ajanjaksoa kauan hyväksyneet kyseisen verovelvollisen arvonlisäveroilmoitukset, joissa samanlaisia liiketoimia ei ole sisällytetty veronalaisiin liiketoimiin? Onko sille, että arvonlisäveron kantamisesta vastuussa oleva viranomainen voi toimia näin, asetettu joitain edellytyksiä?<QUOT.END REF.START="QS0017" CODE="201D" ID="QE0017"/></TXT></NP></ITEM></LIST></QUOT.S></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">III</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asian tarkastelu</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0029"><NO.P>29.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisukysymyksillä pyritään lähinnä selvittämään, ovatko asianajajan vajaavaltaisen täysi-ikäisen henkilön holhousoikeudellisena valtuutettuna, avustajana ja edunvalvojana harjoittamat toimet arvonlisäveron alaisia vai arvonlisäverosta vapautettuja.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="7"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0030"><NO.P>30.</NO.P><TXT>Kahdeksan ennakkoratkaisukysymystä voidaan jakaa kolmeen ryhmään komission esittämällä tavalla:</TXT><P><LIST TYPE="ALPHA"><ITEM><NP><NO.P>A)</NO.P><TXT>Neljä ensimmäistä kysymystä koskevat liiketoiminnan käsitettä, erityisesti siltä osin kuin tällainen toiminta kuuluu arvonlisäverodirektiivin 9 artiklan 1 kohdassa, luettuna yhdessä 2 artiklan 1 kohdan c alakohdan kanssa, tarkoitetun liiketoiminnan käsitteen piiriin.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>B)</NO.P><TXT>Viides, kuudes ja seitsemäs kysymys koskevat arvonlisäverodirektiivin 132 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitetun vapautuksen soveltamisalaa ja erityisesti sitä, onko tällainen toiminta <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0022" REF.END="QE0022"/>sosiaalihuoltoon ja sosiaaliturvaan läheisesti liittyvänä palveluna<QUOT.END REF.START="QS0022" CODE="201D" ID="QE0022"/> vapautettu arvonlisäverosta, ja voidaanko toimintaa harjoittavan asianajajan katsoa olevan samassa säännöksessä tarkoitettu <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0023" REF.END="QE0023"/>jäsenvaltiossa tunnustettu sosiaalisia hyvinvointipalveluja tuottava laitos<QUOT.END REF.START="QS0023" CODE="201D" ID="QE0023"/> (kääntäjän huomautus: italiankielisessä toisinnossa <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0024" REF.END="QE0024"/>organismi riconosciuti dallo Stato membro interessato come aventi carattere sociale<QUOT.END REF.START="QS0024" CODE="201D" ID="QE0024"/> eli <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0025" REF.END="QE0025"/>laitokset, jotka kyseinen jäsenvaltio on tunnustanut luonteeltaan sosiaaliseksi<QUOT.END REF.START="QS0025" CODE="201D" ID="QE0025"/>).</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>C)</NO.P><TXT>Viimeisellä ennakkoratkaisukysymyksellä pyritään selvittämään, onko luottamuksensuojan periaate esteenä sille, että tällainen toiminta on arvonlisäveron alaista, jos veroviranomainen on aiemmin ja pitkän ajanjakson ajan katsonut toiminnan olevan arvonlisäverotonta.</TXT></NP></ITEM></LIST></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0031"><NO.P>31.</NO.P><TXT>Tässä ratkaisuehdotuksessa keskitytään unionin tuomioistuimen pyynnöstä B kohtaan ryhmiteltyihin, sosiaalihuoltoon ja sosiaaliturvaan läheisesti liittyvien palveluiden arvonlisäverottomuuden ulottuvuutta koskeviin viidenteen, kuudenteen ja seitsemänteen ennakkoratkaisukysymykseen. Se, että palveluiden suorittaminen on arvonlisäverodirektiivin 9 artiklan 1 kohdassa mainittujen edellytysten mukaista liiketoimintaa – A kohtaan ryhmitellyt kysymykset liittyvät tähän seikkaan – otetaan näin ollen lähtökohdaksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0032"><NO.P>32.</NO.P><TXT>Huomautan alustavasti, että nyt käsiteltävät kysymykset ovat merkityksellisiä muissakin kuin tässä asiassa, sillä unionin tuomioistuin käsittelee parhaillaan myös toista vastaavaa, samaa aihepiiriä koskevaa ennakkoratkaisupyyntöä, jonka on esittänyt Verwaltungsgerichtshof (ylin hallintotuomioistuin, Itävalta) ja joka on suurelta osin samankaltainen kuin B kohtaan ryhmitellyt kysymykset.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0004"><P>Verwaltungsgerichtshofin (Itävalta) <DATE ISO="20200103">3.1.2020</DATE> esittämä ennakkoratkaisupyyntö B v. Finanzamt Wien (C-1/20).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0033"><NO.P>33.</NO.P><TXT>Myös asiassa C-1/20 valittaja on asianajaja, jolle tuomioistuin antaa säännöllisesti tehtäviä vajaavaltaisten täysi-ikäisten henkilöiden edunvalvojana. Verovirasto on katsonut, että asianajajan edunvalvojana suorittamista tehtävistä saama tulo on arvonlisäveron alaista. Valittaja on valittanut viranomaisen päätöksestä Bundesfinanzgerichtiin (liittovaltion verotuomioistuin, Itävalta), joka hylkäsi valituksen sillä perusteella, ettei asianajajien ammattikuntaa voida pitää sosiaaliseksi laitokseksi tunnustettuna toimijana.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0034"><NO.P>34.</NO.P><TXT>Itävaltalaisen tuomioistuimen ennakkoratkaisupyyntöä luettaessa nousee kuitenkin esiin useita seikkoja, jotka voivat olla hyödyllisiä myös nyt käsiteltävässä asiassa esitettyihin kysymyksiin annettavien vastausten kannalta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0035"><NO.P>35.</NO.P><TXT>Erityisesti nyt käsiteltävässä asiassa esitettävän ratkaisuehdotuksen kannalta on hyödyllistä todeta, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0026" REF.END="QE0026"/>Saksan Bundesfinanzhof katsoi BGB:n 1896 §:ssä tarkoitetusta edunvalvojan (Berufsbetreuer) Saksan oikeuden mukaisesta vastaavasta toiminnasta, että tällainen edunvalvoja voi vedota [arvonlisäverodirektiivin] 132 artiklan 1 kohdan g alakohdassa säädettyyn<?PAGE NO="8"?> vapautukseen, ellei kyse ole palvelujen suorituksista, joista maksetaan korvaus esimerkiksi edunvalvojana toimivalle asianajajalle valvonnan yhteydessä harjoitettavasta asianajotoiminnasta (Saksan Bundesfinanzhof <DATE ISO="20130425">25.4.2013</DATE>, V R 7/11). Tämän oikeuskäytännön perusteella Saksan lainsäätäjä piti aiheellisena säätää Saksan liikevaihtoverolain (Umsatzsteuergesetz) 4 §:n 16 kohdan k alakohdassa näitä palvelujen suorituksia koskevasta erityisestä vapautuksesta<QUOT.END REF.START="QS0026" CODE="201D" ID="QE0026"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0005"><P>Asia C-1/20, ennakkoratkaisupyyntö, 41 kohta. Kirjallisissa vastauksissa unionin tuomioistuimen kysymyksiin, erityisesti vastauksessa kolmanteen kysymykseen, EQ toteaa, että Belgiassa vajaavaltaisten täysi-ikäisten henkilöiden väliaikaisiksi edunvalvojiksi nimitetyt asianajajat eivät ole velvollisia maksamaan arvonlisäveroa tästä toiminnastaan, mutta heidän on maksettava sitä muista asianajajana tarjoamistaan palveluista.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0036"><NO.P>36.</NO.P><TXT>B kohtaan ryhmiteltyihin ennakkoratkaisukysymyksiin vastattaessa on muistettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan arvonlisäverodirektiivin 132 artiklan 1 kohdan g alakohdassa edellytetään kahden edellytyksen täyttymistä: ensinnäkin palveluiden suoritusten on liityttävä <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0027" REF.END="QE0027"/>läheisesti sosiaalihuoltoon tai sosiaaliturvaan<QUOT.END REF.START="QS0027" CODE="201D" ID="QE0027"/>, ja toiseksi palveluja suorittavat <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0028" REF.END="QE0028"/>julkisoikeudelliset laitokset tai muut kyseisessä jäsenvaltiossa tunnustetut, sosiaalisia hyvinvointipalveluja tuottavat laitokset<QUOT.END REF.START="QS0028" CODE="201D" ID="QE0028"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0006"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20201008">8.10.2020</DATE>, <NAME.CASE>E</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-657/19</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:811">EU:C:2020:811</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0030">30</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20121115">15.11.2012</DATE>, <NAME.CASE>Zimmermann</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-174/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:716">EU:C:2012:716</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0021">21</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20050526">26.5.2005</DATE>, <NAME.CASE>Kingscrest Associates ja Montecello</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-498/03</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2005:322">EU:C:2005:322</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0034">34</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0037"><NO.P>37.</NO.P><TXT>Näin ollen on selvitettävä, kuuluvatko asianajajan vajaavaltaisen täysi-ikäisen henkilön holhousoikeudellisena valtuutettuna, avustajana ja edunvalvojana suorittamat toimet arvonlisäverodirektiivin 132 artiklan 1 kohdan g alakohdassa säädetyn vapautuksen soveltamisalaan, ovatko mainitut palvelut näin ollen <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0029" REF.END="QE0029"/>sosiaalihuoltoon ja sosiaaliturvaan läheisesti liittyviä<QUOT.END REF.START="QS0029" CODE="201D" ID="QE0029"/> ja voidaanko niitä suorittavan asianajajan katsoa olevan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0030" REF.END="QE0030"/>jäsenvaltiossa tunnustettu sosiaalisia hyvinvointipalveluja tuottava laitos<QUOT.END REF.START="QS0030" CODE="201D" ID="QE0030"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0038"><NO.P>38.</NO.P><TXT>Käytännössä on selvitettävä, onko Luxemburgin hallituksen esittämä tulkinta, jonka mukaan edellä mainittua toimintaa harjoittavaa asianajajaa ei voida vapauttaa arvonlisäverosta, arvonlisäverodirektiivin 132 artiklan 1 kohdan g alakohdan sanamuodon mukaisen, systemaattisen ja teleologisen tulkinnan mukainen,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0007"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170921">21.9.2017</DATE>, <NAME.CASE>DNB Banka</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-326/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:719">EU:C:2017:719</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0029">29</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> ja toiseksi, voivatko jäsenvaltiot evätä vapautuksen tulkintaan liittyvän harkintavaltansa nojalla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0039"><NO.P>39.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0031" REF.END="QE0031"/>arvonlisäverodirektiivin 132 artiklassa tarkoitettujen vapautusten kuvaamisessa käytettyjä ilmaisuja on tulkittava suppeasti<QUOT.END REF.START="QS0031" CODE="201D" ID="QE0031"/>,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0008"><P>Ks. viimeksi tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20201008">8.10.2020</DATE>, <NAME.CASE>E</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-657/19</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:811">EU:C:2020:811</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0028">28</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> koska ne ovat poikkeus yleisestä periaatteesta, jonka mukaan arvonlisävero on perittävä kaikista verovelvollisen suorittamista vastikkeellisista palveluista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0040"><NO.P>40.</NO.P><TXT>Jäsenvaltio ei direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä voi kuitenkaan tulkita säännöstä niin suppeasti, että vapautusjärjestelmän soveltamisesta tulee sen vuoksi liioitellun vaikeaa ja mainittu itsenäinen käsite menettää tavoitellut vaikutuksensa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0041"><NO.P>41.</NO.P><TXT>Näin ollen on tarkasteltava kyseisen säännöksen tarkoitusta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0042"><NO.P>42.</NO.P><TXT>Arvonlisäverodirektiivin tarkoitus on yhdenmukaistaa kansallisia lainsäädäntöjä, jotta voitaisiin luoda yhteinen arvonlisäverojärjestelmä ja siten veron yhdenmukainen määräytymisperuste.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="9"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0043"><NO.P>43.</NO.P><TXT>Arvonlisäverodirektiivissä käytettyjen ilmaisujen tulkinnan on näin ollen sovelluttava yhteen niiden tavoitteiden kanssa, joihin näillä vapautuksilla pyritään, ja tulkinnassa on noudatettava yhteiseen arvonlisäverojärjestelmään kuuluvaa verotuksen neutraalisuuden periaatetta. Siten 132 artiklassa tarkoitettujen vapautusten määrittelemisessä käytettyä sanamuotoa on vältettävä tulkitsemasta niin, että vapautukset menettäisivät tavoitellut vaikutuksensa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0009"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20201008">8.10.2020</DATE>, <NAME.CASE>E</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-657/19</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:811">EU:C:2020:811</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0028">28</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20121115">15.11.2012</DATE>, <NAME.CASE>Zimmermann</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-174/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:716">EU:C:2012:716</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0022">22</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Vastaavasti, edelleen saman säännöksen tulkinnasta, ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20081211">11.12.2008</DATE>, <NAME.CASE>Stichting Centraal Begeleidingsorgaan voor de Intercollegiale Toetsing</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-407/07</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2008:713">EU:C:2008:713</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0030">30</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen). Unionin tuomioistuin toteaa, että vaikka vapautusten kuvaamisessa käytettyjä ilmaisuja on tulkittava suppeasti, se ei tarkoita sitä, että vapautuksen määrittelemiseksi käytettyä sanamuotoa tulisi tulkita siinä määrin rajoittavasti, että vapautukset menettäisivät vaikutuksensa, tai niin, että niiden soveltaminen olisi käytännössä lähes mahdotonta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0044"><NO.P>44.</NO.P><TXT>Tietyille sosiaalialalla suoritetuille yleishyödyllisille palveluille myönnettävän tavanomaista edullisemman arvonlisäverotuskohtelun tavoitteena on alentaa näiden palveluiden kustannuksia ja parantaa näin niiden saatavuutta yksityisille, jotka niitä mahdollisesti käyttävät.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0010"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20201008">8.10.2020</DATE>, <NAME.CASE>E</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-657/19</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:811">EU:C:2020:811</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0029">29</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160121">21.1.2016</DATE>, <NAME.CASE>Les Jardins de Jouvence</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-335/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:36">EU:C:2016:36</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0041">41</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20050526">26.5.2005</DATE>, <NAME.CASE>Kingscrest Associates ja Montecello</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-498/03</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2005:322">EU:C:2005:322</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0030">30</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0045"><NO.P>45.</NO.P><TXT>Asiakirja-aineiston ja ainakin pääasian valittajan perustelujen nojalla näyttää siltä, että myös Luxemburgin oikeusministeriö puoltaa asianajajien tarjoamien sosiaalihuoltopalveluiden arvonlisäverottomuutta, jotta yhteiskunnan maksettavaksi jäävät kustannukset eivät lisääntyisi.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0011"><P>Ks. ennakkoratkaisupyyntö, pääasian valittajan perustelujen s. 3.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">a)</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Edellytys, jonka mukaan palvelujen suoritusten on oltava <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0032" REF.END="QE0032"/>sosiaalihuoltoon tai sosiaaliturvaan läheisesti liittyviä<QUOT.END REF.START="QS0032" CODE="201D" ID="QE0032"/></HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0046"><NO.P>46.</NO.P><TXT>Sosiaalihuollon päämäärään liittyvän logiikan kannalta tarkasteltaessa ilmaisu <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0033" REF.END="QE0033"/>läheisesti liittyvä<QUOT.END REF.START="QS0033" CODE="201D" ID="QE0033"/> ei siten edellytä erityisen suppeaa tulkintaa senkään vuoksi, että arvonlisäverodirektiivin 132 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitettu vapautus edellyttää lisäksi sitä, että kyseisten toimien on oltava saman direktiivin 134 artiklan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0034" REF.END="QE0034"/>välttämättömiä<QUOT.END REF.START="QS0034" CODE="201D" ID="QE0034"/> sosiaalihuollon ja sosiaaliturvan alaan kuuluvien toimien suoritukselle.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0012"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20201008">8.10.2020</DATE>, <NAME.CASE>E</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-657/19</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:811">EU:C:2020:811</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0031">31</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0047"><NO.P>47.</NO.P><TXT>Vaikka <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0035" REF.END="QE0035"/>sosiaalihuollon ja sosiaaliturvan<QUOT.END REF.START="QS0035" CODE="201D" ID="QE0035"/> käsitteitä ei ole määritelty arvonlisäverodirektiivissä, unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä kuvataan toistuvasti eräiden vajaavaltaisten täysi-ikäisten henkilöiden hoitoon, avustamiseen ja suojaan liittyvien toimintojen sosiaalinen luonne.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0048"><NO.P>48.</NO.P><TXT>Tuomiossa Kügler<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0013"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20020910">10.9.2002</DATE>, <NAME.CASE>Kügler</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-141/00</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2002:473">EU:C:2002:473</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0061">61</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> todettiin, että perushoito ja kodinhoito, joita kotisairaanhoitopalvelu antaa fyysisesti tai taloudellisesti avun tarpeessa oleville henkilöille, ovat sellaisia palveluita, jotka liittyvät läheisesti sosiaalihuoltoon ja sosiaaliturvaan kuudennen direktiivin<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0014"><P>Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta – yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste – <DATE ISO="19770517">17.5.1977</DATE> annettu kuudes neuvoston direktiivi 77/388/ETY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="145" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="1977">EYVL 1977, L 145, s. 1</REF.DOC.OJ>; jäljempänä kuudes direktiivi). Kuudes direktiivi on kumottu ja korvattu <DATE ISO="20070101">1.1.2007</DATE> alkaen arvonlisäverodirektiivillä.</P></NOTE> 13 artiklan A kohdan 1 alakohdan g alakohdassa tarkoitetulla tavalla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0049"><NO.P>49.</NO.P><TXT>Vastaavasti tuomiossa Zimmerman<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0015"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20121115">15.11.2012</DATE>, <NAME.CASE>Zimmermann</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-174/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:716">EU:C:2012:716</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0024">24</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> oli asianosaisten kesken riidatonta, että tutkinnon suorittaneen sairaanhoitajan tarjoamia kotihoitopalveluja voitiin pitää <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0036" REF.END="QE0036"/>sosiaalihuoltoon ja sosiaaliturvaan läheisesti liittyvinä<QUOT.END REF.START="QS0036" CODE="201D" ID="QE0036"/> kuudennen direktiivin 13 artiklan A kohdan 1 alakohdan g alakohdassa tarkoitetulla tavalla.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="10"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0050"><NO.P>50.</NO.P><TXT>On huomattava, että arvonlisäverodirektiivin 132 artiklan 1 kohdan g alakohdan sanamuodossa mainitaan nimenomaisesti vanhainkotien suorittamat palvelut sosiaalihuoltoon ja sosiaaliturvaan läheisesti liittyvien palvelujen suoritusten tai tavaroiden luovutusten joukossa ja niihin sovelletaan näin ollen tässä säännöksessä säädettyä vapautusta. Tämän seikan unionin tuomioistuin totesi tuomiossaan Les Jardins de Jouvence.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0016"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160121">21.1.2016</DATE>, <NAME.CASE>Les Jardins de Jouvence</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-335/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:36">EU:C:2016:36</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0042">42</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0051"><NO.P>51.</NO.P><TXT>Asiakirja-aineistosta käy ilmi, että oikeudellisen edustajan nimittäminen edellyttää, ettei täysi-ikäinen henkilö psyykkisen sairauden tai kehitysvamman, vanhuudenheikkouden tai muun vajavaisuuden vuoksi kykene itsenäisesti huolehtimaan eduistaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0052"><NO.P>52.</NO.P><TXT>Jotta voitaisiin arvioida oikeudellinen edustajan toiminnan sosiaalisista luonnetta ja siten sitä, onko se läheisesti sosiaalihuoltoon liittyvää, on ennen kaikkea tarkasteltava näiden toimien sisältöä käytännössä. Tässä osapuolten unionin tuomioistuimen kysymykseen antamat kirjalliset vastaukset ovat erityisen hyödyllisiä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0053"><NO.P>53.</NO.P><TXT>Pääasian valittaja katsoo, että vajaavaltaisten täysi-ikäisten henkilöiden valtuutetuiksi, avustajiksi ja edunvalvojiksi nimitettyjen asianajajien toiminta on suurimmaksi osaksi: 1) avustettavan hyvinvoinnin varmistamiseksi ja näiden tarpeiden kartoittamiseksi tehtyjä kotikäyntejä avustettavan luona; 2) yhteydenpitoa perheiden ja lähipiirin, sosiaalityöntekijöiden ja avustettavaa hoitavan henkilökunnan kanssa; 3) asuinpaikan valintaan liittyviä tehtäviä; 4) eläke- ja sosiaalietuuksien hakemista; 5) kotipalvelujen hankkimista ja 6) laskujen maksamista, sairauskulukorvausten hakemista, veroilmoitusten tekemistä ja tavanomaisiin talouskuluihin tarvittavan rahan luovuttamista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0054"><NO.P>54.</NO.P><TXT>Edustajan tehtävät saattavat olla myös luonteeltaan oikeudellisia, vaikka niiden suorittaminen ei kuuluisikaan yksinomaan asianajajille: tällaisia tehtäviä ovat esimerkiksi vuokrasopimusten neuvotteleminen, allekirjoittaminen tai irtisanominen, irtaimen tai kiinteän omaisuuden myynti tai täysi-ikäisen avustaminen tai edustaminen perinnönjaossa. On mainittava, että Luxemburgin kansallisen oikeuden mukaan holhousoikeudellisiksi valtuutetuiksi, avustajiksi ja edunvalvojiksi voidaan nimittää myös kyseisen henkilön lähisukulainen tai psyykkisestä tai fyysisestä sairaudesta kärsivien henkilöiden edunvalvontaan erikoistunut laitos.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0055"><NO.P>55.</NO.P><TXT>Mainittuihin toimeksiantoihin saattaa kuulua myös tehtäviä, joita yksinomaan asianajajat saavat suorittaa, kuten vajaavaltaisen henkilön edustaminen oikeudellisissa riita-asioissa, mutta tällaiset tehtävät ovat harvinaisempia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0056"><NO.P>56.</NO.P><TXT>Luxemburgin hallitus vastaa kysymykseen toteamalla, että Luxemburgin asianajajayhteisön toimittamien tietojen mukaan asianajajan tehtävät ovat tällä alalla moninaisia eivätkä liity yksinomaan jokapäiväiseen edunvalvontaan vaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0037" REF.END="QE0037"/>osaa asianajajan toiminnasta voidaan pitää <QUOT.START CODE="2019" ID="QS0038" REF.END="QE0038"/>sosiaalisena<QUOT.END REF.START="QS0038" CODE="2019" ID="QE0038"/>: yhteydenpitoa sosiaalityöntekijöiden, lääkäreiden, pankkien ja perheiden kanssa. Asianajajan tehtäviin kuuluu usein esimerkiksi hoivakotipaikan järjestäminen, sosiaalietuuksien hakeminen ja muuttojen järjestäminen<QUOT.END REF.START="QS0037" CODE="201D" ID="QE0037"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0017"><P>Luxemburgin hallituksen kirjallinen vastaus, 16 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0057"><NO.P>57.</NO.P><TXT>Osapuolten vastaukset unionin tuomioistuimen esittämään oikeudellisen edustajan käytännön toimintaa koskevaan kysymykseen eivät siten pohjimmiltaan eroa toisistaan: asianajajien vajaavaltaisen avustettavan puolesta suorittamat tehtävät ovat moninaisia, ja osaa tehtävistä voidaan pitää <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0039" REF.END="QE0039"/>sosiaalisina<QUOT.END REF.START="QS0039" CODE="201D" ID="QE0039"/> myös mainitussa <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0040" REF.END="QE0040"/>sosiaalihuoltoon läheisesti liittyvän<QUOT.END REF.START="QS0040" CODE="201D" ID="QE0040"/> tehtävän merkityksessä.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="11"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0058"><NO.P>58.</NO.P><TXT>Sen sijaan osapuolten esittämät kuvaukset tehtävien sisällöstä eroavat toisistaan eri tehtävien määrällisen suhteen osalta: pääasian valittaja katsoo, että luonteeltaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0041" REF.END="QE0041"/>sosiaaliset<QUOT.END REF.START="QS0041" CODE="201D" ID="QE0041"/> toimet ovat muihin tehtäviin verrattuna pääasiallisia, mutta Luxemburgin hallituksen mukaan ne ovat moninaisten tehtävien <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0042" REF.END="QE0042"/>osa<QUOT.END REF.START="QS0042" CODE="201D" ID="QE0042"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0059"><NO.P>59.</NO.P><TXT>Tällaiseen edunvalvontaan liittyvien tehtävien luonnetta määriteltäessä on lisäksi otettava huomioon eräissä yksityiskohtaisissa säännöksissä (tässä tapauksessa suurherttuan asetuksessa) säädettyjä seikkoja: a) mikäli täysi-ikäisellä henkilöllä ei ole riittäviä varoja, toimeksisaajan palkkion maksamisesta vastaa valtio; b) palkkiosta, joka tuomioistuimen on vahvistettava, päätettäessä otetaan huomioon vajaavaltaisen henkilön tulot ja varallisuusasema; c) tuomioistuin valvoo edunvalvojan toimintaa; d) maksettava korvaus on usein kiinteä ja vastaa vain harvoin suoritettuja palveluita.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0060"><NO.P>60.</NO.P><TXT>Asiakirja-aineiston perusteella nämä seikat saattavat olla merkityksellisiä nyt käsiteltävässä asiassa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0061"><NO.P>61.</NO.P><TXT>Osapuolten toteamusten sekä Luxemburgin hallituksen esittämien huomautusten julkisen osan lukeminen osoittaa, että osaa asianajajan vajaavaltaisen täysi-ikäisen henkilön valtuutettuna, avustajana ja edunvalvojana suorittamista toimista voidaan pitää <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0043" REF.END="QE0043"/>sosiaalihuoltoon läheisesti liittyvinä<QUOT.END REF.START="QS0043" CODE="201D" ID="QE0043"/>, sillä ne liittyvät vajaavaltaisen henkilön avustamiseen ja hänen henkilökohtaisiin valintoihinsa ja ovat myös <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0044" REF.END="QE0044"/>välttämättömiä<QUOT.END REF.START="QS0044" CODE="201D" ID="QE0044"/> valtuutetun, avustajan ja edunvalvojan suorittamien sosiaalihuoltoon liittyvien tehtävien toteuttamiselle, sillä edunsaajan psyykkisen tai fyysisen vajavaisuuden huomioon ottavan ihmisarvoisen elämän takaaminen edellyttää niitä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0018"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160121">21.1.2016</DATE>, <NAME.CASE>Les Jardins de Jouvence</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-335/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:36">EU:C:2016:36</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0054">54</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Siten kysymyksessä on toiminta, jolla voidaan taata sellaisten psyykkisistä ja fyysisistä vajavaisuuksista kärsivien henkilöiden hoito, avustaminen ja suoja, jotka eivät muuten pystyisi itsenäiseen elämään. Ajatelkaamme erityisesti valintoja, joita on tehtävä päätettäessä, onko edunsaaja sijoitettava sopivaan hoitokotiin vai onko tälle hankittava kotipalveluja.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0062"><NO.P>62.</NO.P><TXT>Myös Luxemburgin hallitus tunnustaa, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0045" REF.END="QE0045"/>sosiaalihuolto<QUOT.END REF.START="QS0045" CODE="201D" ID="QE0045"/> voidaan käsittää myös avustamisena, joka mahdollistaa henkilön ihmisarvoisen elämän vaikeassa tilanteessa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0019"><P>Luxemburgin hallituksen kirjallinen vastaus, 14 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0063"><NO.P>63.</NO.P><TXT>Omaisuudenhoito voi (ainakin joissakin tapauksissa) olla toimintaa, joka on välttämätöntä kyseisen henkilön ihmisarvoisen elämän takaamiseksi ja jolla edustettavaa suojellaan hänen omilta vahingollisilta oikeustoimiltaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0064"><NO.P>64.</NO.P><TXT>Toisaalta ihmisarvoinen elämä vaarantuu ilman muuta, mikäli jokapäiväisen elämän käytännön toimia, raha-asiat mukaan lukien, ei hoideta riittävän huolellisesti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0065"><NO.P>65.</NO.P><TXT>Toisesta tehtäväryhmästä, toisin sanoen niistä vajaavaltaisten täysi-ikäisten henkilöiden valtuutettuna, avustajana ja edunvalvojana toimivan asianajajan tehtävistä, jotka liittyvät yksinomaan asianajajan ammattiin, todetaan, että ne ovat osa valtuutettuna, avustajana tai edunvalvojana toimivan asianajajan tehtäviä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0066"><NO.P>66.</NO.P><TXT>Mielestäni tällaisia valtuutettuna, avustajana ja edunvalvojana toimivan asianajajan ammatinharjoittajana suorittamia tehtäviä ei voida pitää sosiaalihuoltoon läheisesti liittyvinä ja arvonlisäverosta vapautetulle toiminnalle välttämättöminä. Tällaiset tehtävät on näet varattu yksinomaan asianajajille, ja ne liittyvät vapaan ammatin harjoittamiseen pikemminkin kuin holhousoikeudellisen valtuutetun, avustajan ja edunvalvojan sosiaalisen tehtävän suorittamiseen.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="12"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0067"><NO.P>67.</NO.P><TXT>Arvioitaessa, voidaanko varmasti sosiaalihuoltoon liittyvää, edellä kuvatun kaltaista toimintaa harjoittavaan asianajajaan soveltaa arvonlisäverovapautusta, on tarkasteltava, täyttyykö toinen arvonlisäverodirektiivissä säädetty edellytys (asema jäsenvaltiossa tunnustettuna sosiaalisia hyvinvointipalveluja tuottavana laitoksena). Näillä kahdella edellytyksellä on nähdäkseni läheinen yhteys, sillä olennaiselta osaltaan sosiaalihuoltoon liittyvä toiminta saattaa määrittää palveluja tarjoavan toimijan luonteen siten, että toimijan voidaan katsoa sitoutuneen toiminnassaan vakaasti sosiaaliseen työhön ja ansaitsevan siten tällaisen tunnustuksen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0068"><NO.P>68.</NO.P><TXT>Jäljempänä mielestäni ilmenee, että jos asianajajan toiminta on olennaiselta osaltaan luonteeltaan sosiaalista (sosiaalihuoltoon läheisesti liittyvää) ja poikkeaa pelkästään lainopillisten palvelujen tarjoamisesta, vapautus arvonlisäverosta voidaan myöntää tällaisen luonteeltaan sosiaalisen toiminnan osalta. Tätä ei voida evätä pelkästään siitä syystä, että kyseessä on asianajaja.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">b)</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Jäsenvaltiossa sosiaalisia hyvinvointipalveluja tuottavaksi laitokseksi tunnustamiseen liittyvä edellytys</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0069"><NO.P>69.</NO.P><TXT>Arvonlisäverodirektiivin 132 artiklan 1 kohdan g alakohdassa ei täsmennetä muiden kuin julkisoikeudellisten laitosten sosiaalisen luonteen tunnustamisen edellytyksiä eikä anneta sitä koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0070"><NO.P>70.</NO.P><TXT>Näin ollen sellaisten sääntöjen laatiminen, joiden mukaan tällaisten laitosten sosiaalinen luonne tunnustetaan, kuuluu lähtökohtaisesti kunkin jäsenvaltion kansallisessa oikeudessa päätettäviin asioihin.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0020"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20201008">8.10.2020</DATE>, <NAME.CASE>E</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-657/19</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:811">EU:C:2020:811</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0043">43</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160121">21.1.2016</DATE>, <NAME.CASE>Les Jardins de Jouvence</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-335/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:36">EU:C:2016:36</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0032">32</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20121115">15.11.2012</DATE>, <NAME.CASE>Zimmermann</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑174/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:716">EU:C:2012:716</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0026">26</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0071"><NO.P>71.</NO.P><TXT>Arvonlisäverodirektiivin 132 artiklassa erityisesti annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus asettaa mainitun artiklan 1 kohdan g alakohdassa säädetyn vapautuksen myöntämiselle muiden kuin julkisoikeudellisten laitosten osalta kussakin yksittäistapauksessa yksi tai useampi samassa artiklassa säädetyistä edellytyksistä. Jäsenvaltiot voivat halutessaan edellyttää näiden valinnaisten lisäedellytysten soveltamista kyseistä vapautusta myönnettäessä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0021"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160121">21.1.2016</DATE>, <NAME.CASE>Les Jardins de Jouvence</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-335/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:36">EU:C:2016:36</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0033">33</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20121115">15.11.2012</DATE>, <NAME.CASE>Zimmermann</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-174/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:716">EU:C:2012:716</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0027">27</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0072"><NO.P>72.</NO.P><TXT>Tästä seuraa, että arvonlisäverodirektiivin 132 artiklan 1 kohdan g alakohdassa myönnetään jäsenvaltioille harkintavalta tunnustaa tiettyjen muiden kuin julkisoikeudellisten laitosten sosiaalinen luonne.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0022"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20050526">26.5.2005</DATE>, <NAME.CASE>Kingscrest Associates ja Montecello</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-498/03</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2005:322">EU:C:2005:322</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0051">51</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0073"><NO.P>73.</NO.P><TXT>On kuitenkin muistutettava, että 131 artiklan 1 kohdassa jäsenvaltioiden harkintavaltaa rajoitetaan täsmentämällä, että direktiivissä säädettyjen edellytysten lisäksi jäsenvaltiot voivat säätää lisäedellytyksiä <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0046" REF.END="QE0046"/>mainittujen vapautusten oikean ja selkeän soveltamisen varmistamiseksi ja kaikenlaisten petosten, verojen kiertämisen ja väärinkäytösten estämiseksi<QUOT.END REF.START="QS0046" CODE="201D" ID="QE0046"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0074"><NO.P>74.</NO.P><TXT>Jäsenvaltioille myönnettyä vapautuksen edellytyksiin liittyvää harkintavaltaa ei näin ollen voida kuitenkaan käyttää direktiivissä mainittujen vapautusten tarkoitettua sisältöä vääristävällä tavalla.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="13"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0075"><NO.P>75.</NO.P><TXT>Ilmauksen <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0047" REF.END="QE0047"/>mainittujen vapautusten oikean ja selkeän soveltamisen varmistamiseksi<QUOT.END REF.START="QS0047" CODE="201D" ID="QE0047"/> tarkoitus on mielestäni antaa jäsenvaltioille mahdollisuus säätää kansallisessa lainsäädännössä toimista, jotka ovat omiaan tekemään vapautusten soveltamisesta yksinkertaisempaa taloudellisille toimijoille ja mahdollisesti myös järkeistämään valvontatapoja.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0076"><NO.P>76.</NO.P><TXT><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0048" REF.END="QE0048"/>Kaikenlaisten petosten, verojen kiertämisen ja väärinkäytösten estäminen<QUOT.END REF.START="QS0048" CODE="201D" ID="QE0048"/> ei myöskään luonnollisesti voi viitata pelkästään subjektiiviseen epäämiseen, jonka perusteet eivät liity harjoitetun toiminnan tosiasialliseen konkreettiseen luonteeseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0077"><NO.P>77.</NO.P><TXT>Yleisten periaatteiden nojalla on joka tapauksessa katsottava, että jäsenvaltioiden on käytettävä harkintavaltaansa unionin oikeuden mukaisesti.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0023"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20020910">10.9.2002</DATE>, <NAME.CASE>Kügler</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-141/00</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2002:473">EU:C:2002:473</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0054">54</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0057">57</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20050526">26.5.2005</DATE>, <NAME.CASE>Kingscrest Associates ja Montecello</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-498/03</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2005:322">EU:C:2005:322</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0051">51</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0052">52</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0078"><NO.P>78.</NO.P><TXT>Kun verovelvollinen riitauttaa arvonlisäverodirektiivin 132 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitetuksi sosiaalisia hyvinvointipalveluja tuottavaksi laitokseksi tunnustamisen tai tunnustamatta jättämisen, on kansallisten tuomioistuinten tehtävä arvioida, ovatko toimivaltaiset viranomaiset noudattaneet tässä artiklassa myönnetyn harkintavallan rajoja ja soveltaneet unionin oikeuden periaatteita, erityisesti yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, joka arvonlisäveroa koskevissa asioissa konkretisoituu verotuksen neutraalisuuden periaatteessa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0024"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20020910">10.9.2002</DATE>, <NAME.CASE>Kügler</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-141/00</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2002:473">EU:C:2002:473</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0056">56</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20050526">26.5.2005</DATE>, <NAME.CASE>Kingscrest Associates ja Montecello</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-498/03</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2005:322">EU:C:2005:322</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0052">52</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0054">54</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0079"><NO.P>79.</NO.P><TXT>Nyt käsiteltävässä asiassa Luxemburgin hallitus ei ole tunnustanut EQ:n asemaa sosiaalisia hyvinvointipalveluja tuottavana laitoksena niiden tehtävien osalta, joita tämä suorittaa holhousoikeudellisena valtuutettuna, avustajana ja edunvalvojana, koska se käsittääkseni pitää hänen asianajajan ammattiaan tunnustamisen esteenä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0080"><NO.P>80.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin on jo aiemmissa tuomioissaan todennut, ettei asianajajien ammattiryhmää lähtökohtaisesti voida pitää luonteeltaan sosiaalisena (l. yhteiskunnallisena). Unionin tuomioistuimen mukaan jäsenvaltio ei voi soveltaa alennettua arvonlisäverokantaa voittoa tavoittelevien yksityisten yksiköiden suorittamiin palveluihin ottamatta huomioon erityisesti näiden yksiköiden tavoitteita kokonaisuutena tarkasteltuina ja sitä, miten vakaasti kyseiset yksiköt tarjoavat sosiaaliapua ja sosiaaliturvaa; kun otetaan huomioon ryhmän kokonaistavoitteet ja se, että sosiaaliavun ja sosiaaliturvan tarjoaminen ei ole vakaata, unionin tuomioistuin on todennut, että asianajajien ja oikeusavustajien ryhmää ei voida kokonaisuutena tarkastellen pitää luonteeltaan sosiaalisena.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0025"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20100617">17.6.2010</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Ranska</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-492/08</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2010:348">EU:C:2010:348</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0045">45</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0046">46</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0081"><NO.P>81.</NO.P><TXT>Samaa päättelyä soveltaen unionin tuomioistuin on todennut, ettei asianajajien kansallisessa oikeusapujärjestelmässä suorittamia palveluja voida vapauttaa arvonlisäverosta arvonlisäverodirektiivin 132 artiklan 1 kohdan g alakohdan nojalla.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0026"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160728">28.7.2016</DATE>, <NAME.CASE>Conseil des ministres</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-543/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:605">EU:C:2016:605</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0065">65</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0082"><NO.P>82.</NO.P><TXT>Nyt käsiteltävän asian kaltaiseen tapaukseen näyttää kuitenkin liittyvän eräitä erikoisia piirteitä, joiden vuoksi arvonlisäverovapautuksen soveltamista ei voida pitää lähtökohtaisesti poissuljettuna.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="14"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0083"><NO.P>83.</NO.P><TXT>Kuten edellä esitetystä asianajajan vajaavaltaisen henkilön valtuutettuna, avustajana ja edunvalvojana suorittamien tehtävien kuvauksesta käy ilmi, ainakin osa tehtävistä on epäilemättä luonteeltaan sosiaalisia, ja niiden voidaan siten katsoa olevan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0049" REF.END="QE0049"/>sosiaalihuoltoon<QUOT.END REF.START="QS0049" CODE="201D" ID="QE0049"/> läheisesti liittyviä, kuten edellä on täsmennetty.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0084"><NO.P>84.</NO.P><TXT>Tällaisia tehtäviä eivät suorita yksinomaan asianajajat, ja niiden suorittaminen ei edellytä asianajajan pätevyyttä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0085"><NO.P>85.</NO.P><TXT>Tässä yhteydessä on mielestäni tarkasteltava eräitä lisäedellytyksiä sille, että vapautusta arvonlisäverosta voidaan soveltaa nyt käsiteltävän asian kaltaisessa tilanteessa: näitä edellytyksiä ovat vajaavaltaisen henkilön valtuutettuna, avustajana ja edunvalvojana toimivan henkilön asianajajan pätevyyden merkitys sekä se, missä määrin ja miten vakaasti arvonlisäverovapautusta vaativa toimija on sitoutunut sosiaalihuoltoon liittyviin tehtäviin, myös sen selvittämiseksi, onko jäsenvaltio noudattanut harkintavaltansa rajoja säätäessään arvonlisäverosta vapauttamiselle lisäedellytyksiä, jotka eivät sisälly arvonlisäverodirektiiviin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0086"><NO.P>86.</NO.P><TXT>Näiden edellytysten toteaminen käytännössä on kansallisen tuomioistuimen tehtävä, mutta unionin tuomioistuimen on annettava ohjeistus, jonka nojalla tällainen toteaminen voidaan tehdä unionin oikeuden mukaisesti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0087"><NO.P>87.</NO.P><TXT>Vaikka sosiaalihuollon ja suoritettujen tehtävien läheistä yhteyttä koskeva edellytys voitaisiin näyttää toteen, se ei vielä riittäisi osoittamaan, että myös toinen eli tunnustamista koskeva edellytys täyttyisi, sillä sen osalta edellytetään nimenomaan, että mainittuja palveluja tarjoavan toimijan on oltava <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0050" REF.END="QE0050"/>sosiaalisia hyvinvointipalveluja tuottavaksi laitokseksi<QUOT.END REF.START="QS0050" CODE="201D" ID="QE0050"/> (ts. luonteeltaan sosiaaliseksi) tunnustettu laitos.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0027"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20201008">8.10.2020</DATE>, <NAME.CASE>E</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-657/19</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:811">EU:C:2020:811</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0030">30</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20121115">15.11.2012</DATE>, <NAME.CASE>Zimmermann</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-174/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:716">EU:C:2012:716</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0021">21</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20050526">26.5.2005</DATE>, <NAME.CASE>Kingscrest Associates ja Montecello</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-498/03</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2005:322">EU:C:2005:322</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0034">34</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0088"><NO.P>88.</NO.P><TXT>Näin on mielestäni tulkittava unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, jonka mukaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0051" REF.END="QE0051"/>unionin lainsäätäjän tahtoa saattaa alennetun verokannan soveltamismahdollisuus koskemaan vain palveluja, jotka ovat mainitut kaksi edellytystä täyttävien laitosten suorittamia, estettäisiin toteutumasta, jos jäsenvaltio voisi vapaasti luokitella voittoa tavoittelevia yksityisiä yksiköitä kyseisessä kohdassa 15 tarkoitetuiksi laitoksiksi pelkästään sillä perusteella, että nämä yksiköt suorittavat myös luonteeltaan sosiaalisia palveluja<QUOT.END REF.START="QS0051" CODE="201D" ID="QE0051"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0028"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20100617">17.6.2010</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Ranska</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-492/08</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2010:348">EU:C:2010:348</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0044">44</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0089"><NO.P>89.</NO.P><TXT>Mielestäni asia on myös päinvastoin: unionin lainsäätäjän tahtoa estettäisiin toteutumasta myös siinä tapauksessa, että jäsenvaltio kieltäytyisi tunnustamasta <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0052" REF.END="QE0052"/>sosiaalisia hyvinvointipalveluja tuottaviksi laitoksiksi<QUOT.END REF.START="QS0052" CODE="201D" ID="QE0052"/> sellaisia yksityisiä laitoksia, jotka tarjoavat sosiaalisia palveluita tavalla, joka osoittaa niiden olevan sosiaaliseen työhön vakaasti sitoutuneita, vaikka ne ovatkin voittoa (rajoitetusti) tavoittelevia toimijoita.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0090"><NO.P>90.</NO.P><TXT>En näet usko, että unionin tuomioistuimen edellä mainittua oikeuskäytäntöä voitaisiin tulkita siten, että arvonlisäverodirektiivin 132 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitettu mahdollisuus arvonlisäverovapautukseen voidaan lähtökohtaisesti evätä toimijalta, joka tarjoaa pääasiassa sosiaalihuoltoon läheisesti liittyviä palveluja ja osoittaa olevansa sosiaaliseen työhön vakaasti sitoutunut, vain siksi, että tämä on kirjattu asianajajien ammattikunnan jäsenrekisteriin.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="15"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0091"><NO.P>91.</NO.P><TXT>Tämä perustuu unionin oikeuden yleisiin periaatteisiin kuuluvaan suhteellisuusperiaatteeseen. Unionin tuomioistuin on muistuttanut usein, että kuudennen direktiivin täytäntöön panemiseksi käytettyjen keinojen on sovelluttava tällä säädöksellä tavoiteltujen päämäärien saavuttamiseen eikä näillä keinoilla saa ylittää sitä, mikä on tarpeen näiden päämäärien saavuttamiseksi.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0029"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20171123">23.11.2017</DATE>, <NAME.CASE>Di Maura</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-246/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:887">EU:C:2017:887</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0025">25</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20120426">26.4.2012</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Alankomaat</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-508/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:243">EU:C:2012:243</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0075">75</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0092"><NO.P>92.</NO.P><TXT>Vapautuksen myöntämättä jättäminen verovelvolliselle yksinomaan siitä syystä, että tämä on kirjattu asianajajien ammattikunnan jäsenrekisteriin, saattaisi sen sijaan vaarantaa unionin oikeuden säännöksen tasapainon direktiivin hengelle vieraan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0053" REF.END="QE0053"/>poissulkevan<QUOT.END REF.START="QS0053" CODE="201D" ID="QE0053"/> tarkoituksensa vuoksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0093"><NO.P>93.</NO.P><TXT>Vapautuksen soveltamisen kannalta vaikuttaa siten asianmukaisemmalta tarkastella pikemminkin verovelvollisen toimintaa kuin itse toimijan luonnetta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0094"><NO.P>94.</NO.P><TXT>Lisäksi toiseksi on otettava huomioon verotuksen neutraalisuuden periaatteen soveltaminen. Pelkästään sen, että verovelvollinen on asianajaja, ei pitäisi johtaa siihen, että häntä kohdellaan verotuksessa eri tavoin kuin toista, käytännössä samoja palveluja tarjoavaa toimijaa, joka vapautetaan arvonlisäverosta tapauksessa, jossa viimeksi mainittu toimija on henkilö tai yhteisö, joka tarjoaa vastaavia palveluita ja jonka asema on tunnustettu.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0030"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160121">21.1.2016</DATE>, <NAME.CASE>Les Jardins de Jouvence</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-335/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:36">EU:C:2016:36</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0049">49</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0095"><NO.P>95.</NO.P><TXT>Tällaista lähestymistapaa noudatettaessa keskitytään asianomaisen verovelvollisen muodolliseen luonnehdintaan, mikä saattaa olla ristiriidassa arvonlisäveron soveltamisen perustavanlaatuisena perusteena olevan taloudellisen ja kaupallisen todellisuuden huomioon ottamisen kanssa. Se saattaa lisäksi olla verotuksen neutraalisuuden periaatteen kannalta ongelmallinen, sillä tämä periaate estää kohtelemasta samankaltaisia ja siis keskenään kilpailevia liiketoimia arvonlisäverotuksessa eri tavoin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0096"><NO.P>96.</NO.P><TXT>Kolmanneksi on todettava, ettei asianajaja suorita tässä tarkasteltavia tehtäviä niinkään ammattinsa vuoksi vaan siksi, että tuomioistuin on nimittänyt hänet vajaavaltaisen täysi-ikäisen henkilön valtuutetuksi, avustajaksi tai edunvalvojaksi. Oikeusviranomainen antaa nimetylle edunvalvojalle täsmällisen laissa säädetyn tehtävän edustaa vajaavaltaista täysi-ikäistä henkilöä, mihin liittyy oikeus ja velvollisuus edustaa vajaavaltaista täysi-ikäistä henkilöä ja valvoa tämän etuja sekä suorittaa tämän toimen edellyttämiä tehtäviä. Näin ollen pohdin, voidaanko Luxemburgin oikeudessa tarkoitetun valtuutetun, avustajan ja edunvalvojan katsoa olevan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0054" REF.END="QE0054"/>jäsenvaltiossa tunnustettu sosiaalisia hyvinvointipalveluja tuottava laitos<QUOT.END REF.START="QS0054" CODE="201D" ID="QE0054"/> tällaisen toimijan laissa tarkoitetun erityisen sosiaalisen merkityksen vuoksi. Siinä tapauksessa valtuutetun, avustajan ja edunvalvojan tehtävän yhteiskunnallisen luonteen tunnustaminen perustuisi suoraan kansalliseen lakiin, kun taas tuomioistuimen nimeämismenettelyssä vain yksilöidään henkilö, jolle tehtävä annetaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0097"><NO.P>97.</NO.P><TXT>Lopuksi totean, etten pidä vakuuttavana Luxemburgin hallituksen ja komission väitettä, jonka mukaan se, että voitontavoittelu on asianajajan ammatille ominaista, estäisi tällaisen tunnustamisen.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="16"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0098"><NO.P>98.</NO.P><TXT>Käsite <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0055" REF.END="QE0055"/>laitos<QUOT.END REF.START="QS0055" CODE="201D" ID="QE0055"/> on lähtökohtaisesti riittävän laaja sisältääkseen myös (rajoitetusti) voittoa tavoittelevat yksityiset toimijat: se, että EQ harjoittaa osaa toiminnastaan voitontavoittelutarkoituksessa, ei mitenkään estä luokittelemasta häntä arvonlisäverodirektiivin 132 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitetuksi <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0056" REF.END="QE0056"/>kyseisen jäsenvaltion luonteeltaan yhteiskunnalliseksi tunnustamaksi muuksi laitokseksi<QUOT.END REF.START="QS0056" CODE="201D" ID="QE0056"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0031"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160121">21.1.2016</DATE>, <NAME.CASE>Les Jardins de Jouvence</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-335/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:36">EU:C:2016:36</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0039">39</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20150312">12.3.2015</DATE>, <NAME.CASE><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0057" REF.END="QE0057"/>go fair<QUOT.END REF.START="QS0057" CODE="201D" ID="QE0057"/> Zeitarbeit</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-594/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:164">EU:C:2015:164</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0027">27</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0099"><NO.P>99.</NO.P><TXT>Seuraavassa mainittavista syistä tämä edellyttää mielestäni, että toimijan on oltava rajoitetusti voittoa tavoitteleva.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0100"><NO.P>100.</NO.P><TXT>Ennen kaikkea on todettava, että valtio voi vastata asianajajalle maksettavasta korvauksesta, ellei vajaavaltaisella täysi-ikäisellä henkilöllä ole riittäviä varoja.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0101"><NO.P>101.</NO.P><TXT>Tällainen korvaus vahvistetaan suurherttuan asetuksen perusteella, kuten edellä on todettu, eikä sitä koskaan vahvisteta etukäteen eikä automaattisesti, sillä tuomioistuin päättää palkkiosta tapauskohtaisesti, ja koska sitä vahvistettaessa kuluja ja asianajajan palveluita ei eroteta toisistaan, on mahdollista, ettei korvaus kata kaikkia kuluja.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0032"><P>Ks. EQ:n vastaukset unionin tuomioistuimen kysymyksiin, erityisesti vastaus ensimmäiseen kysymykseen.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0102"><NO.P>102.</NO.P><TXT>Kuten jo mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0033"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20121115">15.11.2012</DATE>, <NAME.CASE>Zimmermann</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-174/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:716">EU:C:2012:716</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0031">31</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> tämä seikka kuuluu niihin, jotka on otettava huomioon ratkaistaessa, onko laitos luonteeltaan sosiaalinen, ja se osoittaa, että vaikka luonteeltaan sosiaalinen toiminta on vastikkeellista, sitä harjoitetaan muun kuin markkinalogiikan mukaisesti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0103"><NO.P>103.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin on täsmentänyt, että tunnustaessaan muiden kuin julkisoikeudellisten laitosten sosiaalisen luonteen kansallisten viranomaisten on unionin oikeuden mukaisesti ja kansallisten tuomioistuinten valvonnan alaisena otettava huomioon useita seikkoja: erityissäännösten olemassaolo, kyseisen verovelvollisen toiminnan yleishyödyllisyys, se, että muut samaa toimintaa harjoittavat verovelvolliset ovat jo saaneet samanlaisen hyväksynnän, ja se, että valtio ottaa mahdollisesti vastatakseen suuren osan kyseisten palveluiden kustannuksista.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0034"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20201008">8.10.2020</DATE>, <NAME.CASE>E</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-657/19</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:811">EU:C:2020:811</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0044">44</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160121">21.1.2016</DATE>, <NAME.CASE>Les Jardins de Jouvence</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-335/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:36">EU:C:2016:36</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0035">35</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20121115">15.11.2012</DATE>, <NAME.CASE>Zimmermann</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑174/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:716">EU:C:2012:716</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0031">31</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0104"><NO.P>104.</NO.P><TXT>Nyt käsiteltävässä asiassa voidaan mielestäni todeta, että eräitä unionin tuomioistuimen toteamia viitteitä, joiden perusteella tietyn laitoksen sosiaalinen luonne voidaan tunnustaa, voidaan havaita nyt käsiteltävässä asiassa, vaikkakin vain osittain: ainakin tiettyjen verovelvollisen toimintamuotojen yleishyödyllisuus, se, että muut samaa toimintaa harjoittavat verovelvolliset ovat jo saaneet samanlaisen hyväksynnän,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0035"><P>Unionin tuomioistuimen kirjallisiin kysymyksiin antamissaan vastauksissa pääasian valittaja ja Luxemburgin hallitus esittävät näistä edellytyksistä toisistaan eroavia käsityksiä. Näin ollen on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä varmistua asioiden todellisesta tilasta.</P></NOTE> ja se, että valtio ottaa vastatakseen ainakin osan sosiaalihuollon palveluiden kustannuksista tai, kuten nyt käsiteltävässä tapauksessa, kustannukset joka tapauksessa vahvistetaan aina oikeusviranomaisen määräyksestä ja sen harkinnan perusteella. On tietenkin kansallisen tuomioistuimen tehtävä todeta, täyttyvätkö nämä edellytykset tosiasiallisesti pääasian menettelyssä, mutta on kuitenkin täsmennettävä, että nämä seikat ovat viitteitä, joiden esiintymistä tässä asiayhteydessä ei voida pitää tunnustamisen kannalta välttämättömänä.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="17"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0105"><NO.P>105.</NO.P><TXT>Juuri sen vuoksi, ettei nyt käsiteltävässä asiassa tarkasteltava tilanne ole ilmeisen tyypillinen arvonlisäverosta vapauttamiseen oikeuttava tilanne, toimijan asemaa <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0058" REF.END="QE0058"/>sosiaalisia hyvinvointipalveluja tuottavana laitoksena<QUOT.END REF.START="QS0058" CODE="201D" ID="QE0058"/> tosisiallisesti määrittävä seikka on mielestäni, kuten edellä esitetystä oikeuskäytännöstä käy epäsuorasti ilmi, vakaa sitoutuminen sosiaalihuoltoon liittyviin tehtäviin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0106"><NO.P>106.</NO.P><TXT>Tämä voidaan todeta helposti, jos sosiaalihuoltoon ja sosiaaliturvaan liittyvät palvelut ovat yhtiön virallinen tavoite tai toimijan ainoa päämäärä, mutta sen toteaminen on vaikeampaa (vaikka sitä ei voida sulkea pois), jos toimija harjoittaa myös täsmällisesti määriteltyä toimintaa ammatinharjoittajana ja erityisesti asianajajana.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0107"><NO.P>107.</NO.P><TXT>Edellä on jo todettu, ettei tunnustamisen mahdollisuutta voida lähtökohtaisesti evätä ainoastaan siitä syystä, että toimija kuuluu tiettyyn ammattiryhmään, ja sen vuoksi perusteen, joka kansallisen viranomaisen olisi otettava huomioon tunnustamisessa, tulisi mielestäni tässä tapauksessa liittyä siihen, onko luonteeltaan sosiaalisia tehtäviä merkittävässä määrin enemmän kuin toimijan muuta laillista liiketoimintaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0108"><NO.P>108.</NO.P><TXT>Asianajajan, kuten kenen hyvänsä muun ammatinharjoittajan, joka harjoittaa pääasiassa <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0059" REF.END="QE0059"/>sosiaalihuoltoon ja sosiaaliturvaan läheisesti liittyviksi palveluiksi<QUOT.END REF.START="QS0059" CODE="201D" ID="QE0059"/> katsottavaa toimintaa, voidaan mielestäni katsoa olevan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0060" REF.END="QE0060"/>sosiaalisia hyvinvointipalveluja tarjoava laitos<QUOT.END REF.START="QS0060" CODE="201D" ID="QE0060"/>, vaikka hän sen lisäksi harjoittaisi myös suppeassa mielessä asianajajan tointa ja siinäkin tapauksessa, ettei viimeksi mainittu lainkaan liittyisi sosiaalihuoltoon liittyviin tehtäviin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0109"><NO.P>109.</NO.P><TXT>Ammatinharjoittajan on tällaisessa tapauksessa huolehdittava siitä, että kirjanpidossa erotetaan arvonlisäverotusta silmällä pitäen toisistaan (pääasiallinen) arvonlisäverosta vapautettu sosiaalihuoltoon läheisesti liittyvä toiminta ja arvonlisäveron alainen (muu) toiminta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0036"><P>Joihinkin, mutta ei kaikkiin toimijan liiketoimiin sovellettavan osittaisen vapautuksen osalta ks. hiljattain, <DATE ISO="20191120">20.11.2019</DATE> annettu tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Infohos</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-400/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:992">EU:C:2019:992</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0042">42</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0043">43</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) (jossa todetaan, että luonteeltaan toisenlaisten palvelujen olemassaolo ei muuta vapautuksen luonnetta) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160121">21.1.2016</DATE>, <NAME.CASE>Les Jardins de Jouvence</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-335/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:36">EU:C:2016:36</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0054">54</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0110"><NO.P>110.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä ottaa huomioon kaikki asiaankuuluvat, erityisesti edellä mainitut seikat ja todeta, ovatko kansalliset viranomaiset ylittäneet arvonlisäverodirektiivin 132 artiklassa niille annetun harkintavallan rajat jättäessään tunnustamatta EQ:n aseman sosiaalisia hyvinvointipalveluja tuottavana laitoksena.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">c)</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Kansallisen tuomioistuimen mahdollisuus toimijan aseman tunnustamiseen</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0111"><NO.P>111.</NO.P><TXT>Lopuksi esitän joitakin tunnustamismenettelyä koskevia huomautuksia; Luxemburgin hallitus ja ymmärtääkseni myös komissio esittävät, ettei tuomioistuin voi Luxemburgin oikeusjärjestelmässä tunnustaa verovelvollista sosiaalisia hyvinvointipalveluja tuottavaksi laitokseksi siinäkään tapauksessa, että Luxemburgin valtion, joka ei ole kansallisessa oikeudessaan säätänyt aseman tunnustamisen mahdollisuudesta tietyn verovelvollisen osalta, todetaan ylittäneen harkintavaltansa rajat.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0112"><NO.P>112.</NO.P><TXT>Nyt tarkasteltavan arvonlisäverodirektiivin 131 artiklan mukaan jäsenvaltiot voivat käyttää laajaa tällaisten laitosten tunnustamiseen liittyvää harkintavaltaa, mutta unionin tuomioistuin on samaa direktiiviä tulkitessaan nimenomaisesti todennut, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0061" REF.END="QE0061"/>kyseisen direktiivin yleiseen<?PAGE NO="18"?> rakenteeseen tai jäsenvaltioille siinä annettuun toimintavapauteen ei – – voida vedota niiden säännösten kaiken vaikutuksen kieltämiseksi, joihin voidaan tehokkaasti vedota tuomioistuimessa, vaikka direktiiviä ei kokonaisuutena ole pantu täytäntöön<QUOT.END REF.START="QS0061" CODE="201D" ID="QE0061"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0037"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19820119">19.1.1982</DATE>, <NAME.CASE>Becker</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-8/81</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1982:7">EU:C:1982:7</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0029">29</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0113"><NO.P>113.</NO.P><TXT>Tällaisen edellytyksen määrittäminen on ennen kaikkea jäsenvaltion tehtävä, mutta unionin tuomioistuin on selventänyt, että jäsenvaltio, joka on jättänyt toteuttamatta direktiivissä säädetyt täytäntöönpanotoimet, <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0062" REF.END="QE0062"/>ei voi vedota omaan toimimatta jättämiseensä evätäkseen verovelvolliselta vapautuksen, johon tällä kuudennen direktiivin mukaan on oikeus<QUOT.END REF.START="QS0062" CODE="201D" ID="QE0062"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0038"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20020910">10.9.2002</DATE>, <NAME.CASE>Kügler</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-141/00</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2002:473">EU:C:2002:473</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0060">60</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20121115">15.11.2012</DATE>, <NAME.CASE>Zimmermann</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-174/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:716">EU:C:2012:716</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0032">32</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Jos siis tällaisen tunnustamisen edellytykset voidaan todeta muulla tavoin, unionin oikeusjärjestyksen periaatteet ja ennen kaikkea direktiivien tehokkaan vaikutuksen periaate edellyttävät, ettei asianomaisilta evätä mahdollisuutta vedota kyseisessä direktiivissä säädettyyn oikeuteen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0114"><NO.P>114.</NO.P><TXT>On muistettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0039"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20020910">10.9.2002</DATE>, <NAME.CASE>Kügler</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-141/00</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2002:473">EU:C:2002:473</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0051">51</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> mukaan kaikissa tapauksissa, joissa direktiivin säännökset ovat sisältönsä osalta ehdottomia ja riittävän täsmällisiä ja joissa direktiivin täytäntöönpanotoimia ei ole toteutettu määräajassa, näihin säännöksiin voidaan vedota kaikkia sellaisia kansallisia oikeussääntöjä vastaan, jotka eivät ole direktiivin säännösten mukaisia, tai siltä osin kuin niissä määritellään oikeuksia, joihin yksityiset voivat vedota suhteessa valtioon.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0115"><NO.P>115.</NO.P><TXT>Tuomiossa Kügler on täsmennetty, että arvonlisäverodirektiivin 132 artiklan 1 kohdan g alakohdassa määritellään riittävän täsmällisesti ja ehdottomasti ne toimintatyypit, joita vapautus koskee, ja sillä on siten välitön oikeusvaikutus.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0040"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20020910">10.9.2002</DATE>, <NAME.CASE>Kügler</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-141/00</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2002:473">EU:C:2002:473</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0053">53</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0116"><NO.P>116.</NO.P><TXT>Sen, ettei kyseisiä laitoksia nimenomaisesti tunnustettu lainsäädäntöteitse, ei voida katsoa yksinään estävän säännöksen välitöntä oikeusvaikutusta, vaan on sitä vastoin selvitettävä, eikö asianomaisen jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteella ole mahdollista, että laitos tunnustetaan sosiaalisia hyvinvointipalveluja tuottavaksi laitokseksi jotain muuta kautta, vaikkapa vain tosiasiallisesti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0117"><NO.P>117.</NO.P><TXT>Mikäli jäsenvaltiot noudattavat arvonlisäverodirektiivin 132 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitetun harkintavaltansa rajoja, yksityiset eivät tämän säännöksen perusteella voi vaatia asianomaiselta jäsenvaltiolta sosiaalisia hyvinvointipalveluja tuottavan laitoksen aseman tunnustamista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0118"><NO.P>118.</NO.P><TXT>Nyt kysymyksessä olevan vapautuksen unionin tuomioistuimen toteaman välittömän oikeusvaikutuksen<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0041"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20020910">10.9.2002</DATE>, <NAME.CASE>Kügler</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-141/00</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2002:473">EU:C:2002:473</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0052">52</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0061">61</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> vuoksi katson kuitenkin, että jos Luxemburgin valtio on ylittänyt harkintavaltansa rajat jättäessään säätämättä aseman tunnustamisen mahdollisuudesta tässä erityistapauksessa, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voi tarpeen vaatiessa tunnustaa toimijan aseman.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="19"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0119"><NO.P>119.</NO.P><TXT>Tällä perusteella, kun yksityinen pyytää sosiaalisia hyvinvointipalveluja tuottavaksi laitokseksi tunnustamista, on kansallisen tuomioistuimen tehtävä arvioida, ovatko toimivaltaiset viranomaiset noudattaneet mainittuja rajoja unionin oikeuden periaatteita soveltaen, ja ratkaista, <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0063" REF.END="QE0063"/>onko verovelvollinen kaikkien merkityksellisten seikkojen valossa kyseisessä säännöksessä tarkoitettu sosiaalisia hyvinvointipalveluja tuottavaksi laitokseksi tunnustettu laitos<QUOT.END REF.START="QS0063" CODE="201D" ID="QE0063"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0042"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20201008">8.10.2020</DATE>, <NAME.CASE>E</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-657/19</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:811">EU:C:2020:811</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0045">45</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0120"><NO.P>120.</NO.P><TXT>Tässä ehdotettavassa ratkaisussa ei laajenneta vapautuksen soveltamisalaa direktiivissä säädetyn soveltamisalan ulkopuolelle vaan todetaan ainoastaan, että vapautus arvonlisäverosta voidaan myöntää toimijoille, joilla on siihen oikeus mainitun direktiivin perusteella.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">IV</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Ratkaisuehdotus</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0121"><NO.P>121.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa tribunal d’arrondissementin (Luxembourg) unionin tuomioistuimelle esittämiin, B kohtaan ryhmiteltyihin viidenteen, kuudenteen ja seitsemänteen ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:</TXT><P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1)</NO.P><TXT>Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä <DATE ISO="20061128">28.11.2006</DATE> annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY 132 artiklan 1 kohdan g alakohtaa on tulkittava siten, että sosiaalihuoltoon läheisesti liittyviä palveluita voivat sen mukaan olla vajaavaltaisten täysi-ikäisten henkilöiden edunvalvontaan liittyvät palvelut, jotka perustuvat lakiin ja joita riippumaton oikeusviranomainen valvoo; että vajaavaltaisten täysi-ikäisten henkilöiden edunvalvontaan liittyviä tehtäviä suorittavalle asianajajalle voidaan tunnustaa sosiaalisia hyvinvointipalveluja tuottavan laitoksen asema sillä edellytyksellä, että mainittu toimija on vakaasti sitoutunut sosiaaliseen toimintaan siten, että luonteeltaan sosiaalista toimintaa on merkittävästi enemmän kuin muuta toimintaa; tällainen tunnustaminen ei edellytä ennalta määrättyyn menettelyyn ja ennalta määriteltyihin edellytyksiin perustuvaa tunnustamismenettelyä, vaan tunnustaminen voidaan tehdä tapauskohtaisesti, ja oikeusviranomainen voi mahdollisesti tunnustaa tällaisen aseman, mikäli se, että kansallinen lainsäätäjä tai hallintoviranomainen jättää toimijan aseman tunnustamatta, ylittää jäsenvaltioille direktiivillä annetun harkintavallan rajat.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Tässä tarkoituksessa on kansallisen tuomioistuimen tehtävä todeta, ovatko EQ:n holhousoikeudellisena valtuutettuna, avustajana ja edunvalvojana suorittamat toimet sosiaalihuoltoon läheisesti liittyviä ja voidaanko EQ:lle hänen tarjoamiensa palvelujen sisällön perusteella tunnustaa sosiaalisia hyvinvointipalveluja tuottavan laitoksen asema hänen toimiessaan täysi-ikäisten holhousoikeudellisena valtuutettuna, avustajana ja edunvalvojana ja ylittääkö se, että kansallinen lainsäätäjä tai hallintoviranomainen jättää toimijan aseman tunnustamatta, jäsenvaltioille kyseisellä direktiivillä annetun harkintavallan rajat.</TXT></NP></ITEM></LIST></P></NP.ECR></GR.SEQ></CONTENTS.CONCLUSION></CONCLUSION>