<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><CONCLUSION NNC="YES" xmlns:fmx="http://opoce" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.58-20161101.xd"><BIB.CONCLUSION><REF.CASE FILE="n.a."><NO.CASE>C-645/19</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62019CC0645</NO.CELEX><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2021:5">EU:C:2021:5</NO.ECLI><NO.SEQ>0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>1</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>33</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>33</PAGE.TOTAL></BIB.CONCLUSION><CURR.TITLE><PAGE.HEADER><P><HT TYPE="SC">Ratkaisuehdotus – Michal Bobek – Asia C‑645/19</HT></P><P><HT TYPE="SC">Facebook Irlanti ym.</HT></P></PAGE.HEADER></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus</HT></P><P><HT TYPE="UC">Michal Bobek</HT></P><P><DATE ISO="20210113">13 päivänä tammikuuta 2021</DATE><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0001"><P>Alkuperäinen kieli: englanti.</P></NOTE></P></TI><STI><P><HT TYPE="BOLD">Asia C‑645/19</HT></P><P>Facebook Ireland Limited,</P><P>Facebook Inc. ja</P><P>Facebook Belgium BVBA</P><P>vastaan</P><P>Gegevensbeschermingsautoriteit</P><P><HT TYPE="NORMAL">(Ennakkoratkaisupyyntö – Hof van beroep te Brussel (Brysselin ylioikeus, Belgia))</HT></P></STI></TITLE><INTERMEDIATE><INDEX IDX.CLOSE="" SEPARATOR=" – " IDX.OPEN=""><KEYWORD>Ennakkoratkaisupyyntö</KEYWORD><KEYWORD>Yksilöiden suojelu henkilötietojen käsittelyssä</KEYWORD><KEYWORD>Euroopan unionin perusoikeuskirja</KEYWORD><KEYWORD>7, 8 ja 47 artikla</KEYWORD><KEYWORD>Asetus (EU) 2016/679</KEYWORD><KEYWORD>55, 56, 58, 60, 61 ja 66 artikla</KEYWORD><KEYWORD>Valvontaviranomaiset</KEYWORD><KEYWORD>Rajatylittävä tietojenkäsittely</KEYWORD><KEYWORD>Yhden luukun järjestelmä</KEYWORD><KEYWORD>Johtava valvontaviranomainen</KEYWORD><KEYWORD>Osallistuva valvontaviranomainen</KEYWORD><KEYWORD>Toimivalta</KEYWORD><KEYWORD>Valtuudet</KEYWORD><KEYWORD>Valtuudet panna vireille oikeudellinen menettely</KEYWORD></INDEX></INTERMEDIATE><CONTENTS.CONCLUSION><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">I</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Johdanto</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0001"><NO.P>1.</NO.P><TXT>Voiko jäsenvaltion valvontaviranomainen panna yleisen tietosuoja-asetuksen<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0002"><P>Luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta <DATE ISO="20160427">27.4.2016</DATE> annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus) (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="119" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2016">EUVL 2016, L 119, s. 1</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> nojalla kyseisen valtion tuomioistuimessa vireille oikeudellisen menettelyn, joka koskee kyseisen asetuksen väitettyä rikkomista rajatylittävän tietojenkäsittelyn yhteydessä, jos kyseinen viranomainen <HT TYPE="ITALIC">ei</HT> ole tämän käsittelyn osalta <HT TYPE="ITALIC">johtava</HT> valvontaviranomainen?</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0002"><NO.P>2.</NO.P><TXT>Vai estääkö uusi <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0001" REF.END="QE0001"/>yhden luukun<QUOT.END REF.START="QS0001" CODE="201D" ID="QE0001"/> järjestelmä, joka on tärkeimpiä yleisellä tietosuoja-asetuksella aikaan saatuja uudistuksia, tällaisen tilanteen? Jos rekisterinpitäjän täytyisi puolustautua rajatylittävää tietojenkäsittelyä koskevassa kanteessa, jonka valvontaviranomainen on nostanut rekisterinpitäjän päätoimipaikan ulkopuolella sijaitsevassa tuomioistuimessa, olisiko <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0002" REF.END="QE0002"/>luukkuja<QUOT.END REF.START="QS0002" CODE="201D" ID="QE0002"/> tällöin yksi liikaa ja olisiko tämä siten ristiriidassa yleisellä tietosuoja-asetuksella käyttöön otetun uuden järjestelmän kanssa?</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="2"?><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">II</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asiaa koskevat oikeussäännöt</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">A</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Unionin oikeus</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0003"><NO.P>3.</NO.P><TXT>Yleisen tietosuoja-asetuksen johdanto-osassa todetaan muun muassa seuraavaa: <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0003" REF.END="QE0003"/>Direktiivin 95/46/EY tavoitteet ja periaatteet ovat edelleen pätevät, mutta sen avulla ei ole pystytty estämään tietosuojan täytäntöönpanon hajanaisuutta eri puolilla unionia [ja] oikeudellista epävarmuutta<QUOT.END REF.START="QS0003" CODE="201D" ID="QE0003"/> (johdanto-osan yhdeksäs perustelukappale); tietosuojasääntöjen johdonmukainen ja yhtenäinen soveltaminen olisi varmistettava kaikkialla unionissa (johdanto-osan kymmenes perustelukappale); valvontaviranomaisten olisi seurattava kyseisen asetuksen sääntöjen soveltamista ja edistettävä sen johdonmukaista soveltamista luonnollisten henkilöiden suojaamiseksi ja henkilötietojen vapaan liikkuvuuden varmistamiseksi sisämarkkinoilla (johdanto-osan 123 perustelukappale); rajatylittävää tietojenkäsittelyä sisältävissä tilanteissa <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0004" REF.END="QE0004"/>rekisterinpitäjän tai henkilötietojen käsittelijän ainoan toimipaikan viranomaisen olisi toimittava johtavana viranomaisena<QUOT.END REF.START="QS0004" CODE="201D" ID="QE0004"/>, ja kyseisen viranomaisen <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0005" REF.END="QE0005"/>olisi tehtävä yhteistyötä sellaisten muiden viranomaisten kanssa, joita asia koskee<QUOT.END REF.START="QS0005" CODE="201D" ID="QE0005"/> (johdanto-osan 124 perustelukappale).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0004"><NO.P>4.</NO.P><TXT>Yleisen tietosuoja-asetuksen 51 artiklan 1 kohdan mukaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0006" REF.END="QE0006"/>kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että yksi tai useampi riippumaton viranomainen on vastuussa tämän asetuksen soveltamisen valvonnasta luonnollisten henkilöiden perusoikeuksien ja ‑vapauksien suojaamiseksi käsittelyssä ja henkilötietojen vapaan liikkuvuuden helpottamiseksi unionissa, jäljempänä <QUOT.START CODE="2019" ID="QS0007" REF.END="QE0007"/>valvontaviranomainen<QUOT.END REF.START="QS0007" CODE="2019" ID="QE0007"/><QUOT.END REF.START="QS0006" CODE="201D" ID="QE0006"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0005"><NO.P>5.</NO.P><TXT>Yleisen tietosuoja-asetuksen 55 artiklan 1 kohdassa säädetään, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0008" REF.END="QE0008"/>jokaisella valvontaviranomaisella on sille tämän asetuksen mukaisesti annettujen tehtävien hoitoa ja valtuuksien käyttöä koskeva toimivalta oman jäsenvaltionsa alueella<QUOT.END REF.START="QS0008" CODE="201D" ID="QE0008"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0006"><NO.P>6.</NO.P><TXT>Yleisen tietosuoja-asetuksen 56 artikla koskee johtavan valvontaviranomaisen toimivaltaa. Kyseisen säännöksen 1 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0009" REF.END="QE0009"/>Rekisterinpitäjän tai henkilötietojen käsittelijän päätoimipaikan tai ainoan toimipaikan valvontaviranomaisella on toimivalta toimia johtavana valvontaviranomaisena kyseisen rekisterinpitäjän tai henkilötietojen käsittelijän toteuttaman rajatylittävän käsittelyn osalta 60 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 55 artiklan soveltamista.<QUOT.END REF.START="QS0009" CODE="201D" ID="QE0009"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0007"><NO.P>7.</NO.P><TXT>Yleisen tietosuoja-asetuksen 56 artiklan 2–5 kohdassa säädetään, että poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0010" REF.END="QE0010"/>jokaisella valvontaviranomaisella on toimivalta käsitellä sille tehtyä valitusta tai tämän asetuksen mahdollista rikkomista, jos kohde liittyy ainoastaan sen jäsenvaltiossa olevaan toimipaikkaan tai vaikuttaa merkittävästi ainoastaan sen jäsenvaltiossa oleviin rekisteröityihin<QUOT.END REF.START="QS0010" CODE="201D" ID="QE0010"/>. Tällaisia tapauksia voi käsitellä johtava valvontaviranomainen yleisen tietosuoja-asetuksen 60 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen tai, <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0011" REF.END="QE0011"/>jos johtava viranomainen päättää olla käsittelemättä asiaa<QUOT.END REF.START="QS0011" CODE="201D" ID="QE0011"/>, paikallinen valvontaviranomainen yleisen tietosuoja-asetuksen 61 ja 62 artiklan mukaisesti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0008"><NO.P>8.</NO.P><TXT>Yleisen tietosuoja-asetuksen 56 artiklan 6 kohdassa säädetään, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0012" REF.END="QE0012"/>johtava valvontaviranomainen on rekisterinpitäjän tai henkilötietojen käsittelijän ainoa yhteystaho kyseisen rekisterinpitäjän tai henkilötietojen käsittelijän toteuttaman rajatylittävän käsittelyn osalta<QUOT.END REF.START="QS0012" CODE="201D" ID="QE0012"/>.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="3"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0009"><NO.P>9.</NO.P><TXT>Yleisen tietosuoja-asetuksen 58 artiklan 5 kohdassa, joka koskee valvontaviranomaisten valtuuksia, säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0013" REF.END="QE0013"/>Kunkin jäsenvaltion on säädettävä laissa siitä, että sen valvontaviranomaisella on valtuudet saattaa tämän asetuksen rikkomiset lainkäyttöviranomaisten tietoon ja tarvittaessa panna vireille tai käynnistää muulla tavoin oikeustoimet tämän asetuksen säännösten täytäntöönpanemiseksi.<QUOT.END REF.START="QS0013" CODE="201D" ID="QE0013"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0010"><NO.P>10.</NO.P><TXT>Yleisen tietosuoja-asetuksen VII luku, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0014" REF.END="QE0014"/>Yhteistyö ja yhdenmukaisuus<QUOT.END REF.START="QS0014" CODE="201D" ID="QE0014"/>, sisältää 60–76 artiklan. Kyseisen asetuksen 60 artiklassa, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0015" REF.END="QE0015"/>Johtavan valvontaviranomaisen ja muiden osallistuvien valvontaviranomaisten välinen yhteistyö<QUOT.END REF.START="QS0015" CODE="201D" ID="QE0015"/>, säädetään yksityiskohtaisesta menettelystä, jota johtavien valvontaviranomaisten on noudatettava rajatylittävässä tietojenkäsittelyssä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0011"><NO.P>11.</NO.P><TXT>Keskinäistä avunantoa koskevassa yleisen tietosuoja-asetuksen 61 artiklan 2 kohdassa puolestaan säädetään, että valvontaviranomaisten on toteutettava <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0016" REF.END="QE0016"/>kaikki tarvittavat toimenpiteet voidakseen vastata toisen valvontaviranomaisen esittämään pyyntöön ilman aiheetonta viivytystä ja viimeistään kuukauden kuluttua pyynnön vastaanottamisesta<QUOT.END REF.START="QS0016" CODE="201D" ID="QE0016"/>. Yleisen tietosuoja-asetuksen 61 artiklan 8 kohdassa säädetään, että jos valvontaviranomainen ei anna pyydettyjä tietoja, pyynnön esittävä valvontaviranomainen voi hyväksyä väliaikaisen toimenpiteen oman jäsenvaltionsa alueella, jolloin 66 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tarpeen toteuttaa kiireellisiä toimenpiteitä katsotaan täyttyvän.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0012"><NO.P>12.</NO.P><TXT>Yleisen tietosuoja-asetuksen 65 artiklan, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0017" REF.END="QE0017"/>Euroopan tietosuojaneuvoston kiistanratkaisumenettely<QUOT.END REF.START="QS0017" CODE="201D" ID="QE0017"/>, 1 kohdan a alakohdassa säädetään, että varmistaakseen, että kyseistä asetusta sovelletaan yksittäistapauksissa asianmukaisesti ja johdonmukaisesti, Euroopan tietosuojaneuvosto (jäljempänä tietosuojaneuvosto) antaa sitovan päätöksen muun muassa tapauksissa, joissa asianomainen valvontaviranomainen on esittänyt johtavan viranomaisen päätösehdotukseen merkityksellisen ja perustellun vastalauseen tai jos johtava viranomainen on hylännyt tällaisen vastalauseen, koska se ei ollut merkityksellinen ja/tai perusteltu.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0013"><NO.P>13.</NO.P><TXT>Kiireellistä menettelyä koskevan 66 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jos asianomainen valvontaviranomainen poikkeuksellisissa olosuhteissa katsoo, että on tarpeen toteuttaa kiireellisiä toimenpiteitä rekisteröidyille kuuluvien oikeuksien ja vapauksien suojaamiseksi, se voi johdonmukaisuus- ja yhdenmukaisuusmekanismeista poiketen <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0018" REF.END="QE0018"/>välittömästi hyväksyä väliaikaisia toimenpiteitä, joiden on tarkoitus tuottaa oikeusvaikutuksia sen omalla alueella ja jotka ovat voimassa tietyn ajan, joka voi olla enintään kolme kuukautta<QUOT.END REF.START="QS0018" CODE="201D" ID="QE0018"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0014"><NO.P>14.</NO.P><TXT>Yleisen tietosuoja-asetuksen VIII luku, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0019" REF.END="QE0019"/>Oikeussuojakeinot, vastuu ja seuraamukset<QUOT.END REF.START="QS0019" CODE="201D" ID="QE0019"/>, sisältää 77–84 artiklan. Kyseisen asetuksen 77 artiklan 1 kohdassa myönnetään jokaiselle rekisteröidylle oikeus tehdä valvontaviranomaiselle valitus, joka koskee asetuksen mahdollista rikkomista rekisteröidyn henkilötietojen käsittelyssä, <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0020" REF.END="QE0020"/>erityisesti siinä jäsenvaltiossa, jossa hänen vakinainen asuinpaikkansa tai työpaikkansa on taikka jossa väitetty rikkominen on tapahtunut<QUOT.END REF.START="QS0020" CODE="201D" ID="QE0020"/>. Yleisen tietosuoja-asetuksen 78 artiklan 1 ja 2 kohdassa annetaan jokaiselle luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin muun muassa itseään koskevaa valvontaviranomaisen oikeudellisesti sitovaa päätöstä vastaan ja sellaista valvontaviranomaista vastaan, joka ei ole käsitellyt valitusta.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="4"?><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">B</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Kansallinen oikeus</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0015"><NO.P>15.</NO.P><TXT>Yksityisyyden suojasta henkilötietojen käsittelyssä <DATE ISO="19921208">8.12.1992</DATE> annetulla lailla (Wet tot bescherming van de persoonlijke levenssfeer ten opzichte van de verwerking van persoonsgegevens, jäljempänä WVP), sellaisena kuin se on muutettuna, saatettiin yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta <DATE ISO="19951024">24.10.1995</DATE> annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/46/EY osaksi kansallista oikeusjärjestystä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0003"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="281" PAGE.FIRST="31" DATE.PUB="1995">EYVL 1995, L 281, s. 31</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE> Kyseisellä lailla perustettiin muun muassa Commissie voor de bescherming van de persoonlijke levenssfeer (Belgian yksityisyydensuojakomissio). Kyseisen lain 32 §:n 3 momentissa säädetään, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0021" REF.END="QE0021"/>[yksityisyydensuojakomission] puheenjohtaja voi saattaa kaikki tämän lain ja sen täytäntöönpanotoimien soveltamista koskevat riidat ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen käsiteltäväksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta yleisillä tuomioistuimilla yksityisyyden suojaa koskevien yleisten periaatteiden soveltamisessa olevaa toimivaltaa<QUOT.END REF.START="QS0021" CODE="201D" ID="QE0021"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0016"><NO.P>16.</NO.P><TXT>Tietosuojaviranomaisen perustamisesta <DATE ISO="20171203">3.12.2017</DATE> annetun lain (Wet tot oprichting van de Gegevensbeschermingsautoriteit, jäljempänä GBA-laki) – joka tuli voimaan <DATE ISO="20180525">25.5.2018</DATE> – 3 §:llä perustettiin Gegevensbeschermingsautoriteit (Belgian tietosuojaviranomainen, jäljempänä GBA) yksityisyydensuojakomission seuraajaksi. Kyseisen lain 6 §:n mukaan GBA:lla <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0022" REF.END="QE0022"/>on valtuudet saattaa tämän lain ja henkilötietojen käsittelyssä annettavaa suojaa koskevia säännöksiä sisältävien lakien yhteydessä tapahtuneet henkilötietojen suojaa koskevien perusperiaatteiden loukkaamiset lainkäyttöviranomaisten tietoon ja tarvittaessa panna vireille oikeustoimia kyseisten perusperiaatteiden täytäntöönpanemiseksi<QUOT.END REF.START="QS0022" CODE="201D" ID="QE0022"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0017"><NO.P>17.</NO.P><TXT>GBA-lakiin ei sisältynyt erityisiä säännöksiä WVP:n 32 §:n 3 momentin nojalla vireille pannuista oikeustoimista, jotka olivat edelleen vireillä <DATE ISO="20180525">25.5.2018</DATE>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0018"><NO.P>18.</NO.P><TXT>WVP kumottiin luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä <DATE ISO="20180730">30.7.2018</DATE> annetulla lailla (Wet betreffende de bescherming van natuurlijke personen met betrekking tot de verwerking van persoonsgegevens). Kyseisellä lailla pannaan täytäntöön yleisen tietosuoja-asetuksen säännökset, joiden nojalla jäsenvaltioilla on joko velvollisuus tai mahdollisuus ottaa käyttöön yksityiskohtaisempia sääntöjä yleisten sääntöjen lisäksi.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">III</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Tosiseikat, kansallinen oikeudenkäyntimenettely ja ennakkoratkaisukysymykset</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0019"><NO.P>19.</NO.P><TXT>Belgian yksityisyydensuojakomission, josta tuli myöhemmin GBA, puheenjohtaja nosti <DATE ISO="20150911">11.9.2015</DATE> Facebook Inc:tä, Facebook Ireland Ltd:tä ja Facebook Belgium BVBA:ta (jäljempänä yhdessä Facebook) vastaan kanteen Nederlandstalige rechtbank van eerste aanleg Brusselissa (Brysselin hollanninkielinen alioikeus, Belgia). Kyseinen oikeudenkäynti koskee tietosuojalainsäädännön rikkomisia, joihin Facebookin väitettiin syyllistyneen ja joihin kuuluvat muun muassa belgialaisten internetin käyttäjien selailukäyttäytymistä koskevien tietojen lainvastainen kerääminen ja käyttäminen evästeiden (cookies), yhteisöliitännäisten (social plugins) ja jäljitteiden (pixels) kaltaisten tekniikoiden avulla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0020"><NO.P>20.</NO.P><TXT>GBA väittää lähinnä, että Facebook seuraa ja jäljittää erilaisten tekniikoiden avulla henkilöiden surffaamista verkkosivustolta toiselle ja käyttää kerättyjä tietoja sen jälkeen heidän selailukäyttäytymisensä profilointiin ja sen perusteella heille kohdennettavaan mainontaan<?PAGE NO="5"?> tiedottamatta siitä kyseisille henkilöille asianmukaisesti ja pyytämättä heiltä tähän pätevää suostumusta. GBA väittää, että Facebook soveltaa näitä käytäntöjä siitä riippumatta, onko kyseinen henkilö liittynyt Facebookin sosiaalisen verkoston jäseneksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0021"><NO.P>21.</NO.P><TXT>GBA vaati, että Facebook velvoitetaan lopettamaan kaikkien Belgian alueelle sijoittautuneiden internetin käyttäjien kohdalla ilman heidän suostumustaan tapahtuva sellaisten evästeiden sijoittaminen, jotka pysyvät kahden vuoden ajan aktiivisina laitteilla, joita kyseiset yksilöt käyttävät tullessaan Facebook.com-palvelimen verkkosivustolle tai kolmannen osapuolen sivustolle, sekä tietojen liiallinen kerääminen yhteisöliitännäisten ja jäljitteiden avulla kolmansien osapuolten verkkosivustoilla. Lisäksi se vaati hävittämään kaikki evästeiden ja yhteisöliitännäisten avulla saadut Belgian alueelle sijoittautuneiden internetin käyttäjien henkilötiedot.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0022"><NO.P>22.</NO.P><TXT>Nederlandstalige rechtbank van eerste aanleg Brusselin presidentti totesi <DATE ISO="20151109">9.11.2015</DATE> antamassaan välitoimimääräyksessä, että kyseinen tuomioistuin on toimivaltainen ratkaisemaan asian ja että kanne voidaan ottaa käsiteltäväksi kaikkien kolmen vastaajan osalta. Kyseisen tuomioistuimen antaman väliaikaisen määräyksen mukaan vastaajien oli myös lopetettava tietyt toiminnot Belgian alueella olevien internetin käyttäjien osalta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0023"><NO.P>23.</NO.P><TXT>Facebook valitti tästä määräyksestä <DATE ISO="20160302">2.3.2016</DATE> hof van beroep te Brusseliin (Brysselin ylioikeus, Belgia). Kyseinen tuomioistuin muutti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräystä <DATE ISO="20160629">29.6.2016</DATE> annetulla tuomiolla. Hof van beroep te Brussel totesi, ettei sillä ole toimivaltaa Facebook Inc:tä ja Facebook Ireland Ltd:tä vastaan esitettyjen vaateiden osalta, mutta katsoi olevansa toimivaltainen Facebook Belgium BVBA:ta vastaan esitettyjen vaateiden osalta. Pääasia rajoittuu näin ollen Facebook Belgiumia vastaan esitettyihin vaateisiin. Kyseinen tuomioistuin totesi lisäksi, ettei kiireelliseen käsittelyyn ollut tarvetta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0024"><NO.P>24.</NO.P><TXT>Hof van beroep te Brusselissa vireillä oleva asia koskee käsittääkseni tällä hetkellä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen sittemmin antamasta asiaratkaisusta tehtyä valitusta. Facebook Belgium väittää muutoksenhakumenettelyssä muun muassa, että GBA on sen jälkeen, kun yleisen tietosuoja-asetuksen uusi <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0023" REF.END="QE0023"/>yhden luukun<QUOT.END REF.START="QS0023" CODE="201D" ID="QE0023"/> järjestelmä on otettu käyttöön, menettänyt toimivaltansa jatkaa pääasian käsittelyä, koska se ei ole johtava valvontaviranomainen. Kyseessä olevan rajatylittävän käsittelyn osalta johtava valvontaviranomainen olisi Irlannin Data Protection Commission. Rekisterinpitäjän Euroopan unionissa sijaitseva päätoimipaikka on Irlannissa (Facebook Ireland Ltd).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0025"><NO.P>25.</NO.P><TXT>Hof van beroep te Brussel on tässä tilanteessa päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><LIST TYPE="OTHER"><ITEM><NP><NO.P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0024" REF.END="QE0024"/>1)</NO.P><TXT>Onko yleisen tietosuoja-asetuksen 55 artiklan 1 kohtaa, 56–58 artiklaa ja 60–66 artiklaa, luettuina yhdessä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7, 8 ja 47 artiklan kanssa, tulkittava siten, että valvontaviranomainen, jolla on kyseisen asetuksen 58 artiklan 5 kohdan täytäntöönpanemiseksi annetun kansallisen lain perusteella valtuudet panna jäsenvaltionsa tuomioistuimessa vireille oikeustoimet kyseisen asetuksen rikkomisen vuoksi, ei voi käyttää näitä valtuuksia rajatylittävän tietojenkäsittelyn yhteydessä, jos se ei ole tällaista rajatylittävää käsittelyä koskevissa kysymyksissä johtava valvontaviranomainen?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Onko tässä yhteydessä merkitystä sillä, että tällaista rajatylittävää käsittelyä harjoittavan rekisterinpitäjän päätoimipaikka ei ole kyseisessä jäsenvaltiossa, mutta sillä on siellä toinen toimipaikka?</TXT></NP></ITEM><?PAGE NO="6"?><ITEM><NP><NO.P>3)</NO.P><TXT>Onko tässä yhteydessä merkitystä sillä, paneeko kansallinen valvontaviranomainen oikeustoimet vireille rekisterinpitäjän päätoimipaikkaa vastaan vai kyseisen valvontaviranomaisen omassa jäsenvaltiossa olevaa toimipaikkaa vastaan?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>4)</NO.P><TXT>Onko tässä yhteydessä merkitystä sillä, että kansallinen valvontaviranomainen on pannut oikeustoimet vireille jo ennen ajankohtaa, jolloin tätä asetusta alettiin soveltaa (<DATE ISO="20180525">25.5.2018</DATE>)?5) Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko yleisen tietosuoja-asetuksen 58 artiklan 5 kohdalla välitön oikeusvaikutus, niin että kansallinen valvontaviranomainen voi vedota mainittuun artiklaan pannakseen vireille oikeudenkäyntimenettelyn yksityisiä osapuolia vastaan tai jatkaakseen tällaista menettelyä, jopa siinä tapauksessa, että yleisen tietosuoja-asetuksen 58 artiklan 5 kohtaa ei ole nimenomaisesti saatettu osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä, vaikka näin edellytetään?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>6)</NO.P><TXT>Jos edellisiin kysymyksiin vastataan myöntävästi, voiko tällaisten menettelyjen tulos estää johtavaa valvontaviranomaista tekemästä vastakkaista ratkaisua siinä tapauksessa, että se tutkii samoja tai samankaltaisia rajatylittäviä käsittelytoimia yleisen tietosuoja-asetuksen 56 ja 60 artiklassa säädetyn järjestelmän mukaisesti?<QUOT.END REF.START="QS0024" CODE="201D" ID="QE0024"/></TXT></NP></ITEM></LIST></QUOT.S></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0026"><NO.P>26.</NO.P><TXT>Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet Facebook, GBA, Belgian, Tšekin, Italian, Puolan, Portugalin ja Suomen hallitukset sekä Euroopan komissio. Facebook, GBA ja komissio ovat esittäneet myös suullisia huomautuksia <DATE ISO="20201005">5.10.2020</DATE> pidetyssä istunnossa.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">IV</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asian tarkastelu</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0027"><NO.P>27.</NO.P><TXT>Pääasiassa esiin tullut keskeinen kysymys on lyhyesti esitettynä se, voiko GBA jatkaa oikeudenkäyntimenettelyä Facebook Belgiumia vastaan sellaisen henkilötietojen rajatylittävän käsittelyn osalta, joka on tapahtunut sen jälkeen, kun yleinen tietosuoja-asetus tuli sovellettavaksi, koska rekisterinpitäjä on Facebook Ireland Ltd.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0028"><NO.P>28.</NO.P><TXT>Jotta tätä kysymystä voidaan käsitellä, on arvioitava sen järjestelmän ulottuvuutta ja toimintaa, mihin yleisessä tietosuoja-asetuksessa itsessään – sen johdanto-osan 127 perustelukappaleessa – viitataan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0025" REF.END="QE0025"/>yhden luukun<QUOT.END REF.START="QS0025" CODE="201D" ID="QE0025"/> järjestelmänä. Kyseinen järjestelmä koostuu joukosta sääntöjä, joilla perustetaan rajatylittävää tietojenkäsittelyä varten täytäntöönpanon keskuspiste, jona toimii <HT TYPE="ITALIC">johtava valvontaviranomainen</HT>. Se kuuluu <HT TYPE="ITALIC">osallistuvien valvontaviranomaisten</HT> kanssa yhteistyö- ja yhdenmukaisuusmenettelyjen järjestelmään, jolla on tarkoitus varmistaa kaikkien asiaan liittyvien valvontaviranomaisten osallistuminen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0029"><NO.P>29.</NO.P><TXT>Yleisen tietosuoja-asetuksen 56 artiklan 1 kohdan mukaan valvontaviranomainen toimii johtavana valvontaviranomaisena sellaisten rekisterinpitäjien tai henkilötietojen käsittelijöiden toteuttaman rajatylittävän käsittelyn osalta, joiden päätoimipaikka tai ainoa toimipaikka on sen alueella. Yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 22 kohdan mukaan valvontaviranomainen toimii osallistuvana valvontaviranomaisena, jos jokin seuraavista vaihtoehtoisista edellytyksistä täyttyy: <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0026" REF.END="QE0026"/>a) rekisterinpitäjä tai henkilötietojen käsittelijä on sijoittautunut kyseisen valvontaviranomaisen jäsenvaltion alueelle; b) käsittely vaikuttaa merkittävästi tai on omiaan vaikuttamaan merkittävästi kyseisessä valvontaviranomaisen jäsenvaltiossa asuviin rekisteröityihin; tai c) kyseiselle valvontaviranomaiselle on tehty valitus<QUOT.END REF.START="QS0026" CODE="201D" ID="QE0026"/>.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="7"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0030"><NO.P>30.</NO.P><TXT>Ennen ennakkoratkaisukysymysten aineellisen sisällön käsittelyä on esitettävä joitakin alustavia huomautuksia (A). Tarkastelen sen jälkeen ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esiin ottamia oikeudellisia seikkoja. Keskityn erityisesti ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen, koska se muodostaa ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa vireillä olevan asian ytimen (B). Tämän jälkeen käsittelen muita ennakkoratkaisukysymyksiä vain lyhyesti, sillä jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan tämän ratkaisuehdotuksen mukaisesti, muihin kysymyksiin ei joko ole tarpeen vastata tai niihin annettava vastaus on melko selvä (C).</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">A</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Alustavat huomautukset</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0031"><NO.P>31.</NO.P><TXT>Huomautan aluksi, että pääasiassa on tiettyjä seikkoja, joita on vaikea täysin ymmärtää.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0032"><NO.P>32.</NO.P><TXT>Ensinnäkin on myönnettävä, ettei pääasiassa esitettyjen kysymysten merkityksellisyys ole mielestäni täysin selvää, koska asianosaisista, joiden vastaisia toimia GBA on pannut vireille, ainoastaan Facebook Belgium näyttää olevan edelleen vastapuolena pääasiassa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0004"><P>Edellä esitetyistä syistä ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 23 kohta.</P></NOTE> Unionin tuomioistuimelle esitetystä asiakirja-aineistosta ilmenee, ettei kyseinen yhtiö ole yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 16 kohdassa tarkoitettu rekisterinpitäjän <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0027" REF.END="QE0027"/>päätoimipaikka<QUOT.END REF.START="QS0027" CODE="201D" ID="QE0027"/>, eikä – koska se vaikuttaa olevan saman yrityksen toimipaikka – mahdollinen yleisen tietosuoja-asetuksen 26 artiklassa tarkoitettu <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0028" REF.END="QE0028"/>yhteisrekisterinpitäjä<QUOT.END REF.START="QS0028" CODE="201D" ID="QE0028"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0005"><P>Unionin tuomioistuin on todennut tältä osin johdonmukaisesti, että direktiivin 95/46 perusteella rekisterinpitäjän käsitettä on tulkittava laajasti – ks. esim. äskettäin annetut tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190729">29.7.2019</DATE>, <NAME.CASE>Fashion ID</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑40/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:629">EU:C:2019:629</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0065">65</REF.NP.ECR>, <REF.NP.ECR REF="NP0066">66</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0070">70</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180710">10.7.2018</DATE>, <NAME.CASE>Jehovan todistajat</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑25/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:551">EU:C:2018:551</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0066">66</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Mielestäni ei ole mitään syytä, miksi sama ei pätisi yleiseen tietosuoja-asetukseen.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0033"><NO.P>33.</NO.P><TXT>Olettamana on kuitenkin, että ennakkoratkaisukysymyksillä on merkitystä asian ratkaisun kannalta. Näin ollen unionin tuomioistuin voi kieltäytyä ratkaisemasta ennakkoratkaisukysymyksiä vain joissakin harvoissa tapauksissa, esimerkiksi silloin, kun unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 94 artiklan vaatimukset eivät täyty tai kun on ilmeistä, että unionin oikeuden säännön tulkitsemisella ei ole mitään yhteyttä tosiseikkoihin, tai kun kysymykset ovat luonteeltaan (täysin) hypoteettisia.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0006"><P>Ks. esim. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180725">25.7.2018</DATE>, <NAME.CASE>Confédération paysanne ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑528/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:583">EU:C:2018:583</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0072">72</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0073">73</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen) tai tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20191001">1.10.2019</DATE>, <NAME.CASE>Blaise ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑616/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:800">EU:C:2019:800</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0035">35</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Käsiteltävässä asiassa ei nähdäkseni ole kyse tällaisesta tapauksesta. Kysymyksissä <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0029" REF.END="QE0029"/>kuka on kuka<QUOT.END REF.START="QS0029" CODE="201D" ID="QE0029"/> ja <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0030" REF.END="QE0030"/>kuka voidaan asettaa syytteeseen ja mistä tarkalleen<QUOT.END REF.START="QS0030" CODE="201D" ID="QE0030"/> ei ole kyse ainoastaan viime kädessä kansallisen tuomioistuimen tehtävänä olevasta tosiseikkojen arvioinnista vaan tavallaan myös yhdestä unionin tuomioistuimelle esitettyjen kysymysten näkökohdasta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0034"><NO.P>34.</NO.P><TXT>Toiseksi myöskään pääasian ajallista näkökohtaa ei ole täysin helppo ymmärtää. Kanne pantiin vireille direktiivin 95/46 ollessa voimassa. Se oli edelleen vireillä yleisen tietosuoja-asetuksen tullessa voimaan. Nyt oikeudenkäyntimenettely näyttää kuitenkin koskevan ainoastaan toimintaa, jota on harjoitettu sen <HT TYPE="ITALIC">jälkeen</HT>, kun uusi oikeudellinen kehys tuli sovellettavaksi. Kyse on nimittäin siitä, onko se, että GBA jatkaa menettelyä, yleisen tietosuoja-asetuksen säännösten mukaista, mikä on neljännessä kysymyksessä esiin tuotu seikka. Nämä kysymykset olisivat kuitenkin merkityksellisiä pääasiassa vain, jos kansallinen viranomainen pyrkisi saattamaan päätökseen vireillä olevan menettelyn, joka koskee rikkomista, jonka väitetään tapahtuneen ennen kuin uusi oikeudellinen kehys tuli sovellettavaksi. Jos vireillä oleva menettely koskisi kuitenkin tässä vaiheessa ainoastaan sen jälkeen, kun yleinen tietosuoja-asetus tuli sovellettavaksi, tapahtunutta väitettyä lainvastaisuutta sekä mahdollisesti pyrkimystä saada tuomioistuin määräämään tällaiset käytännöt (välttämättäkin tulevaisuudessa)<?PAGE NO="8"?> kielletyiksi, on vaikea ymmärtää, miksi GBA, siltä osin kuin se katsoo olevansa toimivaltainen puuttumaan tilanteeseen, ei päättänyt vireillä olevaa menettelyä eikä menetellyt yleisen tietosuoja-asetuksen merkityksellisten säännösten mukaisesti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0035"><NO.P>35.</NO.P><TXT>Kolmanneksi GBA viittasi istunnossa Irlannin valvontaviranomaisen ja tietosuojaneuvoston kanssa käymäänsä tiedonvaihtoon, joka koski yhtä Facebookin käyttämää tiedonkeruutekniikkaa (evästeitä). On todettu, että nämä kaksi valvontaviranomaista olivat eri mieltä siitä, kuuluuko kyseinen tekniikka tosiasiallisesti yleisen tietosuoja-asetuksen aineelliseen soveltamisalaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0036"><NO.P>36.</NO.P><TXT>Tuossa asiayhteydessä ja siltä osin kuin on kyse nyt käsiteltävästä asiasta lienee syytä huomauttaa, että tietyt tietojenkäsittelytoimet voivat todellakin kuulua useamman kuin yhden unionin lainsäädäntövälineen aineelliseen soveltamisalaan, jolloin kaikkia kyseisiä välineitä sovelletaan samanaikaisesti, jollei toisin säädetä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0007"><P>Esimerkiksi ratkaisuehdotuksessani Fashion ID (<REF.DOC.ECR><NO.CASE>C‑40/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:1039">EU:C:2018:1039</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0111">111</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0115">115</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) selitin syyt, joiden vuoksi evästeiden asettamiseen liittyvässä asiassa voitaisiin mahdollisesti soveltaa sekä tuolloin voimassa olleen direktiivin 95/46 että niin kutsutun sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivin (henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla <DATE ISO="20020712">12.7.2002</DATE> annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/58/EY (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi) (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="201" PAGE.FIRST="37" DATE.PUB="2002">EYVL 2002, L 201, s. 37</REF.DOC.OJ>)) säännöksiä. Ks. tästä yleisemmin <DATE ISO="20190312">12.3.2019</DATE> annettu Euroopan tietosuojaneuvoston lausunto 5/2019 sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivin ja yleisen tietosuoja-asetuksen vuorovaikutuksesta erityisesti tietosuojaviranomaisten toimivallan, tehtävien ja valtuuksien osalta. Ks. evästeiden käyttöä koskevan suostumuksen hankinnasta <DATE ISO="20131002">2.10.2013</DATE> annettu 29 artiklan mukaisen tietosuojatyöryhmän valmisteluasiakirja 02/2013, 1676/13/EN WP 208.</P></NOTE> Muissa tapauksissa, esimerkiksi silloin, kun ei käsitellä yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja <HT TYPE="ITALIC">henkilötietoja</HT>, on kuitenkin selvää, ettei yleistä tietosuoja-asetusta sovelleta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0037"><NO.P>37.</NO.P><TXT>Jos joidenkin tietojenkäsittelytyyppien väitetty lainvastaisuus johtuu (unionin tai kansallisen) oikeuden muista säännöksistä, yleisessä tietosuoja-asetuksessa säädettyjä menettelyjä ja mekanismeja ei näin ollen sovelleta. Yleistä tietosuoja-asetusta ei voida käyttää väylänä, jonka kautta <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0031" REF.END="QE0031"/>yhden luukun<QUOT.END REF.START="QS0031" CODE="201D" ID="QE0031"/> järjestelmään tuodaan sellaisia toimintatapoja, joilla ei laiminlyödä mitään asetuksessa säädettyä velvoitetta, vaikka niihin sisältyy jonkin verran tietojen siirtoa tai jopa käsittelyä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0038"><NO.P>38.</NO.P><TXT>Jotta voidaan ratkaista, kuuluuko asia tosiasiallisesti yleisen tietosuoja-asetuksen aineelliseen soveltamisalaan, kansallisen tuomioistuimen – mukaan lukien kaikkien ennakkoratkaisua pyytävien tuomioistuinten – olisi selvitettävä, mihin talouden toimijalla oleva <HT TYPE="ITALIC">lakisääteinen velvoite</HT>, jota sen väitetään laiminlyöneen, <HT TYPE="ITALIC">perustuu</HT>. Jos kyseinen velvoite ei perustu yleiseen tietosuoja-asetukseen, myöskään siinä säädettyjä kyseisen välineen aineelliseen soveltamisalaan liittyviä menettelyjä ei loogisesti voida soveltaa.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">B</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0039"><NO.P>39.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisessä kysymyksessään lähinnä sitä, sallitaanko yleisen tietosuoja-asetuksen säännöksissä, luettuina Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 7, 8 ja 47 artiklan valossa, se, että jäsenvaltion valvontaviranomainen saattaa asian kyseisen jäsenvaltion tuomioistuimen käsiteltäväksi sen vuoksi, että tietosuoja-asetusta on väitetysti rikottu rajatylittävässä tietojenkäsittelyssä, vaikka kyseinen viranomainen ei ole <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0032" REF.END="QE0032"/>johtava valvontaviranomainen<QUOT.END REF.START="QS0032" CODE="201D" ID="QE0032"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0040"><NO.P>40.</NO.P><TXT>GBA sekä Belgian, Italian, Puolan ja Portugalin hallitukset esittävät tässä yhteydessä, että unionin tuomioistuimen olisi vastattava tähän kysymykseen myöntävästi, kun taas Facebookilla, Tšekin ja Suomen hallituksilla sekä komissiolla on asiasta päinvastainen näkemys.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="9"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0041"><NO.P>41.</NO.P><TXT>Selvitän seuraavassa osassa, miksi en pidä GBA:n sekä Belgian, Italian, Puolan ja Portugalin hallitusten esittämää yleisen tietosuoja-asetuksen tulkintaa vakuuttavana: yleisen tietosuoja-asetuksen sekä sananmukaisen ja systemaattisen (1) että teleologisen ja historiallisen (2) tulkinnan perusteella voidaan päätellä selvästi päinvastaista. Nähdäkseni oikeaa yleisen tietosuoja-asetuksen tulkintaa ei voida ainakaan tällä hetkellä kyseenalaistaa myöskään perusoikeuskirjaan perustuvalla asetuksen tulkinnalla (3) eikä väitetyillä yleisen tietosuoja-asetuksen mahdolliseen puutteelliseen täytäntöönpanoon liittyvillä riskeillä (4).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0042"><NO.P>42.</NO.P><TXT>Asetuksen edellä mainitun erityisen tulkinnan seuraukset eivät mielestäni ole kuitenkaan yhtä voimakkaita kuin Facebookin, Tšekin ja Suomen hallitusten sekä komission ehdottamien tulkintojen seuraukset. Selitän näin ollen, miksi ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle annettavan vastauksen olisi oltava näiden kahden tässä oikeudenkäyntimenettelyssä esitetyn kannan välimaastossa: jäsenvaltion valvontaviranomaisella <HT TYPE="ITALIC">on</HT> oikeus saattaa asia kyseisen jäsenvaltion tuomioistuimen käsiteltäväksi sillä perusteella, että tietosuoja-asetusta on väitetysti rikottu rajatylittävässä tietojenkäsittelyssä, vaikka kyseinen viranomainen ei ole johtava valvontaviranomainen, <HT TYPE="ITALIC">jos</HT> se tekee sen yleisessä tietosuoja-asetuksessa tarkoitetuissa tilanteissa ja siinä säädettyjä menettelyjä noudattaen (5).</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">1.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Yleisen tietosuoja-asetuksen sanamuodon mukainen ja systemaattinen tulkinta</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0043"><NO.P>43.</NO.P><TXT>Ensinnäkin etenkin kun merkityksellisiä säännöksiä tarkastellaan asiayhteyksissään, niiden sanamuoto tukee yleisen tietosuoja-asetuksen tulkintaa, jonka mukaan johtavalla valvontaviranomaisella on yleinen toimivalta rajatylittävässä käsittelyssä ja osallistuvilla valvontaviranomaisilla on näin ollen rajoitettu toimivalta toteuttaa toimia tässä yhteydessä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0044"><NO.P>44.</NO.P><TXT>Yleisen tietosuoja-asetuksen 56 artiklan 1 kohdassa säädetään, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0033" REF.END="QE0033"/>rekisterinpitäjän tai henkilötietojen käsittelijän päätoimipaikan tai ainoan toimipaikan valvontaviranomaisella <HT TYPE="ITALIC">on toimivalta toimia johtavana valvontaviranomaisena</HT> kyseisen rekisterinpitäjän tai henkilötietojen käsittelijän toteuttaman <HT TYPE="ITALIC">rajatylittävän käsittelyn osalta</HT> 60 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti<QUOT.END REF.START="QS0033" CODE="201D" ID="QE0033"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0008"><P>Kursivointi tässä.</P></NOTE> Yleisen tietosuoja-asetuksen 56 artiklan 6 kohdan mukaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0034" REF.END="QE0034"/>johtava valvontaviranomainen <HT TYPE="ITALIC">on</HT> rekisterinpitäjän tai henkilötietojen käsittelijän <HT TYPE="ITALIC">ainoa yhteystaho</HT> kyseisen rekisterinpitäjän tai henkilötietojen käsittelijän toteuttaman rajatylittävän käsittelyn osalta<QUOT.END REF.START="QS0034" CODE="201D" ID="QE0034"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0009"><P>Kursivointi tässä.</P></NOTE> Johdanto-osan 124 perustelukappale vastaa kyseisiä säännöksiä, ja siinä todetaan lähinnä, että rajatylittävän käsittelyn tapauksessa <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0035" REF.END="QE0035"/>rekisterinpitäjän tai henkilötietojen käsittelijän päätoimipaikan tai rekisterinpitäjän tai henkilötietojen käsittelijän ainoan toimipaikan viranomaisen <HT TYPE="ITALIC">olisi toimittava johtavana viranomaisena</HT><QUOT.END REF.START="QS0035" CODE="201D" ID="QE0035"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0010"><P>Kursivointi tässä.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0045"><NO.P>45.</NO.P><TXT>Johtavan valvontaviranomaisen yleisen toimivallan rajatylittävässä tietojenkäsittelyssä vahvistaa myös se, että tilanteet, joissa rajatylittävää käsittelyä koskeva toimivalta annetaan muille valvontaviranomaisille, kuvataan <HT TYPE="ITALIC">poikkeuksina</HT> yleisestä säännöstä. Erityisesti yleisen tietosuoja-asetuksen 55 artiklan 2 kohdassa johtavan valvontaviranomaisen toimivalta suljetaan pois tietyssä tietojenkäsittelyssä, jonka <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0036" REF.END="QE0036"/>suorittavat viranomaiset<QUOT.END REF.START="QS0036" CODE="201D" ID="QE0036"/>. Yleisen tietosuoja-asetuksen 56 artiklan 2 kohdassa säädetään lisäksi, että poiketen periaatteesta, jonka mukaan toimivalta on johtavalla valvontaviranomaisella, <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0037" REF.END="QE0037"/>jokaisella valvontaviranomaisella on<?PAGE NO="10"?> toimivalta käsitellä sille tehtyä valitusta tai tämän asetuksen mahdollista rikkomista, jos kohde liittyy ainoastaan sen jäsenvaltiossa olevaan toimipaikkaan tai vaikuttaa merkittävästi ainoastaan sen jäsenvaltiossa oleviin rekisteröityihin<QUOT.END REF.START="QS0037" CODE="201D" ID="QE0037"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0046"><NO.P>46.</NO.P><TXT>Lisäksi <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0038" REF.END="QE0038"/>kiireellistä menettelyä<QUOT.END REF.START="QS0038" CODE="201D" ID="QE0038"/> koskevassa yleisen tietosuoja-asetuksen 66 artiklassa annetaan kullekin osallistuvalle valvontaviranomaiselle <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0039" REF.END="QE0039"/>poikkeuksellisissa olosuhteissa<QUOT.END REF.START="QS0039" CODE="201D" ID="QE0039"/> yleisen tietosuoja-asetuksen 60, 63, 64 ja 65 artiklassa tarkoitetuista yhteistyö- ja yhdenmukaisuusmekanismeista <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0040" REF.END="QE0040"/>poiketen<QUOT.END REF.START="QS0040" CODE="201D" ID="QE0040"/> valtuudet välittömästi hyväksyä väliaikaisia toimenpiteitä, joiden on tarkoitus tuottaa oikeusvaikutuksia sen omalla alueella ja jotka ovat voimassa tietyn ajan, joka voi olla enintään kolme kuukautta, silloin, kun on tarpeen toteuttaa kiireellisiä toimenpiteitä rekisteröidyille kuuluvien oikeuksien ja vapauksien suojaamiseksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0047"><NO.P>47.</NO.P><TXT>Yleisen tietosuoja-asetuksen sanamuodon perusteella on nähdäkseni siksi varsin selvää, että rajatylittävässä käsittelyssä toimivalta on yleensä johtavalla valvontaviranomaisella ja poikkeustapauksessa muilla valvontaviranomaisilla.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0011"><P>Ks. oikeuskirjallisuudesta Bensoussan, A. (toim.), <HT TYPE="ITALIC">Règlement européen sur la protection des données – Textes, commentaires et orientations pratiques</HT>, 2. painos, Bruylant, Bryssel, 2017, s. 363.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0048"><NO.P>48.</NO.P><TXT>GBA ja jotkin hallitukset kuitenkin kiistävät yleisen tietosuoja-asetuksen tällaisen tulkinnan. Niiden mielestä merkityksellisten säännösten sanamuodon perusteella millä tahansa valvontaviranomaisella on (lähes rajoittamaton) oikeus panna vireille oikeudellinen menettely valvontaviranomaisen alueella vaikuttavan mahdollisen rikkomisen vuoksi siitä riippumatta, onko käsittely rajatylittävää. Ne esittävät lähinnä kaksi argumenttia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0049"><NO.P>49.</NO.P><TXT>Ne väittävät ensinnäkin, että 56 artiklan 1 kohdan lopussa oleva ilmaisu <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0041" REF.END="QE0041"/>sanotun kuitenkaan rajoittamatta 55 artiklan soveltamista<QUOT.END REF.START="QS0041" CODE="201D" ID="QE0041"/> tarkoittaa, että johtavalle valvontaviranomaiselle ensiksi mainitussa säännöksessä annettu toimivalta ei voi rajoittaa toiseksi mainitussa säännöksessä <HT TYPE="ITALIC">jokaiselle</HT> valvontaviranomaiselle myönnettyjä valtuuksia, ei myöskään oikeudellisen menettelyn vireillepanoa koskevia valtuuksia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0050"><NO.P>50.</NO.P><TXT>Tämä väite ei ole mielestäni vakuuttava.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0051"><NO.P>51.</NO.P><TXT>Yleisen tietosuoja-asetuksen 55 artiklan 1 kohdassa säädetään periaatteesta, jonka mukaan jokaisella valvontaviranomaisella on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0042" REF.END="QE0042"/>sille tämän asetuksen mukaisesti annettujen tehtävien hoitoa ja valtuuksien käyttöä koskeva toimivalta oman jäsenvaltionsa alueella<QUOT.END REF.START="QS0042" CODE="201D" ID="QE0042"/>. Kyseiset tehtävät luetellaan yleisen tietosuoja-asetuksen 57 artiklassa. Valtuudet luetellaan kyseisen asetuksen 58 artiklassa. Annettuihin tehtäviin kuuluvat erityisesti yleisen tietosuoja-asetuksen soveltamisen valvominen ja täytäntöönpano (57 artiklan 1 kohdan a alakohta). Kyseisen asetuksen 58 artiklassa valvontaviranomaisille annetaan erilaisia tutkintavaltuuksia (1 kohta), korjaavia toimivaltuuksia (2 kohta), hyväksymis- ja neuvontavaltuuksia (3 kohta) sekä valtuudet käynnistää oikeustoimet (5 kohta).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0052"><NO.P>52.</NO.P><TXT>Kyseiset säännökset – joihin 55 artiklassa implisiittisesti viitataan – kattavat pohjimmiltaan <HT TYPE="ITALIC">kaikki</HT> tehtävät ja valtuudet, jotka valvontaviranomaisille annetaan yleisellä tietosuoja-asetuksella. Jos noudatettaisiin GBA:n ja tiettyjen hallitusten esittämää tulkintaa, johtavan valvontaviranomaisen yleiseen toimivaltaan ei jäisi käytännössä mitään, minkä vuoksi 56 artikla menettäisi merkityksensä. Johtava valvontaviranomainen ei olisi <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0043" REF.END="QE0043"/>ainoa<QUOT.END REF.START="QS0043" CODE="201D" ID="QE0043"/> yhteystaho, eikä se <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0044" REF.END="QE0044"/>johtaisi<QUOT.END REF.START="QS0044" CODE="201D" ID="QE0044"/> muita valvontaviranomaisia millään tavalla. Sen roolina olisi luultavasti toimia ainoastaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0045" REF.END="QE0045"/>tiedotuspisteenä<QUOT.END REF.START="QS0045" CODE="201D" ID="QE0045"/> ilman selvästi määriteltyä tehtävää.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="11"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0053"><NO.P>53.</NO.P><TXT>Johtavalle valvontaviranomaiselle annetun tehtävän ja implisiittisesti yhden luukun järjestelmän merkitys tulee vielä selkeämmäksi, kun kaikkia kyseisiä säännöksiä luetaan yhdessä ja asiayhteyksissään.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0054"><NO.P>54.</NO.P><TXT>Ensimmäinen osoitus tästä on 56 artiklan näkyvä asema yleisen tietosuoja-asetuksen järjestelmässä. Kyseinen 56 artikla on yleisen tietosuoja-asetuksen asianomaisen osion (VI luvun <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0046" REF.END="QE0046"/>Riippumattomat valvontaviranomaiset<QUOT.END REF.START="QS0046" CODE="201D" ID="QE0046"/> 2 jakso <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0047" REF.END="QE0047"/>Toimivalta, tehtävät ja valtuudet<QUOT.END REF.START="QS0047" CODE="201D" ID="QE0047"/>) toinen säännös, joka tulee heti toimivaltaa koskevan yleisen säännöksen jälkeen ennen tehtäviä ja valtuuksia koskevia muita yleisiä säännöksiä. Unionin lainsäätäjä on siksi päättänyt korostaa johtavan valvontaviranomaisen toimivallan keskeistä merkitystä, ennen kuin se esittää yksityiskohtaisesti <HT TYPE="ITALIC">kaikkien</HT> valvontaviranomaisten erityiset tehtävät ja valtuudet.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0055"><NO.P>55.</NO.P><TXT>Vieläkin oleellisempaa on se, että myös yleisen tietosuoja-asetuksen VII luvun (jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0048" REF.END="QE0048"/>Yhteistyö ja yhdenmukaisuus<QUOT.END REF.START="QS0048" CODE="201D" ID="QE0048"/>) säännökset tukevat johtavan valvontaviranomaisen roolin tärkeyttä, sillä kyseisessä luvussa säädetään erilaisista menettelyistä ja mekanismeista, joita valvontaviranomaisten on noudatettava, jotta ne voivat varmistaa yleisen tietosuoja-asetuksen johdonmukaisen soveltamisen. Erityisesti kyseisen luvun alussa olevassa 60 artiklassa, johon 56 artiklan 1 kohdassa viitataan, säädetään <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0049" REF.END="QE0049"/>johtavan valvontaviranomaisen ja muiden osallistuvien valvontaviranomaisten välistä yhteistyötä<QUOT.END REF.START="QS0049" CODE="201D" ID="QE0049"/> koskevasta menettelystä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0056"><NO.P>56.</NO.P><TXT>On selvää, että kyseistä menettelyä on tarkoitus noudattaa silloin, kun rajatylittävän käsittelyn vastaiset täytäntöönpanotoimenpiteet ovat tarpeen. Tämä menettely ei ole, kuten eivät myöskään yleisen tietosuoja-asetuksen VII luvussa säädetyt muut menettelyt, valinnainen. Erityisesti yleisen tietosuoja-asetuksen 51 artiklan 2 kohdan ja 63 artiklan velvoittava sanamuoto tarkoittaa yksiselitteisesti sitä, että valvontaviranomaisten on tehtävä yhteistyötä ja että niiden on tehtävä sitä siten, että ne (ehdottomasti) käyttävät tähän tarkoitukseen säädettyjä menettelyjä ja mekanismeja.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0057"><NO.P>57.</NO.P><TXT>Näin ollen 56 artiklan 1 kohtaan sisältyvällä ilmaisulla <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0050" REF.END="QE0050"/>sanotun kuitenkaan rajoittamatta 55 artiklan soveltamista<QUOT.END REF.START="QS0050" CODE="201D" ID="QE0050"/> on eri merkitys kuin GBA esittää. Tämä ilmaisu tarkoittaa asiayhteydessä, johon se on sijoitettu, nähdäkseni vain sitä, että vaikka yksittäisessä tapauksessa johtava valvontaviranomainen on yleisen tietosuoja-asetuksen 56 artiklan mukaisesti <HT TYPE="ITALIC">toimivaltainen</HT> kyseisessä rajatylittävää käsittelyä sisältävässä tapauksessa, kaikki valvontaviranomaiset säilyttävät luonnollisesti yleisen tietosuoja-asetuksen 55 (ja 58) artiklan nojalla saamansa yleiset <HT TYPE="ITALIC">valtuudet</HT>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0058"><NO.P>58.</NO.P><TXT>Yleisen tietosuoja-asetuksen 55 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on annettava valvontaviranomaiselle mahdollisuus hoitaa asetuksessa säädettyjä tehtäviä ja käyttää siinä säädettyjä valtuuksia. Kyseisessä säännöksessä annetaan siis jokaiselle valvontaviranomaiselle yleiset valtuudet (tai yleinen toimivalta) toimia oman alueensa osalta, ja tämä pätee siitä riippumatta (<QUOT.START CODE="201D" ID="QS0051" REF.END="QE0051"/><HT TYPE="ITALIC">sanotun kuitenkaan rajoittamatta</HT><QUOT.END REF.START="QS0051" CODE="201D" ID="QE0051"/>), onko käsittely luonteeltaan rajatylittävää ja, jos on, toimiiko kyseessä oleva viranomainen johtavana vai osallistuvana valvontaviranomaisena.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0012"><P>Ks. vastaavasti Hijmans, H., <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0052" REF.END="QE0052"/>Comment to Article 56 of the GDPR<QUOT.END REF.START="QS0052" CODE="201D" ID="QE0052"/> teoksessa Kuner, C., Bygrave, L. ja Docksey, C. (toim.), <HT TYPE="ITALIC">The EU General Data Protection Regulation (GDPR) – A Commentary</HT>, Oxford University Press, Oxford, 2020, s. 921.</P></NOTE> Yleisen tietosuoja-asetuksen 55 artiklaa ei kuitenkaan sovelleta tilanteisiin, joissa, eikä tapaan, jolla kyseisiä toimintavaltuuksia käytetään yksittäisessä tapauksessa. Niihin sovelletaan nimittäin yleisen tietosuoja-asetuksen muita säännöksiä, erityisesti VII lukuun sisältyviä säännöksiä. Kyseisten säännösten mukaan se, voiko valvontaviranomainen käyttää yleisiä toimintavaltuuksia,<?PAGE NO="12"?> ja tapa, jolla se käyttää niitä, riippuu muun muassa siitä, onko tämä viranomainen tietyn rekisterinpitäjän tai henkilötietojen käsittelijän osalta johtava vai osallistuva valvontaviranomainen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0013"><P>Yleisen hallinto-oikeuden (tai tuomioistuinmenettelyjä koskevien sääntöjen) mukaisesti elimellä saattaa olla (yleiset) <HT TYPE="ITALIC">valtuudet</HT> toimia tietyillä tavoilla, mutta sillä ei välttämättä ole <HT TYPE="ITALIC">(aineellista, henkilöllistä, ajallista, alueellista tms.) toimivaltaa</HT> käyttää näitä valtuuksia ja tehdä päätöstä yksittäisessä tapauksessa. Esimerkiksi se, että rikostuomioistuin on toimivaltainen antamaan tuomion rikosoikeudellisessa menettelyssä, ei siis välttämättä tarkoita, että sillä on toimivalta antaa tuomio tietyn henkilön tekemän tietyn rikoksen tapauksessa (koska se voi kuulua eri tuomioistuimen toimivaltaan).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0059"><NO.P>59.</NO.P><TXT>Tässä yhteydessä ja lopputuloksen osalta yhdyn siksi näkemykseen, jonka tietosuojaneuvosto on esittänyt viitatessaan äskettäin antamassaan lausunnossa yleisen tietosuoja-asetuksen 56 artiklan 1 kohtaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0053" REF.END="QE0053"/>ensisijaisena sääntönä<QUOT.END REF.START="QS0053" CODE="201D" ID="QE0053"/> ja <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0054" REF.END="QE0054"/>erityissäännöksenä<QUOT.END REF.START="QS0054" CODE="201D" ID="QE0054"/>: kyseinen säännös <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0055" REF.END="QE0055"/>asetetaan [yleisen tietosuoja-asetuksen 55 artiklan yleiseen säännökseen nähden] etusijalle aina säännöksessä määritellyt vaatimukset täyttävässä käsittelytilanteessa<QUOT.END REF.START="QS0055" CODE="201D" ID="QE0055"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0014"><P><DATE ISO="20190709">9.7.2019</DATE> annettu Euroopan tietosuojaneuvoston lausunto 8/2019 valvontaviranomaisen toimivallasta ainoaan toimipaikkaan tai päätoimipaikkaan liittyvien olosuhteiden muuttuessa, 19 ja 20 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0060"><NO.P>60.</NO.P><TXT>Katson näin ollen, että GBA ja tietyt hallitukset tulkitsevat yleisen tietosuoja-asetuksen 55 artiklaa ja 56 artiklan 1 kohtaa väärin. Kyseiset osapuolet irrottavat 56 artiklan 1 kohdassa olevan virkkeen ensimmäisen osan asiayhteydestään kääntääkseen säännön ja poikkeuksen välisen suhteen. Tämä vesittää useiden yleisen tietosuoja-asetuksen säännösten normatiivisen sisällön ja tekee tyhjäksi muun muassa asetuksen johdanto-osan kymmenennessä perustelukappaleessa korostetun tavoitteen, joka on tietosuojasääntöjen aiempaa johdonmukaisemman ja yhtenäisemmän soveltamisen varmistaminen. Tämä merkitsisi pohjimmiltaan paluuta aikaisempaan direktiivin 95/46 mukaiseen sääntelyyn.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0061"><NO.P>61.</NO.P><TXT>Toiseksi GBA ja jotkin hallitukset väittävät, että yleisen tietosuoja-asetuksen 58 artiklan 5 kohdan sanamuodosta seuraa, että <HT TYPE="ITALIC">kaikilla</HT> valvontaviranomaisilla on oltava mahdollisuus panna vireille oikeudellinen menettely <HT TYPE="ITALIC">minkä tahansa</HT> niiden alueella vaikuttavan tietosuojasääntöjen mahdollisen rikkomisen vuoksi käsittelyn (paikallisesta tai rajatylittävästä) luonteesta riippumatta. Niiden mielestä tästä seuraa, että vaikka yhden luukun järjestelmää tulkittaisiin siten, että sillä rajoitetaan muiden valvontaviranomaisten toimivaltaa rajatylittävän käsittelyn osalta, nämä rajoitukset koskevat yksinomaan hallintotoimia eivätkä oikeudellista menettelyä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0062"><NO.P>62.</NO.P><TXT>Myös tämä toinen väite on mielestäni perusteeton. Siinä on sama vika kuin aiemmassa väitteessä: yleisen tietosuoja-asetuksen erityissäännöstä tarkastellaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0056" REF.END="QE0056"/>kliinisesti erillään<QUOT.END REF.START="QS0056" CODE="201D" ID="QE0056"/> asetuksen muista osista ja siihen tulkitaan samalla liikaa sisältöä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0063"><NO.P>63.</NO.P><TXT>Yleisen tietosuoja-asetuksen 58 artiklan 5 kohdassa säädetään seuraavaa: <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0057" REF.END="QE0057"/>Kunkin jäsenvaltion on säädettävä laissa siitä, että sen valvontaviranomaisella on valtuudet saattaa tämän asetuksen rikkomiset lainkäyttöviranomaisten tietoon ja tarvittaessa panna vireille tai käynnistää muulla tavoin oikeustoimet tämän asetuksen säännösten täytäntöönpanemiseksi.<QUOT.END REF.START="QS0057" CODE="201D" ID="QE0057"/></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0064"><NO.P>64.</NO.P><TXT>Kyseisessä säännöksessä jäsenvaltiot velvoitetaan yhtäältä antamaan valvontaviranomaisille mahdollisuus ylläpitää tiiviitä yhteyksiä lainkäyttöviranomaisiin (myös mahdollisesti rikoksia käsitteleviin viranomaisiin) ja toisaalta myöntämään valvontaviranomaisille (sekä passiivinen että aktiivinen) asiavaltuus panna vireille menettelyjä niiden kansallisissa tuomioistuimissa. Toisin sanoen valvontaviranomaisten on lähtökohtaisesti voitava tehdä yhteistyötä lainkäyttöviranomaisten kanssa ja tarvittaessa panna vireille oikeudellisia menettelyjä. Unionin lainsäätäjä piti käsittääkseni tällaista nimenomaista säännöstä tarpeellisena, koska direktiivin<?PAGE NO="13"?> 95/46 28 artiklan 3 kohdan<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0015"><P>Kyseisessä säännöksessä säädetään merkityksellisiltä osin seuraavaa: <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0058" REF.END="QE0058"/>Kullakin valvontaviranomaisella on erityisesti oltava – – valtuudet olla asianosaisena oikeudenkäynnissä, jos tämän direktiivin mukaisesti toteutettuja kansallisia toimenpiteitä rikotaan, tai valtuudet saattaa nämä rikkomukset lainkäyttöviranomaisten tietoon.<QUOT.END REF.START="QS0058" CODE="201D" ID="QE0058"/></P></NOTE> sanamuodosta huolimatta jäsenvaltioiden tätä asiaa koskevien lainsäädäntöjen välillä oli huomattavia eroja, mikä puolestaan aiheutti puutteelliseen täytäntöönpanoon liittyviä ongelmia.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0016"><P>Ks. Euroopan komissio, <DATE ISO="20030515">15.5.2003</DATE> annettu ensimmäinen kertomus tietosuojadirektiivin (EY 95/46) täytäntöönpanosta, KOM(2003) 265 lopullinen, s. 12 ja 13, ja sen liite <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0059" REF.END="QE0059"/>Analysis and impact study on the implementation of Directive EC 95/46 in Member States<QUOT.END REF.START="QS0059" CODE="201D" ID="QE0059"/>, s. 40. Ks. myös tietosuojaan liittyvien oikeussuojakeinojen saatavuudesta EU:n jäsenvaltioissa laadittu Euroopan unionin perusoikeusviraston raportti <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0060" REF.END="QE0060"/>Access to data protection remedies in EU Member States<QUOT.END REF.START="QS0060" CODE="201D" ID="QE0060"/>, 2012, erityisesti s. 20–22.</P></NOTE> Nyt käsiteltävä asia, joka pantiin vireille kyseisen direktiivin ollessa vielä voimassa, on esimerkki tästä: siinä on tullut esiin kansallisen oikeuden perusteella yksityisyydensuojakomission asiavaltuuteen ja sen puheenjohtajan nostaman kanteen oikeusperustan asianmukaisuuteen liittyviä kysymyksiä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0065"><NO.P>65.</NO.P><TXT>Kuten edellä jo todettiin,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0017"><P>Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 51, 57 ja 58 kohta.</P></NOTE> yleisen tietosuoja-asetuksen 58 artiklan 5 kohdassa säädetään kuitenkin <HT TYPE="ITALIC">valtuuksista</HT>, jotka on annettava poikkeuksetta kaikille valvontaviranomaisille tässä vaiheessa riippumatta sen määrittämisestä (tai ennen sen määrittämistä), olisiko kyseinen viranomainen yksittäisessä tapauksessa <HT TYPE="ITALIC">toimivaltainen</HT> johtava valvontaviranomainen vai osallistuva valvontaviranomainen vai eikö asia koskisi sitä mahdollisesti lainkaan. Yleisen tietosuoja-asetuksen 58 artiklan 5 kohdassa ei säädetä tilanteista, joissa, eikä tavasta, jolla tätä valtuutta panna vireille oikeudellisia menettelyjä on käytettävä. Luultavasti myös tästä syystä kyseiseen säännökseen sisältyy ilmaisu <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0061" REF.END="QE0061"/>tarvittaessa<QUOT.END REF.START="QS0061" CODE="201D" ID="QE0061"/>. Se on yleisen tietosuoja-asetuksen muiden säännösten tavoite.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0066"><NO.P>66.</NO.P><TXT>Yleisen tietosuoja-asetuksen 58 artiklan sanamuodosta eikä rakenteesta ei myöskään ilmene, että viranomaisten <HT TYPE="ITALIC">hallinnollisten valtuuksien</HT> (joihin sovellettaisiin yhden luukun järjestelmästä johtuvia rajoituksia) ja <HT TYPE="ITALIC">oikeudellisen menettelyn vireillepanoa koskevien valtuuksien</HT> (joihin ei sovellettaisi kyseisiä rajoituksia) välillä voidaan tehdä ero, kuten GBA väittää. Kyseisessä säännöksessä luetellaan kohta kohdalta valvontaviranomaisille myönnettävät eri valtuudet ja ryhmitellään ne tarkoituksen mukaan (esim. tutkintavaltuudet, korjaavat toimintavaltuudet ja neuvontavaltuudet). Kyseisten kohtien sanamuoto on melko samanlainen, ja niissä todetaan lähinnä, että <HT TYPE="ITALIC">jokaisella</HT> valvontaviranomaisella on niissä mainitut valtuudet.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0067"><NO.P>67.</NO.P><TXT>Tästä syystä 58 artiklan 5 kohtaa ei ole mielestäni perusteltua tulkita eri tavoin kuin saman artiklan 1–3 kohtaa. Kahdesta seuraavasta vain toinen voi pitää paikkansa: joko jokaisella valvontaviranomaisella on kaikki nämä valtuudet, joita ei rajoiteta yhden luukun järjestelmässä, tai kaikkia näitä valtuuksia on käytettävä asetuksessa säädettyjen menettelyjen mukaisesti ja siinä asetetuissa rajoissa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0068"><NO.P>68.</NO.P><TXT>Edellä tämän ratkaisuehdotuksen 51 ja 52 kohdassa esitetyistä syistä ensin mainittu vaihtoehto on perusteeton. Kun yleisen tietosuoja-asetuksen 58 artiklaa luetaan asiayhteydessään, on tosiasiallisesti selvää, että ainoastaan päinvastainen kuin se, mitä GBA ja jotkin hallitukset väittävät, voi pitää paikkansa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0069"><NO.P>69.</NO.P><TXT>Jokaisen valvontaviranomaisen on nimittäin edistettävä asetuksen asianmukaista ja johdonmukaista soveltamista. Tätä tarkoitusta varten jokaisen valvontaviranomaisen on – siitä riippumatta, toimiiko se johtavana vai osallistuvana valvontaviranomaisena tietyssä yksittäistapauksessa – esimerkiksi tutkittava sille tehdyt valitukset asianmukaista huolellisuutta<?PAGE NO="14"?> noudattaen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0018"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20151006">6.10.2015</DATE>, <NAME.CASE>Schrems</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑362/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:650">EU:C:2015:650</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0063">63</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20200716">16.7.2020</DATE>, <NAME.CASE>Facebook Ireland ja Schrems</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑311/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:559">EU:C:2020:559</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0109">109</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Vaikka väitetyt rikkomiset koskevat rajatylittävää käsittelyä eikä viranomainen ole johtava valvontaviranomainen, muiden valvontaviranomaisten pitäisi nimittäin voida tutkia asia, jotta ne voivat osallistua mielekkäällä tavalla, kun niitä kehotetaan siihen yhteistyö- ja yhdenmukaisuusmekanismien puitteissa,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0019"><P>Joissakin tapauksissa osallistuvalla valvontaviranomaisella on oikeus (ja sen olisi siksi voitava) toimittaa johtavalle valvontaviranomaiselle päätösehdotus: ks. yleisen tietosuoja-asetuksen 56 artiklan 2–4 kohta.</P></NOTE> tai toteuttaa kiireellisiä toimenpiteitä. Sitovien päätösten, joilla yleinen tietosuoja-asetus pannaan täytäntöön henkilötietojen käsittelijään tai rekisterinpitäjään nähden, antaminen on tällöin kuitenkin yleensä johtavan viranomaisen tehtävä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0020"><P>Ks. vastaavasti yleisen tietosuoja-asetuksen johdanto-osan 125 perustelukappale.</P></NOTE> Kuten erityisesti hiljattain annetusta tuomiosta Facebook Ireland ja Schrems ilmenee, <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0062" REF.END="QE0062"/><HT TYPE="ITALIC">toimivaltaisen</HT> kansallisen valvontaviranomaisen – – on voitava – –tarvittaessa nostaa kanne kansallisissa tuomioistuimissa<QUOT.END REF.START="QS0062" CODE="201D" ID="QE0062"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0021"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20200716">16.7.2020</DATE> (<NO.CASE>C‑311/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:559">EU:C:2020:559</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0120">120</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) (kursivointi tässä). Vastaavasti on täsmennettävä, että <HT TYPE="ITALIC">toimivaltaisen</HT> valvontaviranomaisen on reagoitava yleisen tietosuoja-asetuksen rikkomiseen ja valittava asianmukaisimmat keinot siihen, ks. julkisasiamies Saugmandsgaard Øen ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Facebook Ireland ja Schrems</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑311/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:1145">EU:C:2019:1145</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0147">147</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0148">148</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Vertaa näitä toteamuksia <DATE ISO="20151006">6.10.2015</DATE> annettuun tuomioon <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Schrems</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑362/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:650">EU:C:2015:650</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0065">65</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>), jossa unionin tuomioistuin totesi, että direktiivin 95/46 mukaisesti (jokaisen) kansallisen valvontaviranomaisen on voitava olla asianosaisena oikeudenkäynnissä.</P></NOTE> Väite, jonka mukaan valvontaviranomaiset voisivat olla noudattamatta yhdenmukaisuus- ja yhteistyömekanismeja, kun ne haluavat panna vireille oikeudellisia menettelyjä, ei ole siksi sopusoinnussa yleisen tietosuoja-asetuksen sanamuodon ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön kanssa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0070"><NO.P>70.</NO.P><TXT>Käytännön kannalta tarkasteltuna olisi lisäksi epäloogista estää viranomaista aloittamasta hallinnollista menettelyä, jotta asianomaisten toimijoiden kanssa voitaisiin keskustella tietosuojasääntöjen oletetusta rikkomisesta, mutta antaa saman viranomaisen panna välittömästi vireille samaa asiaa koskevat oikeustoimet tuomioistuimessa. Oikeusriita on usein viimeinen keino, jota viranomainen todennäköisesti käyttää, jos asiaa ei voida käsitellä tehokkaasti (muodollisilla tai epämuodollisilla) keskusteluilla ja hallinnollisilla päätöksillä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0071"><NO.P>71.</NO.P><TXT>GBA:n ehdottama rajanveto, jonka mukaan valvontaviranomainen <HT TYPE="ITALIC">ei voisi</HT> (<HT TYPE="ITALIC">hallinnollisesti</HT>) tutkia, valmistella ja prosessoida asiaa eikä tehdä päätöksiä, mutta <HT TYPE="ITALIC">voisi</HT> sen sijaan välittömästi <HT TYPE="ITALIC">panna vireille oikeudellisen menettelyn</HT> tuomioistuimessa, uhkaa tehdä hallintoviranomaisista epäilyttäviä lännensankareita, jotka ampuvat ensin ja puhuvat (ehkä) vasta sitten, jos lainkaan (<QUOT.START CODE="201D" ID="QS0063" REF.END="QE0063"/>jos sinun on ammuttava, ammu äläkä puhu<QUOT.END REF.START="QS0063" CODE="201D" ID="QE0063"/><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0022"><P>Kuten kuului kuuluisa repliikki elokuvassa <HT TYPE="ITALIC">Hyvät, pahat ja rumat</HT> (Sergio Leonen ohjaama vuonna 1966 ensi-iltaan tullut elokuva, jonka pääosissa esiintyivät Clint Eastwood, Lee Van Cleef ja Eli Wallach ja jonka tuottivat Produzioni Europee Associate ja United Artists).</P></NOTE>). En ole varma, olisiko tämä hallintoviranomaisille järkevä tai asianmukainen tapa käsitellä tietosuojasääntöjen oletettua rikkomista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0072"><NO.P>72.</NO.P><TXT>Vielä oleellisempaa on se, että jos valvontaviranomaiset voisivat vapaasti panna vireille menettelyjä kansallisissa tuomioistuimissa silloin, kun ne eivät voi käyttää hallinnollisia valtuuksiaan soveltamatta asetuksessa säädettyjä yhteistyö- ja yhdenmukaisuusmekanismeja, kyseisiä mekanismeja olisi tällöin helppo kiertää. Etenkin silloin, jos päätösluonnoksesta ei päästä yksimielisyyteen, sekä johtava valvontaviranomainen että (jokainen) osallistuva valvontaviranomainen voisi <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0064" REF.END="QE0064"/>ottaa tilanteen omiin käsiinsä<QUOT.END REF.START="QS0064" CODE="201D" ID="QE0064"/> ja panna vireille menettelyn kansallisissa tuomioistuimissa ja sivuuttaa näin yleisen tietosuoja-asetuksen 60 artiklan 4 kohdassa ja 65 artiklassa säädetyn menettelyn.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="15"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0073"><NO.P>73.</NO.P><TXT>Tällöin myös yhdestä tietosuojaneuvoston keskeisestä tehtävästä tulisi merkityksetön; kyseinen elin on perustettu yleisellä tietosuoja-asetuksella, ja sen muodostavat yksi valvontaviranomaisen johtaja kustakin jäsenvaltiosta ja Euroopan tietosuojavaltuutettu.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0023"><P>Yleisen tietosuoja-asetuksen 68 artikla.</P></NOTE> Tietosuojaneuvoston yhtenä tehtävänä on nimenomaan yleisen tietosuoja-asetuksen asianmukaisen soveltamisen seuranta ja varmistaminen, jos eri valvontaviranomaisten välillä on erimielisyyttä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0024"><P>Ks. erityisesti yleisen tietosuoja-asetuksen 70 artiklan 1 kohdan a alakohta.</P></NOTE> Tällaisissa tapauksissa tietosuojaneuvosto toimii riidanratkaisu- ja päätöksentekoelimenä. Jos GBA:n ja joidenkin hallitusten puolustamaa tulkintaa noudatettaisiin, yleisen tietosuoja-asetuksen 65 artiklassa säädetty menettely voitaisiin sivuuttaa kokonaan: jokainen viranomainen voisi kulkea omaa tietään välittämättä tietosuojaneuvostosta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0074"><NO.P>74.</NO.P><TXT>Seurauksena oleva tilanne näyttäisi olevan juuri päinvastainen kuin mitä unionin lainsäätäjä pyrki saavuttamaan uudella järjestelmällä, kuten seuraavassa osassa selitetään.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">2.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Yleisen tietosuoja-asetuksen teleologinen ja historiallinen tulkinta</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0075"><NO.P>75.</NO.P><TXT>Yleisen tietosuoja-asetuksen johdanto-osan yhdeksännestä perustelukappaleesta ilmenee unionin lainsäätäjän katsoneen, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0065" REF.END="QE0065"/>direktiivin 95/46/EY tavoitteet ja periaatteet ovat edelleen pätevät<QUOT.END REF.START="QS0065" CODE="201D" ID="QE0065"/>, mutta kyseisen välineen avulla <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0066" REF.END="QE0066"/>ei ole pystytty estämään tietosuojan täytäntöönpanon hajanaisuutta eri puolilla unionia, oikeudellista epävarmuutta tai laajalle levinnyttä näkemystä, jonka mukaan – – luonnollisten henkilöiden suojelun kannalta [on olemassa] huomattavia riskejä<QUOT.END REF.START="QS0066" CODE="201D" ID="QE0066"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0076"><NO.P>76.</NO.P><TXT>Johdonmukaisuuden varmistamisen tarpeesta tuli siten <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0067" REF.END="QE0067"/>pelin henki<QUOT.END REF.START="QS0067" CODE="201D" ID="QE0067"/> oikeudellisessa välineessä, jolla korvattiin direktiivi 95/46. Tätä tavoitetta pidettiin tärkeänä kahdesta näkökulmasta: yhtäältä siksi, että voitaisiin varmistaa luonnollisten henkilöiden yhdenmukainen ja korkeatasoinen suoja, ja toisaalta siksi, että voitaisiin poistaa henkilötietojen liikkuvuuden esteet unionissa sekä taata oikeusvarmuus ja läpinäkyvyys talouden toimijoille.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0025"><P>Ks. yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (yleinen tietosuoja-asetus) koskevan komission ehdotuksen (COM(2012) 11 final) perustelut. Ks. myös yleisen tietosuoja-asetuksen johdanto-osan 10, 13 ja 123 perustelukappale.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0077"><NO.P>77.</NO.P><TXT>Jälkimmäistä näkökohtaa olisi painotettava. Direktiivin 95/46 nojalla koko unionin alueella toimivat talouden toimijat olivat velvollisia noudattamaan erilaisia kansallisia säännöksiä, joilla direktiivi pantiin täytäntöön, ja tekemään samaan aikaan yhteistyötä kaikkien kansallisten tietosuojaviranomaisten kanssa. Tämä tilanne oli talouden toimijoille kallis, työläs ja aikaa vievä sekä aiheutti väistämättä myös epävarmuutta ja ristiriitoja kyseisille toimijoille ja niiden asiakkaille.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0026"><P>Ks. tästä yleisesti Giurgiu, A. ja Larsen, T., <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0068" REF.END="QE0068"/>Roles and Powers of National Data Protection Authorities – Moving from Directive 95/46/EC to the GDPR: Stronger and More <QUOT.START CODE="2018" ID="QS0069" REF.END="QE0069"/>European<QUOT.END REF.START="QS0069" CODE="2019" ID="QE0069"/> DPAs as Guardians of Consistency?<QUOT.END REF.START="QS0068" CODE="201D" ID="QE0068"/>, <HT TYPE="ITALIC">European Data Protection Law Review</HT>, 2016, s. 342–352, erityisesti s. 349 sekä Voigt, P. ja von dem Bussche, A., <HT TYPE="ITALIC">The EU General Data Protection Regulation (GDPR) – A Practical Guide</HT>, Springer, 2017, s. 190–192.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0078"><NO.P>78.</NO.P><TXT>Direktiivillä 95/46 perustetun järjestelmän rajat tulivat ilmi myös joissakin unionin tuomioistuimen tuomioissa. Unionin tuomioistuin totesi tuomiossa Weltimmo, että alueellisuuden periaate rajoittaa tiukasti tietosuojaviranomaisten toimivaltuuksia: kyseiset viranomaiset voivat toteuttaa ainoastaan niiden omalla alueella tapahtuvan rikkomisen vastaisia toimia, ja niiden on kaikissa muissa tapauksissa pyydettävä muiden jäsenvaltioiden viranomaisia toimimaan.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0027"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20151001">1.10.2015</DATE> (<NO.CASE>C‑230/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:639">EU:C:2015:639</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0042">42</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0060">60</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Tuomiossa Wirtschaftsakademie Schleswig-Holstein unionin tuomioistuin totesi,<?PAGE NO="16"?> että rajatylittävän käsittelyn tapauksessa kukin tietosuojaviranomainen voi käyttää toimintavaltuuksiaan alueelleen sijoittautuneeseen elimeen nähden riippumatta sen jäsenvaltion tietosuojaviranomaisen näkemyksistä ja toimista, jossa käsittelystä vastaavalla elimellä on kotipaikka.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0028"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180605">5.6.2018</DATE> (<NO.CASE>C‑210/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:388">EU:C:2018:388</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0065">65</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0074">74</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0079"><NO.P>79.</NO.P><TXT>Tietojenkäsittelyn virtuaalisessa maailmassa eri viranomaisten toimivallan jakaminen alueittain on kuitenkin usein ongelmallista.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0029"><P>Ks. esim. Miglio, A., <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0070" REF.END="QE0070"/>The Competence of Supervisory Authorities and the One-stop-shop Mechanism<QUOT.END REF.START="QS0070" CODE="201D" ID="QE0070"/>, <HT TYPE="ITALIC">EU Law Live – Weekend edition</HT>, nro 28, 2020, s. 10–14, erityisesti s. 11.</P></NOTE> Lisäksi selkeiden koordinointimenettelyjen puuttuminen kansallisten viranomaisten väliltä aiheutti epäjohdonmukaisuutta ja epävarmuutta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0080"><NO.P>80.</NO.P><TXT>Ottamalla käyttöön yhden luukun järjestelmän, jossa johtavalla valvontaviranomaisella on merkittävä asema ja johon sisältyy yhteistyömekanismeja muiden valvontaviranomaisten vetämiseksi mukaan asian käsittelyyn, oli tarkoitus torjua juuri näitä ongelmia.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0030"><P>Ks. julkisasiamies Botin ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Wirtschaftsakademie Schleswig-Holstein</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑210/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:796">EU:C:2017:796</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0103">103</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Tuomiossa Google (hakutulosten luettelosta poistamisen alueellinen ulottuvuus) unionin tuomioistuin korosti yhteistyö- ja yhdenmukaisuusmekanismien tärkeyttä yleisen tietosuoja-asetuksen asianmukaisen ja johdonmukaisen soveltamisen kannalta sekä niiden pakollisuutta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0031"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190924">24.9.2019</DATE> (<NO.CASE>C‑507/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:772">EU:C:2019:772</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0068">68</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Tämän jälkeen myös julkisasiamies Saugmandsgaard Øe korosti ratkaisuehdotuksessa Facebook Ireland ja Schrems, että yleisen tietosuoja-asetuksen VII luvussa säädetyillä yhteistyö- ja yhdenmukaisuusmekanismeilla on tarkoitus välttää se vaara, että eri valvontaviranomaisilla on eri lähestymistapa rajatylittävään käsittelyyn.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0032"><P><REF.DOC.ECR><NO.CASE>C‑311/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:1145">EU:C:2019:1145</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0155">155</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0081"><NO.P>81.</NO.P><TXT>Kuten GBA korostaa, pitää paikkansa, että sekä neuvosto että parlamentti pyrkivät lainsäädäntömenettelyn aikana rajoittamaan komission alkuperäisen suunnitelman mukaista johtavan valvontaviranomaisen toimivaltaa. Yleisen tietosuoja-asetuksen lopulliseen tekstiin lopulta sisällytetyt muutokset eivät kuitenkaan herätä epäilyjä edellä esitetystä asetuksen tulkinnasta vaan pikemminkin vahvistavat sen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0082"><NO.P>82.</NO.P><TXT>Komission alkuperäisen ehdotuksen mukaan yhden luukun järjestelmä tarkoittaa sitä, että rajatylittävässä käsittelyssä yhden ainoan valvontaviranomaisen (johtavan valvontaviranomaisen) on oltava vastuussa rekisterinpitäjän tai henkilötietojen käsittelijän toiminnan valvonnasta kaikkialla unionissa ja tehtävä sitä koskevia päätöksiä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0033"><P>Ks. komission ehdotuksen johdanto-osan 97 ja 98 perustelukappale (ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen alaviite 25).</P></NOTE> Tämä ehdotus herätti kuitenkin keskusteluja neuvostossa ja parlamentissa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0083"><NO.P>83.</NO.P><TXT>Neuvosto hyväksyi lopulta tekstin puheenjohtajavaltion esittämän ehdotuksen perusteella.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0034"><P>Ks. neuvoston asiakirjat 15656/1/14 REV <DATE ISO="20141101">1</DATE>, <DATE ISO="20141128">28.11.2014</DATE>, ja 16526/<DATE ISO="20141214">14</DATE>, <DATE ISO="20141204">4.</DATE> ja <DATE ISO="20141205">5.12.2014</DATE>, s. 2, 8 ja 9.</P></NOTE> Kyseisessä ehdotuksessa ei millään tavoin kyseenalaistettu sellaisenaan yhden luukun järjestelmää, jonka neuvosto toteaa olevan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0071" REF.END="QE0071"/>yksi<QUOT.END REF.START="QS0071" CODE="201D" ID="QE0071"/> uuden lainsäädäntökehyksen <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0072" REF.END="QE0072"/>keskeisistä kohdista<QUOT.END REF.START="QS0072" CODE="201D" ID="QE0072"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0035"><P>Ibid., s. 1.</P></NOTE> Puheenjohtajan ehdotus johti lopulta kahteen melko erityisten tarkistusten ryhmään.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="17"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0084"><NO.P>84.</NO.P><TXT>Ensinnäkin neuvosto halusi ottaa käyttöön tiettyjä johtavan valvontaviranomaisen yleistä toimivaltaa koskevia <HT TYPE="ITALIC">poikkeuksia</HT>, jotka liittyivät viranomaisten suorittamaan käsittelyyn ja paikallisiin tilanteisiin. Neuvosto ehdotti siksi kahden sellaisen säännöksen käyttöönottoa, jotka eivät sisältyneet komission ehdotukseen<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0036"><P>Ks. neuvoston asiakirja 5419/1/16 REV <DATE ISO="20160401">1</DATE>, <DATE ISO="20160408">8.4.2016</DATE>, s. 203–205.</P></NOTE> ja jotka ovat nyt yleisen tietosuoja-asetuksen 55 artiklan 2 kohta ja 56 artiklan 2 kohta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0037"><P>Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 45 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0085"><NO.P>85.</NO.P><TXT>Toiseksi neuvosto halusi <HT TYPE="ITALIC">supistaa</HT> johtavan valvontaviranomaisen roolia ja toimivaltaa lisäämällä menettelyn osallistavuutta. Komission ehdotuksen tekstiä pidettiin tältä osin hieman epäselvänä, ja sen katsottiin saattavan jopa johtaa johtavan valvontaviranomaisen yksinomaiseen toimivaltaan rajatylittävässä tietojenkäsittelyssä. Tekstiin tehtiin joitakin muutoksia, jotta voitiin lisätä rekisteröityjen ja valvontaviranomaisten välistä <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0073" REF.END="QE0073"/>läheisyyttä<QUOT.END REF.START="QS0073" CODE="201D" ID="QE0073"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0038"><P>Neuvoston asiakirja 15656/1/14 REV <DATE ISO="20141101">1</DATE>, <DATE ISO="20141128">28.11.2014</DATE>, s. 2.</P></NOTE> Muun muassa muiden valvontaviranomaisten osallistumista päätöksentekoprosessiin lisättiin huomattavasti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0086"><NO.P>86.</NO.P><TXT>Myös Euroopan parlamentti tuki yhden luukun järjestelmän perustamista ja johtavan valvontaviranomaisen roolin vahvistamista, mutta ehdotti valvontaviranomaisten välisen yhteistyöjärjestelmän tehostamista. Tämä todetaan varsin selvästi sekä parlamentin mietintöluonnoksen perusteluissa<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0039"><P>Ks. asiakirja A7-0402/2013, <DATE ISO="20131122">22.11.2013</DATE>, jossa yhden luukun järjestelmän todettiin olevan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0074" REF.END="QE0074"/>suuri harppaus kohti tietosuojalainsäädännön yhtenäistä soveltamista kaikkialla EU:ssa<QUOT.END REF.START="QS0074" CODE="201D" ID="QE0074"/>.</P></NOTE> että <DATE ISO="20140312">12.3.2014</DATE> annetussa Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselmassa<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0040"><P>Asiakirja EP-PE_TC1-COD(2012)0011, <DATE ISO="20140312">12.3.2014</DATE> (ks. erityisesti tarkistukset 148, 149, 158, 159 ja 167).</P></NOTE>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0087"><NO.P>87.</NO.P><TXT>Lähinnä neuvoston ja parlamentin toiminnan ansiosta aiemmin voimakkaasti johtavaan valvontaviranomaiseen nojautuneesta yhden luukun järjestelmästä tuli tasapainoisempi kahden pilarin järjestelmä: johtavalla valvontaviranomaisella on edelleen johtava asema rajatylittävässä käsittelyssä, mutta myös muiden valvontaviranomaisten roolia on vahvistettu siten, että ne osallistuvat aktiivisesti prosessiin yhteistyö- ja yhdenmukaisuusmekanismien kautta, ja tietosuojaneuvosto toimii sovittelijana ja ohjaajana erimielisyyksissä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0088"><NO.P>88.</NO.P><TXT>Yleisen tietosuoja-asetuksen teleologinen ja historiallinen tulkinta vahvistavat siten yhden luukun järjestelmän tärkeyden ja näin ollen johtavan valvontaviranomaisen yleisen toimivallan rajatylittävässä tietojenkäsittelyssä. GBA:n ja tiettyjen hallitusten ehdottama yleisen tietosuoja-asetuksen säännösten tulkinta ei sovi yhteen unionin lainsäätäjän aikomuksen kanssa sellaisena kuin se voidaan päätellä asetuksen johdanto-osasta ja säännöksistä sekä valmisteluasiakirjoista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0089"><NO.P>89.</NO.P><TXT>Katson näin ollen, että sanamuodon mukainen, asiayhteyteen perustuva, teleologinen ja historiallinen lähestymistapa yleisen tietosuoja-asetuksen merkityksellisten säännösten tulkintaan vahvistaa, että valvontaviranomaisten on noudatettava asetukseen sisältyviä toimivaltaa sekä yhteistyö- ja yhdenmukaisuusmekanismeja ja ‑menettelyjä koskevia säännöksiä. Rajatylittävässä käsittelyssä kyseisten viranomaisten on toimittava yleisessä tietosuoja-asetuksessa säädetyissä puitteissa.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="18"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0090"><NO.P>90.</NO.P><TXT>GBA ja tietyt hallitukset esittävät kuitenkin lisäksi kahdenlaisia väitteitä, jotka niiden mielestä tukevat kaikkien valvontaviranomaisten yksipuolista toimintaa koskevien valtuuksien vahvistamista myös rajatylittävässä käsittelyssä. Seuraavissa osissa selitän, miksi näiden väitteiden ei ainakaan tällä hetkellä pitäisi kyseenalaistaa edellä esittämääni yleisen tietosuoja-asetuksen tulkintaa.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">3.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Perusoikeuskirjaan perustuva yleisen tietosuoja-asetuksen tulkinta</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0091"><NO.P>91.</NO.P><TXT>GBA pysyy näkemyksessään, jonka mukaan perusoikeuskirjan 7, 8 ja 47 artiklan noudattaminen edellyttää valvontaviranomaisten rajoittamatonta toimivaltaa panna vireille oikeudellisia menettelyjä henkilötietojen käsittelijöitä ja rekisterinpitäjiä vastaan, myös luonteeltaan rajatylittävän käsittelyn yhteydessä. Tätä asiaa koskevien GBA:n väitteiden taustalla näyttää olevan kaksi keskeistä huolenaihetta, vaikka kumpaakaan niistä ei ole tuotu selkeästi esiin sen huomautuksissa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0041"><P>Oletan vastaavasti, että kyseisissä perusoikeuskirjan määräyksissä ja oikeuksissa, joihin on vedottu, on kyse rekisteröityjen oikeuksista, joita valvontaviranomaisen on suojeltava, ja ettei valvontaviranomaisella itsellään ole kyseisiä oikeuksia. Ajatus siitä, että hallintoviranomaisilla, jotka ovat valtion ilmentymiä, olisi perus(ihmis)oikeuksia, joihin ne voisivat vedota valtiota vastaan (tai pikemminkin toisiaan vastaan tai horisontaalisen välittömän oikeusvaikutuksen tapauksissa jopa yksilöitä vastaan), on todellakin varsin kummallinen. Vastauksen pitäisi mielestäni olla selvästi kieltävä, mutta myönnän, että jäsenvaltioissa on erilaisia lähestymistapoja. Käsiteltävässä tapauksessa tätä asiaa ei joka tapauksessa ole tarpeen tutkia.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0092"><NO.P>92.</NO.P><TXT>GBA:n <HT TYPE="ITALIC">ensimmäinen</HT> huolenaihe näyttää liittyvän niiden viranomaisten määrän vähentymiseen, jotka voivat toteuttaa toimia tietyn menettelytavan yhteydessä. Tähän näkemykseen näyttää sisältyvän hiljainen olettama siitä, että suojan korkea taso edellyttää useita viranomaisia, jotka voivat varmistaa yleisen tietosuoja-asetuksen noudattamisen jopa toimimalla samanaikaisesti. Yksinkertaisesti sanottuna mitä useampi viranomainen on mukana, sitä korkeampi on suojan taso.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0093"><NO.P>93.</NO.P><TXT>Tämä ei välttämättä pidä paikkaansa ainakaan suojan tason osalta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0094"><NO.P>94.</NO.P><TXT>On totta, kuten unionin tuomioistuin totesi, että unionin tietosuojalainsäädännöllä, luettuna perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklan valossa, pyritään varmistamaan tietosuojan <HT TYPE="ITALIC">korkea taso</HT>, muun muassa perusoikeus yksityiselämän kunnioitukseen henkilötietojen käsittelyssä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0042"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20151006">6.10.2015</DATE>, <NAME.CASE>Schrems</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑362/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:650">EU:C:2015:650</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0039">39</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0095"><NO.P>95.</NO.P><TXT>Unionin lainsäätäjä on kuitenkin katsonut, että jotta voitaisiin varmistaa <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0075" REF.END="QE0075"/><HT TYPE="ITALIC">korkeatasoinen</HT> luonnollisten henkilöiden suojelu<QUOT.END REF.START="QS0075" CODE="201D" ID="QE0075"/>, tarvitaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0076" REF.END="QE0076"/>vahva ja <HT TYPE="ITALIC">johdonmukaisempi</HT> tietosuojakehys<QUOT.END REF.START="QS0076" CODE="201D" ID="QE0076"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0043"><P>Ks. yleisen tietosuoja-asetuksen johdanto-osan seitsemäs, yhdeksäs ja kymmenes perustelukappale (kursivointi tässä).</P></NOTE> Yleisessä tietosuoja-asetuksessa säädetyllä kehyksellä on siksi tarkoitus varmistaa yhdenmukaisuus kaikilla tasoilla: niin luonnollisten henkilöiden, talouden toimijoiden, rekisterinpitäjien ja henkilötietojen käsittelijöiden kuin valvontaviranomaistenkin tasolla.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0044"><P>Ks. vastaavasti yleisen tietosuoja-asetuksen johdanto-osan 10, 11 ja 13 perustelukappale.</P></NOTE> Yleisellä tietosuoja-asetuksella pyritään sen johdanto-osan 116 perustelukappaleen mukaisesti edistämään viimeksi mainittujen <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0077" REF.END="QE0077"/><HT TYPE="ITALIC">tiiviimpää</HT> keskinäistä yhteistyötä<QUOT.END REF.START="QS0077" CODE="201D" ID="QE0077"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0045"><P>Kursivointi tässä.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0096"><NO.P>96.</NO.P><TXT>Toisin kuin GBA väitti, pyrkimys taata rekisteröidyillä olevien oikeuksien ja vapauksien <HT TYPE="ITALIC">korkeatasoinen</HT> suojelu sopii näin ollen – unionin lainsäätäjän käsityksen mukaan – täysin yhteen edellä kuvatun yhden luukun järjestelmän toiminnan kanssa. Sallimalla johdonmukaisempi, tehokkaampi ja läpinäkyvämpi lähestymistapa asiaan yleisessä tietosuoja-asetuksessa säädetyillä<?PAGE NO="19"?> yhteistyö- ja yhdenmukaisuusmekanismeilla olisi edistettävä sitä, että muun muassa perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa vahvistettujen oikeuksien edistämistä ja turvaamista painotetaan voimakkaammin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0097"><NO.P>97.</NO.P><TXT>Toisin sanoen johdonmukainen ja yhtenäinen suojan taso ei tietenkään estä toteuttamasta korkeatasoista suojaa. Kyse on vain siitä, mihin tämä yhtenäinen mittapuu pitäisi asettaa. Valvontaviranomaisten useat toisiinsa liittymättömät ja mahdollisesti ristiriitaiset rinnakkaiset toimet tuskin missään tapauksessa edistäisivät tosiasiallisesti tavoitteena olevaa <HT TYPE="ITALIC">korkeatasoisen</HT> yksilöiden oikeuksien suojelun varmistamista. Valvontaviranomaisten yhteistoimin varmistaman yhdenmukaisuuden ja selkeyden voidaan katsoa edistävän tätä tavoitetta paremmin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0098"><NO.P>98.</NO.P><TXT>GBA:n esiin tuoma <HT TYPE="ITALIC">toinen</HT> huolenaihe herättää valituksen tekevien yksilöiden ja valituksen perusteella lopulta toimia toteuttavien valvontaviranomaisten väliseen läheisyyteen liittyviä kysymyksiä. Kyse on lähinnä siitä, voivatko yksilöt panna oikeudellisen menettelyn tehokkaasti vireille valitukseensa liittyvästä valvontaviranomaisten toiminnasta tai toimimatta jättämisestä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0099"><NO.P>99.</NO.P><TXT>Yleisen tietosuoja-asetuksen 78 artiklassa nimittäin vahvistetaan luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin valvontaviranomaista vastaan. Jotta yleisessä tietosuoja-asetuksessa säädetyt oikeussuojakeinot vastaavat perusoikeuskirjan 47 artiklaa, niissä ei myöskään voida edellyttää, että rekisteröidyt noudattavat yksityiskohtaisia sääntöjä, jotka – ottaen huomioon heidän asemansa luonnollisina henkilöinä – voivat vaikuttaa suhteettomasti heidän oikeussuojakeinoja koskevaan oikeuteensa (esimerkiksi kustannusten lisääntymisen tai toiminnan viivästymisen vuoksi).<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0046"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170927">27.9.2017</DATE>, <NAME.CASE>Puškár</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑73/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:725">EU:C:2017:725</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0054">54</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0076">76</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0100"><NO.P>100.</NO.P><TXT>Yksikään kunkin asianosaisen tältä osin esittämistä (varsin epämääräisistä) väitteistä ei kuitenkaan selitä selvästi sitä, miksi Facebookin, Tšekin ja Suomen hallitusten sekä komission puoltama yleisen tietosuoja-asetuksen tulkinta olisi ristiriidassa perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0101"><NO.P>101.</NO.P><TXT>Ensinnäkin yleisessä tietosuoja-asetuksessa säädetään nimenomaisesti rekisteröityjen oikeudesta panna vireille oikeudellinen menettely sekä rekisterinpitäjiä ja henkilötietojen käsittelijöitä että valvontaviranomaisia vastaan. Rakenteellisesti ei ole siksi selvää, miksi yleinen tietosuoja-asetus ei olisi perusoikeuskirjan 47 artiklan mukainen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0102"><NO.P>102.</NO.P><TXT>Rekisteröityjen oikeudesta panna vireille oikeudellinen menettely <HT TYPE="ITALIC">rekisterinpitäjiä ja henkilötietojen käsittelijöitä vastaan</HT> on todettava, että he voivat valita, panevatko he menettelyn vireille niiden jäsenvaltioiden tuomioistuimissa, joihin rekisterinpitäjä tai henkilötietojen käsittelijä on sijoittautunut, vai niiden jäsenvaltioiden tuomioistuimissa, joissa rekisteröityjen asuinpaikka on.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0047"><P>Ks. yleisen tietosuoja-asetuksen 79 artikla ja johdanto-osan 145 perustelukappale.</P></NOTE> Tämä sääntö vaikuttaa rekisteröidyille melko suotuisalta tai ainakin ongelmattomalta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0048"><P>Tämä ratkaisu sopii käytännössä yhteen myös sen kanssa, mikä on yleensä (suojeleva) forum (actoris) Bryssel-asetuksessa säädetyn järjestelmän mukaisissa kuluttajasopimuksissa – ks. yleisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180125">25.1.2018</DATE>, <NAME.CASE>Schrems</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑498/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:37">EU:C:2018:37</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0103"><NO.P>103.</NO.P><TXT>Tilanne on monimutkaisempi, kun tarkastellaan rekisteröityjen oikeutta panna vireille oikeudellinen menettely <HT TYPE="ITALIC">valvontaviranomaisia vastaan</HT>. Rekisteröidyillä on ensinnäkin oikeus riitauttaa sekä valvontaviranomaisten toiminta että niiden toimimatta jättäminen. He voivat<?PAGE NO="20"?> toteuttaa toimia erityisesti jokaista sellaista valvontaviranomaista vastaan, joka <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0078" REF.END="QE0078"/>ei käsittele valitusta, hylkää sen kokonaan tai osittain tai ei ryhdy toimiin, jotka ovat tarpeen rekisteröidyn oikeuksien suojaamiseksi<QUOT.END REF.START="QS0078" CODE="201D" ID="QE0078"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0049"><P>Ks. yleisen tietosuoja-asetuksen johdanto-osan 141 ja 143 perustelukappale ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20200716">16.7.2020</DATE>, <NAME.CASE>Facebook Ireland ja Schrems</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑311/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:559">EU:C:2020:559</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0110">110</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0104"><NO.P>104.</NO.P><TXT>Toisin kuin rekisterinpitäjiä ja henkilötietojen käsittelijöitä vastaan nostettavat kanteet, valvontaviranomaisia vastaan nostettavat kanteet on kuitenkin pantava vireille sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, johon valvontaviranomainen on sijoittautunut.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0050"><P>Ks. yleisen tietosuoja-asetuksen johdanto-osan 143 perustelukappale ja 78 artikla.</P></NOTE> Tämä sääntö voi vaikuttaa yksilöille epäsuotuisalta, mutta on pidettävä mielessä, että yleisen tietosuoja-asetuksen 60 artiklan 8 ja 9 kohdassa todetaan, että jos rekisteröidyn tekemä valitus hylätään tai jätetään tutkimatta kokonaan tai osittain, <HT TYPE="ITALIC">valvontaviranomaisen, jolle rekisteröity on tehnyt valituksen</HT>, on hyväksyttävä päätös ja annettava se tiedoksi rekisteröidylle. Tämä pätee siitä riippumatta, onko tämä viranomainen johtava valvontaviranomainen vai ei, joten rekisteröity voi (tarvittaessa) panna menettelyn vireille omassa jäsenvaltiossaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0105"><NO.P>105.</NO.P><TXT>Vaikuttaa siltä, että näillä mekanismeilla, joilla siirretään toimivalta tehdä päätös ja tarvittaessa tehdään mahdollisesti kahdenlaisia päätöksiä (johtava valvontaviranomainen voi tehdä rekisterinpitäjää ja henkilötietojen käsittelijää koskevia päätöksiä ja paikallisviranomainen valittajaa koskevia päätöksiä), näytetään nimenomaisesti pyrittävän siihen, ettei rekisteröityjen tarvitse <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0079" REF.END="QE0079"/>kiertää<QUOT.END REF.START="QS0079" CODE="201D" ID="QE0079"/> unionin istuntosaleja panemassa vireille oikeudellisia menettelyjä toimimatta jättäneitä valvontaviranomaisia vastaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0106"><NO.P>106.</NO.P><TXT>Myönnän kuitenkin, että tällainen ratkaisu voi herättää joitakin käytännön kysymyksiä. Mikä on kunkin päätöksen täsmällinen sisältö? Olisiko tämä sisältö sama<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0051"><P>Ks. tällaisesta lähestymistavasta toisessa (hajautetussa) sääntely-yhteydessä ratkaisuehdotukseni <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Astellas Pharma</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑557/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:957">EU:C:2017:957</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> vai eri? Voisiko rekisteröity riitauttaa kaikki seikat, joiden hän katsoo koskevan omaa tapaustaan – myös ne, jotka ovat tosiasiallisesti osa johtavan valvontaviranomaisen päätöstä? Vai olisiko valvontaviranomaisen, jolle rekisteröity on tehnyt valituksen, päätös pitkälti pelkkä yksittäisen valituksen muodollisesti ratkaiseva <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0080" REF.END="QE0080"/>tyhjä kuori<QUOT.END REF.START="QS0080" CODE="201D" ID="QE0080"/>, jolloin varsinainen sisältö olisi johtavan valvontaviranomaisen päätöksessä? Pitäisikö rekisteröidyn siinä tapauksessa panna oikeudellinen menettely vireille joka tapauksessa sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, johon johtava valvontaviranomainen on sijoittautunut, voidakseen käyttää yleisen tietosuoja-asetuksen 78 artiklassa ja perusoikeuskirjan 47 artiklassa tarkoitettuja tehokkaita oikeussuojakeinoja? Miten tehokkaan oikeussuojakeinojen saatavuutta koskevat säännöt toimisivat taustalla olevien päätösten valvonnan osalta niin <HT TYPE="ITALIC">horisontaalisella</HT> tasolla (yhdessä toimivien valvontaviranomaisten keskuudessa) kuin<?PAGE NO="21"?> <HT TYPE="ITALIC">vertikaalisellakin</HT> tasolla (tietosuojaneuvoston yhdenmukaisuusmekanismin puitteissa antaman valvontaviranomaisen lopullista päätöstä edeltävän ja siihen luultavasti tosisiallisesti vaikuttavan lausunnon tai päätöksen valvonnassa)?<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0052"><P>Viimeksi mainitun osalta 78 artiklan 4 kohdassa säädetään, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0081" REF.END="QE0081"/>jos kanne on nostettu sellaista valvontaviranomaisen päätöstä vastaan, jota edelsi tietosuojaneuvoston yhdenmukaisuusmekanismin puitteissa antama lausunto tai päätös, valvontaviranomaisen on toimitettava kyseinen lausunto tai päätös tuomioistuimelle<QUOT.END REF.START="QS0081" CODE="201D" ID="QE0081"/>. Käytännössä tämä on todennäköisesti ainoa keino toteuttaa tietosuojaneuvoston päätösten tuomioistuinvalvonta, sillä kuten yleisen tietosuoja-asetuksen johdanto-osan 143 perustelukappaleessa uhkaavasti vahvistetaan, <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0082" REF.END="QE0082"/>jokaisella luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä<QUOT.END REF.START="QS0082" CODE="201D" ID="QE0082"/> (näin ollen myös rekisteröidyllä) on SEUT 263 artiklassa määrättyjen edellytysten täyttyessä oikeus riitauttaa tietosuojaneuvoston oikeudellisesti sitova päätös unionin tuomioistuimissa. Kun otetaan huomioon SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa määrättyjen yksityisten asiavaltuuden edellytyksiä koskeva unionin tuomioistuimen suppea tulkinta, ei ole kuitenkaan helppo määritellä tilanteita, joissa tietosuojaneuvoston päätösten voidaan katsoa koskevan yksilöitä <HT TYPE="ITALIC">suoraan</HT>, koska viimeksi mainittuja päätöksiä on joka tapauksessa <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0083" REF.END="QE0083"/>sovellettava<QUOT.END REF.START="QS0083" CODE="201D" ID="QE0083"/> tietyn rekisteröidyn tilanteeseen johtavan tai osallistuvan valvontaviranomaisen myöhemmällä päätöksellä. Kuten monella muullakin unionin oikeuden alalla (kriittinen näkemys tästä asiasta ks. ratkaisuehdotukseni <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Région de Bruxelles-Capitale v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑352/19 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:588">EU:C:2020:588</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0137">137</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0147">147</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>), tällaisessa tilanteessa tietosuojaneuvoston päätös voitaisiin riitauttaa viime kädessä ainoastaan SEUT 267 artiklan nojalla annettavan ennakkoratkaisun kautta, ja tämä mahdollisuus rajoittuu tapauksiin, joissa tiedonhaluisempi kansallinen tuomioistuin haluaa poistaa oman tuomioistuinvalvontansa edestä <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0084" REF.END="QE0084"/>verhon<QUOT.END REF.START="QS0084" CODE="201D" ID="QE0084"/>, jonka kansallisen valvontaviranomainen asetti yleisen tietosuoja-asetuksen 78 artiklan 4 kohdan nojalla <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0085" REF.END="QE0085"/>toimitetun<QUOT.END REF.START="QS0085" CODE="201D" ID="QE0085"/> tietosuojaneuvoston lausunnon muodossa.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0107"><NO.P>107.</NO.P><TXT>Mahdollisia hankaluuksia on paljon. Käytännön kokemus saattaa jossain vaiheessa paljastaa todellisia ongelmia, jotka liittyvät uudelle järjestelmälle ominaiseen oikeussuojan laatuun tai jopa tasoon. Tällä hetkellä tällaisia ongelmia voi kuitenkin vain arvailla. Unionin tuomioistuimelle ei ole tässä vaiheessa eikä varsinkaan käsiteltävässä asiassa esitetty seikkoja, jotka viittaisivat tällaisiin ongelmiin.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">4.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Tietosuoja-asetuksen mahdollinen puutteellinen täytäntöönpano</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0108"><NO.P>108.</NO.P><TXT>GBA väittää lähinnä, ettei yleisen tietosuoja-asetuksen täytäntöönpanoa rajatylittävissä tilanteissa voida jättää lähes yksinomaan johtavalle valvontaviranomaiselle ja rekisteröidyille, joihin tietojenkäsittely voi vaikuttaa. Jokaisen valvontaviranomaisen tehtävänä on pyrkiä suojaamaan sellaisten yksilöiden oikeuksia, joihin tietojenkäsittely voi vaikuttaa. Valvontaviranomainen ei voi etenkään hoitaa tehtäväänsä asianmukaisesti, jos päätös oletetun rikkomisen vastaisesta toimesta ja sen toteutustavasta jätetään jokaisessa tilanteessa toisen viranomaisen harkintaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0109"><NO.P>109.</NO.P><TXT>Tällä argumentilla nähdäkseni lähinnä riitautetaan suoraan yleisellä tietosuoja-asetuksella käyttöön otettu uusi yhteistyömekanismi. Annan tähän kaksiosaisen vastauksen: yhtäältä, siltä osin kuin on kyse <HT TYPE="ITALIC">voimassa olevasta lainsäädännöstä</HT>, yleiseen tietosuoja-asetukseen voitaisiin katsoa sisältyvän mekanismeja, joilla on tarkoitus välttää tällaiset skenaariot. Toisaalta, siltä osin kuin on kyse uusien järjestelmien <HT TYPE="ITALIC">tosiasiallisesta toiminnasta ja tosiasiallisista vaikutuksista</HT>, tällaiset pelot ovat tässä vaiheessa ennenaikaisia ja hypoteettisia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0110"><NO.P>110.</NO.P><TXT>Ensinnäkin heti aluksi on täsmennettävä, että se, ettei valvontaviranomainen ole johtava valvontaviranomainen tietyn rekisterinpitäjän tai henkilötietojen käsittelijän osalta, ei missään tapauksessa tarkoita – kuten GBA väittää – etteikö yleisen tietosuoja-asetuksen rikkominen, joka on rikos, voi johtaa syytetoimiin. Yleisen tietosuoja-asetuksen 58 artiklan 5 kohdassa säädetyt valtuudet <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0086" REF.END="QE0086"/>saattaa tämän asetuksen rikkomiset lainkäyttöviranomaisten tietoon<QUOT.END REF.START="QS0086" CODE="201D" ID="QE0086"/> sisältävät selvästi valtuudet tehdä yhteistyötä rikoksia käsittelevien viranomaisten, kuten syyttäjälaitoksen, kanssa. Nämä valtuudet sopivat yhteen sen kanssa, että valvontaviranomaisten tehtävänä on valvoa yleisen tietosuoja-asetuksen soveltamista ja panna se täytäntöön alueellaan, eivätkä ne haittaa yleisen tietosuoja-asetuksen VII luvussa säädettyjen yhteistyö- ja yhdenmukaisuusmekanismien tehokasta toimivuutta. Tässä yhteydessä on tuskin tarpeen<?PAGE NO="22"?> huomauttaa, että vaikka kyseiset mekanismit ovat pakollisia valvontaviranomaisille, niitä <HT TYPE="ITALIC">ei sovelleta</HT> <HT TYPE="ITALIC">muihin</HT> jäsenvaltioiden viranomaisiin, etenkään rikosten syytteeseenpanosta vastaaviin viranomaisiin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0111"><NO.P>111.</NO.P><TXT>Toiseksi vielä tärkeämpää on todeta, että kun yleisellä tietosuoja-asetuksella käyttöön otettua järjestelmää tarkastellaan kokonaisuutena, on varsin selvää, ettei johtava valvontaviranomainen ole ainoa yleisen tietosuoja-asetuksen täytäntöönpanija rajatylittävissä tilanteissa. Johtava valvontaviranomainen on pikemminkin primus inter pares. Yleensä johtavan valvontaviranomaisen (hallinnollinen tai oikeudellinen) toiminta edellyttää osallistuvien valvontaviranomaisten suostumusta. Yleisen tietosuoja-asetuksen 60 artiklassa säädetyssä menettelyssä johtavan valvontaviranomaisen on pyrittävä konsensukseen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0053"><P>Ks. erityisesti yleisen tietosuoja-asetuksen 60 artiklan 1 kohta.</P></NOTE> Se ei voi jättää osallistuvien valvontaviranomaisten näkemyksiä huomiotta. Johtavan valvontaviranomaisen on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0087" REF.END="QE0087"/>otettava<QUOT.END REF.START="QS0087" CODE="201D" ID="QE0087"/> nämä näkemykset <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0088" REF.END="QE0088"/>asianmukaisesti huomioon<QUOT.END REF.START="QS0088" CODE="201D" ID="QE0088"/>, mutta jos osallistuva valvontaviranmainen ilmaisee muodollisen vastalauseensa, johtavan valvontaviranomaisen päätösehdotuksen hyväksyminen estyy väliaikaisesti. Kaikki viranomaisten väliset pysyvät erimielisyydet ratkaisee viime kädessä erityiselin (tietosuojaneuvosto), joka koostuu kaikkien EU:n valvontaviranomaisten edustajista. Johtavan valvontaviranomaisen kanta ei siksi ole vahvempi kuin minkään muunkaan viranomaisen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0054"><P>Hijmans, H., <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0089" REF.END="QE0089"/>Comment to Article 56 of the GDPR<QUOT.END REF.START="QS0089" CODE="201D" ID="QE0089"/>, teoksessa Kuner, C., Bygrave, L. ja Docksey, C. (toim.), <HT TYPE="ITALIC">The EU General Data Protection Regulation (GDPR) – A Commentary</HT>, Oxford University Press, Oxford, 2020, s. 918.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0112"><NO.P>112.</NO.P><TXT>Kuten entinen Euroopan tietosuojavaltuutettu P. Hustinx totesi, johtavalla valvontaviranomaisella ei pitäisi katsoa olevan <HT TYPE="ITALIC">yksinomaista</HT> toimivaltaa yleisen tietosuoja-asetuksen järjestelmässä vaan jäsennelty tapa tehdä yhteistyötä muiden paikallistasolla toimivaltaisten valvontaviranomaisten kanssa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0055"><P>Hustinx, P., <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0090" REF.END="QE0090"/>EU Data Protection Law: The Review of Directive 95/46/EC and the General Data Protection Regulation<QUOT.END REF.START="QS0090" CODE="201D" ID="QE0090"/>, teoksessa Cremona, M. (toim.), <HT TYPE="ITALIC">New Technologies and EU Law</HT>, 2017, Oxford University Press, Oxford, s. 123.</P></NOTE> Yleisessä tietosuoja-asetuksessa säädetään yhteisestä vastuusta valvoa kyseisen asetuksen soveltamista ja varmistaa sen johdonmukainen soveltaminen. Valvontaviranomaisille annetaan siksi tehtäviä ja tiettyjä valtuuksia; niille myönnetään joitakin oikeuksia mutta asetetaan myös joitakin velvoitteita. Näihin velvoitteisiin kuuluu etenkin velvollisuus noudattaa tiettyjä menettelyjä ja mekanismeja, joilla on tarkoitus varmistaa johdonmukaisuus. Viranomaisen halu soveltaa <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0091" REF.END="QE0091"/>yksin toimimisen<QUOT.END REF.START="QS0091" CODE="201D" ID="QE0091"/> lähestymistapaa<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0056"><P>Ks. tästä ilmaisusta neuvosto, <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0092" REF.END="QE0092"/>Yhden luukun järjestelmää koskeva periaatekeskustelu<QUOT.END REF.START="QS0092" CODE="201D" ID="QE0092"/>, 10139/<DATE ISO="20140514">14</DATE>, <DATE ISO="20140526">26.5.2014</DATE>, s. 4.</P></NOTE> yleisen tietosuoja-asetuksen (oikeudellisessa) täytäntöönpanossa tekemättä yhteistyötä muiden viranomaisten kanssa ei sovi yhteen kyseisen asetuksen sanamuodon eikä tarkoituksen kanssa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0113"><NO.P>113.</NO.P><TXT>Kuten edellä tämän ratkaisuehdotuksen 76 ja 77 kohdassa todettiin, yleinen tietosuoja-asetus perustuu herkkään tasapainoon niiden tarpeiden välillä, jotka koskevat korkeatasoisen luonnollisten henkilöiden suojelun varmistamista ja henkilötietojen liikkuvuuden esteiden poistamista unionissa. Kuten erityisesti yleisen tietosuoja-asetuksen johdanto-osan kymmenes perustelukappale ja 1 artiklan 1 kohta osoittavat, nämä kaksi tavoitetta liittyvät erottamattomasti toisiinsa. Kansallisten valvontaviranomaisten on siksi huolehdittava, että niiden välillä saavutetaan oikea tasapaino, kuten unionin tuomioistuin on toistuvasti korostanut ensimmäisistä tietosuojaa koskevista tuomioistaan lähtien.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0057"><P>Ks. esim. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20100309">9.3.2010</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Saksa</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑518/07</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2010:125">EU:C:2010:125</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0024">24</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Ks. viimeksi tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20151006">6.10.2015</DATE>, <NAME.CASE>Schrems</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑362/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:650">EU:C:2015:650</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0042">42</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Yleisen tietosuoja-asetuksen 51 artiklan 1 kohdassa, jossa määritellään valvontaviranomaisten tehtävä, noudatetaan tätä lähestymistapaa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0058"><P>Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 4 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="23"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0114"><NO.P>114.</NO.P><TXT>Kolmanneksi yleisessä tietosuoja-asetuksessa ei säädetä ainoastaan mekanismeista, joilla ratkaistaan täytäntöönpanon toteutustapaan liittyviä eroavaisuuksia eli sovitellaan valvontaviranomaisten ilmaisemia ristiriitaisia näkemyksiä ja mielipiteitä. Siihen sisältyy myös mekanismeja, joilla ratkaistaan hallinnolliseen <HT TYPE="ITALIC">toimettomuuteen</HT> liittyviä tilanteita. Ne ovat erityisesti tilanteita, joissa johtava valvontaviranomainen – asiantuntemuksen ja/tai henkilöstön puuttumisen vuoksi tai jostain muusta syystä – ei pysty toteuttamaan mitään merkityksellisiä toimia tutkiakseen mahdolliset yleisen tietosuoja-asetuksen rikkomiset ja pannakseen tarvittaessa sen säännökset täytäntöön.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0115"><NO.P>115.</NO.P><TXT>Yleisessä tietosuoja-asetuksessa edellytetään lähtökohtaisesti, että johtava valvontaviranomainen toimii viipymättä rajatylittävää käsittelyä koskevissa tapauksissa. Erityisesti yleisen tietosuoja-asetuksen 60 artiklan 3 kohdan nojalla johtavan valvontaviranomaisen on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0093" REF.END="QE0093"/><HT TYPE="ITALIC">viipymättä</HT> ilmoitettava asiaa koskevat olennaiset tiedot muille osallistuville valvontaviranomaisille [ja] <HT TYPE="ITALIC">viipymättä</HT> myös toimitettava päätösehdotus muille osallistuville valvontaviranomaisille lausuntoa varten ja otettava niiden näkemykset asianmukaisesti huomioon<QUOT.END REF.START="QS0093" CODE="201D" ID="QE0093"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0059"><P>Kursivointi tässä.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0116"><NO.P>116.</NO.P><TXT>Jos johtava valvontaviranomainen ei noudata tätä velvoitetta tai yleisemmin jättää toimimatta toimintaa vaativassa tilanteessa, herää kysymys, onko osallistuvilla valvontaviranomaisilla, jotka haluavat aloittaa tutkinnan ja mahdollisesti toteuttaa täytäntöönpanotoimia, käytössään mitään oikeussuojakeinoa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0060"><P>Lisään tähän ainoastaan, että valituksen vastaanottavien valvontaviranomaisten – siitä riippumatta, onko niillä johtavan vai osallistuvan valvontaviranomaisen asema – on sekä <HT TYPE="ITALIC">tutkittava</HT> tämä valitus asianmukaista huolellisuutta noudattaen (ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 69 kohta) että suoritettava <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0094" REF.END="QE0094"/>kaikkea vaadittavaa huolellisuutta noudattaen tehtävänsä, joka koskee tietosuoja-asetuksen kaikilta osin <HT TYPE="ITALIC">noudattamisen valvontaa</HT><QUOT.END REF.START="QS0094" CODE="201D" ID="QE0094"/> (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20200716">16.7.2020</DATE>, <NAME.CASE>Facebook Ireland ja Schrems</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑311/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:559">EU:C:2020:559</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0112">112</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) (kursivointi tässä).</P></NOTE> Kyseisillä viranomaisilla on käytettävissään nähdäkseni ainakin kaksi erillistä keinoa, jotka eivät sulje toisiaan pois.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0117"><NO.P>117.</NO.P><TXT>Toisaalta yleisen tietosuoja-asetuksen 61 artiklan 1 ja 2 kohdan nojalla valvontaviranomainen voi pyytää toista valvontaviranomaista antamaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0095" REF.END="QE0095"/>tiedot <HT TYPE="ITALIC">ja</HT> keskinäistä apua [yleisen tietosuoja-asetuksen] – – täytäntöönpanon ja soveltamisen varmistamiseksi<QUOT.END REF.START="QS0095" CODE="201D" ID="QE0095"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0061"><P>Kursivointi tässä.</P></NOTE> Tässä yhteydessä voidaan pyytää tietoja, myös <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0096" REF.END="QE0096"/>tutkimuksen toteuttamisesta<QUOT.END REF.START="QS0096" CODE="201D" ID="QE0096"/>, tai muita avustustoimia (kuten tarkastusten ja tutkimusten tai tehokasta yhteistyötä koskevien toimenpiteiden toteuttamista). Pyynnön saaneen viranomaisen on vastattava tällaiseen pyyntöön <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0097" REF.END="QE0097"/>ilman aiheetonta viivytystä ja viimeistään kuukauden kuluttua pyynnön vastaanottamisesta<QUOT.END REF.START="QS0097" CODE="201D" ID="QE0097"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0118"><NO.P>118.</NO.P><TXT>Yleisen tietosuoja-asetuksen 61 artiklan 5 ja 8 kohdassa säädetään, että jos vastausta ei saada asetetussa määräajassa tai pyyntöä kieltäydytään noudattamasta, pyynnön esittävä viranomainen <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0098" REF.END="QE0098"/>voi hyväksyä väliaikaisen toimenpiteen oman jäsenvaltionsa alueella 55 artiklan 1 kohdan mukaisesti<QUOT.END REF.START="QS0098" CODE="201D" ID="QE0098"/>. Tällaisissa tapauksissa <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0099" REF.END="QE0099"/>on <HT TYPE="ITALIC">katsottava</HT>, että 66 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu tarve toteuttaa kiireellisiä toimenpiteitä täyttyy ja vaaditaan 66 artiklan 2 kohdan mukainen tietosuojaneuvoston kiireellinen sitova päätös<QUOT.END REF.START="QS0099" CODE="201D" ID="QE0099"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0062"><P>Kursivointi tässä.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0119"><NO.P>119.</NO.P><TXT>Vaikuttaa siltä, että myös osallistuva valvontaviranomainen voi käyttää (ja sen on luultavasti tarkoituskin käyttää)<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0063"><P>Ks. Tosoni, L., <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0100" REF.END="QE0100"/>Comment to Article 60 of GDPR<QUOT.END REF.START="QS0100" CODE="201D" ID="QE0100"/>, teoksessa Kuner, C., Bygrave, L. ja Docksey, C. (toim.), <HT TYPE="ITALIC">The EU General Data Protection Regulation (GDPR) – A Commentary</HT>, Oxford University Press, Oxford, 2020, s. 969.</P></NOTE> tätä mekanismia johtavaan valvontaviranomaiseen nähden. Jos johtava valvontaviranomainen jättää toimimatta tietyssä rajatylittävää käsittelyä koskevassa tapauksessa<?PAGE NO="24"?> osallistuvan valvontaviranomaisen tätä koskevasta pyynnöstä huolimatta, viimeksi mainitulla voi näin ollen olla oikeus toteuttaa kiireellisiä toimenpiteitä, joita pidetään tarpeellisina rekisteröidyille kuuluvien etujen suojaamiseksi. Kiireellisten toimenpiteiden toteuttamisen oikeuttavien poikkeuksellisten olosuhteiden katsotaan nimittäin olevan olemassa, eikä niitä tarvitse näyttää toteen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0120"><NO.P>120.</NO.P><TXT>Toisaalta yleisen tietosuoja-asetuksen 64 artiklan 2 kohdan mukaan jokainen valvontaviranomainen (tai tietosuojaneuvoston puheenjohtaja tai komissio) voi <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0101" REF.END="QE0101"/>pyytää minkä tahansa yleisluonteisen <HT TYPE="ITALIC">tai useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa vaikutuksia tuottavan</HT> asian käsittelyä tietosuojaneuvostossa lausunnon saamiseksi, <HT TYPE="ITALIC">etenkin jos toimivaltainen valvontaviranomainen ei noudata keskinäistä avunantoa koskevia velvollisuuksia 61 artiklan mukaisesti</HT> – –<QUOT.END REF.START="QS0101" CODE="201D" ID="QE0101"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0064"><P>Kursivointi tässä.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0121"><NO.P>121.</NO.P><TXT>Ei ole täysin selvää, sitoisiko tietosuojaneuvoston päätös asianomaista johtavaa valvontaviranomaista <HT TYPE="ITALIC">oikeudellisesti</HT>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0065"><P>Sen mukaan, minkä tyyppinen toimenpide on kyseessä, kuten yleisen tietosuoja-asetuksen johdanto-osan 138 perustelukappaleessa selvennetään. Realistisesti ajateltuna olisi kuitenkin melko yllättävää, jos johtava valvontaviranomainen päättäisi olla ottamatta tietosuojaneuvoston päätöstä huomioon, vaikka se ei olekaan yleisen tietosuoja-asetuksen nojalla muodollisesti sitova (etenkin kun päätöksestä, joka ei ole sitova ensimmäisellä kierroksella, voi tulla sitova seuraavalla kierroksella).</P></NOTE> Yleisen tietosuoja-asetuksen 65 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetään kuitenkin, että jos toimivaltainen valvontaviranomainen ei noudata tietosuojaneuvoston 64 artiklan nojalla antamaa lausuntoa, osallistuvat valvontaviranomaiset (tai komissio) voivat ilmoittaa asiasta tietosuojaneuvostolle ja aloittaa siten tähän tarkoitetun kiistanratkaisumenettelyn. Viimeksi mainittu menettely tuottaisi lopulta sitovan päätöksen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0066"><P>Vastaavasti yksityiskohtaisemmin Van Eecke, P. ja Šimkus, A., <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0102" REF.END="QE0102"/>Comment to Article 64<QUOT.END REF.START="QS0102" CODE="201D" ID="QE0102"/>, teoksessa Kuner, C., Bygrave, L. ja Docksey, C. (toim.), <HT TYPE="ITALIC">The EU General Data Protection Regulation (GDPR) – A Commentary</HT>, Oxford University Press, Oxford, 2020, s. 1011.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0122"><NO.P>122.</NO.P><TXT>On kuitenkin myönnettävä, että molemmat edellä kuvaillut mekanismit (yleisen tietosuoja-asetuksen 61 ja 66 artikla sekä 64 ja 65 artikla) ovat jokseenkin monimutkaisia. Niiden tosiasiallinen toiminta ei ole aina täysin selvää. Jos edellä mainitut säännökset vaikuttavat paperilla soveltuvan näiden ongelmien välttämiseen, vasta näiden säännösten tuleva soveltaminen näyttää, osoittautuvatko ne käytännössä <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0103" REF.END="QE0103"/>paperitiikereiksi<QUOT.END REF.START="QS0103" CODE="201D" ID="QE0103"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0123"><NO.P>123.</NO.P><TXT>Näin tullaan takaisin puutteellisen täytäntöönpanon yhteydessä esitetyn argumentin toiseen osaan ja sen – ainakin tällä hetkellä – varsin hypoteettiseen ja perusteettomaan luonteeseen. Täytyy myöntää, että jos GBA:n ja joidenkin muiden osapuolten mainitsemat yleisen tietosuoja-asetuksen puutteellista täytäntöönpanoa koskevat vaarat toteutuisivat, koko järjestelmä olisi mielestäni perusteellisen tarkistuksen tarpeessa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0124"><NO.P>124.</NO.P><TXT>Rakenteellisesta näkökulmasta tilanne voisi todella olla tämä, jos uudessa rakenteessa muodostuisi sääntelyllisiä <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0104" REF.END="QE0104"/>pesiä<QUOT.END REF.START="QS0104" CODE="201D" ID="QE0104"/> tietyille toimijoille, joita ei valvottaisi enää sen jälkeen, kun ne ovat tosiasiassa itse valinneet kansallisen sääntelyviranomaisensa sijoittamalla päätoimipaikkansa unionissa haluamallaan tavalla, vaan tietty johtava valvontaviranomainen itse asiassa pikemminkin suojaisi niitä muilta sääntelyviranomaisilta. Harva olisi eri mieltä siitä, että jäsenvaltioiden kilpailu alhaisimmalla sääntelytasolla olisi aivan yhtä epätervettä ja vaarallista kuin epäjohdonmukainen sääntely – sellainen koordinoinnin ja johdonmukaisuuden puute, joka oli ominaista edelliselle mallille. Verkkosääntelyjärjestelmillä saatettaisiin pystyä estämään ristiriitaisuudet ja eroavuudet edistämällä yhteisymmärrystä ja yhteistyötä. Yhteisymmärrys on kuitenkin yleensä esteenä aktiivisille viranomaisille etenkin järjestelmässä, jossa päätöksen aikaansaaminen edellyttää tehostettua yhteistyötä. Tällaisissa järjestelmissä kollektiivinen vastuu voi johtaa kollektiiviseen vastuuttomuuteen ja lopulta toimettomuuteen.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="25"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0125"><NO.P>125.</NO.P><TXT>Tällaisten vaarojen osalta yleisellä tietosuoja-asetuksella käyttöön otettu oikeudellinen kehys on kuitenkin vasta alkuvaiheessa. Etenkään tuomioistuimen ei ole helppo ennustaa yksittäisen tai melko epätavallisen menettelyn yhteydessä, miten kyseisellä asetuksella perustetut mekanismit toimivat käytännössä ja miten tehokkaita ne ovat. Tällaisessa kehyksessä, samoin kuin mahdollisissa perusoikeuksien suojeluun ja perusoikeuskirjan mukaiseen tulkintaan liittyvissä asioissa,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0067"><P>Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 106 ja 107 kohta.</P></NOTE> on syytä olla varovainen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0126"><NO.P>126.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimen ei mielestäni kannata muuttaa oleellisesti tätä kehystä – joka on pitkän ja intensiivisen lainsäädäntöprosessin (huolella ja varoen rakennettu) tuotos – tulkitsemalla asiayhteydestään irrotettuja yksittäisiä virkkeitä tässä vaiheessa pelkkien oletusten ja spekulaation pohjalta. Näin on etenkin silloin, jos joidenkin asianosaisten ehdottamassa tulkinnassa lähinnä vain poimitaan asetuksesta joitakin keskeisiä osia ja palataan siten tosiasiallisesti direktiivin 95/46 mukaiseen vanhaan järjestelmään, jonka unionin lainsäätäjä on nimenomaisesti ja selkeästi hylännyt sen institutionaalisen ulottuvuuden osalta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0127"><NO.P>127.</NO.P><TXT>Tämä täysin selvä sääntelymalli, joka ilmenee – kuten tämän ratkaisuehdotuksen edellisistä osista käy ilmi – yleisen tietosuoja-asetuksen tekstistä ja rakenteesta sekä dokumentoidusta lainsäätäjän aikomuksesta, tarjoaa vastauksen myös muihin mahdollisiin rakenteellisiin huoliin, kuten esimerkiksi niihin, jotka liittyvät tietosuojasääntöjen ja yleisen tietosuoja-asetuksen asianmukaiseen tasapainoon julkisen ja yksityisen täytäntöönpanon välillä. Onko järkevää rajoittaa <HT TYPE="ITALIC">julkinen</HT> täytäntöönpano yhteen ainoaan viranomaiseen ja siten yhteen ainoaan jäsenvaltioon, mikä toteutuu vasta pitkän ja monimutkaisen hallinnollisen menettelyn jälkeen, kun samojen sääntöjen <HT TYPE="ITALIC">yksityinen</HT> täytäntöönpano tapahtuu käytännössä todennäköisesti nopeammin ja kaikkien jäsenvaltioiden (siviili)tuomioistuimissa? Pitäisikö kansallisilla valvontaviranomaisilla olla suppeammat mahdollisuudet saattaa asia tuomioistuinten käsiteltäväksi kuin yksittäisellä yksityisellä kuluttajalla? Eivätkö useimmat tietosuoja-asiat päädy kansallisiin tuomioistuimiin (ja mahdollisesti unionin tuomioistuimeen ennakkoratkaisun kautta) siten, että yksityiset asianosaiset saattavat asian suoraan tuomioistuimen käsiteltäväksi ja sivuuttavat kokonaan tähän tarkoitukseen perustetut kansalliset sääntelyviranomaiset, koska kyseisillä kansallisilla sääntelyviranomaisilla on vielä meneillään prosessi, jossa tehdään yhteistyötä ja yhteensovitetaan kantoja? Eikö tällaisessa järjestelmässä ole vaarana, että yksityinen täytäntöönpano korvaa julkisen täytäntöönpanon kokonaan?</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0128"><NO.P>128.</NO.P><TXT>Unionin lainsäätäjä teki joka tapauksessa selkeän institutionaalisen ja rakenteellisen valinnan, eikä mielestäni ole epäilystä siitä, mitä se pyrki saavuttamaan. Tällaisessa tilanteessa pitäisi metaforisesti ilmaistuna päästää koira veräjästä ainakin toistaiseksi. Jos tällä olisi kuitenkin huonot seuraukset – mikä pitäisi osoittaa tosiseikoilla ja vankoilla argumenteilla – unionin tuomioistuin tuskin katsoisi läpi sormien mitään puutetta, joka saattaisi tällöin ilmetä perusoikeuskirjassa taattujen perusoikeuksien suojelussa ja toimivaltaisten sääntelyviranomaisten toteuttamassa niiden tehokkaassa täytäntöönpanossa. Kysymys siitä, olisiko tällöin vielä kyse johdetun oikeuden säännösten perusoikeuskirjan mukaisesta tulkinnasta tai merkityksellisten säännösten tai jopa johdetun oikeuden säädökseen sisältyvien jaksojen pätevyydestä, kuuluu toisen asian yhteyteen.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="26"?><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">5.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Välipäätelmä</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0129"><NO.P>129.</NO.P><TXT>Kaikki esitetyt tulkintaan liittyvät seikat johtavat täten samaan lopputulokseen: johtavalla valvontaviranomaisella on yleinen toimivalta rajatylittävässä käsittelyssä. Kaikkien valvontaviranomaisten (siitä riippumatta, ovatko ne johtavia vai osallistuvia valvontaviranomaisia) on etenkin rajatylittävän käsittelyn ollessa kyseessä noudatettava yleisessä tietosuoja-asetuksessa säädettyjä menettelyjä ja mekanismeja.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0130"><NO.P>130.</NO.P><TXT>Seuraako tästä, että valvontaviranomainen, joka ei ole johtava valvontaviranomainen, ei voi lähtökohtaisesti koskaan ryhtyä kansallisissa tuomioistuimissa toimiin rekisterinpitäjää tai henkilötietojen käsittelijää vastaan, kun käsittely on rajatylittävää?</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0131"><NO.P>131.</NO.P><TXT>Ei seuraa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0132"><NO.P>132.</NO.P><TXT>Ensinnäkin valvontaviranomaiset voivat luonnollisesti saattaa asian kansallisen tuomioistuimen käsiteltäväksi, kun ne toimivat yleisen tietosuoja-asetuksen aineellisen soveltamisalan ulkopuolella, jos tämä on sallittua kansallisen oikeuden perusteella eikä unionin oikeus ole sille esteenä, esimerkiksi siksi, etteivät käsittelyn kohteena ole henkilötiedot tai että henkilötietojen käsittely toteutetaan yleisen tietosuoja-asetuksen 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen toimintojen yhteydessä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0068"><P>Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 35–38 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0133"><NO.P>133.</NO.P><TXT>Toiseksi käsittelyn rajatylittävästä luonteesta huolimatta yleisen tietosuoja-asetuksen 55 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa (viranomaisten suorittamassa käsittelyssä, ja myös kaikissa yleisen edun vuoksi tai julkisen vallan käyttämiseksi toteutettavassa käsittelyssä) paikallisella valvontaviranomaisella on edelleen sääntelyä koskeva toimivalta, joka luonnollisesti sisältää myös mahdollisuuden panna tarvittaessa vireille oikeudellinen menettely tuomioistuimessa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0134"><NO.P>134.</NO.P><TXT>Kolmanneksi on tapauksia, joissa mikään valvontaviranomainen ei voi toimia johtavana valvontaviranomaisena, vaikka niihin sisältyy yleisen tietosuoja-asetuksen soveltamisalaan kuuluvaa rajatylittävää henkilötietojen käsittelyä. Koska yleisessä tietosuoja-asetuksessa säädettyä yhteistyö- ja yhdenmukaisuusmekanismia sovelletaan ainoastaan rekisterinpitäjiin, joilla on yksi tai useampi toimipaikka Euroopan unionissa, rekisterinpitäjien, joilla ei ole toimipaikkaa Euroopan unionissa, suorittaman rajatylittävän käsittelyn osalta ei ole johtavaa valvontaviranomaista. Tämä tarkoittaa sitä, että rekisterinpitäjien, joilla ei ole yhtään toimipaikkaa unionissa, on tehtävä yhteistyötä kunkin jäsenvaltion, jossa ne toimivat, paikallisten valvontaviranomaisten kanssa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0069"><P>Ks. myös 29 artiklan mukainen tietosuojatyöryhmä, Ohjeet rekisterinpitäjän tai henkilötietojen käsittelijän johtavan valvontaviranomaisen määrittämiseen, WP 244 rev.<DATE ISO="20170401">01</DATE>, <DATE ISO="20170405">5.4.2017</DATE>, s. 10.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0135"><NO.P>135.</NO.P><TXT>Neljänneksi kaikki valvontaviranomaiset voivat toteuttaa kiireellisiä toimenpiteitä, jos asianmukaiset edellytykset täyttyvät. Lisäksi on tilanteita, joissa oletetaan, että on tarpeen toteuttaa kiireellisiä toimenpiteitä. Näin voi olla esimerkiksi tapauksissa, joissa osallistuva valvontaviranomainen joutuu mahdollisesti kohtaamaan vastuussa olevan johtavan valvontaviranomaisen jatkuvan toimettomuuden. Koska yleisen tietosuoja-asetuksen 66 artiklan 1 kohdassa säädetään yhdenmukaisuusmekanismin täydellisestä sivuuttamisesta, voidaan kohtuudella olettaa, että tällaisessa poikkeustilanteessa kaikki valvontaviranomaiselle kuuluvat valtuudet (joita ei tavanomaisissa olosuhteissa voida käyttää, koska johtavan valvontaviranomaisen toimivaltaa rajatylittävässä käsittelyssä koskevat<?PAGE NO="27"?> erityissäännöt ovat esteenä sille) tulevat taas voimaan ja niitä voidaan käyttää tilapäisesti. Tähän sisältyvät siksi luonnollisesti valtuudet panna vireille oikeustoimet yleisen tietosuoja-asetuksen 58 artiklan 5 kohdan mukaisesti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0136"><NO.P>136.</NO.P><TXT>Viidenneksi täydellisyyden vuoksi voidaan todeta, että on myös mahdollista, että johtavalle valvontaviranomaiselle ilmoituksen tehnyt valvontaviranomainen voi yleisen tietosuoja-asetuksen 56 artiklan 5 kohdan mukaan saada (tai pikemminkin säilyttää) valtuudet saattaa asia tuomioistuimen käsiteltäväksi tapauksessa, jossa johtava valvontaviranomainen <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0105" REF.END="QE0105"/>päättää olla käsittelemättä asiaa<QUOT.END REF.START="QS0105" CODE="201D" ID="QE0105"/>. Ensi näkemältä viimeksi mainittuun säännökseen voi hyvinkin sisältyä molempien valvontaviranomaisten välillä tehty tosiasiallinen sopimus siitä, kummalla niistä on paremmat edellytykset käsitellä tapausta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0137"><NO.P>137.</NO.P><TXT>Yleisen tietosuoja-asetuksen säännöksiin ei kaiken kaikkiaan sisälly mitään <HT TYPE="ITALIC">yleistä kieltoa</HT>, joka estäisi muita valvontaviranomaisia, erityisesti osallistuvia valvontaviranomaisia, panemasta vireille oikeudellista menettelyä tietosuojasääntöjen mahdollisen rikkomisen vuoksi. Yleisessä tietosuoja-asetuksessa säädetään päinvastoin nimenomaisesti erilaisista tilanteista, joissa niillä on oikeus tehdä niin, tai tällaiset tilanteet ilmenevät siitä implisiittisesti.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0070"><P>En myöskään väitä, että edellä mainitut esimerkit on lueteltu tyhjentävästi. Voisiko olla myös sellainen tilanne, jossa tietyssä rajatylittävään käsittelyyn liittyvässä tapauksessa tehdyllä lopullisella päätöksellä – siitä riippumatta, onko se saatu aikaan johtavan valvontaviranomaisen ja osallistuvien valvontaviranomaisten välisellä sopimuksella vai tietosuojaneuvoston kiistanratkaisumenettelyn tuloksena – voitaisiin antaa yhden tai useamman osallistuvan valvontaviranomaisen tehtäväksi toteuttaa tiettyjä <HT TYPE="ITALIC">täytäntöönpanotoimia</HT> alueillaan ja myös esimerkiksi panna vireille oikeustoimet?</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0138"><NO.P>138.</NO.P><TXT>Yleensä on kuitenkin äärimmäisen tärkeää, että yleisessä tietosuoja-asetuksessa (erityisesti VI ja VII luvussa) säädettyjä menettelyjä ja mekanismeja sovellettaessa sekä johtava valvontaviranomainen että osallistuvat valvontaviranomaiset noudattavat niitä asianmukaisesti. Yleisen tietosuoja-asetuksen säännöksissä todetaan erittäin selkeästi, ettei yksikään kyseisistä viranomaisisista saa toimia tämän oikeudellisen kehyksen ulkopuolella tai ottamatta sitä huomioon.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0139"><NO.P>139.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asiana on kuitenkin tarkistaa, onko GBA noudattanut kyseisiä menettelyjä ja mekanismeja käsiteltävässä asiassa – tämä kysymys herätti keskustelua istunnossa, mutta se on edelleen melko epäselvä, kun otetaan huomioon käsiteltävän asian outo menettelyllinen tausta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0071"><P>Kuten edellä tämän ratkaisuehdotuksen 31–38 kohdassa todettiin.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0140"><NO.P>140.</NO.P><TXT>Ensimmäiseen kysymykseen olisi näin ollen vastattava, että jäsenvaltion valvontaviranomainen <HT TYPE="ITALIC">voi</HT> yleisen tietosuoja-asetuksen säännösten nojalla saattaa asian kyseisen jäsenvaltion tuomioistuimen käsiteltäväksi sillä perusteella, että yleistä tietosuoja-asetusta on väitetysti rikottu rajatylittävässä tietojenkäsittelyssä, vaikka kyseinen viranomainen ei ole johtava valvontaviranomainen, <HT TYPE="ITALIC">jos</HT> se tekee sen yleisessä tietosuoja-asetuksessa tarkoitetuissa tilanteissa ja siinä säädettyjä menettelyjä noudattaen.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><?PAGE NO="28"?><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">C</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Muut ennakkoratkaisukysymykset</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">1.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Toinen kysymys</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0141"><NO.P>141.</NO.P><TXT>Toisessa kysymyksessään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, vastattaisiinko ensimmäiseen kysymykseen eri tavalla, jos tällaista rajatylittävää käsittelyä harjoittavan rekisterinpitäjän päätoimipaikka ei ole kyseisessä jäsenvaltiossa, mutta sillä on siellä toinen toimipaikka.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0142"><NO.P>142.</NO.P><TXT>Ensimmäiseen kysymykseen ehdotetun vastauksen perusteella toiseen kysymykseen on varsin selvästi vastattava lähtökohtaisesti <HT TYPE="ITALIC">kieltävästi</HT>, jos yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 16 alakohdassa tarkoitettu <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0106" REF.END="QE0106"/>päätoimipaikka<QUOT.END REF.START="QS0106" CODE="201D" ID="QE0106"/> todellakin sijaitsee toisessa jäsenvaltiossa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0143"><NO.P>143.</NO.P><TXT>Se, että rekisterinpitäjällä on <HT TYPE="ITALIC">sivutoimipaikka</HT> jäsenvaltiossa, ei lähtökohtaisesti vaikuta paikallisen valvontaviranomaisen oikeuteen panna tietyn rajatylittävään käsittelyyn liittyvän tilanteen yhteydessä vireille oikeudellinen menettely yleisen tietosuoja-asetuksen 58 artiklan 5 kohdan nojalla. Toisin sanoen rajatylittävän tietojenkäsittelyn tapauksessa valvontaviranomaiselle myönnettyjen valtuuksien laajuus ja tapa, jolla kyseisiä valtuuksia olisi käytettävä, eivät yleensä riipu siitä, onko rekisterinpitäjällä tai henkilötietojen käsittelijällä, jonka päätoimipaikka on toisessa jäsenvaltiossa, toimipaikka <HT TYPE="ITALIC">myös</HT> kyseisen viranomaisen jäsenvaltiossa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0144"><NO.P>144.</NO.P><TXT>Kuten edellä jo todettiin,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0072"><P>Edellä tämän ratkaisuehdotuksen 32 ja 33 kohta.</P></NOTE> ennen tämän päätelmän tekemistä kansallisen tuomioistuimen on kuitenkin varmistettava, mikä toimipaikka on tosiasiassa päätoimipaikka <HT TYPE="ITALIC">tietyn käsittelytoimen yhteydessä</HT>. Yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 16 alakohdan a alakohdassa omaksutaan tältä osin dynaaminen käsitys<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0073"><P>Joka pitäisi yleensäkin omaksua siltä osin kuin kyse on kaikesta käsittelystä sellaisenaan ja sen (yhteisen) rekisterinpitäjän määritelmän yhteydessä. Käsittelyn <HT TYPE="ITALIC">tarkoituksen ja keinojen</HT> tehokasta valvontaa on arvioitava <HT TYPE="ITALIC">tietyn käsittelytoimen</HT> yhteydessä eikä abstraktisti staattisesta näkökulmasta määrittelemättömän <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0107" REF.END="QE0107"/>käsittelyn<QUOT.END REF.START="QS0107" CODE="201D" ID="QE0107"/> yhteydessä – ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190729">29.7.2019</DATE>, <NAME.CASE>Fashion ID</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑40/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:629">EU:C:2019:629</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0071">71</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0074">74</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> siitä, mitä pidetään päätoimipaikkana, eikä tämän käsityksen välttämättä tarvitse vastata yrityksen staattista yritysrakennetta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0145"><NO.P>145.</NO.P><TXT>Lisäksi se, että rekisterinpitäjällä tai henkilötietojen käsittelijällä on (sivu)toimipaikka valvontaviranomaisen alueella, tarkoittaa, että kyseinen valvontaviranomainen on yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 22 kohdassa tarkoitettu osallistuva valvontaviranomainen. Osallistuville valvontaviranomaisille annetaan merkittävät valtuudet yleisen tietosuoja-asetuksen VII luvussa säädettyjen menettelyjen yhteydessä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0074"><P>Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 111 ja 112 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0146"><NO.P>146.</NO.P><TXT>Yleisen tietosuoja-asetuksen 56 artiklan 2 kohdassa säädetään lisäksi johtavan valvontaviranomaisen yleistä toimivaltaa rajatylittävässä käsittelyssä koskevasta poikkeuksesta seuraavaa: <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0108" REF.END="QE0108"/>jokaisella valvontaviranomaisella on toimivalta käsitellä sille tehtyä valitusta tai [yleisen tietosuoja-asetuksen] mahdollista rikkomista, jos kohde liittyy ainoastaan sen jäsenvaltiossa olevaan toimipaikkaan tai vaikuttaa merkittävästi ainoastaan sen jäsenvaltiossa oleviin rekisteröityihin<QUOT.END REF.START="QS0108" CODE="201D" ID="QE0108"/>. Tätä toimivaltaa on puolestaan käytettävä saman artiklan 3–5 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0075"><P>Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 45 ja 84 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="29"?><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">2.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Kolmas kysymys</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0147"><NO.P>147.</NO.P><TXT>Kolmannessa kysymyksessään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, vastattaisiinko ensimmäiseen kysymykseen eri tavalla siitä riippuen, paneeko kansallinen valvontaviranomainen oikeustoimet vireille rekisterinpitäjän päätoimipaikkaa vastaan vai kyseisen valvontaviranomaisen omassa jäsenvaltiossa olevaa toimipaikkaa vastaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0148"><NO.P>148.</NO.P><TXT>Kun otetaan huomioon ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen ehdotettu vastaus ja siltä osin kuin kolmas kysymys ei ole tosiasiallisesti päällekkäinen toisen kysymyksen kanssa, myös kolmanteen kysymykseen on vastattava kieltävästi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0149"><NO.P>149.</NO.P><TXT>Jos asian tosiseikkojen perusteella on nimittäin selvitetty, että yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 16 alakohdan mukainen päätoimipaikka sijaitsee tietyn käsittelytoimen osalta tosiasiassa toisessa jäsenvaltiossa, sen jäsenvaltion kansallinen valvontaviranomainen, jossa rekisterinpitäjän toimipaikka sijaitsee, ei ole johtava valvontaviranomainen, mutta siitä voi tulla osallistuva valvontaviranomainen. Tässä arvioinnissa valvontaviranomaisen toimintavaltuudet eivät kuitenkaan riipu siitä, pannaanko oikeustoimet vireille rekisterinpitäjän päätoimipaikkaa vastaan vai kyseisen valvontaviranomaisen omassa jäsenvaltiossa olevaa toimipaikkaa vastaan.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0076"><P>Näin palataan epäsuorasti takaisin alkuperäiseen kysymykseen siitä, mistä tällaista toimipaikkaa tarkalleen syytetään kyseisessä jäsenvaltiossa <HT TYPE="ITALIC">sen jälkeen, kun</HT> yleinen tietosuoja-asetus on tullut sovellettavaksi, mitä pohditaan edellä tämän ratkaisuehdotuksen 32–34 kohdassa.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0150"><NO.P>150.</NO.P><TXT>Täydellisyyden vuoksi voidaan lisätä, että yleisen tietosuoja-asetuksen 58 artiklan 5 kohta on muotoiltu laajasti eikä siinä määritellä yhteisöjä, joita vastaan valvontaviranomaisten olisi toimittava ja joita vastaan ne voisivat toimia. Tämä herätti joidenkin osapuolten väitteissä kiehtovaa pohdintaa asiasta, jota unionin tuomioistuimen ei ole nähdäkseni tarpeen tarkastella nyt käsiteltävässä asiassa, vaikka se ei olekaan merkityksetön. Kysymys kuuluu, voivatko valvontaviranomaiset – jos ne ovat toimivaltaisia tekemään niin yleisen tietosuoja-asetuksen säännösten nojalla – toteuttaa toimia ainoastaan yhtä tai useampaa niiden alueella sijaitsevaa rekisterinpitäjän tai henkilötietojen käsittelijän toimipaikkaa vastaan vai myös <HT TYPE="ITALIC">ulkomailla sijaitsevia toimipaikkoja</HT> vastaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0151"><NO.P>151.</NO.P><TXT>Yhtäältä Belgian, Italian ja Puolan hallitukset korostavat, että yleisen tietosuoja-asetuksen 55 artiklan 1 kohdassa rajataan kunkin valvontaviranomaisen alueellinen toimivalta sen omaan alueeseen. Ne päättelevät tästä, että valvontaviranomaiset voivat toteuttaa toimia ainoastaan paikallisia toimipaikkoja vastaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0152"><NO.P>152.</NO.P><TXT>Teksti ei ole kuitenkaan nähdäkseni niin yksiselitteinen: siinä viitataan asetuksessa annettujen valtuuksien käyttöön <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0109" REF.END="QE0109"/>oman [jäsenvaltion] alueella<QUOT.END REF.START="QS0109" CODE="201D" ID="QE0109"/>. En tulkitse kyseistä säännöstä siten, että se on väistämättä esteenä toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevaa toimipaikkaa vastaan toteutettaville toimille. Yleisen tietosuoja-asetuksen 55 artiklan 1 kohtaan, luettuna kyseisen asetuksen 1 artiklan 1 kohdan ja 3 artiklan mukaisen asetuksen yleisen soveltamisalan valossa, sisältyvä alueellinen osatekijä, johon valvontaviranomaisen toimivalta tietyssä tapauksessa perustuu, liittyy <HT TYPE="ITALIC">tietojenkäsittelyn vaikutuksiin</HT> jäsenvaltion alueella. Tämä osatekijä ei rajoita valtion rajojen ulkopuolelle sijoittautuneita rekisterinpitäjiä tai henkilötietojen käsittelijöitä vastaan toteutettavia toimia.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="30"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0153"><NO.P>153.</NO.P><TXT>Toisaalta GBA:n mukaan jokaisella viranomaisella on valtuudet toteuttaa toimia kaikkia sen alueella tapahtuneita yleisen tietosuoja-asetuksen rikkomisia vastaan siitä riippumatta, onko rekisterinpitäjällä tai henkilötietojen käsittelijällä toimipaikka sen alueella. Tämä tarkoittaa, että viranomaisen olisi voitava myös panna vireille oikeudellinen menettely ulkomailla sijaitsevia toimipaikkoja vastaan. Tässä yhteydessä GBA viittaa unionin tuomioistuimen antamaan tuomioon Wirtschaftsakademie Schleswig-Holstein.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0077"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180605">5.6.2018</DATE> (<NO.CASE>C‑210/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:388">EU:C:2018:388</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Unionin tuomioistuin totesi siinä, että jäsenvaltion valvontaviranomainen voi direktiivin 95/46 4 ja 28 artiklan nojalla käyttää valtuuksiaan olla asianosaisena oikeudenkäynnissä mainitun yrityksen kyseisen jäsenvaltion alueella sijaitsevan toimipaikan osalta. Näin oli, vaikka kyseinen toimipaikka vastasi vain mainospaikkojen myynnistä ja muusta markkinoinnista kyseisen jäsenvaltion alueella, mutta yksinomainen vastuu henkilötietojen keräämisestä ja käsittelystä koko unionin alueella oli jonkin toisen jäsenvaltion alueella sijaitsevalla toimipaikalla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0154"><NO.P>154.</NO.P><TXT>GBA on oikeassa väittäessään, että siltä osin kuin yleiseen tietosuoja-asetukseen sisältyy käsiteltävässä asiassa direktiivin 95/46 säännöksiä vastaavia säännöksiä,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0078"><P>Vrt. erityisesti uutta 3 artiklan 1 kohtaa vanhaan 4 artiklan 1 kohdan a alakohtaan ja uutta 58 artiklan 6 kohtaa vanhaan 28 artiklan 3 kohdan kolmanteen luetelmakohtaan.</P></NOTE> unionin tuomioistuimen tuomiossa Wirtschaftsakademie Schleswig-Holstein vahvistamien periaatteiden täytyisi päteä soveltuvin osin myös yleisen tietosuoja-asetuksen yhteydessä. Kyseisessä tuomiossa kuitenkin selvitettiin ainoastaan, milloin viranomainen voi haastaa paikallisen toimipaikan oikeuteen, vaikka käsittelyn suorittaa (suurimmaksi osaksi) muualla unionissa sijaitseva toimipaikka. Kyseisessä tuomiossa ei ainakaan nimenomaisesti vahvistettu eikä suljettu pois sitä, että valvontaviranomainen voi toteuttaa toimia myös viimeksi mainittua toimipaikkaa vastaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0155"><NO.P>155.</NO.P><TXT>Kun uudessa yhden luukun järjestelmässä perustetaan täytäntöönpanon keskuspiste, kyseinen järjestelmä vaikuttaa kuitenkin merkitsevän väistämättä sitä, että valvontaviranomainen voi toteuttaa toimia myös ulkomailla sijaitsevia toimipaikkoja vastaan. Uusi järjestelmä ei ehkä voisi toimia moitteettomasti, jos siinä suljettaisiin pois viranomaisten, erityisesti johtavan valvontaviranomaisen, mahdollisuus toteuttaa toimia muualla sijaitsevia toimipaikkoja vastaan.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0079"><P>Kuten edellä tämän ratkaisuehdotuksen alaviitteessä 70 todettiin, koordinoitu päätöksenteko voi kuitenkin johtaa myös koordinoituihin täytäntöönpanotoimiin.</P></NOTE></TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">3.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Neljäs kysymys</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0156"><NO.P>156.</NO.P><TXT>Neljännessä kysymyksessään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, vastattaisiinko ensimmäiseen kysymykseen eri tavalla, jos kansallinen valvontaviranomainen olisi pannut oikeustoimet vireille jo ennen yleisen tietosuoja-asetuksen voimaantuloa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0157"><NO.P>157.</NO.P><TXT>Aluksi on todettava, ettei yleiseen tietosuoja-asetukseen sisälly siirtymäsäännöksiä tai muita säännöksiä uuden oikeudellisen kehyksen voimaantulohetkellä vireillä olevan oikeudellisen menettelyn tilanteesta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0158"><NO.P>158.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella tähän kysymykseen olisi nähdäkseni vastattava, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0110" REF.END="QE0110"/>riippuu olosuhteista<QUOT.END REF.START="QS0110" CODE="201D" ID="QE0110"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0159"><NO.P>159.</NO.P><TXT>Yhtäältä oikeudelliset menettelyt, jotka koskevat rekisterinpitäjien tai henkilötietojen käsittelijöiden <HT TYPE="ITALIC">ennen</HT> sitä päivää, jona yleinen tietosuoja-asetus tuli sovellettavaksi, tekemiä tietosuojasääntöjen rikkomisia, voivat nähdäkseni jatkua. Nähdäkseni ei ole mitään hyvää syytä velvoittaa viranomaiset lopettamaan täytäntöönpanotoimia, jotka liittyvät tekohetkellä<?PAGE NO="31"?> (väitetysti) laittomaan <HT TYPE="ITALIC">menneeseen toimintaan</HT>, jota vastaan ne olivat (tuolloin) toimivaltaisia toimimaan. Toisenlainen ratkaisu johtaisi eräänlaiseen armahdukseen tiettyjen tietosuojalainsäädäntöjen rikkomisen osalta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0160"><NO.P>160.</NO.P><TXT>Toisaalta tilanne on erilainen, kun on kyse toimista, jotka on pantu vireille vielä toteutumattomien rikkomisten vuoksi, koska ne tapahtuvat sen päivän <HT TYPE="ITALIC">jälkeen</HT>, jona yleinen tietosuoja-asetus tuli sovellettavaksi.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0080"><P>Ks. analogisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20120214">14.2.2012</DATE>, <NAME.CASE>Toshiba Corporation ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑17/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:72">EU:C:2012:72</NO.ECLI>, erityisesti <REF.NP.ECR REF="NP0060">60</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Kuten missä tahansa muussa tilanteessa, jossa uusia sääntöjä voidaan soveltaa uuden lainsäädännön voimassaoloaikana syntyviin tilanteisiin, uusia aineellisia sääntöjä voidaan soveltaa ainoastaan tosiseikkoihin, jotka tapahtuvat sen jälkeen, kun uusi väline on tullut sovellettavaksi.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0081"><P>Yksityiskohtainen tarkastelu esimerkkeineen ks. ratkaisuehdotukseni <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Nemec</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑256/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:619">EU:C:2016:619</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0027">27</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0044">44</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0161"><NO.P>161.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asiana on varmistaa, kumpi näistä skenaarioista vastaa tosiasiallisesti pääasian nykyistä tilannetta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0082"><P>Ks. myös edellä tämän ratkaisuehdotuksen 34 kohta.</P></NOTE> Ensimmäisen skenaarion tapauksessa ehdotan, että vireillä olevia menettelyjä voidaan jatkaa, ainakin unionin oikeuden näkökulmasta, jos ne rajoittuvat jo tapahtuneen rikkomisen mahdolliseen toteamiseen. Toisen skenaarion tapauksessa kansalliset menettelyt olisi lopetettava. Uudessa oikeudellisessa kehyksessä perustettiin nimittäin erilainen toimivaltaa ja valtuuksia koskeva järjestelmä, josta seuraa, että osallistuva valvontaviranomainen ei voi toteuttaa toimia rajatylittävästä käsittelystä johtuvan rikkomisen vuoksi erityisten tilanteiden ulkopuolella ja ellei se noudata tätä tarkoitusta varten säädettyjä menettelyjä ja mekanismeja.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0162"><NO.P>162.</NO.P><TXT>Päinvastainen ratkaisu merkitsisi tosiasiallisesti direktiivissä 95/46 säädetyn järjestelmän jatkamista, vaikka se on sekä unionin oikeudessa että kansallisessa oikeudessa nimenomaisesti kumottu ja korvattu uudella. Jos GBA nimittäin vaatisi, että Facebook velvoitetaan lopettamaan jatkossa (ja miten pitkäksi aikaa?) pääasiassa kyseessä olevat käytännöt, eikö tällä puututtaisi (samaa) toimintaa koskevaan toimivaltaan, joka yleisessä tietosuoja-asetuksessa annettiin <DATE ISO="20180525">25.5.2018</DATE> alkaen johtavalle valvontaviranomaiselle ja osallistuville valvontaviranomaisille, mahdollisesti yhdistettynä eri jäsenvaltioissa annettuihin ristiriitaisiin päätöksiin (tai tuomioistuimen määräyksiin)?</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">4.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Viides kysymys</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0163"><NO.P>163.</NO.P><TXT>Viidennellä kysymyksellään – joka esitettiin siltä varalta, että ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi – ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii selvittämään, onko yleisen tietosuoja-asetuksen 58 artiklan 5 kohdalla välitön oikeusvaikutus, niin että kansallinen valvontaviranomainen voi vedota siihen pannakseen vireille oikeudellisen menettelyn yksityisiä osapuolia vastaan tai jatkaakseen tällaista menettelyä, jopa siinä tapauksessa, ettei kyseistä säännöstä ole nimenomaisesti saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0164"><NO.P>164.</NO.P><TXT>Toistan, että 58 artiklan 5 kohdassa säädetään seuraavaa: <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0111" REF.END="QE0111"/>Kunkin jäsenvaltion on säädettävä laissa siitä, että sen valvontaviranomaisella on valtuudet saattaa tämän asetuksen rikkomiset lainkäyttöviranomaisten tietoon ja tarvittaessa panna vireille tai käynnistää muulla tavoin oikeustoimet tämän asetuksen säännösten täytäntöönpanemiseksi.<QUOT.END REF.START="QS0111" CODE="201D" ID="QE0111"/></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="32"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0165"><NO.P>165.</NO.P><TXT>Facebook sekä Tšekin ja Portugalin hallitukset huomauttavat, että kyseisessä säännöksessä selvästi velvoitetaan jäsenvaltiot tekemään jotakin: ottamaan käyttöön säännöksiä, joiden nojalla viranomaiset voivat panna vireille oikeudellisia menettelyjä. Jotta valtuudet panna vireille oikeudellisia menettelyjä toimisivat täysin, ne voivat edellyttää myös joitakin kansallisia sääntöjä, joissa määritellään muun muassa toimivaltaiset tuomioistuimet, toiminnan aloittamisen edellytykset ja noudatettavat menettelyt.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0166"><NO.P>166.</NO.P><TXT>Kun otetaan huomioon ensimmäiseen kysymykseen ehdottamani vastaus, viidenteen kysymykseen ei ole tarpeen vastata. Totean vielä, että voin kuitenkin aivan hyvin yhtyä GBA:n näkemykseen siitä, että tämän nimenomaisen unionin oikeuden säännöksen normatiivinen sisältö on melko yksiselitteinen ja välittömästi sovellettavissa. Tässä yhteydessä on pidettävä mielessä, että unionin oikeuden määräyksellä tai säännöksellä on välitön oikeusvaikutus aina, kun se on sisältönsä osalta riittävän selkeä, täsmällinen ja ehdoton, jotta siihen voidaan vedota sellaista kansallista toimenpidettä vastaan, joka ei ole kyseisen määräyksen tai säännöksen mukainen, tai siltä osin kuin siinä määritellään oikeuksia, joihin yksityiset voivat vedota suhteessa valtioon.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0083"><P>Yksityiskohtaisemmin ks. ratkaisuehdotukseni <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Klohn</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑167/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:387">EU:C:2018:387</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0036">36</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0046">46</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0167"><NO.P>167.</NO.P><TXT>Sen lisäksi, että kyseinen säännös sisältyy asetukseen (välineeseen, joka SEUT 288 artiklan nojalla <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0112" REF.END="QE0112"/>on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa<QUOT.END REF.START="QS0112" CODE="201D" ID="QE0112"/>),<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0084"><P>Vaikka välitön sovellettavuus ei tietenkään ole välitön oikeusvaikutus, ja samoja välittömän oikeusvaikutuksen edellytyksiä sovelletaan sellaisiin asetusten säännöksiin, joissa säädetään niiden täytäntöönpanosta tai edellytetään sitä – ks. esim. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20010111">11.1.2001</DATE>, <NAME.CASE>Monte Arcosu</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑403/98</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2001:6">EU:C:2001:6</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0026">26</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0028">28</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20101028">28.10.2010</DATE>, <NAME.CASE>SGS Belgium ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑367/09</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2010:648">EU:C:2010:648</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0033">33</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja sitä seuraavat kohdat) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20110414">14.4.2011</DATE>, <NAME.CASE>Vlaamse Dierenartsenvereniging ja Janssens</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑42/10, C‑45/10 ja C‑57/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2011:253">EU:C:2011:253</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0048">48</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0050">50</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> yleisen tietosuoja-asetuksen 58 artiklan 5 kohtaan vaikuttaa sisältyvän erityinen välittömästi sovellettavissa oleva säännös. Se on hyvin yksinkertainen sääntö: valvontaviranomaisilla on oltava asiavaltuus kansallisissa tuomioistuimissa, ja niille annetaan toimivalta panna vireille oikeudellisia menettelyjä kansallisessa oikeudessa. Kansallisessa tuomioistuimessa nostettua kannetta ei voida jättää tutkimatta oikeussubjektiuden puuttumisen vuoksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0168"><NO.P>168.</NO.P><TXT>Olen Facebookin sekä Tšekin ja Portugalin hallitusten kanssa samaa mieltä siitä, että jäsenvaltiot voivat säätää erityissäännöistä, edellytyksistä tai tuomioistuimen toimivallasta valvontaviranomaisten nostamien kanteiden osalta, mutta tällaiset säännöt eivät missään tapauksessa ole välttämättömiä yleisen tietosuoja-asetuksen 58 artiklan 5 kohdan mukaisen säännön, jolla on välitön oikeusvaikutus, tehokkuuden kannalta. Koska kansallinen lainsäätäjä ei ole ottanut käyttöön tilapäisiä sääntöjä, asianmukaisen kansallisen prosessioikeuden (sekä hallintolainkäyttölakien että niiden puuttuessa siviiliprosessilakien) <HT TYPE="ITALIC">oletus</HT>säännöksiä voidaan luonnollisesti soveltaa kaikkiin valvontaviranomaisten nostamiin kanteisiin. Esimerkiksi jos ei olisi tuomioistuimen toimivaltaa koskevia erityisiä täytäntöönpanosääntöjä, voitaisiin siis kohtuudella olettaa, että tällöin voitaisiin soveltaa mihin tahansa (siviili)prosessilakiin todennäköisesti sisältyvää yleistä oletussäännöstä, jolloin toimivalta on oletusarvoisesti vastaajan sijoittautumispaikan tuomioistuimella, jollei toisin säädetä.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">5.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Kuudes kysymys</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0169"><NO.P>169.</NO.P><TXT>Kuudennessa ja viimeisessä kysymyksessään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, että jos kansallisella valvontaviranomaisella on valtuudet toteuttaa toimia, voiko tällaisten menettelyjen tulos estää johtavaa valvontaviranomaista tekemästä vastakkaista ratkaisua siinä tapauksessa, että se tutkii samoja tai samankaltaisia rajatylittäviä käsittelytoimia yleisen tietosuoja-asetuksen 56 ja 60 artiklassa säädetyn mekanismin mukaisesti.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="33"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0170"><NO.P>170.</NO.P><TXT>Kun otetaan huomioon ensimmäiseen kysymykseen ehdotettu vastaus, tähän kysymykseen ei ole tarpeen vastata.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0171"><NO.P>171.</NO.P><TXT>Tässä kysymyksessä esiin tullut asia osoittaa kuitenkin jälleen kerran, miksi ensimmäiseen kysymykseen olisi vastattava edellä ehdotetun mukaisesti. Jos yleisessä tietosuoja-asetuksessa säädettyjen yhdenmukaisuus- ja yhteistyömekanismien pakollisuus poistettaisiin ja yhden luukun järjestelmästä tehtäisiin siten <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0113" REF.END="QE0113"/>vapaaehtoinen<QUOT.END REF.START="QS0113" CODE="201D" ID="QE0113"/> tai sitä ei pikemminkin olisi tosiasiallisesti olemassa, koko järjestelmän johdonmukaisuus vähentyisi huomattavasti. Yleiseen tietosuoja-asetukseen tällä hetkellä sisältyvät toimivaltasäännökset korvattaisiin lähinnä kaikkien valvontaviranomaisten samanaikaisella <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0114" REF.END="QE0114"/>kilpailulla ensimmäisestä tuomiosta<QUOT.END REF.START="QS0114" CODE="201D" ID="QE0114"/>. Siitä, joka <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0115" REF.END="QE0115"/>ylittää ensimmäisenä lopullisen tuomion maaliviivan<QUOT.END REF.START="QS0115" CODE="201D" ID="QE0115"/> oikeudenkäyttöalueellaan, tulisi tällöin muuta Euroopan unionia tosiasiallisesti johtava valvontaviranomainen, kuten kuudennesta kysymyksestä ilmenee.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">V</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Ratkaisuehdotus</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0172"><NO.P>172.</NO.P><TXT>Ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa hof van beroep te Brusselin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:</TXT><P><LIST TYPE="NDASH"><ITEM><P>Jäsenvaltion valvontaviranomainen voi luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta <DATE ISO="20160427">27.4.2016</DATE> annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (yleisen tietosuoja-asetuksen) säännösten nojalla saattaa asian kyseisen jäsenvaltion tuomioistuimen käsiteltäväksi sillä perusteella, että kyseistä asetusta on väitetysti rikottu rajatylittävässä tietojenkäsittelyssä, vaikka kyseinen viranomainen ei ole johtava valvontaviranomainen, jos se tekee sen samassa asetuksessa tarkoitetuissa tilanteissa ja siinä säädettyjä menettelyjä noudattaen.</P></ITEM><ITEM><P>Yleinen tietosuoja-asetus on esteenä sille, että valvontaviranomainen jatkaa oikeustoimia, jotka on pantu vireille ennen päivää, jona kyseinen asetus tuli sovellettavaksi, mutta jotka koskevat kyseisen päivän jälkeen tapahtuvaa toimintaa.</P></ITEM><ITEM><P>Yleisen tietosuoja-asetuksen 58 artiklan 5 kohdalla on välitön oikeusvaikutus, niin että kansallinen valvontaviranomainen voi vedota mainittuun artiklaan pannakseen vireille oikeudellisen menettelyn kansallisissa tuomioistuimissa tai jatkaakseen tällaista menettelyä, jopa siinä tapauksessa, että kyseistä säännöstä ei ole nimenomaisesti saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä.</P></ITEM></LIST></P></NP.ECR></GR.SEQ></CONTENTS.CONCLUSION></CONCLUSION>