38Koska neuvosto on kieltäytynyt luokittelemasta kantajia uudelleen takautuvasti 1.1.1991 lukien, kuten se on menetellyt kilpailun B/228 läpäisseiden hakijoiden kohdalla, se on aiheuttanut sen, että kantajat ovat menettäneet mahdollisuutensa tulla ylennetyiksi henkilöstösäännöissä määrätyissä määräajoissa myöhemmin palkkaluokkaan B 4 ja tämän jälkeen palkkaluokkaan B 3 ja edetä urallaan samoin edellytyksin kuin kilpailun B/228 läpäisseet hakijat. Kantajat ovat korostaneet — eikä neuvosto ole sitä kiistänyt —, että kilpailun B/228 läpäisseistä vuonna 1991 uudelleenluokitelluista viidestätoista hakijasta yksitoista oli jo 1.1.1996 ylennetty palkkaluokkaan B 3 ja että näistä kolme on vuonna 1996 ylennyskelpoisia palkkaluokkaan B 2, kun taas neljä muuta kilpailun läpäissyttä oli samana päivänä ylennetty palkkaluokkaan B 4, ja näistä kolme on vuonna 1996 ylennyskelpoisia palkkaluokkaan B 3. Neuvosto on ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämään kirjalliseen kysymykseen antamassaan vastauksessa myöntänyt, että jos kantajat olisi tammikuussa 1991 luokiteltu uudelleen palkkaluokkaan B 5, heidät olisi voitu henkilöstösääntöjen 45 artiklan 2 kohdan perusteella heinäkuussa 1991 mahdollisesti ylentää palkkaluokkaan B 4 ja 1.7.1993 palkkaluokkaan B 3, jolloin heidän nettopalkkansa olisi ylittänyt heille tuolloin tosiasiallisesti maksetun palkan.39Kantajien urakehitys on suhteessa kilpailun B/228 läpäisseiden hakijoiden vastaavaan siis ollut heikompaa, ja tämä on aiheutunut siitä, että neuvosto on jättänyt ryhtymättä asianmukaisiin toimenpiteisiin, jotta ne, jotka alun perin osallistuivat kilpailuun B/228, olisi yhdenvertaisesti kilpailun B/228 läpäisseiden hakijoiden kanssa lopulta katsottu kilpailun B/228 a läpäisseiksi hakijoiksi samalla perusteella kuin kilpailun B/228 läpäisseet hakijat. Järjestäessään kilpailua B/228 a, joka vastaajana olevan toimielimen mukaan järjestettiin kilpailun B/228 lainvastaisuuksista johtuneiden oikeuksien loukkauksien korjaamiseksi, neuvosto olisi voinut päätellä, että tämän kilpailun läpäisseiden hakijoiden uudelleenluokittelut olisivat tulleet voimaan samana ajankohtana kuin kilpailun B/228 läpäisseiden hakijoiden. Koska neuvosto ei näin päättänyt, sen olisi pitänyt kantajien tätä koskevia hakemuksia käsitellessään peruuttaa 1.1.1994 alkavaa uudelleenluokittelua koskevat päätökset ja luokitella asianomaisten ura uudelleen yhdenvertaisen kohtelun vuoksi siten, että näille olisi voitu taata virkavuosien kertyminen ura-alueella B samalla tavoin, kuin se tällä ura-alueella oli taattu kilpailun B/228 läpäisseiden hakijoiden osalta — —.

46Kantajat eivät ole näyttäneet, että heille olisi heidän väittäminsä tavoin aiheutunut vahinkoa siitä, että heidän 1.1.1991 ja 1.1.1994 välisenä aikana saamansa palkka ja se palkka, jonka he olisivat saaneet tämän ajanjakson aikana, jos heidät olisi 1.1.1991 uudelleenluokiteltu palkkaluokkaan B 5, eroavat toisistaan. Kuten neuvoston ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämän kirjallisen kysymyksen johdosta esittämistä seikoista — joita kantajat eivät ole kiistäneet — ilmenee, kantajille ei tosiasiassa ole aiheutunut nettomääräistä palkan menetystä muun muassa siitä syystä, että he olisivat menettäneet kiinteämääräisesti maksettavan niin sanotun sihteerikorvauksen, johon heillä oli oikeus ennen uudelleenluokittelua.47Sitä vastoin kantajat ovat näyttäneet, että heillä on oikeus saada korvaus vahingosta, joka heille on aiheutunut siitä, ettei heitä ole luokiteltu uudelleen ura-alueelle B samaan aikaan kuin kilpailun B/228 läpäisseet hakijat, sillä vaikka heillä ei olisikaan ollut oikeutta tulla ylennetyiksi uudelleenluokittelunsa tapahduttua, he ovat joka tapauksessa menettäneet mahdollisuuden tulevaisuudessa edetä urallaan kilpailun B/228 läpäisseisiin hakijoihin verrattavalla tavalla — —.48Kantajat väittävät lisäksi, että heille on aiheutunut henkistä kärsimystä, joka on korvattava symbolisesti 1 eculla.49Henkisen kärsimyksen osalta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että epäonnistuminen kilpailussa tai valmistautuminen myöhemmin pidettäviin kokeisiin eivät voi olla lähtökohtaisesti automaattisesti korvattavia, varsinkaan kun kantajat eivät nyt esillä olevassa asiassa ole näyttäneet, että heidän jäämisensä merkitsemättä kilpailun B/228 läpäisseiden soveltuvien hakijoiden luetteloon olisi aiheutunut säännönvastaisuuksista, jotka johtivat kilpailun kumoamiseen. Vahinko, jonka kantajat väittävät itselleen aiheutuneen siitä, ettei neuvosto hyväksynyt heidän korvausvaatimustaan eikä heidän tämän jälkeen tekemäänsä valitusta, ei ole sama kuin vahinko, jonka korvaamisesta neuvosto on kieltäytynyt. Se ei näin ollen voi olla erillinen vahinko, joka korvattaisiin erikseen.50Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että kantajille on tosiasiallisesti aiheutunut henkistä kärsimystä siitä, että he ovat pitkittyneen ajan olleet epävarmoja uransa kehittymisestä. Nyt käsiteltävässä asiassa esille tulleille erityisille seikoille on tässä suhteessa ollut ominaista se, että kilpailuilmoituksen B/228 perusteella järjestettyjen kokeiden kulku on ollut huomattavan säännönvastaista, kantajien oikeutta olettaa näiden kokeiden kulun olevan säännönmukaista on vakavasti loukattu ja että neuvosto on kieltäytynyt asettamasta kantajia yhdenvertaiseen asemaan niiden virkatovereiden kanssa, jotka oli luokiteltu uudelleen 1.1.1991 lukien, sellaisena ajankohtana, jolloin kantajat olivat jo läpäisseet kilpailuilmoituksen B/228 a perusteella järjestetyt kokeet.51Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin arvioi ex aequo et bono kummallekin kantajalle aiheutuneen aineellisen vahingon ja henkisen kärsimyksen 500000 BEF:in suuruiseksi (ks. asia T-82/91, Latham v. komissio, tuomio 9.2.1994, Kok. H. 1994, s. II-61 ja asia T-3/92, tuomio 9.2.1994, Kok. H. 1994, s. II-83). Neuvosto on siis velvoitettava korvaamaan kummallekin kantajalle tämä määrä.

perustamissopimuksen 176 artiklan rikkominen;