<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><CONCLUSION NNC="YES" xmlns:fmx="http://opoce" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.55-20141201.xd"><BIB.CONCLUSION><REF.CASE FILE="n.a."><NO.CASE>C‑72/14</NO.CASE><NO.CASE>C‑197/14</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62014CC0072</NO.CELEX><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:319">EU:C:2015:319</NO.ECLI><NO.SEQ>0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>1</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>16</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>16</PAGE.TOTAL></BIB.CONCLUSION><CURR.TITLE><PAGE.HEADER><P>RATKAISUEHDOTUS – NILS WAHL – YHDISTETYT ASIAT C‑72/14 JA C‑197/14</P><P>X JA VAN DIJK</P></PAGE.HEADER></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus</HT></P><P><HT TYPE="UC">Nils Wahl</HT></P><P><DATE ISO="20150513">13 päivänä toukokuuta 2015</DATE><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0001"><P>Alkuperäinen kieli: englanti.</P></NOTE></P></TI><STI><P><HT TYPE="BOLD">Yhdistetyt asiat C‑72/14 ja C‑197/14X</HT></P><P><HT TYPE="BOLD">(Ennakkoratkaisupyyntö – Gerechtshof te ’s-Hertogenbosch (Alankomaat))</HT></P><P><HT TYPE="BOLD">ja</HT></P><P><HT TYPE="BOLD">T.A. van Dijk</HT></P><P><HT TYPE="NORMAL">(Ennakkoratkaisupyyntö – Hoge Raad (Alankomaat))</HT></P></STI></TITLE><INDEX><KEYWORD>Siirtotyöläisten sosiaaliturva</KEYWORD><KEYWORD>Sovellettava lainsäädäntö</KEYWORD><KEYWORD>Asetus (ETY) N:o 1408/71</KEYWORD><KEYWORD>6 ja 7 artikla</KEYWORD><KEYWORD>Reinin laivurit</KEYWORD><KEYWORD>E 101 -todistus</KEYWORD><KEYWORD>Vastavuoroinen tunnustaminen</KEYWORD><KEYWORD>SEUT 267 artiklan kolmas kohta</KEYWORD><KEYWORD>Acte clair -oppi</KEYWORD></INDEX><CONTENTS.CONCLUSION><NP><NO.P>1.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisumenettely on ollut toiminnassa jo yli puoli vuosisataa, mutta yhä se aiheuttaa päänvaivaa. Kuten nyt käsiteltävistä asioista käy ilmi, tähän menettelyyn liittyvät kysymykset tulevat usein esiin unionin oikeuden aineellista kysymystä sivuavina seikkoina.</TXT></NP><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT>Nyt käsiteltävissä yhdistetyissä asioissa, jotka koskevat asetuksen (ETY) N:o 1408/71 tulkintaa,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0002"><P>Sosiaaliturvajärjestelmän soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä <DATE ISO="19710614">14.6.1971</DATE> annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 1408/71 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="149" PAGE.FIRST="2" DATE.PUB="1971">EYVL L 149, s. 2</REF.DOC.OJ>), sellaisena kuin se on muutettuna.</P></NOTE> aineellinen kysymys on pääasiallisesti sama: sovelletaanko pääasiassa Reinin laivureita koskevia sopimuksia<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0003"><P>Reinin laivurien sosiaaliturvaa koskeva <DATE ISO="19500727">27.7.1950</DATE> tehty sopimus (Verdrag betreffende de sociale zekerheid van rijnvarenden), sellaisena kuin se on tarkistettuna <DATE ISO="19610213">13.2.1961</DATE> ja myöhemmin <DATE ISO="19791130">30.11.1979</DATE> tarkistettuna.</P></NOTE> <HT TYPE="ITALIC">unionin oikeuden nojalla</HT> vai <HT TYPE="ITALIC">siitä riippumatta</HT>? Tämä kysymys on tullut esiin siksi, että Alankomaiden viranomaiset kieltäytyivät tunnustamasta tiettyjä Luxemburgin viranomaisten asetuksen N:o 1408/71 nojalla väitetysti virheellisesti myöntämiä sosiaaliturvaan liittyviä todistuksia (E 101 -todistuksia). Ennakkoratkaisua pyytäneiden tuomioistuinten välillä vallitsee erimielisyys siitä, olisivatko Alankomaiden viranomaiset voineet tehdä näin.</TXT></NP><NP><NO.P>3.</NO.P><TXT>Gerechtshof te ’s-Hertogenbosch päätti pyytää unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua tässä asiassa. Tämän päätöksen johdosta Hoge Raad päätti tehdä samoin. Hoge Raad on kuitenkin yrittänyt lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla tiedustellessaan unionin tuomioistuimelta SEUT 267 artiklan kolmannen kohdan mukaisten velvoitteidensa ulottuvuutta. Se haluaa konkreettisesti tietää, estääkö se, että sen tuomiopiirissä sijaitseva alemman asteen tuomioistuin on eri mieltä sen kanssa, sitä katsomasta, että sen käsiteltävänä olevassa asiassa esitettyyn kysymykseen annettava vastaus on niin ilmeinen, ettei asiassa ole mitään perusteltua epäilystä. Unionin tuomioistuinta pyydetään näin ollen jälleen kerran selventämään kuuluisaa acte clair -oppiaan.</TXT></NP><NP><NO.P>4.</NO.P><TXT>Asiakysymysten osalta katson jäljempänä esitetyistä syistä, etteivät virheellisesti myönnetyt E 101 -todistukset ole sitovia Reinin laivureita koskevien sopimusten soveltamisalaan kuuluvassa tilanteessa. Menettelykysymysten osalta saman jäsenvaltion ylimmän oikeusasteen ja alemman oikeusasteen tuomioistuimen välillä olevan erimielisyyden ei mielestäni pitäisi olla esteenä acte clair -opin soveltamiselle.</TXT></NP><?PAGE NO="2"?><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>I</NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asiaa koskevat oikeussäännöt</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>5.</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 1408/71 6 artiklassa (<QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0001" ID="QS0001"/>Tämän asetuksen korvaamat sosiaaliturvasopimukset<QUOT.END REF.START="QS0001" CODE="201D" ID="QE0001"/>) säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0002" ID="QS0002"/>Jollei 7, 8 artiklan ja 46 artiklan 4 kohdan säännöksistä muuta johdu, tällä asetuksella korvataan sen soveltamisalaan kuuluvien henkilöiden ja asioiden osalta kaikkien sosiaaliturvasopimusten määräykset, jotka sitovat:</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>yksinomaan kahta tai useampaa jäsenvaltiota; tai</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>ainakin kahta jäsenvaltiota ja yhtä tai useampaa muuta valtiota, jos kysymyksessä olevien tapausten ratkaiseminen ei koske viimeksi mainittujen valtioiden laitoksia.<QUOT.END REF.START="QS0002" CODE="201D" ID="QE0002"/></TXT></NP></ITEM></LIST></ALINEA></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>6.</NO.P><TXT>Sen estämättä, mitä asetuksen N:o 1408/71 6 artiklassa säädetään, sovelletaan kuitenkin edelleen Reinin laivurien sosiaaliturvaa koskevien <DATE ISO="19500727">27.7.1950</DATE> ja <DATE ISO="19791130">30.11.1979</DATE> tehtyjen sopimusten määräyksiä tämän asetuksen 7 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti (<QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0003" ID="QS0003"/>Kansainväliset määräykset, joihin tämä asetus ei vaikuta<QUOT.END REF.START="QS0003" CODE="201D" ID="QE0003"/>).</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>II</NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Tosiseikat, menettelyt ja ennakkoratkaisukysymykset</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>7.</NO.P><TXT>X ja T.A. van Dijk, jotka olivat Alankomaissa asuvia Alankomaiden kansalaisia, työskentelivät – ensiksi mainittu vuonna 2006 ja toiseksi mainittu osan vuodesta 2007 – vesialuksilla, jotka liikennöivät kaupallisesti Reinjoella (mutta eivät ainoastaan tällä joella).</TXT></NP><NP><NO.P>8.</NO.P><TXT>Asiassa C-72/14, joka koskee X:ää, alus oli rekisteröity Alankomaissa Reinin navigaatioon kuuluvaksi alukseksi ja sen omistaja oli Alankomaihin sijoittautunut yhtiö. Rekisteröinnissä kohta <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0004" ID="QS0004"/>Liikenteenharjoittaja<QUOT.END REF.START="QS0004" CODE="201D" ID="QE0004"/> oli alun perin jätetty tyhjäksi. Luxemburgilaiset viranomaiset antoivat vuonna 2006 liikenteenharjoittamista koskevan todistuksen (certificat d’exploitation) X:n työnantajalle AAAA:lle, joka oli Luxemburgiin sijoittautunut yhtiö. Vuonna 2007 tämä yhtiö merkittiin aluksen liikenteenharjoittajaksi Alankomaissa tehdyn rekisteröinnin mukaisesti.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0004"><P>Asiassa C-72/14 tehdyssä ennakkoratkaisupyynnössä viitataan sekä <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0005" ID="QS0005"/>AAA<QUOT.END REF.START="QS0005" CODE="201D" ID="QE0005"/> että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0006" ID="QS0006"/>AAAA<QUOT.END REF.START="QS0006" CODE="201D" ID="QE0006"/> -nimisiin yhtiöihin; kyseessä vaikuttaisi olevan yksinkertainen virhe.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>9.</NO.P><TXT>Van Dijk työskenteli 1.1.–<DATE ISO="20070630">30.6.2007</DATE> Luxemburgiin sijoittautuneen varustamon palveluksessa.</TXT></NP><NP><NO.P>10.</NO.P><TXT>Molemmissa tapauksissa toimivaltainen luxemburgilainen viranomainen antoi E 101 -todistuksen, jonka mukaan X ja van Dijk kuuluivat Luxemburgin sosiaaliturvalainsäädännön piiriin. Alankomaiden viranomaiset, jotka katsoivat, että X ja van Dijk kuuluivat sen sijaan Alankomaiden sosiaaliturvan piiriin ja olivat velvollisia maksamaan sosiaaliturvamaksuja Alankomaihin, eivät kuitenkaan tunnustaneet näitä todistuksia, koska miehet olivat oletettavasti Reinin laivureita. Alankomaiden viranomaiset tekivät molempien miesten osalta verotuspäätökset, jotka nämä myöhemmin riitauttivat.</TXT></NP><?PAGE NO="3"?><NP><NO.P>11.</NO.P><TXT>Asiassa C-72/14 X nosti kanteen Rechtbank Bredassa, minkä jälkeen hän valitti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomiosta Gerechtshof te ’s-Hertogenboschiin. Tämä tuomioistuin oli epätietoinen asetuksen N:o 1408/71 tulkinnasta ja päätti <DATE ISO="20140207">7.2.2014</DATE> lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0007" ID="QS0007"/>1)</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuin on päättänyt [tuomiossa FTS, C-202/97, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2000:75">EU:C:2000:75</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>], että E 101 -todistus, jonka on antanut jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, sitoo muiden jäsenvaltioiden sosiaaliturvalaitoksia, vaikka tämän todistuksen sisältö saattaisi olla virheellinen. Onko tätä päätöstä sovellettava myös nyt esillä olevan kaltaisiin tapauksiin, joissa ei sovelleta sovellettavan lainsäädännön määrittämistä koskevia [asetuksen N:o 1408/71] sääntöjä?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Onko tähän kysymykseen annettavan vastauksen kannalta merkitystä sillä, ettei toimivaltaisen viranomaisen tarkoituksena ollut antaa E 101 -todistusta vaan se oli hallinnollisista syistä tietoisesti ja tarkoituksellisesti käyttänyt asiakirjoja, jotka vastasivat muodoltaan ja sisällöltään E 101 -todistuksia, ja asianomainen oli uskonut ja hän oli kohtuudella voinut uskoa siihen, että hän oli saanut tällaisen todistuksen?<QUOT.END REF.START="QS0007" CODE="201D" ID="QE0007"/></TXT></NP></ITEM></LIST></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>12.</NO.P><TXT>Asiassa C-197/14 van Dijk nosti alun perin kanteen Rechtbank te ’s-Gravenhagessa, minkä jälkeen hän valitti Gerechtshof te ’s-Gravenhageen. Hän teki Hoge Raadiin kassaatiovalituksen Gerechtshofin tuomiosta, joka oli myös Staatssecretaris van Financiënin (valtiovarainministeriön valtiosihteeri) tekemän vastavalituksen kohteena. Asiassa C-72/14 tehdyn ennakkoratkaisupyynnön johdosta Hoge Raad päätti <DATE ISO="20140328">28.3.2014</DATE> lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0008" ID="QS0008"/>1)</NO.P><TXT>Onko Hoge Raadin, joka on kansallinen ylimmän oikeusasteen tuomioistuin, kansallisen alemman oikeusasteen tuomioistuimen esittämän ennakkoratkaisupyynnön vuoksi esitettävä unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyyntö tai odotettava vastausta kansallisen alemman asteen tuomioistuimen esittämään kysymykseen, myös, jos se katsoo, että Euroopan unionin oikeuden asianmukainen soveltaminen on sen ratkaistavana olevan asian osalta niin ilmeistä, ettei asiassa annettavasta vastauksesta ole perusteltua epäilystä?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Mikäli ensimmäiseen kysymykseen on vastattava myöntävästi, sitooko toisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen antama E 101 -todistus Alankomaiden sosiaaliturvaviranomaisia myös, jos kyseessä on Reinin laivuri, jolloin sovellettavan lainsäädännön määrittämistä koskevia asetuksen N:o 1408/71 sääntöjä, joita todistus koskee, ei voida mainitun asetuksen 7 artiklan 2 kohdan a alakohdan perusteella soveltaa?<QUOT.END REF.START="QS0008" CODE="201D" ID="QE0008"/></TXT></NP></ITEM></LIST></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>13.</NO.P><TXT>Kirjallisia huomautuksia asiassa C-72/14 ovat esittäneet X, Alankomaiden ja Tšekin hallitukset sekä komissio. Asiassa C-197/14 kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet van Dijk, Alankomaiden, Kreikan ja Saksan hallitukset sekä komissio.</TXT></NP><NP><NO.P>14.</NO.P><TXT>Asiat C-72/14 ja C-197/14 yhdistettiin <DATE ISO="20140224">24.2.2014</DATE>. Samana päivänä unionin tuomioistuin päätti työjärjestyksen 76 artiklan 2 kohdan nojalla olla pitämättä suullista käsittelyä.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>III</NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Arviointi</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>A</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Alustavat huomautukset</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>15.</NO.P><TXT>Käsiteltävät asiat koskevat kahta täysin erillistä aihepiiriä. Jaan arviointini näin ollen kahteen osaan. Tarkastelen ensiksi vastavuoroista tunnustamista ja E 101 -todistusten sitovuutta koskevia aineellisia kysymyksiä. Vasta tämän jälkeen tarkastelen Hoge Raadin ensimmäistä kysymystä, joka koskee acte clair -opin ulottuvuutta.</TXT></NP><?PAGE NO="4"?><NP><NO.P>16.</NO.P><TXT>Myönnän, että Hoge Raad on esittänyt toisen kysymyksensä, joka koskee E 101 -todistusten vastavuoroista tunnustamista, ainoastaan siinä tapauksessa, että unionin tuomioistuin vastaa sen ensimmäiseen kysymykseen, että Hoge Raadilla on velvollisuus esittää ennakkoratkaisupyyntö unionin tuomioistuimelle SEUT 267 artiklan kolmannen kohdan nojalla. Jos kuitenkin ainoastaan Hoge Raadin ensimmäiseen kysymykseen vastataan, tämä ei auta Gerechtshof te ’s-Hertogenboschia sen käsiteltävänä olevan asian ratkaisemisessa, ja tämä tuomioistuin voi vapaasti esittää ennakkoratkaisukysymyksen huolimatta ylemmän oikeusasteen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0005"><P>Ks. tältä osin tuomio Elchinov (C-173/09, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2010:581">EU:C:2010:581</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> Katson näin ollen, että sosiaaliturvaa koskevaan aineelliseen kysymykseen on joka tapauksessa tarpeen vastata.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>B</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Ensimmäinen kysymys: E 101 -todistusten vastavuoroinen tunnustaminen</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>1.</NO.P><TXT>Alustavat huomautukset</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>17.</NO.P><TXT>Ensimmäisellä ja toisella asiassa C-72/14 esitetyllä kysymyksellä ja toisella asiassa C-197/14 esitetyllä kysymyksellä – joita käsittelen yhdessä – ennakkoratkaisua pyytäneet tuomioistuimet tiedustelevat pääasiallisesti, että jos yhden jäsenvaltion viranomaiset ovat myöntäneet vakuutetulle virheellisesti E 101 -todistuksen, jonka mukaan tämän jäsenvaltion sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan kyseiseen henkilöön, ovatko toisen jäsenvaltion viranomaiset velvollisia tunnustamaan tämän todistuksen, vaikka tähän vakuutettuun sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö on yhteensovitettu asetuksen N:o 1408/71 7 artiklassa mainitulla kansainvälisen oikeuden instrumentilla, tässä tapauksessa Reinin laivureita koskevilla sopimuksilla. Asiassa C-72/14 esitetyssä toisessa kysymyksessä viitataan siihen, että vastaus saattaa riippua siitä, onko E 101 -todistuksen virheellinen myöntäminen tapahtunut vahingossa vai tahallisesti.</TXT></NP><NP><NO.P>18.</NO.P><TXT>X ja van Dijk sekä Tšekin hallitus ja komissio katsovat, että jäsenvaltion tällaisissa olosuhteissa myöntämä E 101 -todistus sitoo toisen jäsenvaltion viranomaisia. Ainoastaan Alankomaiden hallitus on tästä eri mieltä (Kreikan ja Saksan hallitukset eivät ota kantaa tähän ensimmäiseen kysymykseen).</TXT></NP><NP><NO.P>19.</NO.P><TXT>Kuten olen edellä johdannossani huomauttanut, näyttää siltä, että tämän ensimmäisen sosiaaliturvaa koskevan kysymyksen ytimenä on se, <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0009" ID="QS0009"/>yhteensovitetaanko<QUOT.END REF.START="QS0009" CODE="201D" ID="QE0009"/> asetuksen N:o 1408/71 7 artiklan mukaisella poikkeuksella myös vakuutettuun sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö tiettyihin kansainvälisiin määräyksiin nähden. Erityisesti komission mielestä asia on näin. Tällä perusteella voidaan komission mukaan katsoa, että koska asia kuuluu asetuksen soveltamisalaan, sovelletaan myös vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta.</TXT></NP><NP><NO.P>20.</NO.P><TXT>En yhdy tähän näkemykseen.</TXT></NP><NP><NO.P>21.</NO.P><TXT>Se, onko E 101 -todistukset tunnustettava, riippuu selvästi siitä, oliko niiden myöntäminen ylipäänsä lainmukaista, mikä puolestaan riippuu asetuksen N:o 1408/71 sovellettavuudesta. Ennen tämän asian arviointia on kuitenkin tärkeää selventää, mitä unionin tuomioistuimelta <HT TYPE="ITALIC">ei</HT> ole tiedusteltu.</TXT></NP><NP><NO.P>22.</NO.P><TXT>Ensinnäkään unionin tuomioistuinta ei ole pyydetty lausumaan siitä, mitä sosiaaliturvalainsäädäntöä X:ään ja van Dijkiin on tosiasiallisesti sovellettava – eli ratkaisemaan kysymystä siitä, onko näihin henkilöihin sovellettava Luxemburgin vai Alankomaiden lainsäädäntöä. Tämä on järkevää, koska Reinin laivureita koskevat sopimukset (jos niitä sovelletaan) ja erityisesti niiden 11 artiklan 2 kohta eivät ole unionin toimielinten toimia, joita unionin tuomioistuin on toimivaltainen tulkitsemaan.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0006"><P>Ks. mm. tuomio Torrekens (28/68, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1969:17">EU:C:1969:17</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, 6 kohta) ja tuomio Brusse (101/83, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1984:187">EU:C:1984:187</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, 11 kohta). Komissio kuitenkin väittää, että X ja van Dijk kuuluvat Luxemburgin lainsäädännön alaan riippumatta siitä, perustuuko tämä arviointi Reinin laivureita koskeviin sopimuksiin vai asetukseen N:o 1408/71.</P></NOTE></TXT></NP><?PAGE NO="5"?><NP><NO.P>23.</NO.P><TXT>Toiseksi tästä samasta syystä ja myös vakiintuneen oikeuskäytännön nojalla, jonka mukaan kansallisten tuomioistuinten tehtävänä on kaikkien merkityksellisten seikkojen toteaminen ja arviointi sekä oikeussääntöjen soveltaminen niihin, unionin tuomioistuin ei voi todeta, ovatko X ja van Dijk tosiasiallisesti Reinin laivureita. Sen vastauksen on näin ollen pelkästään perustuttava oletukseen, että he ovat laivureita – ellei kansallisten tuomioistuinten selvityksissä muuta ilmene.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0007"><P>Gerechtshof te ’s-Hertogenbosch katsoo, että X on Reinin laivuri. Hoge Raad ei ole esittänyt kantaansa van Dijkin osalta.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>24.</NO.P><TXT>Tämä huomioon ottaen sosiaaliturvaa koskevaan aineelliseen kysymykseen on mielestäni vastattava asetuksen N:o 1408/71 6 ja 7 artiklan asianmukaisen tulkinnan mukaisesti unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT>Arviointi</TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 1408/71 sovellettavuus</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>25.</NO.P><TXT>Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan asetuksen N:o 1408/71 6 artiklalla korvataan sen henkilöllisellä ja asiallisella soveltamisalalla tietyin varauksin kaikki sosiaaliturvasopimukset, jotka sitovat kahta tai useampaa jäsenvaltiota (tai kahta tai useampaa jäsenvaltiota ja yhtä tai useampaa kolmatta valtiota jäsenvaltioiden välisen sisäisen tilanteen osalta). Tämä korvaaminen on luonteeltaan pakottavaa eikä siihen sallita poikkeuksia asetuksessa mainittuja tapauksia lukuun ottamatta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0008"><P>Ks. tuomio Balazs ja Casa Judeţeană de Pensii Cluj, C-401/13 ja C-432/13 (<REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:26">EU:C:2015:26</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>26.</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 1408/71 7 artiklassa täsmennetään joitakin edellä mainituista poikkeuksista. Erityisesti 7 artiklan 2 kohdassa todetaan, että sen estämättä, mitä 6 artiklassa säädetään, <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0010" ID="QS0010"/>sovelletaan edelleen<QUOT.END REF.START="QS0010" CODE="201D" ID="QE0010"/> tiettyjä sopimuksia (joihin kuuluvat Reinin laivureita koskevat sopimukset). On huomattava, että unionin tuomioistuin on katsonut, että kun kansainvälisen sopimuksen määräys täyttää 7 artiklan vaatimukset, se on <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0011" ID="QS0011"/>edelleen täysin sovellettavissa huolimatta asetuksen N:o 1408/71 antamisesta ja – – jää voimaan kaikkien sen soveltamisalaan kuuluvien tilanteiden osalta<QUOT.END REF.START="QS0011" CODE="201D" ID="QE0011"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0009"><P>Ks. tuomio Hoorn (C-305/92, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1994:175">EU:C:1994:175</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, 10 kohta).</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>27.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin ei ole aikaisemmin tulkinnut asetuksen N:o 1408/71 7 artiklan 2 kohdan a alakohtaa. Lisäksi asetuksen 7 artiklan 2 kohtaa ja erityisesti 6 artiklan ja 7 artiklan 2 kohdan c alakohdan yhteisvaikutusta<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0010"><P>Asetuksen N:o 1408/71 7 artiklan 2 kohdan c alakohdassa todetaan, että sen estämättä, mitä 6 artiklassa säädetään, sovelletaan edelleen <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0012" ID="QS0012"/>jäsenvaltioiden jo ennen tämän asetuksen soveltamisen alkamispäivää tekemien tiettyjen sosiaaliturvasopimusten määräyks[iä], mikäli ne ovat etuudensaajien kannalta edullisempia tai jos ne johtuvat tietyistä historiallisista olosuhteista ja niiden vaikutus on ajallisesti rajoitettu, jos ne ilmoitetaan liitteessä III<QUOT.END REF.START="QS0012" CODE="201D" ID="QE0012"/>.</P></NOTE> jäsenvaltioiden tekemiin kahdenvälisiin sopimuksiin<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0011"><P>Ks. mm. tuomio Walder, 82/72 (<REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1973:62">EU:C:1973:62</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>); tuomio Rönfeldt (C-227/89, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1991:52">EU:C:1991:52</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>); tuomio Hoorn (C-305/92, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1994:175">EU:C:1994:175</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>); tuomio Thévenon (C-475/93, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1995:371">EU:C:1995:371</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>); tuomio Naranjo Arjona ym. (C-31/96–C-33/96, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1997:475">EU:C:1997:475</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>); tuomio Gómez Rodríguez (C-113/96, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1998:203">EU:C:1998:203</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>); tuomio Thelen (C-75/99, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2000:608">EU:C:2000:608</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>); tuomio Kaske (C-277/99, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2002:74">EU:C:2002:74</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>); tuomio Martínez Domínguez ym. (C-471/99, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2002:523">EU:C:2002:523</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>); tuomio Habelt ym. (C-396/05, C-419/05 ja C-450/05, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2007:810">EU:C:2007:810</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>); tuomio Landtová (C-399/09, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2011:415">EU:C:2011:415</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>); tuomio Wencel (C-589/10, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:303">EU:C:2013:303</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) ja tuomio Balazs ja Casa Judeţeană de Pensii Cluj (C-401/13 ja C 432/13, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:26">EU:C:2015:26</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> koskevassa oikeuskäytännössä ei ole pidetty tärkeänä sitä, että asetukseen N:o 1408/71 itseensä sisältyy <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0013" ID="QS0013"/>lainvalintasääntöjä<QUOT.END REF.START="QS0013" CODE="201D" ID="QE0013"/> – tämä asia ei vain ilmeisesti ole ollut kiistanalainen. Tässä yhteydessä kahdella tuomiolla voi kuitenkin olla merkitystä.</TXT></NP><NP><NO.P>28.</NO.P><TXT>Tuomiossa Grana-Novoa<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0012"><P>C-23/92, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1993:339">EU:C:1993:339</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, 23–25 kohta.</P></NOTE> yhteisöjen tuomioistuin totesi, että sosiaaliturvasopimukset, joissa sopimuspuolina ovat jäsenvaltio ja yksi tai useampi kolmas valtio, eivät kuulu asetuksen N:o 1408/71 soveltamisalaan. Ei ole kuitenkaan perusteltua tehdä tuosta tuomiosta vastakkaispäätelmää, jonka mukaan ainakin kahden jäsenvaltion tekemät sopimukset (ja mahdollisesti yhden tai useamman kolmannen valtion tekemät sopimukset siltä osin kuin asia koskee jäsenvaltioiden välisiä suhteita) kuuluisivat <HT TYPE="ITALIC">aina</HT> asetuksen soveltamisalaan. Kyseisessä tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin nimittäin<?PAGE NO="6"?> lisäsi nimenomaisesti, että asetukseen <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0014" ID="QS0014"/>sisältyy nimenomaisesti <HT TYPE="ITALIC">tiettyjä varauksia, jotka koskevat asetuksen soveltamista</HT> kahden tai useamman jäsenvaltion välillä tehtyihin sopimuksiin<QUOT.END REF.START="QS0014" CODE="201D" ID="QE0014"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0013"><P>Ibidem, tuomion 25 kohta (kursivointi tässä). Ks. myös tuomio Walder (82/72, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1973:62">EU:C:1973:62</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, 6 ja 9 kohta).</P></NOTE> Sovellettaessa tällaista varausta minun on vaikea nähdä mitään eroa edellä mainittujen sopimustyyppien välillä.</TXT></NP><NP><NO.P>29.</NO.P><TXT>Lisäksi tuomiossa Callemeyn<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0014"><P>187/73, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1974:57">EU:C:1974:57</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> oli kysymys erityistilanteesta, joka liittyi muun muassa asetuksen N:o 1408/71 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaan. Tässä säännöksessä todetaan, että asetuksella ei vaikuteta velvoitteisiin, jotka syntyvät Euroopan neuvoston jäsenvaltioiden <DATE ISO="19531211">11.12.1953</DATE> tekemistä Euroopan väliaikaisista sosiaaliturvasopimuksista. Koska tässä monenvälisessä sopimuksessa itsessään sallittiin poikkeukset siltä osin kuin tämä oli edullisempaa edunsaajien kannalta, yhteisöjen tuomioistuin katsoi, ettei asetuksen N:o 1408/71 soveltaminen ole sen 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan vastaista siltä osin kuin asia oli näin.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0015"><P>Ibidem, tuomion 18–21 kohta, mikä vahvistetaan tuomiossa Frascogna (157/84, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1985:243">EU:C:1985:243</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, 13 kohta).</P></NOTE> Näin ollen korkeintaan on niin, että asetusta sovellettiin Euroopan väliaikaisten sosiaaliturvasopimusten perusteella eikä toisinpäin.</TXT></NP><NP><NO.P>30.</NO.P><TXT>Komissio viittaa lisäksi tuomioon Torrekens<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0016"><P>28/68, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1969:17">EU:C:1969:17</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> kantansa tueksi. Tässä tuomiossa yhteisöjen tuomistuin totesi, että asetusta N:o 1408/71 edeltänyttä asetusta N:o 3<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0017"><P>Siirtotyöläisten sosiaaliturvasta <DATE ISO="19580925">25.9.1958</DATE> annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 3 (EYVL 1964, s. 561).</P></NOTE> <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0015" ID="QS0015"/>sovelletaan edelleen siltä osin kuin nämä sopimukset eivät ole esteenä sen soveltamiselle<QUOT.END REF.START="QS0015" CODE="201D" ID="QE0015"/>. Komissio päättelee tästä, että unionin tuomioistuin on oletettavasti vahvistanut periaatteen, jonka mukaan asetuksen N:o 1408/71 sääntöjä sovelletaan yhdessä asiaa koskevien kansainvälisten sopimusten määräysten kanssa.</TXT></NP><NP><NO.P>31.</NO.P><TXT>Vaikka oletettaisiin, että yhteisöjen tuomioistuimen päätelmät tuomiossa Torrekens – joka koskee asetuksen N:o 3 samanlaista säännöstä – voitaisiin ulottaa koskemaan asetuksen N:o 1408/71 6 ja 7 artiklaa, epäilen kuitenkin sitä, että tällä voisi olla komission esittämiä seurauksia. Jos asetuksen N:o 1408/71 nojalla myönnetyssä E 101 -todistuksessa viitataan muuhun kuin Reinin laivureita koskevien sopimusten mukaan sovellettavaan lainsäädäntöön, nämä sopimukset olisivat varmasti esteenä asetuksen N:o 1408/71 soveltamiselle. Toisaalta en näe, miten asetuksen N:o 1408/71 tehokas vaikutus voisi vaarantua, jos jäsenvaltioilla on oikeus olla tunnustamatta E 101 -todistuksia, jotka on myönnetty tietyn sosiaaliturvasopimuksen sääntelemässä tilanteessa, johon tällä asetuksella ei ole vaikutuksia.</TXT></NP><NP><NO.P>32.</NO.P><TXT>En pidä myöskään vakuuttavana komission väitettä, jonka mukaan Reinin laivureita koskevia sopimuksia sovelletaan edelleen ainoastaan asetuksen N:o 1408/71 7 artiklan 2 kohdan a alakohdan nojalla. Vaikka tämä on epäilemättä muodollisesti katsoen totta, se johtaisi metaforaa käyttäen siihen, että mennään ovesta sisään mutta saman tien poistutaan ulos ikkunan kautta. Mielestäni tässä on kysymys lähinnä lainsäädäntötekniikasta eikä sillä tulisi olla ratkaisevaa painoarvoa.</TXT></NP><NP><NO.P>33.</NO.P><TXT>Tätä jälkimmäistä seikkaa on syytä havainnollistaa esimerkillä. Jos kuvitellaan, että lainvalintasopimuksessa, kuten sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista tehdyssä Rooman yleissopimuksessa,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0018"><P>Joka on avattu allekirjoitettavaksi Roomassa <DATE ISO="19800619">19.6.1980</DATE> (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="266" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="1980">EYVL 1980 L 266, s. 1</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> määritetään rajatylittävässä kauppaoikeudellisessa menettelyssä sovellettava lainsäädäntö, tämä ei merkitse sitä, että sovellettavan kansallisen lainsäädännön määrittämisen jälkeen kansainvälisen oikeuden yleisiä periaatteita sovellettaisiin edelleen käsiteltävänä olevan riita-asian aineelliseen ratkaisuun. Edelleen tämän esimerkin mukaisesti – tällä kertaa vain asetuksen<?PAGE NO="7"?> N:o 593/2008<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0019"><P>Sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista <DATE ISO="20080617">17.6.2008</DATE> annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 593/2008 (Rooma I) (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="177" PAGE.FIRST="6" DATE.PUB="2008">EUVL L 177, s. 6</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE>perusteella – tämän saman logiikan mukaan sen jälkeen, kun kansallinen lainsäädäntö on määritetty tämän asetuksen nojalla, tämä ei sellaisenaan johda unionin oikeuden yleisten periaatteiden soveltamiseen käsiteltävänä olevassa riita-asiassa. Näin ollen se, että lainvalintaan sovelletaan asetuksen säännöksiä, on tosiasiallisesti merkityksetöntä.</TXT></NP><NP><NO.P>34.</NO.P><TXT>Lopuksi vertailu asetuksen N:o 883/2004<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0020"><P>Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta <DATE ISO="20040429">29.4.2004</DATE> annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 883/2004 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="166" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2004">EUVL L 166, s. 1</REF.DOC.OJ>, ja oikaisu <REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="200" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2004">EUVL 2004, L 200, s. 1</REF.DOC.OJ>). Asetus N:o 1408/71 kumottiin ja korvattiin asetuksella N:o 883/2004 tämän asetuksen soveltamispäivästä (<DATE ISO="20100501">1.5.2010</DATE>) alkaen.</P></NOTE> mukaiseen järjestelmään (vaikka tämä asetus ei ole ajallisesti sovellettavissa) näyttäisi tukevan ehdottamaani tulkintaa. Tämän asetuksen 8 artiklassa (<QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0016" ID="QS0016"/>Tämän asetuksen suhde muihin yhteensovittamisvälineisiin<QUOT.END REF.START="QS0016" CODE="201D" ID="QE0016"/>) yhdistettiin asetuksen N:o 1408/71 6 ja 7 artikla yhdellä merkittävällä muutoksella: asetuksen N:o 1408/71 7 artiklan 1 kohdassa ja 2 kohdan a ja b alakohdassa luetellut monenväliset sopimukset poistettiin. Tämän sijasta asetuksen N:o 883/2004 16 artiklan 1 kohdassa (<QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0017" ID="QS0017"/>Poikkeukset 11–15 artiklaan<QUOT.END REF.START="QS0017" CODE="201D" ID="QE0017"/>) todetaan, että kaksi jäsenvaltiota tai useampi jäsenvaltio, näiden jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset tai näiden viranomaisten nimeämät elimet voivat yhteisellä sopimuksella myöntää poikkeuksia 11–15 artiklasta tiettyjen henkilöiden tai henkilöryhmien eduksi. Kuten komissio toteaa huomautuksissaan, jäsenvaltiot, jotka ovat myös Reinin laivureita koskevien sopimusten sopimuspuolia, ovat tehneet tällaisen sopimuksen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0021"><P>Asetuksen N:o 883/2004 16 artiklan 1 kohdan mukaisesti poikkeuksista Reinin laivureihin sovellettavan lainsäädännön osalta <DATE ISO="20101223">23.12.2010</DATE> tehty sopimus.</P></NOTE> Tämän lainsäädäntökehityksen perusteella <HT TYPE="ITALIC">tästä lähtien</HT> Reinin laivureita koskevien sopimusten mukainen yhteensovittaminen saattaa hyvinkin kuulua asetuksen N:o 883/2004 II osaston soveltamisalaan (<QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0018" ID="QS0018"/>Sovellettavan lainsäädännön määrittäminen<QUOT.END REF.START="QS0018" CODE="201D" ID="QE0018"/>).</TXT></NP><NP><NO.P>35.</NO.P><TXT>Komissio väittää kuitenkin, että asetuksen N:o 883/2004 mukainen lopputulos olisi ollut sama kuin aikaisemmin asetuksen N:o 1408/71 perusteella. Vaikka voidaan perustellusti kysyä, pysytetäänkö asetuksella N:o 883/2004 vallitseva tilanne vai muutetaanko sillä aikaisempaa järjestelmää tältä osin, komissio nähdäkseni toteaa, että edellä mainitut jäsenvaltiot eivät aikaisemmin turvautuneet asetuksen N:o 1408/71 17 artiklaan, jonka sanamuoto on lähes identtinen asetuksen N:o 883/2004 16 artiklan sanamuodon kanssa. Jos näin ollen unionin tuomioistuin katsoo, että asetuksessa N:o 883/2004 käyttöön otetulla järjestelmällä ainoastaan vahvistetaan vallitseva tilanne, nyt käsiteltävät asiat on jäljempänä esitettävien perusteluiden mukaisesti ratkaistava samalla tavalla kuin tapaukset, jotka kuuluvat asetuksen N:o 1408/71 II osaston soveltamisalaan.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0022"><P>Tuomiossa Brusse (101/83, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1984:187">EU:C:1984:187</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>), yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että työntekijällä oli asetukseen N:o 1408/71 perustuvia oikeuksia sen 17 artiklan nojalla tehtyihin kahdenvälisiin sopimuksiin nähden.</P></NOTE> Tämä johtaisi tuomiosta FTS<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0023"><P>C-202/97, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2000:75">EU:C:2000:75</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> johdettujen periaatteiden soveltamiseen, ja ennakkoratkaisukysymyksiin (sellaisina kuin ne ovat uudelleen muotoiltuina) olisi tässä tilanteessa vastattava myöntävästi.</TXT></NP><NP><NO.P>36.</NO.P><TXT>Olen kuitenkin ensisijaisesti sitä mieltä, että X ja van Dijk eivät kuulu asetuksen N:o 1408/71 soveltamisalaan, olettaen, että he ovat Reinin laivureita.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>E 101 -todistusten vaikutukset</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>37.</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 1408/71 soveltamisalaa koskevan näkemykseni mukaisesti ehdotan, että ennakkoratkaisua pyytäneille tuomioistuimille vastataan, että luxemburgilaisten viranomaisten myöntämillä E 101 -todistuksilla, joiden nojalla Luxemburgin sosiaaliturvalainsääntöä sovelletaan X:ään ja van Dijkiin, ei ole oikeudellisia vaikutuksia.</TXT></NP><?PAGE NO="8"?><NP><NO.P>38.</NO.P><TXT>Unionin perustana on oikeusvaltioperiaate. Annetun toimivallan periaate, joka on osa Euroopan unionin perustuslaillista rakennetta, on äärimmäisen tärkeä. Kun unionin toimielimellä tai virastolla ei ole oikeudellista toimivaltaa, <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0019" ID="QS0019"/>toimilla<QUOT.END REF.START="QS0019" CODE="201D" ID="QE0019"/>, jotka se toteuttaa tällä alalla, ei ole sitovia vaikutuksia. Sama pätee silloin, kun jäsenvaltioiden viranomaiset ovat vastuussa unionin politiikan toteuttamisesta käytännössä ja kun niiden toteuttamat toimet perustuvat unionin sääntöihin. Asia on näin nyt käsiteltävissä asioissa, koska Luxemburgin toimivaltaiset viranomaiset ovat myöntäneet kyseiset todistukset asetuksen N:o 1408/71 ja asetuksen N:o 574/72<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0024"><P>Sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä <DATE ISO="19710614">14.6.1971</DATE> annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 täytäntöönpanomenettelystä <DATE ISO="19720321">21.3.1972</DATE> annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 574/72 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="074" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="1972">EYVL L 74, s. 1</REF.DOC.OJ>), sellaisena kuin se on muutettuna.</P></NOTE> nojalla sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön määrittämiseksi.</TXT></NP><NP><NO.P>39.</NO.P><TXT>Samasta syystä ja vastauksena asiassa C-72/14 esitettyyn toiseen kysymykseen, sillä, myönsikö viranomainen E 101 -todistuksen mukavuussyistä vai muista syistä, ei ole mielestäni merkitystä.</TXT></NP><NP><NO.P>40.</NO.P><TXT>Olen näin ollen samaa mieltä Alankomaiden hallituksen kanssa siitä, että E 101 -todistukset, jotka on myönnetty nyt käsiteltävien asioiden olosuhteissa, eivät ole sitovia. Tuomio FTS,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0025"><P>C-202/97, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2000:75">EU:C:2000:75</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> jossa oli myös kysymys siitä, että jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen kieltäytyi tunnustamasta toisen jäsenvaltion viranomaisten myöntämää E 101 -todistusta, ei muuta tätä. Kyseisessä asiassa erimielisyys rajoittui siihen, missä asetuksen N:o 1408/71 II osaston säännöksessä asianmukaisesti määritettiin sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö kyseisten työntekijöiden osalta – eli asetuksella toteutetun yhteensovittamisen soveltamisalan <HT TYPE="ITALIC">puitteissa</HT>.</TXT></NP><NP><NO.P>41.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa asiassa C-72/14 esitettyyn ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen sekä asiassa C-197/14 esitettyyn toiseen kysymykseen, että silloin, kun yhden jäsenvaltion viranomaiset ovat myöntäneet vakuutetulle E 101 -todistuksen, jonka mukaan tämän jäsenvaltion sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan kyseiseen henkilöön, mutta sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö on yhteensovitettu Reinin laivureita koskevilla sopimuksilla – mikä ennakkoratkaisua pyytäneiden tuomioistuinten on selvitettävä – asetuksen N:o 1408/71 7 artiklan 2 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että toisen jäsenvaltion viranomaiset eivät ole velvollisia tunnustamaan tätä todistusta.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P>c)</NO.P><TXT>Toissijainen tarkastelu</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>42.</NO.P><TXT>Siltä varalta, ettei unionin tuomioistuin ole kanssani samaa mieltä asetuksen N:o 1408/71 soveltamisalan osalta, on syytä esittää eräitä lisähuomautuksia.</TXT></NP><NP><NO.P>43.</NO.P><TXT>Vaikka asetuksen N:o 1408/71 6 ja 7 artiklaa on tulkittava siten, että Reinin laivureita koskevien sopimusten ensisijaisuus (tai sovellettavuus) perustuu asetukseen itseensä ja että myös asetusta on näin ollen sovellettava, voidaan kysyä, muuttaako tämä todellisuudessa mitään. Asetuksen 7 artiklassa säädetään, että Reinin laivureita koskevia sopimuksia edelleen sovelletaan. Tältä osin ei ole selvää, että tuomion FTS<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0026"><P>C-202/97, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2000:75">EU:C:2000:75</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> mukainen E 101 -todistusten vastavuoroista tunnustamista koskeva periaate muuttaisi tilannetta.</TXT></NP><NP><NO.P>44.</NO.P><TXT>Ei tietenkään voida olettaa, että asetuksen N:o 1408/71 II osaston nojalla virheellisesti myönnetty todistus olisi tunnustettava automaattisesti asiassa, johon sovelletaan tämän asetuksen I osaston säännöksiä (<QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0020" ID="QS0020"/>Yleisiä säännöksiä<QUOT.END REF.START="QS0020" CODE="201D" ID="QE0020"/>). Tuomiota FTS seuranneessa oikeuskäytännössä tällaista tilannetta ei ole käsitelty.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0027"><P>Ks. tuomio Banks ym. (C‑178/97, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2000:169">EU:C:2000:169</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>); tuomio Herbosch Kiere (C‑2/05, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2006:69">EU:C:2006:69</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) ja tuomio Format Urządzenia i Montaże Przemysłowe (C‑115/11, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:606">EU:C:2012:606</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Yhteisöjen tuomioistuin on kuitenkin selkeästi todennut, että asetuksen N:o 1408/71 II<?PAGE NO="9"?> osaston säännöksiä sovelletaan muiden sovellettavien oikeussääntöjen puuttuessa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0028"><P>Ks. tältä osin tuomio Bouman (C‑114/13, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:81">EU:C:2015:81</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> E 101 -todistus, siltä osin kuin se on luo olettaman siitä, että sen sisältämät toteamukset ovat totta, sitoo kiistatta vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaista viranomaista.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0029"><P>Ks. mm. tuomio FTS (C‑202/97, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2000:75">EU:C:2000:75</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, 53 kohta).</P></NOTE> Unionin tuomioistuin on kuitenkin myös todennut, että jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen antamaan todistukseen liittyvä olettama ei välttämättä ulotu asetuksen II osaston soveltamisalan ulkopuolelle kuuluviin asioihin (vaikka E 101 -todistusta ei yleensä edes käytetä tällaisiin tarkoituksiin).<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0030"><P>Ks. tältä osin tuomio Bouman (C‑114/13, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:81">EU:C:2015:81</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, 25–27 kohta). Tässäkin tapauksessa komissio väitti turhaan, että käsiteltävänä oleva asiakirja oli sitova: ks. julkisasiamies Szpunarin ratkaisuehdotus Bouman (C‑114/13, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:123">EU:C:2014:123</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, 28 kohta). Ks. myös tuomio Adanez-Vega (C‑372/02, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2004:705">EU:C:2004:705</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, 48 kohta ja 36 kohta).</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>45.</NO.P><TXT>Nyt käsiteltävissä asioissa luxemburgilaiset toimivaltaiset viranomaiset ovat myöntäneet E 101 -todistukset, joiden mukaan X:ään ja van Dijkiin sovelletaan Luxemburgin sosiaaliturvalainsäädäntöä. Alankomaiden toimivaltaiset viranomaiset ovat asiasta eri mieltä. Komissio toteaa, että sen käytettävissä olevien tietojen mukaan Reinin laivureita koskevien sopimusten sopimuspuolet antavat käytännön syistä E 101 -todistuksia sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön määrittämiseksi, koska tätä tarkoitusta varten ei ole muuta lomaketta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0031"><P>On selvää, että unionin tuomioistuin ei voi tarkistaa tätä väitettä. Minulta ei ole kuitenkaan jäänyt huomaamatta, että Reinin laivureita koskevan sosiaaliturvan hallinnollinen keskus on laatinut tiettyjä vakiolomakkeita Reinin laivureita koskevien sopimusten mukaisen järjestelmän puitteissa. Nämä lomakkeet ovat mm. <DATE ISO="19890302">2.3.1989</DATE> tehdyn päätöslauselman nro 2, <DATE ISO="19891013">13.10.1989</DATE> tehdyn päätöslauselman nro 3, <DATE ISO="19900327">27.3.1990</DATE> tehdyn päätöslauselman nro 5 (joka on korvattu <DATE ISO="20070626">26.6.2007</DATE> tehdyllä päätöslauselmalla nro 7) liitteenä. Kaikki nämä lomakkeet ja päätöslauselmat ovat ladattavissa Reinin navigaation keskuskomission internetsivustolta (http://www.ccr-zkr.org).</P></NOTE> Koska unionin tuomioistuimen vastauksen täytyy kuitenkin perustua olettamaan, että molemmat miehet <HT TYPE="ITALIC">ovat</HT> Reinin laivureita – mitä komissio ei ole kiistänyt – eikä sillä ei ole toimivaltaa ratkaista sopimuspuolten välisiä kiistoja Reinin laivureita koskevien sopimusten oikeasta tulkinnasta (ks. edellä 22 ja 23 kohta), voidaan olettaa, ettei tässä menettelyssä voida soveltaa asetuksen N:o 1408/71 II osastoa. Näin ollen luxemburgilaisille todistuksille ei ole annettava enempää painoarvoa kuin muille jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten antamille todistuksille asetuksen II osaston soveltamisalan ulkopuolelle kuuluvissa asioissa. Mahdollisuus, että tällainen todistus on käytännön syistä saatettu antaa E 101 -todistuksen muodossa, ei saisi häivyttää tätä seikkaa.</TXT></NP><NP><NO.P>46.</NO.P><TXT>Pitäydyn näin ollen edellä 41 kohdassa ehdottamaani vastaukseen, jos unionin tuomioistuin katsoo asian kuuluvan asetuksen N:o 1408/71 soveltamisalaan.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>C</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Toinen kysymys: acte clair -opin ulottuvuus</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>1.</NO.P><TXT>Alustavat huomautukset</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>47.</NO.P><TXT>Asiassa 197/14 esitetty ensimmäinen kysymys tuo esille tärkeitä acte clair -oppiin liittyviä seikkoja. Ottaen huomioon tätä aihetta koskevan kirjallisuuden valtava määrä tämä oppi ei kaipaa tarkempaa esittelyä. Unionin tuomioistuinta on pyydetty tulkitsemaan tässä erityisesti vaatimusta, jonka mukaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0021" ID="QS0021"/>kansallisen tuomioistuimen on oltava varma siitä, että asia olisi yhtä lailla ilmeinen muiden jäsenvaltioiden tuomioistuimille ja [unionin] tuomioistuimelle<QUOT.END REF.START="QS0021" CODE="201D" ID="QE0021"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0032"><P>Tuomio Cilfit ym. (283/81, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1982:335">EU:C:1982:335</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, 16 kohta).</P></NOTE> Hoge Raad on pääasiallisesti tuonut esiin seuraavan kysymyksen: onko ylimmän oikeusasteen mahdotonta soveltaa acte clair -oppia, jos saman jäsenvaltion alemman asteen tuomioistuin on esittänyt saman tai samankaltaisen unionin oikeutta koskevan kysymyksen unionin tuomioistuimelle?</TXT></NP><?PAGE NO="10"?><NP><NO.P>48.</NO.P><TXT>Hoge Raad pelkää, että jos asiassa C-197/14 esitettyyn ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, tämä merkitsisi sitä, että jäsenvaltion ylin oikeusaste, joka aikoo kumota alemman oikeusasteen tuomioistuimen tuomion sen vuoksi, että se tulkitsee unionin oikeutta eri tavalla kuin alemman asteen tuomioistuin, olisi jokaisessa tapauksessa velvollinen ensin tiedustelemaan unionin tuomioistuimen kantaa asiaan.</TXT></NP><NP><NO.P>49.</NO.P><TXT>Van Dijk esittää, että acte clair -opin vaatimukset eivät täyty pääasiassa. Kuitenkin hänen mielestään riittää, että ylin oikeusaste odottaa unionin tuomioistuimen vastausta alemman oikeusasteen tuomioistuimen esittämään ennakkoratkaisupyyntöön. Kreikan hallitus ja komissio ovat pääasiallisesti samaa mieltä hänen kanssaan.</TXT></NP><NP><NO.P>50.</NO.P><TXT>Alankomaiden hallitus esittää, että pelkästään se, että jäsenvaltion tuomioistuin on pyytänyt selvennystä unionin tuomioistuimelta, ei automaattisesti merkitse sitä, että asiassa on oikeuskäytännössä tarkoitettuja <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0022" ID="QS0022"/>perusteltuja epäilyksiä<QUOT.END REF.START="QS0022" CODE="201D" ID="QE0022"/>. Saksan hallitus, joka on pääosin samaan mieltä, väittää lisäksi, että alemman oikeusasteen tuomioistuimen esittämän tulkinnan laatu on otettava huomioon ja ettei voida hyväksyä sitä, että alemman oikeusasteen tuomioistuimen omaksuma selvästi virheellinen kanta voisi lamaannuttaa acte clair -opin nojalla saavutetut menettelyyn liittyvät tehokkuusedut.</TXT></NP><NP><NO.P>51.</NO.P><TXT>Heti aluksi muistutan siitä, että SEUT 267 artiklan kolmannen kohdan erityisenä tavoitteena on estää se, että jossakin jäsenvaltiossa syntyy kansallista oikeuskäytäntöä, joka on ristiriidassa unionin oikeuden sääntöjen kanssa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0033"><P>Ks. mm. tuomio Hoffmann-Laroche (107/76, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1977:89">EU:C:1977:89</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, 5 kohta) ja tuomio Pedro IV Servicios (C-260/07, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2009:215">EU:C:2009:215</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, 32 kohta).</P></NOTE> Tämä ilmenee SEUT 267 artiklan kolmannen kohdan sanamuodosta, jossa annetaan kansallisille ylimmän oikeusasteen tuomioistuimille varsin vähän liikkumavaraa.</TXT></NP><NP><NO.P>52.</NO.P><TXT>Kuitenkin tuomiossa Cilfit ym.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0034"><P>283/81, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1982:335">EU:C:1982:335</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> annettiin kansallisille ylimmän oikeusasteen tuomioistuimille – ylimpinä tuomioistuimina, jotka ovat vastuussa unionin oikeuden hajautetusta soveltamisesta<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0035"><P>Ks. tältä osin tuomio Parfums Christian Dior (C‑337/95, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1997:517">EU:C:1997:517</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, 25 kohta) ja lausunto 1/09 (<REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2011:123">EU:C:2011:123</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, 84 ja 85 kohta).</P></NOTE> – mahdollisuus tietyissä tilanteissa ottaa vastuu unionin oikeuteen liittyvän ongelmakohdan ratkaisemisesta.</TXT></NP><NP><NO.P>53.</NO.P><TXT>Ensi näkemältä acte clair -oppiin liittyvät edellytykset eivät ole heikkohermoisia varten. Pääedellytystä, jonka mukaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0023" ID="QS0023"/>se, miten [unionin] oikeutta on sovellettava, [on] niin ilmeistä, ettei se jätä tilaa vähäisellekään perustellulle epäilylle siitä, miten esille tullut kysymys olisi ratkaistava<QUOT.END REF.START="QS0023" CODE="201D" ID="QE0023"/>, ei ole muotoiltu väljästi. Lisäksi tälle edellytykselle on asetettu kaksi lisäehtoa. Ensinnäkin kansallisen ylimmän oikeusasteen tuomioistuimen <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0024" ID="QS0024"/>on oltava varma siitä, että asia olisi yhtä ilmeinen muiden jäsenvaltioiden tuomioistuimille ja [unionin] tuomioistuimelle<QUOT.END REF.START="QS0024" CODE="201D" ID="QE0024"/>. Toiseksi on otettava huomioon unionin oikeuden ominaispiirteet.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0036"><P>Näitä ovat oikeuskäytännön mukaan oikeudellisten tekstien useat eri kieliversiot, erityisterminologian käyttö ja erityiset tulkintametodit; ks. tuomio Cilfit ym. (283/81, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1982:335">EU:C:1982:335</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, 16–20 kohta).</P></NOTE> Tämän vuoksi eräs kirjoittaja totesi vähän acte clair -opin syntymisen jälkeen, että se oli <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0025" ID="QS0025"/>poikkeuksellisen suppea<QUOT.END REF.START="QS0025" CODE="201D" ID="QE0025"/>, <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0026" ID="QS0026"/>taktinen veto<QUOT.END REF.START="QS0026" CODE="201D" ID="QE0026"/> ja keino <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0027" ID="QS0027"/>[unionin tuomioistuimen] valvonnan tehostamiseksi ja vahvistamiseksi<QUOT.END REF.START="QS0027" CODE="201D" ID="QE0027"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0037"><P>Ks. Rasmussen, H., <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0028" ID="QS0028"/>The European Court’s <HT TYPE="ITALIC">Acte Clair</HT> Strategy in C.I.L.F.I.T. Or: <HT TYPE="ITALIC">Acte Clair</HT>, of Course! But What does it Mean?<QUOT.END REF.START="QS0028" CODE="201D" ID="QE0028"/>, 9 <HT TYPE="ITALIC">EL Rev</HT>., 1984, s. 242 ja 243.</P></NOTE></TXT></NP><?PAGE NO="11"?><NP><NO.P>54.</NO.P><TXT>Jopa unionin tuomioistuimessa on kuvailtu tuomiossa Cilfit ym.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0038"><P>283/81, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1982:335">EU:C:1982:335</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> käytettyä sanamuotoa <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0029" ID="QS0029"/>epätarkaksi<QUOT.END REF.START="QS0029" CODE="201D" ID="QE0029"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0039"><P>Ks. julkisasiamies Stix-Hacklin ratkaisuehdotus Intermodal Transports (C‑495/03, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2005:215">EU:C:2005:215</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, 84 kohta). Entinen tuomari Edward käytti ilmaisua <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0030" ID="QS0030"/>ei paras mahdollinen<QUOT.END REF.START="QS0030" CODE="201D" ID="QE0030"/>; ks. Edward, D., <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0031" ID="QS0031"/><HT TYPE="ITALIC">CILFIT</HT> and <HT TYPE="ITALIC">Foto-Frost</HT> in their Historical and Procedural Context<QUOT.END REF.START="QS0031" CODE="201D" ID="QE0031"/>, Maduro, M. ja Azoulai, L. (toim.), <HT TYPE="ITALIC">The Past and Future of EU Law. The Classics of EU Law Revisited on the 50<HT TYPE="SUP">th</HT> Anniversary of the Rome Treaty 2010</HT>, Hart, 2010, s. 179.</P></NOTE> Laajempaa arvostelua on kohdistettu myös itse ennakkoratkaisun pyytämistä koskevaan velvollisuuteen, joka on acte clair -opin kehyksenä ja jonka valossa tämä oppi on ymmärrettävä. Esimerkiksi julkisasiamies Jacobs ehdotti tunnetusti asiassa, jossa oli kysymys siitä, oliko tietyt naisten vaatteet luokiteltava tullausta varten pyjamiksi, tämän velvollisuuden olennaista uudistamista siten, että tuomioistuimet pidättäytyvät tästä menettelystä useammin.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0040"><P>Ks. julkisasiamies Jacobsin ratkaisuehdotus Wiener SI (C‑338/95, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1997:352">EU:C:1997:352</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>), erityisesti 18–21 kohta.</P></NOTE> Julkisasiamies Ruiz-Jarabo Colomer jopa vertasi velvollisuutta pyytää ennakkoratkaisua Sisyfoksen legendaan.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0041"><P>Ks. julkisasiamies Ruiz-Jarabo Colomerin ratkaisuehdotus Gaston Schul Douane-expediteur (C‑461/03, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2005:415">EU:C:2005:415</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, 2–4 kohta).</P></NOTE> Sitä vastoin julkisasiamies Tizzano, vaikka hän myönsikin, että acte clair -opin kriteerit eivät ole täysin varmoja, esitti opin säilyttämistä sellaisenaan.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0042"><P>Ks. julkisasiamies Tizzanon ratkaisuehdotus Lyckeskog (C-99/00, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2002:108">EU:C:2002:108</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, 60–76 kohta, erityisesti 65 kohta).</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>55.</NO.P><TXT>Laajemmasta näkökulmasta katsoen monet epäilykset siitä, että on yleisesti hyväksytty velvollisuus pyytää ennakkoratkaisua, on onneksi saatu kumottua ajan kuluessa. Jos edetään aikajärjestyksessä, yhteisöjen tuomioistuin selvensi jo kauan ennen tuomiota Cilfit ym.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0043"><P>283/81, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1982:335">EU:C:1982:335</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> nopeasti, että SEUT 267 artiklan kolmannella kohdalla oli rajansa. Tuomiossa Da Costa ym. yhteisöjen tuomioistuin katsoi viitatessaan tilanteisiin, jotka ovat <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0032" ID="QS0032"/>asiallisesti samansisältöi[siä] kuin kysymys, josta yhteisöjen tuomioistuin on jo antanut ennakkoratkaisun vastaavassa tapauksessa<QUOT.END REF.START="QS0032" CODE="201D" ID="QE0032"/>, että sen antama tulkintaratkaisu <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0033" ID="QS0033"/>voi kuitenkin tehdä velvollisuuden [pyytää ennakkoratkaisua] merkityksettömäksi<QUOT.END REF.START="QS0033" CODE="201D" ID="QE0033"/><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0044"><P>28/62–30/62, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1963:6">EU:C:1963:6</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, s. 38.</P></NOTE> ja tunnusti näin ollen ennakkopäätöksen oikeudellisen merkityksen. Tämä ei ole kuitenkaan ainoa tuomiota Cilfit ym. edeltävä ratkaisu, jossa tätä velvollisuutta on tulkittu järkevällä tavalla.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0045"><P>Tuomiossa Hoffmann-Laroche (107/76, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1977:89">EU:C:1977:89</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, 5 ja 6 kohta) yhteisöjen tuomioistuin vahvisti, että velvollisuus ennakkoratkaisun pyytämiseen ei koske ylimmän oikeusasteen tuomioistuinta silloin, kun kysymys on tullut esille välitoimen määräämistä koskevassa menettelyssä, sillä edellytyksellä, että kukin asianosainen voi aloittaa pääasiaa koskevan oikeudenkäynnin, jonka kuluessa kysymys voidaan saattaa ennakkoratkaisumenettelyssä tutkittavaksi. Ks. myös tuomio Morson ja Jhanjan (35/82 ja 36/82, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1982:368">EU:C:1982:368</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, 9 ja 10 kohta).</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>56.</NO.P><TXT>Lisäksi kuten yleisesti tiedetään, kun julkisasiamies Capotorti muutamaa vuotta myöhemmin varoitti yhteisöjen tuomioistuinta heikentämästä velvollisuutta pyytää ennakkoratkaisua tunnustamalla acte clair -oppi unionin oikeuden puitteissa,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0046"><P>Ks. julkisasiamies Capotortin ratkaisuehdotus Cilfit ym. (283/81, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1982:267">EU:C:1982:267</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, erityisesti 4 kohta).</P></NOTE> yhteisöjen tuomioistuin oli asiasta eri mieltä.</TXT></NP><NP><NO.P>57.</NO.P><TXT>Viimeinen tapaus<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0047"><P>On kuitenkin myös mainittava tuomio Parfums Christian Dior (C-337/95, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1997:517">EU:C:1997:517</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, 30 kohta). Tässä tapauksessa yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että kansallisella ylimmän oikeusasteen tuomioistuimella, jolla on kansainvälisen oikeuden mukaan velvollisuus esittää oikeudellinen tulkintakysymys tarkoitusta varten perustetulle tuomioistuimelle (tässä tapauksessa Benelux-tuomioistuimelle), ei ole velvollisuutta esittää ennakkoratkaisukysymystä SEUT 267 artiklan kolmannen kohdan nojalla, edellyttäen, että kansainvälisellä tuomioistuimella itsellään on velvollisuus esittää ennakkoratkaisukysymys yhteisöjen tuomioistuimelle tämän määräyksen nojalla ja että se tosiasiallisesti tekee näin.</P></NOTE> kertoo myös siitä, että velvollisuutta pyytää ennakkoratkaisu on lievennetty – joidenkin mielestä heikennetty – hitaasti mutta varmasti ajan myötä. Tuomiossa Intermodal Transports yhteisöjen tuomioistuin vahvisti sen, että vaikka hallintoviranomaiset olisivat eri kannalla oikeasta lähestymistavasta ylimmän oikeusasteen tuomioistuimen käsiteltävänä olevassa asiassa, tämä ei sulje pois mahdollisuutta nojautua acte clair -oppiin.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0048"><P>C-495/03, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2005:552">EU:C:2005:552</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, 35 kohta.</P></NOTE></TXT></NP><?PAGE NO="12"?><NP><NO.P>58.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin ei kuitenkaan ole ollut näin joustava silloin, kun kysymys on ollut unionin toimielinten toimien <HT TYPE="ITALIC">pätevyyden</HT> tutkimisesta. Huolimatta julkisasiamiehen esittämistä vahvoista näkemyksistä, yhteisöjen tuomioistuin katsoi tuomiossa Gaston Schul, että perusteita, joiden nojalla ylimmän oikeusasteen tuomioistuimella ei ole velvollisuutta pyytää ennakkoratkaisua SEUT 267 artiklan kolmannen kohdan nojalla, ei voida laajentaa koskemaan unionin toimien pätevyyttä koskevia kysymyksiä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0049"><P>Ks. tuomio Gaston Schul Douane-expediteur (C‑461/03, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2005:742">EU:C:2005:742</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, 19 kohta).</P></NOTE> Asia oli näin, vaikka yhteisöjen tuomioistuin oli edeltävässä tapauksessa pitänyt tähän verrattavissa olevan unionin lainsäädännön analogisia säännöksiä pätemättöminä.</TXT></NP><NP><NO.P>59.</NO.P><TXT>Näiden seikkojen perusteella tarkastelen nyt Hoge Raadin unionin tuomioistuimelle esittämää kysymystä.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT>Arviointi</TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>Onko acte clair -oppi pois suljettu silloin, kun saman jäsenvaltion alemman oikeusasteen tuomioistuin on pyytänyt unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua samanlaiseen kysymykseen?</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>60.</NO.P><TXT>Ottaen huomioon SEUT 267 artiklan kolmannen kohdan mukaisen ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevan velvollisuuden muuttuminen ajan kuluessa, kuten edellä on muistutettu, olisi mielestäni tässä vaiheessa asianmukaista, että unionin tuomioistuin selventäisi acte clair -oppia.</TXT></NP><NP><NO.P>61.</NO.P><TXT>Olen itse vahvasti sitä mieltä, että pelkästään se, että saman jäsenvaltion alemman oikeusasteen tuomioistuin on esittänyt ennakkoratkaisukysymyksen samassa tai samankaltaisessa asiassa unionin tuomioistuimelle, ei ole esteenä sille, että kansallinen ylimmän oikeusasteen tuomioistuin voi nojautua acte clair -oppiin. Kolme jäljempänä esitettävää perustetta selittävät, miksi asia on näin.</TXT></NP><NP><NO.P>62.</NO.P><TXT>Ensinnäkin <HT TYPE="ITALIC">rakenteellisesti katsottuna</HT> ajat ovat muuttuneet selvästi tuomion Cilfit ym. antamisesta. Vuonna 1982 Euroopan talousyhteisö muodostui kymmenestä jäsenvaltiosta ja sillä oli seitsemän virallista työkieltä. Vuonna 2015 Euroopan unioni on kuitenkin kehittyneempi unioni, joka muodostuu 28 oikeusjärjestelmästä, jolla on 24 virallista työkieltä ja paljon laajemmat toimivaltuudet ja jossa Lissabonin sopimuksella toteutetun selkeän innovaation mukaisesti korostetaan kansallisten (ylimpien) tuomioistuinten asemaa SEU 19 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Jos nojaudutaan oikeuskäytännön jäykkään tulkintaan, <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0034" ID="QS0034"/>oikean<QUOT.END REF.START="QS0034" CODE="201D" ID="QE0034"/> acte clair -tilanteen kohtaaminen olisi enintään yhtä todennäköistä kuin yksisarvisen tapaaminen.</TXT></NP><?PAGE NO="13"?><NP><NO.P>63.</NO.P><TXT>Toiseksi SEUT 267 artiklan kolmannen kohdan valvontajärjestelmä on myös kehittynyt. Komissio on tunnustanut velvollisuuden valvoa sitä, miten kansalliset ylimmän oikeusasteen tuomioistuimet soveltavat acte clair -oppia.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0050"><P>Ks. Lenaerts, K., Maselis, I. ja Gutman. K. (Nowak, J., toim.), <HT TYPE="ITALIC">EU Procedural Law</HT>, 1. painos, Oxford, 2014, s. 102, jossa viitataan komission puheenjohtajan Thornin parlamentaariseen kysymykseen <DATE ISO="19830725">25.7.1983</DATE> antamaan vastaukseen (<REF.DOC.OJ COLL="C" NO.OJ="268" PAGE.FIRST="25" DATE.PUB="1983">EYVL C 268, s. 25</REF.DOC.OJ>), ja tunnettu komission Ruotsin kuningaskuntaa vastaan aloittama rikkomusmenettely, joka koski sitä, ettei Högsta Domstolen (Ruotsin korkein oikeus) ollut väitetysti noudattanut SEUT 267 artiklan kolmatta kohtaa (perusteltu lausunto 2003/2161, K(2004) 3899, <DATE ISO="20041013">13.10.2004</DATE>). Ks. tältä osin myös julkisasiamies Tizzanon ratkaisuehdotus Lyckeskog (C‑99/00, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2002:108">EU:C:2002:108</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, 65 kohta).</P></NOTE> Lisäksi tuomio Cilfit ym. annettiin lähes vuosikymmen ennen tuomiota Francovich ym.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0051"><P>C-6/90 ja C-9/90, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1991:428">EU:C:1991:428</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> Tuomio Köbler<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0052"><P>C-224/01, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2003:513">EU:C:2003:513</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>. Tässä tuomiossa viitataan nimenomaisesti SEUT 267 artiklan kolmannen kohdan mukaiseen ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevaan velvollisuuteen, ks. 55 kohta.</P></NOTE> annettiin runsaat 20 vuotta myöhemmin. Nykyään unionin tuomioistuimessa<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0053"><P>Ks. implisiittisesti tuomio komissio v. Espanja (C‑154/08, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2009:695">EU:C:2009:695</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, 64–66 kohta (ks. myös 126 kohta)) ja tältä osin lausunto 1/09 (<REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2011:123">EU:C:2011:123</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, 84–87 kohta). Äskettäisen esimerkin osalta ks. Ferreira da Silva e Brito ym. (C-160/14, ei vielä ratkaistu unionin tuomioistuimessa).</P></NOTE> – ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0054"><P>Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut useissa tapauksissa, että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0035" ID="QS0035"/>kansallisten tuomioistuinten, joiden päätöksiin ei voida hakea muutosta kansallisen lainsäädännön nojalla ja jotka kieltäytyvät esittämästä unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymystä käsiteltävänään olevasta unionin oikeuden tulkintaa koskevasta kysymyksestä, on esitettävä perustelut tälle kieltäytymiselleen unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä esitettyjen poikkeusten nojalla. Niiden on näin ollen ilmoitettava ne syyt, joiden nojalla ne ovat katsoneet, ettei kysymyksellä ole merkitystä, että unionin tuomioistuin on jo tulkinnut tätä unionin oikeuden säännöstä koskevaa kysymystä tai että unionin oikeuden asianmukainen tulkinta on niin ilmeinen, ettei asiassa ole perusteltua epäilystä<QUOT.END REF.START="QS0035" CODE="201D" ID="QE0035"/>; ks. mm. asia Vergauwen ym. v. Belgia, (dec.), nro. 4832/04, 90 kohta, Recueil des arrêts et décisions, <DATE ISO="20120410">10.4.2012</DATE>, oikeuskäytäntöviittauksineen (vapaa käännös).</P></NOTE> – käsitellään säännöllisesti asioita, joissa SEUT 267 artiklan kolmannen kohdan mukainen ennakkoratkaisupyyntö on väitetysti jätetty tekemättä.</TXT></NP><NP><NO.P>64.</NO.P><TXT>Kolmanneksi on yksinkertaisesti niin, että kansalliset ylimmän oikeusasteen tuomioistuimet eivät käytännössä jätä nojautumatta acte clair -oppiin (nimenomaisesti tai implisiittisesti) edes silloin, kun päätöksistä, joihin on haettu muutosta, ilmenee, että asiasta on erimielisyyttä, tai kun vähemmistö tuomioistuimen kokoonpanosta on asiasta eri mieltä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0055"><P>Ks. mm. House of Lordsin (Yhdistynyt kuningaskunta) tuomio asiassa Regina v. London Boroughs Transport Committee, 1992, 1 CMLR 5, erityisesti 45 kohta; Court of Appealin (England and Wales) (Yhdistynyt kuningaskunta) tuomio asiassa Mighell v. Reading &amp; Another, 1998, EWCA Civ 1465, 35 kohta; House of Lordsin tuomio asiassa Three Rivers DV v. Bank of England (nro 3), 2000, 3 CMLR 205; Högsta Domstolenin (Ruotsi) tuomio asiassa NJA, 2004, 735; Vestre Landsretin (Tanska), joka toimi ylimpänä oikeusasteena, tuomio asiassa UfR, 2007, 54 (joka kumottiin poikkeuksellisesti Højesteretissa (korkein oikeus, Tanska) UfR, 2011, 539, tuomion Mickelsson ja Roos, C‑142/05, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2009:336">EU:C:2009:336</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, antamisen jälkeen); Supreme Courtin tuomio (Yhdistynyt kuningaskunta) asiassa The Office of Fair Trading v. National plc ym., 2009, UKSC 6, erityisesti 49 kohta ja portugalilaiset tuomiot, jotka koskivat asiaa Ferreira da Silva e Brito ym., C‑160/14, (ei vielä ratkaistu unionin tuomioistuimessa).</P></NOTE> Tämän perusteella ei mielestäni olisi järkevää, että unionin tuomioistuin seuraisi tähän oppiin liittyvien edellytysten täyttymistä suppeimman tulkinnan mukaisesti. Tämä olisi ristiriidassa todellisuuden ja yhteistyön hengen kanssa, joka on ominainen unionin tuomioistuimen ja kansallisten (ylimmän oikeusasteen) tuomioistuinten välisille suhteille.</TXT></NP><NP><NO.P>65.</NO.P><TXT>Palatakseni nyt käsiteltävään asiaan, unionin tuomioistuinta ei ole pyydetty selventämään epäilyksen käsitettä (tai edes perusteltujen epäilysten käsitettä) tai ilmeisyyden käsitettä. Asiassa C-197/14 esitetyn ennakkoratkaisupyynnön sisällöstä ilmenee, ettei Hoge Raadilla ole epäilyksiä lähestymistavasta sen käsiteltävänä olevassa asiassa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0056"><P>Hoge Raad viittaa omaan oikeuskäytäntöönsä, erityisesti <DATE ISO="20131011">11.10.2013</DATE> annettuun tuomioon, nro 12/04012 (ECLI:NL:HR:2013:CA0827), jossa se totesi, että Reinin laivuria koskevaa E 101 -todistusta ei voitu pitää merkityksellisenä. Van Dijk mainitsee myös Hoge Raadin <DATE ISO="20111209">9.12.2011</DATE> antaman tuomion, nro 10/03927 (ECLI:NL:HR:2011:BQ2938), jossa on päädytty oletettavasti samaan lopputulokseen E 106 -todistuksen osalta.</P></NOTE> Unionin tuomioistuinta pyydetään yksinkertaisesti selventämään sitä, merkitseekö se, että alemman oikeusasteen tuomioistuin on esittänyt epäilyksiä, tosiasiallisesti sitä, että myös ylimmän oikeusasteen tuomioistuimen on tämän johdosta oltava asiasta epävarma. Alemman oikeusasteen tuomioistuimen esittämistä epäilyksistä seuraisi ainakin se, ettei ylimmän oikeusasteen tuomioistuin voisi enää ottaa vastuuta unionin oikeuden kysymyksen ratkaisemisesta itse.</TXT></NP><NP><NO.P>66.</NO.P><TXT>Kuten julkisasiamies Stix-Hackl on aikaisemmin todennut, oikean tulkinnan ilmeisyys ei yleensä kuitenkaan kyseenalaistu sen johdosta, että on selvästi olemassa kaksi selitystä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0057"><P>Ks. julkisasiamies Stix-Hacklin ratkaisuehdotus Intermodal Transports (C‑495/03, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2005:215">EU:C:2005:215</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, 110 kohta).</P></NOTE></TXT></NP><?PAGE NO="14"?><NP><NO.P>67.</NO.P><TXT>Ilmaisua <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0036" ID="QS0036"/>kansallisen tuomioistuimen on oltava varma siitä, että asia olisi yhtä ilmeinen muiden jäsenvaltioiden tuomioistuimille ja [unionin] tuomioistuimelle<QUOT.END REF.START="QS0036" CODE="201D" ID="QE0036"/> on ymmärtääkseni tulkittava samalla tavalla kuin muita yhteisöjen tuomioistuimen tuomiossa Cilfit ym. luettelemia soveltamisedellytyksiä (ks. edellä 53 kohta). Näin ollen tätä vaatimusta ei voida ymmärtää absoluuttisesti. Sen on pikemminkin ymmärrettävä tarkoittavan, että viimeisen muutoksenhakuasteen tuomioistuimen tuomareiden, jotka antavat asiassa ratkaisun, on oltava <HT TYPE="ITALIC">mielessään</HT> vakuuttuneita siitä, että muut tuomarit olisivat heidän kanssaan samaa mieltä. Nähdäkseni tuomion Cilfit ym. 16–20 kohdassa mainitut olosuhteet muodostavat <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0037" ID="QS0037"/>työkalupakin<QUOT.END REF.START="QS0037" CODE="201D" ID="QE0037"/> sen arvioimiseksi, onko asiassa perusteltuja epäilyksiä. Niitä on pidettävä pikemminkin varoitusmerkkeinä kuin tiukkoina kriteereinä ja reilusti tulkittuna ne perustuvat vain terveeseen järkeen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0058"><P>Samaa mieltä on mm. em. Edward, D., s. 178.</P></NOTE> Toisin kuin eräät kirjoittajat,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0059"><P>Ks. erityisesti Broberg, M. ja Fenger, N., <HT TYPE="ITALIC">Preliminary References to the European Court of Justice</HT>, 2. painos, 2014, Oxford, s. 240–246.</P></NOTE> en näin ollen voi tulkita tuomiota Cilfit ym. siten, että sen mukaan perustellut epäilykset voidaan määrittää objektiivisesti pelkästään osoittamalla tuomareiden välisten tulkintaerimielisyyksien olemassaolo. Asiassa Cilfit ym. oli kysymys tilanteesta, jossa kansallinen ylimmän oikeusasteen tuomioistuin tiedusteli yhteisöjen tuomioistuimelta, oliko ylipäänsä mahdollista, ettei olisi olemassa velvollisuutta esittää yhteisöjen tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyyntöä unionin oikeuden tulkintaa koskevasta ratkaisemattomasta kysymyksestä. Vastattuaan tähän kysymykseen periaatteessa myöntävästi, yhteisöjen tuomioistuin yritti sitten esittää tätä koskevat edellytykset tavalla, joka estäisi erimielisyyksien syntymisen tuomioistuimissa. Toisaalta tuomiossa Cilfit ym. ei lausuta siitä, millaisia päätelmiä on tehtävä, jos oikeudellista erimielisyyttä todellisuudessa syntyy, kuten nyt käsiteltävissä asioissa.</TXT></NP><NP><NO.P>68.</NO.P><TXT>Tältä osin on mielestäni vähemmän tärkeää, syntyykö mahdollinen erimielisyys toisen jäsenvaltion vai saman jäsenvaltion tuomarin kanssa. Yhteisöjen tuomioistuin on korostanut <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0038" ID="QS0038"/>vaara[a] oikeuskäytäntöjen eroavaisuuksien syntymisestä <HT TYPE="ITALIC">yhteisön alueella</HT><QUOT.END REF.START="QS0038" CODE="201D" ID="QE0038"/>,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0060"><P>Ks. tuomio Intermodal Transports (C‑495/03, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2005:552">EU:C:2005:552</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, 33 kohta) (kursivointi tässä).</P></NOTE> mikä – ottaen huomioon, että SEUT 267 artiklan kolmannen kohdan erityisenä tavoitteena on estää se, että <HT TYPE="ITALIC">missä tahansa</HT> jäsenvaltiossa syntyy kansallista oikeuskäytäntöä, joka on ristiriidassa unionin oikeuden sääntöjen kanssa – ensi arviolta pitäisi sisällään jäsenvaltion sisäisen tilanteen. Toisenlaisessa näkemyksessä ei olisi juuri mieltä Yhdistyneen kuningaskunnan kaltaisten jäsenvaltioiden osalta, joissa sovellettavien oikeusjärjestelmien osatekijät ovat erilaisia. Vaikka lisäksi näitä kysymyksiä ei käsitelläkään samalla tavalla SEUT 267 artiklan yhteydessä, näyttäisi suotavalta omaksua johdonmukainen lähestymistapa kansallisten alemman oikeusasteen tuomioistuinten ja ylimmän oikeusasteen tuomioistuinten välisen suhteen osalta: jos kansallisen ylimmän oikeusasteen tuomioistuimen tuomio, jota alemman oikeusasteen tuomioistuin pitää unionin oikeuden vastaisena,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0061"><P>Tuomio Elchinov (C‑173/09, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2010:581">EU:C:2010:581</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> ei sido jälkimmäistä tuomioistuinta, miksi alemman oikeusasteen tuomioistuimen ilmaiseman erilaisen kannan tulisi sitten sitoa ylimmän oikeusasteen tuomioistuinta?</TXT></NP><NP><NO.P>69.</NO.P><TXT>Olennaisilta osin kantani on siis yksinkertaisesti seuraava: jos kansallinen ylimmän oikeusasteen tuomioistuin on riittävän varma omasta tulkinnastaan ottaakseen vastuun (ja mahdollisesti moitteet) unionin oikeuteen liittyvän kysymyksen ratkaisemisesta ilman unionin tuomioistuimen apua, sillä pitäisi olla oikeudellinen mahdollisuus tehdä näin. Tällaisessa tilanteessa ainoana ikävänä seikkana on se, että jäsenvaltiota, jossa ylimmän oikeusasteen tuomioistuin on, vastaan voidaan nostaa kanne ennakkoratkaisupyynnön esittämättä jättämisen ja/tai unionin oikeuden virheellisen soveltamisen johdosta. Tämä on riski, joka tämän tuomioistuimen on yksin otettava.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0062"><P>Ks. tältä osin tuomio Intermodal Transports (C‑495/03, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2005:552">EU:C:2005:552</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, 37 kohta). Äskettäisiä esimerkkejä kansallisista tuomioista, joissa kansallinen ylimmän oikeusasteen tuomioistuin on kieltäytynyt esittämästä ennakkoratkaisukysymystä unionin tuomioistuimelle: Sofiysky gradski sadin (Sofian tuomioistuin, Bulgaria) <DATE ISO="20140103">3.1.2014</DATE> antama tuomio Pretsiz 2 EOOD v. Bulgarian valtio, nro. 1782/2013; Ustavno sodišče Republike Slovenijen (Slovenian perustuslakituomioistuin) <DATE ISO="20131121">21.11.2013</DATE> antama tuomio (ECLI:SI:USRS:2013:Up.1056.11); Alkotmánybíróságin (Unkarin perustuslakituomioistuin) <DATE ISO="20140519">19.5.2014</DATE> antama tuomio nro. 3165/2014 ja Bundesverfassungsgerichtin (Saksan perustuslakituomioistuin) <DATE ISO="20140828">28.8.2014</DATE> antama määräys nro. 2 BvR 2639/09.</P></NOTE></TXT></NP></GR.SEQ><?PAGE NO="15"?><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>Onko olemassa velvollisuus odottaa alemman oikeusasteen tuomioistuimen esittämään ennakkoratkaisupyyntöön annettavaa vastausta?</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>70.</NO.P><TXT>Vaikka mielestäni saman jäsenvaltion alemman oikeusasteen tuomioistuimen esittämät epäilykset eivät ole esteenä acte clair -opin soveltamiselle, Hoge Raadin ensimmäisessä kysymyksessä viitataan mahdollisuuteen, että sillä itsellään olisi velvollisuus esittää ennakkoratkaisukysymys unionin tuomioistuimelle tai odottaa ratkaisua alemman asteen tuomioistuimen jo esittämän pyynnön johdosta aloitettuun erilliseen ennakkoratkaisumenettelyyn, joka käsittääkseni koskee olennaisilta osin samaa unionin oikeuden kysymystä.</TXT></NP><NP><NO.P>71.</NO.P><TXT>Tällaiseen tilanteeseen liittyy tiettyjä erityispiirteitä. Tietysti ylimmän oikeusasteen tuomioistuin voi yhä katsoa, riippumatta alemman asteen tuomioistuimen esittämästä ennakkoratkaisupyynnöstä, ettei asianmukaisesta lähestymistavasta ole perusteltuja epäilyksiä eikä unionin tuomioistuimen asiaa koskevaa ratkaisua, jonka antaminen saattaa kestää varsin kauan, tarvitse kärsivällisesti odottaa. Tämä kanta on mielestäni ymmärrettävä.</TXT></NP><NP><NO.P>72.</NO.P><TXT>Yhä jää avoimeksi se kysymys, edellyttääkö kansallisten ylimmän oikeusasteen tuomioistuinten velvollisuus tehdä SEU 4 artiklan 3 kohdassa vahvistetulla tavalla vilpitöntä yhteistyötä unionin tuomioistuimen kanssa kuitenkin tällaisissa olosuhteissa, että ylimmän oikeusasteen tuomioistuin odottaa unionin tuomioistuimen ratkaisua. Vaikka olisi poikkeuksellista, että acte clair -oppia järkevästi sovellettuna tulkittaisiin Luxemburgissa eri tavalla, tätä riskiä ei voida kokonaan sulkea pois.</TXT></NP><NP><NO.P>73.</NO.P><TXT>Vilpittömän yhteistyön velvoite ei kuitenkaan ole selkeä oikeudellinen perusta, josta voitaisiin johtaa tällainen velvollisuus odottaa unionin tuomioistuimessa käytävän menettelyn ratkaisua. Alemman asteen tuomioistuimen esittämä kysymys saattaa esimerkiksi kuulua selvästi unionin tuomioistuimen tuomiovallan ulkopuolelle tai se voidaan jättää tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset eivät selvästikään täyty esimerkiksi siksi, että työjärjestyksen vähimmäisedellytykset jäävät täyttymättä. Asiassa saatetaan myös tehdä sovinto unionin tuomioistuimessa käytävän menettelyn aikana. Näin ollen jos ylimmän oikeusasteen tuomioistuinta vaaditaan lykkäämään asian käsittelyä, tämä vaarantaisi prosessiekonomian ja joutuisan oikeudenhoidon. Tästä huolimatta en kuitenkaan tuomion Köbler huomioon ottaen sulkisi pois mahdollisuutta, että toisinaan saattaa olla järkevämpää odottaa unionin tuomioistuimen tuomiota.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>IV</NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Ratkaisuehdotus</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>74.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella ehdotan unionin tuomioistuimelle, että se vastaa Gerechtshof te ’s-Hertogenboschin ja Hoge Raadin (Alankomaat) esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:</TXT><P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>Silloin, kun yhden jäsenvaltion viranomaiset ovat myöntäneet vakuutetulle E 101 -todistuksen, jonka mukaan tämän jäsenvaltion sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan kyseiseen henkilöön, mutta sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö on yhteensovitettu Reinin laivurien sosiaaliturvaa koskevalla <DATE ISO="19500727">27.7.1950</DATE> tehdyllä sopimuksella, sellaisena kuin se on tarkistettuna <DATE ISO="19610213">13.2.1961</DATE> ja myöhemmin <DATE ISO="19791130">30.11.1979</DATE> tarkistettuna (mikä ennakkoratkaisua pyytäneiden tuomioistuinten on selvitettävä), sosiaaliturvajärjestelmän soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä <DATE ISO="19710614">14.6.1971</DATE> annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 7 artiklan 2 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että toisen jäsenvaltion viranomaiset eivät ole velvollisia tunnustamaan tätä todistusta.</P></ITEM><ITEM><P>Kansallisen ylimmän oikeusasteen tuomioistuimen, joka katsoo, että unionin oikeuden asianmukainen soveltaminen on sen ratkaistavana olevan asian osalta niin ilmeistä, ettei asiassa ole perusteltua epäilystä, ei ole esitettävä SEUT 267 artiklan kolmannen kohdan nojalla unionin<?PAGE NO="16"?> tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyyntöä pelkästään siksi, että saman jäsenvaltion alemman oikeusasteen tuomioistuin on esittänyt ennakkoratkaisupyynnön samasta unionin oikeuden kysymyksestä.</P></ITEM></LIST></P></NP></GR.SEQ></CONTENTS.CONCLUSION></CONCLUSION>