<TI><P>Oikeudenkäyntimenettely ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa ja valituksenalainen tuomio</P></TI>9Land Oberösterreich nosti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 3.11.2003 toimitetulla kannekirjelmällä kanteen, jossa se vaati riidanalaisen päätöksen kumoamista. Tämä kanne merkittiin rekisteriin numerolla T-366/03.10Itävallan tasavalta nosti yhteisöjen tuomioistuimen kirjaamoon 13.11.2003 toimitetulla kannekirjelmällä kanteen, jossa se vaati niin ikään riidanalaisen päätöksen kumoamista. Tämä kanne merkittiin rekisteriin numerolla C-492/03.11Yhteisöjen tuomioistuimen 8.6.2004 antamalla määräyksellä asia C-492/03 siirrettiin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen. Tämä asia merkittiin rekisteriin numerolla T-235/04.12Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen neljännen jaoston puheenjohtajan 22.2.2005 antamalla määräyksellä asiat T-366/03 ja T-235/04 yhdistettiin suullista käsittelyä ja tuomion antamista varten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 50 artiklan mukaisesti.13Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi valituksenalaisessa tuomiossa ensinnäkin, että Land Oberösterreichin nostama kanne oli otettava tutkittavaksi. Se katsoi, että riidanalainen päätös koski Land Oberösterreichia erikseen, koska tällä päätöksellä vaikutettiin toimeen, jonka kyseinen osavaltio oli toteuttanut, ja estettiin sitä käyttämästä aikomallaan tavalla omia toimivaltuuksiaan, jotka sille annetaan Itävallan valtiosäännössä. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi myös, että vaikka mainittu päätös olikin osoitettu Itävallan tasavallalle, se koski Land Oberösterreichia suoraan, koska Itävallan tasavalta ei käyttänyt mitään harkintavaltaa antaessaan sen tiedoksi mainitulle osavaltiolle.14Toiseksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi kantajien esittämät neljä kanneperustetta seuraavasti.15Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi kontradiktorisen periaatteen loukkaamista koskeneen ensimmäisen kanneperusteen osalta muun muassa, että yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-3/00, Tanska vastaan komissio, 20.3.2003 antamassa tuomiossa (Kok. 2003, s. I-2643) hyväksymiä perusteluja sille, ettei tätä periaatetta sovelleta EY 95 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuun menettelyyn, voitiin soveltaa menettelyyn, josta määrätään tämän saman artiklan 5 kohdassa. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi, että myös tämä viimeksi mainittu menettely käynnistetään jäsenvaltion pyynnöstä, jonka tarkoituksena on yhteisön tasolla toteutetusta yhdenmukaistamistoimenpiteestä poikkeavien kansallisten säännösten tai määräysten hyväksyminen. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi lisäksi, että nämä kaksi menettelyä, joista määrätään EY 95 artiklan 4 ja 5 kohdassa, aloittaa ilmoittava jäsenvaltio, joka voi ilmaista näkemyksensä päätöksestä, jonka tekemistä se pyytää, ja että nämä menettelyt on saatettava pyynnön esittäneen jäsenvaltion etujen ja sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan turvaamiseksi nopeasti päätökseen.16Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin täsmensi valituksenalaisen tuomion 41-44 kohdassa seuraavaa:41Kantajien väitteen vastaisesti se seikka, että EY 95 artiklan 5 kohdan menettely koskee vielä ehdotusvaiheessa olevia kansallisia toimenpiteitä, ei mahdollista sen erottamista tämän saman artiklan 4 kohdan mukaisesta menettelystä siinä määrin, että kontradiktorinen periaate katsottaisiin siihen soveltuvaksi. Kantajat eivät voi tältä osin pätevästi väittää, että nopeutta koskeva vaatimus olisi merkitykseltään vähäisempi sellaisen kansallisen toimenpiteen tutkimisen osalta, joka ei ole vielä tullut voimaan, ja että komissio voisi siten helposti pidentää EY 95 artiklan 5 kohdassa määrättyä kuuden kuukauden määräaikaa kontradiktorisen näkemystenvaihdon järjestämiseksi.42Kyseinen väite on ensinnäkin ristiriidassa EY 95 artiklan 6 kohdan sanamuodon kanssa. Tätä määräystä sovelletaan erotuksetta EY 95 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja voimassa olevia kansallisia toimenpiteitä ja ehdotusvaiheessa olevia toimenpiteitä, joihin sovelletaan EY 95 artiklan 5 kohtaa, koskeviin pyyntöihin poikkeuksen myöntämisestä. Toisaalta komissio voi käyttää kyseisen määräyksen kolmannen alakohdan mukaista mahdollisuutta pidentää päätöksenteko-määräaikaa kuudella kuukaudella ainoastaan, jos asian monitahoisuus edellyttää sitä eikä määräajan pidentäminen vaaranna ihmisten terveyttä. On näin ollen ilmeistä, että EY 95 artiklan 6 kohdan kolmannessa alakohdassa ei anneta komissiolle mahdollisuutta siirtää päätöksentekomääräajan päättymistä kuudella kuukaudella ainoastaan siinä tarkoituksessa, että voitaisiin kuulla jäsenvaltiota, joka on saattanut sen käsiteltäväksi EY 95 artiklan 5 kohdan mukaisen pyynnön poikkeuksen myöntämisestä.43Toiseksi kantajien väite ei ole yhteensopiva EY 95 artiklan 5 kohdan yleisen rakenteen kanssa. Se seikka, että kyseisessä määräyksessä tarkoitetaan kansallista toimenpidettä, joka ei ole vielä voimassa, ei vähennä sitä tarvetta, että komissio ratkaisee nopeasti sen käsiteltäväksi saatetun pyynnön poikkeuksen myöntämisestä. [EY:n] perustamissopimuksen laatijat ovat nimittäin halunneet tämän menettelyn nopeaa loppuunsaattamista, jotta turvataan pyynnön esittäneen jäsenvaltion intressi saada ratkaisu sovellettavista säännöistä ja sisämarkkinoiden moitteeton toiminta.44Tämän viimeisen seikan osalta on korostettava, että yhteisön oikeuden sitovuuden ja yhdenmukaisen soveltamisen vaarantamisen välttämiseksi EY 95 artiklan 4 ja 5 kohdassa määrätyillä kummallakin menettelyllä on tarkoitus taata, ettei mikään jäsenvaltio sovella yhdenmukaistetuista säännöistä poikkeavaa kansallista lainsäädäntöä ilman komission etukäteen antamaa hyväksyntää. Tältä kannalta EY 95 artiklan 4 kohdan mukaisesti ilmoitettuihin kansallisiin toimenpiteisiin sovellettava järjestelmä ei eroa merkittävästi siitä, jota sovelletaan vielä ehdotusvaiheessa oleviin kansallisiin toimenpiteisiin, jotka on ilmoitettu EY 95 artiklan 5 kohdan mukaisesti. Kyseessä olevia toimenpiteitä ei nimittäin voida näissä kahdessa menettelyssä soveltaa niin kauan kuin komissio ei ole tehnyt päätöstään poikkeuksen myöntämisestä. EY 95 artiklan 5 kohdan yhteydessä tämä tilanne seuraa itse kyseessä olevien toimenpiteiden luonteesta, koska ne ovat vielä ehdotusvaiheessa. EY 95 artiklan 4 kohdan osalta tämä tilanne on seuraus sillä käyttöönotetun menettelyn tarkoituksesta. Yhteisöjen tuomioistuin on nimittäin huomauttanut, että sisämarkkinoiden toteuttamista ja toimintaa koskevat toimenpiteet, jotka liittyvät jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämiseen, menettäisivät vaikutuksensa, jos jäsenvaltioille jätettäisiin mahdollisuus yksipuolisesti soveltaa niistä poikkeavaa kansallista lainsäädäntöä. Näin ollen jäsenvaltiolla on oikeus soveltaa EY 95 artiklan 4 kohdan perusteella tiedoksi annettuja kansallisia säännöksiä ja määräyksiä vasta saatuaan komissiolta päätöksen niiden hyväksymisestä (ks. vastaavasti EY:n perustamissopimuksen 100 a artiklan 4 kohdan menettelyn osalta asia C-41/93, Ranska v. komissio, tuomio 17.5.1994, Kok. 1994, s. I-1829, Kok. Ep. XV, s. I-165, 29 ja 30 kohta ja asia C-319/97, Kortas, tuomio 1.6.1999, Kok. 1999, s. I-3143, 28 kohta).
17Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi perusteluvelvollisuuden loukkaamista koskeneen toisen kanneperusteen osalta muun muassa, että komissio oli esittänyt perustelunsa yksityiskohtaisesti ja seikkaperäisesti, mikä antoi riidanalaisen päätöksen adressaatille mahdollisuuden perehtyä sen tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskeviin perusteluihin ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle mahdollisuuden harjoittaa laillisuusvalvontaansa.18Se totesi valituksenalaisen tuomion 56 kohdassa tältä osin lisäksi seuraavaa:Komissio on nimittäin nojautunut kolmeen pääasialliseen seikkaan hylätessään Itävallan tasavallan pyynnön. Se on ensinnäkin todennut, ettei kyseinen jäsenvaltio ollut osoittanut, että ilmoitettu toimenpide oli perusteltu uuden ympäristönsuojelua koskevan tieteellisen näytön nojalla (riidanalaisen päätöksen 63-68 perustelukappale). Komissio on lisäksi katsonut, ettei ilmoitettu toimenpide ollut perusteltu Itävallan tasavaltaa koskevan erityisen ongelman vuoksi (riidanalaisen päätöksen 70 ja 71 perustelukappale). Lopuksi komissio on hylännyt Itävallan viranomaisten väitteet, joilla pyrittiin perustelemaan kansalliset toimenpiteet ennalta varautumisen periaatteeseen turvautumalla, koska se katsoi, että ne olivat liian yleisiä ja riittämättömästi perusteltuja (riidanalaisen päätöksen 72 ja 73 perustelukappale).
19Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 65-67 kohdassa EY 95 artiklan 5 kohdan rikkomista koskeneen kolmannen kanneperusteen osalta seuraavaa:65Komissio on riidanalaisessa päätöksessä hylännyt Itävallan tasavallan väitteet, joiden tarkoituksena oli osoittaa EY 95 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun erityisen ongelman olemassaolo, koska ilmoituksesta kävi selvästi ilmi, että maatilojen pieni koko oli yhteinen ominaispiirre kaikissa jäsenvaltioissa eikä suinkaan luonteenomaista vain Land Oberösterreichille. Komissio on myös yhtynyt EFSA:n johtopäätöksiin ja erityisesti niihin, joiden mukaan annettu tieteellinen näyttö ei sisällä uutta tai yksinomaan paikallista tieteellistä tietoa nykyisten tai tulevien muuntogeenisten viljelykasvien tai eläinten vaikutuksista ympäristöön tai ihmisten terveyteen ja tieteellistä näyttöä ei ole annettu siitä, että kyseisellä Itävallan alueella olisi epätavallisia tai ainutlaatuisia ekosysteemejä, joita varten olisi tehtävä erilaiset riskinarvioinnit kuin koko Itävaltaa tai Euroopan muita samankaltaisia alueita varten (riidanalaisen päätöksen 70 ja 71 perustelukappale).66On todettava, että kantajat eivät ole esittäneet näyttöä, jonka perusteella voitaisiin epäillä sitä, ovatko nämä erityisen ongelman olemassaoloon liittyvät arvioinnit perusteltuja, vaan ne ovat rajoittuneet korostamaan maatilojen pientä kokoa ja luonnonmukaisen maatalouden merkitystä Land Oberösterreichissa.67Erityisesti on todettava, että kantajat eivät ole esittäneet seikkoja, joiden tarkoituksena olisi kumota EFSA:n johtopäätökset, joiden mukaan Itävallan tasavalta ei ole osoittanut, että Land Oberösterreichin alueella on epätavallisia tai ainutlaatuisia ekosysteemejä, joita varten olisi tehtävä erilaiset riskinarvioinnit kuin koko Itävaltaa tai Euroopan muita samankaltaisia alueita varten. Kun kantajia pyydettiin istunnossa lausumaan GMO:ien Land Oberösterreichin alueella aiheuttaman ongelman laajuudesta, ne eivät kyenneet ilmoittamaan, oliko tällaisia organismeja edes havaittu. Land Oberösterreich on täsmentänyt, että ilmoitetun toimenpiteen antaminen johtui pelosta, että GMO:ien esiintymistä jouduttaisiin sietämään sellaisen sopimuksen ilmoitetun päättymisen johdosta, jonka mukaan jäsenvaltiot olivat toistaiseksi sitoutuneet olemaan enää antamatta lupia näille organismeille. Tällaisilla seikoilla ei voida niiden yleisen luonteen vuoksi kumota riidanalaisessa päätöksessä esitettyjä konkreettisia arviointeja.
20Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin täsmensi valituksenalaisen tuomion 69 kohdassa seuraavaa:Koska EY 95 artiklan 5 kohdassa vaaditut edellytykset ovat kumulatiivisia, poikkeuksen myöntämistä koskevan pyynnön hylkäämiseksi riittää, että yksikin näistä edellytyksistä jää täyttymättä — —. Koska kantajat eivät ole onnistuneet osoittamaan, että yksi EY 95 artiklan 5 kohdassa vaadituista edellytyksistä oli täyttynyt, kolmas kanneperuste on hylättävä perusteettomana ilman, että olisi tarpeen lausua muista väitteistä ja perusteista.
21Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi ennalta varautumisen periaatteen loukkaamista koskeneen neljännen kanneperusteen osalta, että tämä kanneperuste oli tehoton, koska komission käsiteltäväksi oli saatettu EY 95 artiklan 5 kohdan mukainen pyyntö ja koska komissio oli päättänyt, etteivät tämän artiklan soveltamisedellytykset täyttyneet. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi kolmannen kanneperusteen tutkimisen päätteeksi, ettei riidanalainen päätös ollut virheellinen, ja se katsoi valituksenalaisen tuomion 71 kohdassa, että komission oli pitänyt hylätä sen käsiteltäväksi saatettu pyyntö.