C-148/9961999J01480010.000294691948315CJTUOMIO 9.11.2000 — ASIA C-148/99YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA V. KOMISSIO<TI><P><HT TYPE="UC">Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio</HT> (viides jaosto)</P><P><DATE ISO="20001109">9 päivänä marraskuuta 2000</DATE><NOTE NOTE.ID="E0001" NUMBERING="STAR"><P>Oikeudenkäyntikieli: englanti.</P></NOTE></P></TI>

Asiassa C-148/99,

Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta, asiamiehinään Assistant Treasury Solicitor J. E. Collins, avustajanaan barrister A. Sutton, prosessiosoite Luxemburgissa Yhdistyneen kuningaskunnan suurlähetystö, 14 boulevard Roosevelt,

kantajana,vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio, edustajanaan oikeudellinen neuvonantaja P. Oliver, prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen yksikön virkamies C. Gómez de la Cruz, Centre Wagner, Kirchberg,

vastaajana,

jossa kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin kumoaa Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tukiosastosta varainhoitovuonna 1995 rahoitettuja menoja koskevien jäsenvaltioiden tilien tarkastamisesta ja hyväksymisestä 3 päivänä helmikuuta 1999 tehdyn komission päätöksen 1999/187/EY (EYVL L 61, s. 37) siltä osin kuin siinä evätään kantajana olevalta jäsenvaltiolta 869283 Englannin punnan suuruinen yhteisön rahoitus niiden menojen osalta, jotka tälle ovat aiheutuneet kuitupellavan ja hampun tukea koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 28 päivänä huhtikuuta 1989 annetulla komission asetuksella (ETY) N:o 1164/89 (EYVL L 121, s. 4) käyttöön otetun järjestelmän puitteissa,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtajan tehtäviä hoitava tuomari D. A. O. Edward sekä tuomarit L. Sevón ja P. Jann (esittelevä tuomari),

julkisasiamies: D. Ruiz-Jarabo Colomer,

kirjaaja: hallintovirkamies L. Hewlett,

ottaen huomioon suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen,kuultuaan asianosaisten 29.3.2000 pidetyssä istunnossa esittämät lausumat,kuultuaan julkisasiamiehen 11.5.2000 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

<TI><P>tuomion</P></TI>1Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta on nostanut EY:n perustamissopimuksen 173 artiklan ensimmäisen kohdan (josta on muutettuna tullut EY 230 artiklan ensimmäinen kohta) nojalla kanteen, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 22.4.1999 ja jossa kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin kumoaa Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tukiosastosta varainhoitovuonna 1995 rahoitettuja menoja koskevien jäsenvaltioiden tilien tarkastamisesta ja hyväksymisestä 3 päivänä helmikuuta 1999 tehdyn komission päätöksen 1999/187/EY (EYVL L 61, s. 37; jäljempänä riidanalainen päätös) siltä osin kuin siinä evätään kantajana olevalta jäsenvaltiolta 869283 Englannin punnan suuruinen yhteisön rahoitus niiden menojen osalta, jotka tälle ovat aiheutuneet kuitupellavan ja hampun tukea koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 28 päivänä huhtikuuta 1989 annetulla komission asetuksella (ETY) N:o 1164/89 (EYVL L 121, s. 4) käyttöön otetun järjestelmän puitteissa.2Tämän rahasumman perusteena on se, että Yhdistynyt kuningaskunta on maksanut pellavantuottajille tukia ennakkona 1903 hehtaarin suuruisen viljelyalan osalta, ja komissio on korvannut Yhdistyneelle kuningaskunnalle näitä maksuja vain 100 hehtaarin suuruisen viljelyalan osalta.<TI><P>Asiaa koskevat oikeussäännöt</P></TI>3Pellava- ja hamppualan yhteisestä markkinajärjestelystä 29 päivänä kesäkuuta 1970 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 1308/70 (EYVL L 146, s. 1) säädetään kuitujen tuottamiseen tarkoitetun pellavan tuotannolle maksettavasta tuesta. Asetuksen 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa, sellaisina kuin ne ovat 6.4.1976 annetulla neuvoston asetuksella N:o 814/76 (EYVL L 94, s. 4) muutettuina, säädetään seuraavaa:

1.Otetaan käyttöön tuki yhteisössä tuotetulle pellavalle ja hampulle.

Tämä tuki, joka on yhtä suuri kummallekin tuotteelle koko yhteisössä, vahvistetaan vuosittain — —.

2.Tuen määrä vahvistetaan kylvetylle ja korjatulle pinta-alalle hehtaarikohtaisesti siten, että turvataan tasapaino yhteisössä tarvittavan tuotantomäärän ja tuotannon myyntimahdollisuuksien välillä— —

— —.

4Asetuksen N:o 1308/70 4 artiklan 4 ja 5 kohdan mukaan, sellaisina kuin ne ovat muutettuina asetuksella N:o 817/76, neuvosto ja komissio antavat yksityiskohtaiset säännöt tuen myöntämisestä. Asetuksen N:o 1308/70 12 artiklassa säädetään menettelystä, jota komission on noudatettava ryhtyessään toimenpiteisiin tältä osin, ja tähän menettelyyn kuuluu pellavan ja hampun hallintokomitean kuuleminen.5Komissio antoi asetuksen N:o 1164/89 sille näin annettua toimivaltaa käyttäen.6Asetuksen N:o 1164/89 2 artiklassa säädetään seuraavaa:

Tuki myönnetään pellavalle, joka on tuotettu sellaisten lajikkeiden siemenistä

jotka on lueteltu liitteessä A

tai

otka ovat jäsenvaltioiden viranomaisten tutkittavina niiden merkitsemiseksi ensisijaisesti kuitujen tuotantoon tarkoitettujen pellavalajikkeiden luetteloon.

7Asetuksen 2 artiklaan lisättiin toinen luetelmakohta pellavan ja hampun tukia koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun asetuksen (ETY) N:o 771/74 muuttamisesta 22 päivänä tammikuuta 1981 annetulla komission asetuksella (ETY) N:o 174/81 (EYVL L 20, s. 13). Tämän asetuksen toisessa perustelukappaleessa todetaan vanhan 2 artiklan — jonka soveltamisala rajoittuu liitteessä lueteltujen lajikkeiden siemeniin — muuttamisen osalta, että tällä säännöksellä jätetään tukien ulkopuolelle ensisijaisesti kuitujen tuotantoon tarkoitetut uudet pellavalajikkeet, joita jäsenvaltioiden viranomaiset tutkivat niiden merkitsemiseksi lajikeluetteloon, mistä aiheutuu uhka, että uusien pellavalajikkeiden kehittäminen estyy, ja tämän uhkan poistamiseksi kysymyksessä olevaa säännöstä on muutettava.8Toinen luetelmakohta kumottiin vuonna 1997 komission 8.4.1997 antamalla asetuksella N:o 624/97, jolla muutettiin asetusta N:o 1164/89 (EYVL L 95, s. 8).9Viljelykasvilajien ominaisuuksista ja vähimmäisedellytyksistä lajiketarkastusta varten 14 päivänä huhtikuuta 1972 annetussa komission direktiivissä 72/180/ETY (EYVL L 108, s. 8) vahvistetaan ne vähimmäisedellytykset, jotka kussakin jäsenvaltiossa säädettyjen virallisten tarkastusten on täytettävä uusien viljelykasvilajien merkitsemiseksi kansalliseen luetteloon. Direktiivin liitteessä 2 olevan A kohdan 5.6 alakohdassa säädetään niistä yleisistä vähimmäisedellytyksistä, joita sovelletaan pellavaa koskeviin tutkimuksiin siltä osin kuin on kysymys lajikkeiden erotettavuudesta, pysyvyydestä ja yhtenäisyydestä, ja siinä säädetään, että nämä tutkimukset on tehtävä ainakin kahden sadon osalta vuodessa.<TI><P>Asian tausta ja varainhoitovuoden 1995 tarkastamis- ja hyväksymismenettely</P></TI>10Vuonna 1994 Yhdistyneessä kuningaskunnassa aloitettiin uuden kuitupellavalajikkeen koeluonteinen viljely. Lajike oli nimeltään Klasse, ja sitä oli tarkoitus käyttää autoteollisuudessa käytettävien pellavakuitujen tuottamisessa. Klasse-lajike oli usean tutkimuksen kohteena, ja näiden tutkimusten tarkoitus oli saada se merkityksi Yhdistyneen kuningaskunnan ensisijaisesti kuitujen tuotantoon tarkoitettujen pellavalajikkeiden kansalliseen luetteloon. Se merkittiin tähän luetteloon vuoden 1996 lopussa. Sitä ei kuitenkaan mainita asetuksen N:o 1164/89 liitteessä A.11Varainhoitovuoden 1995 kuluessa Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset myönsivät asetuksen N:o 1164/89 2 artiklan toisen luetelmakohdan nojalla Klasse-lajikkeen tuottajille tukea kaikkiaan 1903 hehtaarin suuruisen viljelyalan osalta.12Vuosina 1995 ja 1996 komission yksiköt tekivät tarkastuksia paikan päällä. Komissio ilmoitti Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukselle osoittamassaan, 26.7.1996 päivätyssä kirjeessä, jonka liitteenä oli tarkastuskertomus, että ne perusteet, joita oli esitetty Klasse-lajikkeen kylvämiseksi laajalle alalle, koskivat koeviljelyä teollisin tarkoituksin, mitä yhteisön säännöstö ei koske, minkä vuoksi mahdollisesti myönnettävä tuki todennäköisesti rajoittuisi koskemaan vain niitä aloja, jotka voitiin yksilöidä ilman mitään epäilystä siitä, että ne olisivat koeviljelmiä. Tämän vuoksi komissio ilmoitti, että rahoitusta koskevia korjauksia oli odotettavissa.13Komissio ilmoitti Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisille osoittamassaan, 18.7.1997 päivätyssä telekopiossa, että jos näyttöä satojen jalostamisesta ei ole, tuki voitaisiin maksaa vain noin sadalta hehtaarilta, joka komission mukaan oli enimmäisala teollisin tarkoituksin tapahtuvan koeviljelyn osalta.14Koska Yhdistynyt kuningaskunta katsoi, että ei ollut sellaista oikeudellista perustaa, jonka nojalla olisi ollut oikeutettua rajoittaa tukikelpoinen pinta-ala 100 hehtaariin, se saattoi asian 4.12.1997 päivätyllä kirjeellä käsiteltäväksi sovitteluelimessä, josta säädetään sovittelumenettelyn perustamisesta osaksi Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tukiosaston tilien tarkastamista ja hyväksymistä 1 päivänä heinäkuuta tehdyssä komission päätöksessä 94/442/EY (EYVL L 182, s. 45). Loppukertomuksessaan, joka oli päivätty toukokuussa 1998, sovitteluelin ilmaisi ymmärtämyksensä sitä hämmennystä kohtaan, jota brittiviranomaiset tuntevat sen komission yksiköiden ehdotuksen edessä, jonka mukaan tukeen oikeuttava pinta-ala rajoitettaisiin taannehtivasti 100 hehtaariin tutkittavana olevan lajikkeen osalta. Se totesi, että olisi todennäköisesti liioiteltua rahoittaa tuella kaikki Klasse-lajikkeen tuotannosta aiheutuvat kulut, ja että melko suuri korjaus kysymyksessä olevaan tukeen voisi olla perusteltu.15Komissio pysyi kuitenkin kannassaan, jonka mukaan 100 hehtaarin suuruinen pinta-ala oli täysin riittävä kysymyksessä olevia kokeiluja varten. Riidanalaisessa päätöksessä se kieltäytyi hyväksymästä 869283 Englannin punnan suuruista summaa, joka vastasi 1803 hehtaarin suuruista viljelyalaa. Kanne on nostettu tästä päätöksestä.<TI><P>Kanne</P></TI>16Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin kumoaa riidanalaisen päätöksen siltä osin, kuin siinä ei myönnetä 869283 Englannin punnan suuruista yhteisön rahoitusta, joka vastaa sitä summaa, jonka Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset ovat myöntäneet asetuksella N:o 1164/89 käyttöön otetun järjestelmän puitteissa, ja velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.17Komissio vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin hylkää Yhdistyneen kuningaskunnan kanteen ja velvoittaa kantajan korvaamaan tässä oikeusasteessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.18Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus esittää kumoamisvaatimuksensa tueksi seuraavat neljä kanneperustetta:

riidanalainen päätös on asetuksen N:o 1164/89 vastainen, koska asetus ei sisällä mitään perustetta sille, että kysymyksessä olevan järjestelmän nojalla maksettava tuki rajoitetaan 100 hehtaariin,

päätös on lainvastainen, koska komissiolla ei noudattamatta asetuksen N:o 1308/70 12 artiklassa säädettyjä menettelyjä ole toimivaltaa kaventaa asetuksen N:o 1164/89 soveltamisalaa,

päätös on omavaltainen ja sitä ei ole perusteltu,

päätös on tosiasiallisesti taannehtiva, ja sellaisena oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteiden vastainen.

19Komissio katsoo, että kaikki nämä kanneperusteet ovat perusteettomia.<TI><P>Ensimmäinen, toinen ja neljäs kanneperuste</P></TI>20Ensimmäisessä, toisessa ja neljännessä kanneperusteessaan, joita on syytä tarkastella yhdessä, Yhdistynyt kuningaskunta katsoo, että riidanalainen päätös on asetuksen N:o 1164/89 vastainen, koska asetus ei sisällä mitään sellaista seikkaa, joka oikeuttaisi rajoittamaan kysymyksessä olevan järjestelmän perusteella maksettavan tuen tiettyyn pinta-alaan. Koska Klasse-lajike on kiistämättä ollut tutkittavana kansalliseen luetteloon merkitsemistä varten ja koska mitään väärinkäyttöä ei ole todettu viljelijöiden taholla, komission on korvattava kysymyksessä olevat, Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten viljelijöille voimassa olevien yhteisön säännösten nojalla maksamat tuet kokonaisuudessaan.21Kantajan mukaan komissio on hallinnollisella päätöksellä tosiasiallisesti kaventanut asetuksen N:o 1164/89 soveltamisalaa. Riidanalainen päätös on lainvastainen, koska komissiolla ei ollut toimivaltaa kaventaa tämän asetuksen soveltamisalaa noudattamatta tältä osin asetuksessa N:o 1308/70 säädettyjä menettelyjä eli kuulematta pellavan ja hampun hallintokomiteaa. Komissio ei ole missään vaiheessa aloittanut tällaista menettelyä.22Lisäksi riidanalainen päätös loukkaa oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteita, koska se on taannehtiva. Ensimmäisen kerran 100 hehtaarin raja mainittiin komission 18.7.1997 lähettämässä telekopiossa, vaikka kysymyksessä olevat tuet oli jo vuonna 1994 ja 1995 myönnetty viljelijöille vilpittömässä mielessä ja sovellettavan lainsäädännön mukaisesti.23Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus viittaa yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-233/96, Tanska vastaan komissio, 1.10.1998 antamaan tuomioon (Kok. 1998, s. I-5759, 38 kohta), jonka mukaan komissio ei saa EMOTR:n tilejä tarkastettaessa ja hyväksyttäessä valita sellaista tulkintaa, joka poikkeaa käytettyjen sanojen tavallisesta merkityksestä. Koska asetuksen N:o 1164/89 sanamuoto on selvä sikäli, että siihen ei sisälly rajoitusta, riidanalainen päätös, jolla on taannehtiva vaikutus, loukkaa oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteita.24Komissio katsoo ensiksikin, että se menetteli oikein rajoittaessaan kysymyksessä olevia tukia. Sen mukaan tuki 1903 hehtaarin kylvämiselle väitetysti kokeilutarkoituksessa olisi tuen väärinkäyttöä, eikä sitä voida maksaa EMOTR:n tukiosastosta. Vaikka asetuksessa N:o 1164/89 ei nimenomaisesti rajoitetakaan sitä enimmäispinta-alaa, joka voidaan kylvää kokeilutarkoituksessa, on selvää, että tuottajat eivät asetuksen perusteella voi tuottaa mitä määriä tahansa vaan että kylvöalan tulee olla kohtuullinen ja oikeassa suhteessa tieteellisiin tarpeisiin. Tässä yhteydessä komissio viittaa direktiiviin 72/180/ETY, jossa säädetään kylvämisen vähimmäisedellytykset luotettavien tietojen saamiseksi ja täsmennetään, että kahden hehtaarin suuruinen koeala riittää tähän tarkoitukseen.25Edelleen komission mukaan asetus N:o 1164/89 koskee tieteellisiä eikä teollisia tarkoituksia varten tehtäviä kokeita. Komissio ei siis ole velvollinen korvaamaan mitään. Näin ollen päätöstä, jolla se myönsi tukea teollisiin tarkoituksiin tapahtuvaan koeviljelyyn enintään 100 hehtaarin osalta, on pidettävä hyvän tahdon eleenä.26Komissio korostaa lopuksi, että kysymyksessä olevaa pellavaa ei ole milloinkaan jalostettu, vaan se on edelleen pelloilla, jonne se on mädäntynyt. Kokeilut ovat siis jääneet tuloksettomiksi, minkä Yhdistyneen kuningaskunnan hallituskin on myöntänyt 4.12.1997 päivätyssä kirjeessä. Yhteisön tukea ei ole myönnettävä tällaisissa olosuhteissa, koska sadon jalostaminen liittyy erottamattomasti asetuksen N:o 1164/89 2 artiklaan.27Komissio väittää, että riidanalainen päätös on voitu tehdä hallinnollisesti ja sillä tältä osin olevan toimivallan rajoissa, ja se kiistää toimineensa lainsäätäjänä.28Komissio täsmensi istunnossa, että se ei enää kiistä sitä, että asetus N:o 1164/89 voi koskea teollisin tarkoituksin tapahtuvaa koeviljelyä.29Se väittää kuitenkin, että kysymyksessä olevien tukien rajoittaminen 100 hehtaarin suuruiseen viljelyalaan johtui Yhdistyneen kuningaskunnan ja komission välisestä sopimuksesta, mikä ilmenee komission 18.7.1997 päivätystä Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisille osoittamasta telekopiosta.30Yhdistynyt kuningaskunta tosin myöntää, että näiden kahden osapuolen välillä oli käyty keskusteluja, mutta se kiistää, että rajoittamisesta 100 hehtaariin olisi sovittu. Komission telekopio on vain yksipuolinen kannanotto, jolle Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus ei ole antanut hyväksyntäänsä.31Viimeksi mainitun seikan osalta, joka on syytä tutkia ensiksi, on riittävää todeta, että kyseinen telekopio on ainoastaan komission yksipuolinen kannanotto ja että komissio ei ole esittänyt muita todisteita osoittaakseen, että asiasta olisi sovittu. Komission väite siitä, että tästä olisi sovittu, on siis hylättävä. Sitä, että Yhdistynyt kuningaskunta ei ollut suostunut komission tekemään tukien rajoittamiseen heinäkuussa 1997, tukee myös se, että Yhdistynyt kuningaskunta saattoi asian sovitteluelimen käsiteltäväksi joulukuussa 1997.32Sen väitteen osalta, jonka mukaan riidanalainen päätös on lainvastainen, koska komissiolla ei ollut oikeutta rajoittaa yksipuolisesti ja taannehtivasti kysymyksessä olevia tukia koskemaan vain 100 hehtaarin enimmäispinta-alaa, on ensinnäkin otettava ratkaisun perusteeksi asetuksen N:o 1164/89 sanamuoto. Asetuksen 2 artiklan toisessa luetelmakohdassa, jonka nojalla tuki myönnetään pellavalle, joka on tuotettu sellaisten lajikkeiden siemenistä, jotka ovat jäsenvaltion viranomaisten tutkittavina niiden merkitsemiseksi pella vala j ikkeiden kansalliseen luetteloon, sen paremmin kuin saman asetuksen muissakaan säännöksissä, ei säädetä minkäänlaista rajoitusta niiden kylvöalojen osalta, joille tukea voidaan myöntää.33Sitä vastoin asetuksen N:o 1164/89 2 artiklan syntyhistoriasta — sellaisena kuin sitä on selvitetty tämän tuomion 5—8 kohdassa — ilmenee, että tämän artiklan toinen luetelmakohta lisättiin nimenomaan siksi, että sillä haluttiin edistää uusien pellavalajikkeiden kehittämistyötä, jossa erilaisia siemeniä kokeillaan kansallisten viranomaisten valvonnassa. Komissio korosti istunnossa, että kokeiluluonteisen tuotannon määrä saattoi kasvaa hyvin suureksi, mikä johti asetuksen N:o 1164/89 2 artiklan toisen luetelmakohdan kumoamiseen vuonna 1997. Tästä huolimatta tätä säännöstä on kuitenkin sovellettava käsiteltävänä olevan asian tosiseikkoihin varainhoitovuodelta 1995.34Myöskään muista käsiteltävänä olevaan asiaan sovellettavista oikeussäännöksistä ei seuraa, että koeviljelyyn käytettäviä aloja voitaisiin rajoittaa. Direktiivillä 72/180/ETY, joka koskee viljelykasvilajien ominaisuuksia ja vähimmäisedellytyksiä lajiketarkastusta varten, ei ole mitään yhteyttä koeviljelyksille myönnettäviin tukiin, eikä siinä säädetä tällaisten viljelyalojen rajoituksista.35Vaikka asetuksessa N:o 1164/89 ei sallittaisikaan kysymyksessä olevien tukien myöntämistä rajoittamattoman suurelle alalle tehtäville kokeilukylvöille, on kuitenkin korostettava, että tukia hallinnoidaan asianomaisen jäsenvaltion valvonnassa, ja tämän jäsenvaltion on huolehdittava siitä, että väärinkäyttöä ei tapahdu ja että kylvö toteutetaan aiotun tutkimuksen kannalta järkevissä rajoissa. Käsiteltävänä olevassa tapauksessa mikään ei osoita, että Yhdistynyt kuningaskunta olisi rikkonut tätä velvoitetta tai että Klasse-lajikkeen pellavaa olisi viljelty selvästi laajemmilla aloilla kuin tutkimukset, joihin ne oli tarkoitettu, olisivat edellyttäneet. Komission hyvin yleisesti muotoilemaa väitettä siitä, että viljelijät olisivat syyllistyneet väärinkäytöksiin, ei ole todistettu eikä edes täsmennetty.36Komission väitteelle, jonka mukaan pellava olisi tullut jalostaa, jotta siemenistä olisi voitu maksaa tukea, ei löydy tukea sovellettavista säännöksistä. Tällainen velvoite ei liity erottamattomasti asetuksen N:o 1164/89 2 artiklaan, koska tämän asetuksen 3—8 artiklan säännöksistä, joissa määritellään yksityiskohtaisesti tuen myöntämisen edellytykset, ilmenee selvästi, että tukea myönnetään viljelyaloille, jotka on kylvetty, eikä sadon jalostamiseen, joka yleensä tapahtuu vasta useita vuosia myöhemmin. Lisäksi tuki myönnetään tutkittavina oleville siemenille, mihin liittyy kiinteästi tietty riski siitä, että tutkimustulokset osoittautuvat kielteisiksi ja että jalostamiseen ei voida ryhtyä. Tämä komission väite on siis hylättävä.37Edellä esitetystä seuraa, että riidanalainen päätös on asetuksen N:o 1164/89 2 artiklan vastaisena lainvastainen siltä osin kuin siinä evätään Yhdistyneeltä kuningaskunnalta 869283 Englannin punnan suuruinen yhteisön rahoitus niiden menojen osalta, jotka tälle ovat aiheutuneet tekstiilipellavan tuesta. Riidanalainen päätös on näin ollen tältä osin kumottava.<TI><P>Kolmas kanneperuste</P></TI>38Koska ensimmäisen, toisen ja neljännen kanneperusteen tutkiminen on osoittanut, että riidanalainen päätös on kumottava osittain, kolmatta kanneperustetta ei ole tarpeen tutkia.<TI><P>Oikeudenkäyntikulut</P></TI>39Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska Yhdistynyt kuningaskunta on vaatinut oikeudenkäyntikulujen korvaamista ja komissio on hävinnyt asian, viimeksi mainittu on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto)

on antanut seuraavan tuomiolauselman:

1)Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tukiosastosta varainhoitovuonna 1995 rahoitettuja menoja koskevien jäsenvaltioiden tilien tarkastamisesta ja hyväksymisestä 3 päivänä helmikuuta 1999 tehty komission päätös 1999/187/EY kumotaan siltä osin kuin siinä evätään Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneeltä kuningaskunnalta 869283 Englannin punnan suuruinen yhteisön rahoitus niiden menojen osalta, jotka tälle ovat aiheutuneet kuitupellavan ja hampun tukea koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 28 päivänä huhtikuuta 1989 annetulla komission asetuksella (ETY) N:o 1164/89 käyttöön otetun järjestelmän puitteissa.2)Euroopan yhteisöjen komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Edward

Sevón

Jann

Julistettiin Luxemburgissa 9 päivänä marraskuuta 2000.

R. Grass

kirjaaja

A. La Pergola

viidennen jaoston puheenjohtaja