<!DOCTYPE html PUBLIC "yes" "xhtml1-strict.dtd">
<html xmlns="http://www.w3.org/1999/xhtml">
<!--GENDOC2XHTML # converter_version: 1.2.15-->
  <head>
    <title>2024-01-202401C125202200580-00-TRA-DOC-FI-CONCL-C-0058-22-202304001-07_00</title>
    <meta content="text/html; charset=utf-8" http-equiv="Content-Type"/>
    <meta content="" name="Gendoc_DGTGeneratedDate"/>
    <meta content="fi-FI" name="Gendoc_Lang"/>
    <meta content="" name="Gendoc_GenerationDate"/>
    <meta content="" name="IsFlattened"/>
    <meta content="1" name="NumProc"/>
    <meta content="Final" name="Gendoc_EditionType"/>
    <meta content="0001" name="Gendoc_CaseNumberSuite"/>
    <meta content="6/10/2023 10:56:19" name="Gendoc_LastVerificationDate"/>
    <meta content="" name="Gendoc_ProcedureNumber"/>
    <meta content="fi" name="Gendoc_LangCode"/>
    <meta content="CNC" name="TypeDoc"/>
    <meta content="0+6h0ZVLbKnvKTtMTWVuNR1WwkiNz3R7Nipj5TzW74pXnY6au0EbWQVK4B+qMs6UigX4dThc2TOSYE6Ihl0hHO+RUlRwAzrE9MbLyAM09dMAOeTNHXcROgJ6R+yf6v7eJUwcQncdBbhigvyVtv4J9ugdD2WrtGHaOKr6kqU0Yx0=" name="GenDocUID"/>
    <meta content="P" name="TypeProc"/>
    <meta content="" name="CreateCustomParts"/>
    <meta content="OK" name="ReadyToPublish"/>
    <meta content="ekholli" name="Gendoc_User"/>
    <meta content="" name="EP_Mode"/>
    <meta content="" name="Gendoc_DGTGenerated"/>
    <meta content="" name="Gendoc_Vademecum"/>
    <meta content="0058" name="NumeroOrdre"/>
    <meta content="2022" name="Annee"/>
    <meta content="P" name="Gendoc_ProcedureType"/>
    <meta content="" name="EP_Version"/>
    <meta content="FI" name="Langue"/>
    <meta content="ekholli" name="Gendoc_DGTGeneratedUser"/>
    <meta content="FAST_document_go_ok" name="Gendoc_LastVerificationStatus"/>
    <meta content="CNC_C" name="Gendoc_GendocTemplateType"/>
    <meta content="TRUE" name="WithoutAuthorBlockFlatP"/>
    <meta content="GenDoc 05/06/2023 14:53:43" name="Created"/>
    <meta content="" name="Canevas3_Vademecum"/>
    <meta content="TRUE" name="WithoutAuthorBlock"/>
    <meta content="" name="Gendoc_CaseYear"/>
    <meta content="false" name="Generation_In_Progress"/>
    <meta content="C" name="Juridiction"/>
    <meta content="83579cc4c9eb48feaebd245957c0eee3" name="DocumentIdentifier"/>
    <meta content="0058" name="Gendoc_CaseNumber"/>
    <meta content="ImportedWithoutSource" name="SdlIdentifier"/>
    <meta content="RP" name="NatureAff"/>
    <meta content="RP" name="Gendoc_CaseNature"/>
    <meta content="0001" name="NumSuite"/>
    <meta content="C" name="Gendoc_Juridiction"/>
  </head>
  <body>
    <div style="header">
      <div id="rId24" style="first"/>
      <div id="rId20" style="even">Ratkaisuehdotus – Nicholas Emiliou – Asia C‑58/22</div>
      <div id="rId21" style="default">Parchetul de pe lângă Curtea de Apel Craiova</div>
    </div>
    <p class="C36Centre" id="para-1" title="page-1">
      JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
    </p>
    <p class="C36Centre" id="para-2" title="page-1">
      NICHOLAS EMILIOU
    </p>
    <p class="C36Centre" id="para-3" title="page-1">
      8 päivänä kesäkuuta 2023  (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-1" href="#t-1">1</a>
</span>)
      
    </p>
    <p class="C38Centregrasgrandespacement" id="para-4" title="page-1">
      Asia C‑58/22
    </p>
    <p class="C37Centregras" id="para-5" title="page-1">
      NR,
    </p>
    <p class="C37Centregras" id="para-6" title="page-1">
      jossa asian käsittelyyn osallistuu
    </p>
    <p class="C37Centregras" id="para-7" title="page-1">
      Parchetul de pe lângă Curtea de Apel Craiova
    </p>
    <p class="C39Centreespacement" id="para-8" title="page-1">
      (Ennakkoratkaisupyyntö – Curtea de Apel Craiova (ylioikeus, Craiova, Romania))
    </p>
    <p class="C71Indicateur" id="para-9" title="page-1">
      Ennakkoratkaisupyyntö – Euroopan unionin perusoikeuskirja – 50 artikla – Ne bis in idem ‑periaate – Menettelyn lopettaminen – Syyttäjän päätös – Asian aineellinen arviointi – Perusteellinen tutkinta – Näytön tutkiminen
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-10" title="page-2">
      
        <br/>
      
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">I </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Johdanto</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">1.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ne bis in idem ‑periaate – jonka mukaan ketään ei saa syyttää tai rangaista oikeudenkäynnissä kahdesti samojen tosiseikkojen perusteella – on ensiarvoisen tärkeä useimmissa kansallisissa ja kansainvälisissä rikosoikeusjärjestelmissä. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-2" href="#t-2">2</a>
</span>) Tämä periaate ilmaistaan useissa kansallisissa perustuslaeissa ja kansainvälisissä yleissopimuksissa, joskin pieniä eroja on. Mikä tärkeämpää käsiteltävän asian kannalta, se tunnustetaan nimenomaisesti perusoikeudeksi Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 50 artiklassa ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen seitsemännen lisäpöytäkirjan (jäljempänä seitsemäs lisäpöytäkirja) 4 artiklassa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">2.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin tuomioistuin ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin – molemmat tuomioistuimet usein laajennetuissa kokoonpanoissa – ovat antaneet viime vuosina huomattavan määrän tuomioita selventääkseen ne bis in idem ‑periaatteen soveltamiselle asianomaisissa oikeusjärjestelmissä asetettuja edellytyksiä. Näiden kahden tuomioistuimen oikeuskäytännöissä on havaittavissa merkittävää risteämistä ja lähentymistä. Näissä kahdessa oikeuskäytännössä ei pelkästään tyydytty toistamaan tai selventämään (olemassa olevaa) oikeutta, vaan niissä otettiin myös tiettyjä merkittäviä edistysaskeleita.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">3.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Käsiteltävä asia tarjoaa tilaisuuden selventää lähemmin ja tarkastella sekä tämän periaatteen bis- että idem-osatekijän osalta tapahtunutta viimeaikaista kehitystä. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin nimittäin pyytää unionin tuomioistuinta havainnollistamaan etenkin vaatimuksia, joiden mukaan i) syyttäjäviranomaisen päätöksen lopettaa menettely on perustuttava perusteelliseen tutkintaan pohjautuvaan asian aineelliseen arviointiin ja ii) väitetyn rikoksentekijän rikosoikeudellinen vastuu on tutkittava asianmukaisesti.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">II </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Asiaa koskevat oikeussäännöt</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">A </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Euroopan unionin oikeus</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">4.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Perusoikeuskirjan 50 artiklassa, jonka otsikko on ”Kielto syyttää ja rangaista oikeudenkäynnissä kahdesti samasta rikoksesta”, määrätään seuraavaa:</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-18" title="page-3">
      ”Ketään ei saa panna syytteeseen tai rangaista rikoksesta, josta hänet on jo unionissa lopullisesti vapautettu tai tuomittu syylliseksi lain mukaisesti.”
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">5.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Yhteistyötä ja Romanian edistymisen seurantaa koskevan järjestelmän perustamisesta tiettyjen arviointiperusteiden täyttämiseksi oikeuslaitoksen uudistamisen ja korruption torjunnan alalla 13.12.2006 tehdyn komission päätöksen 2006/928/EY (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-3" href="#t-3">3</a>
</span>) 1 artiklassa säädetään seuraavaa:</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-20" title="page-4">
      ”Romanian on annettava komissiolle kertomus vuosittain 31 päivään maaliskuuta mennessä – – kunkin liitteessä säädetyn arviointiperusteen osalta saavuttamastaan edistyksestä.
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-21" title="page-4">
      – –”
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">6.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Päätöksen 2006/928 liitteessä olevan 4 alakohdan mukaan 1 artiklassa tarkoitettuihin arviointiperusteisiin, jotka Romanian on täytettävä, kuuluu ”lisätoimien toteuttaminen korruption estämiseksi ja torjumiseksi erityisesti paikallishallinnossa”.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">7.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Lahjonnan torjumisesta yksityisellä sektorilla 22.7.2003 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2003/568/YOS (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-4" href="#t-4">4</a>
</span>) 2 artiklan, jonka otsikko on ”Lahjuksen antaminen ja ottaminen yksityisellä sektorilla”, 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että tietyt tahalliset menettelyt ovat rangaistavia tekoja, kun niitä harjoitetaan liiketoiminnassa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">B </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kansainvälinen oikeus</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">8.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Seitsemännen lisäpöytäkirjan 4 artiklan, jonka otsikko on ”Kielto syyttää ja rangaista kahdesti”, 1 ja 2 kappaleessa määrätään seuraavaa:</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-26" title="page-4">
      ”1. Ketään ei saa saman valtion tuomiovallan nojalla tutkia uudelleen tai rangaista oikeudenkäynnissä rikoksesta, josta hänet on jo lopullisesti vapautettu tai tuomittu syylliseksi kyseisen valtion lakien ja oikeudenkäyntimenettelyn mukaisesti.
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-27" title="page-4">
      2. Edellisen kappaleen määräykset eivät estä ottamasta juttua uudelleen tutkittavaksi asianomaisen valtion lakien ja oikeudenkäyntimenettelyn mukaisesti, jos on näyttöä uusista tai vasta esiin tulleista tosiseikoista tai jos aiemmassa prosessissa on tapahtunut sellainen perustavaa laatua oleva virhe, joka voisi vaikuttaa lopputulokseen”.
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">C </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kansallinen oikeus</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">9.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Rikosprosessikoodeksista 1.7.2010 annetun lain nro 135 (Legea nr. 135 din 1 iulie 2010 privind Codul de procedură penală, jäljempänä rikosprosessilaki) 6 §:ssä, jonka otsikko on ”Ne bis in idem”, säädetään seuraavaa:</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-30" title="page-5">
      ”Ketään ei voida syyttää tai tuomita rikoksesta, mikäli hän on jo saanut lainvoimaisen rikostuomion samasta teosta, vaikka tekoa olisi luonnehdittu oikeudellisesti toisella tavalla.”
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">10.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Rikosprosessilain 335 §:ssä, jonka otsikko on ”Syytteen nostaminen, kun tutkinta käynnistetään uudelleen”, säädetään seuraavaa:</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-32" title="page-5">
      ”1. Mikäli myöhemmin ilmenee, että olosuhdetta, jonka nojalla menettelyn lopettamista koskeva päätös on tehty, ei ole, päätöksen tehnyttä syyttäjää ylemmässä virka-asemassa oleva syyttäjä kumoaa määräyksen ja määrää tutkinnan käynnistettäväksi uudelleen – –
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-33" title="page-5">
      2. Mikäli tulee esiin uusia tosiseikkoja tai olosuhteita, joista käy ilmi, että olosuhdetta, jonka nojalla menettelyn lopettamista koskeva päätös tehtiin, ei ole, syyttäjä peruuttaa määräyksen ja määrää tutkinnan käynnistettäväksi uudelleen.”
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">III </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tosiseikat, pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">11.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Erään osuuskunnan yleiskokous päätti 12.2.2014 erottaa NR:n (jäljempänä syytetty) mainitun osuuskunnan johtajan asemasta. Päätös riitautettiin tuomioistuimessa ja kumottiin. Tämän jälkeen syytetyn asema palautettiin. Tässä riita-asiassa syytettyä edusti asianajaja, jolle hän oli sopinut maksavansa 4 400 euron ”tulospalkkion”.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">12.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Syytetyn väitetään vaatineen 30.4.2015 mainittua summaa viideltä osuuskunnan työntekijältä; vastineeksi hän ei tekisi heidän työsopimustensa päättämistä koskevia päätöksiä. Koska hänen taloudellisiin vaatimuksiinsa ei suostuttu, syytetty teki ja allekirjoitti nämä päätökset. Tästä syystä edellä mainitut työntekijät (jäljempänä rikosilmoitusten tekijät) tekivät kaksi keskenään identtistä rikosilmoitusta: ensimmäinen tehtiin toimivaltaiselle poliisiviranomaiselle 8.6.2015 ja toinen 26.6.2015 Direcția Națională Anticorupțielle (Romanian korruptiontorjuntavirasto, jäljempänä DNA).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">13.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Näiden kahden rikosilmoituksen johdosta aloitettiin kaksi rikosoikeudellista menettelyä, jotka olivat käynnissä samanaikaisesti ja joiden päävaiheet esitetään jäljempänä. Selkeyden vuoksi tarkastellaan kuitenkin ensin toisen rikosilmoituksen perusteella aloitettua menettelyä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">A </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">26.6.2015 tehty rikosilmoitus ja sitä seurannut menettely</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">14.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kuten edellä mainittiin, rikosilmoitusten tekijät tekivät (jälkimmäisen) rikosilmoituksen 26.6.2015 DNA:lle. Koska mainittu virasto katsoi, että rikosilmoitus sisälsi näyttöä mahdollisesta kiristysrikoksesta, DNA siirsi syytetyn asian asiassa toimivaltaisen Parchetul de pe lângă Judecătoria Slatinan (Slatinan alioikeuden (Romania) yhteydessä toimiva syyttäjävirasto, jäljempänä Slatinan syyttäjänvirasto) käsiteltäväksi, ja tämä viranomainen aloitti asiassa rikostutkinnan.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">15.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Slatinan syyttäjänvirasto määräsi 14.3.2016 aloittamaan kiristysrikosta koskevan rikosoikeudellisen in rem ‑menettelyn. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-5" href="#t-5">5</a>
</span>) Toimivaltaiset poliisiviranomaiset kuulivat syytettyä ja rikosilmoitusten tekijöitä. Lisäksi tutkinta-aineistoon liitettiin joitain asiakirjoja sekä CD-levy, joka sisältää äänitallenteen, jonka rikosilmoitusten tekijät kertoivat tehneensä 30.4.2015. Tutkittuaan tämän näytön poliisi katsoi, ettei rikosta ollut tapahtunut, ja esitti menettelyn lopettamista. Tämän esityksen nojalla asiasta vastaava virallinen syyttäjä antoi 27.9.2016 määräyksen menettelyn lopettamisesta (jäljempänä 27.9.2016 annettu määräys). Määräyksestä ei valitettu kansallisessa lainsäädännössä säädetyn 20 päivän määräajassa, joten siitä tuli lainvoimainen.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">16.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Slatinan syyttäjäviraston pääsyyttäjä oli eri mieltä syyttäjän 27.9.2016 antamasta määräyksestä lopettaa menettely ja päätti 21.10.2016 aloittaa kyseisen rikosoikeudellisen menettelyn uudelleen. Pääsyyttäjä totesi erityisesti, että sama tapaus oli lahjuksen ottamisrikosta koskevan menettelyn kohteena Parchetul de pe lângă Tribunalul Oltissa (Tribunalul Oltin (alioikeus, Olt, Romania) yhteydessä toimiva syyttäjänvirasto, jäljempänä Oltin syyttäjänvirasto), jossa tutkinta oli edennyt pitkälle. Hyvä lainkäyttö olisi hänen mukaansa edellyttänyt, että toimivallasta kiristysrikosta koskevassa menettelyssä olisi luovuttu lahjuksen ottamista koskevan menettelyn hyväksi. Asia siirrettiin Judecătoria Slatinaan (alioikeus, Slatina, Romania), jotta se vahvistaisi rikosoikeudellisen menettelyn uudelleen aloittamisen.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">17.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Mainittu tuomioistuin hylkäsi tämän pyynnön 21.11.2016, koska se katsoi, että rikosoikeudellisen menettelyn uudelleen aloittamiselle ei ollut lakisääteisiä edellytyksiä. Se, että sama henkilö oli tutkinnan kohteena toisessa asiassa, joka oli vireillä toisessa tuomioistuimessa, ja että tämä tutkinta oli edennyt pitkälle, ei sen mukaan mahdollistanut menettelyn lopettamista koskevan päätöksen peruuttamista.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">B </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">8.6.2015 tehty rikosilmoitus ja sitä seurannut menettely</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">18.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Oltin syyttäjänvirasto aloitti (ensimmäisen) 8.6.2015 tehdyn rikosilmoituksen johdosta syytettyä vastaan rikosoikeudellisen menettelyn, jossa häntä syytettiin lahjuksen ottamisesta. Tribunalul Oltissa käydyssä oikeudenkäynnissä syytetty vetosi ne bis in idem ‑periaatteeseen ja väitti, että hän oli jo ollut tutkinnan kohteena samojen tosiseikkojen perusteella kiristysrikosta koskevassa menettelyssä ja että sen osalta oli jo tehty lopullinen päätös lopettaa menettely.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">19.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tribunalul Olt hylkäsi tämän puolustuksen todeten, etteivät kyseisen periaatteen soveltamisen edellytykset täyttyneet. Se muun muassa kiinnitti huomiota siihen, että kyseiset kaksi rikosilmoitusta oli tehty eri ajankohtina ja että kiristysrikosta koskeva menettely toteutettiin in rem, toisin kuin lahjuksen ottamista koskeva menettely. Mainittu tuomioistuin totesi lisäksi, että kiristysrikosta koskevassa menettelyssä ei ollut suoritettu perusteellista tutkintaa, sillä asiassa ei ollut hankittu riittävästi näyttöä ja tutkinnasta oli vastannut poliisivirkamies. Tribunalul Oltin 19.11.2018 antamalla tuomiolla syytetty tuomittiin muun muassa vuoden ja neljän kuukauden vankeusrangaistukseen lahjuksen ottamisesta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">20.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Syytetty ja Oltin syyttäjänvirasto valittivat kyseisestä tuomiosta. Curtea de Apel Craiova (ylioikeus, Craiova, Romania) hyväksyi valituksen 20.10.2020 antamallaan tuomiolla, kumosi valituksenalaisen tuomion ja määräsi syytettyä koskevan rikosoikeudellisen menettelyn lopetettavaksi. Kyseinen tuomioistuin totesi lähinnä, että rikosilmoitusten tekijöiden kyseisissä kahdessa menettelyssä tekemät rikosilmoitukset olivat sisällöltään identtiset ja että niitä seuranneissa menettelyissä hankittiin samankaltaista näyttöä, joten ne bis in idem ‑periaatetta voidaan soveltaa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">21.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Mainitusta tuomiosta tehtiin kassaatiovalitus Înalta Curtea de Casație și Justițieen (ylin tuomioistuin, Romania). Ylin tuomioistuin hyväksyi kassaatiovalituksen 21.9.2021 tekemällään päätöksellä, kumosi riidanalaisen päätöksen ja palautti asian Curtea de Apel Craiovaan. Päätöksessään ylin tuomioistuin palautti mieleen unionin tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asiaa koskevan oikeuskäytännön ja totesi lähinnä, että vaikka ne bis in idem ‑periaatetta voidaan soveltaa syyttäjien tekemiin päätöksiin, jotka johtavat menettelyn päättymiseen, kaikkia tällaisia päätöksiä ei voida pitää ”lopullisina”. Ylin tuomioistuin tutki menettelyn lopettamisesta 27.9.2016 annettua määräystä ja totesi, ettei se täyttänyt ”lopullisuuden” vaatimusta, koska se ei sisältänyt asian aineellista arviointia. Toimivaltainen virallinen syyttäjä ei etenkään perustellut mitenkään määräystään ja pelkästään määräsi lopettamaan menettelyn kiristysrikoksen osalta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">22.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ylimmän tuomioistuimen päätöksen jälkeen asia palautettiin Curtea de Apel Craiovaan, jotta se tutkisi uudelleen syytetyn ja Oltin syyttäjänviraston syyttäjän Tribunalul Oltin 19.11.2018 antamasta tuomiosta tekemät valitukset. Curtea de Apel Craiova on kuitenkin epävarma perusoikeuskirjan 50 artiklan oikeasta tulkinnasta ja on päättänyt lykätä menettelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-49" title="page-8">
      ”Onko ne bis in idem ‑periaatetta, sellaisena kuin se taataan [perusoikeuskirjan] 50 artiklassa, luettuna yhdessä [komission päätöksessä 2006/928] vahvistettujen arviointiperusteiden täyttämisvelvoitteen kanssa, tulkittava siten, että lainvoimainen menettelyn lopettamista koskeva päätös, jonka syyttäjäviranomainen on antanut hankittuaan asiaa koskevat olennaiset todisteet, estää toisen, samaa henkilöä koskevan rikosoikeudellisen menettelyn aloittamisen samasta teosta, vaikka sitä olisikin luonnehdittu oikeudellisesti toisella tavalla, lukuun ottamatta tapauksia, joissa todetaan, että olosuhdetta, jonka nojalla asian käsittelyn lopettamista koskeva päätös tehtiin, ei ole, tai joissa tulee esiin uusia tosiseikkoja tai olosuhteita, joista käy ilmi, että olosuhdetta, jonka nojalla asian käsittelyn lopettamista koskeva päätös tehtiin, ei ole?”
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">23.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kirjallisia huomautuksia tässä menettelyssä esittivät Romanian hallitus ja Euroopan komissio. Mainitut osapuolet esittivät myös suullisia lausumia 22.3.2023 pidetyssä istunnossa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">IV </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Asian tarkastelu</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">24.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tässä ratkaisuehdotuksessa tarkastelen ensin unionin tuomioistuimen toimivaltaa käsitellä nyt esillä olevaa asiaa (A) ja sen jälkeen arvioin ennakkoratkaisukysymystä kahdessa vaiheessa: ensin esittämällä perusoikeuskirjan 50 artiklasta tulkinnan, jolla pyritään hälventämään ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esille tuomat hermeneuttiset epäilyt (B), ja toiseksi esittämällä ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle joitain ohjeita siitä, miten perusoikeuskirjan 50 artiklaa voidaan soveltaa pääasian oikeudenkäynnissä kyseessä olevien kaltaisissa olosuhteissa (C). Lisäksi esitän joitain loppuhuomautuksia ne bis in idem ‑periaatteen luonteesta ja ulottuvuudesta tarkoituksena asettaa tässä ratkaisuehdotuksessa perusoikeuskirjan 50 artiklasta ehdotettu tulkinta laajempaan asiayhteyteen (D).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">A </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin tuomioistuimen toimivalta</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">25.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Romanian hallitus kiistää unionin tuomioistuimen toimivallan tutkia asia. Se väittää, ettei perusoikeuskirjan 50 artiklaa voida soveltaa pääasiassa, koska kyse ei ole perusoikeuskirjan 51 artiklassa tarkoitetusta unionin oikeuden soveltamisesta. Romanian hallituksen mukaan on niin, että koska komission päätöksen 2006/928 perusteella laatimissa kertomuksissa ei havaittu puutteita ne bis in idem ‑periaatteen noudattamisessa, on katsottava, ettei Romanialle ollut asetettu tältä osin mitään erityistä velvoitetta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">26.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komissio esittää päinvastaisen kannan. Komissio korostaa, että aineellisilla rikossäännöksillä, joita ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa vireillä olevan asian syyttäjän mukaan voidaan soveltaa syytetyn menettelyyn, pannaan täytäntöön puitepäätös 2003/568. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-6" href="#t-6">6</a>
</span>) Näin ollen perusoikeuskirjaa voidaan sen näkemyksen mukaan soveltaa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">27.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tältä osin on todettava, että tunnen jossain määrin sympatiaa tiettyjä Romanian hallituksen esittämiä perusteluja kohtaan.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">28.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ensinnäkin on kiistatonta, että ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa vireillä oleva asia on – yksinkertaisesti sanottuna – täysin Romanian sisäinen: sen taustalla ovat i) Romanian eri oikeusviranomaisten ne bis in idem ‑periaatteen sovellettavuudesta esittämät vastakkaiset näkemykset, ii) jotka on esitetty kahden niissä käydyn eri rikosoikeudellisen menettelyn yhteydessä, iii) joissa oli kyse Romaniassa väitetysti tapahtuneesta lahjonnasta, eikä iv) asiaan liity mitään rajat ylittävää osatekijää.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">29.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Mikä tärkeämpää, olen samaa mieltä Romanian hallituksen kanssa siitä, että päätöksen 2006/928 säännöksiä ei voida tulkita tavalla, joka laajentaisi liikaa sen soveltamisalaa sillä seurauksella, että mikä tahansa Romanian aineellisen rikosoikeuden ja rikosprosessioikeuden säännös kuuluisi unionin oikeuden soveltamisalaan. Ainoastaan asioiden, jotka liittyvät tiukasti ja suoraan asianomaisen jäsenvaltion tosiasiallisiin valmiuksiin täyttää päätöksessä 2006/928 määritetyt erityiset arviointiperusteet, voidaan nähdäkseni katsoa kuuluvan kyseisen päätöksen soveltamisalaan.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">30.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tätä tarkoitusta varten unionin tuomioistuimen on voitava arvioida, miten ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esille tuomat seikat voisivat in concreto heikentää jäsenvaltion kykyä täyttää velvollisuudet, joihin se sitoutui liittyessään Euroopan unioniin ja jotka on ilmaistu konkreettisesti päätöksessä 2006/928.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">31.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tältä osin on muistettava, että unionin tuomioistuin on jo todennut, että päätöksessä 2006/928 Romania velvoitetaan saavuttamaan siinä mainituissa arviointiperusteissa asetetut tavoitteet, koska ne ”on muotoiltu selvin ja täsmällisin sanamuodoin eikä niihin liity mitään ehtoja”. Kyseisen päätöksen mukaan Romanian on siten toteutettava kaikki asianmukaiset toimenpiteet saavuttaakseen mainituissa arviointiperusteissa asetetut tavoitteet mahdollisimman pian ja pidättäydyttävä toteuttamasta toimenpiteitä, jotka saattaisivat vaarantaa näiden tavoitteiden saavuttamisen. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-7" href="#t-7">7</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">32.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Yksi päätöksessä 2006/928 määritetyistä arviointiperusteista on ”lisätoimien toteuttaminen korruption estämiseksi ja torjumiseksi”. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-8" href="#t-8">8</a>
</span>) Kyseisestä säännöksestä, joka on esteenä kansallisille säännöksille, jotka voisivat heikentää millään tavoin korruption torjuntaa, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-9" href="#t-9">9</a>
</span>) seuraa Romanian velvollisuus torjua korruptiota tehokkaasti.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">33.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Käsiteltävä asia koskee väitettyä korruptiotapausta. Sillä Romanian hallituksen korostamalla seikalla, ettei komission kertomuksissa viitata mihinkään mahdolliseen ongelmaan ne bis in idem ‑periaatteen soveltamisessa Romaniassa, ei mielestäni ole merkitystä tässä yhteydessä. Käsiteltävän asian kannalta merkityksellistä on sen sijaan se, voivatko käsiteltävässä asiassa sovellettavat kansalliset säännökset (aineelliset ja menettelylliset säännökset, jotka mahdollistavat ja estävät syytteen nostamisen) vaikuttaa suoraan Romanian kykyyn saavuttaa päätöksessä 2006/928 asetetut tavoitteet: in casu korruption estäminen ja torjuminen.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">34.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tältä osin on huomautettava, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esille tuomat oikeudelliset kysymykset eivät koske pelkästään syytetyn tapausta, esimerkiksi asiaa koskevien rikossäännösten väitetysti virheellistä soveltamista käsiteltävässä asiassa. Nämä kysymykset koskevat eriäviä näkemyksiä edellytyksistä, joiden on täytyttävä, jotta ne bis in idem ‑periaatetta voidaan soveltaa. Kyseessä on perustuslaillisesti merkittävä periaate, jonka tulkinnalla on systeemistä merkitystä sekä unionin että kansallisten rikosoikeusjärjestelmien kannalta. Vastauksella käsiteltävässä asiassa esitettyyn ennakkoratkaisukysymykseen on siten todennäköisesti vaikutuksia lukuisiin korruptiotapauksiin Romaniassa. Koska ne bis in idem ‑periaate estää väitettyjen rikosten tutkimisen uudelleen ja uuden syytteen nostamisen niistä, ei voida sulkea pois, että tämän periaatteen liian laaja tulkinta voisi heikentää Romanian korruption torjunnan tehokkuutta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">35.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Joka tapauksessa Romanian hallitus vahvisti istunnossa, että – kuten komissio on väittänyt – joillain aineellisilla rikossäännöksillä, joita voidaan soveltaa käsiteltävässä asiassa, pannaan täytäntöön puitepäätös 2003/568 ja erityisesti sen 2 artiklan 1 kohdan b alakohta. Tämä tarkoittaa, että käsiteltävässä asiassa ei ole kyse pelkästään tilanteesta, jossa unionin ja kansallinen oikeus ovat olemassa rinnakkain tietyllä alalla – kuten oli asiassa Siragusa, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-10" href="#t-10">10</a>
</span>) johon Romanian hallitus viittasi. Joillain kansallisen oikeuden asiaa koskevilla säännöksillä nimittäin sovelletaan unionin oikeutta perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, mikä tarkoittaa, että perusoikeuskirjaa voidaan soveltaa. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-11" href="#t-11">11</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">36.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Edellä esitetyn perusteella katson, että unionin tuomioistuin on toimivaltainen tutkimaan nyt käsiteltävän asian.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">B </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ennakkoratkaisukysymys (I): perusoikeuskirjan 50 artiklan tulkinta</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">37.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksessään unionin tuomioistuimelta lähinnä, voidaanko katsoa, että henkilö on vapautettu lopullisesti perusoikeuskirjan 50 artiklassa tarkoitetulla tavalla sen seurauksena, että syyttäjä on antanut määräyksen menettelyn lopettamisesta, kun kyseiseen määräykseen ei sisälly perusteluja ja siinä viitataan pelkästään tutkinnasta vastanneen poliisiviranomaisen laatimaan raporttiin sisältyviin perusteluihin.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">38.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tämän kysymyksen yhteydessä tulee esille, etenkin kun otetaan huomioon ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen pyynnössään esittämät selitykset, useita tulkinnallisia kysymyksiä, jotka koskevat niitä edellytyksiä, joiden on täytyttävä, jotta ne bis in idem ‑periaatetta voidaan soveltaa, kun kyse on syyttäjän tekemästä päätöksestä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">39.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ennen näiden kysymysten tarkasteltua on paikallaan esittää kaksi alustavaa huomautusta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">1. </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Alustavat huomautukset</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">40.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ensinnäkin huomautan, että sekä kirjallisissa huomautuksissaan että suullisissa lausumissaan Romanian hallitus ja komissio näkivät paljon vaivaa selittääkseen käsiteltävässä asiassa sovellettavan kansallisen oikeuden eri säännösten merkitystä ja tarkastellakseen Romanian tuomioistuimissa käydyissä kahdessa menettelyssä toteutettujen eri menettelyllisten toimien luonnetta ja sisältöä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">41.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">On eittämättä tärkeää, että unionin tuomioistuimelle esitetään asianmukaisesti ennakkoratkaisukysymyksiin liittyvät tosiseikat ja oikeudelliset seikat, jotta se voi tulkita unionin oikeutta siten, että tulkinta olisi kansalliselle tuomioistuimelle hyödyllinen. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-12" href="#t-12">12</a>
</span>) Samanaikaisesti on kuitenkin korostettava, ettei ole unionin tuomioistuimen tehtävä lausua kansallisen oikeuden asiaa koskevien säännösten tulkinnasta, tutkia kansalliseen menettelyyn liittyviä toimia eikä yleisemmin sovitella eri kansallisten oikeusviranomaisten tietyssä asiassa esittämiä ristiriitaisia toteamuksia.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">42.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">SEUT 267 artiklalla luodussa menettelyssä unionin tuomioistuimen tehtävänä on esittää kansalliselle tuomioistuimelle kaikki unionin oikeuden tulkintaan liittyvät seikat, joiden perusteella kansallinen tuomioistuin voi ratkaista siinä vireillä olevan asian. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-13" href="#t-13">13</a>
</span>) Tämä tarkoittaa, että käsiteltävän kaltaisessa asiassa unionin tuomioistuimen on selvennettävä edellytyksiä, joiden täyttyessä perusoikeuskirjan 50 artiklassa vahvistettua ne bis in idem ‑periaatetta voidaan soveltaa, ja siten annettava ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle mahdollisuus arvioida itse, onko syyttäjän päätös lopettaa tutkinta ryhtymättä jatkotoimiin mainitussa määräyksessä tarkoitettu lopullinen päätös. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-14" href="#t-14">14</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">43.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toiseksi perusoikeuskirjan 50 artiklaa tulkitessani viittaan myös asian kannalta merkitykselliseen Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-15" href="#t-15">15</a>
</span>) 54 artiklaa koskevaan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön ja seitsemännen lisäpöytäkirjan 4 artiklaa koskevaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöön.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">44.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin tuomioistuin on itse asiassa katsonut, että perusoikeuskirjan 50 artiklaa ja Schengenin yleissopimuksen 54 artiklaa olisi tulkittava johdonmukaisesti, koska molemmilla on sama kohde. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-16" href="#t-16">16</a>
</span>) Unionin tuomioistuin on lisäksi todennut, että perusoikeuskirjan 50 artikla sisältää oikeuden, joka vastaa seitsemännen lisäpöytäkirjan 4 artiklassa taattua oikeutta, joten seitsemännen lisäpöytäkirjan 4 artikla on otettava huomioon perusoikeuskirjan 50 artiklan tulkitsemiseksi. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-17" href="#t-17">17</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">45.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Edellä esitetyn jälkeen arvioin seuraavaksi tässä menettelyssä esille tulevia aineellisia kysymyksiä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">46.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Aluksi voi olla hyödyllistä muistuttaa, että pähkinänkuoressa ne bis in idem ‑periaate kieltää sekä syytteiden että luonteeltaan rikosoikeudellisten seuraamusten päällekkäisyyden, kun kyse on samasta teosta ja samasta henkilöstä. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-18" href="#t-18">18</a>
</span>) Keskeiset edellytykset kyseisen periaatteen soveltamiselle ovat siten seuraavat: i) menettelyn rikosoikeudellinen luonne, ii) ”bis” (syytteiden päällekkäisyys) ja iii) ”idem” (samaa tekoa koskeva ja samaa henkilöä vastaan käytävä menettely).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">47.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Pääasian oikeudenkäynnissä ei ole esitetty epäilyjä molempien kyseisten menettelyjen ”rikosoikeudellisesta luonteesta”. Kysymys siitä, täyttyivätkö bis- ja idem-edellytykset, aiheutti kuitenkin erimielisyyttä menettelyssä osallisina olevien kansallisten viranomaisten välillä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">2. </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Bis-edellytys</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">48.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Perusoikeuskirjan 50 artikla estää syytteeseenpanon ja rankaisemisen rikoksesta, josta henkilö ”on jo – – lopullisesti vapautettu tai tuomittu syylliseksi – –”. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on tältä osin selvennetty, että jotta voitaisiin katsoa, että ratkaisulla on lausuttu lopullisesti toisen menettelyn kohteena olevista tosiseikoista, ”on tarpeen paitsi se, että kyseisestä ratkaisusta on tullut lainvoimainen, myös se, että se on annettu pääasiasta tehdyn arvioinnin perusteella”. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-19" href="#t-19">19</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">49.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kyseisessä päätöksessä on siten kaksi näkökohtaa, joita olisi tutkittava sen määrittämiseksi, johtaako jälkimmäinen menettely perusoikeuskirjan 50 artiklassa kiellettyyn syytteiden päällekkäisyyteen: toinen niistä koskee päätöksen luonnetta (sen ”lainvoimaisuutta”) ja toinen päätöksen sisältöä (sitä, sisältyikö siihen ”aineellinen” arviointi).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">a) </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ratkaisun lainvoimaisuus</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">50.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kun tarkastellaan lainvoimaisuutta koskevaa edellytystä, Schengenin yleissopimuksen 54 artiklasta on annettu runsaasti unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä. Kyseisen määräyksen sanamuoto saattaa erota hieman perusoikeuskirjan 50 artiklan sanamuodosta, mutta sen keskeinen sisältö on sama: siinä määrätään ne bis in idem ‑periaatteen soveltamisesta henkilöön, ”jota koskevassa asiassa sopimuspuoli on antanut lainvoimaisen tuomion”. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tämä edellytys edellyttää, että kyseinen rikosoikeudellisessa menettelyssä tehty ratkaisu päättää rikosoikeudellisen menettelyn ja johtaa syyteoikeuden lainvoimaiseen raukeamiseen ja näin tässä valtiossa ne bis in idem ‑periaatteen mukaiseen suojaan. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-20" href="#t-20">20</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">51.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tällaisen edellytyksen täyttymistä on arvioitava sen sopimusvaltion kansallisen lainsäädännön perusteella, jossa kyseessä oleva päätös rikosoikeudellisessa menettelyssä on tehty. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-21" href="#t-21">21</a>
</span>) Kuten unionin tuomioistuin on johdonmukaisesti katsonut, sellaista ratkaisua, joka ei kyseisen sopimusvaltion oikeuden mukaan johda kansallisesti syyteoikeuden lainvoimaiseen raukeamiseen, ei lähtökohtaisesti voida pitää menettelyllisenä esteenä sille, että toisessa sopimusvaltiossa mahdollisesti aloitetaan kyseistä henkilöä vastaan samasta teosta rikosoikeudellinen menettely tai jatketaan tällaista menettelyä. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-22" href="#t-22">22</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">52.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ratkaisun lainvoimaiselle luonteelle ja siten ne bis in idem ‑periaatteen sovellettavuudelle ei kuitenkaan ole esteenä se seikka, että kyseisessä kansallisessa järjestelmässä on tiettyjä muutoksenhakukeinoja, jotka mahdollistavat poikkeuksellisissa olosuhteissa oikeudenkäynnin jatkamisen. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-23" href="#t-23">23</a>
</span>) Vastaavan sisältöinen määräys sisältyy nimenomaisesti seitsemännen lisäpöytäkirjan 4 artiklan 2 kappaleeseen, jonka mukaan ne bis in idem ‑periaate ei ”estä ottamasta juttua uudelleen tutkittavaksi asianomaisen valtion lakien ja oikeudenkäyntimenettelyn mukaisesti, jos on näyttöä uusista tai vasta esiin tulleista tosiseikoista tai jos aiemmassa prosessissa on tapahtunut sellainen perustavaa laatua oleva virhe, joka voisi vaikuttaa lopputulokseen”.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">53.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tämän perusteella Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut, että ylimääräisiä muutoksenhakukeinoja ei tulisi ottaa huomioon määritettäessä, onko menettelyssä annettu lainvoimainen ratkaisu ne bis in idem ‑periaatteessa tarkoitetulla tavalla. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoi, että vaikka tällaiset muutoksenhakukeinot ”ovat jatkoa ensimmäiselle menettelylle, ratkaisun ’lainvoimaisuus’ ei voi riippua niiden käytöstä”. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-24" href="#t-24">24</a>
</span>) Tätä tulkintaa tuki – Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan – seitsemännen lisäpöytäkirjan perustelumuistio, jonka mukaan ratkaisu on lopullinen, ”jos siitä on tullut lainvoimainen. Näin on silloin, kun ratkaisu on lopullinen eli kun ei enää ole olemassa varsinaisia muutoksenhakukeinoja tai kun asianosaiset ovat turvautuneet kaikkiin varsinaisiin muutoksenhakukeinoihin tai ylittäneet niihin turvautumiselle varatut määräajat”. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-25" href="#t-25">25</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">54.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin tuomioistuin on nimenomaisesti vahvistanut tämän lähestymistavan tuomiossaan M. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen viitoittamaa polkua seuraten unionin tuomioistuin katsoi, että rikosoikeudellisessa menettelyssä tehtyä päätöstä, joka on esteenä sille, että kyseisen päätöksen saaneeseen henkilöön kohdistettaisiin uusi rikosoikeudellinen menettely samasta teosta, ellei häntä vastaan ilmene uusia tosiseikkoja ja/tai uutta näyttöä, on pidettävä ne bis in idem ‑periaatteessa tarkoitettuna lainvoimaisena tuomiona. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-26" href="#t-26">26</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">55.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">”Varsinaisten muutoksenhakukeinojen”, joiden olemassaolo estää ne bis in idem ‑periaatteen soveltamisen, ja ”ylimääräisten muutoksenhakukeinojen”, jotka eivät sitä estä, eroa voi joissain tapauksissa olla vaikea ymmärtää. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin tarkasteli tätä kysymystä seikkaperäisesti äskettäisessä tuomiossaan Mihalache.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">56.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen suuri jaosto katsoi lähinnä, että sen määrittämiseksi, onko muutoksenhakukeino varsinainen, tarkastelun lähtökohtana on asiaa koskeva kansallinen lainsäädäntö. Kyseinen tuomioistuin kuitenkin selvensi arvioivansa tätä seikkaa itse ottaen huomioon kaikki yksittäistapauksen asiaan liittyvät olosuhteet. Tässä yhteydessä se tarkastelee erityisesti muutoksenhakukeinon ”ennakoitavuutta”. Tältä osin huomioon otettaviin tekijöihin kuuluvat Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan muutoksenhakukeinon saatavuus menettelyn osapuolille, lainsäädännössä toimivaltaisille viranomaisille muutoksenhakekeinon käytössä annettu harkintavalta ja – mikä on erityisen tärkeää – vaatimus käyttää muutoksenhakukeinoa asetetussa määräajassa. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-27" href="#t-27">27</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">57.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tuomioon Mihalache liitetyssä yhteisessä yhtenevässä näkemyksessä kuitenkin arvosteltiin ennakoitavuuden perusteen käyttämistä arvioitaessa, onko muutoksenhakukeino luonteeltaan varsinainen vai ylimääräinen. Kyseisen näkemyksen mukaan tällaisen perusteen käyttöönotto voi aiheuttaa sekaannusta. Näkemyksen allekirjoittaneiden tuomareiden mukaan ainoa toimiva peruste on se, onko olemassa määräaika, jonka kuluessa muutoksenhakukeinoa on käytettävä: se, että muutoksenhakukeinon käyttämiselle ei ole asetettu määräaikaa, tarkoittaa, että se on ylimääräinen. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-28" href="#t-28">28</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">58.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tästä mielipide-erosta huolimatta olen taipuvainen kallistumaan kannalle, joka vaikuttaa olevan riidaton: sen, että muutoksenhakukeinon käyttämiselle on asetettu selkeä määräaika, olisi oltava ensisijainen peruste sen varsinaisen tai ylimääräisen luonteen määrittämisessä. Tässä yhteydessä korostan myös, että – kuten käsitteestä ”ylimääräinenkin” seuraa – tällainen muutoksenhakukeino ei voi koostua menettelystä, joka on osa muutoksenhakumenettelyn tavanomaista kulkua, jota noudatetaan jokapäiväisessä rikoslainkäytössä ja johon yleensä liittyy useita päätöksenteko- ja/tai oikeusasteita oikeudellisten virheiden riskin minimoimiseksi.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">b) </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Asian aineellinen arviointi</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">59.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sen selvittämiseksi, onko rikosoikeudellisessa menettelyssä tehty ratkaisu katsottava henkilöä koskevassa asiassa annetuksi lainvoimaiseksi tuomioksi, on muun muassa varmistuttava siitä, että kyseinen ratkaisu on annettu asian aineellisen arvioinnin perusteella. Kuten unionin tuomioistuin huomautti, tämä seuraa perusoikeuskirjan 50 artiklan sanamuodosta, koska langettavan ja vapauttavan tuomion käsitteet, joihin siinä viitataan, merkitsevät välttämättä sitä, että asianomaisen henkilön rikosoikeudellinen vastuu on tutkittu ja että siitä on annettu ratkaisu. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-29" href="#t-29">29</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">60.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin tuomioistuimella on myös ollut tilaisuus selventää, että jäsenvaltion lainkäyttöelinten antaman ratkaisun, jolla syytetty on vapautettu lainvoimaisesti syytteestä riittämättömän näytön takia, on lähtökohtaisesti katsottava perustuvan asian aineelliseen arviointiin. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-30" href="#t-30">30</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">61.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Samaan tapaan katson, että asian aineellinen arviointi käsittää tilanteen, jossa menettely päätetään ja syytteistä luovutaan, koska – vaikka rikoksen tosiseikat on todennettu – oli perusteita vapauttavan tuomion antamiselle (esimerkiksi hätävarjelu, pakkotila tai ylivoimainen este) tai rikosoikeudellisen vastuunalaisuuden puuttumiselle (alaikäisyys tai vakava mielenhäiriö). (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-31" href="#t-31">31</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">62.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin tuomioistuin on sitä vastoin myös tehnyt selväksi, että ratkaisuja, joissa henkilö vapautetaan, syytteistä luovutaan tai menettely lopetetaan pelkästään menettelyllisin perustein tai joihin ei joka tapauksessa liity henkilön rikosoikeudellisen vastuun arvioimista, ei voida pitää lopullisina bis in idem ‑periaatteessa tarkoitetulla tavalla. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-32" href="#t-32">32</a>
</span>) Näin on nähdäkseni tyypillisesti silloin, kun menettely päätetään esimerkiksi yleisen armahduksen, koskemattomuuden, abolitio criminis ‑perusteen tai menettelyn vanhentumisen perusteella. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-33" href="#t-33">33</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">63.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tässä yhteydessä on huomautettava oikeuskäytännöstä ilmenevän, että vaatimuksen, jonka mukaan ratkaisun on sisällettävä asian aineellinen arviointi – jossa on tarkoitus tutkia henkilön rikosoikeudellista vastuuta –, täyttymistä ei voida todentaa pelkästään muodollisesti.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">64.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">On selvää, että kun päätös lopettaa menettely perustuu nimenomaisesti menettelyllisiin perusteisiin, mitään muita todentamisia ei ole tarpeen tehdä: tällainen ratkaisu ei luonteensa vuoksi voi johtaa ne bis in idem ‑periaatteen soveltamiseen. Kun ratkaisu kuitenkin perustuu puuttuvaan tai riittämättömään näyttöön, edellytetään yhtä lisävaihetta. Kuten unionin tuomioistuin totesi tuomiossa Kossowski ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin toisti tuomiossa Mihalache, asian todellinen aineellinen arviointi edellyttää välttämättä perusteellisen tutkinnan suorittamista. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-34" href="#t-34">34</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">65.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Nämä toteamukset – joihin yhdyn täysin – vaativat hieman selittämistä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">1) </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tarve todentaa perusteellisen tutkinnan suorittaminen</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">66.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Oikeuskäytännössään sekä unionin tuomioistuin että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ovat laajentaneet ne bis in idem ‑periaatteen antaman suojan ulottuvuutta laajemmalle kuin tuomioistuinratkaisuihin stricto sensu. Molemmat tuomioistuimet ovat todenneet, että muiden viranomaisten, jotka ovat osa rikosoikeudellista lainkäyttöä kyseisessä kansallisessa oikeusjärjestyksessä ja joille kansallisessa lainsäädännössä annetaan toimivaltuudet todeta lainvastainen menettely ja määrätä siitä seuraamuksia, kuten syyttäjäviranomaiset, päätöksiä voitaisiin myös pitää lopullisina ne bis in idem ‑periaatteessa tarkoitetulla tavalla. Näin on siitä huolimatta, ettei tuomioistuin missään vaiheessa osallistu tällaiseen menettelyyn ja että menettelyssä tehty päätös ei ole muodoltaan tuomioistuinratkaisu. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-35" href="#t-35">35</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">67.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tämä laajennus merkitsee huomattavaa parannusta yksilöiden rikosoikeuden mukaisten ja menettelyllisten oikeuksien suojelun kannalta. On tuskin tarpeen huomauttaa, että syyttäjän asian tutkinnan aikana tekemää päätöstä olla jatkamatta menettelyä ei voida ipso facto rinnastaa tuomioistuimen päätökseen vapauttaa henkilö sen jälkeen, kun on toteutettu asianmukainen oikeudenkäynti, jossa näyttöä on esitetty tuomarille (tai valamiehistölle), asianosaiset ovat keskustelleet näytöstä ja tuomari (tai valamiehistö) ovat lopulta arvioineet näyttöä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">68.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kuten hyvin tiedetään, jäsenvaltioiden rikosoikeudellisiin järjestelmiin sisältyy monenlaisia oikeudellisia järjestelmiä, joissa säännellään yhtäältä edellytyksiä, joilla syyttäjät voivat tutkia tai niiden on tutkittava väitettyjä rikoksia ja tarvittaessa aloitettava rikosoikeudenkäynti epäiltyjä vastaan, ja toisaalta perusteita, joiden nojalla rikosoikeudellinen menettely voidaan lopettaa. Useissa jäsenvaltioissa esimerkiksi yleisen edun, rikoksen riittävän vakavuuden tai uhrin esittämän vaatimuksen puuttumiseen, syytetyn aiempaan käyttäytymiseen tai jopa talousarviopaineisiin liittyvät syyt ovat syyttäjälle päteviä perusteita lopettaa tutkinta. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-36" href="#t-36">36</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">69.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Lisäksi riippumatta siitä, onko syytteeseenpano jäsenvaltion rikosoikeudellisessa järjestelmässä lähtökohtaisesti pakollista vai harkinnanvaraista, on väistämätöntä, että oikeudelliseen tarkoituksenmukaisuuteen, taloudellisuuteen tai käytäntöihin liittyvät näkökohdat (kuten nykyinen työmäärä, lainvalvonnan painopisteet, tutkinnasta aiheutuvat taloudelliset kulut ja työvoimakustannukset) voivat vaikuttaa syyttäjien päätöksiin tutkia, enemmän tai vähemmän ennakoivasti, väitettyä rikosta tai käänteisesti lopettaa menettely. Olisi pelkkää toiveajattelua olettaa, että jokainen syyttäjä Euroopan unionissa päättää niiden tutkintojen ja menettelyjen kohtalosta, joista hän on vastuussa, yksinomaan väitetyn rikoksentekijän syyllisyyttä koskevan vakaumuksensa ja sen perusteella, miten hän pystyy näyttämään sen toteen tuomioistuimessa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">70.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tämäntyyppisillä näkökohdilla voi nähdäkseni olla vieläkin enemmän painoarvoa silloin, kun syyttäjät käsittelevät ylikansallisia rikoksia, jotka tapahtuvat kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa ja/tai vaikuttavat kahteen tai useampaan jäsenvaltioon ja joihin ovat syyllistyneet tekijät, jotka käyttävät hyväkseen unionin oikeuteen perustuvia oikeuksiaan liikkua vapaasti kansallisten rajojen yli. Näissä tilanteissa on selvää, että joillain syyttäjillä saattaa olla muita paremmat edellytykset tutkia tällaisia rikoksia tuloksellisesti ja tarvittaessa aloittaa oikeudenkäynti mahdollisia rikoksentekijöitä vastaan. Yhtä selvää on, että eri jäsenvaltioissa toimivien useiden syyttäjien, joista jokainen työskentelee omalla äidinkielellään ja mahdollisesti tuhansien kilometrien päässä toisistaan ja jotka eivät mahdollisesti ota huomioon toisessa jäsenvaltiossa käynnissä olevaa rinnakkaista menettelyä, toimien tosiasiallinen koordinointi ei ole asia, jota voidaan pitää itsestäänselvyytenä – vaikka unionissa on otettu käyttöön tätä käsitteleviä erityisiä välineitä. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-37" href="#t-37">37</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">71.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Keskinäiseen luottamukseen perustuvassa ylikansallisesti sovellettavassa järjestelmässä on siten mielestäni ehdottoman tärkeää, että ne bis in idem ‑periaatetta sovelletaan vain, jos syyttäjän päätös lopettaa menettely perustuu asian aineelliseen arviointiin, joka puolestaan pohjautuu perusteelliseen tutkintaan, jossa on arvioitu perinpohjaisesti riittävän laajaa näyttöä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">72.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kun tutkinnan kohteena olevan henkilön rikosoikeudellinen vastuu suljettiin pois riittämättömän ja hajanaisen näytön perusteella, voidaan nimittäin olettaa, että syyttäjän päätös perustui ensisijaisesti oikeudelliseen tarkoituksenmukaisuuteen, taloudellisuuteen tai käytäntöihin liittyviin syihin.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">73.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Se, että syyttäjä arvioi perinpohjaisesti riittävän kattavaa näyttöä, ei luonnollisestikaan tarkoita, että tehtäessä päätös menettelyn lopettamisesta kaikkien tutkinnan kohteena olevan henkilön rikosoikeudelliseen vastuuseen liittyvien epäilyjen on täytynyt poistua. Syyttäjän on itse asiassa mahdollisesti tehtävä tarvittavat päätelmät siitä seikasta, että hänen kyseisen henkilön syyllisyyttä koskevasta henkilökohtaisesta mielipiteestä huolimatta perusteellisessa tutkinnassa ei löydetty näyttöä, joka olisi omiaan tukemaan tuomion antamista.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">74.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Niin kauan kuin tutkinta oli kohtuullisen kattava ja huolellinen, päätös lopettaa menettely voidaan kuitenkin rinnastaa syytetyn vapauttamiseen. Kuten edellä 60 kohdassa todettiin, unionin tuomioistuimen mukaan näytön riittämättömyyteen tai puuttumiseen perustuvien päätösten on lähtökohtaisesti katsottava perustuvan asian aineelliseen arviointiin. Tämä on nähdäkseni muun muassa syyttömyysolettaman (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-38" href="#t-38">38</a>
</span>) looginen seuraus.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">75.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Edellä esitetyistä näkökohdista herää seuraava kysymys: miten olisi määritettävä, perustuuko nyt kyseessä olevan kaltainen päätös perusteelliseen tutkintaan?</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">2) </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Menettelyn lopettamista koskevan päätöksen tutkiminen</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">76.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Se, perustuiko syyttäjän päätös lopettaa menettely perusteelliseen tutkintaan, olisi määritettävä ensisijaisesti itse päätökseen sisältyvien perustelujen (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-39" href="#t-39">39</a>
</span>) (tarvittaessa luettuina yhdessä niiden asiakirjojen kanssa, joihin siinä viitataan ja/tai jotka on liitetty siihen (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-40" href="#t-40">40</a>
</span>)) perusteella. Kyseisessä asiakirjassa nimittäin selitetään perusteet sille, ettei menettelyä jatketa, ja näyttö, johon tämä perustuu.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">77.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kuten unionin tuomioistuin tuomiossa Kossowski totesi, esimerkiksi sitä, että – mainitussa asiassa kyseessä olleessa tapauksessa – tutkinnan aikana ei kuultu asianomistajaa ja mahdollista todistajaa, voidaan pitää osoituksena siitä, että pääasiassa ei ole suoritettu perusteellista tutkintaa. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-41" href="#t-41">41</a>
</span>) Käänteisesti, kuten Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi tuomiossa Mihalache, jos on aloitettu rikostutkinta sen jälkeen, kun kyseistä henkilöä vastaan on esitetty syytös, on kuultu uhria, on hankittu näyttöä, jota toimivaltainen viranomainen on tutkinut, ja jos tämän näytön perusteella on tehty perusteltu päätös, tällaisten tekijöiden perusteella on todennäköisesti todettava, että on suoritettu asian aineellinen arviointi. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-42" href="#t-42">42</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">78.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Siten on tehtävä tapauskohtainen arviointi ensisijaisesti päätöksen tosiasiallisen sisällön valossa. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-43" href="#t-43">43</a>
</span>) Jos päätöksessä on jotain epäselvää, mikään ei estä toisen jäsenvaltion viranomaisia käyttämästä unionin oikeusjärjestelmässä käyttöön otettuja yhteistyövälineitä (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-44" href="#t-44">44</a>
</span>) pyytääkseen tarvittavia selvennyksiä ensimmäisen jäsenvaltion viranomaisilta. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-45" href="#t-45">45</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">79.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Oikeusvarmuuteen ja ennakoitavuuteen liittyvistä syistä on kuitenkin ratkaisevan tärkeää, että pääasiallisten osatekijöiden, joiden avulla voidaan arvioida menettelyn lopettamisesta tehdyn päätöksen lopullisuutta, olisi sisällyttävä itse päätökseen (tapauksen mukaan sellaisena kuin se on täydennettynä asiakirjoilla, joihin siinä viitataan ja/tai jotka on liitetty siihen). Väitetyn rikoksentekijän on nimittäin voitava varmistua siitä, onko kyseinen päätös asiaa koskeva kansallinen lainsäädäntö huomioon ottaen omiaan johtamaan ne bis in idem ‑periaatteen soveltamiseen. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-46" href="#t-46">46</a>
</span>) Ex post ‑tietojenvaihto voikin olla hyödyllistä päätöksen ulottuvuuden ja merkityksen selventämiseksi tai sen perustelujen täydentämiseksi, mutta se ei voi muuttaa päätöksen sisältöä perustavanlaatuisesti.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">80.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tässä vaiheessa voi olla hyödyllistä korostaa yhtä tärkeää seikkaa. Edellä mainittua arviointia ei voida tulkita siten, että rikosoikeudelliset viranomaiset voivat jälkimmäisessä menettelyssä pohjimmiltaan arvioida ensimmäisessä menettelyssä tehtyjen päätösten oikeellisuutta. Tämä olisi vastoin keskinäisen luottamuksen periaatetta, joka muodostaa vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskevien EU:n sääntöjen ytimen, ja tekisi ne bis in idem ‑periaatteen suurelta osin tehottomaksi. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-47" href="#t-47">47</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">81.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Jälkimmäiseen menettelyyn osallistuvilla viranomaisilla on ainoastaan oikeus tarkistaa (aineelliset ja/tai menettelylliset) perusteet, joiden perusteella ensimmäinen syyttäjä päätti lopettaa menettelyn. Tätä tarkoitusta varten näiden viranomaisten olisi voitava varmistua siitä, että syyttäjä on tehnyt näin tutkittuaan kattavaa näyttöä ja että hän ei ole jättänyt hankkimatta lisänäyttöä, joka oli todennäköisesti erityisen merkityksellinen arvioinnin kannalta, koska hän piti näyttöä mahdottomana tai liian vaikeana hankkia tai yksinkertaisesti tarpeettomana.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">82.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Muilta osin ensimmäisen syyttäjän menettelyn lopettamisesta tekemään päätökseen sisältyvät toteamukset (esimerkiksi arvioidun näytön todistusarvo) olisi otettava sellaisenaan lähtökohdaksi. Jälkimmäiseen menettelyyn osallistuvat viranomaiset eivät voi arvioida uudelleen näyttöä, jota ensimmäinen syyttäjä on jo tutkinut. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-48" href="#t-48">48</a>
</span>) Keskinäinen luottamus jäsenvaltioiden rikosoikeudellisten järjestelmien toimintaan edellyttää, että kansalliset rikosoikeudelliset viranomaiset kunnioittavat toisten kansallisten viranomaisten esittämiä toteamuksia, ovatpa ne päätyneet millaiseen ratkaisuun tahansa. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-49" href="#t-49">49</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">83.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tässä yhteydessä voi olla hyödyllistä esittää vielä yksi selvennys. Tarve varmistaa, että päätökseen lopettaa menettely liittyi perusteelliseen tutkintaan perustuva asian aineellinen arviointi, on vaatimus, joka koskee hyvin selkeästi ”yksinkertaisia” päätöksiä lopettaa menettely. Toisin sanoen niitä päätöksiä, joissa menettely lopetetaan ja tutkinnan kohteena ollut henkilö – kuvaannollisesti – pääsee vapaaksi.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">84.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kaikkien jäsenvaltioiden lainsäädännössä on nimittäin olemassa useita vaihtoehtoisia riidanratkaisumekanismeja, jotka voivat johtaa rikosoikeudellisen menettelyn lopettamiseen vastineena siitä, että oletettu rikoksentekijä hyväksyy lievän (tai lievemmän) hallinnollisen seuraamuksen määräämisen tai vaihtoehtoisen rankaisevan toimenpiteen toteuttamisen. On itsestään selvää, että tämäntyyppisiä menettelyn lopettamista koskevia päätöksiä olisi tavallisesti pidettävä ne bis in idem ‑periaatteen yhteydessä tuomioita vastaavina. Näin on riippumatta siitä, todetaanko niissä muodollisesti oletetun rikoksentekijän vastuu. Koska tätä seikkaa koskeva oikeuskäytäntö on verrattain selkeä, sitä ei ole mielestäni tarpeen tarkastella lähemmin. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-50" href="#t-50">50</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">85.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tarkastelen seuraavaksi idem-edellytystä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">3. </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Idem-edellytys</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">86.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Idem-edellytyksestä unionin tuomioistuin on todennut, että perusoikeuskirjan 50 artiklassa vahvistetulla ne bis in idem ‑periaatteella kielletään sekä syytteiden että luonteeltaan rikosoikeudellisten seuraamusten päällekkäisyys, kun kyse on samasta teosta ja samasta henkilöstä. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-51" href="#t-51">51</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">87.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tämän edellytyksen täyttymisen kannalta on siten kaksi merkityksellistä osatekijää: tekojen samuus (idem factum) ja henkilöiden samuus (idem persona). Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämät epäilyt vaikuttavat koskevan molempia osatekijöitä, ja pyrin näin ollen selventämään kumpaakin niistä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">a) </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal"> Idem factum</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">88.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan arvioitaessa, onko kyseessä sama rikkominen, merkityksellinen kriteeri on tapahtuneiden tekojen samuus, ymmärrettynä joukkona konkreettisia ja toisiinsa erottamattomasti liittyviä seikkoja, jotka ovat johtaneet kyseisen henkilön lainvoimaiseen vapauttamiseen tai tuomitsemiseen. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-52" href="#t-52">52</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">89.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tässä yhteydessä samuuden käsitettä ei pitäisi ymmärtää tosiseikkojen, jotka ovat merkityksellisiä sen rikoksen (niiden rikosten) kannalta, josta (joista) henkilöä syytetään, ehdottomaksi ja täydelliseksi samuudeksi. Unionin tuomioistuin on itse asiassa usein viitannut tosiseikkoihin, jotka ovat ”pääosin samoja”, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-53" href="#t-53">53</a>
</span>) Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen yleensä käyttämää ilmaisua ”olennaisin osin samat” mukaillen. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-54" href="#t-54">54</a>
</span>) Samanaikaisesti unionin tuomioistuin kuitenkin selvensi, ettei tosiseikkojen pelkkä samankaltaisuus riitä: vaikka liitännäiset tosiseikat voivatkin erota toisistaan, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-55" href="#t-55">55</a>
</span>) menettelyn, jonka väitetään merkitsevän rikosta tai rikkomusta, keskeisten tosiseikkojen on oltava samoja. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-56" href="#t-56">56</a>
</span>) Esimerkiksi pelkästään siitä, että tekojen oletettu tekijä toimi peräkkäisten tekojen yhteydessä samassa rikollisessa tarkoituksessa, ei voida päätellä, että kyse on samasta joukosta konkreettisia ja toisiinsa erottamattomasti liittyviä seikkoja ne bis in idem ‑periaatteessa tarkoitetulla tavalla. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-57" href="#t-57">57</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">90.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toisaalta tekojen oikeudellisella luonnehdinnalla kansallisessa oikeudessa ei ole merkitystä todettaessa, että kyseessä on sama rikkominen, koska perusoikeuskirjan 50 artiklassa annetun suojan ulottuvuus ei voi vaihdella jäsenvaltiosta toiseen. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-58" href="#t-58">58</a>
</span>) Kuten tuomiossa Van Esbroeck selitettiin, koska kansallisia rikoslainsäädäntöjä ei ole yhdenmukaistettu, teon oikeudelliseen luonnehdintaan perustuva kriteeri olisi omiaan luomaan Euroopan unionin alueella liikkumisen vapaudelle niin monta estettä kuin on jäsenvaltioiden rikosoikeudellisia järjestelmiäkin. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-59" href="#t-59">59</a>
</span>) Tuomiossa Zolotukhin Euroopan ihmisoikeustuomioistuin myös huomautti, että kaavamainen ja suppea lähestymistapa, joka perustuu kahden rikkomisen oikeudelliseen luonnehdintaan, rajoittaisi liikaa yksilöiden oikeuksia ja siten uhkaisi heikentää taetta, joka ne bis in idem ‑periaatteella pyritään antamaan. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-60" href="#t-60">60</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">b) </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Idem persona</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">91.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toinen idem-käsitteen osatekijä on rikoksentekijän eli sen henkilön samuus, joka on (tai jonka väitetään olevan) vastuussa kyseisestä rikoksesta (kyseisistä rikoksista) ja jota vastaan saatetaan siten aloittaa rikosoikeudenkäynti ja jolle saatetaan määrätä seuraamus useammin kuin kerran.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">92.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Perusoikeuskirjan 50 artiklassa taatun ne bis in idem ‑periaatteen soveltaminen edellyttää ensinnäkin sitä, että kyseessä olevat seuraamukset tai rikosoikeudelliset menettelyt kohdistuvat samaan henkilöön. Kuten unionin tuomioistuin on todennut, ne bis in idem ‑periaatetta sovelletaan vain niihin henkilöihin, joita koskevassa asiassa jäsenvaltiossa on annettu lainvoimainen tuomio, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-61" href="#t-61">61</a>
</span>) eikä mainittua periaatetta voida näin ollen missään tapauksessa loukata, ellei samalle henkilölle määrätä seuraamuksia useamman kuin yhden kerran samasta lainvastaisesta toiminnasta. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-62" href="#t-62">62</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">93.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tuomiossaan Mihalache Euroopan ihmisoikeustuomioistuin korosti, että syyttäjän päätös lopettaa menettely perustuu asian aineelliseen arviointiin silloin, kun siinä arvioidaan sekä rikoksen tekemiseen liittyviä olosuhteita että henkilön omaa tilannetta. Tämä tarkoittaa, että kyseisestä päätöksestä olisi käytävä ilmi, että syyttäjä on arvioinut asiakirja-aineistoon sisältyvää näyttöä ja väitetyn rikoksentekijän ”osallisuutta yhteen tai kaikkiin tapahtumiin, jotka ovat johtaneet tutkintaelinten toimiin sen määrittämiseksi, onko syntynyt ’rikosoikeudellinen’ vastuu”. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-63" href="#t-63">63</a>
</span>) Unionin tuomioistuin on vastaavasti katsonut, että perusoikeuskirjan 50 artiklan soveltaminen edellyttää, että ”asianomaisen henkilön rikosoikeudellinen vastuu on tutkittu ja että siitä on annettu ratkaisu”. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-64" href="#t-64">64</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">94.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ymmärrän tämän siten, että kyseisessä rikoslainsäädäntöön perustuvassa päätöksessä on täytynyt nimenomaisesti tutkia asianomaisen henkilön rikosoikeudellista vastuuta ja hylätä se aineellisella perusteella: esimerkiksi koska henkilö ei ole rikoksentekijä, tai hänen ei joka tapauksessa voida katsoa olevan vastuussa siitä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">95.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ihannetapauksessa tämä olisi todettava nimenomaisesti kyseisessä päätöksessä. Ei kuitenkaan voida sulkea pois, että jos syyttäjä tulee siihen tulokseen, etteivät väitetyt tosiseikat merkitse rikosta, päätöksessä lopettaa menettely ei muodollisesti yksilöidä henkilöä, joka vetoaa ne bis in idem ‑periaatteen antamaan suojaan, sellaisilla käsitteillä kuin ”väitetty rikoksentekijä”, ”epäilty”, ”syytetty” tai ”tutkinnan kohteena oleva henkilö”. Tässäkin tapauksessa perusoikeuskirjan 50 artiklan kaavamainen tulkinta uhkaisi lisäksi rajoittaa liikaa yksilöiden oikeuksia. Henkilöllä olisi mielestäni oltava oikeus vedota ne bis in idem ‑periaatteen antamaan suojaan, jos päätöksen tekstistä käy selvästi ja kiistattomasti ilmi, että hänen oikeudellista asemaansa henkilönä, joka on syyllistynyt väitetysti rikoksen muodostavaan menettelyyn tai joka on vastuussa siitä, on arvioitu perusteellisesti.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">C </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ennakkoratkaisukysymys (II): perusoikeuskirjan 50 artiklan soveltaminen</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">96.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kuten alustavissa huomautuksissani korostin, on lähtökohtaisesti ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä arvioida, täyttyvätkö edellä tarkastellut edellytykset siinä vireillä olevassa asiassa. Auttaakseni kyseistä tuomioistuinta parhaalla mahdollisella tavalla esitän nyt kuitenkin lyhyesti muutamia näkökohtia, jotka liittyvät ne bis in idem ‑periaatteen mahdolliseen soveltamiseen pääasian oikeudenkäynnissä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">97.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Käsiteltävässä asiassa on kiistatonta, että molemmat asianomaisissa Romanian tuomioistuimissa käytävät menettelyt ovat luonteeltaan rikosoikeudellisia. Kiistanalaista on pikemminkin bis- ja idem-edellytysten täyttyminen.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">98.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Vaikuttaa siltä, että kun tarkastellaan bis-edellytystä, 27.9.2016 annetun määräyksen lainvoimaisuuteen liittyvä kysymys on ratkaistu Judecătoria Slatinan 21.11.2016 antaman ratkaisun seurauksena. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-65" href="#t-65">65</a>
</span>) Jos kyseisen tuomioistuimen esittämät toteamukset pitävät paikkansa, tämä tarkoittaisi – jos ymmärrän kansallisen lainsäädännön oikein – nimittäin sitä, että edellä mainitun määräyksen osalta on käytettävissä ainoastaan ylimääräisiä muutoksenhakukeinoja. Tästä seuraa, että kyseinen määräys on perusoikeuskirjan 50 artiklan mukaan ”lopullinen” ja voi siten johtaa ne bis in idem ‑periaatteen soveltamiseen.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">99.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toisaalta läheskään yhtä selvää ei vaikuta olevan se, sisältyykö 27.9.2016 annettuun määräykseen perusteelliseen tutkintaan perustuva asian aineellinen arviointi. Sillä, sisältyvätkö tätä näkökohtaa koskevat tiedot itse syyttäjän päätökseen vai siihen liitettyyn poliisiviranomaisen laatimaan raporttiin, ei mielestäni ole merkitystä, kunhan syyttäjä antaa poliisiviranomaisen arvioinnille selkeästi hyväksyntänsä ja kansallinen lainsäädäntö mahdollistaa tämän.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">100.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Todella tärkeitä ovat seuraavat seikat, joista ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen olisi siten varmistuttava: Perustuiko kyseinen määräys ensisijaisesti väitetyn rikoksen aineellisten osatekijöiden (esimerkiksi väitettyjen tosiseikkojen olemassaolon, niiden oikeudellisen luonnehdinnan, väitetyn rikoksentekijän rikosoikeudellisen vastuun jne.) arviointiin vai menettelyllisiin perusteisiin? Jos se perustui ensiksi mainittuihin, pohjautuivatko syyttäjän toteamukset riittävään tutkintaan, jossa arvioitiin perinpohjaisesti riittävän kattavaa näyttöä, vai oliko määräyksen taustalla myös oikeudelliseen tarkoituksenmukaisuuteen, taloudellisuuteen tai käytäntöihin liittyviä näkökohtia?</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">101.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kun tarkastellaan seuraavaksi idem-edellytystä, kyseisissä kahdessa menettelyssä tutkitut tosiseikat ovat ymmärtääkseni – ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan – pääosin samoja. Tämä tarkoittaa, että rikoksia, joita näissä kahdessa eri menettelyssä väitetään tapahtuneen, olisi pidettävä vastaavina perusoikeuskirjan 50 artiklan soveltamisen yhteydessä, vaikka ne ovatkin muodollisesti eri rikoksia (kiristys ja lahjuksen ottaminen).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">102.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Asianosaiset vaikuttavat kuitenkin olevan eri mieltä idem persona ‑osatekijästä. Erimielisyyden syynä on ymmärtääkseni se, että toisessa tapauksessa aloitettiin menettely tuntematonta tekijää vastaan (in rem) ja toisessa taas menettely tunnettua tekijää vastaan (in personam).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">103.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Olen tietysti tietoinen in rem ‑kanteen ja in personam ‑menettelyn välisestä teoreettisesta erosta. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-66" href="#t-66">66</a>
</span>) Yhtä selvää ei kuitenkaan ole se, mitä tämä tarkoittaa Romaniassa käytävän rikosoikeudellisen menettelyn yhteydessä. Tämä ero perustuu ymmärtääkseni lähinnä Romanian rikosprosessikoodeksin 305 §:ään, jonka mukaan muun muassa siihen viittaavien seikkojen olemassaolo, että tietty henkilö on saattanut syyllistyä rikokseen, joka edellyttää rikostutkinnan aloittamista, edellyttää, että syyttäjä antaa määräyksen siitä, että rikostutkintaa jatketaan kyseisen henkilön osalta sillä seurauksella, että viimeksi mainittu saa epäillyn aseman.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">104.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">En kuitenkaan ole varma, että kansallisen lainsäädännön erityispiirteillä pitäisi olla merkittävää painoarvoa arvioinnissa, joka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tehtävä soveltaessaan perusoikeuskirjan 50 artiklaa käsiteltävään asiaan. Kuten edellä 95 kohdassa selitettiin, kyseisessä määräyksessä ei ole kyse nimityksistä vaan sisällöstä. Sillä, annettiinko väitetylle rikoksentekijälle ensimmäisessä menettelyssä muodollisesti ”epäillyn” asema tai jokin vastaava asema, on vain vähän merkitystä. Ratkaisevaa on se, onko kyseisen menettelyn lopettamisesta tehdyn päätöksen tekstin perusteella kohtuullisen selvää, että kyseisen henkilön oikeudellista asemaa mahdollisesti rikosta merkitsevän teon tekijänä tutkittu asianmukaisesti.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">D </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Muutamia loppuhuomautuksia</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">105.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Käsiteltyäni ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esille tuomia eri oikeudellisia kysymyksiä haluan esittää tämän ratkaisuehdotuksen päätteeksi vielä muutamia loppuhuomautuksia siinä toivossa, että niistä saadaan ohjeita perusoikeuskirjan 50 artiklan tulkintaan ja soveltamiseen.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">106.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Sekä unionin tuomioistuimen että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen muutamina viime vuosina antamien tuomioiden määrä viittaa siihen, että ne bis in idem ‑periaatteen soveltamisalaan liittyy jatkuvasti epävarmuutta. Runsaslukuisten asioiden yhteydessä on noussut useille monia erilaisia kysymyksiä, jotka saivat mainitut tuomioistuimet tapauksen mukaan hienosäätämään ja selventämään mutta toisinaan myös kehittämään merkittävästi oikeuskäytäntöään.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">107.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Mielestäni on ehdottoman myönteistä, että – joitain vähäisiä vivahde-eroja lukuun ottamatta – unionin tuomioistuin ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ovat esittäneet samankaltaisia perusteluja ja antaneet melko yhtenäistä oikeuskäytäntöä. Yleisesti ottaen vaikuttaa siltä, että mainitut tuomioistuimet pyrkivät löytämään oikeudenmukaisen tasapainon eri kilpailevien etujen välillä. Se ei ole kieltämättä helppo tehtävä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">108.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Sen selittämiseksi, miksi katson näin, voi olla hyödyllistä mennä ajassa hieman taaksepäin. Ne bis in idem ‑periaate on hyvin vanha oikeudellinen käsite, josta on löydetty merkkejä muun muassa Hammurabin laissa, Demosthenesin kirjoituksissa, Justinianuksen Digestassa sekä useissa keskiaikaisissa kirkkolaeissa. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-67" href="#t-67">67</a>
</span>) (Nykyisessä) Euroopan unionissa – vaikka siitä ei ollut mitään erillistä säännöstä tai määräystä – se otettiin käyttöön jo 1960-luvun puolivälissä, ja sen katsottiin liittyvän natural justice ‑periaatteeseen. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-68" href="#t-68">68</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">109.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Vaikuttaa siltä, että samalla kun ne bis in idem ‑periaatteen täsmällinen merkitys ja ulottuvuus ovat jossain määrin vaihdelleet vuosisatojen kuluessa, käsitys sen kahdesta peruspilarista on säilynyt verrattain johdonmukaisena: kohtuus ja oikeusvarmuus. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-69" href="#t-69">69</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">110.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Yhtäältä yleisesti pidetään epäoikeudenmukaisena ja mielivaltaisena, että valtio ”kaikkine voimavaroineen ja valtuuksineen [tekee] toistuvia yrityksiä yksityishenkilön tuomitsemiseksi oletetusta rikoksesta ja tällä tavoin aiheuttaa hänelle hämmennystä, kuluja ja kärsimystä, pakottaa hänet elämään jatkuvassa ahdistuksessa ja epävarmuudessa”. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-70" href="#t-70">70</a>
</span>) Ne bis in idem ‑periaatteen on siten tarkoitus ensisijaisesti estää kaksinkertainen syyttäminen. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-71" href="#t-71">71</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">111.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toisaalta ne bis in idem ‑periaate liittyy myös erottamattomasti oikeusvoimaperiaatteeseen: ajatukseen siitä, että sekä oikeusrauhan ja oikeussuhteiden vakauden että hyvän lainkäytön varmistamiseksi on tärkeää, että lainvoimaisiksi tulleita tuomioistuinten ratkaisuja ei voida enää saattaa kyseenalaisiksi. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-72" href="#t-72">72</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">112.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">EU:n oikeusjärjestelmässä ne bis in idem ‑periaatteen suojaamiselle on kolmas peruste: henkilöiden vapaan liikkuvuuden varmistaminen vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella. Unionin tuomioistuin on Schengenin yleissopimuksen 54 artiklaan viitaten korostanut, että henkilön, jonka asiassa on jo annettu lainvoimainen tuomio, on voitava liikkua vapaasti joutumatta pelkäämään toisessa jäsenvaltiossa uusia rikossyytteitä samasta teosta. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-73" href="#t-73">73</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">113.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Nämä tavoitteet sotivat siten ne bis in idem ‑periaatteen liian suppeaa tulkintaa vastaan. Samanaikaisesti sen liian laaja tulkinta olisi kuitenkin ristiriidassa muiden suojelua ansaitsevien yleisten etujen kanssa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">114.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Viittaan etenkin yhteiskunnan yleiseen intressiin estää rikoksen tehneiden henkilöiden rankaisematta jääminen (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-74" href="#t-74">74</a>
</span>) ja rikoksenuhrien erityiseen intressiin paitsi saada korvausta rikoksentekijöiltä myös nähdä ”oikeuden toteutuvan”. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-75" href="#t-75">75</a>
</span>) Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue ‑nimihän tarkoittaa, ettei vapautta voi olla turvallisuuden ja oikeuden kustannuksella. Viimeksi mainitulla käsitteellä tarkoitetaan tietysti oikeutta kaikille yksilöille: väitetyille rikoksentekijöille mutta myös väitetyille uhreille. Tästä syystä SEU 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti vapauden, oikeuden ja turvallisuuden alueella henkilöiden vapaa liikkuvuus on taattava toteuttamalla samalla muun muassa rikollisuuden ehkäisyä ja torjuntaa koskevat aiheelliset toimenpiteet. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-76" href="#t-76">76</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">115.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tältä osin ei voida sivuuttaa sitä, että pintapuolinen lähestymistapa ne bis in idem ‑periaatteen soveltamiseen voisi johtaa rikoksentekijöiden, jotka pyrkivät välttymään rankaisemiselta, väärinkäytöksiin ja manipulointiin, eli he saattaisivat hakea edullisinta oikeuspaikkaa jäädäkseen rankaisematta teoistaan. Kun useat syyttäjät tutkivat rikoksia samanaikaisesti, on nimittäin olemassa konkreettinen riski, että syyttäjänvirasto, jonka sijainti on epäedullisin (tai jolla on vähiten henkilöstöä tai joka on ylityöllistetyin), voi de facto estää kyseisen rikoksen perusteellisen tutkimisen, koska kyseisen viraston tekemä päätös menettelyn lopettamisesta voisi estää kaikkien muiden syyttäjänvirastojen toimet.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">116.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal"> Lisäksi tässä vaakakupissa on myös EU:hun liittyvä etu, jota on syytä tarkastella vakavasti: keskinäinen luottamus. Johdonmukaisesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että keskinäistä luottamusta voidaan ylläpitää ja lujittaa vain, jos jäsenvaltion viranomaiset voivat olla vakuuttuneita siitä, että epäillyn rikoksentekijän rikosoikeudellista vastuuta on arvioitu asianmukaisesti toisessa jäsenvaltiossa. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-77" href="#t-77">77</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">117.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Siten on äärimmäisen tärkeää, että perusoikeuskirjan 50 artiklaa tulkittaessa nämä edut saatetaan oikeudenmukaiseen tasapainoon. Yksilöiden oikeuksien tehokas suojelu olisi etenkin sovitettava yhteen rikoksentekijöiden rankaisematta jäämisen välttämistä koskevan jäsenvaltioiden oikeutetun edun kanssa. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-78" href="#t-78">78</a>
</span>) Tämä on se ydinajatus, joka toimi ohjenuoranani tässä ratkaisuehdotuksessa, kun tarkasteltuani oikeuskäytäntöä aion ehdottaa unionin tuomioistuimelle bis- ja idem-edellytyksiin lähestymistapaa, joka on nähdäkseni ”tasapainoinen”.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">118.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">En etenkään näe, miten henkilö, jonka osallisuutta väitettyyn rikokseen ei tutkittu nimenomaisesti ensimmäisessä menettelyssä, joka lopetettiin tutkintavaiheessa, ja/tai jota tutkittiin ainoastaan riittämättömän ja hajanaisen näytön perusteella, voisi perustellusti väittää, että myöhempi menettely, jossa hänen osallisuuttaan tutkitaan perusteellisesti vankan ja kattavan näytön perusteella, asettaisi hänet vaaraan kaksinkertaisesta syyttämisestä ja/tai olisi oikeusvoiman periaatteen vastaista.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">V </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ratkaisuehdotus</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">119.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ehdotan näin ollen, että unionin tuomioistuin vastaa Curtea de Apel Craiovan esittämään ennakkoratkaisukysymykseen siten, että henkilö voidaan katsoa vapautetun lopullisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjan 50 artiklassa tarkoitetulla tavalla sen seurauksena, että syyttäjä on tehnyt päätöksen lopettaa menettely, kun asianomaiselle henkilölle ei ole määrätty rangaistusta tai muuta rankaisevaa toimenpidettä, vain, jos muun muassa i) päätös perustuu asian aineelliseen arviointiin, joka itsessään pohjautuu perusteelliseen tutkintaan, jossa on arvioitu perinpohjaisesti riittävän laajaa näyttöä, ja ii) kyseisen päätöksen tekstistä ilmenee, että asianomaisen henkilön oikeudellista asemaa väitetysti rikoksen muodostavasta teosta vastuussa olevana henkilönä on arvioitu asianmukaisesti.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <div/>
  <hr class="note"/>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-1" href="#c-1">1</a>
</span>) Alkuperäinen kieli: englanti.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-2" href="#c-2">2</a>
</span>) Ks. esim. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 8.7.2019, Mihalache v. Romania (CE:ECHR:2019:0708JUD005401210, 47 kohta; jäljempänä tuomio Mihalache).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-3" href="#c-3">3</a>
</span>) EUVL 2006, L 354, s. 56.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-4" href="#c-4">4</a>
</span>) EUVL 2003, L 192, s. 54.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-5" href="#c-5">5</a>
</span>) In rem ‑menettelyn käsitteestä ks. jäljempänä tämän ratkaisuehdotuksen 101 ja 102 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-6" href="#c-6">6</a>
</span>) Komissio viittaa Romanian rikoslain (Cod penal) 289 ja 308 §:ään, jotka koskevat muun muassa virkamiehiin rinnastettavien henkilöiden tekemää lahjuksen ottamista, ja lahjonnan ehkäisemisestä, paljastamisesta ja rankaisemisesta annetun lain nro 78/2000 1, 5 ja 6 §:ään, jotka koskevat muun muassa oikeushenkilöissä tehtäviä hoitavien työntekijöiden tekemiä lahjontarikoksia. </p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-7" href="#c-7">7</a>
</span>) Ks. erityisesti tuomio 18.5.2021, Asociaţia ”Forumul Judecătorilor din România” ym. (C‑83/19, C‑127/19, C‑195/19, C‑291/19, C‑355/19 ja C‑397/19, EU:C:2021:393, 172, 177 ja 249 kohta; jäljempänä tuomio AFJR).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-8" href="#c-8">8</a>
</span>) Päätöksen 2006/928 liitteessä oleva 4 kohta. Ks. myös sen johdanto-osan kolmas ja kuudes perustelukappale.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-9" href="#c-9">9</a>
</span>) Ks. tuomio AFJR, 214 kohta ja tuomio 21.12.2021, Euro Box Promotion ym. (C‑357/19, C‑379/19, C‑547/19, C‑811/19 ja C‑840/19, EU:C:2021:1034, 189 ja 191 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-10" href="#c-10">10</a>
</span>) Tuomio 6.3.2014 (C‑206/13, EU:C:2014:126).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-11" href="#c-11">11</a>
</span>) Ks. vastaavasti tuomio 13.6.2019, Moro (C‑646/17, EU:C:2019:489, 66 ja 67 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-12" href="#c-12">12</a>
</span>) Ks. vastaavasti tuomio 2.3.2023, Bursa Română de Mărfuri (C‑394/21, EU:C:2023:146, 60 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-13" href="#c-13">13</a>
</span>) Ks. vastaavasti tuomio 14.7.2022, Volkswagen (C‑134/20, EU:C:2022:571, 33 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-14" href="#c-14">14</a>
</span>) Ks. vastaavasti julkisasiamies Ruiz-Jarabo Colomerin ratkaisuehdotus Gözütok ja Brügge (C‑187/01 ja C‑385/01, EU:C:2002:516, 36 ja 37 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-15" href="#c-15">15</a>
</span>) Tarkastusten asteittaisesta lakkauttamisesta yhteisillä rajoilla 14.6.1985 Benelux-talousliiton valtioiden, Saksan liittotasavallan ja Ranskan tasavallan hallitusten välillä tehdyn Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehty yleissopimus, joka allekirjoitettiin 19.6.1990 ja tuli voimaan 26.3.1995 (EYVL 2000, L 239, s. 19) (jäljempänä Schengenin yleissopimus). Kyseisen määräyksen sanamuoto on seuraava: ”Henkilöä, jota koskevassa asiassa sopimuspuoli on antanut lainvoimaisen tuomion, ei voida syyttää samasta teosta toisen sopimuspuolen toimesta – –”.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-16" href="#c-16">16</a>
</span>) Ks. mm. tuomio 5.6.2014, M (C‑398/12, EU:C:2014:1057, 35 kohta; jäljempänä tuomio M).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-17" href="#c-17">17</a>
</span>) Ks. mm. tuomio 22.3.2022, bpost (C‑117/20, EU:C:2022:202, 23 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-18" href="#c-18">18</a>
</span>) Ibid., 24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-19" href="#c-19">19</a>
</span>) Ks. esim. tuomio 23.3.2023, Dual Prod (C‑412/21, EU:C:2023:234, 55 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Kursivointi tässä.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-20" href="#c-20">20</a>
</span>) Ks. tuomio 22.12.2008, Turanský (C‑491/07, EU:C:2008:768, 34 ja 35 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-21" href="#c-21">21</a>
</span>) Ks. tuomio 29.6.2016, Kossowski (C‑486/14, EU:C:2016:483, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; jäljempänä tuomio Kossowski).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-22" href="#c-22">22</a>
</span>) Ks. tuomio M, 32 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-23" href="#c-23">23</a>
</span>) Käytän tässä tuomion Mihalache 128 kohdassa käytettyjä käsitteitä.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-24" href="#c-24">24</a>
</span>) Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 10.2.2009, Zolotukhin v. Venäjä (CE:ECHR:2009:0210JUD001493903, 108 kohta; jäljempänä tuomio Zolotukhin).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-25" href="#c-25">25</a>
</span>) ETS N:o 117. Ihmisoikeusasioiden johtokomitean laatima ei-sitova asiakirja, joka esitettiin Euroopan neuvoston ministerikomitealle 22.11.1984. Ks. 22 kohta (kursivointi tässä).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-26" href="#c-26">26</a>
</span>) Ks. tuomio M, 39 ja 41 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-27" href="#c-27">27</a>
</span>) Tuomio Mihalache, 102–116 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-28" href="#c-28">28</a>
</span>) Tuomareiden Raimondi, Nussberger, Sicilianos, Spano, Yudkivska, Motoc ja Ravarani yhteinen yhtenevä näkemys.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-29" href="#c-29">29</a>
</span>) Ks. vastaavasti tuomio 16.12.2021, AB ym. (Yleisen armahduksen kumoaminen) (C‑203/20, EU:C:2021:1016, 56 ja 57 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; jäljempänä tuomio AB. ym.). Huomaa myös, että seitsemännen lisäpöytäkirjan 4 artiklassa käytetään ilmaisua ”lopullisesti vapautettu tai tuomittu syylliseksi”.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-30" href="#c-30">30</a>
</span>) Ks. vastaavasti tuomio M, 28 ja 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-31" href="#c-31">31</a>
</span>) Ks. julkisasiamies Ruiz-Jarabo Colomerin ratkaisuehdotus van Straaten (C‑150/05, EU:C:2006:381, 65 kohta). </p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-32" href="#c-32">32</a>
</span>) Ks. mm. tuomio 15.10.2002, Limburgse Vinyl Maatschappij ym. v. komissio (C‑238/99 P, C‑244/99 P, C‑245/99 P, C‑247/99 P, C‑250/99 P–C‑252/99 P ja C‑254/99 P, EU:C:2002:582, 54–69 kohta); tuomio 10.3.2005, Miraglia (C‑469/03, EU:C:2005:156, 31–34 kohta); tuomio 22.12.2008, Turanský (C‑491/07, EU:C:2008:768, 40–45 kohta) ja tuomio AB ym., 61 kohta. Ks. myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 15.3.2005, Horciag v. Romania (CE:ECHR:2005:0315DEC007098201).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-33" href="#c-33">33</a>
</span>) Kun tarkastellaan menettelyn vanhentumista, on myönnettävä, että 28.9.2006 annetussa tuomiossa Gasparini ym. (C‑467/04, EU:C:2006:610, 22–33 kohta) tullaan tältä osin ilmeisesti toisenlaiseen lopputulokseen. Katson kuitenkin, ettei tuomiota Gasparini ym. voida sovittaa tämän seikan osalta yhteen menettelyllisin perustein annettavia vapauttavia tuomioita koskevan unionin tuomioistuimen myöhemmän oikeuskäytännön kanssa ja että se joka tapauksessa kumottiin implisiittisesti 8.9.2015 annetussa tuomiossa Taricco ym. (C‑105/14, EU:C:2015:555), jossa unionin tuomioistuin piti vanhentumista koskevia kansallisia sääntöjä luonteeltaan menettelysääntöinä. Lisään, että tällainen kanta on yhdenmukainen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön kanssa; ks. esim. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätös 5.12.2019, Smoković v. Kroatia (CE:ECHR:2019:1112DEC005784912, 43–45 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-34" href="#c-34">34</a>
</span>) Ks. tuomio Kossowski, 48, 53 ja 54 kohta ja tuomio Mihalache, 97 ja 98 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-35" href="#c-35">35</a>
</span>) Ks. mm. tuomio 12.5.2021, Bundesrepublik Deutschland (Interpolin punainen ilmoitus) (C‑505/19, EU:C:2021:376, 73 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja tuomio 11.2.2003, Gözütok ja Brügge (C‑187/01 ja C‑385/01, EU:C:2003:87, 27, 28 ja 31 kohta). Vastaavasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio Mihalache, 94 ja 95 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-36" href="#c-36">36</a>
</span>) Ks. esim. tuomari Pinto de Albuquerquen yhtenevä näkemys tuomion Mihalache 10 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa. </p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-37" href="#c-37">37</a>
</span>) Rikosoikeudellisia menettelyjä koskevien toimivaltaristiriitojen ehkäisemisestä ja ratkaisemisesta 30.11.2009 tehty neuvoston puitepäätös 2009/948/YOS (EUVL 2009, L 328, s. 42).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-38" href="#c-38">38</a>
</span>) Kyseinen periaate vahvistetaan muun muassa perusoikeuskirjan 48 artiklan 1 kohdassa.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-39" href="#c-39">39</a>
</span>) Ks. vastaavasti tuomio Kossowski, 52 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-40" href="#c-40">40</a>
</span>) Ks. lähemmin ratkaisuehdotukseni GR ym. (C‑726/21, EU:C:2023:240, 35–53 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-41" href="#c-41">41</a>
</span>) Tuomio Kossowski, 53 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-42" href="#c-42">42</a>
</span>) Tuomio Mihalache, 98 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-43" href="#c-43">43</a>
</span>) Ibid., 97 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-44" href="#c-44">44</a>
</span>) Esimerkiksi puitepäätös 2009/948 (ks. edellä alaviite 37).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-45" href="#c-45">45</a>
</span>) Ks. analogisesti tuomio 16.11.2010, Mantello (C‑261/09, EU:C:2010:683, 48 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-46" href="#c-46">46</a>
</span>) Ks. julkisasiamies Bobekin ratkaisuehdotus bpost (C‑117/20, EU:C:2021:680, 119 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-47" href="#c-47">47</a>
</span>) Ks. vastaavasti julkisasiamies Botin ratkaisuehdotus Kossowski (C‑486/14, EU:C:2015:812, 75 ja 76 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-48" href="#c-48">48</a>
</span>) Ks. vastaavasti tuomio M, 30 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-49" href="#c-49">49</a>
</span>) Ks. mm. tuomio 28.10.2022, Generalstaatsanwaltschaft München (Luovutus ja ne bis in idem) (C‑435/22 PPU, EU:C:2022:852, 92 ja 93 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Ks. myös julkisasiamies Ruiz-Jarabo Colomerin ratkaisuehdotus van Straaten (C‑150/05, EU:C:2006:381, 52 ja 63 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-50" href="#c-50">50</a>
</span>) Ks. erityisesti tuomio 11.2.2003, Gözütok ja Brügge (C‑187/01 ja C‑385/01, EU:C:2003:87). Ks. myös julkisasiamies Ruiz-Jarabo Colomerin ratkaisuehdotus Gözütok ja Brügge (C‑187/01 ja C‑385/01, EU:C:2002:516, 83, 88, 89, 97 ja 106 kohta) ja tuomareiden Bošnjak ja Serghides yhtenevä näkemys tuomiossa Mihalache.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-51" href="#c-51">51</a>
</span>) Ks. esim. tuomio 23.3.2023, Dual Prod (C‑412/21, EU:C:2023:234, 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Kursivointi tässä.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-52" href="#c-52">52</a>
</span>) Ks. esim. tuomio 22.3.2022, Nordzucker ym. (C‑151/20, EU:C:2022:203, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Kyseinen oikeuskäytäntö noudattelee Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä, jossa viitattiin ”tosiseikkoihin, jotka muodostavat joukon konkreettisia tosiseikkoja, jotka koskevat samaa vastaajaa ja liittyvät toisiinsa erottamattomasti ajallisesti ja alueellisesti ja joiden olemassaolo on näytettävä toteen, jotta tuomio voidaan antaa tai rikosoikeudenkäynti voidaan aloittaa”.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-53" href="#c-53">53</a>
</span>) Tuomio 22.3.2022, bpost (C‑117/20, EU:C:2022:202, 37 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-54" href="#c-54">54</a>
</span>) Ks. esim. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 15.11.2016, A ja B v. Norja (CE:ECHR:2016:1115JUD002413011, 108 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-55" href="#c-55">55</a>
</span>) Ks. vastaavasti tuomio 28.9.2006, van Straaten (C‑150/05, EU:C:2006:614, 49 kohta) ja julkisasiamies Sharpstonin ratkaisuehdotus Kraaijenbrink (C‑367/05, EU:C:2006:760, 49–52 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-56" href="#c-56">56</a>
</span>) Ks. tuomio 22.3.2022, bpost (C‑117/20, EU:C:2022:202, 30 kohta). Ks. myös julkisasiamies Bobekin ratkaisuehdotus bpost (C‑117/20, EU:C:2021:680, 135 kohta). Vastaavasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 14.1.2010, Tsonyo Tsonev v. Bulgaria (nro 2) (CE:ECHR:2010:0114JUD000237603, 52 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-57" href="#c-57">57</a>
</span>) Ks. vastaavasti tuomio 18.7.2007, Kraaijenbrink (C‑367/05, EU:C:2007:444, 29 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-58" href="#c-58">58</a>
</span>) Ks. tuomio 22.3.2022, Nordzucker ym. (C‑151/20, EU:C:2022:203, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-59" href="#c-59">59</a>
</span>) Tuomio 9.3.2006 (C‑436/04, EU:C:2006:165, 35 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-60" href="#c-60">60</a>
</span>) Tuomio Zolotukhin, 78–84 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-61" href="#c-61">61</a>
</span>) Ks. tuomio 28.9.2006, Gasparini ym. (C‑467/04, EU:C:2006:610, 37 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-62" href="#c-62">62</a>
</span>) Ks. tuomio 5.4.2017, Orsi ja Baldetti (C‑217/15 ja C‑350/15, EU:C:2017:264, 17 ja 19 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-63" href="#c-63">63</a>
</span>) Tuomio Mihalache, 97 ja 98 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-64" href="#c-64">64</a>
</span>) Ks. esim. tuomio AB ym., 57 kohta (kursivointi tässä).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-65" href="#c-65">65</a>
</span>) Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 15–17 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-66" href="#c-66">66</a>
</span>) Hyvin yksinkertaistetusti in rem ‑kanteet koskevat tosiasiallista tilannetta, kun taas in personam ‑kanteet kohdistuvat henkilöä vastaan.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-67" href="#c-67">67</a>
</span>) Coffey, G., ”A History of the Common Law Double Jeopardy Principle: From Classical Antiquity to Modern Era”, Athens Journal of Law, osa 8, nro 3, heinäkuu 2022, s. 253–278.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-68" href="#c-68">68</a>
</span>) Ks. tuomio 5.5.1966, Gutmann v. komissio (18/65 ja 35/65, EU:C:1966:24) ja julkisasiamies Jääskisen ratkaisuehdotus Spasic (C‑129/14 PPU, EU:C:2014:739, 43 kohta), jossa viitataan lisäksi varhaiseen oikeuskäytäntöön.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-69" href="#c-69">69</a>
</span>) Ks. edellä alaviitteessä 67 mainittu Coffey, G. Vastaavasti julkisasiamies Ruiz-Jarabo Colomerin ratkaisuehdotus Gözütok ja Brügge (C‑187/01 ja C‑385/01, EU:C:2002:516, 49 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-70" href="#c-70">70</a>
</span>) Kuten U.S. Supreme Court (ylin tuomioistuin, Yhdysvallat) totesi tuomiossa Green v. United States (1957) 355 US 184, 187 kohta. Ks. myös julkisasiamies Botin ratkaisuehdotus Kossowski (C‑486/14, EU:C:2015:812, 36 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-71" href="#c-71">71</a>
</span>) Tältä osin ks. julkisasiamies Sharpstonin ratkaisuehdotus M (C‑398/12, EU:C:2014:65, 48 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-72" href="#c-72">72</a>
</span>) Res judicata ‑käsitteestä ks. mm. tuomio 30.9.2003, Köbler (C‑224/01, EU:C:2003:513, 38 kohta). Näiden kahden käsitteen keskinäisestä suhteesta ks. tuomio 22.3.2022, Nordzucker ym. (C‑151/20, EU:C:2022:203, 62 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-73" href="#c-73">73</a>
</span>) Ks. tuomio 12.5.2021, Bundesrepublik Deutschland (Interpolin punainen ilmoitus) (C‑505/19, EU:C:2021:376, 79 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-74" href="#c-74">74</a>
</span>) Ks. vastaavasti tuomio 29.4.2021, X (Eurooppalainen pidätysmääräys – Ne bis in idem ‑periaate) (C‑665/20 PPU, EU:C:2021:339, 97 kohta) ja tuomio AB ym., 58 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-75" href="#c-75">75</a>
</span>) Ks. julkisasiamies Botin ratkaisuehdotus Kossowski (C‑486/14, EU:C:2015:812, 80 kohta) ja julkisasiamies Botin ratkaisuehdotus BV (C‑129/19, EU:C:2020:375, 113 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-76" href="#c-76">76</a>
</span>) Ks. tältä osin tuomio 10.3.2005, Miraglia (C‑469/03, EU:C:2005:156, 34 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-77" href="#c-77">77</a>
</span>) Ks. tuomio 12.5.2021, Bundesrepublik Deutschland (Interpolin punainen ilmoitus) (C‑505/19, EU:C:2021:376, 81 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-78" href="#c-78">78</a>
</span>) Vastaavasti julkisasiamies Bobekin ratkaisuehdotukset Bundesrepublik Deutschland (Interpolin punainen ilmoitus) (C‑505/19, EU:C:2020:939, 93 kohta) ja bpost (C‑117/20, EU:C:2021:680, 121 kohta).</p>
</body>
</html>
