1.

Maltalainen Nemea Bank plc vaatii valituksessaan kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen 20.12.2021 antaman määräyksen Niemelä ym. v. EKP (T‑321/17, EU:T:2021:942; jäljempänä valituksenalainen määräys). Valituksenalaisessa määräyksessään unionin yleinen tuomioistuin oli ensinnäkin päättänyt, että lausunnon antaminen Nemea Bankin vaatimuksesta kumota Euroopan keskuspankin (jäljempänä EKP) 23.3.2017 tekemä päätös ( 2 ) (jäljempänä riidanalainen EKP:n päätös tai ensimmäinen päätös) raukeaa. Toiseksi se oli jättänyt Nemea Bankin vahingonkorvausvaatimuksen tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset puuttuivat selvästi. EKP oli riidanalaisessa päätöksessään puolestaan päättänyt peruuttaa Nemea Bankin luottolaitoksen toimiluvan (jäljempänä toimiluvan peruuttaminen).

2.

Olen vastannut toisessa ja kolmannessa valitusperusteessa esille tuleviin oikeuskysymyksiin vielä vireillä olevissa asioissa Pilatus Bank v. EKP (C‑750/21 P ja C‑256/22 P), jotka koskevat samoin Maltan pankkialaa, esittämässäni ratkaisuehdotuksessa. Nämä kysymykset koskivat kyseisen pankin puolustautumisoikeuksien ja tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden tehokasta käyttöä sen nimeämän edustajan välityksellä. ( 3 ) Tulin kyseisessä ratkaisuehdotuksessa siihen tulokseen, että yksin tämä edustaja on toimivaltainen edustamaan kyseisen pankin etuja ja oikeuksia hallintomenettelyssä, joka johtaa pankin toimiluvan peruuttamiseen, ja siihen liittyvässä menettelyssä unionin tuomioistuimissa, toisin kuin kansallisten valvontaviranomaisten nimeämä pankin maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjä.

3.

Tähän mennessä ei ole vielä vastattu ensimmäisen valitusperusteen perustana olevaan seuraavaan oikeuskysymykseen: millä edellytyksillä kyseisen pankin on nostettava unionin yleisessä tuomioistuimessa kumoamiskanne, jos se käyttää sille asetuksen (EU) N:o 1024/2013 ( 4 ) 24 artiklan 5 kohdassa annettua oikeutta pyytää toimiluvan peruuttamispäätöksen uudelleenkäsittelyä EKP:n oikaisulautakunnassa. Käsiteltävässä asiassa Nemea Bank oli nimittäin esittänyt tällaisen pyynnön vähän ennen kuin se nosti kumoamiskanteen riidanalaisesta EKP:n päätöksestä. Se ei kuitenkaan riitauttanut EKP:n oikaisulautakunnan lausunnon perusteella 30.6.2017 tekemää samansisältöistä päätöstä ( 5 ) (jäljempänä toinen päätös), jolla korvattiin ensimmäinen päätös, muotovaatimusten mukaisesti ja määräajassa unionin yleisessä tuomioistuimessa. Kyseiseen päätökseen ei siten (mahdollisesti) voitu enää hakea muutosta, ja siitä tuli lainvoimainen. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan tämä seikka johti Nemea Bankin oikeussuojan tarpeen lakkaamiseen ja sen ensimmäisen päätöksen kumoamista koskevan vaatimuksen raukeamiseen, koska se oli korvattu taannehtivasti toisella päätöksellä. Jos unionin yleisen tuomioistuimen oikeudellinen näkemys on oikea, toimiluvan peruuttamisen lainmukaisuutta ei voitaisi enää tutkia käsiteltävässä asiassa ainakaan kumoamismenettelyn yhteydessä.

4.

Tässä menettelyssä tulee näin ollen esille periaatteellisia kysymyksiä, jotka liittyvät tehokkaaseen oikeussuojaan tuomioistuimissa sellaisia unionin toimielimen, elimen tai laitoksen toimenpiteitä vastaan, joiden osalta johdetussa oikeudessa säädetään hallinnollisesta uudelleentarkastelu- tai muutoksenhakumenettelystä ennen kannemenettelyn toteuttamista tai samanaikaisesti sen kanssa. Unionin tuomioistuinten oikeuskäytännössä on jo esitetty erilaisia näkemyksiä tällaisista johdetun oikeuden säännöksistä ja niiden suhteesta SEUT 263 artiklaan. ( 6 ) Tätä suhdetta ei kuitenkaan ole tähän mennessä selvennetty johdonmukaisesti ja koko järjestelmän osalta kaikkien hallinnon sisäisten uudelleentarkastelu- tai muutoksenhakumenettelyjen yhteydessä. On erityisesti estettävä se, että tällaisilla menettelyillä ei parannetakaan oikeussuojaa vaan luodaan siihen aukkoja. Se olisi ristiriidassa Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artiklan ensimmäisen kohdan mukaisen tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevan perusoikeuden ja SEUT 263 artiklan kanssa.

5.

Tässä ratkaisuehdotuksessa keskitytään ensisijaisesti kysymykseen kumoamisvaatimuksen riidanalaisesta raukeamisesta Nemea Bankin väitetyn oikeussuojan tarpeen lakkaamisen vuoksi, mikä on ensimmäisen valitusperusteen kohteena. Jos unionin tuomioistuin yhtyy ehdotukseeni siitä, miten tähän valitusperusteeseen olisi vastattava, ja kumoaa valituksenalaisen määräyksen, koska Nemea Bankin oikeussuojan tarve on edelleen olemassa, puolustautumisoikeuksien tehokasta käyttöä koskevia toista ja kolmatta valitusperustetta ( 7 ) ei olisi enää tarpeen käsitellä, koska myös ne kohdistuvat unionin yleisen tuomioistuimen toteamukseen lausunnon antamisen raukeamisesta.

6.

Asetuksen N:o 1024/2013 johdanto-osan 64 perustelukappaleessa todetaan muun muassa seuraavaa:

”EKP:n olisi annettava luonnollisille ja oikeushenkilöille mahdollisuus pyytää sellaisten päätösten uudelleenkäsittelyä, jotka on tehty sille tällä asetuksella annetun toimivallan nojalla ja jotka on osoitettu niille, tai jotka koskevat niitä suoraan ja erikseen. Uudelleenkäsittelyn olisi koskettava sitä, ovatko päätökset menettelyltään ja sisällöltään tämän asetuksen mukaisia, kunnioittaen kuitenkin EKP:lle jätettyä harkintavaltaa päättää, onko tällaisten päätösten tekeminen tarkoituksenmukaista. Tätä varten ja menettelyn tehokkuuden vuoksi EKP:n olisi perustettava oikaisulautakunta tällaisen sisäisen uudelleenkäsittelyn toteuttamiseksi. – – Uudelleenkäsittelyä koskevassa menettelyssä olisi määrättävä, että valvontaelin tarkastelee uudelleen aiempaa päätösluonnostaan tarvittaessa.”

7.

Saman asetuksen 4 artiklan, jonka otsikko on ”EKP:lle annetut tehtävät”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tämän asetuksen 6 artiklan puitteissa EKP:llä on tämän artiklan 3 kohdan mukaisesti yksinomainen toimivalta hoitaa vakavaraisuusvalvontatarkoituksissa seuraavat tehtävät kaikkien osallistuviin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden luottolaitosten osalta:

– –”

8.

Kyseisen asetuksen 14 artiklan 5 kohdan toisessa alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Jos toimiluvan myöntämistä 1 kohdan mukaisesti ehdottanut kansallinen toimivaltainen viranomainen katsoo, että toimilupa on peruutettava asiaa koskevan kansallisen lainsäädännön mukaisesti, sen on tehtävä tästä ehdotus EKP:lle. Tuolloin EKP tekee päätöksen ehdotetusta peruuttamisesta ja ottaa tässä yhteydessä kaikilta osin huomioon kansallisen toimivaltaisen viranomaisen esittämät perustelut peruuttamiselle.”

9.

Asetuksen N:o 1024/2013 24 artiklassa, jonka otsikko on ”Oikaisulautakunta”, säädetään muun muassa seuraavaa:

”1.   EKP perustaa oikaisulautakunnan suorittamaan EKP:n sille tällä asetuksella sille annettujen valtuuksien nojalla tekemien päätösten sisäisen uudelleenkäsittelyn sen jälkeen kun 5 kohdan mukainen uudelleenkäsittelypyyntö on jätetty. Sisäisen uudelleenkäsittelyn on koskettava sitä, ovatko päätökset menettelyltään ja sisällöltään tämän asetuksen mukaisia.

– –

5.   Luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa pyytää EKP:n tämän asetuksen mukaisesti tekemän, kyseiselle henkilölle osoitetun päätöksen uudelleenkäsittelyä tai sellaisen päätöksen uudelleenkäsittelyä, joka koskee heitä suoraan ja erikseen. Jäljempänä 7 kohdassa tarkoitettua EKP:n neuvoston päätöstä koskevaa uudelleenkäsittelypyyntöä ei voida ottaa tutkittavaksi.

6.   Uudelleenkäsittelypyyntö perusteluineen on tehtävä kirjallisesti, ja se on toimitettava EKP:lle kirjallisesti kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona päätös on annettu tiedoksi uudelleenkäsittelyä pyytäneelle henkilölle, tai jos tällaista tiedoksiantoa ei ole annettu, kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona tämä on saanut tiedon asiasta.

7.   Tehtyään päätöksen siitä, voidaanko uudelleenkäsittelypyyntö ottaa käsiteltäväksi, oikaisulautakunta antaa lausunnon asian kiireellisyyden kannalta asianmukaisen ajan kuluessa ja viimeistään kahden kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta ja toimittaa sen uuden päätösluonnoksen valvontaelimelle valmistelua varten. Valvontaelin ottaa huomioon oikaisulautakunnan lausunnon ja toimittaa pikaisesti uuden päätösluonnoksen EKP:n neuvostolle. Uudessa päätösluonnoksessa kumotaan alkuperäinen päätös, korvataan se uudella päätöksellä, joka on sisällöltään identtinen, tai korvataan se muutetulla päätöksellä. Uusi päätösluonnos katsotaan hyväksytyksi, ellei EKP:n neuvosto vastusta sitä kymmenen työpäivän kuluessa.

8.   Edellä olevan 5 kohdan mukaisesti tehdyllä uudelleenkäsittelypyynnöllä ei ole lykkäävää vaikutusta. EKP:n neuvosto voi kuitenkin oikaisulautakunnan ehdotuksesta keskeyttää riitautetun päätöksen täytäntöönpanon, jos se katsoo olosuhteiden edellyttävän sitä.

9.   Oikaisulautakunnan antama lausunto, valvontaelimen laatima uusi päätösluonnos ja EKP:n neuvoston tekemä päätös tämän artiklan nojalla on perusteltava ja annettava tiedoksi osapuolille.

– –

11.   Tällä artiklalla ei rajoiteta oikeutta nostaa kanne Euroopan unionin tuomioistuimessa perussopimusten mukaisesti.”

10.

Tosiseikat ja riidanalainen EKP:n päätös esitetään valituksenalaisen määräyksen 1–8 kohdassa ja voidaan tiivistää seuraavasti.

11.

Viidentenä kantajana ensimmäisessä oikeusasteessa ja valittajana on Nemea Bank, joka on vähemmän merkittävä luottolaitos, jonka kotipaikkana on Malta ja joka kuuluu Malta Financial Services Authorityn (Maltan rahoituspalveluviranomainen, jäljempänä MFSA) suoraan vakavaraisuusvalvontaan. Kolmas ja neljäs kantaja ensimmäisessä oikeusasteessa, Nemea plc ja Nevestor SA, ovat Nemea Bankin suoria osakkeenomistajia. Ensimmäinen ja toinen kantaja ensimmäisessä oikeusasteessa, H. Niemelä ja M. Lehto, ovat kolmatta ja neljättä kantajaa koskevan omistuksensa perusteella ainoastaan Nemea Bankin välillisiä osakkeenomistajia ja hallituksen jäseniä.

12.

Pyydettyään kansalliselta kriisinratkaisuviranomaiselta lausunnon MFSA toimitti 25.1.2017 EKP:lle ehdotuksen Nemea Bankin toimiluvan peruuttamisesta.

13.

EKP:n neuvosto hyväksyi 13.3.2017 ehdotuksen päätökseksi toimiluvan peruuttamisesta ja kehotti Nemea Bankia esittämään siitä huomautuksensa kolmen päivän kuluessa. Nemea Bank noudatti tätä kehotusta 15.3.2017.

14.

EKP antoi 23.3.2017 riidanalaisen päätöksensä asetuksen N:o 1024/2013 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 14 artiklan 5 kohdan nojalla.

15.

Nemea Bank ja muut kantajat pyysivät 22.4.2022 riidanalaisen EKP:n päätöksen uudelleenkäsittelyä EKP:n oikaisulautakunnassa asetuksen N:o 1024/2013 24 artiklan 5 kohdan ensimmäisen virkkeen nojalla.

16.

Kantajat nostivat 22.5.2017 unionin yleisessä tuomioistuimessa kanteen riidanalaisesta EKP:n päätöksestä.

17.

Oikaisulautakunta antoi 19.6.2017 lausunnon, jossa se ehdotti, että riidanalainen EKP:n päätös korvataan päätöksellä, joka on sisällöltään identtinen.

18.

EKP:n neuvosto antoi 30.6.2017 oikaisulautakunnan lausunnon ja valvontaelimen päätösehdotuksen perusteella toisen päätöksen, jolla sen päätösosan mukaan korvattiin ensimmäinen päätös asetuksen N:o 1024/2013 24 artiklan 7 kohdan mukaisesti.

19.

Kantajat eivät nostaneet kumoamiskannetta toisesta päätöksestä muotovaatimusten mukaisesti ja määräajassa.

20.

Sisäisen uudelleenkäsittelyn ollessa vielä kesken kantajat nostivat riidanalaisesta EKP:n päätöksestä (edellä 16 kohta) kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 22.5.2017 saapuneella kannekirjelmällä. Kanteessa vaadittiin yhtäältä kyseisen päätöksen kumoamista ja toisaalta niiden vahinkojen korvaamista, joita kantajille oli väitetysti aiheutunut sen seurauksena.

21.

EKP:n oikeudenkäyntiväitteen perusteella unionin yleinen tuomioistuin lykkäsi 13.7.2018 antamallaan määräyksellä kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset ratkaistavaksi pääasian yhteydessä työjärjestyksensä 130 artiklan 7 kohdan mukaisesti.

22.

Euroopan komission hakemuksesta unionin yleisen tuomioistuimen toimivaltaisen jaoston puheenjohtaja hyväksyi 23.7.2018 tekemällään päätöksellä komission väliintulijaksi tukemaan EKP:n vaatimuksia.

23.

Unionin yleisen tuomioistuimen toimivaltaisen jaoston puheenjohtajan 29.3.2019 tekemällä päätöksellä asian käsittelyä lykättiin 5.11.2019 annetun tuomion EKP ym. v. Trasta Komercbanka ym. (C‑663/17 P, C‑665/17 P ja C‑669/17 P, EU:C:2019:923) antamiseen saakka. Jatkettuaan asian käsittelyä unionin yleinen tuomioistuin päätti olla järjestämättä alun perin suunniteltua mutta myöhemmin siirrettyä istuntoa. Sen sijaan se kehotti menettelyn osapuolia 2.7.2021 toteuttamallaan prosessinjohtotoimella muun muassa ottamaan kantaa siihen, onko kumoamisvaatimus menettänyt unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 131 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla tarkoituksensa, koska riidanalainen EKP:n päätös korvattiin toisella päätöksellä, ja onko lausunnon antamisen katsottava rauenneen.

24.

Valituksenalaisessa määräyksessä unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että lausunnon antaminen vaatimuksesta kumota riidanalainen EKP:n päätös raukeaa sen tarkoituksen ja kantajien oikeussuojan tarpeen menettämisen vuoksi (määräysosan 1 kohta), ja jätti vahingonkorvausvaatimuksen tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuivat (määräysosan 2 kohta). Lisäksi se velvoitti kantajat ja EKP:n vastaamaan kukin kumoamisvaatimukseen liittyvistä omista oikeudenkäyntikuluistaan (määräysosan 3 kohta), kantajat vastaamaan vahingonkorvausvaatimukseen liittyvistä omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan EKP:n oikeudenkäyntikulut (määräysosan 4 kohta) ja komission vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan (määräysosan 5 kohta).

25.

Unionin yleinen tuomioistuin perusteli lausunnon antamisen raukeamista koskevaa toteamustaan lähinnä sillä, että toinen päätös, jota kantajat eivät riitauttaneet, korvasi riidanalaisen EKP:n päätöksen taannehtivasti voimaantulohetkestään alkaen ja että riidanalainen EKP:n päätös on siten poistettu kokonaisuudessaan ja ex tunc unionin oikeusjärjestyksestä, joten sen kumoamisella tuomioistuimessa ei ole enää muita oikeudellisia seurauksia. ( 8 )

26.

Nemea Bank teki nyt käsiteltävän valituksen unionin tuomioistuimen kirjaamoon 7.4.2022 toimittamallaan asiakirjalla.

27.

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

28.

EKP vaatii, että unionin tuomioistuin

29.

Komissio vaatii, että unionin tuomioistuin

30.

Unionin tuomioistuin luopui työjärjestyksensä 76 artiklan 2 kohdan nojalla istunnon järjestämisestä, koska se katsoi, että sillä on riittävät tiedot asian ratkaisemiseen.

31.

Ensimmäisessä valitusperusteessaan valittaja vetoaa SEUT 263 artiklan ensimmäisen kohdan rikkomiseen. Sen mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se katsoi, että lausunnon antaminen kumoamisvaatimuksesta raukeaa, sen sijaan, että se olisi noudattanut velvollisuuttaan valvoa riidanalaista EKP:n päätöstä. SEUT 263 artiklan nojalla ainoastaan unionin tuomioistuimilla on toimivalta ratkaista muiden unionin toimielinten toteuttamien toimenpiteiden laillisuus. Unionin yleisen tuomioistuimen tunnustama ex tunc ‑vaikutus, jolla toinen päätös korvasi sen mukaan ensimmäisen päätöksen, on ristiriidassa tämän kanssa. Valittajan mukaan tällaisen korvaamisen vaikutusta ei voida ilman tuomioistuimen harjoittamaa laillisuusvalvontaa rinnastaa unionin tuomioistuinten antaman kumoamistuomion vaikutuksiin. Ensimmäinen päätös on tuottanut antamisestaan lähtien samalla tavalla Nemea Bankille epäedullisia oikeusvaikutuksia, joten intressi sen kumoamiseen on edelleen olemassa.

32.

EKP puolestaan väittää muun muassa, että kantajien olisi pitänyt riitauttaa unionin yleisessä tuomioistuimessa myös toinen päätös. Sen päätösosassa peruutetaan nyt lainvoimaisesti Nemea Bankin toimilupa. Kantajat voivat myös nostaa vahingonkorvauskanteen nostamatta ensin kumoamiskannetta.

33.

Komissio ei kiistä ensimmäistä valitusperustetta.

34.

Ensimmäisen valitusperusteen yhteydessä on ensinnäkin tutkittava, voiko pankki luopua (valinnaisen) sisäisen uudelleenkäsittelyn, jonka perusteella annetaan sisällöltään identtinen toinen päätös, joka korvaa ensimmäisen päätöksen, toteuttamisen jälkeen tämän toisen päätöksen riitauttamisesta unionin yleisessä tuomioistuimessa, jos se on aiemmin riitauttanut jo ensimmäisen päätöksen (jäljempänä B). Toiseksi on selvitettävä, voivatko toisen päätöksen antaminen ja sen riitauttamatta jättäminen kyseenalaistaa kyseisen pankin oikeussuojan tarpeen olemassaolon ensimmäisen päätöksen osalta. Tässä yhteydessä on ennen kaikkea tarkasteltava, korvaako toinen päätös ensimmäisen päätöksen, kuten unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisessa määräyksessä todennut, taannehtivasti vai ainoastaan tulevaisuutta koskevin vaikutuksin (jäljempänä C).

35.

Unionin yleinen tuomioistuin saattoi katsoa valituksenalaisessa määräyksessä, että kantajat ovat menettäneet oikeussuojan tarpeen riidanalaisen EKP:n päätöksen osalta, vain silloin, jos kantajien oli riitautettava myös sisällöltään identtinen toinen päätös. Toinen päätös voisi kuitenkin olla toimi, jossa pelkästään toistetaan vai vahvistetaan ensimmäinen päätös ja jolla ei ole itsenäisiä oikeusvaikutuksia, jolloin sitä ei ylipäätään voitu riitauttaa.

36.

Asetuksen N:o 1024/2013 24 artiklan säännöksiä on näin ollen tulkittava niiden sanamuodon, tavoitteiden ja systematiikan perusteella etenkin suhteessa SEUT 263 artiklan mukaiseen oikeuteen nostaa kumoamiskanne.

37.

Sisäinen uudelleenkäsittely EKP:n oikaisulautakunnassa voidaan asetuksen N:o 1024/2013 24 artiklan 1 ja 5 kohdan mukaan tehdä ainoastaan sellaisen luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön pyynnöstä, jolle on osoitettu EKP:n päätös tai jota päätös koskee suoraan ja erikseen. ( 9 ) Kuten nyt tarkasteltavassa tapauksessa tapahtui, pankki voi näin ollen pyytää sille osoitetun päätöksen, jolla sen toimilupa peruutettiin, uudelleenkäsittelyä oikaisulautakunnassa. Sisäinen uudelleenkäsittely koskee sitä, onko tällainen päätös menettelyltään ja sisällöltään kyseisen asetuksen mukainen.

38.

Tästä seuraa, että sisäinen uudelleenkäsittely on ensinnäkin luonteeltaan valinnainen ja että toiseksi sen on tarkoitus edistää kyseisen pankin oikeussuojaa.

39.

Toisin kuin monien unionin elinten tai laitosten päätöksiä koskevat sisäiset uudelleentarkastelu- tai muutoksenhakumenettelyt, sisäisen uudelleenkäsittelyn tekeminen ei siis ole SEUT 263 artiklan viidennessä kohdassa tarkoitettu edellytys kannemenettelylle unionin tuomioistuimissa. ( 10 )

40.

Asetuksen N:o 1024/2013 24 artiklassa valittu sääntelytekniikka eroaa tältä osin etenkin Euroopan unionin energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston perustamisesta annetun asetuksen (EU) 2019/942, ( 11 ) joka myös perustuu SEUT 263 artiklan viidenteen kohtaan, 28 ja 29 artiklan sääntelytekniikasta. Kyseisen asetuksen 28 artiklassa säädetään tosin luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden, joita ACERin päätös koskee suoraan ja erikseen, vastaavasta muutoksenhakuoikeudesta ACERin valituslautakunnassa. Saman asetuksen 29 artiklan mukaan ”kumoamiskanteet, jotka koskevat ACERin tämän asetuksen mukaisesti antamia päätöksiä,– – voidaan saattaa unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi vasta sen jälkeen, kun 28 artiklassa tarkoitettua muutoksenhakumenettelyä on käytetty”. ( 12 )

41.

Unionin lainsäätäjä ei ole antanut asetuksen N:o 1024/2013 24 artiklassa vastaavaa sääntelyä EKP:n osalta, joka on SEU 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu unionin riippumaton toimielin. Asetuksen N:o 1024/2013 24 artiklan 11 kohdassa pikemminkin säädetään nimenomaisesti, että ”tällä artiklalla ei rajoiteta oikeutta nostaa kanne Euroopan unionin tuomioistuimessa perussopimusten mukaisesti”, siis etenkään SEUT 263 artiklan mukaista kanneoikeutta.

42.

Pankki, jonka toimilupa peruutetaan EKP:n päätöksellä, voi siten lähtökohtaisesti valita joko riitauttaa kyseisen päätöksen suoraan unionin yleisessä tuomioistuimessa tai luopua siitä ja sen sijaan pyytää EKP:tä tekemään sisäisen uudelleenkäsittelyn riitauttaakseen sen jälkeen EKP:n toisen päätöksen tuomioistuimessa tai tehdä molemmat.

43.

Mahdollisuus luopua ensimmäisen päätöksen riitauttamisesta siinä tapauksessa, että pyydetään sisäistä uudelleenkäsittelyä, vahvistetaan asetuksen N:o 1024/2013 24 artiklan 7 kohdan kolmannessa virkkeessä. Tällaisella pyynnöllä ei tosin ole saman artiklan 8 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaan lykkäävää vaikutusta, ( 13 ) eikä se voi estää SEUT 263 artiklan kuudennen kohdan mukaisen kanteen nostamiselle asetetun määräajan päättymistä. Uudelleenkäsittelyn päätteeksi EKP:n on kuitenkin tehtävä toinen päätös, jolla ensimmäinen päätös joko kumotaan tai korvataan. Vaikka ensimmäisestä päätöksestä olisi siis tällä välin tullut sellainen, ettei sitä voida riitauttaa tuomioistuimessa, EKP on velvollinen kumoamaan tai korvaamaan sen. Pankki, jonka toimilupa on peruutettu, voi siten tyytyä riitauttamaan toisen päätöksen. Tämä päätös voi nimittäin olla puolestaan kumoamiskanteen kohteena, mikäli se tuottaa itsenäisiä oikeusvaikutuksia (jäljempänä 47 kohta ja sitä seuraavat kohdat).

44.

Sitä vastoin on epäselvää, täytyykö – kuten nyt tarkasteltavassa tapauksessa – asianomaisen pankin riitauttaa myös uudelleenkäsittelypyynnön esittämisen jälkeen tehty toinen päätös unionin yleisessä tuomioistuimessa toimiluvan peruuttamisen oikeusvaikutusten poistamiseksi, jos toinen päätös on sisällöltään identtinen ensimmäisen päätöksen kanssa ja viimeksi mainittu on jo sen nostaman kumoamiskanteen kohteena.

45.

Tähän ei saada selvyyttä asetuksen N:o 1024/2013 24 artiklan 7 kohdan kolmannesta virkkeestä, jonka mukaan sisäisen uudelleenkäsittelyn päätteeksi tehdyllä toisella päätöksellä, joka ”on sisällöltään identtinen”, korvataan ensimmäinen päätös, eikä kyseisen asetuksen muista säännöksistä. Näin ollen on tutkittava lähemmin toisen päätöksen mahdollisia oikeusvaikutuksia.

46.

Toinen päätös täyttää tosin lähtökohtaisesti – ensimmäisen päätöksen tapaan – SEUT 288 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetun adressaattia velvoittavan päätöksen edellytykset. On kuitenkin epäselvää, onko se pelkästään toistavan tai vahvistavan luonteensa vuoksi myös omiaan tuottamaan itsenäisiä sitovia oikeusvaikutuksia kyseiseen pankkiin nähden, kun sen toimilupa peruutettiin jo sisällöltään identtisellä ensimmäisellä päätöksellä (jäljempänä a jakso). Jos näin on, kantajat olisivat mahdollisesti laiminlyöneet toisen päätöksen riitauttamisen unionin yleisessä tuomioistuimessa määräajassa (jäljempänä b jakso). Jos toista päätöstä on sitä vastoin pidettävä pelkästään puhtaasti vahvistavana toimena, sitä ei olisi voitu riitauttaa lainkaan kumoamiskanteella (jäljempänä c jakso).

47.

Kanne voidaan nostaa ainoastaan toimesta, joka tuottaa sitovia oikeusvaikutuksia ja vaikuttaa kantajan etuihin muuttamalla tämän oikeusasemaa selvästi. Sen määrittämiseksi, onko toimella tällaisia vaikutuksia ja voidaanko siitä näin ollen nostaa kumoamiskanne, on tarkasteltava kyseisen toimen asiasisältöä ja objektiivisia kriteerejä. Tässä yhteydessä on otettava huomioon myös toimen toteuttamisen asiayhteys ja toimen toteuttaneen toimielimen toimivalta. ( 14 )

48.

Kun otetaan huomioon asetuksen N:o 1024/2013 24 artiklan 7 kohdan kolmannessa virkkeessä säädetty toisen päätöksen korvaava vaikutus, kyseinen päätös tuottaa mielestäni kiistatta itsenäisiä oikeusvaikutuksia. Unionin lainsäätäjän nimenomaisesti määräämästä korvaamisesta – riippumatta siitä, tapahtuuko se taannehtivasti vai ex nunc (jäljempänä 66 kohta ja sitä seuraavat kohdat) – nimittäin seuraa, että (korvatulla) ensimmäisellä päätöksellä määrätyn toimiluvan peruuttamisen oikeusvaikutukset jatkuvat. Ensimmäinen päätös voi puolestaan tuottaa näitä oikeusvaikutuksia korvaamisensa vuoksi enintään siihen saakka, kunnes toinen päätös tulee voimaan, muttei enää tulevaisuudessa. Tällä muutetaan selvästi kyseisen pankin oikeusasemaa, vaikka ensimmäinen ja toinen päätös ovatkin sisällöltään identtiset.

49.

Tästä syystä toinen päätös voi lähtökohtaisesti olla SEUT 263 artiklan ensimmäisen kohdan mukaisen kumoamiskanteen kohteena. Siitä ei näin ollen voida nostaa kannetta SEUT 263 artiklan kuudennen kohdan mukaisen kanteen nostamiselle asetetun määräajan päättymisen jälkeen.

50.

Kantajat eivät kuitenkaan nostaneet toisesta päätöksestä kumoamiskannetta muotovaatimusten mukaisesti ja määräajassa. ( 15 ) Siitä on näin ollen tullut lainvoimainen toimi, jota ei voida riitauttaa.

51.

Asetuksen N:o 1024/2013 säännöksissä tai oikeuskäytännössä ei nimittäin ole viitteitä siitä, että ensimmäisestä päätöksestä nostettu kumoamiskanne ulottuu automaattisesti sen korvaavaan, sisällöltään identtiseen toiseen päätökseen. Tämä olisi pikemminkin edellyttänyt kanteen tarkistamista määräajassa unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 86 artiklan mukaisesti tai uuden kanteen nostamista. ( 16 ) Kanteen nostamiselle asetettu määräaika – joka on vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ehdoton ja jota ei voida pidentää ( 17 ) – on kuitenkin päättynyt nyt tarkasteltavassa tapauksessa. Elleivät kyseessä ole Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 45 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetut ennalta arvaamattomat seikat tai ylivoimainen este, myöskään aiempaan tilanteeseen palauttaminen ei tule kyseeseen. ( 18 )

52.

Toimen peruuttamisen ja korvaamisen yhteydessä unionin tuomioistuin on tosin jo todennut, että hyvän oikeudenkäytön varmistamiseksi unionin yleisellä tuomioistuimella on mahdollisuus tiedustella kantajalta, aikooko tämä korvaavan toimen johdosta mukauttaa vaatimuksiaan ja kohdistaa ne myös kyseiseen toimeen, kuten unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 86 artiklassa määrätään. ( 19 ) Käsiteltävässä asiassa unionin yleinen tuomioistuin ei kuitenkaan ole tehnyt näin, vaan se on tiedustellut vasta kanteen nostamisen määräajan päätyttyä asianosaisilta toisen päätöksen yhteydessä, onko kantajilla edelleen oikeussuojan tarve ensimmäisen päätöksen osalta ja raukeaako näin lausunnon antaminen kumoamisvaatimuksesta.

53.

Tällaista menettelytapaa on vaikea sovittaa yhteen hyvän oikeudenhoidon periaatteen ja unionin yleisellä tuomioistuimella asianosaisiin nähden olevan huolellisuus- ja tiedonantovelvoitteen kanssa. ( 20 ) Tästä huolimatta se, ettei toisesta päätöksestä nostettu kannetta, on luettava ensisijaisesti kantajien, joita edustivat asianajajat, syyksi. Kantajat olivat omasta vapaasta tahdostaan pyytäneet sisäistä uudelleenkäsittelyä samanaikaisesti kuin ne vaativat ensimmäisen päätöksen kumoamista. Kantajien voitiin näin ollen kohtuudella odottaa hankkivan oikeustilaa koskevat tarvittavat tiedot ja toteuttavan tarvittavat toimet sen varmistamiseksi, ettei toisesta päätöksestä tule lainvoimaista niihin nähden.

54.

Näin ollen on selvää, ettei valittaja voi estää toimilupansa peruuttamista ainakaan toisen päätöksen voimaantulosta alkaen enää tähän päätökseen kohdistuvalla kumoamiskanteella.

55.

Edellä esitettyä päätelmää ei nähdäkseni muuta oikeuskäytäntö, joka koskee puhtaasti vahvistavista toimista nostettujen kanteiden tutkittavaksi ottamisen edellytysten puuttumista.

56.

Tämän oikeuskäytännön mukaan vahvistavasta toimesta nostettu kanne on jätettävä tutkimatta, jos vahvistava toimi ei sisällä yhtään uuttaa oikeudellista tai tosiasioita koskevaa seikkaa kyseiseen aiempaan toimeen verrattuna. ( 21 ) Tämä kuitenkin edellyttää, että vahvistetusta toimesta on tullut sen, jota asia koskee, kannalta lopullinen, koska tämä ei ole nostanut siitä kannetta säädetyssä määräajassa. Oikeusvarmuuteen liittyvistä syistä on nimittäin vältettävä se, että nostamalla kanne vahvistavasta toimesta kierretään määräaika kanteen nostamiselle vahvistetusta toimesta ja siten mitätöidään sen lainvoima. ( 22 ) Käsiteltävässä asiassa kantajat olivat kuitenkin nostaneet määräajassa kanteen ensimmäisestä päätöksestä, joten siitä ei tullut lainvoimaista.

57.

Näin ollen sisällöltään identtisestä toisesta päätöksestä nostettava kanne voidaan ottaa tutkittavaksi. Kantaja voi tällaisessa tilanteessa nimittäin riitauttaa joko vahvistetun toimen, vahvistavan toimen tai molemmat näistä toimista. ( 23 )

58.

Toimiluvan peruuttamisen oikeusvaikutusten poistamiseksi kokonaan kantajat eivät siten voineet tyytyä riitauttamaan ensimmäistä päätöstä unionin yleisessä tuomioistuimessa.

59.

EKP:n väite, jonka mukaan kantajien olisi pitänyt riitauttaa toinen päätös oikeuttaakseen myös sen, että niillä on edelleen oikeussuojan tarve ensimmäisen päätöksen osalta, on kuitenkin hylättävä. Toisessa päätöksessä tosin määrätään nyt lainvoimaisesti valittajan toimiluvan peruuttamisesta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita väistämättä sitä, ettei sillä ole enää oikeussuojan tarvetta ensimmäisen päätöksen kumoamisen osalta. Ensimmäinen päätös on nimittäin voinut rasittaa valittajaa – toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin katsoi – toisen päätöksen voimaantuloon saakka. Näin olisi siinä tapauksessa, että toisella päätöksellä on korvattu ensimmäinen päätös ainoastaan ex nunc. Sen unionin yleinen tuomioistuin on kuitenkin kiistänyt käsiteltävässä asiassa. ( 24 )

60.

Seuraavaksi tutkinkin, onko unionin yleinen tuomioistuin tehnyt oikeudellisen virheen arvioidessaan edellytyksiä oikeussuojan tarpeen lakkaamiselle ensimmäisen päätöksen mahdollisten oikeusvaikutusten osalta.

61.

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön nostama kumoamiskanne voidaan tutkia vain siltä osin kuin tällä henkilöllä on intressi saada riidanalainen toimi kumotuksi. Näin on silloin, jos kumoaminen voi tuottaa kantajalle jotakin hyötyä. Tämän oikeussuojan tarpeen, joka on olennainen edellytys kaikille kanteille, on oltava olemassa kannetta nostettaessa ja oltava edelleen olemassa tuomioistuimen ratkaisun julistamiseen saakka. Muuten lausunnon antaminen asiassa raukeaa. ( 25 )

62.

EKP:n riitautettu päätös korvattiin tosin sisällöltään identtisellä toisella päätöksellä asetuksen N:o 1024/2013 24 artiklan 7 kohdan kolmannen virkkeen mukaisesti. Kantajan oikeussuojan tarve ei kuitenkaan välttämättä lopu sen takia, että kantajan riitauttaman toimen vaikutukset ovat lakanneet oikeudenkäynnin aikana. Kantajalla voi nimittäin säilyä intressi saada mainittu toimi todettua lainvastaiseksi siltä ajanjaksolta, jona sitä sovellettiin ja sillä on ollut oikeusvaikutuksia. Intressi tällaiseen toteamiseen voi säilyä muun muassa perustana mahdolliselle vahingonkorvauskanteelle. ( 26 )

63.

Näin ollen on tutkittava, tuottiko riidanalainen EKP:n päätös valittajalle epäedullisia oikeusvaikutuksia toisen päätöksen voimaantuloon saakka (jäljempänä 2 jakso). Sen jälkeen tarkastelen, voiko ensimmäisen päätöksen kumoaminen tuottaa valittajalle jotakin hyötyä ja jos, niin missä määrin, ja siten oikeuttaa sen oikeussuojan tarpeen jatkumisen (jäljempänä 3 jakso).

64.

Valittaja voi vedota edelleen oikeussuojan tarpeeseen ensimmäisen päätöksen osalta vain, jos ensimmäinen päätös tuotti valittajalle epäedullisia oikeusvaikutuksia siihen saakka, kunnes se korvattiin toisella päätöksellä.

65.

On selvää, että riidanalaisella EKP:n päätöksellä, kun se annettiin tiedoksi kantajille, Nemea Bankin toimilupa peruutettiin välittömästi.

66.

Se, tuottiko ensimmäinen päätös sen asetuksen N:o 1024/2013 24 artiklan 7 kohdan kolmannen virkkeen mukaisesti korvanneen, sisällöltään identtisen toisen päätöksen antamiseen saakka oikeusvaikutuksia ja jos, niin missä määrin, riippuu puolestaan tämän ”korvaamisen” oikeusvaikutuksista.

67.

Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi, jonka mukaan korvaaminen tapahtui taannehtivasti ja sillä ensimmäinen päätös poistettiin unionin oikeusjärjestyksestä ex tunc samalla tavalla kuin SEUT 264 artiklan ensimmäisen kohdan mukaisella kumoamisella, ei ilmene asetuksen N:o 1024/2013 24 artiklan säännösten sanamuodosta eikä niiden tavoitteista tai systematiikasta.

68.

Asetuksen N:o 1024/2013 24 artiklan 7 kohdan kolmannessa virkkeessä todetaan ainoastaan, että ”uudessa päätösluonnoksessa kumotaan alkuperäinen päätös, korvataan se uudella päätöksellä, joka on sisällöltään identtinen, tai korvataan se muutetulla päätöksellä”. Sen sanamuoto ei siis viittaa taannehtivaan korvaamiseen tai muuttamiseen.

69.

Ei myöskään ole selvää, että toisella päätöksellä oli tarkoitus olla erilaisia ajallisia vaikutuksia sen mukaan, kumotaanko vai korvataanko sillä ensimmäinen päätös vahvistamalla sen sisältö tai muuttamalla sitä. Myöskään kumoaminen tai korvaaminen, jolla muutetaan ensimmäistä päätöstä, ei nimittäin voisi peruuttaa jo tapahtunutta toimiluvan peruuttamista alkuperäisessä muodossaan, puhumattakaan sen kielteisistä seurauksista asianomaiselle pankille, etenkin asiakkaiden ja sijoittajien luottamuksen menettämisestä.

70.

Jos korvaamisella on ex tunc ‑vaikutus, asianomainen pankki ei voisi oikeussuojan tarpeen puuttumisen vuoksi enää nostaa kumoamiskannetta ensimmäisen päätöksen kaikissa näissä tilanteissa jo tuottamista sille epäedullisista oikeusvaikutuksista. Se voisi nostaa ainoastaan vahingonkorvauskanteen, jonka yhteydessä laillisuusvalvontaan sovelletaan tiukempia perusteita. ( 27 ) Ainoastaan ensimmäistä päätöstä muuttavaan toiseen päätökseen kohdistuva kumoamiskanne olisi nimittäin tehoton, sikäli kuin pankki haluaisi riitauttaa korvatun ensimmäisen päätöksen muutetut osat. Tällainen oikeussuojassa oleva aukko olisi ristiriidassa perusoikeuskirjan 47 artiklan ensimmäisen kohdan mukaisen tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevan oikeuden vaatimusten kanssa.

71.

Lisäksi asetuksen N:o 1024/2013 24 artiklan 11 kohdassa säädetään, että ”tällä artiklalla ei rajoiteta oikeutta nostaa kanne Euroopan unionin tuomioistuimessa perussopimusten mukaisesti”. Kuten valittaja väittää, EKP:n päätösten, joilla peruutetaan pankin toimilupa, laillisuuden lopullinen sitova valvonta on SEUT 263 artiklan nojalla varattu unionin tuomioistuimille. Toisen päätöksen ex tunc ‑vaikutus antaisi kuitenkin EKP:lle mahdollisuuden rajoittaa ensimmäisen päätöksen tuomioistuinvalvontaa korvaamalla kyseinen päätös. Tämä olisi ristiriidassa sen perusajatuksen kanssa, että sisäinen uudelleenkäsittely edistää oikeussuojaa (edellä 37 kohta ja sitä seuraavat kohdat). Vastaavan nimenomaisen säännöksen puuttuessa on siten lähdettävä siitä, ( 28 ) että pelkästään unionin tuomioistuimilla on toimivalta kumota ensimmäinen päätös SEUT 264 artiklan ensimmäisen kohdan mukaisesti taannehtivasti. ( 29 )

72.

Asetuksen N:o 1024/2013 24 artiklan 7 kohdan kolmannessa virkkeessä säädetyllä korvaamisella voi siten olla ainoastaan ex nunc ‑vaikutus. Ensimmäistä päätöstä ei poisteta unionin oikeusjärjestyksestä taannehtivasti antamalla sen korvaava, sisällöltään identtinen toinen päätös, vaan ensimmäinen päätös vahvistetaan toisella päätöksellä ainoastaan tulevaisuutta koskevin vaikutuksin ja tietyllä tapaa sisällytetään siihen.

73.

Tämä sääntelytekniikka vastaa sitä, jota käytetään unionin virkamiesoikeudessa, kun kyse on virkamiehelle kielteisestä työnantajan päätöksestä tehdyn valituksen hylkäämisestä, ( 30 ) ja sitä, jota käytetään, kun kyse on valitusten käsittelystä ACERin valituslautakunnassa (edellä 40 kohta), ( 31 ) sillä erotuksella, että molemmissa tapauksissa ennen kanteen nostamista on toteutettava valitusmenettely, sekä sitä, jota käytetään jäsenvaltioissa tiettyjen hallinto-oikeudellisten oikeussuojakeinojen yhteydessä. ( 32 )

74.

Unionin yleinen tuomioistuin on näin ollen tehnyt oikeudellisen virheen todetessaan, että toisella päätöksellä on korvattu ensimmäinen päätös taannehtivasti ja että sillä ensimmäinen päätös on poistettu unionin oikeusjärjestyksestä, joten kumoamistuomio ei voisi tuottaa enää muita oikeusvaikutuksia.

75.

Tutkin seuraavaksi, saattoiko unionin yleinen tuomioistuin tulla tästä huolimatta siihen tulokseen, että kantajat eivät voineet enää vedota oikeussuojan tarpeeseen ensimmäisen päätöksen osalta.

76.

Näin ei mielestäni kuitenkaan ole yksiselitteisesti.

77.

Ensinnäkään ei vaikuta poissuljetulta, että ensimmäisen päätöksen laillisuusvalvonta kantajien nostaman kanteen yhteydessä johtaa sen kumoamiseen. Tästä seuraisi SEUT 264 artiklan ensimmäisen kohdan mukaisesti, että ensimmäinen päätös olisi pätemätön taannehtivasti, minkä lisäksi EKP:n olisi SEUT 266 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan myös toteutettava tällaisen tuomion ”täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet”. Koska toinen päätös on sisällöltään identtinen ensimmäisen päätöksen kanssa, katson, että EKP on tällaisen SEUT 266 artiklan ensimmäisen kohdan mukaisen kumoamisen seurauksena jopa velvollinen peruuttamaan toisen päätöksen – jossa on samat oikeudelliset virheet –, vaikka se on kannekelpoinen ja vaikka asetuksessa N:o 1024/2013 ei ole tälle oikeusperustaa, ja tekemään uuden päätöksen toimiluvan peruuttamisesta. ( 33 ) Ensimmäisen päätöksen kumoaminen voi näin ollen hyvinkin tuottaa oikeusvaikutuksia ja valittajalle jotakin hyötyä.

78.

Toiseksi vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan oikeussuojan tarpeen säilyminen voidaan perustaa siihen, että toimen kumoaminen toimii perustana mahdolliselle vahingonkorvauskanteelle. ( 34 ) Vahingonkorvauskanteen mahdollisuus riittää tällaisen oikeussuojan tarpeen syntymiseen, kunhan tämä tarve ei ole hypoteettinen. ( 35 )

79.

Käsiteltävässä asiassa kantajat ovat tosin jo esittäneet samanaikaisesti kumoamisvaatimuksensa kanssa vahingonkorvausvaatimuksen. Unionin yleinen tuomioistuin on kuitenkin jättänyt tämän vahingonkorvausvaatimuksen tutkimatta tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvän puuttumisen vuoksi sillä perusteella, että tältä osin oikeuskäytännössä vahvistetut muotovaatimukset eivät täyttyneet. Riippumatta siitä, saattoiko unionin yleinen tuomioistuin katsoa näin, mikä on neljännen ja viidennen valitusperusteen kohteena (jäljempänä 87–89 kohta), ei kuitenkaan vaikuta mahdottomalta, että valittaja esittää unionin yleisessä tuomioistuimessa uuden vahingonkorvausvaatimuksen riidanalaisen EKP:n päätöksen väitetyn lainvastaisuuden perusteella. Tämä on sitäkin todennäköisempää, koska valittajan mukaan ensimmäisen päätöksen, jolla sen toimilupa peruutettiin välittömästi ja jonka vuoksi sen oli mahdotonta harjoittaa taloudellista toimintaansa kyseisestä ajankohdasta alkaen, tekemisestä aiheutui sille merkittävää haittaa.

80.

Kanteen nostaminen unionin yleisessä tuomioistuimessa keskeytti lisäksi Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 46 artiklan ensimmäisen kohdan toisessa virkkeessä kanteen nostamiselle sopimussuhteen ulkopuolisen unionin vastuun perusteella asetetun viiden vuoden vanhentumisajan kulumisen ainakin tämän muutoksenhakumenettelyn päättymiseen saakka. Uuden vahingonkorvauskanteen nostaminen on siten edelleen mahdollista.

81.

Riidanalaisen EKP:n päätöksen kumoaminen tuottaisi näin ollen etua valittajalle.

82.

Edellä esitetyn perusteella katson, että valittajalla oli edelleen oikeussuojan tarve riidanalaisen EKP:n päätöksen välittömien, sille epäedullisten oikeusvaikutusten poistamisen, kyseisen päätöksen kumoamisen johdosta SEUT 266 artiklan ensimmäisen kohdan mukaisesti toteutettavien toimenpiteiden ja mahdollisen vahingonkorvauskanteen nostamisen osalta. Tämän unionin yleinen tuomioistuin jätti huomiotta. Tästä seuraa, ettei se olisi saanut todeta, että lausunnon antaminen kyseistä päätöstä koskevasta kumoamisvaatimuksesta raukeaa. Tämän kannalta ei ole merkitystä sillä tosiseikalla, etteivät kantajat ole nostaneet kumoamiskannetta toisesta päätöksestä muotovaatimusten mukaisesti ja määräajassa.

83.

Ensimmäinen valitusperuste on näin ollen hyväksyttävä, eikä ole tarpeen tutkia toista ja kolmatta valitusperustetta, jotka kohdistuvat samoin unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen määräyksen määräysosan 1 kohdassa lausunnon antamisen raukeamisesta esittämään toteamukseen (edellä 2 ja 5 kohta).

84.

Riita-asia on siten palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen ( 36 ) kumoamisvaatimuksen ja sen tueksi esitettyjen kanneperusteiden ratkaisemista varten.

85.

Valittajan pyyntöön palauttaa asia unionin yleiseen tuomioistuimeen toisen kokoonpanon ratkaistavaksi ei kuitenkaan voida suostua, koska aiemman kokoonpanon puolueellisuudesta ei ole viitteitä. ( 37 ) Edellä 52 ja 53 kohdassa mainittu unionin yleisen tuomioistuimen huolellisuus- ja tiedonantovelvoitteen rikkominen kantajiin nähden ei riitä herättämään vakavia epäilyjä sen puolueettomuudesta ja horjuttamaan siihen perustuvaa yksityisten luottamusta. ( 38 )

86.

Lisäksi valituksenalaisen määräyksen määräysosan 3 kohtaan sisältyvä kumoamisvaatimuksen osalta tehty oikeudenkäyntikuluja koskeva päätös on kumottava. Koska lausunnon antamisen raukeamisessa kumoamisvaatimuksen osalta on kyse oikeudenkäynnistä erotettavissa olevasta osasta, joka voidaan ratkaista lopullisesti, ehdotan, että EKP velvoitetaan tältä osin vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut.

87.

Neljännen ja viidennen valitusperusteen osalta riittää, kun todetaan, että unionin yleinen tuomioistuin on jättänyt kantajien vahingonkorvausvaatimuksen perustellusti tutkimatta työjärjestyksensä 126 artiklan nojalla, koska sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuivat. ( 39 )

88.

Vakiintuneessa oikeuskäytännössä vahvistettujen muotovaatimusten vastaisesti unionin yleiseen tuomioistuimeen toimitettuun kannekirjelmään sisältyy nimittäin ainoastaan 10 miljoonan euron suuruinen vahingonkorvausvaatimus, jota kantajat ovat korottaneet vastauksessaan jopa 100 miljoonaan euroon. Kuten unionin yleinen tuomioistuin on oikeudellista virhettä tekemättä todennut, ( 40 ) kannekirjelmään ei sisälly riittäviä perusteluja sille, saati todisteita siitä, että asiassa täyttyivät kumulatiiviset edellytykset SEUT 340 artiklan kolmannen kohdan mukaiselle EKP:n sopimussuhteen ulkopuoliselle vastuulle, kun kyse on sen vapaaseen harkintaan perustuvasta päätöksestä peruuttaa Nemea Bankin toimilupa – nimittäin lainvastaisuus yksityisille oikeuksia antavan oikeussäännön riittävän ilmeisen rikkomisen muodossa, väitetyn vahingon laajuus ja riittävän suora syy-yhteys tämän lainvastaisuuden ja väitetyn vahingon välillä. ( 41 )

89.

Neljäs ja viides valitusperuste on näin ollen hylättävä ilmeisen perusteettomina.

90.

Ehdotan, että unionin tuomioistuin hyväksyy ensimmäisen valitusperusteen ja kumoaa valituksenalaisen määräyksen siltä osin kuin siinä todettiin, että lausunnon antaminen kumoamisvaatimuksesta raukeaa, ja jaettiin tähän liittyvät oikeudenkäyntikulut valittajan ja Euroopan keskuspankin (EKP) kesken (määräysosan 1 ja 3 kohta), palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan mukaisesti ja velvoittaa EKP:n joka tapauksessa korvaamaan unionin yleisessä tuomioistuimessa todettuun lausunnon raukeamiseen kumoamisvaatimuksen osalta liittyvät oikeudenkäyntikulut.