<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><JUDGMENT xmlns:fmx="http://opoce" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.55-20141201.xd"><BIB.JUDGMENT><REF.CASE FILE="n.a."><NO.CASE>F-46/11</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62011FJ0046</NO.CELEX><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:F:2013:115">EU:F:2013:115</NO.ECLI><NO.SEQ>0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>1</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>27</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>27</PAGE.TOTAL><AUTHOR>TFP</AUTHOR></BIB.JUDGMENT><CURR.TITLE><PAGE.HEADER><P>TUOMIO <DATE ISO="20130711">11.7.2013</DATE> – ASIA F‑46/11</P><P>TZIRANI v. KOMISSIO</P></PAGE.HEADER></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen tuomio</HT> (toinen jaosto)</P><P><DATE ISO="20130711">11 päivänä heinäkuuta 2013</DATE><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="STAR" NOTE.ID="E0001"><P>Oikeudenkäyntikieli: ranska.</P></NOTE></P></TI></TITLE><INDEX><KEYWORD>Henkilöstö</KEYWORD><KEYWORD>Työpaikkakiusaaminen</KEYWORD><KEYWORD>Työpaikkakiusaamisen käsite</KEYWORD><KEYWORD>Avustamispyyntö</KEYWORD><KEYWORD>Työpaikkakiusaamiseksi väitettyjä tekoja koskeva hallinnollinen tutkimus</KEYWORD><KEYWORD>Päätös lopettaa hallinnollinen tutkimus ilman jatkotoimia</KEYWORD><KEYWORD>Kohtuullinen aika hallinnollisen tutkimuksen loppuun saattamiseksi</KEYWORD><KEYWORD>Velvollisuus perustella päätös hallinnollisen tutkimuksen lopettamisesta</KEYWORD><KEYWORD>Perusteluvelvollisuuden laajuus</KEYWORD></INDEX><JUDGMENT.INIT><P>Asiassa F‑46/11,</P><P>jossa on kyse SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuvasta kanteesta,</P></JUDGMENT.INIT><PARTIES><PLAINTIFS><P><HT TYPE="BOLD">Marie Tzirani</HT>, Euroopan komission entinen virkamies, kotipaikka Bryssel (Belgia), edustajinaan aluksi asianajajat É. Boigelot ja S. Woog, sittemmin asianajaja É. Boigelot,</P><PARTY.STATUS>kantajana,</PARTY.STATUS></PLAINTIFS><AGAINST>vastaan</AGAINST><DEFENDANTS><P><HT TYPE="BOLD">Euroopan komissio</HT>, asiamiehinään aluksi V. Joris ja P. Pecho, avustajanaan asianajaja B. Wägenbaur, sittemmin asiamiehenään V. Joris, avustajanaan asianaja B. Wägenbaur,</P><PARTY.STATUS>vastaajana,</PARTY.STATUS></DEFENDANTS></PARTIES><PREAMBLE><PREAMBLE.INIT><P>VIRKAMIESTUOMIOISTUIN (toinen jaosto),</P><P>toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja M. I. Rofes i Pujol sekä tuomarit I. Boruta ja K. Bradley (esittelevä tuomari),</P><P>kirjaaja: hallintovirkamies X. Lopez Bancalari,</P></PREAMBLE.INIT><GR.VISA><VISA>ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja <DATE ISO="20120906">6.9.2012</DATE> pidetyssä istunnossa esitetyn,</VISA></GR.VISA><PREAMBLE.FINAL>on antanut seuraavan</PREAMBLE.FINAL></PREAMBLE><CONTENTS.JUDGMENT><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">tuomion</HT></P></TI></TITLE><NP><NO.P>1</NO.P><TXT>Kantaja on virkamiestuomioistuimen kirjaamoon <DATE ISO="20110414">14.4.2011</DATE> saapuneella kannekirjelmällään nostanut tämän kanteen, jossa hän vaatii yhtäältä, että Euroopan komission päätös lopettaa hänen avustamispyyntönsä käsittely ilman jatkotoimia on kumottava, ja toisaalta, että komissio on velvoitettava korvaamaan väitetty vahinko.</TXT></NP><?PAGE NO="2"?><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Asiaa koskevat oikeussäännöt</HT></P></TI></TITLE><NP><NO.P>2</NO.P><TXT>Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklassa määrätään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="041.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0001" ID="QS0001"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>Jokaisella on oikeus siihen, että unionin toimielimet, elimet ja laitokset käsittelevät hänen asiansa puolueettomasti, oikeudenmukaisesti ja kohtuullisessa ajassa.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="041.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA><P>Tähän oikeuteen sisältyy erityisesti:</P><P>– –</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>c)</NO.P><TXT>hallintoelinten velvollisuus perustella päätöksensä.</TXT></NP></ITEM></LIST></ALINEA></PARAG><P>– –<QUOT.END REF.START="QS0001" CODE="201D" ID="QE0001"/></P></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>3</NO.P><TXT>Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) 1 d artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0002" ID="QS0002"/>Näitä henkilöstösääntöjä sovellettaessa kaikenlainen syrjintä ja esimerkiksi sukupuoleen, rotuun, ihonväriin, etniseen tai sosiaaliseen alkuperään, geneettisiin ominaisuuksiin, kieleen, uskontoon tai vakaumukseen, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, varallisuuteen, syntyperään, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautuneisuuteen perustuva syrjintä on kiellettyä.</ALINEA><ALINEA>– –<QUOT.END REF.START="QS0002" CODE="201D" ID="QE0002"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>4</NO.P><TXT>Henkilöstösääntöjen 12 a artiklan 3 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0003" ID="QS0003"/>'Työpaikkakiusaamisella' tarkoitetaan kaikenlaista pysyvää, toistuvaa tai järjestelmällistä sopimatonta käytöstä, joka ilmenee tahallisissa puheissa, teoissa, eleissä ja kirjoituksissa ja joka loukkaa henkilön persoonaa, ihmisarvoa taikka fyysistä tai henkistä koskemattomuutta.<QUOT.END REF.START="QS0003" CODE="201D" ID="QE0003"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>5</NO.P><TXT>Henkilöstösääntöjen 24 artiklassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0004" ID="QS0004"/>Unioni avustaa virkamiestä erityisesti oikeudellisissa toimenpiteissä sellaista henkilöä vastaan, joka uhkaa, loukkaa, solvaa tai herjaa virkamiestä tai hänen perheensä jäsentä tai hyökkää heitä vastaan tai vahingoittaa heidän omaisuuttaan virkamiehen aseman tai tehtävän vuoksi.</ALINEA><ALINEA>Se korvaa yhteisvastuullisesti tapauksissa aiheutuneet vahingot sillä edellytyksellä, että virkamies ei ole tahallisesti tai törkeästä tuottamuksesta aiheuttanut vahinkoja eikä voi saada korvausta vahingonaiheuttajalta.<QUOT.END REF.START="QS0004" CODE="201D" ID="QE0004"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>6</NO.P><TXT>Henkilöstösääntöjen 25 artiklan toisessa kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0005" ID="QS0005"/>Näiden henkilöstösääntöjen mukaisesti tehty tiettyä virkamiestä koskeva päätös on annettava viipymättä kirjallisesti tiedoksi asianomaiselle henkilölle. Virkamiehelle vastaiset päätökset on perusteltava.<QUOT.END REF.START="QS0005" CODE="201D" ID="QE0005"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP><?PAGE NO="3"?><NP><NO.P>7</NO.P><TXT>Kurinpitomenettelyä koskevassa henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 2 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0006" ID="QS0006"/>Nimittävä viranomainen ilmoittaa kyseiselle henkilölle tutkimuksen päättymisestä ja toimittaa hänelle tutkimusraportin päätelmät ja hänen pyynnöstään kaikki muut asiakirjat, jotka koskevat suoranaisesti häntä vastaan esitettyjä syytöksiä, jollei kolmansien osapuolten oikeutettujen etujen suojasta muuta johdu.<QUOT.END REF.START="QS0006" CODE="201D" ID="QE0006"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Tosiseikat</HT></P></TI></TITLE><NP><NO.P>8</NO.P><TXT>Kantaja, joka tuli komission palvelukseen 1977, määrättiin <DATE ISO="19910701">1.7.1991</DATE> pääosastolle <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0007" ID="QS0007"/>IX Henkilöstö ja hallinto<QUOT.END REF.START="QS0007" CODE="201D" ID="QE0007"/>, josta on sittemmin tullut henkilöstöhallinnon ja turvallisuustoiminnan pääosasto (jäljempänä henkilöstöasioista vastaava pääosasto).</TXT></NP><NP><NO.P>9</NO.P><TXT>Kantaja haki vuonna 2003 henkilöstöasioista vastaavan pääosaston osasto B:n <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0008" ID="QS0008"/>Henkilöstösäännöt: politiikka, hallinto ja neuvonta<QUOT.END REF.START="QS0008" CODE="201D" ID="QE0008"/>(jäljempänä osasto B) johtajan virkaa sekä saman pääosaston osasto C:n <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0009" ID="QS0009"/>Sosiaalipolitiikka, Luxemburgin henkilöstö, työterveys, työhygienia<QUOT.END REF.START="QS0009" CODE="201D" ID="QE0009"/> (jäljempänä osasto C) johtajan virkaa. Kummassakin tapauksessa kantajan nimi merkittiin jatkoon päässeiden hakijoiden luetteloon, mutta hallintoviranomainen valitsi tehtäviin toiset hakijat eli osasto B:n johtajaksi A:n ja osasto C:n johtajaksi B:n.</TXT></NP><NP><NO.P>10</NO.P><TXT>Kantaja nosti kanteen A:n ja B:n nimityksistä, jotka kumottiin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen <DATE ISO="20060704">4.7.2006</DATE> antamilla kahdella tuomiolla (asia T-45/04, Tzirani v. komissio ja asia T-88/04, Tzirani v. komissio). Tämän jälkeen kantaja riitautti asiassa T-45/04 annetun tuomion täytäntöönpanon virkamiestuomioistuimessa nostamallaan kanteella, jonka johdosta asiassa F-46/07, Tzirani vastaan komissio, annettiin <DATE ISO="20081022">22.10.2008</DATE> tuomio, jossa virkamiestuomioistuin kumosi uuden päätöksen A:n nimittämisestä osasto B:n johtajan virkaan ja velvoitti komission maksamaan kantajalle vahingonkorvausta.</TXT></NP><NP><NO.P>11</NO.P><TXT>Kantaja nimitettiin <DATE ISO="20030101">1.1.2003</DATE> yksikönpäälliköksi henkilökohtaisten etuuksien hallinto- ja maksutoimistoon (jäljempänä PMO). PMO:n virkaa toimittavaksi johtajaksi nimitettiin <DATE ISO="20041001">1.10.2004</DATE> C, joka nimitettiin <DATE ISO="20050216">16.2.2005</DATE> alkaen PMO:n johtajaksi.</TXT></NP><NP><NO.P>12</NO.P><TXT>Kantaja lähetti esimiehelleen C:lle <DATE ISO="20050525">25.5.2005</DATE> ja <DATE ISO="20060217">17.2.2006</DATE> sähköpostiviestit, joissa hän arvosteli tätä ja katsoi, että tämän käytös saattoi olla työpaikkakiusaamista.</TXT></NP><NP><NO.P>13</NO.P><TXT>Kantaja esitti <DATE ISO="20071205">5.12.2007</DATE> henkilöstösääntöjen 24 artiklan mukaisen avustamispyynnön (jäljempänä <DATE ISO="20071205">5.12.2007</DATE> esitetty pyyntö tai avustamispyyntö). Hän väitti joutuneensa työpaikkakiusaamisen kohteeksi ja vaati komissiota aloittamaan hallinnollisen tutkimuksen näiden tekojen tutkimiseksi ja toteuttamaan toimenpiteet, joilla tilanne voitiin korjata. Lisäksi kantaja ilmoitti toivovansa, että hänen avustamispyyntönsä käsiteltäisiin jossain muussa komission yksikössä kuin henkilöstöasioista vastaavalla pääosastolla, jossa hän työskenteli.</TXT></NP><NP><NO.P>14</NO.P><TXT>Komission pääsihteeri ilmoitti kantajalle <DATE ISO="20071218">18.12.2007</DATE> päivätyssä sähköpostiviestissä, että komission tutkinta- ja kurinpitotoimisto (jäljempänä IDOC) käsittelee hänen avustamispyyntönsä.</TXT></NP><NP><NO.P>15</NO.P><TXT>Kantaja joutui <DATE ISO="20080207">7.2.2008</DATE> työpaikallaan tapaturmaan, jonka johdosta hänet määrättiin pitkälle sairauslomalle. Kantaja pääsi helmikuussa 2009 eläkkeelle palaamatta tehtäviinsä.</TXT></NP><NP><NO.P>16</NO.P><TXT>Kantaja tiedusteli IDOCille <DATE ISO="20080606">6.6.2008</DATE> lähettämässään sähköpostissa, miten hänen avustamispyyntönsä tutkinta oli edennyt. Virkamies, jonka tehtäväksi tutkimus oli annettu (jäljempänä tutkimuksen suorittaja), ilmoitti <DATE ISO="20080609">9.6.2008</DATE> päivätyllä muistiolla kantajalle komission pääsihteerin päätöksestä, jonka mukaan asiassa aloitetaan hallinnollinen tutkimus. Tutkimuksen suorittaja ilmoitti samassa muistiossa,<?PAGE NO="4"?> että hän saa tutkimukseen teknistä apua IDOCilta. Tutkimuksen suorittaja täsmensi tässä yhteydessä, että komission pääsihteeri oli päättänyt antaa tutkimuksen muun kuin IDOCin palveluksessa olevan henkilön tehtäväksi, jotta vältettäisiin kaikki todelliset tai näennäiset eturistiriidat. Lopuksi tutkimuksen suorittaja ilmoitti kantajalle, että kantajaan otettaisiin <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0010" ID="QS0010"/>lähipäivinä<QUOT.END REF.START="QS0010" CODE="201D" ID="QE0010"/> yhteyttä tapaamisen sopimiseksi, jotta hän voisi täsmentää väitteitään.</TXT></NP><NP><NO.P>17</NO.P><TXT>Tutkimuksen suorittaja esitti <DATE ISO="20081107">7.11.2008</DATE> lähettämässään sähköpostissa kantajalle pahoittelunsa tutkimusmenettelyn aloittamisen viivästymisestä.</TXT></NP><NP><NO.P>18</NO.P><TXT>Kantaja arvosteli <DATE ISO="20081121">21.11.2008</DATE> ja <DATE ISO="20090305">5.3.2009</DATE> sitä, ettei hän ollut saanut mitään uutta tietoa asiastaan, ja hän pyysi tutkimuksen suorittajalta tietoja asian etenemisestä. Tutkimuksen suorittaja pahoitteli <DATE ISO="20090306">6.3.2009</DATE> viivästystä <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0011" ID="QS0011"/>sovitun menettelyn toteuttamisessa<QUOT.END REF.START="QS0011" CODE="201D" ID="QE0011"/>.</TXT></NP><NP><NO.P>19</NO.P><TXT>Tutkimuksen suorittaja kutsui <DATE ISO="20090309">9.3.2009</DATE> kantajan todistamaan hallinnollisessa tutkimuksessa, minkä kantaja teki <DATE ISO="20090319">19.3.2009</DATE>.</TXT></NP><NP><NO.P>20</NO.P><TXT>Kantaja vaati <DATE ISO="20090630">30.6.2009</DATE> jälleen kirjallisesti tutkimuksen suorittajalta tietoja asiastaan ja pyysi järjestämään toisen tapaamisen, jotta hän voisi esittää uuden todisteen. Tutkimuksen suorittaja lähetti seuraavana päivänä kantajalle sähköpostin, jossa hän otti <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0012" ID="QS0012"/>henkilökohtaisesti vastuun tutkimuksen pitkästä kestosta<QUOT.END REF.START="QS0012" CODE="201D" ID="QE0012"/>ja myönsi, että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0013" ID="QS0013"/>ponnisteluista[an] huolimatta<QUOT.END REF.START="QS0013" CODE="201D" ID="QE0013"/> hän ei ollut <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0014" ID="QS0014"/>pystynyt haluamassa[an] tahdissa – – huolehtimaan<QUOT.END REF.START="QS0014" CODE="201D" ID="QE0014"/> tutkimusasian käsittelystä ja hänen nykyisiin tehtäviinsä liittyvistä asioista.</TXT></NP><NP><NO.P>21</NO.P><TXT>Kantajan pyytämä tapaaminen järjestettiin <DATE ISO="20090929">29.9.2009</DATE>.</TXT></NP><NP><NO.P>22</NO.P><TXT>Kantaja kääntyi <DATE ISO="20091108">8.11.2009</DATE> tutkimuksen suorittajan puoleen ja pyysi saada tutustua hallinnollisen tutkimuksen yhteydessä pidettyjen kuulemistilaisuuksien pöytäkirjoihin. Koska kantaja ei saanut mitään vastausta, hän uudisti pyyntönsä <DATE ISO="20091125">25.11.2009</DATE>.</TXT></NP><NP><NO.P>23</NO.P><TXT>Tutkimuksen suorittaja hylkäsi <DATE ISO="20091127">27.11.2009</DATE> lähettämässään sähköpostissa kuulemistilaisuuksien pöytäkirjoihin tutustumista koskevan pyynnön vedoten hallinnollisen tutkimuksen ja henkilötietojen luottamuksellisuuden suojaamiseen.</TXT></NP><NP><NO.P>24</NO.P><TXT>Kantaja tarkasti 1.–<DATE ISO="20091204">4.12.2009</DATE> ja <DATE ISO="20100122">22.1.2010</DATE> avustamispyyntönsä liitteet yhdessä IDOCin työntekijän kanssa.</TXT></NP><NP><NO.P>25</NO.P><TXT>Kantaja lähetti <DATE ISO="20100214">14.2.2010</DATE> tutkimuksen suorittajalle uuden asiakirjan.</TXT></NP><NP><NO.P>26</NO.P><TXT>Kantaja teki <DATE ISO="20100219">19.2.2010</DATE> Euroopan oikeusasiamiehelle kantelun tutkimuksen kestosta.</TXT></NP><NP><NO.P>27</NO.P><TXT>Tutkimuksen suorittaja hyväksyi <DATE ISO="20100423">23.4.2010</DATE> tutkimuksen loppuraportin ja ehdotti komission pääsihteerille, että kantajan avustamispyynnön johdosta aloitettu tutkimus lopetetaan ilman jatkotoimia.</TXT></NP><NP><NO.P>28</NO.P><TXT>Asiakirja-aineistosta ilmenee, että kantajalle oli komission Euroopan oikeusasiamiehelle <DATE ISO="20100715">15.7.2010</DATE> esittämien huomautusten yhteydessä ilmoitettu tutkimuksen loppuraportin hyväksymisestä ja tutkimuksen suorittajan päätelmistä.</TXT></NP><NP><NO.P>29</NO.P><TXT>Kantaja vastaanotti <DATE ISO="20100810">10.8.2010</DATE> komission pääsihteerin <DATE ISO="20100607">7.6.2010</DATE> päivätyn päätöksen avustamispyynnön käsittelyn lopettamisesta ilman jatkotoimia (jäljempänä riidanalainen päätös tai <DATE ISO="20100607">7.6.2010</DATE> tehty päätös). Riidanalaisen päätöksen liitteenä ei ollut tutkimuksen loppuraporttia, johon se perustui.</TXT></NP><?PAGE NO="5"?><NP><NO.P>30</NO.P><TXT>Kantajan asianajaja moitti <DATE ISO="20100825">25.8.2010</DATE> päivätyssä kirjeessä komissiota siitä, että <DATE ISO="20100607">7.6.2010</DATE> tehty päätös oli saapunut kantajalle vasta kahden kuukauden ja kolmen päivän kuluttua sen tekemisestä kirjaamattomassa kirjeessä ja ilman, että hänelle olisi lähetetty siitä mitään jäljennöstä, vaikka kantaja oli nimenomaisesti pyytänyt sitä avustamispyynnössään.</TXT></NP><NP><NO.P>31</NO.P><TXT>Kantaja teki <DATE ISO="20100907">7.9.2010</DATE> riidanalaisesta päätöksestä henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun valituksen.</TXT></NP><NP><NO.P>32</NO.P><TXT>Komissio vastasi <DATE ISO="20100915">15.9.2010</DATE> kantajan avustajalle, että <DATE ISO="20100607">7.6.2010</DATE> tehtyä päätöstä ei ollut lähetetty hänelle <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0015" ID="QS0015"/>hallinnollisen virheen vuoksi<QUOT.END REF.START="QS0015" CODE="201D" ID="QE0015"/>ja että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0016" ID="QS0016"/>kanteen nostamista<QUOT.END REF.START="QS0016" CODE="201D" ID="QE0016"/> koskevaa määräaikaa laskettaessa huomioon otettava päivämäärä oli <DATE ISO="20100810">10.8.2010</DATE>.</TXT></NP><NP><NO.P>33</NO.P><TXT>Kantajan asianajajan pyynnön johdosta komissio vahvisti <DATE ISO="20101014">14.10.2010</DATE> päivätyllä kirjeellään, että <DATE ISO="20100915">15.9.2010</DATE> päivätyssä kirjeessä käytetty kanne-sana oli <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0017" ID="QS0017"/>virhe sanan valinnassa<QUOT.END REF.START="QS0017" CODE="201D" ID="QE0017"/>, että valitus oli kirjattu <DATE ISO="20100907">7.9.2010</DATE> ja että tämä päivämäärä oli <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0018" ID="QS0018"/>otettava huomioon laskettaessa [valitukseen annettavan] vastauksen määräaikaa<QUOT.END REF.START="QS0018" CODE="201D" ID="QE0018"/>.</TXT></NP><NP><NO.P>34</NO.P><TXT>Valitus hylättiin <DATE ISO="20101220">20.12.2010</DATE> tehdyllä päätöksellä, joka annettiin kantajalle tiedoksi <DATE ISO="20110104">4.1.2011</DATE>.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Asianosaisten vaatimukset ja oikeudenkäyntimenettely</HT></P></TI></TITLE><NP><NO.P>35</NO.P><TXT>Kantaja vaatii, että virkamiestuomioistuin</TXT><P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>määrää komission esittämään hallinnollisen tutkimuksen asiakirja-aineiston ja eritysesti tutkimuksen loppuraportin ja tähän liittyvät asiakirjat sekä tutkimuksen yhteydessä pidettyjen kuulemistilaisuuksien pöytäkirjat,</P></ITEM><ITEM><P>kumoaa riidanalaisen päätöksen,</P></ITEM><ITEM><P>velvoittaa komission maksamaan henkisestä kärsimyksestä korvausta <FT TYPE="NUMBER">10000</FT> euroa sillä varauksella, että tätä summaa voidaan korottaa asian käsittelyn aikana, ja korvaamaan oikeudenkäyntiä edeltäneestä menettelystä aiheutuneet kulut sekä</P></ITEM><ITEM><P>velvoittaa komission korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut.</P></ITEM></LIST></P></NP><NP><NO.P>36</NO.P><TXT>Komissio vaatii, että virkamiestuomioistuin</TXT><P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>hylkää kanteen kokonaisuudessaan perusteettomana ja</P></ITEM><ITEM><P>velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</P></ITEM></LIST></P></NP><NP><NO.P>37</NO.P><TXT>Virkamiestuomioistuin kehotti <DATE ISO="20120131">31.1.2012</DATE> päivätyllä kirjaamon kirjeellä komissiota esittämään tutkimuksen loppuraportin täsmentäen, että komissio sai toimittaa siitä luottamuksellisen version. Komissio toimitti kyseisen raportin kirjaamoon <DATE ISO="20120216">16.2.2012</DATE> pyytämättä luottamuksellista käsittelyä.</TXT></NP><NP><NO.P>38</NO.P><TXT>Kantaja ilmoitti <DATE ISO="20120327">27.3.2012</DATE> päivätyllä kirjeellään virkamiestuomioistuimelle, että komission toimittama tutkimuksen loppuraportti ei sisältänyt liitteitä, joissa mainittiin toteutetut tutkimustoimenpiteet, eikä todistajien tai asianomaisten henkilöiden kuulemisia, ja hän kehotti, että virkamiestuomioistuin pyytäisi komissiota toimittamaan ne hänelle. Kirjaamo ilmoitti <DATE ISO="20120712">12.7.2012</DATE> päivätyllä kirjeellään asianosaisille virkamiestuomioistuimen päätöksestä, ettei pyyntöä hyväksytä.</TXT></NP><NP><NO.P>39</NO.P><TXT>Virkamiestuomioistuimen asianosaisille esittämä ehdotus, että asiassa tehtäsiin sovintoratkaisu, ei johtanut tulokseen.</TXT></NP></GR.SEQ><?PAGE NO="6"?><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Oikeudellinen arviointi</HT></P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>A</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Vaatimukset, että komissio on määrättävä esittämään hallinnollisen tutkimuksen asiakirja-aineisto</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>40</NO.P><TXT>Kantaja vaatii virkamiestuomioistuinta määräämään prosessinjohtotoimena, että komission on esitettävä hallinnollisen tutkimuksen asiakirja-aineisto ja erityisesti tutkimuksen loppuraportti ja tähän liittyvät asiakirjat sekä tutkimuksen yhteydessä pidettyjen kuulemistilaisuuksien pöytäkirjat.</TXT></NP><NP><NO.P>41</NO.P><TXT>Virkamiestuomioistuin katsoo, että kun on kysymys työpaikkakiusaamista koskevasta kantelusta, on – jollei ole jotakin erityistä olosuhdetta – taattava todistajanlausuntojen luotettavuus oikeudenkäyntimenettely mukaan lukien, koska mahdollisuus, että luottamuksellisuus saatetaan poistaa oikeudenkäyntivaiheessa, voi estää sellaisten puolueettomien ja objektiivisten tutkimusten suorittamisen, joissa todistajiksi kutsutut työntekijät ovat yhteistoiminnassa käyttäytymättä pidättyvästi (asia F-43/10, Cerafogli v. EKP, tuomio <DATE ISO="20121212">12.12.2012</DATE>, 222 kohta, valitus vireillä unionin yleisessä tuomioistuimessa, asia T-114/13 P). Kantaja ei kuitenkaan ole tuonut esiin seikkoja, joilla voitaisiin tässä asiassa perustella sitä, että virkamiestuomioistuin poikkeaa tästä varotoimesta.</TXT></NP><NP><NO.P>42</NO.P><TXT>Kun otetaan huomioon edellä todettu ja se, että komissio on prosessinjohtotoimien yhteydessä esittänyt ilman liitteitä tutkimuksen loppuraportin, joka on toimitettu kantajalle, ja koska virkamiestuomioistuin joka tapauksessa katsoo, että se on saanut vaihdetuista kirjelmistä sekä prosessinjohtotoimiin ja istunnossa esitettyihin kysymyksiin annetuista asianosaisten vastauksista riittävät tiedot, edellä mainitut vaatimukset on hylättävä, siltä osin kuin ne koskevat tutkimuksen loppuraportin liitteitä.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>B</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Riidanalaisen päätöksen kumoamista koskevat vaatimukset</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>43</NO.P><TXT>Kantaja esittää riidanalaisen päätöksen kumoamista koskevien vaatimustensa tueksi viisi kanneperustetta, jotka koskevat ilmeistä arviointivirhettä ja oikeudellista virhettä, henkilöstösääntöjen 1 d artiklan rikkomista, avustamisvelvollisuuden laiminlyöntiä, huolenpitovelvollisuuden laiminlyöntiä ja hyvän hallinnon periaatteen loukkaamista sekä lopuksi perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä.</TXT></NP><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P>1.</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee ilmeistä arviointivirhettä ja oikeudellista virhettä</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="5"><TITLE><TI><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>Asianosaisten lausumat</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>44</NO.P><TXT>Kantaja katsoo, että riidanalaisessa päätöksessä on ilmeinen arviointivirhe, koska nimittävänä viranomaisena toimiva komission pääsihteeri katsoi, että menettelyjä, joista kantaja arvosteli sekä esimiehiään että työtovereitaan, ei voitu luonnehtia työpaikkakiusaamiseksi, ja lopetti tämän vuoksi avustamispyynnön käsittelyn ilman jatkotoimia. Kantaja katsoo lisäksi, että komissio rikkoi henkilöstösääntöjen 12 a artiklan 3 kohtaa asettaessaan työpaikkakiusaamisen olemassaolon edellytykseksi sellaisten olosuhteiden toteutumisen, joista ei säädetä tässä säännöksessä.</TXT></NP><NP><NO.P>45</NO.P><TXT>Kantajan mukaan kaikki edellytykset työpaikkakiusaamisen toteamiseksi täyttyvät. Kantaja toteaa ensinnäkin, että moititut menettelyt ovat tahallisia, pysyviä ja toistuvia. Toiseksi kantaja väittää, että hänen terveydentilansa huononi merkittävästi ja että hän on etenkin kärsinyt vuodesta 2006 lähtien masennuksesta, joka liittyy hänen kokemaansa työpaikkakiusaamiseen. Kolmanneksi kantaja arvostelee komissiota siitä, että se katsoi valituksen hylkäämisestä tehdyssä päätöksessä, että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0019" ID="QS0019"/>avustamispyynnön johdosta suoritetussa hallinnollisessa tutkimuksessa – – ei ole pystytty toteamaan – –, että [kantajaa] olisi kohdeltu syrjivästi ja halventavasti<QUOT.END REF.START="QS0019" CODE="201D" ID="QE0019"/>, vaikka tällaista edellytystä ei aseteta työpaikkakiusaamisen määritelmässä, josta säädetään henkilöstösääntöjen 12 a artiklan 3 kohdassa, jossa ei vaadita, että työpaikkakiusaamiseksi luonnehdittujen menettelyjen syrjivyys olisi näytettävä toteen.</TXT></NP><?PAGE NO="7"?><NP><NO.P>46</NO.P><TXT>Siltä osin kuin on kysymys tosiseikoista, kantaja väittää, että vuoden 1999 ja <DATE ISO="20040930">30.9.2004</DATE> välisenä aikana eli ennen, kuin C alkoi hoitaa PMO:n johtajan tehtävää, hän joutui enenevissä määrin esimiestensä sekä eräiden työtovereidensa, jotka pitivät häntä potentiaalisena kilpailijana vastuullisia tehtäviä täytettäessä, kielteisen asenteen ja perusteettomien arvostelujen kohteeksi, vaikka hänen työsuorituksensa ja asenteensa yksikön palveluksessa eivät olleet muuttuneet. Tästä kielteisestä asenteesta todistavat häntä koskevien arviointien heikkeneminen, ehdotus, että hän hakisi varhaiseläkettä eläkeoikeuksien vähentymättä (jäljempänä irtisanoutumisehdotus), mitä hän pitää nöyryyttävänä, sekä se, että ratkaisut, joita hän ehdotti eräisiin ongelmallisiin asioihin, jätettiin järjestelmällisesti huomiotta. Kantajan mukaan nämä menettelyt eivät vain olleet ilmaus pelkistä erimielisyyksistä, joita hänellä oli esimiestensä ja joidenkin työtovereidensa kanssa, vaan ne täyttivät työpaikkakiusaamisen tunnusmerkistön.</TXT></NP><NP><NO.P>47</NO.P><TXT>Ajalta, joka alkoi <DATE ISO="20041001">1.10.2004</DATE>, jolloin C ryhtyi hoitamaan tehtäväänsä PMO:n johtajana, ja päättyi <DATE ISO="20071205">5.12.2007</DATE>, jolloin kantaja esitti avustamispyynnön, kantaja arvostelee esimiestään C:tä siitä, että tämä järjestelmällisesti ja toistuvasti syrjäytti hänet hänen toimivaltaansa kuuluvia kysymyksiä käsittelevistä työryhmistä ja kokouksista, epäsi häneltä pääsyn tärkeisiin tietoihin, kieltäytyi osoittamasta hänelle riittäviä henkilöstöresursseja niiden tehtävien hoitamiseksi, jotka hänen oli suoritettava, ja kyseenalaisti hänen pätevyytensä sähköposteissa, joista lähetettiin kopio useille muille virkamiehille tai toimihenkilöille.</TXT></NP><NP><NO.P>48</NO.P><TXT>Kantaja väittää lisäksi, että riidanalaisessa päätöksessä on oikeudellinen virhe, koska siinä suljetaan työpaikkakiusaamisen olemassaolo pois sillä perusteella, että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0020" ID="QS0020"/>[t]utkimuksessa on – – myös pystytty osoittamaan, ettei [C:llä] ollut pahansuopaa tarkoitusta [häntä] kohtaan ja että [C:n] johtamistyyli[– –] ei kohdistunut erityisesti [häneen]<QUOT.END REF.START="QS0020" CODE="201D" ID="QE0020"/>.</TXT></NP><NP><NO.P>49</NO.P><TXT>Komissio vaatii aluksi, että virkamiestuomioistuimen on jätettävä tämä kanneperuste tutkimatta työjärjestyksen 35 artiklan 1 kohdan e alakohdan perusteella sen vuoksi, että kantaja on väitettyään kanteessaan, että henkilöstösääntöjen 12 a artiklan 3 kohdassa säädetyt edellytykset olivat täyttyneet, tyytynyt viittamaan kanteen liitteisiin.</TXT></NP><NP><NO.P>50</NO.P><TXT>Asiakysymyksestä komissio katsoo, ettei yksikään edellytyksistä, jotka olivat välttämättömiä työpaikkakiusaamisen toteamiseksi, ollut täyttynyt. Yhtäältä mikään kantajan esiin tuomista seikoista ei nimittäin voi näyttää toteen työpaikkakiusaamista, ja toisaalta kantaja ei ole näyttänyt toteen, että hänen fyysistä tai henkistä koskemattomuuttaan olisi loukattu.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="5"><TITLE><TI><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>51</NO.P><TXT>Virkamiestuomioistuin toteaa aluksi, että kanteessa esitetään tiivistellysti, johdonmukaisesti ja ymmärrettävästi tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevat perustelut, joihin tämän kanneperusteen tueksi vedotaan, ja mainitaan kanteessa esitettyjä väitteitä tukevat todisteet tarkasti viittaamalla eri liitteisiin. Tästä seuraa, että kanne on tämän kanneperusteen osalta työjärjestyksen 35 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukainen, joten komission oikeudenkäyntiväite on hylättävä.</TXT></NP><NP><NO.P>52</NO.P><TXT>Asiakysymyksestä virkamiestuomioistuin muistuttaa, että henkilöstösääntöjen 12 a artiklan 3 kohdassa ei viitata millään tavoin siihen, että oletetun kiusaajan pahansuopa tarkoitus olisi välttämätön edellytys työpaikkakiusaamiseksi luonnehtimiselle (asia F‑52/05, Q v. komissio, tuomio <DATE ISO="20081209">9.12.2008</DATE>, 133 kohta, jota ei ole tältä osin kumottu asiassa T‑80/09 P, komissio v. Q, <DATE ISO="20110712">12.7.2011</DATE> annetulla tuomiolla, ja asia F‑124/10, Labiri v. ETSK, tuomio <DATE ISO="20130226">26.2.2013</DATE>, 65 kohta).</TXT></NP><NP><NO.P>53</NO.P><TXT>Henkilöstösääntöjen 12 a artiklan 3 kohdassa nimittäin määritellään työpaikkakiusaaminen <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0021" ID="QS0021"/>sopimat[tomaksi] käytö[kseksi]<QUOT.END REF.START="QS0021" CODE="201D" ID="QE0021"/>, jonka toteen näyttäminen edellyttää kahden kumulatiivisen edellytyksen täyttymistä. Ensimmäinen edellytys koskee puheita, tekoja, eleitä tai kirjoituksia, joiden esiintyminen on <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0022" ID="QS0022"/>pysyvää, toistuvaa tai järjestelmällistä<QUOT.END REF.START="QS0022" CODE="201D" ID="QE0022"/> ja jotka ovat <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0023" ID="QS0023"/>tahallis[ia]<QUOT.END REF.START="QS0023" CODE="201D" ID="QE0023"/>. Toinen edellytys,<?PAGE NO="8"?> joka on erotettu ensimmäisestä rinnastuskonjunktiolla <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0024" ID="QS0024"/>ja<QUOT.END REF.START="QS0024" CODE="201D" ID="QE0024"/>, edellyttää, että näillä puheilla, teoilla, eleillä tai kirjoituksilla <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0025" ID="QS0025"/>louk[ataan] henkilön persoonaa, ihmisarvoa taikka fyysistä tai henkistä koskemattomuutta<QUOT.END REF.START="QS0025" CODE="201D" ID="QE0025"/> (em. asia Q v. komissio, tuomion 134 kohta ja em. asia Labiri v. ETSK, tuomion 66 kohta).</TXT></NP><NP><NO.P>54</NO.P><TXT>Siitä, että adjektiivi tahallinen koskee ensimmäistä edellytystä eikä jälkimmäistä, voidaan tehdä kaksi päätelmää. Yhtäältä henkilöstösääntöjen 12 a artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen puheiden, tekojen, eleiden tai kirjoitusten on oltava tahallisia, millä suljetaan tahaton käytös tämän säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle. Toisaalta ei sitä vastoin edellytetä, että näiden puheiden, tekojen, eleiden ja kirjoitusten tarkoituksena olisi ollut loukata jonkun henkilön persoonaa, ihmisarvoa taikka fyysistä tai henkistä koskemattomuutta. Kysymys voi toisin sanoen olla henkilöstösääntöjen 12 a artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta työpaikkakiusaamisesta, vaikka kiusaaja ei olisi tarkoittanut teoillaan loukata uhrin ihmisarvoa tai heikentää tahallaan hänen työolojaan. Jo se riittää, että hänen toimistaan on objektiivisesti aiheutunut tällaisia seurauksia, siltä osin kuin toimet ovat olleet tahallisia (em. asia Q v. komissio, tuomion 135 kohta ja em. asia Labiri v. ETSK, tuomion 67 kohta).</TXT></NP><NP><NO.P>55</NO.P><TXT>On syytä lisätä, että päinvastaisesta henkilöstösääntöjen 12 a artiklan 3 kohdan tulkinnasta seuraisi, että tältä säännökseltä vietäisiin kokonaan tehokas vaikutus, koska on vaikeaa osoittaa työpaikkakiusaamista harjoittavan henkilön pahansuopa tarkoitus. Vaikka on tapauksia, joissa tällainen tarkoitus voidaan päätellä luonnollisesti tekijän toimista, on korostettava, että tällaiset tapaukset ovat harvinaisia ja että useimmissa tilanteissa oletettu kiusaaja pidättäytyy kaikesta sellaisesta, jonka perusteella voitaisiin olettaa hänen haluavan loukata uhrinsa ihmisarvoa tai heikentää hänen työolojaan (em. asia Q v. komissio, tuomion 136 kohta ja em. asia Labiri v. ETSK, tuomion 68 kohta).</TXT></NP><NP><NO.P>56</NO.P><TXT>Virkamiestuomioistuin on asiassa F-42/10, Skareby vastaan komissio, <DATE ISO="20120516">16.5.2012</DATE> antamassaan tuomiossa täsmentänyt, että työpaikkakiusaamiseksi luonnehtiminen edellyttää, että työpaikkakiusaaminen on objektiivisesti riittävän todellista siinä mielessä, että puolueeton ja järkevä, herkkyydeltään tavanomainen ja samoissa olosuhteissa toimiva tarkkailija pitäisi sitä kohtuuttomana ja moitittavana (em. asia Skareby v. komissio, tuomion 65 kohta).</TXT></NP><NP><NO.P>57</NO.P><TXT>Tässä asiassa on tutkittava aluksi, onko nimittävä viranomainen, joka vastasi valituksen ratkaisemisesta, tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan valituksen hylkäämisestä tehdyssä päätöksessä, ettei kyse ollut työpaikkakiusaamisesta, koska kantajaa ei ollut syrjitty. Virkamiestuomioistuin muistuttaa tässä yhteydessä, että oikeuskäytännössä on katsottu, että jos valituksen hylkäämisestä tehdyssä nimenomaisessa päätöksessä on esitetty huomattavia täsmennyksiä hallinnon alun perin tekemässään päätöksessä esittämiin perusteluihin, hallinnon perustelujen on käytävä konkreettisesti ilmi näistä kahdesta päätöksestä yhdessä luettuina (em. asia Skareby v. komissio, tuomion 53 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP><NP><NO.P>58</NO.P><TXT>Tämän täsmennyksen jälkeen on todettava, että valituksen hylkäämisestä tehdystä päätöksestä ilmenee, ettei komissio ole pitänyt syrjinnän olemassaoloa työpaikkakiusaamisen toteamisen edellytyksenä. Nimittävä viranomainen, joka vastasi valituksen ratkaisemisesta, totesi nimittäin kantajan eri väitteisiin vastatessaan vain, että tutkimuksen loppuraportista ilmenee yhtäältä, etteivät kantajan moittimat C:n menettelyt kohdistuneet yksinomaan kantajaan, vaan tämä toimintatapa vastasi C:n yleistä henkilöstöjohtamisen tyyliä, ja toisaalta, että kantaja oli ainoa, joka koki nämä menettelyt työpaikkakiusaamiseksi, ja ettei pelkästään se seikka, ettei kantaja hyväksynyt tätä henkilöjohtamisen tyyliä, ollut riittävä peruste pitää sitä työpaikkakiusaamisena.</TXT></NP><NP><NO.P>59</NO.P><TXT>Tämä oikeudellista virhettä koskeva väite on siis hylättävä perusteettomana.</TXT></NP><?PAGE NO="9"?><NP><NO.P>60</NO.P><TXT>Seuraavaksi on tutkittava, tekikö komissio edellä esiin tuotujen periaatteiden valossa ilmeisen arviointivirheen päättäessään, etteivät kantajan arvostelemat menettelyt olleet työpaikkakiusaamista. Virkamiestuomioistuimen käsityksen mukaan tämän tutkimiseksi on tarpeen käsitellä erikseen kantajan väitteitä, jotka kohdistuvat vuoden 1999 ja <DATE ISO="20040930">30.9.2004</DATE> väliseen aikaan (jäljempänä ensimmäinen ajanjakso), ja väitteitä, jotka kohdistuvat <DATE ISO="20040930">30.9.2004</DATE> jälkeiseen aikaan (jäljempänä toinen ajanjakso).</TXT></NP><GR.SEQ LEVEL="6"><TITLE><TI><P>Ensimmäistä ajanjaksoa koskevat väitteet</P></TI></TITLE><NP><NO.P>61</NO.P><TXT>Kantaja väittää ensinnäkin, että kielteiset huhut, joita liikkui hänen väitetyistä johtamistaidon heikkouksistaan, heikensivät hänestä vuosien 1999–2002 arviointikertomuksissa tehtyjä arviointeja verrattuna aikaisempiin arviointeihin, ja niiden johdosta hänen arviointinsa olivat heikompia kuin hänen työtovereidensa arvioinnit. Kantaja arvostelee lisäksi sitä, että yksikönpäälliköille annettujen arvosanojen vertailutaulukoita paljastettiin johdon kokouksissa. Kantaja katsoo, että kun otetaan huomioon, että hän oli näissä taulukoissa heikoiten suoriutuva yksikönpäällikkö, tällaisen paljastamisen tarkoituksena oli syrjäyttää ja eristää hänet.</TXT></NP><NP><NO.P>62</NO.P><TXT>Kantajan arviointikertomuksista virkamiestuomioistuin muistuttaa, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan arviointikertomukseen sisältyviä – kielteisiäkään – arvioita ja arviointeja ei voida sellaisinaan pitää osoituksina siitä, että kertomus on laadittu työpaikkakiusaamisen tarkoituksessa (asia F-15/07, K v. parlamentti, tuomio <DATE ISO="20081202">2.12.2008</DATE>, 39 kohta).</TXT></NP><NP><NO.P>63</NO.P><TXT>Kantaja ei tässä tapauksessa esitä mitään väitteitä osoittaakseen, että hänen suoritustensa laatua oli arvioitu epäoikeudenmukaisesti, eikä asiakirja-aineistosta myöskään ilmene, että hän olisi valittanut riidanalaisista arviointikertomuksista. On lisäksi todettava, että pelkästään sitä, että kantajaa koskevat arvioinnit ovat olleet heikompia kuin eräiden hänen työtovereidensa, ei voitaisi pitää osoituksena työpaikkakiusaamisesta siinäkään tapauksessa, että se olisi näytetty toteen.</TXT></NP><NP><NO.P>64</NO.P><TXT>Siltä osin kuin on kysymys tarkemmin jaksolle <DATE ISO="19990701">1.7.1999</DATE>–<DATE ISO="20010630">30.6.2001</DATE> laaditusta arviointikertomuksesta, on lisäksi todettava, että siinä on yksi <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0026" ID="QS0026"/>poikkeuksellisen hyvä<QUOT.END REF.START="QS0026" CODE="201D" ID="QE0026"/>-arviointi ja yhdeksän <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0027" ID="QS0027"/>erinomainen<QUOT.END REF.START="QS0027" CODE="201D" ID="QE0027"/>-arviointia, eikä se siis ole heikompi kuin edelliselle jaksolle laadittu arviointikertomus, jossa oli yhdeksän <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0028" ID="QS0028"/>erinomainen<QUOT.END REF.START="QS0028" CODE="201D" ID="QE0028"/>-arviointia ja yksi <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0029" ID="QS0029"/>tavanomainen<QUOT.END REF.START="QS0029" CODE="201D" ID="QE0029"/>-arviointi, joten kantajan väite häntä koskevan arvioinnin heikkenemisestä ei perustu tosiseikkoihin. Jakson <DATE ISO="20010701">1.7.2001</DATE>–<DATE ISO="20021231">31.12.2002</DATE> arviointikertomuksesta on todettava, ettei pelkkä seikka, että kantaja sai 13 ansiopistettä 20:stä, voi sellaisenaan olla osoitus työpaikkakiusaamisesta, kun otetaan huomioon, että kantajan seuraavina vuosina saamien ansiopisteiden määrä kasvoi koko ajan. Kantaja on siten saanut 14,5 ansiopistettä vuonna 2003, 16 vuonna 2004 ja 16,5 vuosina 2005 ja 2006.</TXT></NP><NP><NO.P>65</NO.P><TXT>Siitä, että johdon kokouksissa paljastettiin tietoja yksikönpäälliköiden saamista arvosanoista, asiakirja-aineistosta ilmenee, että C itse oli sähköpostissa, jonka hän oli lähettänyt <DATE ISO="20050406">6.4.2005</DATE> PMO:n eräälle yksikönpäällikölle ja josta hän oli lähettänyt kopion kantajalle, pitänyt tällaista paljastamista <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0030" ID="QS0030"/>tarpeettomana ja epäasianmukaisena<QUOT.END REF.START="QS0030" CODE="201D" ID="QE0030"/>. Siinäkään tapauksessa, että tällainen paljastaminen voisi loukata henkilön persoonaa, ihmisarvoa taikka fyysistä tai psyykkistä koskemattomuutta, kantaja mainitsee vain kaksi tämän tyyppistä tilannetta, jotka tapahtuivat vuosina 1999–2007, eikä hän siis ole näyttänyt toteen, että menettely olisi ollut pysyvä, toistuva tai järjestelmällinen.</TXT></NP><NP><NO.P>66</NO.P><TXT>Toiseksi kantaja pitää työpaikkakiusaamisena sekä irtisanoutumisehdotusta, jonka pääjohtaja oli tehnyt hänelle keskustelussa, joka koski kantajasta vuodelta 2003 laadittua arviointikertomusta, että ehdotusta, että hänestä tulisi neuvonantaja osasto B:n uudelle johtajalle, jonka nimittämisen hän oli riitauttanut unionin tuomioistuimissa.</TXT></NP><NP><NO.P>67</NO.P><TXT>Virkamiestuomioistuin toteaa, ettei tällaisia ehdotuksia voida tämän asian asiayhteydessä pitää työpaikkakiusaamisena.</TXT></NP><?PAGE NO="10"?><NP><NO.P>68</NO.P><TXT>Siltä osin kuin on kysymys irtisanoutumisehdotuksesta, tutkimuksen loppuraportista ilmenee kyseisen pääjohtajan todenneen, ettei hän muista esittäneensä kantajalle tällaista ehdotusta, mutta jos tämä seikka näytetään toteen, hän on pelkästään tuonut sen esiin pelkkänä kantajalla olleena vaihtoehtona. Virkamiestuomioistuin muistuttaa lisäksi, että irtisanoutuminen on vapaaehtoisuuteen perustuva mekanismi, joten tämän sisältöinen mahdollinen ehdotus ei voi missään tapauksessa sitoa henkilöä, jolle se on osoitettu. Jos nimittävä viranomainen olisi hyväksynyt kantajan irtisanoutumispyynnön, kantaja olisi lisäksi voinut siirtyä varhaiseläkkeelle eläkeoikeuksiensa vähentymättä. Jos oletetaan, että tällainen ehdotus, joka olisi antanut kantajalle merkittäviä taloudellisia etuja, on todella tehty, kantaja ei ole näyttänyt toteen, miten se olisi ollut objektiivisesti <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0031" ID="QS0031"/>nöyryyttävä<QUOT.END REF.START="QS0031" CODE="201D" ID="QE0031"/>.</TXT></NP><NP><NO.P>69</NO.P><TXT>Henkilöstöasioista vastaavan pääosaston pääjohtajan ehdotuksesta, että kantajasta tulisi osasto B:n uuden johtaja A:n neuvonantaja, on todettava, että pitää toki paikkansa, että kantaja oli hakenut samaa johtajan virkaa ja riitauttanut A:n nimityksen unionin tuomioistuimissa. Koska kantaja oli useaan otteeseen ilmaissut halunsa päästä johtajaksi, mahdollinen palvelusaika johtajan neuvonantajana olisi kuitenkin voinut tuoda hänelle relevanttia työkokemusta, jota hän olisi voinut hyödyntää myöhemmissä toimenpiteissään. Tällainen ehdotus on siis voitu tehdä niin yksikön kuin kantajan edun nimissä, ja koska kantaja ei ole esittänyt virkamiestuomioistuimelle mitään selvitystä, joka voisi näyttää toteen, että ehdotus saattoi loukata hänen persoonaansa, ihmisarvoaan taikka fyysistä tai psyykkistä koskemattomuuttaan, on todettava, että sitä ei voida pitää työpaikkakiusaamisen tunnusmerkistön täyttävänä menettelynä.</TXT></NP><NP><NO.P>70</NO.P><TXT>Kolmanneksi kantaja mainitsee esimerkkeinä työpaikkakiusaamisesta tietyt ristiriidat, joita hänellä oli yksikönpäälliköiden ja työtovereidensa kanssa. Kantaja väittää erityisesti, että eräs henkilöstöasioista vastaavan pääosaston pääjohtajan avustajista esitti hänelle sopimattomia ja nöyryyttäviä huomautuksia, kun koko pääosaston henkilöstölle esiteltiin hallintouudistusta. Lisäksi kantaja esittää sähköposteja, joita hän on vaihtanut PMO:n erään toisen yksikön sellaisen päällikön kanssa, joka syytti häntä siitä, että hän ratkaisi hallinnolliset ongelmansa tämän toisen yksikön <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0032" ID="QS0032"/>kustannuksella<QUOT.END REF.START="QS0032" CODE="201D" ID="QE0032"/>.</TXT></NP><NP><NO.P>71</NO.P><TXT>Virkamiestuomioistuin toteaa, että tutkimuksen loppuraportista ilmenee, että henkilöstöasioista vastaavan pääosaston pääjohtajan avustajan reaktio oli seurausta voimakkaasta arvostelusta, jota kantaja oli kohdistanut pääosaston henkilöstölle esittelemään uudistukseen. Edellä mainitusta ristiriidasta PMO:n erään toisen yksikön päällikön kanssa on todettava, että kantajan sähköpostiviesteissä esittämiä toteamuksia ei voida mitenkään luonnehtia työpaikkakiusaamiseksi vaan niitä on pidettävä ilmentymänä hallinnollisesta ristiriidasta kahden sellaisen yksikönpäällikön välillä, jotka arvostelivat toisiaan avoimesti esimiehensä edessä. Virkamiestuomioistuin muistuttaa tästä, ettei se, että virkamiehellä on huonot tai jopa ristiriitaiset suhteet työtovereihinsa tai esimiehiinsä, ole yksinään näyttö työpaikkakiusaamisesta (asia T‑486/04, Michail v. komissio, tuomio <DATE ISO="20080416">16.4.2008</DATE>, tuomion 61 kohta ja asia F‑93/08, N v. parlamentti, tuomion 93 kohta).</TXT></NP><NP><NO.P>72</NO.P><TXT>Kantaja arvostelee neljänneksi sitä, että hänen hakemuksensa johtajan virkoihin oli hylätty useaan kertaan ja että henkilöstöasioista vastaavan pääosaston pääjohtaja oli nimenomaisesti neuvonut häntä olemaan hakematta vastuullisia tehtäviä.</TXT></NP><NP><NO.P>73</NO.P><TXT>Pelkästään sitä, ettei kantajan hakemuksia johtajan virkoihin hyväksytty, ei kuitenkaan voida pitää työpaikkakiusaamisena.</TXT></NP><NP><NO.P>74</NO.P><TXT>Myöskään se, että kantajan työpaikan pääjohtaja oli epäillyt kantajan kykyä hoitaa johtajan tehtäviä mutta kuitenkin pitänyt tätä hyvänä yksikönpäällikkönä, ei voi sellaisenaan olla työpaikkakiusaamisen osatekijä. Asiakirja-aineistosta ei sitä paitsi ilmene eikä kantajakaan väitä, että pääjohtaja olisi puhunut loukkaavasti tai nöyryyttävästi epäillessään kantajan kykyä hoitaa johtajan tehtäviä. Tutkimuksen loppuraportissa esitetään tätä koskevia kyseisen pääjohtajan toteamuksia, ja hänen mukaansa hän ei <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0033" ID="QS0033"/>karkeasti vaatinut [kantajaa] luopumaan viran hakemisesta<QUOT.END REF.START="QS0033" CODE="201D" ID="QE0033"/>vaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0034" ID="QS0034"/>yritti saada (mahdollisimman neutraalisti) perille viestin, että [hän ei kannustanut kantajaa] hakemaan virkaa, koska [hän katsoi], ettei tällä ollut tarvittavia johtamiskykyjä<QUOT.END REF.START="QS0034" CODE="201D" ID="QE0034"/>. Virkamiestuomioistuin muistuttaa, etteivät työntekijälle<?PAGE NO="11"?> osoitetut kielteisetkään huomautukset kuitenkaan loukkaa hänen henkilöään, ihmisarvoaan taikka fyysistä tai henkistä koskemattomuuttaan, jos ne on muotoiltu maltillisesti eikä asiakirja-aineistoon sisältyvistä asiakirjoista ilmene, että ne perustuisivat syytöksiin, jotka ovat virheellisiä ja vailla mitään yhteyttä objektiivisiin tosiseikkoihin (ks. asia F-2/09, Menghi v. ENISA, tuomio <DATE ISO="20100224">24.2.2010</DATE>, 110 kohta).</TXT></NP><NP><NO.P>75</NO.P><TXT>Viidenneksi kantaja katsoo, että eräs häneen kohdistuneen työpaikkakiusaamisen konkreettinen osatekijä on se, että hänet syrjäytettiin järjestelmällisesti oman pääosastonsa toiminnasta.</TXT></NP><NP><NO.P>76</NO.P><TXT>Kantaja tähdentää erityisesti, että kun henkilöstöasioista vastaavan pääosaston uusi organisaatiokaavio julkaistiin <DATE ISO="20021015">15.10.2002</DATE>, hän oli ainoa yksikönpäällikkö, jolle ei siirtymäjärjestelynä myönnetty väliaikaisesti kahta virkanimikettä, joista toinen oli yksikönpäällikkö ja toinen virkaa toimittava yksikönpäällikkö. Virkamiestuomioistuin toteaa, että kun otetaan huomioon laaja harkintavalta, joka toimielimillä on yksikköjensä organisoinnissa, sitä, ettei kantajaa nimetty hoitamaan väliaikaista tehtävää, jonka kesto oli rajattu kahteen kuukauteen, ei voida pitää osoituksena työpaikkakiusaamisesta.</TXT></NP><NP><NO.P>77</NO.P><TXT>Kantaja arvostelee lisäksi sitä, että häntä ei ollut marraskuussa 2002 otettu lomia ja poissaoloja koskevan tutkimuksen osallistujaluetteloon, vaikka asia koski pääasiallisesti häntä, eikä maaliskuussa 2004 niiden puhujien luetteloon, joiden oli tarkoitus tiedottaa komission henkilöstölle henkilökohtaisia oikeuksia ja perhe-etuuksia koskevaan uudistukseen tehdyistä uusista muutoksista.</TXT></NP><NP><NO.P>78</NO.P><TXT>Virkamiestuomioistuin toteaa ensinnäkin, että kantaja arvostelee kanteessaan sitä, että hänet on ensimmäisen ajanjakson aikana jätetty ulkopuolelle vain kahdesta kokouksesta, joten väite, että hänet on <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0035" ID="QS0035"/>järjestelmällisesti<QUOT.END REF.START="QS0035" CODE="201D" ID="QE0035"/> jätetty oman pääosastonsa toiminnan ulkopuolelle, ei perustu tosiseikkoihin.</TXT></NP><NP><NO.P>79</NO.P><TXT>Siltä osin kuin on kysymys erityisesti osallistumisesta marraskuussa 2002 toteutettuun tutkimukseen, on lisäksi todettava, että henkilöstöasioista vastaavan pääosaston pääjohtajan hallintoavustajan kantajalle <DATE ISO="20021111">11.11.2002</DATE> lähettämästä sähköpostista ilmenee, että hallintoavustaja oli ensin nimennyt tutkimuksen osallistujaksi loma- ja poissaoloasioissa toimivaltaisen uuden yksikön virkaa toimittavan yksikönpäällikön ja että viimeksi mainitun kieltäydyttyä kantaja oli kutsuttu osallistumaan tutkimukseen. Hallintoavustaja oli kirjoittanut kantajalle tästä, että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0036" ID="QS0036"/>[hänen] osallistumi[sensa] – – [oli] tervetullutta, ja o[lisi] vielä tervetulleempaa, jos [hän] halua[isi] osallistua ohjausryhmään<QUOT.END REF.START="QS0036" CODE="201D" ID="QE0036"/>. Kutsu ohjausryhmään osoittaa selvästi, ettei kantajaa ollut mitenkään haluttu sulkea kyseisen tutkimuksen ulkopuolelle.</TXT></NP><NP><NO.P>80</NO.P><TXT>Siitä, ettei kantajaa otettu niiden puhujien luetteloon, joiden tehtävänä oli tiedottaa komission henkilöstölle henkilökohtaisia oikeuksia ja perhe-etuuksia koskevasta uudistuksesta, on todettava, että puhujien valinta tällaiseen esittelytilaisuuteen kuului hallinnon laajaan harkintavaltaan. Kun otetaan huomioon, että kantaja oli jo ilmaissut vastustavansa uudistusta erittäin voimakkaasti, sitä, ettei häntä kutsuttu esittelemään uudistusta koko henkilöstölle, ei voida arvostella.</TXT></NP><NP><NO.P>81</NO.P><TXT>Kuudenneksi kantaja väittää, etteivät hänen esimiehensä olleet ottaneet huomioon hänen ideoitaan tai apuaan tiettyjen hallinnollisten ongelmien ratkaisemiseksi. Kantajan väitteet koskevat erityisesti kolmea asiakokonaisuutta eli komission päätöstä hajauttaa lomien ja poissaolojen hallinnointi, koulutus- ja perhelisien hallinnointia, joka oli viivästynyt huomattavasti erään toimihenkilön pitkittyneen poissaolon vuoksi, ja päätöstä luoda uusia hallintorakenteita, joita nimitettiin toimistoiksi ja joihin PMO:t kuuluvat. Kantaja väittää, että hän varoitti esimiehiään vaikeuksista ja riskeistä, joita hän näki näissä kolmessa asiakokonaisuudessa, ja ehdotti säännöllisesti ratkaisuja, jotka jätettiin järjestelmällisesti huomiotta tai joita arvioitiin kielteisesti. Kantaja on erityisesti useaan kertaan arvostellut sellaisten henkilöstöresurssien puuttumista, jotka olisivat riittäneet niiden uusien tehtävien hoitamiseen, joita hänen yksikölleen vähitellen osoitettiin.</TXT></NP><?PAGE NO="12"?><NP><NO.P>82</NO.P><TXT>Virkamiestuomioistuin toteaa, että kun otetaan huomioon laaja harkintavalta, joka toimielimillä on yksikköjensä organisoinnissa, sen enempää hallinnolliset päätökset, vaikka ne ovat vaikeita hyväksyä, kuin hallinnon kanssa syntyneet erimielisyydet yksikköjen organisoinnin alaan kuuluvista kysymyksistä eivät voi yksinään näyttää toteen työpaikkakiusaamista. Nyt käsiteltävä väite kohdistuu tässä tapauksessa todellakin hallinnollisiin päätöksiin, jotka koskevat yksikköjen organisointia ja henkilöstöresurssien osoittamista eri yksiköille. Pelkästään se seikka, ettei hallinto noudattanut kantajan ehdotuksia eikä hyväksynyt hänen pyyntöjään lisätyöntekijöistä, ei kuitenkaan sellaisenaan ole osoitus siitä, ettei häntä kuunneltu, eikä se sitä suuremmalla syyllä ole osoitus esimiesten harjoittamasta työpaikkakiusaamisesta, vaan se voi enintään olla osoitus mielipide-eroista.</TXT></NP><NP><NO.P>83</NO.P><TXT>Virkamiestuomioistuin katsoo edellä esitetyn perusteella, että kantajan esiin tuomat teot eivät erikseen tarkasteltuina voi olla osoitus työpaikkakiusaamisesta ensimmäisen ajanjakson aikana.</TXT></NP><NP><NO.P>84</NO.P><TXT>Vaikka näitä tekoja tarkasteltaisiin kokonaisuutena, virkamiestuomioistuin katsoo lisäksi, että kantaja saattoi toki pitää niitä loukkaavina, mutta ne eivät kuitenkaan ole pysyvää, toistuvaa tai järjestelmällistä sopimatonta käytöstä, joka ilmenee tahallisissa menettelyissä ja joka objektiivisesti loukkaa asianomaisen henkilön persoonaa, ihmisarvoa taikka fyysistä tai henkistä koskemattomuutta.</TXT></NP><NP><NO.P>85</NO.P><TXT>Tästä seuraa, ettei kantaja ole näyttänyt toteen, että komissio olisi tehnyt ilmeisen arviointivirheen katsoessaan ensimmäisen ajanjakson osalta, etteivät kantajan arvostelemat menettelyt merkinneet häneen kohdistuvaa työpaikkakiusaamista sen enempää erikseen kuin kokonaisuutena tarkasteltuina. Tätä ajanjaksoa koskevat väitteet on näin ollen hylättävä perusteettomina.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="6"><TITLE><TI><P>Toista ajanjaksoa koskevat väitteet</P></TI></TITLE><NP><NO.P>86</NO.P><TXT>Virkamiestuomioistuin toteaa aluksi, että riidanalainen päätös perustuu tutkimuksen loppuraporttiin, jossa todetaan seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0037" ID="QS0037"/>[C:llä] oli suosikkeja, eikä hän pystynyt piilottamaan tiettyä mieltymystä. Todistajanlausunnot ovat vahvistaneet, että [C:llä] oli taipumus jakaa työtoverit niihin, joista hän piti, ja niihin, joista hän ei pitänyt.</P><P>– –</P><P>Näyttää siltä, ettei [C:llä] ole pahansuopaa vahingoittamistarkoitusta, että hänellä on sellainen <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0038" ID="QS0038"/>vanhan koulukunnan<QUOT.END REF.START="QS0038" CODE="201D" ID="QE0038"/> tyyli, jossa esimiehillä on lähestulkoon isällinen asenne työntekijöitään kohtaan, ja ettei hän ymmärrä, että hänen huomautustensa kohteena olevat voivat loukkaantua.</P><P>Tutkimuksesta ilmenee myös, ettei [C:n] asenne kohdistu kehenkään työtoveriin erityisesti vaan koko hänen <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0039" ID="QS0039"/>huonoiksi<QUOT.END REF.START="QS0039" CODE="201D" ID="QE0039"/>luokittelemiensa työntekijöiden ryhmään, johon [kantaja] kuului olematta kuitenkaan ainoa. Useat todistajat ovat todenneet, että sama henkilö saattaa jonain päivänä kuulua <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0040" ID="QS0040"/>hyviin<QUOT.END REF.START="QS0040" CODE="201D" ID="QE0040"/> ja seuraavana päivänä <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0041" ID="QS0041"/>huonoihin<QUOT.END REF.START="QS0041" CODE="201D" ID="QE0041"/>, mikä riippuu [C:n] mielialasta tai muista seikoista.<QUOT.END REF.START="QS0037" CODE="201D" ID="QE0037"/></P></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>87</NO.P><TXT>Tutkimuksen loppuraportin sanamuodosta itsestään ilmenee siis, että päätelmä, ettei C:n menettely ollut kantajaan kohdistuvaa työpaikkakiusaamista, perustui ensisijaisesti pahansuovan aikomuksen puuttumiseen. Tämä päätelmä on toistettu riidanalaisessa päätöksessä, jonka mukaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0042" ID="QS0042"/>[t]utkimuksessa on – – myös pystytty osoittamaan, ettei [C:llä] ollut pahansuopaa tarkoitusta [kantajaa] kohtaan<QUOT.END REF.START="QS0042" CODE="201D" ID="QE0042"/>. Tämä tutkimuksen suorittajan kyseisessä raportissa ja nimittävän viranomaisen riidanalaisessa päätöksessä esittämä tulkinta jättää kuitenkin huomiotta, että kysymys voi olla henkilöstösääntöjen 12 a artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta työpaikkakiusaamisesta, vaikka kiusaaja ei olisi tarkoittanut teoillaan loukata uhrin ihmisarvoa tai heikentää tahallaan hänen työolojaan (ks. em. asia Q v. komissio, tuomion 144 kohta ja em. asia Labiri v. ETSK, tuomion 68 kohta), ja näin voi olla silloinkin, kun sama menettely kohdistuu useisiin virkamiehiin.</TXT></NP><?PAGE NO="13"?><NP><NO.P>88</NO.P><TXT>Tutkimuksen suorittajan toteamus, jonka mukaan C ei ymmärtänyt, <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0043" ID="QS0043"/>että hänen huomautustensa kohteena olevat voivat loukkaantua<QUOT.END REF.START="QS0043" CODE="201D" ID="QE0043"/>, voi olla relevantti vastattaessa kysymykseen pahansuovan tarkoituksen olemassaolosta, mutta se ei millään tavalla näytä toteen, ettei C:n menettely voinut olla henkilöstösääntöjen 12 a artiklan 3 kohdassa tarkoitettua työpaikkakiusaamista. Virkamiestuomioistuin toteaa joka tapauksessa, ettei tällainen toteamus perustu tosiseikkoihin, siltä osin kuin on kysymys kantajasta, joka oli C:lle <DATE ISO="20050525">25.5.2005</DATE> lähettämässään sähköpostissa selvästi ilmoittanut tälle, että hänen mielestään tietyt C:n menettelyt <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0044" ID="QS0044"/>loukkasivat asiakokonaisuuksista vastaavien henkilöiden ihmisarvoa ja ammattitaitoa<QUOT.END REF.START="QS0044" CODE="201D" ID="QE0044"/> ja olivat työpaikkakiusaamista.</TXT></NP><NP><NO.P>89</NO.P><TXT>Tutkimuksen loppuraportista ilmenee myös, että tutkimuksen suorittajan käsityksen mukaan C:n menettely ei ollut työpaikkakiusaamista sen vuoksi, ettei se kohdistunut erityisesti kantajaan vaan määrittelemättömään joukkoon muita ihmisiä. Tällaisella toteamuksella ei ole kuitenkaan mitään oikeudellista perustaa. Se ei nimittäin suinkaan poista kuvaillulta menettelyltä työpaikkakiusaamisen luonnetta vaan väistämättä tekee henkilöstösääntöjen 12 a artiklan rikkomisesta vakavamman, sillä tämän säännöksen 1 kohdassa kielletään ”[kaikilta] virkamieh[iltä] – – kaikenlai[nen] työpaikkakiusaami[nen]. Tutkimuksen suorittajan logiikan mukaan oletettu kiusaaja voisi tiettyyn henkilöön kohdistuvaa työpaikkakiusaamista koskevilta väitteitä välttyäkseen ulottaa menettelynsä koskemaan suurempaa ihmisjoukkoa sen sijaan, että hän lopettaisi moititun käytöksen.</TXT></NP><NP><NO.P>90</NO.P><TXT>Näin ollen on todettava, että riidanalainen päätös perustuu oman sanamuotonsa mukaan työpaikkakiusaamisen käsitteen tulkintaan, joka on ristiriidassa henkilöstösääntöjen 12 a artiklan 3 kohdan kanssa.</TXT></NP><NP><NO.P>91</NO.P><TXT>Virkamiestuomioistuin toteaa, että riidanalaisessa päätöksessä on joka tapauksessa arvioitu tiettyjä kantajan esiin tuomia seikkoja ilmeisen virheellisellä tavalla.</TXT></NP><NP><NO.P>92</NO.P><TXT>Siltä osin kuin on kysymys toisesta ajanjaksosta, kantaja nimittäin arvostelee C:tä useista menettelyistä ja erityisesti siitä, että C esitti halventavia huomautuksia tai arvosteluja kokouksissa tai useille henkilöille lähettämissään sähköposteissa, sekä siitä, että C syrjäytti hänet järjestelmällisesti.</TXT></NP><NP><NO.P>93</NO.P><TXT>Tutkimuksen loppuraportista ilmenee tältä osin, että C:llä oli taipumus <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0045" ID="QS0045"/>sortua kommentoimaan henkilöstön yksityisasioita, lähettää [kopioita] kirjeenvaihdostaan kolmansille tai työtovereilleen, ottaa yhteyttä suoraan toimihenkilöihin sivuuttaen yksikönpäälliköt tai tuntea mieltymystä tiettyihin työtovereihin mutta ei toisiin<QUOT.END REF.START="QS0045" CODE="201D" ID="QE0045"/>. Lisäksi loppuraportissa tuodaan esiin useita sähköposteja, jotka osoittavat, että C <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0046" ID="QS0046"/>teki joskus päätöksiä kuulematta asianomaista yksikönpäällikköä<QUOT.END REF.START="QS0046" CODE="201D" ID="QE0046"/>. Tutkimuksen loppuraportista sitä paitsi ilmenee, että C on häntä kuultaessa itse myöntänyt esittäneensä hänen alaisuudessaan olleista yksikönpäälliköistä kielteisiä arvosteluja vastauksissa, joita hän antoi PMO:n puoleen kääntyneille virkamiehille tai toimihenkilöille, ja lähettäneensä vastauksista kopion asianomaisille yksikönpäälliköille, mutta tämä menettely oli vain <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0047" ID="QS0047"/>ilmaus hänen huolestaan palvella moitteettomasti ja nopeasti<QUOT.END REF.START="QS0047" CODE="201D" ID="QE0047"/>.</TXT></NP><NP><NO.P>94</NO.P><TXT>Virkamiestuomioistuin huomauttaa ensinnäkin, että tietyt edellä mainituista C:n menettelyistä olivat tahallisia ja toistuvia ja omiaan aiheuttamaan objektiivisesti seurauksia, joiden johdosta kantajan maine huononi ja hänen työolonsa heikkenivät.</TXT></NP><NP><NO.P>95</NO.P><TXT>Kantaja arvostelee erityisesti sitä, että C antoi <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0048" ID="QS0048"/>suoraan ohjeita hänen alaisuudessaan olleelle henkilöstölle ilmoittamatta siitä hänelle<QUOT.END REF.START="QS0048" CODE="201D" ID="QE0048"/>. Jollei tällainen menettely ole perusteltu erityisten olosuhteiden vuoksi (ks. vastaavasti em. asia Skareby v. komissio, tuomion 80 kohta), se on omiaan viemään yksikönpäälliköltä kaiken uskottavuuden alaisten silmissä, joten sitä voidaan luonnehtia työpaikkakiusaamiseksi. Komissio ei ole tässä tapauksessa esittänyt virkamiestuomioistuimelle mitään selitystä, joka voisi näyttää toteen, että erityiset olosuhteet saattoivat tehdä riidanalaisen menettelyn perustelluksi, ja tutkimuksen suorittaja tyytyy tutkimuksen loppuraportissa toteamaan tästä seikasta,<?PAGE NO="14"?> että C:n johtamistyyli oli <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0049" ID="QS0049"/>hyvin suora ja mikrojohtamisen tyyppinen<QUOT.END REF.START="QS0049" CODE="201D" ID="QE0049"/>. Komissio on näin ollen tehnyt ilmeisen arviointivirheen pitäessään poissuljettuna, että C:n moitittu menettely olisi voinut täyttää työpaikkakiusaamisen tunnusmerkistön.</TXT></NP><NP><NO.P>96</NO.P><TXT>Kantaja katsoo lisäksi, että komissio teki ilmeisen arviointivirheen, koska se ei pitänyt työpaikkakiusaamisena sitä, että hänen pätevyyttään on suoraan arvosteltu julkisesti tai muille virkamiehille lähetetyissä sähköposteissa. Komissio vastaa tähän, että oikeuskäytännön mukaan viestit, joiden sisältö on – kantajan arvostelemien viestien tavoin – hierarkkisen suhteen tavanomaisissa rajoissa, eivät täytä työpaikkakiusaamisen tunnusmerkistöä.</TXT></NP><NP><NO.P>97</NO.P><TXT>Virkamiestuomioistuin toteaa, että vaikka alaisen työn arvostelemisen on oltava sallittua, koska muutoin yksikön hallinnoinnista tehtäisiin käytännössä mahdotonta, komission mainitsemassa oikeuskäytännössä täsmennetään, että hierarkkisen suhteen tavanomaisiin rajoihin sisältyvät viestit, jotka eivät sisällä mitään kunniaa loukkaavaa tai pahansuopaa ilmaisua ja jotka on lähetetty vain asianomaiselle henkilölle tai joista on lähetty kopioita, kun se on perusteltua yksikön edun vuoksi (asia T-154/05, Lo Giudice v. komissio, tuomio <DATE ISO="20071025">25.10.2007</DATE>, 104 ja 105 kohta). Virkamiestuomioistuin toteaa, että tutkimuksen loppuraportissa tyydytään huomauttamaan, että C:llä oli sellainen <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0050" ID="QS0050"/>vanhan koulukunnan<QUOT.END REF.START="QS0050" CODE="201D" ID="QE0050"/>tyyli, jossa esimiehillä <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0051" ID="QS0051"/>on lähestulkoon isällinen asenne työntekijöitään kohtaan<QUOT.END REF.START="QS0051" CODE="201D" ID="QE0051"/>, eikä siinä mainita yksikön etuun liittyviä syitä, jotka saattaisivat tehdä perustelluksi kantajaan kohdistuvaa avointa arvostelua sisältävien viestien kopioiden lähettämisen useille työtovereille, muun muassa suoraan kantajan alaisuudessa työskennelleille toimihenkilöille tai kantajan yksiköstä tietoja pyytäneille virkamiehille.</TXT></NP><NP><NO.P>98</NO.P><TXT>Edellä todetun perusteella on syytä kumota riidanalainen päätös siltä osin kuin se perustuu toisen ajanjakson osalta tutkimuksen loppuraporttiin, jossa on ilmeinen arviointivirhe, koska siinä suljetaan pois, että työpaikkakiusaamista voisi olla yhtäältä se, että johtaja antaa säännöllisesti ohjeita henkilöstölle ilmoittamatta siitä etukäteen vastuussa olevalle yksikönpäällikölle ja ilman että olisi olemassa erityisiä olosuhteita, joiden vuoksi tällainen menettely voisi olla perusteltu, ja toisaalta se, että esimies lähettää virkamieheen kohdistuvaa avointa arvostelua sisältäviä viestejä kopioiden ne usealle työtoverille, vaikka ei ole olemassa yksikön vaatimuksia, joiden vuoksi tällainen käytäntö olisi perusteltu.</TXT></NP><NP><NO.P>99</NO.P><TXT>Koska riidanalainen päätös on oikeudellisen virheen ja ilmeisen arviointivirheen vuoksi kumottava siltä osin kuin se koskee toista ajanjaksoa, virkamiestuomioistuin katsoo, ettei ole syytä tarkastella kantajan toisesta ajanjaksosta esittämiä muita väitteitä.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Toinen kanneperuste, joka koskee henkilöstösääntöjen 1 d artiklan rikkomista</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="5"><TITLE><TI><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>Asianosaisten lausumat</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>100</NO.P><TXT>Kantajan mukaan riidanalaisella päätöksellä rikotaan henkilöstösääntöjen 1 d artiklaa, koska häntä on syrjitty ikänsä perusteella. Kantaja katsoo tältä osin, että häneen kohdistunut työpaikkakiusaaminen alkoi samaan aikaan, kun hän täytti varhaiseläkkeelle siirtymistä koskevaan menettelyyn osallistumisen edellytykset.</TXT></NP><NP><NO.P>101</NO.P><TXT>Vastaaja vaatii tämän kanneperusteen hylkäämistä.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="5"><TITLE><TI><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>102</NO.P><TXT>Virkamiestuomioistuin toteaa, että kantaja esittää pelkkiä oletuksia tuomatta esiin mitään seikkaa, josta voisi käydä ilmi, että häntä on syrjitty iän perusteella.</TXT></NP><?PAGE NO="15"?><NP><NO.P>103</NO.P><TXT>Tästä syystä kanneperuste on jätettävä tutkimatta.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P>3.</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Kolmas kanneperuste, joka koskee avustamisvelvollisuuden laiminlyöntiä</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="5"><TITLE><TI><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>Asianosaisten lausumat</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>104</NO.P><TXT>Kantajan mukaan riidanalainen päätös on kumottava sen vuoksi, että komissio on laiminlyönyt avustamisvelvollisuutensa.</TXT></NP><NP><NO.P>105</NO.P><TXT>Kantaja moittii komissiota erityisesti siitä, ettei tämä toteuttanut välittömästi kiireellisiä toimenpiteitä kantajan vuoden 2001 ja tammikuun 2006 välillä toteuttamien epävirallisten toimenpiteiden jälkeen eikä myöskään kantajan <DATE ISO="20071205">5.12.2007</DATE> esittämän sellaisen pyynnön jälkeen, jossa hän pyysi komissiota tutkimuksen aloittamisen lisäksi myös <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0052" ID="QS0052"/>suojelemaan [häntä] sekä sisäisillä ohjeilla – – että korvaamalla [aiheutuneen] taloudellisen rasitteen<QUOT.END REF.START="QS0052" CODE="201D" ID="QE0052"/>.</TXT></NP><NP><NO.P>106</NO.P><TXT>Komissio vastaa tähän, että kantajan toteuttamat epäviralliset toimenpiteet eivät tuoneet esille seikkoja, jotka merkitsevät työpaikkakiusaamista, mikä selittää, miksi avustamispyynnön jälkeen ei toteutettu kiireellisiä toimenpiteitä. Komissio huomauttaa lisäksi, että kantaja oli pitkällä sairauslomalla helmikuusta 2008 alkaen eikä palannut tehtäviinsä ennen siirtymistään eläkkeelle helmikuussa 2009.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="5"><TITLE><TI><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>107</NO.P><TXT>Virkamiestuomioistuin muistuttaa, että henkilöstösääntöjen 24 artikla, jossa toimielimille asetetaan velvollisuus avustaa virkamiehiään, sisältyy II osastoon, joka koskee <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0053" ID="QS0053"/>virkamiehen oikeuksia ja velvollisuuksia<QUOT.END REF.START="QS0053" CODE="201D" ID="QE0053"/>. Tästä seuraa, että jokaisessa tilanteessa, jossa vaaditut tosiseikkoihin perustuvat edellytykset täyttyvät, tämä avustamisvelvollisuus vastaa kyseessä olevan virkamiehen henkilöstösääntöjen mukaista oikeutta (edellä 52 kohdassa mainittu asia komissio v. Q, tuomion 83 kohta).</TXT></NP><NP><NO.P>108</NO.P><TXT>Hallinnon on tämän säännöksen mukaisen avustamisvelvollisuuden perusteella yksikön järjestyksen ja työrauhan vaarantuessa puututtava riittävän voimakkaasti asioiden kulkuun ja toimittava olosuhteiden edellyttämällä nopeudella ja huolellisuudella tosiseikkojen toteamiseksi ja asianmukaisten johtopäätösten tekemiseksi niiden perusteella tietoisena kaikesta asiaan liittyvästä. Tätä tarkoitusta varten riittää, että toimielimeltään suojaa vaativa virkamies esittää edes vähäistä näyttöä siitä, että hyökkäykset, joiden kohteeksi hän väittää joutuneensa, ovat todellisia. Kyseisen toimielimen on toteutettava tällaisten seikkojen perusteella asianmukaiset toimenpiteet ja erityisesti tehtävä hallinnollinen tutkimus todetakseen kantelun taustalla olevat tosiseikat (em. asia komissio v. Q, tuomion 84 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja tarvittaessa toteutettava väliaikaisia etäännyttämistoimenpiteitä suojellakseen ennalta ehkäisevästi sellaisen virkamiehen terveyttä ja turvallisuutta, jonka oletetaan joutuneen jonkin kyseisessä säännöksessä tarkoitetun toimen uhriksi (em. asia komissio v. Q, tuomion 92 kohta).</TXT></NP><NP><NO.P>109</NO.P><TXT>Kanneperusteeseen, jonka mukaan avustamisvelvollisuutta on laiminlyöty, koska varotoimenpiteitä ei toteutettu, ei kuitenkaan voida vedota tehokkaasti, kuten kantaja on pyrkinyt tekemään, riidanalaisen päätöksen kaltaisen sellaisen päätöksen kumoamista koskevien vaatimusten tueksi, jolla lopetetaan ilman jatkotoimia tutkimus, joka koskee työpaikkakiusaamista, jonka kohteeksi työntekijä katsoo joutuneensa.</TXT></NP><NP><NO.P>110</NO.P><TXT>Vaikka kantaja pystyisi näyttämään toteen, että komissio on laiminlyönyt avustamisvelvollisuuttaan, koska se ei ole toteuttanut tällaisia toimenpiteitä tilanteen edellyttämällä nopeudella, tällaisella henkilöstösääntöjen 24 artiklan rikkomisella ei olisi mitään vaikutusta riidanalaisen päätöksen lainmukaisuuteen (ks. virkamiehen virantoimituksesta pidättämistä koskevan päätöksen mahdollisen<?PAGE NO="16"?> lainvastaisuuden vaikutuksista kyseiselle virkamiehelle määrätyn kurinpitoseuraamuksen lainmukaisuuteen asia F-54/11, BG v. oikeusasiamies, tuomio <DATE ISO="20120717">17.7.2012</DATE>, 83 kohta, valitus vireillä unionin yleisessä tuomioistuimessa, asia T-406/12 P; ks. vastaavasti myös em. asia Cerafogli v. EKP, tuomion 201 kohta), ja näin on sitäkin suuremmalla syyllä, koska kantaja ei vaatinut komissiota toteuttamaan turvaamistoimia hänen avustamispyyntöään tukevien todisteiden suojaamiseksi.</TXT></NP><NP><NO.P>111</NO.P><TXT>Kanneperuste on siten hylättävä tehottomana.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P>4.</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Neljäs kanneperuste, joka koskee huolenpitovelvollisuuden laiminlyöntiä ja hyvän hallinnon periaatteen loukkaamista</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="5"><TITLE><TI><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>Asianosaisten lausumat</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>112</NO.P><TXT>Kantaja esittää tässä kanneperusteessa kaksi väitettä, joista ensimmäinen koskee tutkimuksen kohtuutonta kestoa ja toinen tutkimuksen kulkua.</TXT></NP><NP><NO.P>113</NO.P><TXT>Kantaja katsoo ensimmäisessä väitteessään, että tutkimuksen 32 kuukauden pituinen kokonaiskesto on kohtuuton ja ettei se, että tutkimuksen suorittajalle annettiin muita tehtäviä, jotka estivät häntä omistautumasta tutkimukselle, voi osoittaa tätä käsitystä vääräksi, koska komission kuului varmistua siitä, että kantajan kantelun tutkintaan liittyvät toiminnat organisoidaan hyvin.</TXT></NP><NP><NO.P>114</NO.P><TXT>Toisessa väitteessään kantaja arvostelee sitä, että komissio kuuli tutkimuksen yhteydessä <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0054" ID="QS0054"/>[vain] kymmentä henkilöä<QUOT.END REF.START="QS0054" CODE="201D" ID="QE0054"/>, vaikka hän oli antanut avustamispyynnössään luettelon 52 todistajasta. Kantaja huomauttaa lisäksi, ettei tutkimuksen suorittaja noudattanut hänen pyyntöään, että tämä kuulisi työterveysyksikköä ja tutustuisi komission sovitteluelimen asiakirja-aineistoon sellaisten kantelujen olemassaolosta, joita on tehty C:n muihin virkamiehiin kohdistamasta väitetysti sopimattomasta menettelystä. Kantaja arvioi edelleen, että tutkimus oli annettu sellaisten henkilöiden tehtäväksi, joilla ei ollut mitään erityistä kokemusta työpaikkakiusaamisesta. Kantaja katsoo lopuksi, että tutkimuksen yleinen kulku osoittaa, kuinka vähän merkitystä komissio antoi hänen pyyntönsä käsittelylle.</TXT></NP><NP><NO.P>115</NO.P><TXT>Komissio vaatii tämän kanneperusteen hylkäämistä.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="5"><TITLE><TI><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>116</NO.P><TXT>Ensimmäisestä väitteestä virkamiestuomioistuin muistuttaa aluksi, että velvollisuus toimia kohtuullisessa ajassa hallintomenettelyissä on unionin oikeuden yleinen periaate, jonka noudattaminen unionin tuomioistuinten on taattava ja joka mainitaan perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohdassa osana oikeutta hyvään hallintoon (asia T-394/03, Angeletti v. komissio, tuomio <DATE ISO="20060411">11.4.2006</DATE>, 162 kohta; asia T‑390/10 P, Füller-Tomlinson v. parlamentti, tuomio <DATE ISO="20121206">6.12.2012</DATE>, 115 kohta ja asia F‑53/09, J v. komissio, tuomio <DATE ISO="20110511">11.5.2011</DATE>, 113 kohta).</TXT></NP><NP><NO.P>117</NO.P><TXT>On lisäksi todettava, että kun toimielimet joutuvat käsittelemään niin vakavaa asiaa kuin työpaikkakiusaaminen, niillä on velvollisuus vastata henkilöstösääntöjen 24 artiklan mukaisen pyynnön esittävälle virkamiehelle nopeasti ja huolehtivaisesti osoittaen. Komissio sitä paitsi itse katsoo ihmisarvon suojelemisesta sekä työpaikkakiusaamisen ja sukupuolisen häirinnän estämisestä komissiossa <DATE ISO="20060426">26.4.2006</DATE> tekemänsä päätöksen 6.1 kohdassa, että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0055" ID="QS0055"/>kaikki avustamispyynnöt, jotka ovat peräisin työpaikkakiusaamistilanteeseen vetoavilta henkilöitä, [on] käsitel[tävä] mahdollisimman nopeasti<QUOT.END REF.START="QS0055" CODE="201D" ID="QE0055"/> (jäljempänä <DATE ISO="20060426">26.4.2006</DATE> tehty päätös).</TXT></NP><NP><NO.P>118</NO.P><TXT>Käsiteltävässä asiassa kantaja esitti avustamispyynnön <DATE ISO="20071205">5.12.2007</DATE>, ja päätös sen käsittelyn lopettamisesta ilman jatkotoimia annettiin hänelle tiedoksi <DATE ISO="20100810">10.8.2010</DATE> eli yli kaksi vuotta ja kahdeksan kuukautta myöhemmin.</TXT></NP><?PAGE NO="17"?><NP><NO.P>119</NO.P><TXT>Vaikka menettelyn kokonaiskesto vaikuttaa ensi arviolta epätavanomaisen pitkältä, on kuitenkin muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan se, ettei nimittävä viranomainen ole vastannut vaaditulla nopeudella henkilöstösääntöjen 24 artiklan mukaiseen avustamispyyntöön, millä se on laiminlyönyt huolenpitovelvollisuutensa, ei voi sellaisenaan vaikuttaa sen päätöksen laillisuuteen, jolla kyseisen avustamispyynnön perusteella työpaikkakiusaamisesta aloitettu tutkimus lopetetaan ilman jatkotoimia. Jos tällainen päätös nimittäin olisi kumottava pelkästään sen vuoksi, että se tehtiin myöhässä, uusi päätös, jolla kumottu päätös olisi korvattava, ei voisi missään tapauksessa olla vähemmän myöhässä kuin se (yhdistetyt asiat F-138/06 ja F-37/08, Meister v. SMHV, tuomio <DATE ISO="20090518">18.5.2009</DATE>, 76 kohta).</TXT></NP><NP><NO.P>120</NO.P><TXT>Ensimmäinen väite on näin ollen tehoton, joten se on hylättävä.</TXT></NP><NP><NO.P>121</NO.P><TXT>Tutkimuksen kulkua koskevasta toisesta väitteestä on todettava, ettei tutkimuksen suorittajan kokemattomuuteen perustuvaa argumenttia voida hyväksyä. Aluksi on nimittäin todettava, että kantaja oli itse pyytänyt komission pääsihteeriä antamaan tutkimuksen henkilöstöasioista vastaavan pääosaston ulkopuolisen tutkijan tehtäväksi. Asiakirja-aineistosta ilmenee lisäksi, että tutkimuksen suorittaja sai koko tutkimuksen ajan teknistä apua IDOCilta ja erityisesti apua IDOCin kokeneelta työntekijältä. Kun otetaan vielä huomioon laaja harkintavalta, joka toimielimillä on sen valitsemisessa, kenen tehtäväksi ne antavat työpaikkakiusaamista koskevan tutkimuksen, kantaja ei voi pätevästi riitauttaa komission valintaa tukeutumalla tutkimuksen suorittajan ja tätä avustaneen IDOCin työntekijän väitettyyn kokemattomuuteen.</TXT></NP><NP><NO.P>122</NO.P><TXT>Tutkimuksen suppeutta koskevasta väitteestä on todettava, että tutkimuksen loppuraportista ilmenee tutkimuksen suorittajan vakuuttavan, että hän suoritti tutkimus- ja tiedonhankintatoimenpiteitä komission sovittelijan luona ja komission työterveysyksikössä.</TXT></NP><NP><NO.P>123</NO.P><TXT>Todistajien lukumäärästä ja valinnasta on todettava, että pitää paikkansa, että tutkimuksen suorittaja päätti kuulla kantajan lisäksi vain kahtatoista henkilöä ja että eräät näistä olivat henkilöitä, joiden kantaja oli väittänyt kiusanneen häntä tai jättäneen reagoimatta työpaikkakiusaamiseen, jonka kohteeksi hän katsoi joutuneensa.</TXT></NP><NP><NO.P>124</NO.P><TXT>On kuitenkin huomautettava, että hallinnollisesta tutkimuksesta vastaavalla viranomaisella, jonka on tutkittava sen käsiteltäväksi saatetut asiat oikeasuhteisesti, on laaja harkintavalta tutkimuksen suorittamisessa ja erityisesti todistajien tekemän yhteistyön laadun ja hyödyllisyyden arvioinnissa (ks. em. asia Skareby v. komissio, tuomion 38 kohta).</TXT></NP><NP><NO.P>125</NO.P><TXT>Virkamiestuomioistuin katsoo kuitenkin, että tutkimuksen suorittajalla oli käytettävissään asiakirja-aineistoon sisältyvät riittävät tiedot voidakseen ratkaista, täyttivätkö kantajan kantelun kohteena olevat teot työpaikkakiusaamisen tunnusmerkistön. Tutkimuksen suorittaja oli erityisesti toisen ajanjakson osalta kartoittanut hyvin tosiseikat, jotka saattoivat näyttää työpaikkakiusaamisen toteen, vaikka hän katsoikin lopuksi, ettei mitään työpaikkakiusaamista ollut tässä tapauksessa näytetty toteen.</TXT></NP><NP><NO.P>126</NO.P><TXT>Näiden seikkojen valossa ei voida katsoa, että tutkimuksen suorittaja olisi laiminlyönyt huolenpitovelvollisuutta tai loukannut hyvän hallinnon periaatetta päättäessään kuulla pienempää määrää todistajia, kuin mitä kantaja oli ehdottanut.</TXT></NP><NP><NO.P>127</NO.P><TXT>Kanneperusteeseen sisältyvä toinen väite on näin ollen hylättävä perusteettomana ja neljäs kanneperuste on hylättävä kokonaisuudessaan.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><?PAGE NO="18"?><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P>5.</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Viides kanneperuste, joka koskee perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="5"><TITLE><TI><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>Asianosaisten lausumat</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>128</NO.P><TXT>Kantajan mukaan komissio katsoo riidanalaisessa päätöksessä tutkimuksen loppuraportin ja tutkimuksen aikana hankittujen todistajanlausuntojen perusteella, ettei kysymys ole työpaikkakiusaamisesta. . Kantajan nimenomaisista pyynnöistä huolimatta hänelle ei ole kuitenkaan toimitettu tutkimuksen loppuraporttia eikä todistajien kuulemisista laadittuja pöytäkirjoja.</TXT></NP><NP><NO.P>129</NO.P><TXT>Kantaja katsoo tämän vuoksi, ettei hän ole pystynyt arvioimaan, onko riidanalainen päätös aiheellinen, joten hän on joutunut nostamaan tämän kanteen saadakseen tietoonsa päätöksen perustelut.</TXT></NP><NP><NO.P>130</NO.P><TXT>Komissio vastaa tähän yhtäältä, että riidanalaisen päätöksen perustelut ovat riittävät, ja toisaalta, ettei henkilöstösääntöjen 25 artiklassa aseteta velvollisuutta antaa tiedoksi hallinnollisen tutkimuksen loppuraporttia eikä tutkimuksen yhteydessä suoritettujen kuulemisten pöytäkirjaa. Komissio on istunnossa todennut, ettei perustelujen tyhjentävyyttä voida arvostella abstraktisti vaan siinä on otettava huomioon tapauksen erityispiirteet. Komissio toteaa tästä, että tutkimus oli erityinen sen vuoksi, että kantaja oli siinä mukana erittäin tiiviisti, ja hänellä oli siis <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0056" ID="QS0056"/>erityisen todistajan<QUOT.END REF.START="QS0056" CODE="201D" ID="QE0056"/> asema ja aktiivinen rooli koko menettelyn ajan. Komission mukaan sillä oli lisäksi mahdollisuus täydentää perusteluja valituksen hylkäämisestä tehdyssä päätöksessä, minkä se myös teki.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="5"><TITLE><TI><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta</TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="6"><TITLE><TI><P>Alustavat huomautukset</P></TI></TITLE><NP><NO.P>131</NO.P><TXT>Virkamiestuomioistuin on neljää ensimmäistä kanneperustetta tarkastellessaan ottanut huomioon itse riidanalaisen päätöksen sanamuodon, valituksen hylkäämisestä tehdyn päätöksen ja komission esittämän tutkimuksen loppuraportin, joka toimitettiin kantajalle vasta virkamiestuomioistuimen päättämien prosessinjohtotoimenpiteiden yhteydessä. Viidennessä kanneperusteessa kantaja arvostelee sitä, että riidanalaista päätöstä ei ole perusteltu. Virkamiestuomioistuin tutkii näin ollen aluksi, oliko riidanalaisessa päätöksessä riittävät perustelut, ja jos näin ei ollut, se tutkii, voitiinko riidanalaisen päätöksen perusteluja täydentää valituksen hylkäämisestä tehdyn päätöksen yhteydessä tai oikeudenkäyntimenettelyn aikana.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="6"><TITLE><TI><P>Tutkimusraporttia ei ole toimitettu kantajalle ennen kanteen nostamista</P></TI></TITLE><NP><NO.P>132</NO.P><TXT>Virkamiestuomioistuin huomauttaa, että kun on kysymys päätöksestä, jolla lopetetaan henkilöstösääntöjen 24 artiklan nojalla esitetyn avustamispyynnön johdosta aloitettu hallinnollinen tutkimus ilman jatkotoimia, henkilöstösääntöjen 25 artiklan toisessa kohdassa ei aseteta mitään nimenomaista velvollisuutta toimittaa kantelijalle sen enempää hallinnollisen tutkimuksen loppuraporttia kuin tutkimuksen yhteydessä suoritettujen kuulemisten pöytäkirjoja.</TXT></NP><NP><NO.P>133</NO.P><TXT>On kuitenkin todettava, että jollei tutkimuksen kohteena olleiden ja siinä todistaneiden henkilöiden etujen suojaamisesta muuta johdu, missään henkilöstösääntöjen säännöksessä ei myöskään kielletä toimittamasta tutkimuksen loppuraporttia kolmannelle, jolla on perusteltu intressi saada tutustua siihen, kuten henkilöstösääntöjen 24 artiklaan perustuvan pyynnön esittäneelle henkilölle. Oikeuskäytännöstä ilmenee sitä paitsi, että toimielimet ovat toisinaan toimineet näin ja toimittaneet tutkimuksen loppuraportin kantelijoille joko ennen kanteen nostamista liittämällä sen kantelusta tehtyyn lopulliseen päätökseen (em. asia Lo Giudice v. komissio, tuomion 163 kohta ja em. asia Cerafogli v. EKP, tuomion 108 kohta) tai pannakseen täytäntöön virkamiestuomioistuimen päättämän prosessijohtotoimen, kuten tässä tapauksessa.</TXT></NP><?PAGE NO="19"?><NP><NO.P>134</NO.P><TXT>Virkamiestuomioistuin muistuttaa joka tapauksessa, että käsiteltävä kanneperuste kohdistuu siihen, onko riidanalainen päätös henkilöstösääntöjen 25 artiklan toisen kohdan vaatimusten mukainen. Virkamiestuomioistuimen ei näin ollen ole tarpeen ratkaista tämän kanneperusteen yhteydessä, onko komissio mahdollisesti velvollinen toimittamaan tutkimuksen loppuraportin ja todistajanlausuntojen pöytäkirjat kantajalle. On nimittäin täysin mahdollista, että päätöksen, jolla työpaikkakiusaamista koskeva tutkimus lopetetaan ilman jatkotoimia, perustelut ovat riittävät ilman, että siinä on turvauduttu muuhun ulkoiseen selvitykseen.</TXT></NP><NP><NO.P>135</NO.P><TXT>Tästä seuraa, että väite, joka koskee sitä, ettei tutkimuksen loppuraporttia ja siihen liitettyjä kuulemisten pöytäkirjoja ole toimitettu kantajalle, on hylättävä tehottomana.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="6"><TITLE><TI><P>Riidanalaisen päätöksen perustelut</P></TI></TITLE><NP><NO.P>136</NO.P><TXT>Asianomaiselle vastaisten päätösten perustelemista koskevasta velvollisuudesta virkamiestuomioistuin muistuttaa, että unionin oikeusjärjestyksessä myönnettyihin takeisiin hallinnollisissa menettelyissä kuuluu erityisesti perusoikeuskirjan 41 artiklassa vahvistettu hyvän hallinnon periaate (ks. asia T-387/09, Applied Microengineering v. komissio, tuomio <DATE ISO="20120927">27.9.2012</DATE>, 76 kohta), johon sisältyy erityisesti <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0057" ID="QS0057"/>hallintoelinten velvollisuus perustella päätöksensä<QUOT.END REF.START="QS0057" CODE="201D" ID="QE0057"/>.</TXT></NP><NP><NO.P>137</NO.P><TXT>Velvollisuus perustella asianomaiselle vastaiset päätökset on lisäksi unionin oikeuden keskeinen periaate, josta voidaan poiketa vain pakottavista syistä (k. asia T-218/02, Napoli Buzzanca v. komissio, tuomio <DATE ISO="20050929">29.9.2005</DATE>, 57 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja asia T-404/06 P, ETF v. Landgren, tuomio <DATE ISO="20090908">8.9.2009</DATE>, 148 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP><NP><NO.P>138</NO.P><TXT>Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 296 artiklassa edellytetyistä perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimenpiteen tekijän päättely (ks. vastaavasti asia C-210/03, Swedish Match, tuomio <DATE ISO="20041214">14.12.2004</DATE>, 63 kohta).</TXT></NP><NP><NO.P>139</NO.P><TXT>Velvollisuuden, jonka mukaan kaikki virkamiehelle vastaiset päätökset on perusteltava ja josta säädetään henkilöstösääntöjen 25 artiklan toisessa kohdassa, jossa vain toistetaan SEUT 296 artiklassa asetettu yleinen velvollisuus toimielinten ja niiden työntekijöiden välisten suhteiden erityisessä asiayhteydessä, tarkoitus on, että asianomainen saa riittävät tiedot siitä, onko päätös asianmukainen vai onko siinä sellainen virhe, jonka nojalla sen laillisuus voidaan riitauttaa, ja että unionin tuomioistuimet voivat tutkia sen laillisuuden (em. asia Lo Giudice v. komissio, tuomion 160 kohta).</TXT></NP><NP><NO.P>140</NO.P><TXT>Henkilöstösääntöjen 25 artiklan toista kohtaa koskevassa oikeuskäytännössä on lisäksi täsmennetty, että virkamiehelle vastaisten päätösten perustelemista koskevan velvollisuuden laajuutta arvioitaessa on otettava huomioon kyseisen päätöksen sanamuodon lisäksi myös päätökseen liittyvät konkreettiset seikat sekä asiaa koskevat oikeussäännöt (em. asia Lo Giudice v. komissio, tuomion 163 kohta ja em. asia Skareby v. komissio, tuomion 74 kohta) ja että perustelut on pääsääntöisesti annettava tiedoksi asianomaiselle samaan aikaan kuin hänelle vastainen päätös (asia 195/80, Michel v. parlamentti, tuomio <DATE ISO="19811126">26.11.1981</DATE>, 22 kohta).</TXT></NP><NP><NO.P>141</NO.P><TXT>Henkilöstösääntöjen 25 artiklan toisessa kohdassa asetettua velvollisuutta on sitäkin välttämättömämpää tulkita suppeasti, kun virkamiehelle vastainen päätös on – kuten tässä tapauksessa – nimittävän viranomaisen päätös, jolla väitettyä työpaikkakiusaamista koskevan avustamispyynnön johdosta aloitettu tutkimus lopetetaan ilman jatkotoimia.</TXT></NP><NP><NO.P>142</NO.P><TXT>Toisin kuin suurimmasta osasta sellaisia hallinnollisia toimia, jotka voivat olla virkamiehelle vastaisia, avustamispyynnöstä tehdään päätös tosiseikkojen osalta erityisessä tilanteessa. Tällainen tilanne on ensinnäkin voinut kestää jo useita kuukausia tai jopa useita vuosia, kuten tässä tapauksessa. Kuten virkamiestuomioistuin on todennut edellä mainitussa asiassa Skareby vastaan komissio antamansa tuomion 32 kohdassa, lisäksi <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0058" ID="QS0058"/>työpaikkakiusaamista koske[villa] – – teoilla voi olla äärimmäisen<?PAGE NO="20"?> vahingollisia vaikutuksia uhrin terveydentilaan<QUOT.END REF.START="QS0058" CODE="201D" ID="QE0058"/>. Seuraavaksi on todettava, että – toteen näytetty – kiusaamistilanne ei vaikuta pääasiallisesti virkamiehen taloudellisiin etuihin tai uraan, joihin kohdistuvat vaikutukset toimielin voi korjata nopeasti toteuttamalla toimen tai maksamalla asianomaiselle, vaan se aiheuttaa vahinkoa työpaikkakiusaamisen kohteeksi joutuneen henkilön persoonalle, ihmisarvolle ja fyysiselle tai henkiselle koskemattomuudelle, eikä tällaista vahinkoa voida täysin korjata rahamääräisellä vahingonkorvauksella. Lopuksi on todettava, että siitä riippumatta, pitävätkö väitteet työpaikkakiusaamisesta paikkansa, kantelija on pitänyt niitä paikkansapitävinä, ja toimielimen on huolenpitovelvollisuutensa nojalla perusteltava avustamispyynnön hylkäämisestä tehty päätös mahdollisimman täydellisesti, jottei kantelija joudu sen perustelujen selville saamiseksi vielä odottamaan vastausta valitukseen, etenkin kun toimielin voi jopa päättää olla vastaamatta siihen.</TXT></NP><NP><NO.P>143</NO.P><TXT>Virkamiestuomioistuin katsoo, että tarve perustella riidanalainen päätös täydellisesti oli sitäkin pakottavampi tämän asian olosuhteissa, sillä kantajan istunnossa esittämien toteamusten mukaan työpaikkakiusaamista koskevat tutkimukset tekevää yksikköä pidettiin <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0059" ID="QS0059"/>komission pääasianajajana<QUOT.END REF.START="QS0059" CODE="201D" ID="QE0059"/>. Komissio on virkamiestuomioistuimen istunnossa esittämään kysymykseen vastatessaan todennut tästä seikasta, että niinä neljänä vuotena, joina tutkimuksen suorittajaa tässä asiassa auttanut IDOCin työntekijä oli ollut IDOCin palveluksessa, tämä yksikkö ei ollut kertaakaan katsonut, että kyse oli työpaikkakiusaamisesta, vaikka se oli aloittanut vuosittain viidestä kymmeneen tutkimusta.</TXT></NP><NP><NO.P>144</NO.P><TXT>Virkamiestuomioistuimen on otettava nämä periaatteet ja olosuhteet huomioon arvioidessaan, vastaavatko riidanalaisen päätöksen perustelut henkilöstösääntöjen 25 artiklan toisen kohdan vaatimuksia.</TXT></NP><NP><NO.P>145</NO.P><TXT>Riidanalaisen päätöksen hyvin lyhyessä johdannossa todetaan tutkimuksen loppuraportista ilmenevän, että kantajalla <QUOT.START CODE="201C" REF.END="QE0060" ID="QS0060"/>on koko tutkimuksen ajan ollut mahdollisuus myötävaikuttaa sen kulkuun<QUOT.END REF.START="QS0060" CODE="201D" ID="QE0060"/>ja että kantajalle <QUOT.START CODE="201C" REF.END="QE0061" ID="QS0061"/>on avoimesti tiedotettu tutkimuksen edistymisestä<QUOT.END REF.START="QS0061" CODE="201D" ID="QE0061"/>. Tämän jälkeen päätöksessä tarkastellaan erikseen ensimmäistä ja toista ajanjaksoa.</TXT></NP><NP><NO.P>146</NO.P><TXT>Ensimmäisestä ajanjaksosta riidanalaisessa päätöksessä todetaan, että tutkimuksen loppuraportissa tuodaan esiin <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0062" ID="QS0062"/>joukko [tiettyjä asioita koskevia] erimielisyyksiä<QUOT.END REF.START="QS0062" CODE="201D" ID="QE0062"/>, joissa osapuolina on ollut yhtäältä kantaja ja toisaalta hänen esimiehensä ja osa työtovereistaan. Riidanalaisesta päätöksestä ilmenee kuitenkin, että näitä erimielisyyksiä, <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0063" ID="QS0063"/>jotka koskivat yksinomaan työhön liittyviä näkökohtia<QUOT.END REF.START="QS0063" CODE="201D" ID="QE0063"/>, on aina käsitelty johdon kokouksissa tai virallisissa muistioissa. Riidanalaisessa päätöksessä todetaan lisäksi, että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0064" ID="QS0064"/>tutkimuksessa – – ei voitu havaita vihamielisyyttä<QUOT.END REF.START="QS0064" CODE="201D" ID="QE0064"/>vaan pikemminkin <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0065" ID="QS0065"/>tiettyä entisten työtovereiden sympatiaa<QUOT.END REF.START="QS0065" CODE="201D" ID="QE0065"/> kantajaa kohtaa, eikä siinä havaittu myöskään huhuja kantajan pätevyyden puutteesta tai johtamiskyvyn heikkouksista. Päätöksessä tuodaan tämän jälkeen esiin, että kantajasta ajanjaksoille <DATE ISO="19990701">1.7.1999</DATE>–<DATE ISO="20010630">30.6.2001</DATE> ja <DATE ISO="20010701">1.7.2001</DATE>–<DATE ISO="20021231">31.12.2002</DATE> laaditut arvioinnit oli laadittu täysin menettelysääntöjen mukaisesti, eivätkä ne olleet aikaisempia arviointeja heikompia. Riidanalaisessa päätöksessä muistutetaan seuraavaksi, etteivät sen enempää – edes toistuvat – kielteiset arviot kuin <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0066" ID="QS0066"/>vaikeasti hyväksyttävissä olevat johdon päätökset<QUOT.END REF.START="QS0066" CODE="201D" ID="QE0066"/> ole sellaisinaan työpaikkakiusaamista.</TXT></NP><NP><NO.P>147</NO.P><TXT>Riidanalaisessa päätöksessä katsotaan lopuksi, että kantajan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0067" ID="QS0067"/>esittämien asiakirjojen – –, tutkimuksen aikana hankittujen todistajanlausuntojen ja seuranneen analyysin perusteella ei voida todeta, että [kantajan] arvostelemien henkilöiden toimet täyttäisivät sen enempää erikseen kuin kokonaisuutena tarkasteltuina henkilöstösääntöjen 12 a artiklassa säädetyt edellytykset – – <QUOT.START CODE="2019" REF.END="QE0068" ID="QS0068"/>järjestelmän sisäisen<QUOT.END REF.START="QS0068" CODE="2019" ID="QE0068"/> työpaikkakiusaamisen ilmenemismuotona<QUOT.END REF.START="QS0067" CODE="201D" ID="QE0067"/>.</TXT></NP><NP><NO.P>148</NO.P><TXT>Virkamiestuomioistuin katsoo näiden perusteluiden perusteella, että riidanalaisessa päätöksessä käsitellään kantajan kaikkia kyseisen ajanjakson osalta esittämiä väitteitä yleisluonteisesti mutta riittävästi ja annetaan kantajalle riittävät tiedot, joiden perusteella hän voi arvioida päätöksen asianmukaisuutta ja joiden perusteella virkamiestuomioistuin voi tutkia päätöksen laillisuuden.</TXT></NP><?PAGE NO="21"?><NP><NO.P>149</NO.P><TXT>Tämän johdosta on todettava, että ensimmäisen ajanjakson osalta päätöksen perustelut vastaavat henkilöstösääntöjen 25 artiklan toisen kohdan vaatimuksia, sellaisena kuin tätä säännöstä on tulkittu oikeuskäytännössä, joten kanneperuste on perusteeton siltä osin kuin se kohdistuu tähän ajanjaksoon.</TXT></NP><NP><NO.P>150</NO.P><TXT>Sitä vastoin toisen ajanjakson osalta riidanalaisessa päätöksessä todetaan pelkästään, että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0069" ID="QS0069"/>[t]utkinnan suorittaja on pystynyt osoittamaan, että [C:llä] oli omalaatuinen johtamistyyli, joka on joskus harmittanut joitakin työtovereita ja jota on toisinaan voitu pitää loukkaavana tai hyökkäävänä, ja että [kantajalla on] ollut tilaisuus esittää kritiikki[nsä] tästä ja että [kantajan] ja [hänen] johtajan[sa] välillä oli erimielisyyksiä tietyistä johdon päätöksistä[; t]utkimuksessa on kuitenkin myös pystytty osoittamaan, ettei [C:llä] ollut pahansuopaa tarkoitusta [kantajaa] kohtaan ja että hänen johtamistyylinsä ei kohdistunut erityisesti [kantajaan]<QUOT.END REF.START="QS0069" CODE="201D" ID="QE0069"/>. Riidanalaisessa päätöksessä päätellään, että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0070" ID="QS0070"/>tutkimuksesta ei ilmene, että [C:n] menettely olisi objektiivisesti voinut loukata [kantajan] ihmisarvoa, persoonaa tai koskemattomuutta[; a]siakirja-aineistoon sisältyvistä asiakirjoista, todistajanlausunnoista ja riippumattomasti ja perusteellisesti suoritetun tutkimuksen perinpohjaisesta analyysistä ei ilmene, että joku [työtoveri] tai työtover[eiden] joukko olisi kohdistanut [kantajaan] sopimatonta käytöstä, joka on omiaan loukkaamaan [kantajan] persoonaa, ihmisarvoa taikka fyysistä tai henkistä koskemattomuutta<QUOT.END REF.START="QS0070" CODE="201D" ID="QE0070"/>.</TXT></NP><NP><NO.P>151</NO.P><TXT>Virkamiestuomioistuin toteaa tästä, ettei riidanalaisessa päätöksessä käsitellä yhtäkään kantajan pyynnössään esittämistä väitteistä vaan viitataan tosiseikkoja koskevana perustana tutkimuksen loppuraporttiin, joka on toimitettu kantajalle vasta virkamiestuomioistuimen tässä asiassa päättämän prosessinjohtotoimenpiteen jälkeen.</TXT></NP><NP><NO.P>152</NO.P><TXT>Vaikka pitää paikkansa, että oikeuskäytännössä hyväksytään perustelut, joissa viitataan perusteltuun ja tiedoksi annettuun raporttiin tai lausuntoon (em. asia Lo Giudice v. komissio, tuomion 163 ja 164 kohta ja em. asia Cerafogli v. EKP, tuomion 108 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), on kuitenkin välttämätöntä, että tällainen raportti tai lausunto on todella annettu asianomaiselle henkilölle tiedoksi yhdessä hänelle vastaisen toimen kanssa, mitä ei ole tapahtunut tässä asiassa.</TXT></NP><NP><NO.P>153</NO.P><TXT>Kantajan oli siis mahdotonta riitauttaa pelkästään riidanalaiseen päätökseen tukeutuen tutkimuksen suorittajan toteamia tosiseikkoja tai hänen niistä tekemiään päätelmiä, joten riidanalaisen päätöksen perustelut eivät ole tosiseikkoja koskevan perustan osalta henkilöstösääntöjen 25 artiklan toisessa kohdassa asetettujen vaatimusten mukaiset.</TXT></NP><NP><NO.P>154</NO.P><TXT>Toisesta ajanjaksosta on siis todettava, että riidanalaisessa päätöksessä esitetään kantajalle vain perustelujen alku, mikä ei sellaisenaan mahdollista, että nimittävä viranomainen olisi täyttänyt henkilöstösääntöjen 25 artiklan toisesta kohdasta ilmenevän velvollisuutensa.</TXT></NP><NP><NO.P>155</NO.P><TXT>Virkamiestuomioistuin muistuttaa kuitenkin, että oikeuskäytännön mukaan tietyissä toimielinten ja niiden työntekijöiden välisissä riita-asioissa sallitaan henkilöstösääntöjen 25 artiklan toisessa kohdassa säädetyn perusteluvelvollisuuden lieventäminen.</TXT></NP><NP><NO.P>156</NO.P><TXT>On siis tarpeen tutkia, onko tällaisia oikeuskäytännössä kehitettyjä periaatteita sovellettava tähän tapaukseen, kuten komissio on väittänyt vastineessaan ja istunnossa.</TXT></NP><GR.SEQ LEVEL="7"><TITLE><TI><NP><NO.P>–</NO.P><TXT>Mahdollisuus täydentää riidanalaisen päätöksen perusteluja valituksen hylkäämisestä tehdyssä päätöksessä</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>157</NO.P><TXT>Komission mukaan valituksen hylkäämisestä tehdyssä päätöksessä on esitetty kantajalle yksityiskohtaiset perustelut, joiden perusteella hän on pystynyt arvioimaan, onko riidanalaisen päätöksen riitauttaminen tarkoituksenmukaista, ja joiden perusteella virkamiestuomioistuin pystyy arvioimaan päätöksen laillisuutta.</TXT></NP><?PAGE NO="22"?><NP><NO.P>158</NO.P><TXT>Virkamiestuomioistuin muistuttaa, että henkilöstösääntöjen 25 artiklan toisen kohdan sanamuodon mukaan perusteluvelvollisuus koskee virkamiehelle vastaista päätöstä eikä myöhempää hallinnollista tointa.</TXT></NP><NP><NO.P>159</NO.P><TXT>Oikeuskäytännössä on toki katsottu, että nimittävällä viranomaisella on velvollisuus perustella päätöksensä ainakin siinä vaiheessa, kun valitus hylätään, ja erityisesti että hallinto voi korjata virkamiehelle vastaisen päätöksen perustelujen mahdollisen puutteellisuuden esittämällä asianmukaiset perustelut vastatessaan valitukseen, koska viimeksi mainittujen perustelujen katsotaan vastaavan valituksen kohteena olevan päätöksen perusteluja (asia T‑74/96, Tzoanos v. komissio, tuomio <DATE ISO="19980319">19.3.1998</DATE>, 268 kohta; asia T‑385/04, Valero Jordana v. komissio, tuomio <DATE ISO="20090401">1.4.2009</DATE>, 118 kohta ja asia F‑40/10, Lebedef v. komissio, tuomio <DATE ISO="20110526">26.5.2011</DATE>, 38 kohta). Oikeuskäytännön mukaan hallinto saa lisäksi korjata virkamiehelle vastaisen päätöksen alun perin puutteellisia perusteluja täydentämällä niitä jopa tuomioistuimessa, jos asianomaisella henkilöllä oli jo ennen kanteen nostamista tiedossaan perustelujen alun muodostavia seikkoja (em. asia Skareby v. komissio, tuomion 75 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP><NP><NO.P>160</NO.P><TXT>Tämä henkilöstösääntöjen 25 artiklan toisen kohdan tulkintaa koskeva oikeuskäytäntö koski kuitenkin alun perin asioita, joissa oli kyse ylentämättä jättämisestä tehtyjen päätösten laillisuudesta ja joissa unionin tuomioistuimet katsoivat, ettei nimittävä viranomainen ollut velvollinen perustelemaan ylennyspäätöksiä ylentämättä jääneiden ehdokkaiden osalta, sillä tällaisista perusteluista saattaa olla heille haittaa (asia 21/68, Huybrechts v. komissio, tuomio <DATE ISO="19690506">6.5.1969</DATE>, 19 kohta; asia 90/71, Bernardi v. parlamentti, tuomio <DATE ISO="19720713">13.7.1972</DATE>, 15 kohta ja asia 188/73, Grassi v. neuvosto, tuomio <DATE ISO="19741030">30.10.1974</DATE>, 11–17 kohta).</TXT></NP><NP><NO.P>161</NO.P><TXT>Tämä oikeuskäytäntö ulotettiin seuraavaksi koskemaan hakemuksen hylkäämisestä tai kilpailun ulkopuolelle sulkemisesta tehtyjä päätöksiä (ks. esim. asia T‑52/90, Volger v. parlamentti, tuomio <DATE ISO="19920212">12.2.1992</DATE>, 36 kohta ja asia T‑78/92, Perakis v. parlamentti, tuomio <DATE ISO="19931130">30.11.1993</DATE>, 50–52 kohta), ennen kuin sitä ryhdyttiin soveltamaan eräisiin muihin asiaryhmiin, esimerkiksi vuosilomapäivien päättymistä koskeviin asioihin (em. asia Lebedef v. komissio).</TXT></NP><NP><NO.P>162</NO.P><TXT>Tällaisilla tulkintasäännöillä pystytään tietyissä tilanteissa löytämään oikeudenmukainen tasapaino henkilöstösääntöjen 25 artiklan toisessa kohdassa virkamiehelle vastaisten päätösten osalta asetetun perusteluvelvollisuuden ja muiden lainmukaisten – kuten hyvää hallintoa tai kolmansien osapuolten oikeuksien suojaa koskevien – vaatimusten välillä.</TXT></NP><NP><NO.P>163</NO.P><TXT>Virkamiestuomioistuin toteaa kuitenkin, että koska oikeus saada hallinnollisten päätösten perustelut on korotettu perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan c alakohdassa unionin oikeuden yleiseksi perusperiaatteeksi, kaikkia poikkeuksia henkilöstösääntöjen 25 artiklan toisen kohdan säännöstä, jonka mukaan perustelut on ehdottomasti joko sisällytettävä virkamiehelle vastaiseen päätökseen itseensä tai annettava tiedoksi samaan aikaan päätöksen kanssa, on tulkittava suppeasti, ja niiden on oltava objektiivisesti perusteltuja tilanteessa, jossa virkamiehelle vastainen päätös tehdään.</TXT></NP><NP><NO.P>164</NO.P><TXT>Erityisessä asiayhteydessä, jossa on kysymys henkilöstösääntöjen 24 artiklan mukaisen avustamispyynnön perusteella aloitetusta tutkimuksesta, jossa on tarkoitus selvittää, onko työpaikkakiusaamista, jonka kohteeksi työntekijä katsoo joutuneensa, todella ollut, on lisäksi otettava huomioon toimielimen velvollisuus vastata tällaisen pyynnön esittävälle virkamiehelle niin nopeasti ja sellaista huolenpitoa osoittaen, kuin näin vakavan tilanteen hoitaminen edellyttää (ks. vastaavasti em. asia Lo Giudice v. komissio, tuomion 136 kohta).</TXT></NP><NP><NO.P>165</NO.P><TXT>Henkilöstösääntöjen 25 artiklan toisessa kohdassa säädettyä perusteluvelvollisuutta on tällaisessa asiayhteydessä näin ollen tulkittava ankarasti, eikä päätös, jossa itsessään esitetään vain perustelujen alku, voi täyttää tässä säännöksessä asetettuja vaatimuksia. Päinvastainen ratkaisu johtaisi siihen, että virkamiehen, joka on henkilöstösääntöjen 24 artiklan nojalla esittänyt avustamispyynnön työpaikkakiusaamisen vuoksi, olisi tehtävä valitus, jotta hän saisi tietoonsa henkilöstösääntöjen<?PAGE NO="23"?> 25 artiklan toisen kohdan vaatimusten mukaiset perustelut päätökselle, jolla hallinnollinen tutkimus lopetetaan ilman jatkotoimia. Kuten komissio on myöntänyt istunnossa, valituksen tarkoituksena ei kuitenkaan ole virkamiehelle vastaisen päätöksen perustelujen saaminen vaan päätöksen asianmukaisuuden riitauttaminen. Se, että hallinnon sallittaisiin olla antamatta tiedoksi avustamispyyntöä koskevan päätöksensä perusteluja, ei selvästikään olisi sopusoinnussa sen toimielimille kuuluvan velvollisuuden kanssa, jonka mukaan niiden on toimittava niin nopeasti ja sellaista huolenpitoa osoittaen, kuin niin vakava tilanne kuin työpaikkakiusaaminen edellyttää, eikä myöskään sen velvollisuuden kanssa, jonka mukaan avustamispyynnöt on työpaikkakiusaamista koskevissa tapauksissa käsiteltävä <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0071" ID="QS0071"/>mahdollisimman nopeasti<QUOT.END REF.START="QS0071" CODE="201D" ID="QE0071"/>, minkä velvollisuuden komissio on asettanut itselleen <DATE ISO="20060426">26.4.2006</DATE> tekemällään päätöksellä.</TXT></NP><NP><NO.P>166</NO.P><TXT>Tästä seuraa, että kun päätöksellä lopetetaan tutkimus, joka on aloitettu työpaikkakiusaamisen vuoksi henkilöstösääntöjen 24 artiklan nojalla esitetyn avustamispyynnön johdosta, toimielimet eivät voi pätevästi esittää asianomaiselle henkilölle täydellisiä perusteluja ensimmäisen kerran vasta valituksen hylkäämisestä tehdyssä päätöksessä, sillä tällöin ne laiminlyövät perusteluvelvollisuutta, joka niille kuuluu henkilöstösääntöjen 25 artiklan toisen kohdan perusteella.</TXT></NP><NP><NO.P>167</NO.P><TXT>Tämä ratkaisu ei saa kuitenkaan vaikuttaa toimielinten mahdollisuuteen täydentää valituksen hylkäämisestä tehdyssä päätöksessä hallinnon esittämiä perusteluita eikä estää virkamiestuomioistuinta ottamasta näitä täsmennyksiä huomioon, kun se tutkii kanneperustetta, jolla päätöksen laillisuus riitautetaan (ks. vastaavasti em. asia Skareby v. komissio, tuomion 53 kohta).</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="7"><TITLE><TI><NP><NO.P>–</NO.P><TXT>Riidanalaisen päätöksen tekemisen olosuhteiden huomioon ottaminen</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>168</NO.P><TXT>Komissio väittää, että kantajalla on ollut aktiivinen rooli tutkimuksen kulussa, että hänellä on ollut mahdollisuus myötävaikuttaa tutkimukseen esittämällä asiakirjoja ja huomautuksia ja että hän on saanut tietoja tutkimuksen edistymisestä.</TXT></NP><NP><NO.P>169</NO.P><TXT>Sen ratkaisemiseksi, onko henkilöstösäännöissä säädetty perusteluvaatimus täyttynyt, on tässä yhteydessä tarpeen ottaa huomioon paitsi asiakirjat, joilla päätös on annettu tiedoksi, myös olosuhteet, joissa päätös on tehty ja saatettu asianomaisen henkilön tietoon (asia F‑97/09, Taillard v. parlamentti, tuomio <DATE ISO="20101130">30.11.2010</DATE>, 33 kohta). Tässä tapauksessa on yhtäältä otettava huomioon kantajan osallistuminen tutkimukseen ja toisaalta tutkittava, oliko kantajalla riidanalaisen päätöksen tekemisen ajankohtajana jo hallussaan tietoja, joihin päätös perustuu (ks. vastaavasti asia T‑130/96, Aquilino v. neuvosto, tuomio <DATE ISO="19980708">8.7.1998</DATE>, 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP><NP><NO.P>170</NO.P><TXT>Riidanalaisen päätöksen tekstistä kuitenkin ilmenee, että päätös perustuu tutkimuksen loppuraporttiin, joka toimitettiin kantajalle vasta oikeudenkäyntimenettelyn aikana. Koska riidanalaisessa päätöksessä ei ole mitään päinvastaista mainintaa, tästä seuraa, ettei kantaja voinut tietää, missä määrin tutkimuksen suorittaja oli ottanut huomioon hänen tutkimuksen kuluessa toimittamansa tiedot, eikä hän voinut myöskään tietää, vastasiko riidanalainen päätös todella tutkimuksen tuloksia. Tästä seuraa, ettei komissio voi osoittaa perustelluksi sitä, että riidanalaisen päätöksen perustelut olivat alun perin puutteelliset, vain toteamalla, että päätös perustui kantajan tiedossa olleisiin tietoihin.</TXT></NP><NP><NO.P>171</NO.P><TXT>Kantajalle annettu mahdollisuus myötävaikuttaa tutkimuksen moitteettomaan kulkuun on yhdenmukainen hyvän hallinnon periaatteen noudattamisen kanssa. Tällainen osallistuminen ei kuitenkaan ole sellaisenaan todiste siitä, että kantajalle oli ilmoitettu syyt, jotka saivat komission hylkäämään hänen avustamispyyntönsä. On nimittäin todettava, että vaikka kantaja olisi saanut tutkimusmenettelyn aikana relevantteja tietoja, mitä komissio ei ole näyttänyt toteen, hän saattoi olettaa, että riidanalaisen päätöksen perustana olleet perustelut olivat tehneet näistä tiedoista merkityksettömiä.</TXT></NP><?PAGE NO="24"?><NP><NO.P>172</NO.P><TXT>Kantajalle toimitetuista tutkimuksen edistymistä koskevista tiedoista on todettava, ettei komissio ole näyttänyt toteen, että nämä tiedot olisivat koskeneet tutkimukseen sisältyneiden eri toimien suorittamisessa tapahtuneita viivästyksiä koskeneiden pahoittelujen ohella syitä, joiden perusteella komissio sittemmin hylkäsi kantajan avustamispyynnön.</TXT></NP><NP><NO.P>173</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella on todettava, että riidanalaisen päätöksen perustelut ovat puutteelliset, siltä osin kuin on kysymys syistä, joiden vuoksi komissio lopetti kantajan avustamispyynnön käsittelyn ilman jatkotoimia toisen ajanjakson osalta, ja päätös on kumottava tämän ajanjakson osalta.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>C</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Vahingonkorvausvaatimukset</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P>1.</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Asianosaisten lausumat</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>174</NO.P><TXT>Kantaja vaatii työpaikkakiusaamisen ja niiden lainvastaisuuksien johdosta, joihin komissio syyllistyi hylätessään hänen avustamispyyntönsä, korvausta aineellisesta vahingosta ja henkisestä kärsimyksestä.</TXT></NP><NP><NO.P>175</NO.P><TXT>Aineellista vahinkoa koskevat kantajan vahingonkorvausvaatimukset voidaan jakaa kolmeen osaan.</TXT></NP><NP><NO.P>176</NO.P><TXT>Kantaja väittää ensinnäkin, että työpaikkakiusaaminen on haitannut hänen uraansa ja tahrannut hänen mainettaan, koska se on vahingoittanut hänen fyysistä ja psyykkistä terveyttään. Toiseksi kantaja väittää, että hänelle on aiheutunut vahinkoa siitä, että henkilöstösääntöjen 24 artiklaa rikottiin ja erityisesti siitä, ettei hänen avustamispyyntönsä johdosta toteutettu välitoimia, kuten etäännyttämistoimenpidettä. Kolmanneksi hän vaatii korvaamaan vahingon, jota hän väittää kärsineensä siitä, että komissio loukkasi hyvän hallinnon periaatetta ja laiminlöi huolenpitovelvollisuutta, ja siitä, että komissiolta kului kohtuuttomasti aikaa hänen asiansa käsittelemiseen.</TXT></NP><NP><NO.P>177</NO.P><TXT>Kantajan mukaan vahinko voidaan korvata osittain sillä, että komissio vastaisi hänen asianajajiensa kuluista ja palkkioista oikeudenkäyntiä edeltäneessä menettelyssä ja oikeudenkäyntimenettelyssä.</TXT></NP><NP><NO.P>178</NO.P><TXT>Henkisen kärsimyksen korvaamisesta kantaja katsoo, että kärsimys johtuu siitä, että komissio on laiminlyönyt huolenpitovelvollisuuttaan käsitellessään hänen avustamispyyntöään, ja kantaja arvioi vahingon määräksi <FT TYPE="NUMBER">10000</FT> euroa.</TXT></NP><NP><NO.P>179</NO.P><TXT>Komissio vastaa tähän, että koska työpaikkakiusaamista ei ole näytetty toteen, kantajalle ei ole aiheutunut mitään aineellista vahinkoa tai henkistä kärsimystä, joten vahingonkorvausvaatimusta ei ole syytä hyväksyä. Komissio toteaa lisäksi, että vakiintuneessa oikeuskäytännössä on joka tapauksessa katsottu, ettei vastaaja joudu korvaamaan kantajalle oikeudenkäyntiä edeltäneessä menettelyssä aiheutuneita kuluja.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>180</NO.P><TXT>Erittäin vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että toimielinten ja virkamiesten välisissä riita-asioissa myönnetään oikeus vahingonkorvaukseen, jos seuraavat kolme kumulatiivista edellytystä täyttyvät: toimielinten moitittu toiminta on lainvastaista, vahinko on todella syntynyt ja toiminnan ja väitetyn vahingon välillä on syy-yhteys (em. asia komissio v. Q, tuomion 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Vahingonkorvauskanne voidaan hylätä jo sen perusteella, että jokin näistä kolmesta edellytyksestä ei täyty (ks. asia F‑21/10, Marcuccio v. komissio, määräys <DATE ISO="20110316">16.3.2011</DATE>, 22 ja 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP><?PAGE NO="25"?><NP><NO.P>181</NO.P><TXT>Toimielinten vahingonkorvausvastuun syntymisen kolmannesta edellytyksestä on todettava, että vahingon, josta korvausta vaaditaan, on oltava todellinen ja varma, mikä kantajan on todistettava (asia F‑63/10, BL v. komissio, tuomio <DATE ISO="20120613">13.6.2012</DATE>, 98 kohta).</TXT></NP><NP><NO.P>182</NO.P><TXT>Kantaja ei kuitenkaan kirjelmissään viittaa mihinkään asiakirja-aineiston asiakirjaan, joka voisi osoittaa väitetyn aineellisen vahingon todellisen syntymisen tai laajuuden, eikä hän myöskään ilmoita vahingon määrää vaan tyytyy toteamaan, että vahinko korvataan osittain sillä, että komissio vastaa hänen avustajiensa kuluista ja palkkioista, jotka liittyvät oikeudenkäyntiä edeltäneeseen menettelyyn ja oikeudenkäyntimenettelyyn. Kanteessa ei myöskään ole mitään mainintaa tästä seikasta esitettävästä näytöstä. Työjärjestyksen 35 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaan kanteessa on kuitenkin mainittava esitettävä näyttö, joka on tarpeen vahingon todellisen syntymisen ja laajuuden toteen näyttämiseksi.</TXT></NP><NP><NO.P>183</NO.P><TXT>Koska edellä mainittua näyttöä ei ole esitetty, on katsottava, ettei kantaja ole osoittanut väitetyn aineellisen vahingon todellista syntymistä ja laajuutta. Aineellista vahinkoa koskevat kantajan vahingonkorvausvaatimukset on siten hylättävä ilman, että virkamiestuomioistuimen olisi tarpeen lausua muiden edellytysten täyttymisestä.</TXT></NP><NP><NO.P>184</NO.P><TXT>Henkisestä kärsimyksestä kantaja katsoo, että se on seurausta tutkimuksen kohtuuttomasta kestosta ja siitä, ettei komissio osoittanut huolenpitoa asiaa käsitellessään.</TXT></NP><NP><NO.P>185</NO.P><TXT>Virkamiestuomioistuin muistuttaa, että kantaja esitti avustamispyynnön <DATE ISO="20071205">5.12.2007</DATE> ja että riidanalainen päätös annettiin hänelle tiedoksi <DATE ISO="20100810">10.8.2010</DATE> eli yli kaksi vuotta ja kahdeksan kuukautta myöhemmin. Kun otetaan huomioon tapauksen olosuhteet ja jopa avustamispyynnön pituus ja se, että kantaja pyysi useaan kertaan täydennyksiä tutkimukseen, kestoa ei lähtökohtaisesti voida pitää kohtuullisena.</TXT></NP><NP><NO.P>186</NO.P><TXT>On siis tarpeen tutkia, voidaanko tämä päätelmä kyseenalaistaa niiden eri perusteiden avulla, joita komissio on esittänyt perustellakseen tutkimusmenettelyn kestoa.</TXT></NP><NP><NO.P>187</NO.P><TXT>Asiakirja-aineistosta ilmenee, että avustamispyynnön esittämispäivästä kului kuusi kuukautta, ennen kuin <DATE ISO="20080609">9.6.2008</DATE> tehtiin päätös hallinnollisen tutkimuksen aloittamisesta ja tutkimuksen antamisesta henkilöstöasioista vastaavan pääosaston ulkopuolisen tutkimuksen suorittajan tehtäväksi. Aika on siten kaksi kuukautta pidempi kuin henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdan mukainen neljän kuukauden määräaika, jonka kuluttua katsotaan, että pyyntö on hylätty implisiittisellä päätöksellä.</TXT></NP><NP><NO.P>188</NO.P><TXT>Henkilöstösääntöjen 24 artiklan mukaista avustamispyyntöä koskevassa oikeuskäytännössä on kuitenkin jo täsmennetty, ettei ole pois suljettua, että erityisesti tutkimuksen järjestämistä koskeviin tarpeisiin mahdollisesti liittyvien objektiivisten syiden vuoksi voi olla perusteltua, että kyseisen tutkimuksen aloittaminen kestää kauemmin (em. asia komissio v. Q, tuomion 105 kohta). Komission viivästystä ei tässä tapauksessa voida pitää kohtuuttomana, kun otetaan huomioon asianmukainen päätös antaa tutkimus henkilöstöasioista vastaavan pääosaston ulkopuolisen henkilön tehtäväksi, sekä se seikka, että avustamispyyntö oli pituudeltaan noin tuhat sivua.</TXT></NP><NP><NO.P>189</NO.P><TXT>Sitä vastoin ajalta, joka alkoi <DATE ISO="20080609">9.6.2008</DATE> ja päättyi <DATE ISO="20090309">9.3.2009</DATE>, jolloin tutkimuksen suorittaja kutsui kantajan todistamaan hallinnollisessa tutkimuksessa, komissio myöntää, että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0072" ID="QS0072"/>mitään virallisia tutkimustoimia ei suoritettu<QUOT.END REF.START="QS0072" CODE="201D" ID="QE0072"/>, mitä tutkimuksen suorittaja on pahoitellut kantajalle useaan kertaan. Komissio perustelee viivästystä viittaamalla työtaakkaan, josta tutkimuksen suorittajan oli selviydyttävä sen vuoksi, että hänet oli äskettäin nimitetty johtajaksi. Tällä ei kuitenkaan voida perustella sitä, että tutkimus oli edellä mainitun yhdeksän kuukauden ajan pysähdyksissä. Jollei tutkimuksen suorittaja pystynyt suoriutumaan tutkimukseen liittyvistä tehtävistään, komission olisi pitänyt nimetä toinen tutkimuksen suorittaja tai ainakin järjestää toimintansa siten, ettei kantajan pyynnön käsittelyssä olisi tapahtunut näin huomattavaa viivästymistä.</TXT></NP><?PAGE NO="26"?><NP><NO.P>190</NO.P><TXT>Ajalta, joka alkoi <DATE ISO="20090309">9.3.2009</DATE> ja päättyi <DATE ISO="20100423">23.4.2010</DATE>, jolloin tutkimuksen suorittaja luovutti raporttinsa komission pääsihteerille, komissio perustelee menettelyn kestoa tutkimuksen monimutkaisuudella ja kuultujen henkilöiden, joihin kuului useita Belgiasta pois muuttaneita entisiä virkamiehiä, <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0073" ID="QS0073"/>suurella määrällä<QUOT.END REF.START="QS0073" CODE="201D" ID="QE0073"/>. Vaikka tutkimuksen loppuraportista ilmenee, että komissio kuuli vain kahtatoista henkilöä, joista vain kolme oli eläkkeellä, tämän vaiheen kesto ei kuitenkaan vaikuta kohtuuttomalta, kun otetaan huomioon tutkimuksen yleinen monimutkaisuus.</TXT></NP><NP><NO.P>191</NO.P><TXT>Komission pääsihteeri teki riidanalaisen päätöksen lopulta <DATE ISO="20100607">7.6.2010</DATE>. Kuten komissio on itse selittänyt kantajan avustajalle <DATE ISO="20100915">15.9.2010</DATE> osoittamassaan kirjeessä, <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0074" ID="QS0074"/>hallinnollisen virheen<QUOT.END REF.START="QS0074" CODE="201D" ID="QE0074"/> vuoksi päätös kuitenkin toimitettiin kantajalle vasta <DATE ISO="20100810">10.8.2010</DATE>.</TXT></NP><NP><NO.P>192</NO.P><TXT>Tästä seuraa, että tutkimusmenettelyn 32 kuukauden pituisesta kokonaiskestosta peräti 11 kuukautta – <DATE ISO="20080609">9.6.2008</DATE>–<DATE ISO="20090309">9.3.2009</DATE> ja <DATE ISO="20100607">7.6.2010</DATE>–<DATE ISO="20100810">10.8.2010</DATE> – kuluivat ilman, että siinä toteutettiin mitään kiireellisiä toimenpiteitä, eikä komissio pysty esittämään tälle puutteelle mitään pätevää oikeuttamisperustetta. Tutkimuksen kestoa ei nimittäin voida osoittaa perustelluksi pelkästään vetoamalla tutkimuksen suorittajan työtaakkaan tai hallinnolliseen virheeseen.</TXT></NP><NP><NO.P>193</NO.P><TXT>Tutkimusmenettelyn kestoa ei näin ollen voida pitää kohtuullisena eikä komission toimintaa sille kuuluvan huolenpitovelvollisuuden mukaisena.</TXT></NP><NP><NO.P>194</NO.P><TXT>Riidanalaisen päätöksen kumoamisella ei kuitenkaan voida tässä tilanteessa täysin korvata kantajalle aiheutunutta henkistä kärsimystä. Riidanalaisen päätöksen osittaisen kumoamisen johdosta kantaja on jälleen tilanteessa, jossa hän joutuu odottamaan lopullista päätöstä menettelyssä, joka aloitettiin henkilöstösääntöjen 24 artiklan nojalla hänen <DATE ISO="20071205">5.12.2007</DATE> esittämänsä pyynnön johdosta. Riidanalaisen päätöksen lainvastaisuudesta johtuva odottelun ja epävarmuuden pitkittyminen aiheuttaa henkistä kärsimystä.</TXT></NP><NP><NO.P>195</NO.P><TXT>virkamiestuomioistuin katsoo edellä esitetyn perusteella, että vaatimus menettelyn liian pitkään kestoon ja huolenpitovelvollisuuden laiminlyöntiin liittyvän henkisen kärsimyksen korvaamisesta on perusteltu, ja velvoittaa komission maksamaan kantajalle korvausta, jonka kohtuulliseksi määräksi on arvioitu <FT TYPE="NUMBER">6000</FT> euroa.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Oikeudenkäyntikulut</HT></P></TI></TITLE><NP><NO.P>196</NO.P><TXT>Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kyseisen työjärjestyksen 2 osaston 8 luvun muiden määräysten soveltamista. Saman artiklan 2 kohdan mukaan kohtuuden niin vaatiessa virkamiestuomioistuin voi päättää, että asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut vain osittain tai että tätä ei lainkaan velvoiteta korvaamaan oikeudenkäyntikuluja.</TXT></NP><NP><NO.P>197</NO.P><TXT>Tämän tuomion perusteluista ilmenee, että komissio on hävinnyt asian olennaisilta osin. Lisäksi kantaja on vaatimuksissaan vaatinut nimenomaisesti, että komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Asian olosuhteissa ei ole perusteltua soveltaa työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohtaa, minkä vuoksi komission on vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvattava kantajan oikeudenkäyntikulut.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><JURISDICTION><INTRO><P>Näillä perusteilla</P><P>EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIN (toinen jaosto)</P><?PAGE NO="27"?><P>on ratkaissut asian seuraavasti:</P></INTRO><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1)</NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Euroopan komission <DATE ISO="20100607">7.6.2010</DATE> tekemä päätös kumotaan, siltä osin kuin siinä lopetetaan Marie Tziranin häneen <DATE ISO="20041001">1.10.2004</DATE> alkaen väitetysti kohdistuneen työpaikkakiusaamisen johdosta tekemän avustamispyynnön käsittely ilman jatkotoimia.</HT></TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Euroopan komissio velvoitetaan maksamaan Marie Tziranille <FT TYPE="NUMBER">6000</FT> euroa.</HT></TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>3)</NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Kanne hylätään muilta osin.</HT></TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>4)</NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvamaan Marie Tziranin oikeudenkäyntikulut.</HT></TXT></NP></ITEM></LIST></JURISDICTION></CONTENTS.JUDGMENT><SIGNATURE.CASE><SIGNATORY><P>Rofes i Pujol</P></SIGNATORY><SIGNATORY><P>Boruta</P></SIGNATORY><SIGNATORY><P>Bradley</P></SIGNATORY><P>Julistettiin Luxemburgissa <DATE ISO="20130711">11 päivänä heinäkuuta 2013</DATE>.</P><SIGNATORY><P>W. Hakenberg</P><P>kirjaaja</P></SIGNATORY><SIGNATORY><P>M. I. Rofes i Pujol</P><P>presidentti</P></SIGNATORY></SIGNATURE.CASE></JUDGMENT>