<TI><P>Peltokasvialan tuet</P></TI>14Tiettyjä yhteisön tukijärjestelmiä koskevan yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 23 päivänä joulukuuta 1992 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 3887/92 (EYVL L 391, s. 36) 6 artiklan 1—5 kohdassa säädetään seuraavaa:1.Hallinnolliset ja paikalla tehtävät tarkastukset on tehtävä siten, että varmistetaan tukien ja palkkioiden myöntämistä koskevien edellytysten noudattaminen.2.Asetuksen (ETY) N:o 3508/92 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu hallinnollinen valvonta muodostuu erityisesti ilmoitettuja lohkoja ja eläimiä koskevista ristiintarkastuksista, jotta vältettäisiin perusteeton tukien myöntäminen kahteen kertaan samana kalenterivuonna.3.Paikalla tehtävien tarkastusten on koskettava merkittävää otosta hakemuksista. Tämän otoksen on edustettava vähintään:10 prosenttia eläintukihakemuksista tai osallistumisilmoituksista,
5 prosenttia pinta-alatukihakemuksista; tämä osuus vähennetään kuitenkin 3 prosenttiin niiden pinta-alatukihakemusten osalta, joita on enemmän kuin 700000 jäsenvaltiota ja kalenterivuotta kohti.
Jos paikalla tehtävissä tarkastuksissa ilmenee merkittäviä epäsäännönmukaisuuksia yhdellä alueella tai osalla siitä, toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä lisätarkastuksia kyseisenä vuonna ja lisättävä seuraavan vuoden aikana tarkastettavien hakemusten määrää tämän alueen tai alueen osan osalta.
4.Toimivaltaisen viranomaisen on määritettävä hakemukset, joita paikalla tehtävät tarkastukset koskevat, erityisesti riskinarvioinnin ja jätettyjen hakemusten edustavuuden perusteella. Riskinarvioinnissa on otettava huomioon:tukien määrät,
lohkojen määrä ja hakemuksen kohteena oleva ala tai eläinten määrä,
kehitys verrattuna edelliseen vuoteen,
aikaisempien vuosien tarkastusten yhteydessä tehdyt havainnot,
muut jäsenvaltioiden myöhemmin määrittelemät tekijät.
5.Paikalla tehtävät tarkastukset on tehtävä ennalta ilmoittamatta ja niiden on koskettava kaikkia yhden (tai useamman) hakemuksen kohteena olevia viljelylohkoja tai eläimiä. Ehdottoman välttämättömään määräaikaan rajoitettu ennakkovaroitus voidaan kuitenkin antaa, jos tämä määräaika ei yleisesti ole enemmän kuin 48 tuntia.Vähintään 50 prosenttia eläimiä koskevista vähimmäistarkastuksista on tehtävä pitoaikana. Pitoajan ulkopuoliset tarkastukset sallitaan ainoastaan, jos neuvoston direktiivin 92/102/ETY(7) 4 artiklassa säädetty rekisteri on käytettävissä.
15Asetuksen N:o 3887/92 12 artiklassa säädetään seuraavaa:Jokainen tarkastuskäynti on merkittävä kertomukseen, jossa ilmoitetaan erityisesti käynnin syyt, läsnäolijat, tarkastettujen ja mitattujen lohkojen määrä, käytetyt mittausmenetelmät, paikalla todettu eläinten määrä ja tarvittaessa niiden tunnistenumero.
Tuottajalla tai hänen edustajallaan on oltava mahdollisuus allekirjoittaa kertomus ja vakuuttaa joko olleensa läsnä tarkastuksessa tai ilmoittaa myös tekemistään huomioista.
16Varainhoitovuoden 1995 yhteenvetokertomuksesta (jäljempänä vuoden 1995 yhteenvetokertomus) käy ilmi, että komissio teki 5 prosentin kiinteämääräisen korjauksen Aragonin autonomisen alueen peltokasvialalla maksamaan tuen määrään sillä perusteella, että Aragonin vuoden 1994 satoa koskevat toteamukset, jotka käsittelivät ainoastaan paikalla tehtävien tarkastusten laatua, nostivat esiin vakavia ongelmia.17Ensinnäkin polygonit (joita ei ole määritelty tiloiksi, vaan alueiksi), joilla paikalla tehtävät tarkastukset suoritettiin, oli valittu alueilta, joilla maarekisteri oli päivitetty. Asetuksen N:o 3887/92 6 artiklan 4 kohdan säännösten vastaisesti tämä valintatapa ei perustunut riskinarviointiin eikä se ollut edustava.18Espanjan hallitus korostaa, että asetuksen N:o 3887/92 6 artiklan 4 kohdassa käytetään sanaa erityisesti. Näin ollen tämän hallituksen mukaan niiden kuntien valinta, joissa on suoritettu paikalla tehtäviä tarkastuksia, on tapahtunut erityisesti riskinarvioinnin, hakemusten määrän, tuen määrän ja maarekisterin päivityspäivän perusteella eli kriteereillä, jotka olivat yhteisön lainsäädännön mukaisia. Tehdyt tarkastukset koskivat jokaisessa kunnassa kokonaisia maarekisterin polygoneja, joista kaikilla ei ollut päivitettyä maarekisteriä, sillä perinteisen järjestelmän mukaisia tarkastuksia suoritettiin 66 kunnassa, joista 21 kunnassa eli 32 prosentissa oli ennen vuotta 1960 laadittu maarekisteri, ja kaukohavaintotarkastuksia suoritettiin 14 kunnassa, joista kuudessa eli 43 prosentissa oli ennen vuotta 1962 laadittu maarekisteri. Lisäksi paikalla tehtävien tarkastusten toteuttamisen tehokkuus edellyttää, että tarkastustyö keskitetään sellaisille kuntien alueille, joista on olemassa päivitetyt karttatiedot. Tarkastettavat kuntien alueet oli valittu vuonna 1993 hyvän maarekisterin olemassaolo ja maatilojen keskittymisprosessi huomioon ottaen asiakirjojen satunnaisotannan perusteella.19Tässä suhteessa on muistettava, että asetuksen N:o 3887/92 6 artiklan 4 kohdassa säädetään, että tilojen valinta paikalla tehtävien tarkastusten kohteeksi on suoritettava erityisesti kahden tekijän eli riskinarvioinnin ja edustavuuden perusteella.20Vaikka on totta, kuten Espanjan hallitus on esittänyt, että muitakin tekijöitä voidaan ottaa huomioon tarkastustoimenpiteiden toimeenpanoa varten, tarkastusten avulla on voitava asetuksen N:o 3887/92 6 artiklan 1 kohdan mukaan varmist[aa] tukien ja palkkioiden myöntämistä koskevien edellytysten noudattaminen.21Näin ollen valinta tekijät, jotka pienentävät todennäköisyyttä, että suoritettavissa tarkastuksissa paljastuu sääntöjenvastaisuuksia, ovat kyseisen asetuksen vastaisia.22Se, että tarkastamisessa suositaan alueita, joilla on äskettäin päivitetyt maarekisterit, ei vastaa asetuksen N:o 3887/92 6 artiklassa esitettyä tavoitetta, koska sääntöjenvastaisuuksien havaitsemisen riski on merkittävämpi alueilla, joilla maarekisteri on vanha ja siis helpommin puutteellinen.23Toiseksi vuoden 1995 yhteenvetokertomuksesta käy ilmi, että vastoin kyseisen asetuksen 6 artiklan 5 kohtaa paikalla tehdyt tarkastukset olivat voineet koskea ainoastaan osaa tukihakemuksessa ilmoitetuista lohkoista, vaikka tarkastuksen johdosta oli havaittu sääntöjenvastaisuus.24Tässä suhteessa riittää sen toteaminen, että Espanjan hallitus on tyytynyt toteamaan, että riskinarviointijärjestelmän tulisi mahdollistaa nojautuminen tukikelpoisten lohkojen edustavaan otokseen ja että yhtä lohkoa koskeva tyydyttävä tulos tekee muiden lohkojen tarkastamisen tarpeettomaksi ja sallii siten varojen ja henkilöstöresurssien paremman jakamisen.25Tämä hallitus ei siis ole lainkaan kiistänyt sitä, että kun minkä tahansa tilan osittaisen tarkastuksen aikana on havaittu sääntöjenvastaisuuksia tai ongelmia, muita kyseiseen tilaan kuuluvia lohkoja ei ole tutkittu, jos ne eivät kuuluneet tarkastukseen valittuun alueeseen. Näin ollen kyseiset tarkastukset eivät ole koskeneet kaikkia viljelylohkoja, ja siten ne eivät ole täyttäneet asetuksen N:o 3887/92 6 artiklan 5 kohdan mukaisia edellytyksiä.26Kolmanneksi vuoden 1995 yhteenvetokertomuksesta käy ilmi, että toimivaltaiset viranomaiset eivät asetuksen N:o 3887/92 12 artiklan vastaisesti ole laatineet tarkastuskertomuksia tapauksissa, joissa sääntöjenvastaisuuksia ei ole havaittu.27Tältä osin Espanjan hallitus toteaa pääasiassa, että vaikka tarkastajat eivät ole systemaattisesti laatineet yksilöllisiä pöytäkirjoja, jokaisesta tarkastuksesta on laadittu kertomus. Se, että maanviljelijät eivät ole allekirjoittaneet kertomuksia, on asetuksen N:o 3887/92 12 artiklan sanamuotoon nähden merkityksetöntä. Kantaja täsmentää kuitenkin, että vuodesta 1995 lähtien tarkastajille on annettu ohjeet tulosten kirjaamisesta aina, olivatpa tulokset virheettömiä tai virheellisiä.28Lisäksi, vaikka mitään Aragonissa perinteisen järjestelmän mukaan suoritetuista paikalla tehtävistä tarkastuksista ei pidettäisi virheettömänä, muut Espanjassa paikalla tehdyt tarkastukset ovat joka tapauksessa koskeneet yhteensä 6,24:ää prosenttia koko valtion pinta-alatukihakemuksista, mikä on enemmän kuin asetuksen N:o 3887/92 6 artiklan 3 kohdassa edellytetty 5 prosenttia.29Tältä osin on yhtäältä todettava, että asetuksen N:o 3887/92 12 artiklan mukaan jokainen tarkastuskäynti on merkittävä kertomukseen, jossa ilmoitetaan erityisesti käynnin syyt, läsnäolijat, tarkastettujen ja mitattujen lohkojen määrä sekä käytetyt mittausmenetelmät.30Tästä säännöksestä käy selvästi ilmi, että sisäisten kertomusten laatiminen ei vastaa siinä esitettyjä vaatimuksia, koska tällaisilla kertomuksilla ei anneta kyseessä oleville maanviljelijöille mahdollisuutta lukea ja allekirjoittaa asiakirjaa eikä komissiolle mahdollisuutta tarkastaa suoritettujen tarkastusten tehokkuutta.31Toisaalta mitä tulee siihen, että — vaikkei otettaisikaan huomioon Aragonissa suoritettuja tarkastuksia — Espanjan kuningaskunta noudatti asetuksen N:o 3887/92 6 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan toisessa luetelmakohdassa vahvistettua 5 prosentin vaatimusta, on muistettava, että kyseisen säännöksen toisessa alakohdassa täsmennetään, että jos yhdellä alueella tai osalla siitä ilmenee merkittäviä sääntöjenvastaisuuksia, toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä lisätarkastuksia kyseisenä vuonna ja lisättävä seuraavan vuoden aikana tarkastettavien hakemusten prosenttiosuutta tämän alueen tai alueen osan osalta.32Lopuksi vuoden 1995 yhteenvetokertomuksesta käy ilmi, että Aragonin viranomaisten paikalla tekemien tarkastusten laadussa on todettu puutteita, koska sääntöjenvastaisuuksia on ilmennyt kahdessa niistä kahdestatoista tarkastuksesta, jotka on suoritettu uudelleen EMOTRm toimihenkilöiden läsnäollessa.33Espanjan hallitus ei kiistä tätä toteamusta. Se katsoo kuitenkin, että ne tapaukset, joissa EMOTRm tarkastajat ovat paikalla tehtyjen tarkastusten aikana havainneet puutteita tarkkuudessa, on suhteutettava siten, etteivät kyseiset tapaukset ole edustavia.34Tässä kohdin on korostettava, että vaikka komissiolle kuuluu sen osoittaminen, että maatalouden yhteistä markkinajärjestelyä koskevia sääntöjä on rikottu, sen ei kuitenkaan tarvitse näyttää tyhjentävästi kansallisten viranomaisten suorittamien tarkastusten riittämättömyyttä tai niiden esittämien lukujen sääntöjenvastaisuutta, vaan sen on esitettävä näyttö vakavasta ja perustellusta epäilyksestä näiden tarkastusten tai lukujen suhteen (ks. erityisesti asia C-374/99, Espanja v. komissio, tuomio 13.9.2001, Kok. 2001, s. I-5943, 15 kohta).35Tältä osin asiaan liittyvistä asiakirjoista käy ilmi, että tällainen epäilys on olemassa.36Lisäksi silloin, kun komissio arvostelee jäsenvaltiota tehokkaan valvonta- ja tarkastusjärjestelmän toteuttamatta jättämisestä, niiden yksittäistapausten mainitseminen, joissa komissio on havainnut, ettei sovellettavaa maatalouslainsäädäntöä ole noudatettu, on vain yksi niistä seikoista, joilla komissio perustelee jäsenvaltion soveltaman valvonta- ja tarkastusjärjestelmän tehokkuutta kohtaan esittämäänsä arvostelua (ks. erityisesti em. asia Espanja v. komissio, tuomion 16 kohta).37Espanjan hallitus korostaa myös kaikkien vuoden 1995 yhteenvetokertomuksessa esitettyjen puutteiden osalta, että sovitteluelin, joka on perustettu sovittelumenettelyn perustamisesta osaksi Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tukiosaston tilien tarkastamista ja hyväksymistä 1 päivänä heinäkuuta 1994 tehdyllä komission päätöksellä 94/442/EY (EYVL L 182, s. 45) ja jonka käsiteltäväksi Espanjan viranomaiset olivat saattaneet asian, oli todennut, että näiden viranomaisten toimittamilla tiedoilla, jotka koskivat tarkastettujen kuntien maarekistereiden mukaista jakaumaa, tarkastusten tosiasiallisen suorittamisen osoittavien asiakirjojen olemassaoloa ja tämän tuomion 32 kohdassa mainituissa kahdessa tarkastuksessa tapahtuneiden sääntöjenvastaisuuksien todellista laajuutta, voitaisiin perustella EMOTRdle aiheutuneen todellisen riskin merkittävyyden suhteuttaminen verrattuna komission yksiköiden siitä tekemään arviointiin.38Espanjan hallitus korostaa, että tästä sovitteluelimen lausunnosta huolimatta komissio on pitänyt voimassa 5 prosentin kiinteämääräisen korjauksen.39Tässä suhteessa on muistettava, että päätöksen 94/442/EY 1 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan sovitteluelimen kanta ei vaikuta komission lopulliseen tukiosaston tilien tarkastamista ja hyväksymistä koskevaan päätökseen. Tästä seuraa, että komissio ei päätöstä tehdessään ole sidottu sovitteluelimen johtopäätöksiin (ks. erityisesti em. asia Espanja v. komissio, tuomion 9 kohta).40Näin ollen komissiolla oli sovitteluelimen lausunnosta huolimatta oikeus tehdä kiinteämääräinen rahoituskorjaus.41On siis tutkittava, oliko komission soveltama 5 prosentin kiinteämääräinen korjauskerroin liian korkea.42Tältä osin vakiintuneesta oikeuskäytännöstä käy ilmi, että vaikka komissiolle kuuluu sen osoittaminen, että maatalouden yhteistä markkinajärjestelyä koskevia sääntöjä on rikottu (ks. erityisesti asia C-278/98, Alankomaat v. komissio, tuomio 6.3.2001, Kok. 2001, s. I-1501, 39 kohta ja siinä mainittu oikeuskäytäntö), jäsenvaltion asiana on tarvittaessa osoittaa komission tehneen virheen sen arvioidessa tämän rikkomisen rahoituksellisia seuraamuksia (ks. asia C-235/97, Ranska v. komissio, tuomio 19.11.1998, Kok. 1998, s. I-7555, 39 kohta).43Espanjan hallitus ei kuitenkaan ole esittänyt mitään seikkoja, jotka osoittaisivat, että komissio olisi nojautunut virheellisiin tosiseikkoihin, eikä se myöskään ole näyttänyt toteen, että Aragonissa havaituilla sääntöjenvastaisuuksilla ei olisi vaikutusta yhteisön talousarvioon tai että niillä olisi siihen huomattavasti pienempi vaikutus kuin mikä komission arvioista seuraa.44Koska komissio on lisäksi sen sijaan, että se olisi hylännyt kaikki menot, joita rikkominen koski, pyrkinyt luomaan sääntöjä, joilla otetaan käyttöön sääntöjenvastaisuuksien eriytetty kohtelu sen mukaan, mikä tarkastusten puutteiden taso ja EMOTR:lle aiheutuvan riskin aste on, jäsenvaltion on osoitettava, että kyseiset perusteet ovat mielivaltaisia ja kohtuuttomia (asia C-28/94, Alankomaat v. komissio, tuomio 22.4.1999, Kok. 1999, s. I-1973, 56 kohta).45Tässä tapauksessa Espanjan hallitus ei ole esittänyt tällaista näyttöä.46Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että Espanjan hallituksen kanne on hylättävä siltä osin kuin se koskee kieltäytymistä rahoittaa EMOTR:sta tiettyjä menoja, jotka liittyvät peltokasvialan tukiin.<TI><P>Kesannoinnin tuki</P></TI>47Tukijärjestelmästä tiettyjen peltokasvien viljelijöille 30 päivänä kesäkuuta 1992 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 1765/92 (EYVL L 181, s. 12) asetetaan sillä käyttöön otettujen tukien saamisen edellytykseksi, että viljelijät kesannoivat ennalta vahvistetun prosenttiosuuden viljelymaistaan. Tämän asetuksen 7 artiklan 4 kohdasta seuraa, että tukioikeutta kuitenkaan menettämättä tuotannosta poistettua alaa voidaan käyttää sellaisten yhteisössä valmistettavien teollisuustuotteiden raaka-aineiden tuottamiseen, joita ei ole tarkoitettu suoraan ihmis- tai eläinravinnoksi, edellyttäen että niihin sovelletaan tehokkaita valvontajärjestelmiä.48Tämä mahdollisuus on toteutettu yksityiskohtaisista säännöistä kesannointimaan käytön soveltamisesta yhteisössä valmistettavien tuotteiden raaka-aineiden tuottamiseen ensisijaisesti muihin tarkoituksiin kuin elintarvikkeiksi tai eläinten ravinnoksi 15 päivänä helmikuuta 1993 annetulla komission asetuksella (ETY) N:o 334/93 (EYVL L 38, s. 12).49Tämän asetuksen viidennessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:valvontasyistä on tarpeen vaatia, että viljeltävästä raaka-aineesta tehdään sopimus maataloustuottajan, jota nimitetään hakijaksi, ja ensimmäisen jalostajan tai keräilijän välillä ennen kyseisen raaka-aineen kylvämistä; tämän sopimuksen on oltava merkittävä väline tasapainoisten markkinoiden toteuttamisessa; — —.
50Asetuksen N:o 334/93 3 artiklan 3 kohdassa säädetään seuraavaa:Hakijan on toimitettava kaikki korjattu raaka-aine, ja keräilijän tai ensimmäisen jalostajan on otettava se vastaan ja taattava saman raaka-ainemäärän käyttö yhden tai useamman liitteessä II tarkoitetun lopullisen tuotteen valmistukseen yhteisössä.
51Asetuksen N:o 334/93 6 artiklan 1 kohdan e alakohdassa täsmennetään seuraavaa:Hakijan on esitettävä hakemuksensa tueksi oman jäsenvaltionsa toimivaltaiselle viranomaiselle kyseisestä raaka-aineesta hänen itsensä joko keräilijän tai ensimmäisen jalostajan kanssa ennen kylvämistä tekemä sopimus. Tässä sopimuksessa on oltava vähintään seuraavat tiedot:
— —
- e)kunkin raaka-ainelajin ja -lajikkeen odotettavissa oleva määrä ja kaikki sen toimittamiseen vaikuttavat olosuhteet. Määrän on vastattava vähintään toimivaltaisen viranomaisen kyseiselle raaka-aineelle edustavaksi sadoksi arvioimaa määrää. Edustavan määrän arvioinnissa on otettava huomioon kyseiselle alueelle vahvistettu keskimääräinen sato, jos sellainen on olemassa.
52Asetuksen N:o 334/93 7 artiklan 2 kohdassa ja 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään seuraavaa:2Jos hakija ei kykene toimittamaan sopimuksessa tarkoitettua raaka-ainetta, sopimusta voidaan mukauttaa tai se voidaan mitätöidä. Tästä on ilmoitettava ennakolta kummankin osapuolen toimivaltaisille viranomaisille, jotta ne voivat toteuttaa tarvittavat valvontatoimenpiteet. — —3Hakijan on ilmoitettava omalle toimivaltaiselle viranomaiselleen korjatun raaka-aineen kokonaismäärä ja osapuoli, jolle tämä raaka-aine on toimitettu.
53Vuoden 1995 yhteenvetokertomuksesta käy ilmi, että komissio on soveltanut 5 prosentin kiinteämääräistä korjausta menoihin, jotka liittyvät suurille tuottajille kesannoinnista maksettuihin korvauksiin, koska se on havainnut useita puutteita Espanjassa käytössä olleessa valvontajärjestelmässä. Toimivaltaiset viranomaiset eivät nimittäin ensinnäkään ole määritelleet mitään viitesatoa, toiseksi yhtään sopimuksiin kirjattujen satojen uskottavuutta koskevaa tarkastusta ei ole suoritettu ja kolmanneksi mitään erityistarkastuksia ei ollut tehty sen todentamiseksi, olivatko toimitetut määrät ennakoitua tuotantoa pienempiä.54Toimivaltaisten kansallisten viranomaisten toimittamista tiedoista käy lisäksi ilmi, että suuri määrä kesannoidulla maalla tuotettua raaka-ainetta oli kulkeutunut ihmis- tai eläinravinnon raaka-aineiden markkinoille.55Espanjan hallitus kiistää nämä perusteet, ensinnäkin sillä perusteella, että asetuksessa N:o 334/93 ei aseteta jäsenvaltioille velvollisuutta vahvistaa viitesatoja muulle kuin elintarvikkeiksi tarkoitetulle tuotannolle. Näin ollen niillä on ainoastaan velvollisuus valvoa hakijan ja jalostajan/keräilijän välisten sopimusten mukaisten määrien uskottavuutta, mutta niiden ei tarvitse tarkastaa jälkikäteen, että tosiasiassa toimitetut määrät vastaavat tapauskohtaisesti sopimusten mukaisia odotettavissa olevia määriä.56Tässä suhteessa on todettava, että Espanjan hallitus ei ole esittänyt näyttöä siitä, että hakijoiden ja jalostajien/keräilijöiden välisissä sopimuksissa esitettyjen odotettavissa olevien määrien uskottavuutta koskevia tarkastuksia olisi suoritettu. Kuten komissio on perustellusti huomauttanut, ei ole kuitenkaan mahdollista varmistaa, että näihin sopimuksiin kirjatut määrät vastaavat tosiasiassa tuotettuja määriä, koska maanviljelijälle olisi mahdollista mainita sopimuksessa todellista pienempi tuotannon määrä ja siirtää loppuosa tuotannostaan kiellettyyn käyttöön, kuten erityisesti elintarvikekäyttöön. Näin ollen on ilmeistä — ilman, että olisi tutkittava, edellytetäänkö mainitussa artiklassa yleisten edustavien satojen määrittelyä —, että tämän valvonnan puuttuminen on vastoin asetuksen N:o 334/93 6 artiklan 1 kohdan e alakohtaa.57Toiseksi Espanjan hallitus väittää, että asetuksessa N:o 334/93 ei edellytetä, että suoritettaisiin paikalla tehtäviä tarkastuksia sen varmistamiseksi, että toimitetut määrät on tuotettu kesannoidulla maalla. Jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen puuttuu asiaan myöhemmin nimittäin ainoastaan yhdessä tapauksessa, josta on säädetty asetuksen N:o 334/93 7 artiklan 2 kohdassa, eli silloin, kun hakijan ja jalostajan/keräilijän välistä sopimusta mukautetaan tai se mitätöidään.58Tältä osin on muistettava yhtäältä, että asetuksen N:o 334/93 kuudennesta perustelukappaleesta sekä 3 artiklan 3 kohdasta käy ilmi, että kaikesta kesannoidulta maalta korjatusta ja toimitetusta raaka-aineesta on tehtävä ilmoitus toimivaltaisille viranomaisille sen takaamiseksi, ettei lopputuotteita ole tarkoitettu ihmisten tai eläinten ravinnoksi, ja toisaalta, että asetuksen N:o 1765/92 7 artiklan 4 kohdassa edellytetään tehokkaiden valvontajärjestelmien käyttöönottoa.59Nämä viimeksi mainitut säännökset olisivat merkityksettömiä, jos toimivaltaiset viranomaiset eivät suorittaisi paikalla tehtäviä tarkastuksia, kun viljelijöiden tekemät ilmoitukset herättävät petoksia tai sääntöjenvastaisuuksia koskevan epäilyksen.60Espanjan hallitus ei kuitenkaan ole osoittanut, että tällaisia tarkastuksia olisi suoritettu.61Kolmanneksi Espanjan hallitus väittää, ettei tässä tapauksessa voida soveltaa kiinteämääräistä korjauskerrointa, koska komissio on nojautunut EMOTR:n tarkastajien yhdessä ainoassa yrityksessä suorittamaan tarkastuskäyntiin ja koska se ei ole ottanut huomioon vuoden 1994 kuivuutta, josta aiheutui kesannoiduilta mailta saadun sadon pieneneminen.62Tässä suhteessa vuoden 1995 yhteenvetokertomuksesta käy ilmi, että 5 prosentin kiinteämääräinen korjaus ei perustunut Espanjan hallituksen mainitsemaan tarkastukseen, joka suoritettiin jalostusyrityksessä Andalusiassa, ja että kyseiseen tarkastukseen viittaamisen tarkoituksena on ainoastaan Espanjassa toteutettujen valvontatoimenpiteiden puutteellisuutta koskevan komission väitteen tukeminen, sillä komissio on ottanut huomioon tiedot useiden alueiden raakaainetoimituksista.63Lisäksi kyseisestä kertomuksesta käy ilmi, että komissio on ottanut huomioon vuoden 1994 kuivuuden vaikutukset tuotettujen raaka-aineiden määriin, mutta se on todennut, ettei tämä seikka voi selittää huomattavia eroja kesannoitujen lohkojen ja muiden lohkojen keskiarvosatojen välillä.64Tämän tuomion 34 kohdassa on jo todettu, että vaikka komissiolle kuuluu sen osoittaminen, että maatalouden yhteistä markkinajärjestelyä koskevia sääntöjä on rikottu, sen ei kuitenkaan tarvitse näyttää tyhjentävästi kansallisten viranomaisten suorittamien tarkastusten riittämättömyyttä tai niiden esittämien lukujen sääntöjenvastaisuutta, vaan sen on esitettävä näyttö vakavasta ja perustellusta epäilyksestä näiden tarkastusten tai lukujen suhteen.65Viimeiseksi Espanjan hallitus väittää, että vaikka oletettaisiin, ettei minkäänlaista asianmukaista valvontaa olisi toteutettu, EMOTR:lle ei silti olisi aiheutunut mitään vahinkoa.66Tämän väitteen osalta riittää sen toteaminen, että — kuten komissio on perustellusti esittänyt — tämän tarkastusten puuttumisen johdosta tietyt maanviljelijät ovat voineet ohjata kesannoidulla maalla tuotetut raaka-aineet ihmis- tai eläinravinnoksi tarkoitettujen raaka-aineiden markkinoille ja saada siten perusteettomasti tukia aiheuttaen vahinkoa yhteisön talousarviolle.67Näin ollen on todettava, että Espanjan hallitus ei ole osoittanut, että sovellettu 5 prosentin kiinteämääräinen korjaus olisi perusteeton tai liiallinen.68Edellä esitetystä seuraa, että Espanjan hallituksen kanne on hylättävä siltä osin kuin se koskee kieltäytymistä rahoittaa EMOTR:sta tiettyjä menoja, jotka liittyvät kesannoinnin tukiin.<TI><P>Oliiviöljyn tuotantotuki</P></TI>105Rasva-alan yhteisen markkinajärjestelyn, joka toteutettiin 22.9.1966 annetulla neuvoston asetuksella N:o 136/66/ETY (EYVL 1966, 172, s. 3025), tarkoituksena on erityisesti, kuten sen ensimmäisestä perustelukappaleesta käy ilmi, yhteisön kokonaistuotannon vähäisyyden korjaaminen. Asetuksen N:o 136/66/ETY 5 artiklan 1 kohdan, sellaisena kuin se on muutettuna 29.6.1978 annetulla neuvoston asetuksella N:o 1562/78 (EYVL L 185, s. 1), mukaisesti otettiin käyttöön oliiviöljyn tuotantotuki, jonka tarkoituksena on edistää kohtuullisten tulojen varmistamista tuottajille. Asetuksen N:o 136/66/ETY 20 d artiklasta, sellaisena kuin se on muutettuna 18.5.1982 annetulla neuvoston asetuksella N:o 1413/82 (EYVL L 162, s. 6), käy ilmi, että tuotantotuen määrästä pidätetään prosenttiosuus hyväksyttyjen tuottajajärjestöjen tai niiden hyväksyttyjen liittojen toiminnasta aiheutuneiden kustannusten rahoitusta varten.106Oliivirekisterin perustamisesta oliiviöljyä tuottavissa jäsenvaltioissa 21 päivänä tammikuuta 1975 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 154/75 (EYVL L 19, s. 1) 1 artiklassa säädetään seuraavaa:1.Oliiviöljyä tuottavien jäsenvaltioiden on perustettava tämän asetuksen mukaisesti kaikkia niiden alueella sijaitsevia oliivi viljelmiä koskeva oliivirekisteri.2.Oliivirekisterin perusteella on voitava määrittää jokaisen viljelmän osalta:- a)kahden vuoden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta vähintään:
oliivin kokonaisviljelyala ja sen muodostavien palstojen maarekisterinumero,
oliivipuiden kokonaismäärä;
- b)kuuden vuoden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta erityisesti:
jokaisen lohkon omistajan nimi,
jakautuminen yhdenlaisen oliivin viljelyaloihin ja eri oliivien yhteisviljelyaloihin,
oliivipuiden jakautuminen lajikkeittain,
käytetty tuotantotapa,
oliivipuiden ikä sekä viljely- ja tuotantovaihe,
kasteltujen oliivipuiden lukumäärä.
3.Oliivirekisteri on saatettava ajan tasalle säännöllisin väliajoin.
107Asetus N:o 154/75 tuli voimaan 25.1.1975.108Tuen myöntämistä oliiviöljyn tuotannolle sekä tuottajajärjestöille koskevista yleisistä säännöistä 17 päivänä heinäkuuta 1984 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2261/84 (EYVL L 208, s. 3) 2 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:Tuki myönnetään jäsenvaltioihin sijoittautuneille oliivinviljelijöille. Tässä asetuksessa oliivinviljelijällä tarkoitetaan oliivitarhan hoitajaa, joka tuottaa öljyntuotantoon käytettäviä oliiveja.
109Asetuksen N:o 2261/84 11 artiklan, joka kuuluu 5 lukuun, jonka otsikkona on oliiviöljyn tuottajajärjestöjä ja niiden liittoja koskevat yhteiset säännöt, 2 kohdassa säädetään seuraavaa:Tuottajajäsenvaltioiden on varmistettava, että liitot ja tuottajajärjestöt käyttävät niille 1 kohdan mukaisesti tarkoitetut summat ainoastaan sellaisten toimien rahoittamiseen, jotka kuuluvat niille tämän asetuksen mukaisesti.
110Asetuksen N:o 2261/84 14 artiklassa täsmennetään seuraavaa:1.Jokaisen tuottajajäsenvaltion on sovellettava tarkastusjärjestelmää, jolla taataan, että tuote, jolle tuki myönnetään, on oikeutettu tukeen.2.Tuottajajäsenvaltioiden on valvottava kunkin tuottajajärjestön ja kunkin liiton toimintaa ja erityisesti näiden toimielinten suorittamia tarkastustoimia.3.Tuottajajäsenvaltioiden on kunkin markkinointivuoden kuluessa, erityisesti öljynpuristusjaksolla, tarkastettava paikan päällä määritettävä prosenttiosuus hyväksyttyjen myllyjen toiminnasta ja varastokirjanpidosta.Valittujen myllyjen on oltava puristuskyvyltään tuotantoaluetta edustavia.
4.Asetuksen N:o 136/66/ETY liitteessä olevassa 1 kohdassa tarkoitetun oliiviöljyn, joka on tuottajajärjestöön kuulumattomien olii vin viljelijöiden tuottamaa, tarkastus tehdään pistokokein paikan päällä ja sillä on voitava tarkistaa:viljelyilmoitusten paikkansapitävyys,
öljyntuotantoa varten korjattujen oliivien käyttötarkoitus ja mahdollisuuksien mukaan se, että nämä oliivit on tosiasiallisesti jalostettu öljyksi.
Tarkastukset kattavat oliivin viljelijöiden prosenttiosuuden, joka määritetään erityisesti tilakoon perusteella.
5.Edellä tarkoitettuja tarkastuksia varten jäsenvaltio käyttää muun muassa 16 artiklassa tarkoitettuja ATK-rekisterejä.Näitä rekisterejä käytetään ohjaamaan 1—4 kohdan mukaisesti tehtäviä tarkastuksia.
111Lopuksi asetuksen N:o 2261/84 16 artiklan 1 kohdassa säädetään, että tuottajajäsenvaltioiden on perustettava ja pidettävä ajan tasalla oliivien ja oliiviöljyn tuotantoa koskevien tietojen pysyviä ATK-rekisterejä, joissa on oltava useita kyseisessä säännöksessä mainittuja tietoja.112Oliiviöljyn tuotantotukijärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 31 päivänä lokakuuta 1984 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 3061/84 (EYVL L 288, s. 52) toisessa perustelukappaleessa todetaan, että hyväksyttyjen tuottajajärjestöjen suorittamien ja niiden jäsenten viljelyilmoituksia koskevien paikalla tehtävien tarkastusten on kohdistuttava riittävän edustavaan lukumäärään viljelyilmoituksia.113Asetuksen N:o 3061/84 1 artiklan 5 kohdassa säädetään seuraavaa:Jos osa oliiveista on käytetty muuhun tarkoitukseen kuin oliiviöljyn tuotantoon, tuki maksetaan suhteessa niihin oliiveihin, jotka on tarkoitettu oliiviöljyn tuotantoon.
114Asetuksen N:o 3061/84 5 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:Tukihakemus, joka jokaisen oliivinviljelijän on jätettävä, sisältää vähintään seuraavat tiedot:
- a)oliivinviljelijän sukunimi, etunimi ja osoite;
- b)tuotetun neitsytöljyn määrä;
- c)niiden tilojen sijainti, joilta oliivit on korjattu, sekä viittaus viljelyilmoitukseen;
- d)hyväksytty mylly tai hyväksytyt myllyt, joissa öljy on tuotettu, sekä kunkin myllyn osalta käytettyjen oliivien määrä ja tuotettu öljymäärä.
Kyseisen hakemuksen liitteenä on oltava myllyn antama ilmoitus, jonka muodon ja sisällön jäsenvaltiot voivat määrätä ja jossa vahvistetaan d kohdassa tarkoitetut tiedot.
115Asetuksen N:o 3061/84 8 artiklan 1 kohdan toisesta alakohdasta käy ilmi, että jos liitto kaikki yhteisön oikeudellisessa sääntelyssä sille säädetyt tehtävät suoritettuaan ei ole käyttänyt rahoitusta kokonaisuudessaan, liiton on jaettava siitä jäljelle jäänyt osa niiden tuottajajärjestöjen kesken, joista se muodostuu.116Asetuksen N:o 3061/84 9 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa, sellaisena kuin se on muutettuna 30.3.1990 annetulla komission asetuksella N:o 828/90 (EYVL L 86, s. 18), säädetään seuraavaa:Asetuksen (ETY) N:o 2261/84 13 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetussa yhdenmukaistetussa päivittäisessä varastokirjanpidossa on oltava:
- a)saapuneiden oliivien eräkohtaiset määrät, niin että kunkin erän tuottaja ja omistaja mainitaan;
- b)puristettujen oliivien määrä;
- c)saadut öljymäärät;
- d)kiinteämääräisiksi määritetyt saadut öljykakkumäärät;
- e)myllystä poistuneet eräkohtaiset öljymäärät, niin että vastaanottaja mainitaan. Jos puristettujen oliivien määrä koostuu useammista eristä, jotka ovat pienempiä kuin yhteen puristukseen tarvittava vähimmäismäärä, sekä perinteisen tuotantojakson myllyjen osalta että jatkuvan tuotantojakson myllyjen osalta varastokirjanpitoon on sisällyttävä myllystä poistunut öljyn kokonaismäärä eriteltynä vastaanottajien mukaan suhteessa kunkin puristamaan oliivimäärään;
- f)myllystä poistuneet öljykakkumäärät:
määritettyinä eräkohtaisesti niin, että vastaanottaja mainitaan, jos määrät on myyty öljyä uuttavalle yritykselle,
määritettyinä kiinteämääräisiksi niin, että vastaanottaja mainitaan muissa tapauksissa,
punnittuina eräkohtaisesti tapauksissa, joissa myllyllä on käytettävissään vaaka.
117Päätöksellä 1999/186/EY tehty kiinteämääräinen korjaus, joka on määrältään 5754750215 ESP eli 5 prosenttia varainhoitovuodelle 1996 ilmoitetuista oliiviöljyn tuotantotuen maksamisesta ja oliivirekisterin perustamisesta aiheutuneista menoista, ja päätöksellä 1999/187/EY tehty korjaus, joka on määrältään 4317179696 ESP eli 10 prosenttia markkinointivuodelle 1992/1993 ja sitä aikaisemmille markkinointivuosille ilmoitetuista menoista sekä 5 prosenttia markkinointivuodelle 1993/1994 ja sitä seuraaville markkinointivuosille ilmoitetuista menoista, perustuvat valvontamenettelyjen väitettyihin puutteisiin, erityisesti viivästykseen oliivin viljelyrekisterin ja ATK-keskusrekisterin käyttöönotossa.118Vuosien 1994 ja 1995 yhteenvetokertomuksista sekä muista asiakirja-aineistosta ilmenevistä seikoista käy ilmi, että päätökselle 1999/186/EY ja päätökselle 1999/187/EY esitetyt perustelut olivat olennaisilta osin samanlaiset. EMOTRm tarkastajien Espanjaan vuosina 1996 ja 1997 tekemän kahden tarkastusmatkan perusteella komissio on todennut valvonnan oliiviöljyalalla olleen riittämätöntä. Erityisesti asetuksen N:o 154/75 mukainen oliivirekisteri ja asetuksessa N:o 2261/84 tarkoitetut oliivien ja oliiviöljyn tuotantoa koskevia tietoja sisältävät pysyvät ATK-rekisterit olivat olleet epätäydellisiä ja toimimattomia ainakin vuoden 1998 loppuun saakka. Espanjan viranomaisten oliivirekisterin ja ATK-rekisterin puuttumisen korvaamiseksi suorittamat tarkastukset olivat riittämättömiä.119Komission tutkimukset olivat siten paljastaneet koko joukon ongelmia, joihin sisältyivät selittämättömät tuen maksut kahteen kertaan, riittämättömät öljymyllyjen paikalla tehtävät tarkastukset, asianmukaisen petostapauksiin puuttumisen laiminlyönti, oliiviöljyn tuottajien paikalla tehtävien tarkastusten vähäisyys ja tuotantotuen myöntäminen syötäväksi tarkoitettuina oliiveina myydyille oliiveille.120Näin ollen komissio katsoi, että havaitut puutteet liittyivät valvontajärjestelmän keskeisiin osiin ja menojen sääntöjenmukaisuuden varmistamisen kannalta oleellisiin tarkastuksiin ja että rahastoon oli kohdistunut huomattava laajamittaisten tappioiden riski. Koska komissio kuitenkin myönsi Espanjan viranomaisten parantaneen järjestelmäänsä vuosien kuluessa, se sovelsi alhaisempaa kiinteämääräistä korjausta markkinointivuoden 1992/1993 jälkeisiin vuosiin.121Espanjan hallitus korostaa aluksi, että komissio on toiminut tiettyjen yhteisön oikeuden yleisten oikeusperiaatteiden ja säännösten vastaisesti.122Kantaja väittää ensinnäkin, että komissio on loukannut yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, koska se on kantajan valvontajärjestelmän, joka oli parempi kuin tietyissä muissa jäsenvaltioissa, todetusta parantumisesta huolimatta soveltanut samaa korjauskerrointa.123Tältä osin riittää sen toteaminen, että kyseisellä väitteellä, sellaisena kuin se on esitetty, ei ole merkitystä. Espanjan hallitus ei nimittäin ole vedonnut tähän tapaukseen rinnastettavien tapausten olemassaoloon muissa jäsenvaltioissa eikä täsmentänyt sitä, millä tavoin sen valvontajärjestelmä oli parempi kuin tiettyjen muiden jäsenvaltioiden järjestelmät (ks. vastaavasti asia C-242/97, Belgia v. komissio, tuomio 18.5.2000, Kok. 2000, s. I-3421, 130 ja 131 kohta).124Toiseksi Espanjan hallitus väittää, että komissio on rikkonut EY:n perustamissopimuksen 5 ja 190 artiklaa (joista on tullut EY 10 ja EY 253 artikla), koska komissio ei ole vuoden 1994 yhteenvetokertomuksessa, johon vuoden 1995 yhteenvetokertomuksessa viitataan, asianmukaisesti kiistänyt kaikkia väitteitä, jotka Espanjan hallitus oli esittänyt.125Tältä osin on todettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan perustamissopimuksen 190 artiklan mukaisen perusteluvelvollisuuden laajuus riippuu kyseisen säädöksen, päätöksen tai muun toimenpiteen luonteesta ja siitä asiayhteydestä, jossa se annetaan tai tehdään (em. asia Alankomaat v. komissio, tuomio 22.4.1999, 81 kohta).126Erityisesti tilien tarkastamista ja hyväksymistä koskevan päätöksen valmistelun yhteydessä päätöksen perusteluja on pidettävä riittävinä, kun se jäsenvaltio, jolle päätös on osoitettu, on osallistunut kiinteästi päätöksen valmisteluun ja näin ollen tuntee ne syyt, joiden vuoksi komissio ei ole katsonut riidanalaisen summan kuuluvan EMOTR:n vastattavaksi (em. asia Alankomaat v. komissio, tuomio 22.4.1999, 82 kohta ja em. asia Belgia v. komissio, tuomio 18.5.2000, 95 kohta).127Käsiteltävässä asiassa vuosien 1994 ja 1995 yhteenvetokertomuksista käy riittävällä tavalla ilmi, että Espanjan viranomaiset olivat osallistuneet päätösten 1999/186/EY ja 1999/187/EY valmisteluun ja ne tunsivat täysin syyt, joiden perusteella komissio oli katsonut, ettei kyseisiä määriä ole rahoitettava EMOTR:sta. Näin ollen kyseiset väitteet on hylättävä.128Kolmanneksi kantaja korostaa, että sille oli mahdotonta noudattaa määräaikoja, jotka oli asetettu oliivirekisterin ja oliivien ja oliiviöljyn tuotantotietoja sisältävän ATK-rekisterin käyttöönotolle.129On todettava, että sen lisäksi, että mitään tätä väitettyä mahdottomuutta koskevia tietoja ei ole esitetty yhteisöjen tuomioistuimelle, Espanjan hallitus ei ole toimittanut komissiolle pyyntöä oliivirekisterin ja oliivien ja oliiviöljyn tuotantotietoja sisältävän ATK-rekisterin käyttöönotolle asetettujen määräaikojen muuttamisesta. Näin ollen kyseiset väitteet on hylättävä.130Neljänneksi Espanjan hallitus väittää, että siltä osin kuin päätöksellä 1999/186/EY hylätään tiettyjä varainhoitovuoden 1996 menoja, komissio on rikkonut asetuksen N:o 729/70 5 artiklan 2 kohdan c alakohtaa, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1287/95, sillä kyseisessä alakohdassa säädetään, että ennen rahoituksesta kieltäytymistä koskevan päätöksen tekemistä komission tarkastuksen tuloksista — — on toimitettava kirjalliset tiedoksiannot ja että niiden menojen rahoituksesta, jotka on suoritettu aikaisemmin kuin 24 kuukautta ennen komission asianomaiselle jäsenvaltiolle toimittamaa tarkastusten tuloksia koskevaa kirjallista tiedoksiantoa, ei voida kieltäytyä.131Tämän hallituksen mukaan komission 10.3.1998 päivättyä kirjettä, jonka se on vastaanottanut 12.3.1998 ja jolla sille on ilmoitettu vuonna 1994 ja sitä seuraavina vuosina Espanjassa sovellettua valvontajärjestelmää koskevan komission tarkastuksen lopulliset johtopäätökset, on pidettävä asetuksen N:o 729/70 5 artiklan 2 kohdan c alakohdassa, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1287/95, tarkoitettuna kirjallisena tiedoksiantona, ja siten komissio ei voi kieltäytyä rahoittamasta EMOTR:sta ennen 12.3.1996 aiheutuneita menoja.132Komissio katsoo, että Espanjan hallitus ei voi vedota tähän säännökseen, koska ei ole tapahtunut uusia tässä säännöksessä tarkoitettuja tarkastuksia, vaan ainoastaan kahdenvälisiä käyntejä ja kokouksia Espanjan oliiviöljyalan valvontajärjestelmän sellaisten puutteiden korjaamiseksi, joista Espanjan viranomaiset olivat olleet tietoisia vuodesta 1990 lähtien. Tarkastukset oli siis tehty selvästi ennen komission 10.3.1998 päivättyä kirjettä, joka oli vain vahvistus näiden aikaisemmin havaittujen puutteiden olemassaolosta.133Tässä suhteessa on todettava, että — kuten asetuksen N:o 1287/95 kuudennesta perustelukappaleesta käy ilmi — yhteisön lainsäätäjän tarkoituksena on ollut asetuksen N:o 729/70 5 artiklan 2 kohdan c alakohdan, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1287/95, mukaista määräaikaa asettaessaan määrittää se pisin mahdollinen kausi, johon seuraamukset sääntöjen mukaisuutta koskevien [komission suorittamien] tarkastusten tuloksista voivat kohdistua. Tämän rajoituksen tarkoituksena on suojata jäsenvaltioita oikeusvarmuuden puuttumiselta, joka seuraisi, jos komissio voisi asettaa kyseenalaiseksi useita vuosia ennen sääntöjenmukaisuuspäätöksen tekemistä suoritetut menot.134Näin ollen tulkinta, jonka mukaan ajallista rajoitusta ei sovellettaisi, jos jäsenvaltio on tietoinen siitä, että komissio pitää sen valvontajärjestelmää puutteellisena, ei vastaa oikeusvarmuuden tarkoitusta. Asetuksen N:o 729/70 5 artiklan 2 kohdan c alakohdalla, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1287/95, voidaan turvata jäsenvaltioille oikeusvarmuus ainoastaan, jos ne voivat tarkasti määrittää päivän, josta lähtien kyseinen rajoitus on laskettava. Kyseisen asetuksen 5 artiklan 2 kohdan c alakohdan sanamuodosta käy ilmi, että merkityksellinen päivä on se, jona komissio ilmoittaa muodollisella kirjallisella tiedoksiannolla tarkastustensa tulokset kyseessä olevien varainhoitovuosien osalta.135Näin ollen on todettava, ettei komissio ilmoitettuaan 12.3.1998 lopulliset johtopäätökset, jotka se on tehnyt vuosina 1996 ja 1997 suoritettujen tarkastusten perusteella, voi kieltäytyä rahoittamasta EMOTR:sta ennen 12.3.1996 suoritettuja menoja.136Tästä syystä päätös 1999/186/EY on kumottava siltä osin kuin siinä jätetään yhteisörahoituksen ulkopuolelle Espanjan hallituksen ennen 12.3.1996 suorittamia oliiviöljyn tuotantotukeen liittyviä menoja.137Toiseksi Espanjan hallitus väittää — kiistämättä viivästyksiä oliivirekisterin sekä oliivien ja oliiviöljyn tuotantotietoja sisältävän ATK-rekisterin perustamisessa —, että Espanjassa suoritetut tarkastukset olivat aivan yhtä tehokkaita ja että EMOTR:lle ei ole aiheutunut mitään tappioita.138Tältä osin riittää sen toteaminen, niin kuin yhteisöjen tuomioistuin on jo tehnyt tämän tuomion 87 kohdassa, että silloin, kun asetuksessa säädetään erityisistä valvontatoimenpiteistä, on tarpeetonta tutkia jäsenvaltioiden esittämien sellaisten väitteiden sisältöä, joiden mukaan toinen valvontajärjestelmä on tehokkaampi.139Näin ollen Espanjan hallituksen kanne, siltä osin kuin se koskee kieltäytymistä rahoittaa EMOTR:sta tiettyjä oliiviöljyn tuotantotukeen liittyviä menoja, on muilta osin hylättävä.<TI><P>Kuitupellava- ja hamppualan tuet</P></TI>145Pellavan ja hampun tuen myöntämistä koskevista yleisistä säännöistä 22 päivänä maaliskuuta 1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 619/71 (EYVL L 72, s. 2) 4 artiklassa säädetään seuraavaa:1.Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön hallinnollinen valvontajärjestelmä, jolla taataan, että tuote, jolle tuki on haettu, vastaa sen myöntämiseen vaadittavia edellytyksiä.2.Tätä valvontaa varten jäsenvaltioiden on otettava käyttöön kylvettyjen ja korjattujen alojen ilmoitusjärjestelmä.
146Asetuksen N:o 619/71 5 artiklassa säädetään seuraavaa:Jäsenvaltioiden on suoritettava kylvettyjen ja korjattujen alojen ilmoitusten oikeellisuuden ja tuottajien esittämien tukihakemusten valvontaa paikan päällä pistokokein.
147Kuitupellavan ja hampun tukea koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 28 päivänä huhtikuuta 1989 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 1164/89 (EYVL L 121, s. 4) 4 artiklan a kohdassa täsmennetään, että tuki myönnetään ainoastaan viljelyaloille, jotka on kokonaan kylvetty ja korjattu ja joilla on tehty tavanomaiset viljelyyn liittyvät työt.148Asetuksen N:o 1164/89 6 artiklassa säädetään seuraavaa:1Asetuksen (ETY) N:o 619/71 5 artiklassa säädetty valvonta kattaa vähintään viisi prosenttia 5 artiklassa tarkoitetuista kylvettyjen alojen ilmoituksista ja edustavan prosenttiosuuden 8 artiklassa tarkoitetuista tukihakemuksista ottaen huomioon kyseisten alojen maantieteellisen jakautumisen.2Jos ilmenee merkittäviä epäsäännöllisyyksiä, jotka koskevat vähintään kuutta prosenttia suoritetusta valvonnasta, jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viipymättä tämä tieto sekä toteutetut toimenpiteet.
149Asetuksen N:o 1164/89 7 artiklassa säädetään seuraavaa:Jos asetuksen (ETY) N:o 619/71 5 artiklassa säädetyssä valvonnassa ilmenee, että ilmoitettu ala on:
- a)pienempi kuin valvonnassa todettu ala, otetaan huomioon todettu ala;
- b)suurempi kuin valvonnassa todettu ala, huomioon otettava ala on todettu ala, josta on vähennetty aluksi ilmoitetun alan ja todetun alan välinen erotus, paitsi jos kyseinen jäsenvaltio pitää eroa perusteltuna, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kansallisessa lainsäädännössä säädettyjä mahdollisia seuraamuksia; tällöin otetaan huomioon todettu ala.
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tämän artiklan soveltamiseksi toteutetuista toimenpiteistä.
150Vuoden 1994 yhteenvetokertomuksesta, johon vuoden 1995 yhteenvetokertomuksessa viitataan, käy ilmi, että menojen tarkastukset Espanjassa ovat olleet riittämättömiä ja että yhteisön lainsäädäntöä on sovellettu epäasianmukaisesti, minkä takia komissio on tehnyt 10 prosentin kiinteämääräisen korjauksen varainhoitovuosien 1994 ja 1995 menoihin.151Yhteenvetokertomuksesta käy siten ilmi, että toimivaltaiset viranomaiset eivät ole suorittaneet viljelyalojen ja hakemusten hallinnollisia tarkastuksia, että paikalla tehdyt tarkastukset eivät täyttäneet asetuksen N:o 619/71 5 artiklassa asetettuja edellytyksiä, koska tarkastajien laatimat tarkastuskertomukset olivat epätäsmällisiä ja koska minkäänlaisiin toimiin korjatun ja myydyn kuitupellavan ja hampun määrän valvomiseksi ei ollut ryhdytty, että asetuksen N:o 1164/89 7 artiklan b kohdan mukaista mekanismia ei ollut sovellettu oikein, koska tuenhakijoiden esittämien toimitussopimusten tosiasiallista toteuttamista koskevia tarkastuksia ei yleisesti ollut suoritettu, ja että toimivaltaiset viranomaiset eivät olleet koordinoineet ja valvoneet autonomisten alueiden toimintaa, mikä on aiheuttanut kohonneen tappioriskin EMOTR:lle. Lisäksi komissio väittää, että vaikkei asiaa koskevassa lainsäädännössä sitä vaaditakaan, Espanjan viranomaisten olisi pitänyt käyttää IACS:n yhteydessä kerättyjä tietoja, koska kyseiset tiedot ovat osoittautuneet tarkastusten kannalta tehokkaiksi.152Espanjan hallitus ei kiistä useimpia komission esittämistä toteamuksista, mutta se korostaa ensinnäkin, että vaikka komissio oli perustellut rahoituskorjauksen tavallisia määriä vähäisempien siemenmäärien käyttämisellä ja hyvin alhaisten olki- ja pellavansiemensatojen saamisella, asetuksen N:o 1164/89 4 artiklan a kohdassa, jota sovellettiin tosiseikkojen kannalta merkityksellisenä aikana, ei säädetä tietyn suuruisten satojen tuottamisvelvollisuudesta, vaan ainoastaan velvollisuudesta tehdä tavanomaiset työt, eikä asetuksessa ole määritelty tätä käsitettä.153Tässä suhteessa on todettava, että — kuten komissio on perustellusti korostanut — vähäisten siemenmäärien käyttämisen ja alhaisten satojen perusteella voidaan olettaa, että tukea on myönnetty aloille, joita ei ole viljelty oikein, ja tästä syystä toimivaltaisten viranomaisten olisi pitänyt kieltäytyä tukien myöntämisestä.154Toiseksi Espanjan hallitus väittää, että kyseisten tarkastusten suorittamisaikana ei ollut mitään velvollisuutta suorittaa ristiintarkastuksia IACS:n yhteydessä kerättyjen tietojen kanssa.155Tältä osin on korostettava, että vaikkei yhteisön lainsäädännössä edellytettäisikään tällaisia ristiintarkastuksia, niitä olisi pitänyt toteuttaa, koska mahdollisuus siihen oli olemassa. Asetuksen N:o 729/70 8 artiklan 1 kohdan ensimmäisestä alakohdasta käy nimittäin ilmi, että tarkastusten avulla tulisi voida taata EMOTR:sta rahoitettavien toimien asianmukaisuus. Mainitut ristiintarkastukset olisivat antaneet mahdollisuuden varmistua tästä asianmukaisuudesta.156Viimeiseksi Espanjan hallitus väittää, että se on suorittanut asetuksen N: o 1164/89 6 artiklan 1 kohdan mukaiset velvollisuutensa, koska yli 5 prosenttia hakemuksista on tarkastettu.157Tässä kohdin riittää sen toteaminen, että se seikka, että toimivaltaiset viranomaiset ovat suorittaneet riittävän määrän tarkastuksia, on vailla merkitystä päätöksen 1999/187/EY kannalta, koska on selvää, että komission väitteet koskivat tarkastusten laatua eikä niiden määrää.158Edellä esitetystä seuraa, että Espanjan hallituksen kanne on hylättävä siltä osin kuin se koskee kieltäytymistä rahoittaa EMOTR:sta tiettyjä menoja, jotka liittyvät kuitupellavan ja hampun tukeen.