–

Organisation juive européenne, edustajanaan J. Buk Lament, avocate,

–

Vignoble Psagot Ltd, edustajinaan F.-H. Briard, Y.-A. Benizri ja E. Weiss, avocats,

–

Ranskan hallitus, asiamiehinään D. Colas, B. Fodda, S. Horrenberger, L. Legrand, A. L. Desjonquères, C. Mosser ja E. de Moustier,

–

Irlanti, asiamiehinään M. Browne, G. Hodge ja A. Joyce, avustajanaan S. Kingston, BL,

–

Alankomaiden hallitus, asiamiehinään M. K. Bulterman ja P. Huurnink,

–

Ruotsin hallitus, asiamiehinään A. Falk, C. Meyer-Seitz ja H. Shev,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään A. Bouquet, B. De Meester, F. Clotuche-Duvieusart ja K. Herbout-Borczak,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee elintarviketietojen antamisesta kuluttajille, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 1924/2006 ja (EY) N:o 1925/2006 muuttamisesta sekä komission direktiivin 87/250/ETY, neuvoston direktiivin 90/496/ETY, komission direktiivin 1999/10/EY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/13/EY, komission direktiivien 2002/67/EY ja 2008/5/EY sekä komission asetuksen (EY) N:o 608/2004 kumoamisesta 25.10.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1169/2011 (EUVL 2011, L 304, s. 18 sekä oikaisu EUVL 2015, L 50, s. 48 ja EUVL 2017, L 167, s. 58) tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty kahdessa oikeudenkäynnissä, joissa asianosaisina ovat yhtäältä Organisation juive européenne ja Vignoble Psagot Ltd sekä toisaalta ministre de l’Économie et des Finances (Ranskan talous- ja valtiovarainministeri) ja joka koskee sellaisen ilmoituksen lainmukaisuutta, joka koskee Israelin valtion kesäkuusta 1967 miehittämiltä alueilta peräisin olevien tuotteiden alkuperämerkintöjä.

Asiaa koskevat oikeussäännöt

Unionin oikeus

Elintarvikkeita koskeva säännöstö

3

Asetuksen N:o 1169/2011 johdanto-osan kolmannessa, neljännessä ja 29 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

4

Kyseisen asetuksen 1 artiklan, jonka otsikko on ”Kohde ja soveltamisala”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

5

Kyseisen asetuksen 2 artiklan 2 kohdan g alakohdassa säädetään, että tässä asetuksessa tarkoitetaan ”lähtöpaikalla” paikkaa, josta elintarvikkeen ilmoitetaan tulevan ja joka ei ole ”alkuperämaa”, sellaisena kuin se on määritelty yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (EYVL 1992, L 302, s. 1) (jäljempänä yhteisön tullikoodeksi) 23–26 artiklassa, ja seuraavaksi siinä täsmennetään, että elintarvikealan toimijan nimeä, toiminimeä tai osoitetta etiketissä ei ole pidettävä tässä asetuksessa tarkoitettuna elintarvikkeen alkuperämaan tai lähtöpaikan ilmoittamisena. Tämän artiklan 3 kohdassa säädetään lisäksi, että elintarvikkeen ”alkuperämaalla” tarkoitetaan elintarvikkeen alkuperää, sellaisena kuin se on määritelty yhteisön tullikoodeksin 23–26 artiklan mukaisesti.

6

Saman asetuksen 3 artiklan, jonka otsikko on ”Yleiset tavoitteet”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

7

Asetuksen N:o 1169/2011 9 artiklan, jonka otsikko on ”Luettelo pakollisista tiedoista”, sanamuoto on seuraava:

8

Kyseisen asetuksen 26 artiklan, jonka otsikko on ”Alkuperämaa tai lähtöpaikka”, 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

Tullilainsäädäntö/tullisäännöstö

9

Yhteisön tullikoodeksi kumottiin unionin tullikoodeksista 9.10.2013 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 952/2013 (EUVL 2013, L 269, s. 1 ja oikaisu EUVL 2013, L 287, s. 90; jäljempänä unionin tullikoodeksi), jonka säännöksiä sovelletaan 1 päivästä toukokuuta 2016 sen 288 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

10

Tästä päivästä lähtien muihin unionin säädöksiin, kuten asetukseen N:o 1169/2011, sisältyviä viittauksia yhteisön tullikoodeksiin pidetään viittauksina unionin tullikoodeksin vastaaviin säännöksiin, kuten tämän viimeksi mainitun 286 artiklan 3 kohdasta ilmenee.

11

Unionin tullikoodeksin 60 artiklassa, joka vastaa yhteisön tullikoodeksin 23 artiklan 1 kohtaa ja 24 artiklaa, säädetään seuraavaa:

Komission tulkintaohje

12

Euroopan komissio julkaisi 12.11.2015 Euroopan unionin virallisessa lehdessä ohjeen, jonka otsikko on ”Israelin [valtion] kesäkuusta 1967 miehittämiltä alueilta peräisin olevien tuotteiden alkuperämerkintöjä koskeva tulkintaohje” (EUVL 2015, C 375, s. 4; jäljempänä komission tulkintaohje).

13

Tämän tulkintaohjeen 1 kohdassa komissio toteaa, että ”kansainvälisen oikeuden mukaisesti Euroopan unioni ei tunnusta Israelin suvereniteettia Israelin kesäkuusta 1967 miehittämillä alueilla eli Golanin kukkuloilla, Gazan alueella ja Länsirannalla, mukaan lukien Itä-Jerusalem, eikä katso niiden olevan osa Israelin aluetta”.

14

Komissio katsoo kyseisen tulkintaohjeen 2 kohdassa, että ”kuluttajat, talouden toimijat ja kansalliset viranomaiset ovat vaatineet, että tuotteiden alkuperämerkintöjä koskevan unionin lainsäädännön soveltamista Israelin miehittämiltä alueilta peräisin oleviin tuotteisiin selkeytetään” ja että ”samalla halutaan varmistaa, että kunnioitetaan kansainvälisen oikeuden mukaista unionin kantaa ja sitoutumista olla tunnustamatta Israelin suvereniteettia Israelin kesäkuusta 1967 miehittämillä alueilla”.

15

Saman tulkintaohjeen 3 kohdassa komissio toteaa, että ”tällä tulkintaohjeella ei anneta uusia säännöksiä” ja että siinä ”ilmaistaan komission näkemys asiaan liittyvästä unionin lainsäädännöstä” mutta että se ei ”vaikuta – – unionin tuomioistuimen mahdollisesti esittämiin tulkintoihin”.

16

Viitattuaan tulkintaohjeensa 4–6 kohdassa erilaisiin unionin säännöksiin, joissa edellytetään erityyppisten tuotteiden alkuperän merkitsemistä näihin tuotteisiin, komissio toteaa sen 7–10 kohdassa seuraavaa:

Ranskan lainsäädäntö

17

Talous- ja valtiovarainministeri julkaisi 24.11.2016 ”talouden toimijoille tarkoitetun ilmoituksen, joka koskee Israelin [valtion] kesäkuusta 1967 miehittämiltä alueilta peräisin olevien tuotteiden alkuperämerkintöjä” (JORF 2016, nro 273, teksti nro 81; jäljempänä ministeriön ilmoitus) ja jonka sanamuoto on seuraava:

Pääasiat ja ennakkoratkaisukysymykset

18

Organisation juive européenne ja Vignoble Psagot vaativat Conseil d’État’ssa (ylin hallintotuomioistuin, Ranska) nostamissaan kahdessa kanteessa, jotka rekisteröitiin 24. ja 25.1.2017, ministeriön ilmoituksen kumoamista. Ne esittivät vaatimustensa tueksi erilaisia perusteita, jotka koskevat muun muassa sitä, että tällä ilmoituksella rikotaan asetusta N:o 1169/2011.

19

Conseil d’État katsoi lähinnä, että kysymykset, jotka nousivat esiin asetuksen N:o 1169/2011 rikkomista koskevien perusteiden tutkimisen yhteydessä, olivat ratkaisevia sen käsiteltävänä olevien kahden asian ratkaisua varten ja että ne olivat erityisen vaikeita.

20

Tässä tilanteessa Conseil d’État päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu

Ensimmäinen kysymys

21

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään pääasiallisesti, onko asetuksen N:o 1169/2011 9 artiklan 1 kohdan i alakohtaa, luettuna yhdessä tämän asetuksen 26 artiklan 2 kohdan a alakohdan kanssa, tulkittava siten, että Israelin valtion miehittämältä alueelta peräisin olevissa elintarvikkeissa on mainittava paitsi kyseinen alue myös, jos nämä elintarvikkeet tulevat tällä alueella sijaitsevasta Israelin siirtokunnasta, tämä lähtöpaikka.

22

Tältä osin on todettava ensinnäkin, että asetuksen N:o 1169/2011 9 artiklan 1 kohdan i alakohdasta käy ilmi, että elintarvikkeen alkuperämaata tai lähtöpaikkaa koskeva maininta on pakollinen silloin, kun siitä säädetään tämän asetuksen 26 artiklassa.

23

Tämän 26 artiklan 2 kohdan a alakohdassa täsmennetään, että tällainen maininta on pakollinen, jos sen ilmoittamatta jättäminen voi johtaa kuluttajaa harhaan elintarvikkeen todellisesta alkuperämaasta tai lähtöpaikasta, erityisesti siinä tapauksessa, että elintarvikkeen mukana seuraavista tiedoista tai etiketistä sellaisenaan voisi muuten saada sen käsityksen, että elintarvikkeella on eri alkuperämaa tai lähtöpaikka.

24

Asetuksen N:o 1169/2011 johdanto-osan 29 perustelukappaleessa, jonka valossa tätä säännöstä on luettava, ilmoitetaan lisäksi, että alkuperämaata tai lähtöpaikkaa koskevan maininnan ei missään tapauksessa pidä antaa kuluttajille väärää käsitystä.

25

Tästä seuraa yhtäältä, että elintarvikkeen alkuperämaa tai lähtöpaikka on mainittava, jos tällaisen maininnan ilmoittamatta jättäminen voi johtaa kuluttajaa harhaan antamalla heille sen käsityksen, että kyseisen elintarvikkeen alkuperämaa tai lähtöpaikka on muu kuin sen todellinen alkuperämaa tai lähtöpaikka. Toisaalta silloin, kun kyseisessä elintarvikkeessa ilmoitetaan sen alkuperä tai lähtöpaikka, maininta ei saa olla harhaanjohtava.

26

Toiseksi asetuksen N:o 1169/2011 26 artiklan 2 kohdan a alakohdassa oleva käsite ”alkuperämaa” määritellään tämän asetuksen 2 artiklan 3 kohdassa viittaamalla yhteisön tullikoodeksiin, jota unionin tullikoodeksi on seurannut, kuten tämän tuomion 9 kohdassa todetaan.

27

Unionin tullikoodeksin 60 artiklan mukaan tietystä ”maasta” tai tietyltä ”alueelta” peräisin olevina tavaroina on pidettävä tavaroita, jotka on joko kokonaan tuotettu kyseisessä maassa tai kyseisellä alueella tai joille on suoritettu kyseisessä maassa tai kyseisellä alueella viimeinen merkittävä jalostus tai käsittely.

28

Termistä ”maa” on todettava yhtäältä, että sitä käytetään EU-sopimuksessa ja EUT-sopimuksessa useaan otteeseen synonyyminä termille ”valtio”. Unionin oikeuden johdonmukaisen tulkinnan varmistamiseksi tällä termillä on näin ollen katsottava olevan sama merkitys unionin tullikoodeksissa ja asetuksessa N:o 1169/2011.

29

Toisaalta on katsottava, että käsite ”valtio” on itsessään ymmärrettävä siten, että sillä tarkoitetaan suvereenia yksikköä, joka käyttää maantieteellisten rajojensa sisäpuolella täysimääräisesti kansainvälisessä oikeudessa tunnustettua toimivaltuutta (ks. vastaavasti tuomio 21.12.2016, neuvosto v. Front Polisario, C‑104/16 P, EU:C:2016:973, 95 kohta).

30

Termistä ”alue” on todettava, että unionin tullikoodeksin 60 artiklassa olevasta vaihtoehdon käsittävästä sanamuodosta seuraa, että sillä tarkoitetaan muita yksiköitä kuin ”maita” ja tämän seurauksena muita yksiköitä kuin ”valtioita”.

31

Kuten unionin tuomioistuin on jo todennut, tällaiset yksiköt käsittävät muun muassa maantieteellisiä alueita, joilla, vaikka ne kuuluvat jonkin valtion lainkäyttövallan tai kansainvälisen vastuun alaan, on kuitenkin kansainvälisen oikeuden perusteella oma ja kyseisestä valtiosta erillinen asema (ks. vastaavasti tuomio 21.12.2016, neuvosto v. Front Polisario, C‑104/16 P, EU:C:2016:973, 92 ja 95 kohta ja tuomio 27.2.2018, Western Sahara Campaign UK, C‑266/16, EU:C:2018:118, 62–64 kohta).

32

Kun otetaan huomioon unionin tullikoodeksin 60 artiklan sisältö, asetuksen N:o 1169/2011 26 artiklan 2 kohdassa säädettyä velvollisuutta mainita elintarvikkeen alkuperämaa siinä tapauksessa, että sen ilmoittamatta jättäminen voi johtaa kuluttajaa harhaan, on näin ollen sovellettava paitsi tämän tuomion 28 ja 29 kohdassa tarkoitetuista ”maista” peräisin oleviin elintarvikkeisiin, myös tämän tuomion 31 kohdassa tarkoitetuilta ”alueilta” peräisin oleviin elintarvikkeisiin.

33

Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että pääasiassa kyseessä olevat elintarvikkeet ovat peräisin ”Israelin [valtion] vuodesta 1967 miehittämiltä alueilta”, täsmällisemmin – kuten ministeriön ilmoituksesta käy ilmi – Länsirannalta, Itä-Jerusalem mukaan lukien, ja Golanin kukkuloilta.

34

Kansainvälisen humanitaarisen oikeuden sääntöjen mukaan nämä alueet kuuluvat Israelin valtion rajoitettuun lainkäyttövaltaan, koska se on miehitysvalta, mutta niillä kullakin on oma ja kyseisestä valtiosta erillinen kansainvälinen asema.

35

Länsiranta on nimittäin alue, jonka kansalla eli Palestiinan kansalla on itsemääräämisoikeus, kuten kansainvälinen tuomioistuin on muistuttanut miehitetylle palestiinalaisalueelle rakennetun aidan oikeudellisista vaikutuksista 9.7.2004 antamassaan neuvoa-antavassa lausunnossa (ICJ 2004, s. 136, 118 ja 149 kohta). Golanin kukkulat puolestaan kuuluvat muun valtion kuin Israelin valtion eli Syyrian arabitasavallan alueeseen.

36

Edellä esitetyn perusteella on katsottava, että se, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisissa elintarvikkeissa käytetään mainintaa, jonka mukaan niiden ”alkuperämaa” on Israelin valtio, vaikka nämä elintarvikkeet ovat todellisuudessa peräisin joltakin tämän tuomion 33 kohdassa tarkoitetulta alueelta, antaa kuluttajille väärän käsityksen.

37

Lisäksi on niin, että sen välttämiseksi, että kuluttajia voitaisiin johtaa harhaan siitä, että Israelin valtio on läsnä näillä alueilla miehitysvaltana eikä tämän tuomion 29 kohdassa kuvaillussa merkityksessä suvereenina yksikkönä, kuluttajille on tarpeellista kertoa, etteivät kyseiset elintarvikkeet ole peräisin tästä valtiosta.

38

Näin ollen pääasiassa kyseessä olevan kaltaisten elintarvikkeiden alkuperäaluetta ei voida jättää mainitsematta ja sen mainitsemista on siis pidettävä asetuksen N:o 1169/2011 9 ja 26 artiklan nojalla pakollisena.

39

Kolmanneksi ja viimeiseksi on todettava asetuksen N:o 1169/2011 26 artiklan 2 kohdan a alakohdassa olevasta ”lähtöpaikan” käsitteestä, että sillä viitataan tämän asetuksen 2 artiklan 2 kohdan g alakohdan ensimmäisen virkkeen mukaan siihen paikkaan, josta elintarvike tulee mutta joka ei ole sen ”alkuperämaa”. Tässä viimeksi mainitussa säännöksessä täsmennetään kuitenkin, että tuottajan nimen, toiminimen tai osoitteen ilmoittamista ei voida pitää kyseisen elintarvikkeen lähtöpaikan ilmoittamisena.

40

Kun lisäksi otetaan huomioon tämän tuomion 26–32 kohdassa esitetyt arvioinnit, lähtöpaikka ei myöskään voi vastata elintarvikkeen ”alkuperäaluetta”.

41

Nämä seikat huomioon ottaen ”lähtöpaikan” käsite on ymmärrettävä siten, että sillä viitataan mihin hyvänsä tiettyyn maantieteelliseen paikkaan, joka sijaitsee elintarvikkeen alkuperämaan tai alkuperäalueen sisällä, mutta sillä ei viitata tuottajan osoitteeseen.

42

Käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämä kysymys merkitsee ensinnäkin sen määrittämistä, onko asetusta N:o 1169/2011 tulkittava siten, että mainintaa siitä, että elintarvike on peräisin jollakin tämän tuomion 33 kohdassa tarkoitetulla alueella sijaitsevasta ”Israelin siirtokunnasta”, voidaan pitää kyseisessä asetuksessa tarkoitettuna lähtöpaikkaa koskevana mainintana.

43

Termistä ”siirtokunta” on todettava, että sillä ei sen yleisluontoisuuden vuoksi voida viitata yhteen ainoaan paikkaan, vaan sillä viitataan useisiin paikkakuntiin. Lisäksi tähän termiin, kun sitä tarkastellaan sen tavanomaisessa merkityksessä, liittyy sen maantieteellisen merkityksen lisäksi väestöllinen ulottuvuus, koska sillä viitataan ulkomaalaistaustaiseen väestöön.

44

Nämä seikat eivät kuitenkaan voi olla esteenä sille, että termi ”siirtokunta” voi myötävaikuttaa asetuksessa N:o 1169/2011 tarkoitetun ”lähtöpaikan” määrittämiseen edellyttäen, että tietyssä tapauksessa sillä viitataan tiettyyn maantieteelliseen paikkaan tämän tuomion 41 kohdassa esitetyn määritelmän mukaisesti.

45

Käsiteltävässä asiassa tästä seuraa, että mainintaa siitä, että elintarvike on peräisin jollakin tämän tuomion 33 kohdassa tarkoitetulla alueella sijaitsevasta ”Israelin siirtokunnasta”, voidaan pitää asetuksen N:o 1169/2011 26 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuna ”lähtöpaikkaa” koskevana mainintana.

46

Näissä olosuhteissa on määriteltävä seuraavaksi, onko maininta ”Israelin siirtokunta” pakollinen pääasiassa kyseessä olevan kaltaisten elintarvikkeiden tapauksessa. Tarkemmin sanottuna on niin, että koska – kuten tämän tuomion 38 kohdasta ilmenee – tällaisissa elintarvikkeissa on oltava maininta niiden lähtöalueesta, unionin tuomioistuimen on tutkittava, onko niissä oltava myös maininta ”Israelin siirtokunta”.

47

Kuten tämän tuomion 25 kohdassa täsmennetään, tätä varten on selvitettävä, voiko kyseisen maininnan ilmoittamatta jättäminen, joka merkitsee, että vain alkuperäalue mainitaan, johtaa kuluttajia harhaan kyseisten elintarvikkeiden todellisesta lähtöpaikasta.

48

Tältä osin on korostettava, että tietyille Israelin valtion miehittämille alueille sijoittautuneille siirtokunnille on luonteenomaista se, että niissä konkretisoituu tämän valtion oman alueensa ulkopuolella toteuttama väestönsiirtopolitiikka, jolla rikotaan yleisen kansainvälisen humanitaarisen oikeuden sääntöjä, sellaisina kuin ne ovat kodifioituina siviilihenkilöiden suojelemisesta sodan aikana Genevessä 12.8.1949 tehdyn yleissopimuksen (Yhdistyneiden kansakuntien sopimuskokoelma, osa 75, nro 973, s. 287) 49 artiklan kuudennessa kappaleessa, kuten kansainvälinen tuomioistuin on todennut miehitetyn palestiinalaisalueen osalta miehitetyille palestiinalaisalueille rakennetun aidan oikeudellisista vaikutuksista 9.7.2004 antamassaan neuvoa-antavassa lausunnossa (ICJ 2004, s. 136, 120 kohta). Lisäksi yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto on toistuvasti tuominnut tämän politiikan, kuten julkisasiamies ratkaisuehdotuksensa 53 ja 54 kohdassa toteaa, ja myös unioni itse on tuominnut sen. Tässä yhteydessä on korostettava, että SEU 3 artiklan 5 kohdan mukaan unioni edistää kansainvälisen oikeuden ja erityisesti Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan periaatteiden tarkkaa noudattamista.

49

On kuitenkin huomautettava, että jos Israelin siirtokunnasta peräisin olevassa elintarvikkeessa mainittaisiin jokin tämän tuomion 33 kohdassa tarkoitetuista alueista mainitsematta kuitenkaan tätä lähtöpaikkaa, kuluttajille voitaisiin antaa se käsitys, että tämä elintarvike tulee Länsirannan tapauksessa palestiinalaiselta tai – Golanin kukkuloiden tapauksessa – syyrialaiselta tuottajalta.

50

Kuluttajilta ei nimittäin voida odottaa, että he arvioivat, kun ei ole annettu mitään tietoa, joka voisi selventää heille tätä seikkaa, että tällainen elintarvike tulee yhdeltä paikkakunnalta tai paikkakuntien kokonaisuudelta, joka muodostaa siirtokunnan, joka on perustettu jollekin mainitulle alueelle kansainvälisen humanitaarisen oikeuden sääntöjen vastaisella tavalla.

51

Tältä osin sellaisen maininnan ilmoittamatta jättäminen, jonka mukaan elintarvike on peräisin jollakin tämän tuomion 33 kohdassa mainitulla alueella sijaitsevasta ”Israelin siirtokunnasta”, voi johtaa kuluttajia harhaan antamalla heille sen käsityksen, että kyseisen elintarvikkeen lähtöpaikka on muu kuin sen todellinen lähtöpaikka.

52

Tätä päätelmää tukee asetuksen N:o 1169/2011 tavoite, joka on – kuten sen 1 artiklan 1 kohdasta ilmenee – kuluttajansuojan korkean tason varmistaminen elintarviketietojen osalta, ottaen huomioon kuluttajien erilaiset käsitykset.

53

Asetuksen N:o 1169/2011 3 artiklan 1 kohdasta ja sen johdanto-osan kolmannesta ja neljännestä perustelukappaleesta, joiden valossa tätä säännöstä on tulkittava, seuraa, että tietojen antamisen kuluttajille on mahdollistettava se, että he voivat tehdä tietoon perustuvia valintoja kiinnittäen erityistä huomiota terveydellisiin, taloudellisiin, ekologisiin, sosiaalisiin tai eettisiin näkökohtiin.

54

Koska tämä luettelo ei ole tyhjentävä, on korostettava, että muunkintyyppiset näkökohdat, kuten ne, jotka liittyvät kansainvälisen oikeuden noudattamiseen, voivat olla tässä yhteydessä merkityksellisiä.

55

Nyt käsiteltävässä asiassa on katsottava, kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 51 ja 52 kohdassa todennut, että kuluttajat voivat ostopäätöksiään tehdessään ottaa huomioon näkökohtia, jotka liittyvät siihen, että pääasiassa kyseessä olevat elintarvikkeet tulevat kansainvälisen humanitaarisen oikeuden sääntöjen vastaisesti perustetuista siirtokunnista.

56

Lisäksi sitä seikkaa, että elintarvike tulee kansainvälisen humanitaarisen oikeuden sääntöjen vastaisesti perustetusta siirtokunnasta, voidaan arvioida eettiseltä kannalta, mikä voi vaikuttaa kuluttajien ostopäätöksiin, etenkin kun tietyt näistä säännöistä ovat kansainvälisen oikeuden keskeisiä sääntöjä (kansainvälisen tuomioistuimen neuvoa-antava lausunto 9.7.2004, Miehitetyille palestiinalaisalueille rakennetun aidan oikeudelliset vaikutukset, ICJ 2004, s. 136, 155–159 kohta).

57

Näin ollen on niin, että vaikka asetuksen N:o 1169/2011 9 artiklan 1 kohdan i alakohdassa ja 26 artiklan 2 kohdan a alakohdassa viitataan alkuperämaan ”tai” lähtöpaikan merkitsemiseen, näissä säännöksissä edellytetään pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa mainintaa sekä siitä, että elintarvike on peräisin joltakin tämän tuomion 33 kohdassa tarkoitetulta alueelta, että siitä, että elintarvike tulee ”Israelin siirtokunnasta”, kun kyseinen elintarvike on peräisin jonkin tällaisen alueen sisällä sijaitsevasta siirtokunnasta, koska tämän jälkimmäisen maininnan ilmoittamatta jättäminen voi johtaa kuluttajia harhaan kyseisen elintarvikkeen lähtöpaikasta.

58

Kaiken edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 1169/2011 9 artiklan 1 kohdan i alakohtaa, luettuna yhdessä tämän asetuksen 26 artiklan 2 kohdan a alakohdan kanssa, on tulkittava siten, että Israelin valtion miehittämältä alueelta peräisin olevissa elintarvikkeissa on mainittava paitsi kyseinen alue myös, jos nämä elintarvikkeet tulevat yhdeltä paikkakunnalta tai paikkakuntien kokonaisuudelta, joka muodostaa Israelin siirtokunnan kyseisen alueen sisällä, tämä lähtöpaikka.

Toinen kysymys

59

Kun otetaan huomioon ensimmäiseen kysymykseen annettava vastaus, toiseen kysymykseen ei ole tarpeen vastata.

Oikeudenkäyntikulut

60

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.