(1)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, pani 17 päivänä lokakuuta 2024 vireille Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, peräisin olevien kannattomien ruuvien, jäljempänä ’ruuvit’, tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen tutkimuksen perusasetuksen 5 artiklan nojalla. Se julkaisi Euroopan unionin virallisessa lehdessä menettelyn vireillepanoa koskevan ilmoituksen (2), jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’.

(2)

Komissio pani tutkimuksen vireille sen jälkeen, kun European Industrial Fasteners Institute, jäljempänä ’valituksen tekijä’, oli tehnyt valituksen 2 päivänä syyskuuta 2024. Valitus tehtiin kannattomia ruuveja valmistavan unionin tuotannonalan puolesta perusasetuksen 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Valitus sisälsi riittävästi näyttöä polkumyynnistä ja siitä aiheutuneesta merkittävästä vahingosta tutkimuksen vireille panemiseksi.

(3)

Komissio asetti tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin kirjaamisvelvoitteen alaiseksi komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2025/141 (3), jäljempänä ’kirjaamista koskeva asetus’.

(4)

Vireillepanoilmoituksessa komissio pyysi asianomaisia osapuolia ottamaan siihen yhteyttä tutkimukseen osallistumista varten. Komissio ilmoitti lisäksi tutkimuksen vireillepanosta valituksen tekijälle, muille tiedossa oleville unionin tuottajille, tiedossa oleville vientiä harjoittaville tuottajille ja Kiinan viranomaisille, tiedossa oleville tuojille, tavarantoimittajille ja käyttäjille, kauppiaille sekä järjestöille, joita tutkimuksen vireillepanon tiedettiin koskevan, ja kehotti niitä osallistumaan tutkimukseen.

(5)

Asianomaisilla osapuolilla oli mahdollisuus esittää huomautuksia tutkimuksen vireillepanosta ja pyytää kuulemista komission ja/tai kauppaan liittyvissä menettelyissä kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa.

(6)

Jäljempänä 2.4 jaksossa kuvattujen tuotteen määritelmää koskevien huomautusten lisäksi vireillepanosta ei esitetty muita huomautuksia.

(7)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se saattaa soveltaa asianomaisiin osapuoliin otantaa perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti.

(8)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se oli valinnut alustavasti unionin tuottajien otoksen. Komissio valitsi otoksen käyttäen valintaperusteena samankaltaisen tuotteen määritelmän piiriin kuuluvien eri tuotelajien suurinta tuotanto- ja myyntimäärää unionissa 1 päivän heinäkuuta 2023 ja 30 päivän kesäkuuta 2024 välisenä aikana ottaen huomioon maantieteellisen jakauman. Otokseen valittiin kolme unionin tuottajaa. Otokseen valittujen unionin tuottajien osuus unionin tuotannonalan tuotanto- ja myyntimäärästä oli noin 14 prosenttia. Komissio kehotti asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia alustavasta otoksesta. Huomautuksia ei esitetty. Otos on unionin tuotannonalaa edustava.

(9)

Voidakseen päättää otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valita otoksen komissio pyysi etuyhteydettömiä tuojia toimittamaan vireillepanoilmoituksessa mainitut tiedot.

(10)

Kahdeksan etuyhteydetöntä tuojaa toimitti pyydetyt tiedot ja suostui osallistumaan otokseen. Komissio valitsi perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti kolmen etuyhteydettömän tuojan otoksen käyttäen valintaperusteena tarkasteltavana olevan tuotteen suurinta myyntimäärää unionissa. Kaikkia tiedossa olevia tuojia, joita asian tiedettiin koskevan, kuultiin otoksen valinnasta perusasetuksen 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Huomautuksia ei esitetty.

(11)

Päättääkseen otannan tarpeellisuudesta ja valitakseen tarvittaessa otoksen komissio pyysi kaikkia Kiinassa toimivia vientiä harjoittavia tuottajia toimittamaan vireillepanoilmoituksessa pyydetyt tiedot. Lisäksi komissio pyysi Kiinan kansantasavallan edustustoa Euroopan unionissa ilmoittamaan muista mahdollisista vientiä harjoittavista tuottajista, jotka saattaisivat olla kiinnostuneita osallistumaan tutkimukseen, ja/tai ottamaan yhteyttä niihin.

(12)

Kaikkiaan 127 kiinalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa toimitti pyydetyt tiedot ja suostui osallistumaan otokseen. Komissio valitsi perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti kolmen vientiä harjoittavan tuottajan otoksen, joka perustui unioniin suuntautuneen viennin suurimpaan edustavaan määrään, jota voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa. Perusasetuksen 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti kaikkia tiedossa olleita vientiä harjoittavia tuottajia ja Kiinan viranomaisia kuultiin otoksen valinnasta.

(13)

Erään otokseen kuulumattoman vientiä harjoittavan tuottajan huomautettua, että yksi otokseen valituista yrityksistä on pikemminkin kauppaa harjoittava yritys kuin vientiä harjoittava tuottaja, komissio tarkasteli kyseistä otokseen valittua yritystä todentaakseen, pitikö kyseinen tieto paikkansa. Vahvistettuaan, että yritys todella toimii kauppiaana, komissio päätti tarkistaa otosta korvaamalla kyseisen yrityksen toisella vientiä harjoittavalla tuottajalla.

(14)

Korvaava vientiä harjoittava tuottaja ilmoitti komissiolle päättäneensä olla toimimatta yhteistyössä tutkimuksessa ja olla toimittamatta vastausta kyselylomakkeeseen. Komissio ilmoitti kyseiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle katsovansa kyselylomakevastauksen toimittamatta jättämisen yhteistyöstä kieltäytymiseksi perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti.

(15)

Tämän seurauksena komissio tarkisti otosta toistamiseen ja valitsi lopulliseen otokseen johdanto-osan 14 kappaleessa mainitun yhteistyöstä kieltäytyneen tuottajan tilalle kolmannen vientiä harjoittavan tuottajan.

(16)

Otosta tarkistaessaan komissio käytti molemmilla kerroilla samaa valintaperustetta (tutkimusajanjaksolla unioniin suuntautuneen viennin suurin edustava määrä, jota voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa) kuin alkuperäisen otoksen valinnassa.

(17)

Yksikään kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja ei pyytänyt perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdan mukaista yksilöllistä tarkastelua.

(18)

Useimmat unionin tuottajat, jotka ovat joko valituksen tekijän edustamia toimijoita tai valitusta kannattaneita, pyysivät nimensä salassa pitämistä välttääkseen sellaisten unionissa toimivien asiakkaiden mahdolliset vastatoimet, jotka myös hankkivat kannattomia ruuveja kiinalaisilta toimittajilta. Näiden asiakkaiden joukossa on joitakin suuria yrityksiä, joilla on huomattava markkinavoima verrattuna unionin kannattomien ruuvien tuottajiin, jotka ovat enimmäkseen pk-yrityksiä. Unionin kannattomien ruuvien tuottajien ja käyttäjien välisen epäsymmetrian huomioon ottaen komissio päätteli, että väitetty vastatoimien riski, johon European Industrial Fasteners Instituten edustamat unionin tuottajat ja valitusta kannattaneet toimijat viittasivat, on todellinen. Tämän perusteella komissio myönsi näiden yritysten nimen osalta luottamuksellisen käsittelyn.

(19)

Komissio lähetti Kiinan kansantasavallan viranomaisille, jäljempänä ’Kiinan viranomaiset’, kyselylomakkeen, joka koski perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdassa tarkoitettujen merkittävien vääristymien esiintymistä Kiinassa.

(20)

Komissio lähetti kyselylomakkeet myös unionin tuottajille, tuojille ja vientiä harjoittaville tuottajille. Samat kyselylomakkeet asetettiin saataville verkossa (4) vireillepanopäivänä.

(21)

Komissio hankki ja tarkasti kaikki polkumyynnin, sen aiheuttaman vahingon ja unionin edun alustavaa määrittämistä varten tarpeellisina pitämänsä tiedot. Perusasetuksen 16 artiklan mukaisia tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien yritysten toimitiloihin:

(22)

Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän heinäkuuta 2023 ja 30 päivän kesäkuuta 2024 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttavien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2021 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(23)

Tutkimuksen kohteena olevana tuotteena ovat kannattomat, raudasta tai muusta teräksestä kuin ruostumattomasta teräksestä valmistetut ruuvit ja pultit, myös niihin kuuluvine muttereineen ja aluslaattoineen, vetomurtolujuudesta riippumatta, lukuun ottamatta kansiruuveja ja muita puuruuveja, koukku- ja silmukkaruuveja, itsekierteittäviä ruuveja ja rautatie- tai raitiotieradan rakennusosien kiinnittämiseen tarkoitettuja ruuveja ja pultteja, jäljempänä ’tutkimuksen kohteena oleva tuote’.

(24)

Kaikkia kannattomia ruuveja eli kierretankoja, ankkuripultteja ja U-pultteja käytetään kahden tai useamman osan kiinnittämiseksi toisiinsa mekaanisesti. Niitä käytetään useilla eri aloilla ja useisiin eri lopputarkoituksiin muun muassa autoteollisuudessa, uusiutuvan energian alalla, sähkölaitteissa, maataloudessa, kone- ja laiteteollisuudessa yleensä sekä rakennusalalla.

(25)

Tarkasteltavana oleva tuote on Kiinasta peräisin oleva tutkimuksen kohteena oleva tuote, joka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin 7318 15 42 ja 7318 15 48 .

(26)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että seuraavilla tuotteilla on samat fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ja peruskäyttötarkoitukset:

(27)

Komissio päätti tässä vaiheessa, että kyseiset tuotteet ovat näin ollen perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja samankaltaisia tuotteita.

(28)

Euroopan tuulivoima-alalla toimivat perustuspulttien ja ankkuripulttikehikoiden valmistajat pyysivät, että ankkuripulttikehikot sisällytettäisiin tutkimuksessa käytettävään tuotteen määritelmään.

(29)

Komissio kuitenkin toteaa, että kyseiset tuotteet eivät sisälly johdanto-osan 23 kappaleessa esitettyyn tuotteen määritelmään eivätkä käsillä olevassa asiassa toimitettuun valitukseen, joten unionin tuotannonala ei ole toimittanut polkumyynnistä ja siitä seuraavasta vahingosta sellaista näyttöä, jonka perusteella kyseiset tuotteet olisi sisällytettävä tutkimukseen. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(30)

Tuojana toimiva GebuVolco väitti, että kannatuspultit olisi jätettävä tutkimuksessa käytettävä tuotteen määritelmän ulkopuolelle. GebuVolcon mukaan

(31)

Komissio katsoo, että kannatuspulteilla on samanlaiset fyysiset ja tekniset ominaisuudet kuin muilla ruuveilla. Valituksen tekijä vahvisti, että unionin tuotannonalalla on riittävä kapasiteetti kannatuspulttien tuottamiseen. Komissio löysi ainakin yhden unionin tuottajan (5), joka kertoo tuottavansa kannatuspultteja. Asianomainen tuoja ei myöskään esittänyt näyttöä tueksi väitteelleen, jonka mukaan unionin tuotannonala ei kykene tuottamaan riittävän laadukkaita kannatuspultteja. Sen vuoksi tämä väite hylättiin.

(32)

Koska tutkimuksen vireillepanovaiheessa saatavilla oli riittävästi näyttöä, joka viittasi perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdassa tarkoitettujen merkittävien vääristymien esiintymiseen Kiinassa, komissio katsoi aiheelliseksi panna vireille kyseisen maan vientiä harjoittavien tuottajia koskevan tutkimuksen ottaen huomioon perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan.

(33)

Tarvittavien tietojen keräämiseksi perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan mahdollista soveltamista varten komissio pyysi vireillepanoilmoituksessa kaikkia Kiinassa toimivia vientiä harjoittavia tuottajia toimittamaan tietoja ruuvien tuotantoon käytetyistä tuotantopanoksista. Kolmekymmentäkahdeksan vientiä harjoittavaa tuottajaa toimitti tarvittavat tiedot.

(34)

Saadakseen tiedot, joita se piti tutkimuksensa kannalta tarpeellisina väitettyjen merkittävien vääristymien osalta, komissio lähetti kyselylomakkeen Kiinan viranomaisille. Lisäksi komissio pyysi vireillepanoilmoituksen 5.2 kohdassa kaikkia asianomaisia osapuolia esittämään näkökantansa, toimittamaan tietoja ja esittämään asiaa tukevaa näyttöä perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan soveltamisesta 37 päivän kuluessa vireillepanoilmoituksen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(35)

Kiinan viranomaisilta ei saatu vastausta kyselylomakkeeseen, eikä perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan soveltamisesta saatu huomautuksia määräajassa. Sen vuoksi komissio ilmoitti Kiinan viranomaisille, että se käyttäisi perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti käytettävissä olevia tietoja määrittäessään, esiintyykö Kiinassa merkittäviä vääristymiä.

(36)

Komissio myös täsmensi vireillepanoilmoituksessa, että saatavilla olevan näytön perusteella saattaa olla tarpeen valita perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan nojalla asianmukainen edustava maa, jotta voidaan määrittää normaaliarvo vääristymättömien hintojen tai vertailuarvojen perusteella.

(37)

Komissio ilmoitti asianomaisille osapuolille 5 päivänä maaliskuuta 2025 päivätyllä muistiolla, jäljempänä ’ensimmäinen muistio’, niistä lähteistä, joita se aikoi käyttää normaaliarvon määrittämiseen. Kyseisessä muistiossa komissio esitti luettelon kaikista ruuvien tuotantoon käytettävistä tuotannontekijöistä, kuten raaka-aineista, työvoimasta ja energiasta. Lisäksi komissio yksilöi mahdolliset edustavat maat vääristymättömien hintojen tai vertailuarvojen valintaa ohjaavien kriteerien perusteella, ja nämä maat olivat Malesia, Thaimaa ja Turkki.

(38)

Komissio sai ensimmäisestä muistiosta huomautuksia Chinafar Groupilta, Junyuelta, Brother Groupilta ja European Fasteners Distributor Association -järjestöltä, jäljempänä ’EFDA’. Valituksen tekijä esitti huomautuksia näiden osapuolten huomautuksista.

(39)

Komissio käsitteli asianomaisilta osapuolilta ensimmäisestä muistiosta saamiaan huomautuksia 4 päivänä huhtikuuta 2025 päivätyssä toisessa muistiossa, jäljempänä ’toinen muistio’, ja ilmoitti asianomaisille osapuolille niistä lähteistä, joita se aikoi käyttää normaaliarvon määrittämiseen valittuaan edustavaksi maaksi Thaimaan. Se myös ilmoitti asianomaisille osapuolille määrittävänsä hallinto-, myynti- ja yleiskustannukset sekä voiton kolmen thaimaalaisen kiinnittimien tuottajan helposti saatavilla olevien, Orbis-tietokannasta poimittujen taloudellisten tietojen perusteella.

(40)

Komissio sai toisesta muistiosta huomautuksia Chinafar Groupilta, Junyuelta ja EFDA:lta. Valituksen tekijä esitti huomautuksia näiden osapuolten huomautuksista. Kaikkia huomautuksia käsitellään jäljempänä 3.2.2 ja 3.2.3 jaksossa.

(41)

Todettuaan perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdassa tarkoitettujen merkittävien vääristymien olemassaolon (ks. 3.2.1 jakso jäljempänä) ja tarkasteltuaan vastaanottamiaan huomautuksia ja tietoja komissio totesi, että Thaimaa on asianmukainen edustava maa, jonka vääristymättömiä hintoja ja kustannuksia käytettäisiin normaaliarvon määrittämiseen. Valinnan perusteita kuvataan tarkemmin jäljempänä 3.2.2 jaksossa.

(42)

Perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaan ”normaaliarvo perustuu tavallisesti viejämaan riippumattomien asiakkaiden tavanomaisessa kaupankäynnissä maksamiin tai maksettaviksi tuleviin hintoihin”.

(43)

Perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdassa kuitenkin todetaan, että ”jos […] päätetään, että ei ole asianmukaista käyttää viejämaan kotimarkkinoiden hintoja ja kustannuksia kyseisessä maassa esiintyvien b alakohdassa tarkoitettujen merkittävien vääristymien vuoksi, normaaliarvo muodostetaan yksinomaan vääristymättömiä hintoja tai vertailuarvoja osoittavien tuotanto- ja myyntikustannusten perusteella” ja ”muodostettuun normaaliarvoon on sisällytettävä vääristymätön ja kohtuullinen määrä hallinto-, myynti- ja yleiskustannuksia sekä voittoa”.

(44)

Kuten jäljempänä selitetään, komissio päätteli tässä tutkimuksessa, että kun otetaan huomioon saatavilla oleva näyttö, perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan soveltaminen on asianmukaista.

(45)

Komissio on todennut viimeaikaisissa Kiinan rauta- ja terässektoria koskevissa tutkimuksissa (6), että alalla esiintyy perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdassa tarkoitettuja merkittäviä vääristymiä.

(46)

Näissä tutkimuksissa komissio totesi, että Kiinassa valtio puuttuu merkittävästi toimintaan, mikä vääristää markkinaperiaatteiden mukaista resurssien tehokasta jakamista (7). Komissio päätteli erityisesti, että terässektorilla, jolta saadaan pääraaka-aine tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuottamiseen, Kiinan viranomaisilla on edelleen huomattava omistusosuus perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitetulla tavalla (8), minkä lisäksi Kiinan viranomaiset kykenevät puuttumaan hintoihin ja kustannuksiin, koska valtio on läsnä yrityksissä perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitetulla tavalla (9). Komissio totesi vielä, että valtion läsnäolo rahoitusmarkkinoilla ja sen puuttuminen niiden toimintaan samoin kuin raaka-aineiden ja tuotantopanosten tarjoamiseen lisäävät vääristävää vaikutusta markkinoihin. Yleisesti ottaen Kiinan suunnittelujärjestelmän tuloksena resursseja keskitetään sektoreille, jotka Kiinan viranomaiset ovat nimenneet strategisiksi tai muutoin poliittisesti merkittäviksi sen sijaan, että ne kohdennettaisiin markkinavoimien perusteella (10). Lisäksi komissio päätteli, että Kiinan konkurssi- ja varallisuuslainsäädäntö ei toimi asianmukaisesti perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdan neljännessä luetelmakohdassa tarkoitetulla tavalla, ja tästä aiheutuu vääristymiä, jotka liittyvät etenkin maksukyvyttömien yritysten pitämiseen hengissä sekä maankäyttöoikeuksien myöntämiseen Kiinassa (11). Samalla tavalla komissio totesi terässektorin palkkakustannuksissa perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdan viidennen luetelmakohdan mukaisia vääristymiä (12) sekä rahoitusmarkkinoilla perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdan kuudennen luetelmakohdan mukaisia vääristymiä, jotka liittyvät etenkin yritystoimijoiden pääoman saantiin Kiinassa (13).

(47)

Kuten aiemmissa Kiinan terässektoria koskevissa tutkimuksissa, komissio tarkasteli myös tässä tutkimuksessa sitä, onko Kiinan kotimarkkinoiden hintojen ja kustannusten käyttäminen asianmukaista perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdassa tarkoitettujen merkittävien vääristymien esiintymisen vuoksi. Komission tarkastelu perustui asiakirja-aineistossa olevaan näyttöön, mukaan lukien valitukseen sisältyvä näyttö, sekä julkisesti saatavilla oleviin lähteisiin pohjautuvan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Significant Distortions in the Economy of the People’s Republic of China for the Purposes of Trade Defence Investigations” (14), jäljempänä ’maaraportti’, sisältämään näyttöön. Analyysissa tarkasteltiin merkittävää valtion puuttumista Kiinan talouteen yleisesti mutta myös erityistä markkinatilannetta kyseisellä sektorilla, tutkimuksen kohteena oleva tuote mukaan luettuna. Komissio täydensi vielä tätä näyttöä ja teki omaa tutkimusta eri kriteereistä, jotka ovat merkityksellisiä vahvistettaessa merkittävien vääristymien esiintymistä Kiinassa, kuten on todettu myös sen aiemmissa tutkimuksissa.

(48)

Valituksessa esitettiin esimerkkejä seikoista, jotka viittaavat perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdan kuudessa luetelmakohdassa lueteltujen vääristymien olemassaoloon, ja siinä väitettiin, että Kiinan terästeollisuuden markkinaolosuhteet, etenkään kustannukset ja hinnat, eivät perustu tarjonnan ja kysynnän markkinavoimiin vaan että valtion puuttuminen talouteen vääristää niitä.

(49)

Valituksessa viitattiin aiempiin terästeollisuutta koskeviin polkumyyntitutkimuksiin, erityisesti kiinnitinalaa koskevaan tutkimukseen, jossa komissio totesi, että kyseisellä tuotannonalalla esiintyy Kiinassa merkittäviä vääristymiä, minkä vuoksi Kiinan hinnat ja kustannukset eivät olleet asianmukainen perusta normaaliarvon määrittämiselle (15).

(50)

Valituksessa myös viitattiin maaraportin asianomaisiin osiin sekä huomautettiin erityisesti seuraavaa:

(51)

Valtion läsnäolo yrityksissä mahdollistaa valtion puuttumisen hintoihin tai kustannuksiin. Kiinan talousjärjestelmä perustuu niin kutsutun sosialistisen markkinatalouden käsitteeseen, jonka perusperiaatteena on tuotantovälineiden sosialistinen julkinen omistajuus eli koko kansan omistajuus ja työntekijöiden kollektiivinen omistajuus. Sosialistista markkinataloutta kehitetään Kiinan kommunistisen puolueen johtamana, ja valtion ja Kiinan kommunistisen puolueen rakenteet ovat toisiinsa kietoutuneita kaikilla tasoilla. Kiinan valtio harjoittaa interventionistista talouspolitiikkaa pyrkien tavoitteisiin, jotka ovat yhdenmukaisia Kiinan kommunistisen puolueen vahvistaman poliittisen ohjelman kanssa eivätkä niinkään heijasta vapaiden markkinoiden taloudellisia olosuhteita. Erityisesti terässektorilla, joka on tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuotannossa käytetyn pääasiallisen raaka-aineen lähde, Kiinan viranomaisten omistusosuus on edelleen huomattava, minkä seurauksena Kiinan viranomaiset pystyvät myös puuttumaan hintoihin ja kustannuksiin valtion läsnäolon kautta.

(52)

Teräsmarkkinoita, myös tutkimuksen kohteena olevan tuotteen markkinoita, pitävät merkittävässä määrin yllä yritykset, jotka toimivat Kiinan viranomaisten omistuksessa tai hallinnassa taikka joiden politiikkoja Kiinan viranomaiset valvovat tai ohjaavat. Valituksessa todettiin, että tutkimuksen kohteena olevalla alalla sekä julkisessa että yksityisessä omistuksessa oleviin yrityksiin kohdistetaan poliittista valvontaa ja ohjausta. Valituksessa myös viitattiin kiinnittimiä koskevaan komission tutkimukseen, jossa todettiin seuraavaa: ”kiinnittimien tuotannonala on erittäin pirstoutunut ja koostuu enimmäkseen pk-yrityksistä, mutta tutkimuksessa paljastui, että puolueen ja kiinnittimien tuotannonalan järjestöjen, jotka kokoavat yhteen kiinnittimien tuottajat ja edustavat niitä, välillä on yhteyksiä” (16).

(53)

Syrjivillä julkisilla politiikoilla tai toimenpiteillä suositaan kotimaisia tavarantoimittajia tai vaikutetaan muutoin vapaisiin markkinavoimiin. Kiinan suunnittelujärjestelmän tuloksena resursseja ohjataan sektoreille, jotka Kiinan viranomaiset ovat nimenneet strategisiksi tai poliittisesti merkittäviksi, sen sijaan, että ne jaettaisiin markkinavoimien perusteella. Näin ollen tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuotantoa pidetään Kiinan talouden kannalta strategisena teollisuudenalana ja sille myönnetään merkittäviä kannustimia ja tukia. Valituksessa myös toistettiin, että terästeollisuus hyötyy Kiinan viranomaisten johdonmukaisesta puuttumisesta toimintaan aina sektorin perustekijöistä (eli teräksenvalmistuksen raaka-aineiden markkinoista) lähtien, minkä seurauksena vääristyneistä hinnanmuodostusmekanismeista johtuvat epäoikeudenmukaiset ja keinotekoiset edut vaikuttavat koko sektoriin.

(54)

Konkurssi-, yhtiö- ja varallisuuslainsäädäntöä sovelletaan syrjivästi, sen täytäntöönpano on riittämätöntä tai se puuttuu kokonaan, ja tästä aiheutuu vääristymiä, jotka liittyvät erityisesti maksukyvyttömien yritysten pitämiseen hengissä sekä maankäyttöoikeuksien myöntämiseen Kiinassa. Valituksessa viitattiin tältä osin komission aiemmissa tutkimuksissa esittämiin päätelmiin ja väitettiin, että nämä päätelmät koskevat myös kiinalaisia kannattomien ruuvien tuottajia.

(55)

Palkkakustannukset ovat vääristyneitä. Valituksessa viitattiin komission aiemmissa tutkimuksissa esittämiin päätelmiin ja väitettiin, että nämä päätelmät koskevat myös kiinalaisia kannattomien ruuvien tuottajia.

(56)

Yritystoimijoiden rahoituksen saantiin vaikuttavat merkittävät vääristymät, jotka johtuvat valtion edelleen merkittävästä roolista pääomamarkkinoilla. Valituksessa väitettiin, että komission aiemmassa kiinnitinalaa koskevassa tutkimuksessa kiinalaisten tuottajien todettiin saaneen etua valtion taloudellisista kannustinohjelmista ja tuista. Terässektorin osalta valituksessa viitattiin maaraporttiin ja korostettiin erityisesti Kiinan rahoitusjärjestelmän vaikutusta terässektoriin sekä kyseisellä sektorilla toteutettuja valtiontukitoimenpiteitä.

(57)

Valituksen tekijän loppupäätelmänä oli, että näiden valtion merkittävästä alan toimintaan puuttumisesta johtuvien vääristymien vuoksi kustannukset ja hinnat Kiinassa eivät ole luotettava perusta normaaliarvon määrittämiselle. Sen vuoksi normaaliarvo olisi määritettävä käyttämällä vääristymättömiä tuotantokustannuksia asianmukaisessa edustavassa maassa.

(58)

Komission tutkimuksessa vahvistettiin, että tutkimuksen kohteena olevan tuotteen alalla, joka on terässektorin tuotantoketjun loppupäässä, Kiinan valtion omistusosuus on edelleen merkittävä perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitetulla tavalla. Esimerkiksi Zhejiang Metals & Minerals Holdings Co., joka on tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuottaja ja viejä, on valtion omistaman Zhejiang International Trade Groupin määräysvallassa (17). Lisäksi tarkasteltavana oleva sektori on yksi kiinnitinsektorin alasektoreista, joten kiinnittimiä koskevassa tutkimuksessa, jäljempänä ’kiinnittimiä koskeva tutkimus’, tehdyt ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2022/191 antamiseen johtaneet päätelmät valtion omistajuudesta (18) ovat merkityksellisiä myös kannattomien ruuvien sektorin kannalta. Kiinnittimiä koskevassa tapauksessa viitattiin nimenomaisesti terässektoriin, jolta saadaan pääraaka-aine kiinnittimien ja siten kannattomien ruuvien tuottamiseen. Kiinan terässektorilla valtion omistusosuus on edelleen merkittävä. Valtio omistaa monet suurimmista teräksen tuottajista. Terässektorilla toimivia valtion omistamia yrityksiä ovat muun muassa seuraavat: Ansteel Group (19) ja Baowu Steel Group (20), jotka molemmat ovat valtioneuvoston valtion omaisuuserien valvonta- ja hallintokomission, jäljempänä ’SASAC’, määräysvallassa olevia valtion omistamia yrityksiä, Baotou Steel Group (21), joka on Sisä-Mongolian hallituksen omistuksessa oleva valtion omistama yritys, sekä Shougang Group (22), joka on kokonaan Beijing State-Owned Asset Management Ltd:n (23) omistuksessa oleva valtion omistama yritys.

(59)

Viimeisimmät terässektoria koskevat Kiinan poliittiset asiakirjat vahvistavat lisäksi, että Kiinan viranomaiset pitävät sektoria edelleen tärkeänä ja aikovat puuttua sen toimintaan, jotta se vastaisi valtion politiikkaa. Esimerkkinä tästä on teollisuus- ja tietotekniikkaministeriön laatima terästeollisuuden laadukkaan kehityksen edistämistä ohjaava lausunto, jossa edellytetään teollisen perustan konsolidoinnin jatkamista ja teollisen ketjun merkittävää nykyaikaistamista (24). Tämä koskee myös tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuottamiseen käytettävän erikoisteräksen toimittamista. Ohjaavassa lausunnossa edellytetään erityisesti seuraavaa: ”Edistetään yritysten sulautumia ja uudelleenjärjestelyjä. Kannustetaan alan johtavia yrityksiä toteuttamaan sulautumia ja uudelleenjärjestelyjä ja luodaan teräsalalle maailmanluokan suurkonserneja. Kehitetään alan johtavien yritysten avulla 1–2 erikoistunutta johtavaa yritystä ruostumattoman teräksen, erikoisteräksen, [...] aloille.” Lisäksi lausunnossa edellytetään nimenomaisesti, että ”teräsyhtiöitä ohjataan kohdentamaan toimensa jatkojalostusteollisuuden parantamiseen ja strategisten uusien tuotannonalojen kehittämiseen sekä keskittymään pienten erien ja useiden keskeisten teräslajien, kuten korkealaatuisten erikoisterästen, huippuluokan laitteisiin käytettävien erikoisseosterästen ja perusosiin käytettävän teräksen, kehittämiseen” (25).

(60)

Toinen esimerkki Kiinan viranomaisten aikomuksesta puuttua terässektorin toimintaan on raaka-aineteollisuuden kehittämistä koskevassa 14. viisivuotissuunnitelmassa, jäljempänä ’14. viisivuotissuunnitelma’, jonka mukaan sektori ”sitoutuu yhdistämään markkinajohtajuuden ja hallituksen edun” ja ”luo ekologisesti johdettujen kilpailukykyisten johtavien yritysten joukon” (26).

(61)

Lisäksi terästeollisuuden vakaata kasvua koskevassa teollisuus- ja tietotekniikkaministeriön vuoden 2023 työsuunnitelmassa (27) asetetaan seuraavat tavoitteet: ”Vuonna 2023 […] investoinnit käyttöomaisuuteen koko terästeollisuudessa kasvavat vakaasti ja taloudelliset hyödyt lisääntyvät merkittävästi, alan tutkimus- ja kehitysinvestoinnit yltävät 1,5 prosenttiin, alan lisäarvon kasvuvauhti yltää noin 3,5 prosenttiin; vuonna 2024 alan kehitysympäristöä ja rakennetta optimoidaan edelleen, siirtymistä huipputason älykkäisiin ja vihreisiin tuotteisiin jatketaan ja alan lisäarvon kasvu ylittää 4 prosenttia.” Lisäksi työsuunnitelmassa mainitaan terässektorin yritystoiminnan keskittäminen valtion määräämänä: ”Kannustetaan alan johtavia yrityksiä toteuttamaan sulautumia ja yrityskauppoja, luodaan rauta- ja teräsalalle maailmanluokan suurkonserneja ja edistetään kansallisen raudan ja teräksen tuotantokapasiteetin optimaalista suunnittelua. Tuetaan erikoistuneita yrityksiä, joilla on johtava asema teräsmarkkinoiden erikoissegmenteillä, resurssien edelleen yhdistämiseksi ja terästeollisuuden ekosysteemin luomiseksi. Kannustetaan rauta- ja terässektorin yrityksiä toteuttamaan aluerajat ylittäviä [...] sulautumia ja uudelleenjärjestelyjä [...]. Harkitaan kapasiteetin korvaamiseen tähtäävän poliittisen tuen lisäämistä sellaisille rauta- ja terässektorin yrityksille, jotka ovat saattaneet päätökseen merkittäviä sulautumia ja uudelleenjärjestelyjä.”.

(62)

Myös maakuntien tasolla on nähtävissä vastaavia esimerkkejä Kiinan viranomaisten aikomuksesta valvoa ja ohjata terässektorin kehitystä. Esimerkiksi Hebein maakuntahallitus julkaisi vuonna 2020 kolmivuotisen toimintasuunnitelman terästeollisuusketjun klusterien kehittämisestä. Tämän suunnitelman mukaan on tarkoitus ”panna vakaasti täytäntöön organisaatioiden ryhmätason kehittämistä koskeva tavoite, nopeuttaa valtion omistamien yritysten sekaomistusta koskevaa uudistusta, keskittyä edistämään yksityisten rauta- ja terässektorin yritysten aluerajat ylittäviä sulautumia ja uudelleenjärjestelyjä sekä pyrkiä luomaan yhdestä kahteen maailmanluokan suurkonsernia ja niiden tueksi kolmesta viiteen kotimaassa merkittävää suurkonsernia” (28). Lisäksi Hebein teräsalaa koskevassa suunnitelmassa esitetään seuraavat tavoitteet: ”Otetaan huomioon rakenteelliset sopeutukset ja korostetaan tuotteiden monipuolistamista. Edistetään määrätietoisesti rauta- ja terästeollisuuden rakenteellista sopeutusta ja alan rakenteen optimointia, edistetään yritysten konsolidointia, uudelleenjärjestelyjä, muutoksia ja parannuksia sekä edistetään kattavasti rauta- ja terästeollisuuden kehitystä suuryritysten suuntaan, teknisten laitteiden nykyaikaistamista sekä tuotantoprosessien ja jatkojalostustuotteiden monipuolistamista.” (29).

(63)

Tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuotantopanosten osalta Hebein maakunnan suunnitelmassa edellytetään seuraavaa: ”Nopeutetaan keskeisten uusien huipputason teräsmateriaalien kehittämistä ja soveltamista, lisätään laadukkaiden erikoisteräslajien osuutta, vahvistetaan laajamittaisesti tuotettavien ja laaja-alaisten edullisten tuotteiden laadun vakautta ja luodaan ’pyramidimainen’ tuoterakenne. Tavallisen niukkaseosteisen teräksen ja seosteräksen osuus nostetaan vuoden 2020 loppuun mennessä 20 prosenttiin ja vuoden 2022 loppuun mennessä noin 25 prosenttiin, mikä tukee jatkojalostusteollisuuden parantamista ja takaa sen” (30).

(64)

Vastaavasti 14. viisivuotissuunnitelman aikana toteutettavassa Henanin terästeollisuuden muuttamista ja parantamista koskevassa täytäntöönpanosuunnitelmassa edellytetään seuraavaa: ”Keskitytään kansallisiin strategisiin tarpeisiin, ohjataan yrityksiä edistämään tuoterakenteen optimointia ja parantamista, kehitetään laadukasta erikoisterästä, suorituskykyistä laivanrakennusterästä, huippuluokan laitteisiin käytettävää erikoisseosterästä ja perusosiin käytettävää terästä sekä muita keskeisiä ’erikoistuneita, hienorakeisia ja laadukkaita’ teräslajeja sekä parannetaan terästuotteiden lisäarvoa ja kilpailukykyä.” (31).

(65)

Myös muiden maakuntien, kuten Jiangsun (32), Shandongin (33), Shanxin (34) ja Zhejiangin (35), suunnitteluasiakirjoissa asetetaan vastaavanlaisia teollisuuspoliittisia tavoitteita.

(66)

Toinen tähän liittyvä esimerkki Kiinan viranomaisten suunnitelmien avulla toteuttamasta tehokkaasta ohjauksesta on Ansteel Group Co., Ltd:n puoluekomitean ilmoitus, jossa sitoudutaan perehtymään syvällisesti Kiinan kommunistisen puolueen 20. kansankongressin henkeen, tekemään sitä tunnetuksi ja toteuttamaan sitä (36). Ilmoituksen mukaan Ansteel Group aikoo panna ohjaavat suunnitelmat tunnollisesti täytäntöön ja esitellä ne paremmin puolueen jäsenille, johtohenkilöille ja työntekijöille koko konsernissa.

(67)

Kiinan viranomaiset kykenevät myös puuttumaan hintoihin ja kustannuksiin, koska valtio on läsnä yrityksissä perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitetulla tavalla, minkä osalta tutkimuksessa vahvistettiin, että myös tutkimuksen kohteena olevalla tuotannonalalla on yleistä, että johtavassa asemassa toimivat henkilöt ovat samalla kommunistisen puolueen jäseniä tai toimivat puolueen tehtävissä. Esimerkiksi kannattomia ruuveja valmistavassa ja vievässä Zhejiang Metals & Minerals Holdings Co:ssa määräysvaltaa käyttävän Zhejiang International Trade Groupin puheenjohtaja toimii samanaikaisesti puoluekomitean sihteerinä (37). Kuten kiinnittimiä koskevassa tutkimuksessa todettiin, kiinnittimien tuotannonala on kuitenkin erittäin pirstoutunut ja koostuu enimmäkseen pk-yrityksistä, minkä vuoksi komissio ei pystynyt löytämään kattavia tietoja jokaisesta tuottajasta. Tutkimuksen olevan tuotteen tuottajien ja Kiinan kommunistisen puolueen välillä vahvistettiin kuitenkin henkilökohtaisia yhteyksiä toimialajärjestöjen tasolla. Kiinnittimien tuotannonalan järjestöt korostavat henkilökohtaista yhteyttään kommunistiseen puolueeseen – esimerkiksi Ningbo Fasteners Industry Associationin perustamisasiakirjassa edellytetään, että ”järjestön puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja pääsihteeri täyttää seuraavat edellytykset: 1) noudattaa puolueen linjaa, periaatteita ja politiikkaa ja toteuttaa korkealaatuista politiikkaa” (38).

(68)

Koska tutkimuksen kohteena oleva tuote edustaa terässektorin alasektoria, saatavilla olevat teräksen tuottajia koskevat tiedot ovat merkityksellisiä myös tutkimuksen kohteena olevan tuotteen kannalta.

(69)

Esimerkiksi terästuotteita tuottavassa Baoshan Iron and Steel Ltd:ssä, jonka määräysvaltaa käyttävä osakkeenomistaja on Baowu Steel Group, hallituksen puheenjohtaja toimii myös yrityksen puoluekomitean sihteerinä ja toimitusjohtaja varasihteerinä (39). Myös Wuhan Iron and Steel Groupissa, joka sekin on Baowu Steel Groupin määräysvallassa, hallituksen puheenjohtaja toimii puoluekomitean sihteerinä (40). Lisäksi ”Wuhan Iron and Steel Group järjesti vuonna 2022 puoluekomitean teoriantutkimusryhmän kymmenennen keskitetyn opiskelu- ja keskustelutilaisuuden, jonka tarkoituksena oli tutustua talouden työkokouksen henkeen ja välittää sitä edelleen sekä edistää kommunistisen puolueen 20. kansankongressin päätösten ja järjestelyiden täytäntöönpanoa ja talouden työkokouksen henkeä Wuhan Iron and Steel Groupissa. China Baowun Wuhanin pääkonttorin edustaja, puoluekomitean sihteeri ja Wuhan Iron and Steel Groupin hallituksen puheenjohtaja, toimi kokouksen puheenjohtajana ja esitteli vaatimukset kommunistisen puolueen keskuskomitean, Hubein maakunnan puoluekomitean ja China Baowun puoluekomitean vaatimusten täytäntöönpanemisesta ja talouden työkokouksen hengen edistämisestä.” (41).

(70)

Lisäksi Baotou Steel Groupiin kuuluvan Baotou Steel Unionin hallituksen puheenjohtaja toimii myös yrityksen puoluekomitean sihteerinä. Vastaavasti Baotou Steel Unionin toimitusjohtaja sekä yrityksen ammattiyhdistyksen puheenjohtaja ovat molemmat puoluekomitean varasihteereitä (42). Shougang Groupin hallituksen puheenjohtaja toimii puoluekomitean sihteerinä, ja yrityksen toimitusjohtaja on yrityksen puoluekomitean varasihteeri (43).

(71)

Tarkasteltavana olevaa tuotetta edustava toimialajärjestö on China Machinery General Parts Industry Associationin (44), jäljempänä ’CMGPIA’, kiinnittimiä käsittelevä osasto (45). CMGPIA:n perussäännön 3 artiklassa todetaan, että järjestö ”perustaa kommunistisen puolueen perustamisasiakirjan määräysten mukaisesti Kiinan kommunistisen puolueen yksikön, järjestää puoluetoimintaa sekä tarjoaa tarvittavat puitteet puolueyksikön toiminnalle. ”järjestön rekisteri- ja hallintoasioista vastaava viranomainen on Kiinan kansantasavallan yhteiskunnallisista asioista vastaava ministeriö ja puolueen vahvistamiseen liittyvistä toimista vastaava yksikkö on SASACin puoluekomitea”. Lisäksi ”järjestön toimintaa ohjaavat ja järjestöä valvovat rekisteri- ja hallintoasioista vastaavat virastot, puolueen vahvistamiseen liittyviä toimia johtavat virastot sekä asiaankuuluvat eri teollisuudenaloista vastaavat osastot” (46).

(72)

Kiinan terässektorilla esiintyy myös perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitettua syrjivää politiikkaa, jolla suositaan kotimaisia tuottajia tai vaikutetaan muutoin markkinoihin, ja se on yleisesti sovellettavissa tutkimuksen kohteena olevaan tuotteeseen, koska kannattomien ruuvien sektori on yksi terässektorin alasektoreista. Lisäksi kiinnittimien tuotannonala mainitaan teollisuus- ja tietotekniikkaministeriön ilmoituksessa ohjeistavan luettelon julkaisemisesta merkittävien teknisten laitteiden edistämiseksi ja soveltamiseksi (47) (vuoden 2019 laitos) ja teollisuuden rakennemuutoksia koskevassa ohjeistavassa luettelossa (48) (2019, NDRC) kannustettavana tuotannonalana, kuten kiinnittimiä koskevassa tutkimuksessa todettiin.

(73)

Edellä mainittujen keskushallinnon asiakirjojen lisäksi paikallisella, maakuntien ja kuntien tasolla on useita ohjaavia asiakirja, joilla ohjataan ja tuetaan kiinnittimien tuotannonalan kehitystä. Esimerkiksi Haiyanin alueen kiinnittimien tuotannonalaa koskevassa kannustinpolitiikassa (2019) todetaan seuraavaa: ”Haiyan on ’kiinnittimien kotikaupunki’ ja kiinnittimien tuotannonala on yksi merkittävistä perinteisistä tuotannonaloista Haiyanissa. […] Kunnan kiinnitinteollisuuden innovoinnin ja kehittämisen tehostamiseksi kunnassa julkaistiin hiljattain kolmivuotinen erityistoimintapolitiikka Haiyanin kunnan kiinnittimien tuotannonalan digitalisoimista ja älykästä siirtymää varten. Asiaan liittyvät erityisvarat kattavat yritykset, jotka toteuttavat digitaalista ja älykästä siirtymää kiinnittimien tuotannonalalla.” (49).

(74)

Kiinan viranomaiset pitävät johdonmukaisesti terästeollisuutta keskeisenä tuotannonalana (50). Tämä vahvistetaan lukuisissa alaa koskevissa suunnitelmissa, ohjeissa ja muissa asiakirjoissa, joita on hyväksytty kansallisella, alueellisella ja kunnallisella tasolla. Kiinan 14. viisivuotissuunnitelmassa Kiinan viranomaiset määrittivät terästeollisuuden muutos- ja päivitystyön sekä optimoinnin ja rakenteellisen sopeutuksen kohteeksi (51). Lisäksi raaka-aineteollisuuden kehittämistä koskevassa 14. viisivuotissuunnitelmassa, jota sovelletaan myös terästeollisuuteen, ala mainitaan ”reaalitalouden peruskalliona” ja ”keskeisenä alana, joka muovaa Kiinan kansainvälistä kilpailuetua”. Siinä määritellään useita tavoitteita ja työmenetelmiä, joilla edistetään terässektorin kehitystä vuosina 2021–2025 ja joita ovat esimerkiksi teknologian kehittäminen, alan rakenteen kehittäminen (erityisesti uusien yrityskeskittymien avulla) ja digitalisaatio (52).

(75)

Lisäksi edellä mainittu terästeollisuuden vakaata kasvua koskeva työsuunnitelma (ks. johdanto-osan 61 kappale) osoittaa, miten Kiinan viranomaisten keskittyminen sektoriin auttaa valtiota Kiinan koko talouden ohjaamisessa: ”Autetaan terässektorin yrityksiä seuraamaan tarkasti uuden infrastruktuurin, uuden kaupungistumiskehityksen, maaseudun elvyttämisen ja nousevien teollisuudenalojen tarpeita, luodaan yhteyksiä terästeollisuuden ja eri alueiden merkittävimpien 14. viisivuotissuunnitelmaan liittyvien rakennushankkeiden kanssa ja pyritään kaikin keinoin turvamaan teräksen toimitusvarmuus. Perustetaan ja vahvistetaan tuotantoketjujen alku- ja loppupään yhteistyömekanismeja terässektorin ja keskeisten terästä käyttävien alojen välillä, joita ovat esimerkiksi laivanrakennus-, kuljetus-, rakennus- ja energia-ala, auto-, kodinkone- ja maatalouskoneteollisuus sekä raskaan kaluston sektori, toteutetaan toimia, joilla tuotanto kytketään paremmin kysyntään, sekä laajennetaan aktiivisesti aloja, joilla käytetään terästä.” (53).

(76)

Paikallisella tasolla, kuten Shandongin maakunnassa, jossa toimii Shandong Juning Machinery Co. Ltd, rauta- ja terästeollisuutta koskevassa Shandongin 14. viisivuotissuunnitelmassa (54) edellytetään seuraavaa: ”Rakennuskoneisiin tarkoitettu teräs: Tuetaan maakuntaamme kehittymään merkittävästä rakennuskoneita valmistavasta maakunnasta vahvaksi rakennuskoneita valmistavaksi maakunnaksi, keskitytään vihreän ja ympäristöystävällisen, erittäin puhtaan, erinomaisen iskusitkeyden alhaisissa lämpötiloissa omaavan, vakaan karkenevuuden omaavan ja helposti leikattavan rakennuskoneteräksen kehittämiseen, nopeutetaan rakennuskoneisiin käytettävän sitkeän teräksen tutkimusta ja kehittämistä [...], vastataan suurtehoisten ja omapainoltaan alhaisten nykyaikaisten rakennuskoneiden kehittämistarpeisiin ja toteutetaan tuotantoketjun loppupään asiakasteollisuusketjun iteratiivinen uudistus sekä varmistetaan rakennuskoneteollisuuden ekosysteemin kattava ja terve kehitys.”.

(77)

Edellä esitetyn lisäksi kiinnittimiä koskevassa tutkimuksessa todettiin, että kiinnittimien tuottajat saavat myös valtion tukia, mikä osoittaa selvästi, että valtio on kiinnostunut tästä alasta. Komissio vahvisti kiinnittimiä koskevan tutkimuksen aikana, että kiinnittimien tuottajien käytettävissä oli useita taloudellisia kannustinohjelmia, mukaan lukien Haiyanin alueen kiinnittimien tuotannonalaa koskeva kannustinpolitiikka (2019): ”Edistetään määrätietoisesti kiinnittimiä valmistavien yritysten digitaalista ja älykästä siirtymää: Digitaalisten hallintojärjestelmien ja integroitujen valvontaohjelmistojen käyttöä varten myönnetään erityisiä taloudellisia kannustimia toteuttamisvuodesta riippuen […]. Yrityksille, jotka toteuttavat digitaalista ja älykästä muutosta (tai uusia ostoja) ja päivittävät laitteitaan vuonna 2019, myönnetään kertaluonteista tukea, joka on enintään 20 prosenttia tosiasiallisista investoinneista keskeisiin laitteisiin ja maksimissaan 2 miljoonaa RMB:tä; vuonna 2020 niille myönnetään kertaluonteinen tuki, joka on enintään 15 prosenttia tosiasiallisista investoinneista keskeisiin laitteisiin ja maksimissaan 1,5 miljoonaa RMB:tä; vuonna 2021 niille myönnetään kertaluonteinen tuki, joka on enintään 12 prosenttia tosiasiallisista investoinneista keskeisiin laitteisiin ja maksimissaan 1 miljoona RMB:tä” (55).

(78)

Kaiken kaikkiaan Kiinan viranomaiset toteuttavat toimia, joilla toimijat saadaan noudattamaan kannustettavien toimialojen tukemista koskevia julkisen politiikan tavoitteita. Tällaisiin toimialoihin kuuluu myös tutkimuksen kohteena olevan tuotteen valmistuksessa käytettävien pääraaka-aineiden tuotanto. Tällaisilla toimenpiteillä estetään markkinavoimia toimimasta vapaasti.

(79)

Tässä tutkimuksessa ei ole tullut esiin näyttöä, joka osoittaisi, että perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdan neljännen luetelmakohdan mukainen konkurssi- ja varallisuuslainsäädännön syrjivä soveltaminen tai riittämätön täytäntöönpano terässektorilla ei vaikuttaisi tutkimuksen kohteena olevan tuotteen valmistajiin.

(80)

Tutkimuksen kohteena olevaan tuotteeseen vaikuttavat myös edellä johdanto-osan 46 kappaleessa mainitut perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdan viidennessä luetelmakohdassa tarkoitetut palkkakustannusten vääristymät. Nämä vääristymät vaikuttavat alaan sekä suoraan (tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta tai sen tärkeimpiä tuotantopanoksia valmistettaessa) että välillisesti (kun sektori saa tuotantopanoksia yrityksiltä, joihin sovelletaan samaa Kiinan työlainsäädäntöjärjestelmää) (56).

(81)

Tässä tutkimuksessa ei myöskään esitetty näyttöä siitä, että tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuotannonalaan ei vaikuttaisi edellä 46 kappaleessa mainittu perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdan kuudennessa luetelmakohdassa tarkoitettu valtion puuttuminen rahoitusjärjestelmän toimintaan. Myös edellä mainittu vakaata kasvua koskeva työsuunnitelma (ks. johdanto-osan 61 kappale) havainnollistaa tällaista valtion puuttumista toimintaan, sillä siinä ”kannustetaan rahoituslaitoksia tarjoamaan aktiivisesti rahoituspalveluja terässektorin yrityksille, jotka toteuttavat sulautumia ja uudelleenjärjestelyjä, rakennesopeutuksia, muutoksia ja parannuksia, riskienhallinnan ja liiketoiminnan kestävyyden periaatteiden mukaisesti”. Sen vuoksi valtion merkittävä puuttuminen rahoitusjärjestelmään vaikuttaa voimakkaasti markkinaolosuhteisiin kaikilla tasoilla.

(82)

Komissio muistutti vielä, että tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuotantoon tarvitaan useita tuotantopanoksia. Kun tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuottajat ostavat tai hankkivat näitä tuotantopanoksia, niiden maksamat hinnat (jotka kirjataan niiden kustannuksina) ovat selvästi alttiina samoille, jo aikaisemmin mainituille systeemisille vääristymille. Esimerkkinä voidaan mainita, että tuotantopanosten toimittajat työllistävät työvoimaa, johon kohdistuu vääristymiä. Ne saattavat myös lainata rahaa, johon kohdistuu rahoitussektorista tai pääoman jakamisesta johtuvia vääristymiä. Lisäksi niihin sovelletaan suunnittelujärjestelmää, jota toteutetaan hallinnon kaikilla tasoilla ja kaikilla talouden sektoreilla.

(83)

Tämä tarkoittaa paitsi sitä, että tutkimuksen kohteena olevan tuotteen kotimarkkinoiden myyntihintoja ei voida käyttää perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan nojalla, myös sitä, että vaikutukset kohdistuvat kaikkiin tuotantopanosten (muun muassa raaka-aineiden, energian, maan, rahoituksen ja työvoiman) kustannuksiin, koska valtion merkittävä puuttuminen toimintaan vaikuttaa niiden hinnanmuodostukseen (ks. maaraportin I ja II osio). Pääoman, maan, työvoiman, energian ja raaka-aineiden jakamiseen liittyvää valtion puuttumista toimintaan esiintyy kaikkialla Kiinassa. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että merkittäviä vääristymiä kohdistuu myös tuotantopanokseen, joka on tuotettu Kiinassa yhdistämällä erilaisia tuotannontekijöitä. Sama koskee tuotantopanoksen tuotantopanosta ja niin edelleen.

(84)

Kaiken kaikkiaan käytettävissä oleva näyttö osoitti, että tutkimuksen kohteena olevan tuotteen hinnat tai kustannukset, mukaan lukien raaka-aineiden, energian ja työvoiman kustannukset, eivät määräydy vapaiden markkinavoimien mukaan, koska niihin vaikuttaa valtion merkittävä puuttuminen toimintaan perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla, kuten siinä luetellun yhden tai useamman tekijän tosiasiallinen tai mahdollinen vaikutus osoittaa. Tämän perusteella komissio päätteli, että tässä tapauksessa normaaliarvon määrittämisessä ei ole asianmukaista käyttää kotimarkkinoiden hintoja ja kustannuksia.

(85)

Kiinan viranomaiset eivät esittäneet huomautuksia tai toimittaneet näyttöä, joka olisi tukenut asiakirja-aineistossa, myös maaraportissa, olevaa näyttöä tai valituksen esittäjän toimittamaa lisänäyttöä merkittävien vääristymien esiintymisestä ja/tai perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan soveltamisen asianmukaisuudesta tässä tapauksessa tai kumonnut tämän näytön.

(86)

Komissio sai Chinafar Groupilta huomautuksia merkittävien vääristymien esiintymisestä Kiinassa. Kyseinen otokseen valittu vientiä harjoittava tuottaja totesi, että merkittävää vääristymää koskevasta väitteestä ei pitäisi tulla ennalta vahvistettua päätelmää, sekä väitti WTO:n oikeuskäytäntöön viitaten, että tutkintaviranomaisten olisi käytettävä laskennallisen normaaliarvon laskemiseen vientiä harjoittaville tuottajille tosiasiallisesti aiheutuneita kustannuksia. Lisäksi väitettiin, että vaikka vääristymiä havaittaisiin, komission olisi arvioitava kutakin kiinalaista viejää erikseen, etenkin silloin, kun käytetään otantaa.

(87)

Komissio katsoi, että perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan säännökset ovat täysin Euroopan unionin WTO-velvoitteiden mukaisia. Kuten WTO:n valituselin nimenomaisesti selvensi asiassa DS473 (57), WTO-lainsäädännössä sallitaan kolmannen maan tietojen käyttö asianmukaisesti oikaistuna silloin, kun tällainen oikaisu on tarpeen ja perusteltu. Perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan nojalla normaaliarvo muodostetaan edustavan maan vääristymättömien kustannusten ja hintojen tai kansainvälisen vertailuarvon perusteella vain silloin, kun todetaan, että esiintyy merkittäviä vääristymiä, jotka vaikuttavat kustannuksiin ja hintoihin. Perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan toisen alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa säädetään kuitenkin mahdollisuudesta käyttää kotimarkkinoiden hintoja, jos on vahvistettu, että ne eivät ole vääristyneitä.

(88)

Komissio totesi, että kun on vahvistettu, että perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdan mukaisesti viejämaassa esiintyvien merkittävien vääristymien vuoksi viejämaan kotimarkkinoiden hintojen ja kustannusten käyttö ei ole asianmukaista, normaaliarvo muodostetaan käyttämällä vääristymättömiä hintoja tai vertailuarvoja asianmukaisessa edustavassa maassa kunkin vientiä harjoittavan tuottajan osalta perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaisesti. Sama perusasetuksen säännös mahdollistaa myös kotimaisten kustannusten käyttämisen, jos on varmuudella todettu, että ne eivät ole vääristyneitä. Vientiä harjoittavilla tuottajilla oli tässä yhteydessä mahdollisuus toimittaa näyttöä siitä, että niiden hallinto-, myynti- ja yleiskustannukset ja/tai tuotantopanoskustannukset olivat vääristymättömiä. Kuten johdanto-osan 46–84 kappaleessa esitetään, komissio kuitenkin vahvisti, että terästeollisuuden alalla esiintyy vääristymiä, eikä ollut mitään näyttöä, joka tukisi sitä, että yksittäisten vientiä harjoittavien tuottajien tuotannontekijät olisivat vääristymättömiä. Tämän vuoksi nämä väitteet hylättiin.

(89)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätti muodostaa normaaliarvon yksinomaan vääristymättömiin hintoihin tai vertailuarvoihin perustuvien tuotanto- ja myyntikustannusten perusteella eli tässä tapauksessa asianmukaisen edustavan maan vastaavien tuotanto- ja myyntikustannusten perusteella perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaisesti, kuten seuraavassa jaksossa selostetaan.

(90)

Edustavan maan valinta perustui seuraaviin perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan mukaisiin kriteereihin:

(91)

Kuten johdanto-osan 37–39 kappaleessa selitetään, komissio julkaisi kaksi asiakirja-aineistoon liitettyä muistiota normaaliarvon määrittämisessä käytettävistä tietolähteistä.

(92)

Muistioissa kuvataan edellä lueteltujen kriteerien pohjana olevat tosiseikat ja näyttö sekä käsitellään osapuolten näistä seikoista ja asiaankuuluvista lähteistä esittämiä huomautuksia.

(93)

Toisessa muistiossa komissio ilmoitti asianomaisille osapuolille aikomuksestaan pitää Thaimaata asianmukaisena edustavana maana tässä tapauksessa, jos perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdassa tarkoitettujen merkittävien vääristymien esiintyminen vahvistuu.

(94)

Ensimmäisessä muistiossa komissio yksilöi Malesian, Thaimaan ja Turkin maiksi, joiden taloudellinen kehitys vastaa Maailmanpankin mukaan Kiinan tasoa, eli Maailmanpankki on luokitellut ne Kiinan tavoin ”ylemmän keskitulotason” maaksi bruttokansantulon perusteella, ja niissä tiedettiin olevan tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuotantoa.

(95)

Chinafar Group väitti ensimmäisen ja toisen muistion jälkeen, että Thaimaata ei pitäisi pitää mahdollisesti edustavana maana, koska sen bruttokansantulo asukasta kohti on vain hieman yli puolet Kiinan bruttokansantulosta, minkä vuoksi sen ei voida katsoa olevan taloudelliselta kehitykseltään Kiinan tasoa vastaava maa. Chinafar Group huomautti, että komissio itse totesi ensimmäisessä muistiossa ”aikovansa käyttää maita, joiden bruttokansantulo on samansuuruinen kuin Kiinassa”, ja että komissio ei viitannut ylemmän keskitulotason maiden luokkaan.

(96)

Muodostaessaan laskennallista normaaliarvoa komissio voi perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaisesti käyttää edustavaa maata, jonka taloudellisen kehityksen taso on samanlainen kuin viejämaassa. Perusasetukseen ei sisälly lisävaatimusta, jonka mukaan edustavaksi maaksi olisi valittava maa, jonka taloudellisen kehityksen taso on lähimpänä viejämaan tasoa. Näissä olosuhteissa komissio käyttää edustavan maan valinnassa omaa harkintavaltaansa ja valitsee maan Maailmanpankin samaan tuloluokkaan luokittelemien maiden joukosta. Maailmanpankin käyttämä tuloluokka, johon Kiina on luokiteltu, on ylemmän keskitulotason maiden luokka. Komissio totesi ensimmäisessä muistiossa selvästi, että se käyttäisi edustavan maan valinnassa Maailmanpankin tietokantaa, mikä on myös komission käytännön mukaista. Se, että jonkin maan bruttokansantulo tai bruttokansantuote asukasta kohti on lähempänä Kiinaa kuin jonkin toisen maan, ei ole ratkaiseva tekijä valittaessa asianmukaista edustavaa maata. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(97)

Komissio esitti ensimmäisessä muistiossa tietoja sellaisten Malesiassa, Thaimaassa ja Turkissa toimivien yritysten helposti saatavilla olevista taloudellisista tiedoista, jotka tuottavat laajempaan kiinnittimien luokkaan kuuluvia tuotteita (myös tutkimuksen kohteena oleva tuote kuuluu tähän luokkaan), sekä tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuottamiseen tarvittavien raaka-aineiden tuonnista näihin maihin.

(98)

Otokseen valitut kolme vientiä harjoittavaa tuottajaa ja EFDA ehdottivat ensimmäisestä muistiosta toimittamissaan huomautuksissa Malesiaa asianmukaisimmaksi edustavaksi maaksi, kun taas valituksen tekijä ehdotti Turkkia. Tutkimusta varten ei ehdotettu vaihtoehtoisia edustavia maita.

(99)

Junyuen ja Chinafar Groupin mielestä Turkkia ei voida pitää edustavana maana, koska sen talous on kärsinyt korkeasta inflaatiosta ja valuutan arvon merkittävästä heikkenemisestä ja maan talouteen on puututtu poliittisin toimin, jotka ovat vaikuttaneet erityisesti työvoimakustannustason määräytymiseen.

(100)

Komissio toteaa, että inflaatiota ja valuutan arvon heikkenemistä ei perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan nojalla käytetty arviointiperusteina maiden edustavuuden arvioinnissa, ja että jos komissio valitsisi Turkin edustavaksi maaksi, se oikaisisi tarvittaessa arvoja inflaation ja/tai valuutan heikkenemisen huomioon ottamiseksi, jotta ne vastaisivat tutkimusajanjakson kustannuksia. Mainitut yritykset eivät myöskään toimittaneet perusteltua näyttöä siitä, että työvoimakustannuksiin olisi puututtu poliittisin keinoin. Näin ollen komissio hylkäsi tämän väitteen.

(101)

Junyue ja Chinafar Group väittivät, etteivät Thaimaa ja Turkki kumpikaan ole asianmukaisia edustavia maita, kun otetaan huomioon Venäjän federaatiosta, jäljempänä ’Venäjä’, kyseisiin maihin tulevan tuonnin määrä.

(102)

Komissio analysoi jo ensimmäisessä muistiossa Venäjältä tulleen tuonnin kehitystä vuodesta 2019 tutkimusajanjaksoon asti, eikä tämä analyysi osoittanut Venäjältä kyseisiin maihin suuntautuneen tuonnin määrän tai keskihinnan muuttuneen merkittävästi. Näin ollen ei ollut viitteitä siitä, että Venäjän viennissä olisi tapahtunut muutoksia sen Ukrainassa vuonna 2022 aloittaman täysimittaisen hyökkäyksen vuoksi asetettujen pakotteiden seurauksena, mikä olisi voinut vääristää tuontihintoja kyseisissä kahdessa maassa. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(103)

Junyue puolestaan väitti ensimmäisen muistion jälkeen, että Thaimaan kiinnitinteollisuus, johon myös ruuvit kuuluvat, on selkeästi erikoistunut autoihin tarkoitettuihin kiinnittimiin, jotka eivät ole edustavia tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tapauksessa, koska autoteollisuudessa käytettävien kiinnittimien on täytettävä tiukemmat tuotestandardit ja siten ne ovat yleensä kalliimpia. Junyue väitti, että erikoistumisen vuoksi thaimaalaiset tuottajat tuovat Japanista peräisin olevia tiettyjä erikoislaatutason tuotannontekijöitä, minkä vuoksi Thaimaa ei ole edustava vertailuarvon lähde.

(104)

Komissio arvioi GTA:n perusteella tärkeimpien raaka-aineiden (HS-koodit 7213 91 , 7213 99 , 7228 30 , 7227 90 ja 7214 99 ) vientihintoja Japanissa. Thaimaa oli tutkimusajanjaksolla Japanin tärkein vientimarkkina, jonka osuus edellä tarkoitettujen raaka-aineiden kokonaisviennistä oli 21 prosenttia. Viiden muun tärkeimmän vientikohteen (Kiina pois lukien) yhteenlaskettu osuus kyseisten raaka-aineiden kokonaisviennistä oli noin 53 prosenttia. Thaimaahan suuntautuvan viennin keskihinta oli kymmenen prosenttia korkeampi kuin vientihinta muille suurimmille markkinoille (1,09 euroa/kg Thaimaahan ja 0,90 euroa/kg viiteen muuhun tärkeimpään vientimaahan suuntautuvassa viennissä).

(105)

Toisessa muistiossa komissio totesi, että on mahdollista, että thaimaalaiset kiinnittimien tuottajat toivat erikoislaatutason raaka-aineita Japanista, mutta tämä ei kuitenkaan estä valitsemasta Thaimaata edustavaksi maaksi. Tämän tutkimuksen piiriin kuuluu myös muita kuin vakiotyyppisiä ruuveja, ja näihin tuotteisiin saatetaan käyttää erikoislaatutason raaka-aineita. Sen vuoksi ei voitu päätellä, että Japanista Thaimaahan suuntautuneen viennin hinnat olisivat olleet kohtuuttoman korkeita ja että ne eivät olisi edustavia. Komissio hylkäsi johdanto-osan 103 kappaleessa esitetyn väitteen, jonka mukaan Thaimaata ei pitäisi pitää asianmukaisena edustavana maana.

(106)

Toisessa muistiossa komissio analysoi tarkemmin kolmen tärkeimmän tuotannontekijän tuontia kolmeen mahdolliseen edustavaan maahan. Näiden tuotannontekijöiden (HS-koodit 7213 91 , 7213 99 ja 7228 30 ) osuus valmistuskustannuksista on noin 65 prosenttia. Kun jätetään huomiotta Kiinasta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/755 (59) liitteessä 1 luetelluista maista tuleva tuonti, kaikkia näitä tuotannontekijöitä tuotiin määrällisesti eniten Thaimaahan.

(107)

HS-koodiin 7213 91 luokiteltavan tuotannontekijän kokonaistuonti kaikista vääristymättömistä lähteistä oli merkittävää kaikissa kolmessa maassa, mutta määrällisesti eniten tuontia muista kuin Kiinasta ja asetuksen (EU) 2015/755 liitteessä 1 luetelluista maista tuli Thaimaahan.

(108)

Myös HS-koodiin 7213 99 luokiteltavaa tuotannontekijää tuotiin selvästi eniten Thaimaahan, jonka tuontimäärä oli noin 76 000 tonnia eli viisinkertainen Malesiaan ja Turkkiin suuntautuvan tuonnin määrään verrattuna. Malesiaan suuntautuvasta kokonaistuonnista 33 prosenttia oli peräisin Kiinasta tai asetuksen (EU) 2015/755 liitteessä 1 luetelluista maista, ja muista lähteistä Malesiaan suuntautuvan tuonnin keskimääräinen hinta vastasi Kiinasta ja asetuksen (EU) 2015/755 liitteessä 1 luetelluista maista tulevan tuonnin hintaa. Samaan aikaan Thaimaahan ja Turkkiin ei tullut käytännössä lainkaan tuontia Kiinasta tai asetuksen (EU) 2015/755 liitteessä 1 luetelluista maista. Sen vuoksi komissio katsoo, että Malesiaan suuntautuvan tuonnin hinta on epäluotettavampi kuin Thaimaahan tai Turkkiin suuntautuvan tuonnin hinta.

(109)

Myös HS-koodin 7228 30 osalta tuontimäärä Thaimaahan oli kyseisistä kolmesta maasta selvästi suurin. Kiinasta ja asetuksen (EU) 2015/755 liitteessä 1 luetelluista maista tulevan tuonnin osuus tämän tuotannontekijän kokonaistuonnista oli kaikissa kolmessa maassa merkittävä. Turkin osalta muista lähteistä tulevan tuonnin keskihinta oli kuitenkin verrattavissa Kiinasta ja asetuksen (EU) 2015/755 liitteessä 1 luetelluista maista tulevan tuonnin hintaan, eli Kiinasta tulevan tuonnin hinta saattoi vaikuttaa siihen, kun taas Thaimaan ja Malesian osalta muista lähteistä tulevan tuonnin keskimääräinen hinta oli huomattavasti korkeampi kuin Kiinasta tulevan tuonnin. Sen vuoksi komissio katsoi, että Turkkiin suuntautuvan tuonnin hinta oli epäluotettavampi kuin Thaimaahan tai Malesiaan suuntautuvan tuonnin hinta.

(110)

Junyue toimitti tutkimusajanjakson kattavat tarkastetut tilinpäätökset komission ensimmäisessä muistiossa valitseman malesialaisen tuottajan tytäryrityksestä Chin Well Fasteners Co. Sdn. Bhd:stä, jäljempänä ’Chin Well Fasteners’, joka tuottaa pelkästään kiinnittimiä. Junyue yksilöi myös toisen malesialaisen tuottajan (Asia Bolts & Nuts Sdn. Bhd.), joka tuottaa vakiotyyppisiä kiinnittimiä ja josta on helposti saatavilla vuoden 2023 taloudelliset tiedot. Kyseinen tuottaja kuitenkin hylättiin, koska sen voitto oli 0,7 prosenttia, mitä ei pidetä kohtuullisena.

(111)

Junyue ja Chinafar väittivät, etteivät komission ensimmäisessä muistiossa yksilöimien thaimaalaisten ja turkkilaisten yritysten taloudelliset tiedot ole tutkimuksen kohteena olevan tuotteen osalta edustavia ja että niiden hallinto-, myynti- ja yleiskustannusten ja voiton prosenttiosuudet olivat poikkeuksellisen korkeat.

(112)

Junyuen ja Chinafarin mukaan tämä selittyy sillä, että näiden yritysten valmistamat tuotteet eivät ole vertailukelpoisia tutkimuksen kohteena olevan tuotteen kanssa, sillä kyseiset yritykset valmistavat pääasiassa erittäin vahvoja, korkealaatuisia kiinnittimiä hyvin kapeita ja erittäin kannattavia markkinasegmenttejä varten (esimerkiksi ilmailualalle, autoteollisuuteen ja energia- ja petrokemian aloille), joten niiden tuotteet ovat laadukkaampia kuin Kiinassa valmistettu tutkimuksen kohteena oleva tuote.

(113)

Junyue ja Chinafar väittivät, että tämä koskee myös thaimaalaista Thai Meira, Co. Ltd:tä, joka on erikoistunut autoteollisuudessa käytettäviin muihin kuin vakiotyyppisiin kiinnittimiin. Myöskään thaimaalaista yritystä S.J. Screws Co. Ltd:tä ei voitu pitää edustavana, sillä se valmistaa enimmäkseen nostolaitteiden, teräslevyjen ja kalastusteollisuudessa käytettävien tuotteiden kaltaisia tuotteita, jotka eivät kuulu tutkimuksen kohteena olevan tuotteen määritelmään ja joiden tuotantokustannukset ovat korkeammat, tai autoteollisuudessa käytettäviä muita kuin vakiotyyppisiä kiinnikkeitä.

(114)

Komissio toteaa, että jotkin otokseen valitut kiinalaiset tuottajat tuottavat erittäin vahvoja kiinnittimiä tietyille sektoreille, kuten merellä sijaitsevia öljynporauslaitoksia ja öljyputkia varten. Se, että mahdollisista edustavista maista löydetyt yritykset ovat erikoistuneet tiettyihin segmentteihin, kuten autoteollisuudessa käytettäviin muihin kuin vakiotyyppisiin ruuveihin – jotka kuuluvat tutkimuksen kohteena olevan tuotteen määritelmään –, ja/tai ne tuottavat vain joitakin tutkimuksen kohteena olevan tuotteen määritelmään kuuluvista tuotteista, ei ole syy jättää näitä yrityksiä edustavan maan valinnan ulkopuolelle. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(115)

EFDA huomautti, että komissio jätti valittujen yritysten luettelosta pois merkittävän turkkilaisen tuottajan Norm Civata Sanaya Ve Ticaret Anonim Sirketin, jäljempänä ’Norm Civata’.

(116)

Orbis-tietokannan tietojen perusteella näyttää siltä, että Norm Civata on tukkuyritys, johon kuuluu useita sivuliikkeitä ja joka julkaisee taloudelliset tietonsa konsolidoidusti. Metallien ja metallituotteiden alan sivuliikkeen taloudellisia tietoja ei ollut saatavilla. Sen vuoksi komissio katsoi, ettei Norm Civatan vuosikertomusta ole asianmukaista käyttää tätä tutkimusta varten.

(117)

EFDA myös kyseenalaisti hallinto-, myynti- ja yleiskustannusten laskentamenetelmän ja väitti, että taloudellinen tulos olisi vähennettävä toimintakuluista. Komissio hylkäsi tämän väitteen, koska sen vakiintuneena käytäntönä on sisällyttää rahoituskustannukset hallinto-, myynti- ja yleiskustannuksiin, jotta ne vastaavat tutkimuksen kohteena olevan tuotteen kokonaistuotantokustannuksia.

(118)

Edellä esitetyn perusteella komissio ilmoitti asianomaisille osapuolille toisessa muistiossa, että se aikoo käyttää Thaimaata asianmukaisena edustavana maana ja kolmen yrityksen (60) taloudellisia tietoja perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukaisesti vääristymättömien hintojen tai vertailuarvojen lähteenä normaaliarvon laskemista varten.

(119)

Asianomaisia osapuolia pyydettiin esittämään huomautuksia Thaimaan soveltuvuudesta edustavaksi maaksi ja yksilöityjen kolmen yrityksen soveltuvuudesta edustavassa maassa toimiviksi tuottajiksi.

(120)

Junyue, Chinafar Group ja EFDA toistivat toisen muistion jälkeen väitteensä, jonka mukaan Malesia, pikemmin kuin Thaimaa, on perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaisesti asianmukaisin edustava maa useista syistä.

(121)

Ensinnäkin kyseiset osapuolet väittivät, että Malesiassa toimivat yritykset tuottavat pääasiassa vakiotyyppisiä kiinnittimiä, minkä vuoksi niiden tuotevalikoima on samanlainen kuin kiinalaisten tuottajien.

(122)

Toiseksi Junyue ja EFDA pitivät perusteettomana sitä, että komissio jätti Malesian edustavan maan valinnan ulkopuolelle pelkästään yhden tuotannontekijän (HS-koodi 7213 99 ) tuontimäärien perusteella. Kiinasta tulevan tuonnin osuus kyseisen tuotannontekijän kokonaistuonnista oli 33 prosenttia, mikä vastaa Kiinasta Thaimaahan tulleen tuonnin osuutta kahden muun tuotannontekijän (HS-koodit 7213 91 ja 7228 30 ) osalta.

(123)

Kolmanneksi Junyue väitti, että Kiinasta tulevan tuonnin keskihinnan ja muista maista tulevan tuonnin keskihinnan samankaltaisuus osoittaa ainoastaan, että tuotujen raaka-aineiden hinnat määräytyvät pohjimmiltaan markkinaehtoisesti.

(124)

Lisäksi Junyue väitti, että Thaimaan tuontitiedot ovat vielä epäilyttävämpiä, koska Thaimaassa Kiinasta tulevan tuonnin osuus on yleisesti suurempi (43 %) kuin Malesiassa (29 %) tai Turkissa (15 %).

(125)

Toisin kuin Junyue väitti, komissio ei jättänyt Malesiaa edustavan maan valinnan ulkopuolelle pelkästään yhden tuotannontekijän tuonnin perusteella. Tosiasiassa komissio analysoi kolmen tärkeimmän tuotannontekijän tuontia kolmeen mahdolliseen edustavaan maahan. Näiden tuotannontekijöiden (HS-koodit 7213 91 , 7213 99 ja 7228 30 ) osuus valmistuskustannuksista on noin 65 prosenttia.

(126)

Kun jätetään huomiotta Kiinasta ja asetuksen (EU) 2015/755 liitteessä 1 luetelluista maista tuleva tuonti, kaikkia näitä tuotannontekijöitä tuotiin määrällisesti eniten Thaimaahan. HS-koodiin 7213 91 luokiteltavan tuotannontekijän kokonaistuonti kaikista vääristymättömistä lähteistä oli merkittävää kaikissa kolmessa maassa, mutta määrällisesti eniten tuontia muista kuin Kiinasta ja asetuksen (EU) 2015/755 liitteessä 1 luetelluista maista tuli Thaimaahan.

(127)

Myös HS-koodiin 7213 99 luokiteltavaa tuotannontekijää tuotiin selvästi eniten Thaimaahan, jonka tuontimäärä oli noin 76 000 tonnia eli viisinkertainen Malesiaan ja Turkkiin suuntautuvan tuonnin määrään verrattuna. Kuten johdanto-osan 108 kappaleessa todetaan, Malesiaan suuntautuvasta kokonaistuonnista 33 prosenttia oli peräisin Kiinasta, ja muista maista kuin Kiinasta tulevan tuonnin keskimääräiset hinnat olivat verrattavissa Kiinan hintoihin, mikä viittaa siihen, että ne ovat kenties vähemmän luotettavia.

(128)

HS-koodiin 7228 30 kuuluvan tuotannontekijän – jonka osuus kokonaisvalmistuskustannuksista on 11 prosenttia – osalta komissio katsoi Thaimaan edustavimmaksi maaksi tuonnin määrän perusteella, kuten edellä johdanto-osan 109 kappaleessa todetaan.

(129)

Tämän perusteella komissio katsoi, että Thaimaasta oli helposti saatavilla korkealaatuisempia tietoja vääristymättömän tuonnin arvoista, minkä perusteella se katsoi Thaimaan olevan asianmukainen edustava maa ja hylkäsi Junyuen väitteen.

(130)

Junyue ja Chinafar Group toistivat väitteensä, jonka mukaan Thaimaan tuontihinnat olivat korkeat, koska maahan tuli huomattava määrä Japanista peräisin olevia erikoislaatutason raaka-aineita, joita thaimaalaiset tuottajat käyttivät erikoiskäyttötarkoituksiin, erityisesti autoteollisuudelle tuotettaviin tuotteisiin. Junyue väitti myös, että tämä suuntaus liittyy siihen, että useat tuottajat ovat sidoksissa japanilaisiin yrityksiin ja hankkivat korkealaatuisia raaka-aineita emoyhtiöiltään.

(131)

Lisäksi Junyue väitti, että jos komissio päättää pitää Thaimaan edustavana maana, tuontitietoja olisi oikaistava vähentämällä kokonaistuonnista Japanista tuleva tuonti, koska sen hinta on kohtuuttoman korkea.

(132)

Näiden väitteiden osalta komissio totesi, etteivät Junyue ja Chinafar Group toimittaneet mitään näyttöä siitä, kuinka paljon Japanista tuotiin Thaimaahan raaka-aineita, jotka oli tarkoitettu erikoistuneille aloille toimitettavien muiden kuin vakiotyyppisten ruuvien valmistukseen. Myöskään siitä, että tuodut raaka-aineet olivat peräisin etuyhteydessä olevilta osapuolilta, ei esitetty näyttöä.

(133)

Kyseiset kaksi otokseen valittua tuottajaa eivät myöskään toimittaneet näyttöä siitä, ettei Kiinassa käytetty korkealaatuisia raaka-aineita muiden kuin vakiotyyppisten ruuvien tuottamiseksi. Tältä osin komissio totesi, että myös Kiina, joka on Japanin kolmanneksi suurin vientimarkkina, toi merkittävän määrän raaka-aineista Japanista.

(134)

Lisäksi tarkasteltavana olevan tuotteen normaaliarvo muodostettiin kaiken Thaimaahan suuntautuvan tuonnin, ei pelkästään Japanista tulevan tuonnin perusteella. Viiden tärkeimmän raaka-aineen Thaimaahan suuntautuneesta kokonaistuonnista vain noin 17 prosenttia oli peräisin Japanista. Edellä esitetyn perusteella johdanto-osan 130 ja 131 kappaleessa mainitut väitteet hylättiin.

(135)

Junyue ja Chinafar Group toistivat toisesta muistiosta esittämissään huomautuksissa näkemyksensä, jonka mukaan komission ensimmäisessä muistiossa valitsemat malesialaiset yritykset ovat edustavampia kuin thaimaalaiset yritykset, koska ne ovat keskittyneet pääasiassa tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuotantoon. Lisäksi Chin Well Fasteners -yrityksen osalta ne totesivat, että kyseisen yrityksen julkisesti saatavilla olevat taloudelliset tiedot koskevat tutkimusajanjaksoa.

(136)

Lisäksi ne väittivät toistamiseen, että komission valitsemasta kolmesta thaimaalaisesta tuottajasta kaksi ei tuota tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta. Kyseisten osapuolten mukaan Thai Meira tuottaa pääasiassa erikoiskiinnittimiä ja S.J. Screwthai on keskittynyt pääasiassa tuotteisiin, jotka eivät vastaa tarkasteltavana olevaa tuotetta.

(137)

Myös EFDA väitti, että S.J. Screwthai on Orbis-tietokannan tietojen perusteella tukkuyritys ja että komissio oli samasta syystä hylännyt turkkilaisen Norm Civata -yrityksen.

(138)

Komissio tutki uudelleen näistä kahdesta thaimaalaisesta yrityksestä saatavilla olevia tietoja ja totesi niiden verkkosivustojen ja Orbis-tietokannan perusteella seuraavaa: i) S.J. Screws on määritetty Orbis-tietokannassa tukku- ja vähittäiskauppiaaksi. Yrityksen verkkosivuston perusteella ei voitu määrittää yksiselitteisesti, onko yritys aito tuottaja vai tukkumyyjä, joten komissio päätti jättää kyseisen yrityksen analyysin ulkopuolelle. ii) Thai Meira tuottaa muun muassa tässä tutkimuksessa käytettävään tuotteen määritelmään kuuluvia tuotteita, erityisesti kierretankoja.

(139)

Chinafar Group väitti myös, ettei Thai Meiran korkea voittotaso ole edustava, koska yritys on erikoistunut autoteollisuuden käyttöön tarkoitettuihin muihin kuin vakiotyyppisiin kiinnittimiin. Chinafar Group ei kuitenkaan toimittanut näyttöä, joka osoittaisi, että autoteollisuudelle suuntautuva myynti olisi kannattavampaa kuin muille sektoreille suuntautuva myynti. Näin ollen väite hylättiin.

(140)

EFDA yksilöi myös viisi muuta Thaimaassa sijaitsevaa yritystä, joita komissio olisi voinut käyttää, ja poimi niiden taloudelliset tiedot Orbis-tietokannasta. Nämä yritykset olivat Thai Union Fasteners, MDF Precision, Bangkok Fastenings, Suntorx Enterprise ja Tycoon Worlwide Group.

(141)

Komissio tarkasteli kaikkien näiden yritysten taloudellisia tietoja ja totesi, että Tycoon Worlwide Group teki vuonna 2023 tappiota ja että neljän muun yrityksen voitot (laskettuna osuutena myytyjen hyödykkeiden kustannuksista) olivat 0,35–1,31 prosenttia, mitä ei pidetä kohtuullisena voittotasona. Sen vuoksi komissio ei sisällyttänyt näitä yrityksiä analyysiinsa.

(142)

Vastauksena Junyuen huomautukseen, jonka mukaan valitut malesialaiset yritykset, kuten Chin Well Fasteners ja Tong Heer Fasteners Co. Sdn. Bhd., jäljempänä ’Tong Herr’, tarjoavat luotettavamman ja edustavamman vertailuarvon, komissio totesi seuraavaa:

(143)

Ruostumattomasta teräksestä valmistettuihin kiinnikkeisiin erikoistunut Tong Herr on osa suurempaa konsernia, johon kuuluu myös eräs tarkkuusvalutuotteiden valmistaja. Tong Herrin vuoden 2024 taloudelliset tiedot eivät olleet vielä saatavilla, mutta konsernitason tiedoista (61) kävi ilmi, että toiminta kiinnittimien liiketoimintasegmentillä oli vuonna 2024 tappiollista, minkä vuoksi kyseinen yritys ei sovellu edustavan vertailuarvon määrittämiseen.

(144)

Chin Well Fastenersin taloudellisten tietojen kattama ajanjakso kattaa tutkimusajanjakson täsmälleen, mutta komissio oli eri mieltä Junyuen väitteestä, jonka mukaan Chin Well Fasteners yksin olisi edustavampi lähde hallinto-, myynti- ja yleiskustannusten sekä voiton prosenttiosuuksien määrittämiseksi kuin valitut thaimaalaiset yritykset. Chin Well Fastenersin virallisella verkkosivustolla (62) olevien tietojen mukaan yritys valmistaa yksinomaan kannallisia ruuveja. Vaikka tämä ei estä kyseisen yrityksen lukujen käyttämistä hallinto-, myynti- ja yleiskustannusten sekä voiton laskentaa varten, se, että thaimaalaiset yritykset valmistavat tuotteen määritelmän piiriin kuuluvia tuotteita, tekee niistä kuitenkin tässä tapauksessa asianmukaisemman tietojen lähteen.

(145)

Edellä esitetyn analyysin perusteella komissio päätti käyttää Thaimaata asianmukaisena edustavana maana ja kahden yrityksen (63) taloudellisia tietoja normaaliarvon muodostamiseen perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaisesti.

(146)

Valituksen tekijä väitti ensimmäisen muistion jälkeen, että sekä Thaimaa että Turkki ovat onnistuneet kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa yleisesti paremmin kuin Malesia ja että Turkki on ratifioinut kaikki kymmenen ILO:n keskeistä yleissopimusta. EFDA puolestaan huomautti, että näyttö viittaa siihen, että Thaimaan ja Turkin ympäristönsuojelun tila ja ihmisoikeustilanne eivät ole yhtä suotuisia kuin Malesian.

(147)

Chinafar Group toisti toisen muistion jälkeen EFDA:n esittämän huomautuksen, jonka mukaan Thaimaan ympäristön ja ihmisoikeuksien suojelun tila ei ole yhtä suotuisa kuin Malesian.

(148)

Kun oli vahvistettu kaikkien edellä mainittujen tekijöiden perusteella, että Thaimaa on tässä tapauksessa ainoa asianmukainen edustava maa, ei ollut tarpeen tehdä arviointia sosiaaliturvan ja ympäristönsuojelun tasolla perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan viimeisen virkkeen mukaisesti.

(149)

Edellä esitetyn analyysin perusteella Thaimaa täyttää perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa säädetyt kriteerit, minkä perusteella sitä voidaan pitää asianmukaisena edustavana maana.

(150)

Komissio luetteli ensimmäisessä muistiossa tuotannontekijät (kuten ainekset, energia ja työvoima), joita vientiä harjoittavat tuottajat käyttävät tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuotannossa, ja kehotti asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia ja ehdottamaan julkisesti saatavilla olevia tietoja kunkin muistiossa mainitun tuotannontekijän vääristymättömistä arvoista.

(151)

Myöhemmin komissio totesi toisessa muistiossa, että voidakseen muodostaa normaaliarvon laskennallisesti perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaisesti se käyttää GTA-tietokantaa määrittääkseen useimpien tuotannontekijöiden, etenkin raaka-aineiden, vääristymättömät kustannukset. Lisäksi komissio totesi, että se aikoo käyttää Thaimaan keskuspankin tietoja (64) vääristymättömien työvoimakustannusten määrittämiseksi, Thaimaan investointiviraston tietoja (65) sähkön hinnan määrittämiseksi sekä energiaministeriön energiapolitiikasta ja suunnittelusta vastaavan viraston tietoja (66) maakaasun hinnan määrittämiseksi.

(152)

Toisessa muistiossa komissio ilmoitti asianomaisille osapuolille myös, että koska joidenkin tuotantopanosten (höyryn ja veden) painoarvo kokonaistuotantokustannuksista oli mitätön, nämä vähäpätöiset erät, joiden osuus otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien ilmoittamista kokonaistuotantokustannuksista oli alle 2 prosenttia, ryhmiteltiin ”kulutushyödykkeiksi”. Lisäksi komissio ilmoitti, että se laskee kulutushyödykkeiden prosenttiosuuden raaka-aineiden kokonaiskustannuksista ja soveltaa tätä osuutta raaka-aineiden uudelleen laskettuihin kustannuksiin käytettäessä asianmukaisen edustavan maan vääristymättömiä vertailuarvoja.

(153)

Ottaen huomioon kaikki asianomaisten osapuolten toimittamat ja tarkastuskäynneillä kerätyt tiedot, yksilöitiin seuraavat tuotannontekijät ja niiden lähteet normaaliarvon määrittämiseksi perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaisesti:

Taulukko 1

Tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuotannontekijät

(154)

Komissio sisällytti laskelmiin tuotannollisten yleiskulujen arvon kattamaan kustannukset, jotka eivät sisältyneet edellä tarkoitettuihin tuotannontekijöihin. Menetelmä selitetään johdanto-osan 178 ja 179 kappaleessa.

(155)

Voidakseen määrittää raaka-aineiden vääristymättömät hinnat edustavan maan tuottajan tehtaalle toimitettuna komissio käytti perustana edustavaan maahan tulevan tuonnin painotettua keskimääräistä hintaa (GTA:n mukaan), johon lisättiin tuontitullit ja kuljetuskustannukset. Edustavan maan tuontihinta määritettiin kaikista kolmansista maista tulevan tuonnin yksikköhintojen painotettuna keskiarvona. Huomioon ei otettu tuontia Kiinasta eikä maista, jotka eivät ole WTO:n jäseniä ja jotka luetellaan asetuksen (EU) 2015/755 (68) liitteessä 1.

(156)

Komissio päätti jättää Kiinasta edustavaan maahan tulevan tuonnin huomiotta, koska se päätteli, että tässä tapauksessa ei ole asianmukaista käyttää Kiinan kotimarkkinoiden hintoja ja kustannuksia perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdassa tarkoitettujen merkittävien vääristymien esiintymisen vuoksi. Koska ei ole näyttöä siitä, että kyseiset vääristymät eivät vaikuttaisi myös vientiin tarkoitettuihin kiinalaisiin tuotteisiin, komissio katsoi niiden vaikuttavan myös vientihintoihin.

(157)

Yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille aiheutuneet tosiasialliset kustannukset muodostivat useiden tuotannontekijöiden osalta mitättömän pienen osan kaikista raaka-ainekustannuksista tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Koska kyseisten tuotannontekijöiden osuus kokonaistuotantokustannuksista oli alle kaksi prosenttia eikä niiden osalta käytetyllä arvolla ollut – käytetystä lähteestä riippumatta – tuntuvaa vaikutusta polkumyyntimarginaalia koskeviin laskelmiin, komissio päätti sisällyttää nämä kustannukset kulutushyödykkeisiin.

(158)

Voidakseen määrittää raaka-aineiden vääristymättömät hinnat perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukaisesti komissio sovelsi edustavan maan tuontitullia.

(159)

Komissio ilmaisi yhteistyössä toimineille vientiä harjoittavalle tuottajalle raaka-aineiden hankinnasta aiheutuneet kuljetuskustannukset prosentteina näiden raaka-aineiden tosiasiallisista kustannuksista ja sovelsi sitten samaa prosenttiosuutta samojen raaka-aineiden vääristymättömiin kustannuksiin saadakseen vääristymättömät kuljetuskustannukset. Komissio katsoi, että vientiä harjoittavan tuottajan raaka-aineiden ja ilmoitettujen kuljetuskustannusten suhdetta voitaisiin kohtuudella käyttää tässä tutkimuksessa arviona raaka-aineiden vääristymättömistä kuljetuskustannuksista toimitettuna yrityksen tehtaalle.

(160)

Komissio esitti ensimmäisessä muistiossa luettelon tuotannontekijöistä. Tuotannontekijöiden luetteloa tarkistettiin vientiä harjoittavien tuottajien toimitiloihin tehdyn tarkastuskäynnin aikana kerättyjen tietojen perusteella. Tässä vaiheessa luettelosta poistettiin rautaa tai seostamatonta terästä oleva lanka (HS-koodi 7217 10 ), koska komissio totesi, että sitä ei käytetä tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuotannossa, vaan se oli alun perin ilmoitettu kyselylomakevastauksissa tahattomasti yhdeksi tuotannontekijäksi.

(161)

Valituksen tekijä väitti asianomaisten osapuolten ensimmäisestä muistiosta esittämien huomautusten jälkeen, että se, että merkittäviä määriä tärkeimpiä tuotannontekijöitä tuodaan Kiinasta, todennäköisesti vääristää markkinahintoja Malesiassa. Lisäksi valituksen tekijä väitti, että Malesiassa tuet vaikuttavat voimakkaasti sähkön hintoihin, ja esitti väitteensä tueksi lehtiartikkelin, jossa käsitellään tukien vaikutusta kotimaisiin käyttäjiin.

(162)

Chinafar Group väitti toisesta muistiosta esittämissään huomautuksissa, että tukien olemassaolo yksistään ei vielä tarkoita, etteivät hinnat olisi perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaisesti edustavia.

(163)

Kun oli todettu, että Thaimaa katsotaan tässä vaiheessa perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdassa tarkoitetuksi asianmukaiseksi edustavaksi maaksi, nämä väitteet hylättiin.

(164)

Komissio käytti työvoiman vertailuarvon määrittämiseen viimeisimpiä Thaimaan keskuspankin julkaisemia tilastoja (69). Thaimaan keskuspankki on julkaissut neljännesvuosittaiset tiedot valmistussektorin työntekijöiden keskimääräisistä kuukausipalkoista Thaimaassa tutkimusajanjaksolla. Palkkoja mukautettiin lisäämällä niihin työnantajan maksamat sosiaaliturvamaksut (70).

(165)

Thaimaan keskuspankin julkaisemat tilastot eivät sisältäneet tietoja tehdyistä työtunneista, minkä vuoksi komissio käytti Thaimaassa tehtyjen viikkotyötuntien osalta Kansainvälisen työjärjestön (ILO) työvoimatilastojen tietokannassa esitettyjä tietoja (71).

(166)

Komissio laski tuntikohtaiset työvoimakustannukset Thaimaassa jakamalla vuotuiset työvoimakustannukset vuotuisilla tehdyillä työtunneilla.

(167)

Sekä Junyue että Chinafar Group väittivät toisen muistion jälkeen, että komission olisi käytettävä työvoiman vertailuarvon laskemiseen ILO:n tietojen sijasta kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien tosiasiallisia työtunteja.

(168)

Niiden mielestä tämä olisi perusteltua sen takia, että perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohta koskee vain viejämaiden hintoihin ja kustannuksiin liittyvien tietojen käyttöä, kun taas muita kuin hintoihin liittyviä tietoja ei pitäisi automaattisesti hylätä.

(169)

Komissio totesi käyttäneensä kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien tosiasiallisia työtunteja, jotka se oli normaaliarvon laskennan yhteydessä kertonut Thaimaan työvoimakustannuksilla. Menetelmän tarkoituksena oli laskea uudelleen, kuinka paljon tehdyt työtunnit maksaisivat edustavassa maassa. Thaimaan työvoimakustannukset on muodostettava jakamalla työvoiman kokonaiskustannukset työtuntien kokonaismäärällä Thaimaassa. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(170)

Komissio ilmoitti toisessa muistiossa aikovansa käyttää sähkön vertailuarvon laskemiseksi Thaimaan investointiviraston julkaisemaa yritysten, teollisuuden ja valtion yritysten maksamaa sähkön hintaa (72), tarkemmin sanottuna käyttöaikatariffia (TOU-tariffi) – suuret yleiset käyttäjät, jännitetaso alle 22 kilovolttia.

(171)

Energianhinta on pysynyt samana vuodesta 2018 lähtien. Se päivitetään kuukausittain niin kutsutun ”Ft-lisämaksumekanismin” avulla. Kultakin kuukaudelta veloitettava sähkömaksu lasketaan seuraavasti:

(172)

Toisen muistion jälkeen komissio määritti kunkin otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan osalta tuottajakohtaisen sähkön vertailuarvon kunkin tuottajan huippukuormitusajan ja sen ulkopuolisen kulutuksen perusteella. Tällä tavoin määritettyihin kulutusmääriin sovellettiin huippukuormitusajan ja muun ajan hintoja.

(173)

Lisäksi komissio päätti sisällyttää sähkön vertailuarvoon sekä kysyntä- että palvelumaksun, jotta vertailuarvo vastaisi täysin sähkön kustannuksia edustavassa maassa. Palvelumaksu ilmaistiin kiinteänä määränä kuukaudessa, kun taas kysyntämaksu määritettiin varovaisesti lasketun sähkön kysynnän (kilowatteina) perusteella. Sähkön kysyntä puolestaan määritettiin jakamalla huippukuormitusaikana kulutetun kokonaisenergian määrä tuotantotuntien lukumäärällä. Kunkin otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan vertailuarvoksi määritettiin sekä huippukuormitusajan että muun ajan painotettu keskimääräinen hinta.

(174)

Komissio myös totesi toisessa muistiossa, että se vähentäisi sähkön hinnasta arvonlisäveron. Selvitettyään asiaa tarkemmin komissio kuitenkin totesi, että Thaimaassa sähkön hinnat ilmoitetaan ilman arvonlisäveroa.

(175)

Maakaasun vertailuarvon määrittämiseksi komissio käytti energiaministeriön energiapolitiikasta ja suunnittelusta vastaavan viraston julkaisemia hintoja (taulukko 7.2-4 (74), jossa esitetään energian loppukulutus asukasta kohden). Komissio käytti vertailuarvona kyseisessä taulukossa esitettyjen vuosien 2023 ja 2024 hintojen keskiarvoja.

(176)

Sivutuotteiden vertailuarvon määrittämiseksi komissio käytti sivutuotteiden arvon ja alkuperäisen raaka-aineen arvon välistä suhdelukua, sellaisena kuin se on kirjattuna vientiä harjoittavien tuottajien kirjanpitojärjestelmään, ja sovelsi suhdelukua GTA:n tietojen perusteella määritettyyn vertailuarvoon.

(177)

Perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaan ”[m]uodostettuun normaaliarvoon on sisällytettävä vääristymätön ja kohtuullinen määrä hallinto-, myynti- ja yleiskustannuksia sekä voittoa”. Lisäksi on vahvistettava tuotannolliset yleiskulut kattamaan kustannukset, jotka eivät sisälly edellä mainittuihin tuotannontekijöihin.

(178)

Yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien tuotannolliset yleiskulut ilmaistiin osuutena vientiä harjoittaville tuottajille tosiasiallisesti aiheutuneista valmistuskustannuksista. Näin saatua prosenttiosuutta sovellettiin vääristymättömiin valmistuskustannuksiin.

(179)

Määrittääkseen vääristymättömän ja kohtuullisen määrän hallinto-, myynti- ja yleiskustannuksia sekä voittoa noudettuna-tasoa vastaavalla kaupan portaalla komissio käytti yritysten Sanwa Iron (Thailand) Company Ltd. ja Thai Meira Co. Ltd. Orbis-tietokannasta poimittuja taloudellisia tietoja vuodelta 2023.

(180)

Edellä esitetyn perusteella komissio muodosti tuotelajikohtaisen laskennallisen normaaliarvon noudettuna-tasolla perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaisesti.

(181)

Ensin komissio määritti vääristymättömät valmistuskustannukset. Sen jälkeen se sovelsi vääristymättömiä yksikkökustannuksia yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien yksittäisten tuotannontekijöiden tosiasialliseen kulutukseen. Kulutusmäärät tarkastettiin tarkastuskäynnin aikana. Komissio kertoi nämä määrät edustavan maan vääristymättömillä yksikkökustannuksilla.

(182)

Määritettyään vääristymättömät valmistuskustannukset komissio sovelsi niihin tuotannollisia yleiskuluja, hallinto-, myynti- ja yleiskustannuksia sekä voittoa (ks. johdanto-osan 178 ja 179 kappale).

(183)

Hallinto-, myynti- ja yleiskustannukset ilmaistuna prosentteina myytyjen hyödykkeiden kustannuksista ja sovellettuna vääristymättömiin tuotantokustannuksiin olivat 8 prosenttia. Voitto ilmaistuna prosentteina myytyjen hyödykkeiden kustannuksista ja sovellettuna vääristymättömiin tuotantokustannuksiin oli 21,2 prosenttia.

(184)

Tämän perusteella komissio muodosti tuotelajikohtaisen normaaliarvon noudettuna-tasolla perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaisesti.

(185)

Otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat harjoittivat vientiä unioniin suoraan riippumattomille asiakkaille.

(186)

Vientihinnaksi määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti unioniin suuntautuvaa vientiä varten myydystä tarkasteltavana olevasta tuotteesta tosiasiallisesti maksettu tai maksettava hinta.

(187)

Perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdassa edellytetään, että komissio vertailee tasapuolisesti normaaliarvoa ja vientihintaa ja ottaa huomioon hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavat eroavuudet. Komissio vertasi normaaliarvoa ja otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien vientihintaa noudettuna-tasolla. Kuten jäljempänä tarkemmin selitetään, normaaliarvoa ja vientihintaa oikaistiin tarvittaessa, jotta i) ne voitiin saattaa noudettuna-tasolle ja jotta ii) voitiin ottaa huomioon hintoihin ja siten niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavat väitetyt ja osoitetut eroavuudet.

(188)

Kuten johdanto-osan 180 kappaleessa selitetään, normaaliarvo määritettiin noudettuna-tasolla, joten siihen ei ollut tarpeen tehdä oikaisuja.

(189)

Junyue väitti toisesta muistiosta esittämissään huomautuksissa, että menetelmä, jota komissio käytti hallinto-, myynti- ja yleiskustannusten osuuden määrittämiseen, saattaa johtaa normaaliarvon ja vientihinnan ei-tasapuoliseen vertailuun, sillä laskennallisen normaaliarvon muodostamiseen käytetyt hallinto-, myynti- ja yleiskustannukset sisälsivät todennäköisesti kuluja, joita myös Junyuelle aiheutui ja jotka komissio vähentää noudettuna-vientihinnan määrittämiseksi.

(190)

Junyue väitti, että komission olisi pitänyt esittää yksityiskohtainen erittely hallinto-, myynti- ja yleiskustannuksista, jotta olisi voitu varmistaa, että ne eivät sisällä vientihinnasta jo poistettuja kustannuksia. Jos tällaista yksityiskohtaista erittelyä ei ole mahdollista toimittaa, komission ei pitäisi tehdä vientihintaan oikaisuja.

(191)

Junyue viittasi unionin yleisen tuomioistuimen tuomioon asiassa T-762/20 (75) (Sinopec Chongqing SVW Chemical ym. v. komissio), johon haetaan parhaillaan muutosta (76) ja jossa tarkasteltiin tätä vientihintaan perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti tehtyä oikaisua, kun normaaliarvo oli muodostettu laskennallisesti perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan mukaisesti.

(192)

Kuten johdanto-osan 187 kappaleessa todetaan, komissio päätti verrata vientihintaa ja normaaliarvoa noudettuna-tasoa vastaavalla kaupan portaalla. Kuten johdanto-osan 180 kappaleessa selitetään, normaaliarvo muodostettiin noudettuna-tasoa vastaavalla kaupan portaalla käyttämällä tuotantokustannuksia sekä hallinto-, myynti- ja yleiskustannuksia ja voittoa, joita pidettiin kohtuullisina kyseisellä kaupan portaalla. Näin ollen normaaliarvon saattamiseksi noudettuna-tasolle ei ollut tarpeen tehdä oikaisuja.

(193)

Unionin yleinen tuomioistuin muistutti asiassa CCCME antamassaan tuomiossa, jonka se antoi asiassa Sinopec antamansa tuomion jälkeen, että oikeuskäytännössä todetaan, että silloin, kun asianosainen vaatii perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan perusteella oikaisuja, joiden tarkoituksena on tehdä normaaliarvo ja vientihinta vertailukelpoisiksi polkumyyntimarginaalin määrittämistä varten, kyseisen asianosaisen on esitettävä näyttö siitä, että sen vaatimus on oikeutettu. Todistustaakka perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan a–k alakohdassa lueteltujen erityisten oikaisujen tarpeellisuudesta kuuluu niille, jotka haluavat vedota oikaisuun (77). Tästä seuraa, että kyseisessä asiassa, kuten tässäkin tutkimuksessa, asianomaisten osapuolten oli kyseisen oikeuskäytännön mukaisesti osoitettava sen oikaisun tarpeellisuus, jota ne pyysivät tutkimuksen aikana esittämiensä todisteiden tueksi (78).

(194)

Tämän jälkeen unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että vaikka oikaisujen käyttäminen voi olla välttämätöntä perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan nojalla vientihinnan ja normaaliarvon välillä olevien, niiden vertailtavuuteen vaikuttavien eroavuuksien huomioon ottamiseksi, tällaisia oikaisuja ei voida tehdä laskennallisesta arvosta, joka ei näin ollen ole todellinen. Koska tällainen arvo on määritetty keinotekoisesti, siihen eivät yleensä vaikuta tekijät, jotka voisivat heikentää sen vertailukelpoisuutta (79). Kuten CCCME:tä koskevassa asiassa, myös tarkasteltavana olevassa tapauksessa tuotelajikohtaisen normaaliarvon muodostamiseen noudettuna-tasolla sisältyi kohtuullinen määrä hallinto-, myynti- ja yleiskustannuksia, eikä saatavilla ollut tietoja, jotka osoittaisivat, että asianomaisten kahden thaimaalaisen yrityksen hallinto-, myynti- ja yleiskustannukset sisältäisivät tavaran toimittamisesta asiakkaille aiheutuneita kuljetuskustannuksia. Kun otetaan huomioon, että komissiolla on harkintavaltaa perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan soveltamisessa (80), komissio noudatti lähestymistavassaan viimeisintä oikeuskäytäntöä niiden perustelemattomien väitteiden osalta, joiden mukaan normaaliarvon muodostamisessa 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaisesti käytetyt hallinto-, myynti- ja yleiskustannukset, joita komissio pitää kohtuullisina noudettuna-tasoa vastaavalla kaupan portaalla, sisältävät kuljetuskustannuksia. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(195)

Vientihinnan saattamiseksi noudettuna-tasolle tehtiin oikaisuja rahtikustannusten, vakuutuskulujen, käsittely-, lastaus- ja pakkauskustannusten sekä alennusten huomioon ottamiseksi.

(196)

Oikaisuja tehtiin myös seuraavien hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavien tekijöiden osalta: luottokustannukset ja pankkimaksut.

(197)

Palkkioihin liittyvien vientihintaan tehtävien oikaisujen osalta komissio totesi, että liiketoimiin osallistunut etuyhteydessä oleva yritys suoritti samanlaisia tehtäviä kuin palkkioperusteinen edustaja sekä käytti vientiä harjoittavan tuottajan henkilöstöä. Näin ollen palkkioiden huomioon ottamiseksi tehty oikaisu muodostettiin seuraavista: etuyhteydessä olevan yrityksen hallinto-, myynti- ja yleiskustannukset, etuyhteydessä olevan yrityksen tehtäviin liittyvien kustannusten osuus vientiä harjoittavan tuottajan hallinto-, myynti- ja yleiskustannuksista sekä nimellisvoitto.

(198)

Komissio vertasi otokseen valittujen yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien samankaltaisen tuotteen kunkin tuotelajin painotettua keskimääräistä normaaliarvoa tarkasteltavana olevan tuotteen vastaavan tuotelajin painotettuun keskimääräiseen vientihintaan perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti.

(199)

Tämän perusteella väliaikaiset painotetut keskimääräiset polkumyyntimarginaalit – ilmaistuina prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana – ovat seuraavat:

(200)

Otoksen ulkopuolisten yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien osalta komissio laski painotetun keskimääräisen polkumyyntimarginaalin perusasetuksen 9 artiklan 6 kohdan mukaisesti. Näin ollen marginaali määritettiin otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien marginaalien perusteella.

(201)

Tämän perusteella otoksen ulkopuolisten yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien väliaikainen polkumyyntimarginaali on 67,4 prosenttia.

(202)

Kaikkien muiden kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien polkumyyntimarginaalin komissio määritti käytettävissä olevien tietojen perusteella perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti. Tätä varten komissio määritti vientiä harjoittavien tuottajien yhteistyössä toimimisen asteen. Yhteistyössä toimimisen aste on yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien unioniin suuntautuvan viennin määrä ilmaistuna osuutena asianomaisesta maasta unioniin tutkimusajanjaksolla suuntautuneesta kokonaistuonnista, joka määritettiin Eurostatin tietojen perusteella.

(203)

Yhteistyössä toimimisen aste on tässä tapauksessa korkea, koska yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien viennin määrä oli 100 prosenttia koko tuonnin määrästä tutkimusajanjaksolla. Tämän perusteella komissio katsoi asianmukaiseksi vahvistaa yhteistyöstä kieltäytyneiden vientiä harjoittavien tuottajien polkumyyntimarginaalin samaksi kuin sen yhteistyössä toimineen, yksilöllisesti tarkastellun otokseen valitun yrityksen, jonka polkumyyntimarginaali oli korkein.

(204)

Väliaikaiset polkumyyntimarginaalit – ilmaistuina prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana – ovat seuraavat:

(205)

Samankaltaista tuotetta valmisti tutkimusajanjaksolla 42 tiedossa olevaa unionin tuottajaa. Nämä tuottajat muodostavat perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ’unionin tuotannonalan’.

(206)

Unionin kokonaistuotannoksi tutkimusajanjaksolla vahvistettiin noin 50 466 tonnia. Komissio määritti luvun valituksen tekijän ja otokseen valittujen unionin tuottajien toimittamien tietojen perusteella. Kuten johdanto-osan 8 kappaleessa todetaan, otokseen valittujen kolmen unionin tuottajan osuus samankaltaisen tuotteen arvioidusta kokonaistuotannosta ja -myynnistä unionissa oli noin 14 prosenttia.

(207)

Komissio määritti unionin kulutuksen seuraavien perusteella: unionin tuotannonalan myyntimäärä unionin markkinoilla sekä tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin määrä Eurostatin tietojen mukaan. Tietojen lähteenä käytettiin valituksen tekijän makrokyselyyn antamaa vastausta sekä Eurostatin virallisia tietoja.

(208)

Unionin kulutus kehittyi seuraavasti:

Taulukko 2

Unionin kulutus (tonnia)

(209)

Unionin kulutus kasvoi hieman vuonna 2022 (+3 prosenttia vuodesta 2021), minkä jälkeen se väheni 13 prosenttia vuonna 2023. Tutkimusajanjaksolla kulutus pysytteli 13 prosenttia alhaisemmalla tasolla kuin vuonna 2021.

(210)

Komissio määritti tuonnin määrän Eurostatin tietojen perusteella. Tuonnin markkinaosuus määritettiin tuontimäärän ja unionin kokonaiskulutuksen perusteella.

(211)

Tuonti asianomaisesta maasta unioniin kehittyi seuraavasti:

Taulukko 3

Tuontimäärä ja markkinaosuus

(212)

Kiinasta tulevan tuonnin määrä kasvoi absoluuttisesti mitattuna kaikkiaan 5 795 tonnia, mikä vastaa viiden prosentin kasvua tarkastelujakson aikana. Vuonna 2022 tuonti kasvoi edellisvuoteen verrattuna merkittävästi, 13 prosenttia. Vuonna 2023 tuonnin määrä sen sijaan supistui (–4 prosenttia vuoteen 2021 verrattuna) Euroopan kokonaiskysynnän hiipuessa. Tämä supistuminen oli vain väliaikaista, sillä tutkimusajanjaksolla tuonti kasvoi jälleen yli 10 000 tonnia vuoteen 2023 verrattuna, vaikka kysyntä unionissa pysyi tutkimusajanjaksolla heikkona.

(213)

Koska unionin kulutus väheni tarkastelujaksolla 13 prosenttia, Kiinasta tulevan tuonnin markkinaosuus unionissa kasvoi tasaisesti vuoden 2021 ja tutkimusajanjakson välillä. Vuonna 2021 Kiinasta tulevan tuonnin markkinaosuus oli 51 prosenttia, mistä se nousi tutkimusajanjakson aikana 61 prosenttiin, eli unionin tuotannonala ja muut kolmannet maat menettivät yli kymmenen prosenttiyksikköä markkinaosuudestaan Kiinasta tulevalle tuonnille.

(214)

Komissio määritti tuonnin hinnat Eurostatin tietojen perusteella. Tuonnin hinnan alittavuus määritettiin otokseen valituilta vientiä harjoittavilta tuottajilta ja otokseen valituilta unionin tuottajilta saatujen kyselylomakevastausten perusteella.

(215)

Asianomaisesta maasta unioniin tulevan tuonnin painotettu keskimääräinen hinta kehittyi seuraavasti:

Taulukko 4

Tuontihinnat (euroa/tonni)

(216)

Kiinasta tulevan tuonnin hinnat nousivat ensin 28 prosenttia vuonna 2022 ja laskivat sitten saman verran vuonna 2023 ja edelleen seitsemän prosenttia tutkimusajanjaksolla. Kaiken kaikkiaan Kiinasta tulevan tuonnin hinnat laskivat tarkastelujaksolla seitsemän prosenttia, 1 307 eurosta tonnilta vuonna 2021 tutkimusajanjakson 1 213 euroon tonnilta.

(217)

Komissio määritti hinnan alittavuuden tutkimusajanjakson aikana vertaamalla seuraavia:

(218)

Hintoja, jotka oikaistiin tarvittaessa ja joista oli vähennetty alennukset ja hyvitykset, verrattiin tuotelajeittain samassa kaupan portaassa tapahtuneiden liiketoimien osalta. Vertailun tulos ilmaistiin prosentteina otokseen valittujen unionin tuottajien teoreettisesta liikevaihdosta tutkimusajanjaksolla. Tarkasteltaessa valtaosaa (75–90:tä prosenttia) tuodusta tuotteesta vertailun tulos osoitti asianomaisesta maasta unionin markkinoille tulevan tuonnin painotetun keskimääräisen hinnan alittavuuden marginaalin olevan 59–64 prosenttia.

(219)

Hinnan alittavuuden lisäksi esiintyi myös merkittävää perusasetuksen 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua hinnankorotusten estymistä. Kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien halvan polkumyyntituonnin aiheuttamat merkittävät hintapaineet estivät koko tutkimusajanjakson ajan unionin tuotannonalaa korottamasta hintojaan tuotantokustannuksen kehitystä vastaavasti ja kohtuullisen voittotason ylläpitämiseksi, kuten jäljempänä olevasta taulukosta 8 käy ilmi. Otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien toimittamien tietojen perusteella todettu viitehinnan alittavuus vahvistaa merkittävän hinnankorotusten estymisen.

(220)

Tutkittaessa polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta unionin tuotannonalaan arvioitiin perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikki taloudelliset indikaattorit, jotka vaikuttivat unionin tuotannonalan tilanteeseen tarkastelujakson aikana.

(221)

Unionin tuotannonalalle mahdollisesti aiheutuneen vahingon määrittämiseen käytettiin otantaa, kuten johdanto-osan 8 kappaleessa mainitaan.

(222)

Vahingon määrittämistä varten komissio erotti toisistaan makro- ja mikrotaloudelliset vahinkoindikaattorit. Komissio arvioi makrotaloudelliset indikaattorit valituksen tekijän makrokyselyyn antamaan vastaukseen sisältyvien tarkastettujen tietojen perusteella. Mikrotaloudelliset indikaattorit komissio arvioi otokseen valittujen unionin tuottajien kyselyvastauksiin sisältyneiden tarkastettujen tietojen perusteella. Molempien tietojoukkojen todettiin olevan unionin tuotannonalan taloudellisen tilanteen kannalta edustavia.

(223)

Makrotaloudellisia indikaattoreita ovat tuotanto, tuotantokapasiteetti, kapasiteetin käyttöaste, myyntimäärä, markkinaosuus, kasvu, työllisyys, tuottavuus, polkumyyntimarginaalin merkittävyys ja toipuminen aiemman polkumyynnin vaikutuksista.

(224)

Mikrotaloudelliset indikaattorit ovat keskimääräiset yksikköhinnat, yksikkökustannukset, työvoimakustannukset, varastot, kannattavuus, kassavirta, investoinnit, investointien tuotto ja pääoman saanti.

(225)

Unionin kokonaistuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 5

Tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste

(226)

Tuotantomäärä supistui tarkastelujaksolla tasaisesti, kaikkiaan 27 prosenttia.

(227)

Tuotantokapasiteetti pysyi yleisesti ottaen vakaana ja väheni vain hieman (–1 prosenttia) tutkimusajanjaksolla.

(228)

Kapasiteetin käyttöaste, joka oli erittäin alhainen jo tarkastelujakson alussa, laski kyseisenä ajanjaksona edelleen: vuonna 2021 se oli 20 prosenttia, tutkimusajanjaksolla 15 prosenttia. Kapasiteetin käyttöasteen lasku johtui tuotantomäärien supistumisesta samaan aikaan, kun tuotantokapasiteetti pysyi samalla tasolla.

(229)

Unionin tuotannonalan myyntimäärä ja markkinaosuus kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 6

Myyntimäärä ja markkinaosuus

(230)

Unionin tuotannonalan myyntimäärä väheni 28 prosenttia tarkastelujaksolla eli merkittävästi (yli kaksi kertaa) nopeammin kuin kulutus, joka väheni samalla kaudella 13 prosenttia. Samaan aikaan unionin tuotannonalan markkinaosuus supistui vuoden 2021 ja tutkimusajanjakson välillä 31 prosentista 25 prosenttiin eli kuusi prosenttiyksikköä.

(231)

Kulutuksen vähentyessä unionin tuotannonala menetti paitsi myyntimääriään unionissa myös markkinaosuuttaan, toisin kuin Kiinasta tuleva tuonti, jonka absoluuttinen myyntimäärä ja markkinaosuus unionissa kasvoivat.

(232)

Työllisyys ja tuottavuus kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 7

Työllisyys ja tuottavuus

(233)

Unionin tuotannonalan työllisyys palautui covid-19-pandemiaa edeltäneelle tasolle vuosina 2021 ja 2022, mutta kaiken kaikkiaan se heikkeni tarkastelujaksolla tuotannon ja myynnin vähentyessä. Tutkimusajanjakson aikana työllisyys laski kuusi prosenttia alhaisemmalle tasolle tarkastelujakson alkuun verrattuna, kun ei oteta huomioon mahdollisia välillisiä työpaikkoja.

(234)

Myös tuottavuus työntekijää kohti heikkeni merkittävästi, samansuuntaisesti tuotannon osalta havaitun laskevan suuntauksen kanssa. Tuottavuuden kehitys kääntyi kielteiseksi vuonna 2022. Vuonna 2023 ja tutkimusajanjakson aikana tilanne heikkeni entisestään. Kaikkiaan tuottavuus heikkeni 23 prosenttia verrattuna vuoteen 2021.

(235)

Kaikki polkumyyntimarginaalit olivat merkittävästi vähimmäistasoa (de minimis) suuremmat. Tosiasiallisten polkumyyntimarginaalien vaikutus unionin tuotannonalaan oli merkittävä, kun otetaan huomioon asianomaisesta maasta tulevan tuonnin määrä ja hinnat.

(236)

Tämä on ensimmäinen tarkasteltavana olevaa tuotetta koskeva polkumyyntitutkimus. Näin ollen ei ollut käytettävissä tietoja, joiden pohjalta mahdollisen aiemman polkumyynnin vaikutuksia olisi voitu arvioida.

(237)

Otokseen valittujen unionin tuottajien painotetut keskimääräiset yksikkömyyntihinnat etuyhteydettömille asiakkaille unionissa kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 8

Myyntihinnat unionissa

(238)

Yksikkökohtaiset tuotantokustannukset unionissa ovat nousseet merkittävästi vuodesta 2021. Ne nousivat 32 prosenttia vuosien 2021 ja 2022 välillä, ja nousu jatkui vuonna 2023, minkä jälkeen ne laskivat hieman tutkimusajanjakson aikana. Kaiken kaikkiaan kustannukset nousivat 46 prosenttia vuoteen 2021 verrattuna. Kustannusten nousua edelsi työvoimakustannusten (81) ja raaka-aineiden (82) hintojen jyrkkä nousu, joka johtui Venäjän Ukrainaa vastaan käymän sodan puhkeamisesta. Sen seurauksena inflaatio unionissa kasvoi nopeasti, toimitusketjuihin kohdistui häiriöitä ja raaka-ainekustannukset unionissa kasvoivat merkittävästi.

(239)

Keskimääräinen yksikkömyyntihinta kehittyi samansuuntaisesti. Vuosiin 2022 ja 2023 mennessä myyntihinta oli noussut 41 prosenttia. Tutkimusajanjaksolla yksikköhinta kuitenkin laski vuoteen 2023 verrattuna, joskin se oli edelleen 34 prosenttia korkeampi kuin vuonna 2021.

(240)

Se, että keskimääräinen yksikkömyyntihinta nousi 34 prosenttia mutta yksikkökohtaiset tuotantokustannukset nousivat samalla kaudella 46 prosenttia, osoittaa, että unionin tuotannonala ei pystynyt täysin kattamaan nousevia tuotantokustannuksia. Toisin sanoen Kiinasta unionin markkinoille polkumyynnillä tulevan tuonnin jatkuva lisääntyminen esti unionin tuottajia nostamasta hintojaan kestävälle tasolle, jotta ne olisivat voineet kattaa kasvaneet tuotantokustannukset. Tämä tilanne vaikutti merkittävästi unionin tuotannonalan taloudelliseen tulokseen.

(241)

Otokseen valittujen unionin tuottajien keskimääräiset työvoimakustannukset kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 9

Keskimääräiset työvoimakustannukset työntekijää kohti

(242)

Keskimääräiset työvoimakustannukset työntekijää kohti kasvoivat tarkastelujaksolla yhdeksän prosenttia.

(243)

Otokseen valittujen unionin tuottajien varastot kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 10

Varastot

(244)

Loppuvarastot kasvoivat 16 prosenttia vuonna 2022 edellisvuoteen verrattuna, mikä oli seurausta myynnin vähenemisestä. Vuoteen 2023 mennessä unionin tuottajat olivat ryhtyneet näkyviin toimiin varastojensa mukauttamiseksi myynnin ja tuotannon supistuessa, ja ne jatkoivat näitä toimia koko tutkimusajanjakson ajan. Vuonna 2023 varastot palautuivat perustasolle, minkä jälkeen ne pienenivät edelleen tutkimusajanjakson aikana. Kaiken kaikkiaan loppuvarastot pienenivät 25 prosenttia tarkastelujaksolla.

(245)

Otokseen valittujen unionin tuottajien kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 11

Kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto

(246)

Komissio määritti otokseen valittujen unionin tuottajien kannattavuuden ilmaisemalla samankaltaisen tuotteen myynnistä etuyhteydettömille asiakkaille unionissa saadun nettovoiton ennen veroja prosentteina tämän myynnin liikevaihdosta. Tarkastelujakson alussa vuosina 2021 (83) ja 2022 unionin tuottajien toiminta oli edelleen kannattavaa. Tarkastelujakson aikana unionin tuotannonalan kannattavuus kuitenkin heikkeni merkittävästi: siinä missä vuosina 2021 ja 2022 kannattavuus oli noin yksi prosenttia, vuonna 2023 se heikkeni –5 prosenttiin ja tutkimusajanjaksolla edelleen –10 prosenttiin. Se, että unionin tuotannonala teki tutkimusajanjaksolla kymmenen prosentin tappiota, selittyy lisääntyneellä kilpailulla, joka johtui Kiinan polkumyyntihinnoilla harjoittamasta viennistä. Tämä pakotti unionin tuotannonalan laskemaan hintansa tappiolliselle tasolle tuotantokustannusten kasvaessa, kuten 4.5.3.1 jaksossa selitetään.

(247)

Nettokassavirralla tarkoitetaan unionin tuottajien kykyä rahoittaa itse toimintaansa. Unionin tuotannonalan kestämätön kannattavuustaso (ks. edellä) heijastui myös kassavirtaan, joka oli lähes koko tarkastelujakson ajan negatiivinen. Kassavirta heikkeni entisestään tutkimusajanjaksolla, jolloin se oli yli kaksi miljoonaa euroa negatiivinen. Tämä vastaa noin 15:tä prosenttia tutkimusajanjakson myynnin arvosta.

(248)

Siinä missä vuosina 2021–2023 kunnossapitoon ja uusimiseen liittyvät investoinnit lisääntyivät, tutkimusajanjaksolla ne vähenivät jyrkästi muiden tärkeimpien vahinkoindikaattoreiden tavoin. Kaiken kaikkiaan investoinnit vähenivät kolmanneksella tarkastelujakson aikana.

(249)

Investointien tuotto on voitto prosentteina investointien nettokirjanpitoarvosta. Unionin tuotannonalan investointien tuotto väheni vuoden 2021 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana kuudesta prosentista –27 prosenttiin.

(250)

Kannattavuuden, nettokassavirran ja investointien tuoton jyrkkä lasku vaikutti merkittävästi otokseen valittujen unionin tuottajien pääoman saantiin.

(251)

Kaikki keskeiset vahinkoindikaattorit kehittyivät tarkastelujaksolla negatiivisesti. Unionin tuotannonalan tuotantomäärä väheni 27 prosenttia ja myyntimäärä 28 prosenttia. Unionin tuotannonala menetti myös markkinaosuuttaan, joka supistui vuoden 2021 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana 31 prosentista 25 prosenttiin. Kiinasta unioniin tulevan tuonnin markkinaosuus puolestaan kasvoi kymmenen prosenttiyksikköä samana ajanjaksona: siinä missä vuonna 2021 tuonnin markkinaosuus oli 51 prosenttia, tutkimusajanjaksoon mennessä se oli noussut 61 prosenttiin. Kiinasta tulevan tuonnin markkinaosuus kasvoi siitä huolimatta, että unionin kulutus väheni 13 prosenttia tarkastelujakson aikana.

(252)

Unionin tuotannonalan kannattavuus heikkeni tarkastelujakson aikana noin yhdestä prosentista (vuosina 2021 ja 2022) ensin –5 prosenttiin vuonna 2023 ja sitten –10 prosenttiin tutkimusajanjaksolla, mikä ei selvästikään ole kestävää. Unionin tuotannonalan tuottavuus (–23 %), työllisyys (–6 %), investoinnit (–31 %), investointien tuotto ja kassavirta kaikki noudattivat tarkastelujaksolla samaa laskevaa suuntausta.

(253)

Unionin tuotannonala ei pystynyt korvaamaan menetettyjä myyntimääriä unionin markkinoilla lisäämällä vientiä, sillä viennin osuus tuotannonalan kokonaistuotannosta oli vain noin kahdeksan prosenttia ja supistumaan päin, kuten jäljempänä 5.4 jaksossa kuvataan.

(254)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli tässä vaiheessa, että unionin tuotannonalalle aiheutui perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(255)

Perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti komissio tutki, oliko asianomaisesta maasta polkumyynnillä tapahtunut tuonti aiheuttanut merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle. Komissio tutki perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdan mukaisesti myös, olisivatko muut tiedossa olleet tekijät voineet samaan aikaan aiheuttaa vahinkoa unionin tuotannonalalle. Komissio varmisti, ettei mitään muiden tekijöiden kuin asianomaisesta maasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin aiheuttamaa mahdollista vahinkoa pidetä polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista johtuvana. Tällaisia tekijöitä ovat muista maista kuin Kiinasta tuleva tuonti, unionin tuotannonalan vientitoiminta, kulutuksen väheneminen ja kustannusten nousu.

(256)

Komissio tutki, oliko polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välillä syy-yhteyttä. Kiinasta polkumyynnillä tuodun samankaltaisen tuotteen tuonti kasvoi tarkastelujaksolla viisi prosenttia, vaikka unionin kulutus väheni.

(257)

Kiinasta tulevan tuonnin hinnat laskivat seitsemän prosenttia tarkastelujaksolla, samaan aikaan kun unionin tuotannonalan tuotantokustannukset kohosivat merkittävästi (46 %), mikä auttoi Kiinasta unioniin tulevaa tuontia kasvattamaan markkinaosuuttaan 21 prosenttia. Tämä tapahtui unionin tuotannonalan kustannuksella: sen myyntimäärä laski merkittävästi (–28 %) ja sen markkinaosuus pieneni (–18 %). Samaan aikaan unionin tuotannonalan kannattavuus heikkeni merkittävästi ja saavutti kestämättömän tason (tutkimusajanjaksolla unionin tuotannonala teki kymmenen prosenttia tappiota).

(258)

Kiinasta polkumyynnillä tuodun tuotteen keskihinnan (1 213 euroa/tonni) ja unionin tuotannonalan samankaltaisen tuotteen keskihinnan (1 833 euroa/tonni) välinen merkittävä ero esti unionin tuotannonalaa nostamasta hintojaan kasvaneiden tuotantokustannusten edellyttämällä tavalla, jotta se olisi säilyttänyt kannattavuutensa.

(259)

Komissio tutki, vaikuttivatko muut vahinkotekijät kuin Kiinasta polkumyynnillä tullut tuonti unionin tuotannonalan tilanteeseen, mutta se ei löytänyt muita tekijöitä, joilla olisi voinut olla merkittävää vaikutusta unionin tuotannonalan tilanteeseen, jossa sille aiheutui vahinkoa.

(260)

Muista kolmansista maista tulevan tuonnin määrä kehittyi tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 12

Tuonti kolmansista maista

(261)

Muista kolmansista maista tuleva tuonti oli peräisin pääasiassa Yhdistyneestä kuningaskunnasta, Taiwanista ja Turkista. Kaikista kolmansista maista Kiinaa lukuun ottamatta tulevan tuonnin kokonaismäärä väheni vuoden 2021 ja tutkimusajanjakson välillä 38 prosenttia, 39 374 tonnista noin 24 410 tonniin.

(262)

Kaikkien kolmansien maiden yhteenlaskettu markkinaosuus, Kiina pois lukien, pieneni vuoden 2021 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana 19 prosentista 13 prosenttiin.

(263)

Kaiken kaikkiaan muiden kolmansien maiden keskimääräiset tuontihinnat nousivat tarkastelujaksolla 59 prosenttia ja olivat keskimäärin huomattavasti korkeammat kuin Kiinasta tulevan tuonnin hinnat, jotka laskivat seitsemän prosenttia tarkastelujaksolla. Tutkimusajanjaksolla muiden kolmansien maiden keskimääräinen tuontihinta (Kiina pois lukien) oli 4 368 euroa tonnilta, kun taas Kiinasta tulevan tuonnin keskimääräinen hinta oli 1 213 euroa tonnilta.

(264)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, että muista kolmansista maista tuleva tuonti ei ollut unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon syynä.

(265)

Otokseen valittujen unionin tuottajien viennin määrä kehittyi tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 13

Otokseen valittujen unionin tuottajien vientitoiminta

(266)

Unionin tuotannonalan vienti väheni tarkastelujaksolla kaikkiaan 20 prosenttia. Viennin kehitys noudatti samaa negatiivista suuntausta kuin unionin tuottajien unionissa saavuttama myynti, joka väheni tarkastelujakson aikana niiden vientiäkin enemmän, 28 prosenttia. Viennin kehitys vastaa myös unionin tuottajien markkinaosuuden negatiivista kehityssuuntausta – unionin tuottajien markkinaosuus unionissa supistui tarkastelujaksolla 18 prosenttia.

(267)

Myös unionin tuottajien keskimääräinen vientihinta laski tarkastelujaksolla kuusi prosenttia. On syytä huomata, että vientimyynnin osuus unionin tuotannonalan kokonaismyynnistä on yhdeksän prosenttia. Sen vuoksi vientimyynnin supistumisen vaikutus unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon oli vähäinen. Vähentynyt vientimyynti saattoi kenties vaikuttaa unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon, mutta vain vähäisessä määrin (ottaen huomioon kyseessä olevat myyntimäärät), eikä se siten lievennä syy-yhteyttä Kiinasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välillä.

(268)

Unionin markkinat supistuivat tarkastelujaksolla 13 prosenttia. Tämä johtui useista toisiinsa liittyvistä tekijöistä: Euroopan talous kasvoi vuonna 2023 hitaammin kuin edellisvuonna (unionin BKT kasvoi 0,4 prosenttia vuonna 2023, kun vuonna 2022 kasvu oli 3,5 prosenttia), ja teräksen kulutus väheni selvästi (–6,3 prosenttia (84)). Tämä taantuma vaikutti useisiin aloihin, muun muassa rakentamiseen ja valmistusteollisuuteen, jotka ovat ruuvien kaltaisten teollisuustuotteiden suuria kuluttajia. Myös korkeat energian hinnat ja energiamarkkinoiden epävarmuus supistivat osaltaan teollista tuotantoa ja heikensivät kysyntää eri aloilla (85). Normaaleissa kilpailuolosuhteissa tällaisilla supistuvilla markkinoilla kaikkien markkinaosapuolten myyntimäärät olisivat supistuneet suhteellisen tasapuolisesti. Tarkasteltavana olevassa tapauksessa Kiinan markkinaosuus unionin markkinoilla kuitenkin kasvoi tarkastelujaksolla kymmenen prosenttiyksikköä unionin tuotannonalan ja muiden tuojamaiden kustannuksella (ne menettivät 5,4 prosenttiyksikköä markkinaosuudestaan). Näin ollen markkinoiden supistumisen ei todettu aiheuttaneen tässä tapauksessa merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle.

(269)

Kuten edellä johdanto-osan 238 kappaleessa todetaan, yksikkökohtaiset tuotantokustannukset unionissa nousivat merkittävästi (46 prosenttia) tarkastelujaksolla. Vuonna 2022 unionin tuottajat pystyivät siitä huolimatta nostamaan myyntihintojaan vastauksena tuotantokustannusten nousuun, minkä ansiosta ne pystyivät osittain kompensoimaan kustannusten nousua ja saavuttamaan tietynasteisen kannattavuustason. Tutkimusajanjaksolla unionin tuottajien kannattavuus kuitenkin heikkeni jyrkästi, vaikka tuotantokustannukset laskivat hieman, ja kääntyi selkeästi negatiiviseksi. Tämä kannattavuuden heikkeneminen osoittaa selvästi unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon. Polkumyynnillä tapahtuva tuonti ei saisi estää unionin tuottajia mukauttamasta hintojaan kasvaneiden tuotantokustannusten huomioon ottamiseksi. Tilanteessa, jossa polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin kasvava määrä esti merkittävällä tavalla unionin tuottajia nostamasta hintoja tuotantokustannusten pysyessä koholla, kannattavuuden romahtamisen ei voida katsoa johtuvan sisäisestä tehottomuudesta tai markkinoiden huonosta hallinnasta, vaan se on suora seuraus polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vahingollisista vaikutuksista.

(270)

Vahinkoanalyysi osoitti, että Kiinasta tuleva tuonti esti markkinahinnan korotukset unionissa tarkastelujaksolla. Kiinasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin merkittävä kasvu ja sen aiheuttama hinnankorotusten estyminen (ks. johdanto-osan 219 kappale) tutkimusajanjakson jälkipuoliskolla vaikuttivat unionin tuotannonalan mahdollisuuteen siirtää tuotantokustannusten nousu käyttäjille. Tämä ajoittui samaan aikaan unionin tuotannonalan taloudellista tulosta kuvaavien indikaattorien, kuten kannattavuuden, heikkenemisen kanssa, minkä seurauksena unionin tuotannonala teki tappiota vuoden 2023 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Kiinasta tulevan tuonnin markkinaosuuden kasvu kymmenellä prosenttiyksiköllä tapahtui unionin tuotannonalan kustannuksella, sillä se menetti erityisesti tarkastelujakson toisella puoliskolla myyntimääriään ja markkinaosuuttaan (kuusi prosenttiyksikköä). Näin ollen päätellään, että merkittävä vahinko johtui Kiinasta polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista.

(271)

Komissio erotti polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vahingollisista vaikutuksista kaikkien sellaisten tiedossa olleiden tekijöiden vaikutukset, jotka vaikuttivat unionin tuotannonalan tilanteeseen. Unionin tuotannonalan vientitoiminta saattoi kenties vähäisessä määrin vaikuttaa unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen merkittävään vahinkoon, mutta se ei lievennä syy-yhteyttä polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja todetun merkittävän vahingon välillä.

(272)

Muista kolmansista maista tulevan tuonnin vaikutusten osalta komissio totesi, että kyseinen tuonti ei aiheuttanut vahinkoa unionin tuotannonalalle. Unionin tuotannonalan tavoin myös muista kolmansista maista kuin Kiinasta tuleva tuonti menetti markkinaosuuttaan tarkastelujaksolla, ja muista kolmansista maista tulevan tuonnin yhteenlaskettu määrä väheni merkittävästi (–38 prosenttia). Lisäksi muista kolmansista maista tulevan tuonnin keskimääräiset hinnat nousivat tarkastelujaksolla 59 prosenttia. Näin ollen tuonti muista kolmansista maista ei heikennä syy-yhteyttä Kiinasta tulevan tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välillä.

(273)

Unionin tuotannonalan vientitoiminnan vaikutusten osalta todetaan vielä, että vaikka se kehittyi negatiivisesti ja vientimyynti väheni, vientimyynnin osuus unionin kokonaismyynnistä on kuitenkin pieni. Sen vuoksi vientimyynnin vähenemisen vaikutus unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon todettiin vähäiseksi.

(274)

Kulutuksen vähenemisen ja tuotantokustannusten nousun osalta todetaan, että unionin tuotannonalalla oli kiistatta haasteita tarkastelujaksolla. Ilman polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin aiheuttamaa hintapainetta tuotannonala olisi pystynyt mukauttamaan hintojaan nousseiden kustannusten mukaisesti ja vastaamaan paremmin muuttuviin markkinaolosuhteisiin. Kuten edellä todettiin, polkumyynnillä tapahtuva tuonti ei saisi estää unionin tuottajia siirtämästä kustannusten nousua eteenpäin hintoihin. Sen vuoksi kustannusten nousun ja kysynnän vähenemisen vaikutuksista huolimatta todetaan, että kulutuksen väheneminen ja tuotantokustannusten nousu eivät aiheuttaneet merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle.

(275)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli tässä vaiheessa, että asianomaisesta maasta polkumyynnillä tapahtunut tuonti aiheutti merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle ja että toinen yksilöity tekijä (unionin tuotannonalan vientitoiminta) ei heikennä syy-yhteyttä polkumyyntituonnin ja merkittävän vahingon välillä. Vahinko muodostuu markkinaosuuden, tuotannon, tuotantokapasiteetin käyttöasteen, tuottavuuden, kannattavuuden, loppuvarastojen, kassavirran ja investointien tuoton pienenemisestä. Lisäksi, kuten edellä johdanto-osan 219 kappaleessa selitetään, unionin tuotannonala kärsi Kiinasta tulevan tuonnin aiheuttamasta hinnankorotusten estymisestä.

(276)

Määrittääkseen toimenpiteiden tason komissio tutki, olisiko polkumyyntimarginaalia alempi toimenpiteiden taso riittävä polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon poistamiseksi.

(277)

Vahinko poistuisi, jos unionin tuotannonala voisi saavuttaa tavoitevoiton myymällä tavoitehinnalla perusasetuksen 7 artiklan 2 c ja 2 d kohdan mukaisesti.

(278)

Tavoitevoiton määrittämiseksi komissio otti perusasetuksen 7 artiklan 2 c kohdan mukaisesti huomioon seuraavat tekijät: kannattavuustaso ennen tutkimuksen kohteena olevasta maasta peräisin olevan tuonnin kasvua, kannattavuustaso, joka tarvitaan kustannusten ja investointien, tutkimuksen ja kehittämisen (T&K) ja innovoinnin kattamiseksi kokonaisuudessaan, sekä kannattavuustaso, jollaista voidaan odottaa normaaleissa kilpailuolosuhteissa. Kyseinen marginaali ei saa olla alle kuusi prosenttia.

(279)

Komissio ei voinut määrittää perusvoittoa, joka kattaisi kaikki kustannukset normaaleissa kilpailuolosuhteissa, Kiinasta tulevan tuonnin kasvua edeltävälle ajanjaksolle, koska Kiinasta tulevan tuonnin osuus markkinoista oli koko tarkastelujakson ajan yli 50 prosenttia. Tarkastelujaksoa edeltävältä ajalta markkinaosuuksia ei voitu laskea puutteellisten tietojen vuoksi. Sen vuoksi komissio määritti tavoitevoiton vahinkoa aiheuttamattoman hinnan määrittämiseksi perusasetuksen 7 artiklan 2 c kohdan mukaisesti kuuteen prosenttiin.

(280)

Tutkimuksessa ei esitetty väitteitä siitä, että unionin tuotannonalan investointien, tutkimus- ja kehitystoiminnan ja innovoinnin taso tarkastelujaksolla olisi ollut korkeampi normaaleissa kilpailuolosuhteissa.

(281)

Väitteitä ei myöskään esitetty tulevista kustannuksista, joita unionin tuotannonalalle koituu monenvälisistä ympäristösopimuksista ja niihin liitetyistä pöytäkirjoista, joissa unioni on osapuolena, 11 artiklan 2 kohdan mukaisena toimenpiteen soveltamisaikana perusasetuksen 7 artiklan 2 d kohdan mukaisesti.

(282)

Tämän perusteella komissio laski unionin tuotannonalalle samankaltaisen tuotteen vahinkoa aiheuttamattoman hinnan soveltamalla edellä mainittua kuuden prosentin tavoitevoittomarginaalia otokseen valittujen unionin tuottajien tuotantokustannuksiin tutkimusajanjakson aikana ja lisäsi sitten 7 artiklan 2 d kohdan mukaiset oikaisut tuotelajeittain.

(283)

Tämän jälkeen komissio määritti vahinkomarginaalin vertaamalla hinnan alittavuuden laskemisessa määritettyä asianomaisen maan otokseen valittujen yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien painotettua keskimääräistä tuontihintaa otokseen valittujen unionin tuottajien unionin markkinoilla tutkimusajanjakson aikana myymän samankaltaisen tuotteen painotettuun keskimääräiseen vahinkoa aiheuttamattomaan hintaan. Vertailun tuloksena saatu hinnanero ilmaistiin prosentteina painotetusta keskimääräisestä CIF-tuontiarvosta.

(284)

Vahingon korjaava taso määritellään ”muiden yhteistyössä toimineiden yritysten” ja ”muun asianomaisesta maasta peräisin olevan tuonnin” osalta samalla tavoin kuin näitä yrityksiä ja kyseistä tuontia koskeva polkumyyntimarginaali.

(285)

Edellä esitetyn arvioinnin perusteella väliaikaiset polkumyyntitullit olisi asetettava perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti seuraavasti:

(286)

Päätettyään soveltaa perusasetuksen 7 artiklan 2 kohtaa komissio tutki, voitaisiinko päätellä selvästi, että toimenpiteiden käyttöönotto ei tässä tapauksessa ole unionin edun mukaista siitä huolimatta, että vahingollisen polkumyynnin esiintyminen todettiin perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti. Unionin etua määritettäessä arvioitiin kaikki asiaan liittyvät etunäkökohdat, mukaan lukien unionin tuotannonalan, tuojien, tukkumyyjien, vähittäismyyjien, käyttäjien ja kuluttajien edut.

(287)

Komission käytettävissä olevien tietojen mukaan unionissa oli tarkastelujaksolla 42 tiedossa olevaa kannattomien ruuvien tuottajaa. Valituksen esitti European Industrial Fasteners Institute, jäljempänä ’EIFI’, kahdeksan unionin tuottajan puolesta, jotka kaikki olivat pk-yrityksiä, ja valitusta tuki lisäksi seitsemän muuta unionin tuottajaa.

(288)

Toimenpiteiden käyttöönotto parantaa unionin tuottajien markkinaolosuhteita, jolloin ne voivat vahvistaa kilpailuasemaansa markkinoilla, saada takaisin menettämiään myyntimääriä ja markkinaosuuttaan, nostaa kapasiteetin käyttöastetta ja nostaa hintansa kestävälle tasolle. Tämä puolestaan auttaa niitä parantamaan kannattavuuttaan tasolle, jollaista voidaan odottaa normaaleissa kilpailuolosuhteissa.

(289)

Toimenpiteiden toteuttamatta jättämisellä olisi merkittäviä kielteisiä vaikutuksia unionin tuotannonalaan, koska Kiinasta polkumyynnillä tulevan tuonnin aiheuttaman hintapaineen jatkuminen aiheuttaisi sille lisää taloudellista vahinkoa. Unionin tuotannonala menettäisi entistä enemmän markkinaosuuttaan, mikä johtaisi myynnin ja tuotannon vähenemiseen entisestään. Tämän seurauksena kapasiteetin käyttöaste, joka oli jo tutkimusajanjaksolla kestämättömällä tasolla (15 prosenttia), laskisi edelleen ja toiminnasta tulisi yhä kannattamattomampaa. Jo ennestään tappiollinen tilanne pahenisi entisestään, millä olisi vakavia vaikutuksia investointeihin ja työllisyyteen unionissa. Sen vuoksi komissio päätteli, että väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönotto on unionin tuotannonalan edun mukaista.

(290)

Kaikkiaan 26 tuojaa ilmoittautui tutkimuksen vireillepanon jälkeen. Näistä tuojista kolme valittiin otokseen, ja niistä kaksi vastasi kyselylomakkeeseen. Otantaa koskevaan pyyntöön vastanneet yhteistyössä toimineet tuojat toivat yli 90 prosenttia kaikista tuomistaan kannattomista ruuveista Kiinasta. Otokseen valittujen yhteistyössä toimineiden tuojien tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaistuonnista yli 80 prosenttia oli Kiinasta tulevaa tuontia. Otokseen valittujen tuojien todettiin olevan kannattavia. Tarkasteltavana olevasta tuotteesta saadun liikevaihdon osuus niiden koko toiminnan liikevaihdosta oli vain 0,5–2,5 prosenttia.

(291)

Koska asianomaisen tuotteen osuus niiden koko liiketoiminnasta on niin vähäinen, polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönotolla ei todennäköisesti ole merkittävää vaikutusta tuojien taloudelliseen vakauteen. Lisäksi tuojat voivat lieventää mahdollista kustannusten nousua monipuolistamalla hankintastrategioitaan, muun muassa ottamalla selvää vaihtoehtoisista toimittajista unionissa tai muissa kolmansissa maissa. Tietojen perusteella mahdolliset vaikutukset tuojiin olisivat hyvin vähäisiä.

(292)

Koska käyttäjät eivät toimineet yhteistyössä, komissio ei pystynyt arvioimaan polkumyyntitullien varsinaista vaikutusta niihin. Kuitenkin kun otetaan huomioon muiden kolmansien maiden vaihtoehtoiset toimittajat ja unionin tuotannonalan suuri tuotantokapasiteetti, komissio katsoi, että käyttäjille olisi edelleen tarjolla useita riittävän laadukkaita lähteitä, joista ne voisivat hankkia tarvittavia määriä ruuveja. Näin ollen komissio katsoi, että jos polkumyyntitoimenpiteet otetaan käyttöön, vaikutus käyttäjiin jäisi vähäiseksi.

(293)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, ettei tässä vaiheessa tutkimusta ole pakottavia syitä todeta, ettei ole unionin edun mukaista ottaa käyttöön toimenpiteitä Kiinasta peräisin olevien ruuvien tuonnissa.

(294)

Polkumyyntiä, vahinkoa, syy-yhteyttä, toimenpiteiden tasoa ja unionin etua koskevien komission päätelmien perusteella olisi otettava käyttöön väliaikaiset toimenpiteet, jotta polkumyynnillä tapahtuva tuonti ei aiheuttaisi enempää vahinkoa unionin tuotannonalalle.

(295)

Asianomaisesta maasta peräisin olevassa tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnissa olisi otettava käyttöön väliaikaiset polkumyyntitoimenpiteet perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdassa säädetyn alhaisemman tullin säännön mukaisesti. Komissio vertasi vahinkomarginaalia ja polkumyyntimarginaaleja edellä olevassa johdanto-osan 284 kappaleessa. Tullin määrä vahvistettiin kaikkien vientiä harjoittavien tuottajien osalta polkumyyntimarginaalin tasolle, jonka todettiin olevan vahinkomarginaaleja alhaisempi.

(296)

Edellä esitetyn perusteella väliaikaiset polkumyyntitullit – ilmaistuina CIF-hintana unionin rajalla tullaamattomana – ovat seuraavat:

(297)

Tässä asetuksessa yrityksille vahvistetut yksilölliset polkumyyntitullit määritettiin tämän tutkimuksen päätelmien perusteella. Näin ollen ne kuvastavat kyseisten yritysten tutkimuksen aikaista tilannetta. Kyseisiä tulleja voidaan soveltaa yksinomaan Kiinasta peräisin olevan ja nimettyjen oikeushenkilöiden tuottaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin. Jos yritystä ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa (mukaan lukien erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset), sen tuottaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin olisi sovellettava ”kaikkeen muuhun asianomaisesta maasta peräisin olevaan tuontiin” sovellettavaa tullia. Siihen ei saisi soveltaa yksilöllisiä polkumyyntitulleja.

(298)

Tullien väliset erot aiheuttavat toimenpiteiden kiertämisen riskin, ja sen minimoimiseksi tarvitaan erityisiä toimenpiteitä, joiden avulla voidaan varmistaa yksilöllisten polkumyyntitullien soveltaminen. Yksilöllisiä polkumyyntitulleja sovelletaan ainoastaan, jos jäsenvaltioiden tulliviranomaisille esitetään pätevä kauppalasku. Laskun on täytettävä tämän asetuksen 1 artiklan 3 kohdassa esitetyt vaatimukset. Ennen tällaisen kauppalaskun esittämistä tuontiin olisi sovellettava ”kaikkeen muuhun asianomaisesta maasta peräisin olevaan tuontiin” sovellettavaa polkumyyntitullia.

(299)

Tämän laskun esittäminen on välttämätöntä, jotta jäsenvaltioiden viranomaiset voivat soveltaa tuontiin yksilöllisiä polkumyyntitulleja, mutta se ei ole ainoa tekijä, jonka tulliviranomaiset ottavat huomioon. Vaikka jäsenvaltioiden tulliviranomaisille esitettäisiin lasku, joka täyttää kaikki tämän asetuksen 1 artiklan 3 kohdassa esitetyt vaatimukset, tulliviranomaisten on tehtävä tavanomaiset tarkastukset ja ne voivat – kuten kaikissa muissakin tapauksissa – vaatia lisäasiakirjoja (esimerkiksi lähetysasiakirjat) varmentaakseen vakuutukseen sisältyvien tietojen paikkansapitävyyden ja varmistaakseen, että alhaisemman tullin soveltaminen on perusteltua tullilainsäädännön mukaisesti.

(300)

Jos sellaisen yrityksen vientimäärä, johon sovelletaan alhaisempaa yksilöllistä polkumyyntitullia, kasvaa huomattavasti asianomaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen, viennin määrän kasvun sellaisenaan voidaan katsoa olevan perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu toimenpiteiden käyttöönotosta johtuva kaupan rakenteen muutos. Tällaisessa tilanteessa, jos asiaa koskevat edellytykset täyttyvät, voidaan käynnistää toimenpiteiden kiertämisen vastainen tutkimus. Tutkimuksessa voidaan tarkastella muun muassa tarvetta poistaa yksilölliset tullit ja ottaa käyttöön maan laajuinen tulli.

(301)

Kuten johdanto-osan 3 kappaleessa mainitaan, komissio asetti tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin kirjaamisvelvoitteen alaiseksi. Kirjaaminen toteutettiin, jotta olisi mahdollista kantaa tullit taannehtivasti perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan nojalla.

(302)

Alustavassa vaiheessa tehtyjen päätelmien perusteella tuonnin kirjaaminen olisi lopetettava.

(303)

Menettelyn tässä vaiheessa ei ole tehty päätöstä polkumyyntitoimenpiteiden mahdollisesta taannehtivasta soveltamisesta.

(304)

Komissio ilmoitti perusasetuksen 19 a artiklan mukaisesti asianomaisille osapuolille väliaikaisten tullien suunnitellusta käyttöönotosta. Nämä tiedot asetettiin myös yleisön saataville kauppapolitiikan pääosaston verkkosivustolla. Asianomaisille osapuolille annettiin kolme työpäivää aikaa esittää huomautuksia erityisesti niille ilmoitettujen laskelmien tarkkuudesta.

(305)

Laskelmien tarkkuudesta ei esitetty huomautuksia.

(306)

Moitteettoman hallinnon varmistamiseksi komissio kehottaa asianomaisia osapuolia esittämään kirjallisia huomautuksia ja/tai pyytämään kuulemista komission ja/tai kauppaan liittyvissä menettelyissä kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa vahvistetussa määräajassa.

(307)

Väliaikaisten tullien käyttöönottoa koskevat päätelmät ovat alustavia, ja niitä voidaan muuttaa tutkimuksen lopullisessa vaiheessa,