<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><CONCLUSION NNC="YES" xmlns:fmx="http://opoce" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.58-20161101.xd"><BIB.CONCLUSION><REF.CASE FILE="n.a."><NO.CASE>C-347/18</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62018CC0347</NO.CELEX><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:370">EU:C:2019:370</NO.ECLI><NO.SEQ>0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>1</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>16</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>16</PAGE.TOTAL></BIB.CONCLUSION><CURR.TITLE><PAGE.HEADER><P><HT TYPE="SC">Ratkaisuehdotus – Michal Bobek – Asia C‑347/18</HT></P><P><HT TYPE="SC">Salvoni</HT></P></PAGE.HEADER></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus</HT></P><P><HT TYPE="UC">Michal Bobek</HT></P><P><DATE ISO="20190507">7 päivänä toukokuuta 2019</DATE><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0001"><P>Alkuperäinen kieli: englanti.</P></NOTE></P></TI><STI><P><HT TYPE="BOLD">Asia C‑347/18</HT></P><P>Alessandro Salvoni</P><P>vastaan</P><P>Anna Maria Fiermonte</P><P><HT TYPE="NORMAL">(Ennakkoratkaisupyyntö – Tribunale di Milano (Milanon alioikeus, Italia))</HT></P></STI></TITLE><INTERMEDIATE><INDEX IDX.CLOSE=")" SEPARATOR=" – " IDX.OPEN="("><KEYWORD>Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa</KEYWORD><KEYWORD>Asetus (EU) No 1215/2012</KEYWORD><KEYWORD>53 artikla</KEYWORD><KEYWORD>Todistus tuomioistuimen antaman ratkaisun täytäntöönpanokelpoisuudesta</KEYWORD><KEYWORD>Menettely</KEYWORD><KEYWORD>Ratkaisun antaneen tuomioistuimen toimivalta</KEYWORD><KEYWORD>Kuluttajansuoja</KEYWORD><KEYWORD>Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla</KEYWORD></INDEX></INTERMEDIATE><CONTENTS.CONCLUSION><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">I</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Johdanto</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0001"><NO.P>1.</NO.P><TXT>Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla <DATE ISO="20121212">12.12.2012</DATE> annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1215/2012 (uudelleenlaadittu)<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0002"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="351" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2012">EUVL 2012, L 351, s. 1</REF.DOC.OJ> (asetus tunnetaan myös nimellä Bryssel I a ‑asetus).</P></NOTE> perustetun järjestelmän mukaan jäsenvaltioiden tuomioistuinten antama tuomio on tunnustettava toisissa jäsenvaltioissa ilman eri menettelyä. Jos tuomio on täytäntöönpanokelpoinen alkuperäjäsenvaltiossa, se on täytäntöönpanokelpoinen toisessa jäsenvaltiossa ilman eksekvatuurimenettelyä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0002"><NO.P>2.</NO.P><TXT>Jotta yhdessä jäsenvaltiossa annettu tuomio voidaan panna täytäntöön toisessa jäsenvaltiossa, hakijan on kuitenkin toimitettava toimivaltaiselle täytäntöönpanoviranomaiselle tuomion jäljennös sekä – asetuksen N:o 1215/2012 53 artiklan mukaisesti annettu – todistus, jossa vahvistetaan, että kyseinen tuomio on täytäntöönpanokelpoinen, ja johon sisältyy ote tuomiosta (jäljempänä 53 artiklan mukainen todistus).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0003"><NO.P>3.</NO.P><TXT>Mikä tarkkaan ottaen on tämän menettelyn luonne ja mitä toimivaltuuksia tuomion antaneella tuomioistuimella on sen suhteen? Tämä on Tribunale di Milanon (Milanon alioikeus, Italia) nyt käsiteltävässä ennakkoratkaisupyynnössä esittämien kysymysten keskeinen sisältö. Kansallinen tuomioistuin tiedustelee erityisesti, voiko ratkaisun antanut tuomioistuin, jonka tehtävänä on antaa 53 artiklan mukainen todistus, viran puolesta pyrkiä selvittämään, onko ratkaisu, jonka täytäntöönpanoa haetaan, annettu kuluttajasopimuksiin sovellettavien toimivaltasääntöjen vastaisesti, jotta se voisi tarvittaessa ilmoittaa kuluttajalle sääntöjen vastaisesta menettelystä ja antaa tälle mahdollisuuden harkita uudelleen mahdollisuutta vastustaa täytäntöönpanoa vastaanottavassa jäsenvaltiossa.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="2"?><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">II</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Unionin oikeus</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0004"><NO.P>4.</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 1215/2012 johdanto-osan 26 perustelukappaleen sanamuoto on seuraava:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0001" ID="QS0001"/>Keskinäinen luottamus lainkäyttöön unionissa oikeuttaa periaatteen, että jäsenvaltiossa annetut tuomiot olisi tunnustettava kaikissa jäsenvaltioissa ilman eri menettelyä. Myös tavoite vähentää rajat ylittävien riita-asioiden käsittelyyn kuluvaa aikaa ja kustannuksia oikeuttaa luopumisen täytäntöönpanokelpoiseksi julistamisesta ennen täytäntöönpanoa vastaanottavassa jäsenvaltiossa. Jäsenvaltiossa annettua tuomiota olisi tämän vuoksi käsiteltävä niin kuin se olisi annettu vastaanottavassa jäsenvaltiossa.<QUOT.END REF.START="QS0001" CODE="201D" ID="QE0001"/></P></QUOT.S></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0005"><NO.P>5.</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 1215/2012 17 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0002" ID="QS0002"/>Kun asia koskee henkilön, jäljempänä <QUOT.START CODE="2019" REF.END="QE0003" ID="QS0003"/>kuluttaja<QUOT.END REF.START="QS0003" CODE="2019" ID="QE0003"/>, sellaista tarkoitusta varten tekemää sopimusta, jota ei voida pitää hänen ammattiinsa tai elinkeinotoimintaansa liittyvänä, tuomioistuimen toimivalta määräytyy tämän jakson säännösten mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 6 artiklan ja 7 artiklan 5 alakohdan soveltamista,</P><P>– –</P><P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>c)</NO.P><TXT>kaikissa muissa tapauksissa, jos sopimus on tehty sellaisen henkilön kanssa, joka harjoittaa kaupallista tai elinkeinotoimintaa siinä jäsenvaltiossa, jossa kuluttajalla on kotipaikka, tai joka millä keinoin tahansa suuntaa tällaista toimintaa kyseiseen jäsenvaltioon tai useisiin valtioihin kyseinen jäsenvaltio mukaan lukien, ja sopimus kuuluu kyseisen toiminnan piiriin.<QUOT.END REF.START="QS0002" CODE="201D" ID="QE0002"/></TXT></NP></ITEM></LIST></P></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0006"><NO.P>6.</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 1215/2012 18 artiklan 2 kohdan mukaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0004" ID="QS0004"/>toinen sopimuspuoli voi nostaa kanteen kuluttajaa vastaan ainoastaan sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jossa kuluttajalla on kotipaikka<QUOT.END REF.START="QS0004" CODE="201D" ID="QE0004"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0007"><NO.P>7.</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 1215/2012 42 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0005" ID="QS0005"/>Jäsenvaltiossa annetun tuomion panemiseksi täytäntöön toisessa jäsenvaltiossa hakijan on toimitettava toimivaltaiselle täytäntöönpanoviranomaiselle</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>tuomion jäljennös, joka täyttää sen aitouden toteamiseksi vaadittavat edellytykset; ja</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>53 artiklan mukaisesti annettu todistus, jossa vahvistetaan, että tuomio on täytäntöönpanokelpoinen, ja johon sisältyy ote tuomiosta sekä tarvittaessa tiedot korvattavista oikeudenkäyntikuluista ja korkolaskelma.<QUOT.END REF.START="QS0005" CODE="201D" ID="QE0005"/></TXT></NP></ITEM></LIST></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0008"><NO.P>8.</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 1215/2012 45 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0006" ID="QS0006"/>Tuomion tunnustamisesta on kieltäydyttävä asiaan osallisen hakemuksesta, jos</P><P>– –</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>e)</NO.P><TXT>tuomio on ristiriidassa</TXT><P><LIST TYPE="roman"><ITEM><NP><NO.P>i)</NO.P><TXT>II luvun 3, 4 tai 5 jakson kanssa, kun vastaajana on vakuutuksenottaja, vakuutettu, vakuutussopimuksen edunsaaja, vahingon kärsinyt, kuluttaja tai työntekijä; – –<QUOT.END REF.START="QS0006" CODE="201D" ID="QE0006"/></TXT></NP></ITEM></LIST></P></NP></ITEM></LIST></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0009"><NO.P>9.</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 1215/2012 46 artiklan mukaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0007" ID="QS0007"/>tuomion täytäntöönpanosta kieltäydytään sen henkilön hakemuksesta, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, jos siihen on jokin 45 artiklassa tarkoitettu peruste<QUOT.END REF.START="QS0007" CODE="201D" ID="QE0007"/>.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="3"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0010"><NO.P>10.</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 1215/2012 53 artiklan nojalla <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0008" ID="QS0008"/>tuomion antaneen tuomioistuimen on asiaan osallisen pyynnöstä annettava todistus liitteen I mukaista lomaketta käyttäen<QUOT.END REF.START="QS0008" CODE="201D" ID="QE0008"/>.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">III</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Tosiseikat ja ennakkoratkaisukysymys</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0011"><NO.P>11.</NO.P><TXT>Asianajaja Alessandro Salvoni, jonka toimipaikka on Milanossa, vaati <DATE ISO="20151103">3.11.2015</DATE> jättämällään hakemuksella Tribunale di Milanoa antamaan maksamismääräyksen Anna Maria Fiermontelle (joka asuu Hampurissa) määrästä, jonka tämä on velkaa palkkiona asiantuntijapalveluista, jotka Salvoni oli suorittanut testamenttiin liittyneessä oikeudenkäynnissä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0012"><NO.P>12.</NO.P><TXT>Tribunale di Milano antoi <DATE ISO="20151026">26.10.2015</DATE> maksamismääräyksen, jonka määrä oli <FT TYPE="DECIMAL">53297,68</FT> euroa lisättynä koroilla ja kuluilla (jäljempänä kyseessä oleva maksamismääräys).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0013"><NO.P>13.</NO.P><TXT>Fiermonte ei riitauttanut kyseessä olevaa maksamismääräystä, josta tuli lopullinen. Tämän jälkeen Salvoni pyysi Tribunale di Milanoa antamaan määräyksen osalta 53 artiklan mukaisen todistuksen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0014"><NO.P>14.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin teki viran puolesta internethaun, arvioi sen jälkeen uudelleen Salvonin lausumia ja teki lopuksi seuraavat päätelmät: i) Fiermonten ja Salvonin välinen oikeussuhde on kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välinen suhde ja ii) Salvoni suuntasi toimintansa asetuksen N:o 1215/2012 17 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla jäsenvaltioon, jossa kuluttajalla on kotipaikka. Tribunale di Milano katsoi, että asetuksen N:o 1215/2012 18 artiklan 2 kohdan mukaan Salvonin olisi tullut saattaa asia asiakastaan vastaan vireille sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jossa tällä on kotipaikka (Saksa).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0015"><NO.P>15.</NO.P><TXT>Tribunale di Milano, joka nyt käsittelee 53 artiklan mukaisen todistuksen antamista, tuli siihen tulokseen, että se oli aiemmin maksamismääräystä antaessaan laiminlyönyt tarkastaa, onko se asetuksen N:o 1215/2012 mukaan asiassa toimivaltainen, kuten asetuksen 28 artiklan 1 kohdassa edellytetään.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0016"><NO.P>16.</NO.P><TXT>Näissä olosuhteissa ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin on sillä kannalla, että 53 artiklan mukaisen todistuksen antaminen automaattisesti voi olla vastoin unionin oikeutta, koska se voi viedä tehokkaat oikeussuojakeinot henkilöltä, jota vastaan kyseessä oleva maksamismääräys on annettu. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tunnustaa, ettei sillä ole asetuksen N:o 1215/2012 42 ja 53 artiklan mukaan mahdollisuutta kieltäytyä todistuksen antamisesta, koska kyseessä oleva maksamismääräys on tullut lopulliseksi. Kuitenkin ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin pohtii, annetaanko asetuksen N:o 1215/2012 53 artiklassa tästä huolimatta toimivalta tehdä muita toimia kuluttajan suojelemiseksi, kun kyseistä artiklaa tulkitaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artiklan valossa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0017"><NO.P>17.</NO.P><TXT>Tältä osin ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin viittaa unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, jonka mukaan kuluttaja on elinkeinonharjoittajiin nähden heikompi osapuoli, minkä vuoksi voi olla tarpeen, että epätasa-arvoista tilannetta tasoitetaan kansallisen tuomioistuimen aktiivisilla toimenpiteillä tarvittaessa viran puolesta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0003"><P>Kyseinen tuomioistuin viittaa muun muassa tuomioon <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20091006">6.10.2009</DATE>, <NAME.CASE>Asturcom Telecomunicaciones</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑40/08</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2009:615">EU:C:2009:615</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>); tuomioon <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20120614">14.6.2012</DATE>, <NAME.CASE>Banco Español de Crédito</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑618/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:349">EU:C:2012:349</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>); tuomioon <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20150604">4.6.2015</DATE>, <NAME.CASE>Faber</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑497/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:357">EU:C:2015:357</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>); tuomioon <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160218">18.2.2016</DATE>, <NAME.CASE>Finanmadrid EFC</NAME.CASE>(<NO.CASE>C‑49/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:98">EU:C:2016:98</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) ja tuomioon <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170126">26.1.2017</DATE>, <NAME.CASE>Banco Primus</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑421/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:60">EU:C:2017:60</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Näin ollen pääasian menettelyssä kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa on ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen mukaan löydettävä tasapaino tarpeen varmistaa tuomioistuinratkaisujen nopea ja tehokas täytäntöönpano Euroopan unionissa ja tehokkaan kuluttajansuojan tarpeen välillä.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="4"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0018"><NO.P>18.</NO.P><TXT>Oikea tasapaino saavutetaan ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen mukaan tulkitsemalla asetuksen N:o 1215/2012 53 artiklaa siten, että tuomion antaneella tuomioistuimella on toimivalta ex officio tarkistaa, onko kyseisen asetuksen II luvun 4 jakson toimivaltasääntöjä (eli sen 17 ja 19 artiklaa) jätetty noudattamatta, ja tarvittaessa ilmoittaa kuluttajalle mahdollisesta säännösten vastaisesta menettelystä. Tällä tavoin saatettaisiin kuluttajan tietoon, että hänellä voi olla käytettävissään asetuksen N:o 1215/2012 45 artiklan 1 kohdan e alakohdassa ja 46 artiklassa säädettyjä keinoja vastustaa ratkaisun täytäntöönpanoa sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jossa hänellä on kotipaikka.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0019"><NO.P>19.</NO.P><TXT>Näillä perusteilla Tribunale di Milano on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0009" ID="QS0009"/>Onko asetuksen N:o 1215/2012 53 artiklaa ja [perusoikeuskirjan] 47 artiklaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että alkuperävaltion tuomioistuimella, jolta on haettu 53 artiklan mukaista todistusta lainvoimaiseksi tulleen ratkaisun osalta, olisi mahdollisuus käyttää viran puolesta toimivaltaansa selvittääkseen, onko asetuksen N:o 1215/2012 II luvun 4 jakson säännöksiä rikottu, jotta kuluttajalle voidaan ilmoittaa mahdollisesti todetusta rikkomisesta ja antaa hänelle mahdollisuus arvioida kaikista seikoista tietoisena mahdollisuutta vedota saman asetuksen 45 artiklassa säädettyyn oikeussuojakeinoon?<QUOT.END REF.START="QS0009" CODE="201D" ID="QE0009"/></P></QUOT.S></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0020"><NO.P>20.</NO.P><TXT>Kirjallisia huomautuksia tässä menettelyssä esittivät Tšekin hallitus, Irlanti, Italian hallitus ja Euroopan komissio.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">IV</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asian tarkastelu</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">A</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Alustavat huomautukset</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0021"><NO.P>21.</NO.P><TXT>Selvennän ensin käsitystäni puheena olevasta tapauksesta ja luon siten puitteet sen johdosta heräävien oikeudellisten kysymysten analysoinnille.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0022"><NO.P>22.</NO.P><TXT>Ensinnäkin kyseessä olevan maksamismääräyksen antoi Tribunale di Milano, joka on myös se kansallinen tuomioistuin, jota on ratkaisun antaneena tuomioistuimena pyydetty antamaan samaa määräystä koskeva 53 artiklan mukainen todistus ja joka päätti esittää ennakkoratkaisupyynnön. Oletan, että alkuperäisen maksamismääräyksen on antanut kyseisen tuomioistuimen eri kokoonpano (tai eri tuomari), vaikka muodollisesti kyse on samasta tuomioistuimesta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0023"><NO.P>23.</NO.P><TXT>Toiseksi kyseessä oleva maksamismääräys ei ole riitauttamattomia vaatimuksia koskevan eurooppalaisen täytäntöönpanoperusteen käyttöönotosta <DATE ISO="20040421">21.4.2004</DATE> annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 805/2004 tarkoitettu eurooppalainen täytäntöönpanoperuste.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0004"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="143" PAGE.FIRST="15" DATE.PUB="2004">EUVL 2004, L 143, s. 15</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE> Se näyttää olevan kansalliseen lakiin perustuva tuomioistuinratkaisu, johon on, jotta se voitaisiin tunnustaa ja panna täytäntöön muissa jäsenvaltioissa, sovellettava asetuksessa N:o 1215/2012 säädettyä menettelyä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0024"><NO.P>24.</NO.P><TXT>Kolmanneksi kansallisen tuomioistuimen esittämässä ennakkoratkaisupyynnössä ei ole mainintaa asiakirjojen tiedoksiannosta vastapuolena olevalle Fiermontelle, jonka kotipaikka on Saksassa. Siten on epäselvää, onko Fiermontella tosiasiassa ollut mahdollisuutta esittää Salvonin vaatiman maksamismääräyksen antamisen johdosta vastaväitteitä ja onko kyseessä olevat asiakirjat annettu<?PAGE NO="5"?> hänelle asianmukaisesti tiedoksi. Voi olla hyödyllistä palauttaa mieliin – vaikka kysymys ei olekaan nyt käsiteltävän tapauksen kohteena –, että yleisesti ottaen asiakirjojen tiedoksiannon laiminlyönti toisessa jäsenvaltiossa todennäköisesti vaikuttaa annetun ratkaisun pätevyyteen (tapauksen yksityiskohdista riippuen) unionin tai kansallisen oikeuden nojalla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0025"><NO.P>25.</NO.P><TXT>Neljänneksi ja viimeiseksi ennakkoratkaisupyynnössä ei myöskään ole mainintaa siitä, mihin kansallisen lain mukaiseen oikeudelliseen perusteeseen ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen ehdottamat toimet perustuvat. Tämä seikka huomioon ottaen ajateltavissa on kaksi skenaariota.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0026"><NO.P>26.</NO.P><TXT>Yhtäältä voidaan ajatella kansallisen lain sisältävän säännöksiä, joissa sallitaan tai jopa edellytetään, että ratkaisun antanut tuomioistuin, jota on pyydetty antamaan 53 artiklan mukainen todistus, tarkistaa jossain muodossa ratkaisun, jonka täytäntöönpanoa haetaan. Jos tilanne olisi tämä, voitaisiin olettaa, että kansallisessa laissa säädettäisiin jonkinlaisesta ratkaisun uudelleenarvioinnista siltä varalta, että alkuperäiseen ratkaisuun liittyviä ongelmia tulee ilmi. Kysymys siitä, olisiko tällainen menettely itse asiassa asetuksen N:o 1215/2012 53 artiklan kanssa yhteensopiva, on luonnollisesti eri kysymys. Näyttää kuitenkin turvalliselta olettaa, että tällöin mahdollinen lakiin perustuva tai tuomioistuimen reaktio kohdistuisi <HT TYPE="ITALIC">taustalla olevaan ratkaisuun</HT>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0027"><NO.P>27.</NO.P><TXT>Toisaalta on mahdollista – kuten tässä tapauksessa näyttää olevan –, että kansallisiin sääntöihin ei sisälly tällaista tarkistusmenettelyä ja että mahdollinen perusta ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen ehdottamille toimille johtuu yksinomaan unionin oikeudesta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0028"><NO.P>28.</NO.P><TXT>Jos taas sivuutetaan hetkeksi kysymys siitä, olisiko tällainen valvonta mahdollista unionin oikeuden nojalla, minun täytyy tunnustaa olevani hämmästynyt tavasta, jolla ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin suunnittelee etenevänsä, erityisesti ottaen huomioon tällaisen valvonnan, jos se olisi mahdollinen, seuraukset. Jos ymmärrän oikein kansallinen tuomioistuin ehdotuksen, kyseinen tuomioistuin yhtäältä antaisi 53 artiklan mukaisen todistuksen mutta samalla ilmoittaisi yhdelle alkuperäisen menettelyn asianosaisista, että tämä voisi vastustaa sen ratkaisun täytäntöönpanoa, jota koskevan todistuksen se on juuri antanut.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0029"><NO.P>29.</NO.P><TXT>Riippumatta siitä, onko tällainen tiedonvaihto tuomarin ja vastapuolen välillä sallittu kansallisen lain mukaan, olen sitä mieltä, että tällainen toimintatapa olisi vaikea sovittaa yhteen useiden oikeusperiaatteiden kanssa, vaikka ehdotettu toimintatapa sinänsä olisikin neuvokas ja tarkoitukseltaan hyvä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0030"><NO.P>30.</NO.P><TXT>Ensinnäkin se, että ratkaisun antanut tuomioistuin antaisi todistuksen, jossa tuomioistuimen ratkaisu virallisesti todetaan täytäntöönpanokelpoiseksi, ja samanaikaisesti vastapuolelle ilmoituksen kyseisen ratkaisun oletettavasti virheellisestä luonteesta, heikentäisi tuomioiden keskinäisen tunnustamisen perustana olevaa keskinäisen luottamuksen periaatetta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0005"><P>Ks. asetuksen N:o 1215/2012 johdanto‑osan 26 perustelukappale.</P></NOTE> Vastaanottavan jäsenvaltion täytäntöönpanoviranomaiset eivät todennäköisesti ole ainoita tahoja, joilla heräisi kysymys tällaisen tuomioistuimen ratkaisujen luotettavuudesta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0031"><NO.P>31.</NO.P><TXT>Toiseksi ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen ehdottama toimintatapa olisi myös vastoin oikeusvarmuuden periaatetta siltä osin kuin se kyseenalaistaisi 53 artiklan mukaisen todistuksen tosiasiallisen toimivuuden, joskaan ei suoraan sen oikeudellista pätevyyttä, ja sen taustalla olevan lopullisen ratkaisun.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="6"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0032"><NO.P>32.</NO.P><TXT>Kolmas ja mahdollisesti tärkein kysymys liittyy vakaviin epäilyksiini siitä, miten ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen ehdottama toimintatapa sopii yhteen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja prosessuaalisen yhdenvertaisuuden kanssa, sellaisina kuin niitä on kehitelty edelleen ulkoista vaikutelmaa koskevassa opissa, jonka Euroopan ihmisoikeustuomioistuin kehitti yleisesti hyväksytystä maksiimista, jonka mukaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0010" ID="QS0010"/>ei riitä, että oikeus toteutuu, vaan sen täytyy myös voida havaita toteutuvan<QUOT.END REF.START="QS0010" CODE="201D" ID="QE0010"/>. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen noudattaminen edellyttää, että oikeudenkäynti on oikeudenmukainen sekä sisältönsä että antamansa vaikutelman puolesta. Erityisesti tuomioistuimen jäsenten on oltava puolueettomia ja riippumattomia, mutta sen lisäksi heidän on koko oikeudenkäynnin ajan toimittava tavalla, joka ei herätä epäilystä puolueellisuudesta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0006"><P>Ks. erityisesti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="19700117">17.1.1970</DATE>, Delcourt v. Belgia (CE:ECHR:1970:0117JUD000268965, 31 kohta) ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="20010607">7.6.2001</DATE>, Kress v. Ranska (CE:ECHR:2001:0607JUD003959498, 41 kohta).</P></NOTE> Olettaisin, että nämä oikeusperiaatteet sisältyvät myös unionin oikeusjärjestykseen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0007"><P>Ks. erityisesti viimeaikainen tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180227">27.2.2018</DATE>, <NAME.CASE>Associação Sindical dos Juízes Portugueses</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑64/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:117">EU:C:2018:117</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0041">41</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0044">44</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0033"><NO.P>33.</NO.P><TXT>Näihin mittapuihin nähden ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen ehdottama toimintatapa merkitsisi käytännössä sitä, että tuomioistuin ei enää olisi puolueeton riidanratkaisija vaan tosiasiassa siirtyisi omasta aloitteestaan ja ilmeisesti ilman mitään menettelyllisiä puitteita vastaajan asiamiehen rooliin antaen yhdelle asianosaiselle oikeudellisia neuvoja siitä, miten tämä voi vastustaa ratkaisua, jota koskevan todistuksen se on itse juuri antanut ja jonka täytäntöönpanoa toinen asianosainen hakee.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0034"><NO.P>34.</NO.P><TXT>Tästä syystä käsittelen tässä ratkaisuehdotuksessa kansallisen tuomioistuimen esittämää kysymystä luonteeltaan yleisempänä ja kansallisen tuomioistuimen ilmeisesti suunnittelemasta toimintatavasta erillisenä: Kun kansallinen tuomioistuin antaa 53 artiklan mukaisen todistuksen, onko sillä unionin oikeuden nojalla oikeus (tai jopa velvollisuus) selvittää, onko todistuksen taustalla oleva tuomioistuimen ratkaisu annettu kuluttajasopimuksiin sovellettavien toimivaltasääntöjen vastaisesti?</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0035"><NO.P>35.</NO.P><TXT>Kun kysymys muotoillaan tällä tavoin, siihen annettava vastaus koskee luonnollisesti edellä esitetyn tilanteen kumpaakin mahdollista variaatiota eli kysymystä siitä, sallitaanko tällaiset toimet (tai edellytetäänkö niitä) suoraan unionin oikeuden nojalla, ja siitä, olisivatko tällaista arviointia koskevat kansalliset säännöt yhteensopivia asiaa koskevien unionin oikeuden säännösten kanssa. Kummassakin skenaariossa valvonnan ainoan ajateltavissa olevan menettelyllisen seuraamuksen olisi kuitenkin koskettava taustalla olevaa kansallista ratkaisua tai mahdollisesti todistuksen antamista koskevan menettelyn päättämistä (jättämällä 53 artiklan mukainen todistus antamatta); toisin sanoen kyse olisi seurauksista, jotka vastaavat riippumattomalla riidanratkaisijalla olevaa lainkäyttötehtävää.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0036"><NO.P>36.</NO.P><TXT>Ennen kuin palataan nyt käsiteltävän tapauksen sisältöön, on paikallaan esittää eräitä huomioita unionin tuomioistuimen toimivallasta tässä menettelyssä. Vaikka kukaan lausumia esittäneistä asianosaisista ei ole ottanut kysymystä esiin, unionin tuomioistuin arvioi viran puolesta, onko sillä toimivalta antaa ratkaisu menettelyssä, jossa unionin tuomioistuimen toimivallalle SEUT 267 artiklassa asetettujen edellytysten täyttyminen ei ole selvää.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">B</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Unionin tuomioistuimen toimivalta (ensimmäinen osa)</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0037"><NO.P>37.</NO.P><TXT>Osallistuuko ratkaisun antanut tuomioistuin asetuksen N:o 1215/2012 53 artiklassa säädetyn menettelyn yhteydessä lainkäyttöön? Vai onko lainvoimaisen kansallisen ratkaisun siirtämistä liitteessä I olevaan lomakkeeseen pidettävä luonteeltaan pelkästään hallinnollisena, jolloin SEUT 267 artiklassa tarkoitettu tuomioistuimen määritelmä ei täyty?</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="7"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0038"><NO.P>38.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin on jossain määrin käsitellyt tätä kysymystä hiljattain antamassaan tuomiossa Gradbeništvo Korana, jossa se katsoi, että menettely, joka koskee 53 artiklan mukaisen todistuksen antamista, on pääasiassa kyseessä olleiden kaltaisissa olosuhteissa luonteeltaan lainkäyttötoimi, joten kansallisella tuomioistuimella oli toimivalta esittää unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymys.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0008"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190228">28.2.2019</DATE> (<NO.CASE>C‑579/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:162">EU:C:2019:162</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0041">41</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0039"><NO.P>39.</NO.P><TXT>Nämä toteamukset, jotka rajoittuvat <HT TYPE="ITALIC">kyseisessä pääasiassa</HT> käsiteltyihin olosuhteisiin, nostavat esiin kysymyksen siitä, onko menettely 53 artiklan mukaisen todistuksen antamiseksi <HT TYPE="ITALIC">aina</HT> luonteeltaan lainkäyttötoimi; vähintään on selvitettävä, onko kyseinen menettely luonteeltaan lainkäyttötoimi myös nyt puheena olevan pääasian menettelyn kaltaisessa tilanteessa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0040"><NO.P>40.</NO.P><TXT>Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan arvioitaessa sitä, onko ennakkoratkaisua pyytävä elin SEUT 267 artiklassa tarkoitettu tuomioistuin, mikä on yksinomaan unionin oikeuden mukaan ratkaistava kysymys, unionin tuomioistuin ottaa huomioon useita seikkoja, jotka tunnetaan Dorsch-kriteereinä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0009"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19970917">17.9.1997</DATE>, <NAME.CASE>Dorsch Consult</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑54/96</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1997:413">EU:C:1997:413</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0023">23</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuoreempi tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140717">17.7.2014</DATE>, <NAME.CASE>Torresi</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑58/13 ja C‑59/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:2088">EU:C:2014:2088</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0017">17</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> Jotta kyseessä oleva kansallinen elin voitaisiin katsoa tuomioistuimeksi, jolla on oikeus esittää ennakkoratkaisupyyntö unionin tuomioistuimelle, on varmistuttava tietyistä näkökohdista, joita ovat toimielimen lakisääteisyys, pysyvyys, sen tuomiovallan pakottavuus, menettelyn kontradiktorisuus, toimiminen oikeussääntöjen soveltajana ja riippumattomuus.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0041"><NO.P>41.</NO.P><TXT>Jotta edelleen voitaisiin selvittää, onko kansallista elintä, jolle on lainsäädännössä annettu erityyppisiä tehtäviä, pidettävä SEUT 267 artiklassa tarkoitettuna tuomioistuimena, on määritettävä, mikä on sen tehtävien erityisluonne – lainkäytöllinen vai hallinnollinen – siinä erityisessä normatiivisessa asiayhteydessä, jossa se on saattanut asian unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi; näin voidaan vahvistaa, onko kyseisessä tuomioistuimessa vireillä asia ja onko sen annettava ratkaisu menettelyssä, jonka tarkoituksena on lainkäyttöratkaisun antaminen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0010"><P>Ks. mm. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140717">17.7.2014</DATE>, <NAME.CASE>Torresi</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑58/13 ja C‑59/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:2088">EU:C:2014:2088</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0019">19</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> Erityisesti on todettava, että kansallista elintä – vaikka se olisikin lainkäyttöelin sovellettavien kansallisten sääntöjen mukaan<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0011"><P>Ks. esim. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19951019">19.10.1995</DATE>, <NAME.CASE>Job Centre</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑111/94</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1995:340">EU:C:1995:340</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0011">11</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0012">12</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> – ei voida pitää SEUT 267 artiklassa tarkoitettuna tuomioistuimena, jos se päättää sen käsiteltävänä olevista asioista muulla tavoin kuin lainkäyttövaltaa käyttäen, esimerkiksi hallinnollisia tehtäviä suorittaessaan.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0012"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20130131">31.1.2013</DATE>, <NAME.CASE>Belov</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑394/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:48">EU:C:2013:48</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0040">40</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0042"><NO.P>42.</NO.P><TXT>Tässä vaiheessa unionin tuomioistuin voisi ryhtyä yksityiskohtaisesti pohtimaan, ovatko kaikki Dorsch-kriteerit täyttyneet, jotta se voisi varmistua siitä, voiko se tosiasiassa vastata ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen kysymyksiin. En kuitenkaan ole vakuuttunut tämän lähestymistavan hyödyllisyydestä siitä yksinkertaisesta syystä, että nyt käsiteltävässä tapauksessa tutkittavaksi ottamisen ratkaisee asiasisältö ja toisin päin. Jos kansallisen tuomioistuimen esittämään kysymykseen ei anneta konkreettista vastausta (53 artiklan mukaista todistusta koskevan menettelyn laajuuden ja luonteen osalta), on mahdotonta sanoa, mikä tehtävä (lainkäyttöön liittyvä vai ainoastaan hallinnollinen) kansallisella tuomioistuimella on tässä menettelyssä unionin oikeuden mukaan, ja näin ollen ratkaista kysymystä tutkittavaksi ottamisesta. Tarkasteltaessa kysymystä tutkittavaksi ottamisesta on ennemmin tai myöhemmin otettava kantaa asiasisältöön, viimeistään tarkasteltaessa asetuksen N:o 1215/2012 53 artiklassa tarkoitetun menettelyn luonnetta (lainkäyttö, kontradiktorisuus). Tämän arvioinnin lopputulosta olisi sitten sovellettava tutkittavaksi ottamista koskevaan kysymykseen antamalla kuitenkin ymmärtää, ettei alun perinkään kyse ollut muusta kuin tutkittavaksi ottamisen arvioinnista.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="8"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0043"><NO.P>43.</NO.P><TXT>Katson, ettei tämä lähestymistapa ole kovin käytännöllinen. Se edellyttäisi myös, että tarkastellaan useita muita Dorsch-kriteerejä, joiden merkitys on rajallinen tai jopa olematon kansallisen tuomioistuimen muotoileman todellisen ongelman ytimen kannalta, ja se edellyttäisi useiden sellaisten kansallisen oikeuden erityispiirteiden selvittämistä, joita koskevia tietoja ei ole käytettävissä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0044"><NO.P>44.</NO.P><TXT>Lähtemättä epäilemättä kiihkeään väittelyyn siitä, oliko muna olemassa ennen kanaa ja miltä osin muna on riippuvainen kanasta, siirryn suoraan analysoimaan munan sisältöä. Tarkastelen ensin tapauksen asiakysymystä ja ollakseni tyhjentävä palaan sitten lyhyesti toimivaltaa koskevaan kysymykseen tämän ratkaisuehdotuksen lopussa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0013"><P>Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 93–104 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">C</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Ennakkoratkaisukysymyksen arviointi</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0045"><NO.P>45.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin pyrkii kysymyksellään selvittämään, onko asetuksen N:o 1215/2012 53 artikla, kun sitä tulkitaan perusoikeuskirjan 47 artiklan valossa, esteenä sille, että ratkaisun antanut tuomioistuin, jota on pyydetty antamaan lainkäytön alaan kuuluvaa, lainvoimaiseksi tullutta ratkaisua koskeva todistus, selvittää omasta aloitteestaan, onko ratkaisu annettu kuluttajasopimuksiin sovellettavien toimivaltasääntöjen vastaisesti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0046"><NO.P>46.</NO.P><TXT>Tšekin hallitus, Irlanti ja Italian hallitus katsovat, että ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen päättely on vastoin asetuksen N:o 1215/2012 sanamuotoa ja henkeä. Komissio toisaalta väittää, että asetuksen N:o 1215/2012 53 artikla ei ole esteenä sille, että ratkaisun antanut tuomioistuin tarkistaa, onko samassa asetuksessa vahvistettuja toimivaltasääntöjä jätetty noudattamatta, ja tarvittaessa ilmoittaa kuluttajalle asiasta. Komissio kuitenkin lisää, että säännöksessä ei edellytetä ratkaisun antaneen tuomioistuimen tekevän näin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0047"><NO.P>47.</NO.P><TXT>Olen pitkälti samaa mieltä Tšekin hallituksen, Irlannin ja Italian hallituksen esittämistä näkemyksistä.</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">1.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">53 artiklan mukaisen todistuksen tarkoitus ja tehtävä</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0048"><NO.P>48.</NO.P><TXT>On tärkeää alusta lähtien korostaa 53 artiklan mukaisen todistuksen tarkoitusta ja tehtävää.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0049"><NO.P>49.</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 1215/2012 42 artiklan 1 kohdan mukaan toisessa jäsenvaltiossa annetun tuomion täytäntöönpanoa hakevan hakijan on toimitettava vastaanottavan jäsenvaltion täytäntöönpanoviranomaiselle kyseessä olevan tuomion jäljennös ja 53 artiklan mukainen todistus. Tämä todistus on asetuksen N:o 1215/2012 43 artiklan 1 kohdan mukaisesti myös annettava tiedoksi henkilölle, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, ennen ensimmäistä täytäntöönpanotoimenpidettä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0014"><P>Ks. myös asetuksen N:o 1215/2012 johdanto-osan 32 perustelukappale.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0050"><NO.P>50.</NO.P><TXT>53 artiklan mukaisen todistuksen tarkoituksena on virallisesti vahvistaa, että ratkaisu on täytäntöönpanokelpoinen. Siihen sisältyy ote ratkaisusta sekä tarvittaessa tiedot korvattavista oikeudenkäyntikuluista ja korkolaskelma. Se on näin ollen asiakirja, jolla on tärkeä informatiivinen arvio. Koska 53 artiklan mukaisessa todistuksessa esitetään ratkaisun, jonka täytäntöönpanoa haetaan, keskeiset kohdat ja saatetaan tämä tieto – asetuksen N:o 1215/2012 liitteessä I vahvistetun vakiolomakkeen käytön ansiosta – helposti ymmärrettävässä muodossa viranomaisten ja asianomaisten osapuolten tietoon, tämä todistus edistää toisissa jäsenvaltioissa annettujen tuomioiden nopeaa ja tehokasta täytäntöönpanoa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0015"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20120906">6.9.2012</DATE>, <NAME.CASE>Trade Agency</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑619/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:531">EU:C:2012:531</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0041">41</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) sekä julkisasiamies Kokottin ratkaisuehdotus samassa asiassa (<REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:247">EU:C:2012:247</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0038">38</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="9"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0051"><NO.P>51.</NO.P><TXT>Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla <DATE ISO="20001222">22.12.2000</DATE> annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 44/2001<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0016"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="012" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2001">EYVL 2001, L 12, s. 1</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE> perustetussa järjestelmässä kyseessä olevaa todistusta ei edellytetty,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0017"><P>Ks. asetuksen N:o 44/2001 53–55 artikla. Ks. myös tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20120906">6.9.2012</DATE>, <NAME.CASE>Trade Agency</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑619/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:531">EU:C:2012:531</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0036">36</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> vaan sen tuli pakolliseksi asetuksen N:o 1215/2012 voimaantulon yhteydessä. Näin on siitä syystä, että uudessa asetuksessa tehdään tarpeettomaksi eksekvatuurimenettely ja luodaan yksinkertaistettu menettely, jonka lähtökohtana on periaate, jonka mukaan jäsenvaltiossa annettua ratkaisua olisi käsiteltävä niin kuin se olisi annettu vastaanottavassa jäsenvaltiossa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0018"><P>Ks. asetuksen N:o 1215/2012 39 artikla.</P></NOTE> Tämän uudistuksen tavoitteena on vähentää rajat ylittävien riita-asioiden kestoa ja kustannuksia.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0019"><P>Ks. vastaavasti asetuksen N:o 1215/2012 johdanto-osan 26 perustelukappale.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0052"><NO.P>52.</NO.P><TXT>Vastaanottavan jäsenvaltion viranomaisilla on uuden järjestelmän mukaan velvollisuus panna ratkaisu täytäntöön yksinomaan ratkaisuun ja 53 artiklan mukaiseen todistukseen sisältyvien tietojen perusteella. Tämän vuoksi – kuten unionin tuomioistuin totesi – jäsenvaltioissa annettujen ratkaisujen suoran täytäntöönpanon periaatteen soveltaminen perustuu keskeisesti tähän todistukseen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0020"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190228">28.2.2019</DATE>, <NAME.CASE>Gradbeništvo Korana</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑579/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:162">EU:C:2019:162</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0037">37</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Yksinkertaistaen voidaan sanoa, että ilman todistusta ratkaisu ei voi liikkua vapaasti eurooppalaisella oikeusalueella.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0021"><P>Ks. julkisasiamies Botin ratkaisuehdotus asiassa <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Gradbeništvo Korana</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑579/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:863">EU:C:2018:863</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0044">44</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0053"><NO.P>53.</NO.P><TXT>On tärkeää huomata, että asetuksen N:o 1215/2012 johdosta ratkaisun antaneesta tuomioistuimesta on tullut <HT TYPE="ITALIC">ainoa</HT> 53 artiklan mukaisen todistuksen antava viranomainen toisin kuin aiemmassa järjestelmässä, jossa vastaava viranomainen ei välttämättä ollut kyseessä olevan ratkaisun antanut tuomioistuin.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0022"><P>Asetuksen N:o 44/2001 54 artiklan mukaan todistuksen antoi <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0011" ID="QS0011"/>sen jäsenvaltion tuomioistuin <HT TYPE="ITALIC">tai toimivaltainen viranomainen</HT>, missä tuomio on annettu<QUOT.END REF.START="QS0011" CODE="201D" ID="QE0011"/> (kursivointi tässä).</P></NOTE> Näin ollen näyttää selvältä, että unionin lainsäätäjä on päättänyt, ettei tuomioistuimen, jota pyydetään antamaan 53 artiklan mukainen todistus, tavallisesti tarvitse varmistua toimivallastaan asiakysymyksen osalta. Toimivalta on todennettu nimenomaisesti tai epäsuorasti antamalla ratkaisu, jonka täytäntöönpanoa haetaan. Itse asiassa asetuksen N:o 1215/2012 liitteessä I olevassa lomakkeessa edellytetään, että ratkaisun antanut tuomioistuin ottaa kantaa pääasian käsittelemistä koskevaan toimivaltaan vain, jos kyseinen tuomioistuin on määrännyt väliaikaisesta toimenpiteestä tai turvaamistoimesta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0023"><P>Ks. asetuksen N:o 1215/2012 liitteessä I olevan vakiolomakkeen 4.6.2.2 kohta. Ks. myös kyseisen asetuksen 42 artiklan 2 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0054"><NO.P>54.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen esittämää, asetuksen N:o 1215/2012 53 artiklaa koskevaa tulkintaa ei ole helppo sovittaa yhteen edellä olevien näkökohtien kanssa. Tämä tulkinta tosiasiassa peruuttaisi yhden asetuksella N:o 1215/2012 käyttöönotetun uuden järjestelmän keskeisistä ominaispiirteistä. Tarkastuksia, jotka aiemmin tehtiin vastaanottavassa jäsenvaltiossa eksekvatuurimenettelyn yhteydessä, ei poistettaisi, vaan ne ainoastaan siirrettäisiin tehtäväksi ratkaisun antaneessa jäsenvaltiossa todistuksen antamisvaiheessa. Säännöksen tulkinta tällä tavoin olisi vastoin asetuksen N:o 1215/2012 logiikkaa ja henkeä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0055"><NO.P>55.</NO.P><TXT>Useat muut seikat vahvistavat tämän näkemyksen.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="10"?><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">2.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Ratkaisun antaneen tuomioistuimen toimivaltuudet</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0056"><NO.P>56.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin katsoi asiassa Trade Agency, että asetuksella N:o 44/2001 luodussa järjestelmässä kyseessä olevan todistuksen antamisen (josta tuolloin säädettiin 54 artiklassa) olisi tapahduttava <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0012" ID="QS0012"/>lähes ilman enempiä toimenpiteitä<QUOT.END REF.START="QS0012" CODE="201D" ID="QE0012"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0024"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20120906">6.9.2012</DATE> (<NO.CASE>C‑619/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:531">EU:C:2012:531</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0041">41</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Asetuksen N:o 1215/2012 53 artiklalla unionin lainsäätäjä on selvästikin vahvistanut tämän lähestymistavan. Kyseisen säännöksen velvoittava muotoilu vahvistaa tämän: <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0013" ID="QS0013"/>tuomion antaneen tuomioistuimen <HT TYPE="ITALIC">on</HT> asiaan osallisen pyynnöstä <HT TYPE="ITALIC">annettava</HT> todistus<QUOT.END REF.START="QS0013" CODE="201D" ID="QE0013"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0025"><P>Kursivointi tässä.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0057"><NO.P>57.</NO.P><TXT>On kuitenkin kysyttävä, mitä ilmaisu <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0014" ID="QS0014"/>lähes ilman enempiä toimenpiteitä<QUOT.END REF.START="QS0014" CODE="201D" ID="QE0014"/> merkitsee käytännössä. Näkemykseni mukaan ratkaisun antaneen tuomioistuimen, jota on pyydetty antamaan asetuksen N:o 1215/2012 53 artiklan mukainen todistus, on tarkistettava, että kyseisen säännöksen soveltamisedellytykset täyttyvät. Tuomioistuimen olisi erityisesti tarkistettava, että asetus on sovellettavissa ratione temporis ja ratione materiae käsiteltävään tapaukseen. Kyseisen tuomioistuimen olisi myös varmistettava, että ratkaisu, jonka täytäntöönpanoa haetaan, on sen itsensä antama ja että hakija on 53 artiklassa tarkoitettu asiaan osallinen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0058"><NO.P>58.</NO.P><TXT>Ratkaisun antanut tuomioistuin ei sitä vastoin voi tutkia asiaa tämän pidemmälle eikä ulottaa arviointiaan niihin riidan näkökohtiin, jotka jäävät asetuksen N:o 1215/2012 53 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle. Tarkemmin sanottuna ratkaisun antanut tuomioistuin ei voi arvioida uudelleen tosiseikkoja ja toimivaltaa koskevia seikkoja, jotka on ratkaistu ratkaisussa, jonka täytäntöönpanoa haetaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0059"><NO.P>59.</NO.P><TXT>Toisenlainen tulkinta ohittaisi asetuksella N:o 1215/2012 perustetun järjestelmän ja perustaisi täydentävän tuomioistuinvalvonnan tason myös tilanteissa, joissa kansallisessa laissa ei säädetä (tai ei enää säädetä) kyseessä olevaa ratkaisua koskevasta valitusmenettelystä. Tähän lähestymistapaan liittyisi siten riski res judicata ‑periaatteen loukkaamisesta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0060"><NO.P>60.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin on jo korostanut res judicata ‑periaatteen tärkeyttä sekä unionin oikeusjärjestyksessä että kansallisissa oikeusjärjestyksissä. Itse asiassa unionin tuomioistuin on pitänyt sekä oikeusrauhan ja oikeussuhteiden vakauden että hyvän lainkäytön varmistamiseksi tärkeänä, että kaikkien käytettävissä olevien oikeussuojakeinojen käytön tai näitä oikeussuojakeinoja varten säädettyjen määräaikojen umpeenkulumisen jälkeen lopullisiksi tulleita tuomioistuinten ratkaisuja ei voida enää saattaa kyseenalaisiksi.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0026"><P>Ks. erityisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20060316">16.3.2006</DATE>, <NAME.CASE>Kapferer</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑234/04</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2006:178">EU:C:2006:178</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0020">20</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0061"><NO.P>61.</NO.P><TXT>Näin ollen vaikka maksamismääräys oli annettu, kuten ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin uskoo, asetuksen N:o 1215/2012 II luvun 4 jakson säännösten vastaisesti, tämä seikka ei poista maksamismääräyksen lopullista luonnetta eikä siten sen rajat ylittävää täytäntöönpanokelpoisuutta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0062"><NO.P>62.</NO.P><TXT>Tässä yhteydessä ongelmalliselta näyttää myös toinen näkökohta, nimittäin se, että ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin tutkii asiaa viran puolesta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0063"><NO.P>63.</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 1215/2012 46 artiklassa todetaan nimenomaisesti, että täytäntöönpanosta voidaan kieltäytyä saman asetuksen 45 artiklassa mainituin perustein ainoastaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0015" ID="QS0015"/>sen henkilön hakemuksesta, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan<QUOT.END REF.START="QS0015" CODE="201D" ID="QE0015"/>. Lisäksi saman asetuksen 45 artiklan 2 kohdassa lisätään, että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0016" ID="QS0016"/>tuomioistuin, jolle hakemus on toimitettu<QUOT.END REF.START="QS0016" CODE="201D" ID="QE0016"/>, on sen 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettujen perusteiden täyttymistä tutkiessaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0017" ID="QS0017"/>sidottu niihin tosiseikkoihin, joihin tuomion antanut tuomioistuin on perustanut toimivaltansa<QUOT.END REF.START="QS0017" CODE="201D" ID="QE0017"/>.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="11"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0064"><NO.P>64.</NO.P><TXT>Tämä lähestymistapa poikkeaa asetuksessa N:o 1215/2012 mainituista muista tapauksista, joissa unionin lainsäätäjä on nimenomaisesti asettanut tuomioistuimelle velvollisuuden toimia viran puolesta. Tämä koskee erityisesti kyseisen asetuksen 27 ja 28 artiklaa sekä 29 artiklan 1 kohtaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0065"><NO.P>65.</NO.P><TXT>Nämä säännökset yhdessä luettuna osoittavat, että unionin lainsäätäjä on tehnyt valinnan täytäntöönpanon vastustamista koskevan aloitteen jättämisestä asianosaiselle, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan. Tämä valinta on oletettavasti yhteensopiva sen tavoitteen kanssa, että tuomioistuinratkaisut liikkuisivat mahdollisimman vapaasti Euroopan unionissa. Tämä tavoite edellyttää selkeiden rajojen asettamista määräajalle ja tavalle, joiden puitteissa ulkomailla annetun ratkaisun täytäntöönpanon vahvistamista voidaan vastustaa, sekä sen perusteille.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0066"><NO.P>66.</NO.P><TXT>Edellä esitetty huomioon ottaen katson, että ennakkoratkaisupyynnön esittäneellä tuomioistuimella ei ole oikeutta selvittää, onko kyseessä oleva maksamismääräys annettu lainmukaisesti ja erityisesti noudatettiinko asetuksen N:o 1215/2012 toimivaltasääntöjä. Sitäkin paremmalla syyllä ennakkoratkaisupyynnön esittäneellä tuomioistuimella ei ole velvollisuutta toimia näin viran puolesta.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">3.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Asetuksen N:o 1215/2012 53 artiklassa säädetty menettely</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0067"><NO.P>67.</NO.P><TXT>Tätä päätelmää vahvistavat myös asetuksen N:o 1215/2012 53 artiklassa tarkoitetun menettelyn luonteeseen liittyvät näkökohdat. Asetuksessa N:o 1215/2012 ei ole säännöksiä menettelystä, jota 53 artiklan mukaisen todistuksen antamisen yhteydessä tulisi noudattaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0068"><NO.P>68.</NO.P><TXT>Tämän menettelyn hallinnollisista ja käytännöllisistä seikoista (kuten ratkaisun antaneen tuomioistuimen sisäinen toimivalta, toimitettavat asiakirjat, mahdollisesti perittävät maksut ja niiden määrä jne.) säädetään siten kunkin jäsenvaltion lainsäädännössä. Näin on kuitenkin vain edellyttäen, että varmistetaan asetuksen N:o 1215/2012 säännösten noudattaminen, ettei sillä perustetun järjestelmän toimintaa tehdä tehottomaksi ja ettei kyseisellä asetuksella tavoitellun päämäärän saavuttamista estetä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0069"><NO.P>69.</NO.P><TXT>Kuten edellä 56–61 kohdassa on selitetty, tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa siviili- ja kauppaoikeuden alalla koskevan uuden järjestelmän perusteista sekä asetuksen N:o 1215/2012 53 artiklasta johtuen ratkaisun antanut tuomioistuin antaa 53 artiklan mukaisen todistuksen automaattisesti. Kun on varmistuttu 53 artiklan soveltamisedellytysten täyttymisestä, ratkaisun antanut tuomioistuin ei voi kieltäytyä todistuksen antamisesta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0070"><NO.P>70.</NO.P><TXT>Näin ollen menettely, jota ratkaisun antaneen tuomioistuimen tulee noudattaa, edellyttää – mielestäni väistämättä – hakijan hakemuksen nopeaa käsittelyä. Mikä tahansa lisäaika, jonka ratkaisun antanut tuomioistuin tarvitsisi asian tutkimiselle muutoin kuin pelkästään asetuksen N:o 1215/2012 53 artiklassa vahvistettujen edellytysten täyttymisen osalta, aiheuttaisi todennäköisesti tarpeetonta viivästystä menettelylle. Tämä puolestaan vaarantaisi asetuksella N:o 1215/2012 luodun järjestelmän tehokkuuden ja tekisi tyhjäksi tavoitteen rajat ylittävien oikeudenkäyntien tekemisestä nopeammiksi ja edullisemmiksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0071"><NO.P>71.</NO.P><TXT>Tilanne olisi tämä erityisesti, jos ratkaisun antanut tuomioistuin päättäisi tehdä viran puolesta selvityksiä niiden kysymysten uudelleen arvioimiseksi, jotka käsiteltiin (tai jotka olisi tullut käsitellä) ratkaisussa, jonka täytäntöönpanoa haetaan. Tämä voisi liittyä esimerkiksi kysymykseen siitä, oliko ratkaisun antanut kansallinen tuomioistuin asetuksen N:o 1215/2012 II luvussa olevien säännösten nojalla toimivaltainen.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="12"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0072"><NO.P>72.</NO.P><TXT>Tämän kysymyksen osalta tekemääni päätelmää ei kyseenalaisteta oikeuskäytännössä, jossa unionin tuomioistuin on tarkastellut sen menettelyn luonnetta, jossa tuomio vahvistetaan asetuksessa N:o 805/2004 tarkoitetuksi eurooppalaiseksi täytäntöönpanoperusteeksi.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0027"><P>Ks. erityisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20151217">17.12.2015</DATE>, <NAME.CASE>Imtech Marine Belgium</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑300/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:825">EU:C:2015:825</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0046">46</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0047">47</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160616">16.6.2016</DATE>, <NAME.CASE>Pebros Servizi</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑511/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:448">EU:C:2016:448</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0025">25</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Tuomion antaneen tuomioistuimen tehtävä tarkistaa, että kaikki edellytykset eurooppalaiseksi täytäntöönpanoperusteeksi vahvistamiselle täyttyvät, johtuu nimenomaisesti asetuksen N:o 805/2004 6 artiklasta, jota vastaavaa säännöstä asetukseen N:o 1215/2012 ei sisälly.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">4.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Kuluttajansuoja asetuksen N:o 1215/2012 yhteydessä</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0073"><NO.P>73.</NO.P><TXT>Tässä vaiheessa on tarpeen arvioida, voiko se seikka, että toimivaltasäännöt, joita Tribunale di Milanon väitetään rikkoneen kyseessä olevan maksamismääräyksen antamisen yhteydessä, koskivat toimivaltaa kuluttajia vastaan nostettujen kanteiden osalta, kaikesta huolimatta johtaa erilaiseen lopputulokseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0074"><NO.P>74.</NO.P><TXT>Kuten edellä 17 kohdassa on mainittu, ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin ottaa vaikutteita – erityisesti kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista <DATE ISO="19930405">5.4.1993</DATE> annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY yhteydessä kehitetystä – unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0028"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="095" PAGE.FIRST="29" DATE.PUB="1993">EYVL 1993, L 95, s. 29</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE> jonka mukaan kuluttaja on elinkeinonharjoittajiin nähden heikompi osapuoli, minkä vuoksi voi olla tarpeen, että epätasa-arvoista tilannetta tasoitetaan kansallisen tuomioistuimen aktiivisella toiminnalla tarvittaessa viran puolesta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0029"><P>Ks. edellä alaviitteessä 3 mainittu oikeuskäytäntö.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0075"><NO.P>75.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin siis pohtii, salliiko tämä oikeuskäytäntö pääasian kaltaisessa tilanteessa sen, että ratkaisun antanut tuomioistuin ilmoittaa kuluttajalle väitetystä rikkomisesta viran puolesta, vaikka se ei samalla vastusta 53 artiklan mukaisen todistuksen antamista tai kieltäydy siitä. Tämän tiedon perusteella kuluttajalla olisi kaikkien asiaa koskevien seikkojen valossa mahdollisuus harkita, haluaako hän vastustaa maksamismääräyksen tunnustamista ja täytäntöönpanoa sen jäsenvaltion tuomioistuimessa, jossa hänellä on kotipaikka, asetuksen N:o 1215/2012 45 artiklan 1 kohdan e alakohdassa säädettyihin oikeussuojakeinoihin turvautuen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0076"><NO.P>76.</NO.P><TXT>Tämän kysymyksen osalta uskon, kuten Tšekin hallitus, Irlanti, Italian hallitus ja komissio, ettei unionin tuomioistuimen direktiiviä 93/13 koskevaa oikeuskäytäntöä voida suoraan siirtää koskemaan asetusta N:o 1215/2012 koskevaa asiaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0077"><NO.P>77.</NO.P><TXT>Direktiivin 93/13 tarkoituksena on ensisijaisesti jäsenvaltioiden aineellisen lainsäädännön lähentäminen kuluttajasopimusten kohtuuttomia ehtoja koskevien sääntöjen osalta, ja siinä jätetään jäsenvaltioiden tehtäväksi säätää tarvittavista menettelysäännöistä<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0030"><P>Ks. erityisesti direktiivin 93/13 johdanto-osan 10 ja 24 perustelukappale.</P></NOTE> hyvin tunnetun menettelyllistä autonomiaa koskevan periaatteen mukaisesti.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0031"><P>Ks. useiden muiden ohella tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20061026">26.10.2006</DATE>, <NAME.CASE>Mostaza Claro</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑168/05</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2006:675">EU:C:2006:675</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0024">24</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Oikeuskäytäntö, johon ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin viittaa, oli siis seurausta tilanteista, joissa unionin tuomioistuin katsoi, että kansallisten menettelysääntöjen vuoksi kuluttajien oli mahdotonta tai ylivoimaisen vaikeaa käyttää heille direktiivissä 93/13 annettuja oikeuksia.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="13"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0078"><NO.P>78.</NO.P><TXT>Tältä osin on korostettava, että direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohdassa säädetään, että kohtuuttomat ehdot eivät sido kuluttajia. Tämä on, kuten unionin tuomioistuin on katsonut, pakottava säännös, jolla pyritään korvaamaan muodollinen tasapaino, joka sopimuksessa perustetaan sopimuspuolten oikeuksien ja velvollisuuksien välille, todellisella tasapainolla, jolla voidaan palauttaa sopimuspuolten välinen yhdenvertaisuus.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0032"><P>Ks. mm. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20120614">14.6.2012</DATE>, <NAME.CASE>Banco Español de Crédito</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑618/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:349">EU:C:2012:349</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0040">40</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> Sitä vastoin asetuksessa N:o 1215/2012 säädetään yhteisistä säännöistä, jotka ovat luonteeltaan menettelyllisiä. Siihen ei sisälly direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohdan kaltaisia tuloshakuisia ja kauaskantoisia aineellisia säännöksiä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0079"><NO.P>79.</NO.P><TXT>Tämä ei ole yllättävää. Asetuksessa N:o 1215/2012 on useita erityisesti kuluttajiin sovellettavia säännöksiä ja siinä annetaan heille erityisiä menettelyllisiä oikeuksia. Kuten johdanto-osan 18 perustelukappaleessa selitetään, <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0018" ID="QS0018"/>vakuutus-, <HT TYPE="ITALIC">kuluttaja</HT>- ja työsopimusten osalta heikompaa osapuolta olisi suojeltava hänen etujensa kannalta suotuisammilla tuomioistuimen toimivaltaa koskevilla säännöksillä kuin mitä yleiset säännökset edellyttävät<QUOT.END REF.START="QS0018" CODE="201D" ID="QE0018"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0033"><P>Kursivointi tässä. Ks. myös asetuksen N:o 1215/2012 johdanto-osan 14 perustelukappale.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0080"><NO.P>80.</NO.P><TXT>Vastaavasti kyseisen asetuksen 17 artiklan 1 kohdan c alakohdan nojalla toimivalta on määritettävä II luvun 4 jaksossa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti, <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0019" ID="QS0019"/>kun asia koskee henkilön, jäljempänä <QUOT.START CODE="2019" REF.END="QE0020" ID="QS0020"/>kuluttaja<QUOT.END REF.START="QS0020" CODE="2019" ID="QE0020"/>, sellaista tarkoitusta varten tekemää sopimusta, jota ei voida pitää hänen ammattiinsa tai elinkeinotoimintaansa liittyvänä, – – jos sopimus on tehty sellaisen henkilön kanssa, joka harjoittaa kaupallista tai elinkeinotoimintaa siinä jäsenvaltiossa, jossa kuluttajalla on kotipaikka, tai joka millä keinoin tahansa suuntaa tällaista toimintaa kyseiseen jäsenvaltioon tai useisiin valtioihin kyseinen jäsenvaltio mukaan lukien, ja sopimus kuuluu kyseisen toiminnan piiriin<QUOT.END REF.START="QS0019" CODE="201D" ID="QE0019"/>. Toisaalta asetuksen N:o 1215/2012 18 artiklan 2 kohdan mukaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0021" ID="QS0021"/>toinen sopimuspuoli voi nostaa kanteen kuluttajaa vastaan ainoastaan sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jossa kuluttajalla on kotipaikka<QUOT.END REF.START="QS0021" CODE="201D" ID="QE0021"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0081"><NO.P>81.</NO.P><TXT>Lisäksi asetuksen N:o 1215/2012 45 artiklan 1 kohdan e alakohdan i alakohdassa ja 46 artiklassa on tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta kieltäytymistä koskeva erityinen peruste, johon kuluttajat voivat vedota tapauksissa, joissa kyseessä oleva ratkaisu on ristiriidassa edellä mainittujen erityisten toimivaltasääntöjen kanssa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0082"><NO.P>82.</NO.P><TXT>Edellä sanottu huomioon ottaen olen sillä kannalla, että unionin lainsäätäjä on asetuksen N:o 1215/2012 soveltamisalaan kuuluvissa asioissa ottanut huomioon kuluttajien erityisen tilanteen ja laatinut ad hoc ‑säännöt sitä varten. Asetus N:o 1215/2012 sisältää jo näin ollen useita täydentäviä menettelyllisiä takeita, jotka on katsottu kuluttajien kannalta tarpeellisiksi. Tässä järjestelmässä, jossa kuluttajien suojan taso jo sellaisenaan on korkea, ei ole tarvetta tulkinnan keinoin <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0022" ID="QS0022"/>paisuttaa<QUOT.END REF.START="QS0022" CODE="201D" ID="QE0022"/> kyseisen asetuksen 53 artiklaa ja siten ottaa käyttöön täydentäviä takeita, kuten ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin on ehdottanut.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0083"><NO.P>83.</NO.P><TXT>Jos kuluttajien lisäsuojan katsottaisiin perustuvan asetuksen N:o 1215/2012 säännöksiin, olisiko tällöin systemaattisesti samanlainen kohtelu ulotettava myös muihin henkilöryhmiin, jotka unionin lainsäätäjä on katsonut erityisen suojan tarpeessa oleviksi vastaajan asemassa ollessaan?<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0034"><P>Esim. vakuutuksenottajat, vakuutetut henkilöt, vakuutussopimusten edunhaltijat, vahingonkärsijät ja työntekijät (vain ne ryhmät mainitakseni, joihin asetuksen N:o 1215/2012 45 artiklan 1 kohdan e alakohdan i alakohdassa viitataan).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0084"><NO.P>84.</NO.P><TXT>Tässä yhteydessä voi olla myös syytä korostaa, että juuri oikeuskäytännössä, johon ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin viittaa, unionin tuomioistuin hyväksyi, ettei kuluttajansuoja ole absoluuttinen. Se katsoi erityisesti, että unionin oikeudessa ei lähtökohtaisesti edellytetä, että kansallinen tuomioistuin jättisi soveltamatta sellaisia kansallisia menettelysääntöjä, joiden perusteella ratkaisu on oikeusvoimainen, vaikka tämä antaisikin mahdollisuuden korjata jonkin<?PAGE NO="14"?> direktiivin 93/13 säännöksen rikkomisen, olipa se luonteeltaan minkälainen hyvänsä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0035"><P>Ks. esim. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170126">26.1.2017</DATE>, <NAME.CASE>Banco Primus</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑421/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:60">EU:C:2017:60</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0047">47</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> Silti ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen ehdottama, edellä 59–61 kohdassa mainittu toimintatapa merkitsisi sen ratkaisun lopullisen luonteen kyseenalaistamista, jolle 53 artiklan mukaista todistusta haetaan.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">5.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Perusoikeuskirjan 47 artikla</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0085"><NO.P>85.</NO.P><TXT>Viimeisenä seikkana on todettava, että vaikka lähtötilanteessa otettaisiin huomioon perusoikeuskirjan 47 artikla, sillä ei ole vaikutusta asetuksen N:o 1215/2012 53 artiklan asianmukaista tulkintaa koskeviin päätelmiin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0086"><NO.P>86.</NO.P><TXT>Unionin lainsäätäjä on ottanut huomioon tarpeen varmistaa, että asiaan osallisilla on käytettävissään riittävät oikeudelliset keinot, joiden avulle he voivat vastustaa ulkomailla annettujen ratkaisujen täytäntöönpanoa. Asetuksen N:o 1215/2012 johdanto-osan 29 perustelukappaleessa korostetaan, että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0023" ID="QS0023"/>toisessa jäsenvaltiossa annetun tuomion suora täytäntöönpano vastaanottavassa jäsenvaltiossa ilman täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista ei saisi vaarantaa puolustautumisoikeuksien kunnioittamista<QUOT.END REF.START="QS0023" CODE="201D" ID="QE0023"/>, ja edelleen 38 perustelukappaleessa lisätään, että asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0024" ID="QS0024"/>erityisesti [perusoikeuskirjan] 47 artiklassa turvattua oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan tuomioistuimeen<QUOT.END REF.START="QS0024" CODE="201D" ID="QE0024"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0087"><NO.P>87.</NO.P><TXT>On olemassa jo useita takeita, joiden avulla tämä tavoite voidaan täysin taata.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0088"><NO.P>88.</NO.P><TXT>Jos ensinnäkin pitää paikkansa, että kyseessä oleva maksamismääräys annettiin asetuksen N:o 1215/2012 II luvun 4 jaksossa vahvistettujen toimivaltasääntöjen vastaisesti, Fiermonte voi vastustaa tunnustamista ja täytäntöönpanoa Saksassa vetoamalla saman asetuksen 45 artiklan 1 kohdan e alakohdan i alakohtaan ja 46 artiklaan yhdessä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0089"><NO.P>89.</NO.P><TXT>Toiseksi Fiermonte voisi myös vedota asetuksen N:o 1215/2012 45 artiklan 1 kohdan b alakohdassa olevaan, poisjäänyttä vastaajaa vastaan annettuja ratkaisuja koskevaan kieltäytymisperusteeseen, mikäli säännöksen soveltamisen edellytykset täyttyvät. Kyseisen säännöksen mukaan poisjäänyttä vastaajaa vastaan annettua tuomiota ei tunnusteta, jos <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0025" ID="QS0025"/>haastehakemusta tai vastaavaa asiakirjaa [ei] ole annettu tiedoksi vastaajalle hyvissä ajoin ja siten, että vastaaja olisi voinut valmistautua vastaamaan asiassa, paitsi jos vastaaja ei ole hakenut tuomioon muutosta vaikka olisi voinut niin tehdä<QUOT.END REF.START="QS0025" CODE="201D" ID="QE0025"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0090"><NO.P>90.</NO.P><TXT>Kolmanneksi asetuksen N:o 1215/2012 säännöksiin rakennettua suojajärjestelmää täydentää valtion vastuun periaate. Mikäli Fiermonte katsoisi kärsineensä vahinkoa sen johdosta, että ratkaisun antanut tuomioistuin on rikkonut asetuksessa N:o 1215/2012 vahvistettuja sääntöjä, ja hänelle olisi aiheutunut kuluja kyseisen tuomioistuimen antaman lainvastaisen ratkaisun vuoksi, siis riippumatta vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen tuomioistuimen toimenpiteistä, hänellä olisi mahdollisuus vaatia vahingonkorvausta asianomaiselta jäsenvaltiolta (tai jäsenvaltioilta).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0091"><NO.P>91.</NO.P><TXT>Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan periaatetta, jonka mukaan valtio on vastuussa sen syyksi luettavalla unionin oikeuden rikkomisella yksityisille aiheutetuista vahingoista, sovelletaan kaikkiin tapauksiin, joissa jäsenvaltio rikkoo unionin oikeutta, riippumatta siitä, mikä julkisen vallan käyttäjä rikkoo unionin oikeutta, mukaan lukien tapaukset, joissa rikkominen johtuu tuomioistuimen ratkaisusta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0036"><P>Ks. erityisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20030930">30.9.2003</DATE>, <NAME.CASE>Köbler</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑224/01</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2003:513">EU:C:2003:513</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0030">30</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0059">59</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="15"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0092"><NO.P>92.</NO.P><TXT>Edellä esitettyjen seikkojen valossa olen sitä mieltä, että asetuksen N:o 1215/2012 53 artikla on esteenä sille, että alkuperävaltion tuomioistuin, jota on pyydetty antamaan tuomioistuimen ratkaisua koskeva todistus siitä, että ratkaisu on tullut lainvoimaiseksi, ryhtyy viran puolesta selvittämään, onko ratkaisu annettu kuluttajasopimuksiin sovellettavien toimivaltasääntöjen vastaisesti.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">D</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Unionin tuomioistuimen toimivalta (toinen osa)</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0093"><NO.P>93.</NO.P><TXT>Käsiteltyäni tapauksen asiakysymystä palaan lopuksi kokonaiskuvan täydentämiseksi toimivaltakysymykseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0094"><NO.P>94.</NO.P><TXT>Useiden näkökohtien johdosta olen sillä kannalla, että tehtävät, joita ratkaisun antanut tuomioistuin hoitaa 53 artiklan mukaista todistusta antaessaan, ovat luonteeltaan lainkäytön alaan kuuluvia. Tällaisella tuomioistuimella on siten oikeus esittää SEUT 267 artiklan mukainen ennakkoratkaisupyyntö.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0095"><NO.P>95.</NO.P><TXT>Ensinnäkin olen korostanut edellä 52 kohdassa 53 artiklan mukaisen todistuksen tärkeyttä asetuksella N:o 1215/2012 perustetussa järjestelmässä. Jäsenvaltioissa annettujen ratkaisujen suoran täytäntöönpanon periaatteen soveltaminen perustuu keskeisesti tähän todistukseen. Sen jälkeen kun 53 artiklan mukainen todistus on annettu toimivaltaiselle täytäntöönpanoviranomaiselle, siitä tulee käytännössä itsenäinen asiakirja. Todistuksen tulisi periaatteessa sisältää käyttäjäystävällisessä muodossa kaikki tiedot, jotka ovat tarpeen siihen liittyvän ratkaisun täytäntöön panemiseksi. On siten kohtuullista olettaa, etteivät täytäntöönpanoviranomaiset – ellei seikkoja nimenomaisesti kyseenalaisteta – todennäköisesti tarkista uudelleen näiden tietojen paikkansapitävyyttä ja tutki kyseessä olevan ratkaisun tekstiä, joka on usein laadittu kielellä, jota he eivät pysty lukemaan. Näin ollen 53 artiklan mukainen todistus on todennäköisesti perustana ratkaisun täytäntöönpanolle käytännössä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0096"><NO.P>96.</NO.P><TXT>Toiseksi täytäntöönpanohakemuksen kohteena olevan ratkaisun keskeisten tietojen poimimisesta ja niiden kokoamisesta erityiselle lomakkeelle vastuussa olevan viranomaisen rooli voi usein olla lähinnä tekninen. Näin ei kuitenkaan aina välttämättä ole. Asetuksen N:o 1215/2012 liitteessä I olevan lomakkeen täyttäminen edellyttää hyvin yksityiskohtaisia tietoja. On mahdollista, että osaa näistä tiedoista ei ole löydettävissä ratkaisusta, jonka täytäntöönpanoa haetaan. On ilmeistä, että nämä kysymykset voivat osittain olla riidanalaisia. Eräät kysymykset voivat edellyttää lopullisen ratkaisun tulkintaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0097"><NO.P>97.</NO.P><TXT>Lisäksi asianosaiset saattavat olla erimielisiä edellä 57 kohdassa mainittujen asetuksen N:o 1215/2012 53 artiklan soveltamisedellytysten täyttymistä koskevista kysymyksistä. Tapaus Gradbeništvo Korana<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0037"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190228">28.2.2019</DATE> (<NO.CASE>C‑579/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:162">EU:C:2019:162</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> on hyvä esimerkki tästä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0098"><NO.P>98.</NO.P><TXT>Kaikki nämä tekijät ja mahdollisuudet johtavat nähdäkseni selkeään päätelmään: 53 artiklan mukaisen todistuksen täyttämistä ei voida pitää sellaista tilannetta vastaavana hallinnollisena menettelynä, jossa henkilöä pelkästään pyydetään vahvistamaan asiakirja ilman pohdintaa tai merkittävää panosta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0099"><NO.P>99.</NO.P><TXT>Kolmanneksi katson tämän käsityksen valossa, etten pidä sellaista asetuksen N:o 1215/2012 53 artiklan tulkintaa tyydyttävänä, jossa todistuksen antavan elimen toteuttamien tehtävien (lainkäytöllinen tai hallinnollinen) luonne riippuu kussakin tapauksessa siitä, minkä tyyppisiä kysymyksiä sen käsiteltävänä on kussakin menettelyssä. Näiden asetuksen N:o 1215/2012 säännöksissä vahvistettujen tehtävien luonteen on oltava sama alusta lähtien menettelyn loppuun saakka, riippumatta siitä, osoittautuvatko ratkaisun antaneen tuomioistuimen käsittelemät kysymykset enemmän vai vähemmän monimutkaisiksi tai edellyttävätkö ne arviointia, joka tietyltä osin ylittää sen,<?PAGE NO="16"?> mitä nimenomaisesti on sisällytetty ratkaisuun, jonka täytäntöönpanoa haetaan. Yksinkertaisesti sanottuna pitäisin ongelmallisena tukea lähestymistapaa, jossa tietyn tapauksen erityispiirteet ja sattumukset voivat muuttaa asetuksen N:o 1215/2012 53 artiklan vaihtelevan geometrian menettelyksi, jota joskus pidetään lainkäyttömenettelynä ja joskus ei.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0100"><NO.P>100.</NO.P><TXT>Neljänneksi ja viimeiseksi voi olla hyödyllistä yleisemmällä tasolla palauttaa mieliin, että menettely 53 artiklan mukaisen todistuksen antamiseksi toteutuu käytännössä kansallisella tasolla <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0026" ID="QS0026"/>sisäisen toimivallan siirron<QUOT.END REF.START="QS0026" CODE="201D" ID="QE0026"/> eri muodoissa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0038"><P>Ks. <HT TYPE="ITALIC">sisäisen</HT> ja <HT TYPE="ITALIC">ulkoisen</HT> delegoinnin välillä tehtävästä erosta ratkaisuehdotukseni <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Pula Parking</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑551/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:825">EU:C:2016:825</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0096">96</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0097">97</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Vaikka 53 artiklan mukaisen todistuksen voi antaa yksittäinen tuomari tai sen antaminen on voitu delegoida tuomioistuimen muulle lakimiehelle tai muulle virkamiehelle, todistuksen antaa kuitenkin <HT TYPE="ITALIC">kansallinen tuomioistuin</HT>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0101"><NO.P>101.</NO.P><TXT>Olen sillä kannalla, että jos ennakkoratkaisupyynnön esittänyt elin on kansallisen oikeuden näkökulmasta yleisen institutionaalisen määritelmän mukainen tuomioistuin, olisi perusteltava hyvin mahdollinen väite siitä, että kyseinen elin – huolimatta sen yleisestä luonteesta lainkäyttöelimenä – hoitaisi selvästi vain hallinnollisia tehtäviä kyseessä olevan tapauksen pääasian menettelyssä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0039"><P>Ks. julkisasiamies Wahlin ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Torresi</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑58/13 ja C‑59/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:265">EU:C:2014:265</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0072">72</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0073">73</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Näyttää siltä, että unionin tuomioistuin on tehnyt tällaisen päätelmän ainoastaan tapauksissa, joissa on riidatonta, ettei kyseinen toiminta ole merkinnyt luonteeltaan lainkäytön alaan kuuluvan ratkaisun tekemistä huolimatta siitä, että ratkaisun on tehnyt lainkäyttöelin.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0040"><P>Ks. esim. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19951019">19.10.1995</DATE>, <NAME.CASE>Job Centre</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑111/94</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1995:340">EU:C:1995:340</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Sen sijaan tapauksissa, joissa tilanne oli vähemmän selvä, unionin tuomioistuin näyttää tulkinneen epäselvää tilannetta kansallisen tuomioistuimen eduksi.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0041"><P>Ks. esim. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20081216">16.12.2008</DATE>, <NAME.CASE>Cartesio</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑210/06</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2008:723">EU:C:2008:723</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0054">54</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0063">63</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0102"><NO.P>102.</NO.P><TXT>Pidän tätä lähestymistapaa järkevänä ja mahdollisesti vielä paremmin perusteltuna, kun kyse on asetuksella N:o 1215/2012 perustetusta oikeudellisen yhteistyön järjestelmästä. Koko järjestelmän, josta 53 artikla muodostaa tärkeän osan, toiminta perustuu lainkäyttöviranomaisille annettuun keskeiseen rooliin. Näin ollen kun tuomioistuin pohtii asetuksen N:o 1215/2012 säännöksiin liittyviä kysymyksiä, mahdollisuutta pyytää ennakkoratkaisua unionin tuomioistuimelta SEUT 267 artiklan nojalla ei tulisi lain yhtenäisyyden ja selkeyden varmistamiseksi tulkita liian suppeasti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0103"><NO.P>103.</NO.P><TXT>Nyt käsiteltävässä tapauksessa ei ole epäselvyyttä, etteivätkö Tribunale di Milano ja yksittäinen tuomari, jolla oletettavasti on toimivalta 53 artiklan mukaisen todistuksen antamiseen, olisi osa Italian yleistä tuomioistuinjärjestelmää. Lisäksi asetuksen N:o 1215/2012 53 artiklassa säädetty menettely ei edellä kerrotuista syistä selvästikään ole luonteeltaan vain hallinnollinen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0104"><NO.P>104.</NO.P><TXT>Edellä esitetty huomioon ottaen katson, että unionin tuomioistuimella on toimivalta vastata nyt käsiteltävässä asiassa esitettyyn kysymykseen.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">V</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Ratkaisuehdotus</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0105"><NO.P>105.</NO.P><TXT>Ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Tribunale di Milanon esittämään ennakkoratkaisupyyntöön seuraavasti:</TXT><P><LIST TYPE="NDASH"><ITEM><P>Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla <DATE ISO="20121212">12.12.2012</DATE> annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012 (uudelleenlaadittu) 53 artikla on esteenä sille, että alkuperävaltion tuomioistuin, jota on pyydetty antamaan tuomioistuimen ratkaisua koskeva todistus siitä, että ratkaisu on tullut lainvoimaiseksi, ryhtyy viran puolesta selvittämään, onko ratkaisu annettu kuluttajasopimuksiin sovellettavien toimivaltasääntöjen vastaisesti.</P></ITEM></LIST></P></NP.ECR></GR.SEQ></CONTENTS.CONCLUSION></CONCLUSION>