Väliaikainen versio

JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

DEAN SPIELMANN

9 päivänä heinäkuuta 2026 (1)

Asia C‑170/25 P

Euroopan komissio

vastaan

TP

Muutoksenhaku – Julkiset hankinnat – Unionin taloudellisten etujen suojaaminen – Kantajan sulkeminen pois kahden vuoden ajaksi vuoden 2018 varainhoitoasetuksen mukaisista ratkaisu- tai myöntämismenettelyistä, unionin varojen hoitamista koskevista valintamenettelyistä ja yhdennestätoista Euroopan kehitysrahastosta rahoitettavista myöntämismenettelyistä – Vuoden 2018 varainhoitoasetuksen 136 artiklan 1 kohdan e alakohta – Velvollisuus arvioida asianomaisen henkilön toimintaa konkreettisesti ja yksilöllisesti – Poissulkemispäätöksen oikeudellinen luonnehdinta – Kumoamis- ja vahingonkorvauskanne






 Johdanto

1.        Euroopan komissio vaatii nyt käsiteltävällä valituksella unionin tuomioistuinta kumoamaan 18.12.2024 annetun unionin yleisen tuomioistuimen tuomion TP v. komissio (T‑776/22, EU:T:2024:908; jäljempänä valituksenalainen tuomio), jolla unionin yleinen tuomioistuin kumosi komission 1.10.2022 tekemän päätöksen sulkea TP pois asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046(2) mukaisista ratkaisu- tai myöntämismenettelyistä tai asetuksella (EU) 2018/1877(3) rahoitettavista myöntämismenettelyistä ja unionin varojen hoitamista koskevista valintamenettelyistä (jäljempänä riidanalainen päätös).

2.        Unionin tuomioistuimen pyynnön mukaisesti tarkastelen ainoastaan ensimmäistä valitusperustetta. Tutkin ensin, sitovatko asiaa aiemmin käsitelleen sopimusasioissa toimivaltaisen tuomioistuimen toteamukset automaattisesti toimivaltaista tulojen ja menojen hyväksyjää (tässä tapauksessa komissiota), kun se tekee tällaisen poissulkemispäätöksen. Toiseksi arvioin sitä, onko toimivaltaisen tulojen ja menojen hyväksyjän poissulkemispäätöksen tehdäkseen suoritettava yksilöllinen tarkastelu, kuten unionin yleinen tuomioistuin katsoi, myös silloin, kun on kyse yhteisvastuullisista yrityksistä muodostuvasta konsortiosta, ja tässä yhteydessä minulla on tilaisuus käsitellä poissulkemistoimenpiteen oikeudellista luonnetta.

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

 Vuoden 2018 varainhoitoasetus

3.        Vuoden 2018 varainhoitoasetuksen 135 artiklassa, jonka otsikko on ”Unionin taloudellisten etujen suojaaminen riskien havaitsemisen, poissulkemisen ja taloudellisten seuraamusten määräämisen avulla”, säädetään seuraavaa:

”1.      Unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi komissio perustaa varhaishavainta- ja poissulkemisjärjestelmän ja vastaa sen toiminnasta.

Järjestelmän tavoitteena on helpottaa

a)      sellaisten 2 kohdassa tarkoitettujen henkilöiden tai yhteisöjen varhaista havaitsemista, jotka aiheuttavat unionin taloudellisille eduille riskin;

b)      sellaisten 2 kohdassa tarkoitettujen henkilöiden tai yhteisöjen poissulkemista, jotka ovat jossakin 136 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista poissulkemistilanteista;

c)      taloudellisen seuraamuksen määräämistä vastaanottajalle 138 artiklan nojalla.

2.      Varhaishavainta- ja poissulkemisjärjestelmää sovelletaan

a)      osallistujiin ja saajiin;

b)      yhteisöihin, joiden valmiuksia ehdokas tai tarjoaja aikoo hyödyntää, ja toimeksisaajan alihankkijoihin;

– –

4.      Päätös tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen henkilöiden tai yhteisöjen poissulkemisesta tai saajalle määrättävistä taloudellisista seuraamuksista tehdään lainvoimaisen tuomion tai 136 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa poissulkemistilanteissa lopullisen hallinnollisen päätöksen perusteella tai 143 artiklassa tarkoitetun tutkintaelimen alustavan oikeudellisen arvioinnin perusteella 136 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa kyseisten tilanteiden keskitetyn arvioinnin varmistamiseksi. – –”

4.        Vuoden 2018 varainhoitoasetuksen 136 artiklassa, jonka otsikko on ”Poissulkemisperusteet ja poissulkemispäätökset”, säädetään seuraavaa:

”1.      Toimivaltaisen tulojen ja menojen hyväksyjän on suljettava 135 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu henkilö tai yhteisö tässä asetuksessa tarkoitettujen ratkaisu- ja myöntämismenettelyjen tai unionin varojen hoitamista koskevan valintamenettelyn ulkopuolelle, jos kyseinen henkilö tai yhteisö on yhdessä tai useammassa seuraavista poissulkemistilanteista:

– –

e)      talousarviosta rahoitetun oikeudellisen sitoumuksen täytäntöönpanossa on ollut henkilön tai yhteisön osalta merkittäviä puutteita keskeisten velvoitteiden täytäntöönpanossa, mikä on

i)      johtanut oikeudellisen sitoumuksen ennenaikaiseen irtisanomiseen;

ii)      johtanut sopimussakkojen soveltamiseen tai muihin sopimuksen mukaisiin seuraamuksiin; tai

iii)      havaittu tulojen ja menojen hyväksyjän, [Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF)] tai tilintarkastustuomioistuimen suorittamien tarkastusten, tilintarkastusten tai tutkinnan yhteydessä;

– –

2.      Jos lainvoimaista tuomiota ei ole annettu tai tapauksen mukaan lopullista hallinnollista päätöstä ei ole tehty tämän artiklan 1 kohdan c, d, f, g ja h alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa tai jos on kyse tämän artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitetusta tapauksesta, toimivaltaisen tulojen ja menojen hyväksyjän on suljettava 135 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu henkilö tai yhteisö menettelyn ulkopuolelle mainituissa alakohdissa tarkoitetun toiminnan alustavan oikeudellisen arvioinnin perusteella ottaen huomioon 143 artiklassa tarkoitetun tutkintaelimen suosituksessa todetut tosiseikat tai siihen sisältyvät muut havainnot.

– –

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tosiseikat ja havainnot käsittävät erityisesti seuraavaa:

a)      tosiseikat, jotka on havaittu asetuksen (EU) 2017/1939[(4)] mukaiseen tiiviimpään yhteistyöhön osallistuvien jäsenvaltioiden osalta EPPOn, tilintarkastustuomioistuimen, OLAF:n tai sisäisen tarkastajan suorittaman tarkastuksen taikka tulojen ja menojen hyväksyjän vastuulla suoritettavan muun tarkastuksen, tilintarkastuksen tai valvonnan yhteydessä;

b)      muut kuin lopulliset hallinnolliset päätökset, joihin voi sisältyä ammattietiikkaa koskevien normien noudattamisen varmistamisesta vastaavan toimivaltaisen valvontaelimen toteuttamia kurinpitotoimia;

c)      unionin varoja 62 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdan mukaisesti hoitavien henkilöiden ja yhteisöjen päätöksissä tarkoitetut tosiseikat;

d)      unionin varoja 62 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdan mukaisesti hoitavien yhteisöjen 142 artiklan 2 kohdan d alakohdassa säädetyn mukaisesti toimittamat tiedot;

e)      komission päätökset unionin kilpailuoikeuden rikkomisista tai toimivaltaisen kansallisen viranomaisen päätökset unionin tai kansallisen kilpailuoikeuden rikkomisista.

– –”

 Direktiivi 2014/24/EU

5.        Direktiivin 2014/24/EU(5) 57 artiklan 4 kohdan g alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Hankintaviranomaiset voivat sulkea talouden toimijan pois hankintamenettelystä tai jäsenvaltiot voivat vaatia sen poissulkemista jossakin seuraavista tilanteista:

– –

g)      talouden toimijan toiminnassa on esiintynyt merkittäviä tai toistuvia puutteita aikaisemman hankintasopimuksen, hankintayksikön kanssa tehdyn aikaisemman sopimuksen tai aikaisemman käyttöoikeussopimuksen jonkin keskeisen vaatimuksen toteuttamisessa ja ne ovat johtaneet kyseisen aikaisemman sopimuksen ennenaikaiseen irtisanomiseen, vahingonkorvauksiin tai muihin vastaaviin rangaistuksiin”.

 Asian tausta

6.        Asian tausta, sellaisena kuin se käy ilmi valituksenalaisesta tuomiosta, voidaan tiivistää seuraavasti.

7.        Ensimmäisessä oikeusasteessa kantajana ollut TP teki 26.6.2009 konsortiosopimuksen kumppaninaan olleen toisen yhtiön kanssa osallistuakseen komission käynnistämään erään rakennuksen osan nykyaikaistamista koskevaa rakennusurakkaa koskevan hankintasopimuksen tekomenettelyyn.

8.        Komissio päätti valita TP:n ja sen kumppanina olleen yhtiön muodostaman konsortion hankintasopimuksen sopimuspuoleksi. Tätä koskeva sopimus tehtiin 5.10.2009. Työt aloitettiin marraskuussa 2009, ja ne saatiin päätökseen marraskuussa 2011.

9.        Helmikuussa 2012 rakennuksen osan toiminnassa todettiin häiriöitä. Kumppanina ollut yhtiö suoritti konsortion nimissä korjaukset töistä vastanneen insinöörin tekemän selvityksen perusteella. Komissio oli tyytymätön tehtyihin korjauksiin, ja se lähetti 17.12.2013 konsortiolle ilmoituksen sopimuksen ennenaikaisesta irtisanomisesta. Konsortio puolestaan lähetti 14.1.2014 ilmoituksen kyseisen sopimuksen irtisanomisesta.

10.      Komissio ja konsortio saattoivat riitansa riidanratkaisukomitean käsiteltäväksi. Kyseinen komitea totesi 3.7.2014, että rakennuksen osan toimintaan liittyneet ongelmat johtuivat suunnittelu‑ ja toteutusvirheistä, joista sekä komissio että konsortio olivat vastuussa. Komissio vaati rakennuksen osasta uutta selvitystä, ja sen perusteella annettiin 17.7.2017 tiedoksi raportti. Komissio käynnisti 15.9.2017 muun muassa kyseisen raportin perusteella Kansainvälisen kauppakamarin (ICC) välityssääntöjen mukaisen välimiesmenettelyn.

11.      Kansainvälisen kauppakamarin yhteyteen perustettu välitystuomioistuin (jäljempänä välitystuomioistuin) antoi 11.2.2020 osatuomion, jossa se totesi, että riidanalaisen sopimuksen mukaisesti tehtyihin töihin liittyi 6 757 virhettä, jotka kuuluivat 60‑prosenttisesti komission vastuun ja 40‑prosenttisesti konsortion vastuun piiriin. Välitystuomioistuin katsoi 19.7.2022 antamassaan lopullisessa välitystuomiossa konsortion toimineen törkeän huolimattomasti ja velvoitti TP:n ja sen kumppanina olleen yhtiön maksamaan unionille yhteisvastuullisesti summan, joka vastasi rakennuksen osan välttämättömiä korjauskustannuksia. Välitystuomioistuimen molemmista tuomioista nostettiin kanne.

12.      Komissio saattoi asian helmikuussa 2021 vuoden 2018 varainhoitoasetuksen 143 artiklan nojalla perustetun toimielinten yhteisen tutkintaelimen käsiteltäväksi, jonka tehtävänä on muun muassa antaa komission tai muiden unionin toimielinten ja elinten sille esittämistä pyynnöistä suosituksia poissulkemispäätöksistä tai taloudellisten seuraamusten määräämisestä.

13.      Komissio antoi kyseisen tutkintaelimen suosituksesta riidanalaisen päätöksen 1.10.2022.

 Riidanalainen päätös

14.      Tässä päätöksessä komissio ensinnäkin muistutti konsortioon viitaten asiayhteydestä ja tosiseikoista, jotka oli todettu välitystuomioistuimen osatuomion ja lopullisen välitystuomion perusteella, eli siitä, että 60 prosenttia oli rakennuttajan (tässä tapauksessa komission) ja 40 prosenttia sopimuspuolen (tässä konsortion) vastuulla ja että konsortion laiminlyöntien merkittävän laajuuden vuoksi TP:n toiminta osana konsortiota oli törkeän huolimatonta. Tämän jälkeen komissio tutki riidanalaisessa päätöksessä TP:n väitteet ja hylkäsi ne yksi toisensa jälkeen. Lopuksi se arvioi tosiseikkoja ja totesi, että TP oli ”osana konsortiota” laiminlyönyt mainitut eri sopimusvelvoitteet.

15.      Komissio päätti toimivaltaisena tulojen ja menojen hyväksyjänä TP:hen sovellettavien lieventävien ja raskauttavien seikkojen perusteella sulkea tämän pois kahden vuoden ajaksi vuoden 2018 varainhoitoasetuksen mukaisista hankintamenettelyistä ja unionin varojen hoitamista koskevista valintamenettelyistä sekä yhdennestätoista Euroopan kehitysrahastosta asetuksen 2018/1877 perusteella rahoitettavista hankintamenettelyistä, koska se oli syyllistynyt merkittävään laiminlyöntiin unionin talousarviosta rahoitetun sopimuksen täyttämisen kannalta keskeisten velvoitteiden noudattamisessa, mikä johti kyseisen sopimuksen ennenaikaiseen irtisanomiseen.

 Valituksenalainen tuomio

16.      TP nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 13.12.2022 toimittamallaan kannekirjelmällä kanteen, jossa se vaati riidanalaisen päätöksen kumoamista, aiheutuneen vahingon korvaamista ja komission velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut. TP vetosi vaatimuksensa tueksi kolmeen kanneperusteeseen. Unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi valituksenalaisella tuomiolla TP:n ensimmäisen kanneperusteen, kumosi riidanalaisen päätöksen ja katsoi, ettei kahta muuta kanneperustetta ollut tarpeen tutkia.

17.      Kantaja väitti ensimmäisessä kanneperusteessaan, että vuoden 2018 varainhoitoasetuksen 136 artiklan 1 kohdan e alakohdan nojalla toimivaltaisen tulojen ja menojen hyväksyjän on tutkittava yksilöllisesti asianomaisen henkilön tai yhteisön toiminta, mitä komissio ei ollut tehnyt käsiteltävässä asiassa.

18.      Unionin yleinen tuomioistuin ilmoitti aluksi, että se vastaa väitteeseen kahdessa vaiheessa.(6) Ensimmäisessä vaiheessa se tulkitsi tätä säännöstä sanamuodon mukaisesti, asiayhteyden perusteella ja teleologisesti ja totesi, että sopimusasioissa toimivaltaisen tuomioistuimen (tässä välitystuomioistuimen) tekemän sopimusvelvoitteiden laiminlyöntiä koskevan toteamuksen ja toimivaltaisen tulojen ja menojen hyväksyjän (tässä komission) tekemän poissulkemispäätöksen välillä ei ole automaattista yhteyttä.(7) Toisessa vaiheessa se tutki, onko asianomaisen henkilön toimintaa tutkittava yksilöllisesti ennen poissulkemispäätöksen tekemistä, ja totesi, että tällainen velvollisuus on olemassa.(8) Unionin yleinen tuomioistuin totesi tässä asiassa, että komissio oli, kuten se myönsi istunnossa, perustanut kantansa riidanalaisessa päätöksessä ainoastaan kantajan yhteisvastuuseen konsortion jäsenenä ottamatta huomioon kantajan omaa toimintaa ja tutkimatta kummankin sopimuspuolen yksilöllistä vastuuta.(9)

 Asian käsittelyn vaiheet unionin tuomioistuimessa ja asianosaisten vaatimukset

19.      Komissio valitti valituksenalaisesta tuomiosta unionin tuomioistuimen kirjaamoon 28.2.2025 toimittamallaan asiakirjalla. Se vaatii, että unionin tuomioistuin kumoaa valituksenalaisen tuomion ja ratkaisee asian itse hylkäämällä riidanalaisesta päätöksestä nostetun kumoamiskanteen sen vastineessa esitetyin perustein. Toissijaisesti se vaatii, että unionin tuomioistuin palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta tämä tutkisi kaksi muuta kumoamiskanteen tueksi esitettyä perustetta. Se vaatii, että TP velvoitetaan korvaamaan kaikki tästä menettelystä ja unionin yleisessä tuomioistuimessa käydystä menettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

20.      TP vaatii, että unionin tuomioistuin hylkää valituksen ja velvoittaa komission korvaamaan kaikki tästä menettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

 Asian tarkastelu

21.      Valituksensa tueksi komissio esittää kaksi perustetta.(10) Ensimmäisessä valitusperusteessaan, jota tässä ratkaisuehdotuksessa pelkästään tarkastellaan, komissio väittää, että unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisesta tuomiosta ilmenevä kaksivaiheinen päättely johti siihen, että se teki oikeudellisen virheen tulkitessaan vuoden 2018 varainhoitoasetuksen 136 artiklan 1 kohdan e alakohtaa. Komissio väittää ensinnäkin, ettei kyseinen artikla ole esteenä sille, että sen poissulkemispäätös perustuu pääasiallisesti tai jopa yksinomaan välitystuomioistuimen toteamuksiin (ensimmäinen vaihe). Toiseksi se kiistää sen, että toimivaltainen tulojen ja menojen hyväksyjä olisi velvollinen tutkimaan asianomaisen yhteisön toimintaa yksilöllisesti ennen poissulkemispäätöksen tekemistä, kun sopimuspuolena olevassa konsortiossa noudatetaan yhteisvastuuta (toinen vaihe).

22.      Tarkastelen näitä kahta komission väitettä peräjälkeen.

 Sopimusasioissa toimivaltaisen tuomioistuimen toteamusten vaikutukset poissulkemispäätökseen: ei automaattista vaikutusta

23.      Aluksi on syytä palauttaa mieleen, että unionin toimielinten, elinten ja laitosten tekemiin hankintasopimuksiin sovellettavat säännöt perustuvat paitsi hankintaviranomaisen ja talouden toimijan välisestä sopimuksesta johtuvaan sopimussuhteeseen sovellettavaan järjestelmään myös vuoden 2018 varainhoitoasetuksen säännösten muodostamaan hallinnolliseen järjestelmään.

24.      Näin ollen hankintaviranomaisen (tässä tapauksessa komission) ja sen sopimuspuolen välisen sopimussuhteen rinnalla kyseisen toimielimen toimivaltainen tulojen ja menojen hyväksyjä voi vuoden 2018 varainhoitoasetuksen nojalla tietyissä olosuhteissa tehdä poissulkemispäätöksen sellaisen henkilön tai yhteisön osalta, joka aiheuttaa unionin taloudellisille eduille riskin. Tämän jälkeen henkilö tai yhteisö merkitään luetteloon henkilöistä ja yhteisöistä, jotka on suljettu unionin talousarviosta rahoitettavien hankintojen ulkopuolelle.(11)

25.      Komission perusteluissa tuodaan esiin kysymys yhtäältä sopimussuhteeseen sovellettavan järjestelmän ja toisaalta poissulkemispäätöstä sääntelevään vuoden 2018 varainhoitoasetukseen perustuvan hallinnollisen järjestelmän välisestä suhteesta.

26.      Vaikka komissio näyttää myöntävän, että toimivaltaisen tulojen ja menojen hyväksyjän on suoritettava tosiseikkojen oikeudellinen luonnehdinta, se väittää, että toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin katsoi, tämä luonnehdinta voi perustua automaattisesti sopimusasioissa toimivaltaisen tuomioistuimen ratkaisuun.

27.      Nämä perustelut on mielestäni hylättävä, koska ne antaisivat toimivaltaiselle tulojen ja menojen hyväksyjälle mahdollisuuden olla tarkastelematta kyseessä olevia laiminlyöntejä yksilöllisesti.

28.      On totta, että nämä kaksi oikeudellista järjestelmää, sopimussuhteeseen sovellettava järjestelmä ja hallinnollinen järjestelmä, eivät ole toisistaan riippumattomia, sillä poissulkemispäätös tehdään muun muassa silloin, kun asianomainen henkilö tai yhteisö on vuoden 2018 varainhoitoasetuksen 136 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitetussa tilanteessa, jossa ”talousarviosta rahoitetun oikeudellisen sitoumuksen täytäntöönpanossa on ollut [tämän osalta] merkittäviä puutteita keskeisten velvoitteiden täytäntöönpanossa”, Tässä yhteydessä sopimusasioissa toimivaltaisen tuomioistuimen tosiseikkoja koskevat toteamukset sopimusvelvoitteiden laiminlyönneistä voivat johtaa siihen, että toimivaltainen tulojen ja menojen hyväksyjä tekee vuoden 2018 varainhoitoasetukseen perustuvan poissulkemispäätöksen.(12) Tässä suhteessa sopimusvelvoitteiden laiminlyönnin ja hallinnollisen poissulkemistoimenpiteen välillä on läheinen yhteys. Tätä ei myöskään ole kiistetty.

29.      Tällainen yhteys ei kuitenkaan merkitse sitä, että sopimusasioissa toimivaltaisen tuomioistuimen toteamukset johtaisivat automaattisesti poissulkemispäätökseen, ja näin on seuraavista syistä.

30.      Ensinnäkin vuoden 2018 varainhoitoasetuksen 136 artiklan 1 kohdan e alakohdan sanamuodossa viitataan siihen, että sopimuspuolen ”keskeisten” velvoitteiden täyttämisessä on ollut ”merkittäviä” puutteita. Tästä seuraa, että vaikka sopimusvelvoitteiden laiminlyönti olisi johtanut sopimuksen ennenaikaiseen irtisanomiseen taikka sopimussakkojen soveltamiseen tai muihin sopimuksen mukaisiin seuraamuksiin, se ei välttämättä täytä poissulkemispäätöksen soveltamisen edellytyksiä. Toimivaltaisen tulojen ja menojen hyväksyjän harkintavaltaa poissulkemispäätöksen tekemisessä ei voida kiistää, ja se koskee paitsi kyseisen sopimusvelvoitteen ”keskeistä” luonnetta myös kyseessä olevan sopimusvelvoitteen ”merkittävyyttä”.(13)

31.      Korostan, että sopimukseen perustuvalla seuraamuksella (sopimuksen ennenaikainen irtisanominen ja/tai sopimussakkojen maksaminen) ja poissulkemisella, joka on luonteeltaan hallinnollinen seuraamus, ei pyritä samaan päämäärään, koska ensin mainitun tarkoituksena on määrätä seuraamus siitä, että talouden toimija on laiminlyönyt sopimusvelvoitteensa toista sopimuspuolta kohtaan, kun taas jälkimmäisellä on eri tarkoitus eli unionin taloudellisten etujen suojaaminen. Jos asia riitautetaan, sopimusasioissa toimivaltaisessa tuomioistuimessa ja poissulkemisen laillisuutta arvioivassa tuomioistuimessa nostettavilla kanteilla ja niiden tueksi esitettävillä perusteilla on eri perusta.(14) Näiden kahden toimenpiteen oikeudellista luonnetta ja tavoitteita koskeva ero merkitsee sitä, että toimivaltaisen tulojen ja menojen hyväksyjän on poikettava sopimusoikeuden logiikasta ja tehtävä oma arviointinsa unionin talousarvion suojaamista koskevan tavoitteen perusteella.

32.      Kuten unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 41 kohdassa, nämä vuoden 2018 varainhoitoasetukseen perustuvat edellytykset, jotka eroavat sopimuksen ehdoista, antavat toimivaltaiselle tulojen ja menojen hyväksyjälle harkintavaltaa, jonka perusteella se voi luonnehtia kyseessä olevat tosiseikat eri tavalla kuin sopimusasioissa toimivaltainen tuomioistuin.

33.      Toiseksi se, ettei sopimusasioissa toimivaltaisen tuomioistuimen toteaman sopimusvelvoitteiden laiminlyönnin ja toimivaltaisen tulojen ja menojen hyväksyjän tekemän poissulkemispäätöksen välillä ole automaattista yhteyttä, ilmenee myös asiayhteydestä, johon vuoden 2018 varainhoitoasetuksen 136 artiklan 1 kohta kuuluu.

34.      Kyseisen asetuksen johdanto-osan 76 perustelukappaleessa nimittäin todetaan, että ”mahdollisuus tehdä päätöksiä poissulkemisesta ja taloudellisten seuraamusten määräämisestä ei ole riippuvainen mahdollisuudesta soveltaa sopimuksen mukaisia seuraamuksia, kuten sopimussakkoja”.(15)

35.      Lisäksi vuoden 2018 varainhoitoasetuksen 136 artiklan 2 kohdassa säädetään, että jos lainvoimaista tuomiota ei ole annettu, kuten tässä tapauksessa, toimivaltaisen tulojen ja menojen hyväksyjän on arvioitava tilannetta ”ottaen huomioon” mainitun asetuksen 143 artiklassa tarkoitetun tutkintaelimen suosituksessa todetut tosiseikat tai siinä esitetyt muut havainnot.

36.      Kuten unionin yleinen tuomioistuin korosti valituksenalaisen tuomion 46 kohdassa, vuoden 2018 varainhoitoasetuksen 136 artiklan 1 kohdan e alakohdan sanamuoto myös eroaa kyseisen säännöksen b, c, d, f, g ja h alakohdan sanamuodosta, koska e alakohdassa viitataan suoraan kyseessä olevaan käyttäytymiseen eikä tuomioon tai hallinnolliseen päätökseen, jolla toimivaltaisesta tulojen ja menojen hyväksyjästä erillinen viranomainen – esimerkiksi sopimusasioissa toimivaltainen tuomioistuin – olisi ensin luonnehtinut tätä käyttäytymistä.

37.      Tämä lähestymistapojen ero vahvistaa sen, että vaikka sopimussuhteessa tehty luonnehdinta onkin yksi huomioon otettavista seikoista, se ei kuitenkaan voi automaattisesti sitoa toimivaltaista tulojen ja menojen hyväksyjää, joka säilyttää harkintavaltansa poissulkemispäätöstä tehdessään.

38.      Lisään vielä, että vuoden 2018 varainhoitoasetuksen 136 artiklan 3 kohdan mukaan toimivaltaisen tulojen ja menojen hyväksyjän on tehtävä poissulkemispäätös suhteellisuusperiaatetta noudattaen ja erityisesti ottaen huomioon raskauttavat tai lieventävät seikat, jotka liittyvät esimerkiksi tilanteen vakavuuteen, kyseisestä toiminnasta kuluneeseen aikaan, toiminnan kestoon, sen mahdolliseen toistumiseen, sen tahallisuuteen, kyseessä oleviin määriin ja asianomaisen henkilön yhteistyöhön. Toimivaltaisen tulojen ja menojen hyväksyjän harkintavaltaa on näin ollen välttämättä käytettävä suhteellisuusperiaatteen mukaisesti, mikä sulkee pois komission puoltaman automaattisen yhteyden.(16)

39.      Vastaavasti vuoden 2018 varainhoitoasetuksen 136 artiklan muissa kohdissa annetaan toimivaltaiselle tulojen ja menojen hyväksyjälle harkintavaltaa. Kyseisen säännöksen 5 kohdassa säädetään, että jos muodostuu ”vakava ja välitön uhka unionin taloudellisille eduille”, väliaikaisesta poissulkemisesta voidaan päättää ilman tämän asetuksen 143 artiklassa tarkoitetun tutkintaelimen suositusta, mikä edellyttää uhkan arviointia. Lisäksi kyseisen säännöksen 6 ja 7 kohdassa säädetään tapauksista, joissa poissulkemista ei tehdä, erityisesti silloin, jos asianomainen henkilö tai yhteisö on toteuttanut korjaavia toimenpiteitä, mikä merkitsee sitä, että toimivaltainen tulojen ja menojen hyväksyjä käyttää harkintavaltaansa tältä osin.

40.      Tästä seuraa, että asiayhteys, johon vuoden 2018 varainhoitoasetuksen 136 artiklan 1 kohdan e alakohta kuuluu, tukee sitä, että toimivaltaisella tulojen ja menojen hyväksyjällä on harkintavaltaa, ja sitä, ettei sopimusasioissa toimivaltaisen tuomioistuimen toteamusten ja poissulkemispäätöksen välillä ole automaattista yhteyttä.

41.      Tätä päätelmää ei mielestäni voida kyseenalaistaa komission väitteellä, jonka mukaan sopimuspuolten sopimuskäyttäytymisen arvioiminen on olennaista ja jonka mukaan toimivaltaisen tulojen ja menojen hyväksyjän on aina perusteltava poissulkemispäätöksensä riippumatta siitä, onko esitettynä perusteena sopimusvelvoitteiden laiminlyönti vai jokin muu vuoden 2018 varainhoitoasetuksen 136 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu peruste. Mielestäni nämä seikat eivät nimittäin ole millään tavoin ristiriidassa toimivaltaisen tulojen ja menojen hyväksyjän harkintavallan kanssa, erityisesti sen määrittämiseksi, onko laiminlyönti ”merkittävä” ja koskeeko se ”keskeisiä” velvoitteita. Se, että sen on perusteltava poissulkemispäätöksensä tässä suhteessa, tukee nimenomaan sen harkintavaltaa, jota sen on käytettävä perustellusti, jotta myös kanteen nostaminen on mahdollista. Ei voida etenkään sulkea pois mahdollisuutta, että toimivaltainen tulojen ja menojen hyväksyjä katsoo, että sopimusasioissa toimivaltaisen tuomioistuimen toteamat sopimusvelvoitteiden laiminlyönnit eivät ole sellaisia, että ne johtaisivat poissulkemiseen, tai että ne ovat vanhentuneet, tai että kyseiset laiminlyönnit johtuvat toisesta yhteisöstä tai että vastuussa oleva yhteisö on tällä välin toteuttanut toimenpiteitä, joiden perusteella voidaan katsoa, ettei se aiheuta tai enää aiheuta riskiä unionin talousarviolle. Tällainen tulkinta on myös komission mainitseman hyvän hallinnon periaatteen mukainen, ja se edellyttää, että toimivaltainen toimielin tutkii huolellisesti ja puolueettomasti kaikki käsiteltävänä olevan tapauksen kannalta merkitykselliset seikat.

42.      Vaikka toimivaltainen tulojen ja menojen hyväksyjä voi ottaa tai on jopa velvollinen ottamaan huomioon sopimusasioissa toimivaltaisen tuomioistuimen tosiseikkoja koskevat toteamukset vuoden 2018 varainhoitoasetuksen 136 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitetun toiminnan oikeudellisessa luonnehdinnassa, on kuitenkin toimivaltaisen tulojen ja menojen hyväksyjän tehtävä arvioida kyseistä toimintaa asetuksen erityisessä yhteydessä ja sen tavoitteiden perusteella. En ymmärrä, miten tämä asettaisi toimivaltaiselle tulojen ja menojen hyväksyjälle, kuten komissio väittää, ”liian suuren todistustaakan”, sillä kyse ei ole todistustaakasta vaan riippumattoman arvioinnin suorittamisesta aiempien toteamusten tai aiemmin todettujen tosiseikkojen perusteella.

43.      Kolmanneksi komissio väittää toissijaisesti vuoden 2018 varainhoitoasetuksen 136 artiklan 1 kohdan e alakohdan teleologisesta ja historiallisesta tulkinnasta, että unionin yleisen tuomioistuimen virheellinen tulkinta, jonka mukaan sopimusrikkomuksen toteamisen ja toimivaltaisen tulojen ja menojen hyväksyjän poissulkemispäätöksen tekemisen välillä ei ole automaattista yhteyttä, johtuu myös virheellisestä toteamuksesta, jonka mukaan unionin lainsäätäjä olisi tarkoittanut ottaa käyttöön itsenäisen seuraamusjärjestelmän ja näin ollen katsonut, että poissulkemistilanteet olivat rinnastettavissa seuraamuksiin.

44.      Muistutan, että unionin yleinen tuomioistuin totesi kyseisen säännöksen historiallisen ja teleologisen tulkintansa yhteydessä, että unionin lainsäätäjän tarkoituksena on alusta alkaen ollut ottaa käyttöön itsenäinen seuraamusjärjestelmä, joka on pidetty voimassa ja jota on ajan myötä kehitetty muun muassa vuoden 2018 varainhoitoasetuksen antamisen yhteydessä.(17) Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan ”ei voida olettaa, että toimivaltaisesta tulojen ja menojen hyväksyjästä erillisen viranomaisen toteamus tuottamuksesta, josta säädetään kansallisessa tai unionin lainsäädännössä, ja se, että toimivaltainen tulojen ja menojen hyväksyjä toteuttaa varainhoitoasetuksella käyttöön otetun itsenäisen seuraamusjärjestelmän mukaisen poissulkemistoimenpiteen, olisivat automaattisesti yhteydessä toisiinsa”.(18) Lisäksi se totesi, että tämän asetuksen mukaisella itsenäisellä seuraamusjärjestelmällä on sen käyttöönotosta lähtien pyritty erityisiin yleisen edun mukaisiin tavoitteisiin, jotka eroavat sopimuksen asianmukaisesta täyttämisestä tai sopimuspuolten suojaamisesta ja korvausten maksamisesta niille, jotka pyritään varmistamaan sopimusperusteista vastuuta koskevalla järjestelmällä. Unionin yleinen tuomioistuin päätteli, että vuoden 2018 varainhoitoasetuksella käyttöön otetun seuraamusjärjestelmän tavoitteiden ja sopimusperusteista vastuuta koskevan järjestelmän tavoitteiden välinen ero vahvistaa sen, ettei automaattista yhteyttä ole.(19)

45.      Vaikka unionin yleisen tuomioistuimen käyttämiin sanamuotoihin, jotka komissio on riitauttanut, suhtautuisikin varauksellisesti, nähdäkseni unionin yleisen tuomioistuimen päättely on kuitenkin hyväksyttävä.

46.      Voidaan nimittäin pohtia, onko unionin lainsäätäjä halunnut vuoden 2018 varainhoitoasetuksella säilyttää luonnehdinnan ”seuraamukseksi”, joka koski poissulkemispäätöksiä asetuksen (EU, Euratom) N:o 977/2012,(20) sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EU, Euratom) 2015/1929,(21) soveltamisaikana. Tässä yhteydessä on huomattava, että kuten komissio korostaa, asetuksessa N:o 966/2012, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella 2015/1929, käytettiin poissulkemispäätösten osalta ilmaisua ”hallinnolliset seuraamukset”.(22) Näin ei ole enää vuoden 2018 varainhoitoasetuksessa, jolla päivitetään ja yksinkertaistetaan unionin talousarvion laatimista ja täytäntöönpanoa koskevia sääntöjä.(23)

47.      Unionin yleisen tuomioistuimen päättelyllä pyritään kuitenkin osoittamaan, että vuoden 2018 varainhoitoasetuksessa säädetyllä poissulkemisjärjestelmällä on sen käyttöönotosta lähtien pyritty erityisiin yleisen edun mukaisiin tavoitteisiin, jotka eroavat sopimuksen asianmukaisesta täyttämisestä tai sopimuspuolten suojaamisesta ja korvausten maksamisesta niille, jotka pyritään varmistamaan sopimusperusteista vastuuta koskevalla järjestelmällä, ja tämä päättely on hyväksyttävä.

48.      Näin ollen komission väittämä virhe poissulkemispäätösten luonnehtimisessa itsenäiseksi ”seuraamusjärjestelmäksi” ei mielestäni ole tehokas peruste todeta, että unionin yleinen tuomioistuin olisi tehnyt virheen todetessaan, että sopimusasioissa toimivaltaisen tuomioistuimen toteamusten ja poissulkemispäätöksen välillä ei ole automaattista yhteyttä.

49.      Edellä esitetystä seuraa, että vaikka vuoden 2018 varainhoitoasetukseen perustuvan poissulkemisjärjestelmän ja sopimussuhteeseen sovellettavan järjestelmän välillä on tiettyjä yhteyksiä, ne eivät riitä osoittamaan, että sopimusasioissa toimivaltaisen tuomioistuimen toteamusten ja poissulkemispäätöksen välillä olisi automaattinen yhteys.

 Velvollisuus tutkia asianomaisen henkilön toiminta yksilöllisesti

50.      Päättelynsä toisessa vaiheessa unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi vuoden 2018 varainhoitoasetuksen 136 artiklan 1 kohdan e alakohtaa ja totesi, että toimivaltaisen tulojen ja menojen hyväksyjän suorittaman tutkinnan on oltava yksilöllinen ja konkreettinen. Se tukeutui ensinnäkin analogisesti tuomioon HSC Baltic ym.,(24) joka annettiin direktiivin 2014/24 osalta, ja katsoi, että velvollisuus arvioida asianomaisen henkilön toimintaa konkreettisesti ja yksilöllisesti on voimassa sitäkin suuremmalla syyllä silloin, kun unionin toimielimet ja laitokset soveltavat vuoden 2018 varainhoitoasetusta.(25) Toiseksi se totesi valituksenalaisen tuomion 72–73 kohdassa, että tämä velvollisuus on sitäkin tärkeämpi seuraamusten henkilökohtaisuuden yleisen periaatteen kannalta, sillä unionin tuomioistuin piti tuomiossa Vialto Consulting v. komissio(26) poissulkemisseuraamusta pääasiallisesti rangaistusluonteisena. Kolmanneksi se lisäsi, että kyseinen toimielin tai elin voi yksilöidä kunkin osallistujan suoritteet, jotta kunkin osallistujan yksilöllinen vastuu vuoden 2018 varainhoitoasetuksella käyttöön otetun seuraamusjärjestelmän kannalta voidaan määrittää, ja tämä vastuu on osallistujien mahdollisesta sopimusperusteisesta yhteisvastuusta erillinen.(27)

51.      Komissio riitauttaa tämän unionin yleisen tuomioistuimen päättelyn toisen vaiheen kolmessa suhteessa. Ensinnäkin se katsoo, ettei analogialla tuomion HSC Baltic kanssa ole merkitystä. Toiseksi se väittää, että yhteisvastuun tarkoituksena on suojata hankintaviranomaisen etuja, ettei se sulje pois TP:n yksilöllistä vastuuta ja että unionin yleisen tuomioistuimen tulkinta estää toimivaltaista tulojen ja menojen hyväksyjää ottamasta asianmukaisesti huomioon sopimuspuolten vastuuta. Kolmanneksi se väittää, että unionin yleinen tuomioistuin piti poissulkemispäätöstä virheellisesti rikosoikeudellisena seuraamuksena.

 Tuomion HSC Baltic analogisen soveltamisen merkitys

52.      Komissio riitauttaa ensinnäkin valituksenalaisen tuomion 64–71 kohdan, joissa unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi vuoden 2018 varainhoitoasetuksen 136 artiklan 1 kohdan e alakohtaa analogisesti direktiivin 2014/24 57 artiklan 4 kohdan g alakohdan kanssa. Komission mukaan nyt käsiteltävän asian ja tuomion HSC Baltic taustalla olleen asian oikeudelliset seikat ja tosiseikat ovat erilaiset. Se korostaa, että kriteerit, joita toimivaltainen tulojen ja menojen hyväksyjä käyttää vuoden 2018 varainhoitoasetuksen 136 artiklan 1 kohdan e alakohdan soveltamiseksi, ja kriteerit, joita kansalliset viranomaiset noudattavat direktiivin 2014/24 57 artiklan 4 kohdan g alakohdan täytäntöönpanemiseksi annettujen asiaa koskevien kansallisten sääntöjen nojalla, ovat erilaiset, koska kyseisessä direktiivissä säädetään ainoastaan puitesäännöistä, jotka on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä.

53.      Tämä väite ei ole mielestäni vakuuttava.

54.      On totta, että nyt käsiteltävän valitusasian oikeudelliset seikat ja tosiseikat eroavat tuomioon HSC Baltic johtaneessa asiassa kyseessä olleista oikeudellisista seikoista ja tosiseikoista. Erityisesti jäsenvaltioiden viranomaisten hankintamenettelyistä poissulkemiseen sovellettavat säännöt perustuvat täytäntöönpanoa edellyttäviin direktiiveihin, muun muassa tuomioon HSC Baltic(28) johtaneessa asiassa kyseessä olleeseen direktiiviin 2014/24, toisin kuin vuoden 2018 varainhoitoasetus, joka koskee unionin toimielinten tekemiä hankintasopimuksia.

55.      Molemmissa tapauksissa on kuitenkin kyse julkisiin hankintoihin sovellettavista oikeussäännöistä ja hankintamenettelyjen ulkopuolelle sulkemista koskevista säännöstöistä. Lisäksi kyseessä olevat kaksi säännöstä ovat samankaltaisia, ja niissä viitataan samoihin käsitteisiin.(29) Niiden yhteisenä tarkoituksena on antaa hankintaviranomaisille mahdollisuus sulkea talouden toimija hankintamenettelyn ulkopuolelle, jos se ei ole luotettava. Lisäksi tietyissä vuoden 2018 varainhoitoasetuksen johdanto-osan perustelukappaleissa viitataan nimenomaisesti direktiiviin 2014/14.(30)

56.      Näin ollen unionin yleisen tuomioistuimen vuoden 2018 varainhoitoasetuksen 136 artiklan 1 kohdan e alakohtaa tulkitessaan tekemä analogia direktiivin 2014/24 57 artiklan 4 kohdan g alakohdan vastaavia säännöksiä koskevan oikeuskäytännön kanssa on mielestäni hyväksyttävä unionin oikeuden johdonmukaisuuden ja unionin lainsäätäjän tällä alalla tavoittelemien päämäärien saavuttamisen varmistamiseksi.(31)

57.      Tuomiossa HSC Baltic unionin tuomioistuin katsoi, että direktiivin 2014/24 saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä oli otettava huomioon se, että jos hankintasopimus irtisanotaan sen vuoksi, että sen toteuttamisessa on esiintynyt merkittäviä tai toistuvia puutteita, talouden toimijaa ei voida automaattisesti luokitella epäluotettavaksi ja sulkea tilapäisesti pois hankintamenettelyistä ilman, että sen toimintaa on ensin arvioitu ”konkreettisesti ja yksilöllisesti” ottamalla huomioon kaikki merkitykselliset seikat, erityisesti ne, jotka kyseinen toimija on esittänyt osoittaakseen tällaisen luokittelun virheelliseksi.(32)

58.      Katson näin ollen, että unionin yleinen tuomioistuin päätteli tästä perustellusti, että ”velvollisuus arvioida asianomaisen henkilön toimintaa konkreettisesti ja yksilöllisesti kaikkien merkityksellisten seikkojen valossa – velvollisuus, josta jäsenvaltion sillä direktiivin 2014/24 täytäntöönpanon yhteydessä olevasta harkintavallasta huolimatta on säädettävä lainsäädännössään – on voimassa sitäkin suuremmalla syyllä silloin, kun unionin toimielimet ja laitokset soveltavat vuoden 2018 varainhoitoasetusta”.(33)

59.      Totean vielä, että unionin yleisen tuomioistuimen tekemästä analogiasta riippumatta suhteellisuusperiaatetta sovelletaan poissulkemiseen(34) ja että toimivaltaisen tulojen ja menojen hyväksyjän on tällaisen päätöksen tehdessään arvioitava konkreettisesti ja yksilöllisesti kyseessä olevan talouden toimijan tai yhteisön asennetta kaikkien merkityksellisten seikkojen perusteella.(35)

60.      Edellä esitetyn perusteella katson, että unionin yleinen tuomioistuin ei tehnyt oikeudellista virhettä, kun se tarkasteli analogisesti tuomiota HSC Baltic ja katsoi, että toimivaltaisen tulojen ja menojen hyväksyjän on arvioitava asianomaisen henkilön toimintaa konkreettisesti ja yksilöllisesti ennen tämän poissulkemista vuoden 2018 varainhoitoasetuksen 136 artiklan 1 kohdan e alakohdan nojalla, mikä seuraa myös suhteellisuusperiaatteesta.

 Sopimuspuolena olevan ryhmittymän jäsenten yhteisvastuun vaikutus

61.      Toiseksi komissio väittää, että vuoden 2018 varainhoitoasetuksen 136 artiklan 1 kohdan e alakohtaa sovelletaan tilanteissa, joissa sopimuspuolet ovat yhteisvastuussa sopimuksen täyttämisestä, eikä toimivaltaisen tulojen ja menojen hyväksyjän tarvitse tehdä eroa konsortion, jonka kanssa sopimus on tehty, kunkin kumppanin velvoitteiden välillä.(36) Komissio korostaa, että tämän yhteisvastuun tarkoituksena on suojata hankintaviranomaisen etuja, eikä se sulje pois TP:n yksilöllistä vastuuta. Se toteaa myös, että kummankin sopimuskumppanin yksilöllisen vastuun määrittäminen edellyttäisi niiden tehtävien välistä erityistä erottelua, mikä kuuluu kyseisten kumppanien keskinäisten järjestelyjen piiriin eikä toimivaltaisen tulojen ja menojen hyväksyjän tehtäviin.

62.      Tämä väite on mielestäni hylättävä.

63.      Kuten komissio korostaa, vuoden 2018 varainhoitoasetuksen 136 artiklan 1 kohdan e alakohtaa sovelletaan tilanteisiin, joissa sopimuspuolet ovat yhteisvastuussa sopimuksen täyttämisestä, eikä tämä yhteisvastuu sulje pois ryhmittymän jäsenen yksilöllistä vastuuta.

64.      Sopimussuhteessa sovellettava yhteisvastuu, jonka tarkoituksena voi olla hankintaviranomaisen etujen suojaaminen, ei kuitenkaan voi johtaa siihen, että toimivaltaisen tulojen ja menojen hyväksyjän vuoden 2018 varainhoitoasetuksen perusteella toteuttamaan poissulkemiseen sovellettavassa hallinnollisessa järjestelmässä kyseisen tulojen ja menojen hyväksyjän ei tarvitsisi tutkia erikseen poissulkemisen kohteena olevan henkilön toimintaa.

65.      Sopimusperusteinen yhteisvastuu on nimittäin erillinen ryhmittymän, tässä konsortion, muodostavien toimijoiden yksilöllisestä vastuusta, joka voi johtaa poissulkemispäätöksen tekemiseen. Erityisesti ryhmittymän muodostavien toimijoiden tehtävät ja velvoitteet eivät välttämättä ole samanlaiset. Tämä käy ilmi konsortiosopimuksesta nyt käsiteltävässä asiassa. Ei myöskään voida sulkea pois sitä, että talouden toimija on syyllistynyt vakavampiin laiminlyönteihin, jotka oikeuttavat suuremman yksilöllisen vastuun tai merkitykseltään vaihtelevien yksilöllisten vastuiden ketjun. Näin ollen toimivaltaisen tulojen ja menojen hyväksyjän on ennen poissulkemispäätöksen tekemistä tarkistettava, että vuoden 2018 varainhoitoasetuksen 136 artiklan 1 kohdan e alakohdassa säädetyt oikeudelliset edellytykset täyttyvät erikseen kunkin asianomaisen toimijan osalta.

66.      Kuten unionin yleinen tuomioistuin toi esiin valituksenalaisen tuomion 76 ja 77 kohdassa, toimivaltainen tulojen ja menojen hyväksyjä voi lähtökohtaisesti pyytää kyseessä olevia yhteisöjä toimittamaan tarvittavat asiakirjat, joiden perusteella se voi arvioida ryhmittymän kunkin jäsenen yksilöllistä käyttäytymistä, ja vaatia, että kunkin osallistujan suoritteet on voitava yksilöidä, jotta kunkin osallistujan yksilöllinen vastuu voidaan tarvittaessa määrittää. Näitä toteamuksia tukee vuoden 2018 varainhoitoasetuksen 136 artiklan 1 kohdan e alakohdan iii alakohta, jonka mukaan puutteet on voitu havaita ”tulojen ja menojen hyväksyjän” suorittaman ”tutkinnan yhteydessä”.

67.      Tämä lähestymistapa vahvistetaan soveltuvin osin unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä, joka koskee jäsenvaltioiden hankintaviranomaisten tekemiä hankintasopimuksia.

68.      Kuten valituksenalaisen tuomion 67 kohdassa tuotiin esiin, unionin tuomioistuin oli kylläkin katsonut tuomiossa HSC Baltic, että jäsenvaltioilla on direktiivin 2014/24 täytäntöönpanemiseksi käytettävissään olevan harkintavallan puitteissa oikeus säätää olettamasta, jonka mukaan jokaisen talouden toimijan, joka on oikeudellisesti vastuussa hankintasopimuksen asianmukaisesta täyttämisestä, oletetaan osallistuneen hankintasopimuksen täyttämisen yhteydessä kyseisen hankintasopimuksen irtisanomiseen johtaneiden merkittävien tai toistuvien puutteiden muodostumiseen ja jatkumiseen. Unionin tuomioistuin täsmensi kuitenkin, että kun hankintasopimus on tehty sellaisten talouden toimijoiden ryhmittymän kanssa, joiden yksittäiset osuudet puutteiden muodostumisessa ja mahdolliset toimet niiden korjaamiseksi eivät välttämättä ole samanlaisia, mahdollisen kansallisessa oikeudessa vahvistetun olettaman on kuitenkin oltava kumottavissa, sillä muuten loukattaisiin tämän poissulkemisperusteen olennaisia piirteitä ja suhteellisuusperiaatetta. Unionin tuomioistuimen mukaan ”tällaisen ryhmittymän jäsenten yhteisvastuusta riippumatta direktiivin 2014/24 57 artiklan 4 kohdan g alakohdassa säädetyn vapaaehtoisen poissulkemisperusteen soveltamisen on – – perustuttava kyseessä olevan yksittäisen toiminnan virheelliseen tai huolimattomaan luonteeseen”.(37)

69.      Unionin tuomioistuimen mukaan silloin, kun talouden toimija, joka on talouden toimijoiden ryhmittymän jäsen, on syyllistynyt väärän ilmoituksen tekemiseen toimittamalla tietoja, jotka vaaditaan sen tarkistamiseksi, ettei perusteita ryhmittymän poissulkemiseksi ole tai että ryhmittymä täyttää valintaperusteet, ilman että toimijan kumppanit tiesivät tästä väärästä ilmoituksesta, tämän ryhmittymän kaikkia jäseniä ei voida sulkea pois kaikista hankintasopimusten tekomenettelyistä.(38) Unionin tuomioistuin lisäsi tuomiossa Klaipèdos, että suhteellisuusperiaatteen nojalla poissulkemispäätökseen on kiinnitettävä huomiota ”vielä enemmän silloin, kun – – poissulkeminen koskee tarjoajaa sellaisen rikkomisen perusteella, jonka on toteuttanut yksikkö, jonka voimavaroja tarjoaja aikoo käyttää ja jonka suhteen sillä ei ole mitään määräysvaltaa, eikä sellaisen rikkomisen perusteella, joka voidaan lukea tarjoajan syyksi”.(39)

70.      Tällainen yksilöllinen lähestymistapa, jopa ryhmittymän tai yhteisvastuun tapauksessa, vahvistetaan vielä vuoden 2018 varainhoitoasetuksen 136 artiklan 6 kohdan a alakohdassa, jossa säädetään, että toimivaltainen tulojen ja menojen hyväksyjä ottaa huomioon korjaavat toimenpiteet, jotka henkilö tai yhteisö on toteuttanut ja jotka riittävät osoittamaan sen luotettavuuden.(40) Ei ole poissuljettua, että ryhmittymän tai konsortion tapauksessa vain yksi henkilö toteuttaa korjaavia toimenpiteitä ja että vain tämä henkilö voi siten osoittaa luotettavuutensa, kun taas muiden ryhmittymän jäsenten osalta näin ei olisi.(41)

71.      Näin ollen ainoastaan poissulkemistoimenpiteen yksilöllisellä arvioinnilla voidaan varmistaa suhteellisuusperiaatteen noudattaminen huolimatta sopimusperusteisesta yhteisvastuusta nyt kyseessä olevan kaltaisessa konsortiossa. Valituksenalainen tuomio on siis mielestäni pysytettävä tältä osin.

 Poissulkemisen oikeudellinen luonne

72.      Kolmanneksi tukeakseen päättelyään, joka koskee velvollisuutta arvioida asianomaisen henkilön toimintaa konkreettisesti ja yksilöllisesti, unionin yleinen tuomioistuin viittasi ”poissulkemisseuraamuksen” ”rangaistusluonteeseen” ja ”seuraamusten henkilökohtaisuuden yleiseen periaatteeseen”.(42)

73.      Komissio väittää, ettei poissulkemistoimenpidettä voida pitää repressiivisenä toimenpiteenä eikä edes seuraamuksena.

74.      Koska unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 72 ja 73 kohdassa käyttämät ilmaisut viittaavat rikosoikeudelliseen seuraamukseen, on tutkittava ensinnäkin, onko tältä osin todettava oikeudellinen virhe, ja toiseksi tällaisen toteamuksen seuraukset.

–       Poissulkemisen oikeudellinen luonnehdinta

75.      Yhtäältä katson, että toisin kuin komissio väittää, poissulkemistoimenpidettä voidaan pitää ”seuraamuksena”.

76.      Kuten komissio tuo esiin muun muassa vuoden 2018 varainhoitoasetuksen eri versioiden taustan perusteella, asetuksen 136 artiklan 1 kohdassa yksilöidään eri poissulkemisperusteet luonnehtimatta poissulkemistoimenpidettä seuraamukseksi. Asetuksen 138 artiklassa käytetään kuitenkin ilmaisua ”taloudelliset seuraamukset”, jotka voidaan määrätä vaihtoehtona poissulkemista koskevalle päätökselle, jos se osoittautuisi asetuksen 136 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen perusteiden nojalla kohtuuttomaksi. Toimenpide, jota on nimenomaisesti luonnehdittu seuraamukseksi, voi siten korvata poissulkemistoimenpiteen. Näin ollen mielestäni ei ole poissuljettua, että poissulkemistoimenpidettä itsessään voidaan pitää seuraamuksena.

77.      Vaikka poissulkemistoimenpiteellä pyritään unionin taloudellisten etujen suojaamista koskevaan tavoitteeseen, sillä myös evätään asianomaiselta henkilöltä oikeus osallistua menettelyyn, joka mahdollistaa Euroopan unionin hankintasopimuksen saamisen, ja sitä voidaan tässä mielessä pitää seuraamuksena.(43)

78.      Lisään vielä, ettei poissulkemisen hallinnollinen luonne(44) sulje pois sitä, että kyse voi olla seuraamuksesta. Toimenpide kuuluu mielestäni niiden hallinnollisiin seuraamusten joukkoon, joita ei ole selkeästi määritelty(45) mutta jotka ovat huomattavasti kehittyneet unionin oikeudessa sitä mukaa kun unioni on kehittänyt omia normejaan.(46) Hallinnollisen toiminnan tehokkuus edellyttää nimittäin monenlaisia toimenpiteitä (seuraamusmaksut, menetetyksi tuomitseminen, tukijärjestelmien ulkopuolelle sulkeminen, liiketoimintakielto, varojen jäädyttäminen, toimiluvan peruuttaminen, mustalle listalle merkitseminen jne.), joiden tarkoitus vaihtelee (rankaiseminen, korvaaminen, ennalta ehkäiseminen, estäminen, oikaiseminen jne.).

79.      Toisaalta kysymys siitä, onko tällä tavoin seuraamukseksi luonnehdittu poissulkemistoimenpide luonteeltaan rikosoikeudellinen, saattaa vaikuttaa hankalalta. Hallinnollisen seuraamuksen ja rikosoikeudellisen seuraamuksen välisen rajan häilyvyyttä onkin usein korostettu.(47) Kun tarkastellaan niitä kolmea kriteeriä, jotka Euroopan ihmisoikeustuomioistuin vahvisti 8.6.1976 antamassaan tuomiossa Engel ym. v. Alankomaat(48) ja jotka unionin tuomioistuin on toistanut,(49) voidaan mielestäni päätellä, ettei käsiteltävässä asiassa ole kyse rikosoikeudellisesta seuraamuksesta.

80.      Vaikka kyseessä olevan toimenpiteen oikeudellinen luonnehdinta ei sellaisenaan ilmene vuoden 2018 varainhoitoasetuksesta, muiden kriteerien tarkastelun perusteella kyseessä olevaa poissulkemistoimenpidettä voidaan pitää muuna kuin rikosoikeudellisena seuraamuksena.

81.      Rikkomisen luonteen osalta on todettava, että rikottu säännös ei ole yleisesti sovellettava, vaan sitä sovelletaan ainoastaan sellaisiin talouden toimijoihin, jotka ovat aivan vapaasti päättäneet osallistua unionin hankintamenettelyyn. Tässä yhteydessä, jossa mahdollisuus osallistua unionin hankintamenettelyyn edellyttää, että asianomainen henkilö antaa kaikki takeet luotettavuudestaan, tällaisen vaatimuksen noudattamatta jättämisen vuoksi määrätty seuraamus on erityinen hallinnollinen keino, joka on erottamaton osa sovellettavaa varhaishavainta- ja poissulkemisjärjestelmää.(50)

82.      Lisäksi varhaishavainta- ja poissulkemisjärjestelmä on otettu käyttöön unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi.(51) Sen tavoitteena on helpottaa sellaisten henkilöiden tai yhteisöjen varhaista havaitsemista, jotka aiheuttavat riskin unionin taloudellisille eduille, ja helpottaa niiden sulkemista pois vuoden 2018 varainhoitoasetuksen mukaisista menettelyistä. Poissulkemispäätöksen tarkoituksena on siten mahdollistaa se, että unionin talousarvioon kohdistuvia riskejä koskevat tiedot voidaan rekisteröidä kyseisen asetuksen 142 artiklassa tarkoitettuun tietokantaan. Näin ollen poissulkemisen tavoite on ennaltaehkäisevä, jopa varovaisuusperiaatteeseen perustuva, eikä repressiivinen.

83.      Katson lopuksi, että väliaikainen poissulkeminen, joka on määrätty kyseiselle talouden toimijalle enintään kolmeksi vuodeksi ja joka estää tätä tekemästä tarjouksia eurooppalaisista julkisista hankinnoista mutta joka ei muutoin estä tätä harjoittamasta taloudellista toimintaansa, ei ole niin ankara seuraamus, että sitä voitaisiin pitää rikosoikeudellisena.(52)

84.      Katson näin ollen, että kyseessä oleva poissulkemispäätös on luonteeltaan hallinnollinen eikä rikosoikeudellinen seuraamus. Kuten unionin yleinen tuomioistuin oli korostanut, unionin tuomioistuin totesi tuomiossa Vialto poissulkemisseuraamusta ja sitä koskevaa julkaisutoimenpidettä vertaillessaan, että ensin mainittu on ”pääasiallisesti rangaistusluonteinen”, kun taas jälkimmäisellä pyritään enemminkin ”ennaltaehkäisyyn ja torjuntaan”, mutta ne kuitenkin täydentävät toisiaan, koska niillä pyritään samaan tavoitteeseen saada kaikki asianomaiset henkilöt luopumaan mahdollisesta sääntöjen rikkomisesta.(53) Vaikka unionin tuomioistuimen maininta poissulkemisseuraamuksen ”rangaistusluonteesta” voi aiheuttaa sekaannusta, mielestäni se ei etenkään poissulkemista koskevaan julkaisutoimenpiteeseen tehtävän vertailun yhteydessä yksinään merkitse sitä, että seuraamus olisi unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla rikosoikeudellinen.

85.      Näin ollen katson komission tavoin, että unionin yleisen tuomioistuimen voidaan todeta tehneen oikeudellisen virheen siltä osin kuin se on viitatessaan poissulkemisen ”rangaistusluonteeseen” ja ”seuraamusten” henkilökohtaisuuden yleiseen periaatteeseen tarkoittanut luonnehtia poissulkemispäätöstä rikosoikeudelliseksi seuraamukseksi.

–       Vaikutukset sovellettavien takeiden ulottuvuuteen

86.      Vaikka unionin tuomioistuin olisi kanssani samaa mieltä siitä, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen luonnehtiessaan poissulkemisseuraamusta rikosoikeudelliseksi, katson kuitenkin, ettei tällainen toteamus voi johtaa valituksenalaisen tuomion kumoamiseen.

87.      On nimittäin huomattava, että siltä osin kuin valituksenalaisessa tuomiossa viitataan poissulkemistoimenpiteen rikosoikeudelliseen luonteeseen käyttämällä ilmaisua ”rangaistusluonteinen”,(54) sillä vain vahvistetaan kaikkien aiemmin esitettyjen merkityksellisten seikkojen perusteella tehty (”sitäkin tärkeämpi”) johtopäätös, jonka mukaan toimivaltaisella tulojen ja menojen hyväksyjällä on velvollisuus arvioida asianomaisen henkilön toimintaa konkreettisesti ja yksilöllisesti kaikkien merkityksellisten seikkojen valossa. Vastaavasti valituksenalaisen tuomion 73 kohdassa mainitaan poissulkemisen rikosoikeudelliseen luonteeseen viittaavan seuraamusten henkilökohtaisuuden yleisen periaatteen noudattaminen myös perusteluna velvollisuudelle tutkia asianomaisen henkilön omaa toimintaa ennen tällaisen poissulkemispäätöksen toteuttamista henkilön osalta.

88.      Vaikka rikosoikeudellisia takeita ei sovelleta silloin, kun seuraamus ei ole rikosoikeudellinen, velvollisuus tutkia asianomaisen henkilön omaa toimintaa kuitenkin säilyy edelleen. Vaikka nyt kyseessä olevan poissulkemisen kaltainen hallinnollinen seuraamus ei kuulu rikosoikeuden piiriin, siihen liittyy kuitenkin takeita, erityisesti tae siitä, että seuraamus määrätään sen jälkeen, kun asianomaisen henkilön omaa toimintaa on tutkittu, mikä seuraa erityisesti suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta.(55)

89.      Tästä seuraa, että vaikka viittaus poissulkemisseuraamuksen rikosoikeudelliseen luonteeseen on oikeudellisesti virheellinen, se ei merkitse sitä, että unionin yleisen tuomioistuimen toteamukseen, joka koskee velvollisuutta arvioida asianomaisen henkilön toimintaa konkreettisesti ja yksilöllisesti, sisältyisi oikeudellinen virhe.

90.      Näin ollen katson, että ensimmäinen valitusperuste on hylättävä.

 Ratkaisuehdotus

91.      Ottamatta kantaa toisen valitusperusteen perusteltavuuteen ehdotan edellä esitetyn perusteella, että unionin tuomioistuin hylkää ensimmäisen valitusperusteen perusteettomana.


1      Alkuperäinen kieli: ranska.


2      Unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä, asetusten (EU) N:o 1296/2013, (EU) N:o 1301/2013, (EU) N:o 1303/2013, (EU) N:o 1304/2013, (EU) N:o 1309/2013, (EU) N:o 1316/2013, (EU) N:o 223/2014, (EU) N:o 283/2014 ja päätöksen N:o 541/2014/EU muuttamisesta sekä asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 kumoamisesta 18.7.2018 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EUVL 2018, L 193, s. 1; jäljempänä vuoden 2018 varainhoitoasetus).


3      Yhdenteentoista Euroopan kehitysrahastoon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta ja asetuksen (EU) 2015/323 kumoamisesta 26.11.2018 annettu neuvoston asetus (EUVL 2018, L 307, s. 1).


4      Tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) perustamisessa 12.10.2017 annettu asetus (EUVL 2017, L 283, s. 1).


5      Julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta 26.2.2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EUVL 2014, L 94, s. 65).


6      Ks. valituksenalaisen tuomion 29–32 kohta.


7      Ks. valituksenalaisen tuomion 60 kohta.


8      Ks. valituksenalaisen tuomion 61–78 kohta.


9      Ks. valituksenalaisen tuomion 80, 82 ja 83 kohta.


10      Toisessa valitusperusteessaan komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan, ettei toimivaltainen tulojen ja menojen hyväksyjä ollut tutkinut TP:n yksilöllistä vastuuta sopimusvelvoitteiden laiminlyönneistä.


11      Varhaisvaroitusjärjestelmää seurasi keskustietokanta ja vuoden 2018 varainhoitoasetuksen mukaisesti vuonna 2016 perustettu ”varhaishavainta- ja poissulkemisjärjestelmä” (ks. Bernard-Glanz, C. ja Levi, L., ”Du système d’alerte précoce au système de détection rapide et d’exclusion: les droits fondamentaux vont mieux mais..”, L’Observateur de Bruxelles, osa 4, nro 106, 2016, s. 35–41).


12      Ks. analogisesti tuomio 21.12.2023, Infraestruturas de Portugal ja Futrifer Indústrias Ferroviárias (C‑66/22, EU:C:2023:1016, 78 kohta).


13      Ks. analogisesti vakavasta virheestä ammattitoiminnassa tuomio 13.12.2012, Forposta ja ABC Direct Contact (C‑465/11, EU:C:2012:801, 30 ja 31 kohta). Siitä ilmenee, että ”mikä tahansa sopimuksen tai sopimuksen osan virheellinen, epätäsmällinen tai puutteellinen täyttäminen taloudellisen toimijan puolelta voi – – mahdollisesti osoittaa tämän ammatillisen pätevyyden puutteita muttei merkitse automaattisesti vakavaa virhettä”, joka edellyttää lähtökohtaisesti ”kyseisen taloudellisen toimijan asenteen konkreettista ja yksilökohtaista arviointia”. Ks. myös vuoden 2018 varainhoitoasetuksen 136 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun ammatin harjoittamiseen liittyvän vakavan virheen osalta tuomio 28.1.2026, UH v. komissio (T‑1052/23, EU:T:2026:52, 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Ks. tästä käsitteestä myös Hamer, C. R., ”The Possibility to Exclude an Economic Operator that Cannot Be Trusted”, EPPPL, osa 15, nro 1, 2020, s. 42–52.


14      Unionin tuomioistuimet voivat siten olla yhtäältä sopimusasioissa toimivaltaisia tuomioistuimia, kun SEUT 272 artiklan mukainen kanne on nostettu sopimukseen sisältyvän välityslausekkeen perusteella, ja toisaalta laillisuutta arvioivia tuomioistuimia, kun SEUT 263 artiklaan perustuva kumoamiskanne sisältää perusteita, jotka koskevat sellaisen poissulkemispäätöksen laillisuutta, jonka vaikutukset ulottuvat sopimussuhteen ulkopuolelle.


15      Kursivointi tässä.


16      Ks. tästä analogisesti kansallisten hankintaviranomaisten tekemien hankintasopimusten osalta De la Rosa, S., ”Chapitre 2 – La passation des marchés” teoksessa De la Rosa, S., Droit européen de la commande publique, Bruylant, Bryssel, 2024, 3. painos., s. 474–568, erityisesti s. 488, nro 587.


17      Ks. valituksenalaisen tuomion 56 kohta.


18      Ks. valituksenalaisen tuomion 57 kohta.


19      Ks. valituksenalaisen tuomion 59 kohta.


20      Unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25.10.2012 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EUVL 2012, L 298, s. 1).


21      28.10.2015 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EUVL 2015, L 286, s. 1). Ks. poissulkemisen oikeudellisesta luonnehdinnasta seuraamukseksi tämän ratkaisuehdotuksen 75–85 kohta.


22      Ks. asetuksen N:o 966/2012, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella 2015/1929, 105 a ja 106 artikla.


23      Huomautan kuitenkin, että vuoden 2018 varainhoitoasetuksen 231 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa: ”Toimivaltainen tulojen ja menojen hyväksyjä voi määrätä hallinnollisia ja taloudellisia seuraamuksia, jotka ovat tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia, tämän asetuksen 136 ja 137 artiklan – – mukaisesti.”


24      Tuomio 26.1.2023 (C‑682/21, EU:C:2023:48; jäljempänä tuomio HSC Baltic).


25      Ks. valituksenalaisen tuomion 64–71 kohta.


26      Tuomio 30.5.2024 (C‑130/23 P, EU:C:2024:439, 31 kohta; jäljempänä tuomio Vialto).


27      Ks. valituksenalaisen tuomion 75–77 kohta.


28      Ks. analyysi jäsenvaltioiden harkintavallasta muun muassa vapaaehtoisten poissulkemisperusteiden osalta Coutron, L., ”L’étendue du pouvoir d’exclusion d’une candidature dans la jurisprudence récente de la Cour de justice de l’Union européenne” teoksessa L’exclusion de la procédure de passation de la commande publique. L’examen des candidatures et des offres, Bouhier, V., (toim.), kokoelma ”Colloques & Essais”, Institut francophone pour la justice et la démocratie, osa 166, 2023, s. 79–117.


29      Direktiivin 2014/24 57 artiklan 4 kohdan g alakohdassa säädetään poissulkemisesta tapauksessa, jossa todetaan, että ”talouden toimijan toiminnassa on esiintynyt merkittäviä tai toistuvia puutteita aikaisemman hankintasopimuksen – – jonkin keskeisen vaatimuksen toteuttamisessa”. Vuoden 2018 varainhoitoasetuksen 136 artiklan 1 kohdan e alakohdassa viitataan aiemman oikeudellisen sitoumuksen täyttämisen kannalta keskeisten velvoitteiden merkittävään laiminlyöntiin.


30      Vuoden 2018 varainhoitoasetuksen johdanto-osan 96 perustelukappaleessa todetaan, että ”unionin toimielinten omaan lukuunsa tekemiin hankintasopimuksiin sovellettavien hankintasääntöjen ja ‑periaatteiden olisi perustuttava [direktiivissä 2014/24] vahvistettuihin sääntöihin”. Vastaavasti erityisesti poissulkemisten osalta kyseisen asetuksen johdanto-osan 77 perustelukappaleessa todetaan, että ”poissulkemisen kestoa olisi rajoitettava direktiivin [2014/24] mukaisessa tapauksessa ja sen olisi oltava suhteellisuusperiaatteen mukainen”, mikä osoittaa, että lainsäätäjän vaatimus johdonmukaisuudesta pätee poissulkemistoimenpiteisiin. Ks. myös kyseisen asetuksen johdanto-osan 105 perustelukappale, jossa todetaan muun muassa, että ”direktiivin [2014/24] mukaisesti olisi oltava mahdollista tarkistaa, onko talouden toimija poissuljettu, soveltaa valinta- ja ratkaisuperusteita sekä tarkistaa, onko hankinta-asiakirjoja noudatettu, ja nämä missä tahansa järjestyksessä”.


31      Ks. vastaavasti julkisasiamies Jääskisen ratkaisuehdotus komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta (C‑582/08, EU:C:2010:286, 44 kohta). Ks. myös kuluttajansuojalainsäädännön osalta tuomio 8.5.2025, Pielatak (C‑410/23, EU:C:2025:325, 38 kohta).


32      Tuomio HSC Baltic (46 ja 47 kohta). Ks. myös tuomio 13.12.2012, Forposta ja ABC Direct Contact (C‑465/11, EU:C:2012:801, 31 kohta).


33      Ks. valituksenalaisen tuomion 68 kohta. Kursivointi tässä.


34      Vuoden 2018 varainhoitoasetuksen 136 artiklan 3 kohdassa säädetään, että ”toimivaltaisen tulojen ja menojen hyväksyjän – – päätös [poissulkemisesta] – – on tehtävä suhteellisuusperiaatetta noudattaen – –”. Ks. myös kyseisen asetuksen johdanto-osan 71 perustelukappale, jossa todetaan, että ”päättäessään henkilön tai yhteisön poissulkemisesta tai taloudellisen seuraamuksen määräämisestä henkilölle tai yhteisölle sekä asiaankuuluvien tietojen julkaisemisesta toimivaltaisen tulojen ja menojen hyväksyjän olisi varmistettava suhteellisuusperiaatteen noudattaminen – –”.


35      Ks. analogisesti mm. tuomio 21.12.2023, Infraestruturas de Portugal ja Futrifer Indústrias Ferroviárias (C‑66/22, EU:C:2023:1016, 77–83 kohta).


36      Siltä osin kuin komissio väittää, että toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin totesi, toimivaltainen tulojen ja menojen hyväksyjä ei tehnyt TP:n poissulkemista koskevaa päätöstä vastuuta koskevan laillisen olettaman perusteella vaan tukeutui tosiseikkoja koskeviin päätelmiin, jotka voidaan tehdä välitystuomioista, katson, että tämä väite kuuluu toiseen valitusperusteeseen, jota ei tarkastella tässä ratkaisuehdotuksessa.


37      Tuomio HSC Baltic (48 ja 49 kohta). Kursivointi tässä.


38      Ks. tuomio 7.9.2021, Klaipėdos regiono atliekų tvarkymo centras (C‑927/19, EU:C:2021:700, 158 kohta; jäljempänä tuomio Klaipėdos).


39      Ks. tuomio Klaipėdos (156 ja 157 kohta). Ks. myös tuomio 26.9.2024, Luxone ja Sofein (C‑403/23 ja C‑404/23, EU:C:2024:805, 65 ja 66 kohta), jossa on kyse poissulkemisesta, joka ”ei koske koko talouden toimijoiden ryhmittymää sellaisen rikkomisen perusteella, joka on luettavissa kaikkien ryhmän jäsenten syyksi, vaan poissulkeminen koskee sitä sellaisen rikkomisen perusteella, johon on syyllistynyt yksi jäsen tai osa jäsenistä, ja kun ryhmittymän johtajalla ei ole ollut minkäänlaista määräysvaltaa siihen talouden toimijaan tai niihin talouden toimijoihin, joiden kanssa sen oli tarkoitus perustaa tällainen ryhmittymä”.


40      Ks. korjaavista toimenpiteistä (self-cleaning) direktiivin 2014/24 yhteydessä mm. van Garsse, S. ja de Mars, S., ”Exclusion and Self-Cleaning in the 2014 Public Sector Directive” teoksessa EU Directive 2014/24 on public procurement: a new turn for competition in public markets?, Marique, Y. ja Wauters, K., (toim.), Larcier, Bryssel, 2016, s. 121–138. Ks. myös Hjelmeng, E. ja Søreide, T., ”Debarment in public procurement: rationales and realization” teoksessa Integrity and Efficiency in Sustainable Public Contracts, Racca, G. M. ja Yukins, C., (toim.), Bruylant, Bryssel, 2014, s. 215–232.


41      Ks. analogisesti korjaavien toimenpiteiden osalta tuomio 11.6.2020, Vert Marine (C‑472/19, EU:C:2020:468, 16 ja 17 kohta) ja tuomio 14.1.2021, RTS infra ja Aannemingsbedrijf Norré-Behaegel (C‑387/19, EU:C:2021:13, 26–28 kohta). Ks. myös tuomio Klaipėdos (153 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).


42      Viittaan valituksenalaisen tuomion 72 ja 73 kohtaan.


43      Ks. vastaavasti tuomio 18.11.1987, Maizena ym. (137/85, EU:C:1987:493, 13 kohta) ja tuomio 27.10.1992, Saksa v. komissio (C‑240/90, EU:C:1992:408, 25 kohta), joista ensin mainitussa oli kyse yhteisen maatalouspolitiikan säännöksissä säädetyistä seuraamuksista, kuten vakuuden menettämisestä, joka määrättiin kiinteämääräisenä kyseisen talouden toimijan mahdollisesta tuottamuksesta riippumatta, ja jälkimmäisessä talouden toimijan väliaikaisesta sulkemisesta maatalouden tulotukia koskevan järjestelmän ulkopuolelle. Yhteisöjen tuomioistuin totesi, että tällaiset seuraamukset eivät olleet rikosoikeudellisia.


44      Poissulkemisesta määrää hallinnollinen elin (toimivaltainen tulojen ja menojen hyväksyjä) niin ikään hallinnollisen elimen suosituksesta. Ks. tästä Potteau, A., ”Chronique Finances publiques de l’UE – Les bases de négociation du cadre financier pluriannuel post-Brexit (2021-2027)”, RTDEur., nro 2, 2019, s. 527–536).


45      Ks. Moderne, F., ”Le pouvoir de sanction administrative au confluent du droit interne et des droits européens”, RFDA, nro 1, 1997, s. 1–26; Degoffe, M., ”L’ambiguïté de la sanction administrative”, AJDA, nro HS, 2001, s. 27–33; Hardy, G., ”Chapitre 2. – Sanction administrative” teoksessa Un droit « administratif » européen, Feilhès, L., (toim.), 1. painos, Bruylant, Bryssel, 2022, s. 51–65, erit. s. 53, nro 97; de Moor-van Vugt, A., ”Administrative Sanctions in EU Law” teoksessa Administrative Sanctions in the European Union, Jansen, O., (toim.), Larcier, Bryssel, 2013, s. 607–639 (ks. tästä teoksesta Hofmann, H. C. H., ”Book Review: Administrative Sanctions in the European Union”, Common Market Law Review, osa 52, nro 5, 2015, s. 1420–1421); Jansen, O, ”Chapitre II. Pouvoirs de contrôle et de sanction de la mise en œuvre du droit de l’Union” teoksessa Traité de droit administratif européen, Auby, J.-B. ja Dutheil de la Rochère, J., (toim.) Bruylant, Bryssel, 2022, 3. painos, s. 753–797, erit. s. 761.


46      Tässä yhteydessä voidaan mainita muun muassa kilpailuoikeus, taloudellisten etujen suojaaminen, pankkilainsäädäntö, kuljetusoikeus ja yhteinen maatalouspolitiikka.


47      Ks. Caeiro, P., ”The influence of the EU on the EU on the ”blurring” between administrative and criminal law”, Do labels still matter? Blurring boundaries between administrative and criminal law.
The influence of the EU, Galli, F. ja Weyembergh, A. (toim.), Éditions de l’Université Libre de Bruxelles, Bryssel, 2014, s. 171–190; Weyembergh, A. ja Joncheray, N., ”Punitive Administrative Sanctions and Procedural Safeguards:
A Blurred Picture That Needs to Be Addressed” teoksessa New Journal of European Criminal Law, osa
7, nro 2, 2016, s. 190–209; Hardy, G., ”Chapitre 2.
– Sanction administrative”, mainittu edellä, s. 51–65; Karner, M., ”Procedural Rights in the Outskirts of Criminal Law:
European Union Administrative Fines”, Human Rights Law Review, nro 4, 2022, s. 1–24. 


48      CE:ECHR:1976:0608JUD000510071, 82 kohta. Nämä kriteerit ovat ensinnäkin rikkomisen luonnehdinta kansallisessa oikeudessa (tässä unionin oikeudessa, joka on tässä tapauksessa rinnastettava Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitettuun ”kansalliseen oikeuteen”), toiseksi rikkomisen luonne ja kolmanneksi sen seuraamuksen ankaruus, joka tekijälle voidaan määrätä.


49      Ks. tuomio 5.6.2012, Bonda (C‑489/10, EU:C:2012:319, 37 kohta ja sitä seuraavat kohdat), jossa ei pidetty rikosoikeudellisena seuraamuksena toimenpidettä, jolla viljelijä suljettiin pois tuen piiristä siltä vuodelta, jolta hän oli tehnyt totuudenvastaisen ilmoituksen tukeen oikeuttavasta pinta-alasta.


50      Ks. analogisesti maatalouden tukijärjestelmän osalta tuomio 11.7.2002, Käserei Champignon Hofmeister (C‑210/00, EU:C:2002:440, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).


51      Ks. vuoden 2018 varainhoitoasetuksen 135 artiklan otsikko.


52      Ks. myös analogisesti tuomio 5.6.2012, Bonda (C‑489/10, EU:C:2012:319, 37 kohta ja sitä seuraavat kohdat).


53      Tuomio Vialto (31 kohta).


54      Ks. valituksenalaisen tuomion 72 kohta.


55      Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 59 ja 71 kohta.