Lisäksi SCK kiistää päätökseen sisältyvän määrittelyn, jonka mukaan se on perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu yritys tai yritysten yhteenliittymä. Määrittely on SCK:n mukaan ristiriidassa yhteisöjen tuomioistuimen erityisesti asiassa C-41/90, Höfner ja Elser, 23.4.1991 annetun tuomion (Kok. 1991, s. I-1979) ja yhdistetyissä asioissa C-159/91 ja C-160/91, Poucet ja Pistre, 17.2.1993 annetun tuomion (Kok. 1993, s. I-637) esittämän oikeuskäytännön kanssa. SCK esittää, että toisin kuin päätöksessä todetaan, hyväksyntäjärjestelmään liittymisen edellytykset ovat objektiiviset, niillä ei syrjitä muita yrityksiä ja niiden ainoana tarkoituksena on taata järjestelmään liittyneille yrityksille tietty turvallisuus- ja laatutaso.

FNK toteaa, että komissio on päätynyt virheellisesti siihen tulokseen, että kysymyksessä olisi yhteenliittymän jäsenyrityksiä sitova hintajärjestelmä. Kantaja vakuuttaa, että nämä hinnat toimivat objektiivisena lähtökohtana kyseisten yritysten neuvotteluissa eikä niillä tästä syystä ollut sitovaa vaikutusta.

Komissio katsoo, että SCK kiistää virheellisesti kanteen kohteena olevassa päätöksessä tehdyn määritelmän, jonka mukaan se on perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu yritys. Komission mukaan SCK ei ole julkisoikeudellinen elin vaan pikemminkin kaupallista toimintaa harjoittava säätiö, jonka tarkoituksena on antaa nosturivuokraamoille hyväksyntätodistuksia maksua vastaan. Tästä syystä SCK on perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu yritys. Vastaaja toteaa tämän lisäksi, että kantajat ymmärtävät väärin riidanalaisen päätöksen perustelut väittäessään, ettei komissio ole näyttänyt toteen, että FNK:n hinnat rajoittivat kilpailua. Komissio viittaa tältä osin päätöksen 20 kohtaan, jossa todetaan, että järjestelmään kuului sekä sääntöihin perustuva velvollisuus soveltaa hyväksyttäviä hintoja että seuraamusjärjestelmä, jonka tarkoituksena oli saada FNK:n jäsenet noudattamaan tätä velvollisuutta.

Päätöksessä (10 ja 20 kohta) todetaan tarkemmin, että FNK:n perustamiskirjan 6.1. kohdassa määrätään, että sen perustamiskirjan ja sääntöjen mukaan tehdyt päätökset sitovat jäseniä. Lisäksi perustamiskirjan 10.1. d. kohdassa määrätään, että jäsen, joka rikkoo näitä päätöksiä, voidaan erottaa yhdistyksestä. Komission mukaan rikkomuksena, josta määrätään seuraamus, on pidettävä suositushintojen ja korvaavien hintojen noudattamista, miltä osin päätöksessä viitataan riidanalaisten sääntöjen 3. b. kohtaan, jonka mukaan FNK:n jäsenten on noudatettava hyväksyttäviä hintoja. Siinä viitataan myös 3. c. kohtaan, jossa määrätään, että jäsenten on noudatettava yhdistyksen vahvistamia yleisiä ehtoja, joissa viitataan sen suositushintoihin. Kantajat väittävät, ettei näiden hintojen voida tulkita muodostavan sitovaa hintajärjestelmää, koska hinnat, joihin komissio viittaa, ovat ainoastaan suositushintoja ja arviointiesimerkkejä, joita käytetään lähtökohtana yritysten välisissä neuvotteluissa. On kuitenkin todettava, ettei minkään asiakirjoista ilmenevän seikan perusteella voida ensi näkemältä epäillä sitä seikkaa, etteikö hintojen noudattaminen olisi niitä noudattavien yritysten etujen mukaista. Välitoimia koskevan hakemuksen sanamuodosta käy myös ilmi, että kantajat pitävät itsekin tällaista järjestelmää hintajärjestelmänä, jolla voidaan organisoida nosturivuokrausmarkkinoita (välitoimia koskevan hakemuksen 95—97 kohta).

SCK ei myöskään kiistä, että sen säädekirjaan ja sääntöihin sisältyvät määräykset ovat sitovia. SCK toteaa erityisesti, että sen sääntöjen 7.2. kohdan mukaan niiden, joille se on antanut hyväksyntätodistuksen, on käytettävä vain sellaisia nostureita, jotka on varustettu voimassa olevalla hyväksyntätodistuksella (välitoimia koskevan hakemuksen 17 kohta). On siis selvää, että SCK:n palveluja käyttävien yritysten oli noudatettava edellä mainittuja määräyksiä ja erityisesti vuokrauskieltoa koskevaa määräystä, jota komissio pitää rikkomuksena.

Näiden havaintojen perusteella välitoimista päättävä tuomioistuin toteaa, että ensi näkemältä näyttää, että nosturivuokraamoyritykset noudattivat FNK:n ja SCK:n määräyksiä. Ei voida siis katsoa, että kantajien objektiiviset edut olisivat ensi näkemältä itsenäisiä verrattuna FNK:hon liittyvien ja/tai SCK:n palveluita käyttävien yritysten etuihin.

Tällainen lopputulos on pääteltävissä useista seikoista. Ensinnäkin SCK:n perusti FNK. Toiseksi päätöksessä todetaan, että SCK:hon liittyneistä 190 yrityksestä seitsemän ei ollut vuonna 1994 FNK:n jäseniä; osuus näyttää kasvaneen tämän jälkeen, mutta kantajien suullisessa käsittelyssä esittämien tietojen mukaan se ei ylitä nykyään 11—13 prosenttia. Kolmanneksi SCK:n alkuperäisessä säädekirjassa määrätään, että säätiön tarkoituksena on antaa FNK:n jäsenille nosturivuokraamo-toimintaa koskevia ohjeita, antaa hyväksyntätodistuksia sellaisille FNK:n jäsenyrityksille, jotka noudattavat näitä ohjeita, ja valvoa, että hyväksyntätodistuksen saaneet yritykset toimivat ohjeiden mukaisesti (SCK:n alkuperäisen säädekirjan 2 kohta). Neljänneksi päätöksessä todetaan, että vuoteen 1987 asti SCK:n sisäisestä toiminnasta määrättiin säädekirjassa, jossa määrätään, että SCK:ta johtaa neuvosto, jonka jäsenten nimittämisestä ja erottamisesta päättävät FNK:n hallituksen jäsenet (säädekirjan 5.2. kohta), ja että lisäksi neuvostoa avustaa ja valvoo neuvoa-antava komitea, jonka jäsenten nimittämisestä ja erottamisesta päättää FNK:n hallitus yhdessä johdon kanssa (säädekirjan 7.1. kohta). SCK:n ja FNK:n välisiä suhteita rajoitettiin 15.12.1987 tehdyllä säädekirjan muutoksella. Ne säilyivät kuitenkin hyvin läheisinä, koska kuten kantajat ovat todenneet suullisessa käsittelyssä, FNK nimittää yhä hallituksen neljästä jäsenestä kaksi, ja että asiantuntijalautakunnassa (jota kutsutaan neuvoa-antavaksi komiteaksi 20.6.1994 lähtien) kaksi jäsentä edustaa FNK:ta, kun taas muut jäsenet edustavat tilaajia, tavarantoimittajia ja viranomaisia.