a)täyttää vähintään seuraavat edellytykset:

pitää vahvistettavien säännösten mukaista inventaariokirjanpitoa,

1)Tuottajajäsenvaltiot perustavat vastaavan valvontajärjestelmän, jonka avulla varmistetaan, että tukea maksetaan ainoastaan tuen edellytykset täyttäville tuotteille. Tähän järjestelmään kuuluu erityisesti viljelypinta-alojen ja hakijan inventaariokirjanpidon sekä mahdollisesti talouskirjanpidon tutkiminen pistokokein.

Jäsenvaltioiden on suoritettava asianmukaiset tarkastukset:

kun tuottajan ensiostajalle toimittama määrä ylittää kyseisillä viljelyspinta-aloilla tavallisesti tuotetun määrän tai

Tämän asetuksen 6 artiklan 2 kohdassa vahvistettiin ne tiedot, jotka soijapapujen tuottajan kanssa tehdyssä sopimuksessa oli oltava. Näihin tietoihin kuuluivat erityisesti seuraavat tiedot:

e)kylvettyä pinta-alaa koskevat tarkat tiedot hehtaareina ja aareina;f)viljelysalan määrittämistä varten tarpeelliset tiedot; (...)g)tuottajan edellisen sadon tuotoksia koskevat tiedot.

Suomennettu yhteisöjen tuomioistuimessa.

Sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen niitä pinta-aloja, jotka tuottaja ilmoitti 2 kohdan e ja f alakohdan mukaisesti, ei voida käyttää muuhun tarkoitukseen kuin soijapapujen tuottamiseen, paitsi ylivoimaisen esteen sattuessa.

Tämän vuoksi ilmoitetun pinta-alan jokainen muutos, joka on tapahtunut sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen, mutta ennen sen esittämistä asianomaisille viranomaisille, on merkittävä sopimukseen, jossa on ilmoitettava tiedot muutoksen syystä.

Muilta osin tuottajan on ilmoitettava asianomaisille viranomaisille, valvonnasta vastuussa oleville viranomaisille sekä ensiostajalle koko pinta-alan tai sen osan muutoksesta, joka tapahtuu sopimuksen kohteena olevien soijapapujen sadonkorjuuta edeltävän kolmen kuukauden aikana aina, kun muutos on suurempi kuin 10 prosenttia ilmoitetusta pinta-alasta tai yhtä hehtaaria suurempi. Tämä ilmoitus on annettava muutoksen tapahtumista seuraavien kahdeksan työpäivän aikana.

Mainitun 2 kohdan e ja f alakohdan tai 3 ja 4 kohdan säännösten noudattamatta jättäminen voi järjestelmää koskevien säännösten mukaisesti johtaa sopimuksen pätemättömyyteen ja kyseisen sopimuksen perusteella korjattuja soijapapuja koskevan tukihakemuksen hylkäämiseen, jos jäsenvaltiolle ei osoiteta, että syynä ei ole törkeä huolimattomuus taikka tahallisuus. Lisäksi 3 kohdan säännösten laiminlyömisestä voi olla seurauksena tuottajan jättäminen kyseisen järjestelmän mukaisten etuuksien ulkopuolelle seuraavaksi markkinointivuodeksi, jos ei näytetä toteen, että syynä ei ole ollut törkeä huolimattomuus tai tahallisuus.

Edellä mainitun alakohdan säännöksiä sovelletaan kuitenkin vain, jos pinta-alojen valvonnassa ilmenevä ilmoitettujen pinta-alojen ja tosiasiassa kylvettyjen ja korjattujen pinta-alojen välinen ero on suurempi kuin 10 prosenttia.

Kuten jo olen maininnut, yritän rekonstruoida säännöksen todellisen sisällön. Erityisesti tämän säännöksen saksankielisellä versiolla on kokonaan toinen sisältö.

Kyseinen versio, jonka voidaan katsoa kuuluvan sarjaan huumori ja oikeus, on seuraava:

Die Nichtbeachtung der Vorschriften des Absatzes 2 Buchstaben e) und f) oder der Absätze 3 und 4 zieht die Ungültigkeit des Vertrages im Hinblick auf die vorliegende Regelung nach sich.

Die Sojabohnen, die unter diesem Vertrag geerntet werden, verlieren die Beihilfefähigkeit, es sei denn, daß nach der Überzeugung der Mitgtiedstaaten weder Fahrlässigkeit noch ein schwerer Fehler vorliegt. Im übrigen kann die Nichtbeachtung der Vorschriften des Absatzes 3 den Ausschluß des Erzeugers von den Vergünstigungen der vorliegenden Regelung für die Dauer des folgenden Wirtsçhaftjahres nach sich ziehen, falls weder Fahrlässigkeit noch ein schwerer Fehler vorliegt. Die Bestimmungen des vorstehenden Unterabsatzes finden keine Anwendung, wenn die Kontrolle der Flächen eine Differenz zwischen den erklärten Flächen und den tatsächlich eingesäten Flächen, die geerntet werden können, erkennen läßt, die größer als 10 % ist.

Jos valvonnan tai tutkimuksen yhteydessä havaitaan säännöstenvastaisuuksia, sovelletaan seuraavia säännöksiä, mainitun kuitenkaan rajoittamatta muiden asianmukaisten toimenpiteiden soveltamista:

1)Oliko markkinointivuoden 1992/1993 loppuun kestävänä ajanjaksona (tai ennen neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3766/91 ja asetuksen (ETY) N:o 1765/92 voimaantuloa) voimassa olleen neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1491/85 ja asetuksen (ETY) N:o 2194/85 (erityisesti sen kahdeksas perustelukappale, 2 artikla ja 5 artiklan 1 kohta huomioon ottaen) tavoitteena tuen myöntäminen ainoastaan yhteisön alueen soijantuotannolle, jolloin tuen määrä laskettaisiin tosiasiallisesti tuotetun määrän perusteella, ja jolloin tukea hakevan tuottajan pääasiallisena velvollisuutena oli soijan viljeleminen jonkin jäsenvaltion alueella?2)Onko komission asetuksen (ETY) N:o 2537/89 6 artiklan 3 kohdan mukaisen ilmoitusvelvollisuuden osalta säädetty keinosta tuotteen alkuperän määrittelemiseksi ja voidaanko sitä pitää sellaisenaan tähänastisen yhteisön oikeuskäytännön mukaisesti kysymyksessä 1 mainitun pääasiallisen velvollisuuden suhteen toissijaisena velvollisuutena?3)Jos kumpaankin edeltävään kysymykseen vastataan myöntävästi, onko komissio lisätessään asetuksella (ETY) N:o 150/90 asetukseen (ETY) N:o 2537/89 29 a artiklan (joka sisältää tuottajan huolimattomuutta sopimuksen täytäntöönpanossa koskevia merkittäviä sanktioita, erityisesti 6 artiklan 3 kohdan osalta) ylittänyt neuvoston sille asetuksen (ETY) N:o 1491/85 2 artiklan 8 kohdassa myöntämän toimivallan rajat, kun pääasiallisen velvollisuuden täyttämättä jättämisestä aiheutuneesta menetysseuraamuksesta säädetään toissijaisen velvollisuuden täyttämättä jättämisen yhteydessä, ja onko se näin käyttänyt väärin toimivaltaansa?4)Jos kolmanteen kysymykseen vastataan kieltävästi, rikotaanko komission asetuksella (ETY) N:o 150/90 lisätyssä asetuksen (ETY) N:o 2537/89 29 a artiklassa yhteisöjen tuomioistuimen tulkinnan mukaista suhteellisuusperiaatetta, kun siinä säädetään kaikissa tuottajan törkeään tahallisuuteen perustuvissa sopimuksen täyttämättä jättämistapauksissa (erityisesti 6 artiklan 3 kohdan osalta) sanktioksi sekä sopimuksen pätemättömyys että sopimuksen mukaisesti tuotettujen soijapapujen ja tuottajan sulkeminen koko seuraavaksi markkinointivuodeksi tukijärjestelmän ulkopuolelle?5)Jos neljänteen kysymykseen vastataan kieltävästi, onko komission asetuksen (ETY) N:o 2537/89 6 artiklan 3 kohdan mukaisten ilmoitetun pinta-alan käyttämisessä tapahtuneiden muutosten katsottava tarkoittavan ainoastaan sitä tapausta, että osaa pinta-alasta käytetään muuhun kuin sopimuksessa ilmoitettuun viljelyyn?6)Jos viidenteen kysymykseen vastataan kieltävästi, koskeeko komission asetuksen (ETY) N:o 2537/89 6 artiklan 3 kohdan kolmannen alakohdan mukainen velvollisuus ilmoittaa pinta-alan osien muutoksesta, joka tapahtuu sadonkorjuun alkamista edeltävien kolmen kuukauden aikana, myös niitä tapauksia, joissa muutokset ovat tapahtuneet aikaisemmin kuin sopimuksen kohteena olevien soijapapujen tosiasiallista sadonkorjuuta edeltävien kolmen kuukauden aikana?7)Jos viidenteen kysymykseen vastataan kieltävästi, koskeeko komission asetuksen (ETY) N:o 2537/89 6 artiklan 3 kohdan kolmannen alakohdan mukainen velvollisuus ilmoittaa muutoksista, jotka ovat enemmän kuin 10 prosenttia sopimuksessa ilmoitetuista pinta-aloista myös niitä tapauksia, joissa on tapahtunut useita ajallisesti toisiaan seuraavia muutoksia, joista mikään yksinään ei yhtä 10 prosenttia, mutta jotka yhdessä ylittävät mainitun prosenttiosuuden?

Myös neljäs ennakkoratkaisukysymys koskee tässä tutkittavana olevaan tukijärjestelmään liittyvien sanktioiden suhteellisuutta. Se koskee konkreettisten sanktioiden määräämistä 6 artiklan 3 kohdan mukaisten velvollisuuksien laiminlyöntitapauksissa. Kahden ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksen osalta on siis tutkittava ainoastaan, voidaanko kyseisen velvollisuuden laiminlyömisestä ylipäätään rangaista näin ankarilla sanktioilla, eli onko tämä velvollisuus siis — kansallisen tuomioistuimen käyttämiä käsitteitä lainataksemme — pääasiallinen vaiko toissijainen.

Asiassa Buitoni

Asia 122/78, Buitoni, tuomio 20.2.1979 (Kok. 1979, s. 677).

Tukijärjestelmän kitkattoman toiminnan kannalta on välttämätöntä luoda valvontajärjestelmä, jolla varmistetaan tukien myöntäminen ainoastaan kyseisille tuotteille. Tämä järjestelmä edellyttää erityisesti viljelypinta-alojen sekä hakijan inventaariokirjanpidon ja mahdollisen rahoituskirjanpidon valvontaa pistokokein

Kursivointi kirjoittajan.

Tämä osoittaa, että viljelypinta-alalla on tukijärjestelmälle erityinen merkitys.

Tätä voidaan havainnollistaa kuvitteellisella esimerkillä. Jos ensin ilmoitetaan tietty viljelypinta-ala, jolta on odotettavissa 100 tonnin sato, ja tuottaja sitten kuitenkin päättää käyttää tästä pinta-alasta soijanviljelyyn ainoastaan osan, sato vähenee vastaavasti esimerkiksi vain 10 tonniin. Jos kansalliselle viranomaiselle ei ilmoiteta muutoksesta, se pitää edelleen lähtökohtana sitä, että sille ilmoitetulta pinta-alalta on odotettavissa 100 tonnin sato, eikä se voisi huomata sitä, jos tuottaja lisäisi tuottamaansa 10 tonniin vielä 90 tonnia kolmansista maista tuotuja soijapapuja ja ilmoittaisi nämä 100 tonnia omana tuotantonaan.

Toisin on 29 a artiklan 1 kohdassa mainitun toisen sanktion osalta, joka koskee tuottajan sulkemista tukijärjestelmän ulkopuolelle seuraavaksi markkinointivuodeksi. Kaiken todennäköisyyden mukaan tässä on kyse sanktiosta, jonka keskeisenä merkityksenä on pelotteena toimiminen. Olisi arveluttavaa määrätä tämä rangaistus kaikissa niissä tapauksissa, joissa on kyse tahallisuuteen tai törkeään huolimattomuuteen perustuvasta 6 artiklan säännöstenvastaisuudesta. Siinä — 29 a artiklan 1 kohdan sanamuodon mukaisessa — tapauksessa, että 6 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti ilmoitettava sopimuksen tekemisen päivämäärä ilmoitetaan tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta väärin, olisi kai erittäin kyseenalaista, voidaanko ja ylipäänsä täytyykö tuottajaa rangaista tästä syystä näin ankaralla sanktiolla. Kuten Castello aivan oikein huomauttaa, on suhteellisuusperiaatteen vaatimusten mukaista porrastaa sanktiot niin, että vakavista laiminlyönneistä rangaistaan ankarammin kuin lievistä.

Castello viittaa tässä yhteydessä perustellusti asetuksen (ETY) N:o 2194/85 4 artiklan 3 kohdan toiseen alakohtaan, jonka mukaan tukihakemuksen yhteydessä asetettava vakuus menetetään kokonaan tai osittain tietyin edellytyksin.

Tärkeämpää on sitä vastoin, että lainsäätäjältä selvästi huomaamatta jäänyttä aukkoa ei käytetä hyväksi. Mainitun 6 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädettiin yleisesti, että ilmoitettuja viljelypinta-aloja sai käyttää sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen ainoastaan soijapapujen tuotantoon. Vain sellainen tulkinta, jonka mukaan periaatteessa kaikki tämän ajankohdan jälkeen tapahtuneet muutokset on ilmoitettava, vastaa näin ilmaistua lainsäätäjän päätöstä. Mainitusta ensimmäisestä alakohdasta seurauksena olevien velvollisuuksien jakaminen kahdeksi eri säännökseksi selittyy sillä, että asianomaisille viranomaisille oli ilmoitettava tosiasialliset viljelypinta-alat. Niin kauan kuin sopimusta ei ollut esitetty asianomaisille viranomaisille, sopimusosapuolet voivat vielä ottaa lukuun muutokset, kun se taas ei ollut mahdollista enää tämän ajankohdan jälkeen. Tämän vuoksi kaikki ennen sopimuksen esittämistä tapahtuneet muutokset oli otettava huomioon, kun taas sopimuksen esittämisen jälkeen oli ilmoitettava ainoastaan aineelliset muutokset.