UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (viides jaosto)

22 päivänä toukokuuta 2025 (*)

Muutoksenhaku – Ympäristö – Direktiivi 2003/87/EY – Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttaminen Euroopan unionissa – Oikeuksien jakaminen maksutta – 10 a artiklan 1 kohta – Korvaavien ratkaisujen käsite – Kansalliset täytäntöönpanotoimenpiteet – 11 artiklan 1 kohta – Jäsenvaltioiden Euroopan komissiolle esittämä luettelo direktiivin 2003/87 soveltamisalaan kuuluvista laitoksista – Päätös (EU) 2021/355 – Kyseessä olevan jäsenvaltion ehdotus sisällyttää sintratun malmin vertailuarvoon rautamalmipellettejä tuottava laitoksen osa – Hylkäämispäätös – Komission vahvistamat vertailuarvot – Kasvihuonekaasujen päästöjen vähentämiseen kannustava yleinen tavoite – Tulosvelvoitteen puuttuminen – SEUT 296 artikla – Euroopan unionin toimielinten päätöksiä koskeva perusteluvelvollisuus

Asiassa C‑621/23 P,

jossa on kyse Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklaan perustuvasta valituksesta, joka on pantu vireille 6.10.2023,

Luossavaara-Kiirunavaara AB, kotipaikka Luulaja (Ruotsi), edustajinaan A. Bryngelsson, A. Johansson ja F. Sjövall, advokater,

valittajana,

ja jossa muina osapuolina ovat

Euroopan komissio, asiamiehinään B. De Meester ja G. Wils,

vastaajana ensimmäisessä oikeusasteessa, ja

Ruotsin kuningaskunta, asiamiehinään C. Meyer-Seitz ja R. Shahsavan Eriksson,

väliintulijana ensimmäisessä oikeusasteessa,

UNIONIN TUOMIOISTUIN (viides jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja M. L. Arastey Sahún (esittelevä tuomari) sekä tuomarit D. Gratsias, E. Regan, J. Passer ja B. Smulders,

julkisasiamies: J. Kokott,

kirjaaja: A. Calot Escobar,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,

kuultuaan julkisasiamiehen 14.11.2024 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1        Luossavaara-Kiirunavaara AB vaatii valituksessaan unionin tuomioistuinta kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen 26.7.2023 antaman tuomion Luossavaara-Kiirunavaara v. komissio (T‑244/21, EU:T:2023:428; jäljempänä valituksenalainen tuomio), jolla unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi Luossavaara-Kiirunavaara AB:n kanteen, jolla vaadittiin kumoamaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY 11 artiklan 3 kohdan mukaisista kansallisista täytäntöönpanotoimenpiteistä kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien jakamiseksi maksutta siirtymäaikana 25.2.2021 annetun komission päätöksen (EU) 2021/355 (EUVL 2021, L 68, s. 221; jäljempänä riidanalainen päätös) 1 artiklan 3 kohta.

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

 Direktiivi 2003/87/EY

2        Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta unionissa ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta 13.10.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY (EUVL 2003, L 275, s. 32), sellaisena kuin se on muutettuna 14.3.2018 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2018/410 (EUVL 2018, L 76, s. 3) (jäljempänä direktiivi 2003/87), 1 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tällä direktiivillä perustetaan kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmä unionissa (jäljempänä ’EU:n päästökauppajärjestelmä’) kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi sekä kustannustehokkaasti että taloudellisesti.

– –”

3        Direktiivin 2003/87 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Soveltamisala”, säädetään seuraavaa:

”1.      Tätä direktiiviä sovelletaan liitteessä I luetelluista toiminnoista aiheutuviin päästöihin ja liitteessä II lueteltuihin kasvihuonekaasuihin.

2.      Tätä direktiiviä sovelletaan rajoittamatta [ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi 24.9.1996 annetusta neuvoston] direktiivistä 96/61/EY [(EYVL 1996, L 257, s. 26)] johtuvien vaatimusten soveltamista.

– –”

4        Tämän direktiivin 10 a artiklan, jonka otsikkona on ”Yhdenmukaistettua maksutta tapahtuvaa jakoa koskevat unionin laajuiset siirtymäsäännökset”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Siirretään [Euroopan] komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 23 artiklan mukaisesti tämän direktiivin täydentämiseksi [Euroopan] unionin laajuisten ja täysin yhdenmukaistettujen, tämän artiklan 4, 5, 7 ja 19 kohdassa tarkoitettujen päästöoikeuksien jakamissääntöjen osalta.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuilla toimenpiteillä on siinä määrin kuin se on toteutettavissa määriteltävä unionin laajuiset ennakolta asetetut vertailuarvot sen varmistamiseksi, että oikeudet jaetaan tavalla, joka tarjoaa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen ja energiatehokkaisiin tekniikkoihin liittyviä kannustimia, ja siten, että otetaan huomioon tehokkaimmat tekniikat, korvaavat ratkaisut, vaihtoehtoiset tuotantomenetelmät, tehokas yhteistuotanto, prosessikaasujen energian tehokas talteenotto, biomassan käyttö sekä hiilidioksidin talteenotto ja varastointi, jos tällaisia laitoksia on käytettävissä, ja ettei jaolla kannusteta päästöjen lisäämiseen. Maksuttomia päästöoikeuksia ei saa jakaa sähköntuotannolle lukuun ottamatta tapauksia, jotka kuuluvat 10 c artiklan soveltamisalaan, ja prosessikaasuista tuotettua sähköä.

Kullakin toimialalla ja toimialan osalla vertailuarvot lasketaan periaatteessa tuotteille eikä tuotantopanoksille, jotta kasvihuonekaasupäästöjen vähennykset ja energiatehokkuudesta saatavat säästöt kunkin tuotantoprosessin aikana kyseisellä toimialalla tai toimialan osalla ovat mahdollisimman suuret.

Määritellessään periaatteita yksittäisiä toimialoja ja toimialojen osia koskevien ennakolta asetettujen vertailuarvojen asettamista varten komissio kuulee asianomaisia sidosryhmiä, mukaan lukien kyseisten toimialojen ja toimialojen osien edustajat.

– –”

5        Mainitun direktiivin 10 b artiklan, jonka otsikko on ”Siirtymätoimenpiteet eräiden energiaintensiivisten teollisuudenalojen tukemiseksi hiilivuodon tapahtuessa”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Sellaisten toimialojen ja toimialojen osien katsotaan olevan alttiita hiilivuodon riskille, joiden osalta tulos siitä, että kerrotaan niiden kolmansien maiden kanssa käytävän kaupan intensiteetti, eli suhde yhtäältä kolmansiin maihin kohdistuvan viennin kokonaisarvon ja kolmansista maista tapahtuvan tuonnin arvon summan sekä toisaalta Euroopan talousalueella olevien markkinoiden kokonaiskoon (vuosittainen liikevaihto sekä kokonaistuonti kolmansista maista) välillä, niiden päästöintensiteetillä, mitattuna kgCO2:na, jaettuna niiden bruttoarvonlisäyksellä (euroina), on yli 0,2. Tällaisille toimialoille ja toimialojen osille myönnetään päästöoikeuksia maksutta vuoteen 2030 asti 100 prosenttia 10 a artiklan mukaisesti määritetystä määrästä.”

6        Saman direktiivin 11 artiklassa, jonka otsikko on ”Kansalliset täytäntöönpanotoimenpiteet”, säädetään seuraavaa:

”1.      Kunkin jäsenvaltion on 30 päivään syyskuuta 2011 mennessä julkaistava ja toimitettava komissiolle luettelo sen alueella sijaitsevista, tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvista laitoksista ja kullekin sen alueella sijaitsevalle laitokselle maksutta jaettavista määristä, jotka on laskettu 10 a artiklan 1 kohdassa ja 10 c artiklassa tarkoitettujen sääntöjen mukaisesti.

Luettelo laitoksista, jotka kuuluvat tämän direktiivin soveltamisalaan viiden vuoden ajan 1 päivästä tammikuuta 2021, on toimitettava viimeistään 30 päivänä syyskuuta 2019, ja tämän jälkeen on toimitettava joka viides vuosi luettelot kustakin seuraavasta viiden vuoden kaudesta. Kussakin luettelossa on oltava tiedot tuotantotoiminnasta, lämmön ja kaasujen siirroista, sähköntuotannosta ja päästöistä tuotantolaitoksen osan tasolla luettelon toimittamista edeltäviltä viideltä kalenterivuodelta. Maksutta jaettavia päästöoikeuksia annetaan ainoastaan laitoksille, joista toimitetaan kyseiset tiedot.

2.      Toimivaltaisten viranomaisten on vuosittain helmikuun 28 päivään mennessä jaettava kyseisenä vuonna jaettavat päästöoikeudet, jotka on laskettu 10, 10 a ja 10 c artiklan mukaisesti.

3.      Jäsenvaltiot eivät saa myöntää maksutta jaettavia päästöoikeuksia 2 kohdan mukaisesti laitoksille, joiden merkitsemisen 1 kohdassa tarkoitettuun luetteloon komissio on hylännyt.”

7        Direktiivin 2003/87 liitteessä I luetellaan toiminnat, joihin sitä sovelletaan.

 Direktiivi 2009/29/EY

8        Direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kauppaa koskevan yhteisön järjestelmän parantamiseksi ja laajentamiseksi 23.4.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/29/EY (EUVL 2009, L 140, s. 63) johdanto-osan 24 ja 25 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”(24)      – – Jos muut kehittyneet maat ja muut suurimmat kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttajat eivät osallistu – – kansainväliseen sopimukseen [ilmastonmuutoksesta, jonka avulla päästäisiin maapallon lämpötilan nousun rajoittamista 2 °C:een koskevaan tavoitteeseen], kasvihuonekaasupäästöt saattaisivat lisääntyä kolmansissa maissa, joissa teollisuudella ei ole samanlaisia hiilidioksidipäästöjen rajoituksia, (’hiilivuoto’), ja samalla aiheutuisi taloudellista haittaa yhteisön energiavaltaisen teollisuuden tietyille kansainväliselle kilpailulle alttiille toimialoille ja toimialojen osille. Tämä voisi vaarantaa ympäristötavoitteiden tinkimättömyyden ja yhteisön toimista saatavat hyödyt. Hiilivuodon uhkan torjumiseksi [Euroopan] yhteisön olisi jaettava 100 prosenttia päästöoikeuksista maksutta asianomaiset perusteet täyttäville toimialoille ja toimialojen osille. – –

(25)      Sen vuoksi komission olisi tarkasteltava tilannetta uudelleen 30 päivään kesäkuuta 2010 mennessä ja kuultava asiasta kaikkia niitä osapuolia, joita asia koskee, sekä laadittava kansainvälisten neuvottelujen tulokset huomioon ottava selvitys aiheellisine ehdotuksineen. Komission olisi tässä yhteydessä 31 päivään joulukuuta 2009 mennessä ilmoitettava, mitkä energiavaltaiset toimialat tai toimialojen osat ovat sellaisia, joita hiilivuoto todennäköisesti uhkaa. Sen olisi perustettava tarkastelunsa arvioon toimialojen puuttuvista mahdollisuuksista siirtää tarvittavien päästöoikeuksien kustannukset tuotteiden hintaan menettämättä merkittävää markkinaosuutta yhteisön ulkopuolella sijaitseville laitoksille, jotka eivät toteuta vastaavia toimia päästöjensä vähentämiseksi. Energiavaltaiset teollisuuden alat, joita hiilivuodon riskin katsotaan merkittävästi uhkaavan, voisivat saada suuremman määrän päästöoikeuksia maksutta. – –”

 Delegoitu asetus (EU) 2019/331

9        Päästöoikeuksien yhdenmukaistettua maksutta tapahtuvaa jakoa koskevien unionin laajuisten siirtymäsäännösten määrittämisestä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan mukaisesti 19.12.2018 annetussa komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2019/331 (EUVL 2019, L 59, s. 8) määritetään erityisesti tuotteiden vertailuarvot, joiden perusteella kasvihuonekaasujen päästöoikeuksia jaetaan maksutta kyseisiä tuotteita käyttäville unionin laitoksille ja laitoksen osille. Delegoidussa asetuksessa 2019/331 määritellään myös nämä vertailuarvot.

10      Kyseisen delegoidun asetuksen johdanto-osan kolmannessa perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Direktiivin [2003/87] 10 a artiklan 1 kohdan mukaan unionin laajuisilla ja täysin yhdenmukaistetuilla toimenpiteillä, jotka koskevat päästöoikeuksien jakamista maksutta, on siinä määrin, kuin se on toteutettavissa, määriteltävä ennakolta asetetut vertailuarvot sen varmistamiseksi, että päästöoikeudet jaetaan maksutta tavalla, joka tarjoaa kannustimia kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen ja energiatehokkaisiin tekniikkoihin, ja siten, että otetaan huomioon tehokkaimmat tekniikat, korvaavat ratkaisut, vaihtoehtoiset tuotantomenetelmät, tehokas yhteistuotanto, jätekaasujen energian tehokas talteenotto, biomassan käyttö sekä hiilidioksidin talteenotto ja varastointi, jos tällaisia laitoksia on käytettävissä. Samalla on varmistettava, ettei toimenpiteillä kannusteta päästöjen lisäämiseen. Jotta vähennetään kannustimia jätekaasujen soihdutukseen, lukuun ottamatta turvasoihdutusta, asianmukaisille laitosten osille maksutta jaettavien päästöoikeuksien määrää olisi vähennettävä jätekaasujen soihdutuksesta aiheutuneilla historiallisilla päästöillä, lukuun ottamatta turvasoihdutusta, eikä niitä tulisi käyttää mitattavissa olevan lämmön, ei-mitattavissa olevan lämmön tai sähkön tuotantoon. Kuitenkin kun otetaan huomioon direktiivin [2003/87] 10 a artiklan 2 kohdan mahdollistama erityiskohtelu ja jotta voidaan mahdollistaa siirtymäkausi, tätä vähennystä olisi sovellettava vasta vuodesta 2026.”

11      Mainitun delegoidun asetuksen liitteessä I, jonka otsikko on ”Vertailuarvot”, olevassa 1 kohdassa määritellään tuotteiden vertailuarvot ja järjestelmän rajat ottamatta huomioon polttoaineen ja sähkön vaihdettavuutta seuraavasti:

– –”

 Päätös 2011/278/EU

12      Päästöoikeuksien yhdenmukaistettua maksutta tapahtuvaa jakoa koskevien unionin laajuisten siirtymäsäännösten vahvistamisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan mukaisesti 27.4.2011 annettu komission päätös 2011/278/EU (EUVL 2011, L 130, s. 1) kumottiin 1.1.2021 alkaen delegoidulla asetuksella 2019/331.

13      Kyseisen päätöksen johdanto-osan neljännessä perustelukappaleessa todettiin seuraavaa:

”Komissio on laatinut mahdollisuuksien mukaan vertailuarvoja tuotteille ja välituotteille, joilla laitokset käyvät keskenään kauppaa ja jotka on tuotettu direktiivin [2003/87] liitteessä I luetelluissa toiminnoissa. Periaatteessa kullekin tuotteelle pitäisi määrittää yksi vertailuarvo. Kun jokin tuote korvaa suoraan toisen tuotteen, kumpaankin pitäisi soveltaa samaa vertailuarvoa ja siihen liittyvää tuotteen määritelmää.”

 Riidanalainen päätös

14      Riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 1–5, 12 ja 13 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”(1)      Huutokauppa on vuodesta 2013 alkaen ollut ensisijainen tapa jakaa päästöoikeuksia unionin päästökauppajärjestelmän soveltamisalaan kuuluvien laitosten toiminnanharjoittajille. Edellytykset täyttävät toiminnanharjoittajat saavat edelleen maksutta jaettavia päästöoikeuksia päästökauppakaudella 2021–2030. Kunkin toiminnanharjoittajan saamien päästöoikeuksien määrä perustuu unionin laajuisiin yhdenmukaistettuihin sääntöihin, jotka esitetään direktiivissä [2003/87] ja delegoidussa asetuksessa [2019/331].

(2)      Jäsenvaltioiden oli toimitettava komissiolle 30 päivään syyskuuta 2019 mennessä kansalliset täytäntöönpanotoimenpiteet, jotka sisältävät luettelon niiden alueella olevista direktiivin [2003/87] soveltamisalaan kuuluvista laitoksista sekä tiedot tuotantotoiminnasta, lämmön ja kaasujen siirroista, sähköntuotannosta ja päästöistä tuotantolaitoksen osan tasolla viiteajanjakson (2014–2018) viideltä vuodelta delegoidun asetuksen [2019/331] liitteen IV mukaisesti.

(3)      Toimitettujen tietojen laadun ja vertailukelpoisuuden varmistamiseksi jäsenvaltiot toimittivat kansalliset täytäntöönpanotoimenpiteensä käyttäen delegoidun asetuksen [2019/331] 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua komission laatimaa sähköistä lomaketta, joka sisältää asianmukaiset tiedot laitoksittain. Jäsenvaltiot toimittivat myös menetelmäselvityksen, jossa esitetään niiden viranomaisten toteuttama tiedonkeruuprosessi.

(4)      Koska jäsenvaltiot toimittivat runsaasti erilaisia tietoja, komissio analysoi ensimmäiseksi kaikkien täytäntöönpanotoimenpiteiden kattavuuden. Tapauksissa, jossa komissio totesi, että toimitetuissa tiedoissa oli puutteita, se pyysi kyseessä olevilta jäsenvaltioilta lisätietoja. Vastauksena näihin pyyntöihin asiasta vastaavat viranomaiset toimittivat relevantteja lisätietoja toimitettujen kansallisten täytäntöönpanotoimenpiteiden täydentämiseksi.

(5)      Komissio arvioi tämän jälkeen kansalliset täytäntöönpanotoimenpiteet direktiivin [2003/87] sekä delegoidun asetuksen [2019/331] sisältämien kriteerien perusteella ottaen huomioon komission jäsenvaltioille laatimat ohjeasiakirjat, jotka julkaistiin vuoden 2020 tammikuun ja huhtikuun välisenä aikana. Nämä johdonmukaisuuden tarkastukset muodostivat kansallisten täytäntöönpanotoimenpiteiden arvioinnin toisen vaiheen.

– –

(12)      Ruotsi ehdotti, että luetteloon sisällytetään laitos, jonka päästöt ovat peräisin kalkinpolttouunista, jossa kalsinoidaan meesa eli sulfaattisellutehtaissa keittokemikaaleista talteenotettu jäännös. Prosessi, jossa kalkki talteenotetaan meesasta, kuuluu lyhytkuituisen sulfaattisellun/pitkäkuituisen sulfaattisellun järjestelmän rajojen määritelmien piiriin. Näin ollen kyseinen laitos tuo välituotetta, joka kuuluu tuotteen vertailuarvon piiriin. Koska päästöjä ei tulisi laskea kahteen kertaan, kuten delegoidun asetuksen [2019/331] 16 artiklan 7 kohdassa todetaan, kyseistä laitosta koskevat tiedot päästöoikeuksien jakamisesta maksutta hylätään.

(13)      Ruotsi ehdotti, että kolmen laitoksen osalta laitoksen osiin sovellettaisiin eri vertailuarvoa verrattuna siihen, mitä käytettiin kolmannella kaudella kansallisissa täytäntöönpanotoimenpiteissä, rautamalmipellettien tuotantoa varten. Ruotsi ehdotti, että rautamalmipellettien tuotannon osalta laitoksen osaan sovelletaan sintratun malmin vertailuarvoa toisin kuin kolmannella kaudella, jolloin käytettiin lämmön ja polttoaineen vertailuarvoja. Sintratun malmin vertailuarvo määritetään kuitenkin delegoidun asetuksen [2019/331] liitteessä I, ja sekä tuotteiden että kyseisen tuotteen vertailuarvon kattamien prosessien ja päästöjen määritelmät on muotoiltu sintratun malmin tuotannon mukaan eivätkä ne sisällä rautamalmipellettejä. Lisäksi [direktiivin 2003/87] 10 a artiklan 2 kohdassa edellytetään vertailuarvojen päivittämistä neljättä kautta varten eikä säädetä vertailuarvojen määritelmien tulkinnan mukauttamisesta. Sen vuoksi hylätään tiedot, jotka on toimitettu rautamalmipellettien tuotannosta sintratun malmin vertailuarvon piiriin kuuluvan laitoksen osan perusteella.”

15      Kyseisen päätöksen 1 artiklan 3 kohdassa todetaan seuraavaa:

Komissiolle [direktiivin 2003/87] 11 artiklan 1 kohdan mukaisesti toimitettuihin [direktiivin 2003/87] soveltamisalaan kuuluvien laitosten luetteloihin sisältyvien laitosten osalta hylätään tiedot, jotka koskevat tämän päätöksen liitteessä III lueteltuihin laitosten osiin sovellettavaa tuotteen vertailuarvoa.”

16      Mainitun päätöksen liitteessä III, jonka otsikko on ”Laitokset, jotka käyttävät sintratun malmin vertailuarvoa lämmön tai polttoaineen vertailuarvojen sijasta”, mainitaan tältä osin seuraavat laitosten tunnisteet:

 Asian tausta

17      Asian tausta, sellaisena kuin se ilmenee valituksenalaisen tuomion 2–6 kohdasta, voidaan tiivistää seuraavasti.

18      Valittaja on ruotsalainen valtion omistama kaivosyhtiö. Se tuottaa muun muassa rautamalmia, joka on teräksen tuotannossa käytettävä pääasiallinen raaka-aine. Nyt käsiteltävä asia koskee kolmea sen laitosta, jotka mainitaan riidanalaisen päätöksen liitteessä III, eli laitoksia, joilla on tunnisteet SE-497, SE-498 ja SE-499 ja jotka sijaitsevat Kiirunassa, Malmbergetissä (Jällivaara) ja Svappavaarassa Ruotsissa (jäljempänä kyseessä olevat laitokset).

19      Kyseessä olevat laitokset kuuluvat direktiivillä 2003/87 käyttöön otetun päästökauppajärjestelmän piiriin.

20      Kuten riidanalaisesta päätöksestä ilmenee, huutokauppa on vuodesta 2013 alkaen ollut ensisijainen tapa jakaa päästöoikeuksia unionin päästökauppajärjestelmän soveltamisalaan kuuluvien laitosten toiminnanharjoittajille. Edellytykset täyttävät toiminnanharjoittajat saavat kuitenkin edelleen maksutta jaettavia päästöoikeuksia päästökauppakaudella 2021–2030, jota kutsutaan myös neljänneksi päästökauppakaudeksi. Kyseisellä kaudella kunkin toiminnanharjoittajan saamien päästöoikeuksien määrä perustuu yhdenmukaistettuihin sääntöihin, jotka esitetään direktiivissä 2003/87 ja delegoidussa asetuksessa 2019/331.

21      Ruotsin kuningaskunta toimitti vuonna 2019 Naturvårdsverketin (ympäristövirasto, Ruotsi) välityksellä komissiolle direktiivin 2003/87 11 artiklan mukaisesti luettelon kyseisen direktiivin soveltamisalaan kuuluvista laitoksista ja kullekin laitokselle maksutta jaetuista päästöoikeuksista valmistellakseen siirtymäajan maksutta tapahtuvaa jakoa mainitulle kaudelle, joka alkoi 1.1.2021. Tässä yhteydessä kyseinen jäsenvaltio ehdotti, että kyseessä olevien laitosten osat sisällytettäisiin luetteloon päästöoikeuksien jakamiseksi maksutta delegoidun asetuksen 2019/331 liitteessä I olevassa 1 kohdassa määritellyn sintratun malmin vertailuarvon (jäljempänä sintratun malmin vertailuarvo) perusteella, vaikka tältä osin oli aiemmin käytetty lämmön ja polttoaineiden vertailuarvoja.

22      Tarkasteltuaan Ruotsin kuningaskunnan toimittamia tietoja direktiivissä 2003/87 ja delegoidussa asetuksessa 2019/331 vahvistettujen kriteerien valossa komissio päätti hylätä kyseisen jäsenvaltion ehdotuksen riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 13 perustelukappaleessa esitetyistä syistä.

 Menettely unionin yleisessä tuomioistuimessa ja valituksenalainen tuomio

23      Valittaja nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 4.5.2021 jättämällään kannekirjelmällä kanteen riidanalaisen päätöksen kumoamiseksi.

24      Valittaja vetosi kanteensa tueksi kuuteen kanneperusteeseen, joista ensimmäinen koski delegoidun asetuksen 2019/331 liitteen I ja direktiivin 2003/87 10 a artiklan 1 kohdan rikkomista, toinen yhdenvertaisen kohtelun ja syrjintäkiellon periaatteiden loukkaamista, kolmas unionille kansainvälisen ympäristöoikeuden nojalla kuuluvien velvoitteiden ja sitoumusten noudattamatta jättämistä, neljäs toimivaltaisen toimielimen velvollisuutta tutkia huolellisesti ja puolueettomasti kaikki käsiteltävän asian kannalta merkitykselliset seikat ja viides SEUT 296 artiklassa määrätyn perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä. Kuudennessa kanneperusteessaan, joka on esitetty toissijaisesti, valittaja vaati lopuksi, että delegoitu asetus 2019/331 todetaan SEUT 277 artiklan nojalla pätemättömäksi siltä osin kuin sitä sovelletaan riidanalaiseen päätökseen.

25      Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi valituksenalaisella tuomiolla kaikki valittajan esittämät kanneperusteet ja näin ollen kanteen kokonaisuudessaan.

 Valituksen osapuolten vaatimukset

26      Valittaja vaatii valituksessaan, että unionin tuomioistuin

–        kumoaa valituksenalaisen tuomion kokonaisuudessaan

–        kumoaa riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 3 kohdan ja

–        velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

27      Komissio vaatii, että unionin tuomioistuin

–        hylkää valituksen ja

–        velvoittaa valittajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

28      Ruotsin kuningaskunta vaatii, että unionin tuomioistuin hyväksyy valituksen.

 Valituksen tarkastelu

29      Valittaja vetoaa viiteen valitusperusteeseen, joista ensimmäistä ja kolmatta Ruotsin kuningaskunta tukee.

 Ensimmäinen valitusperuste

 Asianosaisten ja muiden osapuolten lausumat

30      Ensimmäinen valitusperuste jakautuu kahteen osaan, ja se koskee lähinnä sitä, että unionin yleinen tuomioistuin on tulkinnut virheellisesti direktiivin 2003/87 10 a artiklan 1 kohdassa olevaa ilmaisua ”korvaavat ratkaisut”.

31      Valittaja väittää ensimmäisen valitusperusteen ensimmäisessä osassa, että unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 88 kohdassa virheellisesti, että valittajan tehtävänä oli osoittaa, että sintrattu malmi oli ”suoraan korvattavissa” rautamalmipelleteillä, vaikka sanaa ”suoraan” ei mainita direktiivissä 2003/87, riidanalaisessa päätöksessä eikä delegoidussa asetuksessa 2019/331. Unionin yleinen tuomioistuin on näin ollen rikkonut direktiivin 2003/87 10 a artiklan 1 kohtaa, kun se on omaksunut kyseisen säännöksen tulkinnan, jolla muutetaan korvaaviin ratkaisuihin sovellettavaa oikeudellista arviointiperustetta määritettäessä vertailuarvoja päästöoikeuksien jakamista varten.

32      Se täsmentää ensinnäkin, että kyseisen säännöksen sanamuodon perusteella tällaista tulkintaa ei voida hyväksyä. Vaikka sanalla ”korvaava” tarkoitetaan tuotetta, jolla voidaan korvata toinen tuote tietyn käyttötarkoituksen osalta, korvaava tuote ei kuitenkaan välttämättä ole sama kuin tuote, jonka se korvaa, tai verrattavissa siihen.

33      Niinpä 26.7.2017 annetussa tuomiossa ArcelorMittal Atlantique et Lorraine (C‑80/16, EU:C:2017:588, 45 kohta) unionin tuomioistuin katsoi lähinnä, että vaikka tuotteella voidaan korvata toinen tuote saman käyttötarkoituksen osalta, kyseessä olevat tuotteet ovat direktiivin 2003/87 10 a artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja ”korvaavia ratkaisuja”, mistä on ollut kyse kyseiseen tuomioon johtaneessa asiassa kyseessä olleessa laitoksessa käytettyjen sintratun malmin ja pellettien osalta.

34      Toiseksi valittaja katsoo mainitun säännöksen asiayhteyteen tukeutuen, että sitä on tulkittava laajasti ja että näin ollen siinä olevalla ilmaisulla ”korvaavat ratkaisut” ei voida viitata pelkästään samoihin tuotteisiin, jotka on saatu eri tuotantomenetelmiä käyttäen.

35      Kolmanneksi tätä tulkintaa tukee komission mukaan direktiivin 2003/87 10 a artiklan tavoite eli kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen ottamalla huomioon tehokkaimmat tekniikat.

36      Valittaja katsoo, että kun otetaan huomioon tämä tavoite, rautamalmipellettien kaltaista tuotetta, joka aiheuttaa vähemmän päästöjä kuin jokin toinen korvattavissa oleva tuote, kuten sintrattu malmi, ei voida jättää sintratun malmin vertailuarvon ulkopuolelle.

37      Valittaja väittää neljänneksi, että kyseisen direktiivin 10 a artiklan 1 kohdassa tarkoitettua ilmaisua ”korvaavat ratkaisut” on tulkittava yhtäältä sisämarkkinoiden häiriintymättömyyden ja kilpailuedellytysten säilyttämistä koskevan alatavoitteen ja toisaalta yhdenvertaisen kohtelun periaatteen kannalta. Tämä merkitsee valittajan mukaan sitä, että tätä ilmaisua ei voida tulkita tavalla, joka johtaisi kilpailun vääristymiseen tai samankaltaisissa tilanteissa olevien laitosten erilaiseen kohteluun.

38      Ensimmäisen valitusperusteen toisessa osassa valittaja moittii unionin yleistä tuomioistuinta ensinnäkin siitä, että se on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan valituksenalaisen tuomion 69 kohdassa, että direktiivin 2003/87 10 a artiklan 1 kohdassa olevasta ilmaisusta ”siinä määrin kuin se on toteutettavissa” seuraa, ettei kyseisestä säännöksestä seuraa komissiolle minkäänlaista velvollisuutta saavuttaa tietty tulos.

39      Todellisuudessa tätä ilmaisua on tulkittava siten, että sillä tarkoitetaan juuri sitä seikkaa, että vertailuarvon määrittäminen on mahdollista.

40      Jos komissio hyväksyy tällaisen vertailuarvon, se ei voi poiketa velvollisuudesta määrittää sen sisältö siten, että se kannustaa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen ja energiatehokkaiden tekniikoiden käyttämiseen.

41      Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 93–99 kohdassa virheellisesti korvannut tuotteiden korvattavuutta keskenään koskevan testin niiden ”samankaltaisuutta” koskevalla testillä tukeutumalla sintratun malmin ja rautamalmipellettien välisiin merkityksettömiin eroihin, mistä seuraa, että direktiivin 2003/87 10 a artiklan 1 kohdassa tarkoitettua ilmaisua ”korvaavat ratkaisut” on tulkittu liian suppeasti ja sen tavanomaisen merkityksen vastaisesti. Unionin yleinen tuomioistuin ei myöskään tulkinnut tätä ilmaisua tavalla, joka vastaa sillä säännöksellä tavoiteltua päämäärää, jonka osa se on, eli käsiteltävässä asiassa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä, ja yhdenvertaisen kohtelun periaatetta noudattaen.

42      Komissio katsoo, että ensimmäinen valitusperuste on perusteeton.

 Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

–       Ensimmäisen valitusperusteen toinen osa

43      Ensimmäisen valitusperusteen toisesta osasta, jota on tarkasteltava ensimmäiseksi, on muistutettava, että unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 69 kohdassa, että yleinen tavoite edistää kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä suosimalla vähäpäästöisiä teknologioita vähemmän suorituskykyisiin teknologioihin verrattuna on saavutettava ”siinä määrin kuin se on toteutettavissa”, kuten direktiivin 2003/87 10 a artiklan 1 kohdassa, päätöksen 2011/278 johdanto-osan neljännessä perustelukappaleessa tai delegoidun asetuksen 2019/331 johdanto-osan kolmannessa perustelukappaleessa todetaan. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan komissiolla ei siis ole tältä osin tulosvelvollisuutta. Tekniikalla tai toiminnalla voi sellaisenaan olla tehokkuuteen liittyviä etuja toiseen tekniikkaan tai toimintaan verrattuna, mutta tällä toisella tekniikalla tai toiminnalla voi olla myös omat etunsa, jotka voidaan sellaisenaan ottaa huomioon lainsäädännön nojalla keskinäiseen vertailuun perustuvassa kokonaisarvioinnissa. Alakohtaisten kertomusten sisällön perusteella kyseessä oleva vaihtoehtoinen tekniikka tai toiminta voisi kuitenkin mahdollistaa sellaisten materiaalien kierrättämisen, joista muuten tulisi jätettä, vaikka se ei olisikaan yhtä tehokas.

44      Unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 70 kohdassa, että komission oli useiden tekniikoiden tai toimintojen arvioimiseksi otettava huomioon kaikki niille ominaiset muuttujat sen sijaan, että se keskittyisi vain yhteen niistä.

45      Tältä osin on muistutettava, että direktiivin 2003/87 10 a artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ensimmäisen virkkeen mukaan komission kyseisen 10 a artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti hyväksymillä toimenpiteillä on siinä määrin kuin ne on toteutettavissa määriteltävä unionin laajuiset ennakolta asetetut vertailuarvot sen varmistamiseksi, että oikeudet jaetaan tavalla, joka tarjoaa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen ja energiatehokkaisiin tekniikkoihin liittyviä kannustimia, ja siten, että otetaan huomioon tehokkaimmat tekniikat, korvaavat ratkaisut, vaihtoehtoiset tuotantomenetelmät, tehokas yhteistuotanto, prosessikaasujen energian tehokas talteenotto, biomassan käyttö sekä hiilidioksidin talteenotto ja varastointi, jos tällaisia laitoksia on käytettävissä, ja ettei jaolla kannusteta päästöjen lisäämiseen.

46      Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 80 kohdassa, kyseisen säännöksen sanamuodosta ilmenee, että komission on kyseessä olevia toimenpiteitä toteuttaessaan otettava huomioon eri seikkoja.

47      Vaikka direktiivin 2003/87 10 a artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ensimmäisellä virkkeellä pyritään nimenomaisesti edistämään kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen tähtäävien tehokkaiden tekniikoiden käyttöä, unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan tämä ensisijainen tavoite on kuitenkin saavutettava useita alatavoitteita noudattaen. Kuten direktiivin 2003/87 johdanto-osan viidennessä ja seitsemännessä perustelukappaleessa mainitaan, tällaisia alatavoitteita ovat muun muassa taloudellisen kehityksen ja työllisyyden turvaaminen sekä sisämarkkinoiden toiminnan häiriintymättömyys ja kilpailuolosuhteiden säilyminen (tuomio 22.6.2016, DK Recycling und Roheisen v. komissio, C‑540/14 P, EU:C:2016:469, 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

48      Näiden seikkojen valossa on todettava, että unionin yleinen tuomioistuin ei ole tehnyt oikeudellista virhettä katsoessaan valituksenalaisen tuomion 69 kohdassa, että komission on vertailuarvoja laatiessaan pyrittävä yleiseen tavoitteeseen, joka on kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen kannustaminen siinä määrin kuin se on toteutettavissa, eikä tämä velvollisuus ole tulosvelvoite.

49      Näin ollen ensimmäisen valitusperusteen toinen osa on hylättävä perusteettomana.

–       Ensimmäisen valitusperusteen ensimmäinen osa

50      Ensimmäisen valitusperusteen ensimmäisen osan, jolla valittaja riitauttaa valituksenalaisessa tuomiossa tehdyn kyseessä olevien tuotteiden keskinäisen korvattavuuden arvioinnin, tutkimiseksi on muistutettava, että unionin yleinen tuomioistuin tukeutui kyseisen tuomion 86 ja 87 kohdassa päätöksen 2011/278 johdanto-osan neljänteen perustelukappaleeseen ja 26.7.2017 annetun tuomion ArcelorMittal Atlantique et Lorraine (C‑80/16, EU:C:2017:588) 47 kohtaan päätelläkseen valituksenalaisen tuomion 88 kohdassa, että valittaja väitti perustellusti, että jos osoitetaan, että sintrattu malmi oli suoraan korvattavissa rautamalmipelleteillä, nämä kaksi tuotetta olisi lähtökohtaisesti pitänyt sisällyttää saman tuotteen vertailuarvon ja vastaavaan tuotteen määritelmän piiriin.

51      Unionin yleinen tuomioistuin tutki valituksenalaisen tuomion 93–99 kohdassa tosiseikkoja koskevan yksinomaisen arviointinsa yhteydessä kyseisten tuotteiden suoraa keskinäistä korvaavuutta.

52      Kyseisen tuomion 94 kohdassa se totesi, että vaikka sintratun malmin ja rautamalmipellettien välillä oli tiettyjä yhtäläisyyksiä, molempia tuotteita voitiin käyttää teräksen tuotantoon masuunissa teknisin mukautuksin siinä tapauksessa, että siirrytään toisesta toiseen, mutta näissä tuotteissa oli kuitenkin eroja.

53      Näistä eroista unionin yleinen tuomioistuin toi valituksenalaisen tuomion 95 kohdassa esiin sen, että kummankin tuotteen tuotanto perustui erilaiseen substraattiin, mistä seurasi, että sintrattujen rikasteiden rautapitoisuus, joka oli 55–58 prosenttia, poikkesi yleensä rautamalmipellettien rautapitoisuudesta, joka oli 62–66 prosenttia.

54      Unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 96 kohdassa yhtäältä, että valittaja tarvitsi rautamalmipellettien tuotantoon pienempiä määriä koksimurskaa kuin sintratun malmin tuotantoon, ja toisaalta, että viimeksi mainitussa tuotannossa rautajäämät kierrätettiin suoraan syöttöaineiksi, kun taas rautamalmipellettien tuotanto vaati toisenlaisen ratkaisun löytämistä tältä osin.

55      Kyseisen tuomion 97 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin toi esiin muita eroja näiden tuotteiden välillä niiden koostumuksen ja ominaisuuksien sekä tuotantoprosessin osalta.

56      Unionin yleinen tuomioistuin lisäsi mainitun tuomion 98 kohdassa, että koska kasvihuonekaasupäästöjen intensiteetti sintratun malmin tuotannossa oli noin 6–7 kertaa suurempi kuin rautamalmipellettien tuotannossa, uusien laitosluokkien sisällyttäminen sintratun malmin vertailuarvoon saattoi aiheuttaa huomattavan epätasapainon kyseisen vertailuarvon piiriin kuuluvien laitosten välillä.

57      Unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 99 kohdassa, että nämä erot olivat riittäviä, jotta komissio saattoi perustellusti katsoa laajan harkintavaltansa nojalla, ettei rautamalmipellettien ja sintratun malmin välillä ollut suoraa korvaavuutta niiden laitosten määrittämisen osalta, joita sintratun malmin vertailuarvo koskee.

58      Tältä osin on muistutettava, että – kuten unionin tuomioistuin on jo todennut 26.7.2017 antamansa tuomion ArcelorMittal Atlantique et Lorraine (C‑80/16, EU:C:2017:588) 31 ja 37 kohdassa ja kuten unionin yleinen tuomioistuin totesi itse valituksenalaisen tuomion 13–15 kohdassa – komissiolla on laaja harkintavalta määrittäessään vertailuarvoja yksittäisillä toimialoilla tai toimialojen osilla direktiivin 2003/87 10 a artiklan 2 kohdan mukaisesti. Vertailuarvojen määrittäminen edellyttää nimittäin komissiolta valintoja ja monitahoisia teknisiä ja taloudellisia arviointeja. Tästä syystä tähän alaan kuuluva toimenpide voidaan katsoa lainvastaiseksi ainoastaan, jos se on tarkoitukseensa ilmeisen soveltumaton.

59      Unionin tuomioistuin tutki kyseisessä tuomiossa direktiivin 2003/87 perusteella annetun päätöksen 2011/278, samoin kuin riidanalaisen päätöksen, jossa määritettiin vertailuarvot delegoidun asetuksen 2019/331 liitteessä I luetelluille tuotteille, pätevyyttä.

60      Kuten riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 13 perustelukappaleessa todetaan, yhtäältä sintratun malmin vertailuarvo määritetään delegoidun asetuksen 2019/331 liitteessä I olevassa 1 kohdassa, ja sekä tuotteiden että kyseisen tuotteen vertailuarvon kattamien prosessien ja päästöjen määritelmät on muotoiltu sintratun malmin tuotannon mukaan eivätkä ne sisällä rautamalmipellettejä. Toisaalta kyseisessä perustelukappaleessa täsmennetään, että direktiivin 2003/87 10 a artiklan 2 kohdassa edellytetään vertailuarvojen päivittämistä neljättä kautta varten eikä siinä säädetä vertailuarvojen määritelmien tulkinnan mukauttamisesta.

61      Päätöksen 2011/278 johdanto-osan neljännessä perustelukappaleessa todettiin, että kun jokin tuote korvaa suoraan toisen tuotteen, kumpaankin pitäisi soveltaa samaa vertailuarvoa ja siihen liittyvää tuotteen määritelmää.

62      Tässä asiayhteydessä unionin tuomioistuin tarkasteli 26.7.2017 annetun tuomion ArcelorMittal Atlantique et Lorraine (C‑80/16, EU:C:2017:588) 40 kohdassa kysymystä siitä, olivatko kyseisessä asiassa kyseessä olleet tuotteet suoraan korvattavissa keskenään, viittaamalla niiden ominaisuuksiin ja koostumukseen.

63      Näin ollen on todettava, ettei unionin yleinen tuomioistuin tehnyt oikeudellista virhettä ottaessaan valituksenalaisen tuomion 94–98 kohdassa huomioon sintratun malmin ja rautamalmipellettien ominaisuudet ja koostumuksen selvittääkseen, olivatko nämä tuotteet suoraan korvattavissa keskenään.

64      Unionin yleinen tuomioistuin totesi siis perustellusti valituksenalaisen tuomion 99 kohdassa lähinnä, että kun otetaan huomioon komissiolla oleva laaja harkintavalta, kyseinen toimielin saattoi laillisesti päättää riidanalaisella päätöksellä olla soveltamatta sintratun malmin vertailuarvoa kyseessä olevien laitosten tuottamiin rautamalmipelletteihin, kun otetaan huomioon se, etteivät nämä tuotteet ole suoraan korvattavissa keskenään niiden erilaisten ominaisuuksien ja erilaisen koostumuksen vuoksi.

65      Tällaisen päätöksen tekemiseksi tarpeellinen tutkinta, johon sisältyy kyseessä olevan tuotteen ominaisuuksien, koostumuksen ja tuotannon arviointia, kuuluu selvästi monimutkaisten teknisten arviointien alaan, jolla komissiolla on laaja harkintavalta (ks. analogisesti tuomio 26.7.2017, ArcelorMittal Atlantique et Lorraine, C‑80/16, EU:C:2017:588, 44 kohta).

66      Tätä päätelmää ei horjuta valittajan väite, jonka mukaan unionin tuomioistuin totesi 26.7.2017 annetun tuomion ArcelorMittal Atlantique et Lorraine (C‑80/16, EU:C:2017:588) 42 kohdassa, että komissio oli voinut pätevästi pitää kyseiseen tuomioon johtaneessa asiassa kyseessä olleita pellettejä ja sintrattua malmia toisensa korvaavina tuotteina.

67      Kuten unionin yleinen tuomioistuin totesi lähinnä valituksenalaisen tuomion 106–112 kohdassa, unionin tuomioistuin teki tämän toteamuksen mainitun asian erityisessä asiayhteydessä, jossa – kuten 26.7.2017 annetun tuomion ArcelorMittal Atlantique et Lorraine (C‑80/16, EU:C:2017:588) 42, 44–46 ja 48 kohdasta ilmenee – kyseessä oli integroituun teräslaitokseen sisältyvät sekä pellettien että sintratun malmin tuotantoyksiköt, jotka olivat yhteydessä toisiinsa tuottaakseen sekoitusta, joka syötettiin suoraan masuuniin, ja kyseistä sekoitusta voitiin sen ominaisuuksien vuoksi käyttää korvaamaan suoraan sintrattu malmi kyseisissä masuuneissa.

68      Unionin tuomioistuimen käytettävissä olevan asiakirja-aineiston perusteella nyt käsiteltävälle asialle ei kuitenkaan ole ominaista erityinen asiayhteys, joka olisi täysin samankaltainen kuin 26.7.2017 annettuun tuomioon ArcelorMittal Atlantique et Lorraine (C‑80/16, EU:C:2017:588) johtaneessa asiassa.

69      Tämän tuomion 35 kohdassa tarkoitetusta valittajan väitteestä, jolla se väittää lähinnä, että unionin yleinen tuomioistuin ei ottanut huomioon direktiivin 2003/87 10 a artiklan tavoitetta eli kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä ottamalla huomioon tehokkaimmat tekniikat, on todettava, että unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 68 kohdassa, että pitää paikkansa, että yksi direktiivin 2003/87 tavoitteista on, kuten muun muassa sen 10 a artiklan 1 kohdan toisesta alakohdasta ilmenee, edistää kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä asettamalla vähäpäästöiset teknologiat etusijalle tältä kannalta vähemmän suorituskykyiseen teknologiaan nähden, joten ennakolta asetettujen vertailuarvojen määrittämiseksi toteutettavien toimenpiteiden tavoitteena on oltava tehokkaimpien tekniikoiden käyttöön ottamiseen kannustaminen päästöjen vähentämiseksi.

70      Kuten unionin yleinen tuomioistuin perustellusti totesi valituksenalaisen tuomion 99 kohdassa ja kuten ensimmäisen kanneperusteen toisen osan tarkastelusta ilmenee, direktiivillä 2003/87 on kuitenkin eri tavoitteet, koska sen 1 artiklan mukaan kasvihuonekaasupäästöjä on vähennettävä ”sekä kustannustehokkaasti että taloudellisesti”. Kuten unionin yleinen tuomioistuin korosti kyseisen tuomion 69 kohdassa, tämä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskeva tavoite on näin ollen saavutettava kyseisen direktiivin 10 a artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti ”siinä määrin kuin se on toteutettavissa” siten, että kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen kannalta vähemmän tehokkaasta tekniikasta tai toiminnasta voi olla kokonaisarvioinnin yhteydessä omat etunsa taloudellisen tehokkuuden kannalta.

71      Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 96 kohdassa tosiseikkojen arviointia koskevan yksinomaisen toimivaltansa yhteydessä, että sintratun malmin tuotannosta syntyneet rautajäämät kierrätetään suoraan syöttöaineiksi, kun taas näin ei ole rautamalmipellettien tuotannon yhteydessä.

72      Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 98 kohdassa myös tosiseikkojen arviointia koskevan yksinomaisen toimivaltansa yhteydessä, että koska sintrauksesta aiheutuvien kasvihuonekaasupäästöjen intensiteetti on suunnilleen 6–7 kertaa suurempi kuin rautamalmipellettien tuotantoon liittyvä intensiteetti, uusien laitosluokkien sisällyttäminen sintratun malmin vertailuarvoon saattoi aiheuttaa huomattavan epätasapainon tuolloin kyseisen vertailuarvon piiriin kuuluvien laitosten osalta.

73      Tällaisen huomattavan epätasapainon riski on ymmärrettävä muun muassa direktiivin 2009/29 johdanto-osan 24 perustelukappaleen valossa, jossa korostetaan, että unioni on ryhtynyt toimiin välttääkseen yhtäältä kasvihuonekaasupäästöjen lisääntymisen sellaisissa kolmansissa maissa, joissa kyseisellä teollisuudella ei ole samanlaisia hiilidioksidipäästöjen rajoituksia, (”hiilivuoto”) kuin unionissa, ja toisaalta taloudellisen haitan syntymisen unionin energiavaltaisen teollisuuden tietyille kansainväliselle kilpailulle alttiille toimialoille ja toimialojen osille. Unionin lainsäätäjä katsoo, että tämä ilmiö voi vaarantaa unionin toimien ympäristötavoitteiden tinkimättömyyden ja tehokkuuden. Hiilivuodon uhkan torjumiseksi kyseisen lainsäätäjä on päättänyt jakaa 100 prosenttia päästöoikeuksista maksutta asianomaiset perusteet täyttäville toimialoille ja toimialojen osille.

74      On selvää, että komissio katsoi siten, että sekä rautamalmien louhinta että raudan, teräksen ja rautaseosten tuotanto ovat direktiivin 2003/87 10 b artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja hiilivuodon riskille alttiita aloja.

75      Tässä yhteydessä komissio antoi riidanalaisen päätöksen, jonka johdanto-osan 13 perustelukappaleessa todetaan, että sintratun malmin vertailuarvo määritetään delegoidun asetuksen 2019/331 liitteessä I, ja sekä tuotteiden että kyseisen tuotteen vertailuarvon kattamien prosessien ja päästöjen määritelmät on muotoiltu sintratun malmin tuotannon mukaan eivätkä ne sisällä rautamalmipellettejä.

76      Koska – kuten valittaja on valituksessaan myöntänyt – rautamalmipellettien tuotannosta aiheutuu vähemmän kasvihuonekaasupäästöjä kuin sintratun malmin tuotannosta, näiden pellettien tuottajat saavat mainitussa 13 perustelukappaleessa tarkoitettujen lämmön ja polttoaineiden vertailuarvojen mukaan vastaavasti maksutta alhaisemman määrän oikeuksia. Tästä seuraa, kuten julkisasiamies on pääasiallisesti todennut ratkaisuehdotuksensa 108 kohdassa, että jos rautamalmipellettien tuotanto sisällytettäisiin sintratun malmin vertailuarvoon, tämä vertailuarvo olisi pienempi, joten sintratun malmin tuotanto saisi vain murto-osan tämän tuotannon vaatimista päästöoikeuksista.

77      Kuten julkisasiamies on pääasiallisesti korostanut ratkaisuehdotuksensa 107 kohdassa, päästöoikeuksien jakaminen maksutta yhtäältä rautamalmipellettien ja toisaalta sintratun malmin tuotannon perusteella vastaa valintaa, jonka unionin lainsäätäjä on tehnyt ympäristönsuojelun alalla tämän tuomion 73 kohdassa tarkoitettujen hiilivuotojen torjunnan osalta yhtäältä sen takaamiseksi, ettei rautamalmipellettien tuottajien eikä sintratun malmin tuottajien tarvitse hankkia päästöoikeuksia, kun ne käyttävät tehokkaimpia menetelmiä, ja toisaalta sen takaamiseksi, etteivät ne päästöoikeuksien kustannusten vuoksi lopeta tuotantoaan tai siirrä sitä unionista kolmansiin maihin.

78      Näiden seikkojen perusteella unionin yleinen tuomioistuin totesi perustellusti valituksenalaisen tuomion 99 kohdassa, että komissio saattoi perustellusti katsoa laajan harkintavaltansa nojalla ja direktiivin 2003/87 eri tavoitteet huomioon ottaen, että rautamalmipellettien tuotantolaitoksen osa ei voi kuulua sintratun malmin vertailuarvon piiriin.

79      Näistä syistä myöskään valittajan väitteillä, jotka koskevat taloudellisten toimijoiden yhdenvertaista kohtelua sisämarkkinoilla ja vääristymättömän kilpailun edellytysten säilyttämistä, ei voida kyseenalaistaa unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 98 kohdassa tekemää arviointia.

80      Ensimmäisen valitusperusteen ensimmäinen osa on näin ollen hylättävä perusteettomana.

81      Ensimmäinen valitusperuste on näin ollen hylättävä kokonaisuudessaan perusteettomana.

 Toinen valitusperuste

 Asianosaisten ja muiden osapuolten lausumat

82      Toisella valitusperusteellaan valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki valituksenalaisen tuomion 93–99 kohdassa oikeudellisen virheen, kun se korvasi komission riidanalaisessa päätöksessä suorittaman keskinäisen korvaavuuden arvioinnin perustelut tätä arviointia koskevilla omilla perusteluillaan.

83      Valittaja väittää aluksi, että valituksenalaisen tuomion 93–99 kohdassa mainitut perustelut eivät ilmene riidanalaisen päätöksen sanamuodosta. Ainoat kyseisen päätöksen tueksi esitetyt perustelut ovat komission mukaan se, että vertailuarvo on mukautettu sintratun malmin tuotantoon ja että direktiivin 2003/87 10 a artiklan 1 kohdassa ei säädetä vertailuarvojen määritelmien tulkinnan mukauttamisesta.

84      Se väittää tämän jälkeen, että vaikka komission Ruotsin kuningaskunnan kanssa käymän kirjeenvaihdon olisi katsottava olevan osa riidanalaisen päätöksen perusteluja, tässä kirjeenvaihdossa ei mainita tiettyjä ominaisuuksia, jotka unionin yleinen tuomioistuin on kuitenkin ottanut huomioon, eli rautamalmin alkuperää, rikastumista, rautapitoisuutta ja hematiitti-/magnetiittierottelua sekä rautamalmipellettien tuotannossa tarvittavan koksimurskan pienempää määrää taikka sitä, että näiden pellettien tuotantolaitosten sisällyttäminen rautamalmin vertailuarvoon saattoi aiheuttaa huomattavan epätasapainon laitoksille, jotka tuolloin kuuluivat kyseisen vertailuarvon piiriin.

85      Lopuksi valittaja väittää 6.10.2021 annettuun tuomioon Sigma Alimentos Exterior v. komissio (C‑50/19 P, EU:C:2021:792) vedoten, että unionin yleinen tuomioistuin on riidanalaiseen päätökseen nähden itsenäisesti ja oman tulkintansa perusteella laatinut riidanalaisen päätöksen perustelut ex post facto sellaisten erityisten seikkojen perusteella, joihin on vedottu ensimmäisen kerran unionin yleisessä tuomioistuimessa käydyssä menettelyssä. Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se korvasi riidanalaisen päätöksen perustelut omillaan.

86      Komissio vaatii, että toinen valitusperuste hylätään.

 Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

87      Valituksenalaisen tuomion 93–99 kohdassa, joita toinen valitusperuste koskee, unionin yleinen tuomioistuin tutki valittajan unionin yleisessä tuomioistuimessa nostaman kanteen ensimmäisessä kanneperusteessa esittämän väitteen, jonka mukaan komissio oli rikkonut delegoidun asetuksen 2019/331 liitettä I ja direktiivin 2003/87 10 a artiklan 1 kohtaa, jotka koskevat kyseessä olevien tuotteiden suoraa keskinäistä korvaavuutta.

88      Tätä tarkastelua edelsi yhtäältä valituksenalaisen tuomion 89 kohdassa esitetty toteamus, jonka mukaan riidanalaisesta päätöksestä ei ilmene, että komissio olisi analysoinut yksityiskohtaisesti näiden kahden tuotteen välistä suoraa korvaavuutta. Toisaalta unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 90 kohdassa tosiseikkoja ja todisteita koskevan yksinomaisen harkintavaltansa puitteissa viitannut Ruotsin kuningaskunnan ja komission väliseen kirjeenvaihtoon, jonka päätteeksi komissio on selvästi ilmoittanut Ruotsin viranomaisille, että sintrattu malmi ei ollut suoraan korvattavissa rautamalmipelleteillä.

89      Unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 91 kohdassa, että asianosaisten esittämiä eri väitteitä rautamalmipellettien ja sintratun malmin välisen suoran korvaavuuden puolesta tai sitä vastaan oli arvioitava tässä asiayhteydessä.

90      Tältä osin on todettava, että valittaja tosin väitti ensimmäisessä oikeusasteessa esittämässään ensimmäisessä kanneperusteessa, että riidanalaisen päätöksen 13 perustelukappaleessa esitetyt perustelut, joilla tuettiin rautamalmipellettien tuotannon jättämistä sintratun malmin vertailuarvon ulkopuolelle, eivät olleet vakuuttavia.

91      Ensimmäisen kanneperusteen tueksi esitetyt perustelut eivät kuitenkaan koskeneet sitä, että komissio olisi laiminlyönyt SEUT 296 artiklan toisen kohdan mukaisen perusteluvelvollisuutensa, vaan sitä, ettei riidanalainen päätös ollut delegoidun asetuksen 2019/331 liitteen I ja direktiivin 2003/87 10 a artiklan 1 kohdan mukainen, kun otetaan huomioon komission päätös olla sisällyttämättä rautamalmipellettien tuotantoa sintratun malmin vertailuarvoon.

92      Todellisuudessa komissiolle kuuluvan perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin vedottiin ensimmäisessä oikeusasteessa nostetun kanteen viidennessä kanneperusteessa, jota unionin yleinen tuomioistuin tutki valituksenalaisen tuomion 149–160 kohdassa. Viides valitusperuste koskee viimeksi mainittuja kohtia.

93      Näin ollen valittaja ei voi toisen valitusperusteen yhteydessä esittämillään perusteluilla, jotka koskevat oikeudellista virhettä, jonka se väittää unionin yleisen tuomioistuimen tehneen tutkiessaan komissiolle kuuluvaa perusteluvelvollisuutta, kyseenalaistaa valituksenalaisessa tuomiossa esitettyjä perusteluja, jotka koskevat riidanalaisen päätöksen perustelujen riittävyyttä.

94      Toinen valitusperuste on siten hylättävä perusteettomana.

 Kolmas valitusperuste

 Asianosaisten ja muiden osapuolten lausumat

95      Kolmannella valitusperusteellaan valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt valituksenalaisen tuomion 116 ja 117 kohdassa oikeudellisen virheen, koska se on ottanut selvitysaineiston eli S. Kallon, joka on SSAB:n tuotannosta Ruotsissa ja Suomessa vastaavan SSAB Europe ‑teräsyhtiön tekninen ja metallurginen johtaja, asiantuntijalausunnon (jäljempänä Kallon lausunto) huomioon vääristyneellä tavalla.

96      Se täsmentää tältä osin, että unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion mainituissa kohdissa mainitsema näyttö ei riitä perustelemaan unionin yleisen tuomioistuimen kyseisen tuomion 99 kohdassa esittämää päätelmää, jonka mukaan rautamalmipellettien ja sintratun malmin välillä ei ole suoraa keskinäistä korvaavuutta.

97      Valittaja esittää valitusperusteensa tueksi kaksi taulukkoa, joiden yhdessä sarakkeessa esitellään valituksenalaisen tuomion ne kohdat, joissa unionin yleinen tuomioistuin tukeutui kyseiseen asiantuntijalausuntoon ja joissa se otti tässä yhteydessä valittajan mukaan vääristyneellä tavalla huomioon kyseisen lausunnon toteamukset, ja toisessa sarakkeessa Kallon lausunnon vastaavat kohdat, sellaisina kuin ne on esitetty unionin yleiselle tuomioistuimelle.

98      Valittaja väittää näin ollen ensinnäkin unionin yleisen tuomioistuimen tulkinneen valituksenalaisen tuomion 117 kohdassa virheellisesti Kallon lausunnon 15 ja 19 kohtaa, koska kyseinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion kyseisessä kohdassa muun muassa, että kyseisestä lausunnosta ilmenee, että se, että laitos vaihtaa sintratulla malmilla syötön rautamalmipelleteillä tapahtuvaan syöttöön erilaisin suhteellisin osuuksin, edellyttää testejä ja mukautuksia. Valittajan mukaan Kallon lausunnossa kuitenkin todettiin, että näiden kahden tuotteen suhteellisia osuuksia oli helppo muuttaa.

99      Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 116 kohdassa, että siirtyminen sintratulla malmilla syötöstä rautamalmipelleteillä tapahtuvaan syöttöön ei ”tapahdu nappia painamalla”, vaikka Kallon lausunnossa todetaan nimenomaisesti, että ”raaka-aineiden määrä lasketaan ja sitä muutetaan automaattisesti”.

100    Kolmanneksi valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin katsoi kyseisessä 116 kohdassa myös, että ”huomattavat mukautukset ovat tarpeen, jotta voidaan siirtyä syöttötavasta toiseen”. Tämä näkemys on myös ristiriidassa Kallon lausunnon kanssa, jonka mukaan ”koska sintrattu malmi tuotetaan terästehtaalla, tällaiset mukautukset voidaan tehdä hyvin lyhyessä ajassa”.

101    Komissio vaatii, että kolmas valitusperuste on hylättävä.

 Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

102    Unionin yleinen tuomioistuin tutki valituksenalaisen tuomion 100–118 kohdassa, oliko komissio tehnyt ilmeisen arviointivirheen sulkiessaan pois sen, että rautamalmipellettien tuotanto voisi kuulua sintratun malmin vertailuarvon piiriin, ja siten jättäessään tunnustamatta – unionin tuomioistuimen 26.7.2017 antamassaan tuomiossa ArcelorMittal Atlantique et Lorraine (C‑80/16, EU:C:2017:588) 42 kohdassa omaksumasta ratkaisusta poiketen – viimeksi mainittuun tuomioon johtaneessa asiassa kyseessä olleen integroidun terästehtaan osalta, että tällaiset pelletit voivat korvata sintratun malmin.

103    Unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 114 kohdassa, ettei tällaista ilmeistä arviointivirhettä ollut tapahtunut, tukeutuen yhtäältä kyseisen tuomion 99 kohdassa esitettyyn päätelmään, jota valittaja on tuloksetta kritisoinut nyt käsiteltävän valituksen ensimmäisessä valitusperusteessa.

104    Toisaalta unionin yleinen tuomioistuin totesi ensinnäkin valituksenalaisen tuomion 115 kohdassa, että valittajan mainitsemat esimerkit, jotka koskevat rautamalmipellettien yksinomaista käyttöä masuunien syötössä, osoittivat, että kyse oli väistöratkaisuista tai pelkistä testeistä, jotka lisäksi olivat suhteellisen vanhoja.

105    Valittaja ei kuitenkaan ole riitauttanut tätä toteamusta nyt käsiteltävän valituksen yhteydessä.

106    Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin tukeutui valituksenalaisen tuomion 116 ja 117 kohdassa SRB:n konsulttiyhtiön kertomukseen ja Kallon lausuntoon tukeakseen päätelmäänsä siitä, että komissio ei ollut tehnyt ilmeistä arviointivirhettä, kun se ei ollut katsonut, että nyt käsiteltävässä asiassa rautamalmipelleteillä voitaisiin korvata sintrattu malmi.

107    Tältä osin on todettava, että yhtäältä unionin yleinen tuomioistuin saattoi valituksenalaisen tuomion 94–99 kohdassa suorittamansa kyseisten tuotteiden keskinäistä korvaavuutta koskevan tarkastelun perusteella, jota on tuloksetta kritisoitu ensimmäisessä valitusperusteessa, ja valituksenalaisen tuomion 115 kohdassa esitetyn toteamuksen perusteella, jota – kuten tämän tuomion 105 kohdasta ilmenee – ei ole kritisoitu nyt käsiteltävän valituksen yhteydessä, pätevästi todeta, ettei komissio ollut tehnyt ilmeistä arviointivirhettä tehdessään riidanalaisen päätöksen.

108    Toisaalta ja joka tapauksessa väitteestä, jonka mukaan valituksenalaisen tuomion 116 ja 117 kohdassa esitetty selvitysaineisto on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tosiseikaston arviointi ei ole oikeudellinen kysymys, joka sinänsä kuuluisi unionin tuomioistuimen harjoittaman valvonnan piiriin, lukuun ottamatta sitä tapausta, että selvitysaineisto on otettu huomioon vääristyneellä tavalla. Selvitysaineisto on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, jos ilman uutta selvitysaineistoa on selvää, että olemassa olevaa selvitysaineistoa on arvioitu ilmeisen virheellisesti tai tavalla, joka on selvästi sen sanamuodon vastainen. Tämän vääristyneellä tavalla huomioon ottamisen on kuitenkin ilmettävä asiakirja-aineistosta selvästi ilman, että tosiseikastoa ja näyttöä on tarpeen ryhtyä arvioimaan uudelleen (tuomio 27.4.2023, Fondazione Cassa di Risparmio di Pesaro ym. v. komissio, C‑549/21 P, EU:C:2023:340, 73 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

109    Nyt käsiteltävässä asiassa kannekirjelmän liitteenä olevan Kallon lausunnon 15 kohdasta ilmenee, että pitää paikkansa, että masuuneihin syötettävien rautamalmipellettien ja sintratun malmin osuuksien muuttaminen on helppoa ja että sitä tehdään useimmissa terästehtaissa. Kyseisen lausunnon 22 kohdassa täsmennetään kuitenkin, että jos muutokset ovat tältä osin merkittäviä tai ne koskevat raaka-ainetta, jota ei ole koskaan käytetty kyseisessä laitoksessa, niitä edeltävät yleensä testit, joilla arvioidaan niiden vaikutusta prosessiin, tuottavuuteen ja kokonaiskustannuksiin. Mainitun lausunnon 25 kohdasta ilmenee lisäksi, että jotta laitosta voitaisiin muuttaa pysyvästi yksinomaan rautamalmipelleteillä tapahtuvan syöttämisen käyttämiseksi, voi olla tarpeen päivittää sisäistä logistiikkaa uuteen raaka-ainevirtaan mukautumiseksi, jotta kyseisessä laitoksessa suoritettavat toimet voidaan optimoida.

110    Riidanalainen päätös koskee kuitenkin sitä, että komissio epäsi rautamalmipellettien sisällyttämisen sintratun malmin vertailuarvoon kyseessä olevien laitosten osalta, eikä 26.7.2017 annetun tuomion ArcelorMittal Atlantique et Lorraine (C‑80/16, EU:C:2017:588) 42 kohdassa tarkoitettua integroitua terästehdasta koskevaa erityistapausta.

111    Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin ei ole ottanut Kallon lausuntoa huomioon vääristyneellä tavalla todetessaan valituksenalaisen tuomion 117 kohdassa lähinnä, että kyseisestä lausunnosta ilmeni – siitä huolimatta, että siinä todettiin, että rautamalmipelleteillä voidaan korvata suoraan sintrattu malmi –, että siirtyminen sintratusta malmista rautamalmipelletteihin erilaisin suhteellisin osuuksin edellyttäisi testejä ja mukautuksia sekä valmistelutöitä, mukaan lukien sisäisen logistiikan mukauttaminen uuteen raaka-ainevirtaan.

112    Kolmas valitusperuste on siis hylättävä perusteettomana.

 Neljäs valitusperuste

 Asianosaisten ja muiden osapuolten lausumat

113    Valittaja väittää neljännellä valitusperusteellaan, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan valituksenalaisen tuomion 148 kohdassa, että – toisin kuin valittaja väitti ensimmäisessä oikeusasteessa nostamansa kanteen neljännen kanneperusteen tueksi – komissio oli noudattanut velvollisuuttaan tutkia huolellisesti ja puolueettomasti kaikki käsiteltävän asian kannalta merkitykselliset seikat.

114    Se väittää, että ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä komissio ei suorittanut tällaista täsmällistä ja puolueetonta tutkintaa. Unionin yleinen tuomioistuin nimittäin totesi valituksenalaisen tuomion 89 kohdassa, ettei kyseisestä päätöksestä ilmennyt, että komissio olisi analysoinut yksityiskohtaisesti kyseisten kahden tuotteen välistä suoraa korvaavuutta. Erityisesti masuunin emäksisyyden valvontaan tuotantopanosten vaihtamisen yhteydessä liittyvän suhteellisen helppouden tai vaikeuden arviointi olisi edellyttänyt metallurgian asiantuntijan kuulemista.

115    Komissio vaatii, että tämä valitusperuste on hylättävä.

 Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

116    Tutkiessaan ensimmäisessä oikeusasteessa esitettyä ensimmäistä kanneperustetta unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 89 kohdassa, ettei riidanalaisesta päätöksestä todellakaan ilmene, että komissio olisi analysoinut yksityiskohtaisesti näiden kahden tuotteen välistä suoraa keskinäistä korvaavuutta, koska kyseinen toimielin oli tutkinut ainoastaan sintratun malmin vertailuarvon sanamuotoa ja muistuttanut, ettei sen tarvinnut ”mukauttaa vertailuarvojen määritelmien tulkintaa”.

117    Unionin yleinen tuomioistuin viittasi kuitenkin valituksenalaisen tuomion 90 kohdassa komission ja Ruotsin kuningaskunnan väliseen kirjeenvaihtoon, jossa viimeksi mainittu oli tehnyt komissiolle ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä ehdotuksia, joissa otettiin huomioon kyseessä olevien laitosten toiminnanharjoittajien edut, ja se oli siten osallistunut kiinteästi menettelyyn, joka päättyi kyseisen päätöksen tekemiseen. Tässä kirjeenvaihdossa komissio oli selvästi ilmoittanut Ruotsin viranomaisille katsovansa, että sintrattu malmi ei ollut suoraan korvattavissa rautamalmipelleteillä erityisesti sen vuoksi, mitä unionin tuomioistuin oli todennut 26.7.2017 antamassaan tuomiossa ArcelorMittal Atlantique et Lorraine (C‑80/16, EU:C:2017:588).

118    Kun otetaan huomioon tämän kirjeenvaihdon sisältö, unionin yleinen tuomioistuin saattoi perustellusti päätellä valituksenalaisen tuomion 147 kohdassa, ettei komissiota voida moittia siitä, että se olisi laiminlyönyt velvollisuutensa tutkia huolellisesti ja puolueettomasti tällaiset väitteet hallinnollisen menettelyn aikana.

119    Näin ollen on todettava, ettei unionin yleinen tuomioistuin tehnyt oikeudellista virhettä, kun se päätti valituksenalaisen tuomion 148 kohdassa, että kannekirjelmän neljäs kanneperuste oli hylättävä.

120    Neljäs valitusperuste on siis hylättävä perusteettomana.

 Viides valitusperuste

 Asianosaisten ja muiden osapuolten lausumat

121    Viidennellä valitusperusteellaan valittaja moittii unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se teki oikeudellisen virheen katsoessaan valituksenalaisen tuomion 160 kohdassa, että komissio oli täyttänyt perusteluvelvollisuutensa.

122    Valittaja väittää, että kun otetaan huomioon keskinäisen korvaavuuden arvioinnin tekninen monimutkaisuus, riidanalaisessa päätöksessä olisi pitänyt esittää riittävästi tieteellisiä syitä, joiden vuoksi siinä tehty päätelmä oli perusteltu. Se väittää tältä osin, että komissiolla oli velvollisuus selittää riidanalaisessa päätöksessä paitsi syyt, joiden vuoksi rautamalmipelletit ja sintrattu malmi olivat tai eivät olleet keskenään korvattavissa, myös syyt, joiden vuoksi se katsoi, ettei näin ollut nyt käsiteltävässä asiassa.

123    Valittaja viittaa tältä osin unionin yleisen tuomioistuimen 2.7.1992 antamaan tuomioon Dansk Pelsdyravlerforening v. komissio (T‑61/89, EU:T:1992:79, 131 kohta) ja sen 14.5.1998 antamaan tuomioon Stora Kopparbergs Bergslags v. komissio (T‑354/94, EU:T:1998:104, 126 kohta) sekä unionin tuomioistuimen 26.11.1981 antamaan tuomioon Michel v. parlamentti (195/80, EU:C:1981:284, 22 kohta) ja sen 16.11.2000 antamaan tuomioon Stora Kopparbergs Bergslags v. komissio (C‑286/98 P, EU:C:2000:630), ja se väittää, että tämän oikeuskäytännön mukaan komission päätöksen perustelujen on sisällyttävä itse päätökseen ja että tämän toimielimen päätöksen tekemisen jälkeen antamia selityksiä ei voida poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta ottaa huomioon.

124    Unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 157–159 kohdassa mainitsemia syitä ei valittajan mukaan kuitenkaan voida pitää mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitettuina poikkeuksellisina olosuhteina.

125    Valittaja kiistää lisäksi sen, että komission Ruotsin kuningaskunnalle lähettämiä kirjeitä voitaisiin pitää merkityksellisinä riidanalaisen päätöksen kannalta, ja väittää, että vaikka ne olisivatkin merkityksellisiä, ne eivät muodosta riittävää yhteenvetoa tieteellisistä syistä, joilla voitaisiin perustella päätelmä, jonka mukaan kyseiset kaksi tuotetta eivät ole keskenään korvattavissa.

126    Komissio vaatii, että viides valitusperuste hylätään.

 Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

127    Valituksenalaisen tuomion 154 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin muistutti aluksi perustellusti, että SEUT 296 artiklassa edellytetyistä perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä riidanalaisen toimenpiteen antajan päättely siten, että niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt, jotta ne voivat puolustaa oikeuksiansa, ja että unionin tuomioistuimet voivat tutkia toimenpiteen laillisuuden.

128    Kyseisen tuomion 155 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin lisäsi tämän jälkeen perustellusti, ettei perusteluissa tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia yksityiskohtia, koska tutkittaessa sitä, täyttävätkö toimen perustelut SEUT 296 artiklan vaatimukset, on otettava huomioon sen sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt.

129    Lopuksi unionin yleinen tuomioistuin korosti valituksenalaisen tuomion 156 kohdassa oikeudellista virhettä tekemättä, että SEUT 296 artiklan mukaisen perusteluvelvollisuuden noudattaminen sellaisen päätöksen osalta, joka koskee kansallisia täytäntöönpanotoimenpiteitä kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien jakamiseksi maksutta siirtymäaikana direktiivin 2003/87 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti, on niin perustavanlaatuisen tärkeää, että tässä yhteydessä komissiolle viimeksi mainitun säännöksen nojalla kuuluvan harkintavallan käyttäminen edellyttää monitahoisia taloudellisia ja ekologisia arviointeja ja että unionin tuomioistuinten harjoittama näiden arviointien laillisuuden ja perusteltavuuden valvonta on rajoitettua.

130    Näiden periaatteiden perusteella unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 157–159 kohdassa, ettei valittaja voinut käsiteltävässä asiassa pätevästi väittää, ettei se ollut kyennyt ymmärtämään syitä, joiden vuoksi komissio oli katsonut, että sintratun malmin vertailuarvo oli mukautettu sintratun malmin tuotantoon ja ettei siihen voinut Ruotsin kuningaskunnan toivomalla tavalla sisällyttää rautamalmipellettien tuotantoa.

131    Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin katsoi ensinnäkin valituksenalaisen tuomion 158 kohdassa, että sen käytettävissä olleesta asiakirja-aineistosta ilmeni, että valittajalla oli ollut mahdollisuus riitauttaa riidanalaisen päätöksen perustelut sitä koskevin osin riippumatta siitä, oliko kyse sintratun malmin vertailuarvon sanamuodosta, sovellettavan lainsäädännön eri tavoitteiden mahdollisesta vaikutuksesta sen tulkintaan tai siitä, että komissio oli implisiittisesti mutta väistämättä katsonut, että nyt käsiteltävänä olevassa asiassa ei ollut asianmukaista soveltaa kyseessä oleviin laitoksiin samaa ratkaisua, jonka se oli aiemmin omaksunut integroituun terästehtaaseen kuuluvan Tata Steelin (aiemmin Corus) IJmuidenissa (Alankomaat) sijaitsevan laitoksen osalta.

132    Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin korosti valituksenalaisen tuomion 159 kohdassa, että ensimmäisessä oikeusasteessa esitetystä kannekirjelmästä ja erityisesti sen tueksi esitettyjen eri kanneperusteiden sisällöstä ilmenee, että valittaja oli myös hyvin tietoinen asiayhteyteen kuuluneesta, Ruotsin kuningaskunnan ja komission välisestä kirjeenvaihdosta riidanalaisen päätöksen tekemiseen johtaneen menettelyn aikana.

133    Kuten unionin yleinen tuomioistuin perustellusti totesi valituksenalaisen tuomion 155 kohdassa, vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin toimielimen toimen perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia yksityiskohtia, sillä tutkittaessa sitä, täyttävätkö toimen perustelut SEUT 296 artiklan vaatimukset, on otettava huomioon kyseisen toimen sanamuodon lisäksi sen asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt (ks. vastaavasti tuomio 12.9.2017, Anagnostakis v. komissio, C‑589/15 P, EU:C:2017:663, 29 kohta; tuomio 20.1.2022, Romania v. komissio, C‑899/19 P, EU:C:2022:41, 68 kohta ja tuomio 23.1.2025, Neos v. Ryanair ja komissio, C‑490/23 P, EU:C:2025:32, 34 kohta).

134    Nyt käsiteltävässä asiassa riidanalaisen päätöksen 13 perustelukappaleessa täsmennetään, että Ruotsin kuningaskunta oli todellakin ehdottanut, että rautamalmipellettien tuotannossa käytettäisiin sintratun malmin vertailuarvon piiriin kuuluvaa laitoksen osaa, kun taas vaiheessa 3 käytettiin lämmön ja polttoaineiden vertailuarvoja. Samassa perustelukappaleessa komissio kuitenkin muistutti ensinnäkin, että sintratun malmin vertailuarvo määriteltiin delegoidun asetuksen 2019/331 liitteessä I, toiseksi, että tuotteiden määritelmä sekä kyseisen tuotteen vertailuarvon piiriin kuuluvien prosessien ja päästöjen määritelmä mukautettiin sintratun malmin tuotantoon eikä niihin sisältynyt rautamalmipellettien tuotantoa, ja kolmanneksi, että direktiivin 2003/87 10 a artiklan 2 kohdassa edellytetään vertailuarvojen päivittämistä vaiheen 4 osalta eikä siinä säädetä vertailuarvojen määritelmien tulkinnan mukauttamisesta.

135    Tältä osin on todettava yhtäältä, että valittaja riitauttaa valituksessaan ainoastaan päätöksen, jonka mukaan rautamalmipellettien tuotanto ei kuulu sintratun malmin vertailuarvon piiriin.

136    Toisaalta kyseisen päätöksen 13 perustelukappaleessa mainittu ja tämän tuomion 73–77 kohdassa tarkoitettu normatiivinen asiayhteys, jossa riidanalainen päätös tehtiin, yhdessä kyseisessä perustelukappaleessa olevien selitysten kanssa riittää niiden syiden ymmärtämiseen, joiden vuoksi komissio päätti, että rautamalmipellettien tuotanto ei kuulunut sintratun malmin vertailuarvon piiriin.

137    Sen lisäksi, että Ruotsin kuningaskunta, joka teki komissiolle ehdotuksia, joissa otetaan huomioon kyseisten laitosten toiminnanharjoittajien edut, oli aktiivisesti mukana riidanalaisen päätöksen tekemiseen päättyneessä menettelyssä, on todettava, että valittaja kykeni sen unionin yleiselle tuomioistuimelle jättämistä kirjelmistä ilmenevällä tavalla riitauttamaan tehokkaasti riidanalaisen päätöksen oikeellisuuden (ks. analogisesti tuomio 10.9.2024, komissio v. Irlanti ym., C‑465/20 P, EU:C:2024:724, 393 kohta).

138    Edellä todettujen seikkojen perusteella on katsottava, että riidanalaisen päätöksen perustelut täyttävät SEUT 296 artiklan vaatimukset ja ettei unionin yleinen tuomioistuin tehnyt oikeudellista virhettä hylätessään ensimmäisessä oikeusasteessa nostetun kanteen viidennen kanneperusteen, jonka mukaan komissio oli laiminlyönyt perusteluvelvollisuutensa.

139    Viides valitusperuste on siis hylättävä perusteettomana.

140    Koska valittajan esittämät kaikki valitusperusteet hylätään, valitus on hylättävä kokonaisuudessaan.

 Oikeudenkäyntikulut

141    Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan, jota sovelletaan tämän työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla valituksen käsittelyyn, mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

142    Koska komissio on vaatinut valittajan velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja koska tämä on hävinnyt asian, valittaja on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja lisäksi korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut.

143    Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 184 artiklan 4 kohdassa määrätään, että jos ensimmäisessä oikeusasteessa väliintulijana esiintynyt, joka ei ole valittanut ratkaisusta, osallistuu asian käsittelyn kirjalliseen tai suulliseen vaiheeseen unionin tuomioistuimessa, unionin tuomioistuin voi määrätä, että se vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan. Nyt käsiteltävässä asiassa on määrättävä, että Ruotsin kuningaskunta, joka on osallistunut asian käsittelyn kirjalliseen vaiheeseen unionin tuomioistuimessa, vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (viides jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Valitus hylätään.

2)      Luossavaara-Kiirunavaara AB vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

3)      Ruotsin kuningaskunta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Allekirjoitukset

*      Oikeudenkäyntikieli: englanti.