I 

Johdanto

1.

Landgericht Düsseldorfin (Düsseldorfin alueellinen alioikeus, Saksa) ja Landesgericht Korneuburgin (osavaltion tuomioistuin, Korneuburg, Itävalta) ennakkoratkaisupyynnöt koskevat matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 261/2004 ( 2 ) (jäljempänä asetus N:o 261/2004) 2 artiklan b, f, g, h ja l alakohdan, 3 artiklan 2 kohdan a alakohdan, 5 artiklan 1 kohdan, 7 artiklan 1 ja 2 kohdan, 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 14 artiklan 2 kohdan tulkintaa.

2.

Nämä pyynnöt on esitetty lentomatkustajien ja useiden lentoyhtiöiden välisissä riita-asioissa, jotka koskevat lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta. Ne tuovat esiin uusia ja monitahoisia oikeudellisia kysymyksiä, joihin unionin tuomioistuin voi nyt ottaa kantaa. Nämä oikeudelliset kysymykset voidaan ryhmitellä yleisesti kolmeen temaattiseen kokonaisuuteen: matkustajien oikeudet kolmikantasuhteessa, jonka yhtenä osapuolena on matkanjärjestäjä, joka ei ole sidoksissa lentoliikenteen harjoittajaan; mahdollisuus saada korvaus, jos lennon lähtöaikaa on aikaistettu; sen velvollisuuden laajuus, joka jokaisella lentoliikenteen harjoittajalla on antaa matkustajille tietoja asetuksessa N:o 261/2004 säädetyistä korvausta ja apua koskevista säännöistä.

II 

Asiaa koskevat oikeussäännöt

A 

Asetus N:o 261/2004

3.

Asetuksen N:o 261/2004 johdanto-osan 20 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

4.

Kyseisen asetuksen 2 artiklassa säädetään seuraavaa:

5.

Kyseisen asetuksen 3 artiklassa säädetään seuraavaa:

–

niitä ehtoja noudattaen ja siinä määräajassa, jotka lentoliikenteen harjoittaja, matkanjärjestäjä tai valtuutettu matkatoimisto on etukäteen kirjallisesti ilmoittanut (sisältää myös ilmoittamisen sähköisesti),

–

viimeistään 45 minuuttia ennen julkistettua lähtöaikaa;

6.

Saman asetuksen 5 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

7.

Asetuksen N:o 261/2004 7 artiklassa säädetään seuraavaa:

8.

Kyseisen asetuksen 8 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

–

paluulento, joka lähtee mahdollisimman pian ensimmäiseen lähtöpaikkaan;

9.

Kyseisen asetuksen 13 artiklassa säädetään seuraavaa:

10.

Saman asetuksen 14 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

B 

Direktiivi (EU) 2015/2302

11.

Matkapaketeista ja yhdistetyistä matkajärjestelyistä sekä asetuksen (EY) N:o 2006/2004 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU muuttamisesta ja neuvoston direktiivin 90/314/ETY kumoamisesta 25.11.2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/2302 ( 3 ) johdanto-osan 33 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

12.

Kyseisen direktiivin 11 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

III 

Asian perustana olevat tosiseikat, pääasian oikeudenkäynti ja ennakkoratkaisukysymykset

C 

Asia C‑188/20, Azurair

13.

LH varasi matkatoimistosta itselleen ja muille matkustajille (jäljempänä pääasian matkustajat) matkapaketin, jonka kohteena oli Side (Turkki) ja joka käsitti lentokuljetuksen Düsseldorfista (Saksa) Antalyaan (Turkki) ja takaisin.

14.

LH:lle toimitetussa matkailmoitus-nimisessä asiakirjassa mainittiin seuraavat lentoyhtiö Azurair GmbH:n lennot: 1) lento ARZ 8711 15.7.2018 Düsseldorfista Antalyaan, lähtöaika klo 6.00 ja saapumisaika klo 10.30, ja 2) lento ARZ 8712 5.8.2018 Antalyasta Düsseldorfiin, lähtöaika klo 12.00 ja saapumisaika klo 14.45. Näiden alla matkailmoituksessa oli seuraava maininta suuraakkosin kirjoitettuna: ”Oman turvallisuutenne vuoksi tarkistakaa lennot lipuistanne.”

15.

Pääasian matkustajat käyttivät tässä asiakirjassa ilmoitetut lennot. Menolento kuitenkin saapui Antalyaan 16.7.2018 klo 01.19, ja paluulento puolestaan lähti 5.8.2018 klo 05.10. Tämän vuoksi kyseiset matkustajat vaativat Amtsgericht Düsseldorfissa (Düsseldorfin paikallinen alioikeus, Saksa) Azurairilta korvausta asetuksen N:o 261/2004 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti. He väittivät matkailmoituksen tietoihin tukeutuen, että menolento myöhästyi yli 3 tuntia ja paluulento peruutettiin, koska lennon aikaistamista on pidettävä kyseisen asetuksen 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna peruuttamisena.

16.

Azurair puolestaan väitti, ettei se ollut suunnitellut suorittavansa lentoja matkailmoituksessa mainittujen lentoaikojen mukaisesti, vaan sen lentosuunnitelma vastasi tietoja, jotka sisältyivät matkanjärjestäjänä toimineelle alltours flugreisen GmbH:lle 22.1.2018 toimitettuun ”matkavahvistukseen/laskuun”.

17.

Tämän suunnitelman mukaan menolento oli tarkoitus liikennöidä 15.7.2018 klo 20.05–16.7.2018 klo 00.40 ja paluulento 5.8.2018 klo 8.00–10.50. Kyseisessä lentosuunnitelmassa ilmoitettu menolento ei siis myöhästynyt vähintään 3:a tuntia. Azurair myönsi, että paluulentoa aikaistettiin myös sen ilmoittamaan lentosuunnitelmaan verrattuna, mutta sen mukaan aikaistaminen ei ole asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan l alakohdassa tarkoitettu peruuttaminen. Azurair vaati lisäksi, että mahdollista korvausta alennetaan kyseisen asetuksen 7 artiklan 2 kohdan b alakohdan nojalla, koska pääasian matkustajat saapuivat lopulliseen määräpaikkaansa vain 2 tuntia ja 50 minuuttia ennen aikataulun mukaista saapumisaikaa.

18.

Amtsgericht Düsseldorf hylkäsi kanteen sillä perusteella, että matkailmoitus ei ole asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan g alakohdassa tarkoitettu varausvahvistus, koska tästä ilmoituksesta kävi selvästi ilmi, että lentoajat olivat vain arvioituja. Tämän tuomioistuimen mukaan ei ollut olemassa asiakirjaa, jota voitaisiin pitää kyseisen asetuksen 2 artiklan f alakohdassa tarkoitettuna lippuna.

19.

Pääasian matkustajat valittivat tästä tuomiosta Landgericht Düsseldorfiin, joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin. Tämä tuomioistuin on epävarma siitä, onko Amtsgericht Düsseldorfin kanta asetuksen N:o 261/2004 säännösten mukainen.

20.

Landgericht Düsseldorf päätti tässä tilanteessa lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

D 

Asia C‑196/20, Eurowings

21.

Kaksi matkustajaa varasi 24.10.2017 matkatoimistosta Mallorcalle (Espanja) matkapaketin, joka sisälsi lentokuljetuksen Hampurista (Saksa) Palma de Mallorcaan (Espanja) ja takaisin.

22.

Matkanjärjestäjä ITS toimitti näille matkustajille ”matkailmoituksen”, jossa mainittiin lentoyhtiö Eurowings GmbH:n lento EW 7582 22.5.2018 Hampurista Palma de Mallorcaan; sen lähtöaika oli klo 07.30 ja saapumisaika klo 10.05.

23.

Kyseiset matkustajat käyttivät edellä mainitun lennon. He eivät kuitenkaan saapuneet lopulliseen määräpaikkaansa klo 10.05 vaan vasta klo 21.08. Matkustajat luovuttivat asetuksen N:o 261/2004 mukaiset korvausoikeutensa Flightright GmbH:lle, joka nosti kanteen Amtsgericht Düsseldorfissa väittäen, että mainituilla matkustajilla oli vahvistettu varaus kyseiselle lennolle, jonka aikataulun mukainen saapumisaika oli 22.5.2018 klo 10.05.

24.

Eurowings vastasi, että kyseisillä matkustajilla oli vahvistettu varaus lennolle EW 7582, jonka aikataulun mukainen saapumisaika oli klo 19.05. Heidän lentonsa myöhästyi siis alle 3 tuntia, mikä ei oikeuta korvaukseen.

25.

Alioikeus hyväksyi flightrightin kanteen sillä perusteella, että matkanjärjestäjä ITS:n toimittama matkailmoitus oli varausvahvistus, jota tarkoitetaan asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan g alakohdassa, luettuna yhdessä 2 artiklan f alakohdan kanssa. Kyseinen tuomioistuin nimittäin katsoi, että kyseisille matkustajille toimitettu matkailmoitus oli mainitun 2 artiklan g alakohdassa tarkoitettu muu todiste, sillä kyseisessä säännöksessä vaaditaan vain, että matkanjärjestäjä on hyväksynyt varauksen. Tuomioistuin katsoi lisäksi, ettei ollut olemassa asiakirjaa, jota voitaisiin pitää kyseisen asetuksen 2 artiklan f alakohdassa tarkoitettuna lippuna.

26.

Eurowings valitti tästä tuomiosta Landgericht Düsseldorfiin, joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin. Tämä tuomioistuin on epävarma siitä, voidaanko matkanjärjestäjältä saatua varausvahvistusta, joka ei perustu siltä lentoliikenteen harjoittajalta, jolta vaaditaan korvauksia, tehtyyn varaukseen, pitää asetuksen N:o 261/2004 3 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuna vahvistettuna varauksena.

27.

Landgericht Düsseldorf päätti tässä tilanteessa lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

E 

Asia C‑146/20, Corendon Airlines

28.

Pääasian matkustajat varasivat matkatoimiston kautta matkapaketin Antalyaan. Varauksen jälkeen lentoyhtiö Corendon Airlines vahvisti, että lento lennettäisiin Düsseldorfista Antalyaan 18.5.2018 ja sen lähtöaika olisi klo 10.20. Myöhemmin Corendon Airlines aikaisti lentoa 1 tunnilla ja 40 minuutilla siten, että sen lähtöaika oli 18.5.2018 klo 08.40, mutta sen numero pysyi samana.

29.

Kyseiset matkustajat, jotka myöhästyivät aikaistetulta lennolta, nostivat kanteen Corendon Airlinesia vastaan Amtsgericht Düsseldorfissa ja vaativat korvausta asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 1 kohdan c alakohdan ja 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti. Kanteensa tueksi kyseiset matkustajat totesivat, ettei heille ollut kerrottu lennon aikaistamisesta, joka heidän mukaansa vastasi todellisuudessa peruuttamista. Corendon Airlines katsoi sen sijaan, että matkanjärjestäjä oli ilmoittanut matkustajille lennon aikaistamisesta 8.5.2018.

30.

Amtsgericht Düsseldorf katsoi, että lennon aikaistaminen 1 tunnilla ja 40 minuutilla ei vastaa kyseisen lennon peruuttamista, koska lentoa aikaistettiin vain vähän, ja hylkäsi näin ollen matkustajien kanteen.

31.

Nämä valittivat tuomiosta Landgericht Düsseldorfiin, joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin. Tämä tuomioistuin on epävarma siitä, onko Amtsgericht Düsseldorfin kanta asetuksen N:o 261/2004 säännösten mukainen.

32.

Landgericht Düsseldorf päätti tässä tilanteessa lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

F 

Asia C‑270/20, Austrian Airlines

33.

Kyseessä olevat matkustajat varasivat lentoyhtiö Austrian Airlines AG:ltä lennon Wienistä (Itävalta) Kairoon (Egypti). Lennon aikataulun mukainen lähtöaika oli 24.6.2017 klo 22.15 ja saapumisaika seuraavana päivänä klo 01.45. Austrian Airlines peruutti lennon lentopäivänä ja tarjosi matkustajille lentoa, jonka lähtöaika olisi samana päivänä klo 10.20 ja saapumisaika Kairoon klo 13.50 ja jonka matkustajat hyväksyivät. Kyseiset matkustajat siis saapuivat lopulliseen määräpaikkaansa 11 tuntia ja 55 minuuttia ennen alkuperäistä aikataulun mukaista saapumisaikaa.

34.

Austrian Airlines maksoi jokaiselle matkustajalle ilman oikeudenkäyntiä 200 euroa korvausta sovellettuaan asetuksen N:o 261/2004 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädettyyn korvauksen määrään ensin 50 prosentin alennusta saman asetuksen 7 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti.

35.

Pääasian matkustajat nostivat Austrian Airlinesia vastaan kanteen Bezirksgericht Schwechatissa (Schwechatin piirioikeus, Itävalta) ja vaativat täyttä korvausta asetuksen 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla. He väittivät, että vaikka he eivät saapuneet Kairoon myöhässä, aikaistettu saapuminen aiheutti heille samalla tavalla vaikeuksia kuin jos lento olisi viivästynyt huomattavasti ja että he hyväksyivät Austrian Airlinesin tarjouksen, koska sen tarjoama toinen vaihtoehto olisi johtanut kahden lomapäivän menettämiseen.

36.

Bezirksgericht Schwechat hylkäsi kanteen sillä perusteella, että asetuksen N:o 261/2004 7 artiklan 2 kohdan käy selkeästi ilmi, että tätä säännöstä sovelletaan myös tilanteissa, joissa matkustaja on saapunut lopulliseen määräpaikkaansa aikaistetulla lennolla.

37.

Pääasian matkustajat valittivat tästä tuomiosta Landesgericht Korneuburgiin (osavaltion tuomioistuin, Korneuburg, Itävalta), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin. Kyseinen tuomioistuin on epävarma siitä, voidaanko sääntöä, jonka mukaan korvausta voidaan kyseisen asetuksen 7 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti alentaa 50 prosentilla, kun saapuminen ei ole viivästynyt yli 3:a tuntia, soveltaa myös silloin, kun saapuminen ei ole aikaistunut yli 3:a tuntia alkuperäisen lennon lentosuunnitelmaan verrattuna. Tältä osin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että huomattavasti aikaistettu lähteminen voi aiheuttaa matkustajalle yhtä merkittäviä haittoja kuin viivästynyt saapuminen, kun otetaan huomioon kyseisen säännöksen mukaiset kriteerit.

38.

Landesgericht Korneuburg päätti tässä tilanteessa lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

IV 

Asian käsittely unionin tuomioistuimessa

39.

Ennakkoratkaisupyyntöpäätökset asioissa C‑188/20, Azurair ja C‑196/20, Eurowings, jotka on päivätty 6.4.2020, saapuivat unionin tuomioistuimen kirjaamoon 30.4.2020 (Azurair) ja 6.5.2020 (Eurowings).

40.

Ennakkoratkaisupyyntöpäätös asiassa C‑146/20, Corendon Airlines, joka on päivätty 17.2.2020, saapui unionin tuomioistuimen kirjaamoon 20.3.2020. Ennakkoratkaisupyyntöpäätös asiassa C‑270/20, Austrian Airlines, joka on päivätty 16.6.2020, saapui unionin tuomioistuimen kirjaamoon 18.6.2020.

41.

Unionin tuomioistuimen presidentin 15.6.2020 antamalla määräyksellä asiat C‑188/20, Azurair, ja C‑196/20, Eurowings, yhdistettiin kirjallista ja suullista käsittelyä sekä tuomion antamista varten.

42.

Käsiteltävät asiat yhdistettiin kirjallista ja suullista käsittelyä ja tuomion antamista varten 27.4.2021 annetulla unionin tuomioistuimen päätöksellä.

43.

Pääasian asianosaiset, Saksan ja Itävallan hallitukset sekä Euroopan komissio ovat esittäneet kirjallisia huomautuksia Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artiklassa mainitussa määräajassa.

44.

Pääasioiden asianosaisten edustajat sekä Saksan hallituksen ja komission asiamiehet ovat esittäneet huomautuksia 16.6.2021 pidetyssä istunnossa.

V 

Oikeudellinen arviointi

A 

Alustavat toteamukset

45.

Koska ennakkoratkaisupyynnöissä on ilmeisiä yhtäläisyyksiä ja päällekkäisyyksiä, aion ryhmitellä unionin tuomioistuimelle esitetyt kysymykset temaattisesti. Unionin tuomioistuin voi tällaisen kysymysluettelon ansiosta käsitellä kysymyksiä järjestelmällisesti, jäsennellysti ja tehokkaasti. Tältä osin voidaan todeta, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymykset asiassa C‑188/20, Azurair, kattavat kokonaisuudessaan muissa asioissa esitetyt kysymykset.

46.

Tästä syystä ja yksinkertaisuuden vuoksi tarkastelen ennakkoratkaisukysymyksiä siinä järjestyksessä, jossa ne on esitetty kyseisessä asiassa, ja otan mahdollisuuksien mukaan huomioon muiden asioiden erityispiirteet. Jollei nimenomaisesti toisin mainita, kysymysten tarkastelu perustuu asian C‑188/20, Azurair, tosiseikkoihin, ja se toimiikin siksi eräänlaisena tämän ratkaisuehdotuksen pilottitapauksena.

47.

Kuten tämän ratkaisuehdotuksen johdannossa on todettu, käsiteltävissä ennakkoratkaisupyynnöissä esitetyt oikeudelliset kysymykset voidaan ryhmitellä yleisesti kolmeen temaattiseen kokonaisuuteen: matkustajien oikeudet kolmikantasuhteessa, jonka yhtenä osapuolena on matkanjärjestäjä, joka ei ole sidoksissa lentoliikenteen harjoittajaan (ensimmäinen, toinen ja kolmas kysymys), ( 4 ) mahdollisuus saada korvaus tai uudelleenreititys, jos lennon lähtöaikaa on aikaistettu (neljäs, viides ja kuudes kysymys), ( 5 ) sekä viimeisenä sen velvollisuuden laajuus, joka jokaisella lentoliikenteen harjoittajalla on antaa matkustajille tietoja asetuksessa N:o 261/2004 säädetyistä korvausta ja apua koskevista säännöistä (seitsemäs kysymys). ( 6 )

B 

Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys

48.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä ennakkoratkaisukysymyksellään asioissa C‑188/20, Azurair, ja C‑196/20, Eurowings, onko matkustajalla asetuksen N:o 261/2004 3 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu vahvistettu varaus, jos hän on saanut matkanjärjestäjältä asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan g alakohdassa tarkoitetun muun todisteen, jossa hänet luvataan kuljettaa tietyllä lennolla, joka on yksilöity ilmoittamalla sen lähtö- ja saapumispaikka, lähtö- ja saapumisaika ja numero, mutta matkanjärjestäjä ei ole varannut matkustajalle paikkaa tälle lennolle asianomaiselta lentoliikenteen harjoittajalta.

49.

Asetuksen N:o 261/2004 3 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan kyseistä asetusta sovelletaan, jos matkustajalla on vahvistettu varaus kyseiselle lennolle.

50.

Asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan g alakohdan mukaan matkustajalle matkustusoikeuden antava asiakirja on lippu tai muu todiste, joka osoittaa, että lentoliikenteen harjoittaja tai matkanjärjestäjä on hyväksynyt ja rekisteröinyt kyseisen varauksen.

51.

Käsiteltävässä asiassa on ilmeistä, ettei kantajien saama asiakirja ollut asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan f alakohdassa tarkoitettu lippu, jolla tarkoitetaan ”matkustamiseen oikeuttavaa voimassa olevaa asiakirjaa tai vastaavaa paperittomassa muodossa, myös sähköisessä muodossa, olevaa asiakirjaa, jonka lentoliikenteen harjoittaja tai sen valtuuttama edustaja on kirjoittanut tai hyväksynyt”. ( 7 ) Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin myöntää tämän itse, kuten ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee. ( 8 ) Ennakkoratkaisukysymyksestä päätellen ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kuitenkin olettaa, että kyseinen asiakirja voisi olla tässä säännöksessä tarkoitettu muu todiste.

52.

Koska tätä käsitettä ei ole nimenomaisesti määritelty asetuksessa N:o 261/2004, on ensinnäkin yksilöitävä edellytykset, jotka tämän muun todisteen on täytettävä, ja toiseksi ratkaistava, täyttääkö käsiteltävässä asiassa kyseessä oleva asiakirja nämä edellytykset.

53.

Asiaa koskevien säännösten mukaan on tärkeää, että kyseinen asiakirja antaa matkustajalle oikeuden matkustamiseen. Toisin sanoen asiakirjasta on voitava päätellä sitoutuminen matkustajan kuljettamiseen tiettyyn määräpaikkaan tiettyyn aikaan. Lentolippu täyttää epäilemättä tämän edellytyksen, sillä se on 2 artiklan f alakohdassa määritelty matkustamiseen oikeuttavaksi voimassa olevaksi asiakirjaksi. ( 9 ) Lisäksi on todettava, että 2 artiklan g alakohdassa edellytetään, että varaus on hyväksytty ja rekisteröity, kun taas 3 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan varauksen on oltava vahvistettu, mikä sulkee lähtökohtaisesti pois kaikki pelkästään tiedotusluontoiset asiakirjat.

54.

Kyseisten säännösten tulkinnasta ilmenee myös, ettei asiakirjan tarvitse olla lentoliikenteen harjoittajan itsensä kirjoittama. Varaus voi 2 artiklan g alakohdan mukaan nimittäin olla joko lentoliikenteen harjoittajan tai matkanjärjestäjän hyväksymä ja rekisteröimä. Lisäksi 3 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan vahvistetun varauksen antajana voi olla joko lentoliikenteen harjoittaja tai matkanjärjestäjä. Tällainen sääntely vaikuttaa kuluttajansuojan kannalta kohtuulliselta, sillä matkustaja ei yleensä tiedä mitään matkanjärjestäjän ja lentoliikenteen harjoittajan välisestä suhteesta tai niiden välillä lentojen varaamisen yhteydessä tapahtuvasta viestinnästä. Näin ollen kuluttajalta ei voida vaatia, että hän itse varmistaa lentoliikenteen harjoittajan vahvistaneen hänen varauksensa. Asetuksessa N:o 261/2004 ei myöskään säädetä, että kyseisillä yrityksillä olisi vastaava tiedotusvelvollisuus.

55.

Tästä seuraa, että vahvistetun varauksen olemassaoloon riittää se, että matkanjärjestäjä on ilmaissut asiaa koskevassa asiakirjassa tahtonsa kuljettaa matkustaja tietyllä lennolla. Tässä yhteydessä on kuitenkin täsmennettävä, että asetuksessa N:o 261/2004 taattujen oikeuksien myöntäminen riippuu muista seikoista, erityisesti siitä, että on olemassa kyseisen asetuksen 2 artiklan b alakohdassa tarkoitettu lennosta vastaava lentoliikenteen harjoittaja; tätä seikkaa tarkastellaan toisen ennakkoratkaisukysymyksen analyysin yhteydessä.

56.

Käsiteltävässä asiassa on todettava, ettei kantajille annettu asiakirja, jota kutsutaan matkailmoitukseksi (saksaksi ”Reiseanmeldung”), täytä edellytyksiä, joiden perusteella sitä voitaisiin pitää asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan g alakohdassa tarkoitettuna muuna todisteena. Ensinnäkin jo asiakirjan nimi näyttää viittaavan ainoastaan kiinnostukseen osallistua tiettyyn matkaan. Jos matkanjärjestäjä olisi halunnut ilmaista sitovan kuljetuslupauksen, se olisi käyttänyt selkeämpää ilmaisua, esimerkiksi ”varausvahvistus” tai ”matkavahvistus”. Toiseksi asiakirjan sisältämistä ohjeista ilmenee selvästi, että lentoajat olivat vain alustavia ja että matkustajien oli oman turvallisuutensa vuoksi tarkistettava ne itse. Näin ollen matkailmoitus ei missään tapauksessa ole matkanjärjestäjän ilmaisema sitova lupaus tarjota kyseisessä asiakirjassa yksilöity matkapalvelu siksikään, että kyseisen asetuksen 3 artiklan 2 kohdan a alakohdassa edellytetään varauksen olevan vahvistettu. Matkustaja ei siis voi pitää tätä ilmoitusta sitovana kuljetuslupauksena, joka on ilmaistu kyseisessä säännöksessä tarkoitettuna vahvistettuna varauksena. On ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä ratkaista näiden tulkintaohjeiden perusteella, mikä on kyseisen asiakirjan oikeudellinen luonnehdinta.

57.

Edellä esitetystä seuraa, että matkustajalla voi olla vahvistettu varaus, jos hän on saanut matkanjärjestäjältä, johon hän on sopimussuhteessa, asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan g alakohdassa tarkoitetun muun todisteen, jossa hänet luvataan kuljettaa tietyllä lennolla, joka on yksilöity ilmoittamalla sen lähtö- ja saapumispaikka, lähtö- ja saapumisaika ja numero, vaikka matkanjärjestäjä ei olisi varannut matkustajalle paikkaa tälle lennolle asianomaiselta lentoliikenteen harjoittajalta eikä saanut siltä vahvistusta. Näin ei kuitenkaan ole, jos matkustaja on saanut matkailmoitus-nimisen asiakirjan, joka ei ole matkanjärjestäjän ilmaisema sitova lupaus tarjota kyseisessä asiakirjassa yksilöity matkustuspalvelu.

58.

Tämä ehdotettu vastaus saattaa aiheuttaa vahinkoa lentoliikenteen harjoittajalle, jota voidaan pitää vastuullisena matkanjärjestäjän toiminnasta, mutta on muistutettava, että kyseinen lentoliikenteen harjoittaja voi hakea korvausta matkanjärjestäjältä asetuksen N:o 261/2004 13 artiklan nojalla. ( 10 )

59.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan, että asetuksen N:o 261/2004 3 artiklan 2 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että matkustajalla voi olla vahvistettu varaus, jos hän on saanut matkanjärjestäjältä, johon hän on sopimussuhteessa, kyseisen asetuksen 2 artiklan g alakohdassa tarkoitetun muun todisteen, jossa hänet luvataan kuljettaa tietyllä lennolla, joka on yksilöity ilmoittamalla sen lähtö- ja saapumispaikka, lähtö- ja saapumisaika ja numero, vaikka matkanjärjestäjä ei olisi varannut paikkaa tälle lennolle asianomaiselta lentoliikenteen harjoittajalta eikä saanut siltä vahvistusta; näin ei kuitenkaan ole, jos matkustaja on saanut matkailmoitus-nimisen asiakirjan, joka ei ole matkanjärjestäjän ilmaisema sitova lupaus tarjota kyseisessä asiakirjassa yksilöity matkustuspalvelu.

C 

Toinen ennakkoratkaisukysymys

60.

Toisella ennakkoratkaisukysymyksellään asioissa C‑188/20, Azurair, ja C‑196/20, Eurowings, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, onko lentoliikenteen harjoittajaa pidettävä matkustajaan nähden asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan b alakohdassa tarkoitettuna lennosta vastaavana lentoliikenteen harjoittajana, jos kyseinen matkustaja on sopimussuhteessa matkanjärjestäjään, joka on luvannut kuljettaa hänet tietyllä lennolla, joka on yksilöity ilmoittamalla sen lähtö- ja saapumispaikka, lähtö- ja saapumisaika ja numero, mutta matkanjärjestäjä ei ole varannut matkustajalle paikkaa lentoliikenteen harjoittajalta eikä siten perustanut sopimussuhdetta siihen kyseisen lennon osalta.

61.

Asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan b alakohdassa säädetyn määritelmän mukaan lennosta vastaavalla lentoliikenteen harjoittajalla tarkoitetaan lentoliikenteen harjoittajaa, joka suorittaa tai aikoo suorittaa lennon joko matkustajan kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti tai sellaisen toisen oikeushenkilön tai luonnollisen henkilön puolesta, joka on tehnyt matkustajan kanssa sopimuksen.

62.

Yhtäältä tästä säännöksestä ilmenee, ettei lentoliikenteen harjoittajan tarvitse olla sopimussuhteessa kyseiseen matkustajaan, sillä se voi suorittaa tai aikoa suorittaa lennon toisen sellaisen henkilön, esimerkiksi matkanjärjestäjän, puolesta, joka on tehnyt matkustajan kanssa sopimuksen. Asetuksen N:o 261/2004 3 artiklan 5 kohdassa nimittäin säädetään, että kun lennosta vastaava lentoliikenteen harjoittaja, jolla ei ole sopimusta matkustajan kanssa, suorittaa tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia velvollisuuksia, sen katsotaan toimivan sen henkilön lukuun, joka on tehnyt kyseisen matkustajan kanssa sopimuksen. ( 11 ) Tästä seuraa, että käsiteltävässä tapauksessa on mahdollista, että lentoliikenteen harjoittaja on toiminut matkanjärjestäjän lukuun.

63.

Toisaalta tästä säännöksestä seuraa, että lentoliikenteen harjoittajan on suoritettava tai aiottava suorittaa kyseinen lento. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymys koskee juuri tämän edellytyksen tulkintaa. Tarkemmin sanoen se haluaa tietää, voidaanko lentoliikenteen harjoittajan katsoa suorittaneen tai aikoneen suorittaa tietyn lennon ilman, että sillä on tietoa matkanjärjestäjän matkustajille tekemästä matkatarjouksesta. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan tällainen lentoliikenteen harjoittajan aikomus edellyttää kuitenkin välttämättä, että matkanjärjestäjä on aiemmin ilmaissut sille tahtonsa siitä, että kyseinen matkustaja kuljetetaan lentoliikenteen harjoittajan asianomaisille tarjoamalla lennolla.

64.

Tältä osin on todettava, ettei tämä kysymys ole ratkaiseva asioiden C‑188/20, Azurair, ja C‑196/20, Eurowings, oikeusriitojen lopputuloksen kannalta. Molemmissa pääasioissa järjestäjä oli nimittäin joka tapauksessa varannut paikat lentoliikenteen harjoittajalta kyseisille matkustajille. Kyseistä liikenteenharjoittajaa oli näin ollen kyseisestä päivästä lähtien pidettävä asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan b alakohdassa tarkoitettuna lennosta vastaavana lentoliikenteen harjoittajana. Sille oli siksi mahdollista osoittaa vaatimus kyseisen asetuksen nojalla. Tässä menettelyssä on ainoastaan määritettävä niiden lentojen lähtö- ja saapumisajat, jotka kyseinen lentoliikenteen harjoittaja aikoi suorittaa tai jotka se tosiasiassa suoritti. Vaikka myönnän, että tämä seikka kuuluu pikemminkin kolmannen ennakkoratkaisukysymyksen yhteyteen, aion tarkastella sitä tässä kokonaiskuvan täydentämiseksi.

65.

Kuten ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen annettua vastausta tukevissa perusteluissa on todettu, asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan g alakohdassa matkustajan matkanjärjestäjältä tekemä varaus rinnastetaan matkustajan lentoliikenteen harjoittajalta itseltään tekemään varaukseen, jolloin kyseinen säännös luettuna yhdessä saman asetuksen 3 artiklan 2 kohdan a alakohdan kanssa tarkoittaa, että matkanjärjestäjän antamia lentoaikatietoja on pidettävä lentoliikenteen harjoittajan antamina tietoina.

66.

Asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan b alakohtaa on tulkittava tästä lähtökohdasta. Pelkästään sen perusteella, ettei lentoliikenteen harjoittaja vahvistanut matkustajan matkanjärjestäjältä tekemän varauksen lentoaikoja näiden kahden yrityksen sisäisen varauksen yhteydessä, ei voida katsoa, etteivät kyseisen säännöksen edellytykset täyttyneet. Tarkemmin sanottuna tämä seikka ei estä toteamasta, että lentoliikenteen harjoittaja ”suorittaa tai aikoo suorittaa” kyseisen lennon ”sellaisen toisen oikeushenkilön tai luonnollisen henkilön puolesta, joka on tehnyt matkustajan kanssa sopimuksen”, eli matkanjärjestäjän puolesta.

67.

Mielestäni sillä, että matkanjärjestäjä teki varauksen lentoliikenteen harjoittajalta vasta matkustajien varattua siltä matkan (johon sisältyy lentokuljetus), ei ole merkitystä asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan b alakohdassa tarkoitetun lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan määrittelyn kannalta, koska tässä säännöksessä ei ilmaista millään tavalla, että nämä toimet olisi suoritettava tietyssä aikajärjestyksessä.

68.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan toiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastattavan siten, ettei pelkästään sen perusteella, että matkanjärjestäjän lentoliikenteen harjoittajalta tekemää varausta kyseiselle lennolle ei ole vahvistettu matkustajan matkanjärjestäjältä tekemään varaukseen sisältyvine lähtö- tai saapumisaikoineen tai että matkanjärjestäjä on tehnyt kyseisen varauksen vasta matkustajan tehtyä oman varauksensa, voida sulkea pois sitä, että lentoliikenteen harjoittaja voisi olla asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan b alakohdassa tarkoitettu lennosta vastaava lentoliikenteen harjoittaja kyseiseen matkustajaan nähden.

D 

Kolmas ennakkoratkaisukysymys

69.

Kolmannella ennakkoratkaisukysymyksellään asioissa C‑188/20, Azurair, ja C‑196/20, Eurowings, kansallinen tuomioistuin tiedustelee, voiko asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan h alakohdassa, 5 artiklan 1 kohdan c alakohdassa sekä 7 artiklan 1 kohdan toisessa virkkeessä ja 2 kohdassa tarkoitettu lennon aikataulun mukainen saapumisaika korvauksen arviointia varten ilmetä asetuksen 2 artiklan f alakohdassa tarkoitetusta muusta todisteesta, jonka matkanjärjestäjä on antanut matkustajalle, vai edellytetäänkö tätä varten kyseisen asetuksen 2 artiklan f alakohdassa tarkoitettua lippua.

70.

Aluksi on täsmennettävä, ettei ennakkoratkaisukysymys koske muussa todisteessa ja lipussa olevien merkintöjen mahdollisia eroja, vaikka siltä saattaa vaikuttaa. Ennakkoratkaisupyynnön sisältämistä tiedoista ilmenee, että ongelmana on pikemminkin se, ettei käsiteltävässä asiassa ole asiakirjaa, jota voitaisiin selvästi pitää lippuna. ( 12 )

71.

Ennakkoratkaisukysymyksen tarkoituksena onkin sen sijaan tiedustella, voidaanko aikataulun mukainen saapumisaika määritellä ainoastaan lipun vai myös muun todisteen perusteella. Mielestäni ei ole perusteltua syytä sulkea pois jälkimmäistä vaihtoehtoa. Selostan jäljempänä yksityiskohtaisesti, miksi katson, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämät jälkimmäisen vaihtoehdon vastaiset argumentit perustuvat virheelliseen tulkintaan.

72.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin vaikuttaa ensinnäkin olettavan, että aikataulun mukainen saapumisaika voidaan vahvistaa vain lipun perusteella. Se viittaa tuomioon Folkerts, ( 13 ) jossa unionin tuomioistuin on todennut, että viivästystä on arvioitava asetuksen N:o 261/2004 7 artiklassa säädetyn korvauksen kannalta siihen aikaan nähden, jolloin lennon oli aikataulun mukaisesti tarkoitus saapua kyseiseen määräpaikkaan. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että kyseisen tuomion 34 kohdassa unionin tuomioistuin viittaa käsitteen ”lopullinen määräpaikka” osalta asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan h alakohdassa olevaan määritelmään. Tämän säännöksen mukaan lopullisella määräpaikalla tarkoitetaan lähtöselvityksessä esitettävään lippuun merkittyä määräpaikkaa tai, jos on kyse suoraan toisiinsa liittyvistä lennoista, viimeisen lennon määräpaikkaa. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa, että unionin tuomioistuin on ottanut lopullisen määräpaikan määrittämisen perustaksi asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan f alakohdassa tarkoitetun lipun mutta ei ole viitannut muuhun todisteeseen, joka on osa kyseisen asetuksen 2 artiklan g alakohdassa tarkoitettua varauksen määritelmää.

73.

Tästä perustelusta on todettava, ettei ole mitään objektiivista syytä olettaa, että lentoajat ilmenevät vain lipusta. Asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan f alakohdassa olevan määritelmän mukaan lipun kirjoittaa tai hyväksyy lentoliikenteen harjoittaja tai sen valtuuttama edustaja. Tässä säännöksessä ei mainita matkanjärjestäjiä. Väittämä, jonka mukaan vain lippuun sisältyvät lentoajat ovat ratkaisevia, tarkoittaisi näin ollen, ettei korvausoikeutta lähtökohtaisesti ole, jos kyseiset lennot ovat osa matkapakettia.

74.

On kuitenkin ilmeistä, ettei tämä ollut unionin lainsäätäjän tarkoitus. Päinvastoin ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelun yhteydessä on jo todettu, että asetuksessa N:o 261/2004 säädetään samanarvoisiksi lentoajat, jotka ilmenevät matkanjärjestäjältä tehdystä varauksesta, ja lentoajat, jotka sisältyvät lentoliikenteen harjoittajan matkustajalle toimittamiin tietoihin, jos näiden välillä on suora sopimussuhde. Tällaisen tulkinnan puolesta puhuu mielestäni asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan g alakohdan ja erityisesti sen 3 artiklan 2 kohdan a alakohdan säännösten sanamuoto sekä lainsäädännöllinen tavoite suojella kuluttajaa kolmantena osapuolena, joka ei ole osallisena matkanjärjestäjän ja lentoliikenteen harjoittajan suhteessa.

75.

Tämän tulkinnan on vaikutettava aikataulun mukaisen saapumisajan määrittelyyn, koska saapumisaika voi perustua matkustajan matkanjärjestäjältä tekemään varaukseen. Matkustajan ja lentoliikenteen harjoittajan välillä ei tarvitse olla suoraa sopimussuhdetta, eikä kyseisen lentoliikenteen harjoittajan siksi myöskään tarvitse toimittaa matkustajalle lentoaikoja. Koska asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan g alakohdassa tunnustetaan, että vahvistettu varaus voi ilmetä muusta todisteesta (lipun lisäksi), myös aikataulun mukaisen saapumisajan, jonka perusteella voidaan vaatia korvausta lennon peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen vuoksi, on näin ollen voitava ilmetä tästä asiakirjasta.

76.

Toiseksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin väittää, että jos varausta – tai tarkemmin sanoen paikan varausta – kyseiselle lennolle ei ole, lentoliikenteen harjoittaja voi muuttaa tai päättää olla toteuttamatta suunniteltua lentoa ilman, että syntyy korvausoikeutta. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin päättelee tästä, ettei ennen tällaisen varauksen tekemistä annettu muu todiste voi synnyttää oikeutta korvaukseen.

77.

On vaikea kuvitella, että matkanjärjestäjältä tehdystä varauksesta ilmenevillä tiedoilla ei olisi merkitystä korvausoikeuden kannalta, kun varaus on tehty ennen kuin matkanjärjestäjä on varannut vastaavat paikat lentoliikenteen harjoittajalta. Yhtäältä on todettava, ettei asetuksessa N:o 261/2004 ole perustetta sille, että varaukset matkanjärjestäjältä ja lentoliikenteenharjoittajalta olisi tehtävä tietyssä aikajärjestyksessä. Toisaalta on mielestäni täysin selvää, että kuluttajan etua on suojeltava silloin, kun hän on saanut lipun tai muun todisteen, jossa hänet luvataan kuljettaa tietyllä lennolla, joka on yksilöity ilmoittamalla sen lähtö- ja saapumispaikka, lähtö- ja saapumisaika ja numero.

78.

Lopuksi haluan huomauttaa, ettei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen viittaus tuomioon Folkerts ( 14 ) horjuta edellä esitettyä perustelua, sillä asiassa Folkerts ei ollut kyse erityisongelmista, joita nyt käsiteltävässä asiassa aiheutui matkanjärjestäjän toimista. Kyseinen tuomio ei sisällä mitään yksittäisiä seikkoja, joiden kanssa edellä esitetyt näkemykset olisivat ristiriidassa. En myöskään ymmärrä, miten kyseistä tuomiota voitaisiin pitää merkityksellisenä käsiteltävässä asiassa tarkasteltavan kysymyksen kannalta.

79.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että kolmanteen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan, että asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan h alakohdassa, 5 artiklan 1 kohdan c alakohdassa sekä 7 artiklan 1 kohdan toisessa virkkeessä ja 2 kohdassa tarkoitettu lennon aikataulun mukainen saapumisaika voi tietyissä olosuhteissa ilmetä myös kyseisen asetuksen 2 artiklan g alakohdassa tarkoitetusta muusta todisteesta, jonka matkanjärjestäjä on antanut matkustajalle.

E 

Neljäs ennakkoratkaisukysymys

80.

Asiaa C‑188/20, Azurair, koskevalla neljännellä kysymyksellään, joka vastaa asiassa C‑146/20, Corendon Airlines, esitettyä ensimmäistä kysymystä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, voidaanko lentoa pitää asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan l alakohdassa ja 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla peruutettuna, kun lennosta vastaava lentoliikenteen harjoittaja aikaistaa lennon lähtöaikaa samana päivänä vähintään 2 tunnilla ja 10 minuutilla.

81.

Ennen kuin ryhdyn tarkastelemaan unionin tuomioistuimelle esitettyjä kysymyksiä, on syytä täsmentää joitakin asioihin liittyviä tosiseikkoja. Asiaa C‑188/20, Azurair, koskevaan ennakkoratkaisupyyntöön sisältyvistä tiedoista ilmenee, että kyseessä oleva aika on 2 tuntia ja 50 minuuttia eikä 2 tuntia ja 10 minuuttia, kuten neljännessä ennakkoratkaisukysymyksessä on esitetty. ( 15 ) Lisäksi on todettava asiassa C‑146/20, Corendon Airlines, esitetystä ensimmäisestä ennakkoratkaisukysymyksestä, joka on lähes identtinen tämän neljännen ennakkoratkaisukysymyksen kanssa, että lentoa aikaistettiin 1 tunnilla ja 40 minuutilla. Tarkasta aikamäärästä riippumatta kysymyksiä tarkasteltaessa on katsottava, että se oli joka tapauksessa alle 3 tuntia.

82.

Peruuttamisesta, johon ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa, on todettava, että asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan l alakohdan mukaan sillä tarkoitetaan ”sitä, että aikataulun mukainen lento, jolle ainakin yksi paikka oli varattu, ei toteudu”. Koska määritelmä perustuu siihen, ettei lento ole toteutunut, on tarkasteltava lennon käsitettä, jota ei ole määritelty kyseisessä asetuksessa mutta jota unionin tuomioistuin on tulkinnut. Kyseisen oikeuskäytännön mukaan lento muodostuu ilmakuljetustoimesta, jolloin se on eräänlainen tämän kuljetuksen yksikkö, jonka toteuttaa lentoliikenteen harjoittaja, joka määrää sen reitin. ( 16 ) Unionin tuomioistuin on lisäksi tarkentanut, että reitti on lennon olennainen osatekijä, kun lento toteutetaan lentoliikenteen harjoittajan ennalta vahvistaman suunnitelman mukaisesti. ( 17 )

83.

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee lisäksi, että on erotettava toisistaan aikataulun mukainen toteutumaton lento, jossa ”alkuperäisen lennon lentosuunnitelma hylätään”, ja viivästyminen. ( 18 ) Asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan l alakohdan mukaan lennon viivästymisestä poiketen lennon peruuttaminen on seurausta siitä, että aikataulun mukaista lentoa ei toteuteta. Silloin, kun matkustajat kuljetetaan lennolla, jonka lähtöaika viivästyy aikataulun mukaisesta lähtöajasta, lentoa voidaan pitää peruutettuna vain, jos lentoliikenteen harjoittaja hoitaa matkustajien kuljetuksen toisella lennolla, jonka lentosuunnitelma poikkeaa alkuperäisen lennon lentosuunnitelmasta.

84.

Lentojen aikaistamista ei sen sijaan nimenomaisesti käsitellä asetuksessa N:o 261/2004. Kyseisen asetuksen monista säännöksistä voi kuitenkin päätellä, että unionin lainsäätäjä on halunnut estää lentojen huomattavan aikaistamisen. Kyseisen asetuksen 5 artiklan 1 kohdan c alakohdan ii alakohdassa nimittäin säädetään, että matkustaja saa korvauksen saman asetuksen muiden säännösten mukaisesti, paitsi jos ”matkustajalle on ilmoitettu peruutuksesta vähintään seitsemän päivää ja enintään kaksi viikkoa ennen aikataulun mukaista lähtöaikaa ja tarjottu uudelleenreititystä, jonka mukaan hänen olisi lähdettävä korkeintaan 2 tuntia ennen aikataulun mukaista lähtöaikaa ja hän saapuisi määräpaikkaan alle 4 tuntia aikataulun mukaista saapumisaikaa myöhemmin”. Saman säännöksen iii alakohdassa säädetään, että oikeutta korvaukseen ei myöskään ole, jos ”matkustajalle on ilmoitettu peruutuksesta alle seitsemän päivää ennen aikataulun mukaista lähtöaikaa ja tarjottu uudelleenreititystä, jonka mukaan hänen olisi lähdettävä korkeintaan tuntia ennen aikataulun mukaista lähtöaikaa ja hän saapuisi määräpaikkaan alle 2 tuntia aikataulun mukaista saapumisaikaa myöhemmin”. ( 19 )

85.

Näiden säännösten vuoksi katson unionin lainsäätäjän epäsuorasti myöntäneen, että lennon huomattava aikaistaminen voi aiheuttaa matkustajille yhtä vakavia haittoja kuin lennon viivästyminen, koska se estää heitä käyttämästä aikaansa haluamallaan tavalla, täyttämästä velvollisuuksiaan (yksityisiä ja ammatillisia velvollisuuksiaan ja kansalaisvelvollisuuksiaan) ja järjestämästä matkaansa omien vaatimustensa ja mieltymystensä mukaisesti. Kuten useat osapuolet ovat todenneet kirjallisissa huomautuksissaan, on nimittäin mahdollista kuvitella monenlaisia tilanteita, joissa lennon lähtöajan aikaistaminen voi osoittautua matkustajalle erityisen hankalaksi. Näin on erityisesti silloin, kun lentoa aikaistetaan usealla tunnilla, mikä voi pakottaa matkustajan perumaan suunniteltuja tapaamisia, pyytämään vuosilomaa voidakseen poistua työpaikaltaan, etsimään väliaikaisen majoituksen tai järjestämään kuljetuksen päästäkseen ajoissa lentokentälle. Koska keskivertokuluttaja varaa yleensä lennot oman ajankäyttönsä mukaan, varatun lennon huomattava aikaistaminen voi merkittävästi sekoittaa hänen päiväohjelmaansa.

86.

Tästä huolimatta on todettava, että jopa vain muutaman tunnin aikaistamisella voi olla vakavia seurauksia, sillä matkustajaa pyydetään yleensä saapumaan lentokentälle 1–3 tuntia ennen lähtöaikaa lähtöselvitystä ja turvatarkastuksia varten. Nämä voivat viedä aikaa turvallisuustilanteen, matkustajamäärän ja lentokentän käyttöasteen mukaan. Näin ollen on mahdollista, ettei matkustaja, jolle ei ole ilmoitettu asianmukaisesti lennon lähtöajan aikaistamisesta, ehdi nousta ajoissa koneeseen, vaikka hän on ryhtynyt kaikkiin varotoimiin, joita yleensä edellytetään. ( 20 ) Ymmärtääkseni lennolta myöhästyminen edellä kuvatuissa olosuhteissa on raivostuttavimpia tilanteita, mitä lentomatkustaja voi kuvitella. Tästä näkökulmasta katsoen lennon aikaistamiseen liittyvät haitat voivat olla jopa vakavampia kuin pelkästä lennon viivästymisestä aiheutuvat haitat. ( 21 )

87.

Yhtäältä, kuten edellä on mainittu, asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 1 kohdan c alakohdan ii ja iii alakohdan säännösten tavoitteena on kaikesta päätellen välttää se, että lähtöaika aikaistuu kyseisissä olosuhteissa enemmän kuin 2 tuntia, minkä voi tulkita unionin lainsäätäjän tarkoitukseksi estää lentojen huomattava aikaistaminen. Toisaalta on selvää, ettei lähtöajan aikaistaminen aina aiheuta matkustajille sellaista huomattavaa haittaa, joka edellyttäisi toimenpiteitä matkustajien etujen suojelemiseksi. Näin ollen on erotettava lentojen huomattava aikaistaminen aikaistamisista, joita voidaan pitää vähäisinä. Palaan myöhemmin tarkastelussani tähän seikkaan.

88.

Koska lennon lähtöajan aikaistaminen aiheuttaa lentomatkustajille hyvin erityisiä ongelmia, jotka eroavat viivästymisestä aiheutuvista ongelmista, asia on mielestäni ratkaistava siten, että otetaan huomioon matkustajalentoliikenteen vaatimukset. Se, ettei asetuksessa N:o 261/2004 käsitellä suoraan lentojen aikaistamista toisin kuin lennolle pääsyn epäämistä sekä lennon peruuttamista ja pitkäaikaista viivästymistä, ei estä unionin tuomioistuinta löytämästä tulkitsemalla ratkaisua, joka edistää unionin lainsäätäjän vahvistamien tavoitteiden saavuttamista. Koska lennon aikaistamisen käsitettä selventävää sääntelyä tai yksityiskohtaisempaa käytännön ohjeistusta ei ole, on nimittäin unionin tuomioistuimen tehtävänä unionin oikeuden ylimpänä tulkitsijana esittää vastauksia oikeusvarmuuden nimissä. Koska lentojen aikaistaminen näyttää tulevan esiin varsin usein matkustajalentoliikenteen alalla, kuten käsiteltävät asiat osoittavat, oikeudellista epävarmuutta ei mielestäni voida sallia.

89.

Kuten jäljempänä selitän, katson, että kun lentoa aikaistetaan niin paljon, että aikaistamista voidaan pitää huomattavana, sitä olisi käsiteltävä oikeudellisesti asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan l alakohdassa tarkoitetun peruuttamisen yleisemmän käsitteen yhtenä ilmentymänä. Sen sijaan aikaistamista ei saa pitää viivästymisenä tai ainakaan rinnastaa tähän erikseen säänneltyyn käsitteeseen, koska silloin päädyttäisiin kyseisen asetuksen säännösten contra legem –tulkintaan, mikä tarkoittaa, että toimittaisiin selvästi vastoin unionin lainsäätäjän tahtoa. Lisäksi, kuten olen jo todennut tässä ennakkoratkaisuehdotuksessa, ( 22 ) lennon lähtöajan aikaistaminen aiheuttaa haittoja, jotka poikkeavat huomattavasti viivästymisen aiheuttamista haitoista. Näin ollen asiaa ei mielestäni voida ratkaista tyydyttävästi soveltamalla säännöksiä, jotka koskevat matkustajien oikeuksia lennon viivästymisen yhteydessä. Tästä syystä ei mielestäni vaikuta asianmukaiselta turvautua analogiaan Saksan hallituksen ehdottamalla tavalla.

90.

Vaikka unionin tuomioistuimella ei vielä ole ollut mahdollisuutta lausua lentojen aikaistamiseen liittyvästä kysymyksestä, katson, että peruuttamisen käsitettä koskeva unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö sisältää seikkoja, joiden perusteella asiaa voidaan käsitellä. Tässä oikeuskäytännössä viivästyminen saavuttaessa lopulliseen määräpaikkaan ei aina tarkoita peruuttamista, koska se ei välttämättä johdu lentosuunnitelman muutoksesta. Lennon huomattava aikaistaminen tarkoittaa sen sijaan aina poikkeamista varatun lennon alkuperäisestä lentosuunnitelmasta.

91.

Tässä yhteydessä on muistutettava, että lentosuunnitelma koostuu aina reitistä ja aikataulun mukaisista lähtö- ja saapumisajoista. Viivästyneiden lentojen myöhästynyttä lähtöä lentoliikenteen harjoittaja ei ole suunnitellut, eikä lentoliikenteen harjoittaja yleensä vaikuta myöhästymiseen ja havaitsee sen vasta tilanteen kehittyessä, kun taas lennon aikaistaminen johtuu yleensä lentoliikenteen harjoittajan aktiivisesta suunnittelemisesta. Toisin sanoen lennon aikaistamiselle on ominaista lentoliikenteen harjoittajan aktiivinen päätös muuttaa lennon alkuperäistä lentosuunnitelmaa, kun viivästymistä sen sijaan ei useinkaan ennakoida eikä suunnitella etukäteen. Viivästymisiä voi tapahtua ilman lentoliikenteen harjoittajan toimia, mutta näin ei vaikuta olevan silloin, kun lentoja aikaistetaan, vaan silloin vaaditaan kyseisen liikenteenharjoittajan päätös.

92.

Edellä esitetyn perusteella katson siltä osin kuin voidaan katsoa olevan kyse edellä mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetusta alkuperäisen lennon lentosuunnitelman hylkäämisestä, ( 23 ) että lennon huomattavaa aikaistamista on pidettävä asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan l alakohdassa tarkoitettuna peruuttamisena.

93.

Lisäksi on otettava huomioon, että matkustaja voi usein pitää lennon huomattavan aikaistamisen aiheuttamia haittoja peruuttamisena. Näin on varmasti silloin, kun matkustaja ei kykene nousemaan ajoissa koneeseen, vaikka hän on ryhtynyt kaikkiin varotoimiin, joita yleensä edellytetään. Mielestäni sama pätee silloin, kun lähtöajan muutos rasittaa matkustajaa kohtuuttomasti ja pakottaa hänet toimimaan toisin kuin hän on alun perin ajatellut päästäkseen lennolle. Tällaisessa tilanteessa matkustajan on yleensä mahdotonta mukautua muuttuneeseen lentosuunnitelmaan. Siksi olisi epäoikeudenmukaista pitää tätä matkustajan syynä niin, että hän joutuu kärsimään seuraukset eli menettämään lentokuljetuksen ja mahdollisuuden saada korvauksia asetuksen N:o 261/2004 nojalla. On mielestäni johdonmukaisempaa katsoa, että tällaisessa tapauksessa alun perin suunniteltu lento on peruutettu lentoliikenteen harjoittajan päätöksellä, jolloin korvausvaatimus on mahdollinen.

94.

Lisäksi koska matkustajat ovat edeltävässä kohdassa kuvatuissa olosuhteissa kyvyttömiä vaikuttamaan heidän lentonsa suunnitelmaa koskevaan lentoliikenteen harjoittajan yksipuoliseen toimenpiteeseen aivan kuten matkustajat, joiden lennon lentoliikenteen harjoittaja peruu, on matkustajien oikeuksien tunnustamiseen mielestäni sovellettava yhtenäistä lähestymistapaa, kun otetaan huomioon yhdenvertaisen kohtelun periaate. Kuten unionin tuomioistuin on huomauttanut tuomiossa Sturgeon ym., ( 24 ) asetusta N:o 261/2004 on tulkittava kaiken primaarioikeuden mukaisesti ja näin ollen myös kyseisen periaatteen mukaisesti. ( 25 ) Toisenlaista lähestymistapaa ei mielestäni voida perustella millään objektiivisella seikalla.

95.

Jos lähtöajan huomattava aikaistaminen on rinnastettava peruuttamiseen, kuten tässä ratkaisuehdotuksessa ehdotetaan, on tämän jälkeen ratkaistava, miten määritetään tapaukset, joissa aikaistamista voidaan pitää huomattavana ja jotka oikeuttavat asetuksen N:o 261/2004 7 artiklan mukaiseen korvaukseen. On laadittava asianmukaiset kriteerit näiden tapausten erottamiseksi vähemmän vakavista tapauksista, joita voidaan siksi pitää vähäisinä ja joiden perusteella korvausvelvollisuutta ei synny. Esitän jäljempänä joitakin seikkoja, jotka on otettava huomioon.

96.

Ensinnäkin kriteereillä on mielestäni taattava tietynlainen joustavuus, jotta voidaan ottaa huomioon kaikki yksittäisten tapausten merkitykselliset olosuhteet. Lentoliikenteessä voi nimittäin syntyä niin monenlaisia tilanteita, että on äärimmäisen vaikeaa ottaa käyttöön yhtä ainoaa yleisesti sovellettavaa kriteeriä. Olisi oltava kansallisen tuomioistuimen, koska se tuntee asian parhaiten, tehtävänä arvioida tosiseikkoja unionin tuomioistuimen laatimien ohjeellisten kriteerien perusteella.

97.

Toiseksi asetuksen N:o 261/2004 6 artiklassa säädetyn kaltaisen, viivästymisiä koskevan järjestelmän käyttöönotto niin, että vahvistettaisiin kynnysarvoja (aikaistamisen tuntimääriä) ottamatta huomioon kutakin erityistapausta, voisi osoittautua liian jäykäksi. On myös pidettävä mielessä, että lähtöajan aikaistaminen muistuttaa enemmän peruuttamista kuin viivästymistä. Kuten tässä ratkaisuehdotuksessa on jo todettu, ( 26 ) lennon aikaistaminen on todellisuudessa asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan l alakohdassa tarkoitetun peruuttamisen yleisemmän käsitteen ilmentymä. Kriteerejä ei siis ole asianmukaista laatia kyseisen asetuksen 6 artiklan pohjalta. Asetus N:o 261/2004 ei näin ollen tarjoa oikeudellista perustaa, jolle voitaisiin luoda vastaava järjestelmä oikeuskäytännön kautta.

98.

Kolmanneksi on otettava huomioon se, että asetuksella N:o 261/2004, kuten sen johdanto-osan ensimmäisestä, toisesta ja neljännestä perustelukappaleesta käy ilmi, on tarkoitus varmistaa matkustajien ja kuluttajien suojelun korkea taso parantamalla heidän oikeuksiaan tietyissä tilanteissa, joissa aiheutuu ”vakavia vaikeuksia ja haittoja”, sekä korjaamalla viimeksi mainitut vakiomuotoisesti ja välittömästi. ( 27 ) Näin ollen ja koska lennon aikaistaminen voi lähtökohtaisesti aina aiheuttaa vaikeuksia ja haittoja, on syytä keskittyä vain tapauksiin, joissa korvaus on perusteltu tapauksen vakavuuden vuoksi. Toisin sanoen haitan, johon matkustaja vetoaa, ja hänen vaatimansa korvauksen on vastattava toisiaan. ( 28 ) Korvaukseen ei siis pitäisi olla oikeutta, jos lennon aikaistaminen ei vaikuta millään tavalla (tai lähes millään tavalla) matkustajan asioiden hoitoon ja etenkään hänen matkavalmisteluihinsa. Olen tarkasteluni yhteydessä esittänyt joitakin esimerkkejä vakavista haitoista, joita lennon huomattava aikaistaminen voi aiheuttaa. ( 29 ) Ne voivat toimia lähtökohtana, kun laaditaan oikeuskäytännön kautta luettelo olosuhteista, jotka lähtökohtaisesti oikeuttavat korvaukseen.

99.

Edellä esitetyn perusteella katson, että kyseessä on peruutus, jos lentoa aikaistetaan niin huomattavasti, ettei voida olettaa matkustajan, joka on tehnyt valmistelunsa alkuperäisen lentosuunnitelman perusteella, vielä voineen ehtiä koneeseen. Kansallisen tuomioistuimen on tarkastelussaan otettava huomioon kunkin tapauksen merkitykselliset olosuhteet ja etenkin se, mihin aikaan matkustajien on suositeltu saapuvan lentokentälle. Tältä osin voidaan vahvistaa, että mitä huomattavammin lentoa aikaistetaan, sitä enemmän se vaikuttaa matkustajaan. ( 30 ) Kansallisen tuomioistuimen on myös tarkistettava, onko matkustajalle ilmoitettu hyvissä ajoin lähtöajan muutoksesta siten, että hän on voinut varautua uuteen lentosuunnitelmaan. Jos matkustaja ei näiden seikkojen perusteella yleensä olisi voinut ehtiä aikaistetulle lennolle, kyseessä on korvaava lento ja näin ollen peruutus.

100.

Asiasta C‑188/20, Azurair, on todettava, että kyseisen lennon lähtöaika oli 6 tuntia ja 50 minuuttia aikaisempi kuin tiedoissa, jotka matkanjärjestäjä oli toimittanut matkustajille. ( 31 ) Jos todellista lähtöaikaa verrataan tietoihin, jotka lentoliikenteen harjoittaja väittää toimittaneensa matkanjärjestäjälle, ero on 2 tuntia ja 50 minuuttia, ja ennakkoratkaisukysymyksessä puolestaan viitataan 2 tuntiin ja 10 minuuttiin. Voidaan näin ollen olettaa, että parhaimmassakin tapauksessa, jolloin matkustaja olisi varmuuden vuoksi saapunut lentokentälle 2 tuntia ennen lähtöaikaa, aika ei olisi riittänyt tarvittavien muodollisuuksien suorittamiseen, eli lähtöselvitykseen ja turvatarkastuksiin, ja koneeseen nousuun lentoliikenteen harjoittajan ohjeiden mukaisesti.

101.

Tästä seuraa, ettei matkustaja kyseisessä tapauksessa olisi ehtinyt lennolleen, jos hänelle ei olisi ilmoitettu hyvissä ajoin. Ellei niistä toteamuksista muuta johdu, jotka kansallisen tuomioistuimen on esitettävä, lähtöajan aikaistamista on näin ollen pidettävä huomattavana ja siksi peruuttamiseen verrattavana.

102.

Ehdotan, että neljänteen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan siten, että kyseessä on asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan l alakohdassa ja 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu lennon peruuttaminen, jos lennosta vastaava lentoliikenteen harjoittaja aikaistaa osana matkapakettia varattua lentoa vähintään 2 tunnilla.

F 

Viides ennakkoratkaisukysymys

103.

Asiassa C‑188/20, Azurair, esittämällään viidennellä kysymyksellä, joka vastaa asiassa C‑270/20, Austrian Airlines, esitettyä ainoaa kysymystä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, voiko lentoliikenteen harjoittaja siinä tapauksessa, että lennon aikaistamista on pidettävä asetuksen N:o 261/2004 5 artiklassa, luettuna yhdessä saman asetuksen 2 artiklan l alakohdan kanssa, tarkoitettuna peruuttamisena, alentaa korvauksen määrää kyseisen asetuksen 7 artiklan 2 kohdan nojalla, jos lennon aikaistamisen käsittämä ajanjakso ei ylitä kyseisessä säännöksessä säädettyjä ajanjaksoja.

104.

Asetuksen N:o 261/2004 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti lentoliikenteen harjoittaja voi alentaa kyseisen artiklan 1 kohdassa säädettyä korvausta 50 prosentilla, jos matkustajalle tarjotaan matkan uudelleenreititystä siten, että hän pääsee lopulliseen määräpaikkaansa lennolla, jonka saapumisaika verrattuna ”alun perin varatun lennon aikataulun mukaiseen saapumisaikaan” ei ylitä tiettyä enimmäisaikaa, joka on vahvistettu lennon pituuden mukaan.

105.

Aluksi on todettava, että säännöksen lähtökohtana on matkustajalle tämän saapuessa aiheutuneen viivästymisen pituus. Tämä käy selvästi ilmi asetuksen N:o 261/2004 7 artiklan 2 kohdan sanamuodosta (”saapumisaika verrattuna alun perin varatun lennon aikataulun mukaiseen saapumisaikaan ei ylitä” ( 32 )). Lisäksi unionin tuomioistuin on itse täsmentänyt tuomiossaan Sturgeon ym., että ”säädetty korvauksen alentaminen riippuu vain matkustajille aiheutuneesta viivästyksestä”. ( 33 ) Se, että tässä säännöksessä tarkoitetut rajat koskevat vain viivästynyttä mutta eivät ennenaikaista saapumista lopulliseen määräpaikkaan, ilmenee myös asetuksen N:o 261/2004 7 artiklan 1 kohdan toisesta virkkeestä. Kyseisen säännöksen mukaan lennon pituutta määriteltäessä on perusteena käytettävä viimeistä määräpaikkaa, johon matkustaja saapuu ”myöhässä aikataulun mukaisesta saapumisajasta”. Tästä seuraa, että asetuksen N:o 261/2004 7 artiklan 2 kohdan tarkoituksena on alentaa ainoastaan viivästyksestä aiheutuneesta haitasta maksettavan korvauksen määrää.

106.

Asetuksen N:o 261/2004 7 artiklan 2 kohdassa ei sen sijaan säädetä alentamisesta silloin, kun kyse on lennon aikaistamiseen liittyvästä peruuttamisesta, jolloin haitta siis aiheutuu kyseisestä aikaistamisesta sellaisenaan eikä viivästyneestä saapumisesta lopulliseen määräpaikkaan. Kyseisen asetuksen 5 artiklan 1 kohdan c alakohdan ii ja iii alakohta osoittavat kuitenkin, että unionin lainsäätäjä katsoo haittoja voivan aiheutua myös siitä, että matkustajan on aloitettava matkansa ennakoitua aikaisemmin. Olen jo esittänyt tästä joitakin esimerkkejä neljännen ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelun yhteydessä. ( 34 )

107.

Se, että mahdollisuudesta alentaa korvausta lennon aikaistamisen tapauksessa ei ole nimenomaisesti säädetty, on näin ollen ymmärrettävä siten, ettei lentoliikenteen harjoittajalla ole tätä mahdollisuutta.

108.

Tämä estää asetuksen N:o 261/2004 7 artiklan 2 kohdan soveltamisen analogisesti tällaisiin tapauksiin ja erityisesti kyseisessä säännöksessä vahvistettujen aikamäärien käyttämisen lähtökohtana, jos tätä säännöstä sovellettaisiin lennon aikaistamiseen eikä viivästyneeseen saapumiseen lopulliseen määräpaikkaan. Katson nimittäin, ettei kyseessä ole lainaukko, koska unionin lainsäätäjä on ollut tietoinen lennon aikaistamisen tapauksesta mutta on siitä huolimatta jättänyt perustamatta asetuksen N:o 261/2004 7 artiklan 2 kohdassa viivästymisiin sovellettavan kaltaisen järjestelmän. Lisäksi, kuten olen jo selittänyt neljättä ennakkoratkaisukysymystä tarkastellessani, tällainen järjestelmä on mielestäni liian jäykkä, jotta siinä voitaisiin ottaa huomioon kaikki erityistapaukset, joissa lentoa voidaan aikaistaa. ( 35 )

109.

Haluan toistaa, että sääntelyn kannalta on tarpeen välttää kaikki sellaiset asetuksen N:o 261/2004 tulkinnat, joiden ansiosta lentoliikenteen harjoittajat voisivat laistaa matkustajiin kohdistuvista velvollisuuksistaan, etenkin korvausvelvollisuudestaan, muuttamalla lentosuunnitelmaa lähtöaikaa aikaistamalla.

110.

Olen neljännen ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelun yhteydessä todennut, että lennon huomattava aikaistaminen voi aiheuttaa matkustajille vakavia haittoja, jolloin on tunnustettava heidän oikeutensa korvaukseen, joten en ymmärrä, miksi lentoliikenteen harjoittajia olisi palkittava asetuksen N:o 261/2004 7 artiklan 2 kohdan nojalla viivästymisen välttämisestä. Se, ettei matkan aikana tapahdu (myös) viivästymistä, ei nimittäin voi kumota kyseisen lennon aikaistamisesta aiheutuneita haittoja.

111.

Edellä esitetyistä syistä on mielestäni suljettava pois mahdollisuus alentaa lennon aikaistamisen yhteydessä asetuksen N:o 261/2004 7 artiklan 1 kohdassa säädetyn korvauksen määrää saman asetuksen 7 artiklan 2 kohdan nojalla.

112.

Ehdotan, että viidenteen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan siten, ettei lennosta vastaava lentoliikenteen harjoittaja voi silloin, kun lennon aikaistamista on pidettävä peruuttamisena, alentaa asetuksen N:o 261/2004 7 artiklan 1 kohdassa säädettyä korvausta saman asetuksen 7 artiklan 2 kohdan nojalla.

G 

Kuudes ennakkoratkaisukysymys

113.

Asiaa C‑188/20, Azurair, koskevalla kuudennella kysymyksellään, joka vastaa asiassa C‑146/20, Corendon Airlines, esitettyä toista kysymystä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, onko ennen matkan alkua tehtyä ilmoitusta lennon aikaistamisesta pidettävä asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 1 kohdan a alakohdassa, luettuna yhdessä saman asetuksen 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan kanssa, tarkoitettuna uudelleenreititystä koskevana tarjouksena.

114.

Asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetään matkustajan oikeudesta matkan uudelleenreititykseen siten, että hän pääsee vastaavilla kuljetusehdoilla mahdollisimman pian lopulliseen määräpaikkaansa.

115.

Tuomiossa Rusu ( 36 ) unionin tuomioistuin on todennut, että lentoliikenteen harjoittajan on uudelleenreititystarjouksessaan annettava kyseisille matkustajille ”ne tiedot, joita he tarvitsevat voidakseen käyttää valintaoikeuttaan tehokkaasti joko peruuttaakseen lentonsa ja saadakseen lippunsa hinnan takaisin taikka jatkaakseen matkaansa lopulliseen määräpaikkaansa vastaavilla kuljetusehdoilla viipymättä tai myöhempänä ajankohtana”. Oikeus tarvittaviin tietoihin tarkoittaa myös, ettei matkustajalta voida edellyttää aktiivista osallistumista niiden tietojen etsimiseen, joiden on sisällyttävä kyseisen lentoliikenteen harjoittajan tarjoukseen. ( 37 )

116.

Kun otetaan huomioon se, että lennon lähtöajan aikaistamista on pidettävä asetuksen N:o 261/2004 5 artiklassa, luettuna yhdessä saman asetuksen 2 artiklan l alakohdan kanssa, tarkoitettuna peruuttamisena, on mielestäni loogista katsoa, että lennon aikaistamisesta annettavat tiedot ovat tällainen uudelleenreititystarjous. Näin ollen on noudatettava tämän ratkaisuehdotuksen edeltävässä kohdassa mainittuja vaatimuksia, jotka koskevat kyseiselle matkustajalle annettujen tietojen paikkansapitävyyttä ja kattavuutta, jotta tämä voi tehdä valintansa tietoisena asetukseen N:o 261/2004 perustuvista oikeuksistaan.

117.

Vaatimuksella, joka koskee asetuksen N:o 261/2004 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja vastaavia kuljetusehtoja, viitataan alun perin varattuun lentoon ja siten lentokuljetussopimukseen. Käsiteltävässä asiassa lentomatkustajat kuljetettiin, eikä mikään viittaa siihen, etteivät kuljetusehdot vastanneet alkuperäisen lennon kuljetusehtoja.

118.

Vaatimuksesta, että uudelleenreititys tapahtuu mahdollisimman pian, on todettava, että asetuksen N:o 261/2004 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetaan lähtökohtaisesti alkuperäistä lähtöaikaa myöhempää ajankohtaa. Kyseisen asetuksen perustelukappaleet näyttävät myös tukevan tätä näkemystä. Johdanto-osan 13 perustelukappaleessa nimittäin todetaan, että ”matkustajilla, joiden lennot peruutetaan, olisi oltava mahdollisuus joko saada lippujen hinta takaisin tai saada uudelleenreititys tyydyttävissä olosuhteissa, ja heistä olisi huolehdittava asianmukaisesti heidän odottaessaan myöhempää lentoa”. Johdanto-osan 18 perustelukappaleessa todetaan vielä, että ”korvaavaa tai viivästynyttä lentoa odottavista matkustajista huolehtiminen voi olla rajoitettua tai siitä voidaan luopua, jos huolenpito itsessään aiheuttaisi lisäviivästymisen”.

119.

Unionin tuomioistuin ei toistaiseksi ole lausunut siitä, voidaanko myös aikaistettua lentoa lähtökohtaisesti pitää tässä säännöksessä tarkoitettuna mahdollisimman pian tapahtuvana uudelleenreitityksenä.

120.

Tältä osin edellä esitetyt seikat eivät mielestäni estä asetuksen N:o 261/2004 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun uudelleenreitityksen käsitteen tulkitsemista siten, että se sisältää myös korvaavan lennon, joka lähtee ennen aikataulun mukaista lähtöaikaa. Koska kyseisen asetuksen tarkoituksena on löytää ratkaisu matkustajalentoliikenteen yleisimpiin häiriöihin, joita ovat lennolle pääsyn epääminen sekä lentojen peruuttaminen ja viivästyminen, on selvää, että kyseisissä säännöksissä keskitytään näihin tapauksiin.

121.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että unionin lainsäätäjä olisi sivuuttanut lentojen aikaistamisen täysin. Kuten olen tässä ratkaisuehdotuksessa todennut, ( 38 ) asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 1 kohdan c alakohdan ii ja iii alakohdan edellä mainituista säännöksistä ilmenee, että unionin lainsäätäjä ei pidä lentojen aikaistamista toivottavana ja katsoo niiden olevan siedettäviä – ilman korvausoikeutta – vain tiukoin ehdoin.

122.

Vaikka lennon huomattava aikaistaminen voi aiheuttaa matkustajille haittoja, kyseessä on siis kuitenkin asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu mahdollisimman pian tapahtuva uudelleenreititys. Tällaiset haitat voidaan asetuksen mukaisesti nimittäin ottaa huomioon korvauksen avulla. Jos matkustajat katsovat, ettei heidän kannata huomattavasti aikaistetun lähtöajan vuoksi matkustaa kyseisellä lennolla, he voivat valita uudelleenreitityksen myöhempänä ajankohtana kyseisen asetuksen 8 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti tai lipusta maksetun hinnan palauttamisen saman asetuksen 8 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti. Viimeksi mainitusta seikasta korostan, että matkustajan on voitava käyttää oikeuksiaan vapaasti ja tehokkaasti. Tämä tarkoittaa, että jos matkustaja päättää käyttää oikeuttaan uudelleenreititykseen, liikenteenharjoittajan on tarjottava hänelle lähtöaikaa, joka on matkustajan kannalta sekä toteutettavissa että hyväksyttävissä.

123.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että kuudenteen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan siten, että asetuksen N:o 261/2004 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu uudelleenreititystä koskeva tarjous voidaan kyseisessä artiklassa säädetyin edellytyksin antaa ennen matkan alkua tehtynä ilmoituksena lennon aikaistamisesta.

H 

Seitsemäs ennakkoratkaisukysymys

124.

Seitsemännellä kysymyksellään asiassa C‑188/20, Azurair, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy, onko lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan asetuksen N:o 261/2004 14 artiklan 2 kohdan mukaisesti ilmoitettava matkustajalle tarkasti sen yrityksen nimi ja osoite, jolta matkustaja voi vaatia korvausta, korvauksen määrä ja tarvittaessa asiakirjat, jotka hänen on liitettävä korvausvaatimukseensa.

125.

Asetuksen N:o 261/2004 14 artiklan 2 kohdassa säädetään, että lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan, joka epää lennolle pääsyn tai peruuttaa lennon, on ”annettava kullekin matkustajalle, jota epääminen tai peruuttaminen koskee, kirjallinen tiedote, joka sisältää tämän asetuksen mukaiset korvausta ja apua koskevat säännöt”.

126.

Tämän säännöksen tavoitteena on kyseisen asetuksen johdanto-osan 20 perustelukappaleen mukaan se, että matkustajille tiedotetaan kaikista heidän oikeuksistaan, mikäli heiltä evätään pääsy lennolle, lento peruutetaan tai sen viivästyminen kestää pitkään, jotta he voivat käyttää tehokkaasti näitä oikeuksiaan. Haluan tässä yhteydessä muistuttaa, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan säännöksiä ja määräyksiä, joilla annetaan lentomatkustajille oikeuksia, on tulkittava laajasti. ( 39 )

127.

Kyseisen säännöksen sanamuodosta ja tavoitteesta johtuu, että matkustajalle on annettava mahdollisuus ottaa tehokkaasti yhteyttä lennosta vastaavaan lentoliikenteen harjoittajaan ja hänen on siksi tiedettävä tämän tarkka nimi ja yhteystiedot. Tältä osin huomautan, että unionin tuomioistuin on tuomiossa Krijgsman nimenomaisesti todennut, että matkustajan on kyettävä yksilöimään taho, joka on velvollinen maksamaan asetuksen N:o 261/2004 7 artiklassa tarkoitetun korvauksen. ( 40 )

128.

Koska matkustajalentoliikenteessä ei ole harvinaista, että yhteen ainoaan varaukseen perustuvan lennon, johon liittyy jatkolentoja ja joka koostuu useista lennoista, suorittaa useita lentoliikenteen harjoittajia, ( 41 ) matkustajan on mielestäni kyettävä helposti yksilöimään, mihin liikenteenharjoittajaan hän kohdistaa korvausvaatimuksensa asetuksen N:o 261/2004 mukaisesti.

129.

Lisäksi on mielestäni selvää, että matkustajalla on oltava tiedot noudatettavasta menettelystä. Näihin sisältyvät erityisesti tarkat tiedot asiakirjoista, joita hänen on toimitettava käyttääkseen oikeuksiaan. Kyseisten toimenpiteiden ansiosta matkustajan pitäisi kyetä tekemään tietoon perustuva päätös etujensa ajamisesta.

130.

Matkustajien oikeuksien tehokas suojelu, johon asetuksella N:o 261/2004 pyritään, varmistetaan nimittäin vain, jos matkustajille toimitetaan yksityiskohtaiset tiedot. Tämä on erityisen tärkeää siksi, ettei tavanomainen matkustaja ole lainsäädännön asiantuntija. ( 42 ) Katson kuitenkin, että lainsäädäntöön perehtymättömänkin on kyettävä käyttämään unionin oikeudessa hänelle suotuja oikeuksia ilman, että hänen on välttämättä turvauduttava oikeudelliseen neuvontaan.

131.

Katson näin ollen, että – toisin kuin Saksan hallitus väittää – olisi tämän tavoitteen vastaista rajoittaa lentoliikenteen harjoittajan velvollisuus siihen, että se ilmoittaa matkustajalle vain asetuksen säännösten sanamuodon. Tällainen lähestymistapa on räikeän riittämätön, kun otetaan huomioon, että lentomatkustajien oikeudet, kuten oikeus korvaukseen pitkäaikaisen viivästymisen yhteydessä, ( 43 ) ovat kehittyneet oikeuskäytäntöteitse asetusta N:o 261/2004 tulkitsemalla. Näin olisi myös silloin, jos unionin tuomioistuin hyväksyisi tässä ratkaisuehdotuksessa puolustetun kannan ja rinnastaisi lennon huomattavan aikaistamisen peruuttamiseen. ( 44 ) Jotta matkustajia voitaisiin suojella tehokkaasti, on ehdottoman välttämätöntä, että velvollisuus antaa heille tietoja heidän oikeuksistaan on kytköksissä unionin oikeuden kehitykseen.

132.

Yksityiskohdista, jotka koskevat asetuksen N:o 261/2004 7 artiklan mukaista oikeutta korvaukseen, on mielestäni riittävää, että lennosta vastaava lentoliikenteen harjoittaja antaa matkustajalle tiedot asiaan sovellettavista yleisistä laskentasäännöistä sellaisina kuin niistä säädetään kyseisen artiklan 1 ja 2 kohdassa. Ei sen sijaan ole tarpeen ilmoittaa sen korvauksen tarkkaa määrää, johon kyseisellä matkustajalla on omassa tapauksessaan mahdollisesti oikeus. Tällainen tieto ei enää koske kyseisen asetuksen 14 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tämän asetuksen mukaisia korvausta ja apua koskevia sääntöjä vaan niiden soveltamista yksittäistapauksessa.

133.

Edellä esitetyistä syistä ehdotan, että seitsemänteen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan, että lennosta vastaava lentoliikenteen harjoittaja velvoitetaan asetuksen N:o 261/2004 14 artiklan 2 kohdassa ilmoittamaan matkustajalle tarkasti sen yrityksen nimi ja osoite, jolle tämä voi osoittaa mahdollisen korvausvaatimuksensa, sekä tarvittaessa asiakirjat, jotka hänen on liitettävä vaatimukseensa. Korvausta koskevan oikeuden laajuuden osalta asetuksen 14 artiklan 2 kohdan säännösten noudattamiseksi riittää, että matkustajalle annetaan kirjallisesti kyseisessä asetuksessa säädetyt asiaa koskevat säännöt; korvauksen tarkkaa määrää ei tarvitse laskea kussakin yksittäisessä tapauksessa.

VI 

Ratkaisuehdotus

134.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Landgericht Düsseldorfin ja Landesgericht Korneuburgin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti: