<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><JUDGMENT xmlns:fmx="http://opoce" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.58-20161101.xd"><BIB.JUDGMENT><REF.CASE FILE="n.a."><NO.CASE>C-686/19</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62019CJ0686</NO.CELEX><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:582">EU:C:2020:582</NO.ECLI><NO.SEQ>0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>1</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>10</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>10</PAGE.TOTAL><AUTHOR>CJ</AUTHOR></BIB.JUDGMENT><CURR.TITLE><PAGE.HEADER><P><HT TYPE="SC">Tuomio <DATE ISO="20200716">16.7.2020</DATE> – Asia C-686/19</HT></P><P><HT TYPE="SC">Soho Group</HT></P></PAGE.HEADER></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Unionin Tuomioistuimen Tuomio</HT> (kuudes jaosto)</P><P><DATE ISO="20200716">16 päivänä heinäkuuta 2020</DATE><NOTE NUMBERING="STAR" TYPE="FOOTNOTE" NOTE.ID="E0001"><P>Oikeudenkäyntikieli: latvia.</P></NOTE></P></TI></TITLE><INTERMEDIATE><INDEX IDX.CLOSE="" SEPARATOR=" – " IDX.OPEN=""><KEYWORD>Ennakkoratkaisupyyntö</KEYWORD><KEYWORD>Kuluttajansuoja</KEYWORD><KEYWORD>Kulutusluottosopimukset</KEYWORD><KEYWORD>Direktiivi 2008/48/EY</KEYWORD><KEYWORD>Kuluttajalle aiheutuvien luoton kokonaiskustannusten käsite</KEYWORD><KEYWORD>Laina-ajan pidentämisestä aiheutuvat kulut</KEYWORD></INDEX></INTERMEDIATE><JUDGMENT.INIT><P>Asiassa C-686/19,</P><P>jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Augstākā tiesa (Senāts) (ylin tuomioistuin, Latvia) on esittänyt <DATE ISO="20190912">12.9.2019</DATE> tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen <DATE ISO="20190918">18.9.2019</DATE>, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa</P></JUDGMENT.INIT><PARTIES><PLAINTIFS><P><HT TYPE="BOLD">SIA <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0001" ID="QS0001"/>Soho Group<QUOT.END REF.START="QS0001" CODE="201D" ID="QE0001"/></HT></P></PLAINTIFS><AGAINST>vastaan</AGAINST><DEFENDANTS><P><HT TYPE="BOLD">Patērētāju tiesību aizsardzības centrs,</HT></P></DEFENDANTS></PARTIES><PREAMBLE><PREAMBLE.INIT><P>UNIONIN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto),</P><P>toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja M. Safjan sekä tuomarit L. Bay Larsen ja C. Toader (esittelevä tuomari),</P><P>julkisasiamies: J. Richard de la Tour,</P><P>kirjaaja: A. Calot Escobar,</P></PREAMBLE.INIT><GR.VISA><VISA>ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,</VISA></GR.VISA><GR.CONSID><CONSID><P>ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet</P><LIST TYPE="NDASH"><ITEM><P>SIA <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0002" ID="QS0002"/>Soho Group<QUOT.END REF.START="QS0002" CODE="201D" ID="QE0002"/>, edustajanaan I. Šimulīte,</P></ITEM><ITEM><P>Latvian hallitus, asiamiehinään V. Kalniņa ja V. Soņeca,</P></ITEM><ITEM><P>Italian hallitus, asiamiehenään G. Palmieri, avustajanaan G. Rocchitta, avvocato dello Stato,</P></ITEM><ITEM><P>Euroopan komissio, asiamiehinään I. Rubene ja G. Goddin,</P></ITEM></LIST></CONSID></GR.CONSID><GR.VISA><VISA>päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,</VISA></GR.VISA><PREAMBLE.FINAL>on antanut seuraavan</PREAMBLE.FINAL></PREAMBLE><?PAGE NO="2"?><CONTENTS.JUDGMENT><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">tuomion</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0001"><NO.P>1</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisupyyntö koskee kulutusluottosopimuksista ja neuvoston direktiivin 87/102/ETY kumoamisesta <DATE ISO="20080423">23.4.2008</DATE> annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/48/EY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="133" PAGE.FIRST="66" DATE.PUB="2008">EUVL 2008, L 133, s. 66</REF.DOC.OJ>) 3 artiklan g alakohdan tulkintaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0002"><NO.P>2</NO.P><TXT>Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat SIA <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0003" ID="QS0003"/>Soho Group<QUOT.END REF.START="QS0003" CODE="201D" ID="QE0003"/> ja Patērētāju tiesību aizsardzības centrs (kuluttajansuojaviranomainen, Latvia; jäljempänä CPDC) ja jossa on kyse vaatimuksesta kumota viimeksi mainitun tekemä päätös, jolla Soho Groupille on määrätty sakko kuluttajien kollektiivisten etujen loukkaamisesta.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Asiaa koskevat oikeussäännöt</HT></P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Unionin oikeus</HT></HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0003"><NO.P>3</NO.P><TXT>Direktiivin 2008/48 johdanto-osan 19, 20, 26, 28 ja 43 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><CONSID><NP><NO.P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0004" ID="QS0004"/>(19)</NO.P><TXT>Jotta kuluttaja voi tehdä päätöksensä täysin tietoisena kaikista tosiseikoista, hänen olisi saatava ennen luottosopimuksen tekemistä riittävät tiedot luottoehdoista ja luoton kustannuksista sekä velvollisuuksistaan; kuluttaja voi ottaa nämä tiedot mukaansa harkittaviksi. Jotta paras mahdollinen avoimuus ja tarjousten vertailtavuus voidaan varmistaa, näihin tietoihin olisi sisällyttävä erityisesti luoton todellinen vuosikorko, joka määritellään samalla tavalla kaikkialla [Euroopan unionissa]. – –</TXT></NP></CONSID><CONSID><NP><NO.P>(20)</NO.P><TXT>Kuluttajalle aiheutuvien luoton kokonaiskustannusten olisi sisällettävä kaikki kustannukset, mukaan luettuina korko, palkkiot, verot, maksut luotonvälittäjille ja kaikenlaiset muut maksut, jotka kuluttajan on maksettava luottosopimuksen yhteydessä, notaarikuluja lukuun ottamatta. – –</TXT></NP></CONSID><P>– –</P><CONSID><NP><NO.P>(26)</NO.P><TXT>Jäsenvaltioiden olisi toteutettava asianmukaiset toimenpiteet vastuullisten käytäntöjen edistämiseksi kaikissa luottosuhteen vaiheissa ottaen huomioon luottomarkkinoidensa erityispiirteet. Näihin toimenpiteisiin voivat kuulua esimerkiksi kuluttajatiedotus ja ‑valistus, maksujen laiminlyömiseen ja ylivelkaantumiseen liittyvistä riskeistä varoittaminen mukaan lukien. Etenkin kasvavilla luottomarkkinoilla on tärkeää, että luotonantajat eivät ryhdy vastuuttomaan lainanantoon eivätkä myönnä luottoja arvioimatta ensin luottokelpoisuutta, ja että jäsenvaltiot toteuttavat tällaisen menettelyn estämiseksi tarvittavan valvonnan ja määrittävät tarvittavat keinot seuraamusten langettamiseksi näin menetteleville luotonantajille. Vastuun kunkin kuluttajan luottokelpoisuuden tarkistamisesta olisi kuuluttava luotonantajalle, sanotun kuitenkaan rajoittamatta luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta <DATE ISO="20060614">14 päivänä kesäkuuta 2006</DATE> annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/48/EY [(<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="177" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2006">EUVL 2006, L 177, s. 1</REF.DOC.OJ>)] luottoriskiä koskevien säännösten soveltamista. – –</TXT></NP></CONSID><P>– –</P><CONSID><NP><NO.P>(28)</NO.P><TXT>Luotonantajan olisi kuluttajan luottotilanteen arvioimiseksi haettava tietoa myös asiaankuuluvista tietokannoista; oikeudellinen ja todellinen tilanne voi edellyttää eri laajuisia hakuja. – –</TXT></NP></CONSID><P>– –</P><?PAGE NO="3"?><CONSID><NP><NO.P>(43)</NO.P><TXT>Sisämarkkinoiden toteuttamisen ja toiminnan edistämiseksi sekä kuluttajansuojan korkean tason varmistamiseksi koko [unionin] alueella on tarpeen varmistaa todellista vuosikorkoa koskevien tietojen vertailukelpoisuus kaikkialla [unionissa]. – – Tämän vuoksi tässä direktiivissä olisi määriteltävä kuluttajalle aiheutuvat luoton kokonaiskustannukset selvästi ja ymmärrettävästi.<QUOT.END REF.START="QS0004" CODE="201D" ID="QE0004"/></TXT></NP></CONSID></QUOT.S></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0004"><NO.P>4</NO.P><TXT>Direktiivin 2008/48 tarkoituksena on sen 1 artiklan mukaan kulutusluottosopimuksia koskevien jäsenvaltioiden sääntöjen tiettyjen näkökohtien yhdenmukaistaminen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0005"><NO.P>5</NO.P><TXT>Kyseisen direktiivin 2 artiklan 6 kohdassa säädetään, että jäsenvaltiot voivat päättää, että vain tiettyjä direktiivin säännöksiä sovelletaan luottosopimuksiin, joissa edellytetään luotonantajan ja kuluttajan sopivan maksujen lykkäämistä tai takaisinmaksua koskevista järjestelyistä silloin, kun kuluttaja ei ole noudattanut alkuperäistä luottosopimusta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0006"><NO.P>6</NO.P><TXT>Direktiivin 3 artiklassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0005" ID="QS0005"/>Tässä direktiivissä tarkoitetaan:</P><P>– –</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>g)</NO.P><TXT><QUOT.START CODE="2019" REF.END="QE0006" ID="QS0006"/>kuluttajalle aiheutuvilla luoton kokonaiskustannuksilla<QUOT.END REF.START="QS0006" CODE="2019" ID="QE0006"/> kaikkia kustannuksia, mukaan luettuina korko, palkkiot, verot ja muunlaiset maksut, jotka kuluttajan on maksettava luottosopimuksen yhteydessä ja jotka ovat luotonantajan tiedossa, notaarikuluja lukuun ottamatta; näihin kustannuksiin kuuluvat myös luottosopimukseen liittyvien lisäpalveluiden kustannukset, erityisesti vakuutusmaksut, jos palvelusopimuksen tekeminen on pakollista luoton saamiseksi joko yleensä tai markkinoiduin ehdoin,</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>h)</NO.P><TXT><QUOT.START CODE="2019" REF.END="QE0007" ID="QS0007"/>kuluttajan maksettavaksi tulevalla kokonaismäärällä<QUOT.END REF.START="QS0007" CODE="2019" ID="QE0007"/> luoton kokonaismäärän ja kuluttajalle aiheutuvien luoton kokonaiskustannusten yhteismäärää;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>i)</NO.P><TXT><QUOT.START CODE="2019" REF.END="QE0008" ID="QS0008"/>todellisella vuosikorolla<QUOT.END REF.START="QS0008" CODE="2019" ID="QE0008"/> kuluttajalle aiheutuvia luoton kokonaiskustannuksia ilmaistuna luoton kokonaismäärälle laskettuna vuosikorkona, johon soveltuvissa tapauksissa sisältyy 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut kustannukset;</TXT></NP></ITEM></LIST><P>– –</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>l)</NO.P><TXT><QUOT.START CODE="2019" REF.END="QE0009" ID="QS0009"/>luoton kokonaismäärällä<QUOT.END REF.START="QS0009" CODE="2019" ID="QE0009"/> luottorajaa tai luottosopimuksen mukaisesti käyttöön annettavaa kokonaismäärää;</TXT></NP></ITEM></LIST></ALINEA><ALINEA>– –<QUOT.END REF.START="QS0005" CODE="201D" ID="QE0005"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0007"><NO.P>7</NO.P><TXT>Direktiivin 2008/48 5 artiklan, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0010" ID="QS0010"/>Ennen sopimuksen tekoa annettavat tiedot<QUOT.END REF.START="QS0010" CODE="201D" ID="QE0010"/>, 1 kohdan c, g ja i alakohdassa luetellaan tiedot, jotka on toimitettava kuluttajalle ennen kuin luottosopimus tai tarjous sitoo häntä ja joita ovat c alakohdan mukaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0011" ID="QS0011"/>luoton kokonaismäärä ja nostoehdot<QUOT.END REF.START="QS0011" CODE="201D" ID="QE0011"/>, g alakohdan mukaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0012" ID="QS0012"/>todellinen vuosikorko ja kuluttajan maksettavaksi tuleva kokonaismäärä<QUOT.END REF.START="QS0012" CODE="201D" ID="QE0012"/> ja i alakohdan mukaan mahdollisesti <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0013" ID="QS0013"/>kaikki luottosopimuksesta aiheutuvat muut maksut sekä ehdot, joiden mukaisesti näitä maksuja voidaan muuttaa<QUOT.END REF.START="QS0013" CODE="201D" ID="QE0013"/>.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="4"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0008"><NO.P>8</NO.P><TXT>Kyseisen direktiivin 8 artiklan, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0014" ID="QS0014"/>Velvollisuus arvioida kuluttajan luottokelpoisuus<QUOT.END REF.START="QS0014" CODE="201D" ID="QE0014"/>, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0015" ID="QS0015"/>Jäsenvaltioiden on varmistettava, että luotonantaja arvioi ennen luottosopimuksen tekemistä kuluttajan luottokelpoisuuden riittävien tietojen perusteella, jotka on voitu saada kuluttajalta, ja tarpeen mukaan asiaankuuluvasta tietokannasta haettujen tietojen perusteella. Jäsenvaltiot, joiden lainsäädännössä velvoitetaan luotonantaja arvioimaan ennen luottosopimuksen tekemistä kuluttajan luottokelpoisuus asiaankuuluvasta tietokannasta haettujen tietojen perusteella, voivat säilyttää tämän velvollisuuden.<QUOT.END REF.START="QS0015" CODE="201D" ID="QE0015"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0009"><NO.P>9</NO.P><TXT>Mainitun direktiivin 10 artiklan, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0016" ID="QS0016"/>Luottosopimuksissa mainittavat tiedot<QUOT.END REF.START="QS0016" CODE="201D" ID="QE0016"/>, 2 kohdassa säädetään tiedoista, jotka on mainittava <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0017" ID="QS0017"/>selkeästi ja tiiviisti<QUOT.END REF.START="QS0017" CODE="201D" ID="QE0017"/>. Näihin tietoihin kuuluvat d alakohdan mukaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0018" ID="QS0018"/>luoton kokonaismäärä ja sen nostoa koskevat ehdot<QUOT.END REF.START="QS0018" CODE="201D" ID="QE0018"/>, g alakohdan mukaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0019" ID="QS0019"/>todellinen vuosikorko ja kuluttajan maksettavaksi tuleva kokonaismäärä laskettuina luottosopimuksen tekohetkellä; kaikki mainitun koron laskemiseen käytetyt oletukset on mainittava<QUOT.END REF.START="QS0019" CODE="201D" ID="QE0019"/>, k alakohdan mukaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0020" ID="QS0020"/>kaikki luottosopimuksesta aiheutuvat muut maksut sekä ehdot, joiden mukaisesti näitä maksuja voidaan muuttaa<QUOT.END REF.START="QS0020" CODE="201D" ID="QE0020"/> ja u alakohdan mukaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0021" ID="QS0021"/>mahdolliset muut sopimusehdot<QUOT.END REF.START="QS0021" CODE="201D" ID="QE0021"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0010"><NO.P>10</NO.P><TXT>Direktiivin 2008/48 19 artiklan, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0022" ID="QS0022"/>Todellisen vuosikoron laskeminen<QUOT.END REF.START="QS0022" CODE="201D" ID="QE0022"/>, 2 kohdassa säädetään, että tätä laskemista varten <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0023" ID="QS0023"/>määritetään kuluttajalle aiheutuvat luoton kokonaiskustannukset lukuun ottamatta mahdollisia maksuja, jotka kuluttajan on suoritettava, jos hän ei ole noudattanut mitä tahansa luottosopimuksen ehtoja, ja sellaisia maksuja, jotka kuluttajan on tavaroiden tai palveluiden hankkimisen yhteydessä hankintahinnan lisäksi suoritettava siitä riippumatta, maksetaanko hankinta käteisellä vai luotolla<QUOT.END REF.START="QS0023" CODE="201D" ID="QE0023"/>.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Latvian oikeus</HT></HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0011"><NO.P>11</NO.P><TXT>Direktiivin 2008/48 perustuva kuluttajalle aiheutuvien luoton kokonaiskustannusten käsite toistetaan kulutusluottoja koskevista säännöksistä <DATE ISO="20101228">28.12.2010</DATE> annetussa valtioneuvoston asetuksessa nro 1219 (Ministru kabineta noteikumi Nr. 1219 <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0024" ID="QS0024"/>Noteikumi par patērētāja kreditēšanu<QUOT.END REF.START="QS0024" CODE="201D" ID="QE0024"/>, Latvijas Vēstnesis, 2011, nro 2), joka sääntelee todellisen vuosikoron laskemista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0012"><NO.P>12</NO.P><TXT>Kuluttajansuojalain (Patērētāju tiesību aizsardzības likums), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa, 1 §:n 9 momentissa toistetaan kuluttajalle aiheutuvien luoton kokonaiskustannusten määritelmä, sellaisena kuin se on esitetty direktiivissä 2008/48.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0013"><NO.P>13</NO.P><TXT>Kyseisen lain 8 §:ssä, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0025" ID="QS0025"/>Kulutusluotto<QUOT.END REF.START="QS0025" CODE="201D" ID="QE0025"/>, säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0026" ID="QS0026"/>– –</ALINEA><PARAG IDENTIFIER="008.002A"><NO.PARAG>(2<HT TYPE="SUP">2</HT>)</NO.PARAG><ALINEA>Kuluttajalle aiheutuvien luoton kokonaiskustannusten on oltava oikeasuhteiset ja hyvän kauppatavan mukaiset. Kuluttajalle aiheutuvat luoton kokonaiskustannukset on laskettava kulutusluottoja koskevissa oikeussäännöissä vahvistettujen menettelyjen mukaisesti.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="008.002B"><NO.PARAG>(2<HT TYPE="SUP">3</HT>)</NO.PARAG><ALINEA>Tämän pykälän 2<HT TYPE="SUP">2</HT> momentin säännösten vastaisiksi vaatimuksiksi katsotaan sellaiset kuluttajalle aiheutuvat kokonaiskustannukset, joiden suuruus ylittää 0,55 prosenttia/vuorokausi luoton määrästä sen käyttämistä seuranneesta seitsemännestä päivästä (tämä mukaan lukien), 0,25 prosenttia/vuorokausi luoton määrästä sen nostamista seuranneesta kahdeksannesta päivästä neljänteentoista päivään (tämä mukaan lukien) ja 0,2 prosenttia/vuorokausi luoton määrästä sen nostamista seuraavasta viidennestätoista päivästä. Sellaisten sopimusten osalta, joiden mukaan luotto on vaadittaessa maksettava takaisin tai joissa luoton käyttämiselle asetettu määräaika on yli 30 päivää, tämän pykälän 2<HT TYPE="SUP">2</HT> momentin säännösten vastaisiksi vaatimuksiksi katsotaan sellaiset kuluttajalle aiheutuvat kokonaiskustannukset, jotka ylittävät 0,25 prosenttia/vuorokausi luoton määrästä.<?PAGE NO="5"?> Kuluttajalle luotosta aiheutuvien kokonaiskustannusten rajoituksia ei sovelleta sellaisiin kuluttajien kanssa tehtäviin luottosopimuksiin, joiden johdosta omaisuutta luovutetaan luoton myöntäjälle vakuudeksi ja joiden mukaan kuluttajan vastuu rajoittuu ainoastaan pantattuun omaisuuteen.</ALINEA><ALINEA>– –<QUOT.END REF.START="QS0026" CODE="201D" ID="QE0026"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0014"><NO.P>14</NO.P><TXT>Soho Group on luottolaitos, joka on erikoistunut lyhytaikaisten pienlainojen myöntämiseen verkossa. Kyseisen yrityksen kauppatapa muodostuu siitä, että kuluttajille tarjotaan luottopalveluja lainoina, joiden määrä on 70–425 euroa, ja laina-ajan pituus voi vaihdella 30 päivästä 12 kuukauteen, kuten ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0015"><NO.P>15</NO.P><TXT>CPDC totesi yrityksen internetsivustolla suoritetun tarkastuksen yhteydessä, että Soho Group tarjosi luottosopimuksia, joihin sisältyi lauseke, jonka otsikko oli <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0027" ID="QS0027"/>Laina-ajan pidentäminen<QUOT.END REF.START="QS0027" CODE="201D" ID="QE0027"/>. Tämän ehdon nojalla luotonottaja saattoi pyytää laina-ajan pidentämistä maksamalla luotonantajan käyttötilille lainan määrästä ja sen kestosta riippuvia pidennystä koskevia kuluja. Suorituksen vastaanottamisen jälkeen luotonantaja lähetti päätöksen, jossa vahvistettiin, että luottosopimuksen erityisissä ehdoissa tai maksuaikataulussa ilmoitettua voimassaoloaikaa pidennettiin, tai kieltäytyi pidentämästä sitä ilman, että tätä kieltäytymistä oli tarpeen perustella.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0016"><NO.P>16</NO.P><TXT>Tämän tarkastuksen päätteeksi CPDC totesi laina-ajan pidentämisen osalta, että Soho Group tarjosi kuluttajille luottosopimuksia, joiden päivittäiset kokonaiskustannukset eivät olleet kuluttajansuojalain 8 §:n 2<HT TYPE="SUP">3</HT> momentin mukaisia. CPDC katsoi tämän johdosta, että Soho Groupin kuluttajaluottosopimusten kustannukset eivät olleet oikeasuhteisia eivätkä ne olleet hyvän kauppatavan mukaisia tämän lain 8 §:n 2<HT TYPE="SUP">2</HT> momentissa tarkoitetulla tavalla. CPDC katsoi, että laina-ajan pidentämisestä aiheutuvat kulut sisältyivät luoton kokonaiskustannuksiin, koska laina-ajan pidentämistä koskevat edellytykset olivat osa luotonantajan ja luotonottajan sopimia luottosopimuksen ehtoja.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0017"><NO.P>17</NO.P><TXT>CPDC määräsi Soho Groupille <DATE ISO="20170221">21.2.2017</DATE> tekemällään päätöksellä <FT TYPE="NUMBER">25000</FT> euron suuruisen sakon.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0018"><NO.P>18</NO.P><TXT>Administratīvā rajona tiesan (alueellinen hallintotuomioistuin, Latvia) hylättyä Soho Groupin kanteen, jossa tämä vaati kyseisen päätöksen kumoamista, Soho Group valitti Administratīvā apgabaltiesaan (maakunnallinen hallintotuomioistuin, Latvia), joka pysytti Administratīvā rajona tiesan ratkaisun <DATE ISO="20181204">4.12.2018</DATE> antamallaan tuomiolla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0019"><NO.P>19</NO.P><TXT>Kyseisessä tuomiossa Administratīvā apgabaltiesa katsoi, että jos pääasiassa kyseessä olevan luottosopimuksen voimassaoloaikaa pidennettiin, luoton käyttöön sen voimassaoloajan pidentämisen aikana liittyvät kustannukset olivat tiedossa ja ne olivat luottokustannuksia, joihin sovellettiin kuluttajansuojalaissa säädettyjä rajoituksia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0020"><NO.P>20</NO.P><TXT>Soho Group teki ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen valituksen, jossa se väittää, ettei laina-ajan pidentämisestä aiheutuvien kulujen maksaminen ole edellytys lainan saamiseksi tai sen käyttämiseksi. Lisäksi luottosopimuksen voimassaolon jatkaminen on vain yksi kolmesta mahdollisesta vaihtoehdosta lainan erääntyessä. Kaksi muuta vaihtoehtoa ovat lainan takaisinmaksu ilman lisämaksua tai lainan maksamatta jättäminen, mikä johtaisi viivästyskorkojen laskemiseen. Soho Group toteaa, että koska laina-ajan pidentäminen ei ole tiedossa kyseisen sopimuksen tekohetkellä eli silloin, kun luoton kokonaiskustannukset määritetään ja todellinen vuosikorko lasketaan, tästä pidentämisestä aiheutuvia kuluja ei voida sisällyttää luoton kokonaiskustannuksiin.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="6"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0021"><NO.P>21</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa, että on selvitettävä, kattavatko kuluttajalle aiheutuvat luoton kokonaiskustannukset laina-ajan pidentämisestä aiheutuvat kulut siltä osin kuin laina-ajan mahdollisen pidentämisen ehdot ovat osa luotonantajan ja luotonottajan luottosopimuksessa sopimia ehtoja.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0022"><NO.P>22</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa tästä yhtäältä, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistetaan direktiivissä 2008/48 tarkoitetun kuluttajalle aiheutuvien luoton kokonaiskustannusten käsitteen laajuus ja toisaalta, että kyseisessä oikeuskäytännössä vahvistetaan, että luotonantaja voi periä myös palkkioita, joista ei säädetä kyseisessä direktiivissä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0023"><NO.P>23</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on kuitenkin epävarma siitä, kuuluvatko tällaiset kulut kyseisen käsitteen alaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0024"><NO.P>24</NO.P><TXT>Kyseinen tuomioistuin täsmentää vielä, että tietyt pääasiassa kyseessä olevan luottosopimuksen erityiset ehdot osoittavat, että luotonantaja pitää sopimuksen jatkamista hyväksyttävänä ratkaisuna sopimusvelvoitteiden täyttämättä jättämisen välttämiseksi. Tämä ilmenee sekä näiden ehtojen yksityiskohtaisuudesta että käytännössä pidennettyjen luottosopimusten suuresta määrästä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0025"><NO.P>25</NO.P><TXT>Tässä tilanteessa Augstākā tiesa (Senāts) (ylin tuomioistuin, Latvia) on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><LIST TYPE="OTHER"><ITEM><NP><NO.P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0028" ID="QS0028"/>1.</NO.P><TXT>Onko [direktiivin 2008/48] 3 artiklan g alakohdassa tarkoitettu <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0029" ID="QS0029"/>kuluttajalle aiheutuvien luoton kokonaiskustannusten<QUOT.END REF.START="QS0029" CODE="201D" ID="QE0029"/> käsite itsenäinen unionin oikeuden käsite?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT>Kuuluvatko laina-ajan pidentämisestä aiheutuvat kulut [tässä säännöksessä] tarkoitetun <QUOT.START CODE="2019" REF.END="QE0030" ID="QS0030"/>kuluttajalle aiheutuvien luoton kokonaiskustannusten<QUOT.END REF.START="QS0030" CODE="2019" ID="QE0030"/> käsitteen alaan pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa, jos laina-ajan pidennystä koskevat ehdot on otettu luottosopimuksen ehtoihin, jotka [luotonantaja ja luotonottaja] ovat hyväksyneet?<QUOT.END REF.START="QS0028" CODE="201D" ID="QE0028"/></TXT></NP></ITEM></LIST></QUOT.S></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0026"><NO.P>26</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy kysymyksillään, joita on tarkasteltava yhdessä, onko direktiivin 2008/48 3 artiklan g alakohdassa olevaa kuluttajalle aiheutuvien luoton kokonaiskustannusten käsitettä tulkittava siten, että tämä käsite kattaa laina-ajan pidentämisestä aiheutuvat kulut silloin, kun laina-ajan mahdollista pidennystä koskevat ehdot on otettu luottosopimuksen ehtoihin, jotka luotonantaja ja luotonottaja ovat hyväksyneet.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0027"><NO.P>27</NO.P><TXT>Aluksi on korostettava, että direktiivin 2008/48 1 artiklan mukaan direktiivin tarkoituksena on ainoastaan kulutusluottosopimuksia koskevien sääntöjen tiettyjen näkökohtien yhdenmukaistaminen eikä siihen sisälly säännöksiä laina-ajan pidentämisestä. Kyseisen direktiivin 2 artiklan 6 kohdassa mainitaan vain tapaukset, joissa maksu on laiminlyöty, mistä ei ole kyse pääasiassa. Lisäksi, kuten pääasian asianosaiset ovat todenneet, direktiivissä ei säännellä luottokustannusten enimmäismäärää, joten jäsenvaltiot ovat toimivaltaisia vahvistamaan tällaisen enimmäismäärän (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20200326">26.3.2020</DATE>, <NAME.CASE>Mikrokasa ja Revenue Niestandaryzowany Sekurytyzacyjny Fundusz Inwestycyjny Zamknięty</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-779/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:236">EU:C:2020:236</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0040">40</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0048">48</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0028"><NO.P>28</NO.P><TXT>Direktiivin 2008/48 3 artiklan g alakohdan mukaan kuluttajalle aiheutuvien luoton kokonaiskustannusten käsitteellä tarkoitetaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0031" ID="QS0031"/>kaikkia kustannuksia, mukaan luettuina korko, palkkiot, verot ja muunlaiset maksut, jotka kuluttajan on maksettava luottosopimuksen yhteydessä ja jotka ovat luotonantajan tiedossa, notaarikuluja lukuun ottamatta<QUOT.END REF.START="QS0031" CODE="201D" ID="QE0031"/>.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="7"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0029"><NO.P>29</NO.P><TXT>Kyseisen säännöksen sanamuodosta ilmenee yhtäältä, että ainoastaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0032" ID="QS0032"/>notaarikulut<QUOT.END REF.START="QS0032" CODE="201D" ID="QE0032"/> on nimenomaisesti jätetty tämän määritelmän ulkopuolelle. Toisaalta tässä määritelmässä ei täsmennetä, rajoittuvatko siinä tarkoitetut kulut luoton saamiseksi välttämättömiin kuluihin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0030"><NO.P>30</NO.P><TXT>Sitä vastoin tästä sanamuodosta ilmenee, että kuluttajalle aiheutuvien luoton kokonaiskustannusten käsite kattaa <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0033" ID="QS0033"/>muunlaiset maksut, jotka kuluttajan on maksettava luottosopimuksen yhteydessä ja jotka ovat luotonantajan tiedossa<QUOT.END REF.START="QS0033" CODE="201D" ID="QE0033"/> ja että nämä kulut sisältävät <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0034" ID="QS0034"/>myös luottosopimukseen liittyvien lisäpalveluiden kustannukset<QUOT.END REF.START="QS0034" CODE="201D" ID="QE0034"/>. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan tällä käsitteellä tarkoitetaan kaikkia kustannuksia, jotka kuluttajan on maksettava luottosopimuksen yhteydessä ja jotka ovat luotonantajan tiedossa (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160421">21.4.2016</DATE>, <NAME.CASE>Radlinger ja Radlingerová</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-377/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:283">EU:C:2016:283</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0084">84</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20161208">8.12.2016</DATE>, <NAME.CASE>Verein für Konsumenteninformation</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-127/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:934">EU:C:2016:934</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0034">34</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>), mukaan lukien palkkiot, jotka luotonottajan on maksettava luotonantajalle (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20120712">12.7.2012</DATE>, <NAME.CASE>SC Volksbank România</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-602/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:443">EU:C:2012:443</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0065">65</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0031"><NO.P>31</NO.P><TXT>Varmistaakseen laajan kuluttajansuojan unionin lainsäätäjä on siten määritellyt direktiivin 2008/48 3 artiklan g alakohdassa käsitteen <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0035" ID="QS0035"/>kuluttajalle aiheutuvat luoton kokonaiskustannukset<QUOT.END REF.START="QS0035" CODE="201D" ID="QE0035"/> laajasti (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20200326">26.3.2020</DATE>, <NAME.CASE>Mikrokasa ja Revenue Niestandaryzowany Sekurytyzacyjny Fundusz Inwestycyjny Zamknięty</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑779/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:236">EU:C:2020:236</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0039">39</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0032"><NO.P>32</NO.P><TXT>Tästä on todettava, että sen lisäksi että kuluttajalle aiheutuvien luoton kokonaiskustannusten käsitteeseen ei sisälly mitään rajoitusta, joka liittyisi kyseessä olevan luottosopimuksen voimassaoloon, ennen kaikkea kulut ja niiden jaottelu tämän sopimuksen voimassaoloaikana kuuluvat tämän käsitteen soveltamisalaan (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190911">11.9.2019</DATE>, <NAME.CASE>Lexitor</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-383/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:702">EU:C:2019:702</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0023">23</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0031">31</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0033">33</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Tämä vahvistetaan myös direktiivin 2008/48 johdanto-osan 20 perustelukappaleessa, jonka mukaan kuluttajalle aiheutuvien luoton kokonaiskustannusten käsite on ymmärrettävä <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0036" ID="QS0036"/>luottosopimuksen yhteydessä<QUOT.END REF.START="QS0036" CODE="201D" ID="QE0036"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0033"><NO.P>33</NO.P><TXT>Tästä seuraa, että kuluttajalle aiheutuvien luoton kokonaiskustannusten käsitteellä tarkoitetaan sekä luoton saamiseen liittyviä kustannuksia että luoton käytön kestoon liittyviä kustannuksia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0034"><NO.P>34</NO.P><TXT>Lisäksi on täsmennettävä, että jotta luottosopimuksen mahdollisesta pidentämisestä, josta sopimuksessa määrätään, aiheutuvat kulut täyttäisivät tämän tuomion 30 kohdassa mainitut edellytykset ja jotta ne voitaisiin näin ollen ottaa huomioon laskettaessa direktiivin 2008/48 3 artiklan g alakohdassa tarkoitettuja kuluttajalle aiheutuvia luoton kokonaiskustannuksia, yhtäältä on täsmennettävä tämän mahdollisen jatkamisen konkreettiset ja täsmälliset ehdot kyseisessä sopimuksessa, ja toisaalta näiden kulujen on oltava luotonantajan tiedossa, jotta kuluttaja voin siten määrittää nämä kulut sopimusehtojen perusteella ja erityisesti laina-ajan pituuden perusteella.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0035"><NO.P>35</NO.P><TXT>Laina-ajan pidentämisen ehdoista on todettava, että – kuten ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toteamuksista ilmenee – ne kuuluvat luotonantajan ja luotonsaajan välisessä luottosopimuksessa sovittuihin ehtoihin. Samoin on niin, että vaikka kyseinen tuomioistuin täsmentää, että luotonantaja voi kieltäytyä pidentämästä sopimusta ilman, että kieltäytymistä pitäisi perustella, on selvää, että tämä pidennys voi tapahtua vasta kun kuluttaja on esittänyt tätä koskevan pyynnön, kun luotonantaja on antanut suostumuksensa ja kun kuluttaja on maksanut pidentämisestä aiheutuvat kulut luotonantajan käyttötilille.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0036"><NO.P>36</NO.P><TXT>Tästä seuraa, että pääasiassa kyseessä olevien kaltaisten luottosopimusten yhteydessä laina-ajan pidentämisestä aiheutuvat kulut maksaa kuluttaja ja nämä kulut ovat luotonantajan tiedossa eli ne on määritetty tai määritettävissä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0037"><NO.P>37</NO.P><TXT>Soho Group, Italian hallitus ja Euroopan komissio väittävät kuitenkin kirjallisissa huomautuksissaan, että koska pääasiassa kyseessä olevan sopimuksen jatkaminen ei ole varmaa sopimusta tehtäessä, tähän jatkamiseen liittyvät kulut eivät voi kuulua direktiivin 2008/48 3 artiklan g alakohdassa tarkoitetun kuluttajalle aiheutuvien luoton kokonaiskustannusten käsitteen soveltamisalaan.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="8"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0038"><NO.P>38</NO.P><TXT>Aluksi on todettava, että – kuten direktiivin 2008/48 3 artiklan määritelmistä ilmenee – kuluttajalle aiheutuvien luoton kokonaiskustannusten käsite liittyy luoton kokonaismäärän ja kuluttajan maksettavaksi tulevan kokonaismäärän käsitteisiin todellisen vuosikoron laskemiseksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0039"><NO.P>39</NO.P><TXT>Koska direktiivin 2008/48 3 artikla ei sisällä näiden käsitteiden osalta nimenomaista viittausta jäsenvaltioiden oikeuteen, kutakin niistä on pidettävä unionin oikeuden itsenäisenä käsitteenä, jota on tulkittava yhtenäisesti kaikkien jäsenvaltioiden alueella (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20191114">14.11.2019</DATE>, <NAME.CASE>State Street Bank International</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-255/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:967">EU:C:2019:967</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0033">33</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0040"><NO.P>40</NO.P><TXT>Tämän jälkeen on todettava yhtäältä, että direktiivissä 2008/48 tarkoitettu luoton kokonaismäärä on määritelty direktiivin 3 artiklan l alakohdassa niin, että se tarkoittaa luottorajaa tai luottosopimuksen mukaisesti käyttöön annettavaa kokonaismäärää.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0041"><NO.P>41</NO.P><TXT>Toisaalta tämän direktiivin 3 artiklan i alakohdan mukaan todellisella vuosikorolla tarkoitetaan kuluttajalle aiheutuvia luoton kokonaiskustannuksia ilmaistuna luoton kokonaismäärälle laskettuna vuosikorkona, johon soveltuvissa tapauksissa sisältyy saman direktiivin 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut kustannukset.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0042"><NO.P>42</NO.P><TXT>Koska käsitteellä <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0037" ID="QS0037"/>kuluttajan maksettavaksi tuleva kokonaismäärä<QUOT.END REF.START="QS0037" CODE="201D" ID="QE0037"/> tarkoitetaan direktiivin 2008/48 3 artiklan h alakohdan mukaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0038" ID="QS0038"/>luoton kokonaismäärän ja kuluttajalle aiheutuvien luoton kokonaiskustannusten yhteismäärää<QUOT.END REF.START="QS0038" CODE="201D" ID="QE0038"/>, tästä seuraa, että käsitteet <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0039" ID="QS0039"/>luoton kokonaismäärä<QUOT.END REF.START="QS0039" CODE="201D" ID="QE0039"/> ja <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0040" ID="QS0040"/>kuluttajalle aiheutuvat luoton kokonaiskustannukset<QUOT.END REF.START="QS0040" CODE="201D" ID="QE0040"/> sulkevat pois toisensa ja että luoton kokonaismäärä ei näin ollen saa sisältää mitään niistä summista, jotka kuuluvat kuluttajalle aiheutuviin luoton kokonaiskustannuksiin (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160421">21.4.2016</DATE>, <NAME.CASE>Radlinger ja Radlingerová</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑377/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:283">EU:C:2016:283</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0085">85</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0043"><NO.P>43</NO.P><TXT>Direktiivi 2008/48 sisältää siten kattavan määritelmän kulutusluottosopimuksiin sisältyvien summien jaottelusta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0044"><NO.P>44</NO.P><TXT>Pääasiassa kyseessä olevan kaltaisissa olosuhteissa, jotka eivät koske sopimusvelvoitteiden täyttämättä jättämistä direktiivin 2008/48 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla, on kuitenkin niin, että jos laina-ajan pidentämisestä aiheutuvat kulut ovat osa <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0041" ID="QS0041"/>kuluttajan maksettavaksi tulevaa kokonaismäärää<QUOT.END REF.START="QS0041" CODE="201D" ID="QE0041"/>, ne eivät voi kuulua <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0042" ID="QS0042"/>luoton kokonaismäärään<QUOT.END REF.START="QS0042" CODE="201D" ID="QE0042"/>, joten ne kuuluvat kyseisen direktiivin 3 artiklan g alakohdassa tarkoitettuihin <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0043" ID="QS0043"/>kuluttajalle aiheutuviin luoton kokonaiskustannuksiin<QUOT.END REF.START="QS0043" CODE="201D" ID="QE0043"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0045"><NO.P>45</NO.P><TXT>On myös huomattava, että direktiivin 2008/48 säännökset eivät koske ainoastaan luottosopimuksen tekemistä vaan myös sen muuttamista koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0046"><NO.P>46</NO.P><TXT>Tästä on todettava aluksi, että vaikka direktiivin 2008/48 10 artiklan 2 kohdan g alakohdassa säädetään, että luottosopimuksessa mainitut todellinen vuosikorko ja <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0044" ID="QS0044"/>kuluttajan maksettavaksi tuleva kokonaismäärä<QUOT.END REF.START="QS0044" CODE="201D" ID="QE0044"/> lasketaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0045" ID="QS0045"/>luottosopimuksen tekohetkellä<QUOT.END REF.START="QS0045" CODE="201D" ID="QE0045"/>, samassa säännöksessä täsmennetään kuitenkin, että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0046" ID="QS0046"/>kaikki mainitun koron laskemiseen käytetyt oletukset on mainittava [luottosopimuksessa]<QUOT.END REF.START="QS0046" CODE="201D" ID="QE0046"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0047"><NO.P>47</NO.P><TXT>Soho Groupin tarjoamien kaltaisten luottosopimusten osalta, joiden osalta ei ole harvinaista, kuten unionin tuomioistuimelle toimitetusta asiakirja-aineistosta ilmenee, että ne sisältävät vain yhden ainoan eräpäivän, joka on sama kuin sopimuksen päättymispäivä, luotonantaja voi mainita tilanteet, joissa luottosopimusta pidennetään yhden tai useamman kerran.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0048"><NO.P>48</NO.P><TXT>Viittaus todellisen vuosikoron laskennassa käytettäviin eri oletuksiin mahdollistaa lisäksi sen, että direktiivin 2008/48 5 artiklan 1 kohdassa mainittu tavoite, joka koskee eri tarjousten vertailuun tarvittavia tietoja, voidaan panna täytäntöön, jotta kuluttaja voi tehdä perustellun päätöksen luottosopimuksen tekemisestä, ja tässä vertailussa on voitava ottaa huomioon kuluttajan käytettävissä olevien tarjousten eri ajanjaksojen mukaan laskettu todellinen vuosikorko.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="9"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0049"><NO.P>49</NO.P><TXT>Tässä yhteydessä on huomautettava yhtäältä, että direktiiviä 2008/48 annettaessa pyrittiin kahteen tavoitteeseen eli varmistamaan, että Euroopan unionin kaikki kuluttajat voivat käyttää hyväkseen etujensa korkeatasoista ja yhtäläistä suojaa, ja helpottamaan kulutusluottoja koskevien toimivien sisämarkkinoiden syntymistä. Direktiivin johdanto-osan 19 perustelukappaleesta käy ilmi, että direktiivillä on etenkin määrä taata, että kuluttaja saa ennen luottosopimuksen tekemistä riittävät tiedot, jotka koskevat erityisesti todellista vuosikorkoa kaikkialla unionissa ja joiden perusteella hän voi vertailla näitä korkokantoja (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20191219">19.12.2019</DATE>, <NAME.CASE>Home Credit Slovakia</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-290/19</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:1130">EU:C:2019:1130</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0028">28</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0050"><NO.P>50</NO.P><TXT>Toisaalta sekä direktiivin 2008/48 5 artiklan, joka koskee <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0047" ID="QS0047"/>ennen sopimuksen tekoa annettavia tietoja<QUOT.END REF.START="QS0047" CODE="201D" ID="QE0047"/>, sanamuodosta ja erityisesti sen 1 kohdan i alakohdasta sekä kyseisen direktiivin 10 artiklan, joka koskee <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0048" ID="QS0048"/>luottosopimuksissa mainittavia tietoja<QUOT.END REF.START="QS0048" CODE="201D" ID="QE0048"/>, sanamuodosta ja erityisesti sen 2 kohdan k alakohdasta ilmenee, että nämä säännökset koskevat <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0049" ID="QS0049"/>[kaikkia luottosopimuksesta aiheutuvia muita maksuja sekä ehtoja], joiden mukaisesti näitä maksuja voidaan muuttaa<QUOT.END REF.START="QS0049" CODE="201D" ID="QE0049"/>. Mainitun 10 artiklan 2 kohdan u alakohdassa todetaan myös, että luottosopimuksessa on mainittava selkeästi ja tiiviisti mahdolliset <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0050" ID="QS0050"/>muut sopimusehdot<QUOT.END REF.START="QS0050" CODE="201D" ID="QE0050"/>. Näiden näkökohtien avulla voidaan siis panna täytäntöön mainitun direktiivin johdanto-osan 43 perustelukappaleessa mainittu tavoite, jonka mukaan direktiivissä on määriteltävä kuluttajalle aiheutuvat luoton kokonaiskustannukset selvästi ja ymmärrettävästi, ja turvata kyseisen direktiivin tehokas vaikutus.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0051"><NO.P>51</NO.P><TXT>Näin ollen, kun otetaan huomioon ensinnäkin direktiivin 2008/48 3 artiklan g alakohdan sanamuoto sekä kuluttajalle aiheutuvien luoton kokonaiskustannusten käsitteen laaja tulkinta, toiseksi se seikka, että tällä käsitteellä tarkoitetaan sekä luoton saamista että käyttöä, kolmanneksi kuluttajalle aiheutuvien luoton kokonaiskustannusten, luoton kokonaismäärän ja kuluttajan maksettavaksi tulevan kokonaismäärän käsitteiden välinen yhteys ja neljänneksi mainitun direktiivin tarkoitus ja tarve turvata sen tehokas vaikutus, on niin, että kun laina-aikaa pidennetään ja luoton hintaa muutetaan lisäkulujen maksamisella, niin että tämä vaikuttaa kuluttajan maksettavaksi tulevan kokonaismäärän käsitteeseen, kyseisen sopimuksen laina-ajan pidentämisestä aiheutuvat kulut kuuluvat direktiivin 2008/48 3 artiklan g alakohdassa tarkoitetun kuluttajalle aiheutuvien luoton kokonaiskustannusten käsitteen soveltamisalaan, mikäli sopimuspuolet ovat sopineet tästä pidentämisestä ja luotonantaja on ollut tietoinen näistä kuluista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0052"><NO.P>52</NO.P><TXT>Tätä toteamusta ei voida kyseenalaistaa luotonantajan väitteellä, jonka mukaan luottosopimuksen voimassaolon jatkaminen olisi parempi vaihtoehto kuin sopimuksen mahdollinen täyttämättä jääminen. Tästä on todettava, että – kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa – erittäin suureen osaan tehdyistä luottosopimuksista kohdistetaan alun perin sovitun laina-ajan pidentäminen. Luotonantaja ei saa kuitenkaan myöntää lainoja vastuuttomalla tavalla tai myöntää luottoja arvioimatta ensin kuluttajan luottokelpoisuutta. Luotonantajan on nimittäin direktiivin 2008/48 8 artiklan 1 kohdan, luettuna kyseisen direktiivin johdanto-osan 26 ja 28 perustelukappaleen valossa, mukaisesti arvioitava kuluttajan luottokelpoisuus ennen luottosopimuksen tekemistä. Tämän velvollisuuden tavoitteena on kyseisen direktiivin johdanto-osan 26 perustelukappaleen mukaisesti luotonantajan vastuuntuntoisuus ja sen välttäminen, että luotonantaja myöntäisi luottoa maksukyvyttömille kuluttajille (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20200305">5.3.2020</DATE>, <NAME.CASE>OPR-Finance</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-679/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:167">EU:C:2020:167</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0020">20</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0053"><NO.P>53</NO.P><TXT>Kaiken edellä esitetyn perusteella esitettyihin kysymyksiin on vastattava, että direktiivin 2008/48 3 artiklan g alakohdassa olevaa käsitettä <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0051" ID="QS0051"/>kuluttajalle aiheutuvat luoton kokonaiskustannukset<QUOT.END REF.START="QS0051" CODE="201D" ID="QE0051"/> on tulkittava siten, että tämä käsite kattaa laina-ajan mahdollisesta pidentämisestä aiheutuvat kulut, mikäli yhtäältä laina-ajan mahdollista pidentämistä koskevat konkreettiset ja täsmälliset ehdot, laina-ajan pituus mukaan lukien, on otettu luottosopimuksen ehtoihin, jotka luotonantaja ja luotonottaja ovat hyväksyneet, ja mikäli toisaalta nämä kulut ovat luotonantajan tiedossa.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="10"?><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Oikeudenkäyntikulut</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0054"><NO.P>54</NO.P><TXT>Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><JURISDICTION><INTRO>Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kuudes jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:</INTRO><P><HT TYPE="BOLD">Kulutusluottosopimuksista ja neuvoston direktiivin 87/102/ETY kumoamisesta <DATE ISO="20080423">23.4.2008</DATE> annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/48/EY 3 artiklan g alakohdassa olevaa käsitettä <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0052" ID="QS0052"/>kuluttajalle aiheutuvat luoton kokonaiskustannukset<QUOT.END REF.START="QS0052" CODE="201D" ID="QE0052"/> on tulkittava siten, että tämä käsite kattaa laina-ajan mahdollisesta pidentämisestä aiheutuvat kulut, mikäli yhtäältä laina-ajan mahdollista pidentämistä koskevat konkreettiset ja täsmälliset ehdot, laina-ajan pituus mukaan lukien, on otettu luottosopimuksen ehtoihin, jotka luotonantaja ja luotonottaja ovat hyväksyneet, ja mikäli toisaalta nämä kulut ovat luotonantajan tiedossa.</HT></P></JURISDICTION></CONTENTS.JUDGMENT><SIGNATURE.CASE><SIGNATORY><P>Allekirjoitukset</P></SIGNATORY></SIGNATURE.CASE></JUDGMENT>