Ennakkoratkaisupyyntöä koskevasta päätöksestä ilmenee, että kysymys on esitetty menettelyssä, joka on pantu vireille Hessisches Finanzgerichtin sellaista päätöstä vastaan, jossa tämä pyytää yhteisöjen tuomioistuinta tulkitsemaan neuvoston asetuksen N:o 19 säännöksiä (EYVL 1962, s. 933), jotta se voisi ratkaista asian, joka oli palautettu sen käsiteltäväksi muutoksenhakutuomioistuimesta eli Bundesfinanzhofista, joka oli purkanut Finanzgerichtin aiemman päätöksen.

Koska Finanzgerichtin pyytämä tulkinta koskee sitä, ovatko ne perusteet yhteisön oikeuden mukaisia, joilla Bundesfinanzhof oli purkanut sen aiemman päätöksen, on tarkasteltava, eikö se, että Finanzgerichtsordnungin 126 pykälän 5 momentti, jonka mukaan ylemmän tuomioistuimen palautuspäätöksessä esitetty oikeudellinen arviointi sitoo tuomioistuinta, johon asia on palautettu, estä alempaa tuomioistuinta esittämästä ennakkoratkaisukysymystä yhteisöjen tuomioistuimelle.

Vaikka 177 artiklalla pyritään täten ehkäisemään eroavaisuudet kansallisia tuomioistuimia velvoittavan yhteisön oikeuden tulkinnassa, sillä pyritään myös varmistamaan yhteisön oikeuden soveltaminen antamalla kansalliselle tuomoistuimelle mahdollisuus eliminoida vaikeudet, joita saattaisi aiheutua siitä edellytyksestä, että yhteisön oikeudelle on annettava täysi vaikutus jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmissä.

Tämän vuoksi yksikin aukko tällä tavoin järjestetyssä järjestelmässä kyseenalaistaisi perustamissopimuksen määräysten ja johdetun yhteisön oikeuden tehokkuuden.

Perustamissopimuksen 177 artiklan määräyksiä, jotka mahdollistavat sen, että kaikki kansalliset tuomioistuimet erotuksetta voivat saattaa yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi ennakkoratkaisukysymyksen katsoessaan, että kysymys on ratkaistava, jotta se voisi antaa asiassa päätöksen, on arvioitava tätä taustaa vasten.

Kyseisessä artiklassa annetaan kansallisille tuomioistuimille mahdollisuus, ja tarvittaessa asetetaan niille velvollisuus, pyytää ennakkoratkaisua, jos tuomioistuin omasta aloitteestaan tai asianosaisten pyynnöstä toteaa, että oikeudenkäyntiasian ratkaisemiseen liittyy artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettu seikka.

Tästä seuraa, että kansallisilla tuomioistuimilla on erittäin laaja harkintavalta saattaa asia yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi, jos ne katsovat, että niiden käsiteltävänä olevassa asiassa on kysymys sellaisten yhteisön oikeuden säännösten tai määräysten pätevyyden tulkinnasta tai arvioinnista, joiden suhteen niiden on tehtävä päätös.

Asia olisi toisin, jos sellaisen tuomioistuimen, jonka päätöksiin saa hakea muutosta, esittämät kysymykset olisivat asiallisesti samoja kuin sellaisen tuomioistuimen jo esittämät kysymykset, jonka päätöksiin ei saa hakea muutosta.

Sen sijaan tuomioistuimella, jonka päätöksiin saa hakea muutosta, on oltava vapaus saattaa yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi aiheelliseksi katsomiaan kysymyksiä, jos se katsoo, että ylemmän oikeusasteen tuomioistuimen tekemästä oikeudellisesta arvioinnista johtuen sen olisi annettava yhteisön oikeuden vastainen ratkaisu.

Jos tuomioistuimet, joiden päätöksiin saa hakea muutosta, olisivat sidottuja voimatta saattaa asiaa yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi, yhteisöjen tuomioistuimen toimivalta antaa ennakkoratkaisu ja yhteisön oikeuden soveltaminen tuomioistuinjärjestelmien kaikilla tasoilla estyisivät.