6.3.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 51/7

Alueiden komitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi televisiotoimintaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun neuvoston direktiivin 89/552/ETY muuttamisesta

(2007/C 51/02)

ALUEIDEN KOMITEA, joka

ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi televisiotoimintaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun neuvoston direktiivin 89/552/ETY muuttamisesta, KOM(2005) 646 lopullinen — 2005/0260 COD,

ottaa huomioon neuvoston 7. helmikuuta 2006 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 265 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla tekemän päätöksen pyytää aiheesta alueiden komitean lausunto,

ottaa huomioon puheenjohtajansa 16. helmikuuta 2006 tekemän päätöksen antaa lausunnon valmistelu ”kulttuuri, koulutus ja tutkimus” -valiokunnan tehtäväksi,

ottaa huomioon televisiotoimintaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 3. päivänä lokakuuta 1989 annetun neuvoston direktiivin 89/552/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 30 päivänä kesäkuuta 1997 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 97/36/EY,

ottaa huomioon lausuntonsa aiheesta ”Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle — Audiovisuaalialan sääntelyn tulevaisuus Euroopassa” (1), CdR 67/2004 fin (2),

ottaa huomioon lausuntonsa aiheesta ”Komission neljäs kertomus neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle direktiivin 89/552/ETY 'televisio ilman rajoja' soveltamisesta” (3), CdR 90/2003 fin (4),

ottaa huomioon Euroopan parlamentin päätöslauselman aiheesta ”Televisio ilman rajoja”, 2003/2033(INI),

ottaa huomioon komission viidennen kertomuksen neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle direktiivin 89/552/ETY ”televisio ilman rajoja” soveltamisesta, KOM(2006) 49 lopullinen,

ottaa huomioon komission seitsemännen tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle ”televisio ilman rajoja” -direktiivin 89/552/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 97/36/EY, 4 ja 5 artiklan soveltamisesta vuosina 2003–2004, KOM(2006) 459 lopullinen,

ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle vuorovaikutteisten digitaalitelevisiopalvelujen yhteentoimivuuden uudelleentarkastelusta 30. heinäkuuta 2004 annetun tiedonannon KOM(2004) 541 lopullinen — mukaisesti, KOM(2006) 37 lopullinen,

ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle — Euroopan sähköisen viestinnän sääntely ja markkinat vuonna 2005 (11. raportti), KOM(2006) 68 lopullinen,

ottaa huomioon”kulttuuri, koulutus ja tutkimus” -valiokunnan 20. kesäkuuta 2006 hyväksymän lausuntoluonnoksen CdR 106/2006 rev. 2, jonka esittelijä oli Belgian saksankielisen yhteisön pääministeri Karl-Heinz Lambertz (BE, PSE),

sekä katsoo seuraavaa:

1)

Sen jälkeen, kun televisiodirektiivi annettiin vuonna 1989 ja kun sitä muutettiin vuonna 1997, teknologian kehitys on edennyt. Nykyistä sääntelykehystä on etenkin digitalisoinnin ja medioiden lähentymisen vuoksi mukautettava. Tulevaisuudessa on mahdollista levittää viestinnän sisältö digitaalisesti erilaisia jakelukanavia pitkin ja tarjota näin vastaanottajille laaja-alaisesti tietoa ja ajanvietettä minkä tahansa päätelaitteen kautta.

2)

Sääntelyssä on otettava huomioon kyseinen kehitys jo siitäkin syystä, että vältyttäisiin perinteisten televisiopalvelujen ja muiden mediapalvelujen välisen kilpailun vääristymistä. Alueiden komitea ja Euroopan parlamentti ovat useaan otteeseen kannattaneet nykyisen televisiodirektiivin mukauttamista rakenteellisiin muutoksiin ja teknologian kehitykseen sekä vaatineet kaikkia mediapalveluja koskevien perussääntöjen käyttöönottoa.

3)

Koska audiovisuaaliset mediat ovat keskeisellä sijalla Euroopan kulttuurisen monimuotoisuuden säilyttämisessä ja moniarvoisen yhteiskunnan kehittämisessä, unionin sääntelykehystä on mukautettava siten, että mahdollistetaan audiovisuaalisten medioiden myönteinen kehitys ja tuetaan sitä. Mediat ovat kaiken kaikkiaan erittäin tärkeitä alueellisen ja paikallisen kulttuurin monimuotoisuuden sekä alueellisen ja paikallisen identiteetin säilyttämiselle. Lisäksi alueelliset ja paikalliset mediat edistävät osaltaan asianomaisen ohjelmasisällön sekä usein myös vähemmistökielten levittämistä.

4)

Monipuolinen sähköinen tarjonta, jonka kanssa kuluttajat ovat nykyään jatkuvasti tekemisissä hyvin erilaisin tavoin, on muuttanut käsitystä kaupallisesta viestinnästä. Siksi mainontaa koskevia määrällisiä rajoituksia on direktiiviä tarkistettaessa syytä mukauttaa asian- ja ajanmukaisesti. Tietyin laadullisin rajoituksin on kuitenkin huolehdittava siitä, että audiovisuaalisten mediapalvelujen toimituksellinen ja ohjelmatoiminnallinen riippumattomuus säilyy, sillä se on välttämätöntä jäsenvaltio- ja aluetason demokraattisen mielipiteenmuodostuksen kannalta. Samalla on myös otettava asianmukaisesti huomioon alaikäisten suojeluun ja kuluttajansuojaan liittyvät näkökohdat.

hyväksyi 11.–12. lokakuuta 2006 pitämässään 66. täysistunnossa (lokakuun 11. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon.

1.   Alueiden komitean näkemykset

Alueiden komitea

Direktiivin soveltamisala

1.1

suhtautuu myönteisesti direktiivin soveltamisalan laajentamiseen. Kun ajatellaan lisääntyvää lähentymistä, on — eurooppalaisia ja riippumattomia teoksia edistettäessä sekä harjoitettaessa oikeutta raportoida lyhyesti yleisesti kiinnostavista tapahtumista — järkevää ulottaa kaikkiin mediapalveluihin tietyt alaikäisten ja ihmisarvon suojelun vähimmäisstandardit.

1.2

katsoo kuitenkin, ettei komission ehdotus ole tältä osin riittävä. Teknisen lähentymisen ja sen seurauksena lisääntyvän sisällöllisen lähentymisen vuoksi komitea pitää välttämättömänä, että televisiodirektiiviä kehitetään vieläkin voimakkaammin teknologisesti neutraaliksi direktiiviksi, jonka piiriin kuuluvat kaikentyyppiset sähköisesti levitetyt ja liikkuvaa kuvaa hyödyntävät ohjelmasisällöt.

1.3

katsoo, että mediapalveluihin, jotka tarjoavat äänen tai tekstin lisäksi liikkuvaa kuvaa, tulee soveltaa myös alaikäisten ja ihmisarvon suojelua koskevia vähimmäisstandardeja eikä pelkästään taloudellis-oikeudellisia säädöksiä, esimerkiksi sähköistä kaupankäyntiä koskevaa direktiiviä.

Eriytetty sääntely

1.4

katsoo, että komission esittämä lineaarisiin ja ei-lineaarisiin audiovisuaalisiin mediapalveluihin sovellettava eriytetty sääntely on käyttäjien valinta- ja hallintamahdollisuuksia ajatellen asianmukainen, ja kannattaa sitä, että kaikkiin audiovisuaalisiin mediapalveluihin sovelletaan tiettyjä perussääntöjä.

Lähettäjämaaperiaate

1.5

on tyytyväinen siihen, että komissio pitää kiinni lähettäjämaaperiaatteesta. Komitea kehottaa kuitenkin tehostamaan vastaanottavan jäsenvaltion toimintamahdollisuuksia sellaisissa tapauksissa, joissa mediapalvelujen tarjoaja kohdistaa toimintansa kokonaan tai pääosin jonkin muun kuin lähettävän jäsenvaltion alueelle.

Itsesääntely

1.6

on tyytyväinen siihen, että komissio kannattaa itsesääntelyn käyttöönottoa ja kehottaa jäsenvaltioita edistämään asianomaisia järjestelyjä.

1.7

katsoo, että toimivaltasyistä tulisi kuitenkin pitäytyä tarkasteltavassa säädöksessä. Jäsenvaltioissa ja alueilla sovellettavan itsesääntelyn sisältöä koskevista säännöksistä on kulttuurista monimuotoisuutta ja toissijaisuusperiaatetta ajatellen luovuttava.

Oikeus lyhyisiin uutisraportteihin

1.8

kannattaa sitä, että rajatylittävän tietovirran ja tiedon vapaan saatavuuden varmistamiseksi säädetään oikeudesta lyhyisiin uutisraportteihin. Näin edistetään huomattavasti näkemysten moninaisuutta sekä tiedottamista muiden alueiden merkittävistä tapahtumista yli rajojen. Lisäksi näin sovitetaan televisiotoimintaa koskevia sääntelyaloja Euroopan neuvoston asiaa koskevan yleissopimuksen mukaisiksi.

1.9

toteaa toistamiseen, että oikeus lyhyisiin uutisraportteihin on taattava erityisesti vähemmistökielisiin lähetyksiin keskittyville palveluntarjoajille.

Eurooppalaisen ja riippumattoman tuotannon edistäminen

1.10

kannattaa painokkaasti kiintiöjärjestelmän säilyttämistä eurooppalaisen tuotannon tukemiseksi, sillä näin edistetään merkittävästi alueellisten identiteettien säilyttämistä ja kehittämistä. Komitea kehottaa kuitenkin soveltamaan järjestelmää nykyistä tiukemmin ja yhtenäisemmin.

1.11

katsoo, että jäsenvaltioiden on käytännön toteutettavuuden ja asiaankuuluvien varojen puitteissa ehdottomasti huolehdittava siitä, että niiden lainkäyttövaltaan kuuluvat ei-lineaaristen mediapalvelujen tarjoajat edistävät eurooppalaisten ja riippumattomien teosten tuotantoa ja saatavuutta.

Mainontaa koskevat säännökset

1.12

on sitä mieltä, että ehdotetussa direktiivissä ensimmäistä kertaa sallittua tuotesijoittelua koskevat säännökset ovat liian väljiä. Tämä vaarantaa huomattavasti toimituksellista riippumattomuutta, vaikka ehdotetun direktiivin 3 h artiklan 1 kohdan a alakohdassa tämä uhka pyritään sulkemaan pois.

1.13

katsoo, että 11 artiklan säännökset mainoskatkojen välisestä ajasta ja 18 artiklan säännökset mainospalojen tuntikohtaisesta aikarajoituksesta eivät ole enää asianmukaisia, ja kehottaa siksi vähentämään mainonnan määrällisiä sääntelyä lineaaristen palvelujen tarjoajien osalta nykyistä enemmän.

1.14

pitää alaikäisten suojelun ja kuluttajansuojan vuoksi kuitenkin välttämättömänä, että lastenohjelmien ja uutislähetysten keskeyttäminen mainoksin kielletään, jos määrälliset säännökset poistetaan.

1.15

suosittaa, että säännöstä, jonka mukaan yksittäiset mainospalat ovat sallittuja ainoastaan poikkeuksellisesti, muutetaan siten, että siitä voidaan asiasyistä poiketa.

Kansallisten sääntelyviranomaisten riippumattomuus

1.16

kannattaa ehdotusta kansallisten sääntelyviranomaisten riippumattomuuden takaamisesta, mutta katsoo kuitenkin, että jäsenvaltioiden ja lainsäädäntävaltaa käyttävien alueiden on periaatteessa edelleen voitava päättää mediavalvonnan muodosta, erityisesti siinä tapauksessa, että niiden julkisen palvelun yleisradioyhtiöiden toiminta perustuu monimuotoisuutta edistäviin sisäisiin edustusjärjestelyihin.

2.   Alueiden komitean suositukset

Suositus 1

2 kohta, 1 artiklan a alakohdan korvaaminen

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

2.

Korvataan 1 artikla seuraavasti:

”1 artikla

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

(a)

’audiovisuaalisella mediapalvelulla’ yhteisön perustamissopimuksen 49 ja 50 artiklan mukaista palvelua, jonka pääasiallisena tarkoituksena on liikkuvan kuvan tarjoaminen äänen kanssa tai ilman ääntä tiedonvälitys-, viihdytys- tai valistustarkoituksessa yleisölle Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/21/EY 2 artiklan a alakohdassa tarkoitettujen sähköisten viestintäverkkojen välityksellä;”

2.

Korvataan 1 artikla seuraavasti:

”1 artikla

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

(a)

’audiovisuaalisella mediapalvelulla’ yhteisön perustamissopimuksen 49 ja 50 artiklan mukaista palvelua, jonka pääasiallisena tarkoituksena on myös liikkuvan kuvan tarjoaminen äänen kanssa tai ilman ääntä tiedonvälitys-, viihdytys- tai valistustarkoituksessa yleisölle Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/21/EY 2 artiklan a alakohdassa tarkoitettujen sähköisten viestintäverkkojen välityksellä, mukaan luettuina ohessa tarjottavat tekstitelevisiopalvelut mutta ei arpajaistoimintaa, johon liittyy rahallista arvoa omaavien panosten asettaminen esimerkiksi rahapeleissä, arvonnoissa ja veikkauksessa tai vedonlyönnissä;”

Perustelut

Juuri tekninen lähentyminen, josta seuraa yhä enemmän myös sisällön lähentyminen, on syynä siihen, ettei ole järkevää sisällyttää direktiiviin vain sellaisia mediapalveluja, joiden pääasiallisena tarkoituksena on liikkuvan kuvan tarjoaminen äänen kanssa tai ilman ääntä. Vääristymätöntä kilpailua ajatellen olisi pikemminkin asianmukaista soveltaa 3 d–h artiklassa säädettyjä vähimmäisstandardeja kaikkiin mediapalveluihin, joissa hyödynnetään myös liikkuvaa kuvaa. Tätä tukee ensinnäkin se, että raja sellaisten mediapalvelujen välillä, joissa liikkuvan kuvan tarjoaminen äänen kanssa tai ilman ääntä on joko pääasiallinen tarkoitus tai toissijainen tarkoitus (esimerkiksi lehtien sähköiset versiot tai Internetin kautta kuunneltava radio), on yhä häilyvämpi. Ei myöskään ole perusteltua, että mediapalveluihin, jotka tarjoavat pääasiallisesti tai liikkuvan kuvan ohella samassa määrin ääntä tai tekstiä, ei ole määrä soveltaa alaikäisten ja ihmisarvon suojelua koskevia vähimmäisstandardeja vaan pelkästään taloudellis-oikeudellisia säädöksiä, kuten sähköistä kaupankäyntiä koskevaa direktiiviä.

Direktiivin tulisi kattaa myös audiovisuaalisiin mediapalveluihin liittyvät tekstitelevisiopalvelut. Ne kuuluvat nykyisenkin direktiivin soveltamisalaan. Tekstitelevisiopalvelut tulisi siis mainita nimenomaisesti 1 artiklan a alakohdassa.

Arpajaistoiminta ei ole yleisen turvallisuuden ja järjestyksen, rikosten ennaltaehkäisemisen ja kuluttajansuojan kannalta tavanomaista taloudellista toimintaa. Samoin kuin sähköistä kaupankäyntiä koskevassa direktiivissä tulee myös audiovisuaalisia mediapalveluja koskevassa direktiivissä siis tehdä selväksi, etteivät siihen sisältyvät säännökset rajatylittävän toiminnan helpottamisesta koske kaikentyyppisiä arpajaisia. Audiovisuaalisia mediapalveluja koskevassa direktiivissä ei erikseen mainita arpajaistoimintaa, mutta koska soveltamisalaa suunnitellaan laajennettavan ei-lineaarisiin audiovisuaalisiin mediapalveluihin, direktiivi saattaa vaikuttaa arpajaispalveluihin. Tästä syystä 1 artiklan a alakohtaan tulisi lisätä sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin 1 artiklan 5 alakohdan mukainen maininta soveltamisalaa koskevasta poikkeuksesta.

Suositus 2

2 kohta, 1 artiklan c alakohdan korvaaminen

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

1 artiklan c alakohta:

”(c)

’televisiolähetystoiminnalla’ tai ’televisiolähetyksellä’ lineaarista audiovisuaalista mediapalvelua, jossa mediapalvelun tarjoaja päättää tietyn ohjelman lähetysajankohdasta ja laatii ohjelma-aikataulun;”

1 artiklan c alakohta:

”(c)

’televisiolähetystoiminnalla’ tai ’televisiolähetyksellä’ lineaarista audiovisuaalista mediapalvelua, jossa mediapalvelun tarjoaja päättää tietyn ohjelman lähetysajankohdasta ja laatii ohjelma-aikataulun ’lineaarisella palvelulla’ (eli televisiolähetyksellä) audiovisuaalista mediapalvelua, joka muodostuu rajoittamattomalle määrälle potentiaalisia televisionkatsojia vastaanotettavaksi tarkoitettujen televisio-ohjelmien lähettämisestä salaamattomina tai salattuina kun katsojille toimitetaan samat kuvat samanaikaisesti kuvansiirtotekniikasta riippumatta;”

Perustelut

Lineaarisen palvelun määritelmää voidaan täsmentää hyödyntämällä käsitettä ”televisiolähetys” koskevia selvityksiä, jotka yhteisöjen tuomioistuin esittää asiassa ”Mediakabel” antamassaan tuomiossa. Jotta lineaarisen ja ei-lineaarisen palvelun käsitteet olisivat selkeärajaisempia, tulisi lisäksi mainita yleisinä esimerkkeinä Euroopan komission direktiiviehdotuksensa perusteluissa (ks. KOM(2005) 646 lopullinen, ”Perustelut”, kohta 5) mainitsemat esimerkit sekä rajaavat esimerkit, jotka komissio esittää helmikuussa 2006 julkaisemansa epävirallisen asiakirjan johdanto-osassa.

Suositus 3

2 kohta, 1 artiklan h alakohdan korvaaminen

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

1 artiklan h alakohta:

”(h)

’piilomainonnalla’ tavaranvalmistajan tai palveluntarjoajan tavaroiden, palvelujen, nimen, tavaramerkin tai toiminnan sanallista tai kuvallista esittämistä ohjelmissa siten, että lähetystoiminnan harjoittajan tarkoituksena on käyttää kyseistä esittämistä mainostarkoituksessa ja että se saattaa johtaa yleisöä harhaan esittämisen luonteen suhteen; tällainen esittäminen katsotaan tarkoitukselliseksi erityisesti, jos se tehdään maksua tai muuta samankaltaista vastiketta vastaan;”

1 artiklan h alakohta:

”(h)

’piilomainonnalla’ tavaranvalmistajan tai palveluntarjoajan tavaroiden, palvelujen, nimen, tavaramerkin tai toiminnan sanallista tai kuvallista esittämistä ohjelmissa siten, että audiovisuaalisen mediapalvelun tarjoajan lähetystoiminnan harjoittajan tarkoituksena on käyttää kyseistä esittämistä mainostarkoituksessa ja että se saattaa johtaa yleisöä harhaan esittämisen luonteen suhteen; tällainen esittäminen katsotaan tarkoitukselliseksi erityisesti, jos se tehdään maksua tai muuta samankaltaista vastiketta vastaan tai jos tuotetta, palvelua, nimeä, tavaramerkkiä tai toimintaa esitellään sopimattoman silmäänpistävästi; esittely on sopimattoman silmäänpistävää, ellei se ole oikeutettua ohjelman toimituksellisten vaatimusten perusteella ja erityisesti todentuntuisuuden varmistamiseksi;”

Perustelut

Myös piilomainontakieltoa tulisi laajentaa soveltamisalan laajentamista vastaavasti koskemaan kaikkia audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoajia eikä vain lähetystoiminnan harjoittajia ja lineaarisia palveluita. Direktiivin 1 artiklan h alakohdassa tulee siis korvata sanat ”lähetystoiminnan harjoittajan” sanoilla ”audiovisuaalisen mediapalvelun tarjoajan”.

Direktiivin 1 artiklan h alakohdassa esitettyä kielletyn piilomainonnan määritelmää tulee täsmentää televisiomainontaa koskevan komission tulkitsevan tiedonannon kohdan 33 avulla (sopimattoman silmänpistävyyden tunnusmerkit). Jäljempänä esitetään 3 h artiklan 1 kohdan laajentamista. Kyseisessä yhteydessä kuvaillaan tarkasti tiukat vaatimukset, jotka on täytettävä, jotta tuotteita voidaan tarjota audiovisuaalituotantoihin.

Suositus 4

4 kohta, uuden c alakohdan lisääminen

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

 

c)

Lisätään 2 a artiklaan 4 kohta seuraavasti:

”Ei-lineaaristen palvelujen yhteydessä jäsenvaltiot voivat toteuttaa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY (sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin) 3 artiklan 3–5 kohdan ja 12 artiklan 3 kohdan mukaisia toimenpiteitä.”

Perustelut

Alueiden komitea kannattaa direktiivin perusperiaatteena olevaa alkuperämaaperiaatetta. Jäsenvaltioiden tulisi kuitenkin voida vastaisuudessakin torjua esimerkiksi äärioikeistolainen sisältö. Jäsenvaltio voisi vastustaa tällaisen sisällön tarjoamista lineaaristen palvelujen yhteydessä direktiivin 2 a artiklan 2 kohdan a alakohdan perusteella, mutta ei-lineaaristen palvelujen osalta lainsäädäntöön syntyisi aukko, sillä audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi kaventaisi nykyisiä, sähköistä kaupankäyntiä koskevaan direktiiviin perustuvia mahdollisuuksia. Jäsenvaltioiden tulisikin voida määrätä ei-lineaarisia palveluja koskevista kielloista nykyiseen tapaan sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiiviin perusteella. Lisäksi 2 a artiklaan lisättävässä uudessa 4 kohdassa tulisi nimenomaisesti säätää, että jäsenvaltiot voivat toteuttaa ei-lineaaristen palvelujen osalta sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin 3 artiklan 3–5 kohdan ja 12 artiklan 3 kohdan mukaisia toimenpiteitä.

Suositus 5

5 kohta, 3 artiklan 3 kohdan muuttaminen

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

3 artiklan 3 kohta:

”Jäsenvaltioiden on edistettävä yhteissääntelyjärjestelmien toteuttamista niillä osa-alueilla, joita tämän direktiivin mukainen yhteensovittaminen koskee. Näiden järjestelmien on oltava keskeisten toimijoiden laajasti hyväksymiä, ja niiden on mahdollistettava tehokas sääntöjen noudattamisen valvonta.”

3 artiklan 3 kohta:

”Jäsenvaltioiden on edistettävä itse- ja yhteissääntelyjärjestelmiä en tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi ja toteuttamiseksi. toteuttamista niillä osa-alueilla, joita tämän direktiivin mukainen yhteensovittaminen koskee. Näiden järjestelmien on oltava kulloisenkin jäsenvaltion keskeisten toimijoiden laajasti hyväksymiä, ja niiden on mahdollistettava tehokas sääntöjen noudattamisen valvonta.”

Perustelut

Direktiivejä tulisi voida vastaisuudessakin panna täytäntöön itsesääntely- ja omavalvontajärjestelmien avulla. Direktiivin kyseisessä kohdassa ja lisäksi myös johdanto-osassa tulisikin todeta selvästi, että itsesääntely sisältyy direktiiviin, mikäli sääntelyyn liittyvät valtion lopullinen vastuu ja valtion asianmukaiset toimintamahdollisuudet. Lisäksi tulisi tehdä selväksi, että ilmauksella ”laajasti hyväksymiä” tarkoitetaan laajaa hyväksyntää kulloisessakin jäsenvaltiossa eikä koko yhteisössä.

Suositus 6

6 kohta, 3 b artiklan lisääminen

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

”3 b artikla

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneita lähetystoiminnan harjoittajia ei estetä saamasta lyhyitä uutisraportteja varten käyttöönsä tasapuolisin, kohtuullisin ja syrjimättömin ehdoin aineistoa yleisöä suuresti kiinnostavista tapahtumista, jotka niiden lainkäyttövaltaan kuuluva lähetystoiminnan harjoittaja lähettää.

2.   Lähetystoiminnan harjoittajat voivat valita vapaasti lyhyissä uutisraporteissa käytettävän aineiston lähetyksestä huolehtivan lähetystoiminnan harjoittajan signaalista, kunhan ne vähintään nimeävät aineistonsa lähteen.”

”3 b artikla

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneita tai vähemmistökielistä ohjelmaa lähettäviä lähetystoiminnan harjoittajia ei estetä saamasta lyhyitä uutisraportteja varten käyttöönsä tasapuolisin, kohtuullisin ja syrjimättömin ehdoin aineistoa yleisöä suuresti kiinnostavista tapahtumista, jotka niiden lainkäyttövaltaan kuuluva lähetystoiminnan harjoittaja lähettää.

2.   Lähetystoiminnan harjoittajat voivat joko valita vapaasti lyhyissä uutisraporteissa käytettävän aineiston lähetyksestä huolehtivan lähetystoiminnan harjoittajan signaalista, kunhan ne vähintään nimeävät aineistonsa lähteen, tai päästä itse tapahtumaan lähetystarkoituksessa jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti.”

Perustelut

Alueellisen ja kulttuurisen monimuotoisuuden kannalta on ratkaisevan tärkeää, että myös vähemmistökieliset kotimaiset lähetystoiminnan harjoittajat saavat käyttöönsä aineistoa tapahtumista, jotka kiinnostavat yleisöä suuresti. Vähemmistökieliset lähetystoiminnan harjoittajat ovatkin tässä mielessä samankaltaisessa asemassa kuin muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneet lähetystoiminnan harjoittajat.

Näkemysten moninaisuuden edistämisen näkökulmasta vaikuttaa riittämättömältä säätää vain oikeudesta käyttää jo olemassa olevaa signaalia. Direktiivissä tulisi pikemminkin antaa jäsenvaltioille vapaus päättää, taataanko oikeus lyhyisiin uutisraportteihin suoraan paikalle pääsyn vai signaalin käyttöoikeuden avulla. Ehdotettuun 3 b artiklan 2 kohtaan tuleekin lisätä maininta suorasta pääsyoikeudesta tapahtumaan jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti.

Suositus 7

6 kohta, 3 e artiklan muuttaminen

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

”3 e artikla

Jäsenvaltioiden on tarkoituksenmukaisin keinoin varmistettava, että niiden lainkäyttövaltaan kuuluvien tarjoajien tarjoamat audiovisuaaliset mediapalvelut ja audiovisuaalinen kaupallinen viestintä eivät sisällä aineksia, jotka yllyttävät vihaan sukupuolen, rodun tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, vamman, iän tai sukupuolisen suuntautumisen perusteella.”

”3 e artikla

Jäsenvaltioiden on tarkoituksenmukaisin keinoin varmistettava, että niiden lainkäyttövaltaan kuuluvien tarjoajien tarjoamat audiovisuaaliset mediapalvelut ja audiovisuaalinen kaupallinen viestintä eivät sisällä aineksia, jotka yllyttävät vihaan sukupuolen, rodun tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, vammaisuuden vamman, iän tai sukupuolisen suuntautumisen perusteella, tai loukkaavat muulla tavoin ihmisarvoa.”

Perustelut

Suojelunormien yhtenäisyyden vuoksi tekstin tulisi olla yhdenmukainen primäärioikeuden (EY:n perustamissopimuksen 13 artiklan) kanssa. Lisäksi tulee joka tapauksessa mainita ihmisarvo, joka on suojeltavista asioista tärkein ja mainitaan myös Euroopan unionin perusoikeuskirjan 1 artiklassa.

Suositus 8

6 kohta, 3 h artiklan lisääminen

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

”3 h artikla

1.   Audiovisuaalisten mediapalvelujen, jotka ovat sponsoroituja tai joissa on tuotesijoittelua, on täytettävä seuraavat vaatimukset:

[– –]

(c)

Katsojille on ilmoitettava selvästi sponsorointisopimuksesta ja/tai tuotesijoittelusta. Sponsoroidut ohjelmat on selkeästi yksilöitävä sponsoroiduiksi käyttämällä ohjelmien kannalta asianmukaisesti sponsorin nimeä, tunnusta ja/tai muuta symbolia, kuten viittausta sponsorin tuotteisiin tai palveluihin, taikka selvästi erottuvaa sponsoroinnin ilmaisevaa merkkiä ohjelmien alussa, keskellä ja/tai lopussa. Ohjelmien sisältämästä tuotesijoittelusta on ilmoitettava asianmukaisesti ohjelman alussa katsojien mahdollisten väärinkäsitysten välttämiseksi.

[– –]

4.   Uutis- ja ajankohtaisohjelmat eivät saa olla sponsoroituja eivätkä sisältää tuotesijoittelua. Dokumenttiohjelmat ja lapsille tarkoitetut audiovisuaaliset mediapalvelut eivät saa sisältää tuotesijoittelua.”

”3 h artikla

1.   Audiovisuaalisten mediapalvelujen, jotka ovat sponsoroituja tai joissa on tuotesijoittelua, on täytettävä seuraavat vaatimukset:

[– –]

(c)

Katsojille on ilmoitettava selvästi sponsorointisopimuksesta ja/tai tuotesijoittelusta. Sponsoroidut ohjelmat on selkeästi yksilöitävä sponsoroiduiksi käyttämällä ohjelmien kannalta asianmukaisesti sponsorin nimeä, tunnusta ja/tai muuta symbolia, kuten viittausta sponsorin tuotteisiin tai palveluihin, taikka selvästi erottuvaa sponsoroinnin ilmaisevaa merkkiä ohjelmien alussa, keskellä ja/tai lopussa. Ohjelmien sisältämästä tuotesijoittelusta on ilmoitettava asianmukaisesti selvästi sekä ohjelman alussa ja lopussa että sen aikana katsojien mahdollisten väärinkäsitysten välttämiseksi.

[– –]

4.   Uutis- ja ajankohtaisohjelmat eivät saa olla sponsoroituja eivätkä sisältää tuotesijoittelua. Dokumenttiohjelmat ja lapsille tarkoitetut audiovisuaaliset mediapalvelut eivät saa sisältää tuotesijoittelua. Tuotesijoittelu on sallittua ainoastaan elokuvateoksissa ja televisioelokuvissa sekä viihdesarjoissa, joita ei ole tarkoitettu lapsille.”

Perustelut

Nykyisistä säädöksistä poiketen ehdotetussa direktiivissä mahdollistetaan ensi kertaa tuotesijoittelu audiovisuaalisen kaupallisen viestinnän eri muodoissa. Aiempaa vaatimusta erottaa mainokset ja ohjelmat tiukasti toisistaan onkin nyt höllennetty liikaa, eikä ehdotuksessa kiinnitetä riittävästi huomiota niihin vaaroihin, joita tämä aiheuttaa ohjelmatoiminnalliselle ja toimitukselliselle riippumattomuudelle. Ehdotetussa direktiivissä kyllä kielletään tuotesijoittelu tietyissä lähetyksissä. Tämä koskee kuitenkin vain uutisia, ajankohtaislähetyksiä sekä lasten- ja dokumenttiohjelmia. Näin ollen tuotesijoittelu on sallittua esimerkiksi sellaisissa ohjelmissa, joissa käsitellään kuluttajansuoja-asioita taikka annetaan tietoa matkoista tai tuotteista. Tästä aiheutuvia uhkia ei voida sulkea pois edes ehdotetun direktiivin 3 h artiklan 1 kohdan a alakohdan säännöksin. Tähänastinen käytäntö on osoittanut, että tuotesijoittelu vaikuttaa myös kyseisen lähetyksen sisältöön. On kuitenkin myös totta, että perinteinen mainonta kohtaa rajansa ja että tuotesijoittelua on jo kauan käytetty laajalti tietyissä ohjelmamuodoissa, esimerkiksi elokuvissa. Tämän vuoksi komitea kannattaa tuotesijoittelun sallimista ainoastaan elokuvateoksissa ja televisioelokuvissa. Jo nykyäänkin tuotesijoittelu on tavanomaista esimerkiksi Yhdysvalloissa tuotetuissa elokuvissa.

Tuotesijoittelun osittaisen sallimisen vastapainoksi tulee tiukentaa komission ehdottaman direktiivin 3 h artiklan 1 kohdan c alakohdassa olevia, tuotesijoittelua sisältävien lähetysten merkitsemistä koskevia säännöksiä ja säätää, että tuotesijoittelusta kertovien merkkien on oltava katsojien nähtävillä koko lähetyksen ajan. Näin myös ne katsojat, jotka näkevät lähetyksestä vain osan, saavat tiedon mainonnasta. Tällöin tuotesijoittelu voidaan sallia myös viihdesarjoissa edellyttäen, että niitä ei ole suunnattu lapsille.

Suositus 9

10 kohta, 11 artiklan korvaaminen

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

10.

Korvataan 11 artikla seuraavasti:

”11 artikla

2.   Televisiota varten tehtyjen elokuvien (lukuun ottamatta tv-sarjoja, sarjafilmejä, kevyitä viihdeohjelmia ja dokumenttiohjelmia), elokuvateosten, lastenohjelmien ja uutisohjelmien lähetyksen saa keskeyttää mainoksilla ja/tai teleostoslähetyksillä kerran kutakin 35 minuutin jaksoa kohti.

Uskonnollisten tilaisuuksien lähetyksiin ei saa sijoittaa mainoksia eikä teleostoslähetyksiä.”

10.

Korvataan 11 artikla seuraavasti:

”11 artikla

2.   Televisiota varten tehtyjen elokuvien (lukuun ottamatta tv-sarjoja, sarjafilmejä, kevyitä viihdeohjelmia ja dokumenttiohjelmia), ja elokuvateosten, lastenohjelmien ja uutisohjelmien lähetyksen saa keskeyttää mainoksilla ja/tai teleostoslähetyksillä kerran kutakin 35 30 minuutin jaksoa kohti.

Uskonnollisten tilaisuuksien lähetyksiin, lastenohjelmiin ja uutislähetyksiin ei saa sijoittaa mainoksia eikä teleostoslähetyksiä.”

Perustelut

Rajoituksen höllentäminen muutosehdotuksen mukaisesti lisäisi mediapalvelujen tarjoajien mahdollisuuksia toteuttaa ohjelmansa entistä joustavammin. Komission ehdotusta on kuitenkin välttämätöntä täydentää kieltämällä mainoskatkot myös lastenohjelmissa ja uutislähetyksissä. Lastenohjelmissa tämä on aiheellista alaikäisten suojelemiseksi, sillä lapset eivät vielä osaa erottaa mainoksia kunnolla muusta ohjelmasta eivätkä suhtautua mainosviesteihin oikein. Uutislähetyksissä mainoskielto taas on aiheellinen siksi, että uutisilla on erityinen merkitys riippumattoman mielipiteenmuodostuksen kannalta.

Suositus 10

20 kohta, 23 b artiklan tekstin lisääminen

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

20.

Lisätään 23 b artikla seuraavasti:

”23 b artikla

1.   Jäsenvaltioiden on taattava kansallisten sääntelyviranomaisten riippumattomuus ja varmistettava, että nämä käyttävät toimivaltuuksiaan puolueettomasti ja avoimesti.

2.   Kansallisten sääntelyviranomaisten on annettava toisilleen sekä komissiolle tiedot, joita tämän direktiivin säännösten soveltaminen edellyttää.”

20.

Lisätään 23 b artikla seuraavasti:

”23 b artikla

1.   Jäsenvaltioiden on taattava kansallisten ja — siellä missä niitä on — alueellisten sääntelyviranomaisten riippumattomuus ja varmistettava, että nämä käyttävät toimivaltuuksiaan puolueettomasti ja avoimesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta julkisen palvelun periaatetta noudattavia mediapalvelun tarjoajia koskevan jäsenvaltiokohtaisen lainsäädännön soveltamista.

2.   Kansallisten sääntelyviranomaisten on annettava toisilleen sekä komissiolle tiedot, joita tämän direktiivin säännösten soveltaminen edellyttää.”

Perustelut

Kansallisten sääntelyviranomaisten riippumattomuuden takaaminen on olennaisen tärkeää ja siihen on suhtauduttava myönteisesti, mutta jäsenvaltioiden ja lainsäädäntävaltaa käyttävien alueiden on edelleen voitava päättää mediavalvonnan muodosta. Ehdotetussa 23 b artiklassa ei myöskään saa heikentää julkisen palvelun yleisradiotoiminnan asemaa eikä säätää, että kaikkien televisio- ja radiotoiminnan harjoittajien on oltava ulkoisen valvonnan alaisia. Monet jäsenvaltiot ja alueet ovat nimittäin perustuslakinsa mukaisesti järjestäneet julkisen palvelun yleisradioyhtiöiden valvonnan yhtiöiden sisäisin edustusjärjestelyin, jolloin oikeudellinen valvonta kuuluu vain rajoitetusti valtiolle.

Takeet riippumattomuudesta ja avoimuudesta tulisi ulottaa koskemaan myös kaikkia alueellisia sääntelyviranomaisia, jotka on perustettu tai voitaisiin perustaa alueilla, joilla on lainsäädäntävaltaa viestinnän alalla, tai liittovaltiomuotoisissa jäsenvaltioissa tai autonomisissa yhteisöissä. Ehdotuksella ei pyritä muuttamaan kansallisten viranomaisten toimivaltaa vaan ainoastaan ulottamaan paikallistasolle yhtäläiset takeet riippumattomuudesta ja avoimuudesta Maastrichtin sopimukseen sisältyvän toissijaisuusperiaatteen mukaisesti.

Bryssel 11. lokakuuta 2006

Alueiden komitean

puheenjohtaja

Michel DELEBARRE

(1)  KOM(2003) 784 lopullinen.

(2)  EUVL C 318, 22.12.2004, s. 30.

(3)  KOM(2002) 778 lopullinen.

(4)  EUVL C 256, 24.10.2003, s. 85.