<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><JUDGMENT xmlns:fmx="http://opoce" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.58-20161101.xd"><BIB.JUDGMENT><REF.CASE FILE="n.a."><NO.CASE>C-106/17</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62017CJ0106</NO.CELEX><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:50">EU:C:2018:50</NO.ECLI><NO.SEQ>0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>1</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>8</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>8</PAGE.TOTAL><AUTHOR>CJ</AUTHOR></BIB.JUDGMENT><CURR.TITLE><PAGE.HEADER><P><HT TYPE="SC">Tuomio <DATE ISO="20180131">31.1.2018</DATE> – Asia C-106/17</HT></P><P><HT TYPE="SC">Hofsoe</HT></P></PAGE.HEADER></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Unionin Tuomioistuimen Tuomio</HT> (kahdeksas jaosto)</P><P><DATE ISO="20180131">31 päivänä tammikuuta 2018</DATE><NOTE NUMBERING="STAR" TYPE="FOOTNOTE" NOTE.ID="E0001"><P>Oikeudenkäyntikieli: puola.</P></NOTE></P></TI></TITLE><INTERMEDIATE><INDEX IDX.CLOSE="" SEPARATOR=" – " IDX.OPEN=""><KEYWORD>Ennakkoratkaisupyyntö</KEYWORD><KEYWORD>Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa</KEYWORD><KEYWORD>Tuomioistuimen toimivalta sekä tuomioiden täytäntöönpano siviili- ja kauppaoikeuden alalla</KEYWORD><KEYWORD>Asetus (EU) N:o 1215/2012</KEYWORD><KEYWORD>11 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 13 artiklan 2 kohta</KEYWORD><KEYWORD>Toimivalta vakuutusasioissa</KEYWORD><KEYWORD>Henkilöllinen soveltamisala</KEYWORD><KEYWORD>Käsite <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0001" ID="QS0001"/>vahingon kärsinyt<QUOT.END REF.START="QS0001" CODE="201D" ID="QE0001"/></KEYWORD><KEYWORD>Vakuutusalan ammattilaisen jättäminen soveltamisalan ulkopuolelle</KEYWORD></INDEX></INTERMEDIATE><JUDGMENT.INIT><P>Asiassa C-106/17,</P><P>jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Sąd Okręgowy w Szczecinie (Szczecinin alueellinen tuomioistuin, Puola) on esittänyt <DATE ISO="20170130">30.1.2017</DATE> tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen <DATE ISO="20170228">28.2.2017</DATE>, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa</P></JUDGMENT.INIT><PARTIES><PLAINTIFS><P><HT TYPE="BOLD">Paweł Hofsoe</HT></P></PLAINTIFS><AGAINST>vastaan</AGAINST><DEFENDANTS><P><HT TYPE="BOLD">LVM Landwirtschaftlicher Versicherungsverein Münster AG,</HT></P></DEFENDANTS></PARTIES><PREAMBLE><PREAMBLE.INIT><P>UNIONIN TUOMIOISTUIN (kahdeksas jaosto),</P><P>toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J. Malenovský ja tuomarit D. Šváby (esittelevä tuomari) ja M. Vilaras,</P><P>julkisasiamies: M. Bobek,</P><P>kirjaaja: A. Calot Escobar,</P></PREAMBLE.INIT><GR.VISA><VISA>ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,</VISA></GR.VISA><GR.CONSID><CONSID><P>ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet</P><LIST TYPE="NDASH"><ITEM><P>LVM Landwirtschaftlicher Versicherungsverein Münster AG, edustajanaan M. Siewiera-Misiuda, radca prawny,</P></ITEM><ITEM><P>Puolan hallitus, asiamiehenään B. Majczyna,</P></ITEM><ITEM><P>Portugalin hallitus, asiamiehinään L. Inez Fernandes, M. Figueiredo ja P. Lacerda,</P></ITEM><ITEM><P>Euroopan komissio, asiamiehinään M. Heller ja A. Stobiecka-Kuik,</P></ITEM></LIST></CONSID></GR.CONSID><GR.VISA><VISA>päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,</VISA></GR.VISA><?PAGE NO="2"?><PREAMBLE.FINAL>on antanut seuraavan</PREAMBLE.FINAL></PREAMBLE><CONTENTS.JUDGMENT><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">tuomion</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0001"><NO.P>1</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisupyyntö koskee tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla <DATE ISO="20121212">12.12.2012</DATE> annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="351" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2012">EUVL 2012, L 351, s. 1</REF.DOC.OJ>) 11 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 13 artiklan 2 kohdan tulkintaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0002"><NO.P>2</NO.P><TXT>Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Paweł Hofsoe ja LVM Landwirtschaftlicher Versicherungsverein Münster AG (jäljempänä LVM), jonka kotipaikka on Münster (Saksa), ja jossa on kyse vakuutuskorvausta koskevasta saatavasta, jota Hofsoe perii LVM:ltä Puolan tuomioistuimissa.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Asiaa koskevat oikeussäännöt</HT></P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Unionin oikeus</HT></HT></P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Asetus N:o 1215/2012</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0003"><NO.P>3</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 1215/2012 johdanto-osan 15 ja 18 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><CONSID><NP><NO.P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0002" ID="QS0002"/>(15)</NO.P><TXT>Tuomioistuimen toimivaltaa koskevien sääntöjen ennustettavuuden olisi oltava hyvä, ja niiden olisi perustuttava periaatteeseen, jonka mukaan toimivaltainen tuomioistuin määräytyy pääsääntöisesti vastaajan kotipaikan perusteella. Vastaajan kotipaikan tuomioistuimen olisi aina oltava toimivaltainen, lukuun ottamatta joitakin tarkoin rajattuja tapauksia, joissa riita-asian kohteen tai osapuolten sopimusvapauden vuoksi jokin muu liittymäperuste on oikeutettu. Oikeushenkilöiden kotipaikka olisi määriteltävä itsenäisesti yhteisten sääntöjen avoimuuden lisäämiseksi ja toimivaltaristiriitojen välttämiseksi.</TXT></NP></CONSID><P>– –</P><CONSID><NP><NO.P>(18)</NO.P><TXT>Vakuutus-, kuluttaja- ja työsopimusten osalta heikompaa osapuolta olisi suojeltava tuomioistuimen toimivaltaa koskevilla säännöillä, jotka ovat hänen etujensa kannalta yleisiä sääntöjä suotuisammat.<QUOT.END REF.START="QS0002" CODE="201D" ID="QE0002"/></TXT></NP></CONSID></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0004"><NO.P>4</NO.P><TXT>Tämän asetuksen toimivaltasäännöksiä koskeva II luku sisältää 1 jakson, jonka otsikkona on <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0003" ID="QS0003"/>Yleiset säännökset<QUOT.END REF.START="QS0003" CODE="201D" ID="QE0003"/> ja joka sisältää 4–6 artiklan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0005"><NO.P>5</NO.P><TXT>Kyseisen asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0004" ID="QS0004"/>Kanne sellaista henkilöä vastaan, jolla on kotipaikka jäsenvaltiossa, nostetaan hänen kansalaisuudestaan riippumatta tuon jäsenvaltion tuomioistuimessa, jollei tämän asetuksen säännöksistä muuta johdu.<QUOT.END REF.START="QS0004" CODE="201D" ID="QE0004"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0006"><NO.P>6</NO.P><TXT>Saman asetuksen 5 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0005" ID="QS0005"/>Jos henkilön kotipaikka on jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne toisen jäsenvaltion tuomioistuimessa ainoastaan tämän luvun 2–7 jakson säännösten nojalla.<QUOT.END REF.START="QS0005" CODE="201D" ID="QE0005"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0007"><NO.P>7</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 1215/2012 II luvun 3 jaksossa olevat toimivaltasäännöt vakuutussopimusta koskevissa asioissa ovat 10–16 artiklassa.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="3"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0008"><NO.P>8</NO.P><TXT>Kyseisen asetuksen 11 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0006" ID="QS0006"/>Kanne sellaista vakuutuksenantajaa vastaan, jolla on kotipaikka jäsenvaltiossa, voidaan nostaa</P><P>– –</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>muussa jäsenvaltiossa vakuutuksenottajan, vakuutetun tai edunsaajan nostamien kanteiden osalta sen paikkakunnan tuomioistuimissa, jossa kantajalla on kotipaikka – –</TXT></NP></ITEM></LIST></ALINEA><ALINEA>– –<QUOT.END REF.START="QS0006" CODE="201D" ID="QE0006"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0009"><NO.P>9</NO.P><TXT>Mainitun asetuksen 13 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0007" ID="QS0007"/>Vahingon kärsineen suoraan vakuutuksenantajaa vastaan nostamaan kanteeseen sovelletaan 10, 11 ja 12 artiklan säännöksiä, jos tällainen suora kanne on sallittu.<QUOT.END REF.START="QS0007" CODE="201D" ID="QE0007"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0010"><NO.P>10</NO.P><TXT>Toimivaltasäännöt kuluttajasopimusta koskevissa asioissa ovat saman asetuksen 17–19 artiklassa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0011"><NO.P>11</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 1215/2012 17 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0008" ID="QS0008"/>Kun asia koskee henkilön, jäljempänä <QUOT.START CODE="2019" REF.END="QE0009" ID="QS0009"/>kuluttaja<QUOT.END REF.START="QS0009" CODE="2019" ID="QE0009"/>, sellaista tarkoitusta varten tekemää sopimusta, jota ei voida pitää hänen ammattiinsa tai elinkeinotoimintaansa liittyvänä, tuomioistuimen toimivalta määräytyy tämän jakson säännösten mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 6 artiklan ja 7 artiklan 5 alakohdan soveltamista,</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>jos sopimus koskee irtaimen kauppaa ja hinta on suoritettava maksuerissä;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>jos sopimus koskee lainaa, joka on maksettava takaisin erissä, tai muuta luottoa, joka on tarkoitettu irtaimen kaupan rahoittamiseen; tai</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>c)</NO.P><TXT>kaikissa muissa tapauksissa, jos sopimus on tehty sellaisen henkilön kanssa, joka harjoittaa kaupallista tai elinkeinotoimintaa siinä jäsenvaltiossa, jossa kuluttajalla on kotipaikka, tai joka millä keinoin tahansa suuntaa tällaista toimintaa kyseiseen jäsenvaltioon tai useisiin valtioihin kyseinen jäsenvaltio mukaan lukien, ja sopimus kuuluu kyseisen toiminnan piiriin.<QUOT.END REF.START="QS0008" CODE="201D" ID="QE0008"/></TXT></NP></ITEM></LIST></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0012"><NO.P>12</NO.P><TXT>Tämän asetuksen 81 artiklassa säädetään, että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0010" ID="QS0010"/>sitä sovelletaan 10 päivästä tammikuuta 2015 lukuun ottamatta 75 ja 76 artiklaa, joita sovelletaan 10 päivästä tammikuuta 2014<QUOT.END REF.START="QS0010" CODE="201D" ID="QE0010"/>.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Puolan oikeus</HT></HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0013"><NO.P>13</NO.P><TXT><DATE ISO="19640423">23.4.1964</DATE> annetun siviililain, sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa, (ustawa Kodeks cywilny; Dz. U., nro 16, järjestysnumero 93, sellaisena kuin se on julkaistu Dz. U. z 2016 r. poz. 380, V:ssä; jäljempänä siviililaki), 509 §:ssä säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="509.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0011" ID="QS0011"/>§ 1.</NO.PARAG><ALINEA>Velkoja voi siirtää saatavan kolmannelle osapuolelle (siirto) ilman velallisen suostumusta, ellei se ole vastoin lakia tai ellei sopimus tai velvoitteen ominaisuudet sitä estä.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="509.002"><NO.PARAG>§ 2.</NO.PARAG><ALINEA>Saatavan mukana siirronsaajalle siirtyvät kaikki siihen liittyvät oikeudet, erityisesti maksamatonta korkoa koskevat vaatimukset.<QUOT.END REF.START="QS0011" CODE="201D" ID="QE0011"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><?PAGE NO="4"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0014"><NO.P>14</NO.P><TXT>Kyseisen lain 822 §:n 4 momentissa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0012" ID="QS0012"/>Sillä, jolla on oikeus vahingonkorvaukseen vastuuvakuutussopimuksen piiriin kuuluvan tapahtuman johdosta, on oikeus kohdistaa vaatimuksensa suoraan vakuutuksenantajaan.<QUOT.END REF.START="QS0012" CODE="201D" ID="QE0012"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0015"><NO.P>15</NO.P><TXT>Pakollisista vakuutuksista, vakuutusalan vakuusrahastosta ja Puolan liikennevakuutusten antajien toimistosta <DATE ISO="20030522">22.5.2003</DATE> annetun lain (ustawa o ubezpieczeniach obowiązkowych, Ubezpieczeniowym Funduszu Gwarancyjnym i Polskim Biurze Ubezpieczycieli Komunikacyjnych; Dz. U., nro 124, järjestysnumero 1152) 20 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0013" ID="QS0013"/>Kanne, joka perustuu pakollisista vakuutuksista tehtyihin sopimuksiin tai näitä vakuutuksia koskeviin vaatimuksiin, voidaan nostaa joko yleistä toimivaltaa koskevien säännösten perusteella tai vastaajan kotipaikan tuomioistuimessa tai vahingon kärsineen tai vakuutussopimuksen perusteella oikeutetun kotipaikan tuomioistuimessa.<QUOT.END REF.START="QS0013" CODE="201D" ID="QE0013"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0016"><NO.P>16</NO.P><TXT>Luonnolliselle henkilölle, jonka kotipaikka on Puolassa, kuulunut ajoneuvo vahingoittui Saksassa <DATE ISO="20140704">4.7.2014</DATE> tieliikenneonnettomuudessa, jonka aiheutti Saksan kansalainen, jolla on vakuutus LVM:ssä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0017"><NO.P>17</NO.P><TXT>Kyseisen ajoneuvon omistaja teki <DATE ISO="20140712">12.7.2014</DATE> toistaiseksi voimassa olevan vuokrasopimuksen korvaavasta ajoneuvosta. Koska vuokraksi sovittiin 200 Puolan zlotya (PLN) (n. 47,50 euroa) päivässä ja vuokraus kesti <DATE ISO="20140922">22.9.2014</DATE> asti, vuokrakustannukset olivat yhteensä <FT TYPE="NUMBER">14600</FT> PLN (n. <FT TYPE="NUMBER">3465</FT> euroa).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0018"><NO.P>18</NO.P><TXT>LVM:ää Puolassa edustava yhtiö korvasi kyseiselle henkilölle kuitenkin vain <FT TYPE="NUMBER">2800</FT> PLN (n. 665 euroa).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0019"><NO.P>19</NO.P><TXT>Saadakseen puuttuvat <FT TYPE="NUMBER">11800</FT> PLN (n. <FT TYPE="NUMBER">2800</FT> euroa) vahingon kärsinyt teki <DATE ISO="20140922">22.9.2014</DATE> saatavan luovutusta koskevan sopimuksen, jolla hän siirsi oikeutensa korvaukseen Hofsoelle, joka harjoittaa liiketoimintaa Szczecinissä (Puola).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0020"><NO.P>20</NO.P><TXT>Tässä toiminnassaan Hofsoe huolehtii itse – sopimusperusteisen saatavan luovutuksen perusteella – vahingonkorvauksen, jota vahingon kärsinyt voi vaatia, perimisestä vakuutuksenantajalta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0021"><NO.P>21</NO.P><TXT>Tämän tuomion 19 kohdassa tarkoitetun saatavan luovutusta koskevan sopimuksen perusteella Hofsoe nosti <DATE ISO="20150202">2.2.2015</DATE> Sąd Rejonowy Szczecin-Centrum w Szczeciniessä (Szczecin-Centrumin alioikeus, Puola) kanteen, jossa hän vaati pääasiallisesti, että LVM velvoitetaan maksamaan <FT TYPE="NUMBER">11800</FT> PLN (n. <FT TYPE="NUMBER">2800</FT> euroa) korvauksena korvaavan ajoneuvon vuokrakustannuksista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0022"><NO.P>22</NO.P><TXT>Sen vahvistamiseksi, että mainittu tuomioistuin on toimivaltainen vahingon kärsineen kotipaikan perusteella, Hofsoe vetosi pakollisista vakuutuksista, vakuutusalan vakuusrahastosta ja Puolan liikennevakuutusten antajien toimistosta <DATE ISO="20030522">22.5.2003</DATE> annetun lain 20 §:ään ja <DATE ISO="20071213">13.12.2007</DATE> annettuun unionin tuomioistuimen tuomioon <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>FBTO Schadeverzekeringen</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-463/06</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2007:792">EU:C:2007:792</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0023"><NO.P>23</NO.P><TXT>LVM kuitenkin kiisti kyseisen Puolan tuomioistuimen toimivallan vetoamalla asetuksen N:o 44/2001 9 artiklan 1 kohtaan, luettuna yhdessä saman asetuksen 11 artiklan 2 kohdan kanssa. Se väitti nimittäin, että mainitun asetuksen 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua käsitettä <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0014" ID="QS0014"/>vahingon kärsinyt<QUOT.END REF.START="QS0014" CODE="201D" ID="QE0014"/> on tulkittava sanamuodon mukaisesti, joten Hofsoe ei voi saattaa asiaa vireille puolalaisessa tuomioistuimessa sen vuoksi, että hän on vahingon kärsineelle kuuluvan saatavan luovutuksensaaja.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0024"><NO.P>24</NO.P><TXT>Sąd Rejonowy Szczecin-Centrum w Szczecinie katsoi kuitenkin <DATE ISO="20150513">13.5.2015</DATE> antamallaan päätöksellä olevansa toimivaltainen.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="5"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0025"><NO.P>25</NO.P><TXT>Päätöksestä tekemänsä valituksen, jonka se osoitti ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle eli Sąd Okręgowy w Szczecinielle, tueksi LVM väittää pääasiallisesti, että ensimmäisen asteen tuomioistuin tulkitsi virheellisesti asetuksen N:o 1215/2012 13 artiklan 2 kohtaa, luettuna yhdessä saman asetuksen 11 artiklan 1 kohdan b alakohdan kanssa, kun se katsoi mainitun asetuksen johdanto-osan 15 ja 18 perustelukappaleesta ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenevän vastaisesti, että Hofsoen oli katsottava olevan riidan heikompi osapuoli. LVM:n mukaan Hofsoe ei ole varsinainen vahingon kärsinyt osapuoli vaan ammattilainen, jonka toimialana on korvaussaatavien perintä vakuutusyhtiöiltä. Lisäksi on niin, että koska asetuksen N:o 1215/2012 13 artiklan 2 kohta on poikkeus saman asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa säädetystä toimivaltaa koskevasta pääsäännöstä, sitä on tulkittava suppeasti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0026"><NO.P>26</NO.P><TXT>Hofsoe puolestaan väittää, että toimivallan antaminen asetuksen N:o 44/2001 9 artiklan 1 kohdan b alakohdan, joka on korvattu asetuksen N:o 1215/2012 11 artiklan 1 kohdan b alakohdalla, mukaisesti sen paikkakunnan tuomioistuimelle, jossa vakuutuksenottajan, vakuutetun tai edunsaajan kotipaikka on (jäljempänä forum actoris), ei koske yksinomaan suoraan vahingon kärsinyttä henkilöä, minkä vuoksi myös vahingon kärsineen saatavan luovutuksensaajalla on oikeus vedota tähän mahdollisuuteen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0027"><NO.P>27</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo tarpeelliseksi esittää kysymys unionin tuomioistuimelle siltä osin kuin asetuksen N:o 1215/2012 11 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun toimivallan henkilöllinen soveltamisala riippuu nyt käsiteltävässä asiassa kyseisen asetuksen 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun käsitteen <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0015" ID="QS0015"/>vahingon kärsinyt<QUOT.END REF.START="QS0015" CODE="201D" ID="QE0015"/> tulkinnasta. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voidaan nimittäin todeta toimivaltaiseksi vain, jos katsotaan, että käsite <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0016" ID="QS0016"/>vahingon kärsinyt<QUOT.END REF.START="QS0016" CODE="201D" ID="QE0016"/> kattaa vakuutusalan ammattilaisen, joka on sellaisen korvaussaatavan saaja, joka suoraan vahinkoa kärsineellä on suhteessa liikenneonnettomuuden aiheuttaneen ajoneuvon vakuutuksenantajaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0028"><NO.P>28</NO.P><TXT>Tästä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa, että siviililain 509 §:n 2 momentin nojalla <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0017" ID="QS0017"/>saatavan mukana siirronsaajalle siirtyvät kaikki siihen liittyvät oikeudet<QUOT.END REF.START="QS0017" CODE="201D" ID="QE0017"/>. Saatavan luovutuksen tulisi näin ollen sisältää myös mahdollisuus toimivaltaiseen tuomioistuimeen. Tällainen tulkinta auttaa osaltaan saavuttamaan heikomman osapuolen suojelun tavoitteen, johon vakuutusalalla sovellettavat erityiset toimivaltasäännökset perustuvat.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0029"><NO.P>29</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan asetuksen N:o 44/2001 11 artiklan 2 kohdassa – ja tämän johdosta asetuksen N:o 1215/2012 13 artiklan 2 kohdassa – tarkoitetulla käsitteellä <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0018" ID="QS0018"/>vahingon kärsinyt<QUOT.END REF.START="QS0018" CODE="201D" ID="QE0018"/> tarkoitetaan sekä välittömästi vahingon kärsinyttä henkilöä että henkilöä, joka on kärsinyt vahingon vain välillisesti. Mainitun käsitteen tulisi koskea myös luonnollista henkilöä, joka elinkeinotoiminnassaan perii korvaussaatavia vakuutusyhtiöiltä saatavien luovutusta koskevan sopimuksen perusteella, jonka hän on tehnyt välitöntä vahinkoa kärsineen kanssa. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan tätä ratkaisua on sovellettava erityisesti siksi, että nyt käsiteltävässä asiassa Hofsoen ja vakuutuksenantajan, joka on oikeushenkilö ja tältä osin resursseiltaan huomattavasti vahvempi, välillä vallitsee ilmeinen taloudellinen ja organisatorinen epätasapaino.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0030"><NO.P>30</NO.P><TXT>Pääasian asianosaisten tilanteen konkreettinen vertaileminen korostaa sen mukaan pääasian oikeusriidan perustana olevien tosiseikkojen ja niiden tosiseikkojen, jotka johtivat <DATE ISO="20090917">17.9.2009</DATE> annettuun tuomioon <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Vorarlberger Gebietskrankenkasse</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-347/08</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2009:561">EU:C:2009:561</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) ja <DATE ISO="20050526">26.5.2005</DATE> annettuun tuomioon <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>GIE Réunion européenne ym</NAME.CASE>. (<NO.CASE>C-77/04</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2005:327">EU:C:2005:327</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>), eroja.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0031"><NO.P>31</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa kuitenkin, että sen esittämä tulkinta asetuksen N:o 1215/2012 13 artiklan 2 kohdasta, luettuna yhdessä saman asetuksen 11 artiklan 1 kohdan b alakohdan kanssa, on ristiriidassa poikkeusten suppean tulkinnan periaatteen ja erityisesti kyseisen asetuksen 5 artiklan 1 kohdan, luettuna yhdessä saman asetuksen johdanto-osan 15 perustelukappaleen kanssa, kanssa.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="6"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0032"><NO.P>32</NO.P><TXT>Tässä asiayhteydessä Sąd Okręgowy w Szczecinie on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0019" ID="QS0019"/>Onko asetuksen N:o 1215/2012 13 artiklan 2 kohdassa olevaa viittausta tämän asetuksen 11 artiklan 1 kohdan b alakohtaan tulkittava siten, että luonnollinen henkilö, joka harjoittaa elinkeinona muun muassa vakuutuskorvausten perimistä vakuutuksenantajilta, voi vahingon välittömästi kärsineeltä sopimusperusteisesti hankkimaansa saatavaan vedoten nostaa tätä saatavaa koskevan kanteen sen jäsenvaltion tuomioistuimessa, jossa vahingon kärsineen kotipaikka on, sellaista liikenneonnettomuuden aiheuttajan vastuuvakuutuksen antajaa vastaan, jonka kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa kuin vahingon kärsineen kotipaikka?<QUOT.END REF.START="QS0019" CODE="201D" ID="QE0019"/></P></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelu</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0033"><NO.P>33</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee pääpiirteissään, onko asetuksen N:o 1215/2012 13 artiklan 2 kohtaa, luettuna yhdessä saman asetuksen 11 artiklan 1 kohdan b alakohdan kanssa, tulkittava siten, että siihen voi vedota luonnollinen henkilö, jonka elinkeinotoimintaan kuuluu korvaussaatavien periminen vakuutuksenantajilta ja joka liikenneonnettomuuden uhrin kanssa tehdyn saatavan luovutusta koskevan sopimuksen perusteella haastaa sen jäsenvaltion tuomioistuimeen, jossa vahingon kärsineen kotipaikka on, kyseisen onnettomuuden aiheuttajan vastuuvakuutuksen antajan, jonka kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa kuin vahingon kärsineen kotipaikka.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0034"><NO.P>34</NO.P><TXT>Aluksi on todettava, että ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee ensiksi, että koska Hofsoe nosti kanteen pääasiassa <DATE ISO="20150204">4.2.2015</DATE> eli <DATE ISO="20150110">10.1.2015</DATE> jälkeen, asetusta N:o 1215/2012 sovelletaan sen 81 artiklan mukaisesti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0035"><NO.P>35</NO.P><TXT>Toiseksi siviililain 822 §:n 4 momentissa säädetään korvaukseen oikeutetun henkilön oikeudesta nostaa kanne suoraan vakuutuksenantajaa vastaan, minkä seurauksena asetuksen N:o 1215/2012 13 artiklan 2 kohdan nojalla sovelletaan tämän asetuksen 10–12 artiklaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0036"><NO.P>36</NO.P><TXT>Kolmanneksi on niin, että koska asetuksen N:o 1215/2012 11 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 13 artiklan 2 kohdassa toistetaan olennaisilta osin asetuksen N:o 44/2001 9 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 11 artiklan 2 kohdan sanamuoto, unionin tuomioistuimen antama tulkinta jälkimmäisen asetuksen säännöksistä pätee asetuksen N:o 1215/2012 vastaaviin säännöksiin (ks. analogisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20150521">21.5.2015</DATE>, <NAME.CASE>CDC Hydrogen Peroxide</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-352/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:335">EU:C:2015:335</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0060">60</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160121">21.1.2016</DATE>, <NAME.CASE>SOVAG</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-521/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:41">EU:C:2016:41</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0043">43</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0037"><NO.P>37</NO.P><TXT>Neljänneksi on muistutettava myös siitä, että unionin tuomioistuin on todennut, että asetuksen N:o 1215/2012 13 artiklan 2 kohtaan sisältyvän viittauksen tehtävänä on lisätä asetuksen 11 artiklan 1 kohdan b alakohtaan sisältyvään kantajien luetteloon henkilöt, jotka ovat kärsineet vahingon, eikä näiden henkilöiden joukkoa ole rajattu niihin, jotka ovat kärsineet vahingon välittömästi (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170720">20.7.2017</DATE>, <NAME.CASE>MMA IARD</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-340/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:576">EU:C:2017:576</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0033">33</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0038"><NO.P>38</NO.P><TXT>Näin ollen forum actoris on ulotettava koskemaan vakuutetun perillisiä ja työnantajaa, joka on jatkanut palkan maksamista työntekijälle tämän liikenneonnettomuudesta johtuneen sairausloman aikana (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20090917">17.9.2009</DATE>, <NAME.CASE>Vorarlberger Gebietskrankenkasse</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-347/08</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2009:561">EU:C:2009:561</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0044">44</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170720">20.7.2017</DATE>, <NAME.CASE>MMA IARD</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-340/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:576">EU:C:2017:576</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0035">35</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0039"><NO.P>39</NO.P><TXT>Nämä tuomiot perustuvat päättelyyn, jonka mukaan yhtäältä asetuksen N:o 1215/2012 II luvun 3 jaksossa olevien säännösten tarkoituksena on heikomman osapuolen suojelu hänen etujensa kannalta suotuisammilla tuomioistuimen toimivaltaa koskevilla säännöksillä kuin mitä yleiset säännökset edellyttävät ja toisaalta sellaisen henkilön, jolle välittömästi vahinkoa kärsineen henkilön oikeudet ovat siirtyneet ja jota itseään voidaan pitää heikompana osapuolena, olisi voitava vedota asetuksen<?PAGE NO="7"?> N:o 1215/2012 11 artiklan 1 kohdan b alakohdassa, luettuna yhdessä 13 artiklan 2 kohdan kanssa, säädettyihin tuomioistuinten toimivaltaa koskeviin erityissäännöksiin (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20090917">17.9.2009</DATE>, <NAME.CASE>Vorarlberger Gebietskrankenkasse</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-347/08</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2009:561">EU:C:2009:561</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0040">40</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0044">44</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0040"><NO.P>40</NO.P><TXT>Kuitenkin vastaajan oikeuspaikan toimivaltaisuutta koskevasta periaatteesta tehtävien poikkeusten on oltava poikkeuksellisia ja niitä on tulkittava suppeasti (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19920617">17.6.1992</DATE>, <NAME.CASE>Handte</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-26/91</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1992:268">EU:C:1992:268</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0014">14</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>; tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19930119">19.1.1993</DATE>, <NAME.CASE>Shearson Lehman Hutton</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-89/91</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1993:15">EU:C:1993:15</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0014">14</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0017">17</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>; tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20000713">13.7.2000</DATE>, <NAME.CASE>Group Josi</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-412/98</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2000:399">EU:C:2000:399</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0049">49</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0050">50</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> sekä tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20090917">17.9.2009</DATE>, <NAME.CASE>Vorarlberger Gebietskrankenkasse</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-347/08</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2009:561">EU:C:2009:561</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0036">36</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0039">39</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0041"><NO.P>41</NO.P><TXT>Näin ollen asetuksen N:o 1215/2012 13 artiklan 2 kohdan, luettuna kyseisen asetuksen 11 artiklan 1 kohdan b alakohdan valossa, suojelutarkoituksesta seuraa, että näissä säännöksissä säädettyjä toimivaltaa koskevia erityissäännöksiä ei voida soveltaa henkilöihin, joilla ei ole tällaista suojelun tarvetta (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20000713">13.7.2000</DATE>, <NAME.CASE>Group Josi</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-412/98</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2000:399">EU:C:2000:399</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0065">65</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0066">66</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>; tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20050526">26.5.2005</DATE>, <NAME.CASE>GIE Réunion européenne ym.</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-77/04</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2005:327">EU:C:2005:327</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0020">20</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20090917">17.9.2009</DATE>, <NAME.CASE>Vorarlberger Gebietskrankenkasse</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-347/08</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2009:561">EU:C:2009:561</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0041">41</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0042"><NO.P>42</NO.P><TXT>Tästä seuraa, ettei mikään erityissuoja ole tarpeen sellaisten vakuutusalan ammattilaisten välisissä suhteissa, joista kenenkään ei voida olettaa olevan muihin nähden heikommassa asemassa (ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20050526">26.5.2005</DATE>, <NAME.CASE>GIE Réunion européenne ym.</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-77/04</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2005:327">EU:C:2005:327</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0020">20</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>; tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20090917">17.9.2009</DATE>, <NAME.CASE>Vorarlberger Gebietskrankenkasse</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-347/08</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2009:561">EU:C:2009:561</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0042">42</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160121">21.1.2016</DATE>, <NAME.CASE>SOVAG</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-521/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:41">EU:C:2016:41</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0030">30</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0031">31</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0043"><NO.P>43</NO.P><TXT>Tämän johdosta Hofsoen kaltainen henkilö, joka harjoittaa elinkeinotoimintana vakuutuskorvaussaatavien perimistä tällaisten saatavien sopimusperusteisena luovutuksensaajana, ei voi saada forum actoriksen mukaista erityissuojaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0044"><NO.P>44</NO.P><TXT>Tosin – kuten asetuksen N:o 1215/2012 johdanto-osan 18 perustelukappaleessa täsmennetään – kyseisen asetuksen II luvun 3 jakson tarkoituksena on heikomman osapuolen suojelu hänen etujensa kannalta suotuisammilla tuomioistuimen toimivaltaa koskevilla säännöksillä kuin mitä yleiset säännökset edellyttävät, mutta pääasian kanne koskee ammattilaisten välisiä suhteita eikä se vaikuta heikompana pidetyn asianosaisen menettelylliseen tilanteeseen (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160121">21.1.2016</DATE>, <NAME.CASE>SOVAG</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-521/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:41">EU:C:2016:41</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0029">29</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0030">30</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0045"><NO.P>45</NO.P><TXT>Tämän osalta sen seikan perusteella, että Hofsoen kaltainen ammattilainen harjoittaa pienimuotoista liiketoimintaa, ei voida katsoa, että häntä voitaisiin pitää vakuutuksenantajaa heikompana osapuolena. Nimittäin sen tapauskohtainen arviointi, voidaanko tällaista ammattilaista pitää heikompana osapuolena, jotta hän voi kuulua asetuksen N:o 1512/2012 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun vahingon kärsineen käsitteen alaan, johtaisi oikeudellisen epävarmuuden vaaraan ja olisi vastoin kyseisen asetuksen johdanto-osan 15 perustelukappaleessa ilmaistua mainitun asetuksen tavoitetta, jonka mukaan tuomioistuimen toimivaltaa koskevien sääntöjen ennustettavuuden on oltava hyvä (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170720">20.7.2017</DATE>, <NAME.CASE>MMA IARD</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-340/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:576">EU:C:2017:576</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0034">34</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0046"><NO.P>46</NO.P><TXT>Tällainen tulkinta saa tukea myös asetuksen N:o 1215/2012 johdanto-osan 15 perustelukappaleessa mainitusta tarkoituksesta, jonka mukaan tuomioistuimen toimivaltaa koskevien sääntöjen ennustettavuuden olisi oltava hyvä ja niiden olisi perustuttava periaatteeseen, jonka mukaan toimivaltainen tuomioistuin määräytyy pääsääntöisesti vastaajan kotipaikan perusteella.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0047"><NO.P>47</NO.P><TXT>Esitettyyn kysymykseen on näin ollen vastattava, että asetuksen N:o 1215/2012 13 artiklan 2 kohtaa, luettuna yhdessä mainitun asetuksen 11 artiklan 1 kohdan b alakohdan kanssa, on tulkittava siten, ettei siihen voi vedota luonnollinen henkilö, jonka elinkeinotoimintaan kuuluu korvaussaatavien periminen vakuutuksenantajilta ja joka liikenneonnettomuuden uhrin kanssa tehdyn saatavan<?PAGE NO="8"?> luovutusta koskevan sopimuksen perusteella haastaa sen jäsenvaltion tuomioistuimeen, jossa vahingon kärsineen kotipaikka on, kyseisen onnettomuuden aiheuttajan vastuuvakuutuksen antajan, jonka kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa kuin vahingon kärsineen kotipaikka.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Oikeudenkäyntikulut</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0048"><NO.P>48</NO.P><TXT>Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><JURISDICTION><INTRO>Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kahdeksas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:</INTRO><P><HT TYPE="BOLD">Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla <DATE ISO="20121212">12.12.2012</DATE> annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012 13 artiklan 2 kohtaa, luettuna yhdessä saman asetuksen 11 artiklan 1 kohdan b alakohdan kanssa, on tulkittava siten, ettei siihen voi vedota luonnollinen henkilö, jonka elinkeinotoimintaan kuuluu korvaussaatavien periminen vakuutuksenantajilta ja joka liikenneonnettomuuden uhrin kanssa tehdyn saatavan luovutusta koskevan sopimuksen perusteella haastaa sen jäsenvaltion tuomioistuimeen, jossa vahingon kärsineen kotipaikka on, kyseisen onnettomuuden aiheuttajan vastuuvakuutuksen antajan, jonka kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa kuin vahingon kärsineen kotipaikka.</HT></P></JURISDICTION></CONTENTS.JUDGMENT><SIGNATURE.CASE><SIGNATORY><P>Allekirjoitukset</P></SIGNATORY></SIGNATURE.CASE></JUDGMENT>