KOMISSION ASETUS N:o 121/65/ETY,

annettu 16 päivänä syyskuuta 1965,

Itävallasta tuotavia sikoja koskevasta lisämaksujen kantamisesta vapauttamisesta

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon sianliha-alan yhteisen markkinajärjestelyn asteittaisesta toteuttamisesta annetun asetuksen N:o 20(1) ja erityisesti sen 7 artiklan 4 kohdan,

ottaa huomioon neuvoston asetuksen N:o 20 7 ja 8 artiklassa säädetystä lisämaksusta 13 päivänä elokuuta 1963 annetun komission asetuksen N:o 96/63/ETY(2), sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 98/65/ETY(3), ja erityisesti sen 5 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo, että

asetuksen N:o 20 säännösten mukaisten tuotteiden kaupalle kolmansista maista lähtöisin olevien sulkuhintaa alhaisempien tarjousten aiheuttamien häiriöiden välttämiseksi olisi jäsenmaissa korotettava mainitun asetuksen 5 artiklan mukaisesti vahvistettuja tuontimaksuja kolmansiin maihin vapaasti rajalla -tarjoushinnan ja kolmansille maille asetetun sulkuhinnan välistä erotusta vastaavalla lisämaksulla,

tuontimaksua ei kuitenkaan koroteta lisämaksulla niiden kolmansien maiden kohdalla, jotka suostuvat ja kykenevät takaamaan, että yhteisöön niistä lähtöisin olevassa tuonnissa sovellettu hinta ei ole sulkuhintaa alhaisempi ja että kaupan kaikki vääristymät voidaan välttää,

kirjeissä, jotka on päivätty 6 päivänä huhtikuuta 1965 ja 13 päivänä heinäkuuta 1965, Itävallan liittotasavallan hallitus on tuonut julki, että se on valmis antamaan nämä takeet Itävallasta tuotavien elävien ja teurastettujen sikojen osalta; se valvoo, että seuraavat toimenpiteet toteutetaan:

1. Euroopan talousyhteisön jäsenvaltioihin suuntautuvan viennin luvat myönnetään ainoastaan sellaisiin sopimuksiin, joista käy ilmi, että vapaasti rajalla -tarjoushinta ei ole kolmansille maille asetettua sulkuhintaa alhaisempi;

2. Tapauksissa, joissa 12 Itävallan shillingin vähimmäisoston kilohintaa eläville teurassioille ei noudateta maatilalta toimitettaessa, vientituen maksaminen kielletään;

3. Vientituki lasketaan säännöllisesti uudelleen ottaen huomioon Itävallan markkinoilla käytettyjen hintojen erotukset ja sulkuhinta kolmansille maille;

4. Alkuperätodistuksia ja eläinlääkintätodistuksia myönnetään ainoastaan Itävallasta peräisin oleville eläville sioille ja teurastetuille sioille;

lisäksi se suostuu:

- välittämään komissiolle ja tuojajäsenmaalle heti vientiluvan antamisen jälkeen yhteisöön suuntautuvaan elävien sikojen ja teurastettujen sikojen vientiin liittyvät tiedot määrää koskevine merkintöineen, toimituspäivämäärineen, määrämaineen, rajanylityspaikkoineen ja vapaasti rajalla -tarjoushintoineen,

- mahdollistamaan sen, että komissio voi valvoa Itävallan hallituksen toteuttamien toimenpiteiden tehokkuutta, erityisesti vähimmäisostohinnan maatilalta toimitettaessa ja vientitukien laskemisen noudattamisen osalta.

Itävallan hallituksen hakemuksen tarkastelun jälkeen voidaan sanoa, että suunnitellut toimenpiteet ovat sen laatuisia, että ne takaavat sen, että Itävallan liittotasavallan alueelta tuotaviin edellä mainittuihin tuotteisiin sovellettava tuontihinta yhteisöön ei ole sulkuhintaa alhaisempi, ja lisäksi kaupan vääristymät voidaan välttää; tämän vuoksi ei ole aiheellista vahvistaa lisämaksuja mainittujen Itävallan liittotasavallasta lähtöisin olevien tuotteiden tuonnille, ja

tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat sianlihan hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Kolmansien maiden tuontimaksuja elävien sikojen ja teurastettujen sikojen osalta (yhteisen tullitariffin nimikkeet 01.03:sta A II:sta ja 02.01:stä A III:sta), jotka ovat peräisin ja lähtöisin Itävallan liittotasavallasta, ei koroteta lisämaksulla.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 16 päivänä syyskuuta 1965.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Walter HALLSTEIN

(1) EYVL N:o 30, 20.4.1962, s. 945/62

(2) EYVL N:o 126, 17.8.1963, s. 2253/63

(3) EYVL N:o 121, 5.7.1965, s. 2077/65