<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><JUDGMENT xmlns:fmx="http://opoce" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.58-20161101.xd"><BIB.JUDGMENT><REF.CASE FILE="n.a."><NO.CASE>C-242/18</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62018CJ0242</NO.CELEX><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:558">EU:C:2019:558</NO.ECLI><NO.SEQ>0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>1</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>17</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>17</PAGE.TOTAL><AUTHOR>CJ</AUTHOR></BIB.JUDGMENT><CURR.TITLE><PAGE.HEADER><P><HT TYPE="SC">Tuomio <DATE ISO="20190703">3.7.2019</DATE> – Asia C‑242/18</HT></P><P><HT TYPE="SC">UniCredit Leasing</HT></P></PAGE.HEADER></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Unionin tuomioistuimen tuomio</HT> (ensimmäinen jaosto)</P><P><DATE ISO="20190703">3 päivänä heinäkuuta 2019</DATE><NOTE NUMBERING="STAR" TYPE="FOOTNOTE" NOTE.ID="E0001"><P>Oikeudenkäyntikieli: bulgaria.</P></NOTE></P></TI></TITLE><INTERMEDIATE><INDEX IDX.CLOSE="" SEPARATOR=" – " IDX.OPEN=""><KEYWORD>Ennakkoratkaisupyyntö</KEYWORD><KEYWORD>Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä</KEYWORD><KEYWORD>Veron peruste</KEYWORD><KEYWORD>Alentaminen</KEYWORD><KEYWORD>Verotuksen neutraalisuuden periaate</KEYWORD><KEYWORD>Leasingmaksujen laiminlyömisen vuoksi purettu leasingsopimus</KEYWORD><KEYWORD>Veronoikaisupäätös</KEYWORD><KEYWORD>Soveltamisala</KEYWORD><KEYWORD>Verolliset liiketoimet</KEYWORD><KEYWORD>Tavaroiden luovutus vastiketta vastaan</KEYWORD><KEYWORD>Sopimuksen purkamiseen perustuvan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0001" ID="QS0001"/>korvauksen<QUOT.END REF.START="QS0001" CODE="201D" ID="QE0001"/> maksaminen sopimusajan päättymiseen saakka</KEYWORD><KEYWORD>Unionin tuomioistuimen toimivalta</KEYWORD></INDEX></INTERMEDIATE><JUDGMENT.INIT><P>Asiassa C‑242/18,</P><P>jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Varhoven administrativen sad (ylin hallintotuomioistuin, Bulgaria) on esittänyt <DATE ISO="20180326">26.3.2018</DATE> tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen <DATE ISO="20180405">5.4.2018</DATE>, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa</P></JUDGMENT.INIT><PARTIES><PLAINTIFS><P><HT TYPE="BOLD"><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0002" ID="QS0002"/>UniCredit Leasing<QUOT.END REF.START="QS0002" CODE="201D" ID="QE0002"/> EAD</HT></P></PLAINTIFS><AGAINST>vastaan</AGAINST><DEFENDANTS><P><HT TYPE="BOLD">Direktor na Direktsia <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0003" ID="QS0003"/>Obzhalvane i danachno-osiguritelna praktika<QUOT.END REF.START="QS0003" CODE="201D" ID="QE0003"/> – Sofia pri Tsentralno upravlenie na Natsionalnata agentsia za prihodite (NAP),</HT></P></DEFENDANTS></PARTIES><PREAMBLE><PREAMBLE.INIT><P>UNIONIN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),</P><P>toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J.-C. Bonichot (esittelevä tuomari) sekä tuomarit C. Toader, A. Rosas, L. Bay Larsen ja M. Safjan,</P><P>julkisasiamies: N. Wahl,</P><P>kirjaaja: A. Calot Escobar,</P></PREAMBLE.INIT><GR.VISA><VISA>ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,</VISA></GR.VISA><GR.CONSID><CONSID><P>ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet</P><LIST TYPE="NDASH"><ITEM><P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0004" ID="QS0004"/>UniCredit Leasing<QUOT.END REF.START="QS0004" CODE="201D" ID="QE0004"/> EAD, edustajinaan I. Dimitrova ja M. Raykov, advokati,</P></ITEM><ITEM><P>Direktor na Direktsia <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0005" ID="QS0005"/>Obzhalvane i danachno-osiguritelna praktika<QUOT.END REF.START="QS0005" CODE="201D" ID="QE0005"/> – Sofia pri Tsentralno upravlenie na Natsionalnata agentsia za prihodite (NAP), asiamiehenään N. Kalistratov,</P></ITEM><ITEM><P>Bulgarian hallitus, asiamiehinään E. Petranova ja T. Mitova,</P></ITEM><ITEM><P>Euroopan komissio, asiamiehinään R. Lyal, Y. Marinova ja P. Mihaylova,</P></ITEM></LIST></CONSID></GR.CONSID><?PAGE NO="2"?><GR.VISA><VISA>päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,</VISA></GR.VISA><PREAMBLE.FINAL>on antanut seuraavan</PREAMBLE.FINAL></PREAMBLE><CONTENTS.JUDGMENT><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">tuomion</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0001"><NO.P>1</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisupyyntö koskee yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä <DATE ISO="20061128">28.11.2006</DATE> annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="347" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2006">EUVL 2006, L 347, s. 1</REF.DOC.OJ>; jäljempänä arvonlisäverodirektiivi) 90 artiklan tulkintaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0002"><NO.P>2</NO.P><TXT>Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa ovat vastakkain <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0006" ID="QS0006"/>UniCredit Leasing<QUOT.END REF.START="QS0006" CODE="201D" ID="QE0006"/> EAD (jäljempänä Unicredit) ja Direktor na Direktsia <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0007" ID="QS0007"/>Obzhlavane i danachno-osiguritelna praktika<QUOT.END REF.START="QS0007" CODE="201D" ID="QE0007"/> – Sofia pri Tsentralno upravlenie na Natsionalnata agentsia za prihodite (NAP) (kansallisen keskusverohallinnon Sofian yksikön valitusasioiden ja verotus- ja sosiaaliturvamenettelyjen osaston johtaja, Bulgaria) (jäljempänä Direktor) ja joka koskee sitä, että viimeksi mainittu epäsi ensin mainitulta leasingsopimuksen mukaisiin mutta maksamatta jääneisiin leasingmaksuihin liittyvän arvonlisäveron määrän oikaisun.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Asiaa koskevat oikeussäännöt</HT></P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Unionin oikeus</HT></HT></P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Asiakirja Bulgarian tasavallan liittymisestä Euroopan unioniin</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0003"><NO.P>3</NO.P><TXT>Bulgarian tasavallan ja Romanian liittymisehdoista ja niiden sopimusten mukautuksista, joihin Euroopan unioni perustuu, tehdyn asiakirjan (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="157" PAGE.FIRST="203" DATE.PUB="2005">EUVL 2005, L 157, s. 203</REF.DOC.OJ>) 2 artiklassa määrätään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0008" ID="QS0008"/>Alkuperäisten sopimusten määräykset sekä toimielinten ja Euroopan keskuspankin ennen liittymistä antamien säädösten säännökset ja määräykset sitovat Bulgariaa ja Romaniaa liittymispäivästä alkaen, ja niitä sovelletaan näissä valtioissa kyseisissä sopimuksissa ja tässä asiakirjassa määrätyin edellytyksin.<QUOT.END REF.START="QS0008" CODE="201D" ID="QE0008"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Arvonlisäverodirektiivi</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0004"><NO.P>4</NO.P><TXT>Arvonlisäverodirektiivin 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0009" ID="QS0009"/>1. Arvonlisäveroa on suoritettava seuraavista liiketoimista:</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>verovelvollisen tässä ominaisuudessaan jäsenvaltion alueella suorittamasta vastikkeellisesta tavaroiden luovutuksesta<QUOT.END REF.START="QS0009" CODE="201D" ID="QE0009"/>.</TXT></NP></ITEM></LIST></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0005"><NO.P>5</NO.P><TXT>Kyseisen direktiivin 14 artiklassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="014.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0010" ID="QS0010"/>1.</NO.PARAG><ALINEA><QUOT.START CODE="2019" REF.END="QE0011" ID="QS0011"/>Tavaroiden luovutuksella<QUOT.END REF.START="QS0011" CODE="2019" ID="QE0011"/> tarkoitetaan aineellisen omaisuuden omistajalle kuuluvan määräämisvallan siirtoa.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="014.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA><P>Edellä 1 kohdassa tarkoitetun liiketoimen lisäksi tavaroiden luovutuksena pidetään seuraavia liiketoimia:</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>omaisuuden omistusoikeuden vastikkeellista siirtoa viranomaisen määräyksestä, sen nimissä tai suoraan lain nojalla;</TXT></NP></ITEM><?PAGE NO="3"?><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>tavaroiden luovutusta sellaisen tavaroista tehdyn määräaikaisen vuokrasopimuksen tai osamaksusopimuksen perusteella, johon sisältyy ehto omistusoikeuden siirtymisestä viimeistään viimeisen maksuerän maksamisen yhteydessä;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>c)</NO.P><TXT>tavaroiden siirtoa osto- tai myyntikomissiota koskevan sopimuksen perusteella.</TXT></NP></ITEM></LIST></ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="014.003"><NO.PARAG>3.</NO.PARAG><ALINEA>Jäsenvaltiot voivat pitää tiettyjen rakennuskohteiden luovutusta tavaroiden luovutuksena.<QUOT.END REF.START="QS0010" CODE="201D" ID="QE0010"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0006"><NO.P>6</NO.P><TXT>Mainitun direktiivin 63 artiklassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0012" ID="QS0012"/>Verotettava tapahtuma toteutuu ja verosaatava syntyy, kun tavara luovutetaan tai palvelu suoritetaan.<QUOT.END REF.START="QS0012" CODE="201D" ID="QE0012"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0007"><NO.P>7</NO.P><TXT>Saman direktiivin 73 artiklassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0013" ID="QS0013"/>Muiden kuin 74–77 artiklassa tarkoitettujen tavaroiden luovutusten tai palvelujen suoritusten osalta veron peruste käsittää kaiken sen, mikä muodostaa luovuttajan tai suorittajan näistä liiketoimista hankkijalta tai kolmannelta saaman tai saatavan vastikkeen, mukaan lukien näiden liiketoimien hintaan suoraan liittyvät tuet.<QUOT.END REF.START="QS0013" CODE="201D" ID="QE0013"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0008"><NO.P>8</NO.P><TXT>Arvonlisäverodirektiivin 90 artiklassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="090.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0014" ID="QS0014"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>Sopimuksen mitätöimisen, peruuttamisen tai purkamisen taikka kauppahinnan maksamisen täyden tai osittaisen laiminlyönnin tai liiketoimen suorittamisen jälkeen myönnettävän hinnanalennuksen johdosta veron perustetta on vastaavasti alennettava jäsenvaltioiden vahvistamin edellytyksin.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="090.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA>Jäsenvaltiot voivat olla soveltamatta 1 kohtaa, jos maksu laiminlyödään kokonaan tai osittain.<QUOT.END REF.START="QS0014" CODE="201D" ID="QE0014"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0009"><NO.P>9</NO.P><TXT>Mainitun direktiivin 273 artiklassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0015" ID="QS0015"/>Jäsenvaltiot voivat säätää muista arvonlisäveron kannon oikean toimittamisen varmistamiseksi ja petosten estämiseksi välttämättöminä pitämistään velvollisuuksista, ellei yhdenvertaisen kohtelun noudattamisesta verovelvollisten suorittamien jäsenvaltion sisäisten ja jäsenvaltioiden välisten liiketoimien välillä muuta johdu, ja jos nämä velvollisuudet eivät aiheuta rajanylitykseen liittyviä muodollisuuksia jäsenvaltioiden välisessä kaupassa.</ALINEA><ALINEA>Ensimmäisessä kohdassa säädettyä mahdollisuutta ei voida käyttää laskutusta koskevien lisävelvollisuuksien asettamiseen 3 luvussa vahvistettujen velvollisuuksien lisäksi.<QUOT.END REF.START="QS0015" CODE="201D" ID="QE0015"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Bulgarian oikeus</HT></HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0010"><NO.P>10</NO.P><TXT>Arvonlisäverosta annetun lain (Zakon za danak varhu dobavenata stoynost; DV nro 63, <DATE ISO="20060804">4.8.2006</DATE>, voimassa <DATE ISO="20070101">1.1.2007</DATE> alkaen; jäljempänä ZDDS) 6 §:ssä säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="006.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0016" ID="QS0016"/>(1)</NO.PARAG><ALINEA>Tässä laissa tarkoitettuna <QUOT.START CODE="2019" REF.END="QE0017" ID="QS0017"/>tavaroiden luovutuksena<QUOT.END REF.START="QS0017" CODE="2019" ID="QE0017"/> pidetään tavaraan liittyvän omistusoikeuden tai muun tavaraan liittyvän esineoikeuden siirtämistä.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="006.002"><NO.PARAG>(2)</NO.PARAG><ALINEA><P>Tässä laissa <QUOT.START CODE="2019" REF.END="QE0018" ID="QS0018"/>tavaroiden luovutuksena<QUOT.END REF.START="QS0018" CODE="2019" ID="QE0018"/> pidetään myös</P><P>– –</P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>3.</NO.P><TXT>(muutettuna vuoden 2013 DV:n numerossa 101, voimassa <DATE ISO="20140101">1.1.2014</DATE> alkaen) Tavaroiden tosiasiallista käyttöön antamista kyseisten tavaroiden omistusoikeuden nimenomaista siirtämistä koskevan leasingsopimuksen perusteella; tätä säännöstä sovelletaan, vaikka leasingsopimuksessa olisi sovittu<?PAGE NO="4"?> ainoastaan tavaroiden omistusoikeuden siirtymisen mahdollisuudesta ja vaikka mainittuun sopimukseen perustuvien leasingmaksujen yhteismäärä ilman 46 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuja korkoja olisi sama kuin tavaroiden tavanomainen hinta käyttöön antamisen ajankohtana – –<QUOT.END REF.START="QS0016" CODE="201D" ID="QE0016"/>.</TXT></NP></ITEM></LIST></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0011"><NO.P>11</NO.P><TXT>ZDDS:n 115 §:ssä säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="115.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0019" ID="QS0019"/>(1)</NO.PARAG><ALINEA>Jos liiketoimeen liittyvä veron peruste muuttuu tai toimitus, josta on laadittu lasku, peruutetaan, tavaran luovuttaja tai palvelun suorittaja on velvollinen tekemään kyseistä laskua koskevan ilmoituksen.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="115.002"><NO.PARAG>(2)</NO.PARAG><ALINEA>(muutettuna vuoden 2016 DV:n numerossa 97, voimassa <DATE ISO="20170101">1.1.2017</DATE> alkaen) Ilmoitus on tehtävä viiden päivän kuluessa 1 momentissa tarkoitetusta tapahtumasta, ja jos se koskee luovutusta, jonka osalta on annettu lasku, jossa ilmoitetaan ennakkomaksun maksamisen yhteydessä laskutettu arvonlisävero, viiden päivän kuluessa sovitun ennakkomaksun palauttamisesta, kuittaamisesta tai muusta vastikkeellisesta suorittamisesta palautetun, kuitatun tai muuten vastikkeellisesti suoritetun määrän osalta.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="115.003"><NO.PARAG>(3)</NO.PARAG><ALINEA>Jos veron perustetta korotetaan, on laadittava veloitusilmoitus, ja jos veron perustetta alennetaan tai jos liiketoimi peruutetaan, on laadittava hyvitysilmoitus.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="115.004"><NO.PARAG>(4)</NO.PARAG><ALINEA><P>Edellä 114 §:ssä tarkoitettujen olennaisten tietojen lisäksi laskua koskevassa ilmoituksessa on ehdottomasti täsmennettävä</P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1.</NO.P><TXT>laskun, jota ilmoitus koskee, numero ja päivämäärä</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT>ilmoituksen antamissyy</TXT></NP></ITEM></LIST></ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="115.005"><NO.PARAG>(5)</NO.PARAG><ALINEA>Ilmoitus on laadittava vähintään kahtena kappaleena, joista yksi on tarkoitettu luovuttajalle ja toinen vastaanottajalle.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="115.006"><NO.PARAG>(6)</NO.PARAG><ALINEA>Jos edellä 6 §:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitettu leasingsopimus mitätöidään tai puretaan, luovuttajan on annettava 6 §:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitetun luovutukseen liittyvän veron perusteen ja sopimuksen perusteella vielä maksamatta olevan määrän, ilman tämän lain mukaan maksettavaa arvonlisäveroa, välistä erotusta koskeva hyvitysilmoitus.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="115.007"><NO.PARAG>(7)</NO.PARAG><ALINEA>(uusi säännös, julkaistu vuoden 2012 DV:n numerossa 94, voimassa <DATE ISO="20130101">1.1.2013</DATE> alkaen) Laskua koskevan ilmoituksen ei tarvitse sisältää edellä 114 §:n 1 momentin 12, 14 ja 15 kohdassa tarkoitettuja olennaisia tietoja, paitsi jos se koskee liiketoimea, jonka suorittamispaikka on jäsenvaltiossa, yhteisön sisäistä liiketoimea tai tavaroiden etämyyntiä.<QUOT.END REF.START="QS0019" CODE="201D" ID="QE0019"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0012"><NO.P>12</NO.P><TXT>ZDDS:n 116 §:ssä säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="116.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0020" ID="QS0020"/>(1)</NO.PARAG><ALINEA>Laskujen ja niihin liittyvien ilmoitusten oikaiseminen tai lisäysten tekeminen ei ole sallittua. Virheellisesti laaditut tai oikaistut asiakirjat on mitätöitävä ja on laadittava uudet asiakirjat.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="116.002"><NO.PARAG>(2)</NO.PARAG><ALINEA>Virheellisesti laadittuina asiakirjoina pidetään myös sellaisia laskuja ja niihin liittyviä ilmoituksia, joissa ei mainita arvonlisäveroa, vaikka se olisi pitänyt mainita.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="116.003"><NO.PARAG>(3)</NO.PARAG><ALINEA>Virheellisesti laadittuina asiakirjoina pidetään myös sellaisia laskuja ja niihin liittyviä ilmoituksia, joissa mainitaan arvonlisävero, vaikkei sitä olisi pitänyt mainita.</ALINEA></PARAG><?PAGE NO="5"?><PARAG IDENTIFIER="116.004"><NO.PARAG>(4)</NO.PARAG><ALINEA><P>Jos virheellisesti laaditut tai oikaistut asiakirjat on otettu huomioon luovuttajan tai vastaanottajan kirjanpidossa, niiden mitätöimiseksi on molempia osapuolia varten laadittava pöytäkirja, jossa mainitaan</P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1.</NO.P><TXT>mitätöimisen syy</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT>mitätöidyn asiakirjan numero ja päivämäärä</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>3.</NO.P><TXT>annetun uuden asiakirjan numero ja päivämäärä</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>4.</NO.P><TXT>pöytäkirjan osapuolten puolesta laatineiden henkilöiden allekirjoitus.</TXT></NP></ITEM></LIST></ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="116.005"><NO.PARAG>(5)</NO.PARAG><ALINEA>Asiakirjan antajan on säilytettävä kaikki mitätöityjen asiakirjojen kappaleet, ja ne kirjataan luovuttajan ja vastaanottajan kirjanpitoon lain täytäntöönpanosta annetun asetuksen mukaisesti.<QUOT.END REF.START="QS0020" CODE="201D" ID="QE0020"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0013"><NO.P>13</NO.P><TXT>ZDDS:n siirtymä- ja loppusäännösten 9 §:ssä säädetään seuraavaa:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0021" ID="QS0021"/>(1) Jos tavarat on leasingsopimuksen perusteella annettu tosiasiallisesti käyttöön ennen tämän lain voimaantuloa, kaikkia kyseisen sopimuksen täyttämiseksi [ZDDS:n] voimaantulon jälkeen maksettavia maksuja (leasingvastikkeen kuukausimaksut) pidetään yksittäisinä liiketoimina, joita koskeva verosaatava syntyy maksamispäivänä tai erääntymispäivänä, jos se on aikaisempi.</P><P>(2) Edellä olevaa 1 momenttia sovelletaan vain, jos verovelvollinen (luovuttaja) toimittaa kuukauden kuluessa [ZDDS:n] voimaantulosta sille kansallisen verohallinnon alueyksikölle, johon se on rekisteröity, luettelon, jossa on oltava seuraavat pakolliset tiedot:</P><P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1.</NO.P><TXT>edellä 1 momentissa tarkoitettujen sopimusten mukainen vastaanottaja</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT>kaikkiin sopimuksiin perustuvien maksamatta jääneiden kuukausimaksujen, joiden osalta on annettu veroasiakirja, lukumäärä ja määrä</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>3.</NO.P><TXT>kaikkiin sopimuksiin perustuvien kuukausimaksujen, joiden osalta edellä 1 §:ssä tarkoitettu verotettava tapahtuma on toteutunut tämän lain voimaantulon jälkeen, lukumäärä ja määrä.</TXT></NP></ITEM></LIST></P><P>(3) Niiden sopimusten osalta, jotka eivät sisälly 2 momentin mukaisesti toimitettuun luetteloon, katsotaan, että verovelvollinen suorittaa [ZDDS:n] voimaantuloajankohtana 6 §:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitetun liiketoimen, jonka veron peruste vastaa [ZDDS:n] voimaantulon jälkeen erääntyvien kuukausimaksujen yhteismäärää ilman niihin liittyvää arvonlisäveroa.<QUOT.END REF.START="QS0021" CODE="201D" ID="QE0021"/></P></QUOT.S></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0014"><NO.P>14</NO.P><TXT>Verotus- ja sosiaaliturvamenettelystä annetun lain (Danachno-osiguritelnia protsesualen kodeks; DV nro 105, <DATE ISO="20051229">29.12.2005</DATE>, voimassa <DATE ISO="20060101">1.1.2006</DATE> alkaen; jäljempänä DOPK) 128 §:ssä säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="128.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0022" ID="QS0022"/>(1)</NO.PARAG><ALINEA>Maksunsaajaviranomaisten on kuitattava kantamiensa mutta aiheettomasti maksettujen tai saatujen verojen, pakollisten sosiaaliturvamaksujen, sakkojen ja taloudellisten seuraamusten määrät sekä määrät, jotka kansalliset veroviranomaiset palauttavat vero- tai sosiaaliturvalainsäädännön nojalla, kansallisten maksunsaajaviranomaisten kantamista mutta takaisinmaksettavista julkisista veloista. Kuittaus voidaan tehdä vanhentuneesta velasta, jos velallisen saatava on erääntynyt maksettavaksi ennen hänen velkansa vanhentumista. – –<QUOT.END REF.START="QS0022" CODE="201D" ID="QE0022"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><?PAGE NO="6"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0015"><NO.P>15</NO.P><TXT>DOPK:n 129 §:ssä säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="129.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0023" ID="QS0023"/>(1)</NO.PARAG><ALINEA>Kuittaus tai palautus voidaan suorittaa maksunsaajaviranomaisen aloitteesta tai asianomaisen henkilön kirjallisen hakemuksen perusteella. Kuittaamista tai palauttamista koskeva hakemus tutkitaan, jos se on esitetty viiden vuoden kuluessa palauttamisperusteen syntymisvuotta seuraavan vuoden tammikuun 1. päivästä, ellei laissa toisin säädetä.</ALINEA><ALINEA>– –</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="129.003"><NO.PARAG>(3)</NO.PARAG><ALINEA>(täydennetty vuoden 2007 DV:n numerossa 108) Kuittausta tai palauttamista koskeva päätös on tehtävä 30 päivän kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta, ellei ennen kyseisen määräajan päättymistä ole määrätty tarkastuksesta. Myös kuittaamisen tai palauttamisen tapauksessa – vaikka ensimmäisessä virkkeessä mainittuun päätökseen olisi haettu muutosta – veroihin ja pakollisiin sosiaaliturvamaksuihin liittyvät velat voivat olla tarkastuksen kohteena. Jos päätökseen on haettu muutosta tuomioistuimessa, oikaisupäätös voidaan tehdä siihen saakka, kunnes tuomioistuimen ratkaisu tulee voimaan. – –</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="129.007"><NO.PARAG>(7)</NO.PARAG><ALINEA>Kuittaus- ja palautuspäätöksiin voidaan hakea muutosta oikaisupäätöstä koskevan muutoksenhakumenettelyn mukaisesti.<QUOT.END REF.START="QS0023" CODE="201D" ID="QE0023"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0016"><NO.P>16</NO.P><TXT>DOPK:n 133 §:ssä säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="133.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0024" ID="QS0024"/>(1)</NO.PARAG><ALINEA>Oikaisupäätöksessä, joka on tullut voimaan ja johon ei ole haettu muutosta tuomioistuimessa, todettua veroihin tai pakollisiin sosiaaliturvamaksuihin perustuva velkaa voidaan muuttaa maksunsaajaviranomaisen aloitteesta tai tarkastetun henkilön pyynnöstä.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="133.002"><NO.PARAG>(2)</NO.PARAG><ALINEA><P>Velkaa on muutettava, jos</P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1.</NO.P><TXT>käy ilmi uusia seikkoja tai kirjallisia todisteita, jotka ovat olennaisia veroihin tai pakollisiin sosiaaliturvamaksuihin perustuvien velkojen toteamiseksi ja joista henkilö tai oikaisupäätöksen tehnyt viranomainen ei voinut tietää ennen</TXT><P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>oikaisupäätöksen tekemistä, jos päätökseen ei ole haettu muutosta</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>oikaisupäätöksen voimaantuloa, jos päätökseen on haettu muutosta</TXT></NP></ITEM></LIST></P></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT>tuomioistuin, jonka tutkittavaksi asia on asianmukaisesti saatettu, toteaa, että kolmannen antamat kirjalliset selitykset, asiantuntijalausunnot tai kirjalliset lausunnot, joiden perusteella veroihin tai pakollisiin sosiaaliturvamaksuihin perustuva velka on todettu, ovat virheellisiä tai jos päätöksen adressaatti, sen edustaja tai veroihin tai pakollisiin sosiaaliturvamaksuihin perustuvan velan toteamiseen osallistunut tai oikaisupäätöksestä tehdyn oikaisuvaatimuksen tutkinut maksunsaajaviranomainen on syyllistynyt rikosoikeudellisesti rangaistavaan tekoon</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>3.</NO.P><TXT>velan toteaminen perustuu tuomioistuimessa asianmukaisesti virheelliseksi, virheellistä tietoa sisältäväksi tai väärennetyksi todettuun asiakirjaan</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>4.</NO.P><TXT>velan toteaminen perustuu myöhemmin kumottuun tuomioistuinratkaisuun tai muun valtion viranomaisen toimeen</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>5.</NO.P><TXT>on annettu muu toisensisältöinen oikaisupäätös, joka on tullut voimaan ja joka koskee samoja velkoja, samaa ajanjaksoa ja samaa verovelvollista. – –<QUOT.END REF.START="QS0024" CODE="201D" ID="QE0024"/></TXT></NP></ITEM></LIST></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><?PAGE NO="7"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0017"><NO.P>17</NO.P><TXT>DOPK:n 134 §:ssä säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="134.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0025" ID="QS0025"/>(1)</NO.PARAG><ALINEA>(täydennetty vuoden 2015 DV:n numerossa 94, voimassa <DATE ISO="20160101">1.1.2016</DATE> alkaen) Maksunsaajaviranomaisen, joka toteaa edellä 133 §:n 2 momentissa tarkoitetun muuttamisperusteen, on ilmoitettava peruste ja sitä koskevat perustelut alueyksikölle. Alueyksikkö voi muuttamisperusteen arvioimisen jälkeen hyväksyä jo määritetyn veroihin tai pakollisiin sosiaaliturvamaksuihin perustuvan velan tai antaa tehtäväksi muuttamisen mahdollistavan tarkastuksen.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="134.002"><NO.PARAG>(2)</NO.PARAG><ALINEA>Henkilö, jota asia koskee, voi jättää kirjallisen hakemuksen alueyksikölle ja liittää siihen selvitysaineiston, johon hän vetoaa.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="134.003"><NO.PARAG>(3)</NO.PARAG><ALINEA>Muuttaminen on sallittua, jos päätös tarkastuksen määräämisestä annetaan tai muuttamishakemus jätetään kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun muuttamisperusteesta saadaan tieto, ja ennen 109 §:ssä säädetyn määräajan päättymistä.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="134.004"><NO.PARAG>(4)</NO.PARAG><ALINEA>Alueyksikkö määrää edellä 2 momentissa tarkoitetun hakemuksen jättämistä seuraavien 30 päivän kuluessa tehtävällä perustellulla päätöksellä tarkastuksen aloittamisesta tai sen epäämisestä. Epäämispäätöksestä lähetetään jäljennös hakemuksen jättäneelle henkilölle seitsemässä päivässä sen tekemisestä ja viimeistään 14 päivässä tämän momentin ensimmäisessä virkkeessä mainitun määräajan päättymisestä.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="134.005"><NO.PARAG>(5)</NO.PARAG><ALINEA>(muutettu vuoden 2006 DV:n numerossa 30, voimassa <DATE ISO="20070301">1.3.2007</DATE> alkaen) Henkilö, jota asia koskee, voi hakea epäämispäätökseen muutosta 14 päivän kuluessa päätöksen vastaanottamisesta ja implisiittiseen epäämispäätökseen 30 päivän kuluessa vastaamisen määräajan päättymisestä valittamalla siihen hallintotuomioistuimeen, jolla on toimivalta tutkia oikaisupäätöksestä tehtävä valitus. Valitus tehdään alueyksikön johtajan välityksellä. Tuomioistuin ratkaisee valituksen määräyksellä, johon ei voida hakea muutosta.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="134.006"><NO.PARAG>(6)</NO.PARAG><ALINEA>Jos todetaan, että veroihin tai pakollisiin sosiaaliturvamaksuihin perustuvan velan määrä on vahvistettu liian suureksi tai pieneksi, annetaan erotusta koskeva oikaisupäätös. Jos peritty määrä on liian suuri, se kuitataan tai palautetaan oikaisupäätöksellä.<QUOT.END REF.START="QS0025" CODE="201D" ID="QE0025"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0018"><NO.P>18</NO.P><TXT>Velvoitteista ja sopimuksista annetun lain (Zakon za zadalzheniata i dogovorite, jäljempänä ZZD) 87 §:ssä säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="087.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0026" ID="QS0026"/>(1)</NO.PARAG><ALINEA>Jos vastavuoroisen sopimuksen velallinen ei itsestään johtuvasta syystä täytä velvoitteitaan, velkoja voi purkaa sopimuksen, jos se on kehottanut velallista täyttämään ne asianmukaisessa määräajassa ja ilmoittanut, että määräajan päätyttyä sopimusta pidetään purettuna. Kehotus on annettava kirjallisesti, jos sopimus on tehty kirjallisesti. – –<QUOT.END REF.START="QS0026" CODE="201D" ID="QE0026"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0019"><NO.P>19</NO.P><TXT>ZZD:n 88 §:ssä säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="088.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0027" ID="QS0027"/>(1)</NO.PARAG><ALINEA>Purkamisella on taannehtiva vaikutus, lukuun ottamatta sopimuksia, joiden täyttäminen suoritetaan toistuvasti tai säännöllisesti. Velkojalla on oikeus korvaukseen sopimuksen täyttämisen laiminlyömisestä aiheutuvista vahingoista. – –<QUOT.END REF.START="QS0027" CODE="201D" ID="QE0027"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0020"><NO.P>20</NO.P><TXT>Yhtiö nimeltä <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0028" ID="QS0028"/>BA Kreditanstalt Bulus<QUOT.END REF.START="QS0028" CODE="201D" ID="QE0028"/> EOOD (jäljempänä Bulus tai leasinginantaja), jonka oikeudet ovat siirtyneet Unicreditille, teki <DATE ISO="20060206">6.2.2006</DATE> <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0029" ID="QS0029"/>Vizatel<QUOT.END REF.START="QS0029" CODE="201D" ID="QE0029"/> OOD:n (jäljempänä leasinginottaja) kanssa leasingsopimuksen, johon liittyi osto-oikeus ja jonka nojalla leasinginantaja sitoutui ostamaan leasinginottajan yksilöimän kiinteistön, rakentamaan sille rakennuksen ja antamaan kokonaisuuden leasinginottajan käyttöön.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="8"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0021"><NO.P>21</NO.P><TXT>Sopimus tehtiin 11 vuodeksi, ja se tuli voimaan sopimuksen kohteen aineellista hallinnan luovuttamista seuraavan kuukauden alussa kuukausittaista leasingmaksua vastaan. Siinä määrättiin, että leasinginantaja voi purkaa sopimuksen ennenaikaisesti, jos leasinginottaja jättää maksamatta vähintään kolme leasingmaksuerää, ja vaatia korvausta, jonka määrä vastaa maksamatta olevien leasingmaksujen yhteismäärää koko leasingajalta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0022"><NO.P>22</NO.P><TXT>Sopimuksen kohteen hallinta luovutettiin <DATE ISO="20061205">5.12.2006</DATE> leasinginottajalle, ja leasinginantaja antoi <DATE ISO="20061228">28.12.2006</DATE> arvonlisäveron sisältävän laskun ensimmäisestä leasingmaksusta. Bulgarian verohallinto totesi <DATE ISO="20080214">14.2.2008</DATE> tekemällään veronoikaisupäätöksellä Bulusin arvonlisäverovelan, joka laskettiin siten, että veron perusteena käytettiin koko sopimusajan leasingmaksujen yhteismäärää, ja vähensi velan tämän jälkeen Bulusilla veroviranomaiselta olevasta verosaatavasta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0023"><NO.P>23</NO.P><TXT>Leasinginantaja jatkoi arvonlisäveron sisältävien laskujen antamista <DATE ISO="20101029">29.10.2010</DATE> saakka ja vielä <DATE ISO="20110804">4.8.2011</DATE> ja <DATE ISO="20120831">31.8.2012</DATE> välisenä aikana, vaikka leasinginottaja oli lakannut maksamasta leasingmaksuja huhtikuusta 2009 lähtien. Koska leasinginottaja oli laiminlyönyt velvoitteensa, Bulus purki leasingsopimuksen yksipuolisesti <DATE ISO="20150606">6.6.2015</DATE> alkavin vaikutuksin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0024"><NO.P>24</NO.P><TXT>Tässä tilanteessa Bulus vaati Bulgarian veroviranomaisia palauttamaan <DATE ISO="20080214">14.2.2008</DATE> päivätyssä veronoikaisupäätöksessä lasketun arvonlisäveron. Sen vaatimus kuitenkin hylättiin toimivaltaisen maksunsaajaviranomaisen päätöksellä, jonka Direktor vahvisti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0025"><NO.P>25</NO.P><TXT>Bulus nosti Administrativen sad Sofiassa (Sofian hallintotuomioistuin, Bulgaria) kyseisestä päätöksestä kanteen, jonka kyseinen tuomioistuin hylkäsi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0026"><NO.P>26</NO.P><TXT>Unicredit, jolle Bulusin oikeudet olivat siirtyneet, on valittanut kyseisestä tuomiosta Varhoven administrativen sadiin (ylin hallintotuomioistuin, Bulgaria). Se väittää muun muassa, että Administrativen sad Sofia sovelsi virheellisesti arvonlisäverodirektiivin 90 artiklassa taattua oikeutta arvonlisäveron perusteen alentamiseen siinä tapauksessa, että sopimus puretaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0027"><NO.P>27</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että oikeutta arvonlisäveron perusteen, joka on määritetty voimaan tulleella veronoikaisupäätöksellä eikä laskussa, korjaamiseen ei voida soveltaa, koska kyse on hallintotoimesta, jolla verovelka todetaan. Lisäksi se esittää, että vaikka katsottaisiin, että oikeutta korjaamiseen voidaan soveltaa, on tehtävä ero yhtäältä sen ajanjakson, jona leasinginottaja on maksanut leasingmaksut ja jonka osalta arvonlisäveron perusteen oikaiseminen ei ole tarpeen, ja toisaalta sen ajanjakson, jona leasinginottaja ei enää maksanut leasingmaksuja maksamisen osittaiseen laiminlyöntiin perustuneeseen sopimuksen purkamiseen saakka ja jonka osalta ennen sopimuksen tekemistä vallinneen tilanteen palauttaminen on kansallisen oikeuden mukaan mahdotonta. Vaikka katsottaisiin, että kyseessä on maksujen osittainen laiminlyönti eikä arvonlisäverodirektiivin 90 artiklassa tarkoitettu sopimuksen purkaminen, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa, ettei Bulgarian oikeuden säännöksissä säädetä siitä, miten veronoikaisupäätöksellä määritettyä veron perustetta alennetaan maksujen osittaisen tai täyden laiminlyönnin tapauksessa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0028"><NO.P>28</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii vielä arvonlisäveron perusteen oikaisemista sopimuksen purkamisen ja sen ehtojenmukaisen päättymisen väliseltä ajanjaksolta, koska ei ole osoitettu yhtäältä, että sopimuksen kohde olisi palautettu leasinginottajalle ennen sopimusajan päättymistä, ja toisaalta, että leasinginottajan velat olisi lopullisesti maksettu, kun otetaan huomioon kyseisen sopimuksen ehto, jonka mukaan leasinginantajalle maksetaan korvaus siinä tapauksessa, että sopimus puretaan sen täyttämisen laiminlyönnin vuoksi.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="9"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0029"><NO.P>29</NO.P><TXT>Tässä tilanteessa Varhoven administrativen sad on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><LIST TYPE="OTHER"><ITEM><NP><NO.P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0030" ID="QS0030"/>1)</NO.P><TXT>Edellyttääkö [arvonlisäverodirektiivin] 90 artiklan 1 kohdassa säädetty, että leasingsopimuksen purkamisen yhteydessä veron perustetta alennetaan ja arvonlisäveroa palautetaan, kun arvonlisävero on määrätty suoritettavaksi sellaisella lainvoimaisella veronoikaisupäätöksellä, jossa veron perusteena käytettiin kuukausittaisten leasingmaksujen yhteismäärää koko sopimuksen voimassaoloajalta?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: kun leasingsopimus on purettu leasingmaksujen osittaisen laiminlyönnin perusteella, mihin [arvonlisäverodirektiivin] 90 artiklan 1 kohdassa mainituista tilanteista leasinginantaja voi vedota jäsenvaltiota vastaan, jotta arvonlisäveron perustetta alennetaan niiden leasingmaksujen määrällä, jotka velallinen on ollut velvollinen maksamaan mutta joita ei ole maksettu maksujen keskeyttämisen ja sopimuksen purkamisajankohdan väliseltä ajalta, kun purkamisella ei ole taannehtivaa vaikutusta ja tämä on vahvistettu sopimusehdolla?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>3)</NO.P><TXT>Onko arvonlisäverodirektiivin 90 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että nyt käsiteltävänä olevan kaltaiseen tilanteeseen sovelletaan poikkeusta arvonlisäverodirektiivin 90 artiklan 1 kohdassa säädetystä?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>4)</NO.P><TXT>Onko arvonlisäverodirektiivin 90 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että kyseisessä säännöksessä käytetyn peruuttamisen käsitteen alaan kuuluu sellainen leasingsopimukseen liittyvä tilanne, jossa leasinginantaja ei voi enää vaatia leasinginottajaa maksamaan leasingmaksuja, koska se on purkanut leasingsopimuksen, jossa ei määrätä osto-oikeudesta, leasinginottajan sopimusvelvoitteiden laiminlyönnin perusteella, kun sopimuksen mukaan leasinginantajalla on kuitenkin oikeus saada korvaus, joka vastaa suuruudeltaan niiden maksamatta olevien leasingmaksujen yhteismäärää, jotka erääntyvät leasingajan loppuun mennessä?<QUOT.END REF.START="QS0030" CODE="201D" ID="QE0030"/></TXT></NP></ITEM></LIST></QUOT.S></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Unionin tuomioistuimen toimivalta</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0030"><NO.P>30</NO.P><TXT>Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin tuomioistuimen toimivaltaan kuuluu unionin oikeuden tulkitseminen ainoastaan siltä osin kuin kyse on tämän soveltamisesta uudessa jäsenvaltiossa sen Euroopan unioniin liittymisen jälkeen (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20110915">15.9.2011</DATE>, <NAME.CASE>Słaby ym.</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑180/10 ja C‑181/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2011:589">EU:C:2011:589</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0027">27</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20181121">21.11.2018</DATE>, <NAME.CASE>Vădan</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑664/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:933">EU:C:2018:933</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0034">34</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0031"><NO.P>31</NO.P><TXT>Tästä seuraa muun muassa, ettei unionin tuomioistuimella ole toimivaltaa tulkita unionin arvonlisäverodirektiivejä silloin, kun pääasiassa kyseessä olevien verojen kantamisen ajankohta edeltää kyseisen jäsenvaltion liittymistä unioniin (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180627">27.6.2018</DATE>, <NAME.CASE>Varna Holideis</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑364/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:500">EU:C:2018:500</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0018">18</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0032"><NO.P>32</NO.P><TXT>Sen sijaan unionin tuomioistuimella on toimivalta tulkita unionin oikeutta, jos pääasian tosiseikat ovat osittain jäsenvaltion Euroopan unioniin liittymisen jälkeisiä (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20100415">15.4.2010</DATE>, <NAME.CASE>CIBA</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑96/08</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2010:185">EU:C:2010:185</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0015">15</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) tai jos ne perustuvat ennen jäsenvaltion Euroopan unioniin liittymistä tehtyyn sopimukseen ja jos kyseinen tilanne tuottaa edelleen vaikutuksia kyseisen ajankohdan jälkeen (ks. analogisesti konsessiosopimuksen osalta tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20161215">15.12.2016</DATE>, <NAME.CASE>Nemec</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑256/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:954">EU:C:2016:954</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0022">22</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0023">23</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja sopimuksella perustettavan käyttö- ja tuotto-oikeuden osalta tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180306">6.3.2018</DATE>, <NAME.CASE>SEGRO ja Horváth</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑52/16 ja C‑113/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:157">EU:C:2018:157</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0038">38</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0040">40</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0033"><NO.P>33</NO.P><TXT>Nyt käsiteltävässä asiassa leasingsopimus tehtiin helmikuussa 2006, ja arvonlisävero erääntyi maksettavaksi siitä lähtien, kun sopimuksen kohteen hallinta luovutettiin joulukuussa 2006. Niinpä pääasian tosiseikat ja verojen kantamisen ajankohta edeltävät Bulgarian tasavallan liittymistä Euroopan unioniin <DATE ISO="20070101">1.1.2007</DATE>.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="10"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0034"><NO.P>34</NO.P><TXT>Kyse oli kuitenkin sopimuksesta, jonka täyttäminen oli jatkuvaa ja jossa leasinginottaja velvoitettiin maksamaan arvonlisäverollisia leasingmaksuja 11 vuoden ajan <DATE ISO="20061228">28.12.2006</DATE> lähtien. Niinpä kyseiseen sopimukseen perustuva tilanne tuotti edelleen vaikutuksia sen jälkeen, kun Bulgarian tasavalta oli liittynyt unioniin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0035"><NO.P>35</NO.P><TXT>Kun otetaan huomioon kyseisen sopimuksen ominaispiirteet ja sen oikeusvaikutusten jatkuminen kyseisen jäsenvaltion unioniin liittymisen jälkeen, unionin tuomioistuimella on näin toimivalta tutkia sopimuksen täyttämisen veroseuraamuksia koskevat ennakkoratkaisukysymykset.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu</HT></P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Ensimmäinen kysymys</HT></HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0036"><NO.P>36</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään olennaisilta osin sitä, onko arvonlisäverodirektiivin 90 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että siinä sallitaan leasingsopimuksen purkamistapauksessa arvonlisäveron perusteen, joka laskettiin veronoikaisupäätöksessä kiinteämääräisenä koko sopimusajan leasingmaksujen yhteismäärän perusteella, alentaminen, vaikka kyseinen veronoikaisupäätös oli tullut voimaan ja on näin ollen lainvoimainen hallintotoimi, jolla verovelka todetaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0037"><NO.P>37</NO.P><TXT>Tässä yhteydessä on muistutettava, että arvonlisäverodirektiivin 90 artiklan 1 kohdalla, joka koskee sopimuksen mitätöimistä, peruuttamista tai purkamista taikka kauppahinnan maksamisen täyttä tai osittaista laiminlyöntiä tai liiketoimen suorittamisen jälkeen myönnettävää hinnanalennusta, velvoitetaan jäsenvaltiot alentamaan veron perustetta ja siten myös verovelvollisen maksettavaksi tulevan arvonlisäveron määrää aina, kun verovelvollinen ei liiketoimen toteuttamisen jälkeen saa lainkaan vastiketta tai osaa siitä. Tämä säännös on ilmaus arvonlisäverodirektiivin perusperiaatteesta, jonka mukaan veron peruste on todella saatu vastike ja josta väistämättä seuraa, että veroviranomaiset eivät voi kantaa arvonlisäveroa enempää kuin verovelvollinen oli sitä saanut (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20181206">6.12.2018</DATE>, <NAME.CASE>Tratave</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑672/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:989">EU:C:2018:989</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0029">29</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0038"><NO.P>38</NO.P><TXT>On muistutettava myös, että vaikka jäsenvaltiot voivat arvonlisäverodirektiivin 273 artiklan nojalla säätää arvonlisäveron kannon oikean toimittamisen varmistamiseksi ja petosten estämiseksi välttämättöminä pitämistään velvollisuuksista, tällaisilla toimenpiteillä voidaan lähtökohtaisesti olla noudattamatta arvonlisäveron perustetta koskevia sääntöjä ainoastaan siltä osin kuin se on tämän erityisen tavoitteen saavuttamiseksi ehdottoman välttämätöntä. Niillä on nimittäin haitattava mahdollisimman vähän arvonlisäverodirektiivin tavoitteiden ja periaatteiden toteutumista, eikä niitä näin ollen voida soveltaa siten, että niillä vaarannettaisiin arvonlisäveron neutraalisuus (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20181206">6.12.2018</DATE>, <NAME.CASE>Tratave</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑672/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:989">EU:C:2018:989</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0031">31</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0033">33</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0039"><NO.P>39</NO.P><TXT>Näin ollen on tärkeää, että ne muodollisuudet, jotka verovelvollisen on täytettävä saadakseen veroviranomaisissa oikeuden arvonlisäveron perusteen alentamiseen, on näin ollen rajoitettava niihin, joiden avulla voidaan osoittaa, että liiketoimen toteuttamisen jälkeen vastike on lopullisesti jäänyt osittain tai kokonaan saamatta. Kansallisten tuomioistuinten on tältä osin tarkistettava, että kyseessä olevan jäsenvaltion edellyttämät muodollisuudet ovat tällaisia (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20181206">6.12.2018</DATE>, <NAME.CASE>Tratave</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑672/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:989">EU:C:2018:989</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0034">34</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0040"><NO.P>40</NO.P><TXT>Pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen veronoikaisupäätöksen tekeminen ei kuitenkaan ole muodollisuus, jolla pyrittäisiin arvonlisäverodirektiivin 273 artiklassa tarkoitetulla tavalla varmistamaan arvonlisäveron oikea kantaminen ja estämään petokset.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="11"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0041"><NO.P>41</NO.P><TXT>Niinpä pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen veronoikaisupäätöksen tekemisellä ei voida itsessään perustella sitä, ettei verovelvollinen voi tämän jälkeen vedota oikeuteensa arvonlisäveron perusteen alentamiseen siinä tapauksessa, että sopimus puretaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0042"><NO.P>42</NO.P><TXT>Kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa, tämä pätee edellä mainittujen periaatteiden vuoksi silloinkin, kun veronoikaisupäätös on kansallisten säännösten mukaan muuttunut lainvoimaiseksi eli kun siihen ei voida enää hakea muutosta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0043"><NO.P>43</NO.P><TXT>Tästä seuraa, että ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että arvonlisäverodirektiivin 90 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että siinä sallitaan leasingsopimuksen purkamistapauksessa arvonlisäveron perusteen, joka laskettiin veronoikaisupäätöksessä kiinteämääräisenä koko sopimusajan leasingmaksujen yhteismäärän perusteella, alentaminen, vaikka kyseinen veronoikaisupäätös oli tullut voimaan ja on näin ollen lainvoimainen hallintotoimi, jolla verovelka todetaan kansallisen oikeuden mukaisesti.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Toinen, kolmas ja neljäs kysymys</HT></HT></P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Neljännen kysymyksen tutkittavaksi ottaminen</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0044"><NO.P>44</NO.P><TXT>Bulgarian hallituksen mukaan neljättä kysymystä ei voida ottaa tutkittavaksi. Sen mukaan yhtäältä sopimusehto, jossa määrätään korvauksesta siinä tapauksessa, että sopimus puretaan velvoitteiden laiminlyönnin vuoksi, on mitätön kansallisen oikeuden mukaisen yleisen järjestyksen vastaisena. Toisaalta kyseinen kysymys koskee leasingsopimusta, johon ei liity osto-oikeutta, vaikka pääasiassa kyseessä oleva sopimus nimenomaan käsittää osto-oikeuden.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0045"><NO.P>45</NO.P><TXT>Tästä on huomautettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 267 artiklassa käyttöön otetussa unionin tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten välisessä yhteistyössä yksinomaan kansallisen tuomioistuimen, jossa asia on vireillä ja joka vastaa annettavasta ratkaisusta, tehtävänä on asian erityispiirteiden perusteella harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen unionin tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta. Jos siis esitetyt kysymykset koskevat unionin oikeuden tulkintaa, unionin tuomioistuimella on lähtökohtaisesti velvollisuus vastata niihin (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190305">5.3.2019</DATE>, <NAME.CASE>Eesti Pagar</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑349/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:172">EU:C:2019:172</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0047">47</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0046"><NO.P>46</NO.P><TXT>Tästä seuraa, että olettamana on, että kansallisen tuomioistuimen sen säännöstön ja niiden tosiseikkojen perusteella, joiden määrittämisestä se vastaa ja joiden paikkansapitävyyden selvittäminen ei ole unionin tuomioistuimen tehtävä, esittämillä unionin oikeuden tulkintaan liittyvillä kysymyksillä on merkitystä asian ratkaisun kannalta. Unionin tuomioistuin voi jättää tutkimatta kansallisen tuomioistuimen esittämän pyynnön ainoastaan, jos on ilmeistä, että pyydetyllä unionin oikeuden tulkitsemisella ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen, tai jos kyseinen ongelma on luonteeltaan hypoteettinen taikka jos unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190123">23.1.2019</DATE>, <NAME.CASE>M.A. ym.</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑661/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:53">EU:C:2019:53</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0050">50</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0047"><NO.P>47</NO.P><TXT>Lisäksi unionin tuomioistuin on toistuvasti todennut, ettei sen asiana ole ennakkoratkaisuasian yhteydessä ottaa kantaa kansallisten säännösten tulkintaan eikä ratkaista, onko kansallisen tuomioistuimen niistä esittämä tulkinta oikea, koska tällainen tulkinta kuuluu kansallisten tuomioistuinten yksinomaiseen toimivaltaan (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170216">16.2.2017</DATE>, <NAME.CASE>IOS Finance EFC</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑555/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:121">EU:C:2017:121</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0021">21</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170614">14.6.2017</DATE>, <NAME.CASE>Online Games ym.</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑685/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:452">EU:C:2017:452</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0045">45</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="12"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0048"><NO.P>48</NO.P><TXT>On vielä mainittava olevan riidatonta, että unionin tuomioistuimella ei ole SEUT 267 artiklan yhteydessä toimivaltaa soveltaa unionin oikeussääntöjä tiettyyn yksittäistapaukseen. Niinpä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on suoritettava pääasian ratkaisemisen edellyttämä oikeudellinen arviointi. Unionin tuomioistuimen tehtävänä on sitä vastoin esittää kansalliselle tuomioistuimelle kaikki sellaiset tarpeelliset seikat, joilla sitä voidaan tässä arvioinnissa ohjata, ja tarvittaessa muotoilla sille esitetty kysymys uudelleen (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20150702">2.7.2015</DATE>, <NAME.CASE>NLB Leasing</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑209/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:440">EU:C:2015:440</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0025">25</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0049"><NO.P>49</NO.P><TXT>Nyt käsiteltävässä asiassa Bulgarian hallitus esittää, että sopimusehto, jossa määrätään korvauksesta siinä tapauksessa, että sopimus puretaan velvoitteiden laiminlyönnin vuoksi, on mitätön kansallisen oikeuden mukaisen yleisen järjestyksen vastaisena. Unionin tuomioistuimen asiana ei ole kuitenkaan lausua kansallisen oikeuden tulkinnasta eikä varmistaa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen määrittämien oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen paikkansapitävyyttä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0050"><NO.P>50</NO.P><TXT>Lisäksi on mainittava unionin tuomioistuimen käytössä olevasta asiakirja-aineistosta ilmenevän, että pääasiassa kyseessä olevaan leasingsopimukseen liittyy Bulgarian hallituksen mainitseman mukaisesti osto-oikeus. Ensi näkemältä virheellinen ennakkoratkaisukysymyksen katkelma osto-oikeuden puuttumisesta ei kuitenkaan tee esitetystä kysymyksestä täysin hypoteettista. Lisäksi unionin tuomioistuimen tehtävänä on ennakkoratkaisupyynnön yhteydessä antaa ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle hyödyllinen vastaus muotoilemalla sille esitetty kysymys tarvittaessa uudelleen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0051"><NO.P>51</NO.P><TXT>Tässä tilanteessa neljäs kysymys, jonka unionin tuomioistuin katsoo koskevan ennakkoratkaisupyynnön 4 kohdassa mainitun mukaisesti leasingsopimusta, johon kuuluu osto-oikeus, voidaan ottaa tutkittavaksi.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Asiakysymys</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0052"><NO.P>52</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisella, kolmannella ja neljännellä kysymyksellään, jotka on syytä tutkia yhdessä, onko arvonlisäverodirektiivin 90 artiklaa tulkittava siten, että pääasian kaltaisessa tilanteessa on kyseessä <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0031" ID="QS0031"/>peruuttaminen<QUOT.END REF.START="QS0031" CODE="201D" ID="QE0031"/> tai <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0032" ID="QS0032"/>maksamisen laiminlyönti<QUOT.END REF.START="QS0032" CODE="201D" ID="QE0032"/>, joka voi kuulua kyseisen artiklan 2 kohdassa velvollisuudesta alentaa arvonlisäveron perustetta säädetyn poikkeuksen alaan, jos yhtäältä osaa leasingsopimuksen mukaisista maksujen keskeyttämisen ja sopimuksen purkamisen välisen ajan leasingmaksuista ei makseta, kun purkamisella ei ole taannehtivaa vaikutusta, ja jos toisaalta sopimuksen ennenaikaisen purkamisen tapauksessa maksettavaksi kuuluvaa korvausta, jonka määrä vastaa kaikkien sopimuksen päättymiseen mennessä maksattavien leasingmaksujen yhteismäärää, ei makseta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0053"><NO.P>53</NO.P><TXT>Arvonlisäverodirektiivin 90 artiklan 2 kohdassa annetaan jäsenvaltiolle mahdollisuus siinä tapauksessa, että kauppahinnan maksaminen laiminlyödään kokonaan tai osittain, poiketa edellä 37 kohdassa mainitusta säännöstä, jonka mukaan niiden on alennettava vastaavasti veron perustetta aina, kun verovelvollinen ei liiketoimen toteuttamisen jälkeen saa lainkaan vastiketta tai osaa siitä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0054"><NO.P>54</NO.P><TXT>Kuten unionin tuomioistuin on jo todennut, tämä poikkeamismahdollisuus, joka koskee yksinomaan tilannetta, jossa kauppahinnan maksu laiminlyödään kokonaan tai osittain, perustuu sille ajatukselle, että tietyissä olosuhteissa ja kyseisen jäsenvaltion oikeudellisen tilanteen mukaisesti vastikkeen maksun laiminlyönti voi olla vain väliaikaista tai sen todentaminen voi olla vaikeaa (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20171123">23.11.2017</DATE>, <NAME.CASE>Di Maura</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑246/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:887">EU:C:2017:887</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0017">17</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0055"><NO.P>55</NO.P><TXT>Kauppahinnan maksamisen laiminlyönnillä ei nimittäin saateta osapuolia alkuperäiseen, sopimuksen tekemistä edeltäneeseen tilanteeseen. Yhtäältä ostajan on edelleen maksettava ainakin alun perin sovittu kauppahinta siinä tapauksessa, että kauppahinnan maksaminen laiminlyödään kokonaan, tai<?PAGE NO="13"?> maksamatta oleva osa siinä tapauksessa, että laiminlyönti on osittainen. Toisaalta myyjällä on periaatteessa yhä saatava, jota hän voi vaatia oikeusteitse (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20171012">12.10.2017</DATE>, <NAME.CASE>Lombard Ingatlan Lízing</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑404/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:759">EU:C:2017:759</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0029">29</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0056"><NO.P>56</NO.P><TXT>Tässä tilanteessa on katsottava, että ilmaisuilla <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0033" ID="QS0033"/>mitätöiminen<QUOT.END REF.START="QS0033" CODE="201D" ID="QE0033"/>, <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0034" ID="QS0034"/>peruuttaminen<QUOT.END REF.START="QS0034" CODE="201D" ID="QE0034"/> tai <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0035" ID="QS0035"/>purkaminen<QUOT.END REF.START="QS0035" CODE="201D" ID="QE0035"/> viitataan tilanteisiin, joissa velallisen velanmaksuvelvollisuus joko raukeaa kokonaan tai se vahvistetaan lopullisesti tietyn suuruiseksi, kun taas maksuvelvollisuuden laiminlyönnille on ominaista sen lopullisuuteen kiinteästi liittyvä epävarmuus (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20171012">12.10.2017</DATE>, <NAME.CASE>Lombard Ingatlan Lízing</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑404/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:759">EU:C:2017:759</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0030">30</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0031">31</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0057"><NO.P>57</NO.P><TXT>Maksujen keskeyttämisen ja kyseisen leasingsopimuksen purkamisen välisen ajan leasingmaksujen osalta on ensimmäiseksi mainittava, että nyt käsiteltävässä asiassa leasinginantaja purki kyseisen sopimuksen <DATE ISO="20150606">6.6.2015</DATE> alkavin vaikutuksin. Koska purkaminen vaikuttaa ZZD:n 88 §:n mukaan vain tulevaisuuteen nähden, leasinginottajalla on edelleen velvollisuus maksaa leasingsopimuksen mukaiset, ennen sopimuksen purkamista maksettaviksi tulleet maksuerät, ja leasinginantajalla on periaatteessa yhä saatava, jota hän voi vaatia oikeusteitse.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0058"><NO.P>58</NO.P><TXT>Niinpä arvonlisäveron perusteen vastaavaa alentamista arvonlisäverodirektiivin 90 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun purkamisen tapauksessa ei voida soveltaa tällaiseen saatavaan, jota ei ole saatettu kyseenalaiseksi leasingsopimuksen purkamisella.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0059"><NO.P>59</NO.P><TXT>Tästä seuraa, että osaa ennen sopimuksen purkamista maksettaviksi tulleita maksueriä koskeva laiminlyönti on arvonlisäverodirektiivin 90 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu maksamisen osittainen laiminlyönti, jonka perusteella kyseinen jäsenvaltio voi – kuten edellä 53 ja 54 kohdasta ilmenee – käyttää kyseisen artiklan 2 kohdassa säädettyä mahdollisuuttaan poiketa velvollisuudesta alentaa veron perustetta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0060"><NO.P>60</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin on jo todennut tältä osin, että kansallista säännöstä, jossa lueteltaessa tilanteita, joissa veron perustetta alennetaan, ei mainita kauppahinnan maksamisen laiminlyöntiä, pidetään tuloksena siitä, että jäsenvaltio on käyttänyt sille arvonlisäverodirektiivin 90 artiklan 2 kohdassa myönnettyä mahdollisuutta poikkeuksen soveltamiseen (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140515">15.5.2014</DATE>, <NAME.CASE>Almos Agrárkülkereskedelmi</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑337/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:328">EU:C:2014:328</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0024">24</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0061"><NO.P>61</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan Bulgarian oikeuteen ei kuitenkaan sisälly säännöksiä, jotka mahdollistaisivat arvonlisäveron perusteen alentamisen maksulaiminlyönnin tapauksessa, sillä ZDDS:n 115 §:ssä säädetään tällaisesta oikaisemisesta vain mitätöimisen tai purkamisen varalta. Niinpä Bulgarian tasavallan on katsottava käyttäneen mahdollisuuttaan poiketa velvollisuudesta alentaa veron perustetta maksulaiminlyönnin tapauksessa, joten leasinginantaja ei voi vedota tällaiseen oikeuteen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0062"><NO.P>62</NO.P><TXT>Tästä huolimatta epävarmuus määrien perimisen onnistumisesta voidaan ottaa huomioon verotuksen neutraalisuuden periaatteen mukaisesti epäämällä verovelvolliselta oikeus veron perusteen alentamiseen niin pitkään kuin saatava ei ole osoittautunut lopullisesti mahdottomaksi periä. Tämä voidaan toteuttaa myös hyväksymällä alentaminen silloin, kun verovelvollinen osoittaa olevan kohtuullisen todennäköistä, ettei velkaa makseta, tämän kuitenkaan vaikuttamatta mahdollisuuteen tarkistaa veron perustetta uudelleen ylöspäin, jos maksu kuitenkin suoritetaan. Kansallisten viranomaisten tehtävänä on siten suhteellisuusperiaatetta noudattaen ja tuomioistuinten valvonnassa määrittää sovellettavan kansallisen oikeuden erityispiirteet huomioon ottaen, mitä todisteita verovelvollisen on maksun laiminlyönnin todennäköisestä pitkäaikaisuudesta toimitettava. Tällainen menettelytapa olisi tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi yhtä tehokas, mutta se olisi vähemmän rajoittava verovelvolliselle, joka vastaa arvonlisäveron ennakkorahoituksesta keräämällä veron valtion lukuun (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20171123">23.11.2017</DATE>, <NAME.CASE>Di Maura</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑246/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:887">EU:C:2017:887</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0027">27</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="14"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0063"><NO.P>63</NO.P><TXT>Tältä osin on todettu, että tällainen toteamus pätee varsinkin sellaisen kansallisen lainsäädännön yhteydessä, jonka mukaan varmuus siitä, että saatavasta on tullut lopullisesti mahdoton perittävä, voidaan käytännössä saavuttaa vasta noin kymmenen vuoden kuluttua. Tällainen aika merkitsee joka tapauksessa sitä, että silloin kun elinkeinonharjoittajien laskujen maksaminen laiminlyödään, niille aiheutuu kassatilanteeseen vaikuttava haitta muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneisiin kilpailijoihinsa nähden, ja tämä olisi selvästi vastoin sitä verotuksen yhdenmukaistamisen tavoitetta, johon arvonlisäverodirektiivillä pyritään (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20171123">23.11.2017</DATE>, <NAME.CASE>Di Maura</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑246/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:887">EU:C:2017:887</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0028">28</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0064"><NO.P>64</NO.P><TXT>Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että leasinginottaja keskeytti maksuerien maksamisen huhtikuussa 2009 eli lähes yhdeksän vuotta ennen ennakkoratkaisupyynnön päivämäärää. Edellä esitetystä seuraa, että verovelvollisen voidaan sen seurauksena, ettei se ole saanut perittyä sille kuuluvia maksuja pitkittyneen ajan, katsoa osoittaneen olevan kohtuullisen todennäköistä, ettei velkaa makseta, mutta kansallisten viranomaisten tehtävänä on tuomioistuinten valvonnassa varmistaa, että tilanne on tätä varten esitetyn selvitysaineiston perusteella tällainen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0065"><NO.P>65</NO.P><TXT>Tässä tilanteessa on katsottava, että koska arvonlisäverodirektiivin 90 artiklan 2 kohdassa säädetyllä poikkeamismahdollisuudella on tarkoitus vain vastata maksettavien määrien perimisen onnistumiseen liittyvään epävarmuuteen, sitä ei voida soveltaa pääasian kaltaisessa tapauksessa, tämän kuitenkaan vaikuttamatta mahdollisuuteen tarkistaa veron perustetta uudelleen ylöspäin, jos maksu kuitenkin suoritetaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0066"><NO.P>66</NO.P><TXT>Toiseksi on todettava sopimuksen ennenaikaisen purkamisen tapauksessa maksettavan korvauksen osalta ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenevän, että leasingsopimuksen mukaan leasinginantaja saattoi vaatia leasinginottajaa maksamaan täytäntöönpanon laiminlyöntiin perustuvan purkamisen tapauksessa korvauksen, jonka määrä vastaa koko sopimusajan leasingmaksujen yhteismäärää vähennettynä omaisuuden jäännösarvolla ja liiketoimen rahoituksessa käytettävän korkokannan perusteella laskettavalla vuosimaksulla. Tästä seuraa, että leasingsopimuksen mukaisten maksuerien voidaan katsoa erääntyvän maksettavaksi sopimuksen purkamisen jälkeen, ellei toisensisältöisten kansallisten säännösten soveltamisesta muuta seuraa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0067"><NO.P>67</NO.P><TXT>Direktor, Bulgarian hallitus ja Euroopan komissio ovat esittäneet tältä osin, että korvaukseksi sovittu maksu ei ole todellinen peruuttamiskorvaus vaan vastike sopimuksen kohteena olevasta liiketoimesta ja tästä syystä arvonlisäverollinen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0068"><NO.P>68</NO.P><TXT>Tässä yhteydessä on muistutettava, että arvonlisäverodirektiivin 2 artiklan 1 kohdan a ja c alakohdan mukaan arvonlisäveroa on suoritettava verovelvollisen tässä ominaisuudessaan jäsenvaltion alueella suorittamasta vastikkeellisesta tavaroiden luovutuksesta ja palvelujen suorituksesta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0069"><NO.P>69</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin on todennut tältä osin, että edellytyksenä sille, että liiketoimi on mahdollista katsoa vastikkeelliseksi, on ainoastaan se, että on olemassa kyseisen tavaroiden luovutuksen tai palvelujen suorituksen sekä verovelvollisen todella saaman vastikkeen välinen suora yhteys. Tällainen suora yhteys muodostuu, kun palvelun suorittajan ja vastaanottajan välillä on oikeussuhde, johon liittyvät suoritukset ovat vastavuoroisia, ja palvelun suorittajan saama korvaus on todellinen vastasuoritus vastaanottajan saamasta palvelusta (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190110">10.1.2019</DATE>, <NAME.CASE>A</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑410/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:12">EU:C:2019:12</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0031">31</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0070"><NO.P>70</NO.P><TXT>Tarkemmin sanottuna on todettu, että sellaisessa palvelusopimuksessa, jossa on sovittu sitoumuksen olevan voimassa tietyn vähimmäisajan, ennalta määritettyä määrää, jonka talouden toimija saa, jos asiakas irtisanoo sopimuksen ennenaikaisesti tai jos sopimus irtisanotaan asiakkaasta johtuvasta syystä, ja joka vastaa sitä määrää, jonka kyseinen toimija olisi ilman tällaista irtisanomista saanut jäljellä olevalta sopimusajalta, on pidettävä vastikkeena vastikkeellisesta palvelujen suorituksesta ja tästä syystä arvonlisäverollisena, vaikka tällainen irtisanominen merkitsee sopimuksessa tarkoitettujen tavaroiden ja<?PAGE NO="15"?> palvelujen poistamista asiakkaan käytöstä ennen sopimusajan päättymistä (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20181122">22.11.2018</DATE>, <NAME.CASE>MEO – Serviços de Comunicações e Multimédia</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑295/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:942">EU:C:2018:942</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0012">12</REF.NP.ECR>, <REF.NP.ECR REF="NP0045">45</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0057">57</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0071"><NO.P>71</NO.P><TXT>Nyt käsiteltävässä asiassa on mainittava ensin edellytyksestä, joka liittyy vastavuoroisiin suorituksiin, jotka muodostavat välittömän yhteyden suoritettavan palvelun ja saadun vastikkeen välille, että kyseessä olevien maksuerien maksaminen purkamiskorvauksena on osa sopimusta, koska osapuolet yhdistävän oikeudellisen siteen olemassaolo riippuu mainittujen maksuerien suorittamisesta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0072"><NO.P>72</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimen käytettävissä olevista tiedoista ilmenee nimittäin, että kyseessä olevassa leasingsopimuksessa leasinginantaja sitoutui ostamaan leasinginottajan yksilöimän kiinteistön, rakentamaan kiinteistölle rakennuksen ja antamaan kokonaisuuden leasinginottajan käyttöön. Vastikkeena leasinginottajan oli määrä maksaa 833,78 euron kuukausittainen leasingmaksu 132 kuukaudelta eli 11 vuodelta liiketoimen rahoittamiseksi sopimukseen liitetyn maksuerätaulukon mukaisesti. Osapuolet totesivat lisäksi <DATE ISO="20101029">29.10.2010</DATE> tehdyllä sopimuksella, että leasingin kohteena oleva rakennus oli valmistunut.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0073"><NO.P>73</NO.P><TXT>Lisäksi siinä tapauksessa, että sopimus puretaan ennen sovittua päättymisaikaa, maksettava korvaus vastaa edellä 66 kohdassa mainitulla tavalla koko sopimusaikana maksamatta jääneiden leasingmaksujen yhteismäärää. Sen ulkopuolelle jäävät näin sekä liiketoimen rahoittamisessa käytetyn korkokannan mukaan laskettu vuosimaksu että omaisuuden jäännösarvo, jota koskeva saatava syntyisi vain siinä tapauksessa, että osto-oikeutta käytetään. Niinpä sopimuksen ennenaikaisen purkamisen tapauksessa maksettavan määrän maksamisen ansiosta leasinginantaja voi saada samat tulot kuin se olisi saanut ilman purkamista. Tästä seuraa, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen sopimuksen yhteydessä purkaminen ei muuta sopimussuhteen taloudellista todellisuutta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0074"><NO.P>74</NO.P><TXT>Niinpä on katsottava, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa sopimuksessa leasinginottajan leasinginantajalle maksaman määrän vastikkeena on leasinginottajan oikeus siihen, että kyseinen toimija täyttää sopimukseen perustuvat täsmälliset velvoitteet, vaikka leasinginottaja ei tahtoisi tai voisi käyttää kyseistä oikeutta siitä itsestään johtuvasta syystä. Niinpä sillä, että kiinteistö ei ollut tai ei ollut enää leasinginottajan hallinnassa sopimuksen purkamisajankohtana, ei ole merkitystä, koska leasinginantaja antoi leasinginottajalle mahdollisuuden saada hyväkseen sopimukseen perustuvat suoritukset eikä suoritusten keskeyttäminen johtunut leasinginantajasta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0075"><NO.P>75</NO.P><TXT>Tämän jälkeen on muistutettava sen edellytyksen osalta, jonka mukaan maksetut määrät ovat todellinen vastike yksilöitävissä olevasta palvelusta, että pääasian kaltaisessa tilanteessa leasinginantajalle kuuluvat velvollisuudet ja leasinginottajalta sopimuksen ennenaikaisen purkamisen tapauksessa laskutettava määrä määritettiin sopimuksen tekemisen yhteydessä. Lisäksi on mainittava, että ennenaikaisen purkamisen tapauksessa maksettava määrä vastaa myöhemmin erääntyvien kuukausimaksujen yhteismäärää ja sitä koskeva saatava syntyy välittömästi ilman, että sopimussuhteen taloudellinen todellisuus muuttuu tämän seurauksena.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0076"><NO.P>76</NO.P><TXT>Tästä seuraa, että ennenaikaisen purkamisen tapauksessa maksettavan määrän on katsottava kuuluvan kiinteästi yhteismäärään, jonka leasinginottaja sitoutui maksamaan siitä, että leasinginantaja täyttää sopimusvelvoitteensa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0077"><NO.P>77</NO.P><TXT>Se, että Bulgarian verohallinto laski arvonlisäveron siten, että veron perusteena käytettiin koko sopimusajan leasingmaksujen yhteismäärää – mitä Bulus ei ole kyseenalaistanut –, vahvistaa lisäksi, että kyseessä olevat määrät ovat vastike itsenäisestä ja yksilöitävissä olevasta suorituksesta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0078"><NO.P>78</NO.P><TXT>Tämän seurauksena pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen purkamiskorvauksen on katsottava olevan palkkio leasingsopimuksen kohteena olevasta liiketoimesta ja tästä syystä arvonlisäverollinen.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="16"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0079"><NO.P>79</NO.P><TXT>Niinpä on ratkaistava, onko siinä tapauksessa, että maksueriä, jotka vastaavat kaikkien purkamisen ja sopimuksen päättymisen välisenä aikana maksamatta jääneiden leasingmaksujen yhteismäärää, ei makseta, kyseessä arvonlisäverodirektiivin 90 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0036" ID="QS0036"/>purkaminen<QUOT.END REF.START="QS0036" CODE="201D" ID="QE0036"/> tai <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0037" ID="QS0037"/>maksamisen laiminlyönti<QUOT.END REF.START="QS0037" CODE="201D" ID="QE0037"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0080"><NO.P>80</NO.P><TXT>Kuten edellä 66 kohdasta ilmenee, tällaisia määriä voidaan pitää sellaisina, jotka on maksettava, jolloin leasinginantajalla on periaatteessa edelleen saatava, jota se voi vaatia oikeusteitse. Tästä syystä sopimuksen purkamisen jälkeiseltä ajalta maksettaviksi tulleiden maksuerien periminen on lähtökohtaisesti epävarmaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0081"><NO.P>81</NO.P><TXT>Jos verovelvollinen osoittaa silti olevan kohtuullisen todennäköistä, ettei ennen sopimuksen purkamista maksettaviksi tulleita maksueriä vastaavaa velkaa makseta – kun otetaan huomioon se, ettei määriä ole saatu perittyä lähes yhdeksän vuoden kuluessa, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tutkittava –, on katsottava, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa oikeusriidassa tällainen todennäköisyys pätee myös sopimuksen purkamisen jälkeisiin maksueriin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0082"><NO.P>82</NO.P><TXT>Tässä tilanteessa on todettava, että arvonlisäverodirektiivin 90 artiklan 2 kohdassa säädettyä poikkeamismahdollisuutta ei voida soveltaa myöskään sopimuksen purkamisen jälkeiseen aikaan, tämän kuitenkaan vaikuttamatta mahdollisuuteen tarkistaa veron perustetta uudelleen ylöspäin, jos maksu kuitenkin suoritetaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0083"><NO.P>83</NO.P><TXT>Tästä seuraa, että toiseen, kolmanteen ja neljänteen kysymykseen on vastattava, että arvonlisäverodirektiivin 90 artiklaa on tulkittava siten, että pääasian kaltaisessa tilanteessa yhtäältä se, ettei osaa leasingsopimuksen mukaisista maksujen keskeyttämisen ja sopimuksen purkamisen, jolla ei ole taannehtivaa vaikutusta, välisen ajan leasingmaksuista makseta, ja toisaalta se, ettei sopimuksen ennenaikaisen purkamisen tapauksessa maksettavaksi kuuluvaa korvausta, jonka määrä vastaa kaikkien maksamattomien leasingmaksujen yhteismäärää sopimuksen päättymiseen saakka, makseta, ovat maksulaiminlyöntejä, jotka voivat kuulua kyseisen säännöksen 2 kohdassa arvonlisäveron perusteen alentamista koskevasta velvollisuudesta säädetyn poikkeuksen alaan, paitsi jos verovelvollinen osoittaa olevan kohtuullisen todennäköistä, että velkaa ei makseta, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tutkittava.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Oikeudenkäyntikulut</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0084"><NO.P>84</NO.P><TXT>Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><JURISDICTION><INTRO>Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:</INTRO><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">1)</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä <DATE ISO="20061128">28.11.2006</DATE> annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY 90 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että siinä sallitaan leasingsopimuksen purkamistapauksessa arvonlisäveron perusteen, joka laskettiin veronoikaisupäätöksessä kiinteämääräisenä koko sopimusajan leasingmaksujen yhteismäärän perusteella, alentaminen, vaikka kyseinen veronoikaisupäätös oli tullut voimaan ja on näin ollen lainvoimainen hallintotoimi, jolla verovelka todetaan kansallisen oikeuden mukaisesti.</HT></TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">2)</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Direktiivin 2006/112 90 artiklaa on tulkittava siten, että pääasian kaltaisessa tilanteessa yhtäältä se, ettei osaa leasingsopimuksen mukaisista maksujen keskeyttämisen ja sopimuksen purkamisen, jolla ei ole taannehtivaa vaikutusta, välisen ajan leasingmaksuista makseta, ja toisaalta se, ettei sopimuksen ennenaikaisen purkamisen tapauksessa maksettavaksi kuuluvaa<?PAGE NO="17"?> korvausta, jonka määrä vastaa kaikkien maksamattomien leasingmaksujen yhteismäärää sopimuksen päättymiseen saakka, makseta, ovat maksulaiminlyöntejä, jotka voivat kuulua kyseisen säännöksen 2 kohdassa arvonlisäveron perusteen alentamista koskevasta velvollisuudesta säädetyn poikkeuksen alaan, paitsi jos verovelvollinen osoittaa olevan kohtuullisen todennäköistä, että velkaa ei makseta, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tutkittava.</HT></TXT></NP></ITEM></LIST></JURISDICTION></CONTENTS.JUDGMENT><SIGNATURE.CASE><SIGNATORY><P>Allekirjoitukset</P></SIGNATORY></SIGNATURE.CASE></JUDGMENT>