PERUSTELUT

1.           EHDOTUKSEN TAUSTA

Etuuskohteluun oikeuttavia Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsääntöjä koskevassa alueellisessa yleissopimuksessa[1], jäljempänä ”yleissopimus”, vahvistetaan sellaisten tavaroiden alkuperää koskevat määräykset, joilla käydään kauppaa sopimuspuolten välillä tehtyjen asiaankuuluvien sopimusten nojalla. Sekä EU että Montenegro allekirjoittivat yleissopimuksen 15. kesäkuuta 2011.

EU talletti hyväksymiskirjansa yleissopimuksen tallettajalle 26. maaliskuuta 2012 ja Montenegro 2. heinäkuuta 2012. Näin ollen yleissopimus tuli voimaan sen 10 artiklan 3 kohdan mukaisesti EU:n osalta 1. toukokuuta 2012 ja Montenegron osalta 1. syyskuuta 2012.

Yleissopimuksen 6 artiklassa määrätään, että kukin sopimuspuoli toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet varmistaakseen yleissopimuksen tosiasiallisen soveltamisen. Tämän vuoksi Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Montenegron välisellä vakautus- ja assosiaatiosopimuksella[2] perustetun vakautus- ja assosiaationeuvoston olisi annettava päätös, jolla korvataan käsitteen ”alkuperätuotteet” määrittelyä ja hallinnollisen yhteistyön menetelmiä koskeva pöytäkirja N:o 3 uudella pöytäkirjalla, jossa alkuperäsääntöjen osalta viitataan yleissopimukseen. Neuvoston olisi vahvistettava vakautus- ja assosiaationeuvostossa esitettävä EU:n kanta.

2.           INTRESSITAHOJEN KUULEMINEN JA VAIKUTUSTEN ARVIOINTI

EU:n jäsenvaltioita kuultiin neuvoston päätösluonnoksesta tullikoodeksikomitean alkuperäjaostossa 13. toukokuuta 2013. Yleissopimuksen sopimuspuolia kuultiin Paneurooppa–Välimeri-työryhmän kokouksessa 14. ja 15. toukokuuta 2013.

Ulkopuolisten asiantuntijoiden käyttö ei ollut tarpeen. Vaikutusten arviointia ei myöskään tarvinnut tehdä, koska ehdotetut muutokset ovat luonteeltaan teknisiä eivätkä ne vaikuta voimassa olevan alkuperäsääntöjä koskevan pöytäkirjan sisältöön.

3.           EHDOTUKSEEN LIITTYVÄT OIKEUDELLISET NÄKÖKOHDAT

Neuvoston päätöksen oikeusperusta on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan 4 kohdan ensimmäinen alakohta yhdessä sen 218 artiklan 9 kohdan kanssa.

Ehdotus kuuluu unionin yksinomaiseen toimivaltaan. Toissijaisuusperiaatetta ei sen vuoksi sovelleta.

Ehdotettu sääntelytapa: neuvoston päätös.

2014/0143 (NLE)

Ehdotus

NEUVOSTON PÄÄTÖS

Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Montenegron tasavallan välisellä vakautus- ja assosiaatiosopimuksella perustetussa vakautus- ja assosiaationeuvostossa esitettävästä Euroopan unionin kannasta käsitteen ”alkuperätuotteet” määrittelyä ja hallinnollisen yhteistyön menetelmiä koskevan mainitun sopimuksen pöytäkirjan N:o 3 korvaamiseen uudella pöytäkirjalla, jossa alkuperäsääntöjen osalta viitataan etuuskohteluun oikeuttavia Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsääntöjä koskevaan alueelliseen yleissopimukseen

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 207 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan yhdessä sen 218 artiklan 9 kohdan kanssa,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)       Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Montenegron tasavallan välisessä vakautus- ja assosiaatiosopimuksen[3], jäljempänä ’sopimus’, pöytäkirja N:o 3, jäljempänä ’pöytäkirja N:o 3’, koskee käsitteen ”alkuperätuotteet” määrittelyä ja hallinnollisen yhteistyön menetelmiä.

(2)       Etuuskohteluun oikeuttavia Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsääntöjä koskevassa alueellisessa yleissopimuksessa[4], jäljempänä ’yleissopimus’, vahvistetaan sellaisten tavaroiden alkuperää koskevat määräykset, joilla käydään kauppaa sopimuspuolten välillä tehtyjen asiaankuuluvien sopimusten nojalla. Eurooppa-neuvoston kesäkuussa 2003 vahvistamassa Thessalonikin toimintasuunnitelmassa Montenegroa ja muita vakautus- ja assosiaatioprosessiin osallistuvia Länsi-Balkanin maita pyydettiin liittymään paneurooppalaiseen diagonaalisen alkuperäkumulaation järjestelmään. Niitä pyydettiin liittymään yleissopimukseen lokakuussa 2007 pidetyn Euro–Välimeri-ministerikonferenssin päätöksellä.

(3)       EU ja Montenegro allekirjoittivat yleissopimuksen 15 päivänä kesäkuuta 2011.

(4)       EU talletti hyväksymiskirjansa yleissopimuksen tallettajalle 26 päivänä maaliskuuta 2012 ja Montenegro 2 päivänä heinäkuuta 2012. Näin ollen yleissopimus tuli voimaan sen 10 artiklan 3 kohdan mukaisesti EU:n osalta 1 päivänä toukokuuta 2012 ja Montenegron osalta 1 päivänä syyskuuta 2012.

(5)       Yleissopimuksen 6 artiklassa määrätään, että kukin sopimuspuoli toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet varmistaakseen yleissopimuksen tosiasiallisen soveltamisen. Tämän vuoksi sopimuksella perustetun vakautus- ja assosiaationeuvoston olisi annettava päätös, jolla pöytäkirja N:o 3 korvataan uudella pöytäkirjalla, jossa alkuperäsääntöjen osalta viitataan yleissopimukseen.

(6)       Euroopan unionin olisi sen vuoksi esitettävä liitteenä olevassa päätösluonnoksessa vahvistettu kanta vakautus- ja assosiaationeuvostossa,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Montenegron tasavallan välisellä vakautus- ja assosiaatiosopimuksella perustetussa vakautus- ja assosiaationeuvostossa esitettävä Euroopan unionin kanta käsitteen ”alkuperätuotteet” määrittelyä ja hallinnollisen yhteistyön menetelmiä koskevan mainitun sopimuksen pöytäkirjan N:o 3 korvaamiseen uudella pöytäkirjalla, jossa alkuperäsääntöjen osalta viitataan etuuskohteluun oikeuttavia Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsääntöjä koskevaan alueelliseen yleissopimukseen, vahvistetaan liitteenä olevassa vakautus- ja assosiaationeuvoston päätösluonnoksessa.

Unionin edustajat vakautus- ja assosiaationeuvostossa voivat sopia vähäisistä muutoksista päätösluonnokseen ilman neuvoston asiasta antamaa uutta päätöstä.

2 artikla

Vakautus- ja assosiaationeuvoston päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

3 artikla

Tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona se hyväksytään.

Tehty Brysselissä

                                                                       Neuvoston puolesta

                                                                       Puheenjohtaja

[1]               EUVL L 54, 26.2.2013, s. 4.

[2]               EUVL L 108, 29.4.2010, s. 3.

[3]               EUVL L 108, 29.4.2010, s. 3.

[4]               EUVL L 54, 26.2.2013, s. 4.

LIITE

Luonnos EU:N JA MONTENEGRON VÄLISEN VAKAUTUS- JA ASSOSIAATIONEUVOSTON PÄÄTÖS N:o [...]

annettu […] päivänä […] kuuta […],

Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Montenegron tasavallan välisen vakautus- ja assosiaatiosopimuksen käsitteen ”alkuperätuotteet” määrittelyä ja hallinnollisen yhteistyön menetelmiä koskevan pöytäkirjan N:o 3 muuttamisesta

Vakautus- ja assosiaationeuvosto, joka

ottaa huomioon Luxemburgissa 15 päivänä lokakuuta 2007 allekirjoitetun Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Montenegron tasavallan välisen vakautus- ja assosiaatiosopimuksen[1], jäljempänä ’sopimus’, ja erityisesti sen 44 artiklan,

ottaa huomioon käsitteen ”alkuperätuotteet” määrittelyä ja hallinnollisen yhteistyön menetelmiä koskevan sopimuksen pöytäkirjan N:o 3, jäljempänä ’pöytäkirja N:o 3’,

sekä katsoo seuraavaa:

(1) Sopimuksen 44 artiklassa viitataan pöytäkirjaan N:o 3, jossa vahvistetaan alkuperäsäännöt sekä EU:n, Montenegron, Turkin ja muiden Euroopan unionin vakautus- ja assosiaatioprosessiin osallistuvien maiden ja alueiden välinen alkuperäkumulaatio.

(2) Pöytäkirjassa N:o 3 olevassa 39 artiklassa määrätään, että 119 artiklassa säädetty vakautus- ja assosiaationeuvosto voi päättää mainitun pöytäkirjan määräysten muuttamisesta.

(3) Etuuskohteluun oikeuttavia Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsääntöjä koskevan alueellisen yleissopimuksen[2], jäljempänä ’yleissopimus’, tarkoituksena on korvata Paneurooppa–Välimerivyöhykkeen maiden välillä tällä hetkellä voimassa olevat alkuperäsääntöpöytäkirjat yhdellä oikeudellisella asiakirjalla. Eurooppa-neuvoston kesäkuussa 2003 vahvistamassa Thessalonikin toimintasuunnitelmassa Montenegroa ja muita vakautus- ja assosiaatioprosessiin osallistuvia Länsi-Balkanin maita pyydettiin liittymään paneurooppalaiseen diagonaalisen alkuperäkumulaation järjestelmään. Niitä pyydettiin liittymään yleissopimukseen lokakuussa 2007 pidetyn Euro–Välimeri-ministerikonferenssin päätöksellä.

(4) EU ja Montenegro allekirjoittivat yleissopimuksen 15 päivänä kesäkuuta 2011.

(5) EU talletti hyväksymiskirjansa yleissopimuksen tallettajalle 26 päivänä maaliskuuta 2012 ja Montenegro 2 päivänä heinäkuuta 2012. Näin ollen yleissopimus tuli voimaan sen 10 artiklan 3 kohdan mukaisesti EU:n osalta 1 päivänä toukokuuta 2012 ja Montenegron osalta 1 päivänä syyskuuta 2012.

(6) Jos kaikki kumulaatioalueen sopimuspuolet eivät siirry kohti yleissopimusta yhtäaikaisesti, tämä ei saa johtaa tilanteeseen, joka on epäsuotuisampi kuin pöytäkirjan mukainen aiempi tilanne.

(7) Sen vuoksi sopimuksen pöytäkirjaa N:o 3 olisi muutettava siten, että siinä viitataan yleissopimukseen,

ON PÄÄTTÄNYT SEURAAVAA:

1 artikla

Korvataan käsitteen ”alkuperätuotteet” määrittelyä ja hallinnollisen yhteistyön menetelmiä koskeva sopimuksen pöytäkirja N:o 3 tämän päätöksen liitteenä olevalla tekstillä.

2 artikla

Tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona se hyväksytään.

Sitä sovelletaan [1 päivästä syyskuuta 2014].

Tehty

                                                                       Vakautus- ja assosiaationeuvoston puolesta

                                                                       Puheenjohtaja

Liite

Pöytäkirja N:o 3

käsitteen ”alkuperätuotteet” määrittelystä ja hallinnollisen yhteistyön menetelmistä

1 artikla

Sovellettavat alkuperäsäännöt

Tämän sopimuksen täytäntöönpanemiseksi sovelletaan etuuskohteluun oikeuttavia Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsääntöjä koskevan alueellisen yleissopimuksen[3], jäljempänä ’yleissopimus’, lisäystä I ja lisäyksen II asiaankuuluvia määräyksiä.

Kaikki etuuskohteluun oikeuttavia Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsääntöjä koskevan alueellisen yleissopimuksen lisäyksessä I ja lisäyksen II asiaankuuluvissa määräyksissä olevat viittaukset ”asiaankuuluvaan yleissopimukseen” katsotaan viittauksiksi tähän sopimukseen.

2 artikla

Riitojen ratkaiseminen

Jos yleissopimuksen lisäyksessä I olevassa 32 artiklassa määrätyistä tarkastusmenettelyistä syntyy riita, jota tarkastusta pyytävät ja sen suorittamisesta vastuussa olevat tulliviranomaiset eivät pysty keskenään sopimaan, asia saatetaan vakautus- ja assosiaationeuvoston ratkaistavaksi.

Tuojan ja tuojamaan tulliviranomaisten väliset riidat ratkaistaan aina kyseisen maan lainsäädännön mukaisesti.

3 artikla

Pöytäkirjan muuttaminen

Vakautus- ja assosiaationeuvosto voi päättää muuttaa tämän pöytäkirjan määräyksiä.

4 artikla

Sopimuksen irtisanominen

1. Jos joko EU tai Montenegro ilmoittaa kirjallisesti yleissopimuksen tallettajalle aikeestaan irtisanoa yleissopimus sen 9 artiklan mukaisesti, EU ja Montenegro aloittavat viipymättä alkuperäsääntöjä koskevat neuvottelut tämän sopimuksen täytäntöönpanemiseksi.

2. Yleissopimuksen lisäyksen I ja soveltuvin osin sen lisäyksen II asiaankuuluvia määräyksiä, sellaisina kuin niitä sovelletaan irtisanomishetkellä, sovelletaan edelleen tähän sopimukseen tällaisten uudelleen neuvoteltujen alkuperäsääntöjen voimaantuloon asti. Yleissopimuksen lisäyksen I ja soveltuvin osin sen lisäyksen II asiaankuuluvia määräyksiä tulkitaan kuitenkin irtisanomishetkellä siten, että ainoastaan EU:n ja Montenegron välinen kahdenvälinen kumulaatio on sallittua.

5 artikla

Siirtymämääräykset – kumulaatio

1. Sen estämättä, mitä yleissopimuksen lisäyksessä I olevassa 3 artiklassa määrätään, tämän sopimuksen[4], sellaisena kuin se on sopimuspuolten tehdessä sen lopullisesti, pöytäkirjassa N:o 3 olevassa 3 ja 4 artiklassa määrätyn kumulaation soveltamista jatketaan EU:n ja Montenegron välillä siihen saakka, kun yleissopimuksen soveltaminen on aloitettu kaikkien 3 ja 4 artiklassa lueteltujen sopimuspuolen osalta.

2. Sen estämättä, mitä yleissopimuksen lisäyksessä I olevan 16 artiklan 5 kohdassa ja 21 artiklan 3 kohdassa määrätään, silloin kun kumulaatioon osallistuvien joukossa on ainoastaan EFTA-valtioita, Färsaaret, EU, Turkki ja vakautus- ja assosiaatioprosessiin osallistuvia maita tai alueita, alkuperäselvityksenä voidaan käyttää EUR.1-tavaratodistusta tai alkuperäilmoitusta.

[1]               EUVL L 108, 29.4.2010, s. 3.

[2]               EUVL L 54, 26.2.2013, s. 4.

[3]               EUVL L 54, 26.2.2013, s. 4.

[4]               EUVL L 108, 29.4.2010, s. 3.